Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8. Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8. Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä"

Transkriptio

1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8 Tapio Toivonen PIHTIPUTAAN TURtIEVARAT Kp;YTTÖKELPO ISUUS JA NIIDE N Osaraportti Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä Espoo 1982

2 SISÄ.LTO 1 Johdanto e s Tutkimuksen tarkoitus Tutkimusmenetelmät ja aineistot 7 2. Alueen luonnonolot Maa- ja kallioperä. : Soiden yleinen kuvaus, Tutkitut suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon Tulosten tarkastelua Turpeen paksuus ja turvemäärä Turvelaj it ja maatunei sus Tuhkapitoisuus ja.lämpcsarvo Vesipitoisuus ja happamuus Turvetuotantoon soveltuvat suot,,, Yhteenveto 7 3 Kirjallisuutta 75

3 I. JOHDANTO 1.1. Tutkimuksen tarkoitus Geologisen tutkimuslaitoksen toimesta suoritettiin Pih - tiputaan kunnassa vuonna 1981 turvevarojen teollista käyttökelpoisuutta selvittäviä tutkimuksia. Aikaisemmi n on vuonna 1962 tutkittu kandeksan suota kunnan alueella. Tutkimuksen tarkoituksena on antaa mandollisimman moni - puolinen ja luotettava kuva Pihtiputaan kunnan alueell a olevista soista, niiden turvemäaristä, turvelajeista, kerros_jårjestyksestä sekå turpeen keskeisimmistä. fysi - kaalis-kemiallisista ominaisuuksista. Tutkimuksessa on pääpaino asetettu turvetuotantoon soveltuvien suoaluei - den sekä näiden turvemäärän, -laadun ja energiasisällön selvittämiseen. Suolle laadittua linjaverkostoa käyttäen tutkittiin turvelajin, sen esiintymissyvyyden ja maatuneisuuden lisäk - si myös suhteellinen kosteus ja puuaineksen määrä. Lisäk - si otettiin turvenäytteitä laboratoriomäärityksiä varten. Näyttei.stä.määritettiin turvelajin ja maatumisasteen li - säksi tuhkapitoisuus, ph-arvo, vesipitoisuus ja lämpöarvo. Tässä osaraportissa on esitetty suokohtainen selvity s vuosien 1962 ja 1981 tutkimuksi.'sta. Vuonna 1962 tehdyt tutkimukset eivät ole kaikilta osin täysin vertailukel - poisia vuoden 1981 tutkimuksiin. Tulosten ilmaisutapa on kuitenkin pyritty yhdenmukaistamaan. Koska tässä osa - raportissa on mukana vain 17,3 % kunnan 20 ha ja sitä suurempien suoalueiden pinta-alast a, tullaan turvetutkimuksia jatkamaan. Tutkittujen soiden sijainti näkyy kuvassa 1.

4 - 6 - L.. Jämsänneva (1981 ) 2.. Mäntysuo (1962 ) 3. Vihviläsuo (1962 ) 4. Joutsenneva (1962 ) 5. Mäntys uo {1962 ) 6. Väljänneva (1962 ) 7. Hinkaloneva (1962 ) 8. Suurisuo (1981 ) 9. Heinäneva (1981 ) 10. Suurisuo (1962) 11. Häyhtiönneva (1981 ) 12.., Haapasuo (1981 ) 13. Kanasensuo (1981 ) 14. Männikönneva (1981 ) 15. Suurusneva (1981 ) 16. Pyytneva (1962 ) 17. Konnunsuo (1981 ) 18. Ko ivujoenräme (1981 ) 19. Suursuo (1981 ) 20. Rahkasuo (1981 ) Kuva 1. Pihtiputaan kunnan alueella vuosina 1962 ja tutkitut suot.

5 Tutkimusmenetelmät ja.aineisto t Kenttätutkimukset.suoritettiin siten, että kullekin tutki t- tavalle suolle laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suo n hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinj asta ja sitä vastaan kohtisuoraan olevista poikkilinjoista (Lappalainen et al. 1978) Poikkilinjojen väli on yleensä 400 m. 100 m :n vä - lein suoritetun normaalin tutkimuksen lisäksi mitattiin turpeen paksuus tutkimuslinjoilta 50 m :n välein. Runkolinjas - toa täydennettiin lisäksi usealla suolla 200.m :n välein ap u- linjastolla, jolta tutkittiin turpeen paksuus 100 m :n välein tarkempien syvyystietojen saamiseksi. Osa pienialaisista soista tutkittiin hajapisteillä. Tutkimuslinjat vaaittiin suon pinnan kaltevuussuhteiden selvittämiseksi. Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vet i syys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä ja rim pinen) mättäisyys (10 % :eina) ja mättäiden keskimääräinen korkeus. Lisäksi määritettiin puuston puulajisuhteet, t i - heysluokka ja mandolliset hakkuut. Turvekerrostumien kaivauksissa tutkittiin 10 cm :n tarkkuudel - la pääturvelajien ja mandollisten lisätekijöiden suhteellise t osuudet (6-asteikolla), turpeen maatuneisuus (von Postin 10 - asteikolla), kosteus (5-asteikolla), kuituisuus (0 6-astei - kolla) sekä. tunnistettiin siemenet ja sarojen pähkylät. Li - säksi erotettiin mandolliset liej,ukerrostumat ja määritettii n pohjamaan laatu. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) esiinty - misen arvioimiseksi kunkin tutkimuspisteen umpäristö plik - tattiin 2 m :n syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa.-todetut lieko-osumat on ilmoitettu erikseen 0 1 m :n ja 1 2 m :n väli - sissä vyöhykkei.ssä'kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä. Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmän mukaan, jossa kantopitoisuus on jaettu viiteen eri ryhmään : liekoj a esiintyy hyvin vähän (alle 1 %), vähän (1 2 %), kohtalaisest i (2 3 %), runsaasti (3 4 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %).

6 - 8 - Suotyypeistä ja turpeista. käytetyt lyhenteet ovat seuraavat : IAvosuot 1. Varsinainen letto VL, 2. Rimpiletto RIL 3. Saraneva SN 4. Lyhyrkortinen neva LKN 5. Rahkaneva RN 6. Rimpineva RIN 7. S ilmäkeneva SIN 8. Kalvakkaneva KN 9. Vesineva. VN IIIKorvet 1. Lehtokorpi. LHK 2. Lettokorpi LK 3. Ruoho- ja heinäkorpi RHK 4. Nevakorpi NK 5. Varsinainen korpi VK 6. Kangaskorpi KGK 7. Rääseikkökorpi RÄK Pääturvelaji t 1. Rahkaturve S 2. Sararahkaturve CS 3. Ruskosammalrahkaturve B S 4. Saraturve C 5. Rahkasaraturve S C 6. Ruskosammalsaraturve BC 7. Ruskosammalturve B 8. Rahkaruskosammalturve SB 9. Sararuskosammalturve CB ITRämee t 1. Lettoräme LR 2. Kangasräme KGR 3. Sararäme SR 4. Korpiräme KR 5. Isovarpuinen räme IR 6. Tupasvillaräme TR 7..Rahkaräme RR 8..Keidasräme KER IVMuuttuneetsuotyypi t 1. Ojikot o j 2 : Muuttumat mu - 3. Turvekankaat tk - Ruohoturvekangas rhtk - Mustikkaturvekangas mt k - Puolukkaturvekangas pt k - Varputurvekangas vatk - Jäkäläturvekangas jatk Kytöheitto kh 5. Pelto pe Lisätekijät 1. Tupasvilla (Eriophorum) E r 2. Puuaines (Lignidi) L 3. Varpuaines (Nanolignidi) N 4. Korte (Equisetum) Eq 5. Järviruoko (Phragmites) Phr 6. Suoleväkkö (Scheuchzeria) Sch 7. Tupasluikka (Trichophorum) T r 8. Raate (Mer.ycmthes) Mn

7 - 9 - Useammista soista, joiden kentt'åtutkimusten perusteella voitiin katsoa soveltuvan turvetuotantoon, otettiin suon koos - ta riippuen 1 2 pinnasta pohjaan ulottuvaa näytesarjaa laboratoriotutkimuksia varten. Näytteenottopaikka valittiin si - ten, että se edustaa mandollisimman hyvin suon turvekerro s - tumia. Näytteistä määritettiin laboratoriossa ph-arvo, vesipitoi - suus painoprosentteina (145 C :ssa kuivattuna), tuhkapitoi - suus prosentteina ( Ccssa polttamalla) kuivapainos - ta sekä lämpöarvo Gallenkampin ballistisella pommikalorime t - rillä Kairaustulosten tulkintaa on havainnollistettu karttojen profiilien avulla. Suokohtaisista kartoista ilmenevät linjaverkosto ja tutkimuspisteittäin heikosti maatuneen (H 1_4 ) pintaturpeen ja koko kerrostuman paksuus sekä keskimääräine n maatuneisuus.karttoihin on piirretty myös turvekerrokse n paksuutta esittävät syvyyskäyrät 1 m :n välein sekä suon pin - nan korkeusk'ayrät. Maatuneisuusprofiileissa on turpeet jaettu maatuneisuuden mukaan kolmeen ryhmään : H1_3, H 4 ja H5_10. Turvelajiprofii - leissa on kunkin kairauspisteen yläpuolella esitetty suotyyppi ja liekoisuus (0-1 m :n syvyysvyöhykkeen osumat/ 1 2 m :n syvyysvyöhykkeen osumat). Liekoisuutta ei ole määritetty vuoden 1962 tutkimuksissa.. Turvela j it ja pohjamaaiajit on esitetty symbolein (kuva 2)'. Muu tutkimusaineist o on arkistoituna Geologisen tutkimuslaitoksen turveaskistossa. j a

8 - 10 Kuva 2. Käytetyt symbolit ja lyhenteet.

9 ALUEEN LUONNONOLOT 2.1. Maa- ja kallioper ä Pihtipudas on tyypillistä Järvi- Suomea. Korkeuserot eivät ol e kovin suuria, mutta ne aiheuttavat kuitenkin vaihtelevuutta maastoon. Paikoin on havaittavissa jopa mäkimaan piirteitä. Korkein~aat kohdat jokien ja järvien välisillä selänteill ä ulottuvat noin 200 m :n korkeuteen. Yleisin maalaji onmoreeni, joka on paikoin hyvinkin lohkareista. Harjualueet kulkevat pääasiassa suurimpien vesistöjen suuntaisina kunnan halki. Kallioperän muodostavat suurimmaksi osaksi happamat syväkivi - laj it, erilaiset graniitit sekä: gram- ja kvartsidioriitit Soiden yleinen kuvaus _ Pihtiputaan kunnan maapinta-ala on 1 076,6 km 2. Tästä alast a on 20 ha ja sitä suurempia soita 17 % eli ha (Lappalai - nen et al. 1980). Alueen.heikohkoista virtausoloista johtuen (veåen-iaka-la-alue) Pihtiputaalla on soita keskimääräistä enemmän verrattuna muuhun Keski-Suomeen. Tähän mennessä kunnan soista on tutkittu ha. Suot ovat yleensä melko matalia ja rik - konaisia. Selvästi on havaittavissa mannerjään toiminnasta johtunut luode-kaakko suuntautuneisuus. Soiden pohja on yleensä epätasainen, ja lohkareinen moreeni on yleinen pohjamaalaji. Myös hiekka, siltti {hieta ja hiesu) sekä savi esiintyvä t yleisesti pohjamaalajeina moreenin ohella. Suurin osa soista on kokonaan tai ainakin osittain ojitettu. Suuralueellisesti. Pihtiputaan suot kuuluvat Pohjanmaan aapasuovyöhykkeeseen (Ruuhijärvi 1960 ja Eurola 1962). Täll ä alueella suot saavat vetensä suureksi osaksi ympäröivilt ä mineraalimailta eli ne ovat minerotrofisia. Taulukko 1. Soiden pinta-ala (ha) ja lukumäärä kokoluokittai n Pihtiputaan kunnassa (Lappalainen et al. 1980). I 1 Koko suo r > ha kpl

10 12-3. TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOO N Tässä osassa käsitellään tutkittujen soiden yleispiirteit ä ja soveltuvuutta turvetuotantoon. Suokohtaisesti on esitet - ty mm. eri syvyysvyöhykkeiden pinta-alat (koko suo, yl i 1 m :n syvyinen alue jayli 2 m :n syvyinen alue), tyypilli - simmat suotyypit, turvelajisuhteet, turvepaksuudet, keski - maatuneisuudet. (koko suon keskiarvo, heikosti (H1_4 ) maatu - nut pintakerros ja. hyvin (H5_10 ) maatunut kerros sekä luon nontilaiset turveinäärät. Soiden soveltuvuus turvetuotantoon riippuu maa. turvelajista, maatuneisuudesta ja tuhkapitoisuudesta. Maatumisen edis - tyessä kasviaineksen hiilipitoisuus lisääntyy ja lämpöarvo kasvaa. Maatuminen vaikuttaa turpeen lämpö arvoon myös -siten, että kuivatilavuuspainon suuretessa lämpöarvo tilavuusyksi k köä kohden kasvaa. Rahkaturve soveltuu polttoturpeeksi, jo s sen maatuneisuus on korkeampi kuin H4, kun taas saraturve sopii polttoturpeeksi heikomminkin maatuneena. Maatumisen edistyessä kasvaa kivennäisaineksen (tuhkan ) osuus turpeessa. Tuhkapitoisuutta kasvattaa myös tulvan suol - le mandollisesti tuoma kivennäisaines. Tuhka alentaa lämpö - arvoa osuutensa verran ja. sintraantumalla kattiloihin han - kaloittaa samalla polttoa. Arvioitaessa turpeen kelpoisuutt a polttoaineeksi noj audutaan Turveteollisuus liiton laadunmä ä ritysohjeisiin (taulukko 2. ) Turpeen tuotantokustannuksiin vaikuttavia seikkoja edell ä mainittujen turvetekijöiden ohella ovat suotekijät, joist a tärkeimpiä ovat suon sijainti kulutuskohteeseen nähden j a tieyhteydet. Myös puuston laatu ja liekoisuus vaikuttava t tuotantokustannuksiin. Muita huomioon otettavia seikkoj a arvioitaessa suon kelpoisuutta turvetuotantoon ovat mn. turvekerrostumien paksuus, suon koko ja muoto, pohjamaa n laatu, kuivatusmandollisuudet ja ilmastolliset olosuhteet.

11 Taulukko 2. Polttoturpeen laatuluokitus (Ilmonen 1981). POLTTOTURVELUOKITUS JYRS INTURVE Pos. Ominaisuus..Yksikkö Laatu J9. Laatu J1 1 3 Kosteus Tehollin.za liå.mpöaz-vo saa- MJfkg yli 8-11 : 2. pumi st ilassa 3 yli 0,7 yli 0, Tuhka kui va-aia ee a sa kuukausikeskiarvo, max gl päiankyte. (tarvittaes- sa ), max Puua mäarä, max Rikkipitoisuus, max 7 6 0,3 0, 3 PALATURVE Pos. Ominaisuus Yksikkö Laatu P13 Laatu P1 5 3 Kosteus Tehollinen lämp'åarvo saat 2J/kg yli ± 3 pumist4lassa MWh/m 3 yli 1,0 yli 1, Tuhka kuiva-aineessa. kuukausikeskiarvo, ma x päivänäyte (tarvittaessa), max Kappal ek oko, max mitat mm ' 150x200x 100x10ox ~.'urskan mäarä, max 9G Rikkipitoisuus, max, 9G 0,3 0, 3 Positionumerot viittaavat Turveteollisuusliiton laadunnäari-ttelyoh jeeseen

12 Polttoturpeella tarkoitetaan energiahuollossa lämmön ja sähkön tuotantoon käytettävää turvetta (Polttoturvetoimikunna n mietintö 1973). Nostotekniikan perusteella voidaan puhu a joko pala- tai jyrsinturpeesta. Palaturvemenetelmässa suosta nostettu turve sekoitetaan j a muokataan sekä puristetaan lopuksi suuttimen läpi tuotanto - kentän pinnalle kuivumaan. Palaturpeen valmistusmenetelmie n kehittyminen ja palakoon pienentäminen ovat tehneet siit ä varteenotettavan vaihtoehdon j yrs inturpeelle. Polttoturpeen käytön._ yleistyminen pienissä yksiköissä, kuten maatiloilla, pientaloissa ja kuntien aluelämpökeskuksissa, suosii tuotantojärjestelmäss'ä pientuottajta. Uusimmat maata - loustraktorin perään kiinnitettävät palaturvekoneet mandol - listavat yhä pienempien, käytännössä jopa alle 10 hain tuo - tantokenttien käyttöönoton. Siten mm_ monet hylätyt turvepel - lot soveltuvat palaturvetuotantoon. Jyrsinturpeella tarkoitetaan ohuina kerroksina suon pinnalt a jyrsimällä irrotettua turvejauhoa. Jyrsinturvetuotanto vaatii laajoja_ tuotantokenttiä Ja kalliita koneinvestointeja. Jyrsinturpeen laatu vaihtelee usein tuntuvasti aiheuttaen vaikeuksia polton säädössä. Tuotantokuution tilavuuspaino o n alhainen, mikä lisää kuljetus- ja varastointikustannuksia. Edellä mainitut tekijät tekevät jyrsinturpeen jalostamisen ajankohtaiseksi. Yksi jyrsinturpeesta saatava jaloste o n turvepelletti. Tehdyt tutkimukset ja kokeet ovat osoittaneet jyrsinturpeen pelletöinnin mandolliseksi verraten laajall a laatu- ja kos.teusalueella (Suoninen 1979). Koska myös heikko - laatuinen jyrsinturve on pelletöitävissä, saattaa menetelm ä tarjota tähänastista edullisemman ratkaisun heikkolaatuiste n turvekerrosten hyväksikäytössä. Yksikään Pihtiputaalla tutkituista soista ei sovellu kasvu - turvetuotantoon. Kaikki turvetuotantoon soveltuviksi esite - tyt suoalueet ovat siten polttoturvesoita. Suositeltaess a suota pientuotantoon tarkoitetaan sillä lähinnä palaturve

13 tuotantoa. Teolliseen turvetuotantoon soveltuvat lähinn ä laaja-alaiset suot, ja niillä tuotantomenetelmänä käytetään yleensä jyrsinturvemenetelmää. Lasketut käyttökelpoiset turvevarat ovat suon ojitustilan - teesta ja rikkonaisuudesta riippuen yleensä joko yli 1 m : n tai yli 2 m :n syvyisten alueiden turvevaroja. Niistä on vähennetty laadullisesti kelpaamattomat alueet ja suon pohja l - le jäävä keskimäärin 30 cmn.paksuinen runsastuhkainen turve - kerros, jota ei käytännössä vai hyödyntää. Suon kuivatus - mandollisuudet on mandollisuuksien mukaan huomioitu. Muit a tuotantoteknillisiä ja taloudellisia tekijditä,kuten suo n omistussuhteita ja mandollisten teiden ja varastojen all e jääviä alueita, ei ole otettu huomioon. Käyttökelpoisen turpeen energiasisältö on laskettu käyttä - mällä Pyhäj ärven kunnassa tehdyn turveinventoinnin yhteydes - sä saatua kuivatilavuuspainon keskiarvoa, joka on 100 kg/m 3. Niiden soiden kohdalla, joista ei ole saatavissa turpee n lämpäarvotietoja, on käytetty vuoden 1981 aineiston lämpö - arvojen keskiarvoa. Arvioitaessa suosta saatavien tuotanto - kuutioiden määrää katsotaan yleisesti yhden tuotantokuutio n vaativan kaksi luonnontilaista suokuutiota. Myös niiltä soilta, joita ei varsinaisesti ole esitetty soveltuviksi turvetuotantoon, voi löytyä pienialaisia turpeen pientuotantoon soveltuvia alueita. Valtakunnalliseen soidensuojelun perusohjelmaan sisältyvien soiden kohdalla o n tästä maininta. Suokohtaiset yhteenvetotaulukot on esitetty tulosten tarkas - telun.yhteydessä.

14 Jämsänneva (kk ) sijaitsee noin 8 km Pihtiputaa n keskustasta etelään. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noi n 133 m ja pinta viettää länteen. Suon. pinta-ala on 110 ha, jos - ta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 60 ha ja yli 2 m :n 25 ha. Suolla on tutkimuslinjaa m (27 pistettä), ja tutkimus - pisteitä on keskimäärin_ 2,5 kappaletta 1.0 hehtaarilla (kuva 3). Jämsänneva on kokonaan ojitettu. Suotyypit muodostuvat pää - asiassa erilaisista rämeistä.. Tyypillisin suotyyppi on tupas - villarämeojikko. Muita suotyyppejä ovat, muun muassa sararäme ojikko (muuttuma) ja isovarpuinen rämeojikko. Puusto on pää - asiassa riukuasteella ja harvaa.. Keskimääräinen mättäisyys on 30 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,39 m, yli 1 m :n syvyisel - lä alueella 2,02 m ja yli 2 m :n alueella 2,86 m. Suurin turve - paksuus, 4,10 mr on. tavattu pisteeltä A 300. Suon pohjamaalaj i on pääasiassa savea tai silttiä, reunaosissa moreenia. Turpeista. on saravaltaisia 63,4.% ja loput ovat rahkavaltai sia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 14,6 %, CS 22,0 %, C12,4 %. ja SC 51,0 %. Tupasvillaa esiintyy turpeissa lisä - tekijänä 19',6 % :ssa ja puun jäänteitä 22,4 % :ssa. Turpeiden keskimaatuneisuus on 6,3. Heikosti (H1_4 ) maatuneen pintaker - roksen (0,24 m) maatuneisuus on 3,2 ja hyvin maatuneen (H 5_10 ) kerroksen 6,9. Jämsännevan luonnontilaisen turpeen määrä on 1,52 milj m3, josta 17,1 % eli 0,26 milj. m3 on heikosti maatunutta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 79,6 % koko turvemäärästä el i 1,21 milj. m 3, josta on hyvin maatunutta turvetta 1,00 milj. m 3. Yli 2 m :n syvyisellä suon osalla on 47,4 % koko turvemää - rästä eli 0,72 milj. m3, josta on hyvin maatunutta turvett a 0,61 milj. m3. Liekoja on 0--1 m :n syvyysvyöhykkeessä erittäin runsaasti. eli 4,4 % ja 1-2 m :n syvyysvyöhykkeessä 1,0 %. Turvetuotannon kannalta Jämsännevan sijainti on hyvä lähell ä Pihtiputaan keskustaa hyvien tieyhteyksien varrella. Turve-

15 tuotantoa haittaavia liekoja on suossa paikoin erittäin run - saasti. Kuivatusmandollisuudet ovat tyydyttävät. Polttotur - peen pientuotantoon välttävästi soveltuva 14 ha :n laajuinen yli 2 m :n syvyinen alue sijaitsee selkälinjan AO-A600 alueel - la tien pohjoispuolella. Tien eteläpuolella on ojien pohjil - le kerrostunut monin paikoin runsaasti mineraaliainesta. Turvelaji on pääosin saravaltaista, joskin rahkaa ja tupas - villaa esiintyy paikoin runsaastikin.

16 Turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteellä A 300 o n 2,8 % kuivapainosta, ph-arvo 4,6 ja vesipitoisuus märkäpai - nosta 91,5 Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivall e turpeelle on 22,2 MJ/kg ja polttoturpeen käyttökosteutee n (50 % :n kosteus) 9,9 MJ/kg. Jämsännevan yli 2 m :n syvyisen 14 ha :n alueen käyttökelpoiset luonnontilaiset polttoturvevarat ovat 0,28 milj. m 3. Tä - män kuiva-aineen energiasisältö on 0,62 milj. GJ el i 0,17 milj. MWh. Tuotantokuutioksi (50 % :n kosteus) energia - sisältö on 0,55 milj. GJ eli 0,15 milj. MWh. 2. Mäntysuo (kl ) sijaitsee noin 12 km Pihtiputaa n keskustasta lounaaseen. Suon pinnan korkeus merenpinnast a vaihtelee 135 ja 152 m :n välillä ja pinta viettää pohjois - koilliseen. Suon pinta-ala on 272 ha, josta yli 1 m :n syvyis - tä aluetta on 120 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Suolla on tutkimus - linjaa m (97 pistettä), ja tutkimuspisteitä on keski - määrin 3,6 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 4). Mäntysuo on suureksi osaksi ojitettu. Suon pohjoisosass a esiintyy suursara- ja rimpistä saranevaa, reunoilla sara- j a tupasvillarämettä. Eteläosan pohjois- ja länsireunat ova t suursaranevaa. Muuten alue on pääasiassa sara- ja tupasvill a rämettä.

17 Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,04 m, yli 1 m :n syvyisellä alueella 1,48 m ja yli 2 m :n alueella 2,24 m. Suuri n turvepaksuus, 2,50 m, on tavattu pisteiltä A j a A Suon pohjamaalaji on pääasiassa moreenia, pai - koin myös hiekkaa ja savea. Turpeista on rahkavaltaisia 68,3 % ja loput ovat saravaltai - sia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 37,7 %, CS 30,6 %, C 10,7 % ja SC 21,0 %. Tupasvillaa esiintyy turpeissa lisätekijänä 2003 % :ssa ja puun jäänteitä 0,8 % : ssa. Turpeiden keskimaatuneisuus on 5,2. Heikosti maatuneen pintakerrokse n (0,33 m) maatuneisuus. on 2,8 ja hyvin maatuneen kerroksen 6,3 (kuva 5 } Mäntysuon luonnontilaisen turpeen määrä on 2,84 milj. m3, josta 32,0 % eli 0,91 milj. m3 on heikosti maatunutta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla. on 62,7 % koko turvemäärästä el i 1,78 milj. m3, josta on hyvin maatunutta turvetta 1,20 milj. m 3. Yli 2 m :n syvyisellä suon osalla on 12,0% koko turve - määrästä eli 0,34 milj, m3, josta on hyvin maatunutta turve t- ta 0,28 milj, m3. Mäntysuo on suurimmaksi osaksi hyvin ohutturpeinen. Keskimää - räinen tuhkapitoisuus näytepisteellä A 300 on melko korkea, 8,5 % vaihteluvälin ollessa 6,1-12,0 %. Keskimääräinen ph - arvo on 4,8 (4,5-5,0). Suon pohjoisosan laskusuhteet samoi n kuin kulkuyhteydet.ovat hyvät.. Suon eteläosa ei mataluutens a vuoksi sovellu turvetuotantoon. Ainoastaan suon pohjoisosass a sijaitseva yli 2 m :n syvyinen noin 9 ha :n laajuisen aluee n voi katsoa välttävästi soveltuvan polttoturpeen pientuotan - toon. Tämän aueen käyttökelpoiset luonnontilaiset polttotur - vevarat ovat 0,18 milj. m3, jonka kuiva-aineen energiasisält ö on 0,37 milj. GJ eli. 0,10 milj. MWh. Tuotantokuutioiks i (50 % :n kosteus) laskettuna energiasisältö on 0,33 milj. MWh ell 0,09 milj. MWh.

18 Vihviläsuo (kl , 11) sijaitsee noin 18 km Pihtiputaan keskustasta lounaaseen. Suon pinnan korkeus merenpin - nasta vaihtelee 152 ja 160 m :n välillä ja pinta viettää luo - teeseen. Suon pinta-ala on 115 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 71 ha ja yli 2 m :n 25 ha. Suolla on tutkimuslinjaa m (73 pistettä), ja tutkimuspisteitä on keskimäärin 4,3 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 6).

19 Vihviläsuoon suureksi osaksi ojitettu. Vallitseva suotyypp i on rimpineva.. Paikoin myös saraneva on yleinen. Reunaosiss a esiintyy sara-ja isovarpuista rämettä. Turvekerrostumien ke s - kipaksuus on 1,37 m, yli 1 m :n syvyisellä alueella 1,84 m j a yli 2 mtn alueella 2,94 m. Suurin turvepaksuus, 3,90 m, o n tavattu pisteeltä A Suon pohjamaalaji on pääasiass a savea, pohjoisosassa hiekkaa ja moreenia. Turpeista on rahkavaltaisia 85,7 %. Loput ovat saravaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantumaon S 29,3 %, CS 56,4 % ja SC 14,3 %. Tupasvillaa. esiintyy turpeissa lisätekijänä 13,9 % :ssa. Turpeiden keskimaatuneisuus on 5,7. Heikosti maatuneen. pintakerroksen (0,31 m) maatuneisuus on 2,5 ja hyvin maatunee n kerroksen 6,6. Vihviläsuon luonnontilaisen turpeen määrä on 1,57 milj. m3, josta 22,9 % eli 0,36 milj. m3 on heikosti maatunutta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 83,4.$ koko turvemäärästä, eli 1,31 milj.. m3, josta. on hyvin maatunutta turvetta 1,05 milj. m 3. Yli 2 m :n syvyisellä suon osalla on 46,5 % koko turve - määrästä eli 0,73 milj. m3, josta on hyvin maatunutta turvet - ta 0,61 milj m3.. Vihviläsuon pohja on epätasainen. Yhtenäistä laajaa turvetuo - tantoon sopivaa yli 2 m :n syayistä aluetta ei ole. Laskusuh - teet luoteeseen ovat hyvät. Heikosti maatunut yleensä rahk a - valtainen pintakerros on noin 50 cm :n paksuinen. Syvemmäll ä on pääasiassa CS- ja SC-turvetta. Turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteellä B 300 on 6,4 % (3,9-10,9) kuivapai - nosta ja ph-arvo 4,7 (4,1-5,1). Suon eteläosassa on noin 14 hain laajuinen kaksiosainen yl i 2 m syvä alue, joka soveltuu polttoturpeen pientuotantoon. Tämän alueen käyttökelpoiset luonnontilaiset turvevarat ova t 0,35 milj. m3. Tämän kuiva-aineen energiasisältö on 0,73 milj. GJ eli 0,20 milj. MWh. Tuotantokuutioiksi (50 % :n kosteus ) laskettuna energiasisältö on 0,64 milj. GJ eli 0,18 milj. MWh.

20 24-4. Joutsenneva. (kl : ) sijaitsee noin 20 km Pihtiputaa n keskustasta lounaaseen. Suon pinnan korkeus merenpinnast a vaihtelee 162 ja. 168 m :n välillä ja pinta viettää itään. Suon pinta-ala on 108 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta o n 70 ha ja yli 2 m :n 32 ha. Suolla on tutkimuslinjaa m {48 pistettä), ja. tutkimuspisteitä. on keskimäärin 4,4 kappa - letta LO hehtaarilla (kuva 7).. Joutsenneva. on ojitettu. Suolle on ominaista sarakasvillisuus. Reunaosissa esiintyy sararämettä samoin Joutsenlammesta etelään ja kaakkoon. Lammen pohjoispuolella ovat suursaraneva j a jänteinen rimpineva tyypillisiä. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,54 m, yli 1 m :n syvyisel - lä alueella 1,99 m ja yli 2 m :n alueella 2,80 m. Suurin turvepaksuus, 3,90 m, on tavattu pisteeltä A 400. Suon pohjamaa - laji on pääasiassa moreenia, paikoin hiekkaa. Turpeista on rahkavaltaisia 80,6 %. Loput ovat saravaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma.on S 22,5 %, CS 58,1 %, C 0,8 % ja SC 18,6 %. Tupasvillaa esiintyy turpeissa lisätekijän ä 9,4 % :ssa ja puun jäänteitä. 0,7 % :ssa. Turpeiden keskimaatu - neisuus on 6,3. Heikosti maatuneen pintakerroksen (0,19 m ) maatuneisuus.on 3,l ja hyvin maatuneen kerroksen 6,7. Joutsennevan luonnontilaisen turpeen määrä on 1,66 milj. m3, josta 12,1.% eli. 0,20 milj. m3 on heikosti maatunutta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 83,7 % koko turvemäärästä el i 1,39 milj. m3, josta on hyvin maatunutta turvetta 1,24 milj. m3. Yli 2 m :n syvyisellä suon osalla on 54,2 % koko turvemäärästä eli 0,90 milj. m3, josta on hyvin maatunutta turvett a 0,81 milj. m3. Joutsennevan länsireunaa sivuaa metsäautotie. Suon vietto itään on noin 5 m, mutta keskellä suota sijaitseva Joutsen - lampi haittaa mandollista kuivatusta. Heikosti maatunut pin - taturvekerros on yleensä ohut. Turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteellä A 200 on 3,9 % (2,9 4,5) kuivapainosta

21 ja ph-arvo 5, 3 (4,8-6,6). Suon yli 1 m :n syvyinen noin 70 h a laajuinen alue soveltuu polttoturvetuotantoon. Tämän alueen käyttökelpoiset luonnontilaiset turvevarat ovat 1,18 milj. m3. Tämän kuiva-aineen energiasisältö on 2,45 milj. GJ eli 0,68 milj. MWh. Tuotantokuutioiksi (50 % :n kosteus) laskettuna energiasisältö on 2,17 milj. GJ eli 0,60 milj. MWh. 5.Mäntysuo (kl ) sijaitsee noin 20 km Pihtiputaan keskustasta lounaaseen. Suon pinnan korkeus merenpinnasta vaih - telee 162 ja 1.71 m :n välillä ja pinta viettää kaakkoon. Suon pinta-ala on 151 ha, josta yli 1 m:n syvyistä aluetta on 93 h a ja yli 2 m:n 49 ha.._ Suolla on tutkimuslinjaa m (75 pi s - tettä), ja tutkimuspisteitä on keskimäärin 4,9 kappalett a 10 hehtaarilla (kuva 7). Mäntysuon pohjois- ja eteläpää on ojitettu. Suotyypeistä ovat erilaiset rämeet tyypillisiä, joskin neva-alueitakin esiintyy runsaasti varsinkin. suon keskiosissa. Neva-alueet ovat pää -. asiassa saranevaa, paikoin lyhytkortista nevaa ja kalvakkanevaa. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,48 m, yli 1 m :n syvyisel - lä alueella 2,05 m ja yli 2. m :n alueella 2,73 m. Suurin tur - vepaksuus, 4,20 m, on tavattu pisteeltä A 1200.Suon. pohjamaalaji on pääasiassa.moreenia, joskin hiekkaa ja hiesu a esiintyy myös. paikoitellen. Turpeista on saravaltaisia 53,0 %. Loput ovat rahkavaltaisia. Pääturverajeittain jakaantuma on S 22,1 %, CS 24,9 %, C 11,5 % ja SC 41,5 %. Tupasvillaa esiintyy turpeissa lisäteki - j.änä 35,1 % :ssa. Turpeiden keskimaatuneisuus on 5,8. Heikost i maatuneen pintakerroksen (0,22 m) maatuneisuus on 2,5 ja hy - vin maatuneen kerroksen 6,4 (kuva 8). Mäntysuon luonnontilaisen turpeen määrä on 2,23 milj. m 3, jos - ta 14,3 % eli 0,32 milj. m3 on heikosti maatunutta. Yli 1 m : n syvyisellä suon osalla on 85,7 % koko turvemäärästä el i 1,91 milj. m3, josta on hyvin maatunutta turvetta 1,71 milj. m3.

22 Yli 2 m :n syvyisellä suon osalla on 60,1 % koko turvemääräs - tä eli 1,34 milj. m3, josta on hyvin maatunutta turvett a 1,16 milj. m3. Mäntysuon itäreunaa sivuaa metsäautotie. Suon pinta viettää voimakkaasti kaakkoon, mutta luoteessa sijaitseva Kuivajärvi ja suon keskellä oleva. Pieni. Mänty lampi on otettava huomioon mandollista kuivatusta suunniteltaessa. Turpeiden keskimä ä - räinen tuhkapitoisuus pisteellä A 1100 on 4,1 % (3,3 6,8 ) kuivapainosta ja ph-arvo 4r7 (3,8-5,3).. Teolliseen turvetuo - tantoon soveltuu suon keskiosan yli l. m :n syvyinen 80 ha : n laajuinen melko avoin neva-alue. Tämän alueen luonnontilaiset käyttökelpoiset polttoturvevarat ovat 1,40 milj. m 3, jonka kuiva-aineen.energiasisältö on 2,91 milj. GJ eli 0,81 milj. MWh. Tuotantokuutioiksi (50 % :n kosteus) laskettuna energia - sisältö on 2,58 milj. GJ eli 0,72. milj. MWh. 6. Väljänneva (kl ) sijaitsee noin 26 km Pihtiputaan keskustasta länteen. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 167 m ja pinta viettää loivasti länteen. Suon tutkitun alueen pinta-ala on 328 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 271 ha ja yli. 2: m :n 174 ha. Suolla on tutkimuslinjaa m (133 pistettä), ja tutkimuspisteitä on keskimääri n 4,1 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 9). Väljänneva on suurimmaksi osaksi luonnontilainen. Tyypilli - simmät suotyypit suon lounaisosassa kunnan rajan tuntumass a ovat saraneva, lyhytkortinen neva ja rimpineva. Muualla suot a vallitsevat rämeet lukuun ottamatta joitakin pieniä nevalaik - kuja. Suon eteläosassa rämeet ovat pääasiassa tupasvillarämet - tä. Pohjoisosassa esiintyy myös sararämettä. Turvekerrostumien keskipaksuus on 2,09 m, yli 1 m :n syvyisel - lä alueella 2,39 m ja yli 2m :n alueella 2,87 m. Suurin turvepaksuus, 5,60 m, on tavattu pisteeltä A 700. Suon pohjamaa - laji vaihtelee moreenista saveen.

23 Turpeista on rahkavaltaisia 82,4 %. Loput ovat saravaltaisia. Pintaosissa on lähes kauttaaltaan ohuelti rahkaturvetta, jon - ka alla esiintyy usein tupasvillarahkaturvetta. Syvemmällä o n rahkasara- ja sararahkaturpeita. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 51,7 %, CS 30,7 %, C 3,8 %, SC 13,4 % ja BC 0,4 %. Tupasvillaa esiintyy turpeissa lisäteki j änä 39,4 % : ssa ja puun jäänteitä 0,5 % :ssa.. Turpeiden keskimaatuneisuus on 5,5. Hei - kosti maatuneen pintakerroksen (0,46 m) maatuneisuus on 2, 6 ja hyvin maatuneen kerroksen 6,3. Väljännevan tutkitun alueen luonnontilaisen turpeen määrä o n 6,85 milj. m3, josta 22,0 % eli 1,51 milj m3 on_ heikosti maa - tunutta. Yli. 1 m :n syvyisellä suon osalla on 94,7 % koko tur vemäärästä.eli 6,49 milj. m3, josta on hyvin maatunutta turvet - ta 5,03 milj. m3. Yli 2 m :n syvyisellä suon osalla on 72,8 % koko turvemäärästä eli 4,99 milj, m3, josta on hyvin maatunutta turvetta 3,90 milj. m3. Väljännevan turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteill ä A ja on 1,6 % (1,2 1,9) kuivapainosta j a ph-arvo 3,6 (3,0 3,5). Suo kuuluu soidensuojelun perusohjel - man suojeltavien soiden joukkoon, mihin tarkoitukseen se hyvi n soveltuukin 7.Hinkaloneva (kl ) sijaitsee noin 24 km Pihtiputaa n keskustasta luoteeseen. Suon pinnan korkeus merenpinnasta o n noin 167 m ja pinta viettäa koilliseen. Suon pinta-ala on 156 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 117 ha ja yli 2 m :n 21 ha. Suolla on tutkimuslinjaa m (84 pistettä), ja tutkimuspisteitä. on keskimäärin 5,4 kappaletta 10 hehtaa - rilla (kuva 10). Hinkaloneva on osittain ojitettu. Yleisin suotyyppi suon kes - kiosissa on saraneva. Muita suolla tavattavia suotyyppejä ova t mm. sararäme, tupasvillaräme ja. rahkaräme. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,39 m, yli 1 m :n syvyisellä alueella 1,65 m ja yli 2 m :n alueella 2,28 m. Suurin turvepaksuus, 2,80 m, o n tavattu pisteeltä A Suon pohjamaalaji on pääasiass a hiekkaa.

24 Turpeista on rahkavaltaisia 78,3 Loput ovat saravaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 54,9 %, 3,6 % ja CS 18,1 Tupasvillaa esiintyy turpeissa lisäteki - jänä 42,2 % :ssa. Turpeiden keskimaatuneisuus on 5,3. Heikost i maatuneen pintakerroksen (0,40 m) maatuneisuus on 2,3 ja hy - vin maatuneen kerroksen 6,5. Hinkalonevan luonnontilaisen turpeen määrä on 2,17 milj. m 3, josta 28,6 % eli 0,62 milj. m 3 on heikosti maatunutta. Yli

25 m :n syvyisellä suon osalla on 88,9 % koko turvemäärästä el i 1,93 milj. m3, josta on hyvin maatunutta turvetta 1,38 milj. m 3. Yli 2 m :n syvyisellä suon osalla on 22,1 % koko turvemää - rästä eli 0,48 milj. m3, josta on hyvin maatunutta turvett a 0,36 milj. m3. Hinkalonevan turvekerrostumien keskipaksuus on alhainen. Yli 2 m syvä alue koostuu neljästä. erillisestä pikkualtaasta. Si - ten suota voidaan pitää liian matalana laajamittaiselle ta - loudelliselle turvetuotannolle. Suon kaakkoisosa soveltuu ehkä välttävästi pienimuotoiseen turvetuotantoon.. Tämänkin alueen.kuivatusta haittaahinkalonlampi, jonka pinta on vai n vajaa 2 m suon pintaa matalammalla. Turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus.pisteellä A on 3,1 % (2,5-4,6) kuiv a painosta ja ph-arvo 4,0 (3,2-4,4). 8. Suurisuo (kl ) sijaitsee noin 21 km Pihtiputaa n keskustasta luoteeseen. Suon pinnan korkeus merenpinnasta o n noin 127 m. Pinta viettää pohjoisosassa pohjoiseen ja etelä - osassa kaakkoon. Suon pinta-ala on 50 ha, josta yli 1 m :n sy - vyistä aluetta on 31 ha ja yli 2 m :n 17 ha. Suo on tutkittu 8 hajapisteeilä, ja tutkimuspisteitä on keskimäärin 1,6 kap - paletta 10 hehtaarilla (kuva 11). Suurisuo on kokonaan ojitettu. Tyypillisin suotyyppi on saranevamuuttuma. Reunaosissa esiintyy sararäme- ja kangaskorpi - muuttumia. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,54 m, yli ] m : n syvyisellä alueella 2,12. m ja yli 2 m :n alueella 3,29 m. Suu - rin turvepaksuus, 3,00 m, on tavattu pisteeltä P 1. Suon poh - jamaalaji on pääasiassa hiesua. Turpeista on saravaltaisia 88,3 %. Loput ovat rahkavaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on CS 11,7 %, C 16,0 % ja S C 72,3 %. Tupas.villaa esiintyy lisätekijänä 5,8 % :ssa ja puu n jäänteitä 6,4 % :ssa turpeista. Turpeiden keskimaatuneisuus o n 4,9. Heikosti maatuneen pintakerroksen (0,52 m) maatuneisuii s on 3,9 ja hyvin maatuneen kerroksen 5,5.

26 Suurisuon luonnontilaisen turpeen määrä on 0,77 milj. m 3, jos - ta 33,8 % eli 0,26 milj. m 3 on heikosti maatunutta. Yli 1 m : n syvyisellä suon osalla on 84,4 % koko turvemäärästä el i 0,65 milj. m 3, josta on hyvin maatunutta turvetta 0,43 milj. m 3. Yli 2 m :n syvyisellä suon osalla on 58,4 % koko turvemäärästä eli 0,45 milj. m 3, josta on hyvin maatunutta turvett a 0,26 milj. m 3. Suurisuon kaakkoisreunassa sijaitsevalle pellolle johtaa kul - kukelpoinen autotie. Laskusuhteet kaakkoon ovat hyvät. Turve - laji on hyvin saravaltaista pinnasta pohjaan asti. Liekoj a on varsinkin suon keskiosissa melko vähän. Suon yli 1 m :n sy - vyinen 31 ha :n laajuinen alue soveltuu polttototurpeen pien - tuotantoon, joskin tuhkapitoisuus tulisi tutkia ennen

27 - 3 4 mandollista hyödyntämistä. Tämän alueen käyttökelpoiset luo n - nontilaiset turvevarat ovat 0,56 milj. m3, Kuiva-aineen ene r - giasisältö on 1,16 milj. GJ eli 0,32 milj MWh. Tuotantokuutioiksi (50 % :n kosteus) laskettuna energiasisältö on 1,03 milj. GJ eli 0,29 milj. MWh. 9. Heinäneva (kl ) sijaitsee noin 25 km Pihtiputaan keskustasta luoteeseen.. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 149 m ja pinta viettää kaakkoon. Suon pinta-ala on 50 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Suo on tutkittu 8 hajapisteellä, ja tutkimuspisteitä on keski - _ määrin 1,6 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 12). Heinäneva on kokonaan ojitettu. Tyypillisimmät suotyypit ova t saraneva- ja sararämemuuttuma. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,13 m, yli. 1 m :n syvyisellä alueella 1,94 m ja yli 2 m :n alueella 2,65 m. Suurin turvepaksuus, 3,10 m, on tavattu pis - teeltä P 5. Suon pohjamaalaji on pääasiassa moreenia. Turpeista on saravaltaisia 97,4 %. Loput ovat rahkavaltaisia. Pääturve laj e ittain. jakaantuma on CS 2,6 %, C 33,8 % ja S C 63,6 %. Puun jäänteitä esiintyy lisätekijänä 4,0 % :ssa tur - peista. Turpeiden keskimaatuneisuus on 5,6. Heikosti maatunee n pintakerroksen (0,43 m) maatuneisuus on 4,0 ja hyvin maatuneen kerroksen 6,1. Heinänevan luonnontilaisen turpeen määrä on 0,56 milj. m3, jos - ta 19,6 % eli 0,11 milj.. m3 on heikosti maatunutta. Yli 1 m : n syvyisellä suon osalla on 69,6 % koko turvemäärästä el i 0,39 milj. m 3, josta on hyvin maatunutta turvetta 0,31 milj. m3. Yli 2 m :n syvyisellä suon osalla on 48,2 % koko turvemää - rästä eli 0,27 milj. m 3, josta on hyvin maatunutta turvett a 0,20 milj. m 3. Suon keskiosat ovat ojitettua avointa saraneva-aluetta. Suon pohjoisreunaa sivuaa metsäautotie. Vedet virtaavat pääasiass a kaakkoon Nikkarpuroa myöten Muurasjärveen. Liekoja esiintyy vähän. Heinänevan yli 1 m syvä 20 ha :n laaj uinen alue soveltuu

28 polttoturpeen pientuotantoon. Tämän alueen käyttökelpoise t luonnontilaiset turvevaratovat 0,33 milj. m 3 ja kuiva-ainee n energiasisältö 0,69 milj. GJ eli 0,19 milj. MWh. Tuotanto - kuutioiksi (50 % :n kosteus) laskettuna energiasisältö o n 0,61 milj. GJ eli 0,17 milj. MWh. 10. Suurisuo (kl , ) sijaitsee noin 24 km Pih - tiputaan keskustasta pohjoiseen. Suurisuosta voidaan erotta a neljä osaa : pohjoinen Saarinevan alue, luoteessa Rämmeenneva, keskellä Suurisuo ja kaakossa Sepänsuo. Suon pinnan korkeu s merenpinnasta vaihtelee 133 ja 141 m :n välillä ja pinta viet - tää kaakkoon. Suon pinta-ala on 505 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 254 ha ja yli 2 m :n 182 ha. Suolla on tutkimuslinjaa m (198 pistettä), ja tutkimuspisteitä o n keskimäärin 3,9 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 13). Suurisuo on erittäin rikkonainen ja pohjaltaan epätasainen. Suotyypit ovat hyvin vaihtelevia. Nevoja on melko runsaasti,

29 ja ne ovat yleensä saravaltaisia. Suurisuon, Rämmeenneva j a Saarinevan alueilla saraneva on vallitseva suotyyppi. Myö s lyhytkortinen neva on paikoin yleinen. Suon etelä ja kaak - koisosissa nevojen osuus vähenee. Sielläkin saraneva on

30 yleisin suotyyppi. Rämeitä on yleensä suon reunaosissa. Nii s - tä sararäme ja tupasvillaräme ovat tyypillisimmät. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,72 m, yli 1 m :n syvyisel - lä alueella. 2,77 m ja yli 2 m :n alueella 3,29 m. Suurin turve - paksuus, 6,70 m, on tavattu pisteeltä G 200. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea, reunoilla yleensä hiesua tai moreenia. Turpeista on rahkavaltaisia 59,5 %. Loput ovat saravaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 31,4 %,.CS28,1 %, C 11,7 % ja SC 28,8 %. T.upasvillaa esiintyy lisätekijän ä 13,9 % :ssa ja puun jäänteitä 1,6 % :ssa turpeista. Turpeiden keskimaatuneisuus on 5,2. Heikosti maatuneen pintakerroksen (0,43 m) maatuneisuus on 2,7 ja hyvin maatuneen kerroksen 6, 1 (kuva 14). Suurisuon luonnontilaisen turpeen määrä on 8,71 milj. m3, josta 24,9 % eli 2,17 milj. m3 on heikosti maatunutta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 80,7 % koko turvemäärästä el i 7,03 milj. m3, josta on hyvin maatunutta turvetta 5,28 milj. m 3. Yli 2 m :n syvyisellä suon osalla on 68,8 % koko turvemää - rästä eli 5,99 milj. m3, josta on hyvin maatunutta turvetta 4,53 milj. m3. Turpeiden keskimääräinen. tuhkapitoisuus pisteellä A 600 o n 4,9 % (3,6-6,8) kuivapainosta ja ph-arvo 5,0 (3,7-5,7). Huo - mattava osa Suurisuosta kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan. 11. Häyhtiönneva (kl ) sijaitsee noin 9 km Pihtiputaa n keskustasta pohjoiseen. Suon pinnan korkeus merenpinnasta o n noin 116 m ja pinta viettää eteläkaakkoon kohti kuivatettu a Häyhtiönjärveä. Suon pinta-ala on 120 ha, josta yli 1 m :n sy - vyistä aluetta on 82 ha ja yli 2 m :n 55 ha. Suolla on tutkimus - linjaa m (40 pistettä), ja tutkimuspisteitä on keski - määrin 3., 3 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 15). Häyhtiönneva on kokonaan ojitettu. Alkuperäiset suotyypit ova t yleensä pitkälle muuttuneita. Puusto on epätasaista ja paikoin

31 tiheätä. Tyypillisimmät suotyypit ovat sararäme- ja saranev a muuttuma. Turvekangasasteella on 23 % tutkimuspisteiden suo - tyypeistä. Keskimääräinen mättäisyys on 20 % ja mättäiden kor - keus 2 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,66 mm, yli 1 m :n syvyisel - lä alueella 2,17 m ja yli 2 m :n alueella 2,49 m. Suurin turve - paksuus, 2,95 m, on tavattu pisteeltä A 500. Suon pohjamaalaj i on pääasiassa hiesua.

32 Turpeista on saravaltaisia 95,3 %. Loput ovat rahkavaltaisia. -Pääturvelajeittain jakaantuma on. S. 0,8 %, CS 2,9 %, BS 1,0 %, C 28,6 %, SC 66,0 % j a BS 0,7 %. Puun jäänteitä esiintyy tur - peissa lisätekijänä 34,7 %. :ssa, mikä on huomattavan korkea ar - vo. Turpeiden keskimaatune isuus on 5,6. Heikosti maatunee n pintakerroksen (0,28 m) maatuneisuus on 3,9 ja hyvin maatunee n kerroksen 5,9 (kuva 16), Häyhtiönnevan luonnontilaisen turpeen määrä on 1,99 milj. m3, josta 17,1 % eli 0,34 milj. m3 on heikosti maatunutta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 89,4 % koko turvemäärästä el i 1,78 milj. m3, josta on hyvin maatunutta turvetta 1,45 milj. m 3. Yli 2 m:n syvyisellä suon osalla on 68,8 % koko turvemää - rästä eli 1,37 milj. m3, josta on hyvin maatunutta turvett a 1,12 milj. m3. Liekoja on 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä 1,8 % j a 1-2 m :n syvyysvyöhykkeessä 1,5 %. Turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 8,6 %, ph-arvo 5, 0 ja vesipitoisuus märkäpainosta 89,4 %. Keskimääräinen lämpö - arvo laskettuna kuivalle turpeelle on 19,8 MJ/kg ja polttotu r- peen käyttökosteuteen 8,7 MJ/kg. Häyhtiönnevan muoto, tasainen pohja ja sijainti lähellä kun - takeskusta ovat edullisia turvetuotantoa ajatellen. Kuivatu s mandollisuudet ovat hyvät. Liekoja esiintyy paikoin keskimää - räistä enemmän. Keskimääräinen tuhkapitoisuus on huomattavast i normaalia korkeampi ja lämpö arvo selvästi keskitasoa alhai - sempi. Siksi suon yli l m :n syvyisen 82 ha :n alueen voidaan katsoa soveltuvan korkeintaan välttävästi teolliseen poltto - turvetuotantoon. Häyhtiönnevan käyttökelpoiset luonnontilaiset polttoturveva - rat ovat 1,53 milj. m 3. Tämän kuivapaineen energiasisältö o n 3,03 milj. GJ eli 0,84 milj. MWh. Tuotantokuutioiksi (50 % : n kosteus) laskettuna energiasisältö on 2,66 milj. GJ eli 0,74 milj. MWh.

33 Haapasuo (kl , 06) sijaitsee noin 4 km Pihtiputaan keskustasta itään. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noi n 123 m. Suon pinta-ala on 60 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluet - ta on 20 ha. Suo on tutkittu hajapisteellä, ja tutkimuspis - teitä on keskimäärin 1,2 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 17). Haapasuo on kokonaan ojitettu. Suuri osa suosta on raivatt u pelloksi. Yleisin suotyyppi on sararämemuuttuma. Puusto o n mäntyvaltaista ja paikoin melko tiheää. Turvekerrostumien keskipaksuus on 0,86 m ja yli 1 m :n syvyi - sellä alueella 1,40 m. Suurin turvepaksuus, 2,30 m, on tavat - tu pisteeltä P 4. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä j a savea. Turpeista on saravaltaisia 100 Pääturvelajeittain jakaan - tuma on C 37,3 % ja SC 62,8 Puun jäänteitä esiintyy turpeissa lisätekijänä 13,7 % :ssa. Turpeiden keskimaatuneisuu s on 6,6. Liekoja voi esiintyä paikoin runsaasti.

34 Haapasuon luonnontilaisenturpeen määrä on 0,51 milj. m 3. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 54,9 % koko turvemäärästä el i 0,28 milj. m 3. Suolla ei ole käytännössä turvetuotannollist a merkitystä. 13. Kanasensuo (kl ) sijaitsee noin 5 km Pihtiputaa n keskustasta koilliseen. Suon pinnan korkeus merenpinnasta o n noin 125 m ja pinta viettää eteläosassa suota loivasti länteen, pohjoispäässä pohjoiseen. Suon pinta-ala on 140 ha, josta yl i 1 m :n syvyistä aluetta on 96 ha ja yli 2 m :n 47 ha. Suolla o n tutkimuslinjaa m (60 pistettä), ja tutkimuspisteitä o n keskimäärin 4,2 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 18).

35 Kanasensuo on suurimmaksi osaksi ojitettu. Luonnontilaist a aluetta on ainoastaan suon koillisosassa.. Tyypillisin suo - tyyppi on sararämemuuttuma. Muita tavattavia suotyyppejä ova t mm. tupasvillaräme ja reunaosissa kangaskorpi. Erilaisia tur - vekankaita on 17 % tutkimuspisteiden suotyypeistä. Keskimää - räinen 'mättäisyys on 24 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Turvekerrosttmien keskipaksuus on 1,72 m, yli 1 m :n syvyisel - lä alueella 2,22 m ja yli 2 m :n alueella 3,00 m. Suurin tur - vepaksuus, 4,10 m, on tavattu pisteeltä A Suon poh - jamaalaji on pääasiassa savea ja silttiä. Reunoilla esiintyy yleensä lohkareista moreenia. Suon. eteläosassa on turvekerrok - sen alla paksuhko liejukerros. Turpeista on saravaltaisia 75,6 % ja loput ovat rahkavaltai - sia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 13,4 %, CS 10,0 %, BS 1,0 %, C 31,1 %, SC 44,4 % ja BC 0,1 %. Tupasvillaa esiin - tyy turpeissa lisätekijänä 1,3 % :ssa ja puun jäänteit ä 16,2 % :ssa. Turpeiden keskimaatuneisuus on 5,5. Heikosti maa - tuneen pintakerroksen (0,34 m) maatuneisuus on 3,3 ja hyvi n maatuneen kerroksen 6,2 (kuva 19). Kanasensuon luonnontilaisen turpeen määrä on 2,40 milj. m 3, josta 19,6 % eli 0,47 milj. m3 on heikosti maatunutta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 88,8 % koko turvemäärästä el i 2,13 milj. m3, josta on hyvin maatunutta turvetta 1,71 milj. m3. Yli 2 m :n syvyisellä suon osalla on 58,8 % koko turvemä ä- rästä eli 1,41 milj. m3, josta on hyvin maatunutta turvett a 1,08 milj. m3. Liekojaon 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä 1,3 % ja 1 2 m :n syvyysvyöhykkeessä 0,7 %. Turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 4,0 % kuivapainos - ta, ph-arvo 4,3 ja vesipitoisuus märkäpainosta 90,4 %. Keski - määräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 21,9 MJ / kg ja polttoturpeen käyttökosteuteen 9,7 MJ/kg (taulukko 5).

36 Kanasensuon sijainti on keskeinen kuntakeskukseen nähden. Suon pohjois- ja eteläpäähän johtaa ajokuntoinen metsäautotie. Kui - vatusmandollisuudet eteläosassa Virkapuroa myöten länteen ova t hyvät. Alueella tyypillinen lohkareinen moreeni tulee otta a huomioon mandollista turvetuotantoa suunniteltaessa. Suon yl i 2 m syvä 47 ha :n laajuinen alue soveltuu polttoturpeen pientuo - tantoon. Varsinkin suon eteläosassa sijaitseva peltoalue o n helposti kunnostettavissa palaturpeen tuotantoalueeksi. Käyttö - kelpoiset luonnontilaiset turvevarat ovat 0,90 milj. m 3. Tämän kuiva-aineen energiasisältö on 1,97 milj. GJ eli 0,55 milj. MWh. Tuotantokuutioiksi (50 kosteus) laskettuna energiasisält ö on 1,75 milj. GJ eli 0,49 milj. MWh. 14. Männikönneva (kl ) sijaitsee noin 11 km Pihtiputaan keskustasta koilliseen. Suon pinnan. korkeus merenpinnast a vaihtelee 124 ja 128 m :n välillä ja pinta viettää pohjoiskoil - liseen. Suon pinta-ala on 145 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 80 ha ja yli 2 m :n 27 ha. Suolla on tutkimuslinja a m (69 pistettä), ja tutkimuspisteitä on keskimääri n 4,7 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 20). Männikönneva on kokonaan ojitettu. Tyypillisimmät suotyypi t ovat erilaiset rämeet kuten sararämemuuttuma, tupasvillaräme - ojikko ja pallosararämeojikko. Nevoista saranevaojikko (muut - tuma) on yleisin ja esiintyy varsinkin A 1000-poikkilinja n alueella. Puusto on yleensä taimi- tai riukuasteella oleva a mäntyä. Keskimääräinen mättäisyys on 26 % ja mättäiden korkeu s 2 dm.

37 Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,35 m, yli 1 m :n syvyi - sellä alueella 1,49 m ja yli 2 m :n alueella 3,17 m. Suurin turvepaksuus, 6,00 m, on tavattu pisteeltä A Pohjamaa - laji on suon keskiosissa pääasiassa silttiä ja savea, reu - noilla ja B-linjaston alueella esiintyy lohkareista moreenia. Turpeista on saravaltaisia 74,0 %, ja loput ovat rahkavaitai - sia.. Pääturvel_ajeittain jakaantuma on S 6,2 %, CS 18,5 %, B S 1,3 %, C. 24,5 %, SC 49,4 % ja BC 0,1 %. Tupasvillaa esiintyy turpeissa lisätekijänä 5,8 % :ssa ja puun jäänteitä 12,7 % :ssa. Turpeiden keskimaatuneisuus on 5,3. Heikosti maatuneen pinta - kerroksen (0,32. m) maatuneisuus on 3,6 ja hyvin maatunee n kerroksen 6,0. Männikönnevan luonnontilaisen turpeen määrä on 1,95 milj. m3, josta. 24,1 % eli 0,47 milj. m 3 on heikosti maatunutta. Yli 1. m :n syvyisellä suon osalla on 82,6 % koko turvemääräst ä eli 1,61 milj. m3,josta on hyvin maatunutta turvett a 1,19 milj. m3. Yli 2 m :n syvyisellä suon osalla on 44,1 % koko turvemäärästä eli 0,86 milj. m 3, josta on hyvin maatu - nutta turvetta 0,63 milj. m3. Liekoja on 0-1 m :n syvyysvy ö - hykkeessä 0,7 % ja 1-2 m :n syvyysvyöhykkeessä 0,1 %. Kokonaisuutena ottaen Männikönneva on melko matala suo. Varsinkin B-linjaston alueella on lohkareinen moreeni ylei - nen pohjamaalaji, ja siellä ulottuvat lohkareet paikoin suo n pintaan asti. Tieyhteydet ovat kohtalaisen hyvät. Poittotur - peen pientuotantoon soveltuu käytännössä vain suon kesk i osassa sijaitseva yli 2 m syvä 19 hain laajuinen alue, jok a on suurimmaksi osaksi ojitettua saranevaa ja -rämettä. Tä - män alueen käyttökelpoiset luonnontilaiset turvevarat ova t 0,48 milj. m3 ja kuiva-aineen energiasisältö 1,00 milj. GJ eli 0,28 milj. MWh. Tuotantokuutioiksi (50 % :n kosteus) la s - kettuna energiasisältö on 0,88 milj. GJ eli 0,24 milj. MWh.

38 Suurusneva (kl ) sijaitsee noin 16 km Pihtipu - taan keskustasta koilliseen. Suon pinnan korkeus merenpi n - nasta on noin 126 m ja pinta viettää luoteeseen kohti Elä - mäjärveä. Suon pinta-ala on 50 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 37 ha ja yli 2 m :n 24 ha. Suolla on tutkimuslin - jaa m (24 pistettä), ja tutkimuspiste.itä on keskimä ä- rin 4,8 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 21). Suurusneva on suurimmaksi osaksi luonnontilainen. Vain suon kaakkoisosa on ojitettu. Yleisin suotyyppi on sararäme. Mui - ta tyypillisiä suotyyppejtovat saraneva ja lyhytkortinen neva. Mäntyvaltainen puusto on yleensä harvaa ja kitukas - vuista. Keskimääräinen mättäisyys on.7 % ja mättäiden kor - keus 2 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,80 m, yli 1 mun syvy i - sellä alueella 2,26 m ja yli 2 m :n alueella 2,71 m. Suurin turvepaksuus, 3,20 m, on tavattu pisteeltä A 300. Suon poh - jamaalaji on pääasiassa hienoa silttiä. Turpeista on saravaltaisia 89,9 % ja loput ovat rahkavaltaisia. Pääturvelaj eittain j akaantuina on S 0,4 %, CS 9,7 %, C 21,2 % ja SC 68,7 %. Tupasvillaa esiintyy turpeissa lisäte - kijänä.1,6 % :ssa ja_ puun jäänteitä 16,2 % :ssa. Turpeide n keskimaatuneisuus on 5,7. Heikosti maatuneen pintakerrokse n (0,36 m) maatuneisuus on 3,5 ja hyvin maatuneen kerrokse n 6,2 (kuva 22). Suurusnevan luonnontilaisen tu rpeen määrä on 0,90 milj. m3, josta 16,7 % eli 0,15 milj. m3 on heikosti maatunutta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 93,3 % koko turvemääräst ä eli 0,84 milj. m3, josta on hyvin maatunutta turvett a 0,70 milj. m 3. Yli. 2 m :n syvyisellä suon osalla on 72,2 % koko turvemäärästä eli 0,65 milj. m3, josta on hyvin maatu - nutta turvetta-0,53 milj. m 3. Liekoja on 0 1 m :n syvyysvy ö hykkeessä 2,5 % ja 1 2 m :n syvyysvyöhykkeessä 1,8 %.

39 Turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 8,2 % kuivapai - nosta, ph-arvo 5,1 ja vesipitoisuus märkäpainosta 90, 7 Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on. 19,5 MJ/kg ja polttoturpeen käyttäkosteuteen 8,5 MJ/kg.

40 Suurusnevan länsireunaa sivuaa ajokuntoinen joskin heikko - pohjainen autotie. Suon länsiosa on lähes avointa luonnonti - laista saranevaa ja turvelaji on saravaltaista. Tuhkapitoi - suus on varsinkin suon pintaosissa melko korkea. Liekoja on paikoitellen erittäin runsaasti, mikä tulee haittaamaan mah - dollista turvetuotantoa. Lämpöarvo on selvästi keskimääräist ä alhaisempi. Suon kuivatusmandollisuudet eivät ole kovin hy - vät, koska Elämäjärven pinta on vain vajaa pari metriä suo n keskimääräistä pintaa alempana.. Siksi käytännössä suosta vo i hyödyntää polttoturvetuotantoon vain noin 1,5-1,8 m paks u pintakerros. Suurusnevan yli 1 m :n syvyisen 37 ha :n alueen käyttökelpoiset luonnontilaiset turvevarat.ovat 0,56 milj. 3. Tämän energiasisältö laskettuna kuivalle turpeelle o n 1,09 milj. eli 0,30 milj. MWh. Tuotantokuutioiksi (50 % : n kosteus) laskettuna energiasisältö on 0,95 milj. GJ el i 0,26 milj. MWh. 16. Pyytneva (kl ) sijaitsee noin 18 km Pihtiputaan keskustasta pohjoiseen. Suon pinnan korkeus merenpinnast a vaihtelee 139 ja 145 m :n välillä ja pinta viettää suon luo - te ispäässä luoteeseen ja muualla kaakkoon. Suon pinta-ala o n 335 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 246 ha ja yl i 2 m :n 140 ha. Suolla on tutkimuslinjaa m (134 pistet - tä) ja tutkimuspisteitä on keskimäärin 4,0 kappaletta 10 he h - taarilla (kuva 23). Suota valmistellaan parhaillaan Vapo n toimesta turvetuotantoon. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,76 m, yli 1 m :n syvyise l lä alueella 1,83 m ja yli 2 m :n alueella 2,69 m. Suurin tur - vepaksuus, 3,80 m, on tavattu pisteeltä A Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea. Turpeista on rahkavaltaisia 54,5 % ja loput ovat saravaltai - sia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 8,0 %, CS 46,5 %, C 35 % ja SC 10,5 %. Tupasvillaa esiintyy turpeissa lisätekijä - nä 5,9 % :ssa ja puun jäänteitä 1,0 % :ssa. Turpeiden keskimaa - tuneisuus on 5,7. Heikosti maatuneen pintakerroksen (0,27 m ) maatuneisuus on 3,1 ja hyvin maatuneen kerroksen 6,1.

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/81/6 3. Markku Makin ja Tapio Toivane n PYHÄJÄRVEN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/81/6 3. Markku Makin ja Tapio Toivane n PYHÄJÄRVEN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/81/6 3 Markku Makin ja Tapio Toivane n PYHÄJÄRVEN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUUS Espoo 1981 SISÄLTÖ 1. Johdanto 5 1.1. Tutkimuksen tarkoitus

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1983 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 Pauli Hänninen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI Kuopio 1988 Hänninen, Pauli1988. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat,

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 2 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V Kuopio 1986 Hänninen,Pauli1986. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niide n turvevarat, osa

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/13 3

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/13 3 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/13 3 Kimmo Virtanen PIHTIPUTAAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S II OSA Osaraportti Pihtiputaan soiden kokonaisselvityksestä Kuopio 1983

Lisätiedot

TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 254 Markku Mäkilä ja Ale Grundström TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Tuulos and their usefulness Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/15 4 Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA 1981-1983 TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S Rovaniemi 1984

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO. Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO. Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3 Kuopio 1988 Leino.Jukka1988. Pieksämäen mlk :ssa tutkitut suot, osa 3.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 8. Tapio Toivonen VALKEALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 8. Tapio Toivonen VALKEALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 8 Tapio Toivonen VALKEALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7 Matti Maunu RANUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I Rovaniemi 1985 SISÄLLYSLUETTEL O JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S ESPOO 1985 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa IV Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9 Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a SOTKAMON KUNNASSA INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993

Lisätiedot

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 245 Tapio Toivonen TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Töysä and their potential use Espoo 1991 3 SISÄLTÖ

Lisätiedot

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 20 1 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSA I I Abstract : Peat resources and their suitability in the area

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235. Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235. Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235 Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Nilsiä Kuopio 1989 Luukkanen,Ari1989.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

MÄNTYHARJUN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

MÄNTYHARJUN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 199 MAAPERÄOSAST O TAPIO TOIVONE N MÄNTYHARJUN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Mäntyharju and their potential us e Geological

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 446

Turvetutkimusraportti 446 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160. Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160. Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 6 Pauli Hänninen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa II I Kuopio 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7

Lisätiedot

Erkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

Erkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä 4 Erkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/11 8 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE TUOTANTOON OSA I Kuopio 1983 1 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

P 13.6/80 /17. Erkki Raikamo. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä PADASJOEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

P 13.6/80 /17. Erkki Raikamo. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä PADASJOEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S P 13.6/80 /17 Erkki Raikamo PADASJOEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYS LUETTE LO 1. JOHDANTO 2 2, TUTKIMUSMENETEZMÄT

Lisätiedot

Markku Mäkilä ja Ale Grundström MIEHIKKÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Abstract : The peat resources of Miehikkälä an d their usefulness

Markku Mäkilä ja Ale Grundström MIEHIKKÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Abstract : The peat resources of Miehikkälä an d their usefulness GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 125 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MIEHIKKÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Miehikkälä an d their usefulness

Lisätiedot

KUORTANEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 242 TAPIO TOIVONEN.

KUORTANEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 242 TAPIO TOIVONEN. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 242 TAPIO TOIVONEN KUORTANEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract: The peat resources of Kuortane and their potential use Espoo 1990 Toivonen,

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary :

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 236 Turvetutkimus Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary : The peat resources and their potential use in Kihniö,

Lisätiedot

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut

Lisätiedot

ÄHTÄRIN.TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

ÄHTÄRIN.TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 GELGA TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 247 Tapio Toivonen ÄHTÄR.TURVEVARAT JA DE KÄYTTÖKELPSUUS sa 2 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 2 Espoo 1991 Toivonen,Tapio,

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS

TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 134/80/ 5 Markku Mäkil ä TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS summary : The peat resources of Toholampi

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 208 MAAPERÄOSASTO TAPIO TOIVONEN NÄRPIÖN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 208 MAAPERÄOSASTO TAPIO TOIVONEN NÄRPIÖN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 208 MAAPERÄOSASTO TAPIO TOIVONEN NÄRPIÖN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Torvtillgångarna i Närpes och deras användbarhet Abstract : The peat resources of

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 7 J. Häikiö, H. Pajunen ja K. Virtanen MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Kuopio 1983 Tekijöiden osoite : Geologinen tutkimuslaito

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

Erkki Raikamo SYSMÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä

Erkki Raikamo SYSMÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Erkki Raikamo SYSMÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT 3 2.1 Maastotutkimukset

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0. Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0. Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0 Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1983 Tekijän osoite : Helmer Tuittila Geologinen tutkimuslaito

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/16 4 Hannu Pajunen ja Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA II I Kuopio 1984 Tekijöiden

Lisätiedot

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/11 6 Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1982 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 18 9 Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I Kuopio 1986 Pajunen, Hannu 1986. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORM 239. Tapio Muurinen SIMON SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA U

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORM 239. Tapio Muurinen SIMON SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA U GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORM 239 Tapio Muurinen SIMON SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA U Abstract : Inventory of Mires and Peat Resources in Simo, Part 2 Rovaniemi 1990,

Lisätiedot

Erkki Raikamo KOSKEN (HL) TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä

Erkki Raikamo KOSKEN (HL) TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä P136/80/7 Erkki Raikamo KOSKEN (HL) TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 9 Jukka Häikiö ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Kuopio 1984 - 2 - SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 8

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 8 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 8 Ari Luukkane n KAAVILLA 1982 TUTKITTUJEN SOIDEN TURVEVARA T JA NIIDEN KKYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous

Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot Soidensuojelutyöryhmän kokous 19.12.2012 Asta Harju 1 GTK:n systemaattinen turvevarojen kartoitus GTK kartoittaa vuosittain

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

RANTASALMEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

RANTASALMEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S maaperäosasto, raportti P 13.6/80/1 0 Jukka Lein o RANTASALMEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1980 SISÅLT Ö JOHDANTO 1 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 1

Lisätiedot

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,

Lisätiedot

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 224. Jukka Leino. JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto

TURVERAPORTTI 224. Jukka Leino. JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 224 Turvetutkimus Jukka Leino JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto Kuopio 1989 Leino.Jukka1988. Jäppilässä tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 249 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Mäntsälä and their potential use. Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN LASSE SVAHNBÄCK JA KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires in the western part

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Pyhtää and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Pyhtää and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 4 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a PYHTÄÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Pyhtää and their potential use.

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/14 0 Ari Luukkanen JUANKOSKEN TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO N Kuopio 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 400

Turvetutkimusraportti 400 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 400 2009 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot