GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S

Transkriptio

1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/12 3 Kimmo Virtanen ja 011i Ristaniem i KUIVANIEMELLÄ TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Kuopio 1983

2 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 1 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 1 Kenttätutkimukset 1 Laboratoriomääritykset 4 Tutkimusaineiston käsittely ja tulosten esitys 4 KUIVANIEMEN SOIDEN SOVELTUVUUDESTA TURVETUOTANTOON 7 TUTKITTUJEN SOIDEN KUVAUS JA SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Polvisuo Kompsasuo Vasikkasuo Leväsuo Puutiosuo Jänessuo Huopasuo Heposuo Jääräsuo Kontiosuo Lavasuo Vellisuo "Uusijärvensuo" Iso.Saarisuo Iso Heposuo Pieni Hirvisuo "Töyvänojansuo" "Alimmaisen Uusijärvensuo" Latosuo Mätäslamminneva "Rimpijärvensuo" Luolanaapa Ukonpolttamansuo Eteläsuo Viitaojanlatvasuo Vitsasuo 68

3 27. Hoikkasuo Lähteenaapa "Laukkulamminsuo" Klaavunsuo "Kyrönlampiensuo" Susiojanlatvasuo Kuurtosuo Iso Savisuo Savilamminsuo Hetesuo "Papinpalonlatvasuo" Hangassuo Kaupinsuo "Pohjoinen latvasuo" Pentinsuo Karahkasuo Komppasuo Turkkisuo Linkkasuo 15 8 TUTKIMUSTULOSTEN TARKASTELUA 16 1 Suotyypit 16 1 Turvekerrostumat 16 1 Turpeen fysikaaliset ominaisuudet 16 2 Soiden käyttömandollisuudet turvetuotantoon 16 4 Soiden suojelu 16 6 KIITOKSET 16 7 KIRJALLISUUS 16 8 LIITTEET

4 1 JOHDANTO Geologinen tutkimuslaitos on suorittanut turvetutkimuksi a Kuivaniemen kunnan alueella vuosina 1973, 1981 ja Tutkimukset liittyvät valtakunnan turvevarojen inventointiin. Vuoden 1973 tutkimusten tulokset on julkaistu jo aiemmin (J. Häiki ö 1974). Koska osalla näistä soista on tehty täydennystutkimuksia, on katsottu aiheelliseksi ottaa niistä lyhyet käyttösuosi - tukset myös tähän raporttiin. Kuivaniemellä on tähän mennessä tutkittu 45 suota, joide n yhteenlaskettu pinta-ala on ha. Tämä on noin 36 % kunna n yli 50 ha :n kokoisten soiden pinta-alasta ( ha). (Lappa - lainen ym. 1980). Tutkimuksen päätarkoituksena on ollut teollisesti käyttö - kelpoisten turve- ja erityisesti polttoturvevarojen selvitys. Tämän ohella on otettu huomioon myös soiden muut käyttömuodot. TUTKIMUSMENETELMpT JA TULOSTEN ESITY S Kenttätutkimukse t Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologisen tutkimuslai - toksen "Turvetutkimusten maasto-oppaassa" kuvattuja menetelmi ä (Lappalainen, Sten, Häikiö 1978). Valtaosa soista tutkittii n käyttäen linjatutkimusmenetelmää, jossa suon hallitsevan osa n halki vedettiin selkälinja ja tälle poikkilinjoja, jotka ova t yleensä 400 metrin etäisyydellä toisistaan. Tutkimuspistee t ovat linjoilla sadan metrin välein. Niiden sijainti maastoss a on merkitty paaluin. Lisäksi on soille tehty syvyysmittauslinjoja, joilla mitattiin turvekerrostuman paksuus 50 m :n välein. Jokaiselta tutkimuspisteeltä havainnoitiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys (5 asteikko) ja mättäisyys (peittävyys-% ja kos - teus) sekä puuston tila (kehitysluokka ja tiheys). Kairauksin selvitettiin turvelajit lisätekijöineen, kosteus (5 asteikko), tupasvillan kuitujen määrä (3-asteikko), lie - koisuus (osuma-%) ja turpeen maatuneisuus (10-asteikko). Lisäksi tehtiin havaintoja turvekerrostuman alla olevista maalajeista. Tutkimuslinjat vaaittiin ja korkeudet kiinnitettii n valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon.

5 2 -- Kuva 1. Kuivaniemellä tutkitut suot. Suot 1-13 on tutkittu v (Raportti P 13.6/80/12 ) 1. Polvisuo 16. Pieni Hirvisuo 31. Kyrönlampiensu o 2. Kompsasu o 17. "Töyvänojansuo " 32. Susiojanlatvasuo 3. Vasikkasuo 18. "Alimmaisen Uusijärvensuo " 33. Kuurtosuo 4. Leväsuo 19. Latosuo 34. Iso Savisuo 5. Puutiosuo 20. Mätäslamminneva 35. Savilamminsuo 6. Jänessuo 21. "Rimpijärvensuo " 36. Hetesuo 7. Huopasuo 22. Luolanaapa 37. "Papinpalonlatvasuo " 8. Heposuo 23. Ukonpolttamansuo 38. Hangassuo 9. Jääräsuo 24. Eteläsuo 39. Kaupinsuo 10. Kontiosuo 25. Viitaojanlatvasu o 40. "Pohjoinen latvasuo " 11. Lavasuo 26. Vitsasuo 41. Pentinsu o 12. Vellisuo 27. Hoikkasu o 42. Karahkasuo 13. "Uusijärvensuo " 28. Lähteenaapa 43. Komppasuo 14. Iso Saarisuo 29. "Laukkulamminsuo " 44. Turkkisuo 15. Iso Heposuo 30. Klaavunsuo 45. Linkkasuo

6 3 SUOKARTT A Kuva 2. Merkkien selitykset.

7 4 Laboratoriomääritykse t Kenttätutkimustietoihin perustuen otettiin laboratorio - näytteet siten, että ne edustaisivat mandollisimman hyvin suo n käyttökelpoista turvekerrostumaa. Näytteistä määritettiin Geologisen tutkimuslaitoksen tur - velaboratoriossa Kuopiossa happamuus, tuhkapitoisuus, vesipitoisuus, kuivatilavuuspaino ja lämpöarvo. Tuhkapitoisuus ilmoi - tetaan prosentteina kuivan turpeen painosta, hehkutettuna C :ssa. Vesipitoisuus ilmoitetaan prosentteina märkäpainosta. Kuivatilavuuspaino ilmoittaa suossa olevan turpeen kuiva-ainee n määrän tilavuusyksikköä kohden (kg/suo-m 3 ). Lämpöarvot on mitattu jauhetuista, homogenisoiduista ja pilleriksi puristetuist a turvenäytteistä LECO AC-200 isotermisellä kalorimetrill ä (ASTM D3286). Tulokset ilmoitetaan tehollisina lämpöarvoin a kuivalle turpeelle ja 50 % :n käyttökosteudelle (MJ/kg). Tutkimusaineiston käsittely ja tulosten esity s Jokaisesta tutkitusta suosta on kirjoitettu selostus sek ä piirretty kartta ja poikkileikkausprofiileita. Piirroksissa käy - tetyt symbolit on esitetty kuvassa 2. Selostuksessa käsitellään tietoja suon sijainnista, ympä - ristöstä, suon pinta-aloista ja syvyyksistä, suotyypeistä, oji - tustilanteesta ja laskusuhteista sekä suon stratigrafiasta, tur - velajeista ja maatuneisuudesta. Laboratoriotuloksia on käsitel - ty lyhyesti ja lisäksi ne on annettu taulukoissa. Suon käyttö - kelpoisuudesta on annettu selvitys, jossa on pyritty huomioi - maan tärkeimmät tuotantoon vaikuttavat tekijät. Osa laskelmista on tehty ATK :ta apuna käyttäen osa käsin. ATK-menetelmi ä on selvitetty Geologisen tutkimuslaitoksen maaperäosaston rapor - tissa P 13.6/82/111 (Lummaa 1982). Suotyyppien jakaumat on laskettu havaintojen kokonaismää - rästä. Suon pinta-alat on ilmoitettu eri syvyysalueille hehtaa - rin tarkkuudella. Turvemäärät on laskettu vyöhykeittäin, mutta ilmoitett u alueittain. Laskuissa on käytetty seuraavia syvyysvyöhykkeitä : cm, cm, cm, cm, cm ja cm (Tuittila 1981).

8 5 Syvyysvyöhykkeen turvemäärä : A 1-10 A = syvyysvyöhykkeen pinta-al a n d 1-10 = -"- tutkimuspisteiden yhteenlas - kettu turvekerroksen paksuu s n = -"- tutkimuspisteiden lukumäär ä Heikosti maatuneen (H1-4) ja hyvin maatuneen (H5-10) tur - peen määrät eri vyöhykkeillä on ilmoitettu käyttäen koko suo n heikosti ja hyvin maatuneen turvemäärän suhdetta. Heikost i maatuneen ja hyvin maatuneen turpeen määräsuhde ei eroa er i syvyysalueilla juuri lainkaan koko suon määräsuhteesta, kosk a Kuivaniemen suot ovat tasaisesti maatuneita. Koska Kuivaniemen suot lisäksi ovat usein saravaltaisia, ei tällä suhteella ol e soiden käytön kannalta ratkaisevaa merkitystä. Suon eri syvyysalueiden keskisyvyydet on saatu jakamall a syvyysalueiden turvemäärä vastaavalla pinta-alalla. Tästä syys - tä keskisyvyys ei ole sama kuin tutkimuspisteiden keskiarvo kul - lakin syvyysalueella. Suoselostuksissa ja liitteessä esiintyvät turvelajien osuudet on laskettu prosentteina suon kaikkie n kairauspisteiden turpeen paksuuksien summasta. Liekoisuude t on laskettu soveltaen Pavlovin kokeellista menetelmää. Täss ä sovellutuksessa lieko-osumien lukumäärä muutetaan prosenttiluvuksi, joka ilmoittaa lahoamattoman puuaineksen osuuden kok o suon tilavuudesta. Liekoisuus on luokiteltu seuraavasti : erittäin pieni (alle 1 %), pieni (1-2 %), keskimääräinen (2-3 %), suuri (3-4 %) ja erittäin suuri (yli 4 %). Suokartoissa on ilmoitettu jokaisen tutkimuspisteen yh - teydessä turpeen keskimaatuneisuus, heikosti maatuneen pinna n paksuus (H1-4) ja koko turvekerroksen paksuus. Keskimaatunei - suus on laskettu kaavalla : n H = i = 1(di Hi) josta n = maatuneisuus kerroste n n di lukumäär ä i=1 di = kerroksen paksuu s Hi = kerroksen maatuneisuu s Turvetuotantoon kelvollisiksi alueiksi on katsottu jok o yli metrin, yli 1,5 m :n tai yli 2 m :n svvviset alueet riippuen

9 6 tuotantotavasta, turpeen laadusta, märkyydestä sekä suon pohjan muodoista jne. Tuotantokelpoisen alueen turvemäärää arvioitaessa on pohjalta vähennetty 0,5 metrin kerros. Joissaki n tapauksissa on myös suon pinnalta tehty vähennys, kun turve o n heikosti maatunutta rahkaturvetta. Käyttökelpoisten turvevarojen energiasisällöt on laskett u seuraavilla kaavoilla (Korpijaakko 1982) : E = Nsuo-m3. D d. Hu (kuiva turve ) E = Nsuo-m3. D d. (100/100-K). Ha (kosteudessa K % oleva turve ) E = energiasisält ö N suo-m 3 = suokuutioiden lukumäär ä Dd = suokuution sisältämä kuivan turpeen määrä (kg/m 3 ) Hu = kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo (MJ/kg ) = kosteudessa K(%) olevan turpeen tehollinen lämpöar - vo (MJ/kg ) K = turpeen kosteus (%). Energiasisältö ilmoitetaan yksiköissä GJ ja MWh. Sellaisilta soilta, joilta ei ole otettu tilavuustarkko - ja näytteitä on turpeen kuivatilavuuspaino arvioitu suon ojitustilanteen sekä turpeen maatuneisuuden ja turvelajin perusteella käyttäen Korpijaakon ym. (1981) taulukoita. Koska aikaisemmin tutkituista näytteistä (Häikiö 1974) ei ole mitatt u turpeen lämpöarvoja, on soiden energiasisältöjä laskettaess a käytetty lämpöarvoina koko Kuivaniemen kunnasta mitattujen läm pöarvojen keskiarvoja. Tämä ei ilmeisesti aiheuta suuria virheitä, sillä aikaisemmin tutkitut suot vastaavat hyvin v ja 1982 tutkittuja soita.

10 7 KUIVANIEMEN SOIDEN SOVELTUVUUDESTA TURVETUOTANTOO N Raportissa on erotettu kolme tuotantomuotoa : teollinen, pienimuotoinen ja tilakohtainen. Teollinen turvetuotanto vo i olla joko jyrsinturve- tai palaturvetuotantoa ja kaksi viimeksimainittua palaturvetuotantoa. Tilakohtaisena turvetuotantona on ymmärretty sellainen tuotanto, jossa palaturve käytetää n omalla tai lähitiloilla. Pienimuotoisena tuotantona taas o n ymmärretty sellaista tuotantoa, jolloin palaturve markkinoidaa n muualle. Tilakohtaiseen tuotantoon esitettävien soiden turpeille ei ole asetettu tuhkapitoisuuden, turvelajin ja tilavuuspainon suhteen niin suuria laatuvaatimuksia kuin pienimuotoiseen ja teolliseen tuotantoon soveltuville turpeille. Pieni - muotoisen tuotantoalueen pinta-alana on pidetty vähintään 1 5 ha. Tämä voi olla useammassa lähekkäin olevassa osassa. Tilakohtaisella tuotannolla ei ole alarajaa. Suon soveltuvuus poltto- tai kasvuturvetuotantoon riippuu useista tekijöistä. Teollisessa turvetuotannossa pidetää n sopivana etäisyytenä maantiekuljetuksissa alle 100 km. Kuivaniemeä lähinnä olevat suuret kulutuspisteet sijaitsevat Kemiss ä ja Oulussa, joihin etäisyyttä tulee km. Valmis kulkuyhteys suolle on tilakohtaisessa ja pienimuo - toisessa turvetuotannossa välttämätön tientekokustannusten vuok - si. Metsäautotieverkosto on Kuivaniemellä kuitenkin kattava. Puuston ei katsota enää olevan ongelmana teollista tur - vejuotantoa suunniteltaessa. Pienimuotoisessa ja tilakohtaisessa tuotannossa se on kuitenkin kustannuksia lisäävän vaiku - tuksensa vuoksi rajoittava tekijä. Näille tuotantomuodoille suopohjaiset pellot ovat erinomaisia tuotantoalueita. Liekojen eli turpeessa olevan lahoamattoman puun (kannot, rungot ym.) poisto on tuntuva lisäkustannuksia aiheuttava teki - jä suon kunnostusvaiheessa. Suon muoto, pohjan topografia ja kuivatusmandollisuude t on myös otettava huomioon turvetuotantoa suunniteltaessa. Turvekerrostuman maatuneisuus, turvelaji ja paksuus sek ä turpeen fysikaaliset ominaisuudet ovat tärkeimmät tekijät, kun arvioidaan suon soveltuvuutta turvetuotantoon. Fysikaaliste n ominaisuuksien osalta on noudatettu turveteollisuusliiton esit - tämiä laatuvaatimuksia jyrsin- ja palaturpeille (taulukko 1).

11 8 Seuraavassa esitetään turvelajin, sen maatuneisuuden ja paksuu - den kriteerejä, joita on käytetty pohdittaessa suon soveltuvuut - ta polttoturvetuotantoon. Palaturvemenetelmällä tuotettavaksi soveltuva suo : - turpeen maatuneisuus yli 4 - puhdasta saraturvetta ei ole pidetty soveltuvana, kos - ka palat mureneva t - luonnontilaisella suolla on tuotantoon soveltuva n alueen vähimmäissyvyytenä pidetty 1,5 metriä - vanhalla ojitusalueella ja pellolla on tuotantoon so - veltuvan alueen vähimmäissyvyytenä pidetty 1 metri ä - heikosti maatuneen pintakerroksen on oltava alle 0, 5 metrin paksuinen (luonnontilainen suo ) - pienimuotoisen tuotantoalueen pinta-alana on pidetty vä - hintään 15 ha. Jyrsinturvemenetelmällä tuotettavaksi soveltuva suo : - heikosti maatunut rahkaturve ei kelpa a - saraturve kelpaa heikostikin maatuneena tuotantoo n - tuotantoalueen on oltava yhtenäinen ja kooltaan vähin - tään 30 h a - tuotantoon soveltuvan alueen vähimmäissyvyytenä on pi - detty 1,5 metriä luonnontilaisilla soilla. Kasvuturvetuotantoon soveltuva suo : - turpeen täytyy olla heikosti maatunutta (H 1-3 ) acutifolia -tyypin rahkaturvett a - ei saa olla haittaavia määriä lisätekijöitä (tupasvil - laa, leväkköä, varpua, saraa yms ) - luonnontilaisella suolla vähimmäissyvyys on oltava 1,5 metriä, josta sopivan kasvuturpeen raaka-ainett a vähintään 1 metr i - tuotantoalueen on oltava yhtenäinen ja kooltaan vä - hintään 30 ha.

12 9 Taulukko 1. Turveteollisuusliiton polttoturveluokitus

13 10 TUTKITTUJEN SOIDEN KUVAUS JA SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOO N Aluksi esitetään lyhyt kuvaus aikaisemmin Kuivaniemell ä tutkittujen soiden (n :ot 1-13) soveltuvuudesta turvetuotan - toon (Häikiö 1974). Kompsasuon (2), Jääräsuon (9) ja Kontio - suon (10) osalta tutkimuksia on täydennetty, mistä syystä niitä käsitellään laajemmin. 1. Polvisuo (kl , x = 72770, y = 4520 ) Polvisuosta soveltuu polttoturpeen tuotantoon yli 1,5 met - rin syvyinen alue. Sen pinta-ala on noin 240 ha ja keskisyvyy s 2,8 m. Turve on yleensä kohtalaisesti maatunutta rahkasaratai sararahkaturvetta. Pintaosissa on paikoin huonosti polttoturpeeksi sopivaa heikosti maatunutta rahkaturvetta 0,5-1 metrin kerros. Turve on etenkin suon länsiosissa vetistä. Suo on yhtenäinen muodoltaan ja se soveltuu sekä turpeidensa, ett ä muiden ominaisuuksiensa puolesta jyrsinturvetuotantoon. Suon teollisesti käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 5,5 milj. suo-m 3. Suota on valmisteltu turvetuotantoon. 2. Kompsasuo (kl , x = 72930, y = 4540 ) Kompsasuo sijaitsee 10 km Oijärveltä pohjoiseen Pentin - niemen tien länsipuolella (kuva 3). Suon pohjoisosiin on huo - not kulkuyhteydet. Ympäristössä on heikosti suuntautuneita, loivapiirteisiä hiekkamoreenikumpuja. Suokuvio on rikkonainen ja saarekkeinen. Suoaltaan itäosissa sijaitsee Kompsalam - pi. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorsineva ja kalvakkaneva. Kompsalammen luoteispuolella ja Karahkaojan pohjoispuolella on keidasrämettä. Suon pohjoisosassa tavataan rimpilettoa ja lettorämettä. Eteläosissa tavataan myös sararämettä ja koillisosassa rahkarämettä. Suo on lähes puuton. Eteläosassa on muutamia ojia, samoin laiteilla. Eteläpuolen vedet laskevat Karah - kaojaa pitkin Kivijokeen. Pohjois- ja luoteisosasta vedet virtaavat Syrjäojan kautta Hamarinjokeen. Kompsasuon eteläosa on matala ja saarekkeinen. Keski- j a pohjoisosissa on turvetta yli neljäkin metriä ja Kompsalammen ympäristössä 2 :sta 3 metriin. Pohjamaalajina on reunamilla

14 11 moreeni, allaspaikoissa hieta ja hiekka, joiden päällä on usei n ohuita liejukerroksia. Taulukossa 2 on esitetty Kompsasuon pin - ta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Taulukko 2. Kompsasuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät. Koko suo > 1 m > 1, 5 m> 2 m > 3 m > 4 m Pinta-ala (ha) Keskisy - vyys (m) 1,74 2,27 2,54 2,81 3,51 4,3 5 Turvemää5 ä (milj. m ) 7,91 6,70 6,02 5,08 1,82 0,39 Kompsasuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 70 % ja saravaltaisia noin 30 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkatur - ve, puhdas rahkaturve ja tupasvillarahkaturve (kuva 4). Muita lisätekijöitä on vähän. Puunjäännöksiä ja liekoja on turpeess a erittäin vähän. Tilavuustarkat näytteet on otettu pisteilt ä B 900, C 100 ja C Turpeen vesipitoisuus on suhteellise n korkea, yleensä %. Tuhkapitoisuus on alhainen (k a 2,4 %). Turpeiden kuivatilavuuspaino on suon keskiosassa kohta - lainen (ka 87 kg/ m3 ). Suon etelä- ja pohjoisosassa se on alhai - nen (ka 71 kg/m 3 ). Teholliset lämpöarvot ovat keskimääräise t vaihdellen välillä 18,9-22,5 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudel - la 8,2-10,0 MJ/kg. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on vain 4,0, heikost i maatuneen pintakerroksen 3,2 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n 5,1. Heikoimmin maatuneita ovat turpeet suon syvällä keskialu - eella. Heikosti maatunutta turvetta on 4,38 mi1j. m 3 (60 % ) ja paremmin maatunutta 3,13 milj. m 3 (40 %). Kompsasuo on muodoltaan rikkonainen ja pohjaltaan vaihte - leva. Sen keski- ja pohjoisosat ovat vetiset ja niiden kuivatusta tulee vaikeuttamaan pinnan heikko vietto sekä Kompsalam - pi. Turve on pääasiassa heikosti maatunutta sararahkaturvetta, jossa tavataan kohtalaisesti maatuneita välikerroksia. Suo soveltuu yli 1,5 metrin syv_yisiltä osiltaan välttävästi jyrsin - polttoturvetuotantoon. Tuotantoon soveltuvan alueen pinta - ala on noin 200 ha, kun Kompsalammen lähiympäristö on jätetty tuotantosuunnitelman ulkopuolelle. Alueen teollisesti käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 4,1 milj. suo-m 3.

15 15 3. Vasikkasuo (kl , x = 72810, y = 4445 ) Vasikkasuo on jo otettu polttoturpeen tuotantoon, huoli - matta siitä, että se on muodostunut pääosin heikosti maatuneesta rahkavaltaisesta turpeesta. Suon teollisesti käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 5,4 milj. suo-m Leväsuo (kl , x = 72850, y = 4540 ) Suon tuotantoon soveltuvana alueena voidaan pitää sen yl i 1,5 metrin syvyistä osaa, jonka pinta-ala on noin 130 ha ja keskisyvyys 2,0 metriä. Turve on pääosin hyvin tai kohtalaisest i maatunutta ja rahkavaltaista. Heikosti maatunut rahkaturvekerros suon pinnalla on ohut. Suo soveltuu hyvin jyrsinturvetuotantoon ja maatuneemmilta osiltaan myös palaturvetuotantoon. Teollisesti käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 1,9 milj. 3 suo-m.

16 16 5. Puutiosuo (kl , x = 72880, y = 4585 ) Puutiosuon turpeet ovat saravaltaisia ja keskinkertaisest i maatuneita. Suon pohjois- ja keskiosissa saraturpeita peittä ä noin 0,7 m paksu heikosti maatunut rahkaturvekerros. Jyrsinpolttoturvetuotantoon soveltuvana alueena voidaan pitää yl i 1,5 metrin syvyistä suon osaa, jonka pinta-ala on noin 160 ha ja keskisyvyys 2,6 metriä. Tämän alueen teollisesti käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 3,4 milj. suo-m Jänessuo (kl , x = 72940, y = 4505 ) Suon keskiosat ovat hyvin vaikeakulkuista rimpinevaa. Reunaosia luonnehtivat rahkanevat sekä rahka- ja tupasvillarä - meet. Jänessuon pohjoispuoli on lettonevaa ja koivulettoa. Jänessuo kuuluu valtakunnalliseen soidensuojelun perusohjelmaa n (komiteamietintö 1977 :48). 7. Huopasuo (kl , x = 72880, y = 4465 ) Huopasuon tutkittu osa on matala. Turve on yleensä keskinkertaisesti tai hyvin maatunutta rahkasaraturvetta. Tuotantoon soveltuvana alueena voidaan pitää sen yli metrin syvyist ä osaa, joka on lähes kokonaan raivattu pelloksi. Tätä yli metrin syvyistä aluetta on suon eteläosissa noin 20 hehtaarin suu - ruinen alue, jonka keskisyvyys on 1,8 metriä. Huopasuon teollisesti käyttökelpoiset turvevarat ovat noin suo-m 3. Suo soveltuu hyvin tilakohtaiseen ja/tai pienimuotoiseen pala - turvetuotantoon. 8. Heposuo (kl , x = 72810, y = 4545 ) Heposuo on muodoltaan pitkä ja kapea. Siinä voidaan erottaa omiksi kokonaisuuksiksiin sen luoteis- ja kaakkoisosat. Suon luoteisosa on lyhytkorsinevaa ja sen kaakkoisosa lettopin - toja sisältävää saranevaa. Heposuon turpeet ovat keskinkertaisesti maatuneita rahkasaraturpeita ja heikosti maatunut rahkai - nen pintakerros ohut. Heposuon turvetuotantoon sopivana alueena voidaan pitää sen yli 1,5 metrin syvyistä aluetta, jonk a pinta-ala on noin 90 ha ja keskisyvyys noin 2,2 metriä. Suon teollisesti käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 1,5 milj.suo-m 3.

17 17 Suo soveltuu hyvin jyrsinturvetuotantoon osiltaan myös palaturvetuotantoon. ja maatuneemmilt a 9. Jääräsuo (kl , x = 72870, y = 4436 ) Jääräsuo sijaitsee 15 km Oijärveltä länsiluoteeseen, Har - julankylän eteläpuolella (kuva 5). Suon pohjoisosan pelloll e johtaa tilustie. Jääräsuo kuuluu samaan kompleksiin sen itä - puolisen Kontiosuon ja eteläpuolisen Klaavunsuon kanssa. Pohjois- ja länsipuolella on loivapiirteisiä moreenikumpuja. Jääräsuon vallitsevina suotyyppeinä ovat sen keski- j a eteläosassa rimpineva,lyhytkorsineva ja rahkaneva. Pohjois - osat ovat pääasiallisesti varpuista suursaranevaa, karhunsammalmuuttumaa ja paikoin ruohoturvekangasta. Peltoalueen pohjoispuolella on tiheää taimikkoa. Suoalasta on ojitettu 50 %. Ojitusaluetta ovat suon pohjois- ja itäosat. Eteläosa on veti - nen. Pinta viettää voimakkaasti pohjoiseen. Vedet virtaava t ojia pitkin Kuivajokeen. Suo jakautuu pohjoiseen ja eteläiseen altaaseen. Epätasainen pohja on moreenia. Taulukossa 4 on esitetty Jääräsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät eri syvyys - alueille. Taulukko 4. Jääräsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät. Koko suo > 1 m >1,5. m> 2 m > 3 m Pinta-al a (ha) Keskisy - vyys 1,59 2,24 (m) 2,55 2,81 3,3 6 Turvem (milj, äär3 ä mi m ) 3,59 2,85 2,43 1,97 0,84 Turpeista noin 89 % on saravaltaisia ja noin 11 % rahkavaltaisia. Pohjoisosan altaan alueella ovat vallitsevia erilaiset saraturpeet ja eteläosan altaan alueella rahkaturpeet. Yleisimmin esiintyviä turvelajeja ovat rahkasaraturve (noin 47 %), tupasvillasaraturve (noin 24 %) ja ruskosammalsaraturve (noi n 17 %). Liekojen määrä on erittäin pieni. Jääräsuolta on (Häikiö 1973) otettu näytesarjat kandelt a pisteeltä (A 400 ja A 1400) tuhka-analyyseja varten. Tuhka - pitoisuus on pohjoisosassa korkeahko (ka. 5,5 %), eteläosass a

18 19 keskinkertainen (ka. 3,6 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, heikosti maatu - neen pintakerroksen 3,0 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,8. Heikosti maatunut rahkainen pintakerros on ohut. Suossa on hei - kosti maatunutta turvetta 1,57 milj. m 3 (44 %) ja hyvin maatunutta 2,02 milj. m 3 (56 %). Jääräsuon eteläosassa pisteeltä A.1200 lähtien vallitsevat heikosti tai keskinkertaisesti maatuneet rahkaturpeet. Tätä alu - etta ei suositella turvetuotantoon. Pohjoisosassa ovat vallitsevina keskinkertaisesti maatu - neet saraturpeet, joiden tuhkapitoisuus on kuitenkin korkeahko. Jääräsuon pohjoisosan yli 1,5 metrin alue soveltuu turvetuotan - toon. Suolta voidaan tuottaa turvetta jyrsinturvemenetelmällä, mutta osin (esim. peltoalue) se soveltuu myös palaturvemenetel - mällä tuotettavaksi. Tuotantoon soveltuvan alueen pinta-al a on noin 80 ha, jonka teollisesti käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 1,6 milj. suo- m3. Palaturvemenetelmällä voidaan tuot - taa noin 0,4 milj. suo-m Kontiosuo (kl , x = 72860, y = 4450 ) Kontiosuo sijaitsee 15 km Oijärveltä länsiluoteeseen Ha r- jula-ruohola tien eteläpuolella (kuva 6). Suolle on huonot kul - kuyhteydet. Ympäristö on loivapiirteistä, suuntautumatonta, kumpareista moreenia. Suokuvio muodostuu kandesta saarekkeide n toisistaan erottamasta altaasta. Vallitsevana suotyyppinä on kalvakkaneva. Pohjoisosa on varsinaista saranevaa ja luoteisosa keidasrämettä. Laiteill a on rahkanevaa ja isovarpurämettä. Suosta on ojitettu reunaosat. Keskusta on noin 1,5 metriä korkeammalla kuin pohjois- ja etelä - osat. Vedet virtaavat pohjoisosasta Jääräsuon kautta Kuivajokeen, eteläosasta Klaavunojan kautta Oijärveen. Pinta on kauttaaltaan vetinen. Kontiosuossa on pohjois-eteläsuuntainen selväpiirteine n allas, jossa on paikoin yli 3 metriä turvetta. Luoteisosass a on pienempi ja matalampi allas. Suon keskiosassa yli 3 metri n alueella on turpeen alla cm liejukerros. Taulukoss a 5 on esitetty Kontiosuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät eri syvyysalueille.

19 Taulukko 5. Kontiosuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät. Koko suo > 1 m >1,5 m> 2 m > 3 m Pinta -al a (ha) Keskisyvyys (m) 1,81 2,73 2,65 2,56 3,3 2 Turvemäär3 ä (milj. m ) 6,14 5,11 3,86 3,19 1~23 Kontiosuon turpeista on saravaltaisia noin 69 %, rahkaval - taisia noin 19 % ja ruskosammalturpeita noin 12 %. Yksittäisis - tä turvelajeista on yleisin rahkasaraturve (noin 54 %). Seuraavaksi yleisin on, pääasiassa suon pintaosissa esiintyvä, tu - pasvillarahkaturve (noin 10 %). Muista turvelajeista mainittakoon sararahkaturve (noin 8 %), ruskosammalsaraturve (noin 7 % ) ja sararuskosammalturve (noin 6 %). Liekoja on erittäin vähän. Pisteellä A 1200 on turpeen tuhkapitoisuus suon pinnass a korkea keskiarvon ollessa kuitenkin 3,9 % (Häikiö 1973). Pisteellä A on turpeen vesipitoisuus korkea keskiarvon ollessa 93,2 %. Korkea vesipitoisuus näkyy alhaisena kuivaainemääränä (ka. 67 kg/m3 ). Tuhkapitoisuus on tälläkin pisteel - lä 4,7 %. Tehollisen lämpöarvon keskiarvo on alhainen, 20, 2 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudella 8,8 MJ/kg (taulukko 6). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,3 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,6. Suossa on heikosti maatunutta turvetta 2,87 milj. m3 (46,7 % ) ja hyvin maatunutta 3,27 milj. m 3 (53,3 %). Kontiosuosta soveltuu jyrsinturvetuotantoon yli 1,5 met - rin syvyinen alue lukuunottamatta luoteisosan allasta, koska alueen turve on heikosti maatunutta rahkaturvetta, jonka tehol - linen lämpöarvo ja kuivatilavuuspaino ovat alhaiset. Soveltuvan tuotantoalueen pinta-ala on noin 130 ha ja sen teollisest i käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 2,8 milj. suo-m 3.

20 Lavasuo (kl , x = 42810, y = 4565 ) Lavasuon turpeet ovat valtaosaltaan keskinkertaisesti maatuneita rahkasaraturpeita. Heikosti maatunut pintakerros o n ohut tai se puuttuu kokonaan. Lavasuon tuotantokelpoisena alueena voidaan pitää sen yli 1,5 metrin syvyistä aluetta, jonk a pinta-ala on noin 130 ha ja keskisyvyys 2,3 m. Teollisest i käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 2,3 milj. suo-m 3. Suo soveltuu hyvin jyrsinturvetuotantoon ja hyvin maatuneilta osiltaa n myös palaturvetuotantoon. 12. Vellisuo (kl , x = 72920, y = 4305 ) Vellisuon suotyyppeinä ovat lettoneva, lettoa lähenevä ruohoinen kalvakkaneva ja ruohoinen saraneva. Suon turpeista o n noin 10 % ruskosammal- ja noin 74 % saraturpeita. Ne ovat keskinkertaisesti tai hyvin maatuneita. Suo on matala, mutta se n eteläosassa lähellä tietä on noin 15 ha :n alue yli 1,5 m :n

21 23 syvyistä suota, joka sopii hyvin pienimuotoiseen ja/tai palaturvetuotantoon. Alueen teollisesti käyttökelpoiset turvevara t ovat noin suo-m "Uusijärvensuo" (kl , x = 72920, y = 4305 ) "Uusijärvensuon" pinta viettää voimakkaasti Uusijärveä koh - ti. Suolla tavataan lähteisyyttä. Sen turpeet ovat pääasiass a tupasvillarahkaturpeita, mutta lähellä järveä tavataan myös sa - ravaltaisia turpeita. Suo on kauttaaltaan matala. "Uusijärvensuo" kuuluu valtakunnalliseen soidensuojelun perusohjelmaa n (komiteamietintö 1977 :48). 14. Iso Saarisuo (kl , x = 72270, y = 5624 ) Iso Saarisuosta on aiemmin annettu lausunto (Virtanen 1982). Suo sijaitsee 7 km Kuivaniemen kirkolta Oijärven suuntaa n Heinikosken kylän eteläpuolella (kuva 7) hyvän tieyhteyden pääs - sä. Suo on saarekkeinen. Ympäristö on soiden rikkomaa, loivasti kumpuilevaa hiekkamoreenia. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosassa rimpineva, kal - vakkaneva ja saraneva, laidoilla on lyhytkorsineva ja varsinai - nen sararäme. Suon eteläosa on luonnontilainen ja vetinen. Reunaosat kasvavat riukuasteen mäntyä. Suoalasta on ojitettu noin 30 %. Ojitusalue on suon pohjoisosassa. Suon pinta viettää etelään. Pohjoisosan vedet virtaavat Taipaleenojaa pitkin Kuivajokeen ja eteläosan vedet Lauk - kuojaa pitkin Säynäjärveen. Turvekerrostuma on eteläosassa pak - suin (kuva 8). Pohjamaalajina on pääosin hiekkamoreeni. Taulukossa 7 on esitetty Iso Saarisuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät eri syvyysalueille. Taulukko 7. Iso Saarisuon pinta-alat, keskisyvvvdet ja turve - määrät. Koko suo > 1 m >1,5 m> 2 m > 3 m Pinta-al a (ha) Keskisyvyys (m) 0,97 1,81 2,06 2,63 3,0 0 T( aa5a mi m ) 3,43 1,83 1,44 0,68 0,12

22 25 Iso Saarisuon turpeista on saravaltaisia noin 80 % ja lo - put rahkavaltaisia. Yleisimmät turvelajit ovat korterahkasara - (noin 19 %) ja rahkasaraturve (noin 12 %). Lisätekijöinä tavataan runsaasti kortteen, raatteen ja varpujen jäänteitä, vähäisessä määrin leväkön jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävie n Liekoisuus on erittäin alhai- turpeiden kokonaisosuus on 7 nen. Iso Saarisuon keskeltä (A 800) otetun näytesarjan tuhkapitoisuus on keskimääräinen (ka = 4,1 %). Suon keski- ja eteläosat ovat hyvin vetisia, mikä näkyy myös vesipitoisuusarvoissa. Vesipitoisuuden keskiarvo on 91,7 % ja kuivatilavuuspaino o n keskimäärin 79 kg/m 3. Keskimääräinen tehollinen lämpöarvo o n 19,7 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudella 8,6 MJ/kg (taulukko 8). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on vain 3,5, heikost i maatuneen pintakerroksen 3,4 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n 5,3. Vain suon pohjalla on vähäisiä hyvin maatuneita kerroksia.

23 26 Suossa on heikosti maatunutta turvetta 3,23 milj. m 3 (94,2 % ) ja hyvin maatunutta vain 0,20 milj. m 3 (5,8 %). Iso Saarisuon keski- ja eteläosat sopivat välttävästi koo n ja muodon puolesta turvetuotantoon. Kyseeseen tulee tällöi n jyrsinturvetuotanto, koska alue on lähes kokonaan heikosti maatunutta rahkasaraturvetta (kuva 8). On ilmeistä, että alhaise n maatuneisuuden vuoksi turvepalat eivät tulisi pysymään koossa. Negatiivisina tekijöinä tuotantoa ajatellen ovat turpeen heikk o lämpöarvo ja suon vetisyys. Jyrsinturvetuotantoon soveltuu yl i 1,5 metrin syvyinen alue. Sen pinta-ala on noin 35 ha. Teollisesti käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 0,6 milj. suo-m 3. Iso Saarisuon pohjoisosassa on tuotannossa noin 15 ha :n laajuinen palaturvekenttä. Havaintojen mukaan palat pysyvät hyvi n koossa eikä murskaa juuri esiinny. Pienimuotoiseen ja tilakohtaiseen palaturvetuotantoon soveltuu myös luoteisosan suopelto. Palaturvealueiden pinta-ala on noin 20 ha ja teollisesti käyttökelpoiset turvevarat ovat noin suo-m 3.

24 Iso Heposuo (kl , x = 72780, v = 5645 ) Iso Heposuosta on aiemmin annettu lausunto (Virtanen 1982). Suo sijaitsee noin 10 km Kuivaniemen keskustasta itään met - säautotien varrella (kuvat 9 jai0). Suo jakaantuu kolmeen kapeikkojen toisistaan erottamaan altaaseen. Iso Heposuon alue, joka kuuluu valtakunnalliseen soidensuojelun perusohjelmaan (ko - miteamietintö 1977 :48), käsittää Iso Heposuon lisäksi Pikku Heposuon, Hoikkasuon ja osia Ojasuosta. Iso Heposuon vallitsevina suotyvppeinä ovat rimpi- j a lyhytkortinen neva. Keskustassa on myös keidasrämettä ja rahkarämettä. Pohjoisosa on osaksi niin ohutturpeista, että se o n suota vain biologisessa mielessä. Varsinaisen Iso Heposuon altaan pohjoisosissa on reheviä suotyyppejä, jossa kasvavat mm. äimäsara, vaalea sara, kataja ja siniheinä. Iso Heposuo on matala, eikä yhtenäisiä yli 1,5 m syvyisi ä alueita tavata. Sen pohja on epätasainen johtuen hiekkavalleis - ta ja epätasaisesta moreenitopografiasta. Paikoin suon keskell ä on näkyvissä kiviä. Taulukossa 9 on esitetty Iso Heposuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Taulukko 9. Iso Heposuon pinta-alat, keskisyvyydet rät. ja turvemä.ä- Koko suo > 1 m - rinta -al a (ha) Keskisy - vyys (m) 0,79 1,3 6 Turvemää ä I (milj. m~) 2,98 1 0,37 Iso Heposuon A-linjaston turpeista on rahkavaltaisia noi n 62 % ja loput saravaltaisia. Turpeen lisätekijöinä tavataa n yleisimmin A-linjastolla rahkaturpeissa tupasvillaa ja saratur - peissa suon pohjalla usein puuta. Tämä osoittaa, että Iso Hepo - suo on syntynyt metsämaan soistumana. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on A-linjastolla 3,9, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,0 ja hyvin maatuneen pohja - kerroksen 6,0. Turpeesta on heikosti maatunutta 69,6 % ja pa - remmin maatunutta 30, 4 Iso Heposuo on valtakunnallisesti merkittävä suoalue, jok a suoyhdistymältään edustaa pohjoista aapasuota tyypillisimmillään.

25 Suo kuuluu valtakunnalliseen soidensuojelun perusohjelmaan (komiteamietintö 1977 :48). 16. Pieni Hirvisuo (kl , x = 72790, y = 4350 ) Pieni Hirvisuo sijaitsee Oijärvi-Olhava -maantien pohjois - puolella noin 20 km Oijärveltä länteen (kuva 11). Sekä suo n länsi- että itälaidalla kulkee hyväkuntoinen metsäautotie. Suon muoto on soikea, luode-kaakko -suuntainen. Ympäristö o n loivasti kumpuilevaa, kivistä hiekkamoreenia. Suo on ojitett u turvetuotantoa varten ja siksi tutkimuspistetiheys on normaalia harvempi. Pientä Hirvisuota vallitsevat pohjois- ja keskiosissa rimpinevaojikko ja eteläosassa kalvakkaneva- ja lyhytkorsinevaojikot. Laidoilla on tupasvillarämettä ja tupasvillarämeojikkoa. Koko suo on ojitettu. Vedet virtaavat pohjoisosasta Hepo-oja a pitkin Kuivajokeen ja eteläosasta Vittaojaa myöten 0lhavanjokeen. Taulukossa 10. on esitetty Pieni Hirvisuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain.

26 30 Kuva 10. Pieni Hirvisuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät. Koko suo > 1 m >1,5 m > 2 m Pinta-al a (ha) Keskisy - vyys (m) 1,04 1,75 2,13 2,4 7 Turvemäär ä (milj. m3 ) 4,10 1,72 1,24 0,84 Pieni Hirvisuon turpeista on saravaltaisia noin 51 % j a rahkavaltaisia noin 49 % (kuva 12). Yleisimmät ovat rahkasaraturve (noin 11 %) ja varpusararahkaturve (noin 16 %). Turpee n lisätekijöinä tavataan lisäksi leväkköä. Rahkavaltaiset turpeet esiintyvät pääosin suon pintaosassa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 7 Liekoja ei ole ta - vattu. Laboratoriomäärityksiä varten on Pieni Hirvisuolta otettu näytteet pisteeltä A Määrityksen perusteella on tur - peen vesipitoisuus keskimäärin 92,2 % ja siitä johtuen kuiva - aineen määrä keskimäärin 74 kg/suo-m 3. Näytepisteellä on tehollinen lämpöarvo keskimäärin 20,2 MJ/kg ja 50 % käyttökosteudelle ilmoitettuna 8,9 MJ/kg. Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen (ka 2,6 %) (taulukko 11). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on vain 3,8, heikost i maatuneen pintakerroksen 3,4 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n 5,4. Suossa on heikosti maatunutta turvetta 3,30 milj. m 3 (80,6 %) ja hyvin maatunutta 0,80 milj. m 3 (19,4 %). Suo otettaneen lähiaikoina jyrsinturvetuotantoon. Tuo - tantokelpoisen alueen (yli 1,5 m) pinta-ala on noin 60 ha j a sen teollisesti käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 1 milj. 3 suo-m.

27 "Töyvänojansuo" (kl , x = 72840, y = 4349 ) "Töyvänojansuo" sijaitsee 20 km Kuivaniemen kylältä län - teen Töyvänojan metsäautotien päässä (kuva 13). Suo sijaitse e loivapiirteisessä moreenimaastossa. Se on muodoltaan yhtenäinen. "Töyvänojansuon"vallitsevina suotyyppeinä ovat erilaise t muuttumat ja turvekankaat. Koko suota peittää tiheä koivuvaltainen puusto. Koko suo on ojitettu noin 30 vuotta sitten. Vedet laske - vat Töyvänojaa myöten luoteeseen ja edelleen Kuivajokeen. Suon pohjois- ja eteläosat ovat matalia, pohjoisosat laajoilla alueilla jopa alle 0,3 m. Suon keskellä on vajaan sa - dan hehtaarin suuruinen lähes kaksi metriä syvä alue. Pohjamaalajina on yleisesti hiekka, jota paikoin suon keskiosiss a peittää ohut liejukerros. Taulukossa 12 on esitetty

28 34 "Töyvänojansuon" pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät er i syvyysalueille. Taulukko 12. "Töyvänojansuon" pinta-alat, keskisyvyydet j a turvemäärät. Koko suo > 1 m. >1,5 m > 2 m Pinta -al a (ha) Keskisy - vyys (m), 1,12 1,72 2,09 2,3 0 Turvemää p (milj. m ) 2,88 1,64 1,11 0,83 "Töyvänojansuon" turpeista on saravaltaisia noin 90 % ja loput rahkavaltaisia. Turpeen lisätekijöinä tavataan ylei - simmin kortetta, jota on noin 33 % :ssa ja varpua, jota on noi n 17 % :ssa kaikista turpeista. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 12 %. Liekoja ei "Tö_yvänojansuolla " havaittu. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, heikosti maa - tuneen pintakerroksen 3,7 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n 5,5. Heikosti maatunutta turvetta on 0,56 milj. m 3 (19,7 % ) ja paremmin maatunutta 2,32 milj. m 3 (80,3 %). Turvetuotantoon soveltuvaa on yli 1,5 metrin syvyine n alue, jonka pinta-ala on noin, 50 ha. Turve on keskinkertaises - ti maatunutta saraturvetta, jonka rahkaosuus on vähäinen. S e soveltuu parhaiten nostettavaksi jyrsinturpeena. Tämän aluee n teollisesti käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 0,7 milj. suo-m "Alimmainen Uusijärvensuo" (kl , x = 72880, y = 4329 ) "Alimmainen Uusijärvensuo" sijaitsee noin 13 km Kuivanie - men kylältä koilliseen Myllykivikankaan tien länsipuolella (kuva 14). Suolle on hyvät kulkuyhteydet. Suo rajoittuu valta - osin peltoihin, paitsi länsiosassa Alimmaiseen Uusijärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keski- ja itäosiss a ruohoinen saraneva- ja saranevamuuttuma. Suon lounaisosat ova t rimpinevaa ja pohjoisosat saranevamuuttumaa. Puusto on harvaa

29 35 tai keskitiheää riukuasteen mäntyä ja koivua. Suoalasta on oji - tettu noin 30 %. Vedet virtaavat länsi- ja pohjoisosista oji a pitkin Alimmaisen Uusijärven puroon ja edelleen Kuivajokeen. Suon itäosista vedet virtaavat valtaojaa pitkin Kuivajokeen. Suon pohja on tasainen ja vallitsevana pohjamaalajina on moree - ni. "Alimmainen Uusijärvensuon" pinta-alat, keskisyvyydet j a turvemäärät syvyysalueittain on esitetty taulukossa 13. Taulukko 13. "Alimmaisen Uusijärvensuon" pinta-alat, keski - syvyydet ja turvemäärät. Koko suo > 1 m >1,5 m Pinta-al a (ha) Keskisy - vyys (m) 0,94 1,26 1,5 8 Turvemää5 ä (milj. m ) 0,76 0,40 0,09 "Alimmainen Uusijärvensuossa" on saravaltaisia turpeit a noin 80 % ja rahkavaltaisia noin 20 %. Vallitsevat turvelaji t ovat kortesaraturve (noin 27 %) ja puhdas saraturve (noin 22 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 17 %. Liekojen määrä on erittäin pieni. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, josta heikost i maatuneen pintakerroksen 3,8 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n 5,5. Suossa on heikosti maatunutta turvetta 0,42 milj. m 3 (55,5 %) ja paremmin maatunutta 0,34 milj. m3 (44,5 %). Turvetuotantoon soveltuu suon eteläosan yli 1 metrin sy - vyinen alue. Kyseeseen tulee lähinnä pienimuotoinen ja tilakohtainen palaturvetuotanto. Saraisuus ja runsas kortteen mää - rä heikentänee kuitenkin palojen koossapysymistä. Mikäli su o otetaan turvetuotantoon, on selvitettävä turpeen tuhkapitoisuus. Tuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on noin 25 ha ja sen teollisesti käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 0, 2 milj. suo-m 3. Pohjois- ja länsiosan peltoalueilla on pienimuo - toinen palaturvetuotanto käynnissä.

30 Latosuo (kl , x = 72890, y = 4354 ) Latosuo sijaitsee 20 km Kuivaniemen kylältä koillisee n Luola-aavan tien itäpuolella (kuva 15). Suo sijaitsee loivapiirteisessä moreenimaastossa Hirvosenojan varressa. Latosuolla ovat vallitsevina suotyyppeinä turvekankaat. Itäosa on keidasrämeojikkoa. Suon länsi- ja keskiosat ova t peltoa. Vedet laskevat Hirvosenojaa pitkin Kuivajokeen. Suo n pohja on muodoltaan säännöllinen ja maalajiltaan pääasiass a moreenia. Eteläosassa on maalajina hiekka tai hieta, jonka

31 37 päällä on noin 0,5 metriä paksu liejukerros. Taulukossa 1 3 on esitetty Latosuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärä t eri syvyysalueille. Taulukko 13. Latosuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Koko suo > 1 m >1,5 m > 2 m Pinta-al a (ha) Keskisy - vyys (m) 1,20 1,66 2,02 2,3 5 Turvemäärä (milj. m3 ) 0,60 0,45 0,32 0,21 Latosuossa on saravaltaisia turpeita noin 63 % ja rahkavaltaisia 37 Rahkavaltaiset turpeet esiintyvät suon itäosa n

32 38 keidasrämealueella. Yleisin lisätekijä rahkaturpeessa on tupas - villa ja saraturpeissa korte. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 10 %. Liekoja on 0-1 metrin syvyydel - lä erittäin runsaasti (4,3 %) ja 1-2 metriä syvällä kohtalai - sesti (2,2 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, heikosti maatu - neen pintakerroksen 3,5 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,8. Suossa on heikosti maatunutta turvetta 0,18 milj. m 3 (30 %) j a hyvin maatunutta 0,42 milj. m 3 (70 %). Latosuon turvetuotantoon soveltuva alue on noin 15 ha. Tuotantoon soveltuvan alueen syvyydeksi on katsottu suon veti - sessa itäosassa yli 2 metriä syvät alueet ja kuivatuilla pelto - alueilla yli metrin syvyinen alue. Suo soveltuu pientuotantoo n palaturvemenetelmällä. Tämän alueen teollisesti käyttökelpoiset turvevarat ovat noin suo-m Mätäslamminneva (kl , x = 72910, y = 4335 ) Mätäslamminneva sijaitsee 20 km Kuivaniemen kylästä koil - liseen Luola-aavan tien varressa (kuva 16). Muodoltaan rikkonainen suo on matalien hiekka- ja moreenikumpujen ympäröimä j a pirstoma. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Vallitsevina suotyyppeinä ovat varsinainen sararäme- j a karhunsammalmuuttuma, vähäisemmässä määrin saraneva- ja rimpinevamuuttuma. Reunaosia leimaa pallosararäme. Puusto on valtaosaltaan riukuasteen mäntyä ja koivua. Suosta on ojitettu noi n 80 %. Vain eteläosa on ojittamaton. Peltoa suoalasta on noin 30 %. Vedet laskevat kanavia pitkin Kuivajokeen. Suo on matala. Suurin osa siitä on alle metrin syvyist ä (kuva 16). Pohja on epätasainen ja se on muodostunut pääasiass a moreenista. Taulukossa 15 on esitetty Mätäslamminnevan pinta - alat, keskisyvyydet ja turvemäärät eri syvyysalueille. Taulukko 15. Mätäslamminnevan pinta-alat, keskisyvyydet j a turvemäärät. Koko suo > 1 m >1,5 m Pinta-al a (ha) Keskisyvyys (m ) 0,75 1,40 1,7 9 Turvemää ä (milj. m-) 3) 3, 01 0,84 0,45

33 39 Turpeista on saravaltaisia noin 83 % ja rahkavaltaisi a noin 17 % (kuvat 17-22). Puhtaita saraturpeita on noin 60 %, Liekoi- rahkaturpeita noin 9 % ja rahkasaraturpeita noin 8 suus on erittäin alhainen. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,9, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,5 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n 5,0. Heikosti maatunutta turvetta on 2,21 milj. m 3 (73,5 %) j a hyvin maatunutta 0,80 milj. m 3 (26,5 %).

34 40 Suon keskiosan yli 1 metrin syvyinen alue soveltuu pieni - muotoiseen palaturvetuotantoon. Tästä alueesta on noin puole t peltoa ja loppuosakin on ojitettu. Turvelajina on pääosin hei - kosti tai keskinkertaisesti maatunut hieman rahkainen saraturve. Koska turve on heikosti maatunutta ja saravaltaista, on kuitenkin mandollista, ettei palaturve tule täyttämään kaupallisi a laatuvaatimuksia. Ennen mandollisen tuotannon aloittamista on syytä tutki a turpeen tuhkapitoisuus. Soveltuvan alueen pinta-ala on noin 50 ha. Teollisesti käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 0,4 5 milj. suo-m 3. Mätäslamminnevan länsi- ja itäosa soveltuvat vain tilakohtaiseen turvetuotantoon mataluutensa vuoksi. Peltoalueella tuotetaan jo palaturvetta. Mätäslamminnevan eteläosassa on vallitsevana turvelajin a heikosti maatunut rahkaturve eikä sitä suositella turvetuotantoon.

35 Rimpijärvensuo (kl , x = 72940, y = 4350 ) Rimpijärvensuo sijaitsee 35 km Oijärveltä luoteeseen Luola-aavalla (kuva 23). Suon eteläpuolella kulkee maantie j a itäreunalla on metsäautotie. Eteläosasta vie suon keskell e tilustie. Ympäristössä on laajoja suoalueita sekä matalaa, suuntautumatonta moreenimaastoa. Pohjamaalajeina ovat pääosi n moreenit ja hiekka. Rimpijärven ympäristössä vallitsevana suotyyppinä on rimpineva, muualla rimpineva-, varsinainen sararäme- ja karhunsammalmuuttuma. Suoalasta on ojitettu noin 65 % ja peltoa on noi n 7 Suon pinta viettää etelään, josta vedet virtaavat suuri a valtaojia pitkin Kuivajokeen.

36 44 Rimpijärven etelä- ja kaakkoisosien ojikkoalueilla on turvetta paikoin yli 2,5 metriä. Eteläosassa on laaja yhtenäinen yli 2 metrin syvyinen alue, joka mataloituu pohjoiseen päin. Taulukossa 16 on esitetty Rimpijärvensuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain.

37 45 Taulukko 16. Rimpijärvensuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Koko suo > 1 m >1,5 m> 2 m > 3 m Pinta-al a (ha) Keskisyvyys (m) 1,40 1,93 2,21 2,57 3,2 8 Turvemäär3 ä 9,78 7,92 6,72 (milj. m ) 4,59 1,12 Turpeista on saravaltaisia noin 86 %, rahkavaltaisia noi n 11 % ja ruskosammalturpeita noin 3 % (kuvat 24-26). Yleisimpiä turvelajeja ovat puhdas saraturve (noin 13 %), korterahka - saraturve (noin 11 %), rahkasaraturve (noin 7 %) ja varpusara - turve (noin 6 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 7 %. Liekoja on erittäin vähän. Tilavuustarkat näytteet on otettu pisteiltä A 400, A , B 800, C 400 ja C Suon vesipitoisuus on normaal i (ka. 90,2). Tuhkapitoisuus on kohtalainen (ka. 4,1). Turpeiden kuivatilavuuspaino on kohtalaisen hyvä keskiarvon olless a 94 kg/m 3. Teholliset lämpöarvot ovat keskinkertaiset vaihdellen välillä 19,0-22,5 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudella 8,3-10,0 MJ/kg (taulukko 17). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,6, heikost i maatuneen pintakerroksen 3,4 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n 4,6 (kuvat24-26). Suossa on heikosti maatunutta turvett a 7,'89 milj, m 3 (80,6 %) ja hyvin maatunutta 1,89 milj. m 3 (19,4 %). Rimpijärven ympäristö ja B-linjaston alue kokonaisuudes - saan sekä A-linjaston alueen pohjoisosa kuuluvat soidensuojelu n perusohjelmaan (komiteamietintö 1980 :15). A-linjaston eteläosan peltoalue soveltuu tilakohtaisee n ja pienimuotoiseen palaturvetuotantoon. Turve on pääosin kes - kinkertaisesti maatunutta rahkasaraturvetta, joten turvepala t pysyvät koossa. Peltoalueen pinta-ala on noin 15 ha ja sen teollisesti käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 0,2 milj. 3 suo-m. Rimpijärvensuon C-linjaston alue soveltuu jyrsinturvetu o- tantoon. Turve on valtaosaltaan heikosti maatunutta, lähe s puhdasta saraturvetta. Alue on yhtenäinen ja sen pohja o n

38 46 tasainen. Tuotantoon soveltuu yli 1,5 metrin alue, jonka pinta-ala on noin 110 ha. Teollisesti käyttökelpoiset turvevara t ovat tällä alueella noin 1,9 milj. suo-m 3. Tuotanto on Rimpijärvensuon itäosassa toteutettava niin, etteivät suon länsiosa n suojelulliset arvot kärsi.

39 Luolanaapa (kl , x = 72910, y = 4378 ) Luolanaapa sijaitsee 30 km Oijärveltä luoteeseen (kuva 27). Suon reunoilla ja keskellä kulkee useita maanteitä ja tilusteitä. Ympäristö on pääosin ojitettua suota sekä pohjois-etel ä -suuntaisia moreenikumpuja. Luolanaavan vallitsevina suotyyppeinä ovat karhunsammal - muuttuma (noin 23 %) ja rimpinevamuuttuma (noin 20 %). Peltojen osuus on noin 40 %. Lähes koko suo on ojitettu (n. 90 % ) ja sillä kasvaa keskitiheää, riukuasteen metsää. Vedet virtaavat valtaojia pitkin etelään Kuivajokeen. Luolanaapa on matala (kuvat ). Valtaosassa suot a on turvetta 1-2 metriä. Suo jakaantuu useaan yli kanden met - rin syvyiseen osaan. Pohjamaalajina on pääosin kivinen hiekka - moreeni. Taulukossa 18 on esitetty Luolanaavan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät eri syvyysalueille. Taulukko 18. Luolanaavan pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät. Koko suo > 1m >1,5 m> 2 m > 3 m Pinta -al a (ha) Keskisyvyys (m) 1,35 1,63 1,97 2,39 3,1 7 Turvemää~ ä (milj. m-) ) 6,16 5,32 3,5, 6 1,80 0,06 Turpeista on saravaltaisia noin 91 % ja rahkavaltaisi a noin 6 % (kuvat 28-31). Ruskosammalvaltaisia turpeita on noi n 3 %. Yleisimmät turvelajit ovat korterahkasaraturve (noin 24 %), rahkasaraturve (noin 16 %) ja puukortesaraturve (noin 15 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 17 %. Liekoja on erittäin vähän. Tuhkapitoisuus on yleensä alle 5 %, lukuunottamatta länsi - ja pohjoisosaa, joissa sen keskiarvo on yli 5 %. Vesipitoisuu s on ojituksesta johtuen keskimääräistä alhaisempi. Kuivan tur - peen tehollinen lämpöarvo vaihtelee välillä 18,8-21,5 MJ/k g ja 50 % kostean 8,2-9,5 MJ/kg. Lämpöarvot ovat turvetuotanto a ajatellen riittävän korkeat(taulukko 19). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,9, heikost i

40 52 maatuneen pintakerroksen 3,6 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n 4,8. Heikosti maatunutta turvetta on kaikkiaan 4,72 milj. m 3 (76,6 %) ja hyvin maatunutta 1,44 milj, m 3 (23,4 %), Koska Luolanaavan turpeet ovat saravaltaisia, ne kelpaa - vat polttoturpeeksi alhaisesta maatumisasteesta huolimatta. Tuotannon aloittamisen tekee helpoksi suolle jo suoritettu tehoka s kuivatus ja peltojen suuri määrä. Tuhkapitoisuudet saattava t peltoalueiden pintaosissa ylittää teollisuuden vaatimukset j a varsinkin länsiosista olisi tehtävä lisää tuhkanmäärityksiä. Turvelajin puolesta sopivin tuotantotapa olisi jyrsinturvemenetelmä. Alueelta nostetaan kuitenkin jo monin paikoin palaturvetta. Turpeen saraisuus voi kuitenkin vaikeuttaa paloje n koossapysymistä. Tuotantoalueeksi soveltuu yli metrin syvyinen alue, jonk a pinta-ala on noin 270 ha ja teollisesti käyttökelpoiset turve - varat noin 3,1 milj. suo-m 3.

41 Ukonpolttamansuo (kl , x = 72760, y = 4437 ) Ukonpolttamansuo sijaitsee 12 km Oijärveltä lounaasee n (kuva 32). Suon eteläpuolella kulkee metsäautotie, joka sivuuttaa myös Eteläsuon ja Viitaojanlatvasuon, Suon ympäristö o n heikosti luoteesta kaakkoon suuntautunutta moreenimaastoa. keskellä on muutamia saarekkeita, jotka jakavat sen kahteen altaaseen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa varsinaine n saraneva ja sen muuttuma. Länsi- ja eteläosissa tavataan pää - asiassa karhunsammalmuuttumaa ja ruohoturvekangasta (kuva 33). Pohjoisosan puusto on valtaosaltaan harvaa riukuasteen mäntyä, eteläosassa sen sijaan keskitiheää jämäkkää sekametsää. Suo - alasta on ojitettu 80 Vain suon pohjoisosa on ojittamaton. Pinta viettää luoteeseen. Vedet laskevat ojia pitkin luoteeseen ja pohjoiseen Paskajokeen ja edelleen 0lhavanjokeen. Suo käsittää pohjoisen ja eteläisen altaan, joissa molemmissa on turvetta kaksi metriä (kuva 32). Pohja on tasaine n lukuunottamatta keskiosan kynnästä. Pohjamaalajeina ovat hiekka ja hiekkamoreeni. Taulukossa 20 on esitetty Ukonpolttamansuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät eri syvyysalueille. Suon Taulukko 20. Ukonpolttamansuon pinta-alat, keskisyvyydetj a turvemäärät. Koko suo > 1 m >1,5 m > 2 m Pinta-al a (ha) Keskisyvyys (m ) 1, 17 1,66 1,86 2,1 9 Turvemäärä (mi1j. m3) 2,75 2,12 1,73 0,6 6 Ukonpolttamansuossa on saravaltaisia turpeita noin 94 % ja rahkavaltaisia vain 6 % (kuvat 33 ja 34). Yleisimmät turve - lajit ovat puhdas saraturve, puunjäännekortesaraturve ja rahka - saraturve, joita on yhteensä noin 54 Puunjäännöksiä sisältä - vien turpeiden kokonaisosuus on 20 Liekojen määrä on 0-1 metrin syvyydellä erittäin pieni (0,25 %) ja 1-2 metrin syvyydellä ei liekoja tavattu ollenkaan. Pisteiltä A ja B 1200 on otettu tilavuustarkat

42 56 laboratorionäytteet. Vesipitoisuudet ovat molemmilla pis - teillä alhaiset (87,1-90,4 %) ja siitä johtuen kuivatilavuuspainot ovat korkeat ( kg/m 3 ). Tehollinen lämpöarvo o n pisteellä B 1200 keskimäärin 20 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudella noin 9 MJ/kg, pisteellä A vastaavasti 21, 5 MJ/kg ja 9,5 MJ/kg. Tuhkapitoisuudet ovat turvekerroksen pinnalla korkeahkoja kaikkien näytteiden keskiarvojen ollessa pis - teillä A ,6 % ja B ,7 % (taulukko 21). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,7 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,2. Heikosti maatunut pintakerros, joka o n saraturvetta, on lähes koko suoalueella yli 1 metrin vahvuinen.

43 57 Suossa on heikosti maatunutta turvetta 1,85 milj. m 3 (67,4 % ) ja hyvin maatunutta 0,89 milj. m 3 (32,6 %). Ukonpolttamansuo soveltuu hyvin jyrsinturvetuotantoon. Suolle on hyvät kulkuyhteydet ja pohjoisinta osaa lukuunottamatta alue on ojitettu tehokkaasti. Turve on kokonaisuudessaa n heikosti tai kohtalaisesti maatunutta saraturvetta, Turpee n kuivatilavuuspaino on korkea. B-linjaston eteläosan järeähk ö puusto on hankaluutena ennen tuotantoa. Tuotantoon soveltuu yl i 1,5 metriä syvä alue, jonka pinta-ala on noin 90 ha. Teollisesti käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 1,2 milj. suo-m 3.

44 Eteläsuo (kl , x = 72780, y = 4479 ) Eteläsuo sijaitsee 7 km Oijärveltä lounaaseen (kuva 35). Oijärvi-Olhava -tieltä etelään haarautuva metsäautotie kulke e suon itä- ja eteläpuolitse. Ympäristössä on melko jyrkkärintei - siä, mutta matalahkoja luode-kaakko -suuntaisia moreenikumpuja. Samantyyppisiä moreenimuodostumia on myös saarina suon keski - osassa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon eteläosassa varsinainen saraneva ja luhtaneva, länsiosassa B-linjaston alueella var - sinainen saraneva. Suon itä- ja koillisosat ovat sararämemuut - tumaa, puolukkaturvekangasta ja karhunsammalmuuttumaa. Laiteil - la tavataan nevakorpea. Suoalasta on ojitettu puolet. Ojitettua aluetta ovat suon pohjois- ja itäosat. Eteläosassa umpeen - kasvanut Paskalampi ympäristöineen on vetistä. Suon pinta viet - tää luoteeseen. Vedet virtaavat suoalueen läpi kulkevaa puro a pitkin Paskajokeen ja edelleen Olhavanjokeen. Eteläsuon syvinjayhtenäisin alue on sen länsiosassa, jos - sa turvetta on paikoin yli 3 metriä (kuvat 35-38). Muuall a suon pohja on epätasainen ja piilosaarekkeita esiintyy. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiekkamoreeni. Paskalammen alueella on pohjalla cm liejukerros ja sen päällä paikoin noin metrin vahvuinen järvimutakerros. Paikoin itä- j a länsiosissa on suon pohjalla muutaman desimetrin paksuisia lie - jukerroksia. Eteläsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain on esitetty taulukossa 22. Taulukko 22. Eteläsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Koko suo > 1 m >1,5 m > 2 m > 3 m Pinta-al a (ha) Keskisy - vyys (m) 1,03 1,66 1,99 2,41 3,0 8 Turvemäär3 ä (milj. m ) 4,42 3,16 2,09 1,01 0,09 Eteläouossa on saravaltaisia turpeita noin 88 % ja rah - kavaltaisia noin 12 % (kuvat 36-38). Yleisimmät turvelaji t ovat sara- ja rahkasaraturpeet, joita on yhteensä noin 60 %.

45 60 Turpeen lisätekijöinä tavataan runsaimmin varpuainesta ja kortetta. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on erittäin pieni. Liekoja on koko suolla erittäin vähän. Eteläsuolta on otettu tilavuustarkat näytteet pisteelt ä A Eteläsuon turpeiden tuhkapitoisuus on alhainen (ka. 2 %). Vesipitoisuus on normaali. Turpeiden tilavuuspaino o n korkea (ka. 109 kg/m 3 ). Lämpöarvot vaihtelevat paljon olle n alimmillaan turvekerrostuman pintaosassa (16,3 MJ/kg) ja ylimmillään turvekerrostuman keskiosassa (23,7 MJ/kg) (taulukko 25). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, josta heikost i maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,5 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,3 (kuvat 36-38). Hyvin maatunutt a turvetta esiintyy pääasiassa suon pohjoisosissa. Suossa on hei - kosti maatunutta turvetta 1,87 milj. m 3 (42,2 %) ja hyvin

46 maatunutta 2, 56 milj. m 3 (57,8 %). Eteläsuosta soveltuu turvetuotantoon sen läntisin yl i 1,5 metriä syvä alue. Tämän alueen turve on lähes kauttaaltaa n keskinkertaisesti maatunutta sara- tai rahkasaraturvetta. Hei - kosti maatunut pintakerros on ohut. Alue soveltuu jyrsinturvetuotantoon. Palaturvetuotannon kannalta vähäinen rahkapitoisuus heikentää palojen koossapysymistä. Tuotantoon sopivan alueen (yli 1,5 metrin alue) pinta-ala on noin 45 ha. Teollisest i käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 0,7 milj. suo-m 3. Suoalueen pohjois-, itä- ja eteläosat eivät sovellu turvetuotantoon, koska niiden turvekerros on ohut ja varsinkin kaakkoisosa o n vetinen. Kaakkoisosassa on lisäksi ohuen turvekerroksen alla laaja järvimutaesiintymä.

47 Viitaojanlatvasuo (kl , x _ 72750, y = 4485 ) Viitaojanlatvasuo sijaitsee 10 km Oijärveltä etelälounaa - seen (kuva 39). Metsäautotie erottaa sen Eteläsuosta. Myö s suon itäreunalla kulkee metsäautotie. Suo rajoittuu korkeisii n luode-kaakko -suuntaisiin moreenikumpuihin. Sen eteläosa o n Yli-Iin kunnan puolella. Vallitsevina suotyyppeinä ovat itä- ja eteläosissa ruohoi - nen saraneva ja ruohoinen koivulettomainen nevakorpi. Länsiosat ovat kalvakkanevaa, rimpinevaa, saranevaa ja -rämettä (kuvat 40-42). Suo on ojittamaton kaakkoiskulmaa lukuunottamatta. Muu osa suosta on valtaosin varsin vetistä, hyllyvä ä ja rimpistä. Suo on syvä. Turvetta on yleensä 2,5-4,5 metriä, keski - ja pohjoisosissa jopa yli 5 metriä (kuva 39). Pohjamaa on moreenia, jonka päällä on paikoin hietaa sekä liejua. Taulukoss a 24 on esitetty Viitaojanlatvasuon pinta-alat, keskisyvyydet j a turvemäärät eri syvyysalueille. Taulukko 24. Viitaojanlatvasuon pinta-alat, keskisyvyydet j a turvemäärät. Koko suo > 1 m > 1, 5m > 3 m > 4 m Pinta -al a (ha) Keskisyvyys (m ) 1,96 2,58 2,88 3,17 3,70 4,4 3 Turvemäär3 ä m ) 8,02 7,34 6,77 5,99 3,81 1,06 Turpeista on saravaltaisia noin 79 % ja rahkavaltaisi a noin 13 %. Ruskosammalvaltaisia turpeita on noin 8 %. Yleisimmät turvelajit ovat raateruskosammalsaraturve (noin 15 %) j a raaterahkasaraturve (noin 12 %). Turpeen lisätekijöinä tavataa n lisäksi kortetta ja varpuainesta, joita on yhteensä noin 16 % koko suon turveaineksesta. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 8 %. Liekoja on erittäin vähän. Viitaojanlatvasuolta on otettu tilavuustarkat laboratorio - näytteet pisteiltä A 600, B 800 ja C 800. Tuhkapitoisuus o n suon pohjoisosassa keskimäärin 3,8 % ja keskiosassa noin 6 %. Tämä johtunee Viitaojasta, joka virtaa suon keskiosan poikk i kaakkoon. Vesipitoisuus on korkea, mikä vaikuttaa alentavast i

48 kuivatilavuuspainoon, joka on keskimäärin 75 kg/m 3. Turpee n teholliset lämpöarvot ovat yleensä riittävän korkeat tuotantoa

49 ajatellen, lukuunottamatta suon keskiosan pohjakerroksen runsastuhkaisia turpeita(taulukko 25). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on vain 3,3, heikost i maatuneen pintakerroksen 3,2 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n 5,0. Heikosti maatunutta turvetta on 7,37 milj. m 3 (91,9 % ) ja hyvin maatunutta 0,65 milj. m 3 (8,1 %). Kerrostuma on lähe s kauttaaltaan heikosti maatunut, pohjaosissa on ohuita keskinkertaisesti ja hyvin maatuneita kerroksia. Viitaojanlatvasuo soveltuu jyrsinturvetuotantoon välttävästi, koska suon turpeet ovat pääasiassa heikosti maatuneit a ja koska suon pinta on vetinen. Ennen tuotannon aloittamist a on korkean tuhkapitoisuuden alue selvitettävä. Tuotantoalueeksi sopii yli 1,5 metrin syvyinen alue. Sen pinta-ala on 235 ja teollisesti käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 5,5 milj. 3 suo-m. ha

50 Vitsasuo (kl , x = 72790, y = 4488 ) Vitsasuo sijaitsee 5 km Oijärveltä lounaaseen Olhava n tien varressa Oijärven eteläpuolella (kuva 43). Suo rajoittu u moreenimaastoon. Vitsasuon vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosass a ruohoturvekangas sekä eteläosassa varsinainen saraneva ja koivuletto. Pohjoisosassa kasvaa keskitiheä koivuvaltainen pinotavara-asteen metsikkö, eteläosa on lähes aukea. Puolet suosta on ojitettu. Tiheimmin on ojitettu suon pohjoisosa. Etelä - osa on luonnontilainen reunoja lukuunottamatta. Pinta viettä ä pohjoiseen ja vedet laskevat Oijärveen. Vitsasuo on lähes kauttaaltaan yli 1,5 m syvä (kuvat 4 3 ja 44). Sen pohjoisosassa on pieni ja eteläosassa melko laaj a yli 2 m :n syvyinen alue. Pohjamaalaji on yleensä hiekkaa, jota

51 peittää paikoin ohut liejukerros. Taulukossa 26 on esitetty Vit - sasuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Taulukko 26. Vitsasuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Koko suo > 1 m >1,5 m > 2 m > 3 m Pinta-al a (ha) KeskSy vyys m ) Turvemäära (mi1j, m 3 ) 1,28 2,03 2,24 2,59 3,0 9 2,43 1,79 1,57 1,04 0,28 Turpeista on saravaltaisia noin 84 % ja rahkavaltaisi a noin 15 Ruskosammalvaltaisia turpeita on noin 1 % (kuva 44). Lisätekijöitä on yleensä vähän lukuunottamatta puuta.

52 70 Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 1 7 Liekoja on erittäin vähän. Turpeen tuhkapitoisuus on korkea varsinkin suon pohjois - osassa, missä sitä on keskimäärin 6,7 Koko suon keskiarv o on 20 näytteen perusteella 5,8. Tilavuuspaino on korkeahk o varsinkin suon pohjoisosassa. Se vaihtelee välillä kg/m 3 (taulukko 27). Turpeen vesipitoisuus vaihtelee välillä Se n tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,2 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudella ilmoitettuna 8,9 MJ/kg. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,5 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 7,0. Suon pohjoisosan turpeet ovat keskimäärin paremmin maatuneit a kuin eteläosan, jonka pinnalla on paksu heikosti maatunut sararahkaturvekerros. Heikosti maatunutta turvetta on 1,0 milj. m 3 (41,1 %) j a hyvin maatunutta 1,43 milj. m 3 (58,9 %). Vitsasuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metri ä syvää aluetta noin 30 ha. Se rajoittuu suon ojitettuun pohjois - osaan, joka on osittain peltoa. Tämän alueen teollisesti käyttökelpoiset turvevarat ovat 0,5 milj. suo-m 3. Alue soveltu u pienimuotoiseen palaturvetuotantoon. Ennen tuotannon aloittamista on syytä tehdä lisää tuhkanmäärityksiä, jotta korkea n tuhkan alue voidaan rajata tuotantoalueesta. Suon eteläosan turpeet eivät sovellu heikosti maatuneina ja suhteellisen korkean tuhkan vuoksi turvetuotantoon. Tämän lisäksi alueen saattaminen tuotantokuntoon aiheuttaisi suuria kustannuksia.

53 Hoikkasuo (kl , x = 72790, y _ 4420 ) Hoikkasuo sijaitsee 10 km Oijärveltä Olhavan suuntaan (kuva 45). Suon eteläreunalle tulee tilustie Oijärvi-Olhava -maan - tieltä. Ympäristössä on suuntautumattomia moreenikumpuja. Suo s - sa on kaksi allasta, itäinen ja läntinen. Hoikkasuon vallitsevina suotyyppeinä ovat karhunsammalmuuttuma, varsinainen saranevamuuttuma ja nevakorpimuuttuma, joi - ta on kaikkiaan noin 65 % eikä luonnontilaisia suotyyppejä esiin - ny. Koko suo on ojitettu. Suon länsiosassa kasvaa suurimmaks i osaksi tiheää taimikkoa. Vedet laskevat etelään Paskajokeen j a edelleen Olhavanjokeen. Turvetta on suon molemmissa altaissa paikoin yli 2 metriä. Pohjamaalajina on hiekkamoreeni ja pohja on melko epätasainen. Hoikkasuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät on esitett y syvyysalueittain taulukossa 28. Taulukko 28. Hoikkasuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Koko suo > 1 m. >1,5. m > 2 m Pinta-al a (ha) Keskisy vyys (m) 1,19 1,75 1,96 2,2 6 Turvemää ä (milj. m ) 1,76 1,33 1,08 0,56 Turpeista on saravaltaisia noin 85 % ja rahkavaltaisi a noin 12 %. Ruskosammalvaltaisia turpeita on noin 3 % (kuva 46). Yleisimmät turvelajit ovat puukortesaraturve (noin 22 %) ja kor - terahkasaraturve (noin 13 %)(kuva 46). Puunjäännöksiä sisältä - vien turpeiden kokonaisosuus on peräti 38 %. Liekoisuus on erit - täin alhainen. Pisteiltä A ja B 100 on otettu tilavuustarkat näyt - teet laboratorioanalyysejä varten. Tuhkapitoisuus on molemmill a pisteillä melko korkea (ka 4,8 %). Kuivatilavuuspaino on pisteellä A korkea (ka 108 kg/ m 3 ) samoin pisteen B 100 pin - taosassa. Pisteen B 100 pohjaosassa kuivatilavuuspaino on alhai - nen. Tehollinen lämpöarvo on molemmilla pisteillä keskimääri n noin 20,7 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudella noin 9,1 MJ/k g (taulukko 29).

54 74 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,7 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 4,9. Heikosti maatunutta turvetta on 1,12 milj. m 3 (63,6 %) ja hyvi n maatunutta 0,64 milj. m 3 (36,4 %). Hyvin maatuneet turpee t ovat pohjoisosassa (kuvat 46 ja 47). Hoikkasuon yli 1 metri n syvyinen alue soveltuu kohtalaisesti pienimuotoiseen ja tilakohtaiseen palaturvetuotantoon, sillä suo on turvekangasasteell a ja sen turvelaji on rahkasaraturvetta. Länsiosassa on noin 5 0 ha :n ja itäosassa noin 10 ha :n alueet, joiden teollisest i käyttökelpoiset turvevarat ovat yhteensä noin 0,7 milj. suo-m 3.

55 Lähteenaapa (kl , x = 72720, y = 4420 ) Lähteenaapa sijaitsee 16 km Oijärveltä länteen (kuva 48). Suon itälaidalla kulkee metsäautotie, joka lähtee Oijärvi-Olhava -maantieltä pohjoiseen. Luoteisosastaan suo rajoittuu Laukkulamminsuohon ja länsiosastaan Torajärveen. Keskiosat ovat saarekkeisia. Saarekkeet jakavat suokuvion kolmeen osaan. Suon länsiosa kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan (Komiteanmietint ö 1977 :48). Lähteenaavan vallitsevina suotyyppeinä ovat sen koillisja itäosissa karhunsammalmuuttuma, lyhytkorsinevaojikko ja erilaiset rämeet. Suon länsipäässä tavataan reheviä suotyyppej ä mm, ruohoista saranevaa, nevakorpea ja rimpinevaa sekä paikoi n koivulettoa. Repolammen ympäristössä ja suon koillisosassa o n pienet keidasrämealueet. Suoalasta on ojitettu noin 30 Itä - osa on ojitettu lähes kauttaaltaan ja keskiosa osaksi. Länsi - osa on luonnontilainen. Vedet virtaavat länteen Tavijärveen. Puusto on ojitusalueella kitukasvuista mäntyä, länsiosassa o n koivupensaikkoa. Suoalueella on kolme laajaa yli kanden metrin turvealuetta, joita erottavat toisistaan matalat saarekkeiset kynnykset. Pohjamaalajina on moreeni. Lähteenaavan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät on ilmoitettu syvyysalueittain (tau - lukko 30).

56 76 tur- Taulukko 30. Lähteenaavan pinta-alat, keskisyvyydet ja vemäärät. Koko suo > 1m >1,5 m > 2 m > 3 m Pinta-al a (ha) Keskisy - vyys (m) 1,30 1,97 2,23 2,59 3,3 8 Turvemää r (milj. m ; 6,12 4,80 3,99 2,82 0,61 Turpeista on saravaltaisia noin 71 %, rahkavaltaisia noi n 28 % ja loput ruskosammalturpeita (kuvat 49 ja 50 ). Yleisimmä t turvelajit ovat raaterahkasaraturve (noin 9 %), puhdas rahkatur - ve (noin 9 %) ja rahkasaraturve (noin 7 %). Turpeen lisätekijöinä tavataan runsaasti kortetta ja raatetta. Puunjäännöksi ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 2,3 Liekoja on erittäin vähän. Erikoisesti mainittakoon kerrostumassa esiintyvä t saostumat, joita on runsaasti koivulettoalueella suon länsiosassa. Saostumia tavataan koko turvekerrostumassa suurimpie n esiintymien ollessa pohjaosissa.

57 77 Lähteenaavalta on otettu tilavuustarkat näytteet labora - torioanalyysejä varten pisteeltä A Tuhkapitoisuus o n alhainen (ka 3,4 %). Turvekerrostumien pintaosassa, missä vesipitoisuus on alhainen, on kuivatilavuuspaino korkea. Pohjaosassa tilanne on päinvastainen. Näytepisteen tehollinen lämpöarvo on korkeahko (ka 21,0 MJ/kg), 50 % :n käyttökosteudell a 9,3 MJ/kg (taulukko 31). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on vain 3,6, heikost i maatuneen pintakerroksen 3,3 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n 5,0. Heikosti maatunutta turvetta on 5,25 milj. m 3 (85,8 % ) ja hyvin maatunutta 0,87 milj. m 3 (14,2 %). Suoalueen länsiosa kuuluu valtakunnalliseen soidensuoje - lun perusohjelmaan (komiteamietintö 1977 :48). Tällä alueell a on runsaasti saostumia. Alue on rehevän kasvillisuutensa vuok - si arvokas suojelukohde. Suon keskiosa ei kelpaa turpeen tuotantoon, koska siellä on vaikeasti kuivattavia lampareita j a koska pinnalla on noin metrin vahvuinen heikosti maatunut rah - katurvekerros. Itäisen altaan pintaosassa on ohut heikost i maatunut rahkaturvekerros, mutta koillisosan keidasrämealueell a turvekerros on rahkaturvetta kokonaan. Turvekerros on pääosi n heikosti ja keskinkertaisesti maatunutta rahkasaraturvetta. Itäisen altaan yli 1,5 metrin syvyinen alue soveltuu jyrsintu r- vetuotantoon. Turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala o n noin 40 ha ja teollisesti käyttökelpoiset turvevarat ovat noi n 0,6 milj. suo-m3.

58 Laukkulamminsuo (kl , x = 72830, y = 4410 ) Laukkulamminsuo sijaitsee 11 km Oijärveltä länteen (kuva 51). Se on osa laajaa suoaluetta, johon kuuluvat Lähteenaapa ja Klaavunsuo. Oijärvi-Olhava -tieltä tuleva metsäautotie kulkee suon itälaidalla. Suota rajoittavat heikosti luoteesta kaakkoon suuntautuneet hiekkamoreenikankaat. Moreenikynnäkset jakavat suon kolmeen altaaseen, joista läntisimmäss ä on useita lampia. Vallitsevana suotyyppinä on lounaisosan lamparealueell a keidasräme. Suon itäosassa yleisimmät suotyypit ovat varsi - nainen ja ruohoinen sararämemuuttuma sekä lyhytkorsineva. Puus - to on valtaosaltaan harvaa tai keskitiheää, keskikokoista män - tyä. Suoalasta on ojitettu noin 20 %. Ojia on pääasiassa suo n laiteilla. Pinta viettää länteen ja vedet laskevat ojia pitki n Toraojaan ja edelleen Kuivajokeen. Itäosassa on turvetta paikoin yli kolme metriä (kuva 51). Länsiosassa on Laukkulampien alueella yhtenäinen yli kande n metrin alue. Pohjamaalajina on hiekkamoreeni. Taulukossa 3 2 on esitetty Laukkulamminsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja tur - vemäärät syvyysalueittain. Taulukko 32. Laukkulamminsuon pinta-alat, keskisyvyydet j a turvemäärät. Koko suo > 1 m >1,5 m> 2 m > 3 m Pinta -al a (ha) Keskisy - vyys (m) 1,26 1,74 2,00 2,30 3,0 3 Turvemääpå (milj. m ) 3,83 3,04 2,32 1,24 0,06 Turpeista on saravaltaisia 58 % ja rahkavaltaisia noin 41 %. Ruskosammalvaltaisia turpeita on noin 1 % (kuvat 52 ja 53). Puhdasta saraturvetta on noin 20 % ja puhdasta rahkaturvetta noin 15 %. Sararahkaturvetta on noin 9 % ja rahkasaraturvett a noin 7 %. Turpeen lisätekijöitä on niukasti. Eniten on varpuainesta (noin 4 %). Rahkaturpeet esiintyvät valtaosalta lamparealueella sekä suon koillisosassa (kuvat 52 ja 53). Lieko - ja on erittäin vähän. Laukkulamminsuon koillisosassa on turpeen keskimääräine n

59 81 vesipitoisuus korkeahko ja tuhkapitoisuus alhainen samoin myö s lämpöarvo (ka.20 MJ/kg). Suon keskiosan saravaltaisten turpeiden tehollinen lämpöarvo on korkeampi (ka. 21,2 MJ/kg). Tuhka - pitoisuus on pisteellä A 1400 korkeahko (taulukko 33).

60 8 2 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,8, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,4 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,0. Heikosti maatuneita rahkaturpeita tavataan pääasiassa suon koillis- ja lounaisosissa. Suossa on heikosti maatunutta turvett a 2,88 milj. m 3 (75,2 %) ja hyvin maatunutta 0,95 milj. m 3 (24,8%). Laukkulamminsuota ei suositella turvetuotantoon. Länsi - osassa on lukuisia vaikeasti kuivattavia lampia ja alue on matalaa. Koillisosassa suon pinnalla on paksu heikosti maatunu t rahkaturvekerros, joka ei sovellu myöskään kasvuturvetuotantoon, sillä rahkaturpeet kuuluvat pääosin Sph. cuspidata -ryhmään. A-linjaston eteläosan syvänne on kooltaan pieni ja sen turvelaji on valtaosaltaan heikosti maatunutta saraturvetta, joka e i sovellu palaturvetuotantoon. Jyrsinturvetuotantoon sopiva alu e on liian pieni.

61 Klaavunsuo (kl , x = 72840, y = 4434 ) Klaavunsuo sijaitsee 6 km Oijärven länsipuolella (kuv a 54). Samaan suokokonaisuuteen kuuluvat sen lounaispuolella ole - vat Laukkulamminsuo ja Lähteenaapa sekä pohjoispuolella olev a Jääräsuo. Metsäautotie kulkee suon länsi- ja lounaisreunalla. Muualla suon ympäristö on korkeaa, lähes suuntautumatonta,moreenimaastoa. Saarekkeet erottavat eteläosaan pienen erillise n altaan. Klaavunsuon vallitsevina suotyyppeinä ovat sen itäosass a metsittynyt karhunsammalmuuttuma ja länsiosassa ruohoinen sara - neva, rimpineva sekä lyhytkorsineva ja lyhytkorsinevaräme. Pohjoisosa on keidassuota. Eteläisen altaan alue

62 85 on pääosin rimpinevaa, kalvakkanevaa ja saranevaa. Suoalast a on ojitettu noin 30 Itäosassa on vanha ojikkoalue, muuall a ojia on vain suon laiteilla. Itäosan ojikkoalueella kasva a keskitiheää riukuasteen sekametsää.

63 86 Klaavunsuon pääosa on 2-3 metrin syvyistä. Eteläise n pienen altaan pohjalla on cm järvimutaa ja muualla o n syvänteissä mineraalimaan ja turpeen välissä cm paksuu - delta liejua (kuvat 55 ja 56). Pohjamaalajina on hiekkaine n tai hietainen moreeni tai hiekka. Taulukossa 34 on esitett y Klaavunsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalu - eittain. Taulukko 34. Klaavunsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät. Koko suo > 1 m >1,5 m> 2 m > 3 m > 4 m P inta -al a (ha) Keskisyvyys (m) 1,78 2,31 2,50 2,80 3,42 4,4 9 Turvemää5ä (milj. m ) 11,15 10,05 9,30 7,62 3,60 1,21 Turpeista on saravaltaisia noin 75 %, rahkavaltaisia noi n 23 % ja ruskosammalvaltaisia noin 2 %. Yleisimmät turvelaji t ovat raaterahkasaraturve (noin 15 %), puhdas rahkaturve (noi n 8 %) ja raateruskosammalsaraturve (noin 7 %). Puhdasta sara - turvetta on alle 0,5 % (kuvat 55 ja 56). Turpeen lisätekijöinä tavataan eniten raatetta ja tupasvillaa. Rahkaturpeita on lähinnä B-linjaston alueella. Puunjäännöksiä sisältäviä turpeita ja liekoja on vähän. Klaavunsuon keskellä (A 800, A 1200, A 1600 ja A ) on turpeen vesipitoisuus suuri ja siitä johtuen kuivatilavuuspaino on pieni. Reuna-alueilla kuivatilavuuspainot ovat suurempia. Tuhkapitoisuus on koko suolla alhainen. Teholline n lämpöarvo on suon keskiosassa alhainen, mutta koko suolla vähän korkeampi keskiarvon ollessa 20,3 MJ/kg (taulukko 35). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,9, heikosti maatu - neen pintakerroksen 3,3 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,1. Heikosti maatunut turve on pääasiassa saravaltaista. Suoss a on heikosti maatunutta turvetta 7,27 milj. m 3 (65,2 %) ja hy - vin maatunutta 3,88 milj. m3 (34,8 %). Eteläisen altaan (B-linjasto) turpeet ovat lähes kokonaa n heikosti maatuneita. Pinnalla on noin 1 metrin vahvuinen sara - rahkakerros. Koillisosassa on lampi, joka vaikeuttaa aluee n kuivatusta. Aluetta ei suositella turvetuotantoon. Klaavunsuon

64 8 7 suuremman altaan yli 1,5 metrin syvyinen alue soveltuu jyrsinturvetuotantoon. Sen pinta-ala on noin 410 ha ja teollisest i käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 8,2 milj. suo-m 3.

