NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993

2 Toivonen. Tapio Nurmossa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset, Turvetutkimusraportti 258, 50 sivua, 3 kuvaa ja 2 liitettä. Geologian tutkimuskeskus tutki vuosina 1982, 1985 ja Nurmon kunnan alueella 51 suota yhteispinta-alaltaan 8408 ha. Tämä on 83 % koko suoalasta. Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä 134,90 milj. suo-d. Soiden keskisyvyys on 1,6 m, josta heikosti maatuneen pintarahkan osuus on 0,5 m. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,1. Yli 2 m syvän alueen pintaala on 2642 ha ja turvemäärä 78,38 milj. suo-m3. Turpeista on rahkavaltaisia 65 %, ja loput 35 % ovat saravaltaisia. Suurin osa soista on ojitettu. Yleisin suotyyppi on tupasvillaräme. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,8 % kuivapainosta, vesipitoisuus märkäpainosta on 91,9 %, kuiva-aineen määrä 87 kg/suo-m3 ja rikkipitoisuus 0,14 % kuivapainosta. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 20,3 MJ/kg. Tutkituista soista soveltuu 25 energiaturvetuotantoon ja 8 ennen energiaturpeen nostoa kasvuturvetuotantoon. Energiaturvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 1634 ha. Käyttökelpoiset energiaturvevarat tällä alueella ovat 28,77 milj. suo-m3 ja energiasisältö 50 % :n kosteudessa 13,58 milj. MWh. Avainsanat : suo, turve, turveinventointi, energiaturve, Nurmo Tapio Toivonen Geologian tutkimuskeskus Betonimiehenkuja 4 SF ESPOO FINLAND

3 Toivonen. Tapio1993. Nurmossa tutkitut suot ja niiden turvevarat - The mires and peat reserves of Nurmo. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset - Geological Survey of Finland, Peat Researches, Turvetutkimusraportti - Report of peat investigation pages, 3 figures, 2 appendices. The Geological Survey of Finland studied peat reserves in the municipality of Nurmo in 1982, 1985 and mires covering a total of 8408 hectares were studied. This is about 83 % of the total peatland area. The mires studied contain a total of 134,90 million nii of peat in situ. The mean depth of the mires is 1,6 m, including the slightly humified Sphagnum predominant surface layer, which averages 0,5 m in thickness. The mean humification degree (H) of the peat is 5.1. The area deeper than 2 m covers 2642 ha and contains 58 % of the total peat quantity (78.38 million m3 ). Sixty-five per cent of the peat is Sphagnum predominant, and the remaining 35 % Carex predominant. The majority of the mires are drained. The most common site type is cotton grass pine bog. The average ash content of peat is 2,8 % of dry weight, the water content 91.9 % of wet weight, the dry bulk density 87 kg per of in situ and the sulphur content 0,14 % of dry weight. The effective calorific value of the dry peat is 20,3 MJ/kg. Twenty-five of the investigated mires are suitable for fuel peat production ; eight of them are suitable for horticultural peat production. The total area suitable for fuel peat production is 1634 ha. The available amount of peat is million m 3 in situ and the energy content at 50 % moisture million MWh. Key words : mire, peat, peat inventory, energy peat, Nurmo Tapio Toivonen Geological Survey of Finland Betonimiehenkuja 4 SF ESPOO FINLAND

4 SISÄLLYSLUETTELO 1JOHDANTO 7 2 TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Laboratoriotutkimukset 10 3 AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET 10 4 TUTKITUT SUOT 13 5 TULOSTEN TARKASTELU 46 KIRJALLISUUTTA 50 LIITTEET

5 7 I JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on tehnyt valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin ja maaperäkartoitukseen liittyviä turvetutkimuksia Nurmon kunnan alueella vuosina 1982, 1985 ja Kunnassa on tutkittu kaikkiaan 51 suota yhteispinta-alaltaan 8408 ha (kuva 1). Vuonna 1982 tutkittiin geologi Jouko Kokon johdolla maaperäkartoitukseen liittyen 11 suota (Kokko 1983). Soiden numerot indeksikartassa ovat Vuonna 1985 tutkittiin geologi Martti Korpijaakon johdolla kolme suota (Korpijaakko 1985), joiden numerot ovat Allekirjoittanut on vastannut muiden soiden tutkimuksista. Tutkitut suot kattavat 83 % kunnan koko ha :n suoalasta. Kaikki teolliseen turvetuotantoon mahdollisesti soveltuvat suot on tutkittu. Tutkimatta jääneet suot tai suon osat ovat yleensä ohutturpeisia ja rikkonaisia. Tässä tutkimustuloksia esittelevässä raportissa on lyhyet suoselostukset kaikista Nurmossa tutkituista soista sekä kuntakohtainen tulosten tarkasteluosa. Yksityiskohtaisemmat suoselostukset, jotka sisältävät suokartan, mahdolliset poikkileikkauskuvat ja laboratorioanalyysien tulokset, on tilattavissa GTK :n Etelä-Suomen aluetoimistosta. Esimerkki suokartasta on kuvassa 2 ja poikkileikkauskuvasta kuvassa 3. 2 TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1 Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että tutkittaville soille laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan sijoittuvista poikkilinjoista (Lappalainen, St6n ja Häikiö 1984). Tutkimuspisteet ovat linjoilla 100 m :n välein. Useimmat tutkimuslinjat vaaittiin suon pinnan kaltevuussuhteiden selvittämiseksi. Osa pienialaisista soista on tutkittu hajapistein. Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä ja rimpinen), mättäisyys 10 % :eina tasopinnasta ja mättäiden keskimääräinen korkeus. Lisäksi määritettiin puuston puulajisuhteet, tiheysluokka, mahdolliset hakkuut ja kehitysluokka.

6 8 1. Isoneva 15. Takaneva 29. Jokineva 43. Loukassaarenneva 2. Sikaneva 16. Kurjenneva W 30. Malkamäki 44. Uusineva 3. Haapokonto 17. Peräneva 31. Kärjenkankaankonto 45. Kotaneva 4. Kurj enneva 18. Rottominneva 32. Sakarinneva 46. Laulateenneva 5. Teerineva 19. Välineva 33. Takunneva 47. Tervaskonto 6. Sikaneva W 20. Kuhnulanneva 34. Teponneva 48. Partaviita 7. Korvenneva 21. Varvunneva 35. Iso Teerineva 49. Paukaneva 8. Loueskonto 22.Isoneva 36. Kurjenneva 50. Lamminneva 9. Porrasneva 23. Noronkorpi 37. Suppelonneva 51. Järvenpäänneva 10. Kaatajanneva 24. Jouttinneva 38. Lellunneva 11. Kuorasluoma 25. Pihlajamäenneva 39. Hiedanrämäkkö 12. Rimminneva 26. Virkaneva 40. Rajaneva 13. Raatoneva 27. Pitkärämäkkö 41. Paloneva 14. Valokkineva 28. Poikkimäenneva 42. Linjarämäkkö

7 9 R m 20 1/51.0 i 3 1/ 16 -~ /16/ 5.7 R8OO- 4 00m 5.0 / / /18 3 R920m 6 1/ 17 5.t / / O/~70 ~/25 5i 9 6/20 i 6 3/27 3/ / /39 ri 1 4/5.3~ 7/20 12/26 5.7) 8/16 ) 4. 4'~ ~2i0 / /8 1/l90 R m 017 -R m R800+65m m I I I I I 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kuva 2. Esimerkki suokartasta. Merkkien selite liitteessä 2. SW M MPY MRRTUNEISUUS NE M MPY _102 _ _ Ii 0 Oll 91 ml 1 noi 10 Bill01o0-99 _98 _97 _96 S UOTYYPIT.LIEKO-OSUMRT.TURVELRJIT JA POHJRMRRLRJIT M MPY _102 _101 _100 _99 _98 _97 96 A0 i 200 i 400 i i 600 i i m GEOLOGIRN TUTKIMUSKESKUS Kuva 3. Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista. Merkkien selite liitteessä 2.

