NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
|
|
- Jari Melasniemi
- 6 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993
2 Toivonen. Tapio Nurmossa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset, Turvetutkimusraportti 258, 50 sivua, 3 kuvaa ja 2 liitettä. Geologian tutkimuskeskus tutki vuosina 1982, 1985 ja Nurmon kunnan alueella 51 suota yhteispinta-alaltaan 8408 ha. Tämä on 83 % koko suoalasta. Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä 134,90 milj. suo-d. Soiden keskisyvyys on 1,6 m, josta heikosti maatuneen pintarahkan osuus on 0,5 m. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,1. Yli 2 m syvän alueen pintaala on 2642 ha ja turvemäärä 78,38 milj. suo-m3. Turpeista on rahkavaltaisia 65 %, ja loput 35 % ovat saravaltaisia. Suurin osa soista on ojitettu. Yleisin suotyyppi on tupasvillaräme. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,8 % kuivapainosta, vesipitoisuus märkäpainosta on 91,9 %, kuiva-aineen määrä 87 kg/suo-m3 ja rikkipitoisuus 0,14 % kuivapainosta. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 20,3 MJ/kg. Tutkituista soista soveltuu 25 energiaturvetuotantoon ja 8 ennen energiaturpeen nostoa kasvuturvetuotantoon. Energiaturvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 1634 ha. Käyttökelpoiset energiaturvevarat tällä alueella ovat 28,77 milj. suo-m3 ja energiasisältö 50 % :n kosteudessa 13,58 milj. MWh. Avainsanat : suo, turve, turveinventointi, energiaturve, Nurmo Tapio Toivonen Geologian tutkimuskeskus Betonimiehenkuja 4 SF ESPOO FINLAND
3 Toivonen. Tapio1993. Nurmossa tutkitut suot ja niiden turvevarat - The mires and peat reserves of Nurmo. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset - Geological Survey of Finland, Peat Researches, Turvetutkimusraportti - Report of peat investigation pages, 3 figures, 2 appendices. The Geological Survey of Finland studied peat reserves in the municipality of Nurmo in 1982, 1985 and mires covering a total of 8408 hectares were studied. This is about 83 % of the total peatland area. The mires studied contain a total of 134,90 million nii of peat in situ. The mean depth of the mires is 1,6 m, including the slightly humified Sphagnum predominant surface layer, which averages 0,5 m in thickness. The mean humification degree (H) of the peat is 5.1. The area deeper than 2 m covers 2642 ha and contains 58 % of the total peat quantity (78.38 million m3 ). Sixty-five per cent of the peat is Sphagnum predominant, and the remaining 35 % Carex predominant. The majority of the mires are drained. The most common site type is cotton grass pine bog. The average ash content of peat is 2,8 % of dry weight, the water content 91.9 % of wet weight, the dry bulk density 87 kg per of in situ and the sulphur content 0,14 % of dry weight. The effective calorific value of the dry peat is 20,3 MJ/kg. Twenty-five of the investigated mires are suitable for fuel peat production ; eight of them are suitable for horticultural peat production. The total area suitable for fuel peat production is 1634 ha. The available amount of peat is million m 3 in situ and the energy content at 50 % moisture million MWh. Key words : mire, peat, peat inventory, energy peat, Nurmo Tapio Toivonen Geological Survey of Finland Betonimiehenkuja 4 SF ESPOO FINLAND
4 SISÄLLYSLUETTELO 1JOHDANTO 7 2 TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Laboratoriotutkimukset 10 3 AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET 10 4 TUTKITUT SUOT 13 5 TULOSTEN TARKASTELU 46 KIRJALLISUUTTA 50 LIITTEET
5 7 I JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on tehnyt valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin ja maaperäkartoitukseen liittyviä turvetutkimuksia Nurmon kunnan alueella vuosina 1982, 1985 ja Kunnassa on tutkittu kaikkiaan 51 suota yhteispinta-alaltaan 8408 ha (kuva 1). Vuonna 1982 tutkittiin geologi Jouko Kokon johdolla maaperäkartoitukseen liittyen 11 suota (Kokko 1983). Soiden numerot indeksikartassa ovat Vuonna 1985 tutkittiin geologi Martti Korpijaakon johdolla kolme suota (Korpijaakko 1985), joiden numerot ovat Allekirjoittanut on vastannut muiden soiden tutkimuksista. Tutkitut suot kattavat 83 % kunnan koko ha :n suoalasta. Kaikki teolliseen turvetuotantoon mahdollisesti soveltuvat suot on tutkittu. Tutkimatta jääneet suot tai suon osat ovat yleensä ohutturpeisia ja rikkonaisia. Tässä tutkimustuloksia esittelevässä raportissa on lyhyet suoselostukset kaikista Nurmossa tutkituista soista sekä kuntakohtainen tulosten tarkasteluosa. Yksityiskohtaisemmat suoselostukset, jotka sisältävät suokartan, mahdolliset poikkileikkauskuvat ja laboratorioanalyysien tulokset, on tilattavissa GTK :n Etelä-Suomen aluetoimistosta. Esimerkki suokartasta on kuvassa 2 ja poikkileikkauskuvasta kuvassa 3. 2 TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1 Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että tutkittaville soille laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan sijoittuvista poikkilinjoista (Lappalainen, St6n ja Häikiö 1984). Tutkimuspisteet ovat linjoilla 100 m :n välein. Useimmat tutkimuslinjat vaaittiin suon pinnan kaltevuussuhteiden selvittämiseksi. Osa pienialaisista soista on tutkittu hajapistein. Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä ja rimpinen), mättäisyys 10 % :eina tasopinnasta ja mättäiden keskimääräinen korkeus. Lisäksi määritettiin puuston puulajisuhteet, tiheysluokka, mahdolliset hakkuut ja kehitysluokka.
6 8 1. Isoneva 15. Takaneva 29. Jokineva 43. Loukassaarenneva 2. Sikaneva 16. Kurjenneva W 30. Malkamäki 44. Uusineva 3. Haapokonto 17. Peräneva 31. Kärjenkankaankonto 45. Kotaneva 4. Kurj enneva 18. Rottominneva 32. Sakarinneva 46. Laulateenneva 5. Teerineva 19. Välineva 33. Takunneva 47. Tervaskonto 6. Sikaneva W 20. Kuhnulanneva 34. Teponneva 48. Partaviita 7. Korvenneva 21. Varvunneva 35. Iso Teerineva 49. Paukaneva 8. Loueskonto 22.Isoneva 36. Kurjenneva 50. Lamminneva 9. Porrasneva 23. Noronkorpi 37. Suppelonneva 51. Järvenpäänneva 10. Kaatajanneva 24. Jouttinneva 38. Lellunneva 11. Kuorasluoma 25. Pihlajamäenneva 39. Hiedanrämäkkö 12. Rimminneva 26. Virkaneva 40. Rajaneva 13. Raatoneva 27. Pitkärämäkkö 41. Paloneva 14. Valokkineva 28. Poikkimäenneva 42. Linjarämäkkö
7 9 R m 20 1/51.0 i 3 1/ 16 -~ /16/ 5.7 R8OO- 4 00m 5.0 / / /18 3 R920m 6 1/ 17 5.t / / O/~70 ~/25 5i 9 6/20 i 6 3/27 3/ / /39 ri 1 4/5.3~ 7/20 12/26 5.7) 8/16 ) 4. 4'~ ~2i0 / /8 1/l90 R m 017 -R m R800+65m m I I I I I 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kuva 2. Esimerkki suokartasta. Merkkien selite liitteessä 2. SW M MPY MRRTUNEISUUS NE M MPY _102 _ _ Ii 0 Oll 91 ml 1 noi 10 Bill01o0-99 _98 _97 _96 S UOTYYPIT.LIEKO-OSUMRT.TURVELRJIT JA POHJRMRRLRJIT M MPY _102 _101 _100 _99 _98 _97 96 A0 i 200 i 400 i i 600 i i m GEOLOGIRN TUTKIMUSKESKUS Kuva 3. Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista. Merkkien selite liitteessä 2.
8 1 0 Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin 10 cm :n tarkkuudella pääturvelajien ja mahdollisten lisätekijöiden suhteelliset osuudet 6-asteikolla, turpeen maatuneisuus von Postin 10- asteikolla, kosteus 5-asteikolla sekä kuituisuus asteikolla 0-6. Lisäksi erotettiin mahdolliset liejukerrostumat ja määritettiin pohjamaan laatu. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi kunkin tutkimuspisteen ympäristö pliktattiin 2 m :n syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa. 2.2 Laboratoriotutkimukset Useimmista soista, jotka soveltuvat kenttätutkimusten perusteella turvetuotantoon, otettiin suon koosta riippuen 1-3 näytesarjaa laboratoriotutkimuksia varten. Näytteistä määritettiin laboratoriossa ph-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (105 C :ssa kuivaamalla), tuhkapitoisuus prosentteina (815 ± 25' C : ssa hehkutettuna) kuivapainosta sekä lämpöarvo Leco AC-300 -kalorimetrillä (ASTM D 3286). Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin lisäksi kuiva-aineen määrä (kg/suo-m 3 ). Osasta näytteitä on määritetty rikkipitoisuus prosentteina kuivapainosta LECO SC-39 -rikkianalysaattorilla. 3 AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen ja Grundström 1983). Siinä suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue käsitetään omana syvyysvyöhykkeenään (0,3-0,9 m, 1,0-1,9 m jne.). Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, jotka yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä selville. Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet lasketaan turvemäärillä painottaen. Todetut lieko-osumat on laskettu erikseen 0-1 ja 1-2 m :n välisissä syvyyskerroksissa kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä. Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmän mukaan, jossa kantopitoisuus on jaettu viiteen eri ryhmään : liekoja on erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1,0-1,9 %), kohtalaisesti (2,0-2,9 %) runsaasti (3,0-3,9 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %).
9 1 1 Soiden soveltuvuus energiaturvetuotantoon riippuu mm. turvelajikoostumuksesta, maatumisasteesta ja tuhkapitoisuudesta. Rahkaturpeen (S) katsotaan soveltuvan energiaturpeeksi, jos sen maatumisaste on korkeampi kuin H 4, kun taas saravaltainen (C) turve sopii energiaturpeeksi heikomminkin maatuneena. Toisinaan käytetään myös myös H 4 maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta heikkolaatuisena energiaturpeena jyrsinmenetelmällä tuotettuna. Suota on suositeltu energiaturvetuotantoon, mikäli siltä löytyy vähintään 10 ha turvelajin ja maatumisasteen puolesta tuotantoon soveltuvaa yli 1 1h tai 2 m syvää yhtenäistä aluetta. Joillakin soilla tuotantokelpoiseksi alueeksi on laskettu yli 1 m syvä suon osa. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros ei saa olla yli 0,6 m paksu. Paksu pintarahka on usein yksi merkittävimmistä esteistä palaturvetuotannon aloittamiselle. Ohutta pintarahkaa ei kuitenkaan ole vähennetty käyttökelpoista turvemäärää laskettaessa, koska se useimmiten kuitenkin tuotetaan heikkolaatuisena energiaturpeena, jos suo otetaan turvetuotantoon. Tuotantoalueen tulee olla lisäksi ilman pumppaustoimenpiteitä kuivattavissa. Käyttökelpoisen turpeen määrää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty tilanteesta riippuen noin 0,5 m, joka vastaa suon pohjalle jäävää yleensä vaikeasti hyödynnettävissä olevaa runsastuhkaista kerrosta. Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi on nojauduttu Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeisiin 1982 ja 1989 (liite 1). Käyttökelpoisen turpeen energiasisältö on laskettu sekä täysin kuivalle turpeelle että käyttökosteudessa (50 %) olevalle turpeelle. Jos suolta ei ole otettu laboratorionäytteitä, on energiasisällön arvioimisessa käytetty Mäkilän (1987) esittämää menetelmää. Hyvälaatuisen (1. lk) kasvuturpeen laatuvaatimukset ovat melko tiukat. Siihen soveltuu vain H 1-3 maatunut rahkaturve, josta valtaosa kuuluu Acutifolia-ryhmään. Arvioitaessa suon soveltuvuutta kasvuturvetuotantoon on arviointiperustana pidetty Turveteollisuusliiton kasvuturvestandardia (1980). Jokaisesta tutkitusta suosta on tässä raportissa olevan suppean selostuksen lisäksi laadittu yksityiskohtainen tutkimusselostus, jossa on tiedot suon sijainnista, ympäristöstä, suotyy-
10 1 2 peistä, ojitustilanteesta, laskusuhteista, turvemääristä, turvelajeista, maatumisasteesta, liekoisuudesta, laboratoriotuloksista sekä soveltuvuudesta turvetuotantoon. Yksityiskohtaiseen tutkimusselostukseen liittyy suokartta, johon on merkitty tutkimuslinjat, tutkimus- ja syvyydenmittauspisteet, pisteiden syvyydet sekä turpeen keskimääräinen maatumisaste pisteellä. Suokartassa on lisäksi turvekerrostuman paksuutta osoittavat syvyyskäyrät. Turvekerrostuman rakenteen selventämiseksi on vaaituista linjoista laadittu poikkileikkausprofiileita, joihin maatuneisuudet, turvelajit ja pohjamaalajit on merkitty symbolein. Niihin on lisäksi merkitty lyhentein suotyypit sekä lieko-osumien määrät. Edellä mainittujen perustulostusten lisäksi GTK :n turvetutkimuksista on laadittu atkohjelmia, joilla saadaan varsin monipuolinen kuva suosta tai halutusta tutkimusalueesta. Tulosteet ovat tasokarttoja ja listauksia tai näiden yhdistelmiä. Tällaisia ovat esimerkiksi tasokartat, joilla tutkimuspisteittäin voidaan esittää mm. suotyyppi, liekoisuus, suon pinnan korkeus, pohjamaalaji, liejukerroksen paksuus, tietoja puustosta, suon pinnan mättäisyys ja vetisyys. Yhdelle tutkimuspisteelle voidaan piirtää kerralla mainittua tietoa. kaksi edellä
11 1 3 4 TUTKITUT SUOT 1. Isoneva (kl ) sijaitsee noin 8 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu paikoin kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Suon reunaosiin ulottuu metsäautoteitä. Länsiosan halki pohjois-eteläsuunnassa kulkee Seinäjoen ja Parkanon välinen rautatie. Suolla on 170 tutkimuspistettä ja 204 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 470 ha, yli 1 m syvän alueen 384 ha ja yli 2 m syvän 206 ha. Isoneva on suurimmaksi osaksi ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Länsi- ja eteläosan vedet virtaavat ojia myöten läheiseen Pajuluomaan. Pohjois- ja itäosan vedet kulkeutuvat Tervaskonnon ja Laulateennevan kautta pohjoiseen Ripsaluomaan, joka laskee Nurmonjokeen. Yleisimmät suotyypit ovat erilaiset rämeet, joita on 73 % havainnoista. Nevoja on 20 %, korpia 3 % ja muita 4 %. Puustoisella alueella on yleensä tupasvilla- ja rahkarämettä. Suon itäosissa on paikoin varsinaista sararämemuuttumaa. Isonevan turpeista on rahkavaltaisia 69 % ja saravaltaisia 31 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 54 %, CS 15 %, C 7 % ja SC 24 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Yleisin pohjamaalaji on moreeni, joskin paikoin on myös hiekkaa ja hietaa. Liejua on suon pohjalla paikoin ohut kerros. Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä Isonevalla ovat paikoin paksuhko heikosti maatunut tupasvillaa sisältävä rahkavaltainen pintakerros, joka soveltuu huonosti sekä kasvu- että energiaturvetuotantoon. Mikäli tämä kerros poistetaan tai hyödynnetään 2. luokan kasvuturpeena, soveltuu alapuolinen turve tyydyttävästi energiaturpeen raaka-aineeksi. Suolla on yhtenäistä yli 2 m syvää turvetuotantoon soveltuvaa aluetta rautatien itäpuolella noin 155 ha. 2. Sikaneva (kl ) sijaitsee Alavuden vastaisella rajalla noin 24 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu etelässä kuivattuun ja pelloksi raivattuun Louesjärveen, pohjoisessa maantiehen ja muualla moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät.
12 1 4 Pohjoisreunaa sivuavan maantien lisäksi eteläpäässä sijaitsevalle pellolle johtaa tilustie. Suolla on 75 tutkimuspistettä ja 72 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 243 ha, yli 1 m syvän alueen 203 ha ja yli 2 m syvän 137 ha. Sikanevan pohjoispää ja Alavuden puoleinen itäosa on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat syvimpiä kohtia lukuun ottamatta kohtalaisen hyvät. Suon länsiosassa on kaksi pienehköä lampea. Sikanevan keskiosan yleisin suotyyppi on keidasräme, jonka ympärillä on yleensä rahkarämettä. Pohjoisosan neva-alueella on rahkanevaa ja ojitusalueella tupasvillarämemuuttumaa samoin itäosan ojitetulla alueella. Turpeista on rahkavaltaisia 89 % ja saravaltaisia 11 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 76 %, CS 13 %, C 2 % ja SC 9 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Yleisimmät pohjamaalajit ovat suon eteläosassa hiekka, hieta ja hiesu. Pohjoisosassa sekä reunoilla on moreenia. Liejua on suon pohjalla eteläosassa ohut kerros. Sikanevan turvekerros on turvetuotannon kannalta ongelmallinen, koska kasvuturpeeksi soveltuvaa H 1-3 maatunutta rahkaturvetta on kohtalaisen ohut kerros, joka on kuitenkin niin paksu, että se on joko poistettava tai käytettävä ennen mahdollista energiaturvetuotantoa. Sikanevan käyttö turvetuotantoon edellyttää myös suolla olevien lampien kuivatusta. Yli 2 m syvä 137 ha :n alue soveltuu välttävästi kasvu- ja energiaturvetuotantoon. 3. Haapokonto (kl ) sijaitsee Ämmälänkylässä noin 18 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Reunaosissa on paikoin peltoja. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät. Keskiosan halki kulkee metsäautotie. Suolla on 109 tutkimuspistettä ja 104 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 336 ha, yli 1 m syvän alueen 245 ha ja yli 2 m syvän 120 ha. Kuivatusmahdollisuudet ovat verraten hyvät. Itäosasta lähtee laskuojia läheiseen Nurmonjokeen. Suuri osa vesistä virtaa kuitenkin ojia myöten suon länsipään Pajuluomaan, joka laskee Seinäjokeen. kautta länteen Haapokonnon yleisimmät suotyypit ovat erilaiset rämeet, joita on 74 % havainnoista. Suon itäosassa on laajalla alueella keidasrämettä ja paikoin rahkarämettä, rahkanevaa ja
13 1 5 lyhytkorsinevaa. Länsiosassa on rahkaneva yleisin suotyyppi, mutta myös rahkarämettä, tupasvillarämettä ja pallosararämettä esiintyy runsaasti. Turpeista on rahkavaltaisia 71 % ja saravaltaisia 29 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 56 %, CS 15 %, C 4 % ja SC 25 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni 57 %, hiekka 24 pohjalla paikoin ohut kerros. % ja hieta. Liejua on suon Turvetuotantoa haittaava tekijä on monin paikoin paksuhko pintarahka. Yli 2 m syvä 120 ha :n alue soveltuu välttävästi kasvu-ja energiaturvetuotantoon. 4. Kurjennneva (kl ) sijaitsee noin 15 km Seinäjoen keskustasta itään. Tutkittu alue rajoittuu idässä turvetuotantoalueeseen ja muualla osittain moreenisaarekkeisiin ja suoalueisiin. Tutkitun alueen itäosa on myös osaksi turvetuotantoalueena. Pohjoisosassa on hylättyjä peltoja. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon pohjoispuolitse kulkee Seinäjoen ja Kuortaneen välinen maantie. Suolla on 124 tutkimuspistettä ja 197 syvyyspistettä. Kurjennevan kokonaispinta-ala on 405 ha, yli 1 m syvän alueen 326 ha ja yli 2 m syvän 150 ha. Kurjennevan länsiosan reunat on ojitettu. Muutoin alue on luonnontilassa. Suon itäosa on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. läheiseen Hirvijärven tekojärveen. Laskuojat viettävät pohjoiseen Kurjennevan yleisimmät suotyypit länsiosan neva-alueella ovat rahkaneva ja lyhytkorsineva. Reunemmalla on rahkarämettä. Itäosassa turvetuotantoalueiden ulkopuolella on yleensä saraneva- ja sararämemuuttumia. Turpeista on saravaltaisia 58 % ja rahkavaltaisia 42 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 26 %, CS 16 %, C 25 % ja SC 33 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Kurjennevan länsiosa soveltuu välttävästi ja itäosa hyvin energiaturvetuotantoon. Turvetuotantoon soveltuvan yli 1 m syvän alueen pinta-ala on 326 ha.
14 Teerineva (kl ) sijaitsee noin 4 km Nurmon keskustasta itään. Suo rajoittuu etelässä turvepohjaiseen peltoon ja muualla loivapiirteiseen joskin paikoin kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Eteläreunaa sivuaa tilustie. Suolla on 92 tutkimuspistettä ja 92 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 294 ha, yli 1 m syvän alueen 237 ha ja yli 2 m syvän 176 ha. Teerinevan eteläpää on ojitettu. Suurin osa suosta on luonnontilassa. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. Eteläpään poikki virtaa länteen puro, joka laskee Nurmonjokeen. Teerinevan laajalla luonnontilaisella keskiosalla on pääasiassa lyhytkorsinevaa ja paikoin rahkanevaa. Reunemmalla on tupasvillarämettä, rahkarämettä ja isovarpurämettä. Eteläpään ojitusalueella on tupasvilla -, rahka- ja isovarpurämemuuttumia. Turpeista on rahkavaltaisia 53 % ja saravaltaisia 47 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 32 %, CS 21 %, C 1 % ja SC 46 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, moreeni, hieta ja hiesu. Liejua on suon pohjalla paikoin ohut kerros. Teerinevan heikosti maatunut pintarahka soveltuu hyvin huonosti sekä kasvu- että energiaturvetuotantoon. Paksun pintakerroksen takia myös alapuolisen maatuneemman turpeen käyttö energiaturpeena on kyseenalaista. 6. SikanevaW (kl ) sijaitsee noin 24 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu kaakossa kuivattuun ja peltona olevaan Louesjärveen, lounaassa Louesojaan, idässä paikoin Sikanevaan ja muualla mäkiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Lähelle pohjois- ja kaakkoisreunaa ulottuu tilustie. Suolla on 23 tutkimuspistettä ja 17 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 100 ha, yli 1 m syvän alueen 56 ha ja yli 2 m syvän 22 ha. Sikaneva on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. Vedet virtaavat ojia myöten läheiseen Louesojaan, joka laskee Nurmonjokeen. Yleisin suotyyppi pohjois- ja keskiosassa on tupasvillarämemuuttuma. Paikoin on myös varsinaista sararämemuuttumaa. Eteläosan vanhalla ojitusalueella on turvekankaita.
15 1 7 Turpeista on rahkavaltaisia 56 % ja saravaltaisia 44 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 30 %, CS 26 % C 16 % ja SC 28 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hieta, hiekka ja hiesu. Suon keskiosassa on noin 15 ha yli 2 m syvää aluetta, jota on mahdollista käyttää energiaturvetuotantoon. Haittana on paikoin paksuhko pintarahka. 7. Korvenneva (kl ) sijaitsee noin 14 km Nurmon keskustasta etelään. Suo rajoittuu etelässä peltoon ja muualla paikoin kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Suon läheisyyteen johtaa useita metsäautoteitä. Suolla on 98 tutkimuspistettä ja 139 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 311 ha, yli 1 m syvän alueen 179 ha ja yli 2 m syvän 43 ha. Korvennevan pohjoisosa ja reunat on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat pinnan vietosta johtuen hyvät. Pohjoisosan vedet laskevat ojia myöten Kivivuorenluoman kautta pohjoiseen Nurmonjokeen. Eteläpäästä on ojayhteys Pajuluomaan, joka laskee Seinäjokeen. Korvennevan pohjoisosassa on tupasvilla-, isovarpu- ja rahkarämemuuttumia. Keski- ja eteläosan luonnontilaisella alueella on rahkanevaa, rahkarämettä, keidasrämettä sekä lyhytkorsinevaa. Reunaosissa ovat kangasräme-, tupasvillaräme- ja pallosararämemuuttumat yleisiä. Turpeista on rahkavaltaisia 57 % ja saravaltaisia 43 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 48 %, CS 9 %, C 30 % ja SC 13 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, eteläpäässä myös hiekka ja hieta. Korvenneva on kokonaisuutena melko ohutturpeinen. Paksuturpeisimmilla alueilla on melko paksu heikosti maatunut pintarahkakerros, jonka laatu on kuitenkin heikko kasvuturvetuotantoa ajatellen. Nämä seikat heikentävät oleellisesti suon käyttökelpoisuutta turvetuotantoon.
16 Loueskonto (kl ) sijaitsee noin 22 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu pohjoisessa ja etelässä peltoihin, luoteessa Louesojaan ja muualla paikoin kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon poikki kulkee ajokelpoinen tilustie. Suolla on 55 tutkimuspistettä ja 44 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 126 ha, yli 1 m syvän alueen 96 ha ja yli 2 m syvän 59 ha. Loueskonto on suurimmaksi osaksi ojitettu. Etelä- ja keskiosassa on pienialainen ojittamaton alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Suurin osa vesistä virtaa Louesojan kautta Kuorasluomaan ja siitä edelleen Nurmonjokeen. Eteläpäästä on ojayhteys suoraan Nurmonjokeen. Yleisimmät suotyypit ovat luonnontilaisella alueella rahkaneva ja rahkaräme. Muualla on pääasiassa tupasvillaräme- ja isovarpurämemuuttumia. Eteläosassa on lisäksi lyhytkorsinevarämeojikkoa. Loueskonnon turpeista on rahkavaltaisia 56 % ja saravaltaisia 44 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 33 %, CS 23 %, C 18 % ja SC 26 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Yleisimmät pohjamaalajit ovat suon keskellä hiekka ja hieta, muualla moreeni. Turvetuotantoa haittaa paikoin paksuhko heikosti maatunut pintarahka, joka soveltuu yleensä melko huonosti kasvuturvetuotantoon. Suurinta osaa yli 2 m syvän 59 ha :n alueen turpeesta on kuitenkin mahdollista käyttää energiaturvetuotantoon. 9. Porrasneva (kl ) sijaitsee noin 22 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu eteläpäässä peltoon ja muualla moreenikankaisiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Itäreunaa sivuaa tilustie ja pohjoisreunaa paikallistie. Suolla on 29 tutkimuspistettä ja 23 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 55 syvän 6 ha. ha, yli 1 m syvän alueen 36 ha ja yli 2 m Porrasnevan reunat ja eteläpää on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Suon eteläpäästä ja länsireunasta lähtee laskuojia läheiseen Nurmonjokeen. lisäksi laskuojia Loueskonnon kautta Louesojaan. Itäreunasta on
17 1 9 Porrasnevan luonnontilaisella keskiosalla on pääasiassa rahkarämettä. Reunaosissa on yleensä tupasvilla- ja pallosararämemuuttumia. Eteläpäässä on turvekankaita ja kytöheittoa. Turpeista on rahkavaltaisia 94 % ja saravaltaisia 6 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 82 %, CS 12 % ja SC 6 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8. Yleisimmät pohjamaalajit ovat syvimmissä kohdissa hiesu ja muualla moreeni. Liejua on suon pohjalla syvimmällä alueella ohuehko kerros. Porrasneva on suurimmaksi osaksi melko ohutturpeinen. Pienimuotoinen energiaturvetuotanto on mahdollista yli 2 m syvällä alueella. 10. Kaatajanneva (kl ) sijaitsee noin 15 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu mäkiseen ja rikkonaiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Kaakkoisreunaan ulottuu metsäautotie. Suota halkoo lisäksi luoteesta kaakkoon rautatie. Suolla on 42 tutkimuspistettä ja 45 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 115 ha, yli 1 m syvän alueen 94 ha ja yli 2 m syvän 65 ha. Kaatajanneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. Itäosasta lähtee laskuojia läheiseen Nurmonjokeen. Yleisimmät suotyypit rautatien länsipuolella ovat rahkaräme- ja isovarpurämemuuttumat sekä turvekankaat. Rautatien itäpuolella on rahkaräme- ja rahkanevamuuttumuien lisäksi paikoin, tupasvillarämemuuttumia sekä varsinkin ohutturpeisilla alueilla turvekankaita. Kaatajannevan turpeista on rahkavaltaisia 71 % ja saravaltaisia 29 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 56 %, CS 15 %, C 16 % ja SC 13 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Pohjamaalajeina ovat paikoin hiesu, yleensä kuitenkin moreeni, joka usein lohkareista. Liejua on suon pohjalla paikoin ohut kerros. on Turvetuotantoa selvästi vaikeuttava tekijä Kaatajannevalla on suon rikkonaisuus. Suolle on mahdollista muodostaa kuitenkin useita (3) pieniä energiaturpeen tuotantoalueita, joiden yhteispinta-ala on noin 30 ha.
18 Kuorasluoma (kl ) sijaitsee noin 22 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu pohjoisessa Raatonevaan, lännessä soranottoalueeseen ja muualla moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät. Suon itä- ja länsipuolelle ulottuu metsäautotie. Suolla on 55 tutkimuspistettä ja 48 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 139 ha, yli 1 m syvän alueen 72 ha ja yli 2 m syvän 19 ha. Kuorasluoma on suurimmaksi osaksi ojitettu. Suon eteläosassa on pienehkö ojittamaton alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat suon poikki virtaavaan Kuorasluomaan, joka laskee Nurmonjokeen. Kuorasluoman yleisimmät suotyypit pohjoisosassa ovat tupasvillarämemuuttuma ja puolukkaturvekangas. Eteläosassa on luonnontilaisella alueella rahkarämettä ja muualla yleisesti tupasvillarämemuuttumia sekä paikoin rahkaneva- sararämemuuttumia. Turpeista on rahkavaltaisia 74 % ja saravaltaisia 26 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 49 %, CS 25 %, C 1 % ja SC 25 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Suurin osa suosta on liian ohutturpeista turvetuotantoon. Kuorasluoman eteläpuolella on kuitenkin noin 13 ha yli 2 m syvää aluetta, jolla energiaturvetuotanto on periaatteessa mahdollista. Tälläkin alueella on paikoittain paksu pintarahkakerros. 12. Rimminneva (kl ) sijaitsee noin 18 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu pääasiassa moreenimäkiin ja luoteessa peltoon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Koillisreunaan ulottuu metsäautotie. Eteläpään poikki kulkee rautatie. Suolla on 78 tutkimuspistettä ja 53 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 172 ha, yli 1 m syvän alueen 100 ha ja yli 2 m syvän 48 ha. Rimminnevan pohjois- ja eteläpää sekä reunat on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. Pohjoisosan vedet virtaavat ojia myöten länteen kohti Nurmonjokea. Etelä- ja keskiosan vedet laskevat suon eteläosan kautta virtaavaan Kuorasluomaan, joka johtaa Nurmonjokeen.
19 2 1 Rimminnevan eteläosassa rautatien pohjoispuolella on silmäkenevaa sekä suon keskiosassa rahka- ja lyhytkorsinevaa. Pohjoisempana on lisäksi rahkarämettä. Pohjoisosan ojikkoalueella on yleensä rahkaräme-, isovarpuräme ja tupasvillarämemuuttumia. Rautatien eteläpuolella on lyhytkorsinevamuuttuma yleinen suotyyppi. Turpeista on rahkavaltaisia 74 % ja saravaltaisia 26 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 53 %, CS 21 %, C 15 % ja SC 11 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Yleisimmät pohjamaalajit ovat syvimmisssä kohdissa hiekka, hieta ja hiesu. Pääasiallisin pohjamaalaji on kuitenkin moreeni. Rimminnevalla on monin paikoin paksu rahkavaltainen pintakerros, joka soveltuu yleensä huonosti kasvuturvetuotantoon. Turve on varsinkin silmäkeneva- ja lyhytkorsinevaalueilla pääasiassa Cuspidata-ryhmään kuuluvaa, ja siten lähinnä 2. luokan kasvuturvetta. Hyvin maatunutta pohjakerrosta ei voi hyödyntää ennen pintarahkan käyttöä. 13. Raatoneva (kl ) sijaitsee umpeenkasvaneen Kivijärven itäpuolella noin 22 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu idässä paikoin Valokkinevaan, ja muualla rikkonaiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät. Itäosan poikki kulkee hyväkuntoinen metsäautotie. Suolla on 44 tutkimuspistettä ja 43 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 96 ha, yli 1 m syvän alueen 45 ha ja yli 2 m syvän 11 ha. Raatoneva on osittain ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Osa vesistä kulkeutuu ojia myöten etelään Kuorasluomaan ja osa länteen Kivijärveen. Suon länsiosassa on yleisesti rahkarämettä ja paikoin rahkanevaa. Eteläosassa on paikoin varsinaista sararämemuuttumaa. Suon itäosassa on lyhytkorsinevan ohella paikoin tupasvillaräme- ja rahkarämeoj ikoita. Turpeista on rahkavaltaisia 82 % ja saravaltaisia 18 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 65 %, CS 17 %, C 2 % ja SC 16 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (91 %) ja hiekka. Suo on suureksi osaksi sangen ohutturpeinen. Yli 2 m syvä alue koostuu useasta eri altaasta, mikä heikentää suon käyttökelpoisuutta turvetuotantoon.
20 Valokkineva (kl ) sijaitsee noin 21 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu lounaassa paikoin Raatonevaan ja muualla rikkonaiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät. Luoteisreunaa sivuaa metsäautotie. Suolla on 75 tutkimuspistettä ja 64 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 165 ha, yli 1 m syvän alueen 116 ha ja yli 2 m syvän 72 ha. Valokkinevan eteläpää ja reunat on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat syvimpiä kohtia lukuun ottamatta kohtalaisen hyvät. Vedet laskevat kaakkoon Kuorasluomaan, joka johtaa Nurmonjokeen. Vallitseva suotyyppi on rahkaräme. Paikoin on myös rahkanevaa ja tupasvillarämettä. Suon eteläpäässä on rahkarämemuuttumaa ja pohjoisosassa tupasvillarämettä. Turpeista on rahkavaltaisia 86 % ja saravaltaisia 14 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 79 %, CS 7 %, C 4 % ja SC 10 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (71 %), hieta ja hiekka. Liejua on suon pohjalla paikoitellen ohut kerros. Valokkinevalla on keskimäärin melko ohut H 1-4 maatunut pintarahka, joten suon yli 2 m syvää 72 hain aluetta voidaan käyttää tyydyttävästi energiaturvetuotantoon jyrsinmenetelmällä. Tämä edellyttää kuitenkin pintarahkan poistoa tai käyttöä ensin kasvuturpeena, johon se tyydyttävästi soveltuukin. 15. Takaneva (kl ) sijaitsee noin 8 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu idässä hiekkakankaaseen, pohjoisessa, lännessä ja etelässä paikoin peltoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Itäreunaa sivuaa maantie. Suolla on 29 tutkimuspistettä ja 25 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 53 ha, yli 1 m syvän alueen 19 syvän 4 ha. ha ja yli 2 m Takaneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat pinnan voimakkaasta vietosta johtuen hyvät. Vedet laskevat suon pohjoispuolella virtaavaan Hirviluomaan, joka yhtyy Nurmonjokeen. Suon keskiosissa on rahkaräme- ja isovarpurämemuuttumia. Reunaosissa ovat puolukka- ja varputurvekankaat yleisiä.
21 23 Turpeista on rahkavaltaisia 78 % ja saravaltaisia 22 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 57 %, CS 21 %, C 5 % ja SC 17 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (74 %), hieta ja moreeni. Takanevan paksuturpeinen alue on verraten pienialainen, ja siinäkin on paksu pintarahkakerros, joka soveltuu huonosti hyvälaatuiseksi kasvuturpeeksi. turvetuotantoon. Suota ei suositella 16. KuriennevaW (kl ) sijaitsee Veneskoskella noin 13 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu pohjoisessa maantiehen, lännessä kanavaan, idässä paikoin erikseen tutkittuun Kurjennevan itäosaan ja muualla moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Pohjoisreunan maantien lisäksi länsireunaa sivuaa kanavan vieressä ajokelpoinen tie. Suolla on 64 tutkimuspistettä ja 56 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 191 ha, yli 1 m syvän alueen 83 ha ja yli 2 m syvän 9 ha. Kurjenneva on suurimmaksi osaksi ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat joko läheiseen kanavaan tai pohjoiseen Hirvijärven tekojärveen. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuuttuma ja varsinkin suon keskiosissa varsinainen saranevamuuttuma. Paikoin on myös isovarpu- ja tupasvillarämemuuttumia. Turpeista on saravaltaisia 81 % ja rahkavaltaisia 19 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 12 %, CS 7 %, C 62 % ja SC 19 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni, joka on usein lohkareista. Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Kurjenneva soveltuu energiaturvetuotantoon. Turvekerros on kuitenkin suurimmassa osassa suota verraten ohut ja pohja epätasainen. Ainoastaan suon länsiosaan voi muodostaa pienialaisen tuotantoalueen, jolla käyttökelpoinen turvepaksuus on yli metri. 17. Peräneva (kl ) sijaitsee Seinäjoelta Kuortaneelle johtavan maantien eteläpuolella noin 19 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu idässä paikoin Rottominnevaan ja muualla mäkiseen ja paikoin kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Pohjoisreunaa sivuaa maantie ja länsireunaa paikallistie. Lisäksi suon halki
22 24 itä-länsisuunnassa on useita heikkokuntoisia metsäautoteitä. Suolla on 92 tutkimuspistettä ja 73 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 264 ha, yli 1 m syvän alueen 82 ha ja yli 2 m syvän 2 ha. Peräneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat ojia myöten läheisen Varvunnevan kautta luoteeseen Varpulan tekojärveen. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- (59 %) ja saranevamuuttumat. tupasvillarämemuuttumaa ja puolukkaturvekangasta. Paikoin on lisäksi Turpeista on saravaltaisia 82 % ja rahkavaltaisia 18 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 8 %, CS 10 %, C 56 % ja SC 26 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (85 %) ja hiekka. Moreeni on monin paikoin lohkareista. Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Peräneva soveltuu energiaturvetuotantoon. Suo on kuitenkin suurimmaksi osaksi ohutturpeinen, jolloin käyttökelpoinen turvepaksuus jää pieneksi. Suon keski- ja eteläosassa on noin 25 ha yli 1 m syvää aluetta, jolla energiaturvetuotanto on mahdollista. 18. Rottominneva (kl ) sijaitsee Nurmon ja Kuortaneen rajalla noin 20 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu lounaassa paikoin Peränevaan ja muualla mäkiseen, usein kallioiseen ja rikkonaiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat välttävät. Pohjois- ja itäpuolella kulkee noin 400 m :n etäisyydellä maantie. Suolla on 94 tutkimuspistettä ja 86 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 273 ha, yli 1 m syvän alueen 132 ha ja yli 2 m syvän 21 ha. Rottominneva on suureksi osaksi ojitettu. Suon keskellä on laajahko luonnontilainen alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat pinnan vietosta johtuen hyvät. Vedet virtaavat ojia myöten länteen Peränevan ja Varvunnevan kautta Varpulan tekojärveen. Rottominnevan keskellä oleva luonnontilainen neva-alue on lyhytkorsi- ja rahkanevaa. Muualla on yleensä tupasvilla- ja rahkarämemuuttumia sekä reunaosissa usein kangasräme- ja pallosararämemuuttumia.
23 2 5 Turpeista on rahkavaltaisia 81 % ja saravaltaisia 19 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 49 %, CS 32 %, C 1 % ja SC 18 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni, joka on monin paikoin lohkareista. Rottominneva on suureksi osaksi melko ohutturpeinen. Paksuturpeisilla alueilla on kohtalaisen paksu pintarahka, joka ei sovellu hyvin ensimmäisen luokan kasvuturpeeksi. Suota ei suositella turvetuotantoon. 19. Välineva (kl ) sijaitsee noin 19 km Nurmon keskustasta itäkaakkoon. Suo rajoittuu lohkareiseen ja paikoin kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Suon itäpuolella kulkee metsäautotie. Suolla on 41 tutkimuspistettä ja 36 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 82 ha, yli 1 m syvän alueen 37 ha ja yli 2 m syvän 5 ha. Välineva on suureksi osaksi ojitettu. Suon keski- ja pohjoisosassa on ojittamatonta nevaaluetta. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat ojia myöten Varpulanluomaan ja sitä kautta edelleen luoteeseen Varpulan tekojärveen. Välinevan yleisimmät suotyypit luonnontilaisilla alueilla ovat rahkaräme ja -neva. Muualla suon keskiosissa on näiden tyyppien ojikko- ja muuttumamuotoja. Reunaosissa on tupasvillaräme-, sararäme- ja kangasrämemuuttumia sekä paikoin turvekankaita. Turpeista on rahkavaltaisia 76 % ja saravaltaisia 24 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 51 %, CS 25 %, C 3 % ja SC 21 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni. Välineva on suureksi osaksi verraten ohutturpeinen, joten suo ei sovellu hyvin turvetuotantoon. 20. Kuhnulanneva (kl ) sijaitsee noin 20 km Nurmon keskustasta itäkaakkoon. Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Länsireunaa sivuaa metsäautotie. Suolla on 55 tutkimuspistettä ja 50 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 88 ha, yli 1 m syvän alueen 44 ha ja yli 2 m syvän 30 ha.
24 26 Suo on suurimmaksi osaksi ojitettu. Länsi- ja keskiosassa on pienehkö ojittamaton alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Suon keskiosasta on laskuoja länteen Välinevalle. Lisäksi pohjoispäästä on ojayhteys Peränevalle. Kuhnulannevan yleisimmät suotyypit ovat luonnontilaisella alueella lyhytkorsineva ja kalvakkaneva, jonka ympärillä on vastaavia ojikkomuotoja. Ojitusalueella on lisäksi saraneva- ja -rämemuuttumia. Itälahdekkeessa ovat varsinainen sararäme- ja tupasvillarämemuuttumat tyypillisiä. Turpeista on saravaltaisia 55 % ja rahkavaltaisia 45 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 21 %, CS 24 %, C 12 % ja SC 48 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Yleisimmät pohjamaalajit ovat suon keski- ja pohjoisosassa hiekka ja muualla moreeni, joka on paikoin lohkareista. Eteläpäässä on kalliota. Kuhnulannevalla on 30 hain laajuinen yhtenäinen yli 2 m syvä alue, joka soveltuu tyydyttävästi energiaturvetuotantoon. Paikoin haittana on paksuhko pintarahka, joka ei kuitenkaan sovellu kasvuturpeeksi. 21. Varvunneva (kl ) sijaitsee noin 18 km Nurmon keskustasta itäkaakkoon. Suo rajoittuu rikkonaiseen ja paikoin kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Pohjoisreunaa sivuaa Seinäjoen ja Kuortaneen välinen maantie ja itäreunaa paikallistie. Suolla on 101 tutkimuspistettä ja 96 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 345 yli 1 m syvän alueen 173 ha ja yli 2 m syvän 61 ha. ha, Varvunneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat ojia myöten pohjoiseen Varvunluomaan, joka johtaa Varpulan tekojärveen. Yleisimmät suotyypit suon keskiosissa ovat varsinainen saranevamuuttuma (46 %), karhunsammalmuuttuma, ja rimpinevamuuttuma. Reunemmalla on varsinaista sararämemuuttumaa, tupasvillarämemuuttumaa ja paikoin turvekankaita.
25 27 Turpeista on saravaltaisia 95 % ja rahkavaltaisia 5 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 2 %, CS 3 %, C 71 % ja SC 24 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Varvunnevan yli 1,5 m syvä 106 ha :n alue soveltuu energiaturvetuotantoon jyrsinmenetelmällä. 22. Isoneva (kl ) sijaitsee noin 21 km Nurmon keskustasta eteläkaakkoon. Suo rajoittuu mäkiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat erittäin hyvät. Suon itäreunaa sivuaa paikallistie, ja lounaisosan poikki kulkee metsäautotie. Suolla on 31 tutkimuspistettä ja 24 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 53 ha, yli 1 m syvän alueen 38 haja yli 2 m syvän 8 ha. Isoneva on suurimmaksi osaksi ojitettu. Suon keskellä on pieni ojittamaton alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet virtaavat luoteispäässä sijaitsevan kautta läheiseen Nurmonjokeen. laskuojan Isonevan keskiosan luonnontilaisella alueella on rahka- ja tupasvillarämettä. Ympäröivällä ojitetulla alueella on näiden lisäksi isovarpurämemuuttumaa. Reunaosissa on kangasräme- ja pallosararämemuuttumia. Turpeista on rahkavaltaisia 80 % ja saravaltaisia 20 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 61 %, CS 19 %, C 3 % ja SC 17 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Yleisimmät pohjamaalajit ovat syvimmissä kohdissa hiesu ja savi, muualla moreeni. Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä Isonevalla ovat paksuturpeisen alueen pieni koko ja paikoin paksuhko pintarahka. Lisäksi liekoisuus on paikoin haitallisen korkea. suositella turvetuotantoon. Suota ei 23. Noronkorpi (kl ) sijaitsee noin 10 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu moreenikankaisiin. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Länsireunaa sivuaa metsäautotie. Suolla on 62 tutkimuspistettä ja 63 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 168 ha, yli 1 m syvän alueen 39 ha ja yli 2 m syvän 1 ha.
26 2 8 Noronkorpi on suurimmaksi osaksi ojitettu. Länsiosassa on pienialaisia ojittamattomia alueita. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Pohjoisosasta vedet laskevat Pitkärämäkön ja Kettukydön kautta Nurmonjokeen. Eteläpään vedet laskevat Loukassaarennevan ja Rajanevan kautta Ripsaluomaan ja siitä edelleen Nurmonjokeen. Noronkorven keskiosissa on tupasvillaräme-, rahkaräme- ja isovarpurämemuuttumia. Ohutturpeisimmilla alueilla ja reunoilla ovat pallosararäme- ja kangasrämemuuttumat yleisiä. Turpeista on rahkavaltaisia 70 % ja saravaltaisia 30 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 56 %, CS 14 %, C 23 % ja SC 7 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni, joka on monin paikoin lohkareista. Noronkorpi on suurimmaksi osaksi erittäin rikkonainen ja ohutturpeinen, eikä siten sovellu turvetuotantoon. Mahdollisuudet metsänkasvatukseen ovat hyvät. 24.,Touttinneva, (kl ) sijaitsee Teerinevan itäpuolella noin 6 km Nurmon keskustasta itään. Suo rajoittuu lounaassa Teerinevaan ja muualla mäkiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat heikot. Lähin ajokelpoinen tilustie on noin puolen kilometrin päässä suon eteläpuolella. Suolla on 46 tutkimuspistettä ja 37 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 126 ha, yli 1 m syvän alueen 85 ha ja yli 2 m syvän 53 ha. Jouttinnevan eteläosa ja pohjoispää on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät. Eteläpään poikki virtaa Käenluoma länteen Nurmonjokeen. Yleisimmät suotyypit ovat luonnontilaisella alueella lyhytkorsi- ja kalvakkaneva. Paikoin on myös saranevaa. Pohjoisosassa on varsinaista sararämettä, ruohoista sararämettä, näiden muuttumamuotoja sekä kytöheittoa. Eteläosan ojitusalueella on pallosararämemuuttumaa. Turpeista on rahkavaltaisia 62 % ja saravaltaisia 38 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 26 %, CS 36 %, C 8 % ja SC 30 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni. Liejua on suon pohjalla paikoin ohuehko kerros.
27 29 Jouttinnevalla on melko laaja (53 ha) yhtenäinen yli 2 m syvä alue, joka soveltuu välttävästi energiaturvetuotantoon jyrsinmenetelmällä. Turpeen laatua heikentää kuitenkin selvästi suon keskiosan paksu heikosti maatunut ja vetinen turvekerros, joka laskee mm. tilavuuspainoa. 25. Pihlaianmäenneva (kl ) sijaitsee noin 3 km Nurmon keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu idässä maantiehen ja muualla peltoihin. Kulkuyhteydet ovat erittäin hyvät. Seinäjoen ja Lapuan välinen maantie sivuaa suota. Lisäksi suon länsireunaa sivuaa rautatie. Suolla on 34 tutkimuspistettä ja 28 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 64 ha, yli 1 m syvän alueen 47 ha ja yli 2 m syvän 21 ha. Pihlajamäennevan eteläosa ja reunat on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat etelään Piinuksenluomaan ja siitä edelleen Nurmonjokeen. Suon eteläreunassa on laajahko vanha hylätty turvepehkunnostoalue. Suon keskiosissa vallitseva suotyyppi on rahkaräme. Reunemmalla on lisäksi isovarpurämemuuttumia, turvekankaita ja kytöheittoa. Turpeista on rahkavaltaisia 100 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 95 % ja CS 5 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja savi. Pihlajamäennevan yli 2 m syvällä 21 ha :n alueella on melko paksu H 1-3 maatunut pintarahkakerros, joka on mahdollsita hyödyntää kasvu- tai kuiviketurpeena. Soveltuvuus 1. luokan kasvuturpeeksi vaatii kuitenkin lisätutkimuksia. Pintarahkan käytön jälkeen pohjaturve on mahdollista hyödyntää energiaturpeena. 26. Virkaneva (kl ) sijaitsee noin 10 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu pohjoisessa paikoin peltoihin ja muualla moreenikankaisiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Pohjoisosan poikki kulkee Seinäjoen ja Kuortaneen välinen maantie. Suolla on 40 tutkimuspistettä ja 33 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 74 ha ja yli alueen 41 ha. 1 m syvän
28 30 Virkaneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat ojia myöten pohjoiseen Nurmonjokeen. Suon länsiosassa on pääasiassa puolukkaturvekangasta ja tupasvillarämemuuttumaa sekä reunoilla pallosararämemuuttumaa. Itäosassa on isovarpurämemuuttuma vallitseva suotyyppi. Paikoin on myös rahkarämemuuttumaa ja turvekankaita. Turpeista on rahkavaltaisia 99 % ja saravaltaisia 1 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 69 %, CS 30 %, C 0 % ja SC 1 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hieta ja hiekka. Keskimäärin melko ohuen turvekerroksen takia Virkanevaa ei suositella turvetuotantoon. Mahdollisuudet metsänkasvatukseen ovat hyvät. 27. Pitkärämäkkö (kl ) sijaitsee noin 9 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu koillisessa ja luoteessa peltoon ja muualla moreenikankaisiin. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät. Pohjoisreunaa sivuaa Seinäjoen ja Kuortaneen välinen maantie. Suolla on 20 tutkimuspistettä ja 15 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 30 haja yli 1 m syvän alueen 7 ha. Pitkärämäkkö on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat Virkanevan kautta pohjoiseen Nurmonjokeen. Suon keskiosissa on tupasvillarämemuuttumaa ja paikoin isovarpurämemuuttumaa ja puolukkaturvekangasta. pallosararämemuuttuma tyypillinen. Reunaosissa on Turpeista on rahkavaltaisia 100 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 78 % ja CS 22 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3. Yleisimmät pohjamaalajit ovat pohjoisosassa suota hieta ja hiekka. Eteläosassa on moreenia, joka on paikoin lohkareista. Ohuen turvekerroksen takia Pitkärämäkkö ei sovellu turvetuotantoon. Mahdollisuudet metsänkasvatukseen ovat hyvät. 28. Poikkimäenneva (kl ) sijaitsee noin 16 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu rikkonaiseen kallio- ja moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat välttävät. Suon länsipuolella noin 400 m :n etäisyydellä on metsäautotie. Suolla on 60 tutkimuspis-
29 3 1 tettä ja 49 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 92 ha, yli 1 m syvän alueen 36 ha ja yli 2 m syvän 10 ha. Poikkimäenneva on kauttaaltaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat ojia myöten etelässä suoraan ja pohjoisessa Kaatajannevan kautta Nurmonjokeen. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- (43 %) ja rahkarämemuuttumat (31 %). Reunaosissa on kangasräme-, pallosararäme- ja sararämemuuttumia. Turpeista on rahkavaltaisia 94 % ja saravaltaisia 6 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 58 %, CS 36 %, C 1 % ja SC 5 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (81 %), joka on usein lohkareista ja hiesu. Poikkimäenneva on erittäin rikkonainen ja pohjaltaan epätasainen. Vaikka suo soveltuukin turvelajin ja maatumusasteen puolesta energiaturvetuotantoon, löytyy suon keskiosasta vain noin 6 ha :n yhtenäinen yli 2 m syvä alue tähän tarkoitukseen. 29. Jokineva (kl ) sijaitsee noin 19 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu idässä Nurmonjokeen, pohjoisessa peltoon ja muualla mäkiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat erittäin hyvät. Itäosan poikki kulkee paikallistie. Suolla on 9 tutkimuspistettä ja 13 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 61 alueen 42 ha ja yli 2 m syvän 18 ha. ha, yli 1 m syvän Jokineva on lähes kokonaan ojitettu. Länsiosassa on pieni ojittamaton alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat itään Nurmonjokeen. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla- ja isovarpurämemuuttumat. Paikoin on myös turvekankaita. Turpeista on rahkavaltaisia 90 % ja saravaltaisia 10 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 61 %, CS 29 % ja SC 10 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (50 %), hiesu ja savi. Liejua on suon pohjalla paikoin ohut kerros. Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Jokineva soveltuu energiaturvetuotantoon. Suo on kuitenkin melko rikkonainen, joten yhtenäisen tuotantokentän teko ei onnistu. Pienimuo-
30 32 toinen energiaturvetuotanto on kuitenkin mahdollista suota halkovan tien kummallakin puolella. 30. Malkamäki (kl ) sijaitsee noin 9 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu lännessä hiekkakankaaseen ja muualla monin paikoin peltoihin. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon eteläosan poikki kulkee paikallistie. Suolla on 10 tutkimuspistettä ja 8 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 54 ha, yli 1 m syvän alueen 15 ha ja yli 2 m syvän 5 ha. Malkamäki on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat ojia myöten etelään läheiseen Nurmonjokeen. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpuräme-, rahkaräme- ja tupasvillarämemuuttumat. Paikoin on lisäksi turvekankaita ja kangasrämemuuttumaa. Turpeista on rahkavaltaisia 81 % ja saravaltaisia 19 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 58 %, CS 23 % ja SC 19 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiekka. Ohuen turvekerroksen takia suota ei suositella turvetuotantoon. 31. Kärjenkankaankonto (kl ) sijaitsee Veneskoskella noin 11 km Nurmon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu etelässä peltoon ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Itä- ja pohjoisreunaa sivuaa paikallistie. Suolla on 19 tutkimuspistettä ja 12 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 40 ha, yli 1 m syvän alueen 14 ha ja yli 2 m syvän 2 ha. Kärjenkankaankonto on suurimmaksi osaksi ojitettu. Suon keskellä on pienehkö ojittamaton alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat ojia myöten länteen läheiseen Hirviluomaan, joka johtaa Nurmonjokeen. Kärjenkankaankonnon yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme- ja tupasvillarämeojikoita ja - muuttumia. Pohjoisreunassa on isovarpurämemuuttumaa. Muualla reunaosissa ovat pallosararäme- ja varsinainen sararämemuuttumat tyypillisiä.
ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut
LisätiedotALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves
LisätiedotYLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa
LisätiedotLAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 278 Tapio Toivonen LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Lapua Kuopio 1994 Toivonen Tapio 1994 Lapualla tutkitut
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar
LisätiedotSEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella
LisätiedotKURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 267 Tapio Toivonen ja Pertti Sil6n KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Kurikka Espoo 1993 Toivonen. Tapioja
LisätiedotILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella
LisätiedotTOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo
LisätiedotLAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993
LisätiedotThe peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo
LisätiedotEURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 283 Tapio Toivonen EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Eura Kuopio 1994 Toivonen.Tapio.1994. Eurassa tutkitut
LisätiedotTurvetutkimusraportti 389
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku
LisätiedotTurvetutkimusraportti 415
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN
LisätiedotTUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 254 Markku Mäkilä ja Ale Grundström TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Tuulos and their usefulness Espoo 1992 Mäkilä,
LisätiedotTurvetutkimusraportti 413
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern
Lisätiedot,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.
345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo
LisätiedotKALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.
LisätiedotKIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa
LisätiedotSIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 363 Tapio Toivonen SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Siikainen, western Finland Geologian tutkimuskeskus
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological
LisätiedotTurvetutkimusraportti 394
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras
LisätiedotTurvetutkimusraportti 377
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen
LisätiedotPERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 265 Riitta Korhonen PERÄSEIÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires of Peräseinäjoki and their usefulness Espoo 1993 Korhonen Riitta
LisätiedotTurvetutkimusraportti 421
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern
LisätiedotPotentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2
Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Suokohtainen aineisto 31.10.2016 Anne Savola Ympäristöasiantuntija Satakuntaliitto Suokohtainen aineisto: Kartta- ja ilmakuvaotteet Geologian
LisätiedotRENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo
LisätiedotKALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1
Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen
LisätiedotYLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western
LisätiedotTurvetutkimusraportti 402
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern
LisätiedotTurvetutkimusraportti 391
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen
LisätiedotTURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO. Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3 Kuopio 1988 Leino.Jukka1988. Pieksämäen mlk :ssa tutkitut suot, osa 3.
LisätiedotTurvetutkimusraportti 435
415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu
LisätiedotTurvetutkimusraportti 446
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern
LisätiedotKUORTANEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 242 TAPIO TOIVONEN.
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 242 TAPIO TOIVONEN KUORTANEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract: The peat resources of Kuortane and their potential use Espoo 1990 Toivonen,
LisätiedotKIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian
LisätiedotTurvetutkimusraportti 409
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 409 2010 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 1 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN
LisätiedotTurvetutkimusraportti 432
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),
LisätiedotRISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 266 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract : The mires and peat reserves
LisätiedotAvainsanat : suo, turve, inventointi, energiaturve, kasvuturve, Laihia. Tapio Toivonen Geologian tutkimuskeskus PL ESPOO
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 304 Tapio Toivonen LAIHIALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT The Mires and Peat Reserves of Laihia Espoo 1997 Toivonen, Tapio, 1997 Laihialla tutkitut
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 296. Markku Mäkilä ja Ale Grundström KURUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 296 Markku Mäkilä ja Ale Grundström KURUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Kuru Espoo 1996 Mäkilä, Markku &
LisätiedotTurvetutkimusraportti 406
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
LisätiedotMÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 249 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Mäntsälä and their potential use. Espoo 1992 Mäkilä,
LisätiedotHUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland
LisätiedotTurvetutkimusraportti 386
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern
LisätiedotTurvetutkimusraportti 380
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 380 2007 Pomarkussa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Pomarkku, Southwest Finland Tapio Toivonen ja Samu Valpola
LisätiedotKAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT
GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302 JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 Summary : The Mires and Peat Reserves of Jalasjärvi, Western Finland Part 1 Espoo 1996 Korhonen,
LisätiedotPALTAMOSSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 262 Jukka Häikiö, Ari Luukkanen ja Heimo Porkka PALTAMOSSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and peat reserves
LisätiedotTURVERAPORTTI 224. Jukka Leino. JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 224 Turvetutkimus Jukka Leino JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto Kuopio 1989 Leino.Jukka1988. Jäppilässä tutkitut suot ja niiden turvevarat.
LisätiedotTurvetutkimusraportti 449
436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).
LisätiedotForssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus
TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland
LisätiedotTÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 245 Tapio Toivonen TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Töysä and their potential use Espoo 1991 3 SISÄLTÖ
LisätiedotTurvetutkimusraportti 436
415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s.
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 208 MAAPERÄOSASTO TAPIO TOIVONEN NÄRPIÖN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 208 MAAPERÄOSASTO TAPIO TOIVONEN NÄRPIÖN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Torvtillgångarna i Närpes och deras användbarhet Abstract : The peat resources of
LisätiedotJouko Kokko KARTTALEHDILLÄ 2222 (SEINÄJOKI) JA 2311 (LAPUA ) P 13.4/83/134 VUONNA 1982 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
Jouko Kokko KARTTALEHDILLÄ 2222 (SEINÄJOKI) JA 2311 (LAPUA ) P 13.4/83/134 VUONNA 1982 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Kuopio 1983 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 4 2. TUTKIMUSMENETELMÄT 5 2.1 Maastotutkimukset
LisätiedotHONKAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract: The mires and peat reserves of Honkajoki
Honkajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 347 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 347 TapioToivonen HONKAJOELLA TUTKITUT SUOT JA
LisätiedotTurvetutkimusraportti 385
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
LisätiedotTurvetutkimusraportti 422
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 422 2011 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 2 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN
LisätiedotÄHTÄRIN.TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2
GELGA TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 247 Tapio Toivonen ÄHTÄR.TURVEVARAT JA DE KÄYTTÖKELPSUUS sa 2 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 2 Espoo 1991 Toivonen,Tapio,
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist
LisätiedotTurvetutkimusraportti 453
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235. Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235 Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Nilsiä Kuopio 1989 Luukkanen,Ari1989.
LisätiedotMarkku Mäkilä ja Ale Grundström MIEHIKKÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Abstract : The peat resources of Miehikkälä an d their usefulness
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 125 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MIEHIKKÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Miehikkälä an d their usefulness
LisätiedotALAVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract: The mires and peat reserves in the municipality of Alavieska, Western Finland
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 345 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 345 ALAVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves in
LisätiedotANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,
LisätiedotTurvetutkimusraportti 382
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 382 2008 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Karstula, part 2 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality
LisätiedotVEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality
LisätiedotTurvetutkimusraportti 408
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 408 2010 Haapajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Haapajärvi, western Finland, Part 3 Jukka Turunen
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 Pauli Hänninen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI Kuopio 1988 Hänninen, Pauli1988. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat,
LisätiedotTurvetutkimusraportti 378
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 378 2007 Alahärmässä tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Alahärmä, Western Finland Tapio Toivonen ja Onerva Valo
LisätiedotTurvetutkimusraportti 434
415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu Pajunen
LisätiedotAbstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 298 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Summary : The mires and peat resources in Lappi, southwestern Finland Espoo
LisätiedotTurvetutkimusraportti 404
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern
LisätiedotKARVIASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 357 Timo Suomi ja Riitta Korhonen KARVIASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karvia Part 2 Geologian
LisätiedotTurvetutkimusraportti 418
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 418 2011 Uudessakaarlepyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Uusikaarlepyy, Part 2 Abstrakt: Undersökta
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian
LisätiedotTurvetutkimusraportti 445
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 445 2013 Lappajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Lappajärvi Part 2 Onerva Valo, Asta Harju ja
LisätiedotTurveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary :
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 236 Turvetutkimus Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary : The peat resources and their potential use in Kihniö,
LisätiedotHAAPAVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 257. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 257 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen HAAPAVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2 Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Haapavesi.
LisätiedotTurvetutkimusraportti 396
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 396 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia, Finland. Part 3
LisätiedotTurvetutkimusraportti 400
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 400 2009 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern
LisätiedotMalax och deras torvtillgängar
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 319 Tapio Toivonen MAALAHDESSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Maalahti Sammandrag : De undersökta myrarna i
LisätiedotTurvetutkimusraportti 420
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 420 2011 Pedersöressä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pedersöre, Part 1 Abstrakt: Undersökta myrar
LisätiedotLESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2
Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 365 LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves
LisätiedotTurveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.
LisätiedotKAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 350 KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Kaavi Part 2 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2004 Kaavilla
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230 Tapio Muurinen SMOSSA VUOSNA 1985-1986 TUTKTUT SUOT JA NDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat resources of the commune of Simo in 1985-1986
LisätiedotHUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 274 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the usefulness of the peat resources
LisätiedotTurvetutkimusraportti 452
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
LisätiedotTurvetutkimusraportti 412
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 412 2010 Hattulan tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat resources of Hattula, southern Finland. Timo Suomi, Kari Lehmuskoski
LisätiedotSuomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 3020 Hirvineva, Lapua, Etelä-Pohjanmaa
Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 3020 Hirvineva, Lapua, Etelä-Pohjanmaa Sijainti Kohde sijaitsee Lapuan eteläosassa aivan Hirvijärven tekoaltaan pohjoispuolella
Lisätiedot