KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 264 Tapio Muurinen KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II Abstract : The mires and peat reserves of Kuivaniemi and their usefulness Part II Rovaniemi 1993

2 Muurinen,Tapio,1993. Kuivaniemen soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus, Osa II. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 264, 95 sivua, 2 kuvaa, 2 liite. Geologian tutkimuskeskus jatkoi Kuivaniemen kunnan turvevaroja inventointia vuosina Tuolloin tutkittiin yhteensä soita ha. Tutkimusten päätarkoitus oli käyttökelpoisten energiaturvevarojen kartoitus ja inventointi. Turvekerrostumien keskimääräinen paksuus on 1,1 m, johon sisältyy 0,1 m paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturve. Turpeesta on 51 % rahkavaltaista ja 49 % saravaltaista. Turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 4,8. Yli 2 m :n turvekerrostumia on yhteensä ha. Turvelaboratoriossa tutkittiin näytettä. Näytteiden tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,5 % kuivapainosta ja vesipitoisuus 90,1 % märkäpainosta. Yhdessä suokuutiometrissä on kuiva-ainetta 98 kg. Kuivan turpeen tehollinen energiasisältö on 20,6 MJ/kg. Rikkiä on kuivassa turpeessa 0,24 paino-%. Energiaturvetuotantoon soveltuvaa suota on yhteensä ha. Käyttökelpoisen turpeen määrä on 30,36 milj. suo-m3 luonnontilaisena. Vastaava energiasisältö on 14,99 milj. MWh 50 % :n käyttökosteudessa. Avainsanoja : Turve, suo, inventointi, energiaturve, Kuivaniemi Tapio Muurinen Geologian tutkimuskeskus PL 77 SF ROVANIEMI FINLAND

3 Muurinen,Tapio1993. Kuivaniemen soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus, Osa II - The mires and peat reserves of Kuivaniemi and their usefullness, Part II. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset - Geological Survey of Finland, Peat Researches, Turvetutkimusraportti - Report of Peat Investigation pages, 2 figures, 2 appendix. The Geological Survey of Finland made an inventory of peat resources in the commune of Kuivaniemi in Altogether hectares of peatlands were surveyed. The main emphasis was to find peat for energy use. The average thickness of peat deposits is 1,1 m, including 0,1 m of slightly humified Sphagnum predominant surface layer. 51 % of the peat layers is Sphagnum predominant and 49 % Carex predominant. The mean humification degree (H) of the peat is 4,8. The area deeper than 2 m covers ha. Altogether peat samples were taken to the laboratory. The average ash content is 4,5 % by dry weight and water content 90,1 % by wet weight. It has an in situ dry bulk density of 98 kg. The net calorific value of the dry peat is 20,6 MJ/kg. Sulphur content of dry matter is 0,24 %. The total area suitable for fuel peat production is hectares. The quantity of usable peat is 30,39 million m' in situ. The energy content is 14,99 million MWh at the 50 % moisture content. Key words : peat, mire, inventory, energy peat, Kuivaniemi Tapio Muurinen Geological Survey of Finland P.O. Box 77 SF Rovaniemi Finland

4 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 7 2 TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Laboratoriotutkimukset 12 3 AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEN ESITYS Laskelmat Tuotantokelpoisuus ja arviointiperusteet Tulosteet 14 4 TUTKITUT SUOT 16 5 YHTEENVETO JA TULOSTEN TARKASTELU 86 KIRJALLISUUSLUETTELO 95 LIITTEET

5 7 I JOHDANTO Kuivaniemi on eräs maamme soistuneimmista kunnista. Siellä on luetteloitu yli 20 ha :n kokoisia soita 173 kpl yhteispinta-alaltaan ha. Tämä on yli 40 % kunnan maaalasta (Lappalainen ym. 1980). Kunta on muodoltaan pitkänomainen ulottuen noin 50 km rannikolta sisämaahan. Soistuneimmat alueet ovat maan kohoamisesta johtuen kunnan itäosassa. Myös turvekerrostumat ovat siellä paksummat kuin rannikkoseudun rikkonaisilla soilla. Geologian tutkimuskeskus on tutkinut aikaisemmin Kuivaniemen kunnan soita ja turvevaroja vuosina 1973, 1981 ja 1982, jolloin tutkittiin 45 suota pinta-alaltaan ha (Häikiö 1974, Virtanen ja Ristaniemi 1983). Tutkimuksia jatkettiin vuodesta 1988 alkaen ja ne saatiin päätökseen maastotöiden osalta vuonna Tänä aikana tutkittiin 127 suota pinta-alaltaan ha. Tutkimatta jätettiin soidensuojeluun perusohjelmaan kuuluvat suot (noin ha) ja turvetuotantoon varatut suot sekä joukko pieniä ja matalia soista, joilla ei ole turveteollista merkitystä. Yhteensä Kuivaniemen soista on tutkittu ha, mikä on noin 80 % kunnan suoalasta. Työ on osa Geologian tutkimuskeskuksen suorittamasta valtakunnan turvevarojen kokonaisinventoinnista. Se palvelee paitsi alueen nykyisiä ja tulevia turpeen käyttäjiä, antaa myös tietoja soiden ja turpeen muista mahdollisuuksista esimerkiksi maa- ja metsätalouden sekä virkistyskäytön kannalta.

6 o 8 N 09 O J 405 s ö,0 e. J,LA 'Ö\ s ån N v NR 6 O \\

7 9 TUTKITUT SUOT (kuva 1) 1. Lähdesuo 2. Varessuo 3. Sadinsuo 4. Aleksin Sadinsuo 5. Yli-Rautasuo 6. Kauniinlamminaapa 7. Iso Saarisuo 8. Salmenniskansuo 9. Isohillokko-Miessuo 10. Peurasuo 11. Pekkasuo 12. Myllypalonsuo 13. Soidinmaansuo 14. Koppelosuo 15. Latvasaarensuo 16. Veskanmaansuo 17. Ämmänsuo 18. Käyrälamminaapa 19. Pyöriäsuo 20. Hoikkasuo 21. Sammakkoperämaansuo 22. Luodeperänsuo 23. Karsikkosuo-Portinsuo 44. Pyörreperänahonsuo 45. Kangasojansuo 46. Kangaslamminsuo 47. Hautamaansuo 48. Kangastulinkankaansuo 49. Honkasuo 50. Rajamaansuo 51. Pylsynkoskensuo 52. Pirttimaansuo 53. Linkkamaansuo 54. Tervonniemensuo 55. Linkkalamminkummunsuo 56. Keväjärvensuo 57. Hamarijärvensuo 58. Honkasuo 59. Lallinhyöteikönsuo 60. Syrjävaaransuo 61. Ritasuo 62. Antinjärvenaapa 63. Antinaapa 64. Koniräme-Lakkasuo 65. Mustalammenaapa 66. Peura-aavan luoteisosa 86. Kurrapalonsuo 87. Isosuo 88. Pikku Saarisuo 89. Kakaralamminsuo 90. Syrjäsuo 91. Alimmaisen Luujärvenaapa 92. Salmisuo 93. Pikku Rautasuo 94. Jouhisuo 95. Nimettömätsuot 96. Iso Haapasuo 97. Mätäslamminneva, itaosa 98. Veskanlamminsuo 99. Lehtosuo 100. Vuosiaapa 101. Leväsuo 102. Töyvänojansuo 103. Iso Hirvisuo 104. Toraneva 105. Takasuo 106. Pyöriäsuo 107. Hirsimaansuo 108. Kastellinkaartojensuo 24. Rytisuo 67. Iso Peura-aapa 109. Kastellinaapa 25. Myllypalonsuo 68. Töylässuo 110. Laukkulampiensuo 26. Sammakkosuo 69. Ulkusuo 111. Karhunpesänmaansuo 27. Hetesuo 70. Iso Saarisuo 112. Saarilamminsuo 28. Haarasuo 71. Lampiensuo 113. Tammilehdonsuo 29. Mustakummunsuo 72. Talvisuo 114. Järvisuo 30. Isonkankaansuo 73. Saukkosuo 115. Pitkänlehdonsuo 31. Patasuo 74. Saarisuo 116. Rimpisuo 32. Vehmasmaansuo 75. Vipulansuo 117. Koivistonojanlatvasuo 33. Välikoskenlamminsuo 76. Vormansuo 118. Lämminsuo 34. Soikkolamminsuo 77. Vääräsuo 119. Soidinmaansuo 35. Soidinsuo 78. Ihananlamminaapa 120. Kourilamminsuo 36. Kotasaarensuo 79. Saarukainen-Ailionsuo 121. Patasuo 37. Taivalsaarensuo 80. Kullassuo 122. Klaavunojansuo 38. Leväkankaansuo 81. Iso Heinisuo 123. Juurakkosuo 39. Puutiolamminsuo 82. Ukkosuo 124. Soidinsuo 40. Rajasuo, länsiosa 83. Akkasuo 125. Rytiojankorpi 41. Pyykummunsuo 84. Rytisuo 126. Koiransuo 42. Kontiomaansuo 85. Pieni Hienisuo 127. Isonahonsuo 43. Äijönojansuo Aakkosellinen luettelo GTK :n tutkimista soista Kuivaniemellä on liitteessä 2.

8 10 A1300 m /7-180M 1 i 6/8 3.6_ 6 112, 3 ~ /18, 1 1,5m /16 I ~ ~` 10/15 l 0 4,2 / / ~ ~ 11 18~ -120 m ~ 4 A m N M I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS %/10 8/22,59, 3.o A m 3'S 3/3 14,26_ \ ~ /12 0 l4.7\ s is 15/16 4- T0T 12 1/7 l 5 ;6 2m % 2020 ' \ -/9 ;% 4.7 \2s 0 3/14 ' 4.4 q~ \ 5/1 S 4.1 j ~5.1 10/ /3~ \ _ 2/23 \ I 1/14 7/27~ 4.0j`~~ 26/33 20 / /3 c) _ \_3.7 ~1127~. 15- A m 152å=z4~. -/3 A 0 =- \ 1 m ~ 6 2 BO ~a.1 8/ /3-3 0 B 740 m 2'9 3/3 7/9 M MPY MRRTUNEISUUS M MPY 117 _ _ ~!1/oIl~ily _ M MPY SUOTYYPPI.LIEKOISUUS.TURVELRJIT JR POHJRMRRLRJIT M MPY Hk 4- H n _ AO A1300 m Kuva 2. Esimerkki suokartasta sekä turvelaji- ja maatuneisuusprofiilista.

9 1 1 2 TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1 Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset tehtiin Geologian tutkimuskeskuksen menetelmien mukaan (Lappalainen ym. 1984). Tutkittavalle suolle laadittiin linjasto, joka käsittää suon hallitsevan osan läpi vedetyn selkälinjan ja sitä vastaan kohtisuorat poikkilinjat yleensä 400 m :n välein. Tutkimuspisteet, jotka merkittiin paaluin ja pistetunnuksin, ovat linjoilla 100 metrin välein, suon reunoilla tiheämmässäkin. Suon muodosta riippuen voi linjastoja olla useampia, esim. A, B, C jne. Linjastot vaaittiin tutkimuspisteittäin laskusuhteiden selvittämiseksi. Osa pienialaisista tai matalista soista tutkittiin hajapistein. Suon syvyyshavaintojen lisäämiseksi tehtiin poikkilinjojen puoliväliin niiden kanssa yhdensuuntaiset lisälinjat, joilta turvepaksuus kairattiin 50 tai 100 m :n välein. Linjoja ei merkitty maastoon. Näitä ns. pliktauslinjoja ja -pisteitä tehtiin tarvittaessa muuallekin. Kullakin tutkimuspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys, mättäisyys (peittävyys-%) ja mättäiden korkeus sekä puuston laji, tiheys ja kehitysluokka. Syvyyden mittaus ja suotyypin sekä pohjamaalajin määritys tehtiin linjoilla myös pisteiden puolivälissä. Turvekerrostuman rakenteen ja laadun selvittämiseksi otettiin kairalla turvenäytteet suon pinnasta mineraalimaahan saakka. Näytteistä määritettiin turvelaji, maatuneisuus (H1-10), kosteus ja kuituisuus. Pohjamaalajeista tehtiin myös havainnot. Turpeeseen hautautuneiden ja maatumattomien liekopuiden määrä selvitettiin pliktauksin tutkimuspisteiltä 2 m :n syvyyteen. Osumien perusteella liekojen osuus turvekerrostumassa voitiin laskea. Tämä pliktaus tehtiin vain yli metrin syvyisillä alueilla. Tutkimusten perusteella valittiin osa soista, joista otettiin tilavuustarkat näytesarjat laboratoriotutkimuksia varten. Näytepisteet valittiin soiden keskeisiltä osilta siten, että ne edustavat hyvin soiden turvekerrostumia ja samalla myös mahdollisia tuotantokelpoisia alueita.

10 Laboratoriotutkimukset Näytteistä määritettiin happamuus, vesipitoisuus, kuivatilavuuspaino, tuhkapitoisuus ja lämpöarvo. Vesipitoisuus on prosentteina märkäpainosta, kuivatilavuuspaino eli kuivaainesisältö on suossa olevan turpeen kuiva-aineen määrän tilavuusyksikköä kohden (kg/suo-m 3 ). Tuhkapitoisuus määritettiin hehkuttamalla näytteet 815 ± 25 C :ssa. Tulos ilmoitetaan prosentteina kuivapainosta. Lämpöarvot on saatu kuivatuista ja jauhetuista turvepuristeista LECO AC-300 kalorimetrillä (ASTM D 3286). Osasta näytteitä määritettiin rikkipitoisuus, joka ilmoitetaan prosentteina kuivapainosta. 3 AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEN ESITYS 3.1 Laskelmat Turvemäärät, maatuneisuudet ja turvelajien sekä turvetekijöiden osuudet on saatu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen ja Grundström 1983). Turvemäärät on ilmoitettu miljoonina suokuutiometreinä. Keskisyvyydet on saatu jakamalla turvemäärä vastaavalla pinta-alalla. Suhteellisia osuuksia on kuvattu myös prosentteina. Tuotantokelpoisen alueen turvemäärä (milj. suo-m3 ) on saatu kertomalla pinta-ala yli 1,5 m :n syvyisen alueen keskisyvyydellä, josta on vähennetty käyttämättä jäävä 0,5 m :n kerros. Kuiva-ainemäärä on saatu kertomalla suokuutioiden määrä yhden suokuution sisältämällä kuiva-ainemäärällä. Energiasisältö (milj. GJ ja MWh) on laskettu kuivalle sekä 50 % :n ja 35 % :n käyttökosteudessa olevalle turpeelle. Tulosten keskiarvot koskevat vain suon käyttökelpoisia osia, mikäli suo on arvioitu tuotantoon soveltuvaksi. Esimerkiksi runsastuhkaiset tai -rikkiset alueet eivät ole keskiarvoissa mukana. Turvelajit on jaettu pääryhmittäin rahka-, sara- ja ruskosammalvaltaisiin turpeisiin, jotka voivat olla joko yksinään tai muodostaa yhdessä sekaturpeita.

11 1 3 Suotyyppimääritysten perusteella laskettiin soittain suotyyppien prosenttijakauma. Kunkin suotyypin osuus on saatu suon havaintopisteiden määrästä. Linjaverkostosta johtuu, että soiden keskustojen suotyypit painottuvat reunaosien suotyyppejä enemmän. Kuitenkin saadut tulokset kuvastavat sangen hyvin eri suotyyppien suhteita ja antavat kuvan esimerkiksi ojituksen laajuudesta. 3.2 Tuotantokelpoisuus ja arviointiperusteet Soiden eri käyttömahdollisuuksia ovat turvetuotanto energia- tai kasvuturpeeksi, soidensuojelu, maatalous, metsätalous ja virkistyskäyttö. Tässä tarkastelussa soiden käyttökelpoisuus on arvioitu teollisen energiaturvetuotannon kannalta. Soiden soveltuvuuskriteerit turvetuotantoon muuttuvat koko ajan. Arviointiperusteisiin vaikuttavat mm. energian hinta, tuotantotekniikan kehittyminen, turpeen alueellinen kysyntä ja erilaiset ympäristökysymykset. Turpeiden käyttökelpoisuutta selvitettäessä on nojauduttu soveltuvin osin polttoturpeen laatuohjeeseen (liite 1). Esimerkiksi rikkipitoisuuden raja-arvo saa olla enintään 0,3 paino-% kuiva-aineesta, ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu. Se on määritettävä toimituserästä vähintään kerran kuukaudessa. Turvetuotantomenetelmiä ovat jyrsinturvetuotanto ja palaturvetuotanto. Edellinen on aina suurimittaista teollista turvetuotantoa, joka vaatii laajan tuotantokentän. Jyrsinturvetuotantoon soveltuvan alueen vähimmäiskokona on pidetty noin 20 ha pinta-alaa. pienempiäkin alueita on pidetty soveliaina, mikäli niitä on useampia lähekkäin tai ne ovat Tätä jonkin isomman tuotantoalueen vieressä. Palaturvetuotanto voi olla myös tilakohtaista pientuotantoa. Tuotantoalueen koko voi olla vain muutamia hehtaareja. Tällöin edellytetään kuitenkin jo valmiita tieyhteyksiä ja alueen helppoa käyttöönottoa, esimerkiksi vanhaa suopeltoa tai avosuota. Jyrsinturvetuotanto ei ole niinkään riippuvainen turvelajista ja maatuneisuudesta. Sen sijaan palaturvetuotanto edellyttää turpeelta vähintään H4-maatuneisuutta palan koossapysyminen kannalta. Tätä heikommin maatuneen turpeen joukossa pitäisi olla sitovana aineena myös hyvin maatunutta turvetta. Paksu, heikosti maatunut pintakerros voi estää palaturvetuotannon kokonaan. Polttoturpeeksi soveltuvat H5-10 maatunut rahkaturve sekä kaikenlaiset saraturpeet.

12 1 4 Turvetuotantoon soveltuvan alueen vähimmäissyvyys on 1,5 m. Käytännössä raja on nykyään 1,5 m. Varsinkin Kuivaniemen soiden kohdalla tämä on hyvin perusteltavissa, sillä tutkitusta suoalasta noin puolet on ojitettu ja turvekerrostumat seurauksena tiivistyneet. ovat ojituksen Mikäli heikosti maatunutta rahkaturvetta (H1-4S) on yli 0,5 m paksu kerros suon pinnalla, on se tuotannon alkuvaiheessa haittatekijä. Tällaista turvetta voidaan esim. maanparannusaineena. käyttää Suon kuivatus on riippuvainen pinnan kaltevuudesta ja suunnasta, pohjatopografiasta sekä läheisistä vesistöistä. Nämä on otettu huomioon. Jos suo rajoittuu ja viettää järveen, on tuotantokelpoisen alueen oltava vähintään 1,5 m järvenpinnan yläpuolella. 3.3 Tulosteet Jokaisesta suosta on tässä raportissa olevan suppean selostuksen lisäksi kirjoitettu yksityiskohtainen tutkimusselostus sekä piirretty kartta ja lähes kaikista soista yhdeltä tai useammalta tutkimuslinjalta profiili. Suoselostuksessa on käsitelty suon sijaintia, ympäristöä ja valmiita tieyhteyksiä, kerrottu suotyypeistä, ojitustilanteesta ja vesien laskusuhteista sekä turvelajeista ja suon pohjan laadusta. Numerotiedot pinta-aloista, syvyyksistä ja turvemääristä on esitetty taulukoina. Niissä jako turvelajin ja maatuneisuuden mukaan on tehty syvyysalueittain siten, että heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturve (H1-4S) on omana sarakkeenaan ja paremmin maatunut rahkavaltainen turve (H5-10S) yhdessä saravaltaisen turpeen (H1-lOC) ovat omana sarakkeenaan. Kolmantena on edellisten summasarake. kanssa Suokarttaan on piirretty tutkimuslinjasto pisteineen. Tutkimuspisteen yläpuolella on turvekerrostuman keskimaatuneisuus, alapuolella heikosti maatuneen (H1-4) rahkavaltaisen pintakerroksen/koko turvekerroksen paksuus dm :nä. Tutkimuslinjastoon kuuluvat tai erilliset syvyystiedot on myös merkitty. Kaikkien syvyystietojen perusteella on piirretty syvyyskäyrät metrin välein lisättynä 1,5 m :n syvyyskäyrällä.

13 1 5 Turvekerrostuman rakennetta on havainnollistettu leikkausprofiilein, joihin turvelajit, maatuneisuusluokat ja pohjamaalajit on merkitty symbolein. Tutkimuspisteen kohdalla on suotyyppi ja pohjamaalaji merkitty lyhentein, liekoisuus lieko-osumina (osumien lukumäärä 0-1 / 1-2 m :n syvyydessä). Edellä mainittujen perustulostusten lisäksi GTK :n turvetutkimuksista on laadittu atkohjelmia, joilla saadaan varsin monipuolinen kuva suosta tai halutusta suon osasta. Tulosteet ovat karttoja ja listauksia tai näiden yhdistelmiä. Tällaisia ovat esimerkiksi kartat, joilla tutkimuspisteittäin voidaan esittää mm. suotyyppi, liekoisuus, suon pinnan ja pohjan korkeus, pohjamaalaji, liejukerroksen paksuus sekä tietoja puustosta, mättäisyydestä ja vetisyydestä. Yhdelle tutkimuspisteelle voidaan tulostaa kerralla kaksi edellä mainittua tietoa.

14 1 6 4 TUTKITUT SUOT 1. Lähdesuo (ki ) sijaitsee noin 7 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta koilliseen. Suo on muodoltaan melko rikkonainen, rajoittuen kalliopaljastumia sisältävään moreenimaastoon. Sen pinta-ala on 31 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 16 ha ja yli 2 m :n aluetta 6 ha. Kulkuyhteydet suolle ovat heikot, sillä sijainti on Luujoen länsipuolella, kilometrin päässä lähimmästä tiestä. Pinta on 44,9-47,1 m mpy ja viettää etelään. Suoalasta on harvakseltaan ojitettu noin 60 %. Vedet laskevat ojitusta pitkin Luujokeen. Tutkimuspisteistä on 68 % avosuolla ja 32 % rämeellä. Vallitsevat suotyypit ovat varsinainen saraneva- ja lyhytkortinen nevamuuttuma. Ne ovat yleisimpiä suon reuna-alueilla. Eteläosa on luonnontilaista avosuota kuten rimpinevaa ja varsinaista saranevaa. Rämeillä puusto n enimmäkseen harvennusvaiheessa olevaa, keskinkertaisen tiheää männikköä. Turpeesta on 69 % sara- ja 31 % rahkavaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve ja sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H4,3. Pohja on lähes kokonaan moreenia. Syvällä alueella on pohjaliejua paksuimmillaan 0,6 m. Suo ei sovellu turvetuotantoon pienen kokonsa ja epäedullisen sijaintinsa vuoksi. 2. Varessuo (kl ) sijaitsee noin 8 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta koilliseen. Suo rajoittuu moreenimaastoon. Keskiosassa on peltoja ja lounaisosassa pieni turvetuotantoalue. Länsireunaa sivuaa Luujoen tie. Suon pinta-ala on 51 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 24 ha. Yli 2 m :n syvyisiä alueita ei ole. Pinta on 53,2-55,7 m mpy ja viettää länteen. Suo on kokonaan ojitettu. Vedet laskevat ojitusta pitkin Luujokeen. Tutkimuspisteistä on 40 % avosuolla, 37 % pellolla, 17 % rämeellä ja 7 % turvekankaalla. Pellon lisäksi yleisin suotyyppi on varsinainen lettomuuttuma, jota on pellon ympärillä. Puustoisilla alueilla on keskinkertaisen tiheässä kasvavaa riukuasteista mäntyä ja koivua. Turpeesta on 87 % sara-, 12 rahka- ja 1 % ruskosammalvaltaista. Turve on suurimmaksi osaksi rahkasaraturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H4,8. on moreenia. Suon pohja

15 17 Pinta- ja pohjanäytteessä tuhkapitoisuus on muita näytteitä korkeampi. Pohjalla rikkipitoisuus ylittää 0,3 % :n rajan. Kuiva-ainesisältö ja lämpöarvo ovat keskimääräistä paremmat. Suolla on tuotantokelpoista aluetta noin 7 ha. Se on osittain peltoa ja tarvittaessa helppo ottaa tuotantoon. Pienen kokonsa vuoksi se soveltuu vain pienimuotoiseen palaturvetuotantoon. 3. Sadinsuo (kl ) sijaitsee noin 9 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta itäkoilliseen. Suo rajoittuu moreenimaastoon. Kaakkoisosassa on vanhaa peltoa. Lähin tie on noin kilometrin päässä. Suon pinta-ala on 45 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 22 ja yli 2 m :n aluetta 4 ha. ha Pinta on 50,7-52,3 m mpy ja viettää etelään. Suoalasta on ojitettu noin 75 %. Vain luoteisosa on luonnontilaista. Vedet laskevat Rautaojaan ja edelleen Kuivajokeen. Tutkimuspisteistä on 50 % avosuolla, 43 % rämeellä ja 7 % korvessa. Vallitsevat suotyypit ovat ruohoiset saraneva- ja sararämemuuttuma. Ne ovat keskiosan syvällä alueella. Puustoiset alueet ovat rämeitä, joilla kasvaa riukuasteinen, keskinkertaisen tiheä männikkö. Turpeesta on 85 % sara- ja 15 % rahkavaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve ja saraturve. Koko suon turvekerrostuman sekä polttoturpeeksi soveltuvan osan keskimaatuneisuus on H4,9. Pohjamaalaji on valtaosaltaan moreenia. Suon syvällä alueella on ohut liejukerros pohjan ja mineraalimaan välissä. Sadinsuolla on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 12 ha. Pinta- ja pohjanäytteen tuhkapitoisuus on melko korkea. Kuiva-ainesisällön keskiarvo jää hieman alhaiseksi heikosta maatuneisuudesta johtuen. 4. Aleksin Sadinsuo (kl ) sijaitsee noin 10 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta itäkoilliseen. Se rajoittuu moreenimaastoon. Suon pinta-ala on 43 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 7 ha. Yli 2 m :n alueita ei ole.

16 1 8 Pinta on 56,5-61,3 m mpy ja viettää lounaaseen. Suo on kokonaan ojitettu. Vedet laskevat ojitusta pitkin Rautaojaan ja edelleen Kuivajokeen. Tutkimuspisteistä on 45 avosuolla, 30 % pellolla, 20 % rämeellä ja 5 % korvessa. Vallitsevat suotyypit ovat varsinaisen leton ja lettorämeen muuttumat. Niitä on suon keski- ja pohjoisosassa. Eteläosassa on vanha pelto. Puustoiset alueet ovat suurimmaksi osaksi riukuasteella, keskinkertaisen tiheässä kasvavaa koivua. Turpeesta on 90 % sara-, 8 % rahka- ja 2 % ruskosammalvaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve ja saraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,2. Pohjamaalaji on moreenia. Suo on ojitettu puuntuotannon parantamiseksi. Turvetuotantoon se ei matalana sovellu. 5. YIi-Rautasuo (kl ) sijaitsee noin 13 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta koilliseen. Se rajoittuu moreenisaarekkeisiin ja soistuneisiin moreenikankaisiin. Eteläpäähän tulee metsäautotie. Suon pinta-ala on 126 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 43 ha. Yli 2 m :n alueita ei ole. Pinta on 67,6-70,0 m mpy ja viettää lounaaseen. Suosta on ojitettu noin 75 %. Kaakkoisosa on luonnontilaista. Vedet laskevat ojitusta pitkin Rautaojaan ja edelleen Luujokeen. Tutkimuspisteistä on 77 % avosuolla, 13 % korvessa ja 10 % turvekankaalla. Vallitsevat suotyypit ovat rimpinevamuuttuma, jota on varsinkin suon keski- ja pohjoisosassa, sekä ruohoinen saranevamuuttuma etelä- ja lounaisosassa. Puustoiset alueet ovat harvaa - keskinkertaisen tiheää, riukuasteista koivua ja mäntyä. Turve on kokonaan saravaltaista. Yleisimmät suotyypit ovat saraturve ja rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,6. Pohjamaalaji on lähes kokonaan moreenia. Suo on ojitettu metsittämistarkoituksessa. Pienimuotoinen palaturvetuotanto on mahdollista. 6. Kauniinlamminaapa (kl ) sijaitsee noin 15 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta koilliseen. Se rajoittuu idässä Linkkamaan harjumuodostumaan, kaakossa ja lounaassa viereisiin soihin, muualla moreenimaastoon. Harjujaksoa seurailee metsäautotie. Suon pinta-ala on 348 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 149 ha ja yli 2 m aluetta 38 ha.

17 1 9 Pinta on 76,3-84,9 m mpy ja viettää keski- ja pohjoisosassa länteen, josta vedet laskevat Rautaojan kautta Luujokeen. Etelä- ja kaakkoisosassa laskusuunta on kaakkoon, vesien laskiessa Peuraojan kautta Kuivajokeen. Suoalasta on ojitettu noin 30 %. Kaakkoisosa on ojitettu lähes kokonaan. Ojitusta on myös länsi- ja pohjoisosan reunalla. Tutkimuspisteistä on 64 % avosuolla ja 36 % rämeellä. Vallitseva suotyyppi on lyhytkortinen neva, jota on noin kolmannes suoalasta. Eniten sitä on keski- ja länsiosassa. Puustoiset alueet ovat reunarämeitä, joilla kasvaa harvassa riukuasteella olevaa mäntyä. Turpeesta on 55 % rahka- ja 45 % saravaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve ja rahkaturve. Rahkaturvetta on Kaunislammen ympäristössä ja suon länsiosan syvällä alueella. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 115,0 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan H5,9. Pohjamaalaji on enimmäkseen moreenia. Kauniinlamminaavalla on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta yhteensä 39 ha. Rahkoittuneella alueella heikosti maatunut pinta haittaa polttoturvetuotantoa alkuvaiheessa. Paikoitellen näytteiden tuhka- ja rikkipitoisuus on melko korkea. Kuiva-ainesisältö vaihtelee turvelajista ja maatuneisuudesta riippuen. 7. Iso Saarisuo (kl ) sijaitsee noin 7 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta koilliseen. Suolla tarkoitetaan Iso Saarisuon - Hoikkasuon soidensuojelualueen ja Luujoen väliin jäävää aluetta, joka on moreenisaarekkeiden rajoittama ja rikkoma. Tieyhteyttä suolle ei ole. Suon pinta-ala on 412 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 125 ha ja yli 2 m :n aluetta 10 ha. Pinta on 59,8-70,1 m mpy ja viettää etelään. Vedet laskevat Luujokeen, osa eteläpuolitse virtaavan Ollinojan kautta. Suoalasta on ojitettu noin 75 %. Pieniä luonnontilaisia alueita on suon eri osissa. Tutkimuspisteistä on 84 % avosuolla, 12 % rämeellä, 3 korvessa ja 1 % turvekankaalla. Vallitsevat suotyypit ovat rimpineva ja sen muuttuma sekä varsinainen saraneva. Ne ovat yleisiä saarekkeiden välissä olevilla avosuoalueilla. Turpeesta on 80 % sara- ja 20 % rahkavaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve ja sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,8. kokonaan moreenia. Syvimmillä alueilla on pohjaliejua noin 0,3 m. Pohja on lähes

18 20 Suo on suurimmaksi osaksi matala ja ojitettu puuston kasvun parantamiseksi. Tilakohtainen palaturvetuotanto on pienellä alalla myös mahdollista. 8. Salmenniskansuo (kl ) sijaitsee noin 16 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta koilliseen. Se rajoittuu lännessä Kettukaarrot nimiseen hiekkamuodostumaan, muualla moreenimaastoon. LÄnsipuolelle tulee metsäautotie muutaman sadan metrin päähän. Suon pinta-ala 190 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 30 ha ja yli 2 m :n aluetta 4 ha. Pinta on 75,1-83,6 m mpy ja viettää lounaaseen. Suosta on ojitettu noin 80 %. Luonnontilaisia alueita on keski- ja länsiosassa. Vedet laskevat ojitusta pitkin Rautaojaan ja edelleen Luujokeen. TutkimuspisteistÄ on 54 % rämeellä, 28 % avosuolla ja 18 % korvessa. Vallitsevat suotyypit ovat lettorämemuuttuma ja varsinainen sararämemuuttuma, joista edellistä on varsinkin eteläosassa ja jälkimmäistä pohjoisosassa. MetsÄisillÄ alueilla, eli lähinnä ohutturpeisilla reunarämeillä kasvaa keskinkertaisen tiheä, harvennusvaiheessa oleva mäntypuusto. Turpeesta on 76 % saravaltaista ja 24 % rahkavaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve ja sararahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,2. Pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. NÄytteiden kuiva-ainesisältö on hieman parempi, kuin Kuivaniemen aineiston keskiarvo..sen sijaan korkea tuhkapitoisuus ja alhainen lämpöarvo alentavat laatuluokitusta. Suolla on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 15 ha. Alue on suurimmaksi osaksi luonnontilainen ja osittain myös rimpinen. Matalat reuna-alueet soveltuvat hyvin metsänkasvatukseen. 9. Isohillikko-Miessuo, (kl ) sijaitsee noin 17 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta koilliseen. Se rajoittuu moreenisaarekkeisiin ja soistuneisiin moreenikankaisiin. Lounaisreunaan, Miessuolle tulee metsäautotie. Suon pinta-ala on 393 ha, josta on yli 1 m:n syvyistä aluetta 113 haja yli 2 m :n aluetta 17 ha.

19 2 1 Pinta on 77,8-87,1 m mpy ja viettää lounaaseen. Suoalasta on ojitettu noin 75 %. Vedet laskevat metsäojia pitkin Luujokeen ja edelleen Kuivajokeen. TutkimuspisteistÄ on 73 % avosuolla, 26 % rämeellä ja 1 % korvessa. Vallitsevat suotyypit ovat lyhytkortinen neva suon itäosassa ja varsinainen saranevamuuttuma sekä varsinainen sararämemuuttuma ojitetuilla alueilla. Turpeesta on 69 % sara- ja 31 % rahkavaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve ja sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,5 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan H5,8. Pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Suolla on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta yhteensä 38 ha. Paikoitellen on tuotannon alkuvaiheessa haittana heikosti maatunut pintarahkaturve. 10. Peurasuo (kl ) sijaitsee noin 30 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta koilliseen. Suon ympärillä on moreenimaastoa. UudenjÄrvenoja sivuaa itäreunaa. Suon pintaala on 62 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 10 ha. Yli 2 m :n alueita ei ole. Pinta on 70,8-74,2 m mpy ja viettää kaakkoon. Suoalasta on ojitettu noin 35 %. Ojitusta, joka on harvaa, on länsi- ja pohjoisosassa. Vedet laskevat UudenjÄrvenojaan. TutkimuspisteistÄ on 58 % rämeellä, 36 % avosuolla, 4 % korvessa ja 2 % turvekankaalla. Suotyypit ilmentävät runsasta ravinteisuutta, sillä vallitsevat suotyypit ovat lettorämemuuttuma ja varsinainen letto. EdellistÄ on lähinnä reuna-alueilla, jotka ovat rämeitä ; jälkimmäistä suon keskellä, joka on avosuota. Turpeesta on 92 % sara- ja 8 % rahkavaltaista. Turvelaji on valtaosaltaan rahkasaraturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 115,2. Suon pohja on moreenia. Suo on liian pieni ja matala turvetuotantoon. Ohutturpeiset ja matalat suon osat käyvät hyvin metsänkasvatukseen. 11. Pekkasuo (kl ) sijaitsee Luola-aavan asutusalueen länsipuolella 34 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta koilliseen. Se on osa laajasta moreenimaiden rajoittamasta suoalueesta. Suon länsipuolelle tulee metsäautotie. Pinta-ala on 401 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 156 ha ja yli 2 m :n aluetta 18 ha.

20 22 Pinta on 79,1-86,6 m mpy ja viettää kaakkoon. Vedet laskevat UudenjÄrvenojaan ja edelleen Kuivajokeen. Pohjois- ja itäosan vedet kertyvät ensin suojelualueella sijaitsevaan Alimmaiseen UusijÄrveen. Suoalasta on ojitettu noin 70 %. TutkimuspisteistÄ on 56 avosuolla, 42 % rämeellä ja 2 % korvessa. Vallitsevat suotyypit ovat varsinainen saraneva ja lyhytkortinen neva. NiitÄ on yksittäisinä alueina suon eri osissa. Turpeesta on 66 % sara- ja 34 % rahkavaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve ja sararahkaturve. Rahkavaltaiset turpeet ovat enimmäkseen reunaosien pintakerrostumia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,2 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan H5,7. Pohja on lähes kokonaan moreenia. Rikkipitoisuus on muutamissa pohjanäytteissä korkea. Kuiva-ainesisÄltÖ ja lämpöarvo vaihtelevat suon eri osissa turvelajista ja maatuneisuudesta riippuen. Energiaturpeeksi arvot ovat Kuivaniemen aineiston keskiarvoja hieman parempia. Pekkasuolla on 24 ha turvetuotantoon soveltuvaa aluetta, joka on suurimmaksi osaksi rimpinevaa ja varsinaista saranevaa. 12. Myllvpalonsuo (kl ) sijaitsee noin 19 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta koilliseen. Se rajoittuu moreenimaastoon. Kaakkoisreunaa sivuaa Myllykivikankaan tie. Pohjoispuolella on JÄkÄlÄsuon soidensuojelualue. Suon pinta-ala on 82 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 19 ha. Yli 2 m :n alueita ei ole. Pinta on 90,0-95,1 m mpy ja viettää kaakkoon. Suoalasta on ojitettu noin 70 %. Vedet laskevat MÄtÄslamminnevan kautta Kuivajokeen. TutkimuspisteistÄ on 53 % avosuolla, 27 % rämeellä, 18 % pellolla ja 2 % korvessa. Vallitsevat suotyypit ovat pellon lisäksi varsinainen saraneva ja lyhytkortinen neva. Turpeesta on 51 % rahka- ja 49 % saravaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve ja sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,7. Pohjamaalaji on moreenia. Suo on suurimmaksi osaksi matala, joten se ei sovellu turvetuotantoon.

21 Soidinmaansuo (kl ) sijaitsee Myllypalonsuon itäpuolella, noin 20 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta koilliseen. Se rajoittuu moreenimaastoon ja viereisiin soihin. EtelÄreunaa sivuaa Myllykivikankaan tie. Suon pinta-ala on 44 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 14 ha. Yli 2 m :n alueita ei ole. Pinta on 89,0-92,0 m mpy ja viettää kaakkoon. Suoalasta, lähinnä reunoja, on harvakseltaan ojitettu noin 75 %. Vedet laskevat MÄtÄslamminnevan kautta Kuivajokeen. TutkimuspisteistÄ on 53 % avosuolla, 27 % rämeellä, 13 % pellolla ja 7 % turvekankaalla. Vallitsevat suotyypit ovat lyhytkortinen neva ja rahkaneva. Ne ovat suon pohjoisosassa. Keskiosa on rimpinevaa. Turpeesta on 75 % rahka- ja 25 % saravaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,1. Pohjamaalaji on suurimmaksi osaksi moreenia. Suo on matala ja keskiosa on lisäksi vetinen, joten sitä ei suositella turvetuotantoon. 14. Koppelosuo (kl ) sijaitsee noin 22 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta koilliseen. Se rajoittuu moreenisaarekkeisiin ja viereisiin soihin. LÄnsireunaa sivuaa Luolaaavan tie. Suon pinta-ala on 178 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 85 ha ja yli 2 m aluetta 11 ha. Pinta on 77,4-84,3 m mpy ja viettää etelään. Suo on kokonaan ojitettu. Vedet laskevat Hirvosenojaan, josta edelleen Kuivajokeen. TutkimuspisteistÄ on 48 % rämeellä, 25 korvessa, 12 % pellolla, 11 % turvekankaalla ja 4 % avosuolla. Pohjoisosa on suureksi osaksi peltoa. Vallitsevat suotyypit ovat pellon lisäksi nevakorpimuuttuma ja varsinainen sararämemuuttuma suon eri osissa. Puusto on enimmäkseen harvennusvaiheessa olevaa pinotavaraa, osittain myös tukkipuuta. Turpeesta on 90 % sara- ja 10 % rahkavaltaista. Turvelajeista suurin osa on rahkasaraturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,9 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan H6,0. Pohja on lähes kokonaan moreenia. Paikoitellen on suon pohjalla turpeen alaisia liejukerrostumia paksuimmillaan 0,6 m.

22 24 Turvetuotantoon soveltuvaa aluetta on yhteensä 33 ha. Paikoitellen hyväkasvuinen sekapuusto voi vaikeuttaa suon saamista turvetuotantoon. 15. Latvasaarensuo (kl ) sijaitsee noin 23 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta koilliseen. Se on muodoltaan pitkä ja kapea sijaiten moreeniselänteiden välissä. Pohjoisosassa on Pikku-LuolajÄrvi. EtelÄosa on suureksi osaksi peltoa. LÄnsireunaa sivuaa osittain tilustie ja eteläreunaa Luola-aavan tie. Suon pinta-ala 84 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 47 ha ja yli 2 m :n aluetta 4 ha. Pinta on 84,9-91,2 m mpy ja viettää etelään. Ojitettua aluetta ja peltoa on suoalasta yhteensä noin 55 %. Vedet laskevat ojitusta pitkin Hirvosenojaan, josta edelleen Kuivajokeen. TutkimuspisteistÄ on 49 % avosuolla, 27 % pellolla ja 24 % rämeellä. Pellon lisäksi yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinen neva ja rahkaneva. Puustoiset alueet ovat matalien reuna-alueiden ja keskiosan rämeitä. Turpeesta on 53 % sara- ja 47 % rahkavaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkaturve ja rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,4. Pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Paikoitellen on turpeen alla pohjalla liejua 0,5 m. Suo on pieni ja matala, joten sitä ei suositella turvetuotantoon. Pienimuotoinen palaturvetuotanto on tosin mahdollista muutaman hehtaarin alalla. 16. Veskanmaansuo (kl , 04, 08) sijaitsee noin 24 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta itäkoilliseen. Veskanmaan tie sivuaa länsireunaa, metsäautotie pohjoisreunaa ja Kuivajoki eteläreunaa. Suon pinta-ala on 122 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 56 haja yli 2 m :n aluetta 25 ha. Pinta on 84,6-92,0 m mpy ja viettää etelään. Vedet laskevat Kuivajokeen. Suo on kokonaan ojitettu. TutkimuspisteistÄ on 38 % korvessa, 23 % turvekankaalla, 17 rämeellä, 15 % avosuolla ja 8 % pellolla. Suotyypit ovat suureksi osaksi muuttumia. Vallitsevina ovat nevakorpimuuttuma ja karhunsammalmuuttuma. Suon puusto on suurimmaksi osaksi keskinkertaisen tiheää männikköä, joka on jo harvennusvaiheessa.

23 25 Turpeesta on 90 % sara-, 8 % rahka- ja 2 % ruskosammalvaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve ja saraturve. Koko turvekerrostuman samoin kuin polttoturpeeksi soveltuvan osan keskimaatuneisuus on H4,8. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. SyvÄllÄ alueella on pohjaliejua 0,3 m. Veskanmaansuolla on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 30 ha. KeskimÄÄrÄinen tuhkapitoisuus on saraturpeelle ominainen. Kuiva-ainesisÄltÖ on kerrostuman pintaosassa korkea ojituksen vaikutuksesta. LÄmpÖarvo puolestaan jää keskimääräistä alhaisemmaksi heikosta maatuneisuudesta johtuen. 17. ämmänsuo (kl , 07) sijaitsee noin 23 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta itäkoilliseen. Suon itäreuna rajoittuu Susiojaan. Sen länsi- ja eteläpuolella maaperä on hiekkaa. Harjujakso tulee luoteesta keskelle suota. Suon pinta-ala on 135 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 35 haja yli 2 m :n aluetta 3 ha. Pinta on 83,9-94,6 m mpy ja viettää luoteeseen. Vedet laskevat Kuivajokeen Susiojan ja osittain metsäojituksen kautta. Suosta on ojitettu noin 35 %. TutkimuspisteistÄ on 71 % rämeellä, 14 % avosuolla, 12 % pellolla ja 3 % korvessa. Pellon lisäksi yleisin suotyyppi on lyhytkortinen nevaräme. SitÄ on varsinkin suon keski- ja kaakkoisosassa. Puusto on riukuasteella ja osittain harvennusvaiheessa olevaa harvaa männikköä. Turpeesta on 56 % rahka- ja 44 % saravaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve ja sararahkaturve. Rahkavaltaiset turpeet ovat suon eteläosassa. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,9. Pohjamaalaji on lähes kokonaan hiekkaa. Kaakkoisosassa on pienellä alalla pohjaliejua 0,3 m. Suo on liian pieni soveltuakseen teolliseen turvetuotantoon. Pienimuotoinen palaturvetuotanto on mahdollista muutaman hehtaarin alalla. 18. KÄvrÄlamminaapa (kl , 08) sijaitsee noin 26 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta itäkoilliseen. Se rajoittuu pohjoisessa Luola-aavan asutusalueen tiehen, idässä Veskanharjuun, muualla moreenisaarekkeisiin. Suon pinta-ala on 352 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 93 ha ja yli 2 m :n aluetta 17 ha.

24 26 Pinta on 86,1-91,9 m mpy ja viettää etelään. ItÄosan läpi virtaa Veskanoja. Suoalasta on ojitettu noin 90 %. Vedet laskevat ojitusta pitkin ensin Veskanojaan ja edelleen Kuivajokeen. TutkimuspisteistÄ on 43 % rämeellä, 23 % turvekankaalla, 20 % korvessa ja 14 % avosuolla. Vallitsevat suotyypit ovat karhunsammalmuuttuma, jota on linjaston keskipaikkeilla sekä lyhytkortinen nevarämemuuttuma matalilla reuna-alueilla. Puustoiset alueet ovat harvennusvaiheeseen varttuneita, keskinkertaisen tiheitä sekapuumetsiköitä. Turpeesta on 73 % sara- ja 27 % rahkavaltaista. Vallitsevat turvelajit ovat rahkasaraturve ja sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,4 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan H5,6. Pohjamaa on enimmäkseen hiekkaa, paikoitellen moreenia. Turpeen alla on pohjaliejua pieninä erillisinä alueina paksuimmillaan 0,5 m. Suolla on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 36 ha. Rahkaturvevaltaisella alueella näytteiden kuiva-ainesisältö ja tuhkapitoisuus ovat alhaisemmat kuin saravaltaisella alueella. KeskimÄÄrÄinen lämpöarvo on molemmilla turvelajeilla jokseenkin sama. 19. PyÖriÄsuo (kl ) sijaitsee noin 28 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta itäkoilliseen. Se rajoittuu ympäröivään moreenimaastoon. LÄhellÄ itäpäätä virtaa Hamarinjoki. Suon pinta-ala on 124 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 27 ha ja yli 2 m : n aluetta 3 ha. Pinta on 96,1-108,2 m mpy ja viettää itään. Vedet laskevat Hamarinjokeen. Suoalasta on ojitettu noin 75 %. Vain länsi- ja itäpäässä on luonnontilaista suota. TutkimuspisteistÄ on 49 % rämeellä, 46 % avosuolla, 3 % korvessa ja 1 % turvekankaalla. Vallitsevat suotyypit ovat ruohoinen saranevaojikko, jota suon syvä itäosa on lähes kokonaan, pallosararämeojikko yksittäisinä alueina. sekä Turpeesta on 66 % rahka- ja 34 % saravaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkaturve ja sararahkaturve. Ainoastaan itäosassa turve on saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,3. Pohjamaalaji on suurimmaksi osaksi moreenia. ItÄosan syvällä alueella on turpeen alla ohut pohjaliejukerrostuma. Suo on liian matala soveltuakseen turvetuotantoon.

25 Hoikkasuo (kl ) sijaitsee PyÖriÄsuon eteläpuolella noin 28 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta itäkoilliseen. Se rajoittuu ympäröivään moreenimaastoon. MetsÄautotie ylittää länsiosan. Suon pinta-ala on 74 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 16 ha. 2 m :n alueita ei ole. Yli Pinta on 97,8-102,1 m mpy ja viettää keskiosasta sekä länteen että itään. LÄnsiosan vedet laskevat ojitusta pitkin Kuivajokeen, itäosan vedet ensin Hamarinjokeen. Suo on kokonaan ojitettu. TutkimuspisteistÄ on 70 % avosuolla ja 30 % rämeellä. Vallitsevat suotyypit ovat kalvakkanevaojikko ja lyhytkortinen nevaojikko. NiitÄ on varsin runsaasti kapean suon keskipaikkeilla. Puustoiset alueet suon reunamilla kasvavat harvaa, rikuasteista männikköä. Turpeesta on 73 % rahka- ja 27 % saravaltaista. Vallitsevat turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,4. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Suo on liian pieni ja matala soveltuakseen turvetuotantoon. 21. SammakkoperÄmaansuo (kl ja 08) sijaitsee noin 29 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta itäkoilliseen. Se rajoittuu moreenimaastoon, luoteessa viereiseen Hoikkasuohon. ItÄpuolella on Hamarinjoki. Pohjoispuolelle tulee metsäautotie. Suon pinta-ala on 134 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 38 haja yli 2 m :n aluetta 3 ha. Pinta on 90,5-97,9 m mpy ja viettää kaakkoon. Vedet laskevat Hamarinjokeen. Suo on ojitettu kokonaan. TutkimuspisteistÄ on 63 % rämeellä, 20 % avosuolla, 10 % korvessa ja 6 % turvekankaalla. Vallitsevat suotyypit ovat ruohoinen sararämemuuttuma ja ruohoinen saranevamuuttuma. Puusto on harvaa - keskinkertaisen tiheää, harvennusvaiheessa olevaa männikköä. Turpeesta on 75 % rahka- ja 25 % saravaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkasaraturve. Rahkavaltaisia turpeita on etenkin reuna-alueiden tupasvilla- ja isovarpurämeellä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H4,7 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan H5,1. Pohjamaalaji on enimmäkseen moreenia. SammakkoperÄmaansuolla on palaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 12 ha. Kuiva-ainesisÄltÖ on ojituksen vaikutuksesta hyvä. Paikoitellen pintanäyteiden tuhkapitoisuus on yli

26 28 10 %. Mahdollista tuotantoa haittaavia tekijöitä ovat alueella kasvava puusto ja verrattain ohut turvepaksuus. 22. LuodeperÄnsuo (kl ) sijaitsee OijÄrven luoteisrannalla noin 31 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta itään. Se rajoittuu etelässä paitsi OijÄrveen, myös järven säännöstelykanavaan. Pohjoisosaa sivuaa Kuivaniemi - OijÄrvi tie. Muutoin suo rajoittuu moreenimaastoon. Suon pinta-ala on 124 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 81 haja yli 2 m :n aluetta 35 ha. Pinta on 90,7-95,5 m mpy ja viettää loivasti etelään. Vedet laskevat OijÄrveen. Suo on kokonaan ojitettu. Osia suosta on raivattu pelloksi. TutkimuspisteistÄ on 54 % rämeellä, 20 % pellolla, 11 % turvekankaalla, 9 % avosuolla ja 5 % korvessa. Suurin osa suosta on ruohoista sararämemuuttumaa. Seuraavaksi eniten on peltoa. Puustoisilla alueilla kasvava keskinkertaisen tiheä mäntymetsä on harvennusvaiheessa. Paikoin se on saavuttanut varttuneen kasvatusmetsikön tason. Turpeesta on 58 % rahka-, 41 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaista. YleisimmÄt turvelajit sararahkaturve ja rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman samoin kuin polttoturpeeksi soveltuvan osan keskimaatuneisuus on H4,4. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Turpeen alaiset liejukerrostumat ovat yleisiä. järveä liejua on turpeen alla noin 1,5 m :n paksuudelta. EtelÄosassa lähellä LuodeperÄnsuon keski- ja pohjoisosassa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 45 ha. Osa alueesta on viljelyksessä olevaa peltoa, osalla on hyväkasvuinen mäntypuusto. Ojituksesta johtuen pintanäytteiden kuiva-ainesisältö on keskimääräistä parempi. LÄmpÖarvo jää hieman alhaiseksi turpeen melko alhaisesta maatuneisuudesta johtuen. 23. Karsikkosuo-Portinsuo (kl ) sijaitsee noin 33 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta itään. Se rajoittuu idässä ja kaakossa osittain Sammakko-ojaan, etelässä ja lounaassa OijÄrveen, muualla ympäröivään moreenimaastoon. Pohjoispuolitse kiertää Kuivaniemi -OijÄrvi tie. Suon pinta-ala on 348 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 149 haja yli 2 m :n aluetta 38 ha.

27 29 Pinta on 93,0-106,9 m mpy ja viettää melko jyrkästi etelään. Vedet laskevat OijÄrveen. Suosta on ojitettu noin 70 %. Suurin yhtenäinen luonnontilainen alue on eteläosassa. TutkimuspisteistÄ on 46 % rämeellä, 20 % pellolla, 17 % avosuolla, 16 % korvessa ja 1 % turvekankaalla. Peltojen lisäksi yleisimmät suotyypit ovat ruohoinen sararäme suon eteläosassa ja ruohoinen saranevamuuttuma erillisinä alueina keskiosassa. Puusto on harvaa - keskinkertaisen tiheää, paikoitellen jo harvennusvaiheessa olevaa mäntyä. Turpeesta on 77 % sara- ja 22 % rahka- ja 1 % ruskosammalvaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat ruskosammalsaraturve ja rahkasaraturve. Heikosti maatunut saravaltainen pintakerros on melko paksu. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H4,6 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan H4,7. Pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Turpeen alla on paikoitellen pienialaisia liejukerrostumia. Paksuimmillaan liejua on 0,5 m. Saravaltaisen turpeen kuiva-ainesisältö on ojituksen vaikutuksesta hyvä. LÄmpÖarvo jää keskimääräistä alhaisemmaksi heikosta maatuneisuudesta johtuen. Rikkipitoisuus on muutamilla pisteillä polttoturpeeksi liian korkea. Suolla on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 95 ha. TÄllÖin rikkipitoisia alueita on rajattu pois. Monin paikoin hyväkasvuinen puusto ja taimikko voivat vaikeuttaa suon saamista turvetuotantoon. 24. Rytisuo (kl ) sijaitsee noin 31 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta itäkoilliseen. Se rajoittuu ympäröivään moreenimaastoon. LÄnsireunaa sivuaa osittain YlikÄrpÄstÄ OijÄrvelle johtava maantie. Suon pinta-ala on 280 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 111 ha ja yli 2 m :n aluetta 27 ha. Pinta on 95,6-102,1 m mpy ja viettää lounaaseen. Suo on kokonaan ojitettu. Vedet laskevat ojitusta pitkin Hamarinjokeen. TutkimuspisteistÄ on 57 % rämeellä, 24 korvessa, 11 % turvekankaalla ja 8 % avosuolla. Vallitsevat suotyypit ovat ruohoinen sararämemuuttuma ja nevakorpimuuttuma. NiitÄ on erillisinä alueina varsinkin suon eteläosassa. Muuttumilla puusto on enimmäkseen riukuasteista ja paikoitellen tiheää. Turpeesta on 75 % sara- ja 25 % rahkavaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve ja sararahkaturve. Rahkavaltaisia turpeita on reuna-alueilla ja paikoitellen pohja- ja

28 30 välikerrostumissa. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H4,7 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan H4,8. Pohjamaalaji on enimmäkseen moreenia. Rytisuolla on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 52 ha. Saravaltainen pintaturve on H4- maatunutta. Puusto on haittatekijä, joka lisää raivauskustannuksia ja voi vaikeuttaa suon lunastusta turvetuotantoon. Paikoitellen pohjanäytteissä rikkipitoisuus ylittää 0,3 % :n rajan. 25. Mvllynalonsuo (kl ) sijaitsee noin 33 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta itäkoilliseen. Pohjoisessa suo rajoittuu Hamarinjokeen, idässä osittain SÄrkijÄrveen ja muualla moreenimaastoon. ItÄosan läpi virtaa SÄrkioja SÄrkijÄrvestÄ Hamarinjokeen. Suon pinta-ala 199 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 44 haja yli 2 m :n aluetta 1 ha. Pinta on 102,2-109,7 m mpy ja viettää luoteeseen, länsiosassa länteen. Vedet laskevat Hamarinjokeen. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen. Ojitettuja alueita on 35 %. TutkimuspisteistÄ on 77 % rämeellä, 20 % korvessa, 2 % avosuolla ja 1 % pellolla. Vallitsevat suotyypit ovat tupasvillaräme ja pallosararäme, joita on eniten suon itäosassa. Puusto on suurimmaksi osaksi harvaa, riukuasteista männikköä. Turpeesta on 71 % rahka-, 28 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 114,9. Pohjamaalaji on enimmäkseen kivinen moreeni. SÄrkiojan varressa on turpeen alla 0,7 m :n paksuinen pohjaliejukerrostuma. Suo on liian matala soveltuakseen turvetuotantoon. 26. Sammakkosuo (klt , 08, 10 ja 11) sijaitsee noin 34 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta itäkoilliseen. Se rajoittuu huuhtoutuneisiin hiekka ja moreenikankaisiin. Tieyhteys suolle on hyvä, sillä Kuivaniemi - OijÄrvi tie sivuaa suon lounaisreunaa ja SÄrkijÄrven kylätie kiertää länsi- ja pohjoispuolitse. Suon pinta-ala on 310 ha, yli 1 m :n syvyistä aluetta 207 haja yli 2 m :n aluetta 88 ha. josta on Pinta on 105,0-112,6 m mpy ja viettää hyvin loivasti kaakkoon. Kaakkoisosassa on Sammakkolampien muodostama järviryhmä, josta laskee Sammakko-oja OijÄrveen. Sam-

29 3 1 makkolampi on ollut aiemmin isompi, mutta sen pintaa on laskettu. Suoalasta on ojitettu noin 65 %. Luonnontilaista suota on lähinnä Sammakkolammen ympäristössä ja paikoitellen lounaisosassa. TutkimuspisteistÄ on 33 % avosuolla, 29 % rämeellä, 28 % korvessa, 7 % pellolla ja 3 % turvekankaalla. Vallitsevat suotyypit ovat ruohoinen saraneva, jota on Sammakkolammen ympäristössä, sekä nevakorpi ja nevakorpimuuttuma suon keskiosassa. Puustoiset alueet ovat suurimmaksi osaksi harvaa, riukuasteella kasvavaa mäntyä ; nevakorvissa myös koivua ja kuusta. Paikoitellen on ojitetuilla alueilla myös pinotavaraa. Turpeesta on 74 % sara-, 21 % rahka- ja 5 % ruskosammalvaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve ja ruskosammalsaraturve. Pohjalla on ruskosammalvaltaisia, paikoitellen rahkavaltaisia kerrostumia. Pintaosassa saravaltaiset turvelajit ovat vallitsevia. Koko turvekerrostuman samoin kuin polttoturpeeksi soveltuvan osan keskimaatuneisuus on H4,5. Pohjamaalajit ovat suon pohjoisosassa moreeni ja hiekka. EtelÄosassa suon pohja on yleensä lajittunutta ainesta, joka raekoostumukseltaan vaihtelee hiekasta saveen. Pohjaliejukerrostumat ovat yleisiä. Paksuimmillaan liejua on 2 metriä Sammakkolammen ympäristössä. Sen alla on mustaraitainen sulfidisavi. TurvenÄytteiden laboratoriomääritysten tulokset ovat normaalit. Kuiva-ainesisÄltÖ on ojitetuilla alueilla korkea, mutta luonnontilaisella alueella Sammakkolammen ympäristössä alhainen. Muutamien pisteiden pohjanäytteissä rikkipitoisuus on yli 0,3 %. Sammakkosuolla on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 145 ha. Haittana on alueen epäsäännöllinen muoto, myös paikoitellen hyväkasvuinen puusto voi vaikeuttaa lunastusta. 27. Hetesuo (klt ja ) sijaitsee kunnan kaakkoisnurkassa noin 43 km Kuivaniemen kuntakeskuksesta itään. Se rajoittuu etelä- ja länsipuolella hiekkaiseen Hepokankaaseen, idässä Vitmaojaan. LÄnsireunaan tulee metsäautotie. Suon pinta-ala on 149 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 59 ha ja yli 2 m :n aluetta 2 ha.

30 32 Pinta on 88,4-94,2 m mpy ja viettää poikkisuunnassa itään. Vedet laskevat Vitmaojaan. Suoalasta on ojitettu noin 80 %. Vain keskiosan syvä alue on luonnontilainen. TutkimuspisteistÄ on 88 % rämeellä, 8 % turvekankaalla ja 4 % korvessa. Vallitsevat suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma, jota on varsinkin pohjoisosassa ja lyhytkortinen nevaräme luonnontilaisella alueella. Puustoisilla alueilla kasvaa harvennusvaiheeseen varttunut keskinkertaisen tiheä männikkö. Turpeesta on 90 % rahka- ja 10 % saravaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H4,8 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan H5,6. Pohjamaalaji on enimmäkseen hiekkaa. Hetesuon keskiosassa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 23 ha. Suon rahkavaltainen heikosti maatunut pintaturvekerros on kohtalaisen paksu, joka alentaa energiaturpeen laatua tuotannon alkuvaiheessa. 28. Haarasuo (klt ja ) sijaitsee Kuivaniemen kunnan kaakkoisosassa noin 42 km kuntakeskuksesta itään. Se rajoittuu lännessä osittain hiekkaisiin, pinnaltaan huuhtoutuneisiin moreenikankaisiin, pohjoisessa moreenisaarekkeisiin ja idässä Vitmaojaan. Pohjoisreunaa sivuaa metsäautotie. Suon pinta-ala on 109 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta 54 haja yli 2 m :n aluetta 16 ha. Pinta on 97,6-103,4 m mpy ja viettää etelään. Vedet laskevat Vitmaojaan. Suoalasta on ojitettu noin 85 %. Pohjois- ja luoteisosassa on luonnontilaisia alueita. TutkimuspisteistÄ on 75 % rämeellä, 11 % avosuolla, 10 % turvekankaalla ja 3 % korvessa. Vallitsevat suotyypit ovat varsinainen sararämemuuttuma ojitetuilla alueilla pohjois- ja eteläosassa, sekä ruohoinen sararämemuuttuma eteläosan ohutturpeisella alueella. Harvennusvaiheessa oleva mäntypuusto on harvaa - keskinkertaisen tiheää. Turpeesta on 56 % rahka-, ja 44 % saravaltaista. YleisimmÄt turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkasaraturve. Rahkavaltaisia turpeita on varsinkin luoteisosassa. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H4,9 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan H5,2. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka suon keskellä ja moreeni reunaosissa.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230 Tapio Muurinen SMOSSA VUOSNA 1985-1986 TUTKTUT SUOT JA NDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat resources of the commune of Simo in 1985-1986

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

TUTKIMUS HAUKIPUTAAN SOISTA JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUDESTA

TUTKIMUS HAUKIPUTAAN SOISTA JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUDESTA Tutkimus Haukiputaan soista ja turvevarojen käyttökelpoisuudesta GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 342 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 342 TUTKIMUS HAUKIPUTAAN SOISTA

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 446

Turvetutkimusraportti 446 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 374

Turvetutkimusraportti 374 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 374 2007 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus, osa 1 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 400

Turvetutkimusraportti 400 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 400 2009 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 266 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract : The mires and peat reserves

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 240 Pauli Hänninen ja Arto Hyvärinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa Vili Kuopio 1990 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1990

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 9

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 9 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 356 Hannu Pajunen YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 9 Abstract: The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland Part 9 Geologian

Lisätiedot

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 350 KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Kaavi Part 2 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2004 Kaavilla

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 449

Turvetutkimusraportti 449 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 394

Turvetutkimusraportti 394 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/15 4 Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA 1981-1983 TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S Rovaniemi 1984

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 409

Turvetutkimusraportti 409 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 409 2010 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 1 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 20 1 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSA I I Abstract : Peat resources and their suitability in the area

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1983 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 397

Turvetutkimusraportti 397 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 397 2009 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: Mires and peat reserves of Muhos, Central Finland. Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production

Lisätiedot

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 10

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 10 Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 10 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 366 Hannu Pajunen YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 10 Abstract: The mires

Lisätiedot

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,

Lisätiedot

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 365 LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 265 Riitta Korhonen PERÄSEIÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires of Peräseinäjoki and their usefulness Espoo 1993 Korhonen Riitta

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/15 0 Hannu Pajunen YLI-IISSÄ TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Kuopio 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7 70101 KUOPIO

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252 Pauli Hänninen ja Satu Jokinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Pudasjärvi.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 453

Turvetutkimusraportti 453 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T

PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 0 Jukka Häiki ö PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA 1 Kuopio 1986 Häikiö, Jukka 1986. Pulkkilassa tutkitut suot ja niiden - turvevarat, osa I.

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 18 9 Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I Kuopio 1986 Pajunen, Hannu 1986. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 419

Turvetutkimusraportti 419 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 419 2011 Pihtiputaalla tutkittut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Pihtipudas, Central Finland, Part 3 Jukka Turunen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 412

Turvetutkimusraportti 412 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 412 2010 Hattulan tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat resources of Hattula, southern Finland. Timo Suomi, Kari Lehmuskoski

Lisätiedot

HAAPAVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 257. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen

HAAPAVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 257. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 257 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen HAAPAVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2 Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Haapavesi.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 396

Turvetutkimusraportti 396 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 396 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia, Finland. Part 3

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 408

Turvetutkimusraportti 408 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 408 2010 Haapajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Haapajärvi, western Finland, Part 3 Jukka Turunen

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9 Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a SOTKAMON KUNNASSA INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa IV Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/11 6 Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1982 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302 JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 Summary : The Mires and Peat Reserves of Jalasjärvi, Western Finland Part 1 Espoo 1996 Korhonen,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 392

Turvetutkimusraportti 392 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 392 2009 Tyrnävällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The mires and peat reserves of Tyrnävä, Central Finland Part 2 Hannu Pajunen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 423

Turvetutkimusraportti 423 391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. 399. 400. 401. 402. 403. 404. 405. 406. 407. 408. 409. 410. 411. 412. 413. 414. 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut

Lisätiedot

KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 267 Tapio Toivonen ja Pertti Sil6n KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Kurikka Espoo 1993 Toivonen. Tapioja

Lisätiedot

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 249 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Mäntsälä and their potential use. Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 437

Turvetutkimusraportti 437 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

TURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 223 Turvetutkimus Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of seven peat deposits in

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 430

Turvetutkimusraportti 430 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 430 2012 Pihtiputaalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Pihtipudas, Central Finland Part 4 Heikki Meriluoto

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 422

Turvetutkimusraportti 422 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 422 2011 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 2 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 401

Turvetutkimusraportti 401 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 401 2009 Reisjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Reisjärvi, western Finland Part 2 Jukka Turunen

Lisätiedot

HYRYNSALMELLA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS

HYRYNSALMELLA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 273 Ari Luukkanen j a Heimo Porkka HYRYNSALMELLA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and peat reserves and their

Lisätiedot