Oma Mua. ÔÔ Mistä kanšanpuku kertou? s.3. ÔÔ Čičiliuškun kymmenvuodizet šeikkailut s (1254) Kolmaspäivy Serota

Transkriptio

1 Oma Mua K a r j a l a n r a h v a h a n l e h t i 14 (1254) Kolmaspäivy Serota ÔÔ Mistä kanšanpuku kertou? s.3 Petroskoissa järješšetyn kanšainvälisen seminarin ošanottajat tutkittih inkeriläisen kanšanpuvun ominaisuukšie šekä perintehellisien tekstiiliornamenttien simvoliikkua. Seminarih yhyttih käsityömuasterit, perintehellisien pukujen tutkijat, istorikot, muotišuunnittelijat Petroskoista, Karjalan piirilöistä, Piiteristä šekä Šuomen puolelta. ÔÔ Sanah-toizeh opastan s.4 Sulakuun lopus Šuojun päivykodi täyttäy 55 vuottu. Merkipäiväkse pagizutimmo sen nuorembua ruadajua karjalaine Tatjana Dubrovskaja lapsii kazvattajes käyttäy hyväkse karjalan kieldy da perindölöi. Inehmine rodivui da kazvoi Kuittizes. Karjalan kieleh harjavui kois, školas da Karjalan pedagouguyliopistos. ÔÔ Čičiliuškun kymmenvuodizet šeikkailut s.6-7 Karjalan rahvahalline tyttiteatru Čičiliušku, kudai ruadau vaiku karjalakse, on täyttänyh kymmene vuottu. Nämmis vuozis on luajittu kuuzi spektaklii, on ajeltu ristin-rästin Karjalan, on ihaškoitettu omil ozutuksil Karjalan ulgopuolel da ulgomual eläjii karjalazii, on suadu heidy nagramah da itkemäh omien voibi sanuo savoin mennyzien ozutuksien aigah. Kahen päivän aikana Karjalan Šivissyššeuran ativoissa kävi yli 200 vierašta. Kuva: Alina Čuburova, Oma Mua Molomminpuolista hyötyö 109 vuuvven aikana»»karjalan Šiviššyššeuran 109. vuosikokouš piettih 11. oraškuuta Šuomen Kajaanikaupunkissa. Šen puittehissa 12. oraškuuta šamašša paikašša piettih Heimopäivät KŠŠ raportoi omašta vuuvven 2014 ruavošta ta kerto šuunnitelmista vuuvvekši Šivu 2.

2 2 «Oma Mua» 15. šulakuuta 2015»» yhteiskunta Leiri muamonkielen opaštujilla Karjalan Tašavallan piämieš Aleksandr Hudilainen onnitteli tällä tapahtumalla Isänmuallisen šovan veteranija, Petroskoin ta tašavallan eläjie.»»uutisie Petroskoi Šotilašmainehen kaupunki»»venäjän Federatijon piämiehen Vladimir Putinin hyväkšymällä käšyllä Petroskoi on šuanun Šotilašmainehen kaupunkin nimen. Marija Kirillova Nimi on annettu šiitä urheuvešta, lujuošta ta joukkošankaruošta, mitä näytettih kaupunkin puoluštajat taistelušša oman muan vapauven ta iččenäisyön puolešta. Karjalan Tašavallan piämieš Aleksandr Hudilainen onnitteli tällä tapahtumalla Isänmuallisen šovan veteranija, Petroskoin ta tašavallan eläjie. Vuuvvešta 2005 meijän veteranit, yhteiskunnalliset järještöt on ruattu šuuren työn, jotta tämä käšky piäsis voimah. Še on šuuri ylpeyš, jotta Karjalan rintaman lippu oli kannettu enšimmäisenä 1945 vuuvven Voiton päivän paratissa. Presidentin käšyn mukah vielä nellä Venäjän kaupunkie šuatih šemmosen kunnijanimen, ne ollah Staraja Russa, Feodosija, Grozni ta Gatčina. Šotilašmainehen kaupunkin nimi on kunnivonimi Venäjällä. Kunnivonimi oli peruššettu 9. oraškuuta vuotena Šemmosen nimen šuahah ne Venäjän Federatijon alovehet, kumpasissa ta kumpasien tienoilla oli ollun vaikeita taisteluja ta oman muan puoluštajat oli näytetty omua urheutta ta joukkošankarutta. Silmänlipahtus: Terveh syväin Petroskoil kogo muailman tervehyspäivänny piettih Terveh syväin -aksiet. Aksiet piettih Kanzallizes kirjastos da Lotos PLAZA -laukkukeskukses. Aksieloin aigah rahvas suadih tervehyslaitoksien ruadajien syväinliäkärilöin, pul manoulogan, dietolougan nevvoloi omah tervehyöh da tervehyön hoijandah nähte. Voidih verrata oma paino kazvoh, kuunnelta luvendoloi, täyttiä kyzelylistu da tiijustua, voigo heile roita syväintaudiloi. Rahvahale myös tarittih kaikenmoizii master-kluassoi da pajo- da tansuezitysty kačottavakse. Nämmien aktsieloin luadijoinnu vuvvennu, kudai on sanottu syväintaudiloi vastustajakse, ollah Tazavallan Tervehyönhoijon ministerstvu, Kul tuuru- da Opastusministerstvu, Nuorižon da sportan ministerstvu, Voimattomuksien profilaktiekkukeskus, Kanzalline kirjasto. Karjalan tašavallan Opaššušministerijön, Kanšallisen politiikan ministerijön ta Petroskoin valtijonyliopiston tuvella kešäkuuta vuotena 2015 Onego-turismikeškukšešša järješšetäh Nuorien tapuamini karjalaisella mualla -tašavallan etnokulttuurisen leirin toiminta, KT:n muamonkielien ta kulttuurin koulu. Leirin ruatoh kučutah ošallistumah luokkien opaštujie, kumpaset opitah karjalan, vepšän ta šuomen kieltä, kielikilpailujen ošallistujie ta voittajie, niitä, ket meinatah piäššä Petroskoin Molomminpuolista hyötyö 109 vuuvven aikana»»kšš Načči Jelagina Tavan mukah joka vuosi kevyällä Šuomen karjalaiset ta vierahat Karjalašta tullah Karjalan Šivissyššeuran vuosikokoukšeh ta šen puittehissa järješšettyh heimopäivät-juhlah. Tänä vuotena kokouš piettih jo 109. kerta. Kahtena päivänä oli järješšetty erilaisien šukušeurojen ta alašeurojen kokoukšet, iče Karjalan Šivissyššeuran vuosikokouš, tarina-ilta ta äijän muuta mukavua. Vuosikokouš Šeuran 2014 vuuvven toiminta oli šuunniteltu ta toteutettu nelläššä šuunnašša, KŠŠ:n piälikkö Eeva-Kaisa Linna kerto pakinaššah. Kieli ta kulttuuri; Istorija ta perinneh; Julkaisutoiminta ta viestintä; Kyykkä. Joka šuunnan puittehissa on järješšetty tilaisuukšie ta šuatu tulokšie kuin Šuomen, šamoin ni Venyähen puolella. Šamalla Linna kerto šuunnitelmista vuuvvekši Šeuran toimintalinja ta -šuunnat ollah šamat, ka tilaisuukšien, projektien ta yhteistyökumppanien miärä on kašvan. Šeuran jäšenet, kumpaset tultih Kajaanih koko Šuomešta, hyväkšyttih piälikön ta hallitukšen ruavon ta vielä kerran valittih Eeva-Kaisa Linnan johtajakši tulijakši kauvekši. Ka KŠŠ:n hallitukšešša on tapahtun muutokšie Mari Ra- jamaa ta Seija Jalagin lähettih pois, heijän paikoilla tultih uuvvet jäšenet Terttu Louhikoski-A lasuutari, kumpasen šukujuuret ollah Uhtuolla ta Tuulikki Halla, kumpasen ämmö on kotosin Karjalan Kiimasjärveltä. Vierahat Karjalašta Perintehien mukah heimopäivillä kävi vierašta Karjalašta. Kulttuuriohjelman järješšettih vuokkiniemeläiset Kataja-joukko ta joikulaulaja Raisa Zaprudskaja. Karjalan Taitehmusejon ruataja Anita Dunkers kerto venäläisistä taiteilijista, kumpaset luotih mualaukšieh Kalevala-eepossan pohjalla. Uhut-šeuran piälikkö Valentina Kovalenko kerto kyykkä-pelistä ta šen aktivoimisešta Kalevalan piirissä ta koko Karjalašša. Karjalan Rahvahan Liiton hallitukšen jäšen Jevgeni Karakin toi tervehyisie liitolta ta esitteli Paginkanzu-kieliklubin valokuvineh. Nuori Karjala järještön johtaja Alina Čuburova piti pakinan Čičiliušku-kuklateatterista, kumpani on täyttän kymmenen vuotta. Tulovana 2016 vuotena 110-juhlavuotiskokouš pietäh 09. oraškuuta Vaasa-kaupunkissa. Omii mielii kirjutakkua valtijonyliopistoh ta iellähki opaštuo muamonkielie. Leirih voit yhtyö kaikkijah 25 ošallistujua. Leirin aikana on šuunniteltu KT:n rahvahien kulttuurin tutkimini, käynti Arkeologijan musejošša, opintoretki Petroskoin valtijonyliopiston kašvitietehelliseh puutarhah, erilaisie tapuamisie tutkijien, lehtimiehien kera, urheiluta kulttuuriohjelma. Ošallistumini etnokulttuuriseh leirih on ilmani. Ilmotukšet (ei enämpyä kuin viisi ošallistujua joka piiristä) voit lähettyä šähköpoštilla. Šuomelaini Vasselei-laukkuri kävi kaččomašša heimoporukkua ta näyttämäššä omua tavarua. Kuva: Alina Čuburova, Oma Mua Marja Torikka on šuanun Karjalan Šivissyššeuran Kunniamerkin monivuotisešta ruavošta karjalan kielen ta kulttuurin hyväkši. Kuva: Alina Čuburova, Oma Mua

3 »»kulttuuri «Oma Mua» 15. šulakuuta Moninäköni Čehov»»Kirjallisuon vuuv ven puittehissa šulakuuta Kanšallisen teatterin lavalla oli pietty Anton Čehovin Kolme čikkuo -näytelmän enši-ilta. Mistä kanšanpuku kertou?»»petroskoissa järješšetyn kanšainvälisen seminarin ošanottajat tutkittih inkeriläisen kanšanpuvun ominaisuukšie šekä perintehellisien tekstiiliornamenttien simvoliikkua. Olga Melentjeva Seminarih yhyttih käsityömuasterit, perintehellisien pukujen tutkijat, istorikot, muotišuunnittelijat Petroskoista, Karjalan piirilöistä, Piiteristä šekä Šuomen puolelta. Tämä on meilä aivan uuši ta vähän tutkittu teema, kerto seminarin kuraattori, Petroskoin dizaineri Irina Porošina. Myö tiälä Karjalašša toičči yrittimä luuvva kuvien ta šelitykšien pohjalla inkeriläisie kanšanpukuja, kuitenki, niin kuin jälešti ilmeni, ne puvut oltih hyvin loittona oikiešta perintehelliseštä inkeriläisien puvušta. Šentäh piättimäki järještyä šemmosen seminarin, kumpaseh kuččuma korkiearvosie asientuntijie Piiteristä. Inkeriläisien kirjava pukukulttuuri Leningradin alovehella toimijan alkuperäiskanšojen keškukšen ammattimiehet on jo yli 14 vuotta tutkittu ta rekonstruoitu Inkerinmuan perintehellisie pukuja. Keškukšen johtaja, istorikko Olga Kon kova ta keškukšen rekonstuointiprojektin ohjuaja käsityömuasteri Natalja Romanova kerrottih seminarin ošallistujilla inkeriläisen puvun isrorijašta, erikoispiirtehistä ta simvolikašta. Kon kovan mieleštä inkeriläisien kanšanpuku on tämän kanšan kaikista värikkähin ta monipuolisin erikoisuuš. XX vuosišuan alkuh šuate inkeriläiset oli jakauvuttu kahteh šuureh ryhmäh äyrämöiset ta savakot. Äyrämöiset oltih alun perin Karjalankannakšen länšiošan kantarahvašta kun tuaš savakot oli luvulla šiirrytty Kannakšella Šavošta. Näijen kahen inkeriläisryhmän kanšanpukuiloissa oli melko šuurie eroja, šitä paičči melkein joka šeurakunnaššaki oli omie eroja, käytettih eri värijä ta ornamenttija. Puvušta oli voinun piättyä mistä päin ihmini on, minikäni še on. Inkeriläisien naispuvut oltih ylen kaunehet ta värikkähät, kumpasissa valkien värin rinnalla oli runšahašti käytetty ruškeita ta šinisie värijä. Niin šanottu rekkopaita oli tunnušomaista äyrämöisillä naisilla. Monivärisillä lankoilla kirjatun paijan etumukšen ili rekon koko vaihteli riippuen naisen ijäštä, mitä vanhempi naini, šitä pienempi rekko. Savakoilla tämmöistä perinnehtä ei ollun. Erotukšena äyrämöisistä savakkojen puvut oltih yksinkertaisemmat, niissä oli vähemmän käytetty kirjointua ta koristeluo. Ornamenttikielen elämänviisahutta Seminarih ošallissuttih šamoin asientuntijat Šuomešta päin. Oulun yliopiston professori Kaarina Kailo ta psihologi, perintehellisen ekologistiijon asientuntija Irma Heiskanen Jyväskyläštä kerrottih yhtehiseštä Myyttikehrä-projektista. Naisien tutkimuškohtehena on vanhojen ornamenttien simvoliikka. Tutkijien mieleštä juuri tämä ikivanha ornamenttisimvolikieli šisältäy äijän tietuo, myyttijä, elämänviisahutta, še on iče asiešša visualista istorijua. Vanhat kulttuurit on oltu enemmän rauhanomasie, missä naisella on ollun oma arvo ta ne ornamentit on ilmaistu šitä. Valitettavašti vanha tieto on hävinnyn šuurekši ošakši, šitä ei pietty arvošša. Myö tahtosima šuaha še jälelläh, Irma Heiskanen kerto. Naiset ollah varmat, jotta juuri palauttamalla näitä ikivanhoja tietoja nykyaikah muajilma voit piäššä tašapainoh ta harmonijah. Rekkopaita omin käsin Toisena päivänä seminarin ošallistujat opittih ompelomah rekkopaijan pienoismallie. Piiterin asientuntijat kerrottih paijan ompelutavan erikoisuukšista. Miula oli ylen mukava ošallistuo täh seminarih, kerto mieleh Jekaterina Izotova»»Seminari projektin ošana Alkuperäiskanšojen keškukšen johtaja, istorikko Olga Kon kova kerto seminarin ošallistujilla inkeriläisen puvun ominaisuukšista. Kuvat: Olga Smotrova Lahenpohjašta. Olen töissä lapšien luomistyön talošša ta myö yheššä lapšien kera olemma ommellun karjalaisie ta venäläisie kanšanpukuja kukloilla. Šain hyvin äijän uutta tietuo seminarista, mistä voisin kertuo lapšilla ta višših kuottelenki iče ommella rekkopaijan. Tietyšti päivän aikana ei ole mahollista ommella perintehellisen paijan. Eikä meilä ollun šemmoista tarkotušta, Irina Porošina šelitti. Kuitenki ihmiset šuahah täššä seminarissa tärkeitä tietoja, kumpasie voijah jatkošša käyttyä hyväkšeh omašša työššä. Toivon, jotta tämä seminari antau heilä intuo iellähki tutkimah tätä teemua ta käyttäen šuatuja tietoja luomah ta kekšimäh mitänih omua. Meijän projekti jatkuu šykyšyh šuate. Šajekuušša järješšämmä näyttelyn, missä seminarin ošallistujat voijah esittyä omie töitä. Kanšainvälini seminari on Karjala-Šuomi -yštävyyššeuran toteuttaman Kantatuattojen omaperäistä kulttuurie šäilyttäen -projektin oša. Projekti on alkan vuotena 2014 ta jatkuu šajekuuh 2015 šuate. Enšimmäini pito projektin puittehissa oli järješšetty viime talvikuušša, konša ihmisie tutuššuttih šuomelaiseh pikkujoulu ta joulu-perinteheh. Kešäkuušša projektin toteuttajat järješšetäh Juhannuš-pruansiekan Priäžän piirissä Šuojoven rannalla. Projektin lopputulokšet vejetäh enši šajekuušša järještämällä kanšainvälisen seminarin ošallistujen kanšanpukujen ta käsitöijen näyttely. Ksenija Veretennikova Yli šuan vuuvven aikana tämä Anton Čehovin näytelmä on ašetettu monien venäläisien ta ulkomualaisien teatterien lavoilla. Enšin kirjuttajan šuunnitelmien mukah näytelmäštä piti tulla komedija, ka kirjuttamistyön aikana šiitä tuli drama. Kanšallisen teatterin uuvvešša näytelmäššä venäläini klassikka on näytetty pohjosen modernin ilmapiirissä. Joka ohjuajalla on oma näkökulma näytelmäh. Yhet käytetäh klassista tyylie, toiset aivan uušie keinoja. Andrei Dežonovin šanojen mukah uuvvešta näytelmäštä tuli klassini: Näytelmäššä ei ollun šuurie muutokšie, pohjana oli Čehovin teksti, emmä muuttan mitänä, emmä lyhentän repliikkijä. Kuitenki šiinä tulou esillä XXI vuosišuan näkökulma kirjutukšeh. Näytelmäššä esitetyt proplemat ollah ikuset, naisen ta miehen väliset šuhtehet, huavehen ta tovellisuon yhtäpitävyš. Tapahtumapaikka on Šuomi. Kuitenki još kačomma istorijua, niin šilloin še oli Venäjän ošana. Kanšallisen teatterin ohjuaja kerto kahešta šyyštä, mit pantih hänet ohjuamah tätä näytelmyä. Enšimmäini on naisien teema, naisien muajilman ymmärtämini ta toini on näyttelijäkunta, kumpani hyvin šopi rooliloih. Julija Kuikka esiintyy Mašačikon roolissa: Miun mieleštä nykyjäh Petroskoissa voit tavata šemmosie naisie, kuin Maša. Muijen mielien takie naini ei piäše toteuttamah šitä, mitä tahtou. Näytelmäh oli ommeltu 22 šuomelaisen ampuma-armejan šotamiehen oikieta pukuo, toiset puvut oli ommeltu XX vuosišuan muotie kuvuajien valokuvien pohjalta. Monet kyšytäh, mi on näytelmän laji? Toivon, jotta työ että šua vaššata täh kyšymykšeh. Näytelmäššä on nellä tapahtumua. Še on vaikie näytelmä. Šiinä on monta lajie. Jokahini valiččou oman variantin, lisäsi Andrei Dežonov.

4 4 «Oma Mua»»» lapsien kazvatus Sanah-toizeh opastan»»sulakuun lopus Šuojun päivykodi täyttäy 55 vuottu. Merkipäiväkse pagizutimmo sen nuorembua ruadajua. Karjalaine Tatjana Dubrovskaja lapsii kazvattajes käyttäy hyväkse karjalan kieldy da perindölöi. Ol ga Smotrova Kuittizen karjalaine Tatjana Dubrovskaja (Šišulina) rodivui da kazvoi Kuittizes. Muamo on rodužin Tuuksen kyläspäi, tuatto kazvoi Anuksen lapsien kois. Buabo da died oi paistih vaiku karjalakse, školas opastujes lomal Tatjana oli heijän luo Tuuksel bunukale se oli toven kielikyly. Karjalan kieldy opastui ei vaiku kois, ga školasgi. Vuvvennu 1997 školan loppiettuu Tatjana lähti opastumah Karjalan pedagouguyliopistoh lapsien kazvattajakse, ližä ammatinnu oli karjalan kielen opastai päivykois. Joukos häi oli ainavo liv vikkö. Jo nellätty vuottu Tatjana Dubrovskaja on ruadamas Šuojun päivykois. Häi kazvattau niilöi lapsii, kudamat tulien vuon lähtietäh školah. Lapsien joukon tilat on školan seinis, ku päivykodi nygöi kuuluu školah. Tuttavuimmo Tatjananke mennyt vuon, konzu häi kučui Oman Muan ruadajua Margarita Kemppastu sanelemah lapsile karjalazih ruuttih nähte. Sit päivykois karjalan kieldy ei opasteta, eigo ni opastettu enne. Ga lapsis kuulimmo, Syöjätärsanan, kui karjalakse tervehtitäh, passiboijah da prostietahes. Kyzyin Tan al, kusbo lapset tietäh nämmii sanoi, Šuojushäi karjalakse ei paista. Ga minä heile opastan erähii argisanoi, maltetah kuda-midä. Školas harjaitin heidy Tatjana Dubrovskaja tuttavuttau päivykoin lapsii Kalevala-eepossah. Kuva: Anna Matveikova tervehtimäh opastajii karjalakse, nygöi joga toizele sanotah Terveh teile! Opastujat toiči vastatah: Mitbo inostrantsoi oletto? Tiettäväine, tietäh, ku hyö opitah opastuo karjalah, saneli Tatjana. Opastamah lapsii karjalan kieleh da perindölöih Tatjana Dubrovskaja rubei praktiekal Petroskoin päivykois n:o 56, nev vuo sit ruavos andoi neidizele tundiettu karjalaine kazvattai Alisa Petrovna Gubareva. Praktiekan aigua Tatjana valmisti oman metoudiekan, kudaman mugah voibi opastua lapsii matematiekkah karjalan kielel. Pedagouguyliopistos Tatjanua kehitettih painamah sidä metoudiekkua, ga tässäh se ei ole painettu. Alisa Petrovnan lapsien joukos oli hyvä ruadua, ku lapsil dai heijän vahnembil oli kiinnostustu kieleh, monethäi tämän päivykoin jälles mendih opastumah suomelas-ugrilazeh školah. Konzu tulin ruadoh Šuojuh, kummeksin, ku täs nivouse ei kuulu karjalua. Školasgi sidä ei opasteta, sendäh opastajes lapsii tiijät, ku tolkuu sit ei rodei