8 1 0 Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin 10 cm :n tarkkuudella pääturvelajien ja mahdollisten lisätekijöiden suhteelliset osuudet 6-asteikolla, turpeen maatuneisuus von Postin 10- asteikolla, kosteus 5-asteikolla sekä kuituisuus asteikolla 0-6. Lisäksi erotettiin mahdolliset liejukerrostumat ja määritettiin pohjamaan laatu. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi kunkin tutkimuspisteen ympäristö pliktattiin 2 m :n syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa. 2.2 Laboratoriotutkimukset Useimmista soista, jotka soveltuvat kenttätutkimusten perusteella turvetuotantoon, otettiin suon koosta riippuen 1-3 näytesarjaa laboratoriotutkimuksia varten. Näytteistä määritettiin laboratoriossa ph-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (105 C :ssa kuivaamalla), tuhkapitoisuus prosentteina (815 ± 25' C : ssa hehkutettuna) kuivapainosta sekä lämpöarvo Leco AC-300 -kalorimetrillä (ASTM D 3286). Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin lisäksi kuiva-aineen määrä (kg/suo-m 3 ). Osasta näytteitä on määritetty rikkipitoisuus prosentteina kuivapainosta LECO SC-39 -rikkianalysaattorilla. 3 AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen ja Grundström 1983). Siinä suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue käsitetään omana syvyysvyöhykkeenään (0,3-0,9 m, 1,0-1,9 m jne.). Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, jotka yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä selville. Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet lasketaan turvemäärillä painottaen. Todetut lieko-osumat on laskettu erikseen 0-1 ja 1-2 m :n välisissä syvyyskerroksissa kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä. Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmän mukaan, jossa kantopitoisuus on jaettu viiteen eri ryhmään : liekoja on erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1,0-1,9 %), kohtalaisesti (2,0-2,9 %) runsaasti (3,0-3,9 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %).

9 1 1 Soiden soveltuvuus energiaturvetuotantoon riippuu mm. turvelajikoostumuksesta, maatumisasteesta ja tuhkapitoisuudesta. Rahkaturpeen (S) katsotaan soveltuvan energiaturpeeksi, jos sen maatumisaste on korkeampi kuin H 4, kun taas saravaltainen (C) turve sopii energiaturpeeksi heikomminkin maatuneena. Toisinaan käytetään myös myös H 4 maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta heikkolaatuisena energiaturpeena jyrsinmenetelmällä tuotettuna. Suota on suositeltu energiaturvetuotantoon, mikäli siltä löytyy vähintään 10 ha turvelajin ja maatumisasteen puolesta tuotantoon soveltuvaa yli 1 1h tai 2 m syvää yhtenäistä aluetta. Joillakin soilla tuotantokelpoiseksi alueeksi on laskettu yli 1 m syvä suon osa. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros ei saa olla yli 0,6 m paksu. Paksu pintarahka on usein yksi merkittävimmistä esteistä palaturvetuotannon aloittamiselle. Ohutta pintarahkaa ei kuitenkaan ole vähennetty käyttökelpoista turvemäärää laskettaessa, koska se useimmiten kuitenkin tuotetaan heikkolaatuisena energiaturpeena, jos suo otetaan turvetuotantoon. Tuotantoalueen tulee olla lisäksi ilman pumppaustoimenpiteitä kuivattavissa. Käyttökelpoisen turpeen määrää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty tilanteesta riippuen noin 0,5 m, joka vastaa suon pohjalle jäävää yleensä vaikeasti hyödynnettävissä olevaa runsastuhkaista kerrosta. Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi on nojauduttu Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeisiin 1982 ja 1989 (liite 1). Käyttökelpoisen turpeen energiasisältö on laskettu sekä täysin kuivalle turpeelle että käyttökosteudessa (50 %) olevalle turpeelle. Jos suolta ei ole otettu laboratorionäytteitä, on energiasisällön arvioimisessa käytetty Mäkilän (1987) esittämää menetelmää. Hyvälaatuisen (1. lk) kasvuturpeen laatuvaatimukset ovat melko tiukat. Siihen soveltuu vain H 1-3 maatunut rahkaturve, josta valtaosa kuuluu Acutifolia-ryhmään. Arvioitaessa suon soveltuvuutta kasvuturvetuotantoon on arviointiperustana pidetty Turveteollisuusliiton kasvuturvestandardia (1980). Jokaisesta tutkitusta suosta on tässä raportissa olevan suppean selostuksen lisäksi laadittu yksityiskohtainen tutkimusselostus, jossa on tiedot suon sijainnista, ympäristöstä, suotyy-

10 1 2 peistä, ojitustilanteesta, laskusuhteista, turvemääristä, turvelajeista, maatumisasteesta, liekoisuudesta, laboratoriotuloksista sekä soveltuvuudesta turvetuotantoon. Yksityiskohtaiseen tutkimusselostukseen liittyy suokartta, johon on merkitty tutkimuslinjat, tutkimus- ja syvyydenmittauspisteet, pisteiden syvyydet sekä turpeen keskimääräinen maatumisaste pisteellä. Suokartassa on lisäksi turvekerrostuman paksuutta osoittavat syvyyskäyrät. Turvekerrostuman rakenteen selventämiseksi on vaaituista linjoista laadittu poikkileikkausprofiileita, joihin maatuneisuudet, turvelajit ja pohjamaalajit on merkitty symbolein. Niihin on lisäksi merkitty lyhentein suotyypit sekä lieko-osumien määrät. Edellä mainittujen perustulostusten lisäksi GTK :n turvetutkimuksista on laadittu atkohjelmia, joilla saadaan varsin monipuolinen kuva suosta tai halutusta tutkimusalueesta. Tulosteet ovat tasokarttoja ja listauksia tai näiden yhdistelmiä. Tällaisia ovat esimerkiksi tasokartat, joilla tutkimuspisteittäin voidaan esittää mm. suotyyppi, liekoisuus, suon pinnan korkeus, pohjamaalaji, liejukerroksen paksuus, tietoja puustosta, suon pinnan mättäisyys ja vetisyys. Yhdelle tutkimuspisteelle voidaan piirtää kerralla mainittua tietoa. kaksi edellä

11 1 3 4 TUTKITUT SUOT 1. Isoneva (kl ) sijaitsee noin 8 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu paikoin kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Suon reunaosiin ulottuu metsäautoteitä. Länsiosan halki pohjois-eteläsuunnassa kulkee Seinäjoen ja Parkanon välinen rautatie. Suolla on 170 tutkimuspistettä ja 204 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 470 ha, yli 1 m syvän alueen 384 ha ja yli 2 m syvän 206 ha. Isoneva on suurimmaksi osaksi ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Länsi- ja eteläosan vedet virtaavat ojia myöten läheiseen Pajuluomaan. Pohjois- ja itäosan vedet kulkeutuvat Tervaskonnon ja Laulateennevan kautta pohjoiseen Ripsaluomaan, joka laskee Nurmonjokeen. Yleisimmät suotyypit ovat erilaiset rämeet, joita on 73 % havainnoista. Nevoja on 20 %, korpia 3 % ja muita 4 %. Puustoisella alueella on yleensä tupasvilla- ja rahkarämettä. Suon itäosissa on paikoin varsinaista sararämemuuttumaa. Isonevan turpeista on rahkavaltaisia 69 % ja saravaltaisia 31 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 54 %, CS 15 %, C 7 % ja SC 24 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Yleisin pohjamaalaji on moreeni, joskin paikoin on myös hiekkaa ja hietaa. Liejua on suon pohjalla paikoin ohut kerros. Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä Isonevalla ovat paikoin paksuhko heikosti maatunut tupasvillaa sisältävä rahkavaltainen pintakerros, joka soveltuu huonosti sekä kasvu- että energiaturvetuotantoon. Mikäli tämä kerros poistetaan tai hyödynnetään 2. luokan kasvuturpeena, soveltuu alapuolinen turve tyydyttävästi energiaturpeen raaka-aineeksi. Suolla on yhtenäistä yli 2 m syvää turvetuotantoon soveltuvaa aluetta rautatien itäpuolella noin 155 ha. 2. Sikaneva (kl ) sijaitsee Alavuden vastaisella rajalla noin 24 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu etelässä kuivattuun ja pelloksi raivattuun Louesjärveen, pohjoisessa maantiehen ja muualla moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät.

