GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S

Transkriptio

1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/11 3 Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a KUHMON KUNNASSA TUTKITUT TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOO N Kuopio 1982

2 1 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITTÄMINEN 2 '22$2. TUTKITUT SUOT 7 1. Kaikosuo 7 2. Särkisuo Kortesuo Iso Joutensuo Lauttasuo Kokkosuo Kivisuo Teerisuo Muurainsuo Kuikkasuo Kurimussuo Hetesuo Lehmisuo Kivisuo Multisuo Pynnösensuo Halmesuo Isosuo Hetekorpi Raatesuo Koppelosuo Valkeissuo Aronsuo Konttisuo Rimminsuo Mäntysuo Isosuo Karjansuo Kaijaansuo Lokkisuo Kirkkosuo 12 5 ~~31a 32. Loijussuo 12 8 TULOSTEN TARKASTELUA 133

3 2 JOHDANTO Geologisen tutkimuslaitoksen tehtäväksi annetun valtakunnan turvevarojen kokonaisinventoinnin yhteydessä tutkittiin vuonna 1981 Kuhmon kunnassa 32 suota. Selvitys tapahtui yhteistyössä Kainuun seutukaavaliiton ja Kuhmon kunnan kanssa. Seutukaavaliiton osalta tutkimus tapahtuu Kauppa- ja teollisuusministeriön myöntämän määrärahan turvin. Inventoinnin tarkoituksena on palvella lähinnä turpeen teollista käyttöä. Tutkimuksissa on tämän perusteella selvitetty soiden käyttömandollisuuksia ja erityisesti polttoturvetuotantoon soveltuvuutta. Tutkimukseen valittiin kuntakeskuksen läheltä suot, jotka kokonsa ja liikenteellisen sijaintinsa puolesta katsottiin tuotan - toon sopiviksi. Lentiiran alueen soiden tutkiminen liittyi maan - mittaushallituksen ja Geologisen tutkimuslaitoksen yhteistyön ä tehtävään maaperän peruskartoitukseen. TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S Kenttätutkimukse t Suot tutkittiin linjaverkostomenetelmällä (Lappalainen, Sten ja Häikiö. Turvetutkimusten maasto-opas, Geologinen tutkimuslaitos, Opas no. 6, Espoo 1978). Linjaverkosto käsittä ä suon hallitsevan osan halki kulkevan selkälinjan ja sitä vastaan kohtisuoraan vedetyt poikkilinjat. Poikkilinjojen väl i on yleensä 400 metriä, mutta maastosuhteiden mukaan väli vo i vaihdella. Tutkimuspisteet sijaitsevat linjastolla 100 m :n välein. Lisäksi turvepaksuus mitattiin linjastoilta 50 m :n välein. Suon pinnan korkeuden ja kuivatusmandollisuuksien selvit - tämiseksi tutkimuslinjastot on vaaittu. Jokaisella tutkimuspisteellä on määritetty suotyyppi, suo n pinnan vetisyys, mättäiden korkeus ja peittävyys, puulajisuhteet, mandolliset hakkuut, puuston kehitysluokka ja tiheys sek ä maatumattoman puuaineksen eli liekojen määrä pliktaamalla 1 0 kertaa 2 m :n syvyyteen tutkimuspisteen ympäristössä. Turvelaji t lisätekijöineen sekä turpeen maatuneisuus ja kosteus määritettiin pinnasta pohjaan saakka.

4 3 Maastotutkimusten turvenäytteet otettiin Hiller-kannukai - ralla ja laboratorionäytteet joko tilavuustarkalla- tai taval - lisella mäntäkairalla. Tutkitut suot on esitetty kuvassa 1. Laboratoriotutkimukse t Turvenäytteet laboratoriotutkimuksia varten otettiin si - ten, että ne edustaisivat mandollisimman hyvin suon turvekerros - tumaa. Laboratorionäytteistä määritettiin GTL :n Väli-Suome n toimistolla happamuus (märästä näytteestä), vesipitoisuus prosentteina märkäpainosta (105 C :ssa kuivattuna), kuivatilavuus - paino 1. suokuution sisältämä kuiva-ainemäärä, tuhkapitoisuu s (prosentteina turpeen kuivapainosta C :ssa hehkutettu - na)sekä lämpöarvo Leco AC-200 isotermisellä kalorimetrillä :, Tehollinen lämpäarvo on määritetty edellisestä laskenallisest i kuivalle turpeelle ja edelleen lämpöarvo turpeen käyttökosteu - dessa. Tuhkapitoisuuksien keskiarvoja laskettaessa on yleens ä jätetty alin ja ylin näyte huomioimatta. Alin näyte edusta a kerrosta, joka jää tuotannossa ulkopuolelle ja ylin kunnostus - vaiheessa tavallisesti poistettavaå heikosti maatunutta rahka - turvekerrosta. Tulosten esity s Jokaisesta suosta on piirretty suokartta, josta käy ilm i tutkimuslinjastojen ja -pisteiden sijainti, turpeiden keskimää - räinen maatuneisuus sekä heikosti maatuneen pintakerroksen pak - suus ja turvekerroksen koko syvyys kullakin pisteellä. Lisäksi karttaan on piirretty turvekerrostuman paksuutta osoittava t käyrät. Turvekerrostumien rakennetta on havainnollistettu sek ä turvelajeja että maatumisastetta esittävin poikkileikkauskuvin. Poikkileikkauksissa samoin kuin kartoissa käytettyjen merkkie n ja lyhenteiden selitykset ovat kuvassa 2. Soita ja niiden turvekerrostumia koskevia numerotietoj a on kerätty taulukoihin, jotka ovat raportin lopussa. Taulukois - sa on esitetty tietoja pinta-aloista, turvepaksuuksista, maatu - neisuudesta ja turvemääristä sekä suotyyppien ja turvelajie n jakaantumisesta. Soista on laadittu tutkimusselostukset, joista ilmenee mm.

5 4 1. KAIKOSUO 9. MUURAINSUO 17. HALMESUO 25. RIMMINSUO 2. SÅRKISUO 10. KUIKKASUO 18. ISOSUO 26. MÅNTYSUO 3. KORTESUO 11. KURIMUSSUO 19. HETEKORPI 27. ISOSU O 4. ISO JOUTENSUO 12. HETESUO 20. RAATESUO 28. KARJANSUO 5. LAUTTASUO 13. LEHMISUO 21. KOPPELOSUO 29. KAIJAANSU O 6. KOKKOSUO 14. KIVISUO 22. VALKEISSUO 30. LOKKI SU O 7. KIVISUO 15. MULTISUO 23. ARONS U0 31. KIRKKOSUO 8. TEERI SUO 16. PYNNÖSENSUO 24. KONTTISUO 32. LOIJUSSUO Kuva 1. Kuhmossa vuonna 1981 tutkitut suot.

6 SUOKARTTA - 5 -

7 6 suon sijainti, tieyhteydet ja suon ympäristön topografia. Lisäksi on kuvattu suotyyppien esiintymistä ja puuston laatua. Samoin on kuvattu suon laskusuhteet, tutkimusajankohdan ojitus - tilanne ja selvitetty kuivatusmandollisuuksia. Keskisyvyys o n esitetty koko suolle, yli metrin ja yli puolentoista metrin se - kä yli kanden metrin syvyiselle alueelle sekä pintaturpee n (maatuneisuus H 1-4) että koko turvekerroksen osalta. Keski - syvyydet on laskettu kairauspisteiden syvyyden aritmeettisen a keskiarvona. Edelleen on selvitetty suon pohjan muotoa ja poh - jamaalajeja. Tutkimusselostuksessa selvitetään lisäksi pääturvelajie n jakaantumista, lisätekijöitä ja puuainesta sisältävän turpee n osuus. Myös suon stratigrafia on selvitetty. Keskimaatuneisuu s on esitetty erikseen pintaturpeen, pohjaturpeen ja koko turve - kerroksen osalta. Pintaturpeella tarkoitetaan heikosti maatunutta turvett a (H 1-4). Pohjaturve on yleensä paremmin maatunutta (H 5-10), joskin heikomminkin maatuneita linssejä saattaa esiintyä. Maatumattoman puuaineksen, liekojen, määrä on laskettu Pavlovin menetelmää soveltaen. Liekoisuus on ilmoitettu erikseen 0-1 m ja 1-2 m syvyyksille liekoisuusprosentteina turvemää - rästä. Liekojen määrä on luokiteltu seuraavasti : erittäin pien i (liekoisuus alle 1 %), pieni (liekoisuus 1-2 %), keskimääräine n (liekoisuus 2-3 %), suuri (liekoisuus 3-4 %) ja erittäi n suuri (liekoisuus 4 %). Lopuksi on annettu arvio ko. suon turvekerrostuman käyttömandollisuudesta ja siihen vaikuttavista eri tekijöistä. Tur - vetuotantoon soveltuvista soista on esitetty arvio tuotantokelpoisesta alasta ja sen sisältämästä luonnontilaisesta turve - määrästä.

8 - 7 - TUTKITUT SUO T 1. Kaikosuo (kl , x = 7108, y = 479) sijaitse e noin 9 km Kuhmon kuntakeskuksesta etelään Tervonniemen tie n itäpuolella. Suon painopisteestä tielle on matkaa noin puol i kilometriä. Suo rajoittuu muualla moreeniselänteisiin (drumliineihin) paitsi etelässä, jossa se päättyy Särkijärveen (kuva 3).

9 8 Pinta-ala on noin 150 ha, josta yli metrin syvyistä on noi n 70 ha, yli 1,5 m syvää noin 60 ha ja yli kaksi metriä syvä ä noin 30 ha. Avosuota on noin 25 ha ja peltoa 5 ha. Keskiosan peltoaluetta lukuunottamatta suo on lähes luon - nontilainen. Yleisimmät tyypit ovat sara-, tupasvilla- ja iso - varpuinen räme sekä lyhytkortinen- ja rimpineva. Luonnontilai - sia rämeitä on 53 % ja nevoja 29 %. Pellon ympäristössä ja ai - van suon eteläosassa on varputurvekangasta. Puusto on harvaa, kitukasvuista männikköä. Suota on ojitettu vain pellon ympäristössä, josta johta a myös yksi laskuoja pohjoiseen. Suon itäosa viettää länteen, keskiosa loivasti pohjoiseen. Vaikka etelä- ja keskiosa suos - ta on lähes Särkijärven tasossa, voidaan alue kuivattaa johta - malla vedet pohjoiseen Sillankorvanpuroa pitkin. Koko turvekerrostuman keskipaksuus on 1,6 m ja yli metri n syvyisen alueen 2,0 m. Suo on keskiosistaan moreenisaarekkeide n rikkoma. Suon pohjamaana vaihtelevat hiekka ja moreeni. Hiekkaa on erityisesti itä- ja länsiosissa suota. Kaikosuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 22,1 % ja sa - ravaltaisia noin 77,3 %. Yleisin turvelaji on puhdas saraturve, jota on 15,2 % kaikista turpeista. Muita yleisiä turpeita ova t NSC-, ErS- ja ErCS-turpeet. Rahka- ja sararahkaturpeet ova t ohuena kerroksena suon laiteitten pintaosassa ja tämän alla o n SC-turvetta. Suon keskiosissa on pinnasta pohjaan saraturvett a (kuva 4). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, heikosti maatu - neen pintaosan 3,0 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,6. Pintaosan keskipaksuus on 0,7 m ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n 0,9 m. Maatuneisuus paranee tasaisesti pohjaa kohti. Suon keskiosassa heikosti maatunut saraturvekerros on yli metri n paksuinen (kuva 4). Liekojen määrä on erittäin pieni (0,8 %). Puunjäänteit ä on havaittu lähinnä selkälinjan alueella. Suon keskeltä tutkimuspisteeltä A 800 otetussa näytesar - jassa turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 3,4-7,8 % j a keskiarvo on 4,6 %. ph vaihtelee välillä 4,1-5,4. Turpee n vesipitoisuus on keskimäärin 89,5 % ja kuivatilavuuspain o 99 kg/ m3. Teholliset lämpöarvot kuivalla turpeella vaihtelevat välillä 20,8-22,1 MJ/kg ja 50 % kosteudessa 9,2-9,8 MJ/k g (taulukko 1).

10 Kaikosuossa on turvetta yli 1 m syvällä alueella 1,4 0 milj. m 3, yli 1,5 m syvällä alueella 1,33 milj. m 3 ja yli 2 m syvällä alueella 0,74 milj. m 3, Kaikosuo soveltuu kohtalaisesti polttoturvetuotantoon. Heikosti maatuneiden saraturpeiden takia sopivin tuotantotapa on jyrsinturvemenetelmä. Yli 1,5 m syvästä alueesta voidaan ottaa tuotantoon n. 50 ha ja sillä on turvetta n. 1, 1 milj. suo-m, tästä on teollisesti käyttökelpoista turvett a n. 0,9 milj. suo-m Särkisuo (kl , x = 7109, y = 478) sijaitse e noin 8 km Kuhmosta etelään. Tervonniemen tieltä suolle on noi n 0,5 km. Suo rajoittuu moreenipeitteisiin mäkiin ja drumliineihin. Drumliinit erottavat suon reunaosiin pienempiä turvealtaita. Pinta-ala on noin 140 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a noin 80 ha yli 1,5 m syvää noin 55 ha ja yli kaksi metriä sy - vää 40 ha. Avosuota koko alasta on noin 30 ha (kuva 5). Suotyypeiltään alue jakautuu kahteen osaan ; länsiosa o n rämeinen ja alemmalla tasolla oleva itäosa on nevainen. Suo on lähes luonnontilainen. Länsiosan suotyyppejä ovat sara- ja

11 12 tupasvillaräme, lyhytkortinen- ja rimpineva sekä tupasvillarä - meojikko. Itäosan tyyppejä ovat LKN, SN ja aivan itäosassa o n, LKNmu :aa ja SNmu :aa. Pohjoisosaa vallitsee LKNmu. Suon puus - to on valtaosaltaan kitukasvuista vajaatuottoista männikköä. Pohjoisosaa lukuunottamatta suolla on vain muutami a ojia. Pinta viettää kohti suon keskistä pohjoisosaa, jost a vedet laskevat Kivipuroa pitkin Rauniopuroon. Aivan suon län - sipäässä vedet virtaavat Heposuolle länteen. Kuivatusmandol - lisuudet ovat hyvät. Koko suon keskisyvyys on 2,3 m ja yli metrin syvyise n alueen 2,6 m. Länsiosa suosta on moreenipohjainen. Keski - ja itäosan pohja on hiesua ja hiesusavea, jonka päällä on pak - su liejukerrostuma. Särkisuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 25,0 % ja sa - ravaltaisia noin 71 %. Ruskosammalvaltaisia turpeita on 4,0 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve, jota on 26,7 % kaikist a turpeista. Muita yleisiä turvelajeja ovat MnSC-, ErS- ja CS - turpeet. Tutkimuspisteiden A A 1200 välisellä alueell a vallitsee pintaosassa ErS-turve, ja A 1650 pisteen tienoill a CS-turve. Näiden alla on SC-turvetta (kuva 6). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, pinta - kerroksen 2,7 ja pohjakerroksen 5,6. Pintakerroksen keskipaksuus on 1,0 m ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 1,3 m. Keskin - kertaisesti ja hyvin maatunutta turvetta on lähinnä suon länsiosassa. Vetisessä keskiosassa turve on paikoin heikosti maa - tunutta pinnasta pohjaan (kuva 6). Liekoja on Särkisuossa vähän : 0-1 m :n syvyydessä 1,6 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,8 %. Puunjäänteitä on lähinnä suon länsipäässä. Suon länsipäästä pisteeltä A 700 ja suon itäosasta pisteellä A 1950 otetuissa näytteissä tuhkapitoisuus vaihtelee vä - lillä 1,4-4,5 % ja keskiarvo on 2,1 %. Turpeen ph on keski - määrin 4,1 ja vesipitoisuus vaihtelee välillä 87,4-95,2 %. Keskiarvo on 92,2. Kuivatilavuuspaino on korkean vesipitoisuuden takia keskimäärin vain 79 kg/m 3. Kuivan turpeen teholliset lämpöarvot vaihtelevat välillä 17,6-21,0 MJ/k g ja käyttökosteudessa 7,6-9,3 MJ/kg (taulukko 2). Särkisuossa on turvetta yli metrin syvyisellä alueell a 2,10 milj. m3, yli 1,5 m syvyisellä alueella 1,63 milj. m3 j a yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 1,25 milj. m 3.

12 Suon heikosti maatuneet saravaltaiset turpeet sopiva t parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Tuotannon kannalta haittaa - vana tekijänä on paikoin paksu heikosti maatunut rahkaturvekerros. Yli 1,5 m syvän alueen keskisyvyys on 3,0 m, mutt a suuren vesipitoisuuden takia turvekerrostuma tulee painumaa n voimakkaasti ojituksen jälkeen. Yli 1,5 m syvällä alueell a on turvetta 1,6 milj. suo-m3, josta on teollisesti käyttökelpoista n. 1,4 milj. suo-m3. Pienen kuivatilavuuspainon taki a suon energiasisältö jää suhteellisen alhaiseksi. Lisäksi paksu liejukerros saattaa estää turvekerrostuman pohjaosien hyödyntämisen.

13 15 3. Kortesuo (kl , x = 7106, y = 474) sijaitse e noin 10 km Kuhmon kirkolta etelään. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Kuhmo-Valtimo -maantie kulkee suon länsipuolelta parin sadan metrin päästä suosta. Suo rajoittuu joka suunnalta lohkareisen moreenin muodostamiin selänteisiin (kuva 7). Kortesuon pinta-ala on noin 95 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on 7 0 ha, yli 1,5 syvää 50 ha ja yli 2 m syvää 45 ha. Avosuoala on noin 40 ha. Vallitsevana suotyyppinä on suon länsiosan ojitetull a alueella tupasvillarämemuuttuma. Keskiosassa on lyhytkortista nevaa ja lampien ympärillä pienialaisena saranevaa ja sararämettä. Suon itäosassa esiintyy useita rämetyyppejä, keskel - lä suota rehevämpinä ja itäreunaa kohti karumpina. Luonnonti - laisia suotyyppejä on 70 %, muuttumia 28 %. Yleisin tyypp i on tupasvillarämemuuttuma, jonka osuus on neljäsosa kaikista tyypeistä. Puusto on valtaosaltaan harvaa tai keskitiheä ä riukuasteen taimikkoa. Lampien välisen kangassaarekkeen liepeillä on hieman tiheämpää ja varttuneempaa puustoa. Runsas kolmasosa suosta on ojitettu. Suon länsiosass a on vanha ja tiheä ojitus, keskiosa on luonnontilassa ja itä - osassa on uutta, harvaa ojitusta. Suo viettää luoteeseen. Luoteisnurkasta lähtee Pihlajapuro, jota myöten vedet laskevat Jaurajärveen. Aivan suon kaakkoisosasta vedet virtaava t ojia myöten Isolle Joutensuolle. Kuivatusmandollisuudet ova t kohtalaiset. Suon keskisyvyys on 2,4 m ja yli metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 2,7 m. Suo muodostuu yhdestä pitkänomaisest a altaasta. Pohjan maalaji on runsaasti lohkareita sisältävä ä moreenia. Suo on turvelajeiltaan hyvin vaihteleva. Saravaltaiste n turpeiden osuus on 46 % ja rahkavaltaisten 43 %. Ruskosammal - valtaisia turpeita on 11 %. Yleisimmät turvelajit ovat ErCS, ErSC ja SC. Kunkin osuus on 11 %. Puunjäänteitä sisältävi ä turpeita on 14 %. Suon pinnassa on vaihtelevan paksu kerro s rahkavaltaista turvetta, syvemmällä vallitsevat yleensä sara - turpeet (kuva 8). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, pintakerrok - sen 3,6 ja pohjakerroksen 5,8. Pintakerroksen paksuus o n keskimäärin 0,9 m ja pohjakerroksen 1,5 m. Maatuneisuus o n hyvin vaihtelevaa maatuneiden ja heikosti maatuneiden kerros-

14 ten vuorotellessa (kuva 8). Liekoisuus on 0-1 m :n syvyydessä alhainen (1,3 %) j a 1-2 m :n syvyydessä erittäin alhainen (0,9 %). Lieot keskittyvät suon reunamille ja itäosaan. Laboratotionäytesarja on otettu suon länsiosasta ojitetun ja ojittamattoman alueen rajalta. Tuhkapitoisuus o n pieni, keskimäärin 3,0 Vesipitoisuuden keskiarvo on 90,0 % ja ph :n 4,4. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo vaihtele e välillä 19,9-22,9 MJ/kg ja 50 % kosteudessa 8,7-10,2 MJ/k g (taulukko 3). Kortesuossa on turvetta noin 2,23 milj. m 3. Yli metri n syvyisellä alueella on turvetta noin 1,86 milj. m 3, yli 1,5 m syvällä 1,62 milj. m 3 ja yli 2 m syvällä 1,46 milj. m 3, Kortesuo on kohtalainen polttoturvesuo. Tuotantokelpoisella 50 ha :n alueella on teollisesti käyttökelpoista turvetta n. 1,25 milj. suo-m 3, Sopivin tuotantomuoto on jyrsinturvetuotanto, mutta paikoin on edellytyksiä myös palaturvetuo - tantoon.

15 Iso Joutensuo (kl , x = 7105, y = 474) sijaitsee Kuhmo-Valtimo -tien itäpuolella noin 9 km :n päässä Kuhmo n kuntakeskuksesta etelään. Maantie sivuaa suon länsipäätä. Suon painopisteestä matkaa maantielle on noin kilometri. Su o rajoittuu selännemäisiin mäkiin. Osa selänteistä on drumliineita. Suon pinta-ala on noin 150 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 120 ha, yli 1,5 m syvää aluetta noin 100 ha ja yli kanden metrin 75 ha. Avosuon määrä on 40 ha ja pelto a suolla on noin 8 ha (kuva 9). Iso Joutensuo on lähes kokonaan ojitettu. Ainoastaa n A700-poikkilinjan eteläosan leikkaama alue on luonnontilainen. Vallitsevia suotyyppejä ovat isovarpuinen räme-, tupasvillaräme-, sararäme-, rahkaneva- ja karhunsammalmuuttuma sekä varputurvekangas. Luonnontilaisen osan suotyyppejä ovat lyhytkortinen- ja saraneva sekä tupasvillaräme. Suolla on rämeitä 76 % kaikista suotyypeistä ja nevoja 15 Pellon osuus on 5 Puusto on valtaosaltaan harvaa tai keskitiheää männikköä. Muuttuma-alueilla on siellä täällä myös koivikoita. Kehitysasteeltaan puusto on joko taimi- tai riukuasteella. Suon keskiosan korkeus on 184 m mpy. Pinta viettää koh-

16 20 ti itäpäätä, josta vedet laskevat Jämäsjokeen. Länsiosan ve - det laskevat ojaa pitkin etelään Lauttasuolle. Suon kuivatus - mandollisuudet ovat hyvät. Keskisyvyys on koko suolla 2,1 m, yli metrin syvyisell ä alueella 2,3 m ja yli 2 metrin syvyisellä alueella 2,8 m. Suo muodostuu pitkänomaisesta altaasta, jonka länsipää on moreeni - saarekkeiden rikkoma. Suon länsi- ja itäosan pohja on moreenia. Keskiosassa suon pohja on liejusavea. Tämän päällä o n itä-länsisuunnassa yli kilometrin pituinen liejualue, jok a on paikoin lähes 2 m paksu. Iso Joutensuossa on rahkavaltaisia turpeita yhteens ä 33 % ja saravaltaisia yhteensä 64 %. Ruskosammalturpeita o n noin 3,0 %. Yleisimmät turvelajit ovat SC-, ErCS- ja ErS-turpeet. Rahkasaraturpeita on 46 % kaikista turpeista ja puhtaita saraturpeita on 18 %. Sararahkaturpeiden osuus on 17 % j a rahkaturpeiden 15 %. Saraturpeita on suon keskiosissa ja itä - ja länsipään pintaosan rahka- ja sararahkaturpeiden alla. Kes - kiosassa on ohut rahkaturvekerros suon pinnalla (kuva 10). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, pintaturpeen 3,0 ja pohjaturpeen 6,0. Heikosti maatuneen pintakerrok - sen keskipaksuus on 0,8 m ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n 1,3 m. Maatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa. Heikosti maatunut kerros on paksuin suon keski- ja itäosassa (kuva 10). Liekoisuus on 0-1 m syvyydessä korkea (3,6 %) ja 1-2 m :n syvyydessä alhainen (1,7 %). Vähiten puunjäänteitä on keski ja eteläosan vanhoilla neva-alueilla. Näytteet on otettu länsipäästä ja keskeltä suota tutkimus - pisteiltä A 300 ja A Turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,6-6,6 % ja keskiarvo on 2,0 %. Turpeen ph on keskimäärin 4,5. Näytteiden vesipitoisuus vaihtelee välill ä 81,5-94,5 % ja keskiarvo on 92,8 %. Suon keskiosassa turpeen suuren vesipitoisuuden takia kuivatilavuuspaino on pieni, keskimäärin 62 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kuivalla turpeella vaih - telee välillä 19,4-22,5 MJ/kg ja 50 % käyttökosteudess a 8,5-10,0 MJ/kg (taulukko 4). Iso Joutensuossa on turvetta yli metrin syvyisellä alueel - la 2,47 milj. m3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueell a 2,08 milj. m3. Iso Joutensuossa on turvetuotantoon sopivaa aluetta noi n 100 ha, jossa on teollisesti käyttökelpoista turvetta n. 2,0

17 milj. suo-m3, Suon keskiosat sopivat parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Itä- ja länsipäässä turve sopii myös palaturvetuotantoon. Rämealueiden suuri liekojen määrä lisää tuotantokustannuksia.

18 23 5. Lauttasuo (kl , x = 7104, y = 473) sijaitse e Kuhmo-Valtimo -tieltä Risteliin vievän tien varrella noin 1 0 km :n päässä Kuhmosta. Suon pohjoisreuna rajoittuu drumliinei - hin, etelä- ja kaakkoisosa pieniin moreenipeitteisiin mäkiin. Pinta-ala on noin 80 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 45 ha, yli 1,5 metrin 35 ha ja yli kanden metrin 30 ha. Avosuota on 2 ha ja samoin peltoa 2 ha (kuva 11). Suotyypeistä rämeitä on 80 %, joista luonnontilaisi a rämeitä on 43 %. Luonnontilaisia nevoja Lauttasuolla on 6 % ja yhteensä nevoja on 14 %. Luonnontilaiset rämeet, isovarpui - nen- ja tupasvillaräme, sijaitsevat suon länsipäässä. Tie n itäpuolella on enimmäkseen ojikkosuotyyppejä ; IRoj ja TRoj. Suon puusto on mäntyvaltaista. Länsipäässä puusto on harvaa. Kehitysluokaltaan se on joko vajaatuottoista tai taimiasteis - ta. Suon itäosassa männikkö on tiheämpää ja kasvu osittai n elpynyttä. Suon länsiosassa on vain muutamia ojia, kun taas itäos a on ojitettu kokonaan. Suolla on kaksi lampea. Suon pint a viettää etelään ja molempiin päihin. Vedet laskevat useast a eri paikasta eteläpuolelle virtaavaan Jämäsjokeen. Suon kuivatusmandollisuudet ovat varsin hyvät. Keskisyvyys on koko suolla 2,1 m, yli metrin syvyisell ä alueella 2,6 m ja yli 2 metrin syvyisellä 3,2 m. Suo on pitkänomaisessa pohjaltaan epätasaisessa altaassa. Itä- j a kakkoisosa suosta on rikkonainen ja hyvin matala. Pohjan maa - laji on pääasiassa hiekkainen ja lohkareinen moreeni. Muuta - missa tutkimuspisteissä on havaittu savea ja silttiä. Lauttasuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 59 % ja sa - ravaltaisia noin 34 %. Ruskosammalvaltaisia turpeita on 8 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS- ja SC -turpeet. CS -turpeist a eniten on ErCS -turvetta. Myös tupasvillarahkaturvetta (ErS ) on varsin paljon (10,5 %). Saraturpeet ovat suon pohjaosiss a (kuva 1 2). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, pintakerrokse n 2,5 ja pohjakerroksen 5,8. Pintakerroksen keskipaksuus o n 0,5 m ja pohjakerroksen 1,6 m. Suon pinnalla on tasaine n heikosti maatunut kerros. Tämän alla vuorottelevat keskinkertaisesti ja hyvin maatuneet kerrokset (kuva 12). Liekoisuus Lauttasuossa on 0-1 m :n syvyydessä keski - määräinen (2,7 %) ja 1-2 m :n syvyydessä pieni (1,3 %).

19 Eniten puunjäänteitä on tien molemmin puolin. Näytepisteellä A 1000 suon keskiosassa turpeen tuhka - pitoisuus vaihtelee välillä 2,0-5,7 % ja keskiarvo on 2, 8 Turpeen ph vaihtelee välillä 3,1-4,7 ja on keskimäärin 3,9. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 89,5-94,5 % ja keskiarvo o n 91,3 Kuivatilavuuspaino on keskimäärin 85 kg/m 3, Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle vaihtelee välillä 17,4-22, 9 MJ/kg ja 50 % käyttökosteudessa 7,5-10,2 MJ/kg (taulukko 5. ) Lauttasuossa on turvetta yli metrin syvyisellä alueella noi n 1,18 milj. m 3, yli 1,5 m syvyisellä alueella noin 1,01 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,95 milj. m 3, Suon itäosa on turvetuotantoa ajatellen liian matala. Lauttasuon turpeet soveltuvat palaturvetuotantoon. Heikosti

20 maatunut, n. 0,5 m paksu pintakerros huonontaa alkuvaiheess a palaturpeen laatua. Tuotantoon sopivalla 35 hain alueella o n käyttökelpoista turvetta 0,8 milj. suo-m 3, 6. Kokkosuo (kl , x = 7108, y = 475) sijaitse e noin kuusi kilometriä Kuhmon kuntakeskuksen eteläpuolella. Pohjois-,itä-ja eteläpuolella suo rajoittuu moreenipeitteisiin mäkiin ja länsireunalla Nurmeksen tiehen. Pinta-ala o n noin 70 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 10 ha, yli 1,5 m :n syvyistä 6 ha ja yli kanden metrin 3 ha (kuva 13).

21 28 Suo on kokonaan ojitettu, joten suotyypit ovat muuttu - neita. Selkälinjan alue on tiheästi metsittynyt. Puusto on vallitsevasti mäntyä, mutta koivu ja kuusi ovat myös yleisiä. Kehitysluokaltaan puusto on harvennus- ja osittain kasvatusmetsikköä. Pohjoisosan suotyyppejä ovat varpu- ja puolukkaturvekangas, tupasvillarämeojikko, varsinainen korpi ja kan - kaiden reunoilla isovarpuinen räme. Eteläosassa on ojitu s vaikuttanut selvästi vähemmän vallitseviin tupasvillarämeisiin. Kokkosuon pohjoisosan läpi virtaa Särkipuro. Tulva - aikana puro tulvii suolle. Kokkosuo on helppo kuivattaa ruoppaamalla Särkipuro. Keskisyvyys on koko suolla 1,3 m, yli metrin syvyisel - lä alueella 1,7 m ja yli 2 m syvällä 2,4 m. Suon pohjois - osa on matala ja moreenisaarekkeiden rikkoma. Eteläosassa on pitkänomainen matala allas. Suon länsiosan pohjamaana on joko hiekka tai hiesu. Lounaisosassa on hiekkapohja. Itä - osan pohjamaa on moreeni. Kokkosuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 46 % ja sa - ravaltaisia noin 54 %. Yleisin turvelaji on puuta sisältä - vä rahkasaraturve (24,7 %). Muita yleisiä turvelajeja ova t SC-, LCS- ja ErCS-turpeet. Rahkaturpeet ovat suon pintaosas - sa ja saraturpeet pohjaosassa (kuva 14). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, pintakerrok - sen 1,8 ja pohjakerroksen 6,5. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,3 m ja hyvin maatuneen turpeen 1,1 m. Maatuneisuus kasvaa tasaisesti kohti pohjaa (kuva 14). Liekoisuus on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suur i (yli 4,5 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,2 %). Puunjäänteitä on tasaisesti koko suon alueella. Kokkosuossa on turvetta yli metrin syvyisellä alueell a noin 0,17 milj. m 3, yli 1,5 m syvyisellä alueella noin 0,1 3 milj. m3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,0 7 milj. m3. Turvelajiensa ja maatuneisuutensa puolesta suo soveltu u palaturvetuotantoon. Suuri liekojen määrä vaikeuttaa kuitenkin tuotantoa. Yli metrin syvyisellä alueella on käyttökelpoista turvetta 0,12 milj. suo-m 3. Suosta ei ole tehty laboratoriomäärityksiä. Särkipuron tulviminen suolle on ilmeisesti tuonut turpeeseen lietteitä, jotka kohottavat tuh - kapitoisuutta.

22 Kivisuo (kl , x = 7103, y = 473) sijaitse e noin 15 km Kuhmon kirkolta etelään. Suo on muodoltaan hyvi n pitkä ja kapea. Suon länsiosaa reunustavat moreeniselänteet. Eteläpuolella, suon keskivaiheilla ovat Iso ja Pieni Kallovaa - ra, joiden jatkona on moreeniharjanne kohti kaakkoa. Suo n itäosaa reunustaa sen itä- ja pohjoispuolella harju. Kulku - yhteydet suolle ovat hyvät. Kuhmo-Valtimo -maantiestä Risteliin poikkeava tie kulkee suoalueen poikki (kuva 15). Kivisuon pinta-ala on noin 185 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on noin 75 ha, yli 1,5 m :n syvyistä noin 40 ha ja yli kanden metrin syvyistä noin 30 ha. Avosuota on noi n 30 hs kahtena erillisenä alueena ja peltoa noin 3 ha.

23 31 Länsiosan avosuoalueella suotyyppeinä ovat saraneva j a sen muuttuma. Aivan suon itäosassa on tupasvilla- ja rahka - rämeojikko. Puusto on täällä hyvin harvaa ja kituliasta j a yleisilme on nevamainen. Muissa osissa suota yleisimpän ä tyyppinä on pallosararämemuuttuma. Luonnontilaisten suotyyppien osuus on 29 %, ojikkojen 49 % ja muuttumien 20 %. Metsäisillä suonosilla puusto on harvaa tai keskitiheää riu - kuasteen metsää. Valtaosa suosta on ojitettu, ainoastaan länsiosan avosuoalue on luonnontilaista. Suon itäpään ojitus on uutta, muualla vanhaa. Suo viettää kaakkoon. Sekä länsi- että itä - päässä vietto on hyvin pieni, kapeassa keskiosassa sen sijaa n jyrkkä. Suon länsipään vedet laskevat ojia myöten pohjoispuolella virtaavaan Jämäsjokeen. Itäosasta vedet laskevat Kaatio - puroon, joka virtaa suon itäreunalla. Kuivatus edellyttä ä Kaatiopuron ruoppaamista. Keskisyvyys on koko suolla 1,5 m, yli yhden metrin sy - vyisellä alueella 1,7 m ja yli 2 metrin syvyisellä 2,3 m. Suon pohja on itä- ja länsipäässä melko tasainen ja keskiosan kapeikossa tasaisesti kaakkoon viettävä. Pohjamaalaji o n pääasiassa hiekkaa ja hiekkamoreenia. Keskiosassa moreen i on lohkareista. Suon itäpäässä pohjamaalajeina ovat hiekk a ja hieta. Kivisuon turve on rahkavaltaista. Rahkavaltaiste n turpeiden osuus on 54 % ja saravaltaisten 28 %. Ruskosammal - valtaisten turpeiden osuus on poikkeuksellisen suuri, 18 %. Syynä ruskosammalten kasvuun on ollut Kaatiopuron säännölli - nen tulviminen, mikä on tuonut ravinteita suoalueelle. Ylei - simmät turvelajit ovat ErS (25 %), ErCS (10 %) ja SC (14 %). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 24 %. Turvekerrostuman rakenne on suon länsiosassa suhteelli - sen selkeä, itäosassa vaihtelevampi. Länsiosassa turvelajeina ovat pääasiassa SC-t ja C-t. Turpeen laatu muuttuu itää n päin SC-t :sta ja CS-t :sta ErS-t :een. Aivan itäosassa alimmai - sena on toista metriä paksu kerros CB-turvetta, jossa on run - saasti puuta ja kortetta (kuva 16 ja 17). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, pintakerrok - sen 3,5 ja pohjakerroksen 5,4. Pintakerroksen keskipaksuu s on 0,5 m ja pohjakerroksen 1,0 m. Suon länsipään turpeet ova t heikommin maatuneita kuin itäpäässä. Aivan suon itäosassa

24 34 pohjalla on heikosti maatunutta turvetta (kuva 16 ja 17). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,2 %), 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,1 %). Liekoja esiintyy suon kaikissa osissa. Kivisuossa on turvetta yli metrin syvyisellä alueell a 1,24 milj. m3, yli 1,5 m :n syvyisellä alueella 0,85 milj. m 3 ja yli 2 m :n syvyisellä alueella 0,70 milj. m3. Turvelajiensa puolesta suon itäosa soveltuu palaturve - tuotantoon ja länsiosa jyrsinturvetuotantoon. Suon länsiosa on helppo kuivattaa. Itäpäässä saattaa Kaatiopuron tul - viminen aiheuttaa kuivatusongelmia. Liekojen suuri määrä lisää tuotantokustannuksia. Tuotantoon sopivalla 40 hai n alueella on käyttökelpoista turvetta 0,64 milj. suo-m3. 8. Teerisuo (kl , x = 7108, y = 463) sijaitse e noin 15 km :n päässä Kuhmosta Sotkamon suuntaan aivan tie n eteläpuolella. Suon eteläreunalle vie kärrytie. Suo o n syntynyt matalien mäkien väliin. Lounaispuolella sijaitsev a Tikkasenkangas on drumliinimainen. Suon pinta-ala on noi n 165 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on noin 75 ha, yl i 1,5 m :n syvää noin 40 ha ja yli kanden metrin 30 ha. Avosuota on noin 40 ha (kuva 18). Suon länsi- ja itäosa on ojitettu täysin. Teerisuo viettää tasaisesti kohti luodetta. Vedet valuvat länsipääss ä ojia pitkin pohjoiseen Haapalaisensuolle ja itäpäässä pohjoi - seen Pullukankorpeen. Suo on kuivattavissa. Teerisuon suotyypeistä on 66 % rämeitä, 19 % nevoja j a 6 % korpia. Suon länsi- ja aivan itäosat ovat ojikko- j a muuttumatyyppistä aluetta. Näillä alueilla suotyyppejä ova t IRmu, TRoj, KgRoj, VKoj, MKoj ja LhKoj. Suon keskiosa o n luonnontilainen ja paikoin hyvin vetinen. Vallitsevina suo - tyyppeinä ovat rimpi-, lyhytkortinen ja saraneva. Laiteill a on tupasvilla- ja sararämeitä. Puustoa on suon länsi- j a itäosassa. Länsiosassa yleisimmät puulajit ovat mänty ja koi - vu ja itäosassa yksistään mänty. Kehitysluokaltaan puust o kuuluu harvennusmetsiköihin. Keskisyvyys on koko suolla 1,7 m, yli metrin syvyisell ä alueella 2,0 m ja yli 2 metrin syvyisellä 2,7 m. Suon keskio - sa on allasmainen. Toinen pienempi allas on suon koillisosas - sa. Itä- ja länsipää suosta on moreenisaarekkeiden rikkoma.

25 Pohjamaa on pääasiassa moreenia. Muutamissa pisteissä on havaittu myös hiekkaa. Laajempi hiekkapohjainen alue on suo n koillisosassa. Teerisuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 74 % ja sara - valtaisia noin 24 Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- j a rahkasaraturpeet. ErCS- ja ErS-turpeita on myös varsin pal - jon. Suon pintaa peittää ohut rahkaturvekerros. Tämän all a on läpi suon vaihtelevan paksuinen CS- ja ErCS-turvekerrostuma. Suon keskiosassa on pohjakerrostumana SC-turpeita (kuv a 19). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, pintakerroksen 1,8 ja pohjakerroksen 6,1. Pintakerroksen keskipaksuus o n 0,4 m ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 1,3 m. Heikosti maatunut pintakerros on varsin ohut ja tasainen ja ulottuu läpi

26 suon. Kerroksen alla vuorottelevat keskinkertaisesti ja hy - vin maatuneet kerrokset (kuva 19). Liekoisuus Teerisuolla on 0-2 m :n syvyydessä suuri. Vähiten liekoja on neva-alueen pinta-osassa 0-1 m :iin. Suon keskeltä otetuissa näytteissä tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,1-6,6 % ja keskiarvo on 2,7 ph vaihtelee välillä 3,4-4,2 ja keskiarvo on 3,7. Vesipitoisuus - arvot vaihtelevat välillä 85,2-95,2 % ja keskiarvo on 89, 8 Turpeen kuivatilavuuspaino on keskimäärin 106 kg/m 3, Tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle vaihtelee välillä 17,3-23, 0 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudessa 7,4-10,3 MJ/kg (taulukko 6). Teerisuossa on turvetta yli metrin syvyisellä alueell a noin 1,53 milj. m 3, yli 1,5 m syvyisellä alueella 1,05 milj. m a ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,80 milj. m 3, Teerisuon turpeet ovat keskinkertaisesti ja hyvin maatuneita, tuhkapitoisuus on pieni ja kuivatilavuuspaino suhteellisen korkea lukuunottamatta heikosti maatunutta pintakerrosta. Turpeet sopivat hyvin palaturvetuotantoon. Heikosti maatunut

27 pintakerros tosin haittaa tuotantoa pienehköllä alueella suo n keskiosassa. Tuotantoon sopivalla 40 ha :n alueella on teollisesti käyttökelpoista turvetta 0,84 milj. suo-m3. 9. Muurainsuo (kl , x = 7111, y = 468) sijaitsee noin 8 km :n päässä Kuhmon kuntakeskuksesta lounaaseen aiva n Sotkamon tien eteläpuolella. Suo rajoittuu drumliinimaisii n selänteisiin. Kaakkoisosa suosta rajoittuu Jämäsjokeen. Pinta-ala on noin 85 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a noin 50 ha, yli 1,5 m syvää on noin 30 ha ja yli kanden metrin 25 ha. Avosuota on noin 5 ha. (kuva 20). Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan. Suo viettää molemmista päistäänkohtikeskustaa. Vedet laskevat etelään Jämäsjokeen.

28 39 Muurainsuon länsi-, itä- ja eteläosat ovat muuttuma- ta i ojikkosuotyyppisiä. Näiden alueiden suotyyppejä ovat KRoj, IRoj, Ksmu, Irmu ja TRoj. Keskiosan ojittamattoman aluee n suotyyppejä ovat tupasvilla- ja sararäme sekä lyhytkortine n neva. Suolla on rämeitä yhteensä 72 % ja nevoja 8 %. Suo n länsipään puusto on mänty- ja koivuvaltainen. Kehitysluokaltaan se kuuluu joko riuku- tai harvennusmetsiköihin. Itä - osassa kasvaa taimi- ja riukuasteisia mäntyjä. Suon keski - osan puusto on harvaa ja vajaatuottoista. Keskisyvyys on koko suolla 2,2 m, yli metrin syvyisellä alueella 2,5 m ja yli 2 metrin syvyisellä 3,0 m. Suo on syntynyt selväpiirteiseen altaaseen. Altaan rikkoo eteläosas - sa kuitenkin Muurainsuonsaareke. Länsi-, etelä- ja itäosass a on moreenipohja. Syvimmillä keskialueilla pohjamaalaji on jo - ko hiesu tai hiesusavi. Muurainsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 30 % j a saravaltaisia noin 60 %. Ruskosammalturpeita on 10 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 12 %. Ylei - simmät turvelajit ovat SC-, C- ja CS-turpeet. SC-turpeist a yleisimmät ovat SC-, LSC- ja ErSC-turpeet. SB-turpeita o n 7,7 % kaikista turpeista. Stratigrafisesti suo jakautuu kah - teen osaan : itäiseen saraturvevaltaiseen ja läntiseen rahka - turvevaltaiseen osaan. Ruskosammalturpeet esiintyvät erilli - sinä linsseinä eri puolilla suota (kuva 21). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, pintakerrok - sen 2,7 ja pohjakerroksen 5,7. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskipaksuus on 0,6 m ja hyvin maatuneen pohjakerroksen keskipaksuus on 1,6 m. Suurin osa turpeesta on keskinkertaisesti maatunutta. Heikosti maatunut pintakerros on pak - suimmillaan aivan suon länsipäässä (kuva 21). Liekojen määrä Muurainsuolla on 0-1 m :n syvyydess ä keskimääräinen (2,3 %) ja 1-2 m :n syvyydessä pieni (1,6 %). Vähiten puunjäänteitä on nevaisella suon keskialueella. Turvenäytteet on otettu suoaltaan länsi- ja itäpäästä. Tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,7-5,9 % ja keskiarvo on 3,1 %. Turpeen ph on keskimäärin 4,7. Näytteiden vesipitoisuus vaihtelee välillä 87,7-95,0 % ja keskiarvo on 91,3 %. Kuivatilavuuspaino vaihtelee välillä kg/ m 3 ja keski - arvo on 80 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo vaihtelee välill ä 19,3-22,1 MJ/kg ja 50 % kosteudessa 8,4-9,8 MJ/kg (tauluk-

29 ko 7). Muurainsuossa on turvetta yli metrin syvyisellä alueella noin 1,23 milj. m 3, yli 1,5 m syvyisellä alueella noin 0,87 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noi n 0,74 milj. 3 m. Muurainsuon turpeet ovat keskinkertaisesti maatuneita rahkasara- ja tupasvillarahkaturpeita. Tuhkapitoisuus o n pieni. Lämpöarvot ja kuivatilavuuspainot ovat keskimääräis - tä pienemmät. Turpeet sopivat sekä jyrsin- että palaturpee n raaka-aineeksi. Tuotantoon sopivalla 30 ha :n alueella on teollisesti käyttökelpoista turvetta 0,72 milj. suo-m 3,

30 Kuikkasuo (kl , x = 7110, y = 466) sijaitsee noin 9 km :n päässä Kuhmon kuntakeskuksesta Sotkamoon päin. Tutkittu alue käsittää Kuikkasuon ja Koistisensuon muodosta - man kompleksin. Moreenisaarekkeet jakavat suon kolmeen osaan. Suon itäreunalla virtaa Jämäsjoki. Pinta-ala on noin 170 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 70 ha, yli 1,5 m : n syvyistä noin 40 ha ja yli kanden metrin syvyistä 10 ha (kuv a 22).

31 Suo on ojitettu kokonaan. Vedet laskevat kolmeen suuntaan ; itään Jämäsjokeen, länteen Rakennuspurolle ja luoteeseen ojia pitkin Unnukanlahteen. Kuivatusmandollisuudet ova t hyvät. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rämeet, joita on 84 % kaikista määrityksistä. Korpia on 8 % ja nevoja 2 Ylei - sin rämetyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Ojituksen jälkee n on näille alueille kasvanut vaivaiskoivua. Suon reuna-alueilla on pallosararämettä ja kangaskorpia. Suon puusto itäosa a lukuunottamatta on mäntyvaltaista. Kehitysluokaltaan se o n kuitenkin vajaatuottoista tai taimiasteista. Itäosan korpi - suotyyppien alueella on myös kuusta ja koivua. Kehitysasteel-

32 43 taan puusto on osittain kasvatusmetsikköä. Keskisyvyys on koko suolla 1,5 m, yli metrin syvyisell ä alueella 1,7 m ja yli 2 metrin syvyisellä 2,4 m. Suon pohj a on epätasainen. Syvin allas on Koistisensuon alueella. Eteläosassa varsinaisella Kuikkasuolla on laaja, mutta matal a allas. Pohjamaa on moreenia, yleensä hiekkamoreenia. Muuta - missa tutkimuspisteissä on havaittu silttiä ja savea. Kuikkasuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 35,0 % j a saravaltaisia noin 60,0 %. Ruskosammalturpeita on 5 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 1 %. Yleisimmä t turvelajit ovat SC- ja CS-turpeet. Puhdasta rahkasaraturvetta on 31,5 % ja ErSC-turvetta 16,3 %. ErCS-turvetta on 30,2 % kaikista turpeista. Ruskosammalturpeista yleisin on CB-turve (4,3 %). Eteläosassa vallitsevana turpeena on CS-turpee t ja pohjoisemmassa Koistisensuolla vallitsevana on SC-turpee t (kuva 23 ja 24). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, pintakerroksen 2,9 ja pohjakerroksen 6,2. Heikosti maatuneen pintatur-- : peen keskipaksuus on 0,3 m ja hyvin maatuneen pohjaturpee n 1,2 m. Heikosti maatunut pintakerros on A-linjaston alueell a paksumpi kuin B-linjaston alueella. Maatuneisuus kasvaa tasai - sesti kohti pohjaa (kuva 23 ja 24). Liekoisuus on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,5 %) j a 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,1 %). Puun jäänteit ä on tasaisesti kaikkialla suon alueella. Kuikkasuon laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteiltä A 100 ja B 800. Tuhkapitoisuus vaihtelee 1,2-5,8 %, keskiarvo on 2,0 %. Tuhkapitoisuus on hyvin pieni kautta kok o turvekerroksen. Vesipitoisuus vaihtelee % ja keskiar - vo on 89,1 %. ph on keskimäärin 3,8. Kuiva-ainetta on keskimäärin 100 kg/m 3. Vetisen ja heikosti maatuneen pinta - osan kuiva-ainepitoisuus on huomattavasti keskiarvoa pienempi. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo vaihtelee välillä 18,1-23,2 MJ/kg ja 50 % käyttökosteudessa 7,8-10,4 MJ/kg (tauluk - ko 8). Kuikkasuossa on turvetta yli metrin syvyisellä alueell a noin 1,20 milj. m 3, yli 1,5 m syvyisellä alueella noin 0,8 8 milj. m3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,2 4 milj. m3. Kuikkasuon A-linjaston alue on matalaa ja turpeet hei-

33 kosti maatuneita,joten sillä ei ole edellytyksiä polttoturvetuotannolle. B-linjaston alueella on heikosti maatunut pinta - kerros ohut ja syvyyttä riittävästi palaturvetuotantoon. Tuotantoon sopivalla 35 ha :n alueella on teollisesti käyttökelpoista turvetta 0,6 milj. suo-m 3, 11. Kurimussuo (kl , x = 7104, y = 468) on Venakkosuon, Teerisuon, Kurimussuon ja Välisuon muodostama yhtenäinen, laaja suoalue. Suoalue sijaitsee noin 15 km Kuhmo n kirkolta lounaaseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Kuhmo-Valtimo -tie kulkee suon eteläreunan halki, ja siitä erkaneva metsäautotie seurailee suon itäreunaa suoalueen keskivaiheille saakka. Pohjoisesta tulee autotie vajaan kilometrin

34 päähän suosta. Suota reunustavat moreenipeitteiset kalliomäe t ja niiden väliset moreeniharjanteet. Suo jatkuu maantien eteläpuolella, mutta sitä ei ole tutkittu (kuva 25). Tutkitu n suoalueen pinta-ala on noin 500 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on noin 285 ha yli 1,5 m :n syvyistä noin 220 ha ja yl i 2 m :n syvyistä voin 170 ha. Avosuota on noin 100 ha. Yli kolmasosa suoalasta on ojitettu. Ojitetut aluee t ovat suon reunamilla. Suo sijaitsee vedenjakaja-alueella, josta vedet laskevat pohjoiseen Jämäsjokeen ja etelään Alajokeen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Kurimussuolla on kaksi laajaa neva-aluetta, joiden keski - osat ovat rimpi- ja lyhytkortista nevaa. Toinen sijaitse e Teerisuon, toinen varsinaisen Kurimussuon keskimmäisessä osas - sa. Rämetyypeistä vallitseva on tupasvillaräme, jota esiinty y suon kaikissa osissa. Pohjoisosassa tavataan myös isovarpuista- ja sararämettä. Keskiosan rämetyypit ovat luonnontilaisia,

35 reunamilla ja keskiosan matalilla alueilla on muuttumia. Luonnontilaisten suotyyppien osuus on puolet. Paras puusto on suo n pohjois- ja eteläpäässä sekä länsireunan ojitetuilla alueilla. Laatu vaihtelee harvoista keskitiheisiin riuku- ja harvennusvaiheen metsiköihin. Keskisyvyys on koko suolla 2,3 m, yli metrin syvyisell ä alueella 2,5 m ja yli 2 metrin syvyisellä 3,2 m. Suoalue muodostuu neljästä erillisestä altaasta, joiden välillä on matalia alueita ja kankaita. Pohjamaalaji on pääasiassa hiekkai - nen moreeni. Suon pohjoispäässä esiintyy lohkareita. Syvim-

36 51 millä alueilla on pienialaisesti hietaa. Kurimussuossa on rahkavaltaisia turpeita 48 %, sara - valtaisia 48 % ja ruskosammalvaltaisia 4 %. Puunjäänteitä si - sältävien turpeiden kokonaisosuus on 7 %. Yleisimmät turve - lajit ovat ErCS (20 %) ja ErS (13 %). Turvekerros on vaihteleva sekä turvelajin että maatuneisuuden osalta. Toisistaan poikkeavat kerrokset vuorottelevat tiheästi. Suon eteläosassa vallitsevat saraturpeet, keski- ja pohjoisosassa sararahkaturpeet (kuva 26 ja 27). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, pintakerrok - sen 3,2 ja pohjakerroksen 6,3. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskipaksuus on 0,8 m ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 1,6 m. Heikosti maatunut rahkainen pintakerros on B - selkälinjan länsipuolella yli metrin paksuinen ja sen alla o n heikosti maatunutta saraturvetta yli 2 m :iin. Suon itäisessä altaassa A-selkälinjan alueella hyvin maatunut turvekerros - tuma on varsin paksu (kuva 26 ja 27). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä keskinkertaine n (2,8 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,6 %). Erityisen runsaasti pintaliekoja on suon koillis-, kaakkoisja luoteisosassa sekä keskiosan matalikon länsireunalla. Laboratorionäytteet on otettu suon etelä-, keski- j a pohjoisosasta. Tuhkapitoisuus on noin kanden metrin syvyy - teen saakka pieni ollen 1,2-4,2 %. Keskiarvo on 2,9 %. Vesipitoisuus on pintakerroksessa paikoin hyvin korkea. Näytteiden vesipitoisuus vaihtelee %. Keskiarv o on 91,3 %. Keskimääräinen ph-arvo on 4,2. Kuiva-ainett a on keskimäärin 91 kg/ m3. Märissä pintaosissa kuiva-ainepi - toisuus on hyvin pieni. Kuivan turpeen tehollinen lämpö - arvo vaihtelee välillä 17,0-23,5 MJ/kg ja 50 % käyttökos - teudessa 7,3-10,5 MJ/kg (taulukko 9). Kurimussuossa on turvetta yli metrin syvyisellä alueel - la noin 7,21 milj. m3, yli 1,5 m :n syvyisellä alueella noi n 6,46 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noi n 5,43 milj. m 3. Kurimussuossa on polttoturvetuotantoon sopivaa aluett a suon pohjoisosassa Välisuolla ja eteläosassa Teerisuolla se - kä Venakkosuolla. Suon keskiosassa varsinaisella Kurimussuol - la kannattavan polttoturvetuotannon esteenä on yli metrin vah - vuinen heikosti maatunut rahkaturvekerros. Välisuon turpeet

37 52 sopivat hyvin palaturvetuotantoon. Tuotantokelpoisella 2 5 ha :n alueella on teollisesti käyttökelpoista turvetta 0, 5 milj. suo- m3. Teerisuon ja Venakkosuon turpeet sopivat pin - taosaltaan lähinnä jyrsinturpeeksi. Tuotantoon sopivall a 80 ha :n alueella on teollisesti käyttökelpoista turvetta 2, 2 milj. suo- m3. Kurimussuon luonnontilaisilla osilla on myö s suojelullisia arvoja. 12. Hetesuo (kl , x = 7116, y = 473) sijaitsee noin neljän kilometrin päässä Kuhmon kuntakeskuksesta luo - teeseen Hyrynsalmen ja Kajaanin tein risteyksen luoteispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon itäpää ulottu u Lammasjärveen. Eteläreuna rajoittuu moreeni- ja harjuselänteisiin. Luoteisreunalla suo rajoittuu Multikankaan harjuun. Suon pinta-ala on noin 75 ha, mistä on yli metrin syvyist ä aluetta noin 60 ha, yli 1,5 m syvää on noin 45 ha ja yli kahden metrin 40 ha. Suon keskiosissa selkälinjan pohjoispuolella on peltoa noin 20 ha ja itäpäähän on valmistumassa pel - toa noin ha (kuva 28). Hetesuo on ojitettu kokonaan. Suo viettää tasaisest i itään. Vedet virtaavat ojia pitkin Lammasjärveen. Suon kuivatusmandollisuudet ovat hyvät suon syvimpiä altaita lukuun - ottamatta, joiden pohja on lähes Lammasjärven pinnan tasossa. Rämeitä suolla on 63 % ja nevoja 15 % kaikista suotyy - peistä. Yleisimmät tyypit ovat tupasvillarämeen ja isovarpuisen rämeen ojikko sekä lyhytkortisen nevan ojikko. Luonnontilaista suota on vain reunaosissa. Suotyyppejä ovat kan - gaskorpi, kangasräme ja isovarpuinen räme. Suon puusto o n mäntyvaltaista. Kehitysluokaltaan se on yleensä taimiasteis - ta tai tuottamatonta. Eteläreunalla puusto on osittain riukuasteista. Keskisyvyys on koko suolla 2,6 m, yli metrin syvyisellä alueella 2,8 m ja yli 2 metrin syvyisellä 3,0 m. Suolla o n kaksi allasta. Suurempi allas on pitkänomainen ja syvimmältä kohdaltaan yli 4 metriä syvä. Pienempi allas on suon pohjoisreunalla ja se on lähes 6 m syvä. Yleisin pohjamaalaj i on hiekka. Moreenia on suon itäosassa tutkimusselkälinja n pohjois- ja eteläpuolella. Hetesuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 48 % ja sara - valtaisia noin 52 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden

38 kokonaisosuus on 5 Yleisimmät turvelajit ovat SC-, ErS - ja CS-turpeet, joita on 46 % kaikista turpeista. Muita yleisitä turpeita ovat ErCS-, puhdas sara- ja BC-turpeet. Suot a peittää tasaisesti kaikkialla ErS-turvekerros. Tämän kerroksen alla on lähes yhtenäinen CS-turvekerros ja pohjalla o n paksu kerrostuma erilaisia saraturpeita (kuva 29). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, pintakerrok - sen 2,3 ja pohjakerroksen 5,5. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,6 m ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n 2,0 m. Heikosti maatunut pintakerros on vaihtelevan paksui-

39 nen. Valtaosaltaan turve on keskinkertaisesti maatunutta, jos - sa välikerroksina on hyvin maatuneen turpeen linssejä (kuva 29). Liekojen määrä on syvyydessä 0-1 m pieni (2,0%)ja syvyydessä 1-2 m keskimääräinen (2,1 %). Vähiten puunjäänteitä on suon länsipäässä neva-alueella. Suon reuna-alueilla on puunjäänteitä varsin paljon. Turvenäytteet, jotka on otettu suon isoimmasta altaasta tutkimuspisteeltä A 600, sisältävät tuhkaa 1,1-5, 7 Keskiarvo on 2,7 Turpeen ph vaihtelee välillä 3,3-5, 3 ja keskiarvo on 4,4. Vesipitoisuus on keskimäärin 89, 4 Tehollinen lämpöarvo kuivalla turpeella vaihtelee välill ä 18,0-21,1 MJ/kg ja 50 % käyttökosteudessa 7,8-9,3 MJ/k g (taulukko 10). Hetesuossa on turvetta yli 1 m syvällä alueella noin 1,67 milj. m 3, yli 1,5 m syvällä alueella noin 1,27 milj. m3 ja yli 2 m syvällä alueella noin 1,21 milj. m 3,

40 Suo on peruskuivattu ja liikenneyhteydet ovat hyvät. Turvekerrosten pääosa on vähätuhkaista, keskinkertaisest i maatunutta tupasvillarahkaturvetta, joka sopii hyvin pala - turpeen raaka-aineeksi. Tuotantoon sopivalla 45 ha :n alueella on teollisesti käyttökelpoista turvetta 1,0 milj. suo-m3, 13. Lehmisuo (kl , x = 7115, y = 472) sijaitse e noin 4 km :n päässä Kuhmon kuntakeskuksesta luoteeseen Kajaanin ja Akonkosken tien välisellä alueella. Kulkuyhteyde t ovat hyvät. Pohjois-, etelä- ja itäpuolella suo rajoittuu selännemäisiin moreenimäkiin. Länsipäässä mäet ovat kumparemaisia ja aivan länsireunalla alkaa Multikangas. Suon pinta-ala on noin 110 ha, mistä on yli 1 m syvää aluetta noi n 70 ha, yli 1,5 m syvää on noin 45 ha ja yli 2 m syvää 40 ha (kuva 30). Suo on ojitettu kokonaan, mutta ei kovin tiheästi. Suo viettää loivasti kohti Lehmilampea. Vedet laskevat osittain Lehmilammen kautta ja osittain lammen länsipuolits e ojia pitkin Pajakkajokeen. Rämeitä suolla on 80 %, korpia 6 % ja nevoja 4 Suotyypit ovat kuitenkin enimmäkseen muuttuneita. Yleisim-

41 mät muuttumasuotyypit ovat tupasvillarämeen, sararämeen j a isovarpuisen rämeen muuttuma. Suon reunoilla ja saarekkeide n ympäristössä on kangasrämeitä. Suon puusto on vallitsevasti mäntyä. Koivun ja kuusen osuus on myös varsin suuri eten - kin suon keskiosissa. Kehitysluokaltaan puusto kuuluu riuku- ja harvennusasteen metsiköihin. Keskisyvyys koko suolla on 1,7 m, yli 1 m syvällä alueel - la 1,9 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,5 m. Suon pohja o n saarekkeinen. Keski- ja itäosassa on yksi syvempi allas, jon-

42 ka pohjalla on liejukerrostuma. Alueella, jossa on liejua, on pohjan mineraalimaalajina hiesu. Muualla pohjamaana o n lohkare- ja hiekkamoreeni. Lehmisuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 33 % j a saravaltaisia noin 53 Ruskosammalvaltaisia turpeita o n 14 Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus o n 3 Yleisimmät turvelajit ovat SC (23 %), ErCS (13,7 %) j a ErS (6,6 %). Rahkasaraturvetta on suon keskiosissa ja sararahkaturpeita on suon itäosassa (kuva 31). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, pintakerrok - sen 3,3 ja pohjakerroksen 6,0. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,4 m ja hyvin maatuneen pohjaturpee n 1,3 m. Heikosti maatunut pintakerros on katkonainen ja var - sin ohut. Hyvin maatunut turve on välikerroksena keskinkertaisesti maatuneessa turpeessa (kuva 31).

43 Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,3 %) j a 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,1 %). Puunjäänteit ä on erityisesti pohjoisreunalla. Laboratorionäytesarja on otettu vain yhdellä pisteellä. Turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 2,7-6,0 % ja keski - arvo on 3,8 %. Turpeen ph vaihtelee välillä 4,0-5,7 ja o n keskimäärin 5,3. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 84,4-90,9 % ja keskiarvo on 86,9 %. Alhaisen vesipitoisuuden takia kuivatilavuuspaino on korkea, keskimäärin 123 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo vaihtelee välillä 19,4-22, 9 MJ/kg ja 50 % käyttökosteudessa 8,5 MJ/kg (taulukko 11). Lehmisuossa on turvetta yli metrin syvyisellä alueell a noin 1,34 milj. m 3, yli 1,5 m syvyisellä alueella 1,03 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 1,00 milj. m 3. Lehmisuon turpeet sopivat sekä jyrsin- että palaturpeeksi. Haitallisina tekijöinä on pidettävä korkeaa liekoisuutta ja alueella tehtyjä matsänhoidollisia toimenpiteitä. Tuotantoon sopivalla 45 ha :n alueella on teollisesti käyttökelpoista turvetta 0,8 milj. suo-m3 '

44 Kivisuo (kl , x = 7115, y = 469) sijaitse e vajaat 10 km Kuhmon kirkolta länteen. Kulkuyhteydet suoll e ovat kohtalaiset. Kajaani-Kuhmo -maantie kulkee suoaluee n pohjoispuolella noin kilometrin päässä ja siitä erkanee suo n reunaa pitkin kulkeva metsäautotie. Akonkosken tie kulkee suo n eteläpuolelta noin puolen kilometrin päästä. Suo rajoittu u pohjoisreunaltaan harjuihin, muilla reunoilla on hiekkapeitteisiä moreenimaita (kuva 32). Kivisuon pinta-ala on noi n 200 ha. Yli metrin syvyisen alueen pinta-ala on noin 130 ha, yli 1,5 m :n syvyisen noin 100 ha ja yli 2 m :n syvyisen noi n 65 ha.

45 60 Suoalue on ojitettu kokonaan. Länsiosan ojitus o n osittain melko uutta, itäosassa vanhaa ja tiheää. Kuivatus - mandollisuudet ovat hyvät. Suo viettää jyrkästi etelään. Vedet virtaavat Soidinsalon länsi- ja itäpuolelta ojia myö - ten Ontojärveen. Valtaosa suosta on tyypiltään tupasvillarämemuuttumaa. Eteläreunalla on pienehkö alue sararämemuuttumaa ja pohjois - osassa moreenisaarekkeiden ympäristössä varputurvekangasta. Puusto on keskitiheää riuku- ja harvennusvaiheen taimikkoa. Turvekangasalueella on keskitiheää kasvatusvaiheen metsää. Muuttumien osuus on 79 %, ojikkojen 10 % ja turvekankaiden 7 Keskisyvyys koko suolla on 1,8 m, yli 1 m syvyisell ä alueella 2,0 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,6 m. Suon poh - ja on kumpuileva ja jyrkästi etelään viettävä. Pohjamaalajina on suon pohjois- ja itäosassa sekä reunamilla moreeni, muualla hiekka ja hieta. Kivisuossa on rahkavaltaisia turpeita 33 %, saravaltaisia 65 % ja ruskosammalvaltaisia 2 %. Yleisimmät turve - lajit ovat C (29 %), SC (21 %) ja ErCS (13 %). Puunjääntei - tä sisältäviä turpeita on yhteensä 9 %. Suon pohjois- j a itäosassa ovat rahkavaltaiset turpeet vallitsevina, muuall a saravaltaiset. Pinnassa on muuallakin paikoin S-valtaist a turvetta (kuva 33 ja 34). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, pintaturpeen 3,8 ja pohjaturpeen 5,1. Pintakerroksen keskipaksuus o n 0,8 m ja pohjakerroksen 1,0 m. Rahkavaltaisilla alueill a maatuneisuus vaihtelee huomattavasti eri kerrosten välill ä ja suon eri osissa. Saravaltaisilla alueilla maatumisaste on lähes yksinomaan H 4 (kuva 33 ja 34). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (4,0 % ) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,2 %). Pintaliekoja on runsaasti koko suoalueella, syvemmällä olevia taas kaik - kialla vähän. Laboratorionäytteitä on otettu suon keskustasta ja län - siosasta. Tuhkapitoisuus on pieni kautta koko kerrostuman. Pitoisuus vaihtelee 1,5-3,3 %, keskiarvo on 2,4 %. Myö s vesipitoisuus on tehokkaan ojituksen ansiosta suhteellise n pieni ja kuiva-ainepitoisuus vastaavasti korkea. Vesipitoi - suus on keskimäärin 89,5 % ja kuiva-ainepitoisuus keskimää - rin 109 kg/m 3. ph :n keskiarvo on 4,1. Kuivan turpeen te-

46 hollinen lämpöarvo vaihtelee välillä 17,1-22,4 MJ/kg ja 50 % käyttökosteudessa 7,3-10,0 MJ/kg (taulukko 12). Kivisuossa on turvetta yli metrin syvyisellä alueella 2,56 milj. m 3, yli 1,5 m :n syvyisellä alueella 2,34 milj. m 3 ja yli 2 m :n syvyisellä alueella 1,67 milj. m 3. Kivisuo on turvelajiensa puolesta hyvä polttoturvesuo. Maatuneisuus ei ole kovin hyvä, joten turve soveltuu lähinn ä jyrsinturvetuotantoon. Osassa on myös palaturvetuotanto mahdollista. Suon kuivatusmandollisuudet ovat hyvät ja suo o n jo valmiiksi peruskuivattu. Suuri liekojen määrä nostaa kuitenkin tuotantokustannuksia. Tuotantoon sopivalla 100 ha : n alueella on teollisesti käyttökelpoista turvetta 1,8 milj. suo-m 3.

47 Multisuo (kl , x = 7116, y = 473) sijaitse e Kuhmon kirkonkylän luoteispuolella alle 10 km :n etäisyydell ä kirkolta. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Maantie kulkee suon etelä- ja itäpuolelta alle kilometrin päässä suosta. Suon länsipäähän johtaa kärrytie. Suo rajoittuu moreeniselänteisiin. Luoteisreuna rajoittuu Kärenjärveen (kuva 35). Suon pinta-ala on noin 40 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on noin 30 ha, yli 1,5 m :n syvyistä noin 25 ha ja yli 2 m : n syvyistä noin 20 ha. Valtaosa suoalueesta on ojitettu. Suon länsipäässä o n vanha, harva ojitus, itäosassa ojitus on uutta. Keskiosa n RIN-alue on luonnontilassa. Suon pinta viettää sekä läntee n että itään. Kuivatusmandollisuudet ovat heikot, sillä suo n pohja on Kärenjärven pintaa alempana. Suon keskiosa on tyypiltään rimpinevaa (RIN). Alueell a on useita pieniä lampia. RIN-aluetta kiertää tupasvillarämeojikon vyöhyke. Suon reunamilla on pallosararämeen ojikko j a muuttuma. Luonnontilaisten tyyppien osuus on 8 %, ojikkojen84 %

48 ja muuttumien 8 Puusto on harvaa riukuasteen metsikköä. Keskisyvyys koko suolla on 3,0 m, yli 1 m syvällä alueella 3,1 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,5 m. Suon pohja on hy - vin epätasainen. Keskellä suota on pari pienialaista syvännettä. Pohjamaalajina on pääasiassa hiekkamoreeni. Suon keski - osassa on hietaa ja hiekkaa, syvänteiden pohjalla savea. Rahkavaltaisten turpeiden osuus Multisuossa on 56 %, saravaltaisten 41 % ja ruskosammalvaltaisten 2 Puunjään - teitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 3 Yleisimmä t turvelajit ovat ErS ja SC, joiden kummankin osuus on runsaa t 20 % ja ErCS, jonka osuus on lähes 10 % (kuva 36).

49 Pinnassa on yleensä kerros heikosti maatunutta ErS-turvetta, jonka paksuus on paikoin useita metrejä. Alla on saravaltaista turvetta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, pintaturpee n 2,8 ja pohjaturpeen 6,2. Pintakerroksen keskipaksuus on 0,9 m ja pohjakerroksen 2,1 m. Valtaosa turpeesta on heikosti maa - tunutta. Keskinkertaisesti ja hyvin maatuneet kerrostumat ova t välikerroksina (kuva 36).

50 Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,1 % ) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,7 %). Runsaimmin on liekoja suon reunamilla, keskiosan RIN-alueelta n e puuttuvat täysin. Laboratorionäytesarja on otettu suon länsipäästä. Turvekerrostuman tuhkapitoisuus on erittäin pieni, keski - määrin 0,9 Vesipitoisuuden keskiarvo on 89,6 ph : n 3,9 ja kuivatilavuuspainon 112 kg/m 3, Suon keskiosassa tur - peen vesipitoisuus on huomattavasti suurempi kuin reuna-alueelta otetuissa näytteissä ja kuiva-ainepitoisuus vastaavast i pienempi. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo vaihtele e välillä 18,1-23,2 MJ/kg ja 50 % kosteudessa välillä 7,8-10,4 MJ/kg (taulukko 13). Multisuossa on turvetta yli metrin syvyisellä alueell a noin 0,93 milj. m 3, yli 1,5 m :n syvyisellä noin 0,88 milj. m 3 ja yli 2 m :n syvyisellä noin 0,70 milj. m 3, Multisuo ei sovellu polttoturvetuotantoon. Kuivatus - vaikeuksien takia suon pinnasta saataisiin tuotantoon vai n 1,5 m paksuinen pintakerros, joka on pääasiassa vain kasvuturpeeksi sopivaa heikosti maatunutta tupasvillarahkaturvetta.

51 Pynnösensuo (kl , x = 7116, y = 467) sijait - see noin 10 km Kuhmon kirkolta länteen. Kulkuyhteydet ova t hyvät. Akonkosken maantie kaartaa suoalueen reunaa myöten se n etelä- ja länsipuolelta. Suo rajoittuu pohjois- ja itäpuolelta moreenimaihin, jotka monin paikoin ovat hiekan verhoamia. Suon pohjoispäässä sijaitsee Katajavaara. Paikoin suo ulottuu etelä- ja länsipuolelta Ontojärven rantaan saakka (kuv a 37). Pynnösensuon pinta-ala on noin 185 ha. Yli 1 m syvää aluetta on noin 65 ha, yli 1,5 m syvää noin 30 ha ja yli 2 m syvää noin 15 ha. Avosuoala on noin 15 ha ja peltoala noi n 20 ha. Molemmat alat koostuvat useasta erillisestä kuviosta. Suo on kokonaan ojitettu. Se viettää pääosin etelään, pohjoispäästä kuitenkin luoteeseen. Vedet laskevat itäosasta ojia myöten etelään Huovisenlahteen ja Mannenlahteen, länsiosasta länteen Pynnösenlahteen. Kuivatusmandollisuudet ova t hyvät. Luonnontilaisia suotyyppejä on hyvin vähän. Muuttumie n osuus on 75 %, ojikkojen 6 % ja luonnontilaisten 8 Suo n länsi- ja luoteisosassa yleisimmät tyypit ovat saranevamuuttuma ja sitä ympäröivä sararämemuuttuma. Suon itäosassa ylei - sin tyyppi on sararämemuuttuma. Myös tupasvillaräme- ja pallosararämemuuttumaa tavataan suhteellisen paljon. Suon länsiosasta on raivattu laajoja alueita pelloiksi. Itäosass a on tehty metsänhoitotoimia. Puusto on paikoin harvaa, paikoin keskitiheää riuku- ja harvennusvaiheen metsää. Pynnösensuon eteläosa on hyvin matalaa, yleensä turvekerroksen paksuus on alle metrin. Pohjoisosassa on kaks i syvempää aluetta. Keskisyvyys koko suolla on 1,3 m, yli 1 m syvällä alueella 1,8 m ja yli 2 m syvällä aluella 2,7 m. Suon pohja on eteläosassa verrattain tasainen, pohjoisosas - sa sen sijaan hyvinkin vaihteleva. Pohjamaalajeina ovat hiek - kamoreeni ja hiekka. Pynnösensuon turpeet ovat vallitsevasti saraturpeita. Sa - ravaltaisten turpeiden osuus on 73 % ja rahkavaltaisten 26 %. Yleisimmät turvelajit ovat C (37 %), SC (15 %) ja ErS (12 %). Lisätekijöitä on suhteellisen vähän. Puunjäänteitä sisältäviä turpeita on 6 %. Suon länsi- ja itäosa eroavat toisistaa n turpeen laadun suhteen. Länsi- ja pohjoisosassa turve on saravaltaista ja suon itäosassa rahkavaltaista.

52 Turvekerroksen keskimaatuneisuus on 5,0, pintakerroksen 3,9 ja pohjakerroksen 5,8. Pintakerroksen keskipaksuu s on 0,6 m ja pohjakerroksen 0,7 m. Paksuturpeisessa pohjois - osassa heikosti maatunut pintakerros on huomattavan paks u (kuva 38). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,3 %), 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,1 %). Lieot puuttuvat lähes täysin suon pohjois- ja lounaisosasta. Pynnösensuon laboratorionäytteet on otettu suon poh - joisosasta. Tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,2 Yleens ä pitoisuus on suhteellisen pieni, mutta noin 1,5 metrin syvyydessä on kerros, jossa se on huomattavan korkea. Vesi-

53 69 Turvekerroksen keskimaatuneisuus on 5,0, pintakerroksen 3,9 ja pohjakerroksen 5,8. Pintakerroksen keskipaksuu s on 0,6 m ja pohjakerroksen 0,7 m. Paksuturpeisessa pohjois - osassa heikosti maatunut pintakerros on huomattavan paks u (kuva 38). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,3 %), 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,1 %). Lieot puuttuva t lähes täysin suon pohjois- ja lounaisosasta. Pynnösensuon laboratorionäytteet on otettu suon poh - joisosasta. Tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,2 Yleens ä pitoisuus on suhteellisen pieni, mutta noin 1,5 metrin syvyydessä on kerros, jossa se on huomattavan korkea. Vesi-

54 pitoisuus on keskimäärin 91,6 % ja ph 4,9. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin 80 kg/m 3, Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo vaihtelee välillä 15,2-21,6 MJ/kg ja 50 % käyttökosteudessa 6,4-9,6 MJ/kg (taulukko 14). Pynnösensuolla on turvetta yli metrin syvyisellä alueella 1,16 milj. m 3, yli 1,5 m syvällä alueella 0,73 milj. m 3 ja yli 2 m syvällä alueella 0,41 milj. m 3, Pynnösensuo n pohjoisosassa on jyrsinturvetuotantoon sopivaa aluetta noi n 30ha. Alueen pienuus ja lisäksi jakautuminen kahteen osaa n ovat kuitenkin esteenä kannattavalle jyrsinturvetuotannolle. 17. Halmesuo (kl , x = 7111, y = 464) sijaitse e Kuhmo-Sotkamo -tien pohjoispuolella noin 11 km Kuhmosta län - teen. Suon itä- ja länsireunalla kulkee tie. Suon ympärist ö on hyvin rikkonainen. Rikkonaisuuden aiheuttaa kallioperä. Suo rajoittuu myös moreenimäkiin. Pohjoisreuna rajoittuu On-

55 tojärveen. Pinta-ala on noin 90 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 45 ha yli 1,5 m syvää on 25 ha js yl i kanden metrin kolme hehtaaria. Avosuoala on noin kandeksanhehtaaria (kuva 39). Vallitsevina suotyyppeinä ovat rämeet, joita on 76 % kaikista suotyypeestä. Nevoja on 14 % ja korpia 2 Ylei - sin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Tyyppi muistutta a lyhytkortista nevarämettä. Nevatyypeistä yleisin on lyhyt - kortisen nevan muuttuma. Suon reunoilla on kangasräme, pallosararäme ja varsinainen korpi vallitsevina suotyyppeinä. Suo - alueella puusto on täysin mäntyvaltaista. Suo on kuitenki n melko avointa. Kehitysluokaltaan se on taimi- ja riukuasteista. Monin paikoin puusto on tuottamatonta.

56 Suo on ojitettu lähes kokonaan. Ojittamatonta aluett a on vain aivan suon eteläosassa. Suo viettää luoteeseen j a pohjoiseen, josta vedet laskevat Ontojärveen. Keskisyvyys koko suolla on 1,3 m, yli 1 m syvällä alueella 1,7 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,2 m. Suo muodostuu kandesta altaasta. Altaat ovat kuitenkin varsin rikkonaisia ja syvät alueet ovat pinta-alataan pieniä. Yleisi n pohjamaalaji on hiekkainen moreeni. Itäisen altaan pohjall a on pieni hiesualue. Halmesuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 41 % ja saravaltaisia noin 54 Ruskosammalvaltaisia turpeita o n 5 Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus o n 2,8 Yleisimmät turvelajit ovat ErSC-, ErS- ja ErCS-tur - peet. SC-turpeita on 51,7 CS-turpeita 19,0 % ja S-turpeita 22,4 % kaikista turpeista. Ruskosammalturpeista yleisimpiä ovat SB-turpeet (kuva 40 ja 41).

57 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, pintakerroksen 3,1 ja pohjakerroksen 6,1. Pintaturpeen keskipaksuus o n 0,3 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen keskipaksuus on 1,0 m. Maatuneisuus kasvaa tasaisesti kohti pohjaa. Suon länsiosassa turve on valtaosaltaan keskinkertaisesti maatunutta (kuv a 40 ja 41). Liekojen määrä on syvyydessä 0-1 m suuri (3,2 %) j a syvyydessä 1-2 pieni (1,1 %). Puunjäänteet sijaitseva t suon itäisen- ja läntisen osan eteläosassa. Laboratorionäytteitä on otettu kandelta pisteeltä. Tuhkapitoisuus vaihtelee 1,3-5,3 %, keskiarvo on 2, 7 Vesipitoisuus vaihtelee välillä Vesipitoisuuden

58 keskiarvo on 89,5 % ja ph :n 3,9. Kuiva-ainepitoisuus on kerrostuman pintaosaa lukuunottamatta melko suuri, keskimääri n 110 kg/m3, Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo vaihtelee välillä 20,1-23,8 MJ/kg ja 50 % käyttökosteudessa 8,8-10, 7 MK/kg (taulukko 15). Halmesuossa on turvetta yli metrin syvyisellä alueell a 0,76 milj. m 3, yli 1,5 m syvyisellä alueella 0,48 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,06 milj, m 3, Halmesuon turve on keskinkertaisesti maatunutta, runsaasti tupasvillaa sisältävää rahka- ja rahkasaraturvetta, joka soveltuu palaturpeen raaka-aineeksi. Tuotantoon sopivaa aluetta on noin 25 ha ja sillä teollisesti käyttökelpoista turvetta 0,4 milj. suo-m 3,

59 Isosuo (kl , x = 7100, y = 462) sijaitse e Vepsä-Katerma -maantien molemmin puolin noin 20 km Kuhmo n kuntakeskuksesta lounaaseen. Suo rajoittuu pieniin moreenipeitteisiin mäkiin ja moreenista kokonaan koostuviin drumliineihin. Suon pinta-ala on 100 ha, mistä on yli metrin sy - vyistä aluetta 35 ha, yli 1,5 m syvää on 25 ha ja yli kahden metrin 9 ha. Avosuoala on 4 ha (kuva 42). Itäosa suosta on ojitettu kokonaan. Länsiosassa oji a ei juuri ole. Länsiosa on suhteellisen tasaista aluetta. Tien itäpuolella suon pinta viettää selvästi itään kohti Sikopuroa. Suon vedet laskevat useamman laskuojan kautta itään, pohjoiseen ja etelään. Suo on helppo kuivattaa. Rämeitä suolla on 74 % ja nevoja 24 % kaikista suotyypeitä. Suon itäosan alueella suotyypit ovat muuttuneita. Eniten on tupasvillarämemuuttumaa. Koillisosassa suota on au - kea saraneva-alue. Länsiosan alueella suo on luonnontilainen. Täällä suotyyppi on pääasiassa rimpineva, aivan länsiosass a on lyhytkortista nevaa ja pallosararämettä. Itäosassa valtapuulajina on mänty, joskin aivan maantien itäpuolella on myö s koivua ja kuusta. Kehitysluokaltaan itäosan puusto on taimi - ja riukuasteista. Keskisyvyys koko suolla on 1,4 m, yli 1 m syvällä alueel - la 1,8 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,4 m. Itäosan etelä - reuna on ohutturpeinen. Länsiosa on pitkänomainen ja reunoilta nopeasti syvenevä. Suon pohja on hiekkamoreenia, joka suon länsipäässä on lohkareista. Isosuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 67 % ja sara - valtaisia noin 33 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 6 % kaikista turpeista. Yleisimmät turve - lajit ovat ErCS-, ErSC-, ja ErS-turpeet. Näiden turpeide n kokonaisosuus on 62 %. Matalassa itäosassa vallitsevina tur - velajeina ovat CS-turpeet. Länsiosassa pinnalla on noin met - rin vahvuinen S-turvekerrostuma ja tämän alla on CS- ja SC - turpeita (kuva 43). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, pintakerrokse n 3,1 ja pohjakerroksen 6,4. Pintaturpeen keskipaksuus on 0,4 m ja pohjakerroksen 1,0 m. Itäosassa turpeet ovat varsin hyvi n maatuneita. Länsiosassa heikosti maatunut pintakerros on paks u (kuva 43). Liekojen määrä Isosuossa on syvyydessä 0-1 m pieni

60 (1,8 %) ja syvyydessä 1-2 m erittäin pieni (0,5 %). Neva-alueilla puunjäänteitä ei ole. Eniten puunjäänteitä o n heti maantien itäpuolella. Laboratorionäytteet on otettu B-linjaston alueelta, suo - alueen halkaisevan tien länsipuolelta. Koska suon länsios a poikkeaa luonteeltaan muusta suoalueesta, tulokset eivät sovellu kuvaamaan koko suota. Näytteiden tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,3 % ja ph keskimäärin 4,0. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo vaihtelee välillä 19,8-23,6 MJ/kg ja 50 % kosteudessa 8,7-10,6 MJ/kg (taulukko 16).

61 Isosuossa on turvetta yli metrin syvyisellä alueell a noin 0,64 milj. m3, yli 1,5 m syvällä alueella 0,54 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,22 milj, m 3. Suon länsiosa ei sovellu paksun, heikosti maatuneen pintakerroksen takia polttoturvetuotantoon. Itäosan paksuturpeinen alue sen sijaan soveltuu palaturvetuotantoon. Turve on keskinkertaisesti ja hyvin maatunutta tupasvillasararahka- ta i tupasvillarahkasaraturvetta. Alkuvaiheessa tuotantoa haitta a n. 0,5 m :n paksuinen maatumaton pintakerros. Tuotantokelpoisella3 20 ha :n alueella on käyttökelpoista turvetta 0,3 milj. suo-m 19. Hetekorpi (kl , x = 7109, y = 476) sijaitse e noin puoli kilometriä Kuhmo-Nurmes -tien itäpuolella. Matkaa Kuhmoon on noin viisi kilometriä. Tieyhteyttä suolle ei ole. Suo sijaitsee luode-kaakko -suuntaisten moreenipeitteisten mäkien välisellä alueella. Pinta-ala on noin 55 ha. Yli 1 m syvää aluetta on 30 ha, yli 1,5 m syvää on 10 ha ja yli 2 m syvää 8 ha. Avosuota on noin 3 ha (kuva 44). Suo viettää jyrkästi luoteeseen. Vedet virtaavat pient ä puroa pitkin Haukilampeen suon pohjoispuolelle. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät.

62 Suo on luonnontilainen. Rämeitä suolla on 81 % ja kor - pia 19 Yleisin suotyyppi on tupasvillaräme, jota on lähin - nä suon länsipäässä. Suon itäosassa on sara-, korpi- ja iso - varpuista rämettä. Suon itäosassa ja aivan länsiosassa puus - to on kehitysluokaltaan kasvatusmetsikköä. Puulajeja ova t mänty, kuusi ja koivu. Suon keskiosassa on vajaatuottoist a mäntypuustoa. Keskisyvyys koko suolla on 1,3 m, yli 1 m syvällä alueel - la 1,6 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,3 m. Suon itäosa o n saarekkeiden rikkoma ja matala. Aivan itäpäässä on kuiten-

63 81 kin pieni allas, jossa on lampi. Länsiosassa on n. 0,5 km pitkä luode-kaakko -suuntainen kapea allas. Itäosan pohjamaa - laji on moreeni. Länsiosassa on pieni hieta- ja hiekka-alue. Hetekorven turpeet ovat rahkavaltaisia. Rahkavaltaisi a turpeita on noin 59 % ja saravaltaisia 40 %. Yleisimmät tur - vala j it ovat SC- (24 %), ErS- (19,3 %) ja CS-turpeet (15 % ) sekä ErCS-turve (10,3 %). Rahkaturpeet ovat suon pintaosass a ja saraturpeet pohjalla (kuva 45). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, pintakerrok - sen 2,1 ja pohjakerroksen 5,8. Pintakerroksen keskipaksuu s on 0,4 m ja pohjakerroksen keskipaksuus on 0,9 m (kuva 45). Liekojen määrä Hetekorvessa on syvyydessä 0-1 m suur i (3,7 %) ja syvyydessä 1-2 m erittäin pieni (0,4 %). Puunjäänteet keskittyvät lähinnä suon itäosaan, jossa on korpisuo - tyyppejä. Hetekorvessa on turvetta yli metrin syvyisellä alueell a noin 0,49 milj. m3 4 yli 1,5 m syvyisellä alueella noin 0,2 1 milj. m3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,1 9 milj. m3. Hetekorven luoteispään turpeet sopisivat palaturvetuotantoon, mutta syrjäisen sijainnin ja tuotantokelpoisen aluee n pienuuden takia se jäänee tuotannon ulkopuolelle. Yli 1,5 m syvyisellä 10 ha :n alueella on käyttökelpoista turvetta 0, 2 milj. suo-m Raatesuo (kl , x = 7102, y = 478) sijaitse e noin 13 km Kuhmosta Kuhmo-Nurmes -tien länsipuolella. Suo o n yli 4 km pitkä ja 0,3-0,8 km leveä. Suo sijoittuu kanden se - lännemäisen moreenijakson väliin. Pinta-ala on noin 280 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on noin 100 ha, yli 1,5 m syvää noin 55 ha ja yli 2 m syvää noin 40 ha. Avosuoala on noin 75 ha (kuva 46). Suon itäpuolisko on ojitettu keskiosaa lukuunottamatt a täysin. Suon länsipuoliskossa on vain reunaojituksia. Su o viettää tasaisesti kohti luoteispäätä, josta vedet laskeva t Jämäsjokeen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Tosin suo n luoteispään pohja on Jämäsjoen pinnan tasossa. Suotyypeiltään suo jakautuu selvästi kahteen osaan : muuttuma- ja ojikkotyyppiseen itäosaan ja lähes luonnontilaiseen länsiosaan. Länsiosassa vallitsevia suotyyppejä ovat

64 83 TR-ojikko, SR-muuttuma, RIN- ja SN-muuttuma. Reunaosien suo - tyyppejä ovat IR- ja KGR-ojikko, RHTK ja KR sekä VK. Rämeitä suolla on 72 %, nevoja 21 % ja korpia 5 %. Suon puusto o n mäntyvaltaista. Itäosan ojitetuilla alueilla puuston kasvu on elpynyt ja puusto on osittain riukuasteella. Keskisyvyys koko suolla on 1,7 m, yli 1 m syvällä alueel - la 2,1 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,7 m. Suolla on kolm e peräkkäistä allasta, joista keskimmäinen on syvin. Itäos a on lähes kauttaaltaan moreenipohjainen. Länsiosan altaiss a pohja on hiesua ja osittain hietaa sekä hiekkaa. Raatesuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 50 % ja sara - valtaisia noin 48 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 14 %. Yleisimmät turvelajit ovat SC-, CS- j a ErS-turpeet. SC-turvetta, jota on eniten, on pinnan rahkaturpeen alla (kuva 47 ja 48). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, pintaturpee n 2,8 ja pohjaturpeen 5,6. Heikosti maatuneen pintaturpee n keskipaksuus on 0,6 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen keski - paksuus on 1,1 m. Maatuneisuus kasvaa tasaisesti pohjaa koh - ti (kuva 47 ja 48). Liekojen määrä Raatesuossa on syvyydessä 0-1 m suur i (3,6 %) ja syvyydessä 1-2 m pieni (1,7 %). Puunjäänteitä o n eniten suon länsipäässä B-tutkimuslinjan puolivälin jälkee n ja suon keskiosissa A-tutkimuslinjan loppupään ympäristössä. Suon itäpäästä ja länsiosasta otetuissa näytteissä tuhka - pitoisuus vaihtelee välillä 1,9-4,9 % ja keskiarvo on 3,2 %. Turvenäytteiden ph vaihtelee välillä 3,3-5,5 ja keskiarvo o n 4,6. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 87,3-94,5 ja on keskimäärin 89,5 %. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin 107 kg/ m3. Tehollinen lämpöarvo kuivalla turpeella vaihtelee välill ä 19,7-23,4 MJ/kg ja 50 % käyttökosteudessa 8,6-10,4 MJ/k g (taulukko 17). Raatesuossa on turvetta yli metrin syvyisellä alueell a noin 2,05 milj. m3, yli 1,5 m syvyisellä alueella noin 1,3 8 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 1,0 8 milj. m 3. Raatesuon länsipuoliskossa on turvetuotantoon sopiva a aluetta noin 45 ha, jossa on käyttökelpoista turvetta 0, 9 milj. suo-m3. Tuotannon kannalta haitallisia tekijöitä

65 ovat alueen epäedullinen muoto ja paikoin paksuhko heikost i maatunut rahkainen pintakerros. Turpeet sopivat sekä jyrsinettä palaturvetuotantoon. 21. Koppelosuo (kl , x =7132, y = 495) sijaitse e noin 30 km Kuhmon kirkolta koilliseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Kuhmo-Suomussalmi -maantiestä Viiksimoon erkaneva tie sivuaa suon etelälaitaa. Suo sijaitsee kalliokohoumien ja niiden välisten moreenimaiden välissä. Pohjoispuolella on Kontiovaara, idässä Koppelokangas ja etelässä Tervavaara. Länsiosassa suon reuna on epämääräinen ja se liittyy muihi n suoalueisiin. Koppelokankaan ja Tervavaaran välinen moreeniselänne jakaa suoalueen kahteen osaan (kuva 49).

66 88 Koppelosuon pinta-ala on noin 170 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on noin 90 ha, yli 1,5 m :n syvyistä noin 65 ha j a yli 2 m :n syvyistä noin 50 ha. Avosuoala on noin 20 ha j a peltoala noin 5 ha. Koko suoalueella on tiheä ojitus. Suon pinta viettä ä länsiosassa kohti suon keskellä virtaavaa Kylänpuroa ja itä - osassa kohtirimpipuroa. Vedet laskevat Juolunkajärveen. Aivan suon länsipäästä vedet laskevat Kalliojärveen. Vallitsevana suotyyppinä koko suon alueella on sararäme - muuttuma, jonka osuus kaikista tyypeistä on yli kolmasosa. Kaakkoisosassa on rimpinevamuuttumaa ja keskiosassa saranevamuuttumaa. Luonnontilaisten tyyppien osuus on 8 %, ojikkojen 13 % ja muuttumien 66 %. Suon keskiosassa on peltoa. Puusto on paikoin harvaa, paikoin keskitiheää riukuasteen tai - mikkoa. Nevamuuttuma-alueilla suon keski- ja itäosassa taimik - ko on vielä epäyhtenäinen. Keskisyvyys koko suolla on 2,3 m, yli 1 m syvällä alueel - la 2,5 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,2 m. Suoallas on suhteellisen jyrkkäreunainen ja pohja voimakkaasti kumpuileva. Pohjamaalajina on pääasiassa moreeni, joka vaihtelee SiMR :stä LoMr :iin. Raiskiolammen eteläpuolella ja pienialaisesti paikoi n muuallakin tavataan hiesua. Koppelosuossa on saravaltaisia turpeita 78 %, rahkaval - taisia 11 % ja ruskosammalvaltaisia samoin 11 %. Yleisimmä t turvelajit ovat SC (34 %) ja ErSC (12 %). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden osuus on 4 %. Valtaosa turpeesta on kok o suoalueella SC-t. Suon itäosassa on pohjalla CB-turvetta (kuva 50 ja 51). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 2,0 m. Heikosti maatunut pintakerros o n ohut. Länsiosassa suota maatuneisuus lisääntyy pohjaa kohti. Itäosassa keskinkertaisesti ja hyvin maatuneet kerrokse t vaihtelevat ja heikosti maatunutta pintaturvetta ei ole juur i ollenkaan (kuva 50 ja 51 ). Liekojen määrä on 0-1 m syvyydessä pieni (1,7 %) j a 1-2 m syvyydessä erittäin pieni (0,2 %). Liekoja on runsaimmin suon reunamilla ja Raiskiolammen eteläpuolella turvekerrok - sen pintaosassa. Laboratorionäytteitä on otettu kandesta tutkimuspisteestä, joista toinen on suon länsi- ja toinen itäosassa. Tuhkapitoi-

67 suus vaihtelee välillä 1,9-5,0 % ja keskiarvo on 3, 1 Turpeen ph vaihtelee välillä 3,9-5,9 ja keskiarvo on 5,1. Länsiosassa vesipitoisuus on keskimäärin 90,6 % ja itäosassa 92,6 Turpeen kuivatilavuuspaino on suon länsipääss ä 89 kg/m 3 ja itäpäässä varsin pieni suuren vesipitoisuuden takia, keskimäärin 71 kg /m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo vaihtelee välillä 20,4-22,8 MJ/kg ja 50 % käyttökosteudessa 9,0-10,2 MJ/kg (taulukko 18). Koppelosuossa on turvetta yli metrin syvyisellä alueell a noin 2,28 milj. m 3, yli 1,5 m :n syvyisellä alueella noin 1,8 9 milj. m 3 ja yli 2 m :n syvyisellä alueella noin 1,59 milj. m 3.