65 "Kyrönlampiensuo" (kl , x = 72845, y = 4472 ) "Kyrönlampiensuo" sijaitsee 5 km Oijärveltä länteen Ruoho - lan ja Harjulan välisen tien varressa (kuva 57). Suo on muodoltaan pitkänomainen ja se on syntynyt harjun liepeelle. Suo on Kyrönlampien rantasoistuma. "Kvrönlampiensuon" vallitsevina suotyyppeinä ovat keidas - räme ja silmäkeneva sekä paikoin suon reunalla rahkaräme j a lähellä lampia lyhytkorsineva. "Kyrönlampiensuon" pohjoisos a on ojitettu, muuten suo on luonnontilainen. Vedet Kyrönlammista virtaavat kaakkoon. Suo muodostaa pitkän, kohtalaisen syvän kourun, jonka pohjamaalajina on yleensä hieta tai hiesu ja lähellä harjua hiekka. Pienen Kyrönlammen eteläpäässä on turpeen välissä ohuita liejukerroksia sekä lähellä suon pohjaa ohut dopleriittikerros. Taulukossa 36 on esitetty "Kyrönlampiensuon" pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain.

66 93 Taulukko 36. "Kyrönlampiensuon" pinta-alat, keskisyvyydet j a turvemäärät. Koko suo > 1 m >1,5 m> 2 m > 3 m Pinta-al a (ha) Keskisyvyys (m) 1,37 2,00 2,27 2,39 3,2 0 Turvemäär3 ä (milj. m ) 0,88 0,68 0,57 0,48 0,03 Turpeista on rahkavaltaisia noin 95 % ja saravaltaisi a on 5 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan yleisimmin tupasvillaa, jota on 8 % :ssa ja leväkköä, jota on noin 15 % :ssa kaikis - ta suon turpeista. Liekoja on 0-1 metrin syvyydellä runsaas - ti (3,6 %) ja 1-2 metrin syvyydellä liekoja ei tavattu. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,4 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,2. Suossa on heikosti maatunutta turvetta 0,59 milj. m3 (67 %) j a hyvin maatunutta 0,29 milj. m3 (33 %). Suota ei suositella turvetuotantoon sen heikosti maatunei - den rahkaturpeiden takia. 32. Susiojanlatvasuo (kl , x = 72860, y = 4413 ) Susiojanlatvasuo sijaitsee 18 km Oijärveltä länsiluoteesee n metsäautotien pohjoispuolella (kuva 58). Suo rajoittuu loivapilrteisiin moreenimaihin. Vallitsevana suotyyppinä on lyhytkortinen neva. Myös rim - pilettoa on yleisesti. Suon keskusta on lähes puuton. Etelä - ja pohjoisosien ojitusalueilla tavataan harvaa puustoa. Suoalasta on ojitettu noin 25 %. Vedet laskevat luoteeseen Susi - ojaan, joka päättyy Kuivajokeen. Susiojanlatvasuon etelä- ja pohjoisosat ovat matalia j a karikkoisia. Suon keskiosissa on yleisesti yli 2 m :n turvepaksuuksia. Suon pohjamaalaji on pääosin hiekkamoreeni. Taulukossa 37 on esitetty Susiojanlatvasuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain.

67 94 Taulukko 37. Susiojanlatvasuon pinta-alat, keskisyvyydetj a turvemäärät. Koko suo > 1 m >1,5 m > 2 m Pinta-al a (ha) Keskisy - vyys (m) 1,29 1,75 2,11 2,1 8 Turvemäärä (milj. m 1,87 3 ) 1,49 1,20 0,54 Susiojanlatvasuossa on saravaltaisia turpeita noin 65 %, rahkavaltaisia on noin 34 % ja ruskosammalvaltaisia noin 1 % (kuva 59). Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara (51 %) j a

68 95 ja saraturpeet(21 %). Lisätekijöitä on niukasti. Puunjäännök - siä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 7 vain suon reunamilla. Liekoja on Susiojanlatvasuon turpeiden tuhkapitoisuus on koko havaintojen perusteella keskimäärin 6,6 Kuivatilavuuspaino on tur - peen pintakerroksessa korkea ja pohjakerroksessa kohtalainen, vaihdellen kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo on keskimääri n 20,7 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudella 9,2 MJ/kg (taulukko 38). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, josta heikost i maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,2 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 7,3 (kuva 59). Suon pohjoisosissa o n paikoin noin metrin paksuinen heikosti maatunut kerros. Heikosti maatunutta turvetta on 0,83 milj. m 3 (44,4 %) ja hyvin maatunutta 1,04 milj. m 3 (55,6 %), Suo soveltuu yli 1,5 metriä syviltä osiltaan turvetuotantoon jyrsinturvemenetelmällä ja mandollisesti myös palaturvemenetelmällä pohjoisosia lukuunottamatta. Tuotannon aloittamist a helpottavat osittain jo suoritettu ojitus ja hyvät laskusuhtee t sekä tieyhteydet. Susiojanlatvasuon turvetuotantoon soveltuv a alue on noin 55 ha. Sen teollisesti käyttökelpoiset turvevara t ovat noin 0,9 milj. suo-m 3. Korkean tuhkapitoisuuden vuoks i on syytä tehdä lisää tuhkamäärityksiä ennen suon kunnostamist a tuotantoa varten.

69 Kuurtosuo (kl , x = 72930, y = 4435 ) Kuurtosuo sijaitsee 15 km Oijärveltä Yli-Käpylään vievä n maantien länsipuolella (kuva 60). Suon pohjoisosaa sivuaa Luolanaavalle menevä maantie ja lounaisosaa metsäautotie. Länsi - puolella on harjujakso. Muualla ympäristö on matalaa suuntautumatonta moreenimaastoa. Monet saarekkeet jakavat suon länsi - ja itäosaan. Suon länsiosassa sijaitsee Kuurtolampi. Yleisin suotyyppi on ruohoinen rimpineva (noin 27 %), joka leimaa varsinkin suon itäosaa. Kuurtolammen ympäristö o n silmäkenevaa. Länsiosassa vallitsevina tyyppeinä ovat tupasvillaräme ja lyhytkorsineva. Suo on lähes puuton. Alasta o n ojitettu noin 25 Ojitusalueet sijaitsevat suon laitamill a ja saarekkeiden ympärillä. Pinta viettää heikosti kaakkoon j a vedet laskevat ojia pitkin Hamarinjokeen ja edelleen Kuivajokeen. Kaakkoisosa on erittäin vetinen.

70 Kuurtosuon länsiosa on matalaa. Turvetta on vain paikoi n yli metrin. Suo on syvimmillään kaakkoisosassa (kuvat 61 j a 62). Pohjamaalajina on moreeni. Kuurtosuon pinta-alat, keski - syvyydet ja turvemäärät on esitetty syvyysalueittain taulu - kossa 39. Taulukko 39. Kuurtosuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät. Koko suo > 1 m >1,5 m > 2 m > 3 m Pinta-al a (ha) Keskisy - vyys (m) 1,04 1,66 2,21 2,54 3,1 3 Turvemäärä 4, 8 7 3,30 2,10 1,52 1 (milj. m 3 ) 0,16

71 98 Turpeista on saravaltaisia noin 72 % ja rahkavaltaisi a noin 25 %. Ruskosammalvaltaisia turpeita on noin 3 % (kuva t 61 ja 62). Yleisimmät turvelajit ovat suon länsiosassa tupasvillarahkaturve (noin 9 %) ja itäosassa raateruskosammalsaratur - ve (noin 10 %) ja raaterahkasaraturve (noin 8 %). Rahkavaltaiset turpeet ovat pääosin B-linjaston pohjoispäässä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 14 %. Liekoja on erittäin vähän. Kuurtosuolta on otettu laboratorionäytteet Disteilt ä A 900 ja A Vesipitoisuus on molemmissa pisteissä nor - maali vaihdellen välillä 88,2-93,6 %. Tuhkapitoisuus on suo n pintaosassa korkea, muuten keskimäärin 3-4 %. Kuivatilavuuspaino on pisteellä A keskimäärin 86 kg/ m3. Teholline n lämpöarvo on keskimäärin 20,7 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudell a 9,2 MJ/kg (taulukko 40). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,9, heikosti maatu - neen pintakerroksen 3,4 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,1. Heikosti maaturiutta turvetta on runsaasti suon itäosassa, kaik - kiaan sitä on koko suolla 3,67 milj. m 3 (75,4 %). Hyvin maatunutta turvetta on 1,20 milj. m 3 (24,6 %). Kuurtosuolta soveltuvat polttoturvetuotantoon sen itäise n altaan keski- ja eteläosat. Suoallas on yhtenäinen, eivätk ä saarekkeet ole tuotannon esteenä. Turve on pääosin sara- ja rah - kasaraturvetta. Pintaosan noin metrin vahvuinen heikosti maatunut kerros on myös saravaltainen, joten alue soveltuu jyrsinturvetuotantoon. Suon pinta on vetinen. Koska Kuurtolampi sijaitsee noin 1,5 metriä korkeammalla kuin tuotantoon soveltuva alue, se tulee vaikeuttamaan tämän alueen kuivatusta. Tuotanto - alueeksi sopii yli 1,5 metrin syvyinen alue. Sen pinta-ala on noin 95 ha ja teollisesti käyttökelpoiset turvevarat ovat noi n 1,6 milj. suo-m3. Läntinen osa (B-linjasto) ei sovellu mataluutensa ja saarekkeisuutensa vuoksi turvetuotantoon.

72 Iso Savisuo (kl , x = 72730, y = 4572 ) Iso Savisuo sijaitsee 10 km Oijärveltä eteläkaakkoon Savi - lammen metsäautotien eteläpuolella (kuva 63). Suolle on kohtalaiset kulkuyhteydet. Länsi- ja eteläpuolella on heikosti suuntautunutta moreenimaastoa. Itäpuolella kulkee harjujakso. Harjujaksosta johtuen purkautuu pohjavesi lähteinä muutamin paikoin suon itäosassa. Suo muodostuu kandesta erillisestä haarasta. Näistä läntinen on tutkittu aiemmin ja se on nykyisin osittain tuotannossa. Tässä käsitellään vain itäistä osaa. Iso Savisuon vallitsevina suotyyppeinä ovat sen itäise n haaran pohjois- ja länsiosassa ruohoturvekangas. Itäosat ova t vaihtelevasti sararämettä ja tupasvillarämettä tai sararäme- j a tupasvillarämemuuttumaa. Eteläosa on isovarpurämemuuttumaa.

73 101 Koko itäinen haara on ojitettu. Pinta on kuiva ja puusto pää - osin keskitiheää tai tiheää sekametsää. Pinta viettää etelä - kaakkoon, jonne myös vedet valuvat Iso Saviojaa pitkin. Iso Savisuon itäosan pohja on epätasainen. Syvimmillää n suo on pohjoisosassa, jossa turvetta on yli 4 metriä (kuva t 64 ja 65). Toinen selvä allas on eteläosassa. Iso Saviojan

74 102 kohdalla turvetta on keskimäärin 1-2 metriä. Vallitseva poh - jamaalaji on hiekka. Taulukossa 41 on esitetty Iso Savisuo n pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Taulukko 41. Iso Savisuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät. Koko suo > 1 m > 1, 5 m> 2 m > 3 m > 4 m Pinta-al a (ha) Keskisyvyys (m) 1,77 2,23 2,48 2,79 3,56 4,2 8 Turvemäär3 ä (milj. m ) 8,21 7,16 6,36 _ 5,14 2,03 0,64 Turpeista on saravaltaisia noin 77 % ja rahkavaltaisi a noin 19 %. Ruskosammalvaltaisia turpeita on noin 4 %. Yleisimmät turvelajit ovat puhdas saraturve (noin 30 %) ja rahkasaraturve (noin 10 %). Turpeen lisätekijöinä tavataan vähäisess ä määrin kortetta, raatetta ja varpua. Rahkavaltaiset turpee t ovat keskittyneet suon eteläosaan (kuva 52). Puunjäännöksi ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on noin 15 %. Liekoisuu s on erittäin alhainen. Tilavuustarkat laboratorionäytteet on otettu kolmelta pis - teeltä (A , A ja A ). Laboratoriomääritysten perusteella on turpeen vesipitoisuus hieman normaali a korkeampi (ka. 90,5 %) ja kuivatilavuuspaino normaali, keski - arvon ollessa 90,7 kg/m 3. Tuhkapitoisuus on pisteellä A korkea (5,9-7,0 %). Muilla pisteillä tuhkapitoisuudet ovat normaaleja (ka. 3,5 %). Tehollinen lämpöarvo on alhainen (ka, 18,8 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudella ka. 8,2 MJ/kg), mutta pisteellä A tehollinen lämpöarvo on kohtalaine n (ka. 21,0 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudella 9,3 MJ/kg). Tau - lukossa 42 on esitetty laboratoriomääritysten tuloksia Iso Savisuolta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on vain 3,7, hei - kosti maatuneen pintakerroksen 3,4 ja hyvin maatuneen pohjaker - roksen 5,0. Suossa on heikosti maatunutta turvetta 6,66 milj. m3 (81,2 %) ja hyvin maatunutta 1,54 milj. m3 (18,8 %). Iso Savisuon itäosa (A-linjasto) soveltuu välttäväst i turvetuotantoon. Laboratoriomääritysten perusteella turpee n

75 103 tuhkapitoisuus on korkeahko ja tehollinen lämpöarvo alhainen. Paikoin Iso Saviojan varressa on turvetta alle 1 metrin. Puusto on hyvin kehittynyttä. Turvetuotantoa voi ajatella lähinn ä alueen pohjoisosassa, mutta sitä ennen on tehtävä lisää tuhka - pitoisuus- ja lämpöarvomäärityksiä. Turvelajista ja maatuneisuudesta johtuen yli 1,5 metrin alueelle sopii jyrsinturvetuotanto. Sen pinta-ala on noin 45 ha ja teollisesti käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 1,9 milj. suo-m 3. Iso Savisuo n länsiosa (B-linjasto) on tutkittu aiemmin ja se on osittai n turvetuotannossa.

76 Savilamminsuo (kl , x = 72760, y = 4530 ) Savilamminsuosta on aikaisemmin annettu lausunto (Virtanen 1982). Savilamminsuo sijaitsee 10 km Oijärveltä etelään Savilammin metsäautotien pohjoispuolella (kuva 66). Suolle on hyvä t kulkuyhteydet. Etelä- ja länsipuolella suota kulkee harjujakso. Pohjoisosassa on soiden rikkomia loivapiirteisiä hiekkamoreeneja, idässä Hepokankaan delta ja Hetesuo. Suokuvio on yhtenäinen, vain itäosassa on muutama saareke. Savilampi jaka a suon kahteen osaan. Savilamminsuon vallitsevana suotyyppinä on etelä- ja lounaisosassa ruohoturvekangas. Eteläisin osa on rahkarämettä, paikoin kalvakkanevaa. Savilammin länsipuoli on saranevaa j a keidasrämettä, joka on allikkoista. Suon läntisin osa on sararämemuuttumaa. Turvekangasalueen puusto on keskitiheää tai tiheää koivikkoa. Suoalasta on ojitettu noin 60 Savilamme n ympäristö on ojittamatta ja tästä syystä alue on varsin vetinen. Vedet virtaavat Saviojaa pitkin Oijärveen. Suon pohj a on vaihteleva. Saviojan molemmin puolin ja Savilammen itäpuolella on laajoilla alueilla turvetta yli kaksi metriä (kuv a 67). Saviojan varsi on matalampaa. Savilamminsuon pinta-alat,

77 keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain on esitetty, taulukossa 43. Taulukko 43. Savilamminsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Koko suo > 1 m >1,5 m > 2 m > 3 m Pinta-al a (ha) Keskisy - vyys (m) 1,63 1,92 2,26 2,34 3,2 0 Turvemäär ä (milj. m3) 6,20 5,56 4,30 3,89 0,35

78 108 Turpeista on saravaltaisia 68 % ja rahkavaltaisia noi n 30 %. Ruskosammalvaltaisia turpeita on noin 2 % (kuva 67). Yleisimmät turvelajit ovat puhdas sara- ja rahkaturve sekä rah - kasaraturve. Turpeen lisätekijöitä tavataan erittäin vähän. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on noin 7 %. Liekoja on Savilamminsuossa erittäin vähän. Savilamminsuon turpeiden tuhkapitoisuus on yleensä alhai - nen (ka. 2,7 %) (taulukko 42). Suurimmat tuhkapitoisuudet ova t yleensä suon pintakerroksessa. Turpeen tuhkapitoisuus on pisteeltä A otettujen näytteiden perusteella korkea suo n lounaisosan pelloilla. Turpeen vesipitoisuus on kerrostuma n pintaosissa alhainen vaihdellen yleensä 84 % ja 89 % :n välillä. Suon pohjaosissa vesipitoisuus on normaali (noin 90 %). Suon koillisosassa ja Savilammen länsipuolella vesipitoisuus o n kenttähavaintojen perusteella huomattavan korkea. Turpeen tilavuuspaino on korkea niillä alueilla, joilla turpeen vesipitoisuus on pieni. Tilavuuspaino vaihtelee laboratorioaineiston pe - rusteella yleensä kg/ m3, keskiarvon ollessa 107 MJ/k g ja 50 % :n käyttökosteudella ilmoitettuna 9,2 MJ/kg. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on ainoastaan 3,3, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,1 ja hyvin maatuneen pohja - kerroksen 5,0. Heikosti maatunutta turvetta on 5,51 milj. m 3 (88,8 %) ja hyvin maatunutta 0,70 milj. m 3 (11,2 %). Savilammen itä- ja länsipuolisten alueiden turve on vetistä, heikosti maatunutta rahkaturvetta. Alue on lisäksi Savi'lammen vuoksi vaikeasti kuivattavissa. Näitä alueita ei suo - sitella turvetuotantoon. Suon keskiosassa lähellä Savioja a (Al , -300 ja -400) on 0,8 mistä alaspäin turpeessa liejua välikerroksina, joten alue soveltuu välttävästi turvetuotan - toon, sillä lieju nostaa turpeen tuhkapitoisuutta. Savilamminsuon etelä- ja länsipuolisten alueiden tur - peet ovat pääosin heikosti maatuneita saravaltaisia turpei - ta, joiden kuivatilavuuspainot ja lämpöarvot ovat korkeat. Tämä suonosa soveltuu jyrsinturvetuotantoon. Tuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on noin 190 ha ja sen teollisest i käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 3,3 milj. suo-m 3.

79 Hetesuo (kl , x = 71760, y = 4590 ) Hetesuo sijaitsee 10 km Oijärveltä eteläkaakkoon (kuv a 68). Suon eteläpuolelle. vie Savilammen metsäautotie. Kulkuy h - teydet suolle ovat huonot. Hetesuo on osa kokonaisuutta, joho n kuuluvat suon pohjoispuoliset Papinpalonlatvasuo ja Hangassuo. Eteläosastaan Hetesuo rajoittuu Hepokankaan deltaan. Muutama lähde purkautuu suon pinnalle eteläosassa. Keskustaa vallitsevat rimpineva, lyhytkorsineva ja rahka - neva. Pohjois-, etelä- ja kaakkoisosissa on keidasrämettä. Sulaojan varsi on ruohoturvekangasta. Kaakkoisosassa keidas - suo vaihtuu aapasuoksi. Suoalasta on ojitettu 10 %. Ojitusta on pohjois- ja keskiosissa. Vedet valuvat ojia pitkin Sulaojaan ja edelleen Siuruanjokeen. Pinta viettää voimakkaasti pohjoiseen. Tulvat ova t tuoneet monin paikoin hiekkoja Sulaojan ympäristöön. Pohja on tasainen ja yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekkamoreeni ja hiek - ka. Paksuin turvekerros on suon keskiosassa, josta se ohene e tasaisesti laidoille. Taulukossa 45 on esitetty Hetesuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Taulukko 45. Hetesuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärä t Koko suo > 1 >1,5. m > 2 m Pinta -al a (ha) Keskisy - vyys (m) 1,49 1,82 2,07 2,2 9 Turvemäär3 ä (milj, m ) 3,44 3,04 2,38 1,77 Turpeista on rahkavaltaisia noin 61 % ja saravaltaisi a noin 39 %. Yleisimmät turvelajit ovat puhdas rahkaturve (noi n 21 %), rahkasaraturve (noin 12 %) ja sararahkaturve (noin 12 % ) sekä tupasvillarahkaturve (noin 10 %). Turpeen lisätekijöit ä tavataan vähäisessä määrin. Rahkavaltaiset turpeet ovat valtaosaltaan suon pinta- ja keskiosissa (kuvat 69-70). Puunjäännök - siä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 11 %. Liekoisuus o n erittäin alhainen. Hetesuosta on otettu näytteet laboratoriomäärityksiä var - ten kaikkiaan neljältä pisteeltä : A 800 (tilavuustarkka),

80 112 A 1200, A ja A (ei tilavuustarkka) (taulukk o 46). Tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,2-5,8 Vaikk a näytteet A ja A ovat lähellä Sulaojaa, ei tuhkapitoisuuksissa näy tulvien aiheuttamaa kohoamista. Vesipitoisuus on turvekerrostuman pintaosissa normaalia korkeampi (noi n 94 %), keski- ja pohjaosissa hieman normaalia alhaisempi (noi n 89 %). kg/m 3 Turpeen tilavuuspaino vaihtelee pisteellä A keskiarvon ollessa 103 kg/m 3, Tehollinen lämpöarvo vaihtelee välillä 17,9-23,0 MJ/kg keskiarvon ollessa 20,8 MJ/k g eli 50 % :n käyttökosteudella 9,1 MJ/kg. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,6, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,2 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,2. Heikosti maatunut turve on pääosin kerrostuman pinta- ja

81 113 keskiosissa (kuvat 69-70). Suossa on heikosti maatunutta tur - vetta 2,88 milj. m 3 (83,8 %) ja hyvin maatunutta 0,56 milj. m 3 (16,2 %). Hetesuon keskimaatuneisuus on alhainen ja heikosti maatuneen turpeen osuus suuri. Suon pinnalla on noin metrin vahvuinen heikosti maatunut rahkaturvekerros, joten suota ei suositella polttoturvetuotantoon. Kasvuturvetuotanto ei myöskään tul e kysymykseen, koska heikosti maatuneen pintaosan rahkaturpee t kuuluvat pääosin Cuspidata-ryhmään. Lähteet osoittavat viereisen Hepokankaan deltan olevan pohjavesialuetta.