12 1 4 Pohjoisreunaa sivuavan maantien lisäksi eteläpäässä sijaitsevalle pellolle johtaa tilustie. Suolla on 75 tutkimuspistettä ja 72 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 243 ha, yli 1 m syvän alueen 203 ha ja yli 2 m syvän 137 ha. Sikanevan pohjoispää ja Alavuden puoleinen itäosa on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat syvimpiä kohtia lukuun ottamatta kohtalaisen hyvät. Suon länsiosassa on kaksi pienehköä lampea. Sikanevan keskiosan yleisin suotyyppi on keidasräme, jonka ympärillä on yleensä rahkarämettä. Pohjoisosan neva-alueella on rahkanevaa ja ojitusalueella tupasvillarämemuuttumaa samoin itäosan ojitetulla alueella. Turpeista on rahkavaltaisia 89 % ja saravaltaisia 11 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 76 %, CS 13 %, C 2 % ja SC 9 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Yleisimmät pohjamaalajit ovat suon eteläosassa hiekka, hieta ja hiesu. Pohjoisosassa sekä reunoilla on moreenia. Liejua on suon pohjalla eteläosassa ohut kerros. Sikanevan turvekerros on turvetuotannon kannalta ongelmallinen, koska kasvuturpeeksi soveltuvaa H 1-3 maatunutta rahkaturvetta on kohtalaisen ohut kerros, joka on kuitenkin niin paksu, että se on joko poistettava tai käytettävä ennen mahdollista energiaturvetuotantoa. Sikanevan käyttö turvetuotantoon edellyttää myös suolla olevien lampien kuivatusta. Yli 2 m syvä 137 ha :n alue soveltuu välttävästi kasvu- ja energiaturvetuotantoon. 3. Haapokonto (kl ) sijaitsee Ämmälänkylässä noin 18 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Reunaosissa on paikoin peltoja. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät. Keskiosan halki kulkee metsäautotie. Suolla on 109 tutkimuspistettä ja 104 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 336 ha, yli 1 m syvän alueen 245 ha ja yli 2 m syvän 120 ha. Kuivatusmahdollisuudet ovat verraten hyvät. Itäosasta lähtee laskuojia läheiseen Nurmonjokeen. Suuri osa vesistä virtaa kuitenkin ojia myöten suon länsipään Pajuluomaan, joka laskee Seinäjokeen. kautta länteen Haapokonnon yleisimmät suotyypit ovat erilaiset rämeet, joita on 74 % havainnoista. Suon itäosassa on laajalla alueella keidasrämettä ja paikoin rahkarämettä, rahkanevaa ja

13 1 5 lyhytkorsinevaa. Länsiosassa on rahkaneva yleisin suotyyppi, mutta myös rahkarämettä, tupasvillarämettä ja pallosararämettä esiintyy runsaasti. Turpeista on rahkavaltaisia 71 % ja saravaltaisia 29 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 56 %, CS 15 %, C 4 % ja SC 25 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni 57 %, hiekka 24 pohjalla paikoin ohut kerros. % ja hieta. Liejua on suon Turvetuotantoa haittaava tekijä on monin paikoin paksuhko pintarahka. Yli 2 m syvä 120 ha :n alue soveltuu välttävästi kasvu-ja energiaturvetuotantoon. 4. Kurjennneva (kl ) sijaitsee noin 15 km Seinäjoen keskustasta itään. Tutkittu alue rajoittuu idässä turvetuotantoalueeseen ja muualla osittain moreenisaarekkeisiin ja suoalueisiin. Tutkitun alueen itäosa on myös osaksi turvetuotantoalueena. Pohjoisosassa on hylättyjä peltoja. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon pohjoispuolitse kulkee Seinäjoen ja Kuortaneen välinen maantie. Suolla on 124 tutkimuspistettä ja 197 syvyyspistettä. Kurjennevan kokonaispinta-ala on 405 ha, yli 1 m syvän alueen 326 ha ja yli 2 m syvän 150 ha. Kurjennevan länsiosan reunat on ojitettu. Muutoin alue on luonnontilassa. Suon itäosa on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. läheiseen Hirvijärven tekojärveen. Laskuojat viettävät pohjoiseen Kurjennevan yleisimmät suotyypit länsiosan neva-alueella ovat rahkaneva ja lyhytkorsineva. Reunemmalla on rahkarämettä. Itäosassa turvetuotantoalueiden ulkopuolella on yleensä saraneva- ja sararämemuuttumia. Turpeista on saravaltaisia 58 % ja rahkavaltaisia 42 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 26 %, CS 16 %, C 25 % ja SC 33 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Kurjennevan länsiosa soveltuu välttävästi ja itäosa hyvin energiaturvetuotantoon. Turvetuotantoon soveltuvan yli 1 m syvän alueen pinta-ala on 326 ha.

14 Teerineva (kl ) sijaitsee noin 4 km Nurmon keskustasta itään. Suo rajoittuu etelässä turvepohjaiseen peltoon ja muualla loivapiirteiseen joskin paikoin kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Eteläreunaa sivuaa tilustie. Suolla on 92 tutkimuspistettä ja 92 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 294 ha, yli 1 m syvän alueen 237 ha ja yli 2 m syvän 176 ha. Teerinevan eteläpää on ojitettu. Suurin osa suosta on luonnontilassa. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. Eteläpään poikki virtaa länteen puro, joka laskee Nurmonjokeen. Teerinevan laajalla luonnontilaisella keskiosalla on pääasiassa lyhytkorsinevaa ja paikoin rahkanevaa. Reunemmalla on tupasvillarämettä, rahkarämettä ja isovarpurämettä. Eteläpään ojitusalueella on tupasvilla -, rahka- ja isovarpurämemuuttumia. Turpeista on rahkavaltaisia 53 % ja saravaltaisia 47 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 32 %, CS 21 %, C 1 % ja SC 46 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, moreeni, hieta ja hiesu. Liejua on suon pohjalla paikoin ohut kerros. Teerinevan heikosti maatunut pintarahka soveltuu hyvin huonosti sekä kasvu- että energiaturvetuotantoon. Paksun pintakerroksen takia myös alapuolisen maatuneemman turpeen käyttö energiaturpeena on kyseenalaista. 6. SikanevaW (kl ) sijaitsee noin 24 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu kaakossa kuivattuun ja peltona olevaan Louesjärveen, lounaassa Louesojaan, idässä paikoin Sikanevaan ja muualla mäkiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Lähelle pohjois- ja kaakkoisreunaa ulottuu tilustie. Suolla on 23 tutkimuspistettä ja 17 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 100 ha, yli 1 m syvän alueen 56 ha ja yli 2 m syvän 22 ha. Sikaneva on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. Vedet virtaavat ojia myöten läheiseen Louesojaan, joka laskee Nurmonjokeen. Yleisin suotyyppi pohjois- ja keskiosassa on tupasvillarämemuuttuma. Paikoin on myös varsinaista sararämemuuttumaa. Eteläosan vanhalla ojitusalueella on turvekankaita.