68 Suon länsiosan turpeet sopivat palaturvetuotantoon, ku n taas itäosan saraiset ja heikosti maatuneet turpeet sopiva t parhaiten jyrsinturpeeksi. Tuotantoon sopivalla 65 ha :n alueella on käyttökelpoista turvetta 1,6 milj. suo-m3, 22. Valkeissuo (kl , x = 7136, y = 498) sijaitsee Kuhmon kunnan koillisosassa lähes 40 km :n etäisyydellä kirkonkylästä. Suon eteläpuolelta kulkee maantie ja pohjoispuolelta metsäautotie. Molemmilta teiltä etäisyys suon keski - alueille on yli kilometri. Suo rajoituu korkeisiin moreenipeitteisiin mäkiin ja vaaroihin. Korkein on Valkeisvaar a (250 m mpy) suon kaakkoispuolella. Suon pohjoispuolella kulkee harjujakso. Valkeissuon pinta-ala on 155 ha, mistä yl i metrin syvyistä aluetta on noin 95 ha, yli 1,5 m :n syvyist ä noin 70 ha ja yli 2 m :n syvyistä noin 30 ha. Avosuota on noin 20 ha (kuva 52). Noin puolet suoalasta on ojitettu. 0jitetut alueet sijaitsevat lammen itäpuolella ja suon länsipäässä. Suoalue muodostuu kolmesta altaasta. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät.

69 Suo viettää jyrkästi kohti keskustan lampea, josta vedet virtaavat Puhakanpuroa myöten Peurojärveen. Suon keskiosat ovat saranevaa ja -rämettä. Muualla esiin - tyviä tyyppejä ovat lyhytkortinen neva, sara-, tupasvilla- j a isovarpuinen räme. Suon reunamat ja suolla olevat saarekkee t ovat enimmäkseen kangasrämettä. Luonnontilaisten suotyyppie n osuus on 45 %, oj ikkoj en 13 % ja muuttumien 42 %. Rämealueiden puusto on vajaatuottoista.

70 Keskisyvyys koko suolla on 1,9 m, yli 1 m syvällä alueella 2,2 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,9 m. Suon pohja kumpuilee voimakkaasti ja viettää kohti keskustaa. Pohjamaalajina on pääasiassa runsaasti lohkareita sisältävä moreeni. Valkeissuossa on saravaltaisia turpeita 72 % ja rahkavaltaisia 27 Yleisimmät turvelajit ovat SC- ErSC, ErCS j a ShSC, joiden kunkin osuus on hieman alle 20 Puunjäänteit ä sisältäviä turpeita on 1 ErCS-turve sijaitsee vaihteleva n paksuisena epäyhtenäisenä kerroksena suon pinnalla. Muute n turvekerrostuma on SC-turvetta (kuva 53). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 5,2. Pintakerroksen keskipaksuus on 0, 7 m ja pohjakerroksen 1,2 m. Heikosti maatunut pintaturvekerro s on altaiden keskiosissa useita metrejä paksu. Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä pieni (1,3 %) j a 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,1 %). Metsäisillä alueilla pintaosissa on paikoin liekojen määrä suuri. Laboratorionäytesarja on otettu suon kaakkoisosasta. Turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 3,2-5,0 % ja keski - arvo on 4,0 ph on keskimäärin 5,2. Vesipitoisuusarvo t vaihtelevat välillä 88,2-91,2 % ja keskiarvo on 90,1 Tur - peen kuivatilavuuspaino on keskimäärin 102 kg/m 3, Kuiva n turpeen tehollinen lämpöarvo vaihtelee välillä 20,3-22, 6 MJ/kg ja 50 % käyttökosteudessa 8,9-10,1 MJ/kg (taulukko 19).

71 95 Valkeissuossa on turvetta yli metrin syvyisellä alueell a noin 2,01 milj. m 3, yli 1,5 m syvyisellä alueella noin 1,6 6 milj. m 3 ja yli 2 m syvyisellä alueella 0,87 milj. m3. Valkeissuossa on turvetuotantoon sopivaa yli 1,5 m : ä syvää aluetta kolmena erillisenä altaana yhteensä 70 ha. Näillä alueilla on käyttökelpoista turvetta yhteensä 1,3 milj. suo-m 3. Syvimpien alueiden heikosti maatuneet saravaltaise t turpeet sopivat parhaiten jyrsinturpeeksi. Laiteitten räme - alueilla on keskinkertaisesti maatuneita rahka- ja rahkasara - turpeita, jotka sopivat palaturpeeksi. 23. Aronsuo (kl , x = 7137, y = 491) sijaitse e noin 35 km Kuhmon kuntakeskuksesta koilliseen. Kulkuyhteyde t ovat hyvät. Etäisyys tiestä on noin 200 m. Suo rajoittuu moreenipeitteisiin mäkiin ja vaaroihin. Suoalueen itäpäässä o n Pieni Rahajärvi. Pinta-ala on 240 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on 130 ha, yli 1,5 m :n syvyistä noin 100 ha ja yl i 2 m :n syvyistä 70 ha. Avosuoala on noin 20 ha ja peltoala noi n 15 ha (kuva 54). Koko suo on ojitettu lukuunottamatta pohjoisosan pient ä avosuoaluetta. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Suo viettää pohjoisosasta loivasti pohjoiseen, muilta osilta jyrkäst i kaakkoon. Pohjoisosan vedet virtaavat Kortepuroa myöten Lentiiranjärveen, muualta Lorkettajanpuroa myöten Pieneen Rahajärveen. Luonnontilaisia suotyyppejä on vähän (14 %). Ojikkoje n osuus on 41 % ja muuttumien 34 %. Suolla on monia suotyyppejä. Yleisin on rimpinevamuuttuma, jota on suon keskustassa ja poh - joisosassa. Lähes yhtä yleinen on tupasvillarämeojikko, jot a on eri puolilla suota pienialaisina laikkuina. Suon keski - osassa on useita pieniä peltoja. Keskisyvyys koko suolla on 2,1 m, yli 1 m syvällä alueel - la 2,3 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,9 m. Aronsuo muodostuu kandesta luode-kaakko -suuntaisesta altaasta. Eteläisen altaan pohja on melko tasainen ja kaakkoon viettävä. Pohjoinen allas on jyrkkäreunainen ja sen pohja on epätasaisempi. Pohjamaalajina on pääasiassa moreeni. Suon keskellä ja pohjoisosassa on hiekkaa, hietaa ja hiesua. Rahkavaltaisten turpeiden osuus on 17 %, saravaltaiste n 80 % ja ruskosammalvaltaisten 3 %. Puunjäänteitä sisältävien

72 turpeiden kokonaisosuus on 3 Yleisimmät turvelajit ovat SC- (29 %) ja EqC-turve (15 %). Suon pinnassa on ohut kerro s erittäin heikosti maatunutta CS-turvetta. Valtaosa turpeest a on SC-turvetta, jossa on turvekerrostuman alaosassa yleisest i mukana kortetta. Paikoin esiintyy C-turvelinssejä. Suo n syvimmällä alueella pohjaturpeena on CB-turve (kuva 55 ja 56). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, pintaturpee n 3,5 ja pohjaturpeen 5,1. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,8 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen 1,4 m. H 4 -maatumisasteella oleva pintakerros on paikoin toista met-

73 98 riä paksu. Pohjaturpeen maatumisaste on yleensä H 5 (kuv a 55 ja 56). Liekojen määrä on suon pintaosassa keskimääräine n (3,0 %) ja syvyydessä 1-2 m erittäin pieni (0,4 %). Eni - ten liekoja on suon matalilla alueilla länsi- ja kaakkois - osassa sekä reunamilla. Pohjoisosan avosuoalueella ei ol e havaittu liekoja. Kandelta tutkimuspisteeltä otetuissa näytteissä tuhka - pitoisuus vaihtelee välillä 1,5-8,7 % ja keskiarvo on 3,8 %. Turpeen ph vaihtelee välillä 3,4-5,2 ja keskiarvo on 4,5. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 83,0-92,7 % ja keskiarvo on 89,9 %. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin 92 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo vaihtelee välillä 20,5-22, 4 MJ/kg ja 50 % käyttökosteudessa 9,0-10,0 MJ/kg (taulukko 20). Aronsuossa on turvetta yli metrin syvyisellä alueell a 3,02 milj. m 3, yli 1,5 m syvällä 2,72 milj. m3 ja yli 2 m syvällä 2,01 milj. m3. Aronsuon turve soveltuu hyvin polttoturpeeksi. Sopivi n turpeen tuotantotapa on jyrsinturvementelmä. Parasta turpeennostoaluetta on keskinen eteläosa ja pohjoisosa. Suon suur i liekomäärä ei ole haittaava tekijä, sillä lieot ovat suo n reuna-alueilla. Tuotantoon sopivalla yhteensä 100 ha :n alueel - la on käyttökelpoista turvetta 2,2 milj. suo-m Konttisuo (kl , x = 7149, y = 499) sijaitse e Vartiukseen vievän tien itäpuolella. Matkaa Lentiiraan on 10 k m ja Kuhmon kuntakeskukseen 50 km. Tieyhteydet suolle ovat hyvät. Suo rajoittuu jyrkkiin moreenipeitteisiin mäkiin. Suo on yhteydessä ympäristön soihin mäkien välisten laaksojen kautta. Pinta-ala on 80 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 45 ha, yli 1,5 m syvää 30 ha ja yli kanden metrin 20 ha (kuva 57). Koko suo on ojitettu. Pinta viettää kohti länsilaitaa, josta vedet laskevat Hietapuroa myöten Änättijärveen. Kuiva - tusmandollisuudet ovat hyvät. Rämesuotyyppien osuus on 58 % ja korpien 11 %. Suo on vallitsevasti muuttumatyyppinen. Peltoa on noin 12 ha. Yleisin suotyyppi on sararämemuuttuma. Suolla on myös hieman tupasvilla- ja isovarpuista rämettä sekä reunaosissa kangasrämettä. Suon puusto on taimikko- ja riukuasteista mänty- ja koivupuustoa.

74 Keskisyvyys koko suolla on 2,1 m, yli 1 m syvällä alueella 2,4 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,1 m. Suolla on kolm e erillistä allasta ja suurin havaittu turpeen paksuus on 4,5 m. Pohjan maalaji on vallitsevasti lohkareinen moreeni. Konttisuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 27 % ja saravaltaisia noin 66 Ruskosammalturpeita on 7 Puunjään - nöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 3 Yleisimmät turvelajit ovat SC-turve (22 %) ja CS- ja ErSC-turve. Saraturpeet vallitsevat suon syvillä keskiosilla ja rahkaturpeet reunamien rämealueilla. Eteläisen altaan pohjalla on CB-turvett a (kuva 58).

75 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, pintaturpee n 3,6 ja pohjaturpeen 5,2. Heikosti maatuneen pintakerrokse n keskipaksuus on 0,4 m ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 1,7 m. Yleispiirteisesti katsottuna maatuneisuus vaihtelee siten, että pinnassa on heikosti maatunut kerros, sitten hyvin maatunut keskimäärin 1,5 m paksu kerros ja pohjalla heikosti maatunut kerros (kuva 58). Liekojen määrä on syvyydessä 0-1 m keskimääräine n (2,1 %) ja syvyydessä 1-2 m erittäin pieni (0,4 %). Eniten liekoja on suon reuna-alueilla.

76 Konttisuon näytteet on otettu suon etelä- ja pohjoisosasta pelloilta. Tuhkapitoisuuden keskiarvo on 2,9. Tuhkapitoisuudet ovat pintakerrosta lukuunottamatta alhaisia. Vesipitoisuus vaihtelee pinnan 77 % :sta syvemmällä sijaitsevien ker-

77 rosten 93 :iin. Keskimääräinen vesipitoisuus on 88, 5 ph on keskimäärin 4,5. Kuivatilavuuspaino vaihtelee myö s huomattavasti eri kerroksissa, keskimäärin se on 85 kg/m 3, Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo vaihtelee välillä 18,9-23,1 MJ/kg ja 50 % kosteudessa 8,2-10,3 MJ/kg (taulukko 21). Konttisuossa on turvetta yli metrin syvyisellä alueell a noin 1,09 milj. m 3, yli 1,5 m syvyisellä alueella noin 0,8 1 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,6 3 milj. m 3, Konttisuon turpeet ovat heikosti tai keskinkertaisest i maatuneita saraturpeita, jotka sopivat lähinnä jyrsinturvetuo-

78 103 tantoon. Tuotantoon sopivalla 30 ha :n alueella on 0,7 milj. suo-m3 käyttökelpoista turvetta. Syrjäinen sijainti ja tuo - tantoalan pienuus vähentävät suon käyttöarvoa. 25. Rimminsuo (kl , x = 7132, y = 491) sijaitsee noin 30 km Kuhmon kirkolta koilliseen. Suo rajoittuu luodekaakko -suuntaisiin mäkiin. Suo on suhteellisen rikkonainen j a muodostaa landekkeita mäkien väliin. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Kuhmo-Suomussalmi -maantie kulkee suoalueen itäreunan halki. Pinta-ala on noin 290 ha. Yli metrin syvyisen alueen pinta - ala on 200 ha, yli 1,5 m :n syvyisen alueen 170 ha ja yli 2 m :n syvyisen alueen 140 ha. Avosuota on noin 55 ha ja peltoa noin 5 ha (kuva 59). Yli puolet suoalasta on ojitettu. Pohjois- ja itäosass a on vanha, tiheä ojitus. Etelässä ja lännessä on vanhoja reuna - ojia ja länsiosassa lisäksi hieman uutta ojitusta. Suo viettää melko jyrkästi etelään. Suon itäreunalla virtaa Rahapuro, jota myöten Ison Rahajärven vedet virtaavat suolla olevaa n Rimminlampeen ja siitä edelleen Rimminjokea myöten Sumsanjärveen. Suoalueelta vedet virtaavat osittain itään Rahapuroo n ja osittain etelään Rimminlampeen. Kuivatusmandollisuudet ova t suon pohjoisosan altaan osalta hyvät, mutta eteläosan altaa n osalta pohjoisosaa heikommat. Ison Rahajärven vedet nimittäi n laskevat suoalueen eteläosan läpi ja Sumsanjärven pinta o n suon pohjaa ylempänä. Suon pohjois- ja itäosassa on ojikko- ja muuttumatyyp - pejä. Yleisimpiä ovat tupasvillarämeen ja lyhytkortisen ne - van muuttuma pohjoisosassa ja sararämemuuttuma itäosassa. Suon keskiosassa tyyppeinä ovat saraneva ja -räme. Länsiosas - sa on rämeojikko- ja eteläosassa yleisimpinä tupasvillaräm e ja sen muuttuma. Luonnontilaisten suotyyppien osuus on 30 %, ojikkojen 20 % ja muuttumien 42 %. Puusto on valtaosaltaa n harvaa tai keskitiheää riukuasteen taimikkoa. Keskisyvyys koko suolla on 2,3 m, yli 1 m syvällä alueel - la 2,6 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,8 m. Suon pohja on muo - doltaan erittäin vaihteleva. Pohjoispäässä on kolme pienialaista syvännettä ja keski- ja eteläosat ovat yhdessä laajas - sa syvänteessä. Suon länsiosassa on muutamia suurehkoja saarekkeita. Suurimmassa osassa suota pohjamaalajina on moreeni. Itä- ja eteläosan syvimmillä alueilla pohjalla on hiesua ja sa - vea. Eteläosassa on saven päällä noin metrin kerros liejua.

79 Saravaltaisten turpeiden osuus on 72 % ja rahkavaltaisten 27 Yleisimmät turvelajit ovat C-t (30 %), MnC (14 % ) sekä SC ja ErCS (molemmat 11 %). Puuta sisältäviä turpeita o n yhteensä 7 Rahkaturve muodostaa vaihtelevanpaksuisen kerroksen suon pintaan. Avosuoalueelta tämä kerros puuttuu lähes

80 täysin. Muuten turve on saravaltaista (kuvat 60, 61 ja 62). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, pintaturpee n 3,8 ja pohjaturpeen 5,8. Pintakerroksen keskipaksuus on 0,9 m ja pohjakerroksen 1,5 m. Turvekerrostuman maatuneisuus on vaihteleva suon eteläosassa (kuvat 60, 61 ja 62).

81 Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä keskimääräine n (2,4 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,3 %). Lie - koja esiintyy varsin runsaasti kaikilla alle 2 m syvillä suon - osilla. Laboratorionäytteitä on otettu aivan suon pohjois- j a eteläpäästä. Tuhkapitoisuus on suhteellisen pieni vaihdelle n välillä 1,0-5,6 Keskiarvo on 2,9 Vesipitoisuus vaih - telee välillä %, keskiarvo on 91,5 Keskimääräine n ph-arvo on 4,9 ja kuivatilavuuspaino 86 kg/m 3, Kuivan turpee n tehollinen lämpöarvo vaihtelee välillä 19,4-23,3 ja 50 % käyttökosteudessa 8,5-10,4 MJ/kg (taulukko 22). Rimminsuon turvemäärä on yli metrin syvyisellä alueell a 5,16 milj. m 3, yli 1,5 m syvyisellä alueella 4,76 milj. m 3 ja yli 2 m :n syvyisellä alueella 3,95 milj. m 3. Rimminsuon turpeet sopivat lähinnä jyrsinturvetuotantoon. Tuotantoon sopivaa aluetta on kuitenkin vain suon pohjoispuoliskossa Metsolammen eteläpuolisten alueiden jäädessä tuotantomandollisuuksien ulkopuolelle kuivatusvaikeuksien takia. Tuotantokelpoista aluetta on 65 ha ja turvetta 1,5 milj. suo-m 3.

82 Mäntysuo (kl , x = 7146, y = 499) sijaitse e noin 50 km Kuhmon kirkolta ja noin 10 km Lentiiran kyläst ä koilliseen. Suo rajoittuu moreenipeitteisiin mäkiin ja vaaroihin. Suon länsipuolella on hieman matalampia moreenimaita. Suon eteläreunalla on runsaasti lohkareita. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Lentiirasta Kiimavaaraan johtava maantie kulkee

83 suoalueen länsipuolitse ja siitä erkanee metsäautotie suo - alueelle. Pinta-ala on 90 ha, alueella, mistä yli metrin syvyist ä aluetta on 30 ha, yli 1,5 m :n syvyistä 15 ha ja yli 2 m : n syvyistä 8 ha. Avosuoala on noin 15 ha ja peltoala noin 5 ha (kuva 63). Koko suo on ojitettu. Länsiosaan on raivattu uutta pel - toa. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Suo viettää tasaisesti lounaaseen. Vedet virtaavat suon länsinurkasta lähtevä ä Kylmäpuroa myöten Änättijärveen.

84 110 Vallitsevana suotyyppinä on suon keskiosassa lyhytkorti - sen nevan muuttuma ja ympäröivällä alueella erilaisia rämeojik - koja ja -muuttumia. Itä- ja eteläreunalla on korpia ja lounaisosassa turvekankaita. Luonnontilaisten tyyppien osuus o n 20 %, ojikkojen 17 % ja muuttumien 47 %. Puusto on korpi- j a turvekangasalueilla osittain keskitiheää, osittain tiheä ä tukkipuuasteella olevaa metsää. Muilla metsää kasvavilla alu - eilla on harvaa riukuasteen taimikkoa. Keskisyvyys koko suolla on 1,4 m, yli 1 m syvällä alueel - la 1,8 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,5 m. Suon pohja o n hyvin epätasainen ja suolla on useita kangassaarekkeita. Poh - jamaalajina on pääasiassa moreeni, jossa on monin paikoin run - saasti kiviä ja lohkareita. Syvimmällä alueella on pohjall a hietaa. Rahkavaltaisten turpeiden osuus Mäntysuossa on 44 % j a saravaltaisten 55 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n osuus on 9 %. Yleisimmät turvelajit.ovat SC (27 %), ErCS j a ErS (molemmat 15 %) sekä ErSC (10 %). Rahkavaltainen turve o n suon pintaosassa ja reuna-alueilla, muutoin turve on saraval - taista (kuva 64). Keskimaatuneisuus on 5,3, pintakerroksen maatuneisuu s 3,6 ja pohjakerroksen 5,9. Pintakerroksen paksuus on 0,4 m ja pohjakerroksen 1,1 m. Turvekerrostuman rakenne on melk o vaihteleva. Hyvin ja heikosti maatuneet kerrokset vuorotte - levat (kuva 64). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä keskimääräine n (2,2 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,1 %). Pintaliekoja esiintyy koko suoalueella. Laboratorionäytteet on otettu suon länsiosasta. Tuhkapitoisuus on korkea varsinkin turvekerrostuman keski- j a alaosassa. Keskiarvo on 9,1 % ja pitoisuus vaihtelee 4,1-17,0 %. Vesipitoisuus vaihtelee välillä %. Vesipitoisuuden keskiarvo on 90,1 % ja ph :n 4,9. Kuiva-ainee n määrä on keskimäärin 88 kg/m 3. Kuivan turpeen teholline n lämpöarvo vaihtelee välillä 18,4-20,7 MJ/kg ja 50 % käyttö - kosteudessa 8,0-9,1 MJ/kg (taulukko 23). Mäntysuossa on turvetta yli metrin syvyisellä alueell a noin 0,53 milj. m3, yli 1,5 m :n syvyisellä alueella noi n 0,34 milj. m3 ja yli 2 m :n syvyisellä alueella noin 0,2 0 milj. m 3.

85 Mäntysuon turpeet ovat heikon maatuneisuutensa takia sopivia lähinnä jyrsinturvetuotantoon. Tuotantokelpoinen alu e on kuitenkin kovin pieni ja lisäksi turpeiden tuhkapitoisuu s on 1,5 m :n syvyydeltä alkaen liian korkea, joten suolla e i ole edellytyksiä polttoturvetuotantoon.

86 Isosuo (kl , x = 7143, y = 494) sijaitse e Lentiirassa, Vartiukseen lähtevän tien koillispuolella. Matkaa Kuhmon kuntakeskukseen on 40 km. Suo rajoittuu moreenipeitteisiin mäkiin. Pohjoispäässä suo yhtyy Karjansuohon. Suon pinta-ala on noin 85 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 20 ha, yli 1,5 m syvää 12 ha ja yli kanden metrin 8 ha (kuva 65). Suo on ojitettu täysin. Pinta viettää länteen. Vedet laskevat Lentiiraan. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Suotyypit ovat muuttuneita. Kolmannes suosta on peltoa. Rämeiden osuus on noin 41 Yleisimpiä suotyyppej ä ovat isovarpuisen rämeen, sararämeen ja saranevan muuttumat. Suolla on myös kytöheittoja. Reunaosien suotyyppejä ovat kangasräme, ruohokorpi ja puolukkaturvekangas. Suon puusto o n keskitiheää tai tiheää männikköä ja koivikkoa. Kehitysluokaltaan puusto kuuluu taimikko- ja riukuasteelle. Keskisyvyys koko suolla on 1,3 m, yli 1 m syvällä alueella 2,1 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,4 m. Suolla on kaksi

87 allasta, joista pohjoinen allas on varsin matala ja pieni. Pohjamaalajina on vallitsevasti moreeni. Muutamissa pisteissä on havaittu silttiä.

88 Isosuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 9 % ja sara - valtaisia noin 91 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 6 Puunjäänteitä sisältävät turpeet ova t lähinnä eteläisen altaan pohjoisosassa. Yleisimmät turvelaji t ovat SC-, ErSC- ja EqSC-turve (kuva 66). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, pintakerroksen 3,7 ja pohjakerroksen 5,8. Heikosti maatuneen pintakerrok - sen keskipaksuus on 0,3 m ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n 1,1 m. Maatuneisuus paranee tasaisesti pohjaa kohti (kuva 66). Puunjäänteitä Isosuolla on varsin vähän. Syvyydess ä 0-1 m liekojen määrä on erittäin pieni (0,7 %) ja syvyydessä 1-2 m samoin erittäin pieni (0,1 %). Turvenäytteet on otettu suon keskiosasta pellolta. Tuh-

89 kapitoisuus vaihtelee välillä 4,3-40,5 % ja keskiarvo on il - man pintanäytteitä 8,7 ph on keskimäärin 5,1. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 57,5-90,9 % ja keskiarvo on 81,0 % (taulukko 24). Isosuossa on turvetta yli metrin syvyisellä alueella noi n 0,41 milj. m 3, yli 1,5 m syvyisellä alueella 0,26 milj. m 3 j a yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,19 milj. m 3. Isosuossa on syvyyden puolesta turvetuotantoon sopiva a aluetta vain 12 ha. Alan pienuuden, korkean tuhkapitoisuude n ja heikosti maatuneen pintakerroksen takia suolla ei kuitenkaa n ole edellytyksiä polttoturvetuotantoon. 28. Karjansuo (kl , x = 7144, y = 494) sijaitse e Lentiirassa Vartiuksen tien itäpuolella. Matkaa Kuhmon kuntakeskukseen on 41 km. Suo rajoittuu luoteis- ja kaakkoisreunaltaan kivi- ja lohkaremoreenipeitteisiin mäkiin. Suon koillispäässä on Kaihlalampi ja tämän takana maasto jatkuu soisena. Lounaispäässä suo yhtyy Isosuohon. Pinta-ala on noi n 120 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 95 ha, yl i 1,5 m syvää noin 70 ha ja yli kanden metrin 50 ha (kuva 65). Suo on ojitettu kokonaan. Vedet laskevat pohjoiseen j a etelään. Suo on kuivattavissa eteläpään kautta.

90 116 - Suotyypit ovat muuttuneet. Peltoa on noin 7 ha. Vallitsevina ovat lyhytkortisen nevan, rimpinevan, saranevan, isovarpuisen rämeen ja sararämeen muuttumat. Nevatyyppien osuu s on 51 % ja rämeiden 27 % kaikista suotyypeistä. Puusto on vallitsevasti taimikko- ja riukuasteista männikköä. Paikoi n mäntyjen seassa kasvaa koivuja. Keskisyvyys koko suolla on 2,1 m, yli 1 m syvällä alueella 2,2 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,7 m. Suo muodostu u kandesta altaasta. Koillispään altaassa on Kaihlalampi. Yleisimpänä pohjamaalajina on lohkareinen tai kivinen moreeni. Itäpäässä lammen ympäristössä on liejua. Karjansuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 18 % j a saravaltaisia turpeita noin 79 %. Ruskosammalturpeita on noi n 3 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus o n 1,3 %. Yleisimmät turvelajit ovat sara- ja rahkasaraturpeet. Puhdasta saraturvetta on suon keskiosassa. SC-turvetta on suo n itä- ja eteläosassa pinnan saraturpeen alla (kuva 67). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 5,3. Heikosti maatuneen pintaturpee n keskipaksuus on 0,5 m ja hyvin maatuneen pohjaturpeen keski - paksuus on 1,6 m. Valtaosa turpeesta on heikosti ja keskinkertaisesti maatunutta. Hyvin maatuneen turpeen linssejä o n siellä täällä eripuolilla suota (kuva 67). Liekojen määrä on syvyydessä 0-1 m pieni (1,3 %) j a syvemmältä liekoja ei ole havaittu. Eniten puunjäänteitä o n suon eteläreunalla. Laboratorionäytesarja on otettu suon keskiosasta. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,8 %. ph-arvot vaihte - levat välillä 4,1-5,6 ja keskiarvo on 5,1. Vesipitoisuu s vaihtelee välillä 83,5-93,6 % ja on keskimäärin 91,2 %. Kuivatilavuuspaino on varsin alhainen. Arvot vaihtelevat välillä kg/ m3 ja keskiarvo on 81 kg/ m3. Kuivan turpee n tehollinen lämpöarvo vaihtelee välillä 19,6-22,3 MJ/kg j a 50 % käyttökosteudessa 8,6-9,9 MJ/kg (taulukko 25). Karjansuossa on turvetta yli metrin syvyisellä alueell a noin 2,06 milj. m3, yli 1,5 m syvyisellä alueella noin 1,6 6 milj. m3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 1,3 7 milj. m3. Karjansuon turpeet ovat heikosti tai keskinkertaisest i maatuneita saraturpeita, joiden tuhkapitoisuus on alhainen ja

91 lämpöarvo keskinkertainen. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvä t ja liekojen määrä on pieni. Suo soveltuu hyvin jyrsinturvetuotantoon. Tuotantoon sopivalla 70 ha :n alueella on käyttökelpoista turvetta 1,3 milj. suo-m3, 29. Kaijaansuo (kl , x = 7147, y = 499) sijaitsee noin 50 km Kuhmon kirkolta ja noin 10 km Lentiiran kyläst ä koilliseen. Suo sijaitsee Haapavaaran, Mäntyvaaran ja Kaijaanvaaran välissä. Suon koilliskulmasta on yhteys Konttisuoho n ja kaakkoiskulmasta Mäntysuohon. Kulkuyhteydet suolle ovat hy - vät. Suon länsipuolella kulkevasta, Lentiirasta Kiimavaaraa n johtavalta maantieltä erkanee autotie, jota myöten pääsee suolle saakka. Pinta-ala on noin 85 ha. Yli metrin syvyistä aluetta on 65 ha, yli 1,5 m :n syvyistä 50 ha ja yli 2 m :n syvyistä 45 ha. Avosuoala on noin 60 ja peltoala noin 7 ha. Tutkimuslinjasto on hyvin harva (kuva 68). Suoalue on kokonaan ojitettu ja suolle on raivattu uutt a peltoa. Suon pinta viettää pohjoiseen ja länteen. Pohjoisosa n vedet virtaavat ojia myöten Konttisuolle, muun suoalueen vedet

92 länsipäästä lähtevää Kaijaanpuroa myöten Änättijärveen. Suo on kuivattavissa pohjoispäästä Konttisuon kautta ja eteläpäästä Mäntysuon kautta. Suon keskiosa on rimpinevaojikkoa, jota ympäröi lyhyt - kortisen nevan ojikko-ja muuttumavyöhyke. Suon reunamilla o n rämemuuttumia ja länsireunalla myös turvekankaita. Rimpinevaojikko-alueella taimikko on epäyhtenäinen, muualla on har-

93 120 vaa riukuasteen metsää. Turvekangasalueen puusto on varttu - neempaa. Luonnontilaisia suotyyppejä ei tavata, ojikkoje n osuus on 63 % ja muuttumien 27 %. Keskisyvyys on yli 1 m syvällä alueella 2,7 m ja yl i 2 m syvällä alueella 3,1 m. Suon pohja on hyvin epätasainen. Pohjamaalajina on moreeni ja siinä on monin paikoin runsaasti lohkareita. Syvimmällä alueella on pienialaisesti hietaa. Kaijaansuossa on rahkavaltaisia turpeita 22 % ja saraval - taisia 76 %. Yleisimmät turvelajit ovat C-t (21 %), SC-t (14 % ) ja ShSC-t (10 %). Puunjäänteitä sisältäviä turpeita on 4 %. Suon reunamilla turve on rahkavaltaista, keskiosissa saravaltaista (kuva 69). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Pintaturpeen maatuneisuus on keskimäärin 3,7 ja pohjaturpeen 5,1. Pintakerroksen keskipaksuus on 0,8 m ja pohjakerroksen 1,8 m. Suon reuna-alueilla maatuneisuus paranee tasaisesti pohjaa koh - ti. Suon keskiosassa on pohjalla paksu kerros heikosti maatunutta turvetta (kuva 69). Liekojen määrä on sekä 0-1 m :n että 1-2 m :n syvyy - dessä erittäin pieni (0,3 %). Liekoja esiintyy vain aiva n suon reunamilla. Laboratorionäytteet on otettu suon keskiosasta. Pintakerroksen korkeita pitoisuuksia lukuunottamatta tuhkapitoisuu s on varsin pieni. Vaihtelu on välillä 2,2-4,8 %jakeskiarvo o n 2,9 %. Vesipitoisuus on keskimäärin 93,5 % ja ph 4,9. Turpeen märkyydestä johtuen kuivatilavuuspaino on pieni, keski - määrin vain 69 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarv o vaihtelee välillä 20,2-23,3 MJ/kg ja 50 % käyttökosteudess a 8,9-10,4 MJ/kg (taulukko 26). Turvetta on yli metrin syvyisellä alueella noin 1,7 4 milj. m 3, yli 1,5 m :n syvyisellä alueella noin 1,51 milj. m3 ja yli 2 m :n syvyisellä alueella noin 1,41 milj. m3. Kaijaansuossa turpeet ovat heikosti ja keskinkertaisest i maatuneita saraturpeita, jotka sopivat lähinnä jyrsinturpeeksi. Tuhkapitoisuus on pintakerroksessa ainakin paikoi n varsin korkea, mutta syvemmällä keskimääräistä alhaisempi. Vetisyyden takia kuivatilavuuspainot ovat keskimääräist ä pienemmät. Tuotantoon sopivaa aluetta on 50 ha ja turvetta 0, 8 milj. suo-m3.

94 Lokkisuo (kl , x = 7138, y = 493) sijaitse e noin 35 km :n päässä Kuhmosta pohjoiseen, Kuhmo-Suomussalm i -tien varressa. Suo rajoittuu moreenipeitteisiin mäkiin. Suosta on tutkittu vain Lokkilammen pohjoispuolelle jäävä alue. Suon pinta-ala on noin 55 ha, mistä on yli 1 m syvää aluetta 40 ha, yli 1,5 m syvää 30 ha ja yli 2 m syvää 25 ha (kuva 70). Suosta on ojitettu yli puolet. Pinta viettää länteen. Vedet laskevat kolmesta eri landekkeesta ojia pitkin Lentiiraan. Suon etelä- ja pohjoisosissa suotyypit ovat lyhytkortisen nevan-, rimpinevan-, saranevan- ja sararämeen muuttumia j a ruohoturvekangasta. Suon luonnontilaisella keskiosalla on sa - ra-, rimpi- ja lyhytkortisia nevoja sekä isovarpuista rämettä. Nevojen osuus on 61 % ja rämeiden 35 Suon puusto on vallitsevasti riukuasteista männikköä. Paikoin muuttuma-alueilla o n koivikoita. Keskisyvyys koko suolla on 2,6 m, yli 1 m syvällä alueel-

95 la 2,8 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,1 m. Suo on jyrkkäreunainen ja pohjaltaan tasainen. Pohjamaana on hiekkainen moreeni. Lokkilammen ympäristössä on hiesua. Rahkavaltaisia turpeita on noin 27 % ja saravaltaisia 70 Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 0,7 Yleisimmät turvelajit ovat SC-, EqSC- ja CS-turpeet. CS-turpeita on suon länsipäässä ja suon itäosassa pintakerrostumana. Muualla vallitsevana turvelajina on saravaltaise t turpeet (kuva 71). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, pintakerroksen 3,6 ja pohjakerroksen 5,3. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskipaksuus on 0,6 m ja hyvin maatuneen pohjakerroksen

96 keskipaksuus on 1,9 m. Turvekerrostuman keskiosa on keskinkertaisesti maatunutta. Pinta ja pohja ovat heikosti maatunutta (kuva 71).

97 Liekojen määrä on erittäin pieni (0,1-0,3 %). Avosuo n alueella ei puunjäänteitä ole tavattu ollenkaan. Näytesarja on otettu suon eteläosasta. Turpeen tuhkapitoisuus on välillä 3,3-8,1 % ja keskiarvo on 3,8 Tuhkan määrä lisääntyy tasaisesti kohti pohjaa. ph on keskimäärin 4,6. Näytteiden vesipitoisuus vaihtelee välillä 90,0-93,9 % ja keskiarvo on 92,4 Kuivan turpeen tehollinen lämpäarvo vaihtelee välillä 17,4-21,8 MJ/kg ja käyttökosteudes - sa 7,5-9,7 MJ/kg (taulukko 27). Turvetta on yli metrin syvyisellä alueella 1,11 milj. m 3, yli 1,5 m syvyisellä alueella 0,88 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella 0,78 milj. m 3. Lokkisuon turpeet sopivat parhaiten jyrsinturpeeksi. Tuotantoon sopivaa aluetta on 30 ha ja turvetta 0,7 milj. 3 suo-m. 31. Kirkkosuo (kl , x = 7103, y = 471) sijaitse e vajaat 15 km Kuhmon kirkolta lounaaseen. Suo rajoittuu pohjois-, etelä- ja itäpuolelta moreenimaihin ja moreenipeitteisiin mäkiin. Länsipuolella suo vaihtuu vähitellen soistuviksi moreenimaiksi. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Kuhmo-Valtim o -maantie kulkee suoalueen halki. Pinta-ala on noin 70 ha.

98 Yli metrin syvyistä aluetta on noin 15 ha, yli 1,5 m :n syvyista noin 10 ha ja yli 2 m :n syvyistä 3 ha. Avosuota on noi n 5 ha ja peltoa noin 2 ha (kuva 72). Koko suoalueella on vanha ojitus. Avosuoalueen ojitust a on myöhemmin tihennetty. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Suo viettää itäpään peltoalueelta lähtien jyrkästi luoteeseen. Luoteispäästä vedet virtaavat ojia myöten Jämäsjokeen. Äärimmäisestä itäpäästä vedet virtaavat ojia myöten Aumalanpuroon.

99 Luonnontilaisia suotyyppejä on vähän. Suon länsiosan tyypit ovat muuttuma-asteella, yleisimpiä ovat pallosararäme-, sararäme- ja saranevamuuttumat. Itäosassa on sekä ojikkoj a että muuttumia. Avosuoalueen tyyppinä on lyhytkortisen ne - van ojikko, muutoin on yleisimpänä tupasvillarämemuuttuma. Puusto on keskitiheää, suon länsiosassa harvennusvaiheen, itäosassa riukuasteen metsikköä. Ojikkojen osuus suotyypeistä on 18 % ja muuttumien 6 4 Keskisyvyys koko suolla on 1,2 m, yli 1 m syvällä alueella 1,5 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,1 m. Kirkkosuossa on rahkavaltaisia turpeita 66 % ja sara - valtaisia 33 Turvelajeja on melko vähän. Yleisimmät lajit ovat ErCS, jonka osuus on lähes puolet turvelajeista, se - kä ErS ja ErSC, joita kumpaakin on yli 10 Puunjäännöksi ä sisältäviä turpeita on 8 ErCS on vallitseva turvelaji kok o suoalueella, mutta pieniä C-valtaisia linssejä esiintyy usei n (kuva 73).

100 Maatuneisuus kasvaa tasaisesti pohjaa kohti. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8, pintakerroksen 3, 7 ja pohjakerroksen 6,4. Pintakerroksen keskipaksuus on 0,3 m ja pohjakerroksen 0,9 m (kuva 73). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä keskimääräine n (2,9 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,5 %). Pintaliekoja tavataan koko suoalueella, syvemmällä olevia lähinn ä suon eteläosassa. Kirkkosuon näytteet on otettu suon itäosasta läheltä tietä. Tuhkapitoisuuden keskiarvo on 2,7 vesipitoisuude n 91,0 % ja ph :n 4,1. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo vaihtelee välillä 18,3-22,4 MJ/kg ja 50 % käyttökosteudess a 7,9-10,0 MJ/kg (taulukko 28). Kirkkosuossa on turvetta yli metrin syvyisellä alueell a noin 0,23 milj. m 3, yli 1,5 m :n syvyisellä alueella noin 0,2 0 milj. m 3 ja yli 2 m :n syvyisellä alueella noin 0,08 milj. m 3. Kirkkosuossa on syvyytensä puolesta turvetuotantoon sopivaa aluetta 10 ha. Turpeet ovat vähätuhkaisia rahkaturpeita, jotka sopisivat palaturvetuotantoon. Syvimpien alueide n heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus alentaa tuotanno n alkuvaiheessa palaturpeen laatua. 32. Loijussuo (kl , x = 7118, y = 463) sijaitse e noin 15 km Kuhmon kirkolta luoteeseen. Suo rajoittuu pohjois - ja itäpuolelta mataliin moreenimaihin ja eteläpuolelta matalahkoon moreeniselänteeseen. Lännessä suo ulottuu Ontojärveen,

101 josta se on erotettu padolla. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Kuhmo-Kajaani -maantie kaartaa suon eteläpuolelta ja siitä erkane e useita suolle johtavia kärryteitä. Pinta-ala on 115 ha. Yl i metrin syvyistä aluetta on 75 ha, yli 1,5 m :n syvyistä 45 ha ja yli 2 m :n syvyistä noin 30 ha. Peltoala on noin 60 ha (kuva 74 ) Koko suo on ojitettu. Suo viettää hyvin loivasti län - teen. Vedet kerääntyvät suon itäosassa olevaan Likolampeen j a siitä lähtevään kanavoituun Loijuspuroon, josta vedet pumpataan Ontojärveen. Valtaosa Loijussuosta on raivattu pelloksi. Reunamill a on turvekankaita. Kaakkoispäässä on pieni saranevamuuttumaalue. Puusto on paikoin harvaa, paikoin keskitiheää riuku- ja

102 harvennusvaiheen metsää. Pellon osuus suotyypeistä on 36 %, muuttumien 25 %, turvekankaiden 18 % ja luonnontilaiste n tyyppien 15 %. Keskisyvyys koko suolla on 1,9 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,1 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,0 m. Suon pohja on hyvi n epätasainen ja sen maalajina on hiekka. Länsiosassa sijaitse - van syvänteen pohjalla on paksu kerros liejua. Loijussuossa on saravaltaisia turpeita 78 %, rahkavaltaisia 15 % ja ruskosammalvaltaisia 3 %. Yleisimmät turvelaji t ovat SC (28 %), C (13 %) ja NSC (10 %). Puunjäänteitä sisältäviä turpeita on 7 % (kuva 75).

103 132 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, pintakerrokse n 3,8 ja pohjakerroksen 5,7. Pintakerroksen keskipaksuus on 0,6 m ja pohjakerroksen 1,3 m. Länsiosassa heikosti maatunutta tur - vetta on eniten. Eri maatuneisuusasteella olevat turvekerrokset vuorottuvat kuitenkin kerroksina (kuva 75). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin pien i (0,4 %) ja syvempää liekoja ei ole havaittu. Liekojen esiintyminen suoalueella on satunnaista. Laboratorionäytteitä on otettu suon keskeltä ja länsi - päästä. Peltoalueilla on pinnassa erittäin korkeita tuhka - pitoisuuksia. Nämä poisluettuna keskiarvoksi muodostuu 4,6 %. Vesipitoisuuden keskiarvo on 89,1 %, ph :n 5,5 ja kuiva-aine - pitoisuuden 106 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarv o vaihtelee välillä 19,2-23,1 MJ/kg ja 50 % käyttökosteudess a 8,4-10,3 MJ/kg (taulukko 29). Turvetta yli metrin syvyisellä alueella on noin 1,5 5 milj. m3, yli 1,5 m syvyisellä alueella noin 1,18 milj. m 3 j a yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,90 milj. m 3. Loijussuossa on jyrsinturvetuotantoon sopivaa aluett a 45 ha ja turvetta 1,0 milj. suo-m 3. Peltojen pintakerrokse n korkean tuhkapitoisuuden ja kuivatusvaikeuksien takia suota e i kannattane ottaa tuotantoon.

104 133 TULOSTEN TARKASTELUA Suot ja suotyypi t Geologisen tutkimuslaitoksen peruskartoilta suorittama n mittauksen mukaan on Kuhmon kunnassa yli 20 ha :n kokoisia soit a ha (Lappalainen, Häikiö ja Heiskanen. Oulun läänin suoinventointi, yhdistelmä pinta-alamittausten tuloksista. Maape - räosasto, raportti P 13.6/80/24. Espoo 1980). Tämä on noi n 20 % kunnan maa-alasta, joka on 4889 k m2. Geologisen tutkimus - laitoksen Kuhmossa tutkima suoala vuonna 1981 on yhteensä ha, mikä on vain 4,6 % yli 20 ha :n kokoisten soiden alasta. Tutkimukset keskittyivät lähinnä kuntakeskuksen ympäristöön j a Lentiiran alueelle. Tutkitut suot ovat alueen suurimpia. Kuitenkin tutkituis - ta 32 suosta vain 18 on yli 100 ha. Suurin osa soista sijaitse e suuntautuneiden pitkänomaisten moreeniselänteiden välisiss ä laaksoissa. Maaston suuntaus on Soita ympäröiv ä maaperä on yleensä moreenia. Muutamilla soilla toinen reun a rajoittuu harjuun. Soiden pohjamaalajit ovat joko moreeni, hiekka, hieta, hiesu tai hiesusavi. Yleisin pohjamaalaji o n moreeni. Muutamilla soilla moreeni on lohkareista, joka saattaa olla haittaava tekijä mandolliselle turvetuotannolle. Tutkituista soista kandeksalla on pohjan mineraalimaalaji n päällä liejukerrostuma. Liejukerrostuma kuvastaa suon syntyä umpeenkasvamalla. Monella suolla on edelleenkin umpeen - kasvavia lampiä. Ainoastaan yksi tutkituista soista on täysin luonnontilainen. Tutkimuspisteillä tehtyjen suotyyppimääritysten mukaan muuttumasuotyyppejä on eniten eli 35 %. Luonnontilaisi a suotyyppejä on 30 % ja ojikoita 22 %. Turvekankaita on 7 %. Tutkimuspisteistä 6 % on sattunut pellolle. Suotyypeistä rä - meet ovat yleisimpiä; osuus on 62 % määrityksistä (taulukko 30). Kuhmon alueen suot kuuluvat Pohjanmaan aapasoiden alatyyppiin, Kainuun aapasoihin. Turvekerrostumien paksuus, turpeen määrä ja maatuneisuu s Tutkittujen soiden turvekerrostumien keskipaksuus o n 1,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,2 m, yl i 1,5 m syvän alueen 2,6 m ja yli 2 m syvän alueen 2,8 m.

105 Suon nimi Pinta- Tutk.p. Avosuot Rämeet Korvet Yhteens ä ala ha (kpl) lu I oj mu lu oj mu lu oj mu lu oj mu tk Be 1. Kaikosuo Särkisuo Kortesuo Iso Joutensuo Lauttasuo Kokkosuo Kivisuo Teerisuo Muurainsuo Kuikkasuo Kurimussuo Hetesuo Lehmisuo Kivisuo Multisuo Pynnösensuo Halmesuo Isosuo Hetekorpi Raatesuo Koppelosuo Valkeissuo Aronsuo Konttisuo Rimminsuo Mäntysuo Isosuo Karjansuo Kaijaansuo Lokkisuo Kirkkosuo Loijussuo Yhteensä/Keskiarvo Taulukko 30. Suotyyppien prosentuaalinen jakautuma. Laskett u tutkimuspisteillä tehtyjen määritysten perusteella. Matalien suoalueiden osuus on varsin vähäinen. Tutkitust a alasta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 2415 ha (54 %), yli 1, 5 m :n syvyistä 1708 ha (38 %) ja yli 2 m :n syvyistä 1207 ha (27 %). Kokonaisturvemäärä on 86,3 milj. suo-m3, josta on yli 1 m syvillä osilla 54,7 milj. suo-m3, yli 1,5 m syvillä 45,1 milj. suo-m 3 ja yli 2 m syvillä 32,2 milj. suo-m3 (taulukko 31).

106 Koko suo (yli 0,3 m :n syvyinen alue) Yli 1,0 m :n syvyinen alue Yli 1 5 m :n syvyinen alue Yli 2,0 m :n syvyinen alue Kartta- Liekoisuus Keski- Keski- Turvemäärä Pinta- Keski- Turvemäärä Pinta- Keski- Turvemäärä Pinta- Keski- Suon nimi lehti Pinta - Turvemäärä (%) syvyys (m) maatuneisuus (milj. m 3 ) ala syvyys (m) (milj. m 3 ) ala syvyys (m) (milj. m3) ala syvyys (m) _ (milj. m ala(ha) 3 H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 ( ha ) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 (ha ) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10H m 1-2 m 1. Kaikosuo ,69 0,89 1,58 3,03 5,55 4,45 1,03 1,34 2, ,81 1,19 2,00 0,57 0,83 1, ,86 1,35 2,21 0,52 0,81 1, ,80 1,65 2,45 0,24 0,50 0,74 0,8 0, 8 2. Särkisuo ,98 1,32 2,30 2,72 5,60 4,37 1,37 1,85 3, ,11 1,51 2,62 0,89 1,21 2, ,24 1,73 2,97 0,68 0,95 1, ,29 1,84 3,13 0,51 0,74 1,25 1,6 0, 8 3. Kortesuo ,88 1,47 2,35 3,64 5,77 4,98 0,83 1,40 2, ,98 1,68 2,66 0,68 1,18 1, ,15 2,10 3, 2 5 0,57 1,05 1, ,15 2,10 3,25 0,52 0,94 1,46 1,3 0, 9 4. Iso Joutensuo ,82 1,26 2,08 3,01 5,98 4,81 1,23 1,89 3, ,92 1,40 2,32 1,10 1,68 2, ,97 1,50 2,47 0,97 1,50 2, ,07 1,71 2,78 0,80 1,28 2,08 3,6 1, 7 5. Lauttasuo ,47 1,60 2,07 2,52 5,83 5,07 0,38 1,28 1, ,56 2,07 2,63 0,25 0,93 1, ,57 2,32 2,89 0,20 0,81 1, ,62 2,54 3,16 0,19 0,76 0,95 2,7 1, 3 6. Kokkosuo ,28 1,06 1,34 1,77 6,49 5,53 0,20 0,74 0, ,30 1,35 1,65 0,03 0,14 0,17 6 0,28 1,82 2,10 0,02 0,11 0,13 3 0,37 2,00 2,37 0,01 0,06 0,07 4,5 0, 2 7. Kivisuo ,53 0,99 1,52 3,51 5,41 4,74 0,98 1,83 2, ,59 1,07 1,66 0,44 0,80 1, ,55 1,58 2,13 0,22 0,63 0, ,55 1,79 2,34 0,16 0,54 0,70 3,2 0, 1 8. Teerisuo ,41 1,29 1,70 1,75 6,11 5,07 0,68 2,13 2, ,49 1,54 2,03 0,37 1,16 1, ,67 1,94 2,61 0,27 0,78 1, ,69 1,97 2,66 0,21 0,59 0,80 3,6 3, 5 9. Muurainsuo ,60 1,64 2,24 2,73 5,66 4,87 0,51 1,39 1, ,67 1,79 2,46 0,33 0,90 1, ,67 2,24 2,91 0,20 0,67 0, ,67 2,29 2,96 0,17 0,57 0,74 2,3 1, Kuikkasuo ,28 1,22 1,50 2,86 6,21 5,60 0,48 2,07 2, ,28 1,43 1,71 0,20 1,00 1, ,31 1,90 2,21 0,12 0,76 0, ,27 2,14 2,41 0,03 0,21 0,24 3,5 0, Kurimussuo ',76 1,57 2,33 3,16 6,25 5,25 3,80 7,85 11, ,83 1,70 2,53 2,37 4,84 7, ,97 1,97 2,9 4 2,13 4,33 6, ,05 2,14 3,19 1,79 3,64 5,43 2,8 0, Hetesuo ,61 2,02 2,63 2,32 5,48 4,75 0,46 1,52 1, ,63 2,15 2,78 0,38 1,29 1, ,61 2,23 2, 84 0,27 1,00 1, ,65 2,38 3,03 0,26 0,95 1,21 2,0 2, Lehmisuo ,35 1,33 1,68 3,27 6,02 5, 45 0,39 1,46 1, ,37 1,54 1,91 0,26 1,08 1, ,33 1,95 2, 28 0,15 0,88 1, ,36 2,16 2,52 0,14 0,86 1,00 3,3 0, Kivisuo ,84 0,98 1,82 3,82 5,07 4,50 1,68 1,96 3, ,90 1,07 1,97 1,17 1,39 2, ,13 1,21 2,34 1,13 1,21 2, ,33 1,24 2,57 0,86 0,81 1,67 4,0 0, Multisuo ,90 2,08 2,98 2,76 6,21 5,18 0,36 0,83 1, ,95 2,16 3,11 0,28 0,65 0, ,11 2,40 3,51 0,28 0,60 0, ,10 2,41 3,51 0,22 0,48 0,70 3,1 0, Pynnösensuo ,55 0,72 1,27 3,87 5,83 4,98 1,02 1,33 2, ,80 0,99 1,79 0,52 0,64 1, ,26 1,17 2,43 0,38 0,35 0, ,45 1,27 2,72 0,22 0,19 0,41 3,3 0, Halmesuo ,32 0,98 1,30 3,07 6,11 5,36 0,29 0,88 1, ,39 1,29 1,68 0,18 0,58 0, ,40 1,51 1,91 0,10 0,38 0,48 3 0,46 1,70 2,16 0,01 0,05 0,06 3,2 1, Isosuo ,39 0,96 1,35 3,09 6,37 5,42 0,39 0,96 1, ,53 1,31 1,84 0,18 0,46 0, ,53 1,63 2,16 0,13 0,41 0,54 9 0,42 2,00 2,42 0,04 0,18 0,22 1,8 0, Hetekorpi ,57 0,92 1,29 2,09 5,76 4,69 0,20 0,51 0, ,41 1,22 1,63 0,12 0,37 0, ,45 1,68 2,13 0,04 0,17 0,21 8 0,45 1,88 2,33 0,04 0,15 0,19 3,7 0, Raatesuo ,62 1,12 1,74 2,83 5,56 4,59 1,73 3,14 4, ,71 1,34 2,05 0,71 1,34 2, ,78 1,72 2,50 0,43 0,95 1, ,79 1,91 2,70 0,32 0,76 1,08 3,6 1, Koppelosuo ,35 1,99 2,34 3,54 5,15 4,91 0,60 3,38 3, ,36 2,18 2,54 0,32 1,96 2, ,35 2,55 2,90 0,23 1,66 1, ,36 2,82 3,18 0,18 1,41 1,59 1,7 0, Valkeissuo ,66 1,19 1,85 3,38 5, 1 9 4,55 1,02 1,85 2, ,75 1,41 2,16 0,71 1,34 2, ,81 1,56 2,37 0,57 1,09 1, ,89 1,99 2,88 0,27 0,60 0,87 1,3 0, Aronsuo ,77 1,37 2,14 3,45 5,05 4,48 1,85 3,29 5, ,83 1,49 2,32 1,08 1,94 3, ,93 1,79 2,72 0,93 1,79 2, ,96 1,92 2,88 0,67 1,3 4 2,01 3,0 0, Konttisuo ,40 1,68 2,08 3,57 5,20 4,89 0,32 1,34 1, ,46 1,96 2,42 0,21 0,88 1, ,51 2,20 2,71 0,15 0,66 0, ,63 2,50 3,13 0,13 0,50 0,63 2,1 0, Rimminsuo ,86 1,48 2,34 3,79 5,76 5,04 2,49 4,29 6, ,94 1,64 2,58 1,88 3,28 5, ,00 1,80 2,80 1,70 3,06 4, ,04 1,78 2,82 1,46 2,49 3,95 2,4 0, Mäntysuo ,37 1,07 1,44 3,62 5,89 5,31 0,33 0,96 1, ,41 1,36 1,77 0,12 0,41 0, ,60 1,63 2,23 0,09 0,25 0,34 8 0,54 1,94 2,48 0,04 0,16 0,20 2,2 0, Isosuo ,27 1,06 1,33 3,69 5,83 5,40 0,23 0,90 1, ,46 1,61 2,07 0,09 0,32 0, ,49 1,71 2,20 0,06 0,20 0,26 8 0,53 1,83 2,36 0,04 0,15 0,19 0,7 0, Karjansuo ,45 1,60 2,05 3,61 5,33 4,96 0,54 1,92 2, ,46 1,70 2,16 0,44 1,62 2, ,51 1,86 2,37 0,36 1,30 1, ,55 2,18 2,73 0,28 1,09 1,37 1,3 0, Kaijaansuo ,84 1,83 2,67 3,66 5,11 4,66 0,71 1,56 2, ,84 1,83 2,67 0,55 1,19 1, ,00 2,02 3,02 0,50 1,01 1, ,91 2,22 3,13 0,41 1,00 1,41 0,3 0, Lokkisuo ,64 1,92 2,56 3,62 5,30 4,88 0,35 1,06 1, ,67 2,10 2,77 0, 27 0,84 1, ,69 2,24 2,93 0,21 0,67 0, ,61 2,50 3,11 0,15 0,63 0,78 0,1 0, Kirkkosuo ,28 0,87 1,15 3,73 6,42 5,76 0,20 0,61 0, ,36 1,16 1,52 0,06 0,17 0, ,50 1,54 2,04 0,05 0,15 0,20 3 0,83 1,93 2,76 0,02 0,06 0,08 2,9 0, Loijuasuo ,61 1,26 1,87 3,80 5,70 5,08 0,70 1,45 2, ,64 1,43 2,07 0,48 1,07 1, ,72 1,92 2,64 0,32 0,86 1, ,72 2,25 2,97 0,22 0,68 0,90 0,4 0, 0 Yhteensä/Keskiarvo ,57 1,34 1,91 3,17 5,72 4,99 27,35 58,97 86, ,64 1,55 2, ,24 37,49 54, ,72 1,84 2,56 14,01 31,13 45, ,75 2,03 2,78 9,57 22,59 32,16 2,4 0,6 Taulukko 31. Yhteenveto Kuhmossa tutkituista soista.