T U T K I M U S K I I M I N G I N K U N N A N S O I S T A J A T U R V E V A R O I S T A

Transkriptio

1 Geologinen tutkimuslaito s Jukka Häiki ö T U T K I M U S K I I M I N G I N K U N N A N S O I S T A J A T U R V E V A R O I S T A Espoo 1979

2 SISÄLLYSLUETTELO Sivu JOHDANTO 1 Yl eistä 1 Tutkimuksen tarkoitus 1 Aineisto ja tutkimusmenetelmät 2 TUTKITUT SUOT - 7 Rytisuo 7 Tirinsuo 1 1 Soidinsuo 1 4 Kuohusuo 1 6 Kotasuo 20 Tervasuo 2 3 Silkkasuo 2 7 Haapasuo 3 1 Ruokosuo 34 Linnansuo, itäosa 3 7 Linnansuo, länsiosa 4 1 Saarisenojanniitty 42 Haisunsuo 46 Haisusuo 48 Pieni Palvasuo 5 1 Pyyryväissuo 5 5 Syylinkäsuo 5 9 Sivusuo 6 2 TULOSTEN TARKASTELUA 6 5 Turvepaksuudet 6 5 Turvemäärä 66 Turvelaji ja stratigrafia 6 8 Tuhkapitoisuus 6 9 Vesipitoisuus 6 9 Maatuneisuus 6 9 Lämpöarvo 70

3 SOIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON 71 YHTEENVETO 74 KIRJ.ALL I SUUS 78 LIITTEET 79

4 JOHDANTO Yleist ä Geologisen tutkimuslaitoksen maaperäoasato suorittaa saamansa tehtävän mukaisesti valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointia. Tehtävän päätarkoituksena on käyttökelpoiste n polttoturvevaroje.n selvittäminen. Tutkimusalueiden valinnassa on noudatettu tiettyä kiireellisyysjärjestystä, jolloin etusijalla ovat olleet turvetta käyttävien laitosten lähialueet. Kiimingin kunnan suoalueet sijaitsevat km :n etäi - syydellä Oulun turvevoimalasta. Kunnan maa-alasta on soit a %. Liuskeisen kallger n aiheuttamasta maaston epätasaisuudesta johtuen suot ovat kuitenkin alaan pieniä. Lisäksi suot ovat geologisesti ottaen nuoria. Edullisen sijaintinsa vuoksi suot kuitenkin kiinnostivat turveteollisuut - ta, sillä turpeen hinnanmuodostuksessa ovat tärkeinpänä teki - jänä kuljetuskustannukset. Lisäksi kunnan alueelta oli luvun puolivälissä telistamislautakunnan aloitteesta F L Mauno Ylisen tekemien orientoivien tutkimusten mukaan mandol - lista löytää polttoturvetuotantoon sopivia suoalueita. Tutkimuksen maastotyöt tehtiin kesällä Tutkimuksii n osallistui kirjoittajan lisäksi yo Pekka Hakokari, yo Heim o Porkka ja yo Markku Tuomikoski. Kiimingin kunnalta saatii n tutkimuksissa tarvittava aputyövoima. Laboratoriomääritykse t on tehnyt laborantti Seija Parviainen Väli-Suomen aluetoimis - ton turvelaboratoriossa. Tutkimuksen tarkoitu s Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää Kiimingin kunna n alueella olevien 100 ha :a tai sitä suurempien soiden soveltuvuutta turvetuotantoon. Sitä varten on selvitetty soiden turvelajit ja kerrosjärjestys, turvekerrosten paksuus ja -määrä, turpeiden maatuneisuus, happamuus, tuhkapitoisuus ja lämpö - arvo. Huomiota on kiinnitetty myös muihin turvetuotannon kannalta merkittäviin seikkoihin, kuten suotyyppeihin, puustoisuuteen, liekoisuuteen, kuivatusmandollisuuksiin ja phjamaan laatuun.

5 -2- Monipuolisella tutkimusaineistolla on käyttöä myös soide n muun kuin turveteollisen käytön suunnittelussa. Aineisto ja tutkimusmenetelmä t Tutkimus perustuu 18 suon tietoihin (kuva 1). Näist ä tutkittiin 16 suota kesällä 1977 ja 2 suota kesällä Niihin sisältyvät kunnan kaikki 100 ha ja sitä suuremmat suot. Tutkittu suoala on 2585 ha. Tutkimuslinjaston pituu s on 76.7 km, tutkimuspisteitä on 866 ja kairausten kokonais - määrä 969 m. Kenttäaineisto kerättiin linjatutkimusmenetelmällä. Suon pituussuunnassa hallitsevimman alueen läpi vedettii n selkälinja ja sille kohtisuoraan m :n välein poikkilinjat. Tutkimuspisteet sijaitsivat linjatasolla 100 m : n välein, suon reunoilla ja sasrekkeiden läheisyydessä kuitenkin tiheämmin lähinnä syvyyssuhteiden selvittämiseksi. Kullakin pisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyy s 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä,rimpinen) sek ä mättäisyys (peittävyys-%) ja mättäiden korkeus. Lisäksi huomioitiin metsäisillä soilla puuston puulajisuhteet, tiheys - ja kehitysluokat sekä mandolliset hakkuut. Hiller-kannukai - ralla otetuista turvenäytteistä määritettiin turvelaji ja se n lisätekijät, maatunisuus (H1-10), kosteus (B1-5), kuitui - suus eli Eriophorum vaginatumin tyvituppien säkeiden määr ä (FO - 3) sekä siemenet ja sarojen pullakot. Lahoamattoman puuaineksen esiintymisen selvittämiseksi kullakin tutkimus - pisteellä kerrostumat pliktattiin kantorassilla kymmenen ker - taa. Kairausten yhteydessä määritettiin myös suon pohjamaa n laatu (Lappalainen, Häikiö, Sten, 1978). Suon pinnan ja pohjan muotojen sekä kuivatusmandollisuuk - sien selvittämiseksi vaaitiin tutkimuspisteiden korkeudet j a sidottiin valtakunnaliseen kiintopisteverkkoon. Vaaitus-, j a kairaustulosten perusteella on kustakin suosta piirretty sel - kälinjalta poikkileikkauskuvat erikseen turvelajeista ja maa - tuneisuudesta. Turvelajiprofiileihin on lisäksi merkitty suotyypit, lieko-osumien määrät ja pohjamaan laatu. Maatuneisuu s profiileissa on käytetty seuraavaa luokitusta : H1-3, H4, H5-6, H7-10.

6 -3-1. Rytisuo 10. Linnansuo, länsios a, 2. Tirinsuo 11. Linnansuo, itäos a 3. Soidinsuo 12. Saarisenojanniitty 4. Kuohusuo 13. Haisunsuo 5. Kotasuo 14. Haisusuo 6. Tervasuo 15. Pieni Palvasu o 7. Silkkasuo 16. Pyyryväissu o 8. Haapasuo 17. Syylinkäsu o 9 : Ruokosuo 18. Sivusuo Kuva I. Kiimingin kunnassa tutkittujen soiden sijainti

7 -4- Kustakin suosta on piirretty mittakaavassa 1 : kartta, johon on merkitty tutkimuspisteiden yläpuolelle turpeide n keskimaatuneisuus ja alapuolelle heikosti maatuneen (H1-4 ) pintakerroksen ja koko turvekerrostuman paksuus dm :nä. Kart - toihin on lisäksi piirretty turpeen paksuutta osoittavat käy - rät. Profiileissa ja kartoissa käytetyt symbolit ovat kuvis - sa 2 ja 3. Koko suon, yli yhden ja yli kanden metrin syvyisten suon - osien keskisyvyydet eli turvekerrostuman keskipaksuudet on saatu laskemalla kaikkien yli 0,3 m syvien pisteiden aritmeettinen summa ja jakamalla sen vastaavien alueiden pisteiden lu - kumäärällä. Turvemäärät ovat keskimääräisten turvepaksuuksie n ja kartoilta mitattujen vastaavien pinta-alojen tuloja. Turpeiden keskimaatuneisuudet on laskettu pisteittäin j a soittain erikseen heikosti maatuneelle pintakerrokselle, hyvi n maatuneelle pohjakerrokselle ja koko turvekerrostolle. Heikos - ti maatuneella pintakerroksella tarkoitetaan kerrosta, joss a turpeiden maatuneisuus on H1-4 ja hyvin maatuneella pohjaker - roksella kerrosta, jossa maatunaisuudet ovat H5-10. Tutkittujen soiden turvelajijakauma esitetään taulukossa 15, sivu 67. Turvelajien jako ryhmiin on tehty noudattaen pääosi n Lappalaisen (1974) käyttämää jaotusta. Pääturvelajit (S, C, B, CS, SC, BS ja BC) on erotettu omiksi ryhmiksi. Lisätekijöide n esiintymisen mukaan on erotettu Er-, Eq-, Sch, Phr- ja L-turpeet omiksi ryhmikseen. Lisäksi kaikki turvelajit on viel ä yhdistetty rahka-, sara- ja ruskosammalpääryhmiksi. Keskiarvoriviä laskettaessa on otettu huomioon kunkin suon sisältämä turvemäärä. Suotyyppien ja turvelajien lyhenteet ovat seuraavat : I Avosuo t 1. Varsinainen letto VL 2. Rimpiletto RiL 3. Saraneva SN 4. Lyhytkortinen neva LkN 5. Rahkaneva RN 6. Rimpineva RiN 7. Silmäkeneva SiN 8. Kalvakkaneva KN 9. Luhtaneva LuN

8 II Rämee t Lettoräme LR 5. Isovarpuinen räme I R 2. Kangasräme KgR 6. Tupasvillaräme TR 3. Sararäme SR 7. Rahkaräme RR 4. Korpiräme KR 8. Keidasräme Ke R III Korve t 1. Lehtokorpi LhK 5. Varsinainen korpi VK 2. Lettokorpi LK 6. Kangaskorpi KgK 3. Ruoho- ja heinäkorpi RhK 7. Rääseikkökorpi RäK 4. Nevakorpi NK IV Muuttuneetsuotyypi t 1. Ojikot oj - Mustikkaturvekangas Mtk g 2. Muuttumat mu - Puolukkaturvekangas Ptk g 3. Turvekankaat tk - Jäkäläturvekangas Jätkg - Ruohoturvekangas Rhtkg 4. Kytöheitto Kh - ii'arpfzttarvekangas Vatkg 5. Pelto Pe Pääturvelaji t 1. Rahkaturve S 6. Ruskosammalsaraturve BC 2. Sararahkaturve CS 7. Ruskosammalturve B 3. RuskosammalrahkaturveBS 8. Rahkaruskosammalturve S B 4. Saraturve C 9. Sararuskosammalturve CB 5. Rahkasaraturve SC Lisäteki jä t 1. Tupasvilla (Eriophorum) Er 4. Korte( Equisetum) E a 2. Puuaines ( Lignidi) L 5. Järviruoka (Phragmites)Phr 3. Varpuaines (Nanolignidi) N 6. Suoleväkkö Sch (Scheuchzeria)

9 -6 - Kuva 2. Profiileissa käytetyt symbolit.

10 -7- Laboratoriomäärityksiä varten on soista otettu yksi ta i useampi näytesarja. Näytepaikat on pyritty valitsemaan siten, että ne mandollisimman hyvin edustaisivat koko suon turveker - rostumia. Mikäli kairausten yhteydessä on saatu viitteit ä esim. poikkeuksellisesta tuhkapitoisuudesta, on myös näiltä alueilta otettu näytesarjat. Näytteiden käsittely on tapahtunut Väli-Suomen aluetoi - miston turvelaboratoriossa. Näytteistä on määritetty happa - muus (ph), kosteus, tuhkapitoisuus ja lämpöarvo. Kosteus o n määritetty märkäpainosta. Tuhkapitoisuus on saatu hehkuttamalla näyte 815 ± 25 C :ssa. Tuhkapitoisuus on laskettu % :na kuivapainosta. Lämpöarvomdd_r_ityksellä on tehty Gallenkam p bomb-kalorimetrillä. Kustakin näytteestä on tehty kolm e lämpöarvomääritystä, ja näiden keskiarvosta on laskettu te - hollinen lämpöarvo (Hu). Tutkituista soista laadituissa selostuksissa selvitetää n lyhyesti suon sijainti, etäisyys kuntakeskuksesta, pinta-ala - tiedot ja kuivatusmandollisuus. Kuvataan suotyyppien jakauma, ojitustilanne, turvelajijakauma ja turvelajien stratigrafine n sijainti. Edelleen selvitetään turpeiden maatuneisuuksia, turvekerrosten keskipaksuuksia, liekoisuutta, pohjan muotoa j a laatua sekä laboratoriomääritysten tuloksia. Keskiarvoja laskettaessa on jätetty huomioimatta sarjan ylin ja alin näyte. Lopuksi on tarkastettu suon turvekerrosten käyttömandollisuut - ta ja siihen vaikuttavia eri tekijöitä. TUTKITUT SUOT 1. Rytisuo (kl , x= 72224, y= 4485) sijaitse e Huttukylässä Kiimingin kirkolta noin 10 km kaakkoon. Suon kaakkoispään kautta kulkee metsäautotie. Suo on keskimäärin 55 m mpy. Pinta viettää pohjois - kulmaan, josta vedet virtaavat kanavaa myöten Pajuojaa ja e - delleen Juuanojaan. Tätä kautta suo on kuivattavissa pohji a myöten. Pinta-ala on 100 ha, josta on yli 1 m syvää 35 ha j a yli 2 m syvää vain 2 ha. Tutkimuslinjaa on 2180 m ja sill ä 25 tutkimuspistettä.

11 -8 - Suo on kokonaan ojitettu ja raivattu pääosiltaan pel - loksi. Luonnontilaisena Rytisuo on ollut rimpi- ja saranevaa. Kymmeniä vuosia vaikuttaneen ojituksen ansiosta alkuperäise t suotyypit ovat kadonneet ja alueet, joita ei ole raivattu pel - loksi, ovat metsittyneet ja musituttavat ulkoasultaan isovarpurämeitä. Keskisyvyys on koko suolla 1,46 m, yli 1 m alueell a 1,80 m ja yli 2 m alueella 2.10 m. Heikosti maatuneen pinnan osuus on 0,46 m. Suurin turvepaksuus on 2,1 m. Yli 1 m : n alue muodostaa runsaan kilometrin pituisen ja noin 300 metriä leveän altaan, joka on verraten jyrkkärantainen ja keskiosistaan tasaisesti 1,7-1, 9 m syvää. Rytisuon turpeet ovat lähes yksinomaan saraturpeit a (96,3 %). Yksittäisistä turvelajeista ovat yleisimpiä EqC - (70 %) ja C- (17%) turpeet. Puunjätteitä sisältäviä tar - peita on 4 Ne sijoittuvat turvekerrostuman pohjaosiin. Turpeiden maatuneisuus on kohtalaisen hyvä. Keskimaatuneisuus on 5,1, pintakerroksen 4,0 ja pohjakerroksen 5,6. Turpeiden keksimäärinen tuhkapitoisuus on 4, 9 Turpeiden kosteus on 0-50 cm kerroksessa n. 82 % ja syvemmällä n. 90 Tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 22,2 MJ/kg. Rytisuon kokonaisturvemäärä on 1,46 milj. m 3. Tästä on yli 1 m alueella 0,63 milj. m 3, josta heikommin maatunutta 0,16 milj. m 3, Rytisuo on verraten pieni suo. Sen sijainti on kuitenkin edullinen ja turpeet ominaisuuksiltaan hyvin polttoturpeeksi sopivia. Lisäksi tuotantoon sopiva alue on muodoltaan

12 -I l - edullinen ja syvyyssuhteiltaan tasainen. Keskimääräinen 1,8 m syvyyskin on riittävä, sillä turvekerrostuma on pitkään vaikaut - taneen kuivatuksen johdosta jo merkittävästi kokoon puristunutta. Heikosti maatunut pintaturve on saraturvetta, jote n sekin on sopivaa polttoturpeeksi. Suosta on mandollista nos - taa 0,3 milj. tuotantokuutiota polttoturvetta. 2. Tirinsuo (kl , x= 72242, y= 4414) sijaitse e Kiimingistä 2,5 km Ouluun päin Kuusamontien eteläpuolella. Eteläpään kautta kulkee Jäälistä.Kortelinkoskelle vievä van - ha Kuusamontie. Suon ympäristö ja suota rikkovat saarekkee t ovat muodostuneet huuhtoutuneista hiekka ja kivimoreeneist a (Kuva 3). Suo on 45 m mpy. Pinta viettää loivasti länsi- j a eteläreunoille, joista kaivettu laskuojat. Länsireunalta vedet laskevat Näätäojaa myöten Kiiminkijokeen ja eteläreunalt a Lauttalammen kautta Jäälinjärveen. Lauttalammen pintaa alen - tamatta suota ei voi kuivata eteläpään kautta. Pinta-ala on 100 ha, josta yli I m syvää 40 ha j a yli 2 m syvää 5 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 3390 m j a sillä tutkimuspisteitä 37. Suo on ojitettu kokonaan ja suotyypit ovat sen joh - dosta joko ojikkoja tai muuttumia. Vallitsevina tyyppein ä ovat harvakseltaan mäntyä kasvavat isovarpu- ja tupasvilla - rämeojikot. Keskisyvyys on 1,30 m. Yli 1 m :n alue muodostuu kandesta osasta. Yli 2 m :n syvyistä aluetta on vain pieni - alaisina hautoina eripuolilla suota. Yli 1 m :n alueiden kes - kisyvyys on 1,62 m, josta on heikommin maatunutta pintatur - vetta 0,57 m. Suurin tavattu turvepaksuus on 2,60 m. Suon pohja on epätasinen. Se muodostuu kivi- ja hiekkamoreenista. Turpeista on rahkavaltista 80,0 %, saravaltaista 18,4 % ruskosammalturpeita 1,6 %. Yleisempiä turvelajeja ovat Er S (41,1 %) ErCS (9,1 %) ja S ( 9,1 %). Er-turpeet sijoittuva t pintosiin. Turvekerrostuman pohjaosille ovat tyypillisi ä sara-, ruskosammal- ja järviruokoturpeet. Turpeet ovat kohtalisesti maatuneita. Heikosti maa - tuneet pintakerroksen maatuneisuus vaihtelee suon vetisyyde n mukaan. ;. Keskimaatuneisuus on pinnassa 3,5 pohjaturpeella 5, 9 ja koko suolla 5,0.

13 -14 - Näytepisteittäin ovat keskimääräiset tuhkapitoisuude t 3,0 % ja 3,5 %, happamuudet 3,9 ja 4,7 sekä kosteudet 89,1 % ja 90, 3 Tirinsuo on epäedullisen muotonsa ja syvyyssuhteittens a vuoksi soveltumattomat teolliseeen turvetuotantoon, mutta se n sijaan isäntälinjan palaturvetuotantoon siinä on riittäväst i raakaainetta. Yli 1 m syvältä osalta on mandollista nosta a vähätuhkaista palaturvetta noin 0.3 milj. m Soidinsuo (kl , x= 72229, y= 4429) sijaitse e Kiimingistä 5 km etelään Koiteli-Jääli tien eteläpuolella. Tutkittu alue käsittää Soidinsuo-Valkiaissuokompleksin. Suo on 52 m mpy. Pinta viettää kohti eteläreunaa, jos - ta on laskuoja Jäälijärveen. Suon itäisin osa laskee vetensä läheiseen Kiiminkijokeen. Pinta-ala on 110 ha. Tästä on yli 1 m syvempää aluetta kolmessa erillisessä altaassa yhteensä vain 20 ha. Tutkimuslijaa on 3020 m ja sillä tutkimuspisteitä 38. Suo on ojitettu kokonaan. Vallitsevina suotyyppein ä ovat isovarpu- tai tupasvillarämeojikot ja -muuttumat. Pienialaisena tavataan myös lyhytkorsinevaojikkoa ja rahkarämeojikkoa.

14 -16- Keskisyvyys on vain 0,89 m. Tästä on heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,36 m. Yli 1 m syvien alueiden kes - syvyys on 1,35 m. Suurin tavattu turvepaksuus on 2,1 m. Kivisestä moreenista muodostunut suon pohja on verraten epä - tasainen. Turpeista on rahkavaltaisia 98,1 % ja loput 1,9 % ovat saravaltaisia. Yksittäisistä turvelajeista ovat yleisimpi ä ErS (50,0 %) ja S (28,5 %). Saraturpeita on vain syvimmill ä alueilla turvekerrostuman pohjaosissa. Turpeiden keskimaatuneisuus (H 4,6 ) on heik:öhko. Hei - kosti maatuneen pintaturpeen keskimaatuneisuus on 3,6 ja pa - remmin maatuneen pohjaosa 5,2. Liekoja esiintyy läpi suon. 0sumien määrä vaihtele e 2-5 välillä. Soidinsuo on metsäinen ja ohutturpeinen, joten sill ä ei ole merkitystä turvetuotannon kannalta. Itäosassa on noin 8 ha :n alue yli 1,5 m syvää aluetta, jolla saattaa ol - la merkitystä omavaraistuotannon kannalta. Tältä alueelt a on saatavissa polttoturvetta m Kuohusuo (kl , x= 72349, y= 4400) sijaitse e Kiimingistä n. 10 km luoteeseen. Kiiminki- Yli-Ii tieltä on suolle runsaat 3 km. Suon itäpäähän tulee moreeniselänteit ä pitkin talvitien pohja, joka on helposti paranneltavissa met - säautotieksi. Suo rajoittuu selväpiirteisesti ympäröivää n moreenimaastoon, joka muodostuu loivapiirteisistä luode-kaak - kosuuntaisista selänteistä. Selänteiden välisten kapeide n suojuottien kautta Kuohusuo on yhteydessä muihin soihin (kuvas).,korkeus on m mpy. Pinta viettää kohti länsireunaa, josta on lasku 6-7 m alempana olevaan Hedejäveen. Pinta-ala on 190 ha, josta on yli 1 m :n syvyistä alu - etta 105 ha ja yli 2 m :n syvyistä 35 ha. Tutkimuslinjasto n pituus on 5160 m ja sillä tutkimuspisteitä 55. Vallitsevin suotyyppi on jänteinen rimpineva, joka o n suon keskiosissa paikoin hyvin vaikeakulkuista. Reunoilla on kapea saraneva- ja sararämevyöhyke. Koiliskulmalla ja länsi - päässä on ojitusalueita. Mättäisyys on % ja mättäide n keskikorkeus 3 dm.

15 -19 - Keskisyvyys on koko suolla 1,48 m, yli 1 m syvällä alueella 1,86 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,53 m. Heikost i maatuneen pintaturpeen paksuus on vastaavasti 0,48, 0,53 j a 0,66 m. Suurin tavattu turvepaksuus on 3,4 m. Suon pohj a on säännöllisen muotoinen ja muodostuu pääasiassa kivisest ä moreenista. Syvimmällä osalla sitä peittää ohut liejukerros. Turpeista on saravaltaisia 85,9 % ja rahkavaltaisia lo - put 14,1 Yksittäisistä turvelajeista ovat yleisimpiä Eq C (32,2 %), C (30,2 %), SC (21,5 %) ja ErSC (4,2 %). Rahkavaltaiset turpeet sijoittuvat laitteitten pintakerroksiin. EqC-turpeita on eniten turvekerrostuman pohjaosissa (kuva 9). Keskimaatuneisuus on koko suossa 4,7, pntaturpeilla 3, 7 ja paremmin maatuneilla pohjaturpeilla 5,2. Turpeiden maatuneisuudessa on hyvin vähän vaihtelua. Saraturvealueilla pinta - turpeen maatuneisuus on 4 ja syvemmällä olevien 5-6 (kuva 9). Turpeen kokonaismäärä on 2,22 milj. m 3. Tästä on y1 i 1 m syvällä alueella 1,95 milj. m3 ja yli 2 m alueella 0,8 9 milj. m3. Turvekerroston pintaosien tuhkapitoisuus on niin suuri, että sitä ei voida selittää muulla kuin sekundaarisen tuhkaaineksen läsnäololla. Ilmeisesti läheisten mineraalimaiden oja t ovat keväällä tulviessaan kuljettaneet mineraaliainesta suolle. Tämän tyyppisestä ilmiöstä on selviä havaintoja myös läheiselt ä Kotasuolta. Pintaosien korkeasta tuhkapitoisuudesta johtue n keskimääräinen tuhkamäärä on 5,0 Keskimääräinen vesipitoisuus on 91,0 % ja tehollinen lämpöarvo kuivalla turpeell a 19,7 MJ/kg.

16 -20- Kuohusuon yli 1,5 m :n syvyinen alue on sopiva polttotur - vetuotantoon. Sen pinta-ala on 60 ha ja turvekerroston keski - paksuus 2,15 m. Luonnontilaista turvetta on 1.29 milj. m3, josta saadaan noin 0,6 milj. tuotantokuutiota jyrsinturvetta. Ennen tuotannon aloittamista on kuitenkin tehtävä tarpeiden tuhkapitoisuudenta lisäselvityksiä. 5. Kotasuo (kl , x= 72344, y=! ) sijaitse e -8 km Kiimingistä pohjoiseen Yli-Iihin vievän tien länsi - puolella. Kouliskulma rajoittuu Kotajärveen. Suon pintaa rikkovat pari lampea ja monet pienet moreenisaarekkee t (kuva 10). Suon reunamat ovat noin 50 m mpy, josta pinta viettää kohti Kuusilampea 47,9 m korkeudelle. Kuusilammes - ta vedet laskevat vain hieman alempana olevaan Kotajärveen. Suota on vaikea kuivattaa. Pinta-ala on 160 ha, josta on yli I m syvää 110 ha j a yli 2 m syvää vain 10 ha.. Viimeksi mainittu muodostuu kah - desta erillisestä alueesta. Tutkimuslinjaa on 5185 m j a sillä on tutkimuspisteitä 60. Suon keskiosat ovat rimpi- ja lyhytkorsista nevaa. Laiteilla on rahkanevaa sekä isovarpu- ja sararämeitä. 0jituksi a on länsipäässä ja eteläreunalla. Keskisyvyys on 1,39 m, josta on heikosti maatunutta pinta - turvetta 0,82 m. Yli I m syvän alueen keskisyvyys on 1,62 m, josta on pintaturpeen osuus 0,65. m. Yli 2 m syvien alueiden keskisyvyys on 2,08 m. Suurin tavattu turvepaksuus on 2,3 m. Suon pohjamaalajina on pääasiassa hiekkamoreeni. Turpeista on saravaltiasia 60 % ja rahkavaltaisia 40 %. Yksittäisistä turvelajeista ovat yleisempiä EqC (19 %), SC (19 %), ErSC (12 %), ErS (11 %) ja ErCS (11 %). Suon pohjalla ja keskiosissa myös pinnassa on saravaltaisia tur-. peita. Laideosilla on pinnassa vaihtelevan paksuisena ker - roksena tupasvilla-rahkaturvetta. Puunjäänteitä on etupääs - sä vain pohjan läheisissä kerroksessa (kuva 11). Turpeiden keskimaatunaisuus (4,6) on heikko. Turpeet ovat parhaiten maatunetta suon laiteilla ja heikoimmi n suon vetisessä keskiosassa (kuva 11). Luonnontilaista turvetta on koko suossa 2,22 milj. m3, yl i 1 m syvällä osalla 1,78 milj. m3 ja yli 2 m syvällä 0,2 1 milj. m3.

17 -23 - Turpeiden tuhkapitoisuuksissa on suuria eroja. Laiteitten rahkavaltaisissa turpeissa tuhkapitoisuudet ovat hy - vin pienet, kun taas keskiosien saraturpeissa ne ovat pinnasta alkaen hyvin suuret. Ilmeisesti suon keskiosiin o n kulkeutunut jatkuvasti sekundaarisesti tuhka-aineksia ympäröiviltä mineraalimailta. Paikallisesti tuhkapitoisuutt a lisäävät hiljakkoin kaivetut metsäojat, jotka ovat tulviessaan levittäneet varsinkin Kuusilammen eteläpuolisell a alueelle runsaasti tulvalietteitä. Heikkojen kuivatus - mandollisuuksien, turpeiden heikon maatuneisuuden ja keskiosiin levinneitten tulvalietteiden vuoksi suolla ei ol e turveteollista merkitystä. 6. Tervasuo (kl , x= 72331, y= 4463 ) siajitse e Kiimingistä noin 8 km pohjoiseen ja Yli-Iihin vievältä tieltä runsas kilometri itään. Suon eteläreunalle tulee metsäautotie. Suo on muodoltaan hyvin rikkoneinen (kuva 12). Suon korkeus on m mpy. Pinta viettää kohti pohjoisreunaa, josta on Itälammen kautta lasku-uoma 51,5 m mp y olevaan Tervasjärveen laskevaan Tervaojaan. Pohjoiosia e i voi kuivattaa pohjia myöten.

18 -26- Pinta-ala on 250 ha, josta on yli 1 m syvää aluett a 160 ha ja yli 2 m syvää 45 ha. Tutkimuslinjaa on 5940 m j a tutkimuspisteitä 72 kpl. Suon keskiosissa on hyvin vaikeakulkuista rimpinevaa, joka vaihettuu reunoille päin mentäessä saranevan kautt a lyhytkortiseksi ja paikoin kalvakkanevaksi. Reunoilla on tupasvilla-, rahka- ja sararämeitä. Luoteiskulmalla o n vanha peltoalue ja länsipäässä metsäojitusta. Keskisyvyys on koko suolla 1,61 m, josta heikosti maa - tunut pintaturve käsittää 0,38 m. Yli 1 m syvän alueen kes - kisyvyys on 1,99 m, josta on runsaat puolet (1,04 m) heikost i maatunutta pintaosaa. Yli 2 m syvän alueen keskisyvyys o n 2,36 m. Suurin tavattu turvepaksuus on 3,4 m. Pohjan muo - dot noudattelevat alueen suuntautuneita muotoja. Syväntee t ovat luode-kaakko suuntaisia. Pohjamaalajina on hiekka- ta i kivinen hiekkamoreeni, paikoin-myös siltti. Turpeista on saravaltaisia 72 %, rahkavaltaisia 26 % j a ruskosammalturpeita 2 %. Turvelajeista ovat yleisimpiä SC (33 %), EqC (21 %), CS (9 %), ErCS (8 %) ja LS (7 %). Sara - valtaiset turpeet sijoittuvat suon märkiin keskiosiin j a rahkavaltaiset kuivemmille reunoille (kuva 13). Keskimaatuneisuus on koko suossa vain 4,5, pintaosiss a 3,2 ja pohjaosissa 6,0. Heikosti maatunutta turvetta o n erityisesti keski- ja itäosissa suon vetisimmillä alueilla. Parhaiten maatuneita ovat kuivemman länsipään turpeet (kuva 13). Suon länsipäästä ja keskiosasta on otettu näytessrja t laboratoriomäärityksiä varten. Tulokset on esitetty tau - lukossa 5. Länsipään turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus ( 3,5 % ) on selvästi pienempi kuin keskiosan turpeiden ( 5,4 %). Keskimääräinen vesipitoisuus on ojitetussa länsipäässä 88,9 % ja luonnontilaisessa keskiosassa 92,5 %. Happamuuksien kes - kiarvon on länsiosassa 4,0 ja keskiosassa 5,1. Luonnontialisen turpeen määrä on 4,02 milj. m3, jost a on heikommin maatunutta 2,07 milj. m3. Yli I m syvällä alueella on luonnontilaista turvetta 3,18 milj. m3 ja yli 2 m syvällä 1,06 milj. m3. Näistä on heikosti maatunutt a turvetta noin puolet.

19 -27 - Tervasuo on Kiimingin kunnan suurimpia soita. Se on lä - hes luonnontilainen ja sen suotyyppivalikoima on edustava. Suon linnusto on erittäin runsas, pesivistä lajeista mainittakoon kurki ja hanhi. Turpeet ovat saravaltaisia, mutta hei - kosti maatuneita ja lisäksi niiden tuhkapitoisuus on suhteellisen korkea, mitkä seikat vähentävät niiden arvoa polttoaineena. Suo on erittäin vetinen, joten kuivattaessa turvekerrostuma tu - lee painumaan voimakkaasti kasaan. Toisaalta myös suon kuivattaminen pohjia myöten tuottaa vaikeuksia, sillä suon syvimmä t osat sijaitsevat läheisen Tervajärven pinnan alapuolella. Tervasuolla ei ole em. seikkojen perusteella turveteollist a merkitystä ja rimpisenä se on sopimaton myöskin puuntuotantoon. Suurin hyöty suosta saadaan säilyttämällä se luonnontilaisena. 7. Silkkasuo (kl ja 11, x= 72321, y= 4489) sijaitsee Kiimingistä n. 10 km koiliseen. Iso Viitajärvelle vievält ä tieltä on suolle 1-3 km. Suoalue on muodoltaan hyvin rikkonainen (kuva 14). Suon korkeus on 57,5-58,5 m mpy. Pohjoisosan vedet kertyvät Silkkalampeen ja eteläosan suon eteläpään läpi virtaavaa n Paavo-ojaan ja sitä tietä Jolosjokeen. Pinta-ala on 320 ha. Siitä on yli 1 m syvää 130 ha ja yli

20 -30-2 m syvää vain 10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on m j a sillä tutkimuspisteitä 127. Suon pohjoispuoliskon keskiosat ovat lyhytkortista eevaa, jotka vaihettuvat eteläpäähän siiryttuessä ja ravinteisuude n lisääntyessä saranevoiksi. Reunaosilla ja saarekkeiden ympärillä vallitsevat tupasvilla- ja rahkarämeet. Pohjoikulmalla ja laajoilla alueilla eteläpuoliskoa on ojitusalueita, jois - sa em suotyypit ovat ojikkoja tai muuttumia. Mättäisyys o n yleensä 30 % ja mättäiden korkeus 2-3 dm. Keskisyvyys on vain 1,17 m. Siitä on heikommin maatunee n pintaturpeen osuus 0,40 m. Yli 1 m syvien alueiden keskisyvyys on 1,44 m ja yli 2 m syvien 2,14. Suo on siis hyvi n ohutturpeinen, yli 1 m syvillä osillakin on vain vähän yl i 1,5 m syvempiä alueita. Lisäksi suon rikkonaisesta muodost a johtuen syvimmät alueet muodostuvat useista osista. Suuri n kairaussyvyys on 2,4 m. Suon pohja on hiekka- tai kivist ä hiekkamoreenia. Turpeista on rahkavaltaisia 68 % ja saravaltaisia 3 2 Turvelajeista ovat yleisimpiä ErS (33,5 %), ErCS (17,4 %), ErSC (12,2 %) ja EqC (6,3 %). Rahkaturpeet ovat tyypillisi ä pohjoipuoliskolle ja saraturpeet eteläpäälelle. Puunjäänteitä sisältäviä turpeita on rämealueilla. Liekojen määrä on kuitenkin pieni (kuva 15). Keskimaatuneisuus on 5,6,pintaturpeet 3,1 ja pohjaturpee t 6,9. Parhaiten maatuneita ovat suon eteläpään turpeet ja heikommin suon pohjoispään turpeet Silkkalammen ympäristössä(kuva 15). Silakkasuon keskiosasta on otettu näytesarja laboratoriomäärityksiä varten. Tulokset esitetään taulukossa 6.

21 -31 Keskimääräinen tuhkapitoisuus on 6,2 %, kosteus 91,4 %, happamuus 5,3 ja tehollinen lämpöarvo 20,8 MJ/kg. Tuhkapitoisuus on varsin korkea turvekerroston pintaosissa. Silkkasuossa on luonnontilaista turvetta 3,74 milj. m3. Tästä on yli 1 m syvillä alueilla 1,87 milj. m3 ja yli 2 m syvillä alueilla 0,21 milj. m3. Silkkasuo on tutkituista soista laaja-alaisin. Se on kuitenkin muodoltaan hyvin rikkonainen, turvekerrostumie n paksuus on enimmäkseen alle 1,5 m :ä ja ainakin paikoin tur - peiden tuhkapitoisuus on varsin korkea, mistä seikoist a johtuen se on sopimatonta teolliseen turvetuotantoon. 8. Haapasuo (kl ja 11, x= 72316, y=4503 ) sijaitsee Kiimingintä n. 11 km koiliseen välittömästi edel - lä käsitellyn Silkkasuon itäpuolella. Iso Viitajärve n tieltä peltoalueelle tulee viljelystie (kuva 14). Suon korkeus on mpy. Pinta viettää kohti pohjoisosaa, josta on leveä salmiyhteys Silkkasuoholle. Suol - ta ei lähde luonnonuomia. Vedet on mandollista johtaa Silk - kasuon kautta Paavo-ojaan. Pinta-ala on 160 ha, josta on yli 1 m syvää 65 ha ja yl i 2 m syvää 10 ha. Tutkimuslinjaa on 4720 m ja sillä tutkimus - pisteitä 53. Vallitsevinsuotyyppi on lyhytkortinen neva. Pienialai - sena on rimpinevaa ja saranevaa. Laiteille ovat tyypillisi ä tupasvilla- ja rahkarämeet. 0jitusalueita on keskiosiss a ja kaakkoispäässä. Mättäisyys on yleensä vähäistä ja mättää t matalia. Keskisyvyys on 1,42 m, josta heikommin maatunutta pinta - turvetta 0,48 m. Yli 1 m syvien alueiden keskisyvyys o n 1,65 m ja yli 2 m syvien 2,04. Suurimmat tavatut turvepaksuudet ovat 2,1 m. Pohjamuodot ovat loivapiirteiset. Pohj a on hiekkaa tai heikkamoreenia. Turpeista on rahkavaltaisia 75 % ja saravaltaisia 25 %. Yleisimpiä turvelajeja ovat ErS (23,2 %), ErCS (23,2 %), ErSC (13,9 %) ja LErS (10,4 %). Rahkaturpeet sijoittuva t suon reunamille ja turvekerrostuman pintaosiin, ja vastaa - vasti saraturpeet suon pohjaosiin ja vetiseen keskustaan. Puunjäänteitä on paikoin pohjakerrostumissa ja rämetyyppie n alueilla. Niiden määrä on kuitenkin vähäinen (kuva 16).

22 -33 - Keskimaatuneisuus on 5,4. Pintaturpeen keskimaatuneisuu s (3,2) on verraten hyvä, samoin pohjaturpeen (6,6). Heikost i maatuneen pintaturpeen paksuus vaihtelee ollen yleensä paksuin saraturvealueilla (kuva 16). Saraturvealueella (piste A 900) on keskimääräinen tuhkapi - toisuus 4,6 %, happamuus 4,5, kosteuspitoisuus 89,6 ja lämpö - arvo 21,3 MJ/kg. Pintaturpeen tuhkapitoisuus on huomattava n korkea, mutta syvemmällä jää tuhkapitoisuus alle 4 % :n. Rahkaturvealueella ( A ) on keskimääräinen tuhkapitoisuu s 2,0 %, happamuus 3,4, vesipitoisuus 91,4 % ja lämpöarvo 21, 3 MJ/kg. Luonnontilaisen turpeen määrä on koko.suossa 2,27 milj. m 3, yli 1 m syvällä osalla 1,07 milj. m 3 ja yli 2 m syvällä 0,2 0 milj. m 3, Laatunsa puolesta Haapasuon turpeet ovat polttoturpeiks i sopivia. 0hutturpeisena suota ei kuitenkaan kannata otta a laaja-aliseen turvetuotantoon. Pienialaiseen kasvu- ja palaturvetuotantoon suo on kuitenkin sopiva. Yli 1 m syvält ä osalta saataisiin kasvuturvetta 0,15 milj. m 3 ja palaturvett a 0,5 milj. m 3.

23 Ruokosuo (kl , x= 7231, y= 448) sijaitsee Kii - mingistä noin 10 km koiliseen. Suon luoteispään tuntumaan tulee Kiiminki- Yli-Ii tieltä metsäautotie (kuva 17). Suo on m mpy. Pinta viettää tasaisesti kohti kaak - koispäässä virtaavaa Paavo-ojaa. Suo on kuivattavissa pohjaansa myöten. Pinta-ala on 90 ha, josta on yli 1 m syvää 50 ha ja yli 2 m syvää 15 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 3590 m ja tutkimuspis - teitä 39 kpl. Suo on koillisnurkkaa lukuunottamatta ojitettu. Luonnonti - laisena suo on ollut lyhytkortista-, sara- ja rimpinevaa. Nyttemmin suotyypit ovat ojikko- ja muuttuma-asteella. Puusto on taimiasteella olevaa mäntyä. Mättäitä on hyvin vähän. Tehokkaan ojituksen ansiosta suon pinta on kuiva. Keskisyvyys on koko suossa 1,40 m yli 1 m syvällä osall a 1,70 m ja yli 2 m syvällä 2,19 m. Syvimmät alueet ovat kaak - koispäässä. Suon pohja on verraten tasista ja muodostuu kivi - sestä moreenista. Turpeista on saravaltaista 76 % ja rahkavaltaista 24 %. Yleisimpiä turvelajeja ovat EqC (34 %), LSC ( %), NSC (9,1 %) ja SC (8,9 %). Rahkavalataiset turpeet sijoittuva t reunaosille ja saravaltaiset suon syville keskiosille. Puunjäännösturpeet muodostavat turvekerroston alimman osan (kuva 18). Keskimaatuneisuus on koko suossa 5,3, heikosti maatuneess a pintakerroksessa 3,7 ja hyvin maatuneessa pohjakerroksessa 6,1. Heikosti maatunut pintakerros on suon luoteispuoliskolla huo - mattavasti ohuempi kuin kaakkoispuoliskolla, jossa maatuneisuu - deltaan H 4 oleva saraturve ulottuu pinnasta lähelle pohja a (kuva 18). Luonnotilaista turvetta on koko suossa 1,26 milj. m3, yli 1 m syvällä osalla 0,85 milj. m3 ja yli 2 m syvällä 0,33 milj. m3. Turpeiden tuhkapitoisuus on keskimäärin 8,4 %. Erityisest i ohuessa pintakerroksessa ja pohjakerroksessa ovat tuhka-arvo t korkeat (taulukko 8). Keskimääräinen happamuus on 5,2. Keskimääräinen kosteus on vain 88,2 %. Tehollinen lämpöarv o on keskimäärin 20,7 MJ/kg.

24 -37 - Ruokosuossa on yli 1 m syvällä osalla polttoturpeeksi sopivaa turvetta 0,85 milj. m 3, josta saadaan jyrsinturvett a noin 0,4 milj. m 3, Ennen tuotannon aloittamista on syytä tehdä lisää tuhkapitoisuusmäärityksiä. 10. Linnansuo, itäosa (kl , x= 7218, y= 442) sijaitsee Jäälin kylästä n. 5 km kaakkoon. Suon pohjoispäähän tulee metsäautotie ja eteläpää ulottuu lähelle Ylikiiminki - Oul u tietä. Linnan suon pinta-ala on 140 ha. Suo jakuatuu kahtee n osaan, joita käsitellään tässä erikseen. Suon itäosa (A-linjaston alue) on pinta-alaltaan 100 ha (kuva 19). Tästä on yli 1 m syvää 55 ha ja yli 2 m syvää 25 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 3570 m ja sillä tutkimuspisteitä 42. Suo on m mpy. Pinta viettää kohti pohjoipäätä, josta vedet purkautuvat Saarisenojaa myöten Jäälinjärveen. Suon kuivattaminen pohjaansa myöten tuottaa hankaluuksia. Keskisyvyys on koko suossa 2,12 m, yli 1 m syvällä osall a 2,44 m ja yli 2 m syvällä 2,94 m. Heikosti maatunutta pinta - turvetta on turvepaksuuksista puolet. Suoallas on jyrkkärantainen ja tasapohjainen. Keskiosissa on laajahko alue, joss a turvekerroston paksuus on 3,5 m. Pohjamaana on reunoilla kivinen hiekkamoreeni ja keskisyvänteessä siltti. Suota on ojitettu molemmista päistä ja pitkittäissivuilta. Näillä alueilla ovat vallitsevina suotyyppeinä sara- ja tupasvillarämeojikot. Eteläpäässä on lisäksi pienialaisena keidas - räme- ja rahkarämeojikkoa. Suon keskiosat ovat luonnontilaisena. Siellä tavattavia suotyyppejä ovat hyvin vetiset lyhytkortiset-, kalvakka-ja rimpinevat. Eteläpuoliskossa on pienialaisen a silmäkenevaa ja keidasrämettä.

25 -40 - Suon eteläosasta länteen pistävä landeke (A 500 poikkilinja ) on selvästi muuta suota ravinteisempi. Suotyyppeinä ova t ruohokorpi- ja nevakorpiojikko. Turpeista on rahkavaltaista 88,5 % ja saravaltasita 11, 5 Yleisimpiä turvelajeja ovat ErS (53 %), S (10 %), CS (10 %) j a ErCS (8 %). Suon pääosa on lähes yksinomaan rahkaturvetta. Sara on lisätekijänä vain pohjan läheisessä kerroksess a (kuva 20). Saraturpeet sijoittuvat A 500 poikkilinjan +puolen halkaiseman landekkeen alueelle. Turpeiden keskimaatuneisuus (4,3) on huono. Vähiten maatuneita ovat märän keskiosan turpeet (kuva 20). Luonnontialista turvetta on koko suossa 2,13 milj. m3, yli 1 m syvällä osalla 1,34 milj. m 3 ja yli 2 m syväll ä 0,74 milj. m3. Heikosti maatunutta turvetta on 1,12 milj., 0,71 milj. ja 0,37 milj. m 3. Keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,1 ja vaihteluväl i 1,2-3,8. Happamuus on keskimäärin 3,8 ( 3,1-4,8). Keskimääräinen vesipitoisuus on 92,9 % (90,0-95,6 %), mik ä osoittaa suon olevan hyvin vetisen. Linnan suon tässä osassa on turvekerroston paksuude n puolesta turvetuotantoon sopivaa aluetta runsas 50 ha j a sillä turvetta 1,34 milj. m 3, josta vetisyydestä johtuen saataisiin vain noin 0,5 milj. m 3 jyrsinturvetta. Heikon maatuneisuutensa ja rahkaisuutensa vuoksi turpeet eivät sov i polttoturpeeksi. Ainut käyttömuoto olisi kasvuturve, johon

26 -41 - tarkoitukseen ne kuitenkin pääasiassa Palustria-ryhmän sammalista syntyneinä sopivat huonosti. Suon turpeilla ei sii s nykyisellään ole käyttöä. Suolla ei ole heikon boniteettins a vuoksi merkitystä myöskään puuntuotannon kannalta, joten o - lis suotavaa säilyttää suo luonnontilaisena. Liittyyhän sen lisäksi kauniina maisemallisena tekijänä viereiseen Linnavuo - reen. 11. Linnansuo, länsiosa ( kl , x= 4218, y= 441 ) käsittää B-linjaston alueen (kuva 19). Pinta on m mpy ja viettää kohti länsireunaa. Pinta-ala on 40 ha, josta on yli I m syvää 25 ha ja yli 2 m syvää 10 ha. Tutkimuslinjaa on 1310 m ja tutkimuspisteit ä 20. Keskisyvyys on koko suossa 1,71 m, yli 1 m syvällä osall a 2,00 m ja yli 2 m syvällä 2,62 m. Näistä käsittää heikost i maatunut pintaturve , 1,42 ja 1,84 m. Suurin turvepaksuu s pn 3,4 m. Suoaltaan pohja on hiekkaa ja kivistä moreenia. B-linjaston alue on keidassuota, jonka keskiosan suotyyp - pejä ovat keidasräme, rahkaräme ja lyhytkortinen neva. Erityi - sesti pohjoisreunalla on selvä saranevalaide. Muita laiteill a esiintyviä suotyyppejä ovat iovarpuinen-, tupasvilla ja kanga s räme. Etelä- ja itäreunalla on nuorta ojitusta. Turpeista on rahkavaltaisia 97,3 % ja saravaltai Cia 2,7 %. Yleisimpiä turvelajeja ovat ErS (65,0 %), ErCS (8,2 %), S (6,6 % ) ja SchS (6,2 %). Saraturpeita on vain länsireunan pohjaosassa. Rhakaturve käsittää tavallisimmin koko kerroston pinnasta poh - jaan. Saraa on paikoin lisätekijänä ohuessa pohjanläheisess ä kerroksessa (kuva 20). Turpeiden keskimaatuneisuus on tutkituista soista heikoin. Se on koko turvekerrostolle laskettuna 3,8 ja pintaturpeell e laskettuna 2,9. Kuten kuvasta 20 käy ilmi, on hyvin maatunutta turvetta vain ohuena kerroksena suon pohjalla. Luonnotialista turvetta on koko suossa 0,68 milj. m3, yli 1 m syvällä osalla 0,50 milj. m3 ja yli 2 m syvällä 0,26 milj. m3. Heikosti maatunutta turvetta on yli 1 m syvällä osall a 0,36 milj. m3 ja yli 2 m syvällä 0,18 milj. m3. Keskimääräinen tuhkapitoisuus on 1,8 % (1,1-3,1), hap - pamuus 3,7 (3,0-4,5) ja vesipitoisuus 92,1 % (90,2-94,1).

27 -42 - Suurimmat tuhkapitoisuudet ovat tyypillisesti turvekerroston alaosassa ja ohuessa pintakerroksessa. Linnan suon B-linjaston alueen turpeet sopivat heikost i maatuneina rahkaturpeina kasvuturpeeksi. Yli 1 m syvält ä osalta on mandollista nostaa noin m 3 kasvuturvetta. 12. Saarisenojanniitty (kl , x= 7220, y=442 ) sijaitsee Jäälinkylästä n. 4 km kaakkoon edellä käsitelly n Linnansuon pohjoispuolella. Suon korkeus on m mpy. Pinta viettää kohti suon halki virtaavaa Saarisenojaa, jok a laskee suon pohjoispään kautta läheiseen Jäälinjärveen. Suuresta kaltevuudesta (2,5-3 m/km) johtuen suon on helpost i kuivattavissa pohjaansa myöten (kuva 21). Pinta-ala on 110 ha, josta on yli 1 m syvää 65 ha ja yl i 2 m syvää 30 ha. Tutkimuslinjaa on 3780 ha ja tutkimuspisteita 41. Koko suon keskisyvyys on 1,83 m, josta heikostimaatunutt a pintaosaa 0,88 m. Yli 1 m syvän osan syvyys on 2,35 m ja yl i 2 m syvän 2,76 m. Suurin tavattu turvepaksuus on 3,2 m. Suo n siltistä ja heikasta muodostuva pohja on tasainen. Saarisenojanniitty poikkeaa ravinteisuudeltaan täysin viereisestä Linnansuosta. Tämä näkyy ravinteisuutta vaativien kasvilajien ja suotyyppien esiintymisenä. Suon keski- ja pohjois - osissa on luode-kaakkosuuntainen ruohoinen nevakorpivyöhyke, joka suon keskiosissa ojituksen kuivattamana muistuttaa ruohoturvekangasta.

28 -45 - Nevakorpialuetta ympäröi kapea rimpinevavyöhyke. Eteläpuoliskon keskiosat ovat saranevaa. Reunoilla on leveähkö ojitett u rämevyöhyke, jossa ovat vallitsevina tyyppeinä sara-, tupasvilla- ja isovarpurämeojikot. Turpeista on saravaltasita 64,3 %, ruskosammalturpeita 26,8 % ja rahkavaltasia loput 8,9 Yleisimpiä turvelajeja ova t C (23,5 %), BC (15,0 %), EqC ( %), NSC (10,4 %), CB (9,7 % ) ja LC (6,9 %). Rahkaturpeet sijoittuvat suon ohutturpeisill e laideosille, sara- ja ruskosammalturpeet suon paksuturpeisill e keskiosille. Viimeksi mainitut muodostavat turvekerrosto n pohajaosan (kuva 22). Suon pohjoisosassa on pohjalla 1-2 m : n vahvuinen liejukerros. Keskiosissa ruohoisen nevakorven alueell a on pinnassa paikoin 0,5 m vahvuinen kerros sideriittiä. Keskimaatuneisuus on koko suossa 4,5, heikosti maatuneess a pintakrroksessa 3,6 ja hyvin maatuneessa pohjakerroksessa 5,4. Heikosti maatunut pintakerros muodostuu suurimmaksi osaksi keskinkertaisesta ( H4 ) maatuneesta turpeesta ja hyvin maatunu t pohjaosa maatuneisuudelta H5-6 olevasta turpeesta (kuva 22).

29 -46 - Liekoja on tavattu vain rämealueilla. Erityisen runsaast i niitä on länsireunan verraten paksuturpeisella tupasvillarämeosalla. Luonnontialista turvetta on koko suossa 2,01 milj. m3, yl i 1 m syvällä osalla 1, 53 milj. m3 ja yli 2 m syvällä 0,83 milj. m 3, Tuhkapitoisuus on suurin suon keskiosissa ja pienin reuna - mien rämealueilla. Keskiosan sideriittisaostumat tekevät pintakerroksen paikoin poltto-turvetuotantoon sopimattomaksi. Tuhkapitoisuuden vaihtelusta johtuen myöskin teholliset lämpö - arvot vaihtelevat 17,7 :n ja 23,6 MJ/kg välillä. Keskimääräinen lämpäarvo on 21,8 MJ/kg. Turpeiden ph-luku on yleens ä melko korkea. Vesipitoisuus jää useimmissa tapauksissa all e 90 % :n. Saarisenojanniitty sopii turvetuotantoon syvyytensä ja turvelajiensa puolesta. Ennen tuotannon aloittamista on kuitenkin tarkoin kartoitettava kemiallisten saostumien esiintymisalueet. Yli 1 m syvältä osalta on nostettavissa noin 0,7 5 milj. m 3 jyrsinturvetta. 13. Haisunsuo (kl , x= 7219, y= 444) sijitse e Kiimingistä 10 km etelään Kiiminki - Ylikiiminki tieltä 2 km läteen. Pinta-ala on 100 ha, josta on yli 1 m syvää vai n 20 ha (kuva 23). Keskisyvyys on koko suossa 0,88 m ja yli 1 m syvän osa n 1,18 m. Suurin tavattu turvepaksuus on 1,6 m. Suo on kokonaan ojitettu. Vallitsevina tyyppeinä ovat keskellä rimpineva- ja saranevaojikot, laiteilla sara- ja tupasvillarämeojikot.

30 -48- Ohutturpeisena Haisunsuolla ei ole turveteollista merki - tystä. 14. Haisusuo (kl , x= 7218, y= 445) sijaitsee Kii - mingistä 10 km etelään Kiiminki - Ylikiiminki tieltä 1 km län - teen (kuva 24). Suo on m ripy. Pohjoispään vedet laskevat Haisujärveen ja eteläpään Koiralammen kautta Saarisenjär - veen. Pinta-ala on 130 ha, josta on yli 1 m syvä ä. 70 ha ja yli 2 m syvää 20 ha. Keskisyvyys on 1,60 m, yli I m syvällä osalla 1,90 m j a yli 2 m syvällä 2,26 m. Heikosti maatuneen pintakerroksen pak - suudet ovat 0,65, 0,78 ja 1,04 m. Suurin tavattu turvepaksuu s on 2,6 m. Suoalataan keskisyvänne on tasapohjainen ja muodostuu pääosin hiekasta. Suon pohjoispuolisko Haisujärven eteläpäässä on peltona. Eteläpuoliskon keskiosissa on A 700 poikkilinjan alueella pie - nehkä nevakorpiojikko, jota ympäröi kapea rimpir ja saranevaojikko vyöhyke. Näiden ulkopuolella olevat karummat kalvakkaja lyhytkortisen nevan alueet ovat vielä luonnontilaisina sa - maten kuin A-linjan alkupäässä oleva tupasvilla- ja isovarpurämevyöhyke. Muuten ovat laiteiden rämealueet ojikkoina. Mättäisyys on % ja mättäiden korkeus 2-3 dm. Turpeista on saravaltaisia 67,2 % ja rahkavaltaisia 32,8 %. Yleisimpiä turvelajeja ovat SC (32,8 %), ErS (25,3 %), C (21,8 % ) ja LSC (6,4 %). Saraturpeet ovat vallitsevina paksuturpeisess a keskiosissa ja kohti Koiralampea työntyvässä landekkeessa. Rahkaturpeet taas sijoittuvat laiteitten rämealueille ja niihin ra - joittuvien lyhytkortisten nevojen alueille (kuva 25). Keskimaatuneisuus on koko suossa 5,0, pintakerroksessa 3, 3 ja pohjakerroksessa 6,3. Heikommin maatuneita ovat suon keski - osan turpeet (kuva 25). Pinnalla on paksuhkoa heikosti maatunut kerros ja sen alla lähes pohjaan ulottuva keskinkertai - sesti ( H 5-6 ) maatunut kerros. Hyvin maatunut kerros o n reunoilla suhteellisesti paksumpi kuin keskellä. Tuhkapitoisuuksien keskiarvoa ovat näytepisteillä 5,7 % ja 4,9 %. ph-arvot ovat ohutta pintakerrosta lukuunottamat - ta yli 5. Keskiarvot ovat 4,9 ja 5,2. Ojituksen vaikutu s näkyy suhteellisen pieninä kosteusarvoina.

31 -51 - Keskimääräiset kosteudet ovat 90,1 % ja 88,7 lämpöarvot ovat keskimäärin 22,4 ja 23,5 MJ/kg. Tehollise t Luonnontilaista turvetta on koko suossa 2,08 milj. m 3, yli 1 m syvällä osalla 1,33 milj. m 3 ja yli 2 m syvällä 0,4 5 milj. m 3, Hyvin maatunutta turvetta on kandella viimeks i mainitulla alueella 1,33 milj. m 3 ja 0,45 milj. m 3. Haisusuo on pieni ja muodoltaan rikkonainen suo. Turvekerrosto on kuitenkin suhteellisen paksu ja pääosin laadultaan polttoturpeeksi sopivaa. Sopivat tuotantomenetelmä t valiten käyttöön voidaan ottaa koko yli 1 m syvä alue ( 70 ha ), jolta saadaan noin 0,6 milj. tuotantokuutiota polttoturvetta. Pohjoispään pakettipelloilla voidaan aloittaa esim palaturvetuotanto ilman suurempia ennakkovalmisteluja. Suon koon ja muodon huomioon ottaen pienialainen palaturvetuotanto on sopivin tuotantomuoto. Ojien pohjalla on paikoin mineraalimaalta tullutta lietettä, joka saattaa aiheuttaa ongelmia tuhkapitoisuuden suhteen. 15. Pieni Plavasuo (kl , x= 7219, y= 451) sijaitsee Kiimingistä 12 km kaakkoon lähellä Ylikiimingin rajaa. Huttukylästä Vesalaan vievän tien pohjoispuolella. Suo on m mpy. Vedet laskevat kaakkoispään kautta Palvaojaa myöten

32 -54- Kiiminki jokeen (kuva 26). Pinta-ala on 100 ha, josta on yli 1 m syvää aluetta 55 ha ja yli 2 m syvää 20 ha. Keskisyvyys on koko suossa 1,75 m, yli 1 m syvällä osall a 1,90 m ja yli 2 m syvällä 2,22 m. Suurin tavattu turvepakauu s on 2,7 m. Suon pohja on tasainen. Pohjamaana on kaakkoispuo - liskossa ja reunoilla kivinen moreeni, luoteispuoliskon kes - kiosissa hiekka. Suo on ojitettu, molemmissa päässä on peltoja. Luoteispäässä on laajahko rimpinevaojikkoalue. Keskiosissa on iso - varpurämeojikkoa, jossa puusto on pääasiassa pinopuuasteell a olevaa mäntyä. Tämän ja kaakkoispään peltojen välissä on rim - pi- ja saranevamuuttumaa, jossa on taimiasteen ohittamutt a koivua ja mäntyä. Koillisreunalla on juotti rimpinevaojikkoa. Turpeista on saravaltaisia 74,7 % ja rahkavaltaisia 22,6 %. Yleisimpiä turvelajeja ovat NSC (20,3 %), SC (17,3 %), C (14, 6 %), ErS (8,4 %) ja LSC (6,3 %). Saraturpeet luonnehtiva t kaakkoispäätä ja luoteispään pohjaosia. Rahkaturpeitte n pääaluetta on luoteispuoliskon pintaosa (kuva 27). Puunjään - neturpeita on eniten turvekerroston pohjaosissa suon keskellä. Keskimaatuneisuus on koko suossa 4,9, heikosti maatuneess a pintakerroksessa 3,5 ja hyvin maatuneessa pohjakerroksessa 5,9. Parhaiten ovat maatuneet kaakkoispuoliskon turpeet ja heikom - min rimpisen luoteispään turpeet (kuva 27). Liekoja on tavat - tu vain keskustan rämealueella. Luonnontilaista turvetta on koko suossa 1,75 milj. m3, yl i 1 m syvällä osalla 1,05 milj. m3 ja yli 2 m syvällä 0,44 mil j m3. Heikosti maatunutta pintaturvetta on suhteellisesti enite n yli a m syvällä alueella. Turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 6,0 %, happa - muus 4,8,kosteus 88,0 % ja lämpöarvo 21,6 MJ/kg. Tuhka - pitoisuutta nostavat turvekerroston alaosien korkeat tuhka - arvot. Kaakkoispään saraturpeet ovat myös selvästi tuhka i sempia kuin luoteispään rahkaturpeet. Tehokkaan ojituksen vaikutus näkyy erityisesti pintaturpeiden pienenä vesipitoi - suutena.

33 -55 - Turpeittensa ja syvyyssuhteittensa pulesta Pieni Palva - suo soveltuu turvetuotantoon. Turvekerrosto on pienestä vesipitoisuudesta päätellen painunut voimakkaasti kasaan, jote n tuotantoon sopivaa on koko yli 1 m :n syvyinen alue. Tällä o n luonnontilaista turvetta 1,05 milj. m 3, josta saadaan noi n 0,5 milj. tuotantokuutiota. 16. Pyyryväissuo (kl , x= 4221, y=435) sijaitse e Kiimingin ja Oulun puolivälissä. Eteläosa suosta kuuluu Kiiminkiin ja pohjoisosa Ouluun. Suon eteläpää on tutkittu linja - menetelmällä ja pohjoispää hajapistemenetelmällä (kuva 28). Suo on m mpy. Pinta viettää länsireunalle, jost a on laskut Kalimenojaan. Suo voidaan kuivattaa pohjaansa myöten. Pinta-ala on 220 ha, josta on yli 1 m syvää 125 ha. Yl i 1,5 m syvää aluetta on eteläosan keskellä 30 ha, lounaisreu - nalla 5 ha ja pohjoisosan keskellä 3 ha. Keskisyvyys on 1,11 m, josta on heikosti maatunutta pintaa 0,41 m. Yli 1 m syvän osan keskisyvyys on 1,36 m, ja siit ä on pinnan osuus 0,45 m. Suurimmat tavatut turvepaksuudet ova t 1,9 m. Suon pohjamaana on hiekka.

34 -58 - Suon pohjoisosa on vanhan ojituksen kuivattamaa, pääasiassa koivua kasvavaa varputurvekangasta. Eteläosa on lähe s yksinomaan rimpinevamuuttumaa. Ojituksen iästä riippuen puustoisuus vaihtelee avosuosta tiheään koivupensaikkoon. Mättäisyys on keskimäärin 30 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Turpeista on 89,6 % ssravaltaisia, 9,8 % rahkavaltaisia j a 0,6 % ruskosammalturpeita. Yleisimpiä turvelajeja ovat : C (39,1 %), EqC (21,5 %), SC (14,3 %) ja ErS (7,9 %). Suo n paksuturpeiset keskioast ovat pelkkää saraturvetta ja ohut - turpeiset reunaosat rahkaturvetta (kuva 29). Keskimaatuneisuus on 4,8. Heikosti maatunut pintakerro s on yleensä pinnasta alkaen maatuneisuudeltaan H 4 :ää, joten keskimaatuneisuus ( H 3,9 ) on korkea. Luonnontilåisen turpeen määrä on koko suossa 2,44 milj. m 3, josta on yli 1 m syvällä osalla 1,70 milj. m3. Keskiosan yl i 1,5 m syvällä alueella on turvetta 0,51 milj. m 3. Turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 5,0 happamuus 5,0, vesipitoisuus 90,1 % ja tehollinen lämpöarvo 21, 3 MJ/kg. Pyyryväissuon sijainti on hyvä ja turpeet polttoturpeeks i sopivia. Suo on ojitettu. Ennen metsittymistä keskiosien turvekerrostumat kannattaisi kuitenkin hyödyntää. Yli 1,5 m sy - vältä osalta saataisiin noin 0,25 milj. m 3 jyrsinturvetta.

35 Syylinkäslio (kl , x= 7233, y=443) sijaitse e Kiimingistä 6 km pohjoiseen Yli-Iihin johtavan tien länsipuo - lella. Suon keskiosat ovat m mpy. Luoteisosan landekkeissa pinta viettää nopeasti 50 m :n tasolle. Suo voidaan kui - vattaa johtamalla vedet kaakkoispäästä Mustalammenojaan j a luoteispäästä Niittylampeen (kuva 30). Pinta-ala on 175 ha, josta on yli 1 m syvää 75 ha, yl i 1,5 m syvää 40 ha ja yli 2 m syvää 5 ha. Keskisyvyys on koko suossa 1,33 m, yli I m syvällä osall a 1,50 m, yli 1,5 m syvällä 1,76 m ja yli 2 m syvällä 2,15 m. Suurimmat tavatut turvepaksuudet ovat 2,3 m. Pohjamaana on moreeni. Pohja on pinnaltaan epätasainen, mikä aiheutuu suo n alle työntyvistä moreeniselänteistä ja erillisistä moreenikum - pareista. Koko suo oli tutkimusajankohtana vielä luonnontilassa, mutta valmiit ojitussuunnitelmat olivat linjoituksesta pää - tellen jo olemassa, vaikka vallitsevien suotyyppien boniteet - tiluvut ovat 0-1. A-linjaston ja osin B-linjastolla alue on.rimpistä lyhytkorsi- ja kalvkkanevaa.' A 1000 pisteen ym - päristössä on jänteisen rimpinevan alue. B-linjastolla on val - litsevana rahkaneva. Länteen suuntautuvissa landekkeissa o n hieman ravinteisempia rimpinevoja. Suon reunoilla on isovar - purämevyöhyke. Turpeista on rahkavaltaisia 74,3 % ja saravaltaisia 25,7 %. Yleisimpiä turvelajeja ovat ErS ( 56,2 %), EqC ( 9,4 %), ErC S (8,5 %), S (5,5 %) ja C C5,3 %). Saraturpeet sijoittuva t turvekerroston pohjaosiin ja rahkaturpeet pintaosiin (kuva 31). Turpeeet ovat heikosti maatuneita. Keskimaatuneisuus on koko suossa 4,6, pintakerroksessa 3,2 ja pohjakerroksessa 5,6. Maatuneisuus on pääosin riippuvainen turvelajeista. Heikoimmin maatuneita ovat rahkaturpeet ja parhaiten saraturpee t (kuva 31). Luonnontialista turvetta on koko suossa 2,33 milj. m3, yli 1 m syvässä osassa 1,13 milj. m3, yli 1,5 m syväss ä 0,70 milj. m3 ja yli 2 m syvällä 0,11 milj. m3. Turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,6 % ja hap - pamuus 3,4. Pienimmät tuhka-arvot (alle 2 %) ovat pintaosie n rahkaturpeissa ja suurin (n. 4 %) pohjaosien saraturpeissa.

36 -62- Syylinkäsuon liikenteellinen sijainti on hyvä. Turvekerrosto on suhteellisen ohut ja rimpisyydestä päätellen suo n kuiva-ainepitoisuus on pieni. Pinnassa on 3-6 dm :ä heikkolaatuista kasvuturvetta, joka on poistettava ennen kuin pääs - tään käsiksi paremmin maatuneisiin turpeisiin. Polttoturpeeksi sopivaa turvetta on yli 1 m syvällä osalla 0,68 milj. m3, josta saataisiin vajaat 0,3 milj. m3 jyrsinturvetta. Kasvutur - peeksi sopivaa turvetta on 0,45 milj. m3, ja siitä saataisii n n. 0,2 milj. m3 kasvuturvetta. Turvetuotanto on kuitenkin kannattavaa vain siinä tapapauksessa, että suo on valmiiks i ojitettu. 18. Sivusuo (kl , xr 7232, y= 445) sijaitse e Kiimingistä 6 km pohjoiseen Yli-Iihin johtavan tien itäpuolel - la. Luoteispää rajoittuu em. tiehen ja kaakkoispää Iso Sivu - järveen. Suo on m mpy. Luoteiskulmaa lukuunottamat - ta vedet laskevat kaakkoon Iso Sivujärvean (51,4 m mpy). Kaakkoispään pohjaosat ovat Iso Sivujärven pinnan alapuolell a (kuva 32). Pinta-ala on 130 ha, josta on yli 1 m syvää 70 ha, yl i 1,5 m syvää 30 ha ja yli 2 m syvää vain 2 ha. Keskisyvyys on koko suossa 1,30 m, yli 1 m syvällä osalla 1,43 m, yli 1,5 m syvällä 1,66 m ja yli 2 m syväll ä 2,10 m. Heikosti maatunaen pintaturpeen osuus on noin 0,20 m. Suon kivisestä moreenistä muodostunut pohja on verraten epä - tasainen. Suon luoteispäässä on tien varressa saranevaa, joka va i- hettuu vähitellen rimpiseksi lyhytkortiseksi nevaksi ja ruo - hoiseksi kalvakkanevaksi. A 900 paalulta alkaa ojitusalue, joka jatkuu suon kaakkoispäähän. Alkuperäisinä suotyyppei - nä ovat olleet jänteinen rimpineva, kalvakka- ja lyhytkor - tinen neva sekä rahkaneva. Reunoilla on m leve - änä vyöhykkeenä isovarpurämeojikkoa. Turpeista on saravaltaisia % ja rahkavaltaisi a 13,6 %. Yleisimpiä turvelajeja ovat EqC C33,8 %3, C (20,0 %), ErS (11,3 %) ja NSC (9,9 %). Paksuturpeisimmat osat ovat sara - turpeita ja reunamien ohutturpeiset rämeo4at rahkaturpeit a kuva 33).

37 -65- Turpeiden maatuneisuu on kohtalaisen hyvä. Keskimaatuneisiaus on koko suossa 5,2, pintakerroksessa 3,7 ja pohjaker - roksessa 5,5. Heikosti maatunut pintakerros muodostuu sara - turvealueilla pääasiassa maatuneisuudeltaan H 4 olevasta tur - peesta. Paikoin heikosti maatunut pintakerros puuttuu kokonaan (kuva 33). Luonnotilaista turvetta on koko suossa 1,69 milj. m3, yli I m syvällä osalla 1,00 milj. m3 ja yli 2 m syvällä vai n 0.04 milj. m3. Turpeitten tuhkapitoisuus on varsinkin luoteispäätä edustavassa näytesarjassa korkea. Pintaosian ( cm) tuhkan keskiarvo on 8,4 % ja pohjaosien niin korkeat (18,0 %), ett ä turpeet ovat polttoturpeeksi kelpaamattomia. On kuitenki n mandollista, että näytteeseen on joutunut pohjan mineraali - maata. Kaakkoispäätä edustavissa näytteissä on tuhkapitoisuus pienempi (keskiarvo 4,9 %). Sivusuon liikenteellinen sijainti on hyvä ja se on val - miiksi peruskuivattu. Turpeet ovat kohtalaisen hyvin maatu - neista saraturpeita. Mikäli jatkotutkimuksia selvitettäv ä turpeiden tuhkapitoisuus ei aseta rajoituksia, niin suo n turvevarat kannattaa hyödyntää ennen metsittymistä. Syvyysja pinta-alasuhteet huomioiden suolle sopii parhaiten pienialai - nen palaturvetuotanto. Yli 1 m syvältä osalta saadaan noi n 0,5 milj. m3 polttoturvetta. TULOSTEN TARKASTELUA Turvepaksuude t Tutkittujen soiden turvekerrosten keskipaksuus on 1,41 m. Suurin turvepaksuus on Linnansuon itäosåssa (2,12 m) ja pieni n Haisunsuossa (0,88 m). Useimmissa soissa keskipaksuudet ova t 1,4-1,6 m. Turvepaksuudet ovat samaa luokkaa kuin esim. Ruukin ja Rantsilan soissa (Lappalainen, Häikiö, Korpijaakko, Mäkilä 1978, s. 248). Turvepaksuuksien vaihtelu ja suuret erot aivan vierekkäi " silläkin soilla johtuvat monesta seikasta. Tärkeimpiä näyttävät olevan soistumistapa, suon ravinteisuus, suokasvillisuude n kokoonpano ja altaan muoto sekä maatuneisuus.

38 -66- Muita paksuturpeisempia ovat suot, jotka pohjalla olevist a liejukerrostumista päätellen ovat syntyneet primaarisina sois - tumina heti merestä paljastumisen jälkeen. Metsämaan soistumi - na syntyneet suot ovat ilmeisesti nuorempia ja jo siitä johtue n ohutturpeisenpia. Suokasvillisuuden vaikutus näkyy keidas- ja aapasoiden väli - sissä eroissa. Yleensä keidassoissa on paksumpi turvekerros kuin aapasoissa (Kivinen 1948, s. 171). Tästä on Linnansuo hyvän ä esimerkkinä. Kiimingin kallioperäon hyvin vaihteleva, ja se heijastuu soiden ravinteisuudessa. Ravinnepitoisella alustalla soide n primaarituotanto on suurempi kuin köyhällä alustalla ja turve - kerrostuma siitä johtuen paksumpi. Paksuturpeisimpiin kuuluva Saarisenojanniitty on selvästi myös muita soita ravinteisempi. Suoaltaan muoto vaikuttaa turvepaksuuksiin vetisyyden kaut - ta. Turpeet kelluvat ylimääräisessä vedessä ja turvepaksuus o n tällöin suuri. Pieni Palvasuon luoteispää on tästä esimerkkinä. Turpeen maatuneisuus vaikuttaa turvepaksuuteen siten, ett ä pidemmälle maatuneet turpeet ovat tiiviimmin pakkautuneita kui n heikommin maatuneet turpeet. Kiimingin paksuturpeisimmat suo t ovat selvästi myös heikommin maatuneita. Ojituksen vaikutuksesta suon pinta painuu. Ttukituilla soil - la ojituksen ikä ja tehokkuus vaihtelee, mikä on otettava huomi - oon turvepaksuuksien vertailussa ja niiden perusteella tehtävis - sä soiden käyttökelpoisussuarvioissa. Turvemäärä Tutkitut suot ovat alaltaan pieniä, ja siitä johtuen myös - kin turvemäärät ovat suhteellisen vaatimattomat. Suurin suokohtainen turvemäärä on Tervasuossa (4,03 milj. m3 ). Useimmissa tapauksissa turpeen määrä on noin 2 milj. m3 (taulukko 15 ). Tutkituihin soihin sisältyvän turpeen yhteismäärä on 35,4 8 milj. m3. Siitä on heikosti maatunutta pintaturvetta 14,1 5 milj. m3 ja hyvin maatunutta pohjaturvetta 21,33 milj. m3. Kokonaisturvemäärästä on yli 1 m syvillä alueilla 22,0 7 milj. m3. Tästä on hyvin maatunutta turvetta 13,37 milj. m3 ja heikosti maatunutta 8,70 milj. m3. Yli 2 m syvillä alueil - la on turvetta 5,93 milj. m3. Tästä on hyvin maatunutta

39 B- ryhmä Turvem. 3 milj. in Keskiarvo/Yhteensä 3,8 7,6 ' 27,5 11,1 23,0 1,3 16,4 1,3 5,9 42,1 55,8 2,1 35, 47 Taulukko15. Pääturvelajien ja yleisimpien lisä-tekijöiden osuudet ( % ) tutkittuje n soiden turvemääristä. Suon nimi S CS Er C SC Sch E q Phr L S-.... ryhmä C- ryhmä 1. Rytisuo - 3,7-17, 4 5,7-69,2-4,0 3,7 96,3 -, 1,46 2. Tirinsuo 9,1 11,3 53,7 1,2 10,7-6,6-0,5 80,0 18,4 1,6 1,30 3. Soidinsuo 28,5 10,8 55,2-1, ,7 98,1 1,9-0, Kuohusuo 1,1 9,8 2,5 30,2 26,2 0,7 32,2 0,5 1,1 14,1 85,9-2,22 5. Kotasuo 8,9 11,9 22,5 3,9 34,2-18,7 2,3 3,4 39,7 60,3-2,22 6. Tervasuo 3,4 12,6 2,3 3,7 41,4-20,9 1,8 11,6 25,7 72,0 2,3 4, Silkkasuo 3,8 12,7 52,8-24,2 1,0 6,3 0,8 2,2 67,6 32, 4-3,74 ' 8. Haapasuo 1,5 8,0 54,6-21,0-3,2-10,4 74,6 25,4-2,27 9. Ruokosuo - 5,9 8,1-27,7, - 34,6-23,8 24,2 75,8-1, Linnansuo, A 10,4 11,8 63,5-5,0 1,2 0,7 2,1 5,2 88,5 11,5-2,1 3 Li.nnansuo, B 6,6 8,9 75,1-2,3 6, ,4 97,3 2,7-0, Saarisenojann. 0,4 0,4 8,1 23,5 18,7-12,5 2,7 7,1 8,9 64,3 26,8 2,0 1 H3. Haisunsuo ,1 18,5 28,1-27,9-15,3 14,5 85,5-0, Haisusuo 0,5 2,7 28,8 21,8 39,0 0, ,4 32,8 67,2-2, Pieni Palvasuo - 5,1 13,5 14,6 4 3,3 5,3 14,1 1,2 6,2 22,6 74,7 2,6 1, Pyyryväissuo - 1,1 7,9 39,1 19,6-21,5 4,9 5,7 9,8 89,6 0,6 2, Syylinkäsuo - 5,5 10,6 64,7 5,3 7,0 4,6 9,4-0,5 74,3 25,7-2, Sivusuo - 1,0 12,3 20,0 16,0 6,9 33,8 4,3 2,8 13,6 84,0 2,4 1,69

40 -68-3,35 milj. m3 ja heikosti maatunutta 2,58 milj. m3. Turvelaji ja stratigrafi a Turvelajiensa puolesta aineisto voidaan jakaa kolmen tyyp - pisiin soihin : 1) saraturvesuot, 2) pinnalta rahkoittunee t saraturvesuot ja 3) rahkaturvesuot. Saraturvesuot ovat enem - mistönä ( 8kpl). Rahkaturvesoita on lähes yhtä monta (7 kpl), ja välityyppiä on loput 3 kpl. Taulukossa 15 on tutkittujen soiden turvelajijakaumat. Saravaltaisia turpeita on koko aineistosta 55,8 %, rahkaval - taisia 42,1 % ja ruskosammalturpeita 2,1 %. Rahkaturpeista on yleisin tupasvillarahkaturve (Er). Se n osuus on enimmillään yli 75 % (Linnansuo). Rahkasoissa se o n tärkein turvelaji, rahkoittuneissa sarasoissa se muodostaa ta - vallisesti turvekerroston pintaosan. Toiseksi yleisin (23,0 %) on rahkasaraturve (SC). Sarasois - sa se muodostaa usein turvekerroston pääosan ja rahkasoiss a turvekerroston pohjaosan. Kortteen sekaista saraturvetta (Eq) on 16,4 %. Yleisimmin korteturpeita tavataan turvekerroston pohjaosissa. Puhtaita saraturpeita on 11,1 %. Määrätyn tyyppisissä rim - piosissa se on yleisin turvelaji. Muiden turvelajien osuudet jäävät alle 10 % :n. Näistä o n turvetuotannon kannalta tärkeimmän puunjäänneturpeen (L) osuu s 5,9 %. Puunjäänneturpeet asettuvat reunojen rämealueille ta i turvekerroston pohjaosiin. Tuhkapitoisuu s Tii krit arjen soidtli keskimääräinen tuhkapitoisuus on 4,5 %. Taulukossa 15 on esitetty tuhkapitoisuusksien keskiarvot syvyysvyöhykkeittäin. Koska suosta ja turvelajeista riippue n yksittäiset tuhkapitoisuudet poikkeavat toisistaan monta pro - senttia, on lisäksi ilmoitettu vaihteluväli. Taulukko 16. Keskimääräiset tuhkapitoisuudet ja niide n vaihteluväli syvyysvyöhykkeittäin. Syvyysvyö- Tuhkapitoisuus ( % ) hyke (cm) Keskiarvo Vaihteluväl i ,7 1,4-12, ,2 0,9-9, ,0 1,3-7,9

41 -69- Syvyysvyö- Tuhkapitoisuus ( % ) hyke (cm) Keskiarvo Vaihteluväl i ,4 1,1 -- 9, ,7 1,4-9, ,8 1,5-7, 8 Eri syvyysluokissa tuhkapitoisuus vaihtelee siten, ett ä pinta- ja pohjanäytteiden lukuarvo on suurempi kuin koko ai - neiston keskiarvo. Pintanäytteen pitoisuus poikkeaa enite n keskiarvosta. Keskimääräiset tuhkapitoisuudet jäävät Turve - teollisuusliiton laadunmääritysohjeissa 197ti ) palaturpeell e ( 6 %) ja jyrsinturpeelle ( 8-10 %) sallittujen maksimituhka - pitoisuuksien alapuolelle. Sen sijaan yksittäistapauksissa, kutan vaihteluväleistä huomataan, lukemat ylittävät sallitu t ohjearvot. Tuhkapitoisuuksien suuren vaihtelun ja paikallisesti esiintyvien kemiallisten saostumien ja ojituksen tuomien tulvaliet - teiden vuoksi kunkin suon turpeiden käyttökelpoisuus on arvi - oitava erikseen. Näitä on käsitelty yksityikohtaisesti suo - selostusten yhteydessä. Vesipitoisuu s Turpeen vesipitoisuudella on merkitystä turvetuotanto a suunniteltaessa. Kivisen (1948, s. 154) mukaan luonnonti - laiset turpeet sisältävät vettä %. Mitä enemmän turpeessa on vettä, sitä vähemmän siinä on kuiva-ainetta tila - vuusyksikköä kohden. Tutkittujen soiden turpeiden vesipitoi- f suus vaihtelee Pieni Palvsuon kaakkoispään 77,6 % :sta Tervasuon 95,4 % :iin. Ojituksesta johuten vesipitoisuuksissa o n suurta vaihtelua vertikaalisuunnassa. Ojituksen tehokkuudesta riippuen pintaturpeiden kosteus on cm :n syvyytee n % :n välillä. Tämän kerroksen alapuolella vesipitoi - suudet ovat % ja vastaavat siten luonnotialiste n turpeiden arvoja. Maatuneisuu s Tutkittujen turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 4,9.

42 -70- Soittain arvot vaihtelevat Linnansuon 3,8 :sta Silkkasuo n 5,6 :een. Suuret maatuneisuuserot johtuvat soiden kosteus - eroista, sillä saman turvelajin maatuneisuus vaihtelee er i soissa. Ojitus näyttää parantavan maatuneisuutta turveker - roston pintaosissa varsinkin saraosissa. Maatuneisuus yleensä lisääntyy alas päin mentäessä. Tämä näkyy selvimmin soiden reunaosilla, kun taas märiss ä keskiosissa heikosti maatunut turve saattaa jatkua pohjaan saakka. Keskimaatuneisuuksia eri turvelajeille ei ole laskettu. Yleisenä piirteenä on havaittavissa, että pintaosissa ova t heikommin maatuneita rahkaturpeet ja pohjaosissa saraturpeet. Lämpöarv o Teholinen lämpöarvo (Hu) kuivalla tuhkaisella turpeel - la on keskimäärin 21,3 MJ/kg (n kcal/kg), mikä on selvästi pienempi kuin esim, Salmen (1952) Pelson alueen turpeista määrittämä keskiarvo 23,6 MJ/kg (5648 kcal/kg). Pienimmät lämpöarvot ovat turvekerroston pinta- ja poh - jaosissa ja suurimmat keskiosissa. Tähän on syynä pintaturpeiden kohdalla niiden heikko maatuneisuus sekä yleens ä suurempi tuhkapitoisuus ja pohjaturpeiden kohdalla suuremp i tuhkapitoisuus. Hyvin maatuneiden rahkaturpeiden jå saraturpeiden lämpöarvot ovat samaa luokkaa. Lämpöarvoihi n tasoittavasti vaikuttaa rahkaturpeiden selvästi pienempi tuhkapitoisuus. Soittain tehollisten lämpöarvojen keskiarvot vaihtelevat Kohusuon 20,5 MJ/kg ja Rytistzon 22,3 IVIJ/kg välillä. Yksityiskohtaisemmin lämpöarvot käyvät ilmi suoselostusten laborat ori otaulukoi st a_. Liitteenä 1 : olevan diagrammin avulla saadaan tehollise t lämpöarvot muunnettua kulloisellekin käyttäkosteudelle.

43 -71 - SOIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOO N Soiden soveltuvuus turvetuotatoon riippuu turpeen laadusta, turvekerroston paksuudesta, tuotantokelpoisesta pinta-alasta, suon puksuudesta eli liekoisuudesta, kuivatusmahdollisuuksista ja sijainnista tiestöön sekä kulutuspisteisiin nähden. Viimekädessä ratkaisee suon käyttökelpoisuuden turpeen tuotantomenetelmä. Turpeen tärkeimmät käyttömuodot ovat tällä hetkell ä polttoturve ja kaavuturve. Parasta kasvuturvetta on Acutifoliaryhmän rahkasammalista ja ennen kaikkea Sphagnum fuscumista syntynyt turve. Rahkaturve on harvoin puhdasta, vaan siinä on mukana tupasvillaa ja varpuja, jotka heikentä - = vät kasvuturpeen käyttöä varsinkin erikoistarkoituksiin. Polttoturpeeksi sopii turve, jonka maatuneisuus on vä - hitään H5 ja tuhkapitoisuus alle 6 %. Poikkeuksena o n saraturve, joka kelpaa heikomminkin maatuneena. Turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi arvioitaessa nojaudutaan Turve - teollisuusliiton laadunmääritysohjeisiin (liite 2). Jyrsinturve on tärkeisn polttoturpeen tuotanto- ja käy - tömuoto. Palaturpeeseen verrattuna jyrsinturpeen tuotanto - kustannukset ovat alhaisemmat, ja suurissa laitoksiss a sen käyttö on edullisempaa kuin palaturpeen. Jyrsinturvetuotanto vaatii kuitenkin laajoja tuotantokenttiä. Minimialana on 50 ha ja yli 2 m syvää suota. Yhtd,pientä suot a (alle 100 ha) ei kuitenkaan kannata ottaa käyttöön, elle i läheisyydessä ole muita tuotantoon sopivia alueita. Palaturpeen tuotantokustannukset ovat korkeammat kui n jyrsinturpeen. Sen käyttö puollustaa kuitenkin paikkaans a pienkattiloissa ja kriisiajan polttoaineena kaikissa arinarakenteisissa laitoksissa. Nostomenetelmien kehittyminen on parantamass.=_palaturpeen asemaa. Nostotekniikalla on eduksi, jos tuotantoalueen turvekerrostumat-ovat homogeeni - sia ja vailla puunjäänteitä. Perinteiset palaturvekonee t vaativat myös suhteellisen paksun turvekerrostuman ja laajat tuotantokentät. Uusimmat traktorin perään kytkettävä t palaturvekoneet nostavat sen sijaan turpeen cm : n syvyydeltä ja niillä pystytään toimimaan pienillä kentillä.

44 -72- Mikäli palaturpeen käyttö yleistyy pienissä yksiköissä, ku - ten maatilaoilla, pientaloissa ja kuntien aluelämpökesku' - sissa, saattaa se heijastua tuotantojärjestelmään pientutottajia suosivasti. Tämä vaikuttaa puolestaan pienentäväst i tuotantokenttien koko vaatimuksiin ja ehkä myös laatuvaati - muksiin. Pienkoneitten tuotantoteho on m3 palaturvetta tunnissa, ja kun keskikokoisessa pientalossa kulutetaan turvetta m 3 vuodessa, nostetaan yhden talon polttoaine parissa tunnissa. Taulukkoon 17 on koottu turvetuotantoon sopivat suot, tuotantoalat ja keskisyvyys, poltto- tai kasvuturpeeks i sopivan turpeen arvioidut tuotantokuutiomäärät sekä keski - määräiset tuhkapitoisuudet ja lämpöarvot. Tuotantoon sopivaksi alaksi on otettu ojitetuilla soilla yli I metri ä syvät alueet ja oittamattomilla soilla yli 1,5 metriä syvät alueet. Tuotantoon sopivien alojen peinuuden vuoks i tulee teollinen turvetuotanto (jyrsinturve) kysymyksee n lähinnä vain Kuohusuolla, Ruokosuolla ja Saarisenojanniityllä. Muille soille sopivin ja usein ainut mandollinen tuotantomuoto on isäntälinjan palaturvetuotanto. Kasvuturpeeksi sopivaa turvetta saadaan Haapasuon j a Syylinkäsuon pintaosista. Puhtaasti kasvuturvetuotantoo n sopii vain Linnansuon länsiosa. Valmiiksi peruskuivatut suot on nopeasti saatettaviss a tuotantokuntoon. Metsittyneillä osilla puuston poisto ai - heuttaa luonnollisesti hankaluuksia ja lisäkustannuksia. Turpeen laatuun liittyviä tuhkapitoisuusmäärityksiä o n syytä tehdä ainakin Saarisenojanniityllä