15 1 7 Turpeista on rahkavaltaisia 56 % ja saravaltaisia 44 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 30 %, CS 26 % C 16 % ja SC 28 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hieta, hiekka ja hiesu. Suon keskiosassa on noin 15 ha yli 2 m syvää aluetta, jota on mahdollista käyttää energiaturvetuotantoon. Haittana on paikoin paksuhko pintarahka. 7. Korvenneva (kl ) sijaitsee noin 14 km Nurmon keskustasta etelään. Suo rajoittuu etelässä peltoon ja muualla paikoin kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Suon läheisyyteen johtaa useita metsäautoteitä. Suolla on 98 tutkimuspistettä ja 139 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 311 ha, yli 1 m syvän alueen 179 ha ja yli 2 m syvän 43 ha. Korvennevan pohjoisosa ja reunat on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat pinnan vietosta johtuen hyvät. Pohjoisosan vedet laskevat ojia myöten Kivivuorenluoman kautta pohjoiseen Nurmonjokeen. Eteläpäästä on ojayhteys Pajuluomaan, joka laskee Seinäjokeen. Korvennevan pohjoisosassa on tupasvilla-, isovarpu- ja rahkarämemuuttumia. Keski- ja eteläosan luonnontilaisella alueella on rahkanevaa, rahkarämettä, keidasrämettä sekä lyhytkorsinevaa. Reunaosissa ovat kangasräme-, tupasvillaräme- ja pallosararämemuuttumat yleisiä. Turpeista on rahkavaltaisia 57 % ja saravaltaisia 43 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 48 %, CS 9 %, C 30 % ja SC 13 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, eteläpäässä myös hiekka ja hieta. Korvenneva on kokonaisuutena melko ohutturpeinen. Paksuturpeisimmilla alueilla on melko paksu heikosti maatunut pintarahkakerros, jonka laatu on kuitenkin heikko kasvuturvetuotantoa ajatellen. Nämä seikat heikentävät oleellisesti suon käyttökelpoisuutta turvetuotantoon.

16 Loueskonto (kl ) sijaitsee noin 22 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu pohjoisessa ja etelässä peltoihin, luoteessa Louesojaan ja muualla paikoin kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon poikki kulkee ajokelpoinen tilustie. Suolla on 55 tutkimuspistettä ja 44 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 126 ha, yli 1 m syvän alueen 96 ha ja yli 2 m syvän 59 ha. Loueskonto on suurimmaksi osaksi ojitettu. Etelä- ja keskiosassa on pienialainen ojittamaton alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Suurin osa vesistä virtaa Louesojan kautta Kuorasluomaan ja siitä edelleen Nurmonjokeen. Eteläpäästä on ojayhteys suoraan Nurmonjokeen. Yleisimmät suotyypit ovat luonnontilaisella alueella rahkaneva ja rahkaräme. Muualla on pääasiassa tupasvillaräme- ja isovarpurämemuuttumia. Eteläosassa on lisäksi lyhytkorsinevarämeojikkoa. Loueskonnon turpeista on rahkavaltaisia 56 % ja saravaltaisia 44 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 33 %, CS 23 %, C 18 % ja SC 26 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Yleisimmät pohjamaalajit ovat suon keskellä hiekka ja hieta, muualla moreeni. Turvetuotantoa haittaa paikoin paksuhko heikosti maatunut pintarahka, joka soveltuu yleensä melko huonosti kasvuturvetuotantoon. Suurinta osaa yli 2 m syvän 59 ha :n alueen turpeesta on kuitenkin mahdollista käyttää energiaturvetuotantoon. 9. Porrasneva (kl ) sijaitsee noin 22 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu eteläpäässä peltoon ja muualla moreenikankaisiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Itäreunaa sivuaa tilustie ja pohjoisreunaa paikallistie. Suolla on 29 tutkimuspistettä ja 23 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 55 syvän 6 ha. ha, yli 1 m syvän alueen 36 ha ja yli 2 m Porrasnevan reunat ja eteläpää on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Suon eteläpäästä ja länsireunasta lähtee laskuojia läheiseen Nurmonjokeen. lisäksi laskuojia Loueskonnon kautta Louesojaan. Itäreunasta on

17 1 9 Porrasnevan luonnontilaisella keskiosalla on pääasiassa rahkarämettä. Reunaosissa on yleensä tupasvilla- ja pallosararämemuuttumia. Eteläpäässä on turvekankaita ja kytöheittoa. Turpeista on rahkavaltaisia 94 % ja saravaltaisia 6 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 82 %, CS 12 % ja SC 6 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8. Yleisimmät pohjamaalajit ovat syvimmissä kohdissa hiesu ja muualla moreeni. Liejua on suon pohjalla syvimmällä alueella ohuehko kerros. Porrasneva on suurimmaksi osaksi melko ohutturpeinen. Pienimuotoinen energiaturvetuotanto on mahdollista yli 2 m syvällä alueella. 10. Kaatajanneva (kl ) sijaitsee noin 15 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu mäkiseen ja rikkonaiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Kaakkoisreunaan ulottuu metsäautotie. Suota halkoo lisäksi luoteesta kaakkoon rautatie. Suolla on 42 tutkimuspistettä ja 45 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 115 ha, yli 1 m syvän alueen 94 ha ja yli 2 m syvän 65 ha. Kaatajanneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. Itäosasta lähtee laskuojia läheiseen Nurmonjokeen. Yleisimmät suotyypit rautatien länsipuolella ovat rahkaräme- ja isovarpurämemuuttumat sekä turvekankaat. Rautatien itäpuolella on rahkaräme- ja rahkanevamuuttumuien lisäksi paikoin, tupasvillarämemuuttumia sekä varsinkin ohutturpeisilla alueilla turvekankaita. Kaatajannevan turpeista on rahkavaltaisia 71 % ja saravaltaisia 29 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 56 %, CS 15 %, C 16 % ja SC 13 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Pohjamaalajeina ovat paikoin hiesu, yleensä kuitenkin moreeni, joka usein lohkareista. Liejua on suon pohjalla paikoin ohut kerros. on Turvetuotantoa selvästi vaikeuttava tekijä Kaatajannevalla on suon rikkonaisuus. Suolle on mahdollista muodostaa kuitenkin useita (3) pieniä energiaturpeen tuotantoalueita, joiden yhteispinta-ala on noin 30 ha.

18 Kuorasluoma (kl ) sijaitsee noin 22 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu pohjoisessa Raatonevaan, lännessä soranottoalueeseen ja muualla moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät. Suon itä- ja länsipuolelle ulottuu metsäautotie. Suolla on 55 tutkimuspistettä ja 48 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 139 ha, yli 1 m syvän alueen 72 ha ja yli 2 m syvän 19 ha. Kuorasluoma on suurimmaksi osaksi ojitettu. Suon eteläosassa on pienehkö ojittamaton alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat suon poikki virtaavaan Kuorasluomaan, joka laskee Nurmonjokeen. Kuorasluoman yleisimmät suotyypit pohjoisosassa ovat tupasvillarämemuuttuma ja puolukkaturvekangas. Eteläosassa on luonnontilaisella alueella rahkarämettä ja muualla yleisesti tupasvillarämemuuttumia sekä paikoin rahkaneva- sararämemuuttumia. Turpeista on rahkavaltaisia 74 % ja saravaltaisia 26 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 49 %, CS 25 %, C 1 % ja SC 25 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Suurin osa suosta on liian ohutturpeista turvetuotantoon. Kuorasluoman eteläpuolella on kuitenkin noin 13 ha yli 2 m syvää aluetta, jolla energiaturvetuotanto on periaatteessa mahdollista. Tälläkin alueella on paikoittain paksu pintarahkakerros. 12. Rimminneva (kl ) sijaitsee noin 18 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu pääasiassa moreenimäkiin ja luoteessa peltoon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Koillisreunaan ulottuu metsäautotie. Eteläpään poikki kulkee rautatie. Suolla on 78 tutkimuspistettä ja 53 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 172 ha, yli 1 m syvän alueen 100 ha ja yli 2 m syvän 48 ha. Rimminnevan pohjois- ja eteläpää sekä reunat on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. Pohjoisosan vedet virtaavat ojia myöten länteen kohti Nurmonjokea. Etelä- ja keskiosan vedet laskevat suon eteläosan kautta virtaavaan Kuorasluomaan, joka johtaa Nurmonjokeen.

19 2 1 Rimminnevan eteläosassa rautatien pohjoispuolella on silmäkenevaa sekä suon keskiosassa rahka- ja lyhytkorsinevaa. Pohjoisempana on lisäksi rahkarämettä. Pohjoisosan ojikkoalueella on yleensä rahkaräme-, isovarpuräme ja tupasvillarämemuuttumia. Rautatien eteläpuolella on lyhytkorsinevamuuttuma yleinen suotyyppi. Turpeista on rahkavaltaisia 74 % ja saravaltaisia 26 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 53 %, CS 21 %, C 15 % ja SC 11 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Yleisimmät pohjamaalajit ovat syvimmisssä kohdissa hiekka, hieta ja hiesu. Pääasiallisin pohjamaalaji on kuitenkin moreeni. Rimminnevalla on monin paikoin paksu rahkavaltainen pintakerros, joka soveltuu yleensä huonosti kasvuturvetuotantoon. Turve on varsinkin silmäkeneva- ja lyhytkorsinevaalueilla pääasiassa Cuspidata-ryhmään kuuluvaa, ja siten lähinnä 2. luokan kasvuturvetta. Hyvin maatunutta pohjakerrosta ei voi hyödyntää ennen pintarahkan käyttöä. 13. Raatoneva (kl ) sijaitsee umpeenkasvaneen Kivijärven itäpuolella noin 22 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu idässä paikoin Valokkinevaan, ja muualla rikkonaiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät. Itäosan poikki kulkee hyväkuntoinen metsäautotie. Suolla on 44 tutkimuspistettä ja 43 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 96 ha, yli 1 m syvän alueen 45 ha ja yli 2 m syvän 11 ha. Raatoneva on osittain ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Osa vesistä kulkeutuu ojia myöten etelään Kuorasluomaan ja osa länteen Kivijärveen. Suon länsiosassa on yleisesti rahkarämettä ja paikoin rahkanevaa. Eteläosassa on paikoin varsinaista sararämemuuttumaa. Suon itäosassa on lyhytkorsinevan ohella paikoin tupasvillaräme- ja rahkarämeoj ikoita. Turpeista on rahkavaltaisia 82 % ja saravaltaisia 18 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 65 %, CS 17 %, C 2 % ja SC 16 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (91 %) ja hiekka. Suo on suureksi osaksi sangen ohutturpeinen. Yli 2 m syvä alue koostuu useasta eri altaasta, mikä heikentää suon käyttökelpoisuutta turvetuotantoon.

20 Valokkineva (kl ) sijaitsee noin 21 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu lounaassa paikoin Raatonevaan ja muualla rikkonaiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät. Luoteisreunaa sivuaa metsäautotie. Suolla on 75 tutkimuspistettä ja 64 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 165 ha, yli 1 m syvän alueen 116 ha ja yli 2 m syvän 72 ha. Valokkinevan eteläpää ja reunat on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat syvimpiä kohtia lukuun ottamatta kohtalaisen hyvät. Vedet laskevat kaakkoon Kuorasluomaan, joka johtaa Nurmonjokeen. Vallitseva suotyyppi on rahkaräme. Paikoin on myös rahkanevaa ja tupasvillarämettä. Suon eteläpäässä on rahkarämemuuttumaa ja pohjoisosassa tupasvillarämettä. Turpeista on rahkavaltaisia 86 % ja saravaltaisia 14 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 79 %, CS 7 %, C 4 % ja SC 10 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (71 %), hieta ja hiekka. Liejua on suon pohjalla paikoitellen ohut kerros. Valokkinevalla on keskimäärin melko ohut H 1-4 maatunut pintarahka, joten suon yli 2 m syvää 72 hain aluetta voidaan käyttää tyydyttävästi energiaturvetuotantoon jyrsinmenetelmällä. Tämä edellyttää kuitenkin pintarahkan poistoa tai käyttöä ensin kasvuturpeena, johon se tyydyttävästi soveltuukin. 15. Takaneva (kl ) sijaitsee noin 8 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu idässä hiekkakankaaseen, pohjoisessa, lännessä ja etelässä paikoin peltoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Itäreunaa sivuaa maantie. Suolla on 29 tutkimuspistettä ja 25 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 53 ha, yli 1 m syvän alueen 19 syvän 4 ha. ha ja yli 2 m Takaneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat pinnan voimakkaasta vietosta johtuen hyvät. Vedet laskevat suon pohjoispuolella virtaavaan Hirviluomaan, joka yhtyy Nurmonjokeen. Suon keskiosissa on rahkaräme- ja isovarpurämemuuttumia. Reunaosissa ovat puolukka- ja varputurvekankaat yleisiä.

21 23 Turpeista on rahkavaltaisia 78 % ja saravaltaisia 22 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 57 %, CS 21 %, C 5 % ja SC 17 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (74 %), hieta ja moreeni. Takanevan paksuturpeinen alue on verraten pienialainen, ja siinäkin on paksu pintarahkakerros, joka soveltuu huonosti hyvälaatuiseksi kasvuturpeeksi. turvetuotantoon. Suota ei suositella 16. KuriennevaW (kl ) sijaitsee Veneskoskella noin 13 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu pohjoisessa maantiehen, lännessä kanavaan, idässä paikoin erikseen tutkittuun Kurjennevan itäosaan ja muualla moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Pohjoisreunan maantien lisäksi länsireunaa sivuaa kanavan vieressä ajokelpoinen tie. Suolla on 64 tutkimuspistettä ja 56 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 191 ha, yli 1 m syvän alueen 83 ha ja yli 2 m syvän 9 ha. Kurjenneva on suurimmaksi osaksi ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat joko läheiseen kanavaan tai pohjoiseen Hirvijärven tekojärveen. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuuttuma ja varsinkin suon keskiosissa varsinainen saranevamuuttuma. Paikoin on myös isovarpu- ja tupasvillarämemuuttumia. Turpeista on saravaltaisia 81 % ja rahkavaltaisia 19 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 12 %, CS 7 %, C 62 % ja SC 19 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni, joka on usein lohkareista. Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Kurjenneva soveltuu energiaturvetuotantoon. Turvekerros on kuitenkin suurimmassa osassa suota verraten ohut ja pohja epätasainen. Ainoastaan suon länsiosaan voi muodostaa pienialaisen tuotantoalueen, jolla käyttökelpoinen turvepaksuus on yli metri. 17. Peräneva (kl ) sijaitsee Seinäjoelta Kuortaneelle johtavan maantien eteläpuolella noin 19 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu idässä paikoin Rottominnevaan ja muualla mäkiseen ja paikoin kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Pohjoisreunaa sivuaa maantie ja länsireunaa paikallistie. Lisäksi suon halki

22 24 itä-länsisuunnassa on useita heikkokuntoisia metsäautoteitä. Suolla on 92 tutkimuspistettä ja 73 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 264 ha, yli 1 m syvän alueen 82 ha ja yli 2 m syvän 2 ha. Peräneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat ojia myöten läheisen Varvunnevan kautta luoteeseen Varpulan tekojärveen. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- (59 %) ja saranevamuuttumat. tupasvillarämemuuttumaa ja puolukkaturvekangasta. Paikoin on lisäksi Turpeista on saravaltaisia 82 % ja rahkavaltaisia 18 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 8 %, CS 10 %, C 56 % ja SC 26 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (85 %) ja hiekka. Moreeni on monin paikoin lohkareista. Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Peräneva soveltuu energiaturvetuotantoon. Suo on kuitenkin suurimmaksi osaksi ohutturpeinen, jolloin käyttökelpoinen turvepaksuus jää pieneksi. Suon keski- ja eteläosassa on noin 25 ha yli 1 m syvää aluetta, jolla energiaturvetuotanto on mahdollista. 18. Rottominneva (kl ) sijaitsee Nurmon ja Kuortaneen rajalla noin 20 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu lounaassa paikoin Peränevaan ja muualla mäkiseen, usein kallioiseen ja rikkonaiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat välttävät. Pohjois- ja itäpuolella kulkee noin 400 m :n etäisyydellä maantie. Suolla on 94 tutkimuspistettä ja 86 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 273 ha, yli 1 m syvän alueen 132 ha ja yli 2 m syvän 21 ha. Rottominneva on suureksi osaksi ojitettu. Suon keskellä on laajahko luonnontilainen alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat pinnan vietosta johtuen hyvät. Vedet virtaavat ojia myöten länteen Peränevan ja Varvunnevan kautta Varpulan tekojärveen. Rottominnevan keskellä oleva luonnontilainen neva-alue on lyhytkorsi- ja rahkanevaa. Muualla on yleensä tupasvilla- ja rahkarämemuuttumia sekä reunaosissa usein kangasräme- ja pallosararämemuuttumia.

23 2 5 Turpeista on rahkavaltaisia 81 % ja saravaltaisia 19 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 49 %, CS 32 %, C 1 % ja SC 18 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni, joka on monin paikoin lohkareista. Rottominneva on suureksi osaksi melko ohutturpeinen. Paksuturpeisilla alueilla on kohtalaisen paksu pintarahka, joka ei sovellu hyvin ensimmäisen luokan kasvuturpeeksi. Suota ei suositella turvetuotantoon. 19. Välineva (kl ) sijaitsee noin 19 km Nurmon keskustasta itäkaakkoon. Suo rajoittuu lohkareiseen ja paikoin kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Suon itäpuolella kulkee metsäautotie. Suolla on 41 tutkimuspistettä ja 36 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 82 ha, yli 1 m syvän alueen 37 ha ja yli 2 m syvän 5 ha. Välineva on suureksi osaksi ojitettu. Suon keski- ja pohjoisosassa on ojittamatonta nevaaluetta. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat ojia myöten Varpulanluomaan ja sitä kautta edelleen luoteeseen Varpulan tekojärveen. Välinevan yleisimmät suotyypit luonnontilaisilla alueilla ovat rahkaräme ja -neva. Muualla suon keskiosissa on näiden tyyppien ojikko- ja muuttumamuotoja. Reunaosissa on tupasvillaräme-, sararäme- ja kangasrämemuuttumia sekä paikoin turvekankaita. Turpeista on rahkavaltaisia 76 % ja saravaltaisia 24 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 51 %, CS 25 %, C 3 % ja SC 21 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni. Välineva on suureksi osaksi verraten ohutturpeinen, joten suo ei sovellu hyvin turvetuotantoon. 20. Kuhnulanneva (kl ) sijaitsee noin 20 km Nurmon keskustasta itäkaakkoon. Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Länsireunaa sivuaa metsäautotie. Suolla on 55 tutkimuspistettä ja 50 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 88 ha, yli 1 m syvän alueen 44 ha ja yli 2 m syvän 30 ha.

24 26 Suo on suurimmaksi osaksi ojitettu. Länsi- ja keskiosassa on pienehkö ojittamaton alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Suon keskiosasta on laskuoja länteen Välinevalle. Lisäksi pohjoispäästä on ojayhteys Peränevalle. Kuhnulannevan yleisimmät suotyypit ovat luonnontilaisella alueella lyhytkorsineva ja kalvakkaneva, jonka ympärillä on vastaavia ojikkomuotoja. Ojitusalueella on lisäksi saraneva- ja -rämemuuttumia. Itälahdekkeessa ovat varsinainen sararäme- ja tupasvillarämemuuttumat tyypillisiä. Turpeista on saravaltaisia 55 % ja rahkavaltaisia 45 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 21 %, CS 24 %, C 12 % ja SC 48 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Yleisimmät pohjamaalajit ovat suon keski- ja pohjoisosassa hiekka ja muualla moreeni, joka on paikoin lohkareista. Eteläpäässä on kalliota. Kuhnulannevalla on 30 hain laajuinen yhtenäinen yli 2 m syvä alue, joka soveltuu tyydyttävästi energiaturvetuotantoon. Paikoin haittana on paksuhko pintarahka, joka ei kuitenkaan sovellu kasvuturpeeksi. 21. Varvunneva (kl ) sijaitsee noin 18 km Nurmon keskustasta itäkaakkoon. Suo rajoittuu rikkonaiseen ja paikoin kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Pohjoisreunaa sivuaa Seinäjoen ja Kuortaneen välinen maantie ja itäreunaa paikallistie. Suolla on 101 tutkimuspistettä ja 96 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 345 yli 1 m syvän alueen 173 ha ja yli 2 m syvän 61 ha. ha, Varvunneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat ojia myöten pohjoiseen Varvunluomaan, joka johtaa Varpulan tekojärveen. Yleisimmät suotyypit suon keskiosissa ovat varsinainen saranevamuuttuma (46 %), karhunsammalmuuttuma, ja rimpinevamuuttuma. Reunemmalla on varsinaista sararämemuuttumaa, tupasvillarämemuuttumaa ja paikoin turvekankaita.

25 27 Turpeista on saravaltaisia 95 % ja rahkavaltaisia 5 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 2 %, CS 3 %, C 71 % ja SC 24 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Varvunnevan yli 1,5 m syvä 106 ha :n alue soveltuu energiaturvetuotantoon jyrsinmenetelmällä. 22. Isoneva (kl ) sijaitsee noin 21 km Nurmon keskustasta eteläkaakkoon. Suo rajoittuu mäkiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat erittäin hyvät. Suon itäreunaa sivuaa paikallistie, ja lounaisosan poikki kulkee metsäautotie. Suolla on 31 tutkimuspistettä ja 24 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 53 ha, yli 1 m syvän alueen 38 haja yli 2 m syvän 8 ha. Isoneva on suurimmaksi osaksi ojitettu. Suon keskellä on pieni ojittamaton alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet virtaavat luoteispäässä sijaitsevan kautta läheiseen Nurmonjokeen. laskuojan Isonevan keskiosan luonnontilaisella alueella on rahka- ja tupasvillarämettä. Ympäröivällä ojitetulla alueella on näiden lisäksi isovarpurämemuuttumaa. Reunaosissa on kangasräme- ja pallosararämemuuttumia. Turpeista on rahkavaltaisia 80 % ja saravaltaisia 20 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 61 %, CS 19 %, C 3 % ja SC 17 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Yleisimmät pohjamaalajit ovat syvimmissä kohdissa hiesu ja savi, muualla moreeni. Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä Isonevalla ovat paksuturpeisen alueen pieni koko ja paikoin paksuhko pintarahka. Lisäksi liekoisuus on paikoin haitallisen korkea. suositella turvetuotantoon. Suota ei 23. Noronkorpi (kl ) sijaitsee noin 10 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu moreenikankaisiin. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Länsireunaa sivuaa metsäautotie. Suolla on 62 tutkimuspistettä ja 63 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 168 ha, yli 1 m syvän alueen 39 ha ja yli 2 m syvän 1 ha.

26 2 8 Noronkorpi on suurimmaksi osaksi ojitettu. Länsiosassa on pienialaisia ojittamattomia alueita. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Pohjoisosasta vedet laskevat Pitkärämäkön ja Kettukydön kautta Nurmonjokeen. Eteläpään vedet laskevat Loukassaarennevan ja Rajanevan kautta Ripsaluomaan ja siitä edelleen Nurmonjokeen. Noronkorven keskiosissa on tupasvillaräme-, rahkaräme- ja isovarpurämemuuttumia. Ohutturpeisimmilla alueilla ja reunoilla ovat pallosararäme- ja kangasrämemuuttumat yleisiä. Turpeista on rahkavaltaisia 70 % ja saravaltaisia 30 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 56 %, CS 14 %, C 23 % ja SC 7 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni, joka on monin paikoin lohkareista. Noronkorpi on suurimmaksi osaksi erittäin rikkonainen ja ohutturpeinen, eikä siten sovellu turvetuotantoon. Mahdollisuudet metsänkasvatukseen ovat hyvät. 24.,Touttinneva, (kl ) sijaitsee Teerinevan itäpuolella noin 6 km Nurmon keskustasta itään. Suo rajoittuu lounaassa Teerinevaan ja muualla mäkiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat heikot. Lähin ajokelpoinen tilustie on noin puolen kilometrin päässä suon eteläpuolella. Suolla on 46 tutkimuspistettä ja 37 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 126 ha, yli 1 m syvän alueen 85 ha ja yli 2 m syvän 53 ha. Jouttinnevan eteläosa ja pohjoispää on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät. Eteläpään poikki virtaa Käenluoma länteen Nurmonjokeen. Yleisimmät suotyypit ovat luonnontilaisella alueella lyhytkorsi- ja kalvakkaneva. Paikoin on myös saranevaa. Pohjoisosassa on varsinaista sararämettä, ruohoista sararämettä, näiden muuttumamuotoja sekä kytöheittoa. Eteläosan ojitusalueella on pallosararämemuuttumaa. Turpeista on rahkavaltaisia 62 % ja saravaltaisia 38 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 26 %, CS 36 %, C 8 % ja SC 30 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni. Liejua on suon pohjalla paikoin ohuehko kerros.

27 29 Jouttinnevalla on melko laaja (53 ha) yhtenäinen yli 2 m syvä alue, joka soveltuu välttävästi energiaturvetuotantoon jyrsinmenetelmällä. Turpeen laatua heikentää kuitenkin selvästi suon keskiosan paksu heikosti maatunut ja vetinen turvekerros, joka laskee mm. tilavuuspainoa. 25. Pihlaianmäenneva (kl ) sijaitsee noin 3 km Nurmon keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu idässä maantiehen ja muualla peltoihin. Kulkuyhteydet ovat erittäin hyvät. Seinäjoen ja Lapuan välinen maantie sivuaa suota. Lisäksi suon länsireunaa sivuaa rautatie. Suolla on 34 tutkimuspistettä ja 28 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 64 ha, yli 1 m syvän alueen 47 ha ja yli 2 m syvän 21 ha. Pihlajamäennevan eteläosa ja reunat on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat etelään Piinuksenluomaan ja siitä edelleen Nurmonjokeen. Suon eteläreunassa on laajahko vanha hylätty turvepehkunnostoalue. Suon keskiosissa vallitseva suotyyppi on rahkaräme. Reunemmalla on lisäksi isovarpurämemuuttumia, turvekankaita ja kytöheittoa. Turpeista on rahkavaltaisia 100 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 95 % ja CS 5 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja savi. Pihlajamäennevan yli 2 m syvällä 21 ha :n alueella on melko paksu H 1-3 maatunut pintarahkakerros, joka on mahdollsita hyödyntää kasvu- tai kuiviketurpeena. Soveltuvuus 1. luokan kasvuturpeeksi vaatii kuitenkin lisätutkimuksia. Pintarahkan käytön jälkeen pohjaturve on mahdollista hyödyntää energiaturpeena. 26. Virkaneva (kl ) sijaitsee noin 10 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu pohjoisessa paikoin peltoihin ja muualla moreenikankaisiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Pohjoisosan poikki kulkee Seinäjoen ja Kuortaneen välinen maantie. Suolla on 40 tutkimuspistettä ja 33 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 74 ha ja yli alueen 41 ha. 1 m syvän

28 30 Virkaneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat ojia myöten pohjoiseen Nurmonjokeen. Suon länsiosassa on pääasiassa puolukkaturvekangasta ja tupasvillarämemuuttumaa sekä reunoilla pallosararämemuuttumaa. Itäosassa on isovarpurämemuuttuma vallitseva suotyyppi. Paikoin on myös rahkarämemuuttumaa ja turvekankaita. Turpeista on rahkavaltaisia 99 % ja saravaltaisia 1 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 69 %, CS 30 %, C 0 % ja SC 1 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hieta ja hiekka. Keskimäärin melko ohuen turvekerroksen takia Virkanevaa ei suositella turvetuotantoon. Mahdollisuudet metsänkasvatukseen ovat hyvät. 27. Pitkärämäkkö (kl ) sijaitsee noin 9 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu koillisessa ja luoteessa peltoon ja muualla moreenikankaisiin. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät. Pohjoisreunaa sivuaa Seinäjoen ja Kuortaneen välinen maantie. Suolla on 20 tutkimuspistettä ja 15 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 30 haja yli 1 m syvän alueen 7 ha. Pitkärämäkkö on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat Virkanevan kautta pohjoiseen Nurmonjokeen. Suon keskiosissa on tupasvillarämemuuttumaa ja paikoin isovarpurämemuuttumaa ja puolukkaturvekangasta. pallosararämemuuttuma tyypillinen. Reunaosissa on Turpeista on rahkavaltaisia 100 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 78 % ja CS 22 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3. Yleisimmät pohjamaalajit ovat pohjoisosassa suota hieta ja hiekka. Eteläosassa on moreenia, joka on paikoin lohkareista. Ohuen turvekerroksen takia Pitkärämäkkö ei sovellu turvetuotantoon. Mahdollisuudet metsänkasvatukseen ovat hyvät. 28. Poikkimäenneva (kl ) sijaitsee noin 16 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu rikkonaiseen kallio- ja moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat välttävät. Suon länsipuolella noin 400 m :n etäisyydellä on metsäautotie. Suolla on 60 tutkimuspis-

29 3 1 tettä ja 49 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 92 ha, yli 1 m syvän alueen 36 ha ja yli 2 m syvän 10 ha. Poikkimäenneva on kauttaaltaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat ojia myöten etelässä suoraan ja pohjoisessa Kaatajannevan kautta Nurmonjokeen. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- (43 %) ja rahkarämemuuttumat (31 %). Reunaosissa on kangasräme-, pallosararäme- ja sararämemuuttumia. Turpeista on rahkavaltaisia 94 % ja saravaltaisia 6 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 58 %, CS 36 %, C 1 % ja SC 5 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (81 %), joka on usein lohkareista ja hiesu. Poikkimäenneva on erittäin rikkonainen ja pohjaltaan epätasainen. Vaikka suo soveltuukin turvelajin ja maatumusasteen puolesta energiaturvetuotantoon, löytyy suon keskiosasta vain noin 6 ha :n yhtenäinen yli 2 m syvä alue tähän tarkoitukseen. 29. Jokineva (kl ) sijaitsee noin 19 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu idässä Nurmonjokeen, pohjoisessa peltoon ja muualla mäkiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat erittäin hyvät. Itäosan poikki kulkee paikallistie. Suolla on 9 tutkimuspistettä ja 13 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 61 alueen 42 ha ja yli 2 m syvän 18 ha. ha, yli 1 m syvän Jokineva on lähes kokonaan ojitettu. Länsiosassa on pieni ojittamaton alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat itään Nurmonjokeen. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla- ja isovarpurämemuuttumat. Paikoin on myös turvekankaita. Turpeista on rahkavaltaisia 90 % ja saravaltaisia 10 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 61 %, CS 29 % ja SC 10 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (50 %), hiesu ja savi. Liejua on suon pohjalla paikoin ohut kerros. Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Jokineva soveltuu energiaturvetuotantoon. Suo on kuitenkin melko rikkonainen, joten yhtenäisen tuotantokentän teko ei onnistu. Pienimuo-

30 32 toinen energiaturvetuotanto on kuitenkin mahdollista suota halkovan tien kummallakin puolella. 30. Malkamäki (kl ) sijaitsee noin 9 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu lännessä hiekkakankaaseen ja muualla monin paikoin peltoihin. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon eteläosan poikki kulkee paikallistie. Suolla on 10 tutkimuspistettä ja 8 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 54 ha, yli 1 m syvän alueen 15 ha ja yli 2 m syvän 5 ha. Malkamäki on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat ojia myöten etelään läheiseen Nurmonjokeen. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpuräme-, rahkaräme- ja tupasvillarämemuuttumat. Paikoin on lisäksi turvekankaita ja kangasrämemuuttumaa. Turpeista on rahkavaltaisia 81 % ja saravaltaisia 19 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 58 %, CS 23 % ja SC 19 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiekka. Ohuen turvekerroksen takia suota ei suositella turvetuotantoon. 31. Kärjenkankaankonto (kl ) sijaitsee Veneskoskella noin 11 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu etelässä peltoon ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Itä- ja pohjoisreunaa sivuaa paikallistie. Suolla on 19 tutkimuspistettä ja 12 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 40 ha, yli 1 m syvän alueen 14 ha ja yli 2 m syvän 2 ha. Kärjenkankaankonto on suurimmaksi osaksi ojitettu. Suon keskellä on pienehkö ojittamaton alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat ojia myöten länteen läheiseen Hirviluomaan, joka johtaa Nurmonjokeen. Kärjenkankaankonnon yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme- ja tupasvillarämeojikoita ja - muuttumia. Pohjoisreunassa on isovarpurämemuuttumaa. Muualla reunaosissa ovat pallosararäme- ja varsinainen sararämemuuttumat tyypillisiä.

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 278 Tapio Toivonen LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Lapua Kuopio 1994 Toivonen Tapio 1994 Lapualla tutkitut

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 267 Tapio Toivonen ja Pertti Sil6n KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Kurikka Espoo 1993 Toivonen. Tapioja

Lisätiedot

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella

Lisätiedot

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 283 Tapio Toivonen EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Eura Kuopio 1994 Toivonen.Tapio.1994. Eurassa tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 363 Tapio Toivonen SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Siikainen, western Finland Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 394

Turvetutkimusraportti 394 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 265 Riitta Korhonen PERÄSEIÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires of Peräseinäjoki and their usefulness Espoo 1993 Korhonen Riitta

Lisätiedot

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Suokohtainen aineisto 31.10.2016 Anne Savola Ympäristöasiantuntija Satakuntaliitto Suokohtainen aineisto: Kartta- ja ilmakuvaotteet Geologian

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 435

Turvetutkimusraportti 435 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

Avainsanat : suo, turve, inventointi, energiaturve, kasvuturve, Laihia. Tapio Toivonen Geologian tutkimuskeskus PL ESPOO

Avainsanat : suo, turve, inventointi, energiaturve, kasvuturve, Laihia. Tapio Toivonen Geologian tutkimuskeskus PL ESPOO GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 304 Tapio Toivonen LAIHIALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT The Mires and Peat Reserves of Laihia Espoo 1997 Toivonen, Tapio, 1997 Laihialla tutkitut

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 446

Turvetutkimusraportti 446 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern

Lisätiedot

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 266 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract : The mires and peat reserves

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 409

Turvetutkimusraportti 409 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 409 2010 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 1 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 249 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Mäntsälä and their potential use. Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 296. Markku Mäkilä ja Ale Grundström KURUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 296. Markku Mäkilä ja Ale Grundström KURUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 296 Markku Mäkilä ja Ale Grundström KURUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Kuru Espoo 1996 Mäkilä, Markku &

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302 JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 Summary : The Mires and Peat Reserves of Jalasjärvi, Western Finland Part 1 Espoo 1996 Korhonen,

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Jouko Kokko KARTTALEHDILLÄ 2222 (SEINÄJOKI) JA 2311 (LAPUA ) P 13.4/83/134 VUONNA 1982 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

Jouko Kokko KARTTALEHDILLÄ 2222 (SEINÄJOKI) JA 2311 (LAPUA ) P 13.4/83/134 VUONNA 1982 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Jouko Kokko KARTTALEHDILLÄ 2222 (SEINÄJOKI) JA 2311 (LAPUA ) P 13.4/83/134 VUONNA 1982 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Kuopio 1983 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 4 2. TUTKIMUSMENETELMÄT 5 2.1 Maastotutkimukset

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 449

Turvetutkimusraportti 449 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 436

Turvetutkimusraportti 436 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s.

Lisätiedot

HONKAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract: The mires and peat reserves of Honkajoki

HONKAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract: The mires and peat reserves of Honkajoki Honkajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 347 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 347 TapioToivonen HONKAJOELLA TUTKITUT SUOT JA

Lisätiedot

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 245 Tapio Toivonen TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Töysä and their potential use Espoo 1991 3 SISÄLTÖ

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 422

Turvetutkimusraportti 422 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 422 2011 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 2 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 453

Turvetutkimusraportti 453 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 408

Turvetutkimusraportti 408 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 408 2010 Haapajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Haapajärvi, western Finland, Part 3 Jukka Turunen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 445

Turvetutkimusraportti 445 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 445 2013 Lappajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Lappajärvi Part 2 Onerva Valo, Asta Harju ja

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 378

Turvetutkimusraportti 378 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 378 2007 Alahärmässä tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Alahärmä, Western Finland Tapio Toivonen ja Onerva Valo

Lisätiedot

KARVIASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KARVIASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 357 Timo Suomi ja Riitta Korhonen KARVIASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karvia Part 2 Geologian

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 396

Turvetutkimusraportti 396 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 396 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia, Finland. Part 3

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 298 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Summary : The mires and peat resources in Lappi, southwestern Finland Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 420

Turvetutkimusraportti 420 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 420 2011 Pedersöressä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pedersöre, Part 1 Abstrakt: Undersökta myrar

Lisätiedot

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 274 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the usefulness of the peat resources

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 400

Turvetutkimusraportti 400 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 400 2009 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.

Lisätiedot

HAAPAVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 257. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen

HAAPAVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 257. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 257 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen HAAPAVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2 Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Haapavesi.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 412

Turvetutkimusraportti 412 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 412 2010 Hattulan tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat resources of Hattula, southern Finland. Timo Suomi, Kari Lehmuskoski

Lisätiedot

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 365 LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves

Lisätiedot

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 350 KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Kaavi Part 2 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2004 Kaavilla

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary :

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 236 Turvetutkimus Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary : The peat resources and their potential use in Kihniö,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230 Tapio Muurinen SMOSSA VUOSNA 1985-1986 TUTKTUT SUOT JA NDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat resources of the commune of Simo in 1985-1986

Lisätiedot

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 3020 Hirvineva, Lapua, Etelä-Pohjanmaa

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 3020 Hirvineva, Lapua, Etelä-Pohjanmaa Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 3020 Hirvineva, Lapua, Etelä-Pohjanmaa Sijainti Kohde sijaitsee Lapuan eteläosassa aivan Hirvijärven tekoaltaan pohjoispuolella

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 401

Turvetutkimusraportti 401 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 401 2009 Reisjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Reisjärvi, western Finland Part 2 Jukka Turunen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 419

Turvetutkimusraportti 419 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 419 2011 Pihtiputaalla tutkittut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Pihtipudas, Central Finland, Part 3 Jukka Turunen

Lisätiedot

JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2. Abstract: The mires and peat reserves of Jalasjärvi Part 2

JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2. Abstract: The mires and peat reserves of Jalasjärvi Part 2 Jalasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 343 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 343 JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 388

Turvetutkimusraportti 388 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 388 2008 Kankaanpäässä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kankaanpää Part 3 Tapio Toivonen ja Onerva Valo

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä

Lisätiedot

KOKEMÄEN SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KOKEMÄEN SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 359 Carl-Göran Stén ja Tapio Toivonen KOKEMÄEN SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands and peat reserves of Kokemäki, Southwest Finland Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN LASSE SVAHNBÄCK JA KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires in the western part

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

MULTIALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 1

MULTIALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 272 Riitta Korhonen MULTIALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 1 Abstract : The mires of Multia and their usefulness. Part 1 Espoo 1993 Korhonen,

Lisätiedot

TUTKIMUS HAUKIPUTAAN SOISTA JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUDESTA

TUTKIMUS HAUKIPUTAAN SOISTA JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUDESTA Tutkimus Haukiputaan soista ja turvevarojen käyttökelpoisuudesta GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 342 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 342 TUTKIMUS HAUKIPUTAAN SOISTA

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 423

Turvetutkimusraportti 423 391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. 399. 400. 401. 402. 403. 404. 405. 406. 407. 408. 409. 410. 411. 412. 413. 414. 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut

Lisätiedot