JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S. Kenttätutkimukset

Transkriptio

1

2 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 1 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 1 Kenttätutkimukset 1 Laboratoriotutkimukset 4 Tutkimusaineiston käsittely 4 TUTKITUT SUOT 7 TULOSTEN TARKASTELU 27 3 Tutkittu suoala, soistuneisuus ja suotyypit 27 3 Turvekerrostuman paksuus ja maatuneisuus 27 4 Turvelajijakauma 27 5 Liekoisuus 27 5 Laboratoriotulosten tarkastelu 27 6 Soveltuvuus turvetuotantoon 27 9 YHTEENVETO 28 0 KIRJALLISUUTTA 28 3 LIITTEET

3 1 JOHDANTO Osana Geologisen tutkimuslaitoksen tehtäväksi annettu a valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointia tehtiin vuosina 1980 ja 1981 turvetutkimuksia Tuupovaaran kunnan alueella. Työ tehtiin yhteistyössä Tuupovaaran kunnan kanssa ja selvitykse n kohteeksi otettiin kaikki huomattavimmat suot hain mini - mikokoon saakka. Tähän esitykseen on koottu tutkimusten tulokse t ja niiden perusteella on selvitelty inventoitujen 112 suon käy t- tömandollisuuksia ja erityisesti poltto- ja kasvuturpeen saan - tia. TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset suoritettiin linjatutkimusmenetelmällä. Tällöin tutkittavalle suolle laadittiin linjasto, joka koostu u suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sit ä vastaan kohtisuoraan olevista poikkilinjoista, jotka ovat taval - lisesti 400 m :n välein. Tutkimuspisteet sijaitsevat linjastoll a 100 m :n välein, suon reunoilla usein myös tiheämmässä syvyyssuh - teiden selvittämiseksi. Joitakin pienikokoisia hyvin metsäisi ä soita tutkittiin hajapisteitä käyttäen. Kuvasta 1 selviää tutkittujen soiden sijainti. Siinä lin - jastoa käyttäen tutkitut suot on merkitty vinoviivoituksella j a hajapistein tutkitut pisteytyksellä. Tutkimuslinjastot on vaaittu ja vaaitukset pyritty kiinnittämään valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaisella tutkimuspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys, mättäisyys (peittävyys -%) ja mättäiden korkeus sekä puustoisil - la suotyypeillä puulajisuhteet, tiheys- ja kehitysluokka ja mah - dolliset hakkuut. Kairalla otetuista turvenäytteistä määritettiin turvelaji, maatuneisuus (H 1-10), kosteus ja kuituisuus. Maatumattoman puuaineksen, ns. liekoisuuden, selvittämiseks i pliktattiin turvekerrostuma tutkimuspisteiden ympärillä kymmene n kertaa 2 m :n syvyyteen saakka. Mäntäkairalla otettiin turvenäytteitä laboratoriotutkimuksia varten. Näytteenottopistee t valittiin siten, että ne edustavat mandollisimman hyvin kysei - sen suon turvekerrostumaa.

4 2 Kuva 1. Tuupovaaran kunnassa tutkitut suot.

5 3 1. Sammalsuo, A-linj "-, B-linj. 3. Mämmisuo 4. Hepokankaansuo 5. Sammalvaaransu o 6. Puurovaaransuo 7. Lakolamminsuo 8. Rajasuo 9. Aukearimp i 10. Pomilonlamminsuo 11. livananrimp i 12. Mäntyrimp i 13. Aukearimp i 14. Sonkajansuo A "- B "- C Kelosuo, A-linj "-, B-linj "-, C -linj. 20. Kattila - ahonsu o 21. Mökkivaaransuo 22. Hirsikankaansuo 23. Kiima -aava 24. n Mustalamminsuo 25. Viitasuo 26. Ritosuo I "- I I 28. Vilvassuo 29. Iso Kiimasuo 30. Kiimavaaransuo 31. Ratilansu o 32. Kyhönsuo 33. Linnansuo, E-linj. 34. _n_, F-linj "-, G-linj "-, H-linj "-, I -linj "-, J-linj " -, K-linj "-, L-linj. 41. Kannelsu o 81. Kypärävaaransuo 42. Kiimasuo 82. Haukilamminsuo 43. Kiimarimp i 83. Joutenlampi 44. Linnansuo, C-linj. 84. "Niksonlamminsuo " "-, D-linj. 85. Tervalamminsuo 46. Lotinasuo 86. Koikkelinsuo 47. Karttulansuo 87. Puravaaransuo 48. Kivikko - ojansuo 88. Alankosu o 49. Kiimasuo 89. Tervasärkänsuo 50. Tolkonsu o 90. Kitaisiensuo 51. Ruokosuo 91. Rajasuo 52. Asuntalamminsu o 92. Talikansuo 53. Riiki.nsu o 93. Varpusuo 54. Sampsurinsuo 94. Yöpalonsuo 55. Tahvanalansuo 95. Pitkäsuo 56. Heinälamminsuo 96. Luulamminsuo 57. Huttusuo 97. Ruhopuronsuo 58. Kuikkalamminsu o 98. "Mökkikankaansuo " 59. Hoikansal o 99. Piippukivensuo 60. Kontionsuo 100. "Riusalamminsuo " 61. Murtosuo 101. Kiurusärkänsuo 62. Pesolansu o 102. Piiroilansuo 63. Kukkoniemensuo 103. Julunahonsuo 64. " Miiluvaaransuo 104. Otmenensuo 65. " Siikopuronsuo " 105. "Tiperopuronsuo " 66. Riksilänvaaransu o 106. Pajusalmensuo 67. " Umpilamminsuo " 107. Luupäänsuo 68. " Otravaaransuo " 108. Nehvonsuo 69. Tetrisuo 109. Kareilansuo 70. Niirasenvaaransuo 110. Talihtapuronsuo 71. Törönlamminsuo 111. Riihiahonsuo 72. Luulamminsuo 112. Hanhilamminsuo 73. Kuplussuo 74. Löttösuo 75. Mökinvaaransuo 76. Melonsuo 77. Tervalamminsuo 78. Rajaselänrimp i 79. Husurinsu o 80. " Kaatopaikansuo"

6 4 Laboratoriotutkimukse t Laboratoriossa määritettiin turvenäytteiden ph ja vesipi - toisuus kuivaamalla turve 105 C :ssa vakiopainoon. Ns. tilavuus - tarkoista näytteistä laskettiin kuiva-ainemäärä. Kuivatuista turvenäytteistä määritettiin C :ssa hehkuttamalla tuhka - pitoisuus ja osasta näytteitä lämpöarvo Leco AC-200 kalorimetrillä. Tutkimusaineiston käsittel y Jokaisesta suosta piirrettiin kartta, josta selviää suo n turvekerrostuman paksuus, keskimaatuneisuus ja heikosti maatunee n pintakerroksen paksuus eri puolilla suota sekä suon pinnan kal - tevuus. Soiden turvekerrostumia on havainnollistettu tutkimuslinjoilta piirretyillä turvelaji- ja maatuneisuusprofiileilla. Selitykset käytetyistä merkinnöistä ovat liitteessä 5. Turpeen käyttösuunnitelmien laatimisen kannalta välttämät - tömiä keskiarvoja on koottu taulukkoon (liite 1). Siinä oleva t turvekerrostumien keskisyvyydet ja turvemäärät laskettiin hei - kosti maatuneen pintakerroksen (H 1-4), paremmin maatuneen poh - jakerroksen (H 5-10) ja koko turvekerrostuman (H 1-10) osalt a erikseen koko suon, yli 1 m :n ja yli 2 m :n syvyisille suonosi l - le. Keskimaatuneisuuksien erot suon eri syvyysalueilla ova t niin pieniä, ettei niiden laskeminen erikseen ole tarpeellista. Pinta-alat määritettiin suokartoilta planimetrillä. Turvelajijakaumat esitetään liitteessä 2. Siinä turvelajit on jaettu rahka-, sara- ja ruskosammalvaltaisiin. Rahkaval - taiset on jaettu rahka- ja sararahkaturpeisiin ja saravaltaise t vastaavasti sara- ja rahkasaraturpeisiin. Nämä on edelleen jaet - tu ryhmiin vallitsevien lisätekijöiden mukaan. Erikseen on laskettu puunjäännöksiä sisältävien turvelajien kokonaisosuus. Lisäksi laskettiin turvelajien kokonaismäärät sekä niiden prosenttiosuudet koko turvemäärästä. Tutkimuspisteiden suotyyppimääritysten perusteella lasket - tiin suotyyppien prosenttijakauma (liite 3). Linjaverkosta joh - tuu, että saaduissa prosenttiluvuissa soiden keskustojen suotyy - pit painottuvat reunaosien suotyyppejä enemmän. Kuitenkin saa - dut keskiarvot kuvastavat sangen hyvin kunkin suon suotyyppien

7 5 suhteita sekä antavat kuvan ojituksen laajuudesta. Liekojen määrää, eli soiden liekoisuutta,ja jakautumista o n selvitetty laskemalla ns. Pavlov'in menetelmää soveltaen liekojen prosentuaalinen osuus turvekerrostuman 0-0,5 m :n, 0,5-1 m :n, 1-1,5 m :n ja 1,5-2 m :n syvyysväleille soiden > 1 m : n ja > 2 m :n syvyisten alueiden osalta. Soista on kirjoitettu selostukset, joista selviää suon si - jainti, ympäristön topografia ja suon koko. Niissä kuvataan suo - tyyppien jakauma, puustoisuus ja ojitustilanne tutkimusajankoh - tana. Käytettyjen lyhenteiden ja luokitusten selitykset ova t sivulla 6 ja liitteessä 5. Turvekerrostumaa koskevista keskiarvotiedoista käsitellään turpeen käytön kannalta merkitykselli - simpiä. Pintakerroksella tarkoitetaan näissä selostuksissa suo n pintaosan käsittävää, yleensä yhtenäistä turvekerrosta, miss ä maatuneisuus on korkeintaan H 4. Pohjaosalla tarkoitetaan tämä n alle jäävää kerrostuman osaa. Se on tavallisesti kohtalaisest i (H 5-6) ja/tai hyvin (H 7-10) maatunut, mutta siinä voi esiinty ä heikostikin maatuneita kerroksia. Suon keskustan turvekerrostuman rakenteesta on lyhyt kuvaus. Turvenäytteistä tehdyistä laboratoriomäärityksistä esitetään ph, tuhkapitoisuus (% :eina kui - vapainosta), vesipitoisuus (% :eina märkäpainosta), kuiva-ainemäärä (kg/suo-m 3 ) ja kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo sek ä näiden keskiarvot taulukkona. Keskiarvoja laskettaessa on näytesarjan alin cm :n pituinen näyte jätetty huomioimatta. Alimpaan näytteeseen vaikuttaa suon pohjan mineraalimaa, toisaal - ta tämä osa jää turvetuotannossa käyttämättä. Suon aivan pinnim - mainen kerros on jätetty huomioimatta, jos se on katsottu tule - van poistetuksi ennen polttoturvetuotantoa. Lopuksi on annett u arvio ko. suon turvekerrostuman käyttömandollisuudesta ja siihe n vaikuttavista eri tekijöistä, Turvetuotantoon soveltuvista soist a on esitetty arvio tuotantokelpoisesta alasta ja sen sisältämäst ä tuotantokelpoisesta luonnontilaisesta turvemäärästä. Tämä turve - määrä on laskettu vähentämällä suon pohjalle jäävä turvekerro s ja mandollinen pinnasta poistettava kerros.

8 6 Puuston kehitysluokat (1-6) : 1. Aukeat alat ja siemenpuusto t 2. Taimistot ja riukuasteen metsikö t 3. Harvennusmetsiköt 4. Varttuneet kasvatusmetsikö t 5. Uudistuskypsyyden saavuttaneet metsikö t 6. Vajaatuottoiset metsikö t Liekoisuus : alhainen, kun liekoisuusprosentti on alle 1 % melko alhainen, -"- 1-2 % keskimääräinen, -"- 2-3 % korkea, -"- 3-4 % erittäin korkea -"- yli 4 % Turpeen maatuneisuus (H1 - H10) : H1 Maatumatonta turvett a H2 Melkein maatumatonta turvett a H3 Tuskin maatunutta turvetta H4 Heikosti maatunutta turvett a H5 Jonkin verran maatunutta turvett a H6 Kohtalaisesti maatunutta turvett a H7 Melko maatunutta turvett a H8 Hyvin maatunutta turvett a H9 Melkein täysin maatunutta turvett a H10 Täysin maatunutta turvetta

9 - 7 - TUTKITUT SUO T 1. Sammalsuo,A-linjaston alue (kl , x = 6912,5, y = 543,8). sijaitsee noin 22 km Tuupovaaran kirkolta etelään. Suo rajoittuu koillisessa Korpijärveen, muualla jyrkähköihi n vaaroihin. Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 2). Pinta-ala o n noin 95 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 75 ha j a yli kanden metrin 55 ha.

10 8 Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosassa SNmu, ete - lä- ja pohjoisosissa VK- ja RHKmu sekä pisteen A 1300 ympäristössä ksmu. Eteläosa on aukeaa tai harvapuustoista,kehitysluokaltaan 2, pohjoisosassa puusto on keskitiheää, kehitysluokaltaan 4. Suoalasta on ojitettu 60 %. Suon keskusta on luonnontilainen. Kuivatusmandollisuudet ovat Korpijärven takia erittäi n huonot. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,1 m. Tästä on pintakerrosta 1,0 m ja pohjakerrosta 2,1 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen, mutta suo on jonkin verran saarekkeinen, ja sen maalaji on pääasiassa hiekka, jonka päällä on paikoi n liejua. Turvekerrostumassa on rahkavaltaisia turpeita noin 65 % ja saravaltaisia noin 35 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 32 %. Yleisimmät turvelajit ovat LS (19 %), CS (16 %), S (11 %) ja LCS (10 %). Kerrostuman pintaosat ova t S- tai CS-turvetta, syvemmällä turve muuttuu saraisemmaksi. Kortteen jäännöksiä esiintyy suon pohjaosissa runsaasti (kuva t 3 ja 4). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, pintakerrok - sen 3,4 ja pohjakerroksen 5,9. Pinnalla on ohuehko yhtenäine n maatumaton rahkakerros, sen alla maatuneisuus kasvaa vaihtele - vasti (kuvat 3 ja 4). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (4,5 %). Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen, keskiarvo 2,9 %, j a sen vesipitoisuus on keskinkertainen, keskiarvo 90,8 % (tauluk - ko 1). Suokuution kuiva-ainesisältö vaihtelee huomattavast i eri syvyyksillä, keskiarvo on 85 kg/ m3. Turpeen tehollinen lam - pöarvo on kohtalainen, keskiarvo 20,9 MJ/kg. Sammalsuon A-linjastolla on turvetta noin 3,0 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 2,4 milj. m 3 j a yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 1,8 milj. m 3. Sammalsuosta voidaan Korpijärven takia kuivata ainoastaa n ylin 1,5-2 metrin paksuinen kerros, joten suo ei sovellu tur - vetuotantoon. Suon muut ominaisuudet ovat tuotannon kannalt a melko hyvät.

11 Sammalsuo L B-linjaston alue (kl , x = 6913,2, y = 544,6) sijaitsee noin 22 km Tuupovaarasta etelään. Suo rajoittuu luoteessa Korpijärveen, muualla loivahkoihin moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 2). Pinta-ala on noi n 60 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 35 ha ja yl i kanden metrin 15 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosassa LKN- j a RRmu ja kaakkoisosassa VKmu. Rannat ovat IRmu. Suo on yleens ä aukeaa tai harvapuustoista, kehitysluokaltaan 1. Kaakkoisosas - sa on keskitiheä puusto, kehitysluokaltaan 4-5. Suoalasta o n ojitettu 100 Kuivatusmandollisuudet ovat Korpijärven taki a huonot. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,8 m. Tästä on pintakerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 2,3 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen, joskin suo on saarekkeinen, ja sen maalaj i on pääasiassa kivinen hiekkamoreeni. Turvekerrostumasta on rahkavaltaisia turpeita noin 91 %

12 12 ja saravaltaisia noin 9 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 17 %. Yleisimmät turvelajit ovat S (24 %), ErS ja CS (18 %) sekä LCS (10 %). Kerrostuman ylemmät osa t ovat rahkavaltaista turvetta, saraisuus lisääntyy pohjalle men - täessä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1, pintakerrokse n 2,4 ja pohjakerroksen 6,9. Pinnalla on yhtenäinen, vajaan met - rin paksuinen maatumaton rahkakerros, sen alla turve on tasai - sesti pitkälle maatunutta. Pohjalla esiintyy keskinkertaisest i maatunutta turvetta (kuva 5). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (4,9 %). Sammalsuon B-linjastolla on turvetta noin 1,6 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 1,0 milj. m 3 ja yl i kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,5 milj. m 3. Suon pohjoisosaa on lähes mandoton kuivata Korpijärve n takia, mutta kaikkien eteläisin osa voidaan saada kuivattua. Tuotantokelpoinen alue on tällöin noin 10 ha ja se sisältää noi n 0,2 milj. suo- m 3 turvetta, joka soveltuu maatuneisuudeltaan j a turvelajisuhteiltaan polttoturvetuotantoon. 3. Mämmisuo (kl , x 6941,6, y = 529,5) sijait - see noin 13 km Tuupovaaran kirkolta pohjoiseen. Suo rajoittu u moreenipeitteisiin mäkiin ja linjastot ovat osin niiden erotta - mia. A-altaan keskellä on pelto ja suo rajoittuu kaakossa j a lounaassa paikoin peltoihin (kuva 6). Kulkuyhteydet ovat kohta - laisen hyvät. Pinta-ala on noin 100 ha, mistä on yli metrin sy - vyistä aluetta noin 80 ha ja yli kanden metrin 55 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat A-linjaston eteläosiss a IR ja IRmu, laidoilla VK. B-linjasto on pääosin RR, eteäosass a esiintyy TRmu ja pohjoisosassa KG Rmu. C-linjaston keskiosa o n KN ja SN, reunoilla esiintyy TR ja SR. Puusto on koko suoll a keskitiheää vajaatuottoista taimikkoa. Suoalasta on ojitett u 50 % eli A-linjasto ja osa B-linjastoa. C-linjasto on luonnon - tilainen. Kuivatusmandollisuudet ovat erinomaiset, paitsi B - linjastolla hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,6 m. Tästä on pintakerrosta 0,8 m ja pohjakerrosta 2,8 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen, mutta suo on saarekkeinen, ja sen maalaji on

13 pääasiassa siltti ja hiekka. A-linjaston alkupäässä on turpee n alla noin metrin paksuinen liejukerros. Mämmisuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 66 % ja sara - valtaisia noin 34 Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 24 Yleisimmät turvelajit ovat CS (21%), S C (17 %), S (12 %) ja LCS (9 %). A- ja B-linjaston loppupäät ova t rahkaturvetta, muualla lähinnä CS- ja SC- turvetta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, pintakerroksen

14 15 3,4 ja pohjakerroksen 5,8. Sekä B- että C-linjastolla on suo n pinnassa vajaan metrin paksuinen maatumaton S- tai CS-kerros, A-linjastolta se puuttuu tai on hyvin ohut. A- ja C-linjaston maatuneisuusstratigrafia on hyvin vaihteleva (kuvat 7, 8 ja 9). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (3,7 %). Turpeen tuhkapitoisuus kasvaa tasaisesti pohjaan päi n keskiarvon ollessa 4,3 % eli keskinkertainen. Turpeen vesipi - toisuus ja suokuution kuiva-ainesisältö ovat keskinkertaiset : keskiarvot ovat 91,2 % ja 94 kg/ m3. Turpeen tehollinen lämpö - arvo (keskiarvo) on 20,8 MJ/kg (taulukko 2). Mämmisuossa on turvetta noin 3,4 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 2,9 milj. m 3 ja yli kanden met - rin syvyisellä alueella noin 2,3 milj. m 3. Heikosti maatunut C-linjaston alue ei kelpaa polttoturvetuotantoon. A- ja B-linjaston alueelta on saatavissa tyydyt - tävää polttoturvetta. Pellot mukaanlukien on tuotantokelpoinen alue noin 50 ha, ja sen turvemäärä 1,5 milj. suo- m 3. Polttoturpeen laatua heikentäviä ovat alhainen maatuneisuus j a pohjalle päin kasvava tuhkapitoisuus. Pintaosan kuiva-ainesisältö on lisäksi alhainen. Toisaalta keskustan suopelloilta tuotanto olisi nopeasti käynnistettävissä. 4. Hepokankaansuo (kl , x = 6922,8, y = 541, 5 sijaitsee noin 20 km Tuupovaaran kirkolta kaakkoon. Suo rajoittuu loivapiirteisiin moreeni- ja hiekkamäkiin. Kulkuyhteyde t ovat hyvät (kuva 10). Pinta-ala on noin 90 ha, mistä on yl i metrin syvyistä aluetta noin 48 ha ja yli kanden metrin 25 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon pohjoisosassa IR- j a KgRmu, eteläosassa IR- ja TRmu. Suon keskiosat ovat RRmu j a reunaosat KR ja KGR, paikoin ojikkoa. Suon keski- ja eteläo - san puusto on harvaa taimistoa, luoteis- ja pohjoisosa kesk i tiheää harvennusasteista taimistoa. Suoalasta on ojitett u 80 %, eteläosa suosta on ojittamaton. Kuivatusmandollisuude t ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,6 m. Tästä on pintakerrosta 0,7 m ja pohjakerrosta 1,9 m. Suon pohja o n muodoltaan kohtalaisen tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreeni.

15 Hepokankaansuon turve on 100 % :sti rahkavaltaista. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 23 Yleisimmä t turvelajit ovat S (26 %), ErS (22 %), LS (20 %) ja CS (18 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0, pintakerroksen 2,7 ja pohjakerroksen 7,2. Suon eteläosassa sen pinnall a on vajaan puolen metrin paksuinen maatumaton rahkakerros, se n alla ohuehko kohtalaisesti maatunut kerros ja pohjalla hyvi n maatunut turve (kuvat 11 ja 12).

16 Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 1,0-1,5 Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen, keskiarvo 2,3 % ja vesipi - toisuus keskinkertainen, 91,8 Suokuution kuiva-ainemäärä on pieni : keskiarvo 75 kg/m 3, Turpeen tehollinen lämpöarv o (keskiarvo) on 21,0 MJ/kg, joka on melko korkea (taulukko 3). Hepokankaansuossa on turvetta noin 2,1 milj. m 3, mist ä on yli metrin syvyisellä alueella noin 1,3 milj. m 3 ja yl i kanden metrin syvyisellä alueella noin 0, 8 milj, m 3, m

17 Hepokankaansuo soveltuu keski- ja eteläosiltaan kohtalaisen hyvin polttoturvetuotantoon. Etuina ovat turpeen maatuneisuus ja alhainen tuhkapitoisuus, haittoina taas mm. lammen kuivatus ja alhainen kuivatilavuuspaino. Tuotantokelpoinen alue on pinta-alaltaan noin 30 ha ja se sisältää noin 0,8 milj. suo-m3 turvetta.

18 Sammalvaaransuo (kl , x = 6935,0, y = 525,5 ) sijaitsee noin 12 km Tuupovaaran kirkolta länteen. Suo rajoittuu idässä Jänisjokeen, lännessä jyrkkiin moreeni- ja hiekka - mäkiin. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät (kuva 13). Pinta - ala on noin 130 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noi n 75 ha ja yli kanden metrin 14 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskustassa ja etelä - osissa KER, pohjoisosassa RR. Puusto on yleensä harvaa vajaatuottoista taimikkoa, reunoilla puusto on tiheämpää ja järeämpää. Suoalasta on ojitettu 10 vain suon kaakkoisosa. Kuivatus - mandollisuudet ovat hyvät, kuivatusvedet voidaan johtaa Jänis - jokeen. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 m. Tästä

19 24 on pintakerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 0,9 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka. Sammalvaaransuon turpeet ovat 100 % :sti rahkavaltaisia. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 3 %. Ylei - simmät turvelajit ovat S (59 %), ErS (36 %) ja LS (3 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, pintakerrokse n 2,5 ja pohjakerroksen 7,9. Kerrostuman pinnalla on runsaa n puolen metrin paksuinen maatumaton rahkakerros, sen alla turv e on tasaisesti hyvin maatunutta (kuva 14). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (3,2 %). Sammalvaaransuossa on turvetta noin 1,7 milj. m 3, mist ä on yli metrin syvyisellä alueella noin 1,1 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvyisellä alueella noin 0,4 milj. m3. Sammalvaaransuo soveltuu paksuhkon pintakerroksensa j a turvekerrostuman ohuuden vuoksi huonosti turvetuotantoon. S e sisältyy valtakunnalliseen suodensuojelun perusohjelmaan j a soveltuukin hyvin luonnonsuojelukohteeksi. 6. Puurovaaransuo (kl , x = 6933,0, y = 526,0 ) sijaitsee noin 6 km Tuupovaaran kirkolta länteen. Suo rajoittuu lännessä erittäin jyrkkiin louhikkoisiin moreenimäkiin, idäs - sä Jänisjokeen ja sen tulvahietikoihin. Kulkuyhteydet ovat kohtalaiset, suon keskustasta on matkaa maantielle yli 1 km (kuv a 13). Pinta-ala on noin 235 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 160 ha ja yli kanden metrin 85 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa ja pohjois - päässä LKN ja RN, reunaosissa TR ja RR, paikoin KER. Jänisjoen varrella esiintyy RHKjavatkg. Puusto on harvaa tai keskitiheää vajaatuottoista taimikkoa. Suoalasta on ojitettu 20 % el i suon etelä- ja kaakkoisosat. Kuivatusmandollisuudet ovat erinomaiset. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m. Tästä on pintakerrosta 0,5 m ja pohjakerrosta 1,6 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka. Puurovaaransuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 92 % ja saravaltaisia noin 8 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 6 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS (27 %), S (26 %), ErS (25 %) ja SC (5 %). Saraisuus lisääntyy pohja a kohti.

20 27 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9, pintakerrokse n 2,6 ja pohjakerroksen 6,9. Maatumaton pintakerros on yleensä ohut, paikoin kuitenkin puolen metrin luokkaa. Pinnan alla tur - ve on suhteellisen tasaisesti pitkälle maatunutta (kuvat 15 j a ja 16). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (2,9 %). Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen ; keskiarvo 2,0 % ja vesipi - toisuus keskinkertainen, keskiarvo 90,8 %. Suokuution kuiv a ainesisältö ei keskimäärin nouse kovin korkeaksi : 94 kg/m 3. Turpeen tehollinen lämpöarvo on (keskiarvo) 21,0 MJ/kg (tauluk - ko 4). Puurovaaransuossa on turvetta noin 4,6 milj. m 3, mistä o n yli metrin syvyisellä alueella noin 3,4 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 2,4 milj. m 3. Puurovaaransuo soveltuu kohtalaisen hyvin polttoturvetuo - tantoon tuotantokelpoisen alueen ollessa noin 150 ha. Tämä alu e sisältää noin 2,4 milj. suo-m3 hyödyntämiskelpoista turvetta, (jonka energiasisältö on 30 % :n kosteudelle laskettuna 3,2 milj. GJ eli 0,9 milj. MWh.) Puurovaaransuon ojittamaton osa kuulu u Sammalvaaransuon jatkeena valtakunnalliseen soidensuojelun perusohjelmaan. 7. Lakolamminsuo (kl , x = 6936,5, y = 526,0 ) sijaitsee noin 10 km Tuupovaaran kirkolta luoteeseen. Suo rajoittuu pohjoisessa ja luoteessa Jänisjokeen, muualla hiekka - tai moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 17). Pinta - ala on noin 90 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noi n 50 ha ja yli kanden metrin 20 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon pohjoisosassa IRoj, reunoilla KGR. Suon eteläosassa esiintyy RN-, LKN-, ja RRoj. Suon eteläosa on puuton, pohjoisosa keskitiheää harvennusasteis - ta taimikkoa. Suoalasta on ojitettu 100 %. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,9 m. Täst ä on pintakerrosta 0,5 m ja pohjakerrosta 1,4 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka. Lakolamminsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 99 % j a saravaltaisia noin 1 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 50 %. Yleisimmät turvelajit ovat LS (39 %), S (26 %) ja ErS (25 %).

21 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2, pintakerrokse n 2,6 ja pohjakerroksen 7,7. Maatumaton pintakerros on ohut, se n alla turve on tasaisesti pitkälle maatunutta (kuva 18). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,0-0,5 m (5,8 %). Lakolamminsuossa on turvetta noin 1,5 milj. m 3, mistä o n yli metrin syvyisellä alueella noin 0,9 milj. m 3 ja yli kande n metrin syvyisellä alueella noin 0,5 milj. m 3, Lakolamminsuo so - veltuu polttoturvetuotantoon suhteellisen hyvin kahtena alueena, jolloin pohjoinen tuotantoalue on noin 20 ha sisältäen noi n 0,24 milj. suo-m 3 turvetta. Eteläisen altaan tuotantoalue o n noin 15 ha sisältäen 0,4 milj. suo-m 3 turvetta. Suon käyttöön - ottoa hankaloittaa jonkin verran eteläosan kaksi pienehköä kuivattavaa lampea sekä suon suuri liekoisuus.

22 Rajasuo (kl , x = 6933,1, y = 522,3) sijaitse e noin 11 km Tuupovaaran kirkolta länteen. Suo rajoittuu pohjoisessa Linnansuon suokompleksiin, muualla moreenikumpuihin. Kiihtelysvaaran ja Tuupovaaran kunnanraja lävistää suon (kuv a 19). Kulkuyhteydet ovat kohtalaiset. Pinta-ala on noin 120 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 90 ha ja yli kande n metrin 50 ha.

23 Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosassa TR- j a RRmu, eteläosassa IRmu sekä reunaosissa KGRmu. B-linjaston keskiosat ovat TRmu ja pohjoisosa RR- ja IRmu. Puusto on keskiti - heää, kehitysluokaltaan 2. Suoalasta on ojitettu 90 Kuivatusmandollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,3 m. Tästä on pintakerrosta 0,3 m ja pohjakerrosta 2,0 m. Suon pohja o n muodoltaan kohtalaisen tasainen ja sen maalaji on pääasiass a hiekka.

24 33 Rajasuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 82 % ja saraval - taisia noin 18 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais - osuus on 14 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS (14 %), SC (15 %), S (13 %) ja LCS (7 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2, pintakerrokse n 3,0 ja pohjakerroksen 6,7. Maatumaton pintakerros on yleens ä ohut tai puuttuu täysin. Maatuneisuuslinssit vaihtelevat jon - kin verran maatuneisuuden kuitenkin yleensä kasvaessa pohja a kohti (kuvat 20, 21 ja 22). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,0-0,5 m (3,5 %). Turpeen tuhkapitoisuus vaihtelee : suon keskiosassa se on pien i ja eteläosassa suurehko, keskiarvot 2,0 ja 5,5 %. Vesipitoisuu s on tavanomainen : keskiarvot 91,4 ja 90,0 %. Turpeen kuivatilavuuspaino on keskiosassa 85 ja eteläosassa 104 kg/m 3 (keskiarvoja). Teholliset lämpöarvot ovat molemmissa näytesarjoiss a korkeat : 23,0 ja 21,9 MJ/kg (taulukko 5). Rajasuossa on turvetta noin 2,6 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 2,0 milj. m 3 ja yli kanden met - rin syvyisellä alueella noin 1,4 milj. m 3. Rajasuo soveltuu kohtalaisen hyvin polttoturvetuotantoon, etuina mm. turpeen hyvä maatuneisuus ja yhteys muihin mandolli - siin tuotantoalueisiin, haittoina taas suon landekkeisuus sek ä turpeen fysikaalisten ominaisuuksien epähomogeenisuus. Tuotan - toon soveltuva alue on noin 90 ha ja se sisältää 1,6 milj. suo-m 3 hyödynnettävissä olevaa turvetta. Sen energiasisältö on 30 % :n kosteudelle laskettuna 2,3 milj. GJ eli 0,6 milj. MWh. 9. Aukearimpi (kl , x = 6934,4, y = 521,0) sijaitsee noin 13 km Tuupovaaran kirkolta länteen. Suo sijaitse e lähes kokonaan Kiihtelysvaaran kunnassa. Suo rajoittuu pohjoi - sessa Koskutjokeen, kaakossa Rajasuohon, muualla hiekka- ja mo - reenimaihin (kuva 19). Kulkuyhteydet ovat heikohkot. Pinta - ala on noin 40 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 3 3 ha ja yli kanden metrin 23 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskustassa RN ja reunaosissa KR- ja KGRmu. Suon keskiosat ovat aukeita, luoteisosie n puusto on keskitiheää, kehitysluokaltaan 2-4. Suoalasta o n ojitettu 40 % eli länsi- ja luoteisosat. Kuivatusmandollisuude t ovat kerrostuman pohjaosia lukuunottamatta kohtalaisen hyvät.

25 Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,8 m. Tästä on pintakerrosta 0,8 m ja pohjakerrosta 1,1 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka. Aukearimmen turve on 100 % :sti rahkavaltaista. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 16 Yleisimmä t turvelajit ovat S (44 %), CS(23 %), LS (9 %) ja ErS (8 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, pintakerrokse n 1,9 ja pohjakerroksen 7,3. Linjaston alussa (AO - A 600) kerros - tuman pinnalla on noin metrin paksuinen maatumaton rahkakerros. Suon syvemmät kerrokset ovat pitkälle maatuneita (kuva 23). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 1,0-1,5 m (5,3 %). Aukearimmessä on turvetta noin 0,6 milj. m 3, mistä o n yli metrin syvyisellä alueella noin 0,6 milj. m 3 ja yli kande n metrin syvyisellä alueella noin 0,5 milj. m 3,'Aukearimmen eteläosassa on noin metrin paksuinen maatumaton rahkakerros suon

26 pinnassa, joka saattaisi soveltua kasvuturpeeksi. Tuotantoal a olisi tällöin noin 20 ha ja se sisältää 0,2 milj. suo-m 3 hyö - dyntämiskelpoista turvetta. Suon pohjoisosien turve on pitkälle maatunutta, mutta kerrostuman ohuuden ja kuivatusvaikeuksien vuoksi sen hyödyntäminen polttoturpeeksi on kannattavuudeltaan kyseenalaista.

27 Pomilonlamminsuo (kl , x = 6931,5, y = 543,2 ) sijaitsee noin 2 km Tuupovaaran kirkolta itään. Suo rajoittu u luoteisosastaan Pomilonlampeen, muualla jyrkästi kohoaviin gla - sifluviaalisiin kerrostumiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuv a 24). Pinta-ala on noin 35 ha, mistä on yli metrin syvyist ä aluetta noin 21 ha ja yli kanden metrin 5 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosassa RNmu, laidoilla KGR- ja IRmu. Puusto on keskitiheästä tiheään, kehitysluokaltaan 2-3. Suoalasta on ojitettu 100 Kuivatusmandollisuudet ovat Pomilonlammen takia huonot. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 m. Tästä on pintakerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 1,4 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa kivinen hiek - kamoreeni tai hiekka. Kivennäismaan päällä on yleensä lieju - kerros. Pomilonlamminsuon turve on 100 % :sti rahkavaltaista. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 2

28 Yleisimmät turvelajit ovat S (69 %), ErS (17 %) ja CS (4 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, pintakerrokse n 2,8 ja pohjakerroksen 6,0. Pinnan ja pohjan maatumattomie n rahkakerrosten välissä on pitemmälle maatunut turvekerros (kuva 25). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (4,4 %). Pomilonlamminsuossa on turvetta noin 0,7 milj. m 3, mist ä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,4 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvyisellä alueella noin 0,1 milj. m 3, Kuivatusvaikeuksien, turvelajien sekä maatuneisuuden takia suon itäine n allas ei sovellu polttoturvetuotantoon. Pinnan noin puolen metrin paksuinen maatumaton rahkaturve saattaa soveltua kasvutur - peeksi (12 ha ; 0,07 milj. suo-m 3. Läntinen allas soveltuu

29 polttoturvetuotantoon. Tuotantoalue on noin 6 ha sisältäe n 0,1 milj. suo-m 3 turvetta.

30 Iivananrimpi (kl , x = 6931,1, y = 537,8 ) sijaitsee noin 7 km Tuupovaaran kirkolta itään. Suo rajoittu u jyrkästi kohoaviin hiekka- ja moreenimäkiin. Kulkuyhteyde t ovat hyvät (kuva 26). Pinta-ala on noin 20 ha, mistä on yl i metrin syvyistä aluetta noin 17 ha ja yli kanden metrin 9 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa TR- j a IRmu, reunoilla KR ja VK/RHK. Puusto on harvaa, kehitysluokal - taan 2. Suoalasta on ojitettu 100 Kuivatusmandollisuude t ovat erinomaiset. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,3 m. Tästä on pintakerrosta 0,9 m ja pohjakerrosta 2,4 m. Suon pohja on

31 42 muodoltaan jonkin verran epätasainen ja sen maalaji on pääasias - sa hiekkamoreeni. Iivananrimmessä on rahkavaltaisia turpeita noin 93 % j a saravaltaisia noin 7 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 25 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS (28 %), S ja LS (19 %) sekä ErS (15 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, pintakerrokse n 2,8 ja pohjakerroksen 6,4. Suon pinnalla on yleensä ohut, paikoin paksumpi maatumaton rahkakerros, jonka alla turpeen maatu - neisuus kasvaa pohjaa kohti. Aivan pohjalla turpeen maatuneisuus vähenee (kuva 27). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (3,8 %). Iivananrimmessä on turvetta noin 0,7 milj. m 3, mistä o n yli metrin syvyisellä alueella noin 0,6 milj. m 3 ja yli kande n metrin syvyisellä alueella noin 0,3 milj. m 3. Iivananrimpi so - veltuu välttävästi polttoturpeen pientuotantoalueeksi. Haittoina ovat maatuneisuus- ja turvelajivaihtelut sekä pohjan epätasaisuus. Tuotantoalue on noin 15 ha, joka sisältää noin 0,4 milj. suo-m 3 hyödyntämiskelpoista turvetta. 12. Mäntyrimpi (kl , x = 6931,3, y = 535,6) si - jaitsee noin 5 km Tuupovaaran kirkolta itään. Suo rajoittu u lännessä Mäntyjärveen, muualla jyrkähköihin moreenimäkiin (kuva 28). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Itäosan poikki kulkee uus i metsäautotie. Pinta-ala on noin 50 ha, mistä on yli metri n syvyistä aluetta noin 40 ha ja yli kanden metrin 34 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat A-linjastolla RRmu j a KER, B-linjastolla PSR ja TRmu ja reunoilla VKmu. Puusto on keskitiheää, kehitysluokaltaan 2. Suoalasta on ojitettu 60 %. Kuivatusmandollisuudet ovat Mäntyjärven tasoon asti hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,7 m. Tästä on pintakerrosta 0,3 m ja pohjakerrosta 3,4 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka tai hiek - kamoreeni. Mäntyrimmessä on rahkavaltaisia turpeita noin 53 % ja sa - ravaltaisia noin 47 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden ko - konaisosuus on 10 %. Yleisimmät turvelajit ovat SC (31 %), C S (30 %) ja LCS (6 %).

32 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9, pintakerrokse n 2,6 ja pohjakerroksen 6,2. Maatumaton pintakerros on yleens ä ohut. Turve on pisimmälle maatunut kerrostuman keskiosiss a (kuva 29 ). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (5 %). Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen : 1,9 % (ka). Vesipitoisuu s on (keskiarvo) 92,6 % ja suokuution kuiva-ainesisältö 74 kg/m 3, joka on alhainen. Näytesarjan tehollinen lämpöarvo ei vaihtele suurestikaan, keskiarvo on 20,9 MJ/kg. (taulukko 6). Mäntyrimmessä on turvetta noin 1,8 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 1,5 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 1,3 milj. m 3,

33 Kuivatusvaikeuksien vuoksi hyödyntämiskelpoinen turvemäär ä jää huomattavan pieneksi. 13. Aukearimpi (kl , x = 6934,6, y = 536,0) sijaitsee noin 10 km Tuupovaaran kirkolta koilliseen. Suo rajoittuu moreenipeitteisiin mäkiin ja saarekkeisiin (kuva 30). Kulkuyhteydet ovat melko huonot. Pinta-ala on noin 40 ha, mist ä on yli metrin syvyistä aluetta noin 36 ha ja yli kanden metri n 10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa RR- ja TRmu, reunoilla eri korpityyppejä. Puusto on yleensä keskitiheää, kehitysluokaltaan 2. Suoalasta on ojitettu 100 Kuivatus - mandollisuudet ovat erinomaiset.

34 Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,2 m. Tästä on pintakerrosta 1,0 m ja pohjakerrosta 2,2 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreeni. Aukearimmessä on rahkavaltaisia turpeita noin 73 %, sara - valtaisia noin 26 % ja ruskosammalvaltaisia noin 1 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 10 %. Yleisimmä t turvelajit ovat Cs (29 %) SC (13 %), S (10 %) ja ErS (8 %).

35 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 6,4. Maatumaton pintakerros on ohut j a pinnasta alaspäin maatuneisuus kasvaa tasaisesti (kuva 31). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,0-0,5 m (2,3 %). Turpeen tuhkapitoisuus kasvaa hieman pohjaa kohti, keski - arvo jää kuitenkin alhaiseksi : 2,2 Vesipitoisuus on (ka ) 92,4 % ja kuivatilavuuspaino alhainen : keskiarvo 72 kg/m 3, Turpeen tehollinen lämpöarvo on (ka) 20,9 MJ/kg (taulukko 7). Aukearimmessä on turvetta noin 1,2 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 1,15 milj. m 3 ja yli kanden

36 metrin syvyisellä alueella noin 0,4 milj. m 3, Aukearimpi soveltuu kohtalaisen hyvin polttoturvetuotantoon. Haittoina ovat heikohkot kulkuyhteydet, suon saarekkeisuus sekä turpeen alhainen kuivatilavuuspaino, etuina taas alhainen tuhkapitoisuus, vähäinen liekomäärä, hyvät kuivatusmahdollisuudet sekä turvelajit ja maatuneisuus. Tuotantoon sovel - tuva pinta-ala on noin 30 ha sisältäen noin 0,8 milj. suo-m 3 turvetta. Tämän turvemäärän energiasisältö on 0,8 milj. GJ el i 0,2 milj. MWh 30 % :n kosteudelle laskettuna.

37 Sonkajansuo,A-linj. (k ,x = 6916,7,y = 545,0) si - jaitsee noin 23 km Tuupovaaran kirkolta kaakkoon. Suo rajoittuu pohjois- ja itäosistaan osittain harjujaksoon, osittain suo n C-altaaseen. Kaakkoisosa rajoittuu tiehen, muualla hiekkaisiin moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät, ti e kulkee suon eteläosan läpi (kuva 32). Pinta-ala on noin 85 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 65 ha ja yli kande n metrin 36 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat linjaston alkuosassa SR - tai KNmu. Keskiosat ovat KN tai KNoj. Sonkajanpuron varre t ovat LUN. Hajapistealue (P1 P3) on RR/TR. Suo on yleens ä aukeaa tai harvapuustoista, kehitysluokaltaan 1-2. Suoalast a on ojitettu 60 Kuivatusmandollisuudet ovat erittäin huonot. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,0 m. Täst ä on pintakerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 2,4 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen, joskin suo on saarekkeinen ja sen maalaj i on pääasiassa hiekka. Rahkavaltaisia turpeita on noin 78 % ja saravaltaisia

38 noin 22 Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 12 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS (28 %), S (16 %), SC (13 %) ja ErS (11 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0, pintakerroksen 2,8 ja pohjakerroksen 6,9. Pisteestä A 200 eteenpäin kerrostuman pinnalla on noin puolen metrin paksuinen maatumato n rahkakerros, jonka alla maatuneisuus kasvaa syvemmälle mentäessä. Pohjalla maatuneisuus on keskinkertainen (kuvat 33 ja 34). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (7,5 %). A-linjastolla on turvetta noin 2,5 milj. m 3, mistä o n yli metrin syvyisellä alueella noin 1,9 milj. m 3 ja yli kande n metrin syvyisellä alueella noin 1,2 milj. m 3. Kuivatusvaikeuksien vuoksi alue on soveltumaton turvetuotantoon.

39 Sonkajansuo, B-linj. (kl , x = 6916,2, y = 544,7) sijaitsee noin 23 km Tuupovaaran kirkolta kaakkoon. Suo rajoittuu jyrkästi kohoaviin hiekka- ja moreenimäkiin. Keskiosastaan se on koilliseen yhteydessä suon A-altaaseen. Kulku - yhteydet ovat hyvät, sillä tie kulkee suon poikki (kuva 32). Pinta-ala on noin 50 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a noin 38 ha ja yli kanden metrin 30 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tien kaakkoispuolella KNmu, luoteispuolella SN. Suon reunamilla esiintyy VK, ksmu ja SR. Puusto vaihtelee aukeasta keskitiheään, kehitysluokka on 1-3. Suoalasta on ojitettu 80 %, linjaston loppupää on ojittamaton. Kuivatusmandollisuudet ovat aivan pohjaa lukuunottamatta erinomaiset. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 5,3 m. Täst ä on pintakerrosta 2,2 m ja pohjakerrosta 3,1 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka. Rahkavaltaisia turpeita on noin 35 % ja saravaltaisia noi n 65 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus o n 12 %. Yleisimmät turvelajit ovat SC (24 %), CS (16 %), C (13 % ) ja NSC (7 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 5,6. Pinnassa on 0,5-1 metrin paksuinen maatumaton kerros ja kerrostuman keskivaiheilla hyvin maatunutta saravaltaista turvetta (kuvat 35 ja 36). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 1,0-1,5 m (1,6 %). Turpeen tuhkapitoisuus on kerrostuman keskiosissa alhainen (< 3 %), mutta hieman korkeampi pinta- ja pohjaosissa, keski - arvon ollessa 3,3 %. Vesipitoisuus on (ka) 92,1 % ja kuivatilavuuspaino erittäin alhainen, keskiarvo 65 kg/m 3. Turpee n tehollinen lämpöarvo on (ka) 21,4 MJ/kg (taulukko 8). Sonkajansuon B-linjastolla on turvetta noin 2,6 milj. m3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 2,0 milj. m 3 j a yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 1,6 milj. m 3. Alue soveltuu polttoturvetuotantoon hyvin, etuina mm. hyvät kuivatusolosuhteet ja kulkuyhteydet, kerrostuman paksuus, alhainen liekoisuus sekä saravaltaisuus ja alhainen tuhkapitoi - suus. Haittoja ovat mm. turpeen pieni kuivatilavuuspaino sek ä hieman alhainen keskimaatuneisuus. Tuotantoon soveltuva pinta - ala on 40 ha, joka sisältää 1,5 milj. suo-m 3 hyödyntämiskelpoista

40 turvetta. Tämän turvemäärän energiasisältö on 1,4 milj. G J eli 0,4 milj. MWh 30 % :n kosteudelle laskettuna.

41 Sonkajansuo, C-linj. (kl , x = 6917,5, y = 545,2) sijaitsee noin 26 km Tuupovaaran kirkolta kaakkoon. Suo rajoittuu lounaisosistaan harjujaksoon, osittain myös A - altaaseen. Muualla ympäristö käsittää jyrkästi kohoavia moreenimäkiä (kuva 32). Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät. Pinta-ala on noin 70 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noi n 45 ha ja yli kanden metrin 19 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat hajapistealueella (P1-P2 ) IR-/RRmu, linjaston alussa RNoj ja keskiosissa RRmu. Pohjois - ja itäosan reunat ovat VK. Suon etelä- ja kaakkoisosa ovat aukeita, muuten puusto on keskitiheää, kehitysluokaltaan 2-3. Suoalasta on ojitettu 100 Kuivatusmandollisuudet ovat selkälinjan itäpuolella erinomaiset, länsipuolella huonot. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 m. Täst ä on pintakerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 1,4 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka. Rahkavaltaisia turpeita on noin 91 % ja saravaltaisia noin 9 Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 3,9 %. Yleisimmät turvelajit ovat LS (37 %), CS (16 %),

42 S (11 %) ja PrS (9 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 7,1. Kerrostuman pinnalla on ohut maatumaton kerros, syvemmällä maatuneisuus kasvaa ja pohjakerrokse t ovat pitkälle maatuneita (kuva 37).

43 Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (4,6 %). Turpeen tuhkapitoisuus on suurimmillaan kerrostuman pinta - ja pohjaosissa, keskiarvon ollessa kuitenkin alhainen : 2, 6 Turve on kuivaa ja kuivatilavuuspaino korkeahko, keskiarvot : 88,5 % ja 115 kg/m 3, Tehollinen lämpöarvo on korkeahko, keskiarvoltaan 22,1 MJ/kg (taulukko 9). Sonkajansuon C-linjastolla on turvetta noin 1,3 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,9 milj. m 3 ja yl i kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,5 milj. m 3. Alueen turpeen kemialliset ja fysikaaliset ominaisuude t osoittavat turpeen soveltuvan polttoturvetuotantoon hyvin, mutt a kerrostuman ohuuden ja altaan länsiosan kuivatusvaikeuksie n vuoksi käyttöönoton kannattavuus on hyvin kyseenalainen.

44 Kelosuo, A-linj. (kl , x = 6945,6, y = 530,9 ) sijaitsee noin 21 km Tuupovaaran kirkolta pohjoiseen. Suo rajoittuu kaakossa Jormonjokeen, muualla moreenipeitteisiin mäkiin. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät (kuva 38). Pinta - ala on noin 80 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noi n 65 ha ja yli kanden metrin 23 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon luoteis- ja keskiosis - sa TR- ja IRmu, kaakkoisosissa LUN ja RRmu. Puusto on vaihtelevaa, yleensä keskitiheää, kehitysluokaltaan 2-3. Suoalast a on ojitettu 95 %, eteläisin osa on ojittamaton. Kuivatusmandollisuudet ovat luoteisosassa erinomaiset, kaakkoiosassa huonot. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,5 m. Tästä on pintakerrosta 0,3 m ja pohjakerrosta 2,2 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa kivinen hiek - kamoreeni. Rahkavaltaisia turpeita on noin 93 % ja saravaltaisi a noin 7 Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 3 Yleisimmät turvelajit ovat CS (51 %), S (17 %), Er S (12 %) ja SC (6 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3, pintakerrokse n 2,2 ja pohjakerroksen 6,7. Maatumaton pintakerros on ohut ta i puuttuu kokonaan, muuten turve on yleensä pitkälle maatunutt a (kuva 39).

45 Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (3,8 %). Turpeen kosteus on alhainen ja kuivatilavuuspaino kohtalaise n korkea, keskiarvot 87,9 % ja 109 kg/m 3, Tuhkapitoisuus on alhainen, keskiarvo 1,9 % ja tehollinen lämpöarvo korkeahko, 22,3MJ/k g (taulukko 10). Kelosuon A-linjastolla on turvetta noin 2,0 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 1,6 milj. m 3 ja yl i kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,7 milj. m 3, A-linjaston luoteisallas soveltuu hyvin polttoturvetuotantoon. Tuotantoon soveltuva alue on noin 25 ha ja se sisältä ä noin 0,5 milj. suo-m 3 turvetta. Suon kaakkoisosan turvekerros Kelosuo, B-linj. (kl , x = 6946,3, y= 531,3 ) sijaitsee noin 20 km Tuupovaaran kirkolta pohjoiseen. Suo rajoittuu moreenipeitteisiin mäkiin. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät (kuva 38). Pinta-ala on noin 30 ha, mistä on yl i metrin syvyistä aluetta noin 22 ha ja yli kanden metrin 12 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa TR-, IR - ja RRmu, laitaosissa VK. Puusto on keskitiheää, kehitysluokaltaan yleensä 2-4. Suoalasta on ojitettu 100

46 62 -- Kuivatusmandollisuudet ovat erinomaiset. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 m. Täst ä on pintakerrosta 0,5 m ja pohjakerrosta 1,5 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa kivinen hiekka - moreeni. Rahkavaltaisia turpeita on noin 95 % ja saravaltaisia noi n 5 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 6 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS (46 %), ErS (21 %) ja ErCS (9 %), Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9, pintakerrokse n 2,9 ja pohjakerroksen 6,8. Suon pinnalla on paikoin maatumatto - mia rahkakerroksia, syvemmällä maatuneisuus lisääntyy (kuva 40). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (5,2 %). Kelosuon B-linjastolla on turvetta noin 0,6 milj. m3, mis - tä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,4 milj. m3 a yl i kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,3 milj. m 3. Pohjoises - sa altaassa on paksu pintakerros, eteläistä taas ei saada kun - nolla kuivatuksi, joten alue soveltuu huonosti polttoturvetuo - tantoon ja on lisäksi pieni. 19. Kelosuo, C-linj. ( , x = 6946,3, y = 531,8) sijaitsee noin 19 km Tuupovaaran kirkolta pohjoiseen. Suo rajoittuu moreenipeitteisiin mäkiin. Suon eteläosassa sijaitseva n Mäntylammen kautta suon poikki virtaa Jormonjoki (kuva 38). Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät. Pinta-ala on noin 25 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 16 ha ja yli kanden metrin 6 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat eteläosassa LUNmu, pohjois - osassa VKmu. Puusto on keskitiheästä tiheään, kehitysluokaltaan 3. Suoalasta on ojitettu 100 %. Kuivatusmandollisuude t ovat huonot. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m. Tästä on pintakerrosta 0,2 m ja pohjakerrosta 1,9 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa savi tai mo - reeni. Linjaston alkupäässä kivennäismaan päällä on paksuhk o liejukerros (kuva 40). Rahkavaltaisia turpeita on noin 29 % ja saravaltaisi a noin 71 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 13 %. Yleisimmät turvelajit ovat SC (36 %), PrSC (17 %), LCS (13 %) ja CS (12 %).

47 64 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, pintakerrokse n 2,6 ja pohjakerroksen 5,5. Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (4,3 %). Kelosuossa on turvetta noin 0,5 milj. m 3, mistä on yli met - rin syvyisellä alueella noin 0,3 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,1 milj. m 3. Kuivatusvaikeuksien taki a Kelosuon C-allas ei sovellu turvetuotantoon. 20. Kattila-ahonsuo (kl , x = 6925,8, y = 535,7 ) sijaitsee noin 8 km Tuupovaaran kirkolta etelään. Suo rajoittu u jyrkästi kohoaviin moreenimäkiin, luoteisosassa Mökkivaaransuo - hon. Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 41). Pinta-ala on noi n 70 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 50 ha ja yl i kanden metrin 25 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat linjaston alussa KRmu, pai - koin LHK. Alue A A 800 on LRmu. Suon keskiosat ovat TRm u ja linjaston loppuosa KR-/IRmu. Reunat ovat KR- ja VKmu. Puust o on keskitiheää, kehitysluokaltaan 2-4. Suoalasta on ojitettu 100 %. Kuivatusmandollisuudet ovat erinomaiset. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,8 m. Tästä on pintakerrosta 1,4 m ja pohjakerrosta 2,4 m. Suon pohja o n muodoltaan kaakkoisaltaassa tasainen, mutta luoteisaltaassa epä - tasainen ja sen maalaji on pääasiassa kivinen hiekkamoreeni. Kattila-ahonsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 76 %, saravaltaisia noin 21 % ja ruskosammalvaltaisia noin 3 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 34 %. Yleisi m mät turvelajit ovat LS (23 %), PrS (13 %), CS (7 %) ja ErS (6 %). Lähellä pintaa esiintyy saravaltainen turvekerros, jonka alla tur - ve on rahkavaltaista (kuva 42). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, pintakerrokse n 3,7 ja pohjakerroksen 6,0. Maatumaton pintakerros on ohuehko ta i puuttuu, sen alla turve on kohtalaisen maatunutta ja kerrostuma n pohjalla pitkälle maatunutta (kuva 43). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,0-0,5 m (3,6 %). Turpeen vesipitoisuuden keskiarvo on 91,4 % ja kuivatilavuuspain o (ka) 80 kg/m 3, mikä on hieman alhainen. Tuhkapitoisuus kasva a tasaisesti pohjaa kohti, alimman metrin kivennäispitoisuus on j o yli 10 % ja koko sarjan keskiarvo on 4,6 %. Turpeen teholline n lämpöarvo on kohtalainen : 20,5MJ/kg (taulukko 11).

48 Kattila-ahonsuossa on turvetta noin 2,5 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 1,9 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvyisellä alueella noin 1,1 milj. m 3, Kattila-ahonsuon kaakkoisallas soveltuu kohtalaisen hyvi n polttoturvetuotantoon, etuina mm.kerrostuman paksuus ja erinomaiset kuivatusmandollisuudet, haittoina taas turpeen fysikokemialliset ominaisuudet, jotka eivät ole kovin hyvät täyttäen kuitenkin Turveteollisuusliitto ry :n laatuvaatimukset. Tuotantoon soveltuva pinta-ala on 30 ha sisältäen noin 1,1 milj. suo-m 3 hyödynnettävissä olevaa turvetta.

49 Mökkivaaransuo (kl , x = 6926,8, y = 534,2 ) sijaitsee noin 5 km Tuupovaaran kirkolta etelään. Suo rajoittuu pohjoisosastaan Lotinasuohon, kaakkoisosastaan Kattila-ahon - suohon ja muualla loivaan hiekka- tai moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 44). Pinta-ala on noin 40 ha, mistä o n yli metrin syvyistä aluetta noin 25 ha ja yli kanden metri n 15 ha.

50 70 Vallitsevina suotyyppeinä ovat linjaston alkupäässä IR - ja TRmu. Suon keskusta on KERmu ja loppupää TRmu. Suon reuna - osat ovat KR- ja IRmu. Puusto on yleensä keskitiheää, linjas - ton alussa kehitysluokka on 3, muualla 2. Suoalasta on ojitet - tu 100 %. Kuivatusmandollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,1 m. Tästä on pintakerrosta 1,4 m ja pohjakerrosta 1,7 m. Suon pohja o n muodoltaan hieman epätasainen ja sen maalaji on pääasiassa ki - vinen hiekkamoreeni. Mökkivaaransuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 80 %, saravaltaisia noin 16 % ja ruskosammalvaltaisia noin 4 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 17 %. Yleisimmät turvelajit ovat ErS (32 %), CS (18 %), S (14 %) ja L S (12 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 6,4. Kerrostuman pinnalla on yleensä al - le puolen metrin paksuinen yhtenäinen maatumaton rahkakerros, joka sisältää runsaasti tupasvillan jäännöksiä. Alaspäin maatuneisuus kasvaa, mutta stratigrafia on levoton (kuva 45). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 1,0-1,5 m (4,9 %). Turpeen keskimääräinen kosteus on 91,0 % ja kuivatilavuus - paino 76 kg/m 3. Tuhkapitoisuus on alhainen : keskiarvo 2,3 %. Turpeen tehollinen lämpöarvo on keskiarvoltaan 22,0 MJ/kg (tau - lukko 12). Mökkivaaransuossa on turvetta noin 1,1 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,8 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,5 milj. m 3. Mökkivaaransuo soveltuu melko huonosti poittoturvetuotantoon, haittoina mm. pohjan epätasaisuus, paksu maatumaton pinta - kerros, jota ei voida runsaiden tupasvillajäännösten takia hyö - dyntää kasvuturpeeksi, alhainen maatuneisuus ja suon saarekkei - suus. Tuotantoa puoltaa kuitenkin pieni tuhkapitoisuus, hyvä t liikenneyhteydet sekä melko paksu turvekerros, ja tuotantoaluee n suuruus olisi tällöin n. 15 ha sisältäen n. 0,4 milj. suo-m 3 hyödyntämiskelpoista turvetta. Tästä olisi pintakerros noin 0,5 m :n vahvuudelta käytettävä maanparannusaineeksi ja pohjaos a polttoturpeeksi.

51 Hirsikankaansuo (kl , x 6924,8, y = 535,0 ) sijaitsee noin 16 km Tuupovaaran kirkolta etelään. Suo rajoittuu loivasti kohoaviin hiekka- ja moreenimäkiin. Kulkuyhteyde t ovat kohtalaisen hyvät (kuva 46). Pinta-ala on noin 55 ha. mista on yli metrin syvyistä aluetta noin 30 ha ja yli kanden metrin 5 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa TR- j a IRmu. Reunaosat ovat VK ja VKmu. Puusto on suon keskiosiss a harvaa tai keskitiheää, kehitysluokaltaan 2, reunoilla puusto n tiheys ja järeys kasvaa. Suoalasta on ojitettu 100 Kuivatus - mandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,8 m. Täst ä on pintakerrosta 0,8 m ja pohjakerrosta 1,0 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa kivinen hiek - kamoreeni.

52 Hirsikankaansuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 80 % ja saravaltaisia noin 20 Puunjäännöksiä sisältävien turpei - den kokonaisosuus on 14 Yleisimmät turvelajit ovat C S (18 %), ErS (15 %), S (14 %) ja LS (12 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, pintakerroksen 3,2 ja pohjakerroksen 6,7. Keskustan turvekerrostuma o n heikosti maatunut pohjalle asti (kuva 46). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,0-0,5 m (4,6 å). Hirsikankaansuossa on turvetta noin 0,8 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,5 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvyisellä alueella noin 0,1 milj. m 3, Hirsikankaansuo ei sovellu turvetuotantoon, koska turvekerrostuman paksuus ja maatuneisuus vaihtelevat voimakkaasti.

53 Kiima-Aava (kl , x = 6911,3, y = 543,3) sijaitsee noin 24 km Tuupovaaran kirkolta etelään. Suo rajoittu u jyrkkärinteisiin, lohkareisiin moreenimäkiin. Suon eteläisi n osa sijaitsee rajavyöhykkeellä. Kulkuyhteydet ovat kohtalaise n hyvät (kuva 47). Pinta-ala on noin 75 ha, mistä on yli metri n syvyistä aluetta noin 60 ha ja yli kanden metrin 40 ha.

54 Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon luoteislandekkeess a (P1 - P2) KR- ja IRmu. Suon keskusta ja eteläosa ovat KER, saarekkeiden ympäristöt LKN ja SIN. Itäreunalla esiintyy myös LR. Suo on aukeaa tai puustoltaan harvaa. Kehitysluokka on 1 tai 6. Suoalasta on ojitettu luoteisosa eli noin 20 % suoalasta. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,9 m. Täst ä on pintakerrosta 0,7 m ja pohjakerrosta 2,2 m. Suon pohja o n muodoltaan epätasainen ja suo on saarekkeinen ja sen maalaj i on pääasiassa hiekka ja hiekkamoreeni. Kiima-aavassa on rahkavaltaisia turpeita noin 61 % ja

55 75 saravaltaisia noin 39 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 14 %. Yleisimmät turvelajit ovat ErS (26 %), CS ja SC (15 %) sekä ErCS (8 %). Tupasvillan jäännöksiä sisäl - tävä rahkaturve on kerrostuman pintaosissa, syvemmälle mentäes - sä saraisuus lisääntyy. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8, pintakerrokse n 3,1 ja pohjakerroksen 6,7. Pinnan peittää ohuehko, yhtenäine n maatumaton rahkakerros, jonka alla maatuneisuus kasvaa, kerros - ten kuitenkin vaihdellessa epäsäännöllisesti (kuva 48). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 1,0-1,5 m (2,6 %). Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen : keskiarvo 1,8 %. Vesipitoi - suus ja kuivatilavuuspaino ovat keskimääräiset : keskiarvot 91,6 % ja 89 kg/m 3. Näytesarjan keskiarvo turpeen teholliselle lämpö - arvolle on 21,2 MJ/kg (taulukko 13). Kiima-aavassa on turvetta noin 2,1 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 1,7 milj. m 3 ja yli kanden met - rin syvyisellä alueella noin 1,2 milj. m 3. Kiima-aava soveltuu kohtalaisen hyvin polttoturvetuotantoon, haittana on paksuhko pintakerros, suon saarekkeisuus j a pohjan paikoittainen epätasaisuus. Tuotantoon soveltuvan aluee n pinta-ala on noin 50 ha, joka sisältää noin 1,1 milj. suo-m 3 hyödynnettävissä olevaa turvetta. Toisaalta suo soveltuu erin - omaisesti luonnontilaisuutensa ja laajan suotyyppivalikoima n vuoksi suojelukohteeksi. 24. Mustalamminsuo (kl , x = 6916,5, y = 538,8 ) sijaitsee noin 18 km Tuupovaaran kirkolta etelään. Suo rajoittuu eteläosassa Mustalampeen, muualla jyrkästi kohoaviin moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat erinomaiset (kuva 49). Pinta - ala on noin 55 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 5 0 ha ja yli kanden metrin 34 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa RR- j a IRmu, reunoilla VK ja VKmu. Puusto on keskitiheästä tiheään, kehitysluokaltaan 2-3, reunoilla järeämpää. Suoalasta on ojitet - tu 100 %. Kuivatusmandollisuudet ovat huonot, vain pohjoisosa t ovat kuivattavissa. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,0 m. Täst ä on pintakerrosta 0,3 m ja pohjakerrosta 2,7 m. Suon pohja on

56 muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa kivinen hiekka - moreeni. Kivennäismaan päällä on kauttaaltaan liejukerros. Mustalamminsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 87 % j a saravaltaisia noin 13 Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 26 Yleisimmät turvelajit ovat CS ja LS (21 %), S (20 %) ja ErS (13 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1, pintakerrokse n 3,0 ja pohjakerroksen 6,5. Kerrostuman pinnalla on ohut maatumaton rahkakerros, sen alla turve on pitkälle maatunutta. Pohjalla on heikosti tai keskinkertaisesti maatunutta saravaltaist a turvetta (kuva 50). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,1-1,0 m (4,7 %). Turpeen vesipitoisuus ja kuivatilavuuspaino ovat tavanomaist a luokkaa : keskiarvot 91,7 % ja 78 kg/m 3, Jälkimmäisen vaihtelu - väli on kuitenkin suuri (taulukko 14). Tuhkapitoisuus on alhainen : keskiarvo 2,2 Turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,1 MJ/kg.

57 Mustalamminsuossa on turvetta noin 1,7 milj, m3, mistä o n yli metrin syvyisellä alueella noin 1,5 milj. m 3 ja yli kande n metrin syvyisellä alueella noin 1,1 milj, m 3, Mustalamminsuon turvekerrostuman fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet ovat varsin soveliaat polttoturvetuotantoa aja - tellen, mutta kuivatusvaikeuksien vuoksi suo ei sovellu tuotanto - tarkoituksiin.

58 Viitasuo (kl , x = 6921,4, y = 538,5) sijaitsee noin 13 km Tuupovaaran kirkolta etelään. Suo rajoittuu lännessä ja lounaassa jyrkkiin moreenipeitteisiin vaaroihin, muual - la soiden pilkkomaan moreenimaastoon. Suon eteläosassa on pelt o (kuva 51). Kulkuyhteydet ovat erinomaiset. Pinta-ala on noi n 40 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 24 ha ja yl i kanden metrin 13 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon pohjois- ja eteläosissa RR- ja IRmu, keskellä pelto. Suon reunaosat ovat VKmu. Puusto on keskitiheää, kehitysluokaltaan 2. Suoalasta on ojitett u 100 Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,4 m. Tästä on

59 pintakerrosta 0,5 m ja pohjakerrosta 1,9 m. Suon pohja on muo - doltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa kivinen hiekkamoreeni.

60 82 Viitasuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 92 % ja sara - valtaisia noin 8 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 18 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS (36 %), Er S (13 %), LCS (11 %) ja S (10 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 6,7. Maatumaton pintakerros on ohut ta i puuttuu, maatuneisuus kasvaa syvyyden mukana, mutta jonkin ver - ran epätasaisesti (kuva 52). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (3,6 %). Tuhkapitoisuus kasvaa syvyyden myötä, mutta on keskiarvoltaa n alhainen : 2,5 %, Turpeen vesipitoisuus ja kuiva-ainesisält ö vaihtelevat näytesarjan sisällä jonkin verran, keskiarvot ova t 90,7 % ja 91 kg/ m 3. Tehollinen lämpöarvo on suhteellisen kor - kea : keskiarvo 21,7 MJ/kg (taulukko 15). Viitasuossa on turvetta noin 0,9 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,6 milj. m 3 ja yli kanden met - rin syvyisellä alueella noin 0,4 milj. m 3. Viitasuo soveltuu kohtalaisen hyvin polttoturvetuotantoo n tuotantoalueen pinta-alan ollessa noin 20 ha. Hyödyntämiskelpoisen turpeen määrä tällä alueella on noin 0,4 milj. suo-m Ritosuo I ( , x = 6940,3, y = 527,5) sijaitsee noin 10 km Tuupovaaran kirkolta luoteeseen. Suo rajoittu u loivapiirteiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät (kuva 53). Pinta-ala on noin 50 ha, mistä on yli met - rin syvyistä aluetta noin 45 ha ja yli kanden metrin 31 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat TR ja TRoj. Reunaosat ovat eri - laisia korpityyppejä. Puusto on harvasta keskitiheään, kehitysluokaltaan 1-2. Suoalasta on ojitettu 50 %, suon keski - osat ovat luonnontilaisia. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,1 m. Täst ä on pintakerrosta 0,8 m ja pohjakerrosta 2,3 m. Suon pohja on muodoltaan suhteellisen tasainen, mutta suo on saarekkeinen. Pohjan maalaji on pääasiassa kivinen hiekkamoreeni. Syvimmis - sä kohdissa kivennäismaan päällä on liejukerros. Ritosuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 81 % ja sara - valtaisia noin 19 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 5 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS (51 %),

61 SC (9 %) ja S sekä ErS (8 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, pintakerrokse n 3,2 ja pohjakerroksen 6,5. Suon alkupää on pitkälle maatunu t lähes pinnasta pohjaan asti, muualla maatuneisuus vaihtelee jon - kin verran. Kerrostuman pinnalla on ohut yhtenäinen rahkakerros (kuva 54). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (4,0 %). Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen, keskiarvo 2,1 Vesipitoisuuden ja kuivatilavuuspainon keskiarvot ovat 92,4 % ja76kg/m 3, Tehollisen lämpöarvon keskiarvo on 21,2 MJ/kg (taulukko 16). Ritosuossa on turvetta yli metrin syvyisellä alueella noi n 1,4 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 1, 0 milj. m 3, Ritosuo soveltuu kohtalaisen hyvin polttoturvetuotantoon, joskin suon saarekkeisuus ja hieman alhainen kuivatilavuuspain o ovat lieviä haittatekijöitä. Tuotantoon soveltuvan alueen

62 pinta-ala on noin 35 ha ja tällä alueella on noin 0,9 milj. suo-m 3 hyödyntämiskelpoista turvetta. 27. Ritosuo II (kl , x = 6940,5, y = 526,8) sijaitsee noin 11 km Tuupovaaran kirkolta luoteeseen. Suo rajoittuu hiekka- ja moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 53). Pinta-ala on noin 25 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a noin 14 ha ja yli kanden metrin 2 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskustassa RR- j a TRmu, reunoilla VK. Puusto on keskitiheästä tiheään, kehitys - luokka 2-3. Reunoilla puusto on järeämpää. Suoalasta on

63 ojitettu 100 Kuivatusmandollisuudet ovat erittäin hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 m. Tästä on pintakerrosta 0,2 m ja pohjakerrosta 1,8 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa kivinen hiekkamoreeni. Ritosuo II :n turpeet ovat 100 % :sti rahkavaltaisia. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 5 3 Yleisimmät turvelajit ovat LS (53 %), S (39 %) ja NS ( 4% ). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,4, pintakerrokse n 2,5 ja pohjakerroksen 8,0. Turve on tasaisesti pitkälle maatunutta runsaasti puunjäännöksiä sisältävää rahkaturvetta. Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (6,9 %). Liekoja on paljon. Ritosuo II :ssa on turvetta noin 0,4 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,3 milj. m 3 ja yli kanden metri n syvyisellä alueella noin 0,05 milj. m 3

64 . 8 8 Ritosuo II :n turve soveltuu runsasta liekomäärää lukuunot - tamatta melko hyvin polttoturvetuotantoon, mutta alue on pien i (noin 10 ha) ja turvekerros ohuehko (turvemäärä noin 0,2 milj. suo-m 3 ). Toisaalta se sijaitsee lähellä Ritosuo I :tä, joka on isompi. 28. Vilvassuo (kl , x = 6939,7, y = 529,3) sijaitsee noin 5 km Tuupovaaran kirkolta pohjoiseen. Suo rajoittu u luoteis- ja kaakkoisosissa järviin, muualla hiekka ja moreenimaastoon sekä Tuupovaaran aseman alueeseen (kuva 55). Kulkuyhteydet ovat erinomaiset. Pinta-ala on noin 90 ha, mistä on yl i metrin syvyistä aluetta noin 23 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon eteläosassa KGRmu, kes - kiosassa SNmu ja LRmu ja luoteisosassa vatk. Puusto on vaihtelevaa, suon keskiosa on avointa, muualla puusto on harvasta tiheään, kehitysluokaltaan 2-3. Suoalasta on ojitettu 100 %. Kuivatus - mandollisuudet ovat melko huonot, osa suosta on tulvanalaist a aluetta. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,4 m. Tästä on pintakerrosta 0,1 m ja pohjakerrosta 1,3 m. Suon pohja on muo - doltaan tasainen, joskin suo on saarekkeinen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka. Vilvassuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 93 %, saraval - taisia noin 6 % ja ruskosammalvaltaisia noin 1 %. Puunjäännöksi ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 45 %. Yleisimmät turve - lajit ovat LS (26 %), CS (20 %), LCS (19 %) ja S (17 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5, pintakerrokse n 2,4 ja pohjakerroksen 6,8. Turve on tasaisesti pitkälle maatu - nutta pinnasta pohjaan. Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,0-0,5 m (7,4 %). Vilvassuossa on turvetta noin 1,0 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,3 milj. m 3. Suo ei saarekkei - suutensa ja turvekerrostuman ohuuden vuoksi sovellu turvetuotan - toon. 29. Iso Kiimasuo (kl , x = 6913,2, y = 541,5) si - jaitsee noin 23 km Tuupovaaran kirkolta etelään. Varsin saarek - keinen ja landekkeinen suo rajoittuu moreenipeitteisiin jyrkähköihin mäkiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 56). Pinta-ala

65 on noin 120 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 90 ha ja yli kanden metrin 55 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa RR- j a TRmu, eteläreunoilla IRmu. Pohjoisosissa esiintyy PSRmu ja VKmu. Puusto on vaihtelevaa, yleensä keskitiheää, kehitysluokaltaa n 1-2. Suoalasta on ojitettu 100 Kuivatusmandollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,3 m. Tästä o n pintakerrosta 0,8 m ja pohjakerrosta 2,5 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen, joskin suo on saarekkeinen, ja sen maalaji on pää - asiassa hiekka.

66 91 Iso Kiimasuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 73 %, sara - valtaisia noin 26 % ja ruskosammalvaltaisia noin 1 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 7 %. Yleisimmä t turvelajit ovat CS (27 %), SC (18 %), ErS (17 %) ja S (11 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 6,2. Paikoin pinnalla on paksuhkokin maa - tumaton rahkakerros, mutta yleensä maatuneisuuslinssit vaihtele - vat keskinkertaisesta pitkälle maatuneisiin (kuvat 57 ja 58). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (3,8 %). Turpeen tuhkapitoisuus on melko alhainen, keskiarvo on 2,4 %. Ve - sipitoisuuden ja kuivatilavuuspainon keskiarvot ovat 90,2 % j a 90 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo kasvaa syvyyden myötä, keski - arvo on 21,1 MJ/kg (taulukko 17). Iso Kiimasuossa on turvetta noin 3,9 milj. m3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 2,9 milj. m 3 ja yli kah - den metrin syvyisellä alueella noin 1,9 milj. m 3. Iso Kiimasuo soveltuu kohtalaisen hyvin polttoturvetuotantoon, joskin haittana on suon saarekkeisuus. Kolmen tuotan - toon soveltuvan altaan yhteenlaskettu pinta-ala on noin 70 ha ja tällä alueella on noin 1,9 milj. suo- m 3 hyödynnettävissä ole - vaa turvetta. 30. Kiimavaaransuo (kl , x = 6912,4, y = 540,5 ) sijaitsee noin 34 km Tuupovaaran kirkolta etelään. Suo rajoittuu pohjoisessa alavaan, muualla jyrkkärinteiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät (kuva 56). Pinta-ala on noin 50 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 35 h a ja yli kanden metrin 25 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat TR- ja IRmu. Suon pohjois - osassa esiintyy LKN ja reunaosat yleensä ovat KGRmu. Pohjoisos a on aukeaa, muuten puusto on harvasta keskitiheään, kehitysluokal - taan 2. Suoalasta on ojitettu 90 %, pohjoisosa on ojittamaton. Kuivatusmandollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,6 m. Tästä on pintakerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 2,0 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa siltti. Liejuker - ros peittää yleensä kivennäismaan. Kiimavaaransuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 86 % ja

67 saravaltaisia noin 14 Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 3 Yleisimmät turvelajit ovat CS (28 %), Er S (20 %), S (17 %) ja SC (7 %). Suon eteläosan turvekerrostum a on rahkavaltaisempi kuin pohjoisosan. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 6,3. Maatumaton pintakerros on ohut j a hyvin paikoittainen, muuten maatuneisuusstratigrafia on hyvi n vaihteleva (kuva 59). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,0-0,5 m (2,5 %). Turpeen tuhkapitoisuuden keskiarvo on 3,1 Vesipitoisuus

68 on hieman keskimääräistä pienempi ja kuivatilavuuspaino vastaavasti suurempi, keskiarvot 88,2 % ja 107 kg/m 3, Turpee n tehollinen lämpöarvo on melko hyvä, keskiarvo 21,4 MJ/kg (tau - lukko 18). Kiimavaaransuossa on turvetta noin 1,3 milj. m 3, mistä o n yli metrin syvyisellä alueella noin 0,9 milj. m 3 ja yli kande n metrin syvyisellä alueella noin 0,7 milj. m 3. Kiimavaaransuo soveltuu hyvin polttoturvetuotantoon, jos - kin se edellyttää suon pohjoisosassa olevan pienehkön lamme n kuivatusta. Tuotantokelpoinen pinta-ala on noin 35 ha sisältäen noin 0,7 milj. suo-m 3 hyödyntämiskelpoista turvetta.

69 Ratilansuo (kl , x = 6933,4, y = 532,0) si - jaitsee noin 2 km Tuupovaaran kirkolta pohjoiseen. Saarekkeine n suo rajoittuu loivasti kohoaviin moreenipeitteisiin mäkiin. Kul - kuyhteydet ovat hyvät (kuva 60). Pinta-ala on noin 80 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 55 ha ja yli kanden metri n 18 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat linjastoalueella TR- ja IRmu, hajapistealue on lähinnä KR- ja VKmu. Puusto on keskitiheää, kehitysluokaltaan 2-3, reunoilla tiheämpää ja järeämpää. Suoalas - ta on ojitettu 100 %. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,3 m. Tästä on pintakerrosta 0,7 m ja pohjakerrosta 1,6 m. Suon pohja on muodol - taan tasainen, vaikka suo on saarekkeinen, ja sen maalaji on pää - asiassa kivinen hiekkamoreeni. Ratilansuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 91 % ja sara - valtaisia noin 9 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 13 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS (22 %), S (21 %) ja LS (11 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9, pintakerroksen 3,2 ja pohjakerroksen 7,0. Suon pintaa peittää yhtenäinen ohuehko maatumaton rahkakerros, sen alla maatuneisuus kasvaa epäsään - nöllisin kerroksin (kuva 61 ja 62). Pintakerros (noin 0,5 m) o n ErS- ja TrS-turvetta, syvemmällä pääasiassa CS-turvetta. Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (4,9 %). Turpeen tuhkapitoisuus on melko pieni, keskiarvo 2,3 %. Vesipitoisuuden ja kuivatilavuuspainon keskiarvot ovat 89,3 % j a 95 kg/m3. Tehollinen lämpöarvo (keskiarvo) on 21,9 MJ/kg (tau - lukko 1 9). Ratilansuossa on turvetta noin 1,7 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 1,2 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,5 milj. m 3. Ratilansuo soveltuu saarekkeisuutensa vuoksi useampana pie - nenä tuotantoalueena kohtalaisen hyvin polttoturvetuotantoo n alueen yhtenäisen pinta-alan ollessa noin 35 ha. Hyödyntämis - kelpoista turvetta tällä alueella on noin 0,6 milj. suo-m 3.

70 Kyhönsuo (kl , x = 6924,2, y = 547,1) sijaitsee noin 25 km Tuupovaaran kirkolta itään. Suo rajoittuu jyrkästi kohoaviin moreenipeitteisiin mäkiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 63). Pinta-ala on noin 175 ha, mistä on yli metrin syvyis - tä aluetta noin 150 ha ja yli kanden metrin 120 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat A-linjastolla erilaiset nevatyypit (SIN, SN, KN ja RN) B-linjastolla KER. Reunoilla esiintyy paikoin TR. Suo on pääosaltaan aukeaa, vain B-linjaston luoteisosassa on harvaa puustoa, kehitysluokaltaan 2. Suoalasta o n ojitettu 1 %, eli vain reunat. Kuivatusmandollisuudet ovat huonot ; suon pinnan vietto on pieni ja Kyhönpuro on helposti tulvi - va. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,3 m. Tästä o n pintakerrosta 2,0 m ja pohjakerrosta 1,3 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa kivinen hiekkamoreeni. Liejua esiintyy yleisesti (kuvat 64 ja 65). B-altaan luoteisos a on saarekkeinen.

71 Kyhönsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 80 % ja sara - valtaisia noin 20 Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 3 Yleisimmät turvelajit ovat CS (40 %), S (16 %), SC (10 %) ja ErS (9 %). Turvekerrostuman keskimaatunaisuus on 4,4, pintakerrokse n 3,1 ja pohjakerroksen 6,3. Kerrostuman pinnalla on noin metri n paksuinen maatumaton kerros, jonka alla maatuneisuus vaihtele e epäsäännöllisesti (kuvat 64 ja 65). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 1,0-1,5 m (3,0 %). Turvekerrostuman tuhkapitoisuus vaihtelee jonkin verran, keskiarvon jäädessä kuitenkin alhaiseksi : 2,6 Vesipitoisuu s on suuri ja kuivatilavuuspaino vastaavasti pieni : keskiarvot 94,2 % ja 52 kg/m 3, Tehollinen lämpöarvo on melko alhainen : keskiarvo 19,4 MJ/kg_(taulukko 20). Kyhönsuossa on turvetta noin 5,5 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 4,9 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 4,1 milj. m 3. Kuivatusvaikeuksie n ja paksun heikosti maatuneen pintakerroksen takia suo ei kelpa a polttoturvetuotantoon. Pintakerroksesta ei ole saatavissa hyvälaatuista kasvuturvetta turvelajivaihteluiden vuoksi. Luonnontilaisena ja hyvänä marjasuona Kyhönsuo soveltuu luonnonsuojelu - kohteeksi.

72 Linnansuo on laaja landekkeinen ja saarekkeinen keidassuo - kompleksi (noin 2170 ha) ulottuen Koveron kylän luota länteen, kunnanrajalle asti. Etelässä siihen liittyvät rajatta Aukearim - pi (n :o 9) ja Rajasuo (n :o 8). Suoalueen keski- ja pohjoisosassa on Vapon turvetyömaa. Tässä tutkimuksessa käsitellään tuotantoalueiden ulkopuo - lisia alueita (n :ot ja 44-45). C- ja D-linjastoje n alueella (n :ot 44 ja 45) on käytetty hyväksi Vapon linjastoj a ja ne on tutkittu harvalla pistevälillä. 33. Linnansuo, E-linj. ( , x = 6934,5, y = 522,0 ) sijaitsee noin 13 km Tuupovaaran kirkolta luoteeseen. Suo rajoittuu pohjoisessa suokompleksin läpi virtaavaan Koskutjärveen, etelässä Huosiovaaraan, idässä ja lännessä hiekka- ja moreenimai - hin (kuva 69). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Pinta-ala on noi n 190 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 120 ha ja yl i kanden metrin 70 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa RN, joe n varrella KGK. Linjaston koillisosa on RIN. Linjaston eteläosan keskusta on RR- ja TRmu, reunat VK- ja KRmu. Suoalasta o n ojitettu 50 %, eli linjaston eteläosa. Kuivatusmandollisuude t ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m. Tästä on pintakerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 1,5 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka. E-linjastolla on rahkavaltaisia turpeita noin 69 %, sara - valtaisia noin 29 % ja ruskosammalvaltaisia noin 2 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on vain 4 %. Yleisemmät turvelajit ovat ErS (26 %), S (17 %), SC (15 %) ja CS (14 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, pintakerrokse n 2,4 ja pohjakerroksen 6,6. Pinnalla on noin puolen metrin pak - suinen maatumaton rahkakerros, sen alla pitkälle maatunutta j a pohjalla keskinkertaisesti maatunutta CS- ja SC-turvetta (kuva t ) Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (2,8 %). Kokonaisuutena ottaen liekoisuus on alhainen. Pisteellä E 800 turpeen tuhkapitoisuus on yleensä all e 2 % (ka 3,0 %), vesipitoisuus keskimäärin 89,5 % ja lämpöarvo kohtalaisen korkea : ka 21,6 MJ/kg (taulukko 21).

73 E-linjaston alueella on turvetta noin 3,4 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 2,5 milj. m3 ja yli kande n metrin syvyisellä alueella noin 1,8 milj. m 3, Alue soveltuu melko hyvin polttoturpeen tuotantoon ja rahkaneva- ja rahkarämealueilta on saatavissa kohtalaisen hyvää kasvuturvetta. Polttoturvetuotantoon sopivaa aluetta on noin 70 ha, jonka turvemäärä o n noin 1,5 milj. m 3, Haittoina ovat paikoin alhainen maatuneisuu s ja vaihteleva kerrosjärjestys. Kasvuturvetta on saatavissa noi n 30 ha :n alalta, jonka turvemäärä on noin 0,25 milj. m 3, 34. Linnansuo, F-linj. ( , x = 6935,5, y = 521,6 ) sijaitsee noin 12 km Tuupovaaran kirkolta luoteeseen. Suo rajoittuu etelä- ja itäosistaan Koskutjokeen, pohjoisessa rautatiehe n ja muualla suokompleksin muihin osiin (kuva 69). Kulkuyhteyde t ovat huonot. Pinta-ala on noin 95 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 45 ha. Vallitsevana suotyyppinä on RN. Pisteiden F 600- F 90 0 välillä esiintyy SIN. Suon lounaisosa on RR ja TR. Saarekkeiden

74 reunat ovat KGR. Suo on suurimmalta osalta avointa, lounaisosassa on keskitiheää taimikkoa. Suoalasta on ojitettu 5 % el i lounaisosa. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 m. Tästä on pintakerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 0,9 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka. F-linjastolla on rahkavaltaisia turpeita noin 97 % ja sa - ravaltaisia noin 3 Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden ko - konaisosuus on 4 Yleisimmät turvelajit ovat S (53 %), Er S (16 %) ja CS (15 %).

75 11p Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, pintakerrokse n 1,8 ja pohjakerroksen 7,0. Puolet ohuesta kerrostumasta on maa - tumatonta pintakerrosta (S-t). Toinen puoli on pitkälle maatunutta pohjakerrosta (ErS- ja CS-t). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (7,0 %). F-linjaston alueella on turvetta noin 1,3 milj. m 3, mist ä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,7 milj. m 3. Alue e i sovellu polttoturvetuotantoon paksun pintakerroksen ja ohuen tur - vekerroksen vuoksi. Linjaston yli metrin syvyisen alueen pintakerroksesta on saatavissa melko hyvää kasvuturvetta. Tuotantokelpoinen alue on noin 35 ha ja sen turvemäärä noin 0,21 milj. suo-m Linnansuo, G-linj. (kl , x = 6936,5, y = 523,0 ) sijaitsee noin 17 km Tuupovaaran kirkolta luoteeseen. Suo rajoittuu etelässä rautatiehen, pohjoisessa ja idässä jyrkkiin mäkiin, lännessä Linnansuon muihin altaisiin (kuva 69). Kulkuyhteyde t ovat huonot. Pinta-ala on noin 75 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 20 ha ja yli kanden metrin 2 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa RN ja RNmu, itäosissa RR- ja TRmu ja länsiosassa ptk sekä RRmu. Linjaston loppupään pohjoispuoli on KERmu. Suo on suurelta osin avointa, vain suon itäosassa on harvaa taimikkoa. Suoalasta on ojitettu 80 %, suon länsiosassa on ojittamaton alue. Kuivatusmandollisuu - det ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 m. Tästä on pintakerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 0,9 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka. F-linjaston turvekerrostuma on rahkavaltainen. Puunjään - nöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 26 %. Yleisimmä t turvelajit ovat S (45 %), LS (26 %) ja ErS (19 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, pintakerrokse n 2,2 ja pohjakerroksen 8,0. Puolet ohuesta kerrostumasta on maa - tumatonta pintakerrosta ja puolet pitkälle maatunutta pohjakerrosta (ErS- ja LS-t). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (8,8 %). G-linjastolla on turvetta noin 0,9 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,3 milj. m 3 ja yli kanden metrin

76 syvyisellä alueella noin 0,04 milj. m 3. Turvekerrostuman ohuu - den vuoksi alue ei sovellu polttoturvetuotantoon. Pintakerrok - sen vaihtelevuuden vuoksi siitä ei ole saatavissa hyvälaatuista kasvuturvetta. 36. Linnansuo, H-linj. ( , x = 6935,5, y = 523,0 ) sijaitsee noin 12 km Tuupovaaran kirkolta luoteeseen. Suo rajoittuu pohjoisosassa Koskutjärveen ja etelä- sekä kaakkoisosas - sa jyrkkiin hiekka- ja moreenimäkiin. Idässä kapea hiekkakanga s erottaa suon Haapajärvestä. Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 19). Pinta-ala on noin 150 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a noin 45 ha ja yli kanden metrin 25 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon pohjoisosassa RN j a kaakkoisosassa IR- ja RRmu. Suon luoteisosassa esiintyy LKNmu, IRmu ja KGR. Linjaston loppupää on avointa, suon itäosissa puus - to on keskitiheää, kehitysluokaltaan 2-3. Suoalasta on ojitet - tu 50 %. Kuivatusmandollisuudet ovat erinomaiset. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m. Tästä on pintakerrosta 0,7 m ja pohjakerrosta 1,4 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka ja silt - ti. H-linjastolla on rahkavaltaisia turpeita noin 92 % ja sa - ravaltaisia noin 8 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden ko - konaisosuus on 9 %. Yleisimmät turvelajit ovat S (33 %), C S (28 %) ja ErS (17 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, pintakerrokse n 2,5 ja pohjakerroksen 7,1. Linjaston alkua lukuunottamatta o n suon pinnalla yhtenäinen, noin puolen metrin paksuinen maatuma - ton rahkakerros, jonka alla maatuneisuus kasvaa pohjaan päi n (kuvat 70 ja 71). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (3,6 %). Aivan pohjaosaa lukuunottamatta on turpeen tuhkapitoisuu s alhainen ; ka 1,7 % (taulukko 22). Vesipitoisuus on keskimä ä räinen : ka 90 %, kuiva-ainemäärä kohtalainen : ka 101 kg/m3 j a lämpöarvo melko hyvä : 21,5 MJ/kg. H-linjastolla on turvetta noin 2,8 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 1,0 milj. m3 ja yli kanden met - rin syvyisellä alueella noin 0,7 milj. m 3.

77 11 4 Linjaston alku- ja keskiosasta soveltuu polttoturvetuotan - toon noin 35 ha :n alue, jolla on hyödyntämiskelpoista turvett a noin 0,6 milj. suo-m 3. Melko hyvää kasvuturvetta on saataviss a keski- ja pohjoisosasta noin 25 ha :n alueelta, jonka pintakerroksen turvemäärä on noin 0,20 milj. suo-m Linnansuo, I-linj. (kl , x = 6938,0, y = 526,0) sijaitsee noin 11 km Tuupovaaran kirkolta luoteeseen. Suo rajoittuu alaviin hiekkakankaisiin, pohjoisessa Vapon tur - vetuotantoalueeseen. Suon eteläpuolella on Jänisjoki (kuva 72). Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät. Pinta-ala on noin 125 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 3 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat selkälinjan pohjoispuolella KERoj/mu, eteläpuolella LKN- ja RNoj. Suon reunaosat ova t KERoj/mu. Suo on avoin, reunoilla puusto on harvaa, kehitysluokaltaan 1-2. Suoalasta on ojitettu noin 70 %. Kuivatusmandolli - suudet ovat erinomaiset. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,2 m. Tästä on pintakerrosta 0,4 m ja pohjakerrosta 0,8 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka. I-linjastolla on rahkavaltaisia turpeita noin 72 % ja sa - ravaltaisia noin 28 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden ko - konaisosuus on 0 %. Yleisimmät turvelajit ovat ErS (34 %), ErCS (20 %) ja ErSC (18 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, pintakerrokse n 2,5 ja pohjakerroksen 6,8. Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (3,5 %). I-linjastolla on turvetta noin 0,9 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,03 milj. m 3. Alueella ei ol e merkitystä turvetuotannolle.

78 Linnansuo, J-linj. ( , x = 6939,5, y = 525,0 ) sijaitsee noin 11 km Tuupovaaran kirkolta luoteeseen. Suo rajoittuu lännessä ja idässä hiekkakankaisiin, pohjoisessa moreenimaihin. Eteläosassa on yhteys Linnansuon kompleksiin. Pohjois - osassa on Tervalampi. Kulkuyhteydet ovat erinomaiset (kuva 72). Pinta-ala on noin 55 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a noin 33 ha ja yli kanden metrin 24 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskustassa RR- j a KERmu, paikoin IRmu. Suon reunaosat ovat KGRmu. Puusto on harvaa tai keskitiheää taimikkoa. Suoalasta on ojitettu 100

79 116 Kuivatusmandollisuudet ovat suon pohjoisosassa hyvät, eteläosas - sa kohtalaisen hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,6 m. Tästä o n pintakerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 2,0 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka. J-linjastolla on rahkavaltaisia turpeita noin 98 % ja sa - ravaltaisia noin 2 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden ko - konaisosuus on 3 %. Yleisimmät turvelajit ovat S (48 %), Er S (33 %) ja CS (12 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4, pintakerrokse n 2,6 ja pohjakerroksen 7,5. Pinnalla on noin puolen metrin pak - suinen heikosti maatunut S- ja ErS-kerros, sen alla sama turve - laji on tasaisesti pitkälle maatunutta (kuva 74). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (3,0 %). Turpeen tuhkapitoisuus on varsin alhainen (ka 1,3 %), vesi - pitoisuus keskimääräinen (ka 90 %), kuiva-ainemäärä melko korke a (ka 94 kg/ m 3 ) ja lämpöarvo melko hyvä (ka 20,7 MJ/kg) (taulukk o 23). J-linjastolla on turvetta noin 1,4 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,9 milj. m 3 ja yli kanden metri n syyvisellä alueella noin 0,7 milj. m 3. Alue sopii hyvin polttoturpeen tuotantoon. Keskustan pintakerroksesta on saataviss a tyydyttävää kasvuturvetta. Polttoturvetuotantoon sopiva alue o n noin 30 ha, ja sen hyödyntämiskelpoinen turvemäärä 0,5 milj. suo-m 3. Kasvuturvetuotantoon sopiva alue on noin 20 ha ja hyödyntämiskelpoinen turvemäärä noin 0,12 milj. suo-m' Linnansuo, K-linj. (kl , x = 6937,7, y = 524,7 ) sijaitsee noin 12 km Tuupovaaran kirkolta luoteeseen. Suo rajoittuu etelässä Jänisjoen rantavalleihin, pohjoisessa ja länness ä mataliin hiekkakankaisiin ja idässä moreenimaihin ja suokomplek - siin. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät (kuva 72). Pintaala on noin 115 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noi n 18 ha ja yli kanden metrin 3 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa TR-, RR - ja IRmu ja pohjoisosassa KERmu. Laajat reuna-alueet ovat KGRmu. Reunaosien puusto on keskitiheää tai tiheää taimikkoa, keskiosa t taas harvaa vajaatuottoista taimikkoa. Suoalasta on ojitettu 100%.

80 Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,4 m. Tästä on pintakerrosta 0,4 m ja pohjakerrosta 1,0 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka. K-linjastolla on rahkavaltaisten turpeiden osuus turve laj it ovat S (64 %), ErS (31 %) ja NS (4 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9, pintakerrokse n 2,3 ja pohjakerroksen 7,5. Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 1,0-1,5 m (4,9 %). K-linjastolla on turvetta noin 1,1 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,2 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,1 milj. m 3. Pohjoiskulman pieni yli kanden metrin syvyinen alue sopii jo toimivan tuotantoaluee n jatkeeksi mutta muualla turvekerros on liian ohut tuotantotarkoituksiin.

81 Linnansuo, L-linj. (kl , x = 6936,5, y = 524,5) sijaitsee noin 11 km Tuupovaaran kirkolta luoteeseen. Suo rajoittuu lännessä jyrkkärinteiseen Haarakankaaseen, kaakossa Jänisjokeen, idässä Kuuspuroon ja sen rantahiekkoihin se - kä pohjoisessa suokompleksiin (kuva 72). Kulkuyhteydet ovat hei - kohkot. Pinta-ala on noin 50 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 20 ha ja yli kanden metrin 2 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa IRmu, reu - naosissa KGRmu. Puusto on keskitiheää tai tiheää, kehitysluokal - taan 2. Suoalasta on ojitettu 100 %. Kuivatusmandollisuude t ovat erinomaiset. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m. Tästä on pintakerrosta 0,4 m ja pohjakerrosta 1,2 m. Suon pohja on muo - doltaan tasainen jasen maalaji on pääasiassa hiekka. L-linjastolla on rahkavaltaisten turpeiden osuus 100 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 3 %. Ylei - simmät turvelajit ovat S (77 %), CS (10 %) ja ErS (9 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1, pintakerrokse n 2,1 ja pohjakerroksen 7,6. Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (7,9 %). L-linjastolla on turvetta noin 0,6 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,3 milj. m3 ja yli kanden met - rin syvyisellä alueella noin 0,1 milj. m 3. Suo ei turvekerros - tuman ohuuden vuoksi sovellu tuotantoon. 41. Kannelsuo (kl , x = 6929,0, y = 546,0) sijaitsee noin 23 km Tuupovaaran kirkolta itään. Suo rajoittuu lähe s kauttaaltaan moreenipeitteisiin mäkiin. Lännessä on Kanneljärv i ja etelässä Majalampi. Suo on hyvin saarekkeinen. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät (kuva 75). Pinta-ala on noin 205 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 155 ha ja yli kanden metrin 105 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat A-linjaston keski- ja poh - joisosassa RN- ja SNmu. B-linjaston länsiosassa esiintyy SINoj, keskiosissa KERmu ja itäosissa RRoj. C-linjaston suotyypi t ovat pääosin RRoj/mu. Nevatyypit ovat avoimia, muualla puust o on harvaa, kehitysluokaltaan 1 tai 6. Suoalasta on ojitett u 90 %, A-linjaston eteläpäässä on ojittamaton alue. Kuivatus - mandollisuudet ovat viereisen vesistön vedenpinnan suuren

82 125 vaihtelun vuoksi epävarmat, mutta joka tapauksessa huonot. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,8 m. Tästä on pintakerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 2,2 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka. Kannelsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 59 % ja sara - valtaisia noin 41 %. Puunjäännöksiä sisältäviä turpeita ei ole. Yleisimmät turvelajit ovat SC (29 %), CS (28 %), ErS (10 %) j a ErSC (8 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, pintakerrokse n 2,5 ja pohjakerroksen 6,2. Suon pinnalla on lähes yhtenäinen noi n puolen metrin paksuinen maatumaton rahkakerros, jonka alla pitem - mälle maatuneet turvekerrokset vaihtelevat (kuvat 76-79). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (2,0 %). Kannelsuossa on turvetta noin 5,7 milj. m3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 4,4 milj. m 3 ja yli kanden metri n syvyisellä alueella noin 3,3 milj. m 3. Kuivatusvaikeuksien vuoksi Kannelsuo ei sovellu turvetuo - tantoon. 42. Kiimasuo ( , x = 6927,0, y = 539,5) sijaitse e noin 15 km Tuupovaaran kirkolta itään. Suo rajoittuu loivahkoihin moreenipeitteisiin mäkiin. Kulkuyhteydet ovat melko heiko t (kuva 80). Pinta-ala on noin 95 ha, mistä on yli metrin syvyist ä aluetta noin 70 ha ja yli kanden metrin 35 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat TRmu ja RRmu, laidoill a myös IRmu ja KGRmu. Puusto on harvaa tai keskitiheää, kehitys - luokaltaan 2-3. Suoalasta on ojitettu 80 %, luoteiskeskiosa o n luonnontilainen. Kuivatusmandollisuudet ovat erinomaiset, mutt a pohjan epätasaisuuden vuoksi osa altaiden pohjista saattaa jääd ä kuivumatta. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,8 m. Tästä o n pintakerrosta 0,7 m ja pohjakerrosta 2,1 m. Suon pohja on muodol - taan epätasainen ja sen maalaji on pääsiassa hiekka ja hiekkamoreeni. Suo on erittäin saarekkeinen. Kiimasuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 73 % ja saraval - taisia noin 27 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais - osuus on 7 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS (26 %),ErCS (10 % ) ja ErS (8 %). Turvelajien. vaihtelu on runsasta (kuvat 81 ja 82).

83 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 6,4. Maatumaton pintakerros puuttuu lähe s täysin ja pitemmälle maatuneet turvekerrokset vaihtelevat levottomasti (kuvat 81 ja 82). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (1,4 %). Kiimasuossa on turvetta noin 2,7 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 2,0 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 1,2 milj. m 3, Kiimasuo soveltuu kohtalaisen hyvin polttoturvetuotantoon. Hankaluutena on lähinnä suon saarekkeisuus sekä pohjan epätasaisuus. Tuotantoon soveliaat alueet ovat suon länsi- ja eteläos a sekä erillisenä alueena koillisallas. Yhteenlaskettu tuotantopinta-ala on noin 45 ha sisältäen noin 1 milj, suo-m 3 hyödynnettävissä olevaa turvetta.

84 Kiimarimpi (kl , x = 6945,7, y = 529,5) sijaitsee noin 22 km Tuupovaaran kirkolta pohjoiseen. Suo rajoit - tuu loivasti kohoaviin moreenipeitteisiin mäkiin. Suon pohjois - osa kuuluu Enon kuntaan (kuva 83). Kulkuyhteydet ovat heikot. Pinta-ala on noin 85 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a noin 75 ha ja yli kanden metrin 45 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa IR- j a TRmu, etelä- ja pohjoisosissa PSRmu sekä suon reunaosissa myö s KGRmu. Puusto on pääosin keskitiheää, kehitysluokaltaan 2. Suo - alasta on ojitettu 100 %. Kuivatusmandollisuudet ovat kohtalai - sen hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,2 m. Tästä o n pintakerrosta 0,1 m ja pohjakerrosta 2,1 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreeni, sy - vimmissä kohdissa on turpeen alla liejukerros. Kiimarimmessä on rahkavaltaisia turpeita noin 84 % ja sara - valtaisia noin 16 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 5 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS (44 %), S (20 %), SC (15 %) ja ErS (10 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5, pintakerrokse n 3,1 ja pohjakerroksen 6,7. Turve on suhteellisen tasaisesti pit - källe maatunutta pinnasta pohjaan (kuva 84). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (5,3 %). Kiimarimmessä on turvetta noin 1,9 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 1,7 milj. m 3 ja yli kanden metri n syvyisellä alueella noin 1,2 milj. m 3. Kiimarimpi soveltuu melko hyvin polttoturvetuotantoon. Tuotantoon sovelias pinta-ala on noin 55 ha sisältäen noin 0, 9 milj. suo-m 3 hyödyntämiskelpoista turvetta. 44. Linnansuo, C-linj. (kl , x = 6937,2, y = 521,8 ) sijaitsee noin 15 km Tuupovaaran kirkolta luoteeseen. Suo rajoittuu etelässä rautatiehen ja lännessä jyrkkärinteisiin moreenimä - kiin. Muualla on ympärillä saarekkeista Linnansuo-kompleksi a (kuva 69). Kulkuyhteydet ovat melko huonot. Pinta-ala on noin 225 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 200 ha ja yl i kanden metrin 130 'ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskustan länsiosassa

85 132 KERoj/mu. Reunoille mentäessä esiintyy laajoja RRmu-alueita. Pohjoisosassa on IR- ja itäosassa KERmu. Suoalasta on ojitett u 100 %. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,4 m. Tästä o n pintakerrosta 0,5 m ja pohjakerrosta 1,9 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreeni. Rahkavaltaisia turpeita on noin 92 % ja saravaltaisia noin 8 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 8 %. Yleisimmät turvelajit ovat S (36 %), ErS (30 %) ja CS (8 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8, pintakerrokse n 3,0 ja pohjakerroksen 6,5. Pinnalla on ohut maatumaton rahkakerros, sen alla maatuneisuus kasvaa kerrosten vaihdellessa ion - kin verran. Pääosa kerrostumasta on S- ja ErS-turvetta (kuva 85). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (2,5 %). Turpeen tuhkapitoisuus on varsin alhainen (ka 1,1 %), ve - sipitoisuus vaihtelee kerroksittain, kuiva-ainemäärä on vaihte - leva ja lämpöarvo melko hyvä (taulukko 24). C-linjastolla on turvetta noin 5,4 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 4,8 milj. m 3 ja yli kanden met - rin syvyisellä alueella noin 3,6 milj. m3. Alue soveltuu kohtalaisen hyvin polttoturvetuotantoon. Haittoina on maatuneisuuden ja kuiva-ainemäärän kerroksittainen vaihtelu. Myös saarekkeisuus on paikoin haittana. Tuotantokelpoinen alue on noin 130 ha ja sen turvemäärä noin 2,8 milj. suo-m 3. Pintakerroksesta ei ole saatavissa hyvälaatuista kasvu - turvetta. 45. Linnansuo, D-linj.(kl , x = 6936,1, y = 521,2 ) sijaitsee noin 21 km Tuupovaaran kirkolta luoteeseen. Suo rajoittuu pohjoisosastaan rautatiehen, muualla Linnansuon suokomp - leksiin (kuva 69). Kulkuyhteydet ovat huonot. Pinta-ala on noin 225 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 200 ha ja yl i kanden metrin 105 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa KERmu, keskio - san eteläpäässä RN. Laidoilla esiintyy RR ja TR. Suoalasta on ojitettu 60 %, linjastoalueen eteläosa on luonnontilainen. Kui - vatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,2 m. Tästä on pintakerrosta 0,5 m ja pohjakerrosta 1,7 m. Suon pohja on

86 muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka. D-linjastolla on rahkavaltaisia turpeita noin 84 %, sara - valtaisia noin 15 % ja ruskosammalvaltaisia noin 1%. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 5 Yleisimmä t turvelajit ovat ErS (24 %), S (22 %), CS (20 %) ja SC (7 %). Linjaston alkuosassa on turvekerrostuman keskiosassa saravaltaista turvetta. Linjaston keski- ja loppuosassa on turve pääosalta rahkavaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, pintakerrokse n 2,7 ja pohjakerroksen 6,2. Maatuneisuuden kerroksittainen vaihtelu on runsasta (kuva 86 ja taulukko 25). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (3,0 %). Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen (ka 1,7 %). Vesipitoisuu s on kerrostuman pohjaosassa alhainen ja kuiva-ainemäärä suuri.

87 Lämpöarvo on kohtalaisen korkea (ka 21,2 MJ/kg). D-linjastolla on turvetta noin 4,6 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 4,3 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 2,7 milj. m 3, Linjaston alueen yl i kanden metrin syvyinen alue soveltuu kohtalaisesti polttoturpee n tuotantoon ; haittoina ovat turvekerrostuman turvelajien ja maatuneisuuden epähomogeenisuus, saarekkeisuus ja huonot kulkuyhteydet. Tuotantokelpoinen alue on noin 100 ha ja sen tuotantokelpoinen turvemäärä noin 2,0 milj. suo-m 3. Hyvälaatuista kasvuturvetta ei juurikaan ole saatavissa.

88 Lotinasuo (kl , x = 6927,6, y = 534,0) sijaitsee noin 5 km Tuupovaaran kirkolta etelään. Suo rajoittuu itäosastaan jyrkästi kohoaviin hiekka- ja moreenimäkiin, eteläss ä Mökkivaaransuohon, muualla loiviin moreenimäkiin. Kulkuyhteyde t ovat hyvät (kuva kts Mökkivaaransuo, s. 68). Pinta-ala on noi n 35 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 15 ha ja yl i kanden metrin 5 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon eteläosissa VK-, KR - ja RHKmu. Suon keskiosat ovat PSRmu ja luoteisosa kh. Suon laitaosat ovat KR- ja VKmu. Puusto on keskitiheää, kehitysluokaltaan 2, laidoilla 3-4. Suoalasta on ojitettu 100 %. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,9 m. Tästä o n pintakerrosta 0,2 m ja pohjakerrosta 1,7 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen, mutta suo on saarekkeinen, ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreeni. Pohjalla esiintyy liejua. Lotinasuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 94 % ja sara - valtaisia noin 6 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 36 %. Yleisimmät turvelajit ovat LS (35 %), S (23 %) sekä ErS ja CS (10 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,0, pintakerrokse n 3,0 ja pohjakerroksen 7,5. Turve on tasaisesti pitkälle maatunut - ta pinnasta pohjaan (kuva 87). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (4,0 %). Lotinasuossa on turvetta noin 0,6 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,3 milj. m 3 ja yli kanden metri n syvyisellä alueella noin 0,1 milj. m 3. Lotinasuon pohjoisosassa on noin 10 ha :n alue, joka sovel - tuu hyvin polttoturvetuotantoon. Hyödynnettävissä olevaa turvet - ta tällä alueella on noin suo-m Karttulansuo (kl , x = 6937,9, y = 544,1) sijaitsee noin 17 km Tuupovaaran kirkolta koilliseen. Suo rajoittuu jyrkästi kohoaviin moreenimäkiin. Jänisjoki virtaa suon itä - osan halki. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät (kuva 88). Pinta-ala on noin 60 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noi n 48 ha ja yli kanden metrin 23 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa TRmu, poh - joisosassa VK- ja RHKmu. Puusto on harvasta keskitiheään,

89 kehitysluokaltaan 2. Suon laitaosissa puusto on järeämpää. Suo - alasta on ojitettu 100 Kuivatusmandollisuudet ovat Jänisjoe n takia huonot, vain suon luoteisosan pintakerrokset voidaan kuiva - ta. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,7 m. Tästä o n pintakerrosta 0,7 m ja pohjakerrosta 2,0 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa kivinen hiekkamoreeni. Karttulansuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 99 % ja sa - ravaltaisia noin 1 Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 21 Yleisimmät turvelajit ovat S (27 %), Er S (20 %), LS (17 %) ja CS (13 %). Turvelajien kerrosjärjestys o n selväpiirteinen (kuva 89). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, pintakerrokse n 3,0 ja pohjakerroksen 6,3. Maatumiskerrosten stratigrafia vaih - telee suuresti (kuva 89).

90 Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m. Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen : keskiarvo 1,6 Vesipitoisuuden j a kuivatilavuuspainon keskiarvot ovat 91,8 % ja 85 kg/m 3, Tehollinen lämpöarvo on hieman alhainen : keskiarvo 20,6 MJ/kg (taulukko 26). Karttulansuossa on turvetta noin 1,6 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 1,3 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,7 milj, m 3,

91 Karttulansuo ei kuivatusvaikeuksien vuoksi sovellu polttoturvetuotantoon. Pinnan maatumaton rahkakerros ei sovellu myöskään kasvuturpeeksi, koska se sisältää runsaasti tupasvilla n jäännöksiä ja on myös kannattavuuden kannalta liian ohut. 48. Kivikko-ojansuo (kl , x = 6916,2, y = 547,9 ) sijaitsee noin 28 km Tuupovaaran kirkolta kaakkoon. Suo rajoittuu länsiosastaan harjumuodostumaan, muilta osin moreenipeitteisiin mäkiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 90). Pinta-ala o n noin 45 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 36 ha j a yli kanden metrin 14 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisessa RRoj, keskiosissa KER ja eteläosassa IR ja TR. Puusto on keskitiheää, kehitysluokaltaan 2-3. Suoalasta on ojitettu 50 %, selkälinjan

92 länsipuoli on ojittamaton. Kuivatusmandollisuudet ovat suo n eteläosassa Kivikko-ojan ympäristössä huonot, pohjoisosassa koh - talaiset. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,6 m. Tästä o n pintakerrosta 0,5 m ja pohjakerrosta 2,2 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka. Kivikko-ojansuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 90 % ja saravaltaisia noin 10 Puunjäännöksiä sisältävien turpei - den kokonaisosuus on 1 Yleisimmät turvelajit ovat S (28 %), CS (27 %), ErS (25 %) ja ErCS (8 %). Puolet turvekerrostumast a on S- ja ErS -turvetta. Pohjalle päin saran osuus kasvaa (kuv a 91). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2, pintakerrokse n 2,6 ja pohjakerroksen 7,0. Kerrostuman pinnalla on paikoin

93 maatumattomia rahkakerroksia, mutta yleensä turve on pitkäll e maatunutta (kuva 91). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 1,0-1,5 m (1,1 %). Kivikko-ojansuossa on turvetta noin 1,2 milj. m 3, mistä o n yli metrin syvyisellä alueella noin 1,0 milj. m 3 ja yli kande n metrin syvyisellä alueella noin 0,4 milj. m 3, Kivikko-ojansuon pohjoisosassa on noin 10 ha suuruine n polttoturvetuotantoon sovelias alue, joka sisältää noin 0,2 milj. suo-m3 hyödyntämiskelpoista turvetta.

94 Kiimasuo (kl , x = 6948,0, y = 530,9) sijaitsee noin 23 km Tuupovaaran kirkolta pohjoiseen. Suo rajoittu u loivasti kohoaviin moreenimäkiin. Suon luoteisosa ja osia läntisestä alueesta kuuluu Enon kuntaan (kuva 92). Kulkuyhteyde t ovat kohtalaisen hyvät. Pinta-ala on noin 70 ha, mistä on yl i metrin syvyistä aluetta noin 33 ha ja yli kanden metrin 15 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa TRmu j a jonkin verran KGR- ja IRmu, reunaosissa taas eri korven tyyppe - jä, lähinnä VKmu. Puusto on keskitiheää, kehitysluokaltaa n 2-3. Reunoilla puusto on järeämpää. Suoalasta on ojitettu 100 %. Kuivatusmandollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,3 m. Tästä on pintakerrosta 0,4 m ja pohjakerrosta 1,9 m. Suon pohja on muodoltaan jonkin verran epätasainen ja sen maalaji on pääasiass a kivinen hiekkamoreeni. Kiimasuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 92 % ja sara - valtaisia noin 8 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 7 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS (55 %), S (15 %), ErCS (10 %) ja SC (6 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 6,3. Maatumaton pintakerros puuttuu lähe s täysin, maatuneisuus kasvaa pohjaa kohden (kuva 93). Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,5-1,0 m (5,1 %). Kiimasuossa on turvetta noin 1,6 milj. m3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,8 milj. m 3 ja yli kanden met - rin syvyisellä alueella noin 0,4 milj. m 3. Kiimasuo soveltuu tyydyttävästi polttoturvetuotantoon. Luoteisaltaan käyttöönotto vaatii Purnulammen kuivatusta. Yhteenlaskettu tuotantoon sovelias pinta-ala on noin 25 ha ja täll ä alueella on hyödyntämiskelpoista turvetta noin 0,4 milj. suo-m Tolkonsuo (kl , x = 6915,8, y = 542,2) sijaitsee noin 19 km Tuupovaaran kirkolta etelään. Suo rajoittuu jyrkästi kohoaviin moreeniselänteisiin. Kulkuyhteydet ovat erin - omaiset (kuva 94). Pinta-ala on noin 20 ha, mistä on yli metri n syvyistä aluetta noin 16 ha ja yli kanden metrin 11 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskustassa pta, joka on ollut RR ja TR, pohjoisessa NK ja etelässä VK-vyöhyke. Puusto

95 on harvasta keskitiheään, kehitysluokaltaan 2-3. Suoalasta o n ojitettu 60 % eli suon itäpuoli. Kuivatusmandollisuudet ovat erinomaiset. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,4 m. Tästä o n pintakerrosta 0,8 m ja pohjakerrosta 2,5 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa kivinen hiekkamoreeni. Tolkonsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 64 %, saraval - taisia noin 34 % ja ruskosammalvaltaisia noin 2 Puunjäännök - siä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 6 Yleisimmät

96 turvelajit ovat CS(20 %), SC (15 %), ErS (11 %) ja S (10 %). Rahkavaltaisen pintakerroksen jälkeen saran osuus kasvaa j a aivan pohjalla on ohut kerros B-turvetta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 6,4. Pinnan maatumaton kerros on ohut ta i puuttuu kokonaan. Maatuneisuus kasvaa syvemmälle mentäessä, mutta maatuneisuusstratigrafia on hyvin levoton. Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,0-0,5 m (2,9 %). Tolkonsuossa on turvetta noin 0,7 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,5 milj. m 3 ja yli kanden metri n syvyisellä alueella noin 0,4 milj. m 3, Tolkonsuo soveltuu kohtalaisen hyvin polttoturvetuotantoon. Tuotantoon soveltuva pinta-ala on noin 20 ha ja se sisältää noi n 0,6 milj. suo-m 3 hyödyntämiskelpoista turvetta.

97 Ruokosuo (kl , x = 6921,7, y = 553,7) sijaitsee noin 35 km Tuupovaaran kirkolta länteen. Suo rajoittuu loivasti kohoaviin moreenimäkiin. Suo sijaitsee rajavyöhykkeell ä (kuva 95). Kulkuyhteydet ovat huonot. Pinta-ala on noin 160 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 60 ha ja yli kanden metrin 28 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat Ruokojoen ympäristössä LUN, eteläosassa RRmu ja pohjoisosassa RNmu. Suo on joko avointa ta i puustoltaan harvaa, kehitysluokat 1-2. Suoalasta on ojitettu 100 %. Kuivatusmandollisuudet ovat suon länsiosissa kohtalaise n hyvät, muualla heikohkot. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,2 m. Tästä on pintakerrosta 0,9 m ja pohjakerrosta 1,4 m. Suon pohja on muodoltaan suhteellisen tasainen, mutta suo on saarekkeinen, ja se n maalaji on pääasiassa kivinen hiekkamoreeni. Ruokosuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 85 % ja saraval - taisia noin 15 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 7 %. Yleisimmät turvelajit ovat S (26 %), ErS (21 %), CS (15 %) ja PrCS (7 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, pintakerrokse n 3,1 ja pohjakerroksen 6,1. Maatumattoman pintakerroksen pituu s vaihtelee suuresti ollen kuitenkin yleensä alle metrin paksuinen. Sen alla turve on yleensä keskinkertaisesti maatunutta. Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,0-0,5 m (1,7 %). Ruokosuossa on turvetta noin 3,6 milj. m 3, mistä on yli met - rin syvyisellä alueella noin 1,3 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,8 milj. m 3. Ruokosuon länsiosassa on noin 25 ha alue, joka soveltu u melko hyvin polttoturvetuotantoon. Tällä alueella on noin 0, 4 milj. suo-m 3 tuotantokelpoista turvetta, kun pohjan kuivatusvai - keus huomioidaan. Muu osa suosta ei sovellu tuotantotarkoituksiin turvekerrostuman ohuuden, kuivatusvaikeuksien sekä suon saa - rekkeisuuden takia. 52. Asuntalamminsuo ( , x = 6922,2, y = 554,5) sijaitsee noin 35 km Tuupovaaran kirkolta länteen. Suo rajoittu u loivasti kohoaviin moreenimäkiin, eteläosassa suota on Asunta - lampi (kuva 95). Suo sijaitsee rajavyöhykkeellä. Kulkuyhteydet ovat huonot. Pinta-ala on noin 90 ha, mistä on yli metrin

98 150 syvyistä aluetta noin 84 ha ja yli kanden metrin 53 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskustassa ksmu, LKNm u ja RNmu. Reunaosat ovat RRmu. Suo on aukea tai harvapuustoinen, kehitysluokka 1. Suoalasta on ojitettu 90 %. Kuivatusmandollisuudet ovat melko huonot, vaatii lammen kuivatuksen. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,9 m. Täst ä on pintakerrosta 0,5 m ja pohjakerrosta 2,4 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen, joskin suo on saarekkeinen, ja sen maalaj i on pääasiassa hiekka. Asuntalamminsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 62 %, saravaltaisia noin 37 % ja ruskosammalvaltaisia noin 1 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 8 %. Yleisimmät turvelajit ovat SC (19 %), ErS (15 %), ErCS (12 %) ja CS (11 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9, pintakerrokse n 2,6 ja pohjakerroksen 6,6. Pintakerros on ohut, yleensä all e 0,5 m. Sen alla turve on pitkälle maatunutta, pohjakerrokse t ovat keskinkertaisesti maatuneita. Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,0-0,5 m (3,7 %). Asuntalamminsuossa on turvetta noin 2,6 milj. m3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 2,4 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 1,5 milj. m 3. Asuntolammin takia suon kuivatus on vaikeaa, joten tuotan - toonotto lienee kannattamatonta. Turvekerrostumansa puolest a suo soveltuisi hyvin polttoturvetuotantoon. 53. Riikinsuo (kl , x = 6919,5, y = 548,2) sijait - see noin 30 km Tuupovaaran kirkolta kaakkoon. Suo rajoittu u jyrkähköihin moreenipeitteisiin mäkiin. Kulkuyhteydet ovat erin - omaiset (kuva 96). Pinta-ala on noin 40 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 26 ha ja yli kanden metrin 23 ha. Vallitsevana suotyyppinä on koko suolla TRmu. Puusto on keskitiheää riukuasteista taimikkoa. Suoalasta on ojitettu 90 %. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,5 m. Tästä on pintakerrosta 0,5 m ja pohjakerrosta 3,0 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreeni. Riikinsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 74 % ja sara - valtaisia noin 26 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden

99 kokonaisosuus on 15 Yleisimmät turvelajit ovat CS (25 %), ShCS (14 %), ShSC (12 %) ja ErSC (8 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, pintakerrokse n 2,9 ja pohjakerroksen 6,0. Maatumaton pintakerros on ohut ta i puuttuu kokonaan. Muutoin turve on keskinkertaisesti tai pitkälle maatunutta. Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,0-0,5 m (2,3 %). Riikinsuossa on turvetta noin 1,4 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,9 milj. m 3 ja yli kanden metri n syvyisellä alueella noin 0,9 milj. m 3, Riikinsuo soveltuu melko hyvin polttoturvetuotantoon. Tuotantoon soveltuva pinta-ala on noin 20 ha ja se sisältää noin 0, 6 milj. suo-m 3 hyödynnettävissä olevaa turvetta.

100 Sampsurinsuo (kl , x = 6939,4, y = 527,1) sijaitsee noin 10 km Tuupovaaran kirkolta luoteeseen. Suo rajoittuu hiekka- ja moreenipeitteisiin mäkiin. Kulkuyhteydet ova t erinomaiset (kuva 97). Pinta-ala on noin 10 ha, mistä on yl i metrin syvyistä aluetta noin 9 ha ja yli kanden metrin 6 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keski- ja pohjoisosis - sa RRmu, eteläosassa IRmu. Puusto on keskitiheää, kehitysluo - kaltaan 2. Suoalasta on ojitettu 100 %. Kuivatusmandollisuude t ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,4 m. Tästä on pintakerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 2,8 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka. Sampsurinsuon turvekerrostuma on 100 % :sesti rahkavaltai - nen. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 5 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS (48 %), ShCS (26 %), ErS (11 % ) ja S (7 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,0, pintakerrokse n 2,9 ja pohjakerroksen 7,9. Turve on tasaisesti pitkälle maatu - nutta melkein pinnasta pohjaan. Liekoisuus on suurin syvyysvälillä 0,0-0,5 ja 1,5-2,0 m (4,5 %). Sampsurinsuossa on turvetta noin 0,35 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,3 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,2 milj. m 3. Sampsurinsuo soveltuu hyvin polttoturvetuotantoon. Tuotantopinta-alana on noin 6 ha, joka sisältää noin 0,18 milj. suo-m 3 hyödyntämiskelpoista turvetta. 55. Tahvanalansuo (kl , x = 6943,9, y = 529,7 ) sijaitsee noin 16 km Tuupovaaran kirkolta pohjoiseen Revon Sonkaja -järven itäpuolella. Suo rajoittuu pohjoisosasta loivast i kohoaviin moreenimäkiin, eteläosassa soramäkiin. Eteläosa n poikki kulkee harjujakso. Kulkuyhteydet ovat hyvät, kyläti e kulkee suon poikki (kuva 98). Pinta-ala on noin 50 ha, mist ä on yli metrin syvyistä aluetta noin 30 ha ja yli kanden metrin 5 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat eteläosassa TRmu. Keskustassa vaihtelevat RR- ja IR-muuttumat. A ja A ova t KN-muuttumia. Suon laidat ovat VK-muuttumia. Pohjoisosan harva/

101 keskitiheä puusto on kehitysluokaltaan 2, eteläosa on kitukasvuista männikköä. Suoalasta on ojitettu 100 Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät, vedet laskevat sekä suon pohjois- että ete - läosasta Revon Sonkajaan. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m. Tästä on pintakerrosta 0,9 m ja pohjakerrosta 1,2 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa sora. Tahvalansuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 71 % ja sa - ravaltaisia noin 29 Pinnan ja pohjan rahkaturpeen väliss ä on suon keskivaiheilla yhtenäinen saraturvelinssi (kuva 99). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 2 3 Yleisimmät turvelajit ovat ErS (18 %), LS (18 %), SC (16 %) j a CS (10 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 6,1. Pinnan peittää suhteellisen yhtenäinen ohut maatumaton rahkaturvekerros, siitä alaspäin maatuneisuus

102 kasvaa. Suon pohjois- ja eteläosissa esiintyy kohtalaisest i maatunut turvekerrostuma pohjaan saakka (kuva 99). Liekoisuus on keskimäärin 2,8 Liekoja on eniten syvyys - välillä 0,0-1,0 m. Tahvanalansuossa on turvetta noin 1,1 milj. m 3, mistä o n yli metrin syvyisellä alueella noin 0,6 milj. m 3 ja yli kande n metrin syvyisellä alueella noin 0,1 milj. m 3, Suo soveltuu turvetuotantoon huonosti, koska pohjoisosan turvekerrostuma on liian ohut ja topografialtaan rikkonainen j a saravaltainen osa turvekerrostosta sopii huonosti palaturpee n tuotantoon.

103 Heinälamminsuo (kl , x = 6934,6, y = 543,0 ) sijaitsee noin 19 km Tuupovaaran kirkolta itään, Pirttijärven eteläpuolella, Suo rajoittuu pohjoisosassa moreenimuodostumii n ja eteläosassa soramuodostumiin. Länsi- ja itäosissa on loiva - piirteistä moreenimaastoa. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Tukanvaaran tie kulkee suon pohjoisreunalla (kuva 100). Pinta-ala o n noin 85 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 40 ha j a yli kanden metrin 30 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskustassa ja etelä - osassa TR. A-selkälinja on IR- tai RR-muuttumaa. Hajapistealue on TR, P3 :lla SR, samoin suon eteläosien itälaidalla. Puusto on taimi- tai riukuasteista, harvasta keskitiheään. Suoalasta on ojitettu n. 30 % eli suon pohjoisosa. Kuivatusmandollisuudet ovat kohtalaisen hyvät, suon vedet laskevat sekä pohjoiseen että etelään. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,0 m. Tästä on pintakerrosta 1,1 m ja pohjakerrosta 1,9 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen, vaikka suon eteläosa onkin erittäin saarekkei - nen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreeni. Heinälamminsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 70 % j a saravaltaisia noin 30 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 15 %. Yleisimmät turvelajit ovat ErS (24 %), S (14 %), CS (14 %) ja C (9 %). Turvekerrostuman ylempi os a on rahkavaltaista ja pohjaosa lähinnä CS- tai C-turvetta (kuv a 101). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 6,4. Kerrostuman pinnalla on paikoi n ohuehko maatumaton rahkakerros, jonka alapuolella turve on suh - teellisen tasaisesti hyvin maatunutta. Paikoin esiintyy kohta - laisesti maatuneita linssejä (kuva 101). Liekoisuus on keskimäärin 1,2 %. Liekoja on eniten syvyys - välillä 0,0-1,0 m. Heinälamminsuossa on turvetta noin 2,4 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 1,2 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 1,0 milj. m 3. Suon eteläosa on rikkonaisuutensa vuoksi soveltumaton tuo - tantoon, pohjoisosassa on noin 25 ha suuruinen pientuotantoo n soveltuva alue, joka sisältää noin 0,5 milj. suo-m 3 hyödynnettävissä olevaa turvetta. Soveltuvuus tuotantoon on kuitenkin

104 melko huono johtuen saarekkeisuudesta, lammen kuivatuksesta sek ä kerrostuman pohjaosien kuivatusvaikeuksista.

105 Huttusuo (kl , x = 6940,0, y = 543,7) sijaitsee noin 20 km Tuupovaaran keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu pohjoisessa, idässä ja lännessä moreenimäkiin, eteläss ä Huttulampeen. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät (kuva 102), Pinta-ala on noin 22 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a noin 16 ha ja yli kanden metrin 13 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosassa pääasiass a TR, osaksi LKN. Suon laidoilla esiintyy KR ja SR. Puusto on keskitiheästä harvaan, kehitysluokaltaan 2. Suo on ojittamaton. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät, mikä edellyttää kuitenki n Huttulammen kuivatusta. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,3 m. Tästä on pintakerrosta 1,2 m ja pohjakerrosta 2,1 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa kivinen moreeni. Huttusuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 79 % ja sara - valtaisia noin 20 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 4 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS (34 %), ErC S (21 %), SC (12 %) ja ErS (9 %). S-turvetta esiintyy paikoin, lähinnä pinnassa ja pohjassa, muuten kerrostuma on CS- tai SCturvetta (kuva 103). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 6,2. Pinnalla on paikoin maatumaton rahka - kerros, muutoin turve on keskinkertaisesti maatunutta, joskin pitkälle maatuneita linssejäkin esiintyy (kuva 103). Liekoisuus on keskimäärin 2,0 %. Liekoja on eniten syvyys - välillä 0,0-1,0 m. Huttusuossa on turvetta noin 0,6 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,5 milj. m 3 ja yli kanden met - rin syvyisellä alueella noin 0,4 milj. m 3. Huttusuo soveltuu tyydyttävästi polttoturvetuotantoon. Tuotantokelpoisen alueen pinta-ala on noin 20 ha ja se sisältää noin 0,5 milj. suo-m 3 hyödyntämiskelpoista turvetta. 58. Kuikkalamminsuo (kl , x = 6935,0, y = 542,0 ) sijaitsee noin 19 km Tuupovaaran kirkolta itään Pirttijärve n lounaispuolella. Suo rajoittuu loivasti kohoaviin moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät. Suon pohjoisosissa kulkee Tukanvaaran tie (kuva 100). Pinta-ala on noin 70 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 40 ha ja yli kanden metri n 15 ha.

106 Vallitsevina suotyyppeinä ovat sekä A-että B-linjasto n keskiosissa TRoj ja reunoilla IRoj ja VKoj. Puusto on lähinn ä keskitiheää, kehitysluokaltaan 2-3. Suoalasta on ojitett u 100 Kuivatusmandollisuudet ovat kohtalaiset. Suolla sijaitsee neljä lampea.

107 Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,2 m. Tästä o n pintakerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 1,6 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreeni ja hie - ta. Kuikkalamminsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 76 % j a saravaltaisia noin 23 Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 9 Yleisimmät turvelajit ovat ErS (28 %), C S (19 %), s (15 %) ja SC (10 å). Pinnalla on yhtenäinen S-turvekerros, SC- ja C-linssit esiintyvät yleensä syvemmällä (kuvat 104 j a 105). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, pintakerrokse n 3,1 ja pohjakerroksen 6,3. Pinnalla on ohuehko maatumaton S-turvekerros, maatuneisuus kasvaa syvemmälle mentäessä, mutta maatuneisuusstratigrafia on epäsäännöllinen. B-linjan loppuosa (B B 700) on pinnasta pohjaan maatumatonta rahkaa (kuva 105).

108 Liekoisuus on keskimäärin 2,7 Liekoja on eniten syvyys - välillä 0,0-1,0 m. Kuikkalamminsuossa on turvetta noin 1,5 milj. m 3, mistä o n yli metrin syvyisellä alueella noin 0,9 milj. m 3 ja yli kande n metrin syvyisellä alueella noin 0,4 milj. m 3, Turvelajeiltaan j a maatuneisuudeltaan suo soveltuu palaturpeen pientuotantoon. Lisäksi B-linjan loppuosa soveltuu kasvuturpeen tuotantoon. Suon kuivatus lampien takia sekä rikkonainen topografia haittaavat kuitenkin huomattavasti käyttöönottoa. Suon pohjoisosassa on noin 35 h a suuruinen tuotantoon soveltuva alue, joka sisältää noin 0,6 milj. suo-m3 hyödyntämiskelpoista turvetta.

109 Hoikansalo (kl , x = 6928,6, y = 537,6) sijaitsee noin 10 km Tuupovaaran kirkolta kaakkoon. Suo rajoittuu pää - osin louhikkoisiin moreenikankaisiin, lounais- ja osin myös itäosastaan peltoihin. Kaakossa suo rajoittuu tiehen (kuva 106). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Pinta-ala on noin 40 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 28 ha ja yli kanden metrin 1 5 ha. Suo on tutkittu hajapistein. Vallitsevina suotyyppeinä ovat TRoj ja kaakkoisosassa myö s IRoj. Puusto on keskitiheää, keskustassa mäntyä ja koivua, lai - teilla myös kuusta, kehitysluokaltaan yleisimmin 2 tai 3. Suoa - lasta on ojitettu 100 %. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,4 m. Tästä on pintakerrosta 0,2 m ja pohjakerrosta 2,2 m. Suon pohja on muodol - taan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa kivinen hiekkamoreeni. Hoikansalossa on rahkavaltaisia turpeita noin 87 % ja sara - valtaisia noin 13 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS (54 %), ErC S (22 %), SC (8 %) ja ErS (6 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 6,6. Maatumaton pintakerros yleensä puut - tuu ja maatuneisuus kasvaa pohjaa kohti. Hoikansalossa on turvetta noin 1,0 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,7 milj. m 3 ja yli kanden met - rin syvyisellä alueella noin 0,4 milj. m 3. Suon N-altaan keskiosa (n. 15 ha) soveltuu maatuneisuutens a puolesta pienimuotoiseen palaturvetuotantoon, samoin kuin S-altaa n vajaan 10 ha alue. Hyödyntämiskelpoista turvetta nämä alueet si - sältävät yhteensä noin 0,5 milj. suo-m Kontionsuo (kl , , x = 6928,7, y = 539,5 ) sijaitsee noin 13 km Tuupovaaran kirkolta itä-kaakkoon. Suo rajoittuu pääosin louhikkoisiin moreenikankaisiin. Pohjoisessa j a idässä suo rajoittuu osin myös tiehen. B-linjasto rajoittuu län - si- ja luoteisosastaan peltoihin. Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 107). Pinta-ala on noin 50 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 30 ha ja yli kanden metrin 23 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat A-linjastolla SRmu ja B-lin - jastolla IRoj. Puusto on keskitiheää ja kohtalaisen hyväkasvuis - ta. Suon lounaisosassa on hakkuuaukea. Suoalasta on ojitettu

110 n. 100 Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,8 m. Tästä o n pintakerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 2,2 m. Suon pohja on muodoltaan epätasainen eteläaltaassa mutta tasainen N-altaassa ja se n maalaji on pääasiassa hiekkamoreeni.

111 Kontionsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 76 % ja sara - valtaisia noin 24 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 4 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS (38 %), PrC S (18 %), SC (15 %) ja ErCS (11 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8, pintakerrokse n 3,9 ja pohjakerroksen 6,3. Maatumaton pintakerros puuttuu ja maa - tuneisuus lisääntyy pohjalle päin (kuvat ). Liekoisuus on keskimäärin 2,3 %. Liekoja on eniten syvyys - välillä 0,5-1,5 m. Kontionsuossa on turvetta noin 1,2 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,85 milj. m 3 ja yli kanden met - rin syvyisellä alueella noin 0,8 milj. m 3. N- ja S-altaista soveltuu noin 10 ja 15 ha alueet pienpolt - toturvetuotantoon, etuina mm. hyvä maatuneisuus ja hyvät kuiva - tusmandollisuudet, haittoina mm. pohjan lievä epätasaisuus. Tuotantokelpoista turvetta näillä alueilla on yhteensä noin 0, 6 milj. suo-m Murtosuo (kl , x = 6922,8, y = 535,9) sijaitsee noin 13 km Tuupovaaran kirkolta lounaaseen. Etäisyys maan - tiestä eteläosassa on noin 700 m, pohjoisosassa 1-2 km. Suo rajoittuu idässä jyrkähköihin, muualla loiviin hiekka- ja moreenipeitteisiin mäkiin. Kulkuyhteydet ovat melko huonot (kuva 110). Pinta-ala on noin 60 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a noin 35 ha ja yli kanden metrin 20 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskustassa KRmu ja ptk, lai - teilla PSRmu ja vatk. Puusto on keskitiheää ja vähäkasvuista, kehitysluokaltaan 3-4. Suoalasta on ojitettu 100 %. Kuivatus - mandollisuudet ovat erinomaiset. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,6 m. Täst ä on pintakerrosta 0,4 m ja pohjakerrosta 2,2 m. Suon pohja on muo - doltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa kivinen hiekkamoreeni. Murtosuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 72 % ja saraval - taisia noin 28 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 12 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS (41 %), SC (12 %), ShCS (7 %) ja LCS (7 %). Turvekerroksen pintaosa on CS-turvetta, keskiosassa usein SC-turvetta ja syvemmällä sekä pohjalla puun-,

112 varvun- ja järviruo'on jäännöksiä sisältävää CS-turvetta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2, pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 6,6. Maatumaton pintakerros on ohut ta i puuttuu, syvemmällä maatuneisuus yleensä lisääntyy, mutta epäsäännöllisesti. Liekoisuus on keskimäärin 2,4 Liekoja on eniten syvyys - välillä 0,5-1,0 m.

113 Murtosuossa on turvetta on 1,4 milj.m 3, mistä on yli metrin sy - vyisellä alueella noin 0,9 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,6 milj. m 3, Suosta soveltuu melko hyvin

114 polttoturvetuotantoon neljä erillistä vajaan 10 ha allasta, joissa on hyödyntämiskelpoista turvetta yhteensä noin 0,8 milj. suo-m 3,

115 Pesolansuo (kl , x = 6931,0, y = 525,9) sijaitsee noin 5 km Tuupovaaran kirkolta luoteeseen. Suo rajoittuu jyr - kästi kumpuilevaan moreenimaastoon, pohjoisessa ja idässä tiehen. Osa suon länsiosasta (n. 4 ha) on peltona. Kulkuyhteydet ovat hy - vät (kuva 111). Pinta-ala on noin 15 ha, mistä on yli metri n syvyistä aluetta noin 6 ha ja yli kanden metrin 4 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rhtk, TRmu sekä KRmu. Puusto on keskitiheää, kehitysluokaltaan 2-3. Suoalasta on ojitett u 100 %. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,1 m. Tästä o n pintakerrosta 0,2 m ja pohjakerrosta 2,9 m. Suon pohja on muo - doltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka. Pesolansuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 33 % ja sara - valtaisia noin 66 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko- ' naisosuus on 14 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS (19 %), C (19 %), SC (17 %) ja LSC (8 %). Ohut pintakerros on pääasiass a CS-turvetta. Syvemmällä vaihtelevat CS-, SC- ja C-turpeet. Pohjalla on ruskosammalien jäännöksiä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 5,1. Maatuneisuus vaihtelee melko voimak - kaasti. Liekoisuus on keskimäärin 1,7 %. Liekoja on eniten syvyys - välillä 0-1,0 m. Pesolansuossa on turvetta noin 0,5 milj. m3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,2 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,1 milj. m3. Suo soveltuu polttoturve - tuotantoon, joskin keskimaatuneisuus on hieman alhainen. Tuotantoon soveltuva alue on noin 6 ha sisältäen noin 0,2 milj. suo-m 3 hyödynnettävissä olevaa turvetta. 63. Kukkoniemensuo (kl , x = 6932,7, y = 527,0) sijaitsee noin 6 km Tuupovaarasta luoteeseen. Suo rajoittuu eteläs - sä Jänisjokeen, pohjoisessa jyrkkään Luostarinvaaraan. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät (kuva 112). Pinta-ala on noin 2 5 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 8 ha. Yli kande n metrin kerrostumia ei havaittu. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lähinnä NKoj sekä RHK- ja IR - muuttumat. Puusto on harvaa, vajaatuottoista, reunoilla tiheää, kehitysluokka 3. Suoalasta on ojitettu 100 %. Kuivatusmandollisuudet ovat tulvivan Jänisjoen takia huonot.

116 Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,4 m. Tästä o n pintakerrosta 0,1 m ja pohjakerrosta 1,3 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa siltti. Kukkoniemensuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 28 % j a saravaltaisia noin 72 Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden ko - konaisosuus on 33 Yleisimmät turvelajit ovat SC (30 %), C (20%) sekä CS (13 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5, pintakerrokse n 2,0 ja pohjakerroksen 6,9. Liekoisuus on keskimäärin 2,6 Liekoja on eniten syvyys - välillä 0-0,5 m.

117 Kukkoniemensuossa on turvetta noin 0,2 milj. m 3, mistä o n yli metrin syvyisellä alueella noin 0,1 milj. m 3. Tulvivan Jänis - joen ja ohuen turvekerrostumansa vuoksi Kukkoniemensuo ei sovell u turvetuotantoon.

118 "Miiluvaaransuo"(kl , x = 6932,7, y = 544,2 ) sijaitsee noin 18 km Tuupovaaran kirkolta itään Tukanvaaran länsipuolella. Suo rajoittuu loivasti kohoaviin kivisiin moreenimäkiin (kuva 113). Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät. Uus i metsäautotie Tukanvaaran tieltä kulkee suon poikki. Pinta-al a on noin 60 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 35 ha ja yli kanden metrin 20 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon pohjois- ja eteläosis - sa TR. Pisteellä A on paikallinen KN. Laiteet ovat pää - osin VK, paikoin IR. Puusto on harvaa tai keskitiheää, kehitysluokaltaan 2. Suoalasta on ojitettu 5 % eli suon eteläisin osa. Kuivatusmandollisuudet ovat erittäin hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,7 m. Tästä on pintakerrosta 1,5 m ja pohjakerrosta 1,2 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa kivistä moreenia. Suon eteläosa on saarekkeinen. " Miiluvaaransuossa" on rahkavaltaisia turpeita noin 68 % j a saravaltaisia noin 32 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 15 %. Yleisimmät turvelajit ovat ErS (31 %), ShC (12 %), CS (8 %) ja LS (6 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 5,4. Turve on yleensä tasaisesti kohtalai - sesti maatunutta, paikoin kuitenkin esiintyy pitkälle maatuneit a linssejä (kuvat ). Liekoisuus on keskimäärin 1,8 %. Liekoja on eniten syvyys - välillä 0-1,0 m. "Miiluvaaransuossa" on turvetta noin 1,6 milj. m 3, mist ä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,9 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvyisellä alueella noin 0,6 milj. m 3. Alhaisen kes - kimaatuneisuutensa ja pääosalta rahkavaltaisuutensa vuoksi "Mii - luvaaransuo" sopii huonosti sekä polttoturvetuotantoon että tur - peen monien kasvilisätekijöiden vuoksi myös kasvuturpeeksi. 65. "Siikopuronsuo" (kl , x = 6931,4, y = 545,2 ) sijaitsee noin 20 km Tuupovaaran kirkolta itään Tukanvaarassa. Suo rajoittuu länsi- ja itäosistaan loivasti kohoaviin moreeni - mäkiin. Pohjoisosissa suo jatkuu rikkonaisena "Miiluvaaransuol - le", eteläosissa Kannelsuolle. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Metsäautotie kulkee suon pohjoisosassa (kuva 116).

119 Pinta-ala on noin 70 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a noin 40 ha ja yli kanden metrin 25 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat TR-muuttumat suon keskustas - sa. Pohjoisosa A 300 :lle asti on IR-muuttumaa. Laiteet ova t VK-muuttumaa. Siikopuron varret ovat Luhtaista rämettä. Puusto on harvaa tai keskitiheää, kehitysluokaltaan2. Suoalast a on ojitettu 100 Kuivatusmandollisuudet ovat huonot. Siiko - puro sijaitsee suon länsilaidalla. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,4 m. Tästä o n pintakerrosta 0,8 m japohjakerrosta 1,6 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa siltti. "Siikopuronsuossa" on rahkavaltaisia turpeita noin 60 % j a saravaltaisia noin 40 Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 14 Yleisimmät turvelajit ovat ErS (26 %), C (9 %), EQSC (9 %) ja S (7 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, pintakerroksen

120 178 3,5 ja pohjakerroksen 5,4. Suon pinnalla on yhtenäinen ohuehk o maatumaton rahkakerros, jonka alla maatuneisuus kasvaa epäsään - nöllisesti (kuva 117). Liekoisuus on keskimäärin 1,8 %. Liekoja on eniten syvyys - välillä 0-1,0 m. "Siikopuronsuossa" on turvetta noin 1,6 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 1,0 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvyisellä alueella noin 0,7 milj. m 3. Einisjärven vedenpinnan säännöstelyrajatkin huomioiden on "Siikopuronsuon " kuivatus lähes mandoton, joten suo ei sovellu tuotantotarkoituk - siin. 66. Riksilänvaaransuo (kl , x = 6937,6, y = 543,3 ) sijaitsee noin 16 km Tuupovaaran kirkolta itäkoilliseen. Suo rajoittuu luoteessa tiehen, muualla louhikkoisiin moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 88, s. 139 ). Pinta-ala on noin 25 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 15 ha ja yl i kanden metrin 8 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat IRoj (suon keskiosassa) j a KGRoj(laiteilla). Myös TRoj esiintyy runsaasti keskiosassa. Puusto on keskitiheää, kehitysluokaltaan 3. Suoalasta on ojitettu 100 %. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m. Tästä o n pintakerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 1,5 m. Suon pohja on muo - doltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka. Riksilänvaaransuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 77 % ja saravaltaisia noin 23 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 12 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS(38 %), SC (17 %), ErCS (16 %) sekä LCS (11 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, pintakerrokse n 3,8 ja pohjakerroksen 6,4. Linjaston alkupäässä on ohut yhte - näinen maatumaton kerros suon pinnalla, muutoin maatuneisuu s kasvaa tasaisesti syvyyden funktiona (kuva 118). Liekoisuus on keskimäärin 2,1 %. Liekoja on eniten syvyys - välillä 0-1 m. Riksilänvaaransuossa on turvetta noin 0,5 milj. m 3, mist ä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,3 milj. m 3 ja yli kah - den metrin syvyisellä alueella noin 0,2 milj. m 3. Suo soveltu u hyvin polttoturvetuotantoon. Tuotantoon soveltuvan alueen

121 pinta-ala on noin 15 ha, joka sisältää noin 0,25 milj. suo-m 3 tuotantokelpoista turvetta.

122 "Umpilamminsuo" (kl , x = 6938,5, y = 532,2 ) sijaitsee noin 10 km Tuupovaaran keskustasta pohjoiseen. Suo ra - joittuu etelässä, lännessä ja idässä moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät (kuva 119). Pinta-ala on noin 50 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 35 ha ja yli kanden met - rin 15 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat TR, osittain myös KR. Suo - alasta on ojitettu noin 60 %. Kuivatusmandollisuudet ovat Korva - lammesta johtuen huonot. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,7 m. Tästä o n pintakerrosta 0,5 m ja pohjakerrosta 2,2 m. Suon pohja on muo - doltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa kivinen hiekkamo - reeni. "Umpilamminsuossa" on rahkavaltaisia turpeita noin 83 % j a saravaltaisia noin 14 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat ErS (34 %), CS (28 %), ErCS (15 %) ja ErSC (5 %). Pääosan turvekerrostumas - ta muodostavat ErS- ja CS-turve (kuva 120). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, pintakerrokse n 3,2 ja pohjakerroksen 6,0. Kerrostuman pinnalla on epäyhtenäi - nen maatumaton kerros, jonka alla maatuneisuus lisääntyy epäsäännöllisin kerroksin (kuva 120). Liekoisuus on keskimäärin 0,8 %. Liekoja on eniten syvyys - välillä 0-1,0 m. "Umpilamminsuossa" on turvetta noin 1,3 milj. m 3, mistä o n yli metrin syvyisellä alueella noin 1,0 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,5 milj. m 3. Rikkonaisesta to - pografiasta sekä huonoista kuivatusmandollisuuksista johtuen su o ei sovellu turvetuotantoon. 68. "Otravaaransuo" (kl , x = 6934,5, y = 545,6 ) sijaitsee noin 20 km Tuupovaaran kirkolta itään. Etäisyys lähim - mästä maantiestä on noin 600 m. Kunnanraja kulkee suon halki (kuva 121). Suo rajoittuu länsi- ja itäosissa jyrkästi kohoavii n moreenimäkiin. Noin 0,5 km etelään sijaitsevat Otralammit. Kulkuyhteydet ovat heikot. Pinta-ala on noin 23 ha, mistä on yl i metrin syvyistä aluetta noin 17 ha ja yli kanden metrin 13 ha.

123 Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosassa KER- ojikko, sen ympärillä TR ja pohjoisosassa KR-ojikko. Laiteet ova t VK- ja RHK-ojikkoa. Keskusta on harvaa kitukasvuista mäntyä, N - osa on hakkuuaukeaa. Eteläosan ja laiteiden puusto on keskiti - heää, kehitysluokaltaan 2. Suoalasta on ojitettu noin 60 % el i suon eteläosa. Kuivatusmandollisuudet ovat erinomaiset. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 4,2 m. Tästä o n pintakerrosta 2,2 m ja pohjakerrosta 2,0 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreeni. "Otravaaransuossa" on rahkavaltaisia turpeita noin 81 % ja saravaltaisia noin 19 Puunjäännöksiä sisältävien turpei - den kokonaisosuus on 13 Yleisimmät turvelajit ovat S (30 %), ErS (19 %), CS 14 %) ja LS (8 %). Kerrosj ärj estys on vaihtele - va (kuva 122).

124 186 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, pintakerrokse n 3,7 ja pohjakerroksen 5,5. Suon pinnalla on yhtenäinen, paikoi n paksuhko maatumaton turvekerros, jonka alla maatuneisuus jonkin verran kasvaa (kuva 122). Liekoisuus on keskimäärin 0,6 %. Liekoja on eniten syvyys - välillä 1,0-1,5 m. "Otravaaransuossa" on turvetta noin 0,9 milj. m 3, mistä o n yli metrin syvyisellä alueella noin 0,7 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,6 milj. m3. Paksun heikost i maatuneen pintakerroksen takia suo ei sovellu polttoturvetuotan - toon. Pintakerros ei sovi myöskään kasvuturvetuotantoon lisä - tekijöiden (tupasvilla) takia. 69. Tetrisuo (kl , x = 6943,4, y = 533,1) sijait - see noin 18 km Tuupovaaran kirkolta pohjoiseen Akanvaarassa. Suo rajoittuu jyrkästi kohoaviin moreenimäkiin. Pinta viettä ä etelään. Kulkuyhteydet ovat kohtalaiset (kuva 123). Pinta-al a on noin 15 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 11 ha ja yli kanden metrin 8 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat KN-muuttuma suon keskustas - sa,laidoilla KR- ja VK-muuttumia. Suon eteläosa on hakkuuaukeaa. Muualla puusto on harvaa tai keskitiheää, kehitysluokaltaan 2. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät, keskellä suota on osaksi kui - vunut lampi. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,5 m. Tästä on pintakerrosta 1,5 m ja pohjakerrosta 0,9 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreenia. Tetrisuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 63 % ja sara - valtaisia noin 37 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 23 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS (20 %), SC (20 %), S (10 %) sekä ErS ja LS (9 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 6,6. Pinnalla on paikoin maatumaton rah - kakerros, jonka alla turve on kohtalaisen maatunutta. Kerros - tuman pohjaosan turve on pitkälle maatunutta (kuva 124). Liekoisuus on keskimäärin 2,9 %. Liekoja on eniten syvyys - välillä 0,5-1,5 m. Tetrisuossa on turvetta noin 0,4 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,3 milj. m 3 ja yli kanden metrin

125 syvyisellä alueella noin 0,2 milj, m 3, Paksu maatumaton pinta - kerros sekä alhainen keskimaatuneisuus estävät suon käytön polt - toturpeeksi, kasvinlisätekijät taas sen käytön kasvuturvetuotantoon.

126 "Niirasenvaaransuo" (kl , , x = 6930, 9 y = 539,5) sijaitsee noin 14 km Tuupovaaran kirkolta itään. Etäisyys maantielle eteläosassa on noin 700 m, pohjoisosassa noi n 1 km. Suo rajoittuu jyrkkärinteisiin moreenimäkiin. Kulkuyhtey - det ovat huonot. Pinta-ala on noin 85 ha, mistä on yli metri n syvyistä aluetta noin 43 ha ja yli kanden metrin 30 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rämeojikot ja pohjoisosass a rhtk. Puusto on keskitiheää ja kehitysluokka yleisimmin 2. Suoalasta on ojitettu 100 Kuivatusmandollisuudet ovat kohta - laiset, suoalueella on 3 lampea. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,1 m. Täst ä on pintakerrosta 0,5 m ja pohjakerrosta 2,6 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen eri altaissa ja sen maalaji on pääasiass a hieta. Niirasenvaaransuossa" on rahkavaltaisia turpeita noin 56 % ja saravaltaisia noin 44 Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden

127 kokonaisosuus on 5 Yleisimmät turvelajit ovat CS (37 %), PrSC (18 %), SC (13 %) sekä ErCS (8 %). Altaiden turvekerrostumien pintakerros on CS-turvetta ja pohjaosa runsaasti järviruo'on jäännöksiä sisältävää SC-turvetta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8, pintakerrokse n 3,8 ja pohjakerroksen 6,3. A-linjaston alkuosa on heikosti maatunutta, muualla pintakerros on melko ohut ja keskimaatuneisuu s korkeahko. Liekoisuus on keskimäärin 2,1 Liekoja on eniten syvyys - välillä 0-1,0 m. Niirasenvaaransuossa on turvetta noin 2,2 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 1,4 milj. m 3 ja yl i kanden metrin syvyisellä alueella noin 1,1 milj. m 3, Suon koillisallas (B-linj.), n. 15 ha, sekä eteläisin allas (n. 15 ha ) soveltuvat turvelajiensa ja maatuneisuutensa puolesta polttoturvetuotantoon, jos kuivatuksesta pystytään huolehtimaan.

128 Törönlamminsuo (kl , x 6932,5, y = 540,5 ) sijaitsee noin 11 km Tuupovaaran kirkolta itään. Suo rajoittu u luoteisosastaan Eimisjärven laskujoleen. Muualla ympäristössä on loivapiirteisiä moreenimäkiä. Kulkuyhteydet ovat hyvä t (kuva 127). Pinta-ala on noin 21 ha, mistä on yli metrin sy - vyistä aluetta noin 16 ha ja yli kanden metrin 8 ha. Vallitsevana suotyyppinä on TR. Suon laiteet ovat VK. Suo on ojittamaton. Kuivatusmandollisuudet ovat Eimisjärve n takia huonot. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,0 m. Tästä on pintakerrosta 2,8 m ja pohjakerrosta 0,3 m. Suon pohja o n muodoltaan epätasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka. Keskustassa on paksuhko liejukerros. Törönlamminsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 61 % j a saravaltaisia noin 39 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 14 %. Yleisimmät turvelajit ovat ErS (23 %), CS (13 %), C (12 %) ja SC (11 %). Rahkavaltaisen pintakerrok - sen alla on saravaltaista turvetta lähes pohjalle asti. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,7, pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 5,1. Suon pinnalla on paksuhko yhtenäi - nen maatumaton kerros, jonka alla maatuneisuus hieman kasvaa ( kuva 128). Liekoisuus on keskimäärin 4,1 %. Liekoja on eniten syvyys - välillä 0-1,0 m. Törönlamminsuossa on turvetta noin 0,6 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,5 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyiselläalueella noin 0,3 milj. m 3. Suo ei sovell u turvetuotantoon, koska sitä on lähes mandoton kuivata. 72. Luulamminsuo (kl , x = 6926,9, y = 545,6) sijaitsee noin 24 km Tuupovaaran kirkolta itään Eimisjärven ete - läpuolella (kuva 129). Suo rajoittuu kauttaaltaan soiden rikkomaan hiekkamoreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat huonot. Pinta-ala on noin 35 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noi n 24 ha ja yli kanden metrin 12 ha. Vallitsevina suotyyppe :inä ovat pohjoisosassa TRmu ja poh - joisosan aukeat alat KNmu. Suon eteläosa on RRmu. Puusto on pohjoisosassa harvaa, eteläosassa keskitiheää ja kehitysluokk a on 2.

129 Suoalasta on ojitettu 100 Kuivatusmandollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,5 m. Tästä o n pintakerrosta 1,3 m ja pohjakerrosta 1,1 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreeni.

130 Luulamminsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 44 % j a saravaltaisia noin 56 Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 12 Yleisimmät turvelajit ovat ShSC (17 %), ShC (15 %), SC (13 %) ja ErS (12 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 6,2. Pinnassa on noin 0,5 m paksuine n yhtenäinen maatumaton rahkakerros. Sen alla turve on saraval - taista ja maatuneisuus kasvaa, ollen pohjalla pitkälle maatunutta (kuva 130). Liekoisuus on keskimäärin 2,1 Liekoja on eniten syvyys - välillä 1,0-1,5 m. Luulamminsuossa on turvetta noin 0,8 milj, m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,6 milj. m 3 ja yli kande n metrin syvyisellä alueella noin 0,3 milj, m 3, Suo soveltuu kohtalaisen hyvin polttoturvetuotantoon, mut - ta tämä vaatii pintakerroksen poistamisen esim. maanparannusaineek - si sekä lammen kuivaamisen. Tuotantoon soveltuva pinta-al a on noin 20 ha sisältäen noin 0,3 milj. suo-m3 polttoturpeeks i soveltuvaa turvetta. Maanparannusturpeen määrä on 0,1 milj.suo-m 3,

131 Kuplussuo (kl , x = 21,4, y =542,3) sijait - see noin 17 km Tuupovaaran kirkolta kaakkoon. Suo rajoittuu loivasti kohoaviin moreenimäkiin. Etelässä suon rajana on Luutalahti. Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 131). Pinta-ala on noin 12 0 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 40 ha ja yli kahden metrin 20 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskustassa RR/RRmu. Suon pohjoisosat ovat KR ja eteläosat KGRmu. Kuikkalammen pohjoisosa on KNmu. Puusto on keskitiheää, kehitysluokaltaan 2-3. Suoalasta on ojitettu noin 50 suon keskustassa melko huonot, reunoilla hyvät. Kuivatusmandollisuudet ovat

132 197 Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m. Tästä o n pintakerrosta 1,3 m ja pohjakerrosta 0,9 m. Suon pohja on muo - doltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreeni. Kuplussuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 55 % ja saravaltaisia noin 45 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden ko - konaisosuus on 13 %. Yleisimmät turvelajit ovat ShC (16 %), S (13 %), ErS (12 %) ja EqSC (12 %). Turvekerrpstuman keskimaatuneisuus on 4,6, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 5,9. Liekoisuus on keskimäärin 2,45 %. Liekoja on eniten syvyys - välillä 0,5-1,0 m. Kuplussuossa on turvetta noin 2,5 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,9 milj. m 3 ja yli kanden metri n syvyisellä alueella noin 0,5 milj. m 3. Rikkonaisen topografiansa,alhaisen maatuneisuutensa sekä kuivatusvaikeuksien takia suo ei sovellu turvetuotantoon. 74. Löttösuo (kl , , x = 6918,2, y = 529,7) sijaitsee noin 16 km Tuupovaaran kirkolta etelään, Öllölän kylän itä- ja kaakkoispuolella. Suo rajoittuu itälaidaltaa n jyrkästi kohoaviin moreenimäkiin. Muualla ympäristö on loivapiir - teistä. Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 132). Pinta-ala on noin 40 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 27 ha ja yl i kanden metrin 14 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat KR-muuttuma suon pohjoiso - sassa ja keskustassa. Eteläosassa on IR- ja RR-muuttumaa. Suo alasta. on ojitettu 140 %. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät, paitsi aivan eteläpäässä heikot. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,5 m. Tästä on pintakerrosta 1,0 m ja pohjakerrosta 1,5 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreeni. Löttösuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 44 % ja sara - valtaisia noin 55 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 20 %. Yleisimmät turvelajit ovat ShSC (21 %), SC (16 %), CS (14 %) ja LS (9 %). Keskiosassa on ohut rahkavaltai - nen pintakerros, sitten paksu ShSC-kerros ja pohjalla hyvin maa - tunutta puunjäännösturvetta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, pintakerroksen

133 200 3,6 ja pohjakerroksen 5,9. Maatuneisuus vaihtelee melko runsaas - ti kerroksittain. Liekoisuus on keskimäärin 1,8 %. Liekoja on eniten syvyys - välillä 0-1,0 m. Löttösuossa on turvetta noin 1,0 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,7 milj. m 3 ja yli kanden met - rin syvyisellä alueella noin 0,4 milj. m3. Suon keskiosassa on noin 10 hain suuruinen polttoturvetuotantoon sopiva alue, jonk a turvemäärä on noin 0,25 milj. m 3. Eteläosassa on kuivatusvaikeuksia. 75. Mökinvaaransuo (kl , x = 6917,0, y = 539,6 ) sijaitsee noin 16 km Tuupovaaran kirkolta etelään ö11ö1än kylän eteläpuolella. Suo rajoittuu loivasti kohoaviin moreenimäklin. Suon länsilaidalla on öllölän-tohmajärven tie (kuva 133). Kulku - yhteydet ovat hyvät. Pinta-ala on noin 60 ha, mistä on yli met - rin syvyistä aluetta noin 35 ha ja yli kanden metrin 10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa TR-muuttuma. Suon kaakkoisosat ovat RR-muuttumaa. Valtaosa suosta on IR-muut - tumaa. Puusto on keskitiheää, kehitysluokaltaan länsiosass a suota 3, muualla 2. Suoalasta on ojitettu 100 %. Kuivatusmahdollisuudet ovat suon pohjoisosassa hyvät, eteläosassa heikohkot. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m. Tästä on pintakerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 1,5 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen, vaikka suo on saarekkeinen ja sen maalaj i on pääasiassa hiekkamoreeni. Mökinvaaransuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 80 %, saravaltaisia noin 19 % ja ruskosammalvaltaisia noin 1 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 20 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS (24 %), S (22 %), LS (14 %) ja Er S (13 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 6,6. Liekoisuus on keskimäärin 3,5 %. Liekoja on eniten syvyys - välillä 1,0-2,0 m. Mökinvaaransuossa on turvetta noin 1,3 milj. m 3, mistä o n yli metrin syvyisellä alueella noin 0,7 milj. m3 ja yli kande n metrin syvyisellä alueella noin 0,3 milj. m 3. Suon pohjoisosassa

134 on noin 10 ha alue, joka soveltuu kohtalaisen hyvin polttoturve - tuotantoon ja joka sisältää noin 0,15 milj. suo-m 3 hyödyntämiskelpoista turvetta.

135 Melonsuo (kl , x = 6945,4, y = 535,5) sijait - see noin 23 km Tuupovaaran kirkolta koilliseen. Suo rajoittu u jyrkkärinteisiin moreeniselänteisiin, suon länsiosassa on Melon - lampi (kuva 134). Kulkuyhteydet ovat huonot, etäisyys lähimpää n maantiehen on noin 1,5 km. Pinta-ala on noin 75 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 55 ha ja yli kanden metrin 35 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat IRoj (suon pohjoisosassa), TRoj (A-linjaston eteläpäässä),sin ja KERoj (B-linjaston keski - osassa). Puusto on keskitiheää tai harvaa (lähinnä B-linjastol - la), kehitysluokka yleisimmin 2 tai 3. Suoalasta on ojitett u n. 90 %, ojittamaton alue on suon kaakkoisosassa. Kuivatusmah - dollisuudet ovat A-linjastolla melko huonot, B-linjastolla hy - vät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,3 m. Täst ä on pintakerrosta 0,8 m ja pohjakerrosta 2,5 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa kivinen hiekka - moreeni. Melonsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 77 % ja saravaltaisia noin 23 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 7 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS (34 %), ErC S (16 %), ErS (12 %) ja SC (9 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, pintakerrokse n 3,2 ja pohjakerroksen 6,4. A-linjastolla sen loppupäätä lukuun - ottamatta ja B-linjastolla on pinnassa noin puolen metrin paksuinen yhtenäinen maatumaton kerros, jonka alla maatuneisuu s vaihtelee suuresti (kuvat ). Liekoisuus on keskimäärin 2,5 %. Liekoja on eniten syvyys - välillä 0-1,0 m. Melonsuossa on turvetta noin 2,3 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 1,8 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 1,3 milj. m 3. A-linjaston alue o n kuivatusvaikeuksien ja saarekkeisuutensa vuoksi soveltumaton tur - vetuotantoon. B-linjaston alue soveltuu hyvin polttoturvetuotantoon. Tuotantoalueen pinta-ala on noin 15 ha sisältäen noi n 0,6 milj. suo-m 3 hyödyntämiskelpoista turvetta.

136 Tervalamminsuo (kl , x = 6936,3, y = 532,4 ) sijaitsee noin 8 km Tuupovaaran kirkolta pohjoiseen. Suo rajoittuu idässä tiehen, muualla peltoihin. Luoteisosassa on jyrkähk ö moreeniharjaine(kuva 137). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Pinta-al a on noin 30 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 15 ha ja yli kanden metrin 9 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat IRoj, ptk ja vatk. Puust o on keskitiheää, kehitysluokaltaan 2-3. Suoalasta on ojitett u 100 Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,6 m. Tästä o n pintakerrosta 0,9 m ja pohjakerrosta 1,7 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hieta. Tervalamminsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 77 % j a saravaltaisia noin 23 Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 8 Yleisimmät turvelajit ovat CS (48 %),

137 ErCS (12 %), SC (8 %) ja PrSC (7 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, pintakerrokse n 3,8 ja pohjakerroksen 6,1. Liekoisuus on keskimäärin 0,6 Liekoja on eniten syvyys - välillä 0-0,5 m. Tervalamminsuossa on turvetta noin 0,8 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,4 milj. m 3 ja yli kande n metrin syvyisellä alueella noin 0,3 milj. m 3. Suon keski- j a pohjoisosa (n. 10 ha) soveltuu melko hyvin polttoturvetuotantoon. Hyödyntämiskelpoista turvetta tällä alueella on noin 0,2 milj. 3 suo-m.

138 Rajaselänrimpi (kl , x = 6936,3, y = 533,4 ) sijaitsee noin 8 km Tuupovaaran kirkolta koilliseen. Suo rajoittuu louhikkoisiin moreenimäkiin ja luoteessa peltoihin (kuva 138). Kulkuyhteydet ovat melko hyvät. ' Pinta-ala on noin 11 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 9 ha ja yli kahden metrin 6 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon laiteilla IRoj j a IRmu, suon pohjoispäässä ksmu, suon keski- ja eteläosassa TRja IRoj. Puusto on suon keskiosassa harvaa, kehitysluokaltaa n 2. Eteläosa on aukeaa. Suoalasta on ojitettu 100 %. Kuivatus - mandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,8 m. Tästä on pintakerrosta 0,8 m ja pohjakerrosta 2,0 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa kivinen hiekkamo - reeni. Rajaselänrimmessä on rahkavaltaisia turpeita noin 81 % j a saravaltaisia noin 19 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 20 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS (47 %), LCS (15 %), PrCS (8 %) ja SC (8 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, pintakerrokse n 3,1 ja pohjakerroksen 6,3. Liekoisuus on keskimäärin 2,7 %. Liekoja on eniten syvyys - välillä 0,5-1,0 m. Rajaselänrimmessä on turvetta noin 0,3 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,25 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,2 milj. m 3. Suo soveltuu polt - toturvetuotantoon tuotantoalueen ollessa näin 10 ha ja se sisältää noin 0,25 milj. suo-m 3 hyödyntämiskelpoista turvetta. 79. Husurinsuo (kl , x = 6917,6, y = 537,5) sijaitsee noin 19 km Tuupovaaran kirkolta kaakkoon Öllölän kylä n lounaispuolella. Suo rajoittuu länsiosassa jyrkästi, muuall a loivasti kohoaviin moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat hyvä t (kuva 139). Pinta-ala on noin 40 ha, mistä on yli metrin s y- vyistä aluetta noin 22 ha ja yli kanden metrin 12 ha. Vallitsevana suotyyppinä on RR-muuttuma. Puusto on keskitiheää, eteläosassa kehitysluokaltaan 3, muualla 2. Suoalas - ta on ojitettu 100 %. Kuivatusmandollisuudet ovat Husurinlammesta johtuen huonot.

139 Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,9 m. Tästä on pintakerrosta 1,8 m ja pohjakerrosta 1,1 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hieta. Husurinsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 71 sara - valtaisia noin 28 % ja ruskosammalvaltaisia noin 1 Puunjään - nöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 7 Yleisimmä t turvelajit ovat S (23 %), CS (20 %), ErS (16 %) ja SC (9 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 5,9. Liekoisuus on keskimäärin 1,3 Liekoja on eniten syvyys - välillä 1,0-1,5 m. Husurinsuossa on turvetta noin 1,2 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,6 milj. m 3 ja yli kanden metri n syvyisellä alueella noin 0,4 milj. m 3. Maatumaton pintakerros o n liian ohut (< 1 m) kasvuturvetuotantoon ja se sisältää myös häiritseviä kasvinjäänteitä (Er). Palaturvetuotantoon maatuneisuus

140 on liian alhainen, lisäksi kuivatusmandollisuudet ovat heikoh - kot. 80. "Kaatopaikansuo" (kl , x = 6920,5, y = 539,1 ) sijaitsee noin 12 km Tuupovaarasta kaakkoon. Suo rajoittuu jyrkkiin moreenikumpareisiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 51, s. 80). Pinta-ala on noin 35 ha, mistä on yli metrin syvyist ä aluetta noin 11 ha ja yli kanden metrin 3 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa RRmu, ete - läosassa KR- ja VKmu, pohjoisosissa IRmu. Hajapistealue on KR - ja RRmu Puusto on harvasta keskitiheään, kehitysluokat eteläosassa 3, keskustassa 2 ja länsiosassa 1. Suoalasta on ojitettu 100 Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät.

141 Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m. Täst ä on pintakerrosta 0,4 m ja pohjakerrosta 1,7 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreeni. "Kaatopaikansuossa" on rahkavaltaisia turpeita noin 68 %, saravaltaisia noin 30 % ja ruskosammalvaltaisia noin 2 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 22 %. Yleisimmät turvelajit ovat S, LS ja SC (17 %) sekä CS (11 %). A- linjan alussa on turve heikosti maatunutta ja saravaltaista, loppuosassa rahkavaltaista ja hyvin maatunutta (kuva 140). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, pintakerrokse n 3,8 ja pohjakerroksen 5,6. Liekoisuus on keskimäärin 3,35 %. Liekoja on eniten syvyysvälillä 0,5-0,1 m. "Kaatopaikansuossa" on turvetta noin 0,65 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,2 milj. m 3 ja yli kah - den metrin syvyisellä alueella noin 0,1 milj. m 3. Yli metri n syvyiset altaat soveltuvat polttoturvetuotantoon, joskin turve - kerrostuman ohuus pienentää suon arvoa. Tuotantoon soveltuva ala on yhteensä noin 10 ha ja sen tuotantokelpoinen turvemäär ä noin 0,18 milj. suo-m Kypärävaaransuo (kl , x = 6926,1, y = 547,0 ) sijaitsee noin 20 km Tuupovaaran kirkolta itään Valkeiselassa, Kyhönsuon pohjoispuolella. Suo rajoittuu eteläosasta Kyhönsuo - hon, pohjoisosasta soiden rikkomaan loivasti kohoavaan moreeni - maastoon. Länsi- ja itäosissa on jyrkästi kohoavia moreenimäkiä. Kulkuyhteydet ovat huonot. Pohjoisosassa kulkee heikk o metsäautotie (kuva 141). Pinta-ala on noin 105 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 70 ha ja yli kanden metrin 45 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat A-linjaston alussa KER-muut - tuma, keskellä vaihtelevat TR ja RR. A-linjaston eteläos a on SN, B-linjaston alku on KER, keskiosat RR/TR. Keskitiheän puuston kehitysluokka on 2, A-linjaston pohjoisosan puust o On harvaa ; eteläosa on aukeaa. Suoalasta on ojitettu n. 25 % (pohjoisosat). Kuivatusmandollisuudet ovat A-linjastoll a heikot, B-linjastolla hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,9 m. Tästä on pintakerrosta 1,4 m ja pohjakerrosta 1,5 m. Suon pohja on

142 muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoree - nia. Kypärävaaransuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 67 %, saravaltaisia noin 31 % ja ruskosammalvaltaisia noin 2 Puun - jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 6 Yleisimmät turvelajit ovat ErS (20 %), CS (18 %), SC ja S (17 %).

143 a- 213 Kerrostuman pintaosissa turve on rahka-, pohjaosissa saraval - taista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuu s1 on 4,4, pintakerrokse n 3,1 ja pohjakerroksen 5,5. Pinnalla on vajaan metrin paksuine n maatumaton rahkakerros, jonka alla turve on yleensä kohtalaise n maatunutta, mutta myös pitkälle maatuneitalinssejä esiintyy (ku - vat ). Liekoisuus on keskimäärin 1,9 %. Liekoja on eniten syvyysvälillä 0,5-1,0 m. Kypärävaaransuossa on turvetta noin 2,9 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 2,0 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvyisellä alueella noin 1,3 milj. m 3. Turpeen alhaisen maaatuneisuuden takia suo ei sovi polttoturvekäyttöön, Maatumaton pintakerros taas on liian ohut kasvuturvetuotantoon ja sisältää häiritseviä kasvilisätekijöitä. 82. Haukilamminsuo (kl , x = 6944,0, y = 536,0 ) sijaitsee noin 22 km Tuupovaaran kirkolta pohjoiseen. Suo rajoittuu jyrkkärinteisiin, lohkareisiin moreenimäkiin. Tuupovaaran-Ilomantsin kunnanraja kulkee suon halki (kuva 145). Kulkuyhteydet ovat heikot. Länsireunaan tulee heikkokuntoine n tilustie. Pinta-ala on noin 70 ha, mistä on yli metrin syvyis - tä aluetta noin 35 ha ja yli kanden metrin 7 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lampien ympärillä ruohoi - nen SN ja LUN, jotka ovat "ylipääsemättömiä". Muualla esiintyy TR- ja RRmu sekä reunalla KRmu. Puusto on keskitiheää j a pinotavara-asteella. Kaakkoisosassa on hakkuualueita. Suo - alasta on ojitettu noin 30 %, eteläosa. Itäreunaan on ojitu s tulossa. Kuivatusmandollisuudet ovat huonot, lisäksi suoll a on kaksi lamptia. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m. Tästä on pintakerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 1,5 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka, jonk a yläpuolella on vähän hietaa ja paksulti liejua. Hanhilamminsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 66 %, saravaltaisia noin 33 % ja ruskosammalvaltaisia noin 1 %. Ylei - simmät turvelajit ovat CS (32 %), ErCS ja SC (14 %) sekä ShS C (15 %).

144 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, pintakerrokse n 3,1 ja pohjakerroksen 6,1. Liekoisuus on keskimäärin 1,2 Liekoja on eniten syvyys - välillä 0-0,5 m. Haukilamminsuossa on turvetta noin 1,3 milj. m 3, mistä o n yli metrin syvyisellä alueella noin 0,8 milj. m 3 ja yli kande n metrin syvyisellä alueella noin 0,2 milj, m 3, Kuivatusvaikeuksien, saarekkeisuuden sekä turvekerrostuman ohuuden takia su o ei sovellu turvetuotantoon.

145 Joutenlampi (kl , x = 6948,5, y = 533,7 ) sijaitsee noin 32 km Tuupovaaran kirkolta pohjoiseen, lähell ä kunnanrajaa. Saarekkeinen ja landekkeinen suo rajoittuu jyrkähköihin moreenimäkiin, pohjoisessa myös pieneltä osalta harjuainekseen. Kulkuyhteydet ovat pohjoisosan reunaan kohtalaise n hyvät tilustietä myöten (kuva 146). Pinta-ala on noin 60 ha,

146 mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 17 ha ja yli kande n metrin 5 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa KRmu. Joutenlampi on umpeenkasvanut ja on ruohoista saranevaa. Tämän

147 218 ympärillä on RR- ja TRmu. Alueella P6-P7 on PSRmu. Lounai s osassa on taas RRmu. Puusto on yleensä keskitiheää ja pinotavara-asteella. Suoalasta on ojitettu 90 %. Saraneva-alue on ojittamatta. Kuivatusmandollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,8 m. Tästä on pintakerrosta 0,4 m ja pohjakerrosta 1,4 m. Suon pohja o n muodoltaan epätasainen ja sen maalaji on pääasiassa kivine n ja löhkareinen moreeni. Joutenlammen alueella on liejua all e metrin verran. Joutenlammessa on rahkavaltaisia turpeita noin 64 % j a saravaltaisia noin 36 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 38 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS (25 %), LCS (22 %), LSC (16 %) sekä SC (15 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, pintakerrokse n 2,4 ja pohjakerroksen 6,8. Liekoisuus on keskimäärin 3,8 %. Liekoja on eniten sy - vyysvälillä 0-0,5 m. Joutenlammessa on turvetta noin 0,9 milj. m3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,3 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,1 milj. m 3. Saarekkeisuutensa ja ohuen turvekerroksen vuoksi suo ei sovellu turvetuo - tantoon. 84. "Niksonlamminsuo" (k , x = 6914,5, y = 541,8) sijaitsee noin 20 km Tuupovaaran kirkolta kaakkoon Hoi - lolan kylän länsipuolella. Suo rajoittuu jyrkästi kohoavii n moreenipeitteisiin vaaroihin. Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuv a 147). Pinta-ala on noin 40 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 19 ha ja yli kanden metrin 10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat VKmu suon eteläosassa j a RR länsiosassa. Puusto on harvaa tai keskitiheää, kehitysluo - kaltaan 2, suon eteläosassa 4. Suoalasta on ojitettu noi n 50 % eli suon itäosa. Kuivatusmandollisuudet ovat huonot. Niksonlampi sijaitsee suon keskellä. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 m. Täst ä on pintakerrosta 1,0 m ja pohjakerrosta 1,0 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreeni. " Niksonlamminsuossa" on rahkavaltaisia turpeita noin 93 %

148 ja saravaltaisia noin 7 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 34 %. Yleisimmät turvelajit ovat LS (27 %), PrCS (18 %), S (17 %) ja CS (17 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, pintakerrokse n 3,1 ja pohjakerroksen 6,2.

149 Liekoisuus on keskimäärin 3,5 Liekoja on eniten syvyysvälillä 0-0,5 m. "Niksonlamminsuossa" on turvetta noin 0,8 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,4 milj. m 3 ja yl i kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,3 milj. m 3, Suo soveltuu huonosti turveteolliseen käyttöön turvelajeiltaan sek ä kuivatusmandollisuuksiltaan.

150 Tervalamminsuo (kl , x = 6914,5, y = 545,5) sijaitsee noin 25 km Tuupovaaran kirkolta kaakkoon Hoi - lolan kylässä. Suo rajoittuu loivasti 1umpuileviin hiekkamoreenimäkiin. Itäosassa suo rajoittuu peltoon. Kulkuyhteyde t ovat hyvät (kuva 148). Pinta-ala on noin 25 ha, mistä on yl i metrin syvyistä aluetta noin 15 ha ja yli kanden metrin 9 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat etelä- ja länsiosass a IRmu. Itäosa on VKmu, N-osa KRoj. N-osa on hakkuuaukea. Puusto on keskitiheää, kehitysluokaltaan länsiosassa 2, itä- j a eteläosassa 4-5. Suoalasta on ojitettu 100 %. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,4 m. Täst ä on pintakerrosta 0,5 m ja pohjakerrosta 1,9 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen, joskin suo on saarekkeinen ja sen maalaj i on pääasiassa hiekkamoreeni. Tervalamminsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 85 %, saravaltaisia noin 14 % ja ruskosammalvaltaisia noin 1 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 41 %. Yleisimmät turvelajit ovat LS (31 %), CS (20 %), S (18 %) j a SC (12 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0, pintakerrok - sen 3,7 ja pohjakerroksen 6,7. Liekoisuus on keskimäärin 3,7 %. Liekoja on eniten syvyysvälillä 0-1,0 m. Tervalamminsuossa on turvetta noin 0,6 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,4 milj. m3 ja yli kah - den metrin syvyisellä alueella noin 0,2 milj. m 3. Suo soveltuu kohtalaisen hyvin polttoturvetuotantoon muiden ominaisuuk - siensa puolesta, mutta rikkonainen topografia on haittana. Tuotantoon soveltuva pinta-ala on noin 15 ha sisältäen noi n 0,3 milj. suo-m3 hyödyntämiskelpoista turvetta. 86. Koikkelinsuo (kl , x = 6949,5, y = 531,8 ) sijaitsee noin 27 km Tuupovaaran kirkolta pohjoiseen. Suo rajoittuu luoteessa tiehen, lännessä peltoihin ja muualla jyrk - kärinteisiin moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuv a 149). Pinta-ala on 14 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluet - ta 11 ha ja yli kanden metrin 8 ha.

151 Vallitsevina suotyyppeinä ovat IRoj (suon pohjois- ja ete - läosassa) ja TRoj (suon keskiosassa). Keskiosan puusto on keskitiheää, kl 3. Suoalasta on ojitettu 100%. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät.

152 Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 4,6 m, Täst ä on pintakerrosta 0,9 m ja pohjakerrosta 3,7 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hieta. Koikkelinsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 83 % j a saravaltaisia noin 17 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 4 %, Yleisimmät turvelajit ovat CS (32 %), ErCS (23 %), PrCS (13 %) ja SC (10 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, pintakerrokse n 3,7 ja pohjakerroksen 6,0. Maatuneisuus vaihtelee kerroksittain. Liekoisuus on keskimäärin 1,85 %. Liekoja on eniten syvyysvälillä 0,5-1,0 m. Koikkelinsuossa on turvetta noin 0,6 milj. m3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,5 milj. m3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,4 milj. m 3. Suo soveltu u kohtalaisen hyvin sekä turvelajiensa että maatuneisuutensa puo - lesta. polttoturvetuotantoon. 87. Puravaaransuo (kl , x = 6925,6, y = 548,5) si - jaitsee noin 25 km Tuupovaaran kirkolta itäkaakkoon Kälkäjärven lounaispuolella. Pääosa suosta on Ilomantsin puolella. Suo rajoittuu jyrkästi kohoaviin moreenipeitteisiin vaaroihin. Kulkuyhteydet ovat heikohkot, mutta paranevat uuden metsäautotien kunnon kohentuessa (kuva 150). Pinta-ala on noin 45 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 30 ha ja yli kanden metrin 20 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon länsi- ja keskiosass a RR-ojikko, itäosassa KER-ojikko. Siellä täällä on TR-ojikkoa. KER-alueen laiteilla on RR-/IR-ojikkoa. Puusto on harvast a keskitiheään, kehitysluokka 2. Suoalasta on ojitettu 100 %. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,5 m. Tästä on pintakerrosta 1,5 m ja pohjakerrosta 1,0 m. Suon pohja o n muodoltaan epätasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreeni. Puravaaransuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 73 %, saravaltaisia noin 25 % ja ruskosammalvaltaisia noin 2 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 7 %. Yleisimmät turvelajit ovat S (24 %), ErS (21 %), CS (17 %) j a SC (11 %). Pintaosan muodostaa yhtenäinen noin metrin

153 vahvuinen heikosti maatunut S- ja ErS-turve. Pohjaosassa o n useampia turvelajeja (kuva 151). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 6,2. Maatuneisuus kohoaa pohjalle päin.

154 Pääosa turvekerrostumasta on heikosti maatunutta (kuva 151). Liekoisuus on keskimäärin 1,8 Liekoja on eniten syvyysvälillä 1,0-1,5 m. Puravaaransuossa on turvetta noin 1,1 milj. m 3, mistä o n yli metrin syvyisellä alueella noin 0,8 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvyisellä alueella noin 0,6 milj. m 3, Suon pinta - kerros voidaan hyödyntää kasvuturpeena tai pehkuna ja pohja - kerros palaturpeena. Tuotantoalue on noin 20 ha, jolla on kasvuturpeeksi soveltuvaa turvetta noin suo-m 3 ja sen all a tyydyttävää polttoturvetta noin suo-m 3,

155 Alankosuo (kl , , x = 6919,2, y = 540,0) sijaitsee noin 15 km Tuupovaaran kirkolta kaakkoon, Öllö - län kylän keskustassa. Suo rajoittuu loivasti kohoaviin moree - nimäkiin. Koillisosassa on pelto ja lounaassa suo on yhteydes - sä Löttösuohon (kuva 152). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Pinta - ala on noin 15 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noi n 12 ha ja yli kanden metrin 11 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat RRoj ja TRoj suon keskus - tassa. Suon pohjoisosa on VKmu. Puusto on keskustassa harvaa, kehitysluokaltaan 2. Eteläosa on aukeaa ja pohjoisosa on tiheää, kehitysluokaltaan 3. Suoalasta on ojitettu 100 %. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 4,7 m. Tästä on pintakerrosta 1,9 m ja pohjakerrosta 2,8 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa moreeni. Pohjoisosassa (P1 - P2) on paksuhko liejukerros. Alankosuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 63 % ja s a- ravaltaisia noin 37 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 12 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS (26 %), SC (16 %), S (12 %) ja ShSC (9 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, pintakerrok - sen 3,4 ja pohjakerroksen 5,6. Liekoisuus on keskimäärin 1,6 %. Liekoja on eniten syvyysvälillä 1,0-1,5 m. Alankosuossa on turvetta noin 0,7 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,6 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,5 milj. m 3. Runsaasti saravaltaista turvetta sisältävänä suo soveltuu kohtalaisen hyvi n polttoturvetuotantoon, vaikka maatuneisuus onkin alhainen j a pintakerros paksu. Tuotantoon soveltuva pinta-ala on noi n 10 ha, joka sisältää noin 0,4 milj. suo-m 3 hyödyntämiskelpois - ta turvetta. 89. Tervasärkänsuo (kl , x = 6940,5, y = 524,4 ) sijaitsee noin 14 km Tuupovaaran kirkolta luoteeseen. Suo ra - joittuu lohkareisiin moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat hyvä t (kuva 153). Pinta-ala on noin 35 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 16 ha ja yli kanden metrin 5 ha.

156 Vallitsevina suotyyppeinä ovat IRoj (suon eteläosa) j a vatk (suon pohjoisosa). Keskitiheän puuston kehitysluokka o n 3-4. Suoalasta on ojitettu noin 90 Kuivatusmandollisuu - det ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,8 m. Täst ä on pintakerrosta 0,5 m ja pohjakerrosta 1,3 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka. Tervasärkänsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 87 %, saravaltaisia noin 9 % ja ruskosammalvaltaisia 4 Puunjään - nöksiä sisältäviä turpeita ei tavattu. Yleisimmät turvelaji t ovat CS (60 %), ErCS ja SC (8 %) sekä ErS (7 % ) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2, pintakerrok - sen 3,1 ja pohjakerroksen 7,2. Eteläosan turvekerrostuman

157 ohut pintakerros on rahkaturvetta ja sen alla hyvin maatunutt a CS- ja ErCS-turvetta. Pohjalla on ohuelti B-turvetta. Liekoisuus on keskimäärin 3,35 Liekoja on eniten syvyysvälillä 0-1,0 m. Tervasärkänsuossa on turvetta noin 0,5 milj. m 3, mist ä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,3 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvyisellä alueella noin 0,1 milj. m 3. Suon etelä - osa (n. 10 ha) soveltuu polttoturvetuotantoon ja sen hyödyntämiskelpoinen turvemäärä on noin 0,15 milj. suo-m 3.

158 Kitaisiensuo (kl , x = 6917,7, y = 542,9 ) sijaitsee noin 18 km Tuupovaaran kirkolta kaakkoon. Suo rajoittuu eteläosassa korkeisiin vaaroihin, muualla Öllölänjärvee n (kuva 154). Kulkuyhteydet ovat kohtalaiset. Pinta-ala on noin 60 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 35 ha ja yl i kanden metrin 25 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon pohjoisosassa SRoj, eteläosassa KERoj ja lounaisosassa TR-/RRmu. Puusto on harvas - ta keskitiheään, kehitysluokaltaan 1-2. Suoalasta on ojitettu 100 %. Kuivatusmandollisuudet ovat heikot järven takia. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,5 m. Tästä on pintakerrosta 0,5 m ja pohjakerrosta 2,0 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreeni. Kitaisiensuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 64 %, sa - ravaltaisia noin 35 % ja ruskosammalvaltaisia noin 1 %. Puun - jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 28 %. Yleisimmät turvelajit ovat SC (19 %), CS (13 %), LCS (13 %), ErS j a LS (12 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 6,4. Maatumaton pintakerros on ohut ta i puuttuu, syvemmälle mentäessä maatuneisuus lisääntyy epäsäännöllisesti (kuva 155). Liekoisuus on keskimäärin 3,05 %. Liekoja on eniten syvyysvälillä 0-1,0 m. Kitaisiensuossa on turvetta noin 1,3 milj. m3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,9 milj. m3 ja yli kande n metrin syvyisellä alueella noin 0,7 milj. m3. Suo ei sovell u teolliseen käyttöön, koska sitä on mandotonta kuivata. 91. Rajasuo (kl , , x 6915,5, y - 540,0) sijaitsee noin 21 km Tuupovaaran kirkolta kaakkoon, öl - lölän kylän eteläpuolella. Suo rajoittuu jyrkästi kohoavii n moreenipeitteisiin vaaroihin. Kulkuyhteydet ovat huonot (kuva 156). Pinta-ala on noin 25 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 18 ha ja yli kanden metrin 6 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa RR-muuttuma, keskustassa IR-muuttuma, länsiosa KR-muuttumaa ja eteläosass a VK-muuttuma. Puuston kehitysluokka on pohjoisosassa 2, harvaa ;

159 233 keskustassa ja eteläosassa 3, keskitiheää. P7 on hakkuuaukeal - la. Suoalasta on ojitettu 100 %. Kuivatusmandollisuudet ova t hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,3 m. Tästä on pintakerrosta 0,9 m la pohjakerrosta 1,4 m. Suon pohja o n muodoltaan epätasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamo - reeni, Pohjoisosassa on paksu liejukerros. Rajasuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 92 %, sara - valtaisia noin 7 % ja ruskosammalvaltaisia noin 1 %. Puunjään - nöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 21 %. Yleisimmät turvelajit ovat S (40 %), CS (18 %), LS (14 %) ja SC (7 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, pintakerrokse n 2,9 ja pohjakerroksen 5,8. Pohjoisosassa on pinnasta pohjaan heikosti maatunutta rahkaturvetta. Muualla on turvekerrokse n keskiosa hyvin maatunutta rahkavaltaista turvetta, jossa o n runsaasti lisätekijöitä. Liekoisuus on keskimäärin 2,6 %. Liekoja on eniten syvyysvälillä 0-1,0 m. Rajasuossa on turvetta noin 0,6 milj. m3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,2 milj. m 3. Suon pohjoisos a (noin 6 ha, 0,12 milj. suo-m 3 ) soveltuu kasvuturvetuotantoon, muu osa suosta soveltuu polttoturvetuotantoon (noin 10 ha, 0,20 milj. suo-m3 ). 92. Talikansuo ( , x = 6913,9, y = 546,8) sijaitsee noin 24 km Tuupovaaran kirkolta kaakkoon. Suo rajoittuu loivasti kohoaviin hiekkamoreenimäkiin. Ympäristö on soide n rikkomaa ja suo on saarekkeinen. Kulkuyhteydet ovat erinomaiset (kuva 148, sivu 222). Pinta-ala on noin 55 ha, mistä on yl i metrin syvyistä aluetta noin 40 ha ja yli kanden metrin 25 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat länsiosassa RRmu, keskus - tassa IRmu ja itäosassa TRmu. A 750 pohjoispuoli on IRmu. Hajapistealueen länsiosa on SR. Suoalasta on ojitettu noin 80 %. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät, paitsi koillisosassa kohtalaiset. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,2 m. Tästä on pintakerrosta 1,5 m ja pohjakerrosta 1,7 m. Suon pohja o n muodoltaan kohtalaisen tasainen ja sen maalaji on pääasiass a kivistä hiekkamoreenia.

160 Talikansuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 87 %, sara - valtaisia noin 12 % ja ruskosammalvaltaisia noin 1 Puunjään - nöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 23 Yleisimmä t turvelajit ovat S (27 %), LS (18), ErS (17 %) ja CS (10 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 5,7. Suon pinnalla on ohuehko yhtenäinen

161 235 maatumaton rahkakerros. Kerrostuman keskivaiheilla turve on pit - källe maatunutta, muuten maatuneisuusaste on kohtalainen (kuvat 157 ja 158). Liekoisuus on keskimäärin 2,8 %. Liekoja on eniten syvyys - välillä 0,5-1,0 m. Talikansuossa on turvetta noin 1,7 milj. m 3,mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 1,3 milj. m3 ja yli kanden met - rin syvyisellä alueella noin 0,8 milj, m3. Suo soveltuu huonosti turpeensa puolesta teolliseen käyttöön, polttoturpeeks i turve on liian vähän maatunutta, kasvuturpeeksi maatumaton pin - takerros on liian ohut sisältäen lisäksi häiritseviä kasvilisätekijöitä. 93. Varpusuo (kl , x = 6917,6, y = 549,4) sijaitsee noin 28 km Tuupovaaran kirkolta kaakkoon, Mannervaara n kaakkoispuolella. Saarekkeinen ja landekkeinen suo rajoittu u jyrkähkösti kohoaviin moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat hyvä t (kuva 159). Pinta-ala on noin 65 ha, mistä on yli metri n syvyistä aluetta noin 38 ha ja yli kanden metrin 30 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon pohjois- ja luoteis - osassa RR-muuttuma, muualla IR-muuttuma. Puuston kehitysluokk a on 2, harvasta keskitiheään, eteläosassa 3, tiheää. Suoalasta on ojitettu 100 %. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,1 m. Tästä on pintakerrosta 1,7 m ja pohjakerrosta 1,4 m. Suon pohja on muodoltaan epätasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamo - reeni. Varpusuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 43 %, sara - valtaisia noin 55 % ja ruskosammalvaltaisia noin 2 %. Puun - jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 9 %. Yleisimmät turvelajit ovat SC (24 %), CS (15 %), ShSC (9 %) j a EQSC (8 %). Turvelajien kerrosjärjestys vaihtelee. Yleens ä kerrostuman keskiosa on saraturvetta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 5,4. Maatuneisuus vaihtelee kerroksittain runsaasti. Liekoisuus on keskimäärin 1,65 %. Liekoja on eniten sy - vyysvälillä 0,5-1,0 m.

162 Varpusuossa on turvetta noin 2,0 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 1,2 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 1,0 milj. m 3, Heikosta turpee n maatuneisuudesta ja suon saarekkeisuudesta johtuen ei suo sovel - lu polttoturvetuotantoon. Kasvuturvetuotantoon sopivaa turvetta ei ole. 94. Yöpalonsuo (kl , x = 6941,3, y = 537,2) sijaitsee noin 23 km Tuupovaaran kirkolta koilliseen. Suo rajoittuu pääosin moreenikankaisiin ja lännessä osaksi peltoihin. Kulkuyhteydet ovat melko hyvät (kuva 160). Pinta-ala on noin 25 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 17 ha ja yli kande n metrin 10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat IRoj suon pohjoisosassa j a LKN sekä RINmu. Puusto on keskitiheää, kehitysluokaltaan 3. Suoalasta on ojitettu noin 80 hyvät. Kuivatusmandollisuudet ovat

163 Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,8, Tästä o n pintakerrosta 0,9 m ja pohjakerrosta 2,8 m. Suon pohja on muodoltaan epätasainen, jakautuen kahteen altaaseen ja sen maalaj i on pääasiassa siltti. Yöpalonsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 54 %, sara - valtaisia noin 43 % ja ruskosammalvaltaisia noin 3

164 239 Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 4 %. Ylei - simmät turvelajit ovat SC (32 %) t CS (22 %), PrCS (16 %) ja NC S (6 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 6,2. Suon pinnalla on paikoittain maatu - maton kerros. Sen alla maatuneisuusstratigrafia on epäsäännöl - linen (kuva 161). Liekoisuus on keskimäärin 3,2 %. Liekoja on eniten syvyys - välillä 0,5-1,0 m. Yöpalonsuossa on turvetta noin 0,8 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,6 milj. m3 ja yli kanden met - rin syvyisellä alueella noin 0,4 milj. m 3. Suo soveltuu hyvi n polttoturvetuotantoon kahtena altaana, jolloin tuotantopint a - ala on yhteensä noin 10 ha sisältäen noin 0,3 milj. suo-m3 hyödynnettävissä olevaa turvetta. 95. Pitkäsuo (kl , x = 6938,1, y = 531,5) sijait - see noin 10 km Tuupovaaran kirkolta pohjoiseen. Suo rajoittu u lohkareisiin moreenimäkiin ja kaakkoispäässä maantiehen. Kulku - yhteydet ovat hyvät (kuva 162). Pinta-ala on noin 17 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 12 ha ja yli kanden met - rin 6 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat VK, VKoj ja VKmu. Puust o on keskitiheää ja hyväkasvuista, kl yleisimmin 3-4. Suoalas - ta on ojitettu noin 60 %. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,4 m. Tästä on pintakerrosta 0,3 m ja pohjakerrosta 2,1 m. Suon pohja o n muodoltaan melko tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hieta. Pitkäsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 78 %, sara - valtaisia noin 21 % ja ruskosammalvaltaisia noin 1 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 10 %. Yleisimmä t turvelajit ovat CS (51 %), SC (15 %), ErCS (12 %) ja LCS (10 %). Turve on pääasiassa CS-turvetta, mutta esim. P6 :lla on lähes koko turvekerrostuma heikosti maatunutta SC-turvetta. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2, pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 6,5. Pintakerros on ohut ja sen alla tur - ve yleensä hyvin tai kohtalaisesti maatunutta, joskin vaihteluita esiintyy.

165 Liekoisuus on keskimäärin 3,0 Liekoja on eniten syvyys - välillä 0-0,5 m. Pitkäsuossa on turvetta noin 0,4 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,3 milj. m 3 ja yli kanden metri n syvyisellä alueella noin 0,2 milj. m 3, Suo soveltuu melko hyvi n polttoturvetuotantoon.

166 Luulamminsuo (kl , x = 6918,6, y = 546,8 ) sijaitsee noin 26 km Tuupovaaran kirkolta kaakkoon, Rajavaaras - sa. Suo rajoittuu jyrkästi kohoaviin moreenimäkiin. Suon eteläosassa on lampi. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Ilomantsinti e kulkee suon poikki (kuva 163). Pinta-ala on noin 30 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 16 ha ja yli kanden metri n 8 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon eteläosassa IRmu, keskiosassa RRmu ja pohjoisosassa KRmu. Puusto on keskitiheää, kehitysluokaltaan 2. Suoalasta on ojitettu 100 Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,5 m. Täst ä on pintakerrosta 1,0 m ja pohjakerrosta 1,5 m. Suon pohja o n muodoltaan epätasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreenia. Luulamminsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 88 % j a saravaltaisia noin 12 Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 37 Yleisimmät turvelajit ovat LS (30 %), S (27 %), ErS (15 %) ja CS (7 %).

167 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 6,1. Pinnalla on ohut yhtenäinen maatumaton rahkakerros, jonka alla turve yleensä on kohtalaisen maatunutta, joskin myös pitkälle maatuneita linssejä esiintyy (kuv a 164). Liekoja on eniten sy- Liekoisuus on keskimäärin 3,1 vyysvälillä 0,5-1,0 m. Luulamminsuossa on turvetta noin 0,7 milj. m 3, mistä o n yli metrin syvyisellä alueella noin 0,4 milj. m 3 ja yli kanden

168 metrin syvyisellä alueella noin 0,3 milj. m 3. Suo ei sovell u polttoturvetuotantoon epätasaisen pohjansa ja paikoittaisen turvekerrostuman ohuuden vuoksi. Kasvuturvetuotantoon maatumaton pintakerros on liian ohut.

169 Ruhopuronsuo (kl , x = 6919,1, y = 549,9 ) sijaitsee noin 28 km Tuupovaaran kirkolta kaakkoon, Ruhovaaran pohjoispuolella. Suo rajoittuu loivasti kohoaviin moreenimäkiin. Suon eteläosassa on Nehvonlampi (kuva 165). Kulkuyhteydet ovat huonot. Suon keskus on yli 1 km :n päässä Mannervaaran kylätieltä. Pinta-ala on noin 35 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 10 ha ja yli kanden metrin 3 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon pohjoisosassa RR-ojik - ko, keskustassa TR-ojikko ja KR-ojikko. Länsiosat KR-ojikkoa. Suoalasta on ojitettu 100 %. Kuivatusmandollisuudet ovat kohta - laiset. Puro on 1-2 m keskimääräisen suopinnan alapuolella. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 m. Tästä on pintakerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 1,4 m. Suon pohja on muo - doltaan epätasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreenia. Ruhopuronsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 66 %, sa - ravaltaisia noin 26 % ja ruskosammalvaltaisia noin 8 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 32 %. Yleisimmät turvelajit ovat SC (24 %), LS (20 %) sekä S ja CS (17 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 5,8. Maatuneisuus ja turvelajisuhtee t vaihtelevat paljon suon eri osissa. Liekoisuus on keskimäärin 1,0 %. Liekoja on eniten syvyys - välillä 0-0,5 m. Ruhopuronsuossa on turvetta noin 0,7 milj. m 3, mistä o n yli metrin syvyisellä alueella noin 0,2 milj. m3 ja yli kande n metrin syvyisellä alueella noin 0,1 milj. m3. Suo soveltu u huonosti polttoturvetuotantoon vaihtelevan kerrosjärjestyksen - sä vuoksi. 98. "Mökkikankaansuo" (kl , x = 6929,0, y = 550,1 ) sijaitsee noin 35 km Tuupovaaran kirkolta koilliseen, Kälkäjär - ven takana. Suo rajoittuu lännessä Mökkikankaaseen, muissa ilmansuunnissa moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat huonot (kuv a 166). Pinta-ala on noin 70 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 55 ha ja yli kanden metrin 28 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat A-linjaston keskustass a KER, reunempana RR. C-linjastolla vallitsee RRoj ja reunoill a IRoj ja TRoj. B-linjan keskustassa on RR, reunalla KR. Puuston kehitysluokka on yleensä 2 ja tiheys harvaa tai keskitiheää.

170 Suoalasta on ojitettu 10 % suon luoteisosasta. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,6 m. Täst ä on pintakerrosta 0,7 m ja pohjakerrosta 1,9 m. Suon pohja o n muodoltaan melko epätasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiek - ka. "Mökkikankaansuossa" on rahkavaltaisia turpeita noin 85 % ja saravaltaisia noin 15 Puunjäännöksiä sisältävien turpei - den kokonaisosuus on 7 Yleisimmät turvelajit ovat CS (49 %), ErCS (15 %) ja SC (9 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, pintakerrokse n 3,7 ja pohjakerroksen 5,9. Maatuneisuus vaihtelee kerroksittain.

171 C-linjastolla on paksu heikosti maatunut pintakerros. Turvelajien suhteen turvekerrostumat ovat melko tasalaatuisia {kuva t 167 ja 168). Liekoisuus on keskimäärin 2,4 Liekoja on eniten syvyysvälillä 0,5-1,0 m. "Mökkikankaansuossa" on turvetta noin 1,8 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 1,5 milj. m 3 ja yli kahden metrin syvyisellä alueella noin 0,9 milj. m 3. Suo soveltuu tyydyttävästi polttoturvetuotantoon, jolloin kyseeseen tule e yli 2 metrin syvyinen alue (noin 25 ha), jonka hyödyntämiskelpoinen turvemäärä on noin 0,7 milj. suo-m 3.

172 Piippukivensuo (kl , x = 6940,5, y = 533,7 ) sijaitsee noin 16 km Tuupovaaran kirkolta pohjoiseen. Suo sijaitsee rautatien ja maanteitten risteysalueella (kuva 169). Suo rajoittuu moreenikankaisiin, luoteessa tiehen ja idäss ä Saarijärveen. Kulkuyhteydet ovat erinomaiset. Pinta-ala on noi n 55 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 35 ha ja yl i kanden metrin 10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat IR (suon länsi- ja itäosassa) sekä IRoj ja PSR (suon eteläosassa). Puusto on harvaa, kehitysluokaltaan 2. Suoalasta on ojitettu noin 20 %. Kuivatus - mandollisuudet ovat heikot viereisen järven takia. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 m. Täst ä on pintakerrosta 0,4 m ja pohjakerrosta 1,6 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen, joskin suo on erittäin saarekkeinen j a sen maalaji on pääasiassa hieta. Piippukivensuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 84 % j a saravaltaisia noin 16 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 2 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS (50 %), ErCS (19 %), PrCS (7 %) ja SC (6 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 6,6. Liekoisuus on keskimäärin 2,4 %. Liekoja on eniten syvyys - välillä 0,5-1,0 m. Piippukivensuossa on turvetta noin 1,1 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,7 milj. m3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,3 milj. m3. Kuivatusvaikeuk - sien ja saarekkeisuutensa takia suo ei sovellu turvetuotantoon "Riusalamminsuo" (kl , x = 6934,3, y = 544,4) sijaitsee noin 20 km Tuupovaaran kirkolta koilliseen. Suo rajoittuu koillisessa maantiehen ja länsi- sekä itäsuunnis - sa moreenimäkiin. Etelässä suo rajoittuu Riusalampeen ja siit ä lähteviin laskuojiin. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvä t (Kuva 57, s.92 ). Pinta-ala on noin 20 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 15 ha ja yli kanden metrin 10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat RR, suon länsiosassa IR. Puusto on keskitiheää, kehitysluokaltaan 2. Suoalasta on ojitettu suon pohjoisosa, n. 40 %. Kuivatusmandollisuudet ova t heikohkot.

173 Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,3 m. Tästä o n pintakerrosta 1,4 m ja pohjakerrosta 1,9 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen, mutta suo on saarekkeinen ja sen maalaji o n pääasiassa kivistä hiekkamoreenia. II Riusalamminsuossa" on rahkavaltaisia turpeita noin 77 % ja saravaltaisia noin 23 Puunjäännöksiä sisältävien turpei - den kokonaisosuus on 3 Yleisimmät turvelajit ovat CS (43 %), ErCS (30 %), SC (13 %) ja ErSC (9 %).

174 252 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, pintakerrokse n 3,7 ja pohjakerroksen 5,9. Liekoisuus on keskimäärin 0,4 %. Liekoja on eniten syvyys - välillä 1,0-1,5 m. "Riusalamminsuossa" on turvetta noin 0,7 milj. m3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,5 milj. m3 ja yli kah - den metrin syvyisellä alueella noin 0,4 milj. m 3. Turvelajien - sa, maatuneisuutensa sekä kuivatusvaikeuksiensa vuoksi suo so - veltuu huonosti tuotantoon Kiurusärkänsuo (kl , x = 6936,5, y = 531,3 ) sijaitsee noin 7 km Tuupovaaran kirkolta pohjoiseen. Etäisyy s lähimmästä maantiestä on n. 1 km. Suo rajoittuu jyrkkärinteisiin moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat heikot (kuva 170). Pinta-ala on noin 30 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noi n 15 ha ja yli kanden metrin 8 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat IRoj ja reunoilla VK,KGKo j ja KGK. Keskitiheän puuston kehitysluokka on 2-4. Suoalasta on ojitettu 80 %. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,4 m. Tästä on pintakerrosta 0,2 m ja pohjakerrosta 2,2 m. Suon pohja on muodoltaan epätasainen ja sen maalaji on pääasiassa kivinen hiekkamoreeni. Kiurusärkänsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 82 % j a saravaltaisia noin 18 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 5 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS (52 %), ErCS (20 %), SC (10 %) ja LCS (3 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3, pintakerrokse n 3,0 ja pohjakerroksen 6,9. Pintakerros on vaihtelevan paksui*+. nen. Turvekerrostuman pääosan muodostaa hyvin maatunut CS-tur - ve (kuva 171). Liekoisuus on keskimäärin 3,2 %. Liekoja on eniten syvyysvälillä 0,5-1,0 m. Kiurusärkänsuossa on turvetta noin 0,5 milj. m 3,mistä o n yli metrin syvyisellä alueella noin 0,4 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,2 milj. m3. Suon keskialla s (n. 10 ha) soveltuu poittoturvetuotantoon ja sen hyödyntämis - kelpoinen turvemäärä on noin 0,2 milj. suo-m3.

175 Piiroilansuo (kl , x = 6935,3, y = 530,9 ) sijaitsee noin 5,5 km Tuupovaaran kirkolta luoteeseen. Suo rajoittuu moreenikankaisiin ja -mäkiin sekä idässä osaksi peltoihin. Eteläpäässä suon halkaisee maantie (kuva 172). Kulku - yhteydet ovat hyvät. Pinta-ala on noin 25 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 15 ha ja yli kanden metrin 4 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat KRoj (suon pohjoisosassa)

176 255 ja IRoj (suon eteläosassa). Suon keskiosassa tavataan laajalt i myös mtk. Puusto on harvaa tai keskitiheää, kehitysluokaltaa n 3. Suoalasta on ojitettu 100 %. Kuivatusmandollisuudet ova t kohtalaisen hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,2 m. Tästä on pintakerrosta 0,4 m ja pohjakerrosta 1,8 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen, mutta eteläosa on saarekkeinen,ja sen maa - laji on pääasiassa hieta. Piiroilansuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 83 %, sa - ravaltaisia noin 15 % ja ruskosammalvaltaisia noin 2 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 2 %. Yleisim - mät turvelajit ovat CS (59 %), PrCS (8 %), ErS (7 %) ja C (6 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 6,3. Liekoisuus on keskimäärin 2,5 %. Liekoja on eniten syvyysvälillä 0-0,5 m. Piiroilansuossa on turvetta noin 0,5 milj. m3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,3 milj. m3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,1 milj. m 3. Saarekkeisuutensa ja rikkonaisen topografiansa takia suo soveltuu huonost i turvetuotantoon. Myöskään kuivatusmandollisuudet eivät ole suo - tuisat Julunahonsuo (kl , x = 6934,5, y = 532,6 ) sijaitsee noin 5 km Tuupovaaran kirkolta pohjoiseen. Suota halkaisee maantie pohjoispäässä. Suo rajoittuu jyrkkärinteisii n moreenimäkiin ja etelässä peltoihin. Kulkuyhteydet ovat hy - vät (kuva 60, s. 96). Pinta-ala on noin 25 ha, mistä on yl i metrin syvyistä aluetta noin 15 ha ja yli kanden metrin 10 ha. Vallitsevana suotyyppinä on itäosassa IR ja IRoj, muual - la enimmäkseen korpityyppejä. Keskitiheän puuston kehitys - luokka on 2-5. Suoalasta on ojitettu %. Kuivatus - mandollisuudet ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,6 m. Tästä on pintakerrosta 0,7 m ja pohjakerrosta 1,9 m. Suon pohja o n muodoltaan epätasainen ja sen maalaji on pääasiassa kivine n hiekkamoreeni, jonka päällä paikoin lieju. Julunahonsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 92 %, sa - ravaltaisia noin 6 $ ja ruskosammalvaltaisia noin 2 %.

177 Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 13 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS ( 51 %), LCS (12 %), Er S (12 %) sekä PrCS (7 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 6,5. Turpeen maatuneisuus vaihtelee runsaasti eri puolilla suota. Liekoisuus on keskimäärin 2,4 Liekoja on eniten syvyys - välillä 0,5-1,0 m.

178 257 Julunahonsuossa on turvetta noin 0,6 milj. m 3, mistä o n yli metrin syvyisellä alueella noin 0,4 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,3 milj. m3. Suon keskios a tien molemmin puolin (noin 5 ha) soveltuu polttoturvetuotantoon. Tosin suon muoto on epäedullinen. Hyödyntämiskelpoist a turvetta on noin 0,1 milj. suo-m Otmenensuo (kl , x = 6920,6, y = 535,8) sijaitsee noin 12 km Tuupovaaran kirkolta kaakkoon. Suo rajoittu u lännessä Otmenenjärveen, etelässä ja idässä loivasti kumpuil e- vaan moreenimaastoon ja pohjoisessa peltoihin (kuva 173). Kul - kuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät. Pinta-ala on noin 105 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 65 ha ja yli kanden metrin 15 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat linjastolla IR, laidoill a KGRmu. Eteläosa suosta on KRmu. Pisteiden P8 - P10 alue on IRmu, P11 - P14 RR tai RRmu. Linjastoalueen puusto on harvast a keskitiheään, kehitysluokaltaan 2, pisteillä P8 - P10 keskitihe ä puusto on kehitysluokaltaan 3 ja P11 - P14 tiheän puuston keh i - tysluokka on 2. Suoalasta on ojitettu 90 %. Kuivatusmandollisuudet ovat heikot viereisen järven takia. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,7 m. Tästä on pintakerrosta 0,5 m ja pohjakerrosta 1,2 m. Suon pohja on muodoltaan tasainen, mutta suo on saarekkeinen ja sen maalaj i on pääasiassa hiekkamoreeni. Otmenensuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 73 %, sara - valtaisia noin 26 % ja ruskosammalvaltaisia noin 1 %. Puunjään - nöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 36 %. Yleisimmä t turvelajit ovat LS (27 %), S (21 %), SC (12 %) ja CS (11 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 6,3. Suon pinnalla on yleensä ohut maatu - maton kerros, siitä alaspäin turve on tasaisen hyvin maatunutta. Liekoisuus on keskimäärin 2,75 %. Liekoja on eniten syvyysvälillä 0-0,5 m. Otmenensuossa on turvetta noin 1,5 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 1,1 milj. m3 ja yli kanden met - rin syvyisellä alueella noin 0,3 milj. m 3. Kuivatusvaikeuksien ja rikkonaisen topografiansa takia suo soveltuu huonosti turve - tuotantoon.

179 "Tiperopuronsuo" (kl , x = 6928,3, y = 548,2 ) sijaitsee noin 30 km Tuupovaaran kirkolta koilliseen. Suo rajoittuu lännessä, pohjoisessa ja idässä vaaroihin, etelässä suokannaksen kautta toiseen suohon. Suon eteläosassa on Pajulamp i (kuva 174). Kulkuyhteydet ovat kohtalaiset. Pinta-ala on noin

180 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 25 ha ja yl i kanden metrin 15 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosassa KERmu, pohjoisessa KN-/RNmu, itäosassa RRmu. Puusto on keskell ä harvaa, reunoilla keskitiheää taimikkoa. Suoalasta on ojitett u 100 %. Kuivatusmandollisuudet ovat huonot. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,3 m. Täst ä on pintakerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 1,8 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka. "Tiperopuronsuossa" on rahkavaltaisia turpeita noin 49 % ja saravaltaisia noin 51 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 14 %. Yleisimmät turvelajit ovat SC (18 %), ErCS (15 %) ja ErSC sekä CS (10 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 6,2. Suon pohjoisosassa on noin puolen metrin paksuinen maatumaton rahkakerros. Muutoin maatuneisuu s lisääntyy pohjaa kohti melko tasaisin kerroksin (kuva 175). Liekoisuus on keskimäärin 3,1 %. Liekoja on eniten syvyys - välillä 0,5-1,5 m. "Tiperopuronsuossa" on turvetta noin 0,8 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,6 milj, m 3 ja yli kah - den metrin syvyisellä alueella noin 0,4 milj. m 3. Viereisen vesistön vedenpinnan suurista vaihteluista johtuen "Tiperopuronsuon" kuivatus on vaikeaa, joten suo ei sovellu turvetuotantoon Pajusalmensuo (kl , x = 6928,9, y = 548,7 ) sijaitsee noin 30 km Tuupovaaran kirkolta koilliseen Kälkäjärve n rannalla. Suo rajoittuu pohjoisessa ja lännessä moreenimäkiin, idässä ja etelässä järveen (kuva 176), Kulkuyhteydet ovat huonot. Suon keskustasta on matkaa huonolle metsäautotielle > 1 km. Pinta-ala on noin 35 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a noin 20 ha ja yli kanden metrin 15 ha. Vallitsevana suotyyppinä on RR. Suon eteläosassa on jon - kin verran KR ja koillisosassa KER. Suo on luonnontilainen. Kuivatusmandollisuudet ovat huonot. Kälkäjärven ja suonpinna n ero on n. 1,5-2,0 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,7 m. Tästä on pintakerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 2,1 m. Suon pohja on

181 muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka. Pajusalmensuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 83 % j a saravaltaisia noin 17 Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 5 Yleisimmät turvelajit ovat CS (41 %), S (18 %), SC(16 %) ja ErS (12 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9, pintakerrokse n 3,7 ja pohjakerroksen 6,5. Pinnan maatumattoman kerroksen all a sekä pohjalla on keskinkertaisesti maatunutta turvetta. Niide n välissä on yhtenäinen pitkälle maatunut kerros (kuva 177). Liekoisuus on keskimäärin 1,85 Liekoja on eniten sy - vyysvälillä 0,5-1,5 m. Pajusalmensuossa on turvetta noin 0,8 milj. m 3, mistä o n yli metrin syvyisellä alueella noin 0,5 milj. m 3 ja yli kanden

182 metrin syvyisellä alueella noin 0,4 milj. m 3. Kuivautusvaikeuksien vuoksi Pajusalmensuo ei sovellu turvetuotantoon.

183 Luupäänsuo (kl , x = 6918,7, y = 546,0 ) sijaitsee noin 27 km Tuupovaaran kirkolta kaakkoon. Suo rajoit - tuu jyrkästi kohoaviin moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat kohta - laisen hyvät, tie kulkee suon eteläosan poikki (kuva 178). Pin - ta-ala on noin 25 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noi n 16 ha ja yli kanden metrin 10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat eteläosissa KRmu ja länsi - osissa RR- ja IRmu. Pisteiden 5-6 ympäristö on KERoj j a pohjoisosa RRoj. Puusto on harvasta keskitiheään, kehitysluokaltaan 2. Suoalasta on ojitettu 100 %. Kuivatusmandollisuude t ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,5 m. Täst ä on pintakerrosta 1,0 m ja pohjakerrosta 1,5 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreeni, pisteellä 5 on moreenin päällä yli 3 m liejua. Luupäänsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 70 %, sa - ravaltaisia noin 29 % ja ruskosammalvaltaisia noin 1 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 10 %. Ylei - simmät turvelajit ovat S ja ErS (22 %) sekä CS ja SC (16 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 6,2. Pisteen 5 ympäristössä on paksuhk o maatumaton kerros suon pinnalla, muualla se on ohut tai puuttuu. Liekoisuus on keskimäärin 2,7 %. Liekoja on eniten syvyysvälillä 0-0,5 m. Luupäänsuossa on turvetta noin 0,6 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,4 milj. m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,3 milj. m 3. Suon keskusta soveltuu kohtalaisen hyvin turvetuotantoon pinta-alan olless a noin 5 ha. Tällä alueella on hyödyntämiskelpoista turvetta noin 0,1 milj. suo-m Nehvonsuo (kl , x = 6918,5, y = 550,5 ) sijaitsee noin 30 km Tuupovaaran kirkolta kaakkoon Ruhovaarassa. Puolet suosta sijaitsee rajavyöhykkeellä (kuva 179). Suo rajoittuu jyrkästi kohoaviin moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat huonot. Lähimmältä tieltä on matkaa keskimäärin > 1 km. Pinta - ala on noin 50 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noi n 35 ha ja yli kanden metrin 10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon eteläosassa SRoj,

184 keski- ja länsiosassa RRoj/mu. Puusto on keskitiheää/tiheää, kehitysluokaltaan 2. Suoalasta on ojitettu 100 Kuivatus - mandollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. Ruhopuro kulkee suo n läpi. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,2 m. Täst ä on pintakerrosta 1,0 m ja pohjakerrosta 1,1 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen, mutta suo on saarekkeinen ja sen maalaj i on pääasiassa hiekkamoreeni.

185 266 Nehvonsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 71 % ja sara - valtaisia noin 29 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 7 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS (25 %), Er S (20 %), SC (10 %) ja S (9 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, pintakerrokse n 3,3 ja pohjakerroksen 5,9. Liekoisuus on keskimäärin 1,65 %. Liekoja on eniten syvyys - välillä 0-0,5 m. Nehvonsuossa on turvetta noin 1,1 milj. m3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,8 milj. m 3 ja yli kanden met - rin syvyisellä alueella noin 0,3 milj. m 3. Saarekkeisuutens a ja alhaisen keskimaatuneisuutensa takia suo ei sovellu turvetuo - tantoon Kareilansuo (kl , x = 6934,3, y = 534,6) sijaitsee noin 9 km Tuupovaaran kirkolta koilliseen. Suo rajoittuu moreenimäkiin ja luoteispäässä maantiehen (kuva 180). Kulku - yhteydet ovat melko hyvät. Pinta-ala on noin 20 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 14 ha ja yli kanden metrin 10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat vatk ja IRmu. Suon puusto on pääosin harvahkoa taimikkoa. Suo on lähes kokonaan hakkuu - aluetta. Suoalasta on ojitettu 100 %. Kuivatusmandollisuude t ovat hyvät. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,5 m. Tästä on pintakerrosta 0,3 m ja pohjakerrosta 2,2 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa kivinen hiekka - moreeni. Kareilansuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 82 %, saravaltaisia noin 17 % ja ruskosammalvaltaisia noin 1 %. Puun - jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 14 %. Yleisimmät turvelajit ovat CS (44 %), ErCS (16 %) sekä LCS ja SC (13 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3, pintakerrokse n 3,8 ja pohjakerroksen 6,7. Liekoisuus on keskimäärin 3,1 %. Liekoja on eniten syvyysvälillä 0,5-1,0 m. Kareilansuossa on turvetta noin 0,5 milj. m3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,4 milj. m 3 ja yli kanden

186 metrin syvyisella alueella noin 0,3 milj. m 3, Suon molemmat altaat soveltuvat melko hyvin palaturvetuotantoon tuotantoaluee n ollessa yhteensä noin 10 ha. Hyödyntämiskelpoista turvetta tällä alueella on noin 0,2 milj. suo-m 3.

187 Talihtapuronsuo (kl , x = 6930,2, y = 548,2) sijaitsee noin 26 km Tuupovaaran kirkolta itään. Su o rajoittuu moreenikankaisiin ja -mäkiin, idässä osin Loitimo - järveen. Talihtapuro sekä Pajujoki kulkevat suon halki (kuv a 181). Kulkuyhteydet ovat huonot. Pinta-ala on noin 100 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 45 ha ja yli kande n metrin 2 ha. Vallitsevana suotyyppinä on IRoj. Puusto on keskitiheä ä tai harvaa, kehitysluokaltaan 2-3. Suoalasta on ojitettu noi n 70 Kuivatusmandollisuudet ovat huonot. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 m. Täst ä on pintakerrosta 0,2 m ja pohjakerrosta 1,3 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen, mutta suo on saarekkeinen ja sen maalaj i on pääasiassa kivinen hiekkamoreeni. Talihtapuronsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 84 %, saravaltaisia noin 9 % ja ruskosammalvaltaisia noin 7

188 269 Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 3 Ylei - simmät turvelajit ovat CS (66 %), ErCS (11 %) ja SC sekä B- r (7 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 6,3. Liekoisuus on keskimäärin 1,7 %. Liekoja on eniten syvyys - välillä 0-0,5 m. Talihtapuronsuossa on turvetta noin 1,4 milj, m3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,7 milj, m3 ja yli kah - den metrin syvyisellä alueella noin 0,05 milj. m 3. Suo soveltuu kuivatusvaikeuksien sekä saarekkeisuutensa takia huonosti tur - vetuotantoon Riihiahonsuo (kl , x = 6925,8, y = 543,2 ) sijaitsee noin 23 km Tuupovaaran kirkolta kaakkoon. Suo rajoittuu jyrkkiin moreenivaaroihin. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät (kuva 182). Pinta-ala on noin 25 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 16 ha ja yli kanden metrin 12 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon eteläosassa ta, luoteisosassa TRoj/mu ja muualla KERoj/mu. Puuston kehitysluokka on 2 ja se on keskellä harvaa, reunoilla keskitiheää. Suoalast a on ojitettu 100 %. Kuivatusmandollisuudet ovat erinomaiset. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 4,0 m. Tästä on pintakerrosta 3,1 m ja pohjakerrosta 0,9 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa kivinen hiekka - moreeni. Riihiahonsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 21 % j a saravaltaisia noin 79 %, Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 19 %. Yleisimmät turvelajit ovat ShSC (23 %), ShC (18 %), S (14 %) ja C (11 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,9, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 5,1. Liekoisuus on keskimäärin 1,2 Liekoja on eniten syvyys - välillä 1,5-2,0 m. Riihiahonsuossa on turvetta noin 1,0 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,6 milj. m3 ja yli kanden met - rin syvyisellä alueella noin 0,5 milj. m 3. Suo on syvä ja turvekerrostuma melko tasalaatuinen, mutta heikosti maatunut.

189 Saravaltaisuutensa johdosta siitä kuitenkin on saatavissa tyydyttävää polttoturvetta. Tuotantoon soveltuva pinta-ala on noi n 15 ha ja se sisältää noin 0,5 milj. suo-m 3 hyödyntämiskelpoist a turvetta.

190 Hanhilamminsuo (kl , x = 6924,7, y = 543,9 ) sijaitsee noin 23 km Tuupovaaran kirkolta kaakkoon Petravaara n koillispuolella. Suo rajoittuu idässä Pieneen Kuuttilampeen, muuten loivasti kohoaviin moreenimäkiin. Suon eteläosassa o n Hanhilampi ja suon poikki kulkee pieni harju (kuva 183). Kulku - yhteydet ovat heikot. Pinta-ala on noin 45 ha, mistä on yl i metrin syvyistä aluetta noin 23 ha ja yli kanden metrin 15 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon eteläosassa KER j a KERmu. Pohjoisosa on RR-ojikkoa. Puusto on harvaa, kehitysluokaltaan 2. Suoalasta on ojitettu 30 % eli suon pohjoisosa. Kuivatusmandollisuudet ovat Pienen Kuuttilammen takia huonot. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,4 m. Täst ä on pintakerrosta 1,9 m ja pohjakerrosta 1,5 m. Suon pohja o n muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreeni. Hanhilamminsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 53 % j a saravaltaisia noin 47 Puunjäännöksiä sisältäviä turpeit a ei tavattu. Yleisimmät turvelajit ovat CS (28 %), SC (15 %), S (11 %) sekä ShSC (10 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2, pintakerrokse n 3,1 ja pohjakerroksen 5,6.

191 Liekoisuus on keskimäärin 1,0 Liekoja on eniten syvyysväleillä 0,5-1,0 m ja 1,5-2,0 m. Hanhilamminsuossa on turvetta noin 1,5 milj. m3, mistä o n yli metrin syvyisellä alueella noin 0,8 milj. m 3 ja yli kande n metrin syvyisellä alueella noin 0,5 milj. m 3. Polttoturvetuotantoon turpeen maatuneisuus on liian alhainen. Myöskään kasvuturvetuotantoon ei turpeen maatuneisuus ole sovelias, lisäksi turve - lajit ovat epäedulliset. Kuivatus tuottaa myös vaikeuksia, jo - ten suo ei sovellu turvetuotantoon.

192 273 TULOSTEN TARKASTELU Tutkittu suoala, soistuneisuus ja suotyypi t Tutkittujen soiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha, josta on yli 1 m :n syvyistä aluetta ha eli 62,5 % ja yl i 2 m :n syvyistä aluetta ha eli 33,5 % (liite 1). Tutkituista 112 suoalueesta on alle 50 ha :n kokoisia 49 kpl ja yli 100 ha : n 18 kpl. Tutkimuslinjaa on yhteensä 183,5 km ja kairauspisteit ä kpl. Tutkimuspistetiheys koko aineiston keskiarvona o n 3,05 pistettä/10 ha. Kunnanrajalla sijaitsevat suot on käsitelty kokonaisuuksina. Toisaalta Vapon Linnansuon turvetuotantoalueet eivät sisälly tämän raportin yhteenvetotietoihin (liitteet 1-4). Peruskartoista tehtyjen pinta-alamittausten mukaa n on Tuupovaaran kunnassa yli 20 ha :n suuruisia soita 150 kpl yhteispinta-alaltaan ha (Lappalainen, Mäkilä ja Toivone n 1981). Tämän raportin ulkopuolelle jäävät alueet - turvetuotannossa olevien lisäksi-ovat pieniä, rikkonaisia ja useimmite n jokivarsisoistumia, joten lähes kaikki turvetuotannossa kyseeseen tulevat suot sisältyvät tähän selvitvkseen. Tuupovaaran kunnan soistuneinta aluetta on luoteisosa, jos - sa on laaja (noin ha) Linnansuo (kuva 1, s. 2). Muuall a suot ovat jakautuneet tasaisesti vaarojen välisiin painanteisii n ja jokien varsille. Huomattava osa suokuvioista on mineraalimaiden pirstomia ja pienalaisia. Suot rajoittuvat valtaosalt a moreenimäkiin, jotka paikoin ovat lohkareisia. Kairauspisteissä määritetyistä suotyypeistä 28 % on luon - nontilaisilla alueilla, 17 % ojikoilla ja 51 % muuttumilla (lii - te 3). Ojitusaste on siten melkoisen korkea. Rämeet ovat selvästi vallitseva suotyyppiryhmä (70 %) ja yleisimmät suotyypi t ovat rahkarämemuuttuma (10 %), isovarpurämemuuttuma (9 %) ja tu - pasvillarämemuuttuma (8 %). Soiden puusto on tavallisesti keskitiheää tai tiheää ja kehitysluokaltaan yleisimmin taimikko - ja riukuasteella. Luonnonsuojelun ja tieteellisen tutkimustyön kannalta arvokkaita sekä maisemallisesti kauniita luonnontilaisia alueit a ovat soidensuojelun perusohjelmaan kuuluvien Sammalvaaransuon (n : o 5) ja Puurovaaransuon (n :o 6) lisäksi Kiima-aava (n :o 23),

193 274 Kyhönsuo (n :o 32), Mämmisuon C-linjaston alue (n :o 3) ja Mänty - rimmen itäosa (n :o 12). Näillä soilla on myös huomattava merkitys muuraimien ja karpaloiden tuottajina. Tuupovaaran suot ovat lähellä aapa- ja keidassuoyhdistymä - tyyppien vaihettumisvyöhykettä, hieman sen länsipuolella (mm. Tolonen 1967). Suotyyppijakaumassa tämä kuvastuu mm. rahkarämeiden suurena osuutena. Toisaalta aineisto sisältää paljo n pieniä soita, jotka eivät ole merkityksellisiä yhdistymätyyppie n rajaa selvitettäessä. Tutkittujen soiden joukossa on tyypillisiä aapasoita ja keidassoita sekä näiden välimuotoja keidassoide n ollessa aineistossa vallitsevina. Turvekerrostuman paksuus ja maatuneisuu s Koko aineiston perusteella laskettu turvekerrostumien kes - kipaksuus on 2,3 m (liite 1), mikä on lähes sama kuin läheisill ä alueilla (Tolonen 1967). Heikosti maatuneen pintakerroksen kes - kipaksuus on 0,7 m ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 1,6 m. Yli yhden metrin syvyisten alueiden keskisyvyys on 2,6 m ja yl i kanden metrin 3,1 m. Suot ovat melko syviä, sillä tutkituist a 112 suoalueesta 84 :n keskisyvyys on yli 2 m. Matalimpia ova t Linnansuon reuna-alueet ; syvin Sonkajansuon B-linjasto, jonka kes - kisyvyys on 5,3 m. Heikosti maatuneen pintakerroksen paksuu s vaihtelee hyvin voimakkaasti eri soiden ja suonosienkin välillä. Turvekerrostumien keskimaatuneisuuden vaihteluväli on 3,7-7,4 ja keskiarvo 5,5 (liite 1). Valtaosalla keskimaatuneisuu s on yli 5,0. Turpeen maatuneisuus harvoin kasvaa suon pinnast a tasaisesti pohjaan päin, vaan usein heikosti ja hyvin maatunee t kerrokset vaihtelevat. Pohjalla voi olla paksujakin heikost i maatuneita kerroksia ja aapasoihin kuuluvilla soilla turve vo i olla pinnasta pohjaan asti heikosti maatunutta. Soiden reunall a turve on keskustaa maatuneempaa.

194 275 Turvelajijakauma Tutkittujen soiden turvemäärästä on 76,2 % rahkavaltaista, 23,3 % saravaltaista ja 0,5 % ruskosammalvaltaista turvetta (liite 2). Rahkavaltaisen enemmistön ohella on myös turvekerrostumaltaan saravaltaisia soita. Tämä osaltaan kuvastaa aluee n soiden sijaintia lähellä aapa- ja keidassoiden vaihettumisvyöhy - kettä. Samantyyppiseltä alueelta Polvijärveltä tehdyissä vastaavissa tutkimuksissa ovat soiden turvelajisuhteet lähes sama t kuin tässä aineistossa (Leino 1979). Myös läheisiltä alueilta o n saatu samantyyppiset jakaumat (Tolonen 1967). Yleisimmät turvelajit ovat CS (23,5 %), S (16,0 %), Er S (13,5 %) ja SC (10,3 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 12,0 %. Ruskosammalturpeita tavataan melk o yleisesti soiden pohjalla, mutta määrällisesti niiden osuus o n pieni. Liekoisuu s Pintakerros metrin syvyyteen asti on soiden liekoisin os a (liite 4). Eniten liekoja on syvyysvälillä 0,5-1,0 m sekä yl i 1 m :n syvyisiltä että yli 2 m :n syvyisiltä alueilta lasketuiss a keskiarvoissa. Soiden keskimääräisessä liekoisuudessa (syvyys - väli 0-2 m) ei ole merkittävää eroa yli 1 m :n ja yli 2 m : n syvyisten alueiden välillä, mutta yli 2 m :n syvyisillä alueill a on liekoja pintaosassa vähemmän ja syvemmällä kuin yli 1 m : n syvyisillä alueilla. Eri soiden välillä on huomattavia liekoisuuseroja ja sa - massa suossa on liekoisuudeltaan vaihtelevia kerroksia sekä myö s suonosia (liite 4 ja suoselostusten profiilit). Yleisesti ottaen soiden reunat ovat keskustaa liekoisempia, ainakin suuremmilla soilla. Kun liekoisuus nousee yli 3 % :n (ks. s. 6), on siitä huomattavaa haittaa turvetuotannolle. Tällaisia soita o n aineistossa melko paljon (liite 4).

195 276 Laboratoriotulosten tarkastelu Näytesarjoja laboratoriomäärityksiä varten otettiin yhteensä 27 kpl, jotka olivat 21 :ltä eri suolta. Näytteenottopisteet valittiin edustamaan mandollisimman hyvin koko suota ja tar - vittaessa otettiin samalta suolta useampi näytesarja. Laboratoriotulosten yhteenveto on taulukossa 27. Koko aineiston ph-luvun keskiarvo on 3,9 vaihteluvälin ol - lessa 2,8-5,6. Happamuus vähenee yleensä tasaisesti syvyyde n lisääntyessä, mutta joskus (esim. Mämmisuo) saattaa lannoituksen vaikutus näkyä pinnan vähentyneenä happamuutena. ph -lukujen maksimiarvot tavataan silti turvekerrostumien pohjalta. Vesipitoisuuden aritmeettinen keskiarvo on 90,8 % vaihte - luvälin ollessa 80,1-96,8 %. Keskiarvo on selvästi luonnontilaisen suon turpeen vesipitoisuuden (noin %) alapuo - lella, mikä johtuu alueen ojikkojen ja muuttumien suurehkosta osuudesta (68 %, liite 3). Vaihtelu näytesarjojen sisällä on huomattava ja siihen vaikuttanee useampi tekijä kuten turvela - ji, maatuneisuus sekä näytesyvyys. Tuhkapitoisuus on melko alhainen, aritmeettisen keskiar - von ollessa 2,5 %. Vaikka vaihteluväli on suurehko (0,6-13,5 %), esiintyy korkeita tuhkapitoisuuksia harvoin. Turveker - rostumien keskiosien tuhkapitoisuudet ovat yleensä alhaisimmat. Pintaosien korkeampi kivennäisainepitoisuus voi johtua mandolli - sesta lannoituksesta, ravinteiden kertymisestä pintavesien j a sateen mukana sekä pinnan elävien kasvien ravinteiden otosta. Pohjalla vaikuttaa mineraalimaa. Tuhkapitoisuuskeskiarv o täyttää selvästi Turveteollisuusliitto ry :n laadunmäärittelyoh - jeen vaatimukset (liite 6). Lähes kaikkien näytesarjojen keskimääräiset tehollise t lämpöarvot ylittävät 21,0 MJ/kg, joka vastaa 9,1 MJ/kg :n lämpö - arvoa 50 % :n ja 14,0 MJ/kg :n lämpöarvoa 30 % :n käyttökosteudes - sa. Poikkeuksen tekee Kyhönsuon lämpöarvo (19,4 MJ/kg). Kaikkien näytesarjojen keskiarvot (21,5 MJ/kg) täyttävät hyvin laa - dunmäärittelyohjeen vaatimukset. Vaihteluväli on melko suuri, 17,5-24,3 MJ/kg ja tehollinen lämpöarvo vaihtelee jonkin ver - ran myös näytesarjojen sisällä. Turpeen kuivatilavuuspainon keskiarvo on 89 kg/m 3

196 278 Vaihtelurajat ovat suuret, kg/m 3 j a kuivatilavuuspain o saattaa myös näytesarjan sisällä vaihdella huomattavasti. Turpeiden tuhkan sulamiskäyttäytymisen tulokset on koott u taulukkoon 28. Lämpötila-arvot ovat keskiarvoja useammista mää - rityksistä, jotka kuitenkaan eivät ole rinnakkaismäärityksiä, vaan ne on tehty näytesarjan eri syvyyksiltä. Tuhkan puolipallo- eli sulamispiste vaihtelee C keskiarvon olless a 1270 C. Taulukko 28. Tuhkan sulamispistemääritykset. Suon nimi ja näytepiste Sintrautumi s piste, C Pehme - nemis - piste, C Puoli - pallo - piste, C Juokset - tumis - piste, C Måäri - tysten 1km 3. Mämmisuo A Rajasuo A Rajasuo A Sonkajansuo B Kelonsuo A Kattila- ahorisuo A Kiimavaaransuo A Mustalamminsuo A Viitasuo A Ritosuo I A Linnansuo E Linnansuo H Linnansuo J Keskiarvo/yht

197 279 Soveltuvuus turvetuotantoo n Yhteenveto turvetuotantoon soveltuvista suoalueista o n taulukossa 29. Tarkemmat tiedot ovat suoselostusten yhteydessä. Polttoturvetuotantoon sopiva ala on useimpien kohdall a rajattu suon yli metrin syvyisen alueen suuruiseksi. Tämä siksi, että suot ovat ojitettuja ja niiden turvekerrosto on kuivaessaan jo huomattavasti tiivistynyt. Yleensähän polttoturvetuotan - toon soveltuvalta luonnontilaiselta suolta edellytetään vähintään kanden metrin paksuista turvekerrosta. Tuotantokelpoist a turvemäärää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty tuotannossa suon pohjalle jäävän kerroksen osuus ja pinnasta mandolli - sesti poistettavan kerroksen osuus. Laboratoriomäärityksiin perustuviensuokuution keskimääräisten kuiva-ainemäärien perusteel - la on laskettu tuotantokelpoiset kuiva-ainemäärät. Koska kai - kista polttoturvetuotantoon soveltuvista soista ei ollut käytet - tävissä laboratoriotutkimusten tuloksia, on näiden kohdalla las - kelmissa käytetty koko aineiston keskiarvoa. Taulukossa suokohtaisiin laboratoriotutkimuksiin perustuvat luvut on merkitty * :llä. Lämpöarvomäärityksiin perustuen on edelleen laskettu ker - rostumien energiasisällöt kuivalle ja 50 % :n kosteudessa ole - ville turpeille. Kuivalle turpeelle ne saadaan kaavasta 1 j a 50 % :n kosteudelle kaavasta E = N suo-m 3 Dd. Hu 2. E = Nsuo-m3. D d. (100/100 - K). H. E = energiasisältö, Nsuo-m3 = suokuutioiden määrä, Dd = suokuution kuiva-ainemäärä (kg/ m 3 ), Hu = kuivan turpeen tehollinen läm - pöarvo (MJ/kg), Hfl = kosteudessa K (%) olevan turpeen teholline n lämpöarvo (MJ/kg), K = turpeen kosteus (%). Tutkituista soista on polttoturvetuotantoon sopivia aluei - ta 64 suolla yhteensä 1828 ha (taulukko 29), mikä on 25,4 % kok o tutkitusta suoalasta. Yli 50 hain suuruisia tuotantokelpoisi a alueita on vain 9 kpl, joten pääosalle soveliain tuotantotap a on pientuotanto. Alueiden yhteenlaskettu tuotantokelpoinen tur - vemäärä on noin 40 milj. suo-m3, joka sisältää noin 3,6 milj. tonnia kuiva-ainetta. Kosteudeltaan 50 % :na on tämän turvemäärän energiasisältö noin 68 milj. GJ eli noin 19 milj. MWh. '

198 280 Vastaavasti kosteudeltaan 30 % :na on energiasisältö noin 7 3 milj. GJ eli noin 20 milj. MWh. Tämän tutkimuksen ulkopuolelle jätettiin Linnansuosta Vapon jo turvetuotannossa ja siihen valmisteilla olevat alueet, jotk a Vapolta saadun ilmoituksen mukaan ovat yhteenlaskettuna noi n 200 ha, sisältäen noin 5,2 milj. suo-m3 turvetta. Kasvuturvetuotantoon soveltuvaa aluetta on yhteensä 168 ha sisältäen 1,4 milj. suo-m 3 turvetta. Alueet ovat pieniä ja niil - lä ei ole turveteollista merkitystä. Joissakin polttoturvetuotantoon soveltuvissa soissa on pinta-osasta saatavissa kasvutur - vetta (taulukko 29). Mandollisen polttoturvetuotannon tielt ä tämä kerros on joka tapauksessa poistettava, jolloin se voitai - siin hyödyntää esim. karjatalouksissa kuivikkeena. YHTEENVETO Geologinen tutkimuslaitos suoritti vuosina 1980 ja valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin liittyen ja yh - teistyössä Tuupovaaran kunnan kanssa turvetutkimuksia kunna n alueella kaikkiaan 112 suolla, jotka yhteenlaskettuna käsittävä t noin 7200 ha. Jo turvetuotannossa olevat alueet poislukien si - sältyvät Tuupovaaran kunnan kaikkien huomattavien soiden turvevarat ja niiden laatu tähän selvitykseen. Huomattava osa Tuupovaaran soista on pienialaisia ja mine - raalimaiden pirstomia. Rämeet ovat selvästi vallitseviin suotyy p piryhmä. Pääosa soista on joko kokonaan tai suurimmaksi osaks i ojituksen piirissä. Luonnonsuojelun, tieteellisen tutkimustyö n ja marjastuksen kannalta arvokkaita luonnontilaisia alueita o n Sammalvaaransuolla (n :o 5), Puurovaaransuolla (n :o 6), Kiima - aavalla (n :o 23), Kyhönsuolla (n :o 32), Mämmisuolla (n :o 3) j a Mäntyrimmellä (n :o 12). Tutkittujen turvekerrostumien keskipaksuus on 2,3 m. Hei - kosti maatunutta pintakerrosta on keskimäärin 0,7 m. Suot ovat yleensä melko syviä ja heikosti maatuneen pintakerroksen paksuu s vaihtelee runsaasti. Koko tutkitusta suoalasta on yli metri n syvyistä aluetta 4496 ha eli 62,5 % ja yli kanden metrin syvyis - tä aluetta 2408 ha eli 33,5 %. Turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 5,5, pintakerroksen

199 Taulukko 29. Turvetuotantoon soveltuvat aluee t Polttoturvetuotantoon soveltuvan alueen Kasvuturvetuotan - tuotanto- kuivatoon turpeen soveltuva n aluee n Suon nimi pinta- kelp. turve- aineen energiasisältö pinta- turve - ja numero ala määrä määrä kuivana 50 % kost, ala määrä (ha) (milj. suo-m 3 ) (1000 t) (milj.gj) (milj.gj) (ha) (milj. suo-m 3 ) 2. Sammalsuo, B ,2 18 0,39 0, Mämmisuo 50 1,5 141* 2,93 2, Hepokankaansuo 30 0,8 60* 1,26 1, Puurovaaransuo 150 2,4 226* 4,75 4, Lakolamminsuo 35 0, ,23 1, Rajasuo 90 1,6 151* 3,39 2, Aukearimpi 20 0, Pomilonlamminsuo 6 0,1 9 0,19 0, , Iivananrimpi 15 0,4 36 0,78 0, Aukearimpi 30 0,8 58* 1,21 1, Sonkajansuo, B ,5 98* 2,10 1, Kelosuo, A ,5 55* 1,23 1, Kattila-ahonsuo 30 1,1 88* 1,80 1, Mökkivaaransuo 15 0,4 30* 0,66 0, Kiima-aava 50 1,1 98* 2,08 1, Viitasuo 20 0,4 36* 0,78 0, Ritosuo I 35 0,9 68* 1,44 1, Ritosuo II 10 0,2 18 0,39 0, Iso Kiimasuo 70 1,9 171* 3,61 3, Kiimavaaransuo 35 0,7 75* 1,61 1, Ratilansuo 35 0,6 57* 1,25 1, Linnansuo, E ,5 153* 3,30 2, , F , H ,6 61* 1,31 1, , "- J ,5 47* 0,97 0, , Kiimasuo 45 1,0 89 1,91 1, Kiimarimpi 55 0,9 80 1,72 1, Linnansuo, C ,8 246* 5,09 4, "-, D-l ,0 204* 4,32 3, Lotinasuo 10 0, ,30 0, Kivikko-ojansuo 10 0,2 18 0,39 0, Kiimasuo 25 0,4 36 0,77 0, Tolkonsuo 20 0,6 53 1,14 1, Ruokosuo 25 0,4 36 0,77 0, Riikinsuo 20 0,6 53 1,14 1, Sampsurinsuo 6 0, ,34 0, Heinälamminsuo 25 0,5 45 0,97 0, Huttusuo 20 0,5, 45 0,97 0, Kuikkalamminsuo 35 0,6 53 1,14 1, 'Hoikansalo 25 0,5 45 0,97 0, Kontionsuo 25 0,6 53 1,14 1, Murtosuo 35 0,8 71 1,53 1, Pesolansuo 6 0,2 18 0,39 0, Riksilänvaaransuo 15 0, ,47 0, " Niirasenvaaransuo " 30 0,7 62 1,33 1, Luulamminsuo 20 0,3 27 0,58 0, Löttösuo 10 0, ,47 0, Mökinvaaransuo 10 0, ,28 0, Melonsuo 15 0,6 53 1,14 1, Tervalamminsuo 10 0,2 18 0,39 0, Rajaselänrimpi 10 0, ,47 0, "Kaatopaikansuo" 10 0, ,34 0, Tervalamminsuo 15 0,3 27 0,58 0, Koikkelinsuo 10 0,4 36 0,77 0, Puravaaransuo 20 0,2 18 0,39 0, , Alankosuo 10 0,4 36 0,77 0, Tervasärkänsuo 10 0, ,28 0, Rajasuo 10 0,2 18 0,39 0,34 6 0, Yöpalonsuo 10 0,3 27 0,58 0, Pitkäsuo 10 0,2 18 0,39 0, "Mökkikankaansuo" 25 0,7 62 1,33 1, Kiurusärkänsuo 10 0,2 18 0,39 0, Julunahonsuo 5 0,1 9 0,19 0, Luupäänsuo 5 0,1 9 0,19 0, Kareilansuo 10 0,2 18 0,39 0, Riihiahonsuo 15 0,5 45 0,97 0,8 5 Yhteensä , ,74 67, ,3 7 Keskiarvo 28,6 0,63 56,2 1,20 1, ,17

200 282 3,1 ja pohjakerroksen 6,4. Valtaosalla keskimaatuneisuus on yl i 5,0. Turvekerrostumien enemmistö on rahkavaltaisilla, mutta myö s saravaltaisia esiintyy ja saravaltaisen turpeen kokonaisosuu s on huomattava (23 %). Tämä johtuu alueen soiden sijainnista lä - hellä maamme aapa- ja keidassoiden vaihettumisvyöhykettä. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- (23,5 %), rahka- (16,0 %), tupasvillarahka-(13,5 %) ja rahkasaraturve (10,3 %). Tutkitut suot sisältävät melko paljon liekoja, mutta liekoi - suuserot eri soiden välillä ovat suuret. Pintakerros metrin syvyyteen asti on soiden liekoisin osa. Turpeiden ph-luvun keskiarvo on 3,9, vesipitoisuuden 90,8 %, tuhkapitoisuuden 2,5 %, kuivan turpeen tehollisen lämpöarvo n 21,5 MJ/kg ja suokuution kuiva-ainemäärän 89 kg/m 3. Turpeen tuhkan sulamiskäyttäytymistä seurattaessa on puolipallo- eli sulamispisteen keskiarvoksi mitattu 1270 C. Tutkituista soista soveltuu polttoturvetuotantoon 64 suol - ta yhteensä 1828 ha. Pääosa tuotantokelpoisista suoalueista o n pienikokoisia ja niille soveliain tuotantotapa on pientuotanto. Yhteenlaskettu tuotantokelpoinen turvemäärä on noin 40 milj. suo-m3. Kosteudeltaan 50 % :na on tämän turvemäärän energiasisältö noin 68 milj. GJ eli noin 19 milj. MWh. Jo turvetuotannos - sa olevat alueet eivät sisälly näihin lukuihin. Kasvuturvetuotantoon soveltuvaa aluetta on yhteensä 168 ha, joka sisältää 1, 4 milj. suo-m3 turvetta. Alueet ovat pieniä, joten niillä ei ol e turveteollista merkitystä.

201 283 KIRJALLISUUTTA Lappalainen, E., Mäkilä M. ja Toivonen T., 1981 : Laskelmat Suo - men turvevaroista. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosas - to, raportti P 13.4/81/53. Leino, J., 1979 : Polvijärven kunnan soiden turvevarat ja niide n käyttökelpoisuus. Geologinen tutkimuslaitos, tutkimusraportti N :o 38. Tolonen, K., 1967 : Uber die Entwicklung der Moore im finnische n Nord-Karelien. Ann. Bot. Fennici 4, Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmäärittelyohje Turveteollisuus 1976 (3),

202 Tilastotietojen yhteenvet o Koko suo Yli 1 m syvyinen alue Yli 2 m syvyinen alue Suon nimi Kärtta- Pinta- Keskisyvyys Keskimaatuneisuus Turvemää~ ä Pinta- Keskisyvyys Turvemäää Pinta- Keskisyvyys Turvemää~ä Kairaus Tutkimus - lehti ala (m) ~ (milj. m') ala (m) (milj. m ) ala (m) (milj. m ) pisteit ä linjasto a (kpl) (m ) (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 (ha) H1-4 IH5-10IH1-1 0 H1-4 H 5-10H1-10 (ha ) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H Sammalsuo A-linj s 95 1,02 2,12 3,14 3,40 5,89 5,08 0,97 2,01 2, ,02 2,12 3,14 0,76 1,59 2, ,02 2,17 3,19 0,56 1,19 1, B-linj ,53 2,19 2,72 2,43 6,92 6,06 0,31 1,32 1, ,55 2,29 2,84 0,19 0,80 0, ,50 2,70 3,20 0,07 0,40 0, Mämmisuo ,74 2,66 3,40 3,44 5,82 5,30 0,74 2,65 3, ,78 2,81 3,59 0,62 2,25 2, ,85 3,26 4,11 0,47 1,79 2, Hepokankaansuo ,60 1,68 2,28 2,69 7,20 6,01 0,54 1,51 2, ,70 1,91 2,61 0,34 0,92 1, ,92 2,31 3,23 0,23 0,58 0, Sammalvaaransuo ,55 0,74 1,29 2,51 7,91 5,61 0,71 0,96 1, ,60 0,88 1,48 0,45 0,66 1, ,58 1,97 2,55 0,08 0,28 0, Puurovaaransuo ,45 1,50 1,95 2,63 6,87 5,89 1,06 3,52 4, ,49 1,61 2,10 0,78 2,58 3, ,60 2,17 2,77 0,51 1,84 2, Lakolamminsuo ,49 1,19 1,68 2,61 7,73 6,24 0,44 1,07 1, ,53 1,36 1,89 0,26 0,68 0, ,92 1,80 2,72 0,18 0,36 0, Rajasuo ,26 1,87 2,13 2,97 6,69 6,23 0,32 2,24 2, ,28 1,99 2,27 0,25 1,79 2, ,37 2,38 2,75 0,18 1,19 1, Aukearimpi ,59 0,91 1,50 1,92 7,32 5,20 0,24 0,36 0, ,76 1,07 1,83 0,25 0,35 0, ,09 1,24 2,33 0,25 0,28 0, Pomilonlanttninsuo ,59 1,36 1,95 2,82 5,96 5,01 0,21 0,47 0, ,59 1,36 1,95 0,12 0,29 0,41 5 0,90 1,84 2,74 0,04 0,09 0, Iivananrimpi ,89 2,38 3,27 2,81 6,38 5,40 0,18 0,47 0, ,89 2,38 3,27 0,15 0,40 0,55 9 0,91 2,66 3,57 0,08 0,24 0, Mäntyrimpi ,34 3,35 3,69 2,64 6,20 5,87 0,17 1,67 1, ,34 3,35 3,69 0,14 1,34 1, ,37 3,50 3,87 0,13 1,19 1, Aukearimpi ,96 2,12 3,08 3,52 6,40 5,50 0,38 0,85 1, ,01 2,20 3,21 0,36 0,79 1, ,06 2,46 3,52 0,11 0,24 0, Sonkajansuo A ,60 2,30 2,90 2,81 6,87 6,02 0,51 1,95 2, ,62 2,37 2,99 0,40 1,54 1, ,67 2,61 3,28 0,24 0,94 1, B ,16 3,12 5,28 3,52 5,56 4,72 1,08 1,56 2, ,16 3,12 5,28 0,82 1,19 2, ,16 3,12 5,28 0,65 0,94 1, C ,58 1,33 1,91 3,28 7,07 5,93 0,40 0,93 1, ,58 1,38 1,96 0,26 0,62 0, ,58 1,82 2,40 0,11 0,35 0, ?7. Kelosuo A-linj ,25 2,21 2,46 2,17 6,73 6,27 0,20 1,77 1, ,25 2,21 2,46 0,16 1,44 1, ,35 2,82 3,17 0,08 0,65 0, B-linj ,45 1,54 1,99 2,93 6,81 5,92 0,14 0,46 0, ,45 1,54 1,99 0,10 0,34 0, ,60 1,89 2,49 0,07 0,23 0, C-linj ,16 1,95 2,11 2,64 5,53 5,32 0,04 0,49 0, ,16 1,95 2,11 0,03 0,31 0,34 6 0,13 2,08 2,21 0,01 0,12 0, Kattila - ahonsuo ,31 2,32 3,63 3,74 6,04 5,21 0,92 1,62 2, ,38 2,43 3,81 0,69 1,21 1, ,55 2,82 4,37 0,39 0,70 1, Mökkivaaransuo ,28 1,51 2,79 3,41 6,36 5,00 0,51 0,60 1, ,42 1,65 3,07 0,35 0,41 0, ,61 1,67 3,28 0,24 0,25 0, Hirsikankaansuo ,72 0,82 1,54 3,18 6,74 5,08 0,40 0,45 0, ,78 0,97 1,75 0,23 0,29 0,52 5 0,96 1,66 2,62 0,05 0,08 0, Kiima -aava ,66 2,17 2,83 3,08 6,67 5,83 0,50 1,62 2, ,67 2,24 2,91 0,40 1,34 1, ,69 2,32 3,01 0,28 0,93 1, Mustalamminsuo ,34 2,67 3,01 2,95 6,47 6,07 0,19 1,47 1, ,34 2,67 3,01 0,17 1,34 1, ,35 2,76 3,11 0,12 0,94 1, Viitasuo ,44 1,77 2,21 3,40 6,70 6,04 0,18 0,71 0, ,48 1,87 2,35 0,12 0,45 0, ,65 2,06 2,71 0,08 0,27 0, Ritosuo I ,71 2,15 2,86 3,16 6,50 5,66 0,36 1,07 1, ,79 2,34 3,13 0,36 1,05, ,80 2,55 3,35 0,25 0,79 1, II ,18 1,35 1,53 2,50 8,01 7,37 0,04 0,34 0, ,20 1,75 1,95 0,03 0,24 0,27 2 0,30 2,00 2,30 0,01 0,04 0, Vilvassuo ,07 0,99 1,06 2,36 6,81 6,52 0,06 0,89 0, ,05 1,37 1,42 0,01 0,31 0, Iso Kiimasuo ,80 2,46 3,26 3,39 6,24 5,54 0,96 2,95 3, ,80 2,46 3,26 0,72 2,21 2, ,82 2,61 3,43 0,45 1,44 1, Kiimavaaransuo ,56 1,95 2,51 3,37 6,26 5,61 0,28 0,97 1, ,58 2,01 2,59 0,20 0,70 0, ,63 2,05 2,68 0,16 0,51 0, Ratilansuo ,60 1,47 2,07 3,18 7,03 5,92 0,48 1,18 1, ,65 1,61 2,26 0,36 0,88 1, ,75 2,19 2,94 0,13 0,39 0, Kyhönsuo ,88 1,25 3,13 3,08 6,30 4,37 3,29 2,19 5, ,97 1,31 3,28 2,96 1,96 4, ,08 1,34 3,42 2,50 1,61 4, Linnansuo E-linj ,53 1,28 1,81 2,40 6,55 5,34 1,00 2,43 3, ,59 1,51 2,10 0,71 1,81 2, ,59 2,04 2,63 0,41 1,43 1, F-linj ,55 0,78 1,33 1,77 7,02 4,84 0,53 0,74 1, ,59 0,87 1,46 0,27 0,39 0, G-linj ,51 0,64 1,15 2,16 7,99 5,39 0,38 0,48 0, ,61 0,87 1,48 0,12 0,17 0,29 2 0,48 1,60 2,08 0,01 0,03 0, H-linj ,59 1,29 1,88 2,54 7,08 5,65 0,89 1,93 2, ,67 1,47 2,14 0,30 0,66 0, ,77 1,84 2,61 0,19 0,46 0, I-linj ,31 0,41 0,72 2,50 6,81 5,00 0,38 0,51 0,89 3 0,40 0,80 1,20 0,01 0,02 0, J-linj ,57 1,97 2,54 2,63 7,53 6,43 0,31 1,08 1, ,59 2,03 2,62 0,19 0,67 0, ,62 2,18 2,80 0,15 0,52 0, K-linj ,30 0,65 0,95 2,33 7,54 5,89 0,35 0,75 1, ,39 0,97 1,36 0,07 0,17 0,24 3 0,30 1,80 2,10 0,01 0,05 0, O. - - L-linj ,29 0,77 1,06 2,10 7,59 6,08 0,17 0,46 0, ,42 1,23 1,65 0,08 0,25 0,33 2 0,45 2,55 3,00 0,01 0,05 0,

203 Koko suo Yli 1 m syvyinen alue Yli 2 m syvyinen alue Suon nimi Kartta- Pinta- Keskisyvyys Keskimaatuneisuus Turvemää0 Pinta- Keskisyvyys Turvemääiä Pinta- Keskisyvyys Turvemää5ä Kairaus Tutkimuslehti ala (m) (milj. m - ) ala (m) (milj. m ) ala (m) (milj. m ) pisteitä linjastoa (kpl) (m ) (ha) H1-4 H (ha) (ha) H1-4 H5-10 H H5-10 H H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-1 0 H1-4 H5-10 H Kannelsuo ,59 2,20 2,79 2,54 6,24 5,45 1,22 4,50 5, ,59 2,22 2,81 0,91 3,44 4, ,64 2,54 3,18 0,67 2,67 3, Kiimasuo ,72 2,12 2,84 3,50 6,41 5,67 0,68 2,01 2, ,72 2,12 2,84 0,50 1,48 1, ,94 2,39 3,33 0,33 0,84 1, Kiimarimpi ,13 2,05 2,18 3,06 6,72 6,51 0,10 1,75 1, ,12 2,12 2,24 0,09 1,59 1, ,11 2,45 2,56 0,05 1,10 1, Linnansuo C-lin} ,51 1,90 2,41 3,04 6,54 5,80 1,15 4,27 5, ,51 1,90 2,41 1,02 3,80 4, ,55 2,25 2,80 0,72 2,93 3, "- D-linj ,44 1,60 2,04 2,72 6,24 5,48 0,99 3,59 4, ,47 1,69 2,16 0,94 3,38 4, ,48 2,13 2,61 0,50 2,24 2, Lotinasuo ,20 1,59 1,79 3,00 7,49 6,99 0,07 0,56 0, ,21 1,74 1,95 0,03 0,26 0,29 5 0,26 2,42 2,68 0,01 0,12 0, Karttulansuo ,66 1,99 2,65 2,98 6,34 5,50 0,40 1,19 1, ,69 2,05 2,74 0,33 0,98 1, ,85 2,37 3,22 0,20 0,55 0, Kivikko - ojansuo ,49 2,15 2,64 2,63 6,98 6,17 0,22 0,97 1, ,49 2,15 2,64 0,18 0,77 0, ,56 2,34 2,90 0,08 0,33 0, Kiimasuo ,35 1,93 2,28 3,50 6,27 5,85 0,25 1,35 1, ,35 1,93 2,28 0,12 0,64 0, ,46 2,39 2,85 0,07 0,36 0, Tolkonsuo ,84 2,52 3,36 3,45 6,40 5,67 0,17 0,50 0, ,84 2,52 3,36 0,13 0,40 0, ,00 2,78 3,78 0,11 0,31 0, Ruokosuo ,86 1,37 2,23 3,08 6,05 4,91 1,37 2,20 3, ,86 1,37 2,23 0,52 0,82 1, ,23 1,76 2,99 0,34 0,49 0, Asuntalamminsuo ,51 2,40 2,91 2,55 6,55 5,85 0,46 2,16 2, ,51 2,40 2,91 0,43 2,02 2, ,51 2,40 2,91 0,27 1,27 1, Riikinsuo ,50 3,01 3,51 2,90 6,00 5,56 0,20 1,21 1, ,50 3,01 3,51 0,13 0,78 0, ,57 3,19 3,76 0,13 0,73 0, Sampsurinsuo ,62 2,78 3,40 2,88 7,89 6,97 0,06 0,28 0,34 9 0,62 2,78 3,40 0,06 0,25 0,31 6 0,62 2,78 3,40 0,04 0,17 0, Tahvanalansuo ,86 1,23 2,09 3,29 6,08 4,93 0,43 0,62 1, ,86 1,23 2,09 0,26 0,37 0,63 5 0,91 1,73 2,64 0,05 0,08 0, Heinälamminsuo ,00 1,78 2,78 3,40 64,0 5,30 0,85 1,51 2, ,07 1,91 2,98 0,43 0,76 1, ,18 2,03 3,21 0,35 0,61 0, Huttusuo ,99 1,59 2,58 3,60 6,20 5,20 0,22 0,35 0, ,18 2,08 3,26 0,19 0,33 0, ,25 2,24 3,49 0,16 0,29 0, Kuikkalamminsuo ,60 1,56 2,16 3,06 6,26 5,38 0,42 1,09 1, ,60 1,56 2,16 0,24 0,62 0, ,68 1,70 2,38 0,10 0,26 0, Hoikansalo ,21 2,18 2,39 3,40 6,62 6,33 0,09 0,87 0, ,21 2,18 2,39 0,06 0,61 0, ,22 2,52 2,74 0,03 0,38 0, Kontionsuo ,52 1,90 2,42 3,89 6,30 5,78 0,26 0,95 1, ,58 2,23 2,81 0,17 0,67 0, ,68 2,83 3,51 0,16 0,65 0, Murtosuo ,31 1,94 2,25 3,64 6,60 6,19 0,19 1,16 1, ,36 2,21 2,57 0,13 0,77 0, ,46 2,55 3,01 0,09 0,51 0, Pesolansuo ,20 2,88 3,08 3,25 5,13 5,01 0,03 0,43 0,46 6 0,20 2,88 3,08 0,01 0,17 0,18 4 0,20 2,88 3,08 0,01 0,11 0, Kukkoniemensuo ,08 0,84 0,92 2,00 6,88 6,46 0,02 0,21 0,23 8 0,10 1,25 1,35 0,01 0,10 0, "Miiluvaaransuo" ,42 1,18 2,60 3,53 5,42 4,39 0,85 0,71 1, ,49 1,20 2,69 0,52 0,42 0, ,90 1,28 3,18 0,38 0,26 0, "Siikopuronsuo" ,86 1,47 2,33 3,47 5,36 4,66 0,60 1,03 1, ,85 1,58 2,43 0,34 0,63 0, ,83 1,82 2,65 0,21 0,45 0, Riksilänvaaransuc ,56 1,39 1,95 3,76 6,38 5,62 0,14 0,35 0, ,59 1,53 2,12 0,09 0,23 0,32 8 0,82 1,90 2,72 0,07 0,15 0, "Umpilamminsuo" ,48 2,07 2,55 3,19 5,97 5,45 0,24 1,03 1, ,49 2,22 2,71 0,17 0,78 0, ,56 2,47 3,03 0,08 0,37 0, "Otravaaransuo" ,83 1,80 3,69 3,66 5,49 4,56 0,43 0,42 0, ,15 2,02 4,17 0,37 0,34 0, ,41 2,27 4,68 0,31 0,29 0, Tetrisuo ,37 0,81 2,18 3,42 6,55 4,58 0,28 0,16 0, ,52 0,94 2,46 0,17 0,10 0,27 8 1,61 1,09 2,70 0,13 0,09 0, Niirasenvaaransuc ,49 2,15 2,64 3,79 6,30 5,83 0,41 1,83 2, ,53 2,61 3,14 0,23 1,12 1, ,60 2,91 3,51 0,18 0,87 1, Törönlamminsu o ,6 0 0,2 5 2,8 5 3,5 8 5,1 1 3,7 2 0,5 5 0,0 5 0, ,7 9 0,2 5 3,0 4 0,4 5 0,0 4 0, ,9 6 0,2 5 3,2 1 0,2 4 0,0 2 0, Luulamminsuo ,29 1,08 2,37 3,32 6,20 4,64 0,45 0,38 0, ,34 1,14 2,48 0,32 0,27 0, ,48 1,35 2,83 0,18 0,16 0, Kuplussuo ,17 0,87 2,04 3,52 5,93 4,55 1,41 1,04 2, ,25 0,88 2,13 0,50 0,35 0, ,57 0,99 2,56 0,31 0,20 0, Löttösuo ,03 1,53 2,56 3,59 5,90 4,97 0,41 0,62 1, ,03 1,53 2,56 0,28 0,41 0, ,39 1,80 3,19 0,19 0,25 0, Mökinvaaransuo ,65 1,46 2,11 3,40 6,55 5,57 0,39 0,87 1, ,65 1,46 2,11 0,23 0,51 0, ,86 1,73 2,59 0,09 0,17 0, Melonsuo ,78 2,24 3,02 3,15 6,41 5,57 0,58 1,68 2, ,83 2,49 3,32 0,46 1,37 1, ,96 2,83 3,79 0,34 0,99 1, Tervalamminsuo ,86 1,71 2,57 3,78 6,13 5,37 0,26 0,51 0, ,86 1,71 2,57 0,13 0,26 0,39 9 1,02 1,83 2,85 0,09 0,16 0, Rajaselänrimpi ,83 2,01 2,84 3,14 6,25 5,34 0,09 0,22 0,31 9 0,83 2,01 2,84 0,07 0,18 0,25 6 1,08 2,34 3,42 0,06 0,14 0, Husurinsuo ,77 1,13 2,90 3,32 5,93 4,34 0,71 0,45 1, ,77 1,13 2,90 0,39 0,25 0, ,88 1,29 3,17 0,23 0,15 0, "Kaatopaikansuo" ,37 1,49 1,86 3,76 5,58 5,22 0,13 0,52 0, ,44 1,69 2,13 0,05 0,19 0,24 3 0,65 1,98 2,63 0,02 0,06 0,

204 Koko suo Yli 1 m syvyinen alue Yli 2 m syvyinen alue Suon nimi Kartta- Pinta- Keskisyvyys Keskimaatuneisuus Turvemää5ä Pinta- Keskisyvyys Turvemää V. Pinta- Keskisyvyys Turvemää ä Kairaus- Tutkimuslehti ala (m) (milj. m I ala (m) (milj. m ) ala (m) (milj. m ) pisteitä linjastoa (ha) (kpl) (m ) H1-4I H H1-10 H1-4 1 H5-10IH1-10 H1-4 1H5-101 H1-10 (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 ( ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H Kypärävaaransuo ,30 1,46 2,76 3,13 5,53 4,40 1,37 1,53 2, ,36 1,51 2,87 0,95 1,06 2, ,48 1,56 3,04 0,67 0,70 1, Haukilamminsuo ,52 1,30 1,82 3,06 6,14 5,27 0,36 0,91 1, ,56 1,56 2,12 0,20 0,55 0,75 7 0,80 1,70 2,50 0,06 0,12 0, Joutenlampi ,37 1,14 1,51 2,40 6,76 5,68 0,23 0,68 0, ,38 1,43 1,81 0,06 0,24 0,30 5 0,65 1,95 2,60 0,03 0,10 0, " Niksonlamminsuo' ,97 1,03 2,00 3,05 6,18 4,67 0,39 0,41 0, ,97 1,03 2,00 0,18 0,20 0, ,27 1,40 2,67 0,13 0,14 0, Tervalamminsuo ,51 1,92 2,43 3,65 6,67 6,03 0,13 0,48 0, ,51 1,92 2,43 0,08 0,29 0,37 9 0,56 2,02 2,58 0,05 0,18 0, Koikkelinsuo ,93 3,67 4,60 3,68 6,00 5,54 0,13 0,51 0, ,93 3,67 4,60 0,10 0,40 0,50 8 1,03 3,96 4,99 0,08 0,32 0, Puravaaransuo ,54 1,01 2,55 3,29 6,19 4,44 0,69 0,45 1, ,54 1,01 2,55 0,46 0,30 0, ,83 1,25 3,08 0,37 0,25 0, Alankosuo ,85 2,80 4,65 3,36 5,59 4,70 0,18 0,42 0, ,85 2,80 4,65 0,22 0,34 0, ,85 2,80 4,65 0,20 0,31 0, Tervasärkänsuo ,37 1,11 1,48 3,13 7,19 6,17 0,13 0,39 0, ,49 1,28 1,77 0,08 0,20 0,28 5 0,67 1,58 2,25 0,03 0,08 0, Kitaisensuo ,43 1,73 2,16 3,27 6,36 5,74 0,26 1,04 1, ,49 1,96 2,45 0,17 0,69 0, ,59 2,23 2,82 0,15 0,56 0, Rajasuo ,89 1,45 2,34 2,90 5,82 4,71 0,22 0,36 0, ,89 1,45 2,34 0,16 0,26 0,42 6 1,15 1,67 2,82 0,07 0,10 0, Talikansuo ,47 1,69 3,16 3,54 5,73 4,71 0,81 0,93 1, ,47 1,69 3,16 0,59 0,68 1, ,53 1,71 3,24 0,38 0,43 0, Varpusuo ,67 1,45 3,12 3,49 5,43 4,39 1,09 0,94 2, ,67 1,45 3,12 0,63 0,55 1, ,73 1,61 3,34 0,52 0,48 1, Yöpalonsuo ,81 2,23 3,04 3,58 6,19 5,50 0,20 0,56 0, ,94 2,82 3,76 0,16 0,48 0, ,11 3,14 4,25 0,11 0,31 0, Pitkäsuo ,27 2,09 2,36 3,58 6,49 6,17 0,05 0,35 0, ,27 2,09 2,36 0,03 0,25 0,28 6 0,28 2,84 3,12 0,02 0,17 0, Luulamminsuo ,99 1,46 2,45 3,57 6,10 5,08 0,30 0,44 0, ,99 1,46 2,45 0,16 0,23 0,39 8 1,15 2,07 3,22 0,09 0,17 0, Ruhopuronsuo ,60 1,40 2,00 3,30 5,83 5,07 0,21 0,49 0, ,60 1,40 2,00 0,06 0,14 0,20 3 0,85 1,95 2,80 0,02 0,06 0, " Mökkikankaansuo' ,72 1,88 2,60 3,69 5,88 5,28 0,50 1,31 1, ,74 1,91 2,65 0,41 1,05 1, ,82 2,48 3,30 0,23 0,69 0, Riippukivensuo ,36 1,61 1,97 3,33 6,64 6,03 0,20 0,89 1, ,36 1,61 1,97 0,13 0,56 0, ,45 2,19 2,64 0,05 0,22 0, "Riusalamminsuo" ,42 1,86 3,28 3,72 5,90 4,96 0,82 0,37 0, ,42 1,86 3,28 0,21 0,28 0, ,78 1,87 3,65 0,18 0,19 0, Kiurusärkänsuo ,21 1,46 1,67 2,97 6,78 6,31 0,06 0,44 0, ,24 2,18 2,42 0,04 0,33 0,37 8 0,29 2,51 2,80 0,02 0,20 0, Piiroilansuo ,35 1,59 1,94 3,50 6,32 5,82 0,09 0,40 0, ,40 1,77 2,17 0,06 0,26 0,32 4 0,83 2,03 2,86 0,03 0,08 0, Julunahonsuo ,57 1,82 2,39 3,49 6,51 5,80 0,14 0,45 0, ,64 1,94 2,58 0,10 0,29 0, ,75 2,28 3,03 0,07 0,23 0, Otmenensuo ,40 1,00 1,40 3,42 6,33 5,51 0,42 1,05 1, ,45 1,20 1,65 0,29 0,78 1, ,82 1,19 2,01 0,12 0,18 0, " Tiperopuronsuo " ,58 1,76 2,34 3,32 6,24 5,51 0,20 0,62 0, ,58 1,76 2,34 0,14 0,44 0, ,62 1,87 2,49 0,09 0,28 0, Pajusalmensuo ,53 1,76 2,29 3,68 6,51 5,86 0,18 0,62 0, ,59 2,07 2,66 0,12 0,41 0, ,63 2,08 2,71 0,09 0,31 0, Luupäänsuo ,00 1,47 2,47 3,33 6,18 5,03 0,25 0,37 0, ,00 1,47 2,47 0,16 0,23 0, ,14 1,52 2,66 0,11 0,15 0, Nehvonsuo ,01 1,14 2,15 3,26 5,89 4,65 0,50 0,57 1, ,01 1,14 2,15 0,35 0,40 0, ,30 1,28 2,58 0,13 0,13 0, Kapeilansuo ,34 2,22 2,56 3,81 6,67 6,29 0,07 0,44 0, ,34 2,22 2,56 0,05 0,31 0, ,34 2,22 2,56 0,03 0,22 0, Talihtapuronsuo ,19 1,20 1,39 3,54 6,32 5,95 0,19 1,20 1, ,20 1,27 1,47 0,09 0,57 0,66 2 0,20 1,90 2,10 0,00 0,04 0, Riihiahonsuo ,06 0,90 3,96 3,48 5,11 3,85 0,76 0,23 0, ,06 0,90 3,96 0,49 0,14 0, ,06 0,90 3,96 0,37 0,11 0, Hanhilamminsuo ,88 1,54 3,42 3,12 5,57 4,22 0,85 0,69 1, ,88 1,54 3,42 0,43 0,35 0, ,88 1,54 3,42 0,28 0,23 0, Yhteensä/keskiarvo ,70 1,62 2,32 3,14 6,40 5,48 50,47 116,541167, ,75 1,83 2,58 33,81 82,16 115, ,90 2,18 3,08 21,83 52,91 74,