82 "Papinpalonlatvasuo" (kl , x = 72770, y = 4590 ) "Papinpalonlatvasuo" sijaitsee 8 km Oijärveltä kaakkoo n Papinpalon metsäautotien eteläpuolella (kuva 71). Suolle on kohtalaiset kulkuyhteydet. Suo rajoittuu etelä- ja länsiosastaan Sulaojaan, joka erottaa Papinpalonlatvasuon Hangassuost a ja Hetesuosta. Pohjois- ja itäosissa on loivapiirteisiä, heikosti suuntautuneita moreenimuodostumia. Suoalue on muuten yh - tenäinen, mutta sen keskellä on muutamia saarekkeita. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskustassa karhunsammal - ja sararämemuuttuma ja tupasvillarämemuuttuma (kuva 72). Sula - ojan varsi on ruohoturvekangasasteella olevaa tulva-aluetta. Koko suolla kasvaa keskitiheä, 5-10 metrinen männikkö. Suo on kokonaisuudessaan ojitettu. Pinta on kuiva ja se viettä ä keskustaa kohden. Monin paikoin on ojituksen yhteydessä suo n pinnalle noussut hiekkaa. Vedet virtaavat Sulaojaa p itkin Siu - ruanjokeen. Turvekerrostuma on kauttaaltaan ohut. Suon pohja on ta - sainen ja sen maalaji on pääasiassa h.iekkamoreeni. Taulukos - sa 47 on esitetty Papinpalonlatvasuon pinta-alat, keskisyvyy - det ja turvemäärät syvyysalueittain. Taulukko 47. Papinpalonlatvasuon pinta-alat, keskisyvyydet j a turvemäärät. Koko suo ` > 1 m >1,5 m Pinta-al a (ha) Keskisy - 0,92 vyys (m) 1,39 1,7 5 Turvemäär3 ä (milj. m ) 2,11 1,42 0,49 Turpeista on saravaltaisia noin 62 % ja rahkavaltaisi a noin 38 %. Puhdas saraturve ja rahkasaraturve ovat yleisimmä t turvelajit (kuva 72). Turpeen lisätekijöistä on kortetta noin 3 % ja tupasvillaa noin 2 %. Rahkavaltaiset turpeet ovat pää - osin suon pohjois- ja eteläosissa. Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 23 %. Liekoja on erittäin vähän. Papinpalonlatvasuolta on otettu tilavuustarkat näyttee t pisteiltä A 1200 ja A 2000 (taulukko 48). Turpeen tuhkapitoisuus on matala. Vesipitoisuudet ovat alhaiset johtuen tehokkaasta ojituksesta. Pisteellä A 1200 kuivan turpeen teholline n

83 117 lämpöarvo vaihtelee välillä 19,0-23,1 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudella 8,7-10,3 MJ/kg. Kuivatilavuuspaino on korke a keskiarvon ollessa 117 kg/m 3. Pisteellä A 2000 on teholline n lämpöarvo keskimäärin 23,1 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudell a 10,4 MJ/kg. Kuivatilavuuspaino on korkea ( kg/m 3 ), Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,3 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,3. Heikosti maatunut pintakerros on ohut. Heikosti maatunutta tur - vetta on 0,74 milj. m 3 (34,9 %) ja hyvin maatunutta 1,37 milj. m 3 (65,1 %). Turvekerrostuman ohuuden ja hyvän puuston vuoksi ei Papinpalonlatvasuota suositella turvetuotantoon.

84 Hangassuo (kl , x = 72770, y = 4580 ) Hangassuo sijaitsee 7 km Oijärveltä kaakkoon Papinpalo n metsäautotien eteläpuolella (kuva 73). Suolle on kohtalaise t kulkuyhteydet. Etelä- ja länsipuolella on soiden rikkomia hiekkamoreenimuodostumia. Pohjoispuolella on jyrkästi kohoava Iso - kangas. Idässä suo rajoittuu Sulaojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa silmäkenev a ja keidasräme sekä keidasrämemuuttuma. Keski- ja eteläosat ova t saraneva-, sararäme- ja karhunsammalmuuttumaa. Sulaojan vars i on tulva-aluetta. Suon pohjoisosa on aukea, muualla kasvaa tiheää riukuasteen männikköä. Suoalasta on ojitettu 80 Pohjoisosan puustoton alue on ojittamaton ja vetinen. Vedet laskevat ojia pitkin Sulaojaan ja edelleen Siuruanjokeen. Hangassuon pohjoisosassa on turvetta paikoin yli kolme metriä (kuva 74). Pohja on epätasainen. Vallitseva pohjamaalaj i on hiekkamoreeni. Moreenikynnys erottaa eteläosan omaksi altaakseen. Taulukossa 49 on esitetty Hangassuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Taulukko 49. Hangassuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Koko suo > 1 m >1,5 m > 2 m > 3 m Pinta-al a (ha) Keskisy - syvyys (m) 1,55 2,12 2,40 2,62 3,2 2 Turvemäärä (milj. m 3 ) 3,22 2,65 2,28 1,89 0,58

85 Turpeista on saravaltaisia noin 60 % ja rahkavaltaisi a noin 35 Ruskosammalvaltaisia turpeita on noin 5 Yleisim - mät turvelajit ovat puhdas saraturve (noin 17 %) sekä rahkasa - raturve, joita molempia on noin 10 Turpeen lisätekijöitä o n vähän. Rahkavaltaiset turpeet ovat pääasiassa suon pohjoisosa n keidassuoalueella (kuva 74). Ruskosammalturpeet sijaitsevat eteläosassa turvekerrostuman pohjaosassa. Puunjäännöksiä sisältä - vien turpeiden kokonaisosuus on 11 %. Liekoisuus on erittäin alhainen. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarka t näytteet pisteeltä A 200 (taulukko 50). Tuhkapitoisuuden keski - arvo on 3,0. Vesipitoisuus on pohjaosassa selvästi korkeamp i kuin pintaosassa johtuen ojituksen vaikutuksesta. Pohjaosan kuivatilavuuspaino on pienempi kuin pintaosan, mikä johtuu korkeasta vesipitoisuudesta. Kuivatilavuuspainon keskiarvo on 83 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo laskee pintaosasta pohjalle keskiarvo n ollessa 21,0 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudelle ilmoitettuna 9, 3 MJ/kg. ph on poikkeuksellisen korkea.

86 120 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,7, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,3 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,3. Heikosti maatunut turve on pääosin saraturvetta ja sitä on enimmin suon keskiosassa (kuva 74). Suossa on heikosti maatunutt a turvetta 2,48 milj. m 3 (77,1 %) ja hyvin maatunutta 0,74 milj. m 3 (22,9 %). Suo soveltuu polttoturpeen tuotantoon. Koska kerrostuma o n pääosin heikosti maatunutta saraturvetta, kyseeseen tulee vai n jyrsinturvetuotanto. Pohjoisosan turvekerrostuman heikosti maatunut pintarahka heikentää siellä polttoturpeen laatua. Yli 1, 5 metrin syvyisen tuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on noi n 90 ha. Sen teollisesti käyttökelpoiset turvevarat ovat noi n 1,7 milj. suo-m 3. On syytä muistaa, että Sulaojan varressa saattaa turpeen tuhkapitoisuus tulvien seurauksena olla huomattava n korkea.

87 Kaupinsuo (kl , x = 72810, y = 4590 ) Kaupinsuo sijaitsee 6 km Oijärveltä itäkaakkoon (kuva 75). Papinpalon-Käkelän metsäautotie kulkee suon itäpuolitse. Ympäristö on loivasti kumpuilevaa kivistä hiekkamoreenia. Suoalu e on saarekkeinen ja jakaantuu itäiseen ja läntiseen osaan. Kaupinsuo ja "Pohjoinen latvasuo" ovat yhteydessä toisiinsa. Kaupinsuon vallitsevina suotyyppeinä ovat sen eteläosassa lyhytkorsineva ja kalvakkaneva. Keskiosalle ovat tyypillisiä saraneva- ja sararämemuuttumat sekä pohjoisosalle kalvakkaneva ja saraneva. Laita-alueet ovat ruoho- ja heinäkorpea j a pallosararämettä tai niiden muuttumia. Itäinen allas on pääosi n saranevaa ja sararämettä. Itäisen altaan reunaosat on ojitettu. Ojitus käsittä ä 60 % suon pinta-alasta. Pinta viettää etelään ja vedet valuva t ojia pitkin Sulaojaan ja edelleen Siuruanjokeen. Kaupinsuon pohja on epätasainen ja turvetta on vain paikoin yli kaksi metriä (kuva 76). Pohjamaalajina on moreeni. Taulukossa 51 on esitetty Kaupinsuon pinta-alat, keskisyvyydet

88 - 123 tuotettavassa palaturpeessa murskan määrä nousta haitallisen korkeaksi. Itäosa (B-linjasto) on valtaosaltaan keskinkertaisest i maatunutta saraturvetta. Alue soveltuu jyrsinturvetuotantoon yl i 1,5 metrin syvyiseltä osaltaan. Sen pinta-ala on noin 35 ha j a teollisesti käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 0,5 milj. suo-m 3.

89 "Pohjoinen latvasuo" (kl , x = 72840,y = 4590 ) "Pohjoinen latvasuo" sijaitsee 7 km Oijärveltä itään metsäautotien varressa. Suo rajoittuu moreenikankaisiin muuall a paitsi etelässä Kaupinsuohon. Saarekkeet jakavat suon pohjoiseen pääaltaaseen ja kolmeen pienempään altaaseen (kuva 78). "Pohjoisen latvasuon" vallitsevina suotyyppeinä ovat erilaiset nevat, joista saraneva on yleisin. Yleisiä tyyppej ä suon keskiosassa ovat myös silmäkeneva, lyhytkortinen neva, rimpineva ja sararäme. Suuri osa suosta on puutonta. Suoalast a on ojitettu noin 20 Ojitettu alue on suon pohjoispäässä. Vedet virtaavat suon pohjoispäästä Syrjäojaa ja Leväojaa pitki n Oijärveen ja suon eteläosista Sulaojaa pitkin Siuruanjokeen. Pinta viettää loivasti etelään. "Pohjoisen latvasuon" pohjois- ja eteläosissa on turvett a paikoin yli kolme metriä (kuva 78). Allasalueiden pohja o n muodoltaan säännöllinen. Pohjan maalaji on pääasiassa hiekkaa. Taulukossa 53 on esitetty "Pohjoisen latvasuon" pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain.

90 127 Taulukko 53. "Pohjoisen latvasuon" pinta-alat, keskisyvyyde t ja turvemäärät. Koko suo > 1 m > 1, 5 m> 2 m > 3 m Pinta-al a (ha) Keskisy - vyys (m) 1,41 2,21 2,50 2,75 3,3 1 Turvemäär3 ä (milj. m ) 4,85 3,86 3,40 _ 2,88 0,93 Turpeista on rahkavaltaisia noin 56 % (kuvat 79-81) j a saravaltaisia noin 44 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja rahkasaraturve. Turpeen lisätekijöinä tavataan puuta, varpua, tupasvillaa ja leväkköä, mutta näiden osuudet ovat pienet. Liekoja on erittäin vähän. "Pohjoisen latvasuon" turpeiden tuhkapitoisuus on yleen - sä alhainen tai kohtalainen ollen keskimäärin 3,6 Turpeen tilavuuspaino on keskimäärin 93 kg/m 3 ollen yleensä korke a pintakerroksessa ja kohtalainen pohjakerroksessa. Turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,9 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudella ilmoitettuna 9,3 MJ/kg (taulukko 54). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, heikosti maa - tuneen pintakerroksen 3,2 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n 6,6. Pohjoisosan turpeet ovat keskimäärin paremmin maatuneit a kuin eteläosan. Eteläosassa on turvekerrostumalle tyypillistä paksu heikosti maatunut rahkaturvekerros (kuva 80). Suoss a on heikosti maatunutta turvetta 2,70 milj. m 3 (55,6 %) ja hyvin maatunutta 2,15 milj. m 3 (44,4 %). Suon eteläosissa C-linjaston alussa ja B-linjastolla o n pinnalla heikosti maatunutta rahkaturvetta 1-1,5 metriä, jo - ten alue ei sovellu polttoturpeen tuotantoon. Alue ei Sph. cuspidata-valtaisen rahkaturpeidensa vuoksi sovellu myöskään kasvuturvetuotantoon. Suon pohjoisosassa on polttoturvetuotantoon soveltuvaa, yli 1,5 metriä syvää aluetta yhteensä noin 90 ha. Soveltuvaa aluetta ovat suon pohjoinen allas ja C-linjaston pohjois - osa. Näiden alueiden teollisesti käyttökelpoiset turvevara t ovat noin 1,7 milj. suo-m3 ja ne soveltuvat hyvin tuotettavak - si jyrsinturvemenetelmällä.

91 Pentinsuo (kl , x = 72910, y = 4574 ) Pentinsuo sijaitsee 10 km Oijärveltä pohjoiskoillisee n (kuva 82). Suon eteläpuolelle tulee metsäautotie. Kulkuyhteydet suolle ovat huonot. Sen ympäristössä on suuntautumattomia, loivapiirteisiä moreenikumpuja. Suokuvio on rikkonainen j a saarekkeinen. Eteläosan poikki kulkee Säynäjäoja. Vallitsevana suotyyppinä ovat eteläosassa (B-linjasto ) sararämemuuttuma ja laidoilla ruoho- ja heinäkorpimuuttuma. Keskiosa (A-linjasto) on pääasiassa pallosararämettä. Sen etelä- ja pohjoispuolella on heikosti kehittynyttä keidasrämettä. Itäosan landekkeet ovat kalvakkanevaa ja rimpinevaa ja sen pohjoisreunalla on paikoin heikosti kehittynyttä keidasrämettä. Pohjoisosan (D-linjasto) landekkeet ovat rimpinevaa ja kalvakkanevaa sekä heikosti kehittynyttä keidassuota. Lai - dat ovat pallosararämettä ja isovarpurämettä. Länsiosassa (C - linjasto) vallitsee kalvakkaneva ja lyhytkorsinevaräme. Reunoilla on tupasvillarämettä ja pallosararämettä. Eteläosass a on kauttaaltaan taimikkoa. Muuten suo on lähes puuton (kuvat 83-87). Suosta on ojitettu noin 20 B-linjaston alueella ojitu s on yhtenäinen. Suon eteläosan vedet virtaavat Säynäjäojaa pitki n Kivijokeen ja pohjoisosan osaksi metsäojia ja osaksi Kangas - ojaa myöten Kivijokeen. Vedenjakaja on suunnilleen pisteen

92 132 A 1200 kohdalla. Länsiosassa C-linjaston alueella suon pint a laskee voimakkaasti Kivijokea kohti. Pentinsuon pohja on epätasainen. Syvimmät alueet, yli 3 metriä, ovat suoalueen itä - ja länsiosan landekkeissa (C- ja E-linjastot). Keskusta (A - linjasto) on suota vain biologisessa mielessä. Muualla turvekerrostuman paksuus vaihtelee 1-1,5 metriä. Vallitseva pohja - maalaji on hiekkamoreeni. Taulukossa 55 on esitetty syvyysalueittain Pentinsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Taulukko 55. Pentinsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Koko suo > 1 m >1,5 m> 2 m > 3 m Pinta-al a (ha) Keskisy - 1,09 1,55 vyys (m) 1,92 2,40 3,1 0 Turvemää p 7,25 5,08 (milj. m ) 3,03 1,42 0,34 Turpeista on rahkavaltaisia 51 % ja saravaltaisia 49 %. Puhdasta rahkaturvetta on noin 16 %, rahkasaraturvetta noin 13 % ja sararahkaturvetta noin 10 %. Turpeen lisätekijänä ta - vataan eniten tupasvillaa (noin 6 %). Suon länsiosan kerrostuma (C-linjasto) on rahkavaltainen ja muualla rahkavaltaise t turpeet ovat suon pintakerroksissa. Puunjäännöksiä sisältä - vien turpeiden kokonaisosuus on noin 13 %. Liekoja on erittäi n vähän. Pentinsuolta on otettu pisteittä A 300+0, C j a D 500 tilavuustarkat näytteet laboratorioanalyyseja varte n (taulukko 55). Tuhkapitoisuudet ovat kaikilla näytepisteill ä alhaiset (ka. 1,7 %). Vesipitoisuus on suon pohjoisosassa ( D 500) korkea keskiarvon ollessa 91,9 % ja tästä johtuen turpee n kuivatilavuuspaino on alhainen. Teholliset lämpöarvot kuivall e turpeelle ja 50 % :n käyttökosteudella ovat kohtalaiset. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,9, heikosti maa - tuneen pintakerroksen 3,3 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n 5,1. Heikosti maatunutta turvetta on 4,71 milj. m 3 (64,9 % ) ja hyvin maatunutta 2,54 milj. m 3 (35,1 %). Pentinsuosta soveltuvat kohtalaisesti seuraavat yli 1, 5

93 133 metrin alueet jyrsinturvetuotantoon : A-linjaston alkuosa (noi n 35 ha), C- (noin 65 ha), D- (noin 30 ha) ja E-linjastoje n (noin 20 ha) alueet. Näiden yhteenlaskettu pinta-ala on noi n 150 ha. Teollisesti käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 2, 0 milj. suo-m 3.

94 Karahkasuo (kl , x = 72920, y = 4530 ) Karahkasuo sijaitsee 9 km Oijärveltä pohjoiseen Kompsasuo n lounaispuolella (kuva 88). Suon eteläpuoliselle Karahkakankaal - le tulee metsäautotie. Ympäristössä on suuntautumattomia loivapiirteisiä hiekkamoreenikumpuja. Saarekkeet jakavat aluee n eteläiseen ja pohjoiseen osaan. Suon luoteisosassa on Karahkalampi. Karahkasuon eteläosan vallitsevina suotyyppeinä ovat sara - räme ja nevakorpi, paikoin on lyhytkorsinevaa ja lyhytkorsinevarämettä. Itäosassa on pieni alue lettorämettä. Pohjoisosan itäpuolisko on heikosti kehittynyttä keidassuota, keskusta rim - pinevaa tai lyhytkorsinevaa. Suon reunoilla on pallosararämevyöhyke. Suoalasta on ojitettu 5 %. Ojat ovat Karahkalamme n länsi- ja eteläpuolella. Suon pinta viettää etelään ja itään. Vedet virtaavat Karahkaojaa pitkin Kivijokeen. Pinta on kauttaaltaan vetinen. Yleisin pohjamaalaji on hiekkamoreeni. Tau - lukossa 57 on esitetty Karahkasuon pinta-alat, keskisyvyydet j a turvemäärät syvyysalueittain. Taulukko 57. Karahkasuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät. Koko suo > 1 m > 1, 5 m> 2 m > 3 m > 4 rn Pinta -al a (ha) Keskisy - vyys (m) 1,87 2,25 2,62 3,01 3,56 4,2 6 fturvemäär3 ä (milj. m ) 5,54 5,19 4,50 3,58 2,10 0,64 Turpeista on saravaltaisia noin 57 % ja rahkavaltaisia noin 43 % (kuvat 89-91). Yleisimmät turvelajit ovat puhdas rahkaturve (noin 13 %), sararahkaturve (noin 10 %) ja rahkasaraturve (noin 9 %). Turpeen lisätekijöitä tavataan vähän. Rahkavaltaiset turpeet sijaitsevat pääosin suon pohjoisosassa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on noin 5 % ja varpujenjäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on noin 16 %. Liekoja on erittäin vähän. Tilavuustarkat näytteet on otettu pisteiltä A ja B 600. Vesipitoisuudet ovat molemmilla pisteillä korkea t (ka. 94,5 %) ja siitä johtuen kuivatilavuuspainot ovat hyvi n alhaiset (ka. 46,4 kg/m3 ). Tehollinen lämpöarvo o n

95 keskimäärin 20,2 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudella 8,9 MJ/kg. Tuhkapitoisuus on alhainen (ka 2,0 %) (taulukko 58). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,7, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,1 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,2. Suossa on heikosti maatunutta turvetta 4,02 milj. m 3 (72,6 %) j a hyvin maatunutta 1,52 milj. m 3 (27,4 %). Karahkasuon pohjoisosassa (B-linjasto) pintaosassa on noin metrin vahvuinen heikosti maatunut rahkaturvekerros. Lisäksi tämä osa on erittäin vetinen. Suon eteläosan (A-linjasto)

96 140 turvelaji on pääasiassa heikosti maatunut rahkaturve. Länsi - osassa on suon pinnalla noin 0,5 metrin heikosti maatunut rahkaturvekerros. Pinta on vetinen ja Karahkalampi vaikeuttaa länsiosan kuivatusta. Koska näiden seikkojen lisäksi vielä turpee n kuivatilavuuspaino ja lämpöarvo ovat huonoja ei Karahkasuota suositella turvetuotantoon.

97 Komppasuo (kl , x = 72970, y = 4560 ) Komppasuosta on aikaisemmin annettu lausunto (Virtane n 1982). Suo sijaitsee noin 15 km Oijärveltä pohjoiseen metsäautotien varrella suhteellisen jyrkkäpiirteisessä moreenimaastoss a (kuva 92). Suo rajoittuu idässä Keväojaan, luoteessa Hamarijärveen ja Pikkujärveen. Komppasuo muodostuu neljästä altaasta. Altaita erottavat toisistaan moreenisaarekkeet.

98 Komppasuon vallitsevina suotyyppeinä ovat sara-, rimpija lyhytkortinen neva sekä suon laidoilla sara- ja pallosararäme. Koillis- ja eteläosissa tavataan runsaasti ruskosammalpintaisia suotyyppejä. Reunoilla on yleisesti lettorämettä.

99 144 Pohjoisosaa leimaa ruohoinen saraneva. Koko suo on luonnontilai - nen, ojitusta on vain moreenisaarekkeiden reunoilla. Nevaosat ovat useimmiten erittäin vetisia. Vedet laskevat luoteisosast a Hamarijokea Kuivajokeen ja muualta Kivijokeen. Suon pohja on loivapiirteinen, mutta kumpuileva. Turpeen alla on useita laajoja matalikkoja. Pohjan maalaji on pääasias - sa hiekkaa tai hiekkamoreenia. Järvien läheisyydessä tavataa n liejukerrostumia, joiden paksuudet eivät yleensä ylitä metriä. Komppasuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalu - eittain on esitetty taulukossa 59. Taulukko 59. Komppasuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Koko suo > 1 in >1,5 m> 2 in > 3 in > 4 in Pinta-al a (ha) Keskisy - vyys (m) 1,46 2,02 2,20 2,71 3,41 4,2 5 Turvemäär3 ä (milj. m ) 13,68 11,59 10,23 6,99 1,74 0,17 Turpeista on saravaltaisia noin 65 % ja rahkavaltaisi a noin 34 %. Ruskosammalvaltaisia turpeita on noin 1 %. Rahkavaltaisia turpeita on eniten suon keskiosassa lampien ympäristöss ä sekä suon kaakkoisosassa (kuvat 93-96). Turpeen lisätekiöinä tavataan yleisimmin puuta ja varpuja, joita molempia on noi n 10 % :ssa turpeista. Liekoja on koko suolla erittäin vähän. Komppasuon turpeen tuhkapitoisuus on alhainen (ka. 3,8 %). Vesipitoisuus vaihtelee % (taulukko 60). Turpeen tilavuuspaino vaihtelee melkoisesti suon eri osissa ollen suon poh - jois- ja itäosissa yleensä kg/ m 3 sekä etelä- ja länsi - osissa kg/m 3. Kuivan turpeen keskimääräinen tehollinen lämpöarvo on 19,8 MJ/kg. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, heikosti maa - tuneen pintakerroksen 3,2 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,1. Suossa on heikosti maatunutta turvetta 7,25 milj. m3 (53 %) j a hyvin maatunutta 6,43 milj. m3 (47 %). Parhaiten maatuneit a ovat suon pohjois- ja itäosan turpeet (kuvat 93-96). Länsi - ja eteläosan turpeet ovat valtaosin heikosti maatuneita, johtuen näiden osien vetisyydestä. Heikosti maatuneet turpeet ova t osittain saravaltaisia.

100 Polttoturvetuotannon kannalta Komppasuon käyttökelpoisena alueena voidaan pitää sen yli 1,5 m :n syvyistä osaa, jonk a pinta-ala on noin 465 ha. Tästä voidaan saada tuotantoon noi n 370 ha, sillä Komppasuon luoteisosa on vaikeasti kuivattavissa. Tuotantoon soveltuva alue on rikkonainen. Turve on pääosi n heikosti maatunutta, mutta saravaltaista. Polttoturpeeksi huonosti soveltuva, maatumaton pintarahkakerros on myös paikoi n haitallisen paksu, vaihdellen cm. Komppasuon teollisesti käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 6,3 milj. suo-m 3. Komppasuo soveltuu pääosin jyrsinturvetuotantoon.

101 Turkkisuo (kl , x = 72970, y = 4586 ) Turkkisuosta on aikaisemmin annettu lausunto (Virtane n 1982). Suo sijaitsee 20 km Oijärveltä koilliseen metsäautotie n varressa. Suo rajoittuu pohjoisessa Keväjärveen, idässä Keväjokeen ja muualla kumpuilevaan moreenimaastoon (kuva 99). S e muodostuu kandesta NW-SE -suuntaisesta säännöllisestä altaasta, joiden suurimmat syvyydet ovat noin 5 m. Turkkisuon vallitsevina{suotyyppeinä ovat erilaiset ne - vat, kuten saraneva, rimpineva ja lyhytkortinen neva. Suon eteläpäässä on eksentrinen kermikeidas, joka koostuu keidasrämeestä ja silmäkenevasta. Keskiosissa suota tavataan rehevi ä lettorämeitä ja rimpilettoja. Keväojan varressa on korpia j a rämeitä. Suon pohjoisosa on vetinen. Turkkisuo on lähes luonnontilainen, ainoastaan sen reunoilla on ojitusta. Vedet laskevat suon länsiosista Keväojaa myöten Kivijokeen ja itäosast a suoraan Kivijokeen. Turkkisuon syvimmät alueet ovat sen pohjois- ja keskiosissa. Suon pohja on tasainen eikä pinnanalaisia karikoita ole tavattu. Pohjan maalaji on pääasiassa moreenia tai hiekkaa, jot a paikoin peittävät liejut. Taulukossa 61 on esitetty Turkkisuo n pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain.

102 152 Taulukko 61. Turkkisuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Koko suo > 1 m > 1, 5 m> 2 m > 3 m > 4 m Pinta-al a (ha) Keskisyvyys (m) 1,75 2,19 2,42 2,91 3,72 4,4 6 Turvemäär.j ä (milj. m ) 10,13 8,87 7,98 5,81 2,79 1,07 Turpeista on saravaltaisia noin 73 % ja rahkavaltaisi a on noin 27 %. Rahkaturpeita on pääasiassa suon etelä- ja pohjoisosissa (kuvat ). Suon keskiosassa ovat saraturpee t vallitsevina. Turpeen lisätekijöinä tavataan varpua, tupasvil - laa ja puuta. Varpusara- ja varpurahkasaraturpeiden osuus kai - kista turpeista on noin 20 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 6,4 %. Valtaosassa suota liekoja e i ole lainkaan, mutta suon reunaosissa niitä esiintyy paikoi n runsaasti. Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen (ka. 3,2 %) ja vesipi - toisuus suhteellisen korkea, vaihdellen yleensä 87 ja 96 % : n välillä. Turpeen tilavuuspaino vaihtelee melkoisesti ollen ete - läosissa yleensä kg/m 3 ja suon keski- ja pohjoisosissa vain kg/m 3. Turkkisuon turpeiden lämpöarvot ova t yleensä matalia tehollisen lämpöarvon vandellessa 17,2-23, 0 MJ/kg (taulukko 62). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, heikosti maa - tuneen pintakerroksen 3,2 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,7. Suossa on heikosti maatunutta turvetta 3,78 milj. m3 (37,3 %) ja hyvin maatunutta 6,35 milj. m 3 (62,7 %). Polttoturvetuotannon kannalta Turkkisuon käyttökelpoisen a alueena voidaan pitää sen yli 1,5 m :n syvyistä osaa, lukuunottamatta Keväjärven läheisyydessä olevaa suoaluetta, jota ei voi - da kuivata turvetuotantoon, sillä Keväjärven pinnan taso o n suon pinnan tasolla. Tuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala o n noin 300 ha ja se muodostuu kandesta pitkänomaisesta suoaltaas - ta, jotka ovat paikoin melko kapeita. Turve on valtaosin hei - kosti maatunutta rahkasaraturvetta. Turvelajien vaihtelevuude n takia sopii kerrostuma polttoturpeeksi vain välttävästi, mutta turpeen suuri määrä korvannee heikohkon laadun. Turkkisuo n

103 153 teollisesti käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 5,8 milj. suo-m 3. Turkkisuo soveltuu jyrsinturvetuotantoon.

104 Linkkasuo (kl , x = 72980, y = 4590 ) Linkkasuo sijaitsee 20 km Oijärveltä koilliseen. Sinne johtaa metsäautotie (kuva 104). Ympäristö on vaihtelevaa mo - reenimaastoa. Allas on itä-länsi -suuntainen. Linkkasuon vallitsevina suotyyppeinä ovat erilaiset neva t (62 %), joista yleisimmät ovat rimpineva ja lyhytkortinen nev a (kuva 105). Suon reunaosat eli 30 % suoalasta on ojitettu. Ojat ovat uusia. Vedet laskevat Linkkasuolta Keväjärveen, jos - ta edelleen Keväojaa myöten Kivijokeen. Suon pohja on muodoltaan kumpuileva ja jyrkkäpiirteinen. Sen maalaji on pääasiass a moreenia, mutta altaan keskellä on myös silttiä. Paikoin tava - taan metrinkin paksuisia liejukerroksia. Alla olevassa taulu - kossa 63 on esitetty Linkkasuon pinta-alat, keskisyvyydet ja, turvemäärät syvyysalueittain. Taulukko 63. Linkkasuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Koko suo > 1 m > 1, 5 m> 2 m > 3 m > 4 m Pinta-al a (ha) Keskisyvyys (m) 1,10 2,20 2,52 2,82 3,70 4,3 0 Turvemäär3 ä (milj. m ) 1,37 0,77 0,68 0,56 0,26 0,04 Turpeista on rahkavaltaisia noin 61 % ja saravaltaisi a noin 39 %. Suon itäosissa turpeet ovat rahkavaltaisia ja suo n länsiosissa saravaltaisia (kuva 105). Turpeen lisätekijöinä ta - vataan tupasvillaa, varpua ja kortetta. Tupasvillaa on lähinn ä rahkavaltaisissa turpeissa. Tupasvillarahkaturpeen osuus o n 17,5 % kaikista turpeista. Liekoja on koko suolla erittäin vä - hän. Linkkasuon turpeiden tuhkapitoisuus on alhainen, keskimää - rin 2,9 %. Vesipitoisuus on korkea varsinkin turpeen pintakerroksessa ollen keskimäärin 92 %. Turpeen tilavuuspaino o n yleensä alhainen tai kohtalainen, vaihdellen kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo on pintaturpeessa alhainen kasvaen pohja - kerrokseen mentäessä. Se vaihtelee 19,7-22,9 MJ/kg ja 50 % käyttökosteudella 8,6-10,2 MJ/kg. Taulukossa 64 on esitett y laboratoriomääritvsten tuloksia Linkkasuolta.

105 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, heikosti maatuneen pintakerroksen 3,6 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,9. Paksuin heikosti maatunut kerros on suon keskiosassa. Heikost i maatunutta turvetta on 0,51 milj. m 3 (37,3 %) ja hyvin maatunutta 0,86 milj. m 3 (62,7 %), Paksu,heikosti maatunut rahkaturvekerros puuttuu suon pinnalta pohjois- ja eteläosissa ja nämä ovat Linkkasuon ainoa t alueet, joita suositellaan turvetuotantoon. Näillä alueilla o n yli 1,5 metrin syvyistä aluetta noin 15 ha ja teollisesti käyttökelpoisen turpeen määrä on noin 0,3 milj. suo-m 3. Kyseesee n tulisi pienimuotoinen ja/tai tilakohtainen tuotanto palaturvemenetelmällä.

106 161 TUTKIMUSTULOSTEN TARKASTELUA Suotyypi t Tutkitut suot keskittyvät pääosin Kuivaniemen kunnan kes - ki- ja itäosiin (kuva 1). Rannikolla on soita vähän ja ne ova t nuoria ja matalia. Kuivaniemi kuuluu aapasuoalueen alatyyppiin Pohjanmaa n aapasuot (Ruuhijärvi 1960). Tästä huolimatta on useilla aluee n soilla myös eksentristen keidassoitten piirteitä. Tällaisia soi - ta ovat Hangassuo, Hetesuo, Iso Heposuo, Karahkasuo, Komppasuo, Kompsasuo, "Kyrönlampiensuo", Latosuo, Laukkulamminsuo, Lähteen - aapa, Pentinsuo ja Turkkisuo. Tutkimuspisteistä on luonnontilaisilla suotyypeillä noi n 54 %, ojikoilla 11 % ja muuttumilla 35 %. Nevoja on noin 42 % ja rämeitä noin 39 %. Tutkittujen soiden yleisimmät suotyypi t ovat ruohoinen saraneva, varsinainen saraneva, rimpineva, lyhyt - korsineva, sararäme sekä karhunsammalmuuttuma. Kuivaniemen kunnan koillisosassa on runsaasti reheviä suotyyppejä (Scorpidium-rimpiletto,Sphagnum warnstorfii-letto, Campylium stellatu m -letto, koivuletto, lettorämeet ja ruohoiset rimpi- jasaranevat). Näitä suotyyppejä on tavattu seuraavilla soilla : Turkki - suo, Komppasuo, Kompsasuo, Jähessuo, Vellisuo ja Kuurtosuo. Rehevät suotyypit johtunevat Keväjärven ja Särkijärven välill ä olevasta laajahkosta kloriittipitoisesta kalkkiliuskealueesta, jossa on myös amfiboliittisia osia (Enkovaara ym. 1953). Lisäksi koivulettoja tavataan Vitsasuolla ja Lähteenaavalla. Kunnan itäosassa Oijärven poikki kulkevan luode-kaakko -suuntaisen harjujakson reunoilla oleville soille purkautuu pohja - vesi monin paikoin aiheuttaen ympäristöstä poikkeavia suotyyppejä. Tästä on hyvänä esimerkkinä Hetesuon eteläosa (liite 1). Turvekerrostumat Kuivaniemellä tutkittujen soiden turvekerrostumissa voi - daan erottaa kolme stratigrafialtaan erilaista tyyppiä. Yleisin on turvekerrostuma, jossa on pohjalta pinnalle puhtaita sara - tai saravaltaisia turpeita. Toisena tyyppinä ovat suot,joissa

107 162 pohjalla olevan saraturpeen päällä on rahkaturvetta joko suo n reunaosissa tai keskellä. Nämä ovat nykyisiä keidassuoalueita. Kolmantena tyyppinä ovat turvekerrostumat, joissa rahka- j a saravaltaiset turpeet ovat vaihtelevassa järjestyksessä. Maatuneisuus ei Kuivaniemellä noudata mitään erityistä kerrosjärjestystä. Valtaosaltaan turpeet ovat heikosti tai keskinkertai - sesti maatuneita. Turpeista on saravaltaisia noin 63 % ja rahkavaltaisi a noin 35 %. Ruskosammalvaltaisia turpeita on noin 2 %. Eniten ruskosammalvaltaisia turpeita on Oijärven länsipuolisella suo - alueella. Tähän ryhmään kuuluvat Vasikkasuo, Hoikkasuo, Lähteenaapa, "Laukkulamminsuo", Klaavunsuo, Kontiosuo, Jääräsu o ja Susiojanlatvasuo. Tämän suoalueen länsipuolella on pien i kloriittipitoinen kalkkiliuskejakso (Enkovaara ym. 1953), jonka ravinteisuus aiheuttanee ruskosammalten runsauden (liite 2). Puunjäänteitä on kokonaisturvemäärästä keskimäärin 5,5 % ja varpuainesta yleensä 1-3 %. Poikkeuksen muodostavat Pien i Hirvisuo ja Jääräsuo, joissa kummassakin varpuaineksen osuus o n noin 9 %. Muista turpeen lisätekijöistä ovat yleisimpiä kort e ja raate, joita vain harvoin on yli 5 % kokonaisturvemäärästä. Tutkittujen soiden keskisyvyys on 1,4 metriä ja yli 1, 5 metrin alueiden 2,3 m. Turpeiden keskimaatuneisuus on 4,4. Yhteenlaskettu turvemäärä on 210 milj. suo-m 3. Liekoja on tut - kituissa soissa erittäin vähän. Liekoisuudessa ei ole merkit - täviä eroja soiden reunaosien ja keskustojen välillä (liite 3). Turpeen fysikaaliset ominaisuude t Yhteenveto laboratoriomääritysten tuloksista tutkimuspis - teittäin on esitetty taulukossa 65. Taulukossa on jokaisen näy - tepisteen määritystulosten keskiarvot ja vaihteluvälit. Kaikkiaan määrityksiä on tehty 96 näytepisteeltä, joilta on tutkit - tu 1012 näytettä. Laboratoriomääritykset on tehty turveteollisuutta varten. Happamuus eli ph vaihtelee välillä 3,1-7,1 keskiarvo n ollessa 4,8. Runsasravinteisten rehevien suotyyppien alueell a on ph keskimäärin korkeampi kuin muualla. Tämä piirre tulee nä - kyviin em. kloriittipitoisten kalkkiliuskeiden alueella. Sara - valtaisissa tutkimuspisteissä turpeen happamuus on lähes sama

108 164 suon pinnasta pohjaan, sen sijaan rahkavaltaisissa turpeissa happamuus on suurin suon pinnalla ja vähenee pohjaa kohden. Näytteiden tuhkapitoisuuksien keskiarvo on 3,9 %. Turve - kerrostumat täyttävät tuhkapitoisuuden suhteen turveteollisuus - liiton asettamat laatuvaatimukset pala- ja jyrsinturpeelle (tau - lukko 1, s. 10). Poikkeuksellisen korkeat tuhkapitoisuudet ovat Heposuolla (ka. 8,3 %) ja Luolanaavan A-linjaston alueell a (ka. 7,8 %). Tuhkapitoisuus on yleensä peltoalueilla ja sara - valtaisten soiden pintaosissa korkea. Saravaltaisissa turpeissa on tuhkapitoisuus korkeampi kuin rahkavaltaisissa. Rahkavaltaisissa turpeissa tuhkapitoisuus kasvaa pinnasta pohjalle. Tuhkapitoisuus on myös korkea tulvien vaikutuspiirissä olevill a suoalueilla (esim. Luolanaapa) sekä soilla virtaavien puroje n ympäristössä (esim. Viitaojanlatvasuo). Useat tutkituista soista ovat vetisiä. Vetisillä soill a on kuiva-ainetta tilavuusyksikköä kohden vähemmän ja siten ener - giasisältö pienempi kuin kuivilla soilla. Sara- ja rahkaturpeilla on maatumisasteen ja kuivatilavuuspainon riippuvuus samansuuntainen kuin aikaisemmin (Korpijaakko et al. 1981) o n esitetty. Kuivan turpeen teholliset lämpöarvot vaihteleva t yleensä MJ/kg (ka. 20,7 MJ/kg). Korkea tuhkapitoisuu s alentaa lämpöarvoa. Soiden käyttömandollisuudet turvetuotantoon Kuivaniemellä tutkituista 45 suosta on turvetuotantoon ar - vioitu soveltuvan 37. Näistä 25 on teolliseen tuotantoon soveltuvia ja 12 ainoastaan tilakohtaiseen tai pienimuotoiseen tuotantoon soveltuvia. Tuotantokelpoisen alueen pinta-ala on 4530 ha ja yhteenlaskettu turvemäärä 81 milj. suo-m 3. Tämän tehollinen energiasisältö on yhteensä 148 milj. GJ eli 41 milj. MWh. Tiedot tuotantoon soveltuvista soista, niiden teollises - ti käyttökelpoisista turvevaroista ja energiasisällöstä o n koottu taulukkoon 66. Teolliseen turvetuotantoon soveltuvat suot ovat yleens ä laajoja ja luonnontilaisia. Tällaisten soiden kuivatus, kunnostus ja tuotantoon ottaminen vaativat pitkäjännitteistä

109 Taulukko 66. Turvetuotantoon soveltuvat suo t N :o Suon nimi Kok o pa ten Tuotantokelpo isen aluee n pa Tuotantokelpoisen turpeen Suon energiasisä1t o määrä milj. suo-m 3 Teholline n 50 6 : n käyttökost. milj. milj. JYrse n - Pala - turve yhteensä GJ MWh GJ MWh tutve Suolle sovel - tuva tuotantomuoto Soveltu - vuus tur - vetuotan - toon Tuotantoa vaikeut - tavia tekijöit ä 1. Polvisuo ,50-5,50 9,15 2,54 8,10 2,25 teoll. * vetisyys, rahkaisuu s 2. Kompsasuo ,10-4,10 6,36 1,77 5,67 1,58 teoll. * turvelaji, vetisyy s 3. Vasikkasuo ,40-5,40 8,42 2,34 7,45 2,07 teoll. * turvelaji, vetisyy s 4. Leväsuo ,90-1,90 3,75 1,04 3,32 0,92 teoll. ** epätasainen pohj a 5. Puutiosuo ,40-3,40 7,07 1,97 6,26 1,74 teull. ** suokuvio, vetisyy s 7. Huopasuo ,20 0,20 0,42 0,12 0,37 0,10 tilakoht.pienimuot. ** * 8. Heposuo ,50-1,50 3,12 0,87 2,76 0,77 teull. 9. Jääräsuo ,20 0,40 1,60 3,16 0,88 2,80 0,78 teoll. ** tuhkapitoisuu s 10. Kontiosuo ,80-2,80 3,75 1,04 3,26 0,91 teoll. * vetisyys, kuivatilavuuspaino 11. Lavasuo ,30-2,30 4,78 1,33 4,23 1,18 teoll. ** * 12. Vellisuo ,22 0,22 0,46 0,13 0,40 0,11 tilakoht.pienimuot. ** * 14. Iso Saarisuo ,60 0,16 0,76 1,18 0,33 1,04 0,30 teoll. pienimuot. ** lämpöarvo, vetisyy s 16. Pieni Hirvisuo ,00-1,00 1,49 0,42 1,32 0,37 teoll. ** kuiva-aine 17. "TSyvänojansuo" ,70-0,70 1,80 0,50 1,65 0,46 teull. ** puusto 18. "alimmainen ,20 0,20 0,37 0,10 0,33 0,09 pienimuot.tilakoht. sijärvensuo" uu 19. Latosuo ,15 0,15 0,40 0,11 0,37 0,10 pienimuot. *** liekoisuu s 20. Mätäslammin - neva ,45 0,45 0,90 0,25 0,78 0,22 tilakoht.pienimuot. * turvelaji,maatuneisuu s 21. "Rimpijärven ,90 0,20 2,10 4,01 1,12 3,51 0,98 teoll.,pienimuot. suo" tilakoht. ** tuhka, maatuneisuu s 22. Luolanaapa ,10 3,10 5,72 1,59 5,08 1,41 tilakoht. pienin. ** maatuneisuus, tuhk a 23. Ukonpolttamansuö ,20-1,20 2,68 0,75 2,36 0,66 teull. ** * 24. Eteläsuo ,70-0,70 1,54 0,43 1,36 0,38 teoll. ** * 25. Viitaojanlat - vasuo ,50-5,50 9,20 2,56 8,03 2,23 teoll. * vetisyys,tuhka,kuiva Vitsasuo ,50 0,50 1,23 0,34 1,08 0,30 pienimuot. * tuhka, maatuneisuu s 27. Hoikkasuo ,70 0,70 1,39 0,39 1,24 0,34 tilakoht.pienimuot. ** suokuvi o 28. Lähteenaapa ,60-0,60 1,05 0,29 0,92 0,27 teull. ** kuiva-aine 30. Klaavunsuo ,20-8,20 11,99 3,39 10,51 2,92 teoll. ** vetisyy s 32. Susiojanlat ,90-0,90 1,67 0,46 1,48 0,41 teull. tuhka vasuo 33. Kuurtosuo ,60-1,60 2,72 0,76 2,41 0,67 teoll. * kuivatus,vetisyy s 34. Iso Savisuo ,90-1,90 3,28 0,91 2,84 0,79 teoll. tuhka, tilavuuspain o 35. Savilamminsuo ,30-3,30 7,70 2,14 6,85 1,90 teoll ** tuhk a 38. Hangassuo ,70-1,70 3,18 0,88 2,81 0,78 teull. * pohja,suokuvio, turvelaj i 39. xaupinsuo ,50 0,30 0,80 1,67 0,46 1,48 0,41 t eon. t.pienimuot. ** turvelaji, pinta-ala teoll. 40. "Pohjoinen lat ,70-1,70 3,33 0,93 2,95 0,82 teoll. ** * vasuo" 41. Pentinsuo ,00-2,00 3,48 0,97 3,16 0,88 teoll. * kulkuyht.,suokuvi o 43. Komppasuo ,30-6,30 13,79 3,83 12,34 3,42 teull. * vetisyys, turvel.suokuvio 44. Turkkisuo ,80-5,80 11,20 3,11 9,90 2,76 teoll. * vetisyys,turvelaj i 45. Linkkasuo ,30 0,30 0,58 0,16 0,52 0,14 tilakoht.,pleni - moot. Yhteensä ,20 6,88 81,08 147,99 41,21 130,94 36,42 ** turvelaji,pohj a hyvä ** * kohtalainen * * välttävä

110 166 suunnittelua ja suuria pääomia. Sen sijaan kun suolla on vanh a ojitus tai kun suo on raivattu pelloksi, on pienimuotoiseen tur - vetuotantoon hyvät mandollisuudet,mikäli turpeen laatu on kelvollista palaturvemenetelmällä tuotettavaksi. Monelle tässä raportissa tuotantoon esitettävälle suoll e on huonot tieyhteydet, mutta koska metsäautotieverkosto laaje - nee jatkuvasti, ei valmiin tiestön puuttumista ole pidetty tuo - tantoa haittaavana tekijänä. Tämä tutkimus on keskittynyt vain suurille soille. Kuivaniemellä on kuitenkin runsaasti turvepohjaisia peltoja, jotk a soveltuvat ilman kuivatustöitä tilakohtaiseen turvetuotantoon. Kuivaniemen turvetuotantoon soveltuvien soiden turve o n yleensä heikosti maatunutta saraturvetta. Mutta koska suo t ovat yleensä suuria ja lähekkäin, korvaa turpeen suuri määr ä heikosta maatuneisuudesta johtuvia laadullisia puutteita. Suu - rista tuotantoalueista johtuen turvetta voidaan tuottaa suuris - sa teollisissa yksiköissä. Palaturvetuotannon mandollisuuksi a turpeen heikko maatuneisuus ja saraisuus vaikeuttaa huomattavasti alentaen turvepalojen koossapysymistä. Soiden suojel u Kuivaniemen kunnassa on yhteensä noin 4000 hehtaaria suo - ta, joka kuuluu valtioneuvoston 1979 ja 1981 vahvistamiin soidensuojelun perusohjelmiin (I ja II). Suojelusuot koostuvat kokonaan Kuivaniemellä olevista Iso Hirviaapa - Lähteenaapan - (1120 ha), Tuliaapa - Heposuon-(720 ha), Jänessuon-(900 ha ) alueista sekä osittain Kuivaniemellä ja osittain Simossa olevis - ta Veittiaavan - Lähteenaavan-(2710 ha), Iso Saarisuo - Hoikka - suo - Musta-aapa-(750 ha) ja Rimpijärvi - Uusijärvi -alueist a (1360 ha) (Maa- ja metsätalousministeriö 1981). Tutkimus Kuivaniemen soista on tehty pääosin turveteolli - suutta varten, mutta muutamilla soilla on myös havaittu suoje - lullisia arvoja. Arviot suojelusta on tehty lähinnä kasvillisuuden ja suotyyppien perusteella. Linnustoa ja marjaisuutt a ei ole systemaattisesti arvioitu. "Kyrönlampiensuo" on maisemallisesti arvokas. Suo sijait - see harjujakson yhteydessä ja muodostaa _yhtenäisen maisemakoko - naisuuden Kyrönlampien kanssa. Se liittyy lisäksi tärkeään

111 167 pohjavesialueeseen. Hetesuo on monien lähteidensä takia arvokas. Se sijait - see Hepokankaan deltan vieressä ja suolle purkautuvien monie n lähteiden ympärillä on lähdesoistumia. Turkkisuolla, Komppasuolla, Kompsasuolla, Vitsasuolla j a Kuurtosuolla on pienialaisia lettokasvustoja, jotka ovat kas - villisuudeltaan arvokkaita. Kuivaniemi on poronhoitoaluetta ja avoimet, saraiset suo t ovat välttämättömiä porojen kesälaitumina. Nyt tutkituist a soista porojen kesälaitumina toimivat mm. Klaavunsuo, Hetesuo, Laukkulamminsuo ja Kompsasuo. KIITOKSE T Geologisen tutkimuslaitoksen turvetutkimuksia Kuivaniemel - lä ovat johtaneet 1981 ja 1982 geologit Kimmo Virtanen ja 011 i Ristaniemi. Kenttätutkimuksia ovat myös suorittaneet tutkimus - assistentti Teuvo Herranen ja harjoittelijat Sakari Rehell j a Pentti Zetterberg. Linjoituksia ja vaaituksia on tehnut nelj ä kenttätutkimusapulaista työnjohtaja Reijo Rantapelkosen johdolla. Turpeen laboratorioanalyysit ovat tehneet laboratorio - mestari Seija Parviainen sekä laboratorioapulaiset Päivi Tuhka - nen, Aino Saastamoinen, Arja Tuovinen ja Ulla Hirvonen. Suo - kartat ja profiilit ovat puhtaaksipiirtäneet piirtäjät Ritv a Jokisaari, Riitta Käsnänen ja Tuula Vornanen. Puhtaaksikirjoi - tuksen on suorittanut apulaiskanslisti Pirkko Surakka. Raportin ovat lukeneet tutkijat Martti Korpijaakko j a Jukka Häikiö, joiden asiantuntemuksella tekemistä muutosehdo - tuksista tekijät ovat kiitollisia. Kaikille tämän raportin eri työvaiheisiin osallistuneil - le tekijät esittävät parhaimmat kiitoksensa.

112 168 KIRJALLISUU S Enkovaara, A., Härme, M. ja Väyrynen, H Kivilaji - kartta ja kivilajikartan selitys. Lehdet C5 - B5, Oulu - Tornio. Suomen geologinen yleiskartta 1 : Häikiö, J Kuivaniemen turvevarat ja niiden käyttö - kelpoisuus. Väliraportti. Geologinen tutkimuslaitos, Maaperä - osasto, Raportti P13,6/80/12. Korpijaakko, M Perhon, Halsuan, Vetelin ja Kausti - sen kuntien turvevarat ja niiden käyttömandollisuudet. Geologi - nen tutkimuslaitos, Tutkimusraportti No s. Korpijaakko, M., Häikiö, J. ja Leino, J Vesipitoi - suuden ja maatuneisuuden vaikutus turpeen kuivatilavuuspainoon. Suo vol (2) Lappalainen, E., Häikiö, J. ja Heiskanen, P., Suo - men suovarat. Geologinen tutkimuslaitos, Maaperäosasto, Raport - ti P 13,4/80/ s. Lappalainen, E., Sten C-G. ja Häikiö, J., Turvetutkimusten maasto-opas. Geologinen tutkimuslaitos, Opas N : o s. Lummaa, M Turvetutkimusten tietojenkäsittelyjär - jestelmän kuvaus. Geologinen tutkimuslaitos, Maaperäosasto, Raportti P13.4/82/111. Maa- ja metsätalousministeriön soidensuojelutyöryhmä Soidensuojelun perusohjelma. Komiteamietintö 1977 :48. Maa- ja metsätalousministeriön soidensuojelutyöryhm ä Soidensuojelun perusohjelma. Komiteamietintö 1980 :15. Maa- ja metsätalousministeriön soidensuojelutyöryhm ä Valtakunnallinen soidensuojelun perusohjelma. Ruuhijärvi, R Ober die regionale Einteilung der Nordfinnischen Moore. Ann. Bot. Soc. "Vanamo" 31 (1). Tuittila, H Ennakkotieto uudesta turvearviointi - menetelmästä. Suo vol (1). Turveteollisuusliitto, Turveteollisuusliiton polt - toturpeen laadunmääritysohje. Turveteollisuus 1976 (3), Turveteollisuusliitto Turveteollisuusliiton pala - turpeen luokitus Turveteollisuus 1982 (3) 64.

113 169 Virtanen, K Kuivaniemen Turkkisuon turvevaroist a ja niiden käyttökelpoisuudesta. Geologinen tutkimuslaitos, Maaperäosasto. Lausunto 5/ s. Virtanen, K Kuivaniemen Komppasuon turvevaroist a ja niiden käyttökelpoisuudesta. Geologinen tutkimuslaitos, Maa - peräosasto. Lausunto 6/ s. Virtanen, K Kuivaniemen Iso Heposuon ja Iso Saa - risuon syvyyssuhteista ja turvevaroista. Geologinen tutkimus - laitos, Maaperäosasto. Lausunto 12/82. 5 s. Virtanen, K Kuivaniemen Savilamminsuon turvevaroista ja niiden käyttökelpoisuudesta. Geologinen tutkimuslai - tos, Maaperäosasto. Lausunto 19/82. 8 s.

114

115 TURVELAJ IJAKAUMA (%-osuus ) Rahkavaltaiset (S-t) Saravaltaiset (C-t ) Rahka (S) Sararahka (CS) Suon nimi S Er5 ShS EqS PrS MnO NS-r LS-r TOT S CS ErCS ShCS EgCS PECS MnCS NCS -r LCS -r TOT CS BS Ruskosam- Puunjään - Sara IC) Rahkasara (SC) TOT S TOT C* malval- nöksiä si - TOT SC taise t sältävät * TOT * CSaBS C EEC ShC EgC PrC MnC NC-r LC-r TOT C SC ErSC ShSC EgSC PrSC MnSC NSC-r LSC- r TOT SC BC BC TOT B TOT L 1. Polvisuo Kompsasuo Vasikkasuo Leväsuo Puuticsuo Jänessuo Huopasuo i Heposuo Jääräsuo Kontiosuo Lavasuo Vellisuo " Uusijärvensuo" Iso Saarisuo Iso Heposuo Pieni Hirvisuo "TÖyvänojansuo" _ "R le immao ysen Eusijär Latosuo Mätäslamminneva "Rimpijärvensuo" ` , Luolanaap a Hkonpolttamansuo _ Eteläsuo Viitaojanlatvasuc Vitsasoo Hoikkasuo Lähteenaapa "Laukku1amminsuo" Klaavunsuo "Kyrönlampiensuo" _ _ Susiojanlatvasuo Kuurtosuo Iso Savisuo Savilamminsuo Hetesuo "Papinpalonlatvasuo" Hangassuo Kaupinsuo "Pohjoinen iatvasuo" Pentinsuo Karahkasuo Komppasuo Turkkisuo Linkkasuo Keskiarvo

116 Tilastotietojen yhteenvet o Koko suo Yli 1 m syvyinen alue Yli 1,5 m syvyinen alue Yli 2 m syvyinen alue Suon nimi Keskisyvyys Turvemää5 ä Pinta- Keskimaatuneisuus pinta_ KeskisYvyys Turvemää~ä pinta- Keskis y vyys Turvemää ä _ Keskisyvyys Turvemää a ala (m) (milj. m ) (m) (milj. m ala ) (m) (milj. m~) al a ala ta (m) (mi li. m~ ) (ha) H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 (ha) H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 (ha) H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H (ha) H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H Polvisuo 372 2,13 1,19 0,94 7,91 4,42 3,49 3,9 2,8 5, ,60 1,45 1,15 7,20 4,03 3, ,79 1,56 1,23 6,69 3,74 2, ,05 1,71 1,34 5,70 3,19 2, Kompsasuo 455 1,74 1,05 0,69 7,91 4,78 3,13 4,0 3,2 5, ,27 1,37 0,90 6,70 4,05 2, ,54 1,53 1,00 6,02 3,64 2, ,81 1,70 1,11 5,08 3,07 2, Vasikkasuo 482 1,65 0,92 0,73 7,97 4,45 3,52 4,1 2,6 6, ,09 1,15 0,95 6,88 3,77 3, ,27 1,31 0,97 6,14 3,53 2, ,62 1,54 1,08 4,46 2,62 1, Leväsuo 272 1,47 0,49 0,98 3,99 1,35 2,64 5,0 2,9 6, ,83 1,06 0,77 3,33 1,93 1, ,06 1,20 0,86 2,68 1,55 1, ,52 1,46 1,06 1,36 0,79 0,57 5. Puutiosuo ,6 8 0,5 5 1,1 3 5,57 1,8 2 3,7 5 4,9 2,2 6, ,39 0,78 1,61 4,77 1,56 3, ,65 0,87 1,78 4,24 1,39 2, ,09 1,01 2,08 3,21 1,05 2, Jänessuo 7. Huopasu o 8. Heposuo ,46 0,8 9 1,34 0,65 0,3 0 0,35 0,81 0,5 9 0,99 5,73 0,7 3 2,98 2,56 0,2 4 0,77 3,17 0,4 9 2,21 4, 2 5, 1 5,5 2, 7 2, 9 3,4 5, 4 6, 2 6, ,0 1 1,6 7 1,92 0,9 0 0,5 6 0,50 1,1 1 1,1 1 1,42 9. Jääräsuo 225 1,60 0,70 0,90 3,59 1,57 2,02 4,5 3,0 5, ,01 1,54 0,47 2,55 1,95 0, ,28 1,74 0,54 2,17 1,66 0, ,47 1,89 0,58 1,73 1,32 0, Kontiosuo 340 1,81 0,84 0,96 6,14 2,87 3,27 4,5 3,3 5, ,22 1,56 0,67 4,16 2,91 1, ,44 1,71 0,73 3,68 2,58 1, ,66 1,86 0,80 3,09 2,16 0,9 2 4,5 8 0,3 5 2,59 2,04 0,1 2 0,68 2,5 4 0,2 3 1, ,3 0 1,8 6 2,24 1,0 2 0,6 3 0,59 1,2 8 1,2 3 1,65 3,6 8 0,2 8 2,02 1,6 4 0,0 9 0,53 2,0 4 0,1 9 1, ,7 8-2,50 1,2 4-0,65 1,5 4-1,85 2,2 2-1,28 0,9 9 _ 0,33 1,23-0, Lavasuo 252 1,68 0,32 1,36 4,24 0,81 3,43 5,7 3,1 6, ,01 0,38 1,63 3,69 0,71 2, ,25 0,43 1,82 2,93 0,56 2, ,70 0,52 2,18 1,70 0,33 1, Vellisuo 120 0,97 0,11 0,86 1,16 0,14 1,02 5,7 3,4 6,0 25 1,68 0,19 1,49 0,42 0,05 0, ,93 0,22 1,71 0,29 0,03 0,26 3 2,30 0,26 2,04 0,07 0,01 0, Uusijärvensuo " 87 1,09 0,38 0,71 0,95 0,33 0,62 5,2 2,2 6,8 37 1,54 0,54 1,00 0,57 0,20 0, ,93 0,67 1,26 0,29 0,10 0,19 3 2,15 0,75 1,40 0,07 0,02 0, Iso Saarisuo 354 0,97 0,91 0,06 3,43 3,23 0,20 3,5 3,4 5, ,81 1,70 0,10 1,83 1,72 0, ,06 1,94 0,12 1,44 1,36 0, ,63 2,48 0,15 0,68 0,64 0, Iso Heposuo 375 0,79 0,55 0,24 2,98 2,07 0,90 3,9 3,0 6,0 27 1,36 0,95 0,41 0,37 0,26 0, _ _ 16. Pieni Hirvisuo 396 1,04 0,83 0,20 4,10 3,30 0,80 3,8 3,4 5,4 98 1,75 1,41 0,34 1,72 1,38 0, ,13 1,72 0,41 1,24 1,00 0, ,47 1,99 0,48 0,84 0,68 0, "Töyvänojansuo " 257 1,12 0,22 0,90 2,88 0,56 2,32 5,1 3,7 5,5 95 1,72 0,33 1,39 1,63 0,32 1, ,09 0,40 1,68 1,11 0,21 0, ,30 0,44 1,86 0,83 0,16 0, "Ammatsen v l e i nsu o Uusijär ,9 4 0,5 2 0,4 2 0,7 6 0,4 2 0,3 4 4, 6 3, 8 5, ,26 0,70 0,56 0,40 0,22 0,18 6 1,58 0,88 0,70 0,09 0,05 0, Latosuo 50 1,20 0,36 0,83 0,60 0,18 0,42 5,1 3,5 5, ,6 6 0,5 0 1,1 6 0,4 5 0,1 4 0, ,02 0,6 1 0,4 1 0,3 2 0,1 0 0, ,3 5 0,7 1 1,6 4 0, Mätäslamminneva impij4rvensuo" ,7 5 1,40 0,5 5 1,13 0,2 0 0,27 3,0 1 9,78 2,2 1 7,89 0,8 0 1,89 3, 9 3,6 3, 5 3,4 5, 0 4, ,4 0 1,93 1,0 3 1, Luolanaapa 457 1,35 1,03 0,32 6,16 4,72 1,44 3,9 3,6 4, ,63 1,25 0,38 5,32 4,08 1, ,97 1,51 0,46 3,56 2,73 0, ,39 1,83 0,56 1,80 1,37 0, Ukonpolttamansuo 235 1,17 0,79 0,38 2,75 1,85 0,89 4,2 3,7 5, ,66 1,12 0,54 2,12 1,43 0, ,86 1,25 0,60 1,73 1,17 0, ,19 1,48 0,71 0,66 0,44 0,21 0,37 0,37 0,8 4 7,92 0,6 2 6,39 0,2 2 1, ,7 9 2,21 1,3 1 1,78 0,4 7 0,43 0,4 5 6,72 0,3 3 5,41 0,1 2 1, ,57-2,07-0,50-4,59 0,0 6-3,70 0,15-0, Eteläsuo 428 1,03 0,44 0,60 4,42 1,87 2,56 4,5 3,5 5, ,66 0,70 0,96 3,16 1,33 1, ,99 0,84 1,15 2,09 0,88 1, ,41 1,02 1,39 1,01 0,43 0, Viitaojanlatvasuo 410 1,96 1,80 0,16 8,03 7,37 0,65 3,3 3,2 5, ,58 2,37 0,21 7,36 6,74 0, ,88 2,64 0,23 6,77 6,22 0, ,17 2,91 0,26 5,99 5,50 0, Vitsasuo 190 1,28 0,53 0,75 2,43 1,00 1,43 5,6 3,5 7,0 88 2,03 0,83 1,20 1,79 0,73 1, ,24 0,92 1,32 1,57 0,65 0, ,59 1,07 1,53 1,04 0,43 0, Hoikkasuo 148 1,19 0,76 0,43 1,76 1,12 0,64 4,1 3,7 4,9 76 1,75 1,11 0,64 1,33 0,85 0, ,96 1,25 0,71 1,08 0,69 0, ,26 1,44 0,82 0,56 0,36 0, Lähteenaapa 470 1,30 1,12 0,18 6,12 5,25 0,87 3,6 3,3 5, ,97 1,69 0,28 4,80 4,12 0, ,23 1,91 0,32 3,99 3,43 0, ,59 2,22 0,37 2,82 2,42 0, "Laukkulamminsuo " 305 1,26 0,95 0,31 3,84 2,88 0,95 3,8 3,4 5, ,74 1,31 0,43 3,04 2,29 0, ,00 1,51 0,50 2,32 1,75 0, ,30 1,73 0,57 1,24 0,93 0, Klaavunsuo 627 1,78 1,16 0,62 11,15 7,27 3,88 3,9 3,3 5, ,31 1,51 0,80 10,05 6,56 3, ,50 1,63 0,87 9,31 6,07 3, ,80 1,83 0,97 7,62 4,97 2, Kyrön1ampiensuo " 64 1,37 0,92 0,45 0,88 0,59 0,29 4,0 3,4 5,2 34 2,00 1,35 0,65 0,68 0,46 0, ,27 1,53 0,74 0,57 0,38 0, ,39 1,61 0,78 0,48 0, ,16 Susiojanlatvasuo 145 1,29 0,57 0,72 1,87 0,83 1,04 5,5 3,2 7,3 85 1,75 0,78 0,97 1,49 0,66 0, ,11 0,94 1,17 1,20 0,53 0, ,18 0,97 1,21 0,54 0,24 0, Kuurtosuo 466 2,04 0,79 0,26 4,87 3,67 1,20 3,9 3,4 5, ,66 1,26 0,41 3,30 2,49 0, ,21 1,67 0,54 2,10 1,59 0, ,54 1,92 0, ,52 1,15 Iso 0,37 Savisu o 463 1,77 1,44 0,33 8,21 6,66 1,54 3,7 3,4 5, ,23 1,81 0,42 7,16 5,81 1, ,48 2,01 0,47 6,36 5,17 1, ,79 2,27 0,52 5,14 4,17 0, Savilamminsuo 380 1,63 1,45 0,18 6,20 5,51 0,70 3,3 3,1 5, ,92 1,70 0,22 5,56 4,93 0, ,26 2,01 0,25 4,30 3,82 0, ,34 2,08 0,26 3,89 3,45 0, Hetesuo 231 1,49 1,25 0,24 3,44 2,88 0,56 3,6 3,2 5, ,82 1,53 0,30 3,04 2,55 0, ,07 1,73 0,34 2,38 1,99 0,39 77 " 2,29 1,92 0,37 1,77 1,48 0, Papinpalonlatvasuo " 230 0,92 0,32 0,60 2,11 0,74 1,37 4,6 3,3 5, ,39 0,49 0,91 1,42 0,50 0, ,75 0,61 1,14 0,49 0,17 0, Hangassu 5 o 208 1,55 1,19 0,35 3,22 2,49 0,74 3,7 3,3 5, ,12 1,64 0,48 2,65 2,04 0, ,40 1,85 0,55 2,28 1,76 0, ,62 2,02 0,60 1,89 1,46 0,4 3 Kaupinsuo 300 1,19 0,80 0,39 3,58 2,41 1,17 3,9 3,2 5, ,51 1,02 0,50 2,67 1,79 0, ,82 1,23 0,60 1,48 0,99 0, ,18 1,47 0,71 0,59 0,40 0, Pentinsu o 42. Karahkasuo 43. Komppasuo 44. Turkkisuo 45. Linkkasuo 40. "Pohjoinen latvasuo" 345 1,41 0,78 0,63 4,85 2,70 2,15 4,7 3,2 6, ,21 1,23 0,98 3,86 2,15 1, ,50 1,39 1,11 3,40 1,89 1, ,75 1,53 1,22 2,88 1,60 1, ,09 0,71 0,38 7,25 4,71 2,54 3,9 3,3 5, ,55 1,00 0,54 5,08 3,30 1, ,92 1,25 0,67 3,03 1,97 1, ,40 1,56 0,84 1,42 0,92 0, ,87 1,36 0,51 5,54 4,02 1,52 3,7 3,1 5, ,25 1,63 0,62 5,19 3,77 1, ,62 1,90 0,72 4,50 3,27 1, ,01 2,18 0,83 3,58 2,60 0, ,45 0,77 0, ,68 7,25 6,43 4,6 3,2 6, ,02 1,07 0,95 11,59 6,14 5, ,20 1,17 1,03 10,23 5,42 4, ,71 1,44 1,27 6,99 3,70 3, ,75 0,65 1,10 10,13 3,78 6,35 4,8 3,2 5, ,19 0,82 1,37 8,87 3,31 5, ,42 0,90 1,52 7,98 2,98 5, ,91 1,09 1,82 5,81 2,17 3, ,10 0,41 0,69 1,37 0,51 0,86 5,0 3,6 5,9 35 2,20 0,82 1,38 0,77 0,29 0, ,52 0,94 1,58 0,68 0,25 0, ,82 1,05 1,77 0,56 0,21 0,3 5 Yhteensä/keskiarv ,41 0,86 0,55 210,27 128,05,_ 82,20 4,4 3,2 5, ,00 1,25 0,75 165,25103,37 61, ,31 1,45 0,86 135,88 85,27 50, ,42 1,55 0,87 96,92 61,