äijiä lähtietäh päivykoispäi, dai kieli unohtuu, sanelou kazvattai. Tatjana Dubrovskaja yliopiston jälles ruadoi Petroskoin päivykois n:o 120. Sie karjalua ei opastettu, ga Tan a rubei piettelemähes omua ammattii käytti kazvatandas karjalan kieldy. Jällespäi neidine ruadoi Šuojun stansien päivykois, sie sežo opasti lapsile kuda-midä livvikse. Nygöi jatkau Šuojus. Lapset tietäh, kui karjalakse ollah silmät, nenä, suut da toizet moizet sanat, syödyy sanotah Passibo suuri, ainos kyzytäh, kui se libo tämä sana olis karjalakse. Tan an ruadostolal huomain Grigorii Makarovan sanakniigan, kudamua häi käytti yliopistos opastujes, škuapas nägyy Ildazen vuottajes da vie setämä kniigu karjalakse. Minun ruadodovariššu, toine tämän joukon kazvattai, erähiči sanoi: Jätä jo minule lappuine kaikkien nämmien sanoinke, kadamat opastuitto, eiga lapset kyzytäh minul mustoittamah niilöi, a minä en voi nimidä vastata. Lapset hyvin opastutah uuzii sanoi kižates. Toiči löyhketäh rahvahan aigah: Myö kahtel kielel pagizemmo. Tatjana Dubrovskajan ruaduo puaksuh kiitetäh toizet kazvattajat da školan opastajat: Hänen joukos ruado ainos kiehuu: joga päiviä midägi mieldykiinnittäjiä azutah. Näin stolas äijän kukkien taimendu pienis astielois, kyzyin niilöis. Se myö kunnivokujon istutammo pihal Voiton päiväkse. Mennyt vuon Tatjana yhtyi kazvattajien kilbah da rodih Oniegurannikon piirin parahakse kazvattajakse. Lykyy Tan al ruadoh! Marjazes karjalastu pajuo da paginua Alisa Gubareva Tänävuon täydyi 180 vuottu, kui Elias Lönnrot keräi yhteh Kalevalan runot. Joga kohtas Karjalua sidä mainittih. Meijängi päivykodi ei jiännyh bokkah. Päivykodih 2. sulakuudu tuli äijy gost ua, oldih lapsien kazvattajat toizis linnan päivykodilois: n:107, n:20, n:79 da toizis. Oldih opastajat suomelas-ugrilazes školaspäi. Konzu minä olin ruavos päivykois, myö joga vuottu keviäl lapsien kel piimmö Kalevalan päivii. Tänävuongi sidä valmistettih karjalan kielen opastajat Jelena Andrejeva da Julija Kalinina. Lapsii tuttavutettih Kalevala-eepossah. On hyvä kniigu, kudaman kirjutti L ubarskaja Kalevalas, kus on hyvin kirjutettu lapsih näh. Sidä lugiettih lapsil. Sit lapset piirustettih kuvazet, ken kui ellendi midä kerdou Kalevala. Kerättih kodilois mittumua on Kalevala-kniigua. Se oli hyvä ozuttelu. Eihäi päivykois lapset vie olla suuret, vai hyvin tietäh mi se on Kalevala. Sidä saimmo nähtä täs pruazniekas. Lapset karjalakse sanottih runozii, pajatettih pajot: Petroskoi, Karjalas myö elämmö. Da sit kui venehel lähtiettih Pohjazeh eččimäh Sampuo. Heidy vastah otti Louhi da andoi heile kolme ruaduo. Pidi pajattua kevätpajo, tansie da piästiä välläle Aino-tytär. Lapset hyvin kai ruavot azuttih. Minul oli ylen hyvä mieli, ku minun ruado täs päivykois säilyy! Tytöt Jelena Andrejeva da Julija Kalinina hyvin opastetah lapsii pagizemah karjalakse, pajattamah. Mollembat ollah Anukses rodivunnuot, hyvin paistah karjalakse! Opastuttih Pedagouguyliopistos da nygöi opastetah lapsii. Hyvät tiijot heile andoi Ol ga Mihailovna Žarinova opastujes da sil aigua tytot oldih harjoittelemas meijän päivykois minun luo. Ainos on piäs se mieli: olishäi hyvä, ku joga päivykois opastettas lapsile karjalan kieldy da tuttavutettas karjalazeh kul tuurah. Pietäh festivualiloi, ga niket ei opasteta lapsii tansimah karjalazii tansiloi da ei pajateta pajoloi meijän čomas muas. Passibo, Julija da Jelena! Anna Jumal andau teile vägie da tervehytty. Lapset teidy ei unohteta da ruvetah suvaimah omua randua! Minul oli hyvä sydämes, kerran pihal sebäili minuu yksi naine, kačon: Irina Nikolajevna Prokkujeva. Meijän päivykodih kävyi hänen tytär Julija. Muamo sanou minule: Passibo suuri, ku opastit tytärdy suvaimah toizii kielii. Konzu Julija oli päivykois, häi ylen hyvin opastui karjalakse pagizemah da vie muamo pokoroičči opastua hänele suomen kieldy. Nygöi Julija hyvin tiedäy karjalan da suomen kieldy. Hyvät arvosanat oldih anglien kieles da Julija iče rubei opastumah ispanien kieldy. Nuorel aijal pidäs lapsil opastua enämbi toizii kielii. Minul yhten kerran kyzyi Aleksandr Jeremejev: Sinun mieles, rubieugo elämäh karjalan kieli? Minä sanoin: Mittumat roijah opastajat muga rubieu kieli elämäh.

5 »»nuoriso «Oma Mua» 15. šulakuuta 2015 Perintehien jatkajat»»vesläžed -folkloriryhmän ohjuaja Olga Gabukova kerto Perintehien jatkajat -festivalista 5 Nuorisoliikkehen ošallistujat joka vuosi yhytäh Voitonpäivän miitinkiloih ta onnitellah šotaveteraanija. Teilä kaikki onnistuu Nadežda Vasiljeva Nuorien kalevalalaisien peruštama Piätinččä-joukko hyvin onnistu Petroskoin yliopiston KVN-kilpailuissa. Tuanoin Kalevalah tuli tieto šiitä, jotta kakši karjalaista volont orie piäštih valintakilpailušta läpi ta lähetäh Šuurella Voitolla omissettuih tapahtumih Moskovah ta Sevastopolih. Piäparatilla Moskovah lähtöy Pavel Bukinič ta merišotaparatilla Sevastopolissa rupieu auttamah Julija Malikina. Kalevalan koulun piäštökäš Julija Malikina nyt opaštuu Petroskoin tehnologijan ta liikehalan opistošša. Julijašta tulou tuottehien ta ruokintapalvelujen tehnologi. Opiston jälkeh Julija meinuau jatkua opaššušta Petroskoin valtijon yliopistošša. Rehellisešti šanuon en vieläkänä voi uškuo, jotta piäšen ošallistumah meijän muan niin tärkieh tapahtumah, Voitonparatih Sevastopolšankarikaupunkissa, Julija kerto vaikutelmieh. Hyvie uutisie kuuluu toisiltaki kalevalalaisilta nuorilta, Petroskoin yliopiston enšimmäisen vuosikurššin opaštujilta Erkki Tuomilta ta Ort t o Lešoselta. KVN:n (ilosien ta kekšelijien klubi) innokkahina peluajina pojat on jo tultu hyvin tutuiksi yliopiston opaštujilla. Alušta Erkki ta Ort t o esiinnyttih yliopiston joukošša, ka 2015 vuuvven alušša piätettih peruštua oma joukko ta ošallistuo kilpailuih iččenäisešti. Näin šynty Piätinččä-joukko, kumpaseh kuulutah Ort t o Lesonen (joukon kapitani), Erkki Tuomi ta Nikita Klimov. Huolimatta šiitä, jotta Nikita on petroskoilaini, kilpailuissa joukko etuštau Kalevalua. Viime KVN-kilpailuissa pojat piäštih 1/4 välieräh. Kaikkijah kilpailuh ošallistu kahekšan joukkuo, niistä vain puolet piäštih jatkoh. Näitä nuorie poikie ta Julijua Malikinua yhistäy še, jotta vielä ei niin ammuin hyö oltih Kalevalan piirin nuoriso -liikkehen ošallistujat, kumpani oli peruššettu šeiččemen vuotta takaperin. Šilloin liikkehen piäšuunnakši oli valittu volont oritoiminta ta juuri šilloin nuoret KVN-peluajatki ruvettih kuottelomah voimieh Kalevalan kotilavalla. Kalevalan koulun Kiušajat-nimini KVN-joukko kävi peluamah Kemissä, Kontupohjašša ta Petroskoissa. Joukko pikkuhil l ua kehitty ta šai kokemušta, mi tuliki nykyjäh pojilla hyövykši. Julija Malikinan volont oritoiminta alko Kalevalašša. Hiän tovarissojah kera autto vanhoja ihmisie, šotah ošallistujie ta työveteranija, aina oli auttamašša Kalevalan perintehellisien valjakkokilpailujen valmistamis- ta järještämistöissä. Nykyjäh on vaikie laškie kuin monta nuorta on toimin täššä liikkeheššä šeiččemen vuuvven aikana. Joka vuosi lopettuo koulun yhet lähetäh pois liikkeheštä ta niijen tilalla tullah toiset. Karjalan alovehellisen nuorisokeškukšen spesialisti Valentina Burkit on johtan tätä liikehtä ihan šen peruštamisešta alkuan. Yheššä nuorien kera hiän ottau ošua kaikkih liikkehen järještämih toimehpitoloih ta aktijoih. Myö rikeneh autamma vanhoja ihmisie, Valentina kertou, Kellä pitäy piha puhaštua, kellä halot lat ata. Nuoret aina ollah valmehet auttamah, hyö iče tunnetah, jotta heijän apuo tarvitah, jotta heijän työ on tarvis ta hyö staraijah kaikki työt luatie tunnolla. Kun työ näkisijä niijen vanhukšien kiitolliset šilmät ta mitein ylpiet ollah pojat ta tytöt, kun šuahah auttua ta tukie vanhoja yksinäisie ihmisie. Äijän on jo luajittu ta vielä äijän työtä on ieššä Šuuren Voiton 70-vuotispäivän puitehissa. Kalevalan nuorilla 9. oraškuuta on erikoini päivä. Heti kun lumi šulau pojat ta neiččyöt ruvetah panomah kuntoh šotahautoja ta muistomerkkijä, a voitonpruasniekkana 9. oraškuuta monet ošallissutah Kuolomattomat rykmentin kulkuveheh. Nuorisoliikkehen ošallistujat on ruattu äijän hyvie töitä ta jatkošša niitä tulou vielä enemmän. Tuanoin Kalevalan nuoret ošallissuttih koulutušforumih, kumpani järješšettih Kemissä. Kahen päivän aikana nuoret šuatih tuttavuštuo toisien piirien nuorisojärještöih, opaštuo ta vaihtua kokemušta. Šynty äijän uušie idejoita ta projektija ta nuorisoliikkehen ošallistujat ollah varmat, jotta kaikki ne pitäy toteuttua. Uljana Tikkanen Nykymuajilmašša nuorison kehitykšen ta perintehellisen kanšankulttuurin tutkimisen kyšymykšet ollah hyvin tärkiet. Yli kymmenen vuotta takaperin Piiterin Rimski-Korsakovilla nimityn konservatorijan dosentti Irina Popova piätti järještyä kanšanlaulun ta -kulttuurin festivalin, kumpaseh otettais ošua oman kanšan perintehie šäilyttäjät yhtyvehet. Enšimmäini festivali piettih Piiterissä 2006 vuotena. Šen tunnušlaušehena oli Unohtanemma perintehet hävitämmä iččienä. Festivalin ohjelma aina on ollun täyvellini ta mukava, šiih kuuluu kanšanlaulun konserttija, musiikkinäytelmie, muasteri-oppija, opaššušretkijä ta illaččuja nuorisolla šekä tapuamisie ryhmien ohjuajilla. Tavallah festivali keštäy viisi šeiččemen päivyä ta še antau mahollisuon šyventyö perintehelliseh kulttuurih ta kanšalliseh ilmapiirih. Yhtyvehien ohjuajat šuahah tiälä šuurta apuo ohjelmiston šisällön ta täyttämisen kannalta. Joka vuosi festivalih yhtyy uušie ryhmie uušista paikoista, kumpasie kiinnoštau oman piirin kulttuuri, kanša ta šen perintehet. Festivalin järještämini aina on korkiella tašolla ta še on Irina Popovan anšijo. Tänä vuotena festivali oli järješšetty kevätkuuta. Petroskoin Balakirevilla nimityn musiikkikoulun Karjalan kanšanlaulun Vesläžed -ryhmä jo kolmannen kerran on ošallistun festivalih. Vesläžed -ryhmän ošallistujat jo kymmenen vuotta on tutkittu Aunukšen piirin Kuujärven kylän lyydiläisien kulttuurie ta perintehie. Yhtyvehtä kučutah esittämäh erilaisih juhlih ta festivaliloih kuin Karjalašša niin ni Venäjällä. Yhtyvehen peruštajana ta ohjuajana on Olga Gabukova. Ohjuajana miula on tärkie, jotta meijän ryhmän esittämä laulu-, tanšši- ta šoitto-ohjelmisto oli vakuuttava ta esittäis Karjalan kulttuurie. Yksi tärkeimmistä kyšymykšistä kanšallisen kulttuurin tutkimisešša on folklorin ainehiston iänentoiston tovenperäisyš, kerto ryhmän ohjuaja Olga Gabukova. Täššä pitäy šanuo passipot niillä, ket on koko elämäh tutkittu Karjalan kulttuurie ta nyt ruatah meijän ryhmän lapšien kera Irina Semakovalla ta Andrei Anisimovilla. Hyö ollah kanšanmusiikin tutkijat ta Karjalan anšijoitunuot kulttuuriruatajat. Heijän harjotukšien avulla ryhmä šai erikoisen vain karjalaisilla ominaisen tyylin. Vesläžed -ryhmä oli tovettu festivalissa omaperäsekši ryhmäkši ta še šai parahat arvošanat. Yhtyvehen laulajien iänet oltih puhtahie ta heleitä ta tanššit oltih ilosie ta riemukkahie. Erikosutta ta mukavutta lisättih ryhmän pojat, kumpaset rohkiešti kučuttih tanššimah vanhempie neiččyjä. Esityš onnistu ta festivalin tulokšena kahešta Vesläžed -ryhmäštä tultih Perintehien jatkajat -festivalin voittajat. Himottais toivottua hyvällä festivalilla monie vuosie ta Vesläžed -ryhmällä uušie voittoja ta voimie jatkua perintehien tutkimista ta ilahuttua kaččojie laulu- ta tanššiohjelmillah! Pienet artistat ilahutettih kaččojie tanššiloilla ta lauluilla.

6 6 «Oma Mua»»»Čičiliušku Čičiliuškun kymmenvuo šeikkailut»»karjalan rahvahalline tyttiteatru Čičiliušku, kudai ruadau vaiku karjalakse, on täyttänyh kymmene vuottu.»»vuozipäivy Jelena Filippova Rouno ku vaste egläi oli se päivy, konzu Petroskoin valdivonyliopiston opastujat da opastajat enzi kerdua kerryttih yhteh Kanzallizien kul tuuroin keskukseh duumaimah, kui olis panna rattahile teatran ruaduo. Sidä päiviä smietin tänäpäi vuozipäivän kynnyksel juohatellah kaikin, iče artistat dai teatran ohjuaju Natalja Golubovskaja. Oli ebäiltäviä silloi, semmite Čičiliuškun ohjuajal, ga aigu ozutti: on oigieh ruadoh tartuttu dai on nämmis vuozis suadu äijän. On luajittu kuuzi spektaklii, on ajeltu ristin-rästin Karjalan, on ihaškoitettu omil ozutuksil Karjalan ulgopuolel da ulgomual eläjii karjalazii, on suadu heidy nagramah da itkemäh omien voibi sanuo savoin mennyzien ozutuk sien aigah. Teatran vuozipäiviä vaste annoimmo sanan rahvahale, teatran ruaduo tiedäjile, da varzinazile kaččojile, anna hyö sanotah oma mieli čičiliuškulazien ruavos, pannah sille oman hinnan da arvon. Iče omas puoles toivozimmo teatrale čičiliuškun kirmevytty da eloksenvägie, enämbi mostu lapsien spektaklii kui Hukku vazale muamannu oli, mostu juumorua kui Varoispektaklis, mostu kielen maltajua kui Natalja Antonova da Ol ga Karlova, mostu artistua kui Aleksandr Trofimov, mostu omah ruadoh innostunnuttu kui Alina Čuburova. vät ammattilaiset. Heilä on harraššuš, še kašvattau iččie ta yleisyö. Artistoilla on šelkie pakina, kielihän pitäy olla puhašta. Tänäpiänä vašta kaččoma heijän Varis-näytelmän Omin silmin -lähetykšeššä. Ylen hyvä spektakli on, ylen hyvät ilmekkähät kuklat heilä ollah joka esitykšeššä. Niissä näkyy oma tapa, luonneh. Čičiliuškulaiset ollah moločat, hyvyä ruatuo ruatah. Onnittelemma heitä. Antakkah Jumala teatterilla lahjakkahie näyttelijie ta mäneššyštä. Hyvä, kun meilä olis oma karjalaini talo, šitä olen jo ammuin mieleššä pitän. Šaisima šiinä ruatua, harjotella, pityä pitoja ta illaččuja. Kun ruvennemma valmista vuottamah, ka šuamma vuottua. Pitäy ičen ruveta hommuamah šitä, omalla muallahan myö karjalaiset olemma. Valentina Saburova, Kalevalan rahvahallizen teatran ohjuaju: Kunnivoitan niitä ihmisie, ket eri tavoilla yritetäh šäilyttyä karjalan kieltä. Čičiliuškuteatterin ruatuo pien vielä enemmän tärkiempänä, kun hyö kerättih joukkoh nuorie ihmisie, ket paissah eri karjalan kielen murtehie. Olen aina ollun šitä mieltä, jotta teatteri on šemmoni pešä, missä kieli voit šäilyö ta kehittyö. Onnie, lykkyö, mäneššyštä teatterilaisilla ta heijän ohjuajalla. däs ottuakseh kielen tazon "hivondah", muite ga on jygei paista heijän roulis kielen säilytändäs. Tiettäväine, pienet lapset ollah kaččojinnu, heil ga oldahes tytit laval hos kui čomat da kaunehet kerras kuuluu toiči zuavesin tagan ven alaine istuu tyttine käzis... Muite ga parembi harvu kiiškoi verkos kalattomal aijal, ku ei nimidä. Ozua da lykkyy heile, ku kestettih 10 vuottu tässäh! Valentina Mironova, filolougien kandiduattu, Kielen, literatuuran da histourien instituutan tutkii: Tyttiteatran ozutelmoi kaččojes tulou mieleh, gu opastujat buitegu elostetah, ga jogahine teatru (tyttiteatru myös) on suuri ruado, pidäy maltua pidiä tytti käis, mustua omat sanat, kuunnella rinnal olijoi artistoi. Opastujien teatru on elävy olendo: yhtet mennäh iäres, toizet tullah sijah. Sidä voibi verrata ketjuh, uuzi kruugu tulou vahnan peräh. Nämmien vuozien aigua vägi tukku nuordu sai hyvän kielikylyn da tieduo teatran jugies ruavos. Toivottazin, gu tämä hommu jatkus iellehgi da tulis pitkembi da lujembi teatruketju. Kun šemmosie teatterija olis enemmän mualla, niin olis hyvä. Meijän pitäis yritellä šuaha ušiempie šemmosie. ka Zaikov. Mie jo šilloin ihmettelin ta ihaššuin, jotta kuin šemmoista voit olla, jotta tämä vakava mieš ta šuuri professori pani pahaččaisen liivin piällä ta kumman hatun piähä ta muuttu Mečänisännäkši! Kaikki muut artistat niise ollah miula tuttavat kollegat tai šaman laitokšen piäštökkähät. Aina on ylen mukava kaččuo, kuin hyö eleyvytäh rooliloih. Šanon rehellisešti, jotta toičči miulaki šynty ajatuš tulla teatterih artistakši, artistan romanttini elämä muanittau, ka kun aikoinah en ole tullun, ni varmašti še ei ole miun tie. Karjalan Rahvahan Liiton johtajana, TV-toimittajana ta teatterin šuvaiččijana käyn čičiliuškulaisien joka spektaklissa. Omin šilmin niän ta omin korvin kuulen, kuinka hyvin kehittyy artistojen kielitaito. Vet teatterin ideja on ollun juštih šiinä, jotta šen artistat enšin parannetah omua kielitaituo ta omalla esimerkillä näytetäh muilla, jotta karjalan kieli ei ole vaikie kieli ta šitä vois opaštuo kuklojenki avulla. Vielä ylen miellyttäy še šeikka, jotta spektaklien jälkeh artistat kuklojen kera männäh šalih, paissah kaččojien kera karjalakši ta annetah lapšilla koškie kukloja. Šiinähän on tovellini rahvahan teatteri! da meidy net ylen äijäl miellytetäh, hos lapset äijy midä ei ellendetä karjalakse. Hyö yhtelläh hyväl mielel kačotah artistoin tyttilöinke ruaduo. Jälles spektaklii lapsil on hyvä mahto ičel ottua kädeh tytti da ottua senke kuva. Lapset sendäh ollah ihastuksis. Minuu iččie ylen äijäl miellyttäy se, ku teatran spektaklis myö emmo näe vaiku sidä, kui tytit tyttilöinke paistah, no on muudugi: iče čičiliuškulazet ollah artistoinnu da paistah tyttilöinke. Se luadiu kaččojanke yhtevyksen elävembäkse. Suurin ruado on se, ku kai teatras luajitah KARJALAN KIELEL. Sendäh teatrale suuret passibot. Toivotammo Čičiliuškule iellisty kehitysty da uuttu suavutustu. Vieno Kettunen da Pekka Mikšijev, Kanzallizen teatran artistat: Še on šuuri asie, mitä čičiliuškulaiset ruatah. Kun šemmosie teatterija olis enemmän mualla, niin olis hyvä. Meijän pitäis yritellä šuaha ušiempie šemmosie. Čičiliušku on hyvä alotuš karjalan kielellä. Hyvä, kun heijän näytelmät ollah kuin vienakši, šamoin livviksiki. Myö Kanšallisešša teatterissa esitämmä nellällä kielellä: karjalan kielen mollemmilla murtehilla, šuomekši ta venäjäkši. Čičiliušku täyttäy kymmenen vuotta, näkyy kun ahkerašti on ruattu. Artistat ollah hy- Santtu Karhu, muzikantu, Čičiliuškunke yhtes ruadai: Čičiliuškul oman tazon parandamizekse on duumaittavu vie äijäl, sen verran voizin sanuo meijän yhtehizeh ruadoh näh. Olen vai muuzikkua heile kirjutannuh. Enne kaikkie pi- Natalja Vorobei, Karjalan Rahvahan Liiton piälikkö: Čičiliuškut ta heijän toiminta on aina oltu miula tuttuja. Toimittajana ollešša kävin kuvuamah heijän enšimmäisen spektaklin harjotukšie. Še oli varmašti kahekšan vuotta takaperin. Še spektakli oli Kuin hukka vasikalla muamona oli. Šiinä oli artistana niise Pek- Vladimir Jartsev, Čičiliuškun spektakliloin kaččoi: Tänävuon rodieu kymmene vuottu Čičiliušku-tyttiteatrale, sendäh himoittas sanuo setämä sana teatras. Myö kävymmö teatran spektakliloile lapsienke Vitalii L okkin, Čičiliuškun spektakliloin kaččoi: Kerran minuu lapsienke kučuttih rahvahallizen Čičiliušku-tyttiteatran Kui hukku vazale muamannu oli -spektaklile. Ozutus oli Kanzallizien kul tuuroin keskukses karjalan

7 »»Čičiliušku dizet «Oma Mua» 7 Kymmenes vuvves Čičiliuškul oli läs sadua matkua, niilöin aigah on ehtitty kävvä enämbi migu sadah linnah da kyläh. kielen vienan murdehel. Kaččomattah sih ku myö lapsienke opastummo liygih, kerran ku meijän juuret ollah Anuksen piiris, ozutus ylen äijäl miellytti. Enimän ellendimmö da lapset rakkahal kačottih spektaklii. Jälles ozutustu artistat tytit käis elostettih lapsienke da lapset iče suadih ottua da pyörittiä tyttii käis. Minun tyttäret jälles spektaklii vie mondu päiviä juohateltih sidä da kodih tulduu lövvimmö internetas saman mul tfil man da sidä kaččojes mustoittelimmo spektaklin mieldykiinnittäjii kohtii. Pidäy sanuo, ku karjalan kieleh harjaittamine lapsellizien kižoin da elostuksien vuoh on karjalazien perindölöin eräs tärgevimii säilytändy taboi. Lapsien kiinostuttamine muamankieleh lapsien tyttiteat ran vuoh andau heile potkastuksen käyttämäh kieldy perehes, argielokses, sendäh rahvahallizen Čičiliušku-tyttiteatran ruado on semmite tärgei karjalazien kanzallizen kul tuuran säilyttämizekse. Enzimäzen spektaklin Kui hukku vazale muamannu oli teatru ozutti terväh. Teatran perustandas sen enzi-ildassah meni kaikkiedah kaksi puolenke kuudu. Teatru kehitti omua ruaduo, sen kolmas spektakli oli planšiettuozutus, konzu artistat tyttilöin vedäjät dai tytit ollah yhtel aigua laval, ei olla širman tagan. Toine Sinipedru-spektakli oli kogonah karjalazien suarnoi pohjale luajittu. Nelländes spektaklis Samvuaras yhtel laval jo näimmö tyttilöi da čičiliuškulazii artistoin roulis. Olen aina ollun šitä mieltä, jotta teatteri on šemmoni pešä, missä kieli voit šäilyö ta kehittyö. Viijes Koirien Kalevala -ozutus monii kaččojii pani miettimäh teatran uuttu kačahtustu kuulužah Kalevalah. Kuvves Mie olen tipa, šie olen tipa teatral rodih juuri lapsih niškoi azuttu.

8 8 «Oma Mua» 15. šulakuuta 2015»» Voiton 70-vuozipäiväkse Jälgimäine desanta Iivana Kalikka Legendusta ennen kaikkia oli tullun elämää yhellä soorella Seesdärvellä pajattaja Kalikka perehen kera, sit sen jälgee hänen dovarišat Makkovet, Kongot, Sidarit. Sistä tuli kylän nimi Kaličian Šoori. Nuorin pereheššä brihaččuine Iivana Kalikka (minun tuatto) da hil l u tyttö Nasto Makkove (minun muamo) elettii kylässä Kaličian šoorella. Vanhembat monda vuotta tiettii toini toista da tahottii naittua lapsija, konsa hyö kasvetaa. Ennen revolutsia kirikön kniigoissa sukunimet niin jo kirjutettii: Kalikka da Makkove. Sit sukunimet muututtii venäjäksi. Šoorella školaa vuodena kävelläh Kalikin Ivan da Nast a Makkojeva, eromattomat dovarišat. Nast a opastui školassa hyvin, Ivan oli rohkei poika. Kerran keviällä Ivana nousi kirikön kupolulla, katsomaa muada taivahasta. Sistä händä työnnettii iäre školasta, oldi jygiet aijat. No tuli voinu, tuldi vielä kovemat aijat. Kylästä evakuottii ken kunna. Vahnemat vellet da Ivanan tuatto lähettii voinalla. Ivana, kuin toiset nuoret, tahtoi puuttua sin. Silloi nuorembat varattii ku heidä nagretaa, ku hyö jiädii akoin kera kоdii istumaa. Sentän hyö puaksuh opittii juosta frontalla. Vuodena 1941 pimiekuussa Iivana oli 17-vuodehine, silloi hiän lähti voinalla. Hän andoi kolhozin passin, kudamaizes oli kirjutettu, ku hiän on vahnembi. Ivana otetaa 92 ambupolkuu, kursiloilla. Hiän, kuin monet karjalaiset miehet nuoresta oli mečästäi, voi hyvin ambua, toizen kerran pyrgi frontalla. Vai komanduččijoilla oli muut pluonat nuorisoista. Kerran komanduččija käski: Ken tahtou männä jygei zaduaččulla frontalla kaksi askelda edehpäi!. Iivana harpi kaksi askelta rivistä. Kalikkan Iivanalla tuli onnelis, koska nägi omat rannat da suoren, hot kylä oli poltettu, koska Karjalan frontan linija matkasi siellä. Mänet vettä da paloo, no kaiken kestät Monet lähettii tavarajunalla matkaa. D o i oli kuuluu artilerien ammunda da bojuloin humineh. Kodvan piäs kulgettii tuldii paikalla. Sielä päiväini paistau da kaikkiella oli hil l azus. Komandučči sanoo: Nyt olemme Sibirissa. Käskien niittää heineä hevosilla Bydennovin armialla. Iivana Kalikka ei kestänyn, kysy, missä on tässä jygei zaduačču. Komandučči sanoo vastaus: Heinäniittäjiä olis enämbi. Teijen voina on ielpäi. Enzimäzikse nuoriloilla pidäv suittua vägie da opastua, kuin voittoa fašistoja. Saldatan syöndyannos kuukse oli hyvä. Iivana andaa puolet syömisestä diedolla-sibirikalla, heinäniittäjällä, kudamani kutsuu händä kylyy loppuruodasta. Tata muistele sibirikkan diedon sanat: Iivana, sinä mänet vettä da paloo, no kaiken kestät. Voina loppuu, sinulla tulou onni da hyvä elos. Niin kaikki tuli. Bojut, tulipalongiloiset, veret, hyökkävykset, myöstyökset, dovarišoin surmu. Vuodena 1943 oraskuusta Iivana Kalikka d o komandučče vastutustankiloilla ottojoukossa. Boju poiki Dneprasta kaikin suurin miärin operatsii. Siällä hänellä oli kontuzia. D o oldii bojupalkindot. Toata oli tundun kinohronikasta iččie da frontandovarišoita. Kestä miun poika Ei d o vain opasettu yhtä boijusta da tarkastua soldattu Sibirissa. Syyskuusta vuodena 1943 Iivana Kalikka I gvardian desantujoukossa lentopolkussa. Siellä pidäv ozuttua rohkevutta da olla uskolline omoo iččie. Vet koski lentää frontan linijan piäliči. Ei yksi kerta Iivana oli nägenyn mooda korkehemmesta kuin kirikön kupolullat Kaličian Šoorella. Kerran oli händy ruanittu käzii, no Iivana tuli tagazin, zaduaččuan oli roadanun. Gospitalin jälgee Iivana Kalikka komandučče desantujoukossa. Tuli vuoden 1944 kevät, voinan muutosaigu. Vihaniekat lähetää d o pois, no viälä ei eläandavutta. Desantujoukolla 15. päivällä sulakuuda tuli lentomatka Ukrainalla yöllä. Se oli heijen jälgimäine desanta. Varmasti heidä d o vuotettii Ukrainalla, ilmassa kaikkia ambutii. Iivana ruanittii jalgaa, hiän langei kylän laijal, hermottomänty. Konza Iivana toibui, nägi, ku hiän viruu päčillä, ukrainoin paijassa, jalka oli bintoissa, rinnalla istui diedo da sanoi: Kestä, miun poika! Päivällä käveldii saksalaiset, kysyttii, ken on päčillä. No diedo sanoi, se on minun voimatoin poiga. Saksalaiset lähettii pois, varmasti hyö ei uskottu, ku desantumies voi olla päčillä. Died o jatkuu lieččie jalkaa, se piästi Iivanan hengee. No midä olloin, fašistoilla tuli mieleä toini kerda tulla, vai ken oli sanonun kylässä, ku died'olla ei ole poigoo. Saksalaiset ei nimidä kysytty, viettii Iivana pihalla da otettii masinalla pois. Toata muisteli, kuin diedo joksi jälles da kirguo: Se on miun poiga! Alusta saksalaiset hyvin pakisetii desantumiehen kera, tahottii vedeä heijen puolella, no Iivana oli ääneti. Sentän lyödii da muokattii. Konza oldii vaigiet kibiät hänellä ozutettii vanhemat vellit, Nast a tytön vihannat silmät da kirikön kupolat Kaličian šoorella. Nimidä ei sooda Kalikkasesta lykätettii lagerii. Missä uadussa oli meijen tuato, meillä tyttärillä ei sanottu vahnemmat, vardoidii meijen lapsusaigoo. Tata vaikkani oli. Muamo hilja sanoli, konsa me kasvoimme da lizäksi minä iče luijin voinalistasta. Abu kerrittii jälgimällä hetkellä Kuin hiän jäi hengih uadussa? Oldii kovat hengenväit uadussa da peitollizen tsentran roado. Sanottii hillja toini toisella. Vägevämmet matattii enzimäiziksi da kolonnan lopussa, no huonot keskellä, ku konvoi ei tappais ken jiä jällellä. Iivanaa monta kerdaa toiset kannettii keskikolonnassa, konza hiän ei voinun matata. Voinan lopussa fašistat tahottii poltaa kaikkie lageri, d o valeltii benzinalla barakat, kerrittii abua amerikantsat, piästättii jälgimällä hetkella. Amerikantsat kaikkia voimattoida liečittii. Sin aigana Iivana Kalikka painoi 38 kilua. Konza tuato puuttui Venäjällä, oli ollut NKVD:n komissiassa, missä händä kiitettii urhakkahusta, no ei annetta bojupalkindot tagazin. Kovat aijat vielä oldii. Vuoden peräs frontan dovarišša da herrat nevvottii hänellä kirjoittoo da kyzyö ne bojupalkindot. Tuato sanoi vastaa: Kaikista kallehembi miulla on Voito-medali, toisia ei pidä. Telefonoo ei pannun, kuin hänellä tarisettii. Kuin sano sibir akka vuodena 1941, Kalikkan Iivanalla tuli onnelis, koska nägi omat rannat da suoren, hot kylä oli poltettu, koska Karjalan frontan linija matkasi siellä. Oli vägijä nostoo kaksi kodii tuotan da Makkojeven kera. Vahnemmat vellet ei tuldu voinasta. Makkosen Nast a, andilas lapsuosta, ei kerras tullun miehellä, sentän hänellä läksi silmä, konza bombu puuttui poujezdaa evakuatsijalla da hänellä oli huigei sistä. Kylässä oli monta kavnista tyttölöidä, brihoo vähä. Iivana Kalikka pajattajien rodusta, oli nägövi briha musta tukka da sinizet silmät. Kolmannesta kozinnasta svuad bu lieni. Meidä tyttäriä tuato rakasti. Roadoi järvellä meččäsploovalla. Armahilla tyttärilla kandoi kodii suorella šokoladoo, kakao da kaikenmoista fruktia repussa. Nast a roadoi sčetovodana kolhozas. On žiäli, tuotan sydäin seizattui, konzu hiän oli 61 vuotta, moine igä oli kolhozin passissa, voi hän olla nuorembi igä. Sentän hänen sydäin monda kerdaa gor uičči. Meillä on valgei muisto tuatosta da sanomma hänen elaigua bunukkoilla. Tatjana Kirilkina, Ivan Kalikinan tytär

9 »»Voiton 70-vuosipäiväkši «Oma Mua» 9 Santra ei myönyn ompelukonehta ta ompeli šillä kyläläisillä eri vuatetta, kun hiän oli hyvä käsityömuasteri ta kaikkie šuatto. Ämmö šuatto luatie äšen kirvešvaršie, pokašahanpäitä, šahanpäitä, šahoja ta kaikkie muuta. Muamojen voitto šovašša»»voitto Šuurešša Isänmuallisešša šovašša oli tavottu ei ainuoštah Puna-Armeijan saltattojen käsin. Kotišeuvun ruatajilla niise oli šuuri rooli muan puoluštamisešša: hyö kaikki voimat pantih šiih, jotta šotilahilla ois ruokua ta vuatetta. Maikki Spicina Miun ämmön Santra Remšujevan ( ) enšimmäini mieš kuoli jo ennein šotua ta toini kuatu talvišovašša. Naisella jäi kolme pientä lašta. Konša alko šota Viljolla oli kuuši vuotta, Aililla kolme ta puoli vuotta, a Val a oli vajuavuotini, hiän oli šyntyn šajekuušša Nuori leški ruato koko šovan ta šäilytti elävänä kaikki omat lapšet. Šovan alku Kešällä 1941 Santra ruato Kiiskieseššä Kalevalan lähellä. Moniehan vuuvven hiän oli šielä meččätyömuan ruokalašša töissä. Šiitä, kun kaikki miehet otettih rintamalla, hänet pantih ruokalan johtajakši, vaštuavakši kokiksi. Ämmöllä oli matašša vain Val a, a Viljo ta Aili oltih ämmöläššä Tollonjovešša hoijettavana. Šiitä kun Kalevalan piirissä alko šota, Santra šuatto työntyä viestin Anni-muamakalla, jotta hiän tois lapšet Kiiskieseh, kun šemmoni on paha aika. Niin juštih Anni vain kerkisi lapšet šinne tuuvva, ta ei piäššyn enämpyä jälelläh, kun šieltä alko jo šota šuomelaiset jo hyökättih, niin Anniki jäi šiitä šinne meijän keralla, muisteli Santra viimesenä kevyänä. Ihmisie alettih evakoija, autoloih laštattih ta vietih. Kiirehen kautti piti lähtie. Santra otti matkah ompelukonehen ta vähäsen vuatteita, a loppuset kaikki tavarat potakkakuoppih vietih. Naiset vet ajateltih, jotta ei šielä evakošša pitälti mäne. Ämmön kera evakkoh lähettih hänen kolme lašta ta Annimuamakka kouluikäsen Jouki-tyttäreh kera. Niin heitä oli kuuši henkie ta niistä Santra ainut työmieš. Ihmiset Uhtuošta vietih autoloilla Kemih, ta Kemistä junalla ielläh Arhankelin alovehella. Čekujevon kylä Loppujen lopulta Santran pereh piäsi Arhankelin alovehen Onegan piirin Čekujevon kyläh. Kylä šeiso Onega-joven vašemella rannalla. Še joki oli šuuri ta levie, šitä myöten kulettih laivat. Čekujevo niise oli šuuri kylä. Šiinä oli kakši kirikkyö: kešäkirikkö ta talvikirikkö šekä kellotorni. Šamoin kyläššä oli päiväkoti ta koulun kakši rakennušta alkeis- ta keškikouluo varoin. Lapšienkojissa oli hyvin äijän lapšie Kalevalan piiristä, monet oli jouvuttu erikseh vanhemmista, kun oli šemmoni häyräkkä alkan. Lapšienkojissa oli meijän tuttavieki, muistelou Santran vanhin tytär Aili Rettijeva. Niin, Ul l ana-puapon tytär Lempi oli šielä. Hänen vanhemmat ei keritty evakkoh, a Lempi oli kostissa Uhtuošša ta niin ni joutu Čekujevon lapšienkotih. Ka šilläkeinoin kaikki. Pereh eli Čekujevošša viisi vuotta. Hyö ašuttih šuurešša kolmikerrokšisešša kupčan talošša toisešša kerrokšešša. Parin vuuvven piäštä Santran muamakka kuoli Čekujevošša. A Joukin šiitä kävi hänen čikkoh Anni, kumpani oli evakošša toisešša kyläššä. Niin ämmö jäi yksin lapšieh kera. Myö emmä ruatan melkein mitänä, muistelou ielläh Aili. A mamma paikallisien naisien kera kävi šekä marjašša, jotta šieneššä. Šienet meilä oltih ruokana. Meilä kupčan talošša oli oikein šuuri šinčči ta šielä šeiso hyvin šuuri počka šientä. Enšimmäisenä vuotena myö vet kun mänimä, niin meilä ei ollun šielä eikä potakkua muašša, eikä mitänä, kun oli jo myöhäistä issuttua. Še enšimmäini vuosi oli oikein vaikie, kun ei ollun omua kašvimuata vielä. Enšimmäisenä vuotena meijän piti vajehtua ruokah kaikkie mitä kelpasi paikalliseläjillä. Ämmö šuolasi kualie ta šientä, ta vaikka millä keinoin yritti pärjätä noina vaikeina vuosina. Lapšet kerättih apilašta, čiilahaista ta kaikkie heinie, mit oltih šyötävie keittoh. Arkipäivie ta juhlie Ka Santra ei myönyn ompelukonehta ta ompeli šillä kyläläisillä eri vuatetta, kun hiän oli hyvä käsityömuasteri ta kaikkie šuatto. Ämmö šuatto luatie äšen kirvešvaršie, pokašahanpäitä, šahanpäitä, šahoja ta kaikkie muuta. Santralla annettih ruavošta potakkua, maituo, taikka muuta ruokua. Piti ommella vanhoista vuatteista, kun kaupoissa ei ollun mitänä, kertou Aili. Ta mamma ompeli rahvahalla koko yöt. Konša vain havaččeuvut, niin aina mamma ompelou konehella. Šamoin hiän opašti paikallisie naisieki tikuttamah, mitein meilä tikutettih, Arhankelin alovehella vet tikutettih toisella keinoin. Toisena vuotena Santralla annettih pelto ta hiän heti pani potakkua ta luukkuo muah. Ämmö šuolasi kualie ta šientä, ta vaikka millä keinoin yritti pärjätä noina vaikeina vuosina. Lapšet kerättih apilašta, čiilahaista ta kaikkie heinie, mit oltih šyötävie keittoh. Lihua ei ollun, kaupašta šai vain leipänormit ta joškuš ryynie annettih. Kun ei ollun vitamiinija, niin lapšilla savarittih havuvettä, jotta hyö šitä juotais ta ei tulis činkua. Kyläššä oli hyvin äijän lapšie ta naisie, miehet kaikki oltih šovašša. Lapšet käytih enšin päiväkojissa, šiitä koulušša. Šielä järješšettih juhlieki, hoti oli šota, lapšie opaššettih laulamah ta tanššimah. A kun lapšilla juattih lahjoja, niin annettih esimerkiksi kymmenkunta fasolie taikka hoš mitä šemmoista. Karamellie ei ollun. A meilä kun oli kakši tätie rintamalla, Tat t ana-täti ta Iro-täti. Niin Tat t ana-täti šieltä kävi meijän luo ta toi meilä karamellie, šemmosie pyöreitä ta kakao piällä. Še oli ainut kerta, konša mie nävin karamellija šovan aikana, muistelou Aili. Apuo rintamalla Santra kun oli keittäjänä ta hänellä oli kaikki paperit matašša, niin Čekujevošša hiän niise piäsi keittäjäkši. Evakošša mie ruavoin vaikka mitä, muisteli Santra. Enimmäkšeh mie olin koululla keittäjänä, še oli miula piäelinkeinona, ta šiitä konša mitä tarvičči, niin šitä i ruavoin. Šielähän miun piti kolhosin töissä käyvä aina ta piti ruatua vaikka vallan mitä. Konša kerättih kyliltä villua, niin ne piti kaikki šuaha šiitä šukakši ta kintahakši rintamalla. Nin niijenhän kera myö istuma šiitä koko yöt naisjoukolla ketä oli tuttavie ta ken kesräi, ken karttai, ken tikutti ta šielähän piisai šitä työtä. Jumala varjele, mitä miula šielä ei ni pitän ruatua. No tottaše mie šain aina šitä elinkeinuo, kun lapšetki elettih miun matašša ta pisyttih henkissä. Kahtena talvena perehellä annettih ruakua potakkua, jotta keittyä ta kuivattua rintamalla. Meilä oli šuuri hella ta šuuri pata. Šiinä myö niitä potakkoja keittimä kuorineh, šiitä kuorittima ta viiploiksi pilkkoma, riehtilällä panima ta kuivasima kiukuašša. Šemmosie čipsoja šiitä vietih rintamalla saltatoilla, muhiu Aili. Voiton päivä Mie muissan, kun Voitonpäivä tuli. Niin mistä ihmiset šuatih tietyä, vet ei ollun radijuoki. Meilä tuli ukrainalaini nuapuri repalehešša alušpaijašša ta karjuu: Pobeda, pobeda! Myö heti hyppäsimä kaikki ta läksimä, jotta mitä kylällä kuuluu. Niin korkiempah kirikköh oli ruškie lippu noššettu, ihan ristih ta joka talošša oli kellä mitäki ruškieta. Yheššä oli ruškie hameh pantu lipukši keppih ta hameh heilu tuulešša. Ta kaikki ihmiset oltih pihalla ta juhlittih, kyynälet šilmissä muistelou Aili. Pereh myöšty kotih vašta 1946 vuotena. Santra starinoičči, jotta häntä kiellettih lähtömäštä lapšien kera, jotta nälkä šielä vielä Karjalašša on ta ei šinne vielä oikein šuateta šyömistä. Ka eikö pahutta meilä šielä aika kulun, kun vain tuli tieto, jotta nyt voipi lähtie. Nyt še Aili ajattelou, jotta ei še nyt enämpyä lähe Čekujevoh, ka nuorempana moničči šano, jotta himottais käyvä šielä ta kumartua ämmön hauvalla, kerto Santra. Mamma kun oli šemmoni, hiän kaiken luati meitä varoin, koroštau Aili. Ei še Anni-ämmöki nälkäh kuollun. Hiän yritti kyllä enemmän antua lapšilla, iče šöi vähemmän, jotta enemmän lapšilla jäis. Iče kun hiän oli pahašša voinnissa, niin šano, jotta kuolen mie, niin vie šie Santra hoti miun luut puššissa kotih ta pane hoti tuo paha Val a-tyttö miun kera kropuh. Tietyšti, Anni-ämmön hauta jäi Arhankelin alovehella. Mamma kiitteli, kun šieltä iče piäsi. Miät šikiet elävänä šäilytti šovan ajan. Omii mielii kirjutakkua

10 10 «Oma Mua»»» Voiton 70-vuozipäiväkse Voinu minun perehen ozas»»emmo mуö unohta voinal kuadunuzii. Kumardammokseh Voittajile. Zoja Saveljeva Oli уlen lämmin kezäpäivу. Vezi Siämärves oli, ku staučas. Kaikel rannal oldih čuuruzet: suarukkazet, niemukkazet, luhtakkozet. Pädi juoksendella pal l ahin jalloin da präskуtellä vettу. Toiči paikkunuottah saimmo maimastu keitettäväkse: kahtei piemmö paikkua, kolmas maimoi karkoittelou, ajelou. Tänäpäi meile ei lуkуstännуh. Taivahas rubei kuulumah jyrineh, se läheni, suureni, pöllätti. Samol ottu ravinehenke luadi kruugan. Loitton meispäi milienne pamahtih. Pertis olin minä уksinäh, varavuin. Leninan portriettu särähtih, salbai ikkunan. Pertis pimeni... Mi se oli? Minä sen sain tiediä mуöhembi. Bombittavannu oli raududorogu. Kуläh tuli VOI- NAN VIESTI. Perehel pidi lähtie pagomatkah. Kunne? Hätkeksego? Midä ottua keräle? Huondeksel kerävуttih lähtijät. Oli val l astettu hebo dai telegу оli jo täуzi. Mami pani telegäh meijän kaškut, lähtimmö astumah muijienke: viizivuodine minä, kaheksavuodine Vit a, rist oi da mami. Astummo vai, on räkki, on jugei... Pienen jallan askelet on lуhуöt. Уön olimmo Pogostal, toizen Kutižmas, kolmanden Besoučoil. Jo olemmo Petroskoil, pristanil. Sie oli olluh Aleksandr Valentik, nуgöine runoniekku. Kaččuot, kui häi sanoi: Voinanaiguine musto Ainos vai plikuttau taktua... Baržu... Kunnebo hänel mennä? Bombat... Ruskonou päivänlasku... Кеnliennou pohjah... А toizil pitkу tepluškoin kridžu... Vuozien välil viivu. Lаpsestus on ammuttu läbi. Nu, sit mуö tepluškuvagonas. Rattahat vai kolketetah: A nam-to čto, a nam-to što... Lodeinoidu vaste rodiihes nestrašimoit ammundat. Meile vastah tuli poujezdu ammundutarbehien kel. Vihažniekoile se pidänуs hävittiä. Kai rahvas rattahalleh juostih kasekseh... Lapset, pangua vai piät minun polvil: kuollemmo ga уhtes, sanoi rist oi. Kumarduimmo, särizemmö, vuotammo......tvoi mat! Von iz vagona! kirgai mies ven akse. Mуö pуörijen lennimmö mečikköh. Jyrinehet, ammundat loppih! Midä mуö näimmö älgäh nähkäh niken: ruanitut, tapetut, kavonnuot, itkijät, eččijät... Meijän perehel tämä oli jo kolmas, suuri bombitandu. Slava tebi, Hospodi, meni уlimite. Hengih jäimmö, ristiу silmii da burbettau mami. Kus da kui ollou Sen a-rukku? Emmo smiettinуh roih nengoine vuatoroppu. A nam-to čto, a nam-to čto ajammo, rattahat vai tukutetah... Vikse hätken ajoimmo. Jo ehti tulla talvi. Vaiku уksi meijän pereh tuodih Potoskujevan kуläh traktoral. Koispäi minä lähtin matrossukost umas, jallas oldih uvvikkazet šibliettäzet. Mis sobii olin tratoruries en musta. On jo tusku... ga kуlän nimigi on Potoskujevo, tuskittih miän vahnembat. Sen a-veikki, Leningruadan puolistai Уksi, kaikis tragiedellizin voinanaiguine sivu oli Leningruadan puolistus. Silloi lnformsvodkis puaksuh mainittih Leningruadan alovehtu. Opittih vihollizet katkata puolistuslaittehet sih čurah, ga ei voidu. Lujah seizottih puolistajat. Sit kiehujas kauhas oligi minun veikki. Sem on Lukič Volkov, Leningruadan frontan 43. ammundupolkan saldattu. Tiijustelijannu, tagavos Kalininan suunnal häi oli 19 pohodas. Silloi oli otettu plenah 16 ofitsierua, hävitetty 19 tankua, ammuttu 9 štuabua. Vuvvennu 1941 talvikuun 24. päivänny vagavasti ruanitunnu häi loppussah azui kai hänele käskietty. Vuvvennu 1945 kezäkuun 22. päivänny hänele annettih Kunnivon orden. Pitkän aijan ruanitunnu veikki oli gospitalis. Häi hуvin tiedäу, mi on blokuaduniekan nälgу, perehespäi ei olluh nimittumua viestii. Kunne mennä gospitalispäi piästуy? Vuotas kirjutan kirjazen Novokuznetskah, sie oli D essoilan Vaškozen Ondrei. Dai työndi, ku Anton Čehovan Van ka: kyläh died oile. Istutah susiedan kel kravatil, vuotetah autobussua, gu vokzualal mennä, da ajua Taškentah. Ihan sih hänele annetah vastus Novokuznetskaspäi: Ol asizär on Jušalas dai mami on sie Neupokojevan kуläs. Pуhki ihastuskууnälet da händу tуöttih vokzualal. Načal niekku hуvin kačoi kartan, löуdi Jušalan da provodniekal pripivoičči, ku tarkistas invaliidua, ei vedäs siiriči. Nu vot täs sinul Jušalan stansii, mustoitti provodniekku. Laihu luut da nahku. Rambu, kuurnis (kontuuzien jälgeh) vahnu starikku. Ongo tiä gospitali? Etgo petties tiijä Volkovan Ol uа? куzуi veikki enzimäzel vastah puuttunuol miehel da sanoi, mis on dielo. Gospitali oli ihan rinnal. Mies terväzeh čökkelih sinne, tiijusti, kus eläу Оl a da vietti sinne veikin. Ol a oli kуlуs, vaiku-vai oli muilannuh piän, konzu ikkunazeh plikahutettih. Kabrastu, bluaznu. Midä ečittelettös? kirgai. Fed a Razin olen... A välis kuului oma armas livvin kieli: Piäze, piäze. Lövvä nуgöi minuuttaine. Oi jo, Hospodizeni. Ga Sen ago olet? Toko vai toko. Pyhki sizär muilatun piän, sai sovan olgupiäl da ihastuskууnälienke vastah vellel. Gospitalin načal niekku andoi vallan ottua maiduo da buhankan leibiä... Sуötti gost an da pani päčile muata, lämmäzeh. Sanot: JUMALAT. Jumalat nähtäh. Huondeksel sih tuli mami. Hänel oli kiellettу matkoih lähtie: menetiijä kedä on kävelijiä. Paista ven akse et malta. Astuo kai 20 virstua pidäу jallai. En voinnuh olla tulemattah. Kui olet? Kui dielot? Mindähliennöy sуdämen tuskai. Oli čuvvon ihastus, ku mami sai sevätä poigua, ei ni smiettinуh, eigo tiedänуh. Kui voimattomua rammiččijua, kuivua kadahastu suaha Neupokojevah, уhtуttiä perehenke? 20 virstua! Jallai astuo. Lähtiettih astutah. Vakki mies otti veikin regeh, tänäpäi vai iččeh kуlässäh vedäу. Uskaldi päiväntoizen mendуy viijä loppussah. Dai vedi hуvä ristikanzu. A mamirukku astui kiirehti lapsilluo. Pereh kerdуi уhteh Neupokojevah. N uša opasti lapsii Elanis. Sie kuunneltih ruadivuo, tuodih rahvahal voinan viestilöi, luajittih posilkoi fronfal (tabakkua, kisiettiä, alastu, sukkua...) Sуgуzуl lapset kerättih tähkiä, ku joga jyväine avvuttas lähendiä voittuo. Sit dielos minägi olin julgei, rakkahal juoksendelin pelduo mуöte: Kattilazeh keräilin tähkiä. Toizet kaikin ruattih kolhozas. Ol an gospitali oli kaiken aijan peredovoile, a sit vie Japounien voinal. Iččeh elaigua häi mustelou kniigas Ozan rivit. Min tervyöh piäzi vihažniekois meijän Karjal tulimmo kodih. Ol al da Veikil rinnas läpetetäh Kunnivon ordenat, Šural da N ušal medalit. Mendih vuvvet. On elettу kaikkie. Voinal olendu mieleh tulou... Da kui Pereh miän Urualal puutui... Vail punoh ratas da elaigu jatkuu... Eule täl ilmal kebjei nikel. Anna keväizil kägöihуt kukkuu. Anna rauhuttu kestäу Meijän mual. VETERUANAT TOVEL- LINE OMAN MUAN MIÄN GVARDII, MEILE ELIÄ PIDÄУ USTUA VAN TIÄN MUGAH... TEILE TÄNÄPÄI SLUAVU, ČESTI, MIÄN KUMARDUS!!!

11 »»pei, pei, pezästy «Oma Mua» 11»»filvordat Lövvä seiččie sulakuuh kuulujua sanua Lövvä seiččie keviän kirikköpruazniekkua Meččähine otti»»suarnu Räkel kezäpäiväl muamo, tuatto da Peša-poigu lähtiettih kyläh, duačale. Kylä se oli hyvin tuttu vahnembile: sie hyö kazvettih, käydih školah, joga kylän troppaine heile oli oma. Peša ylen äijäl suvaičči kävvä muaman da tuatanke gribah, toiči lähtietäh huondeksel meččäh, a murginakse jo järilleh tullah: ei ole kunne gribua lad d ata, kai poimičut jo tävvet ollah. Peša keräi kaikenmostu gribua: yhten kerran lehmängribua da oravangribua kodih tuou, toizen kerran vahalaukkuu. Peša ylen äijäl suvaičči žuarittuloi griboi kannateksenke. Mečäs olles mama ainos akkiloičči poigua: Älä kiänny tropaspäi korbimeččäh, eiga yöksyt da uppuot suoh. Peša vai rauhoitteli mamua vastah: En jo kiänny! Kerran Peša lähti meččäh yksinäh, kai troppazethäi oli jo tuttu hänele. Pani Peša komšan selgäh da lähti meččytroppua myöte. Kaččou huruale ei nävy gribua, kaččou oigiele sežo ei ole. Vai kolme gribua leikkai. Emmohäi jiä grivoittah ildazekse, duumaičči Peša da kiändyi troppazelpäi bokkah. En rubie loitokse meččäh astumah, vai erähän askelen bokkah luajin. A min verdu valgiedu gribua oli mečäs! Yhten leikkuat, tostu jo silmäl piet! Terväh komšu rodih täyzi, jygei. Olgah, ei ole jo kunne gribua panna, lähten kodih, duumaičči Peša. Kačahtihes brihačču tuaksepäi, a troppastu jo ni nävy ei, vai korgiet mustat kuuzet ymbäri. Istuihes Peša muale, puhkeni itkuh. Rinnal oli must oižikko, brihačču söi vähäzen must oidu da uinoi. Sih aigah astui siiriči Meččähine. Kaččou Meččähine brihačču maguau mual, otti hänen yhteh kädeh, otti komšan toizeh da toi omah kodih. Meččähine pani maguamah brihaččuzen pehmieh magovosijah. Havačui Peša, nägöy: puuhizet seinät ymbäri, keskipertil on stola varustettu häneh niškoi. Puuhizis astielois on kaikenjyttymiä syömisty: šipainiekkua, čupukkua, kalua, kaikkie, midä häi suvaiččou. Ei vai ihastunnuh sidä brihačču, ku mieles oli vai oma kodi. Ei ruvennuh häi nimidä syömäh. Tuli hänellyö Meččähine da kyzyy: Midäbo sinä et syö, vai kodi minun ei ole mieleh sinule? On mieleh, ga oma kodi on mielužembi, vastai Peša. Meččähine vai nostaldi olgupiät, ei vastannuh nimidä. Tulien yön Meččähine pani brihačun maguamah hrustalispäi luajittuh pertih, vie pehmiembäh magavosijah. Havačui Peša, nägöy kai, midä on hänes ymbäri, on hrustaline. Stola on tuaste täyzi syömisty, kai syömizetgi on hrustaliastielois. Ei ruvennuh Peša nimidä syömäh, itkustui. Tuli hänellyö Meččähine da kyzyy: Midäbo sinä et syö? Toinah syömizet ei olla magiet? Ga, nägyy, magiet ollah. Ylen igävy vai munul on omua sizärdy. Meččähine vai nostaldi olgupiät, ei vastannuh nimidä. Tulien yön Meččähine pani brihačun maguamah kuldazeh pertih, endisty pehmiembäh magavosijah. Havačui Peša, nägöy ymbäri kai on kuldaine. Stola on täyzi syömisty, kai astiet kuldazet. Ei ruvennuh Peša nimidä syömäh, tuaste kyynälet silmih nostih. Tuli hänellyö Meččähine, kyzyy: Midäbo nygöi? Etgo tahto syömisty merentagastu da kuldazis astielois syvvä? Tahton, ga igävy on muamua da tuattua. Muga igävy, ku ni muruine suuh ei mene, pahelzui brihačču. Meččähine nimidä ei vastannuh. Tulien yön Meččähine otti brihačun komšanke da vedi meččytroppazele, pani hänen maguamah kannole. Havačui Peša, kaččou pimei on, vikse yöh dielo. Pani komšan selgäh da kiirehti astumah kodihpäi. Kusbo sinä päivän kaiken olit? jo kynnyksel Peša kuuli maman čakkuandua. Tulien kerran yhtes gribah lähtemmö, eiga yöksyt vie! Peša kubaitti tagaraivon da kummeksi: Kuibo minä järilleh troppazele puutuin? Unisgo minä Meččähizen näin, vai se tottu otti minuu? Karjalakse kiändi Ol ga Smotrova Lövvä seiččie Äijähpäiväh seiččie kuulujua sa- Lövvä sananpolves kavonnuh sana Kevät on.. parembi. Kevätvihmu, syvysvihmu hapattau. Kuspäi. nouzou, siepäi kezäine tulou. Suvituuli.. randah tuou, a pohjaine i kattilas ottau.. siivil tulles kezän tuou.

12 12 «Oma Mua» Arbua Täyzi kiugua piiruada, keššellä kalačču. Tunkuo (Hambahat da kieli)»» joudoaigu»»mitä? Konša? Missä? Karjalan Kanzalline teatru Karjalankielizen rahvahallizen Čičiliuškutyttiteatran 10-vuozipäiväle omistettu illačču n e l l ä s pä i v y Kymmenen vuvven piduhizet šeikkailut Piäzy kučundulippuloin mugah. Ližiä tieduo telefonas: , ÎÎ Adressi: Karl Marksan prospektu, 19 Z.Efir-kluubu NUORI KARJALA nostattau ristittyzile kevätlemmen p i ä t t e n i č č y Lembi-illačus ÎÎ Adressi: Krasnaja-piha, 10 Programmas: - ČIČILIUŠKU - karjalankielizen tyttiteatran vuozipäivyezitys. - KIVIVENEH - ezmästy kerdua soitetah da pajatetah Petroskoil Čičiliuškun kamut Suomen Jovensuuspäi Timoi Munnen podr uadas. - SATTUMA - folkilazet uskaldettih nostataldua lembi. - SANTTU KARHU & TALVISOVAT - rokkarit varustetah yllätysty. Karhulazet ruvetah tuaste soittamah omal vahnal joukol. Lipun hindu 300 rubl ua. Voibi ostua edukädeh nuorikarjalazil libo illaččuh tulduu. Kaččokkua «Omin silmin» nellänpiän, 16. sulakuudu, 9.00 aigua Rossija-Karelija -kanualal Vedäjänny Inna Bogdanova Ô Ô «Čičiliušku-teatterilla on 10 vuotta». Karjalankielizen rahvahallizen tyttiteatran 10. vuozipäiväkse. Luadinuh Natalja Vorobei. Karjalan kielel. Ô Ô «Vauktan vesin starinad. Galina Lokkina». Luadinuh Marija Filatova. Vepsän kielel. Ô Ô «Barenc-region om sebrastuzma». Barentsalovehen kandurahvahien kongressu Norvegies, Tromssas. Luadinuh Marija Filatova. Vepsän kielel. Ô Ô «Kirjakamari». Aleksandr Buškovski. «Indeiskoit suarnat». Vedäjänny Jaana Žemoitelite. Suomen kielel. Programmois on ven ankieline tekstukiännös. Ven an saldattukunnivon päivät 27. pakkaskuudu Sinä piän vuvvennu 1944 n evvostoliittolazet saldatat piästettih fašistoin ymbäröityn Leningruadan. 2. tuhukuudu Vuvvennu 1943 N evvostoliiton saldatat voitettih fašistoi Stalingruadan linnas. 13. tuhukuudu Vuvvennu 1945 meijän saldatat piästettih Budapeštan. Vengrien piälinnan periä oldih suuret bojut, meijän saldattua sie oli tapettu enämbi 80 tuhattu hengie. 9. sulakuudu Vuvvennu 1945 maršalu Vasilevskoin voiskat valloitettih Kenigsbergan päivännouzupuolen Prussien piälinnan.»»alavoine lugou 10. sulakuudu Vuvvennu 1944 Malinovskoin piän al fašistoin käzis oli piästetty Odessu. 13. sulakuudu Vuvvennu 1945 oli piästetty fašistois Avstrien piälinnu Vena. 16. sulakuudu Vuvvennu 1945 oli pandu alguh Berlinan hyökkävysoperatsii, kudai rodih kogo Ižänmuallizen voinan kul minatsiekse. Minun Oma Mua Alavozen školan opastujat lugietah Omua Muadu Kuva: Valentina Libertsova Voiton päivän viizi pajuo Ižänmuallizele voinale on omistettu uuzi aktsii Hur-raa Voitole. Aktsiedu kannatetah muan suurimat mobiluoperuattorat: MTS, Beeline, Megafon da Tele2. Heijän hyvyös kai matkutelefonoin omistajat voijah kirjuttua omile telefonoile Voiton päivän viizi parahimua pajuo da laittua net omah telefonah soitokse. Aktsiedu kannatetah Sberbank, Aeroflot da Ven an Poštu. Aktsieh on vallittu viizi pajuo T omnaja noč, Proščanije slav anki, Den Pobedi, Kat uša da Sinii platoček. Net ollah suadavis maksuttomal noumeral 1945 da virrallizel Voiton saital may9.ru. Saital sežo voibi iänestiä parahas pajos, kudai rodieu Hur-ra Voitole -aktsies nimipajokse. Voiton pajot sinun matkutelefonas on ilmaine aktsii. Sen vuoh jogahine voibi mustoittua suuren Voiton histouriedu nygyaigazien tehnolougien kauti. Täkse aigua aktsieh yhtyi enämbi miljounua hengie Ven an kaikis puolis. Operuatoroin tiedoloin mugah enimite lad d atah telefonah T omnaja noč pajuo.»»siänennustus Peruštajat: Oma Mua Karjalan rahvahan lehti Peruššettu kešäkuušša 1990 Petroskoi Anuksenlinnu Priäžy Koštamuš Kalevala Louhi yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy 16 / / / / / / / Karjalan tašavallan Lakijenhyväkšymiskokouš, Karjalan tašavallan hallituš, Karjalan Rahvahan Liitto ta kuštantamo Periodika Piätoimittaja Natalja Anatoljevna Sinitskaja Julkaisijan ta toimitukšen ošoite: Titovinkatu 3, Petroskoi, Karjalan tašavalta ÎÎ Tel: (814-2) , ÎÎ omamua@mail.ru Internet: ÎÎ 14 (1254) 15. sulakuuta 2015 Julkaisija: Karjalan tašavallan autonomini laitoš Periodika-kuštantamo ÎÎ Painettu Verso-kirjapainošša, , Petroskoi, Varkaukšen rantakatu, 1a ÎÎ Lehen on rekisteröinyn Yhteyšalan, tiijotuštehnologijien ta joukkoviestimien Federatiivisen tarkissušvirašton KT:n toimisto ÎÎ Rekisterinumero ПИ ТУ Indeksi ÎÎ Allakirjutettava aikataulun mukah klo ÎÎ Allakirjutettu painettavakši klo ÎÎ Painoš 500 ÎÎ Tilauš 204 ÎÎ Hinta 25 rpl Redizaini Fenomen-mediajoukko (Piiteri) On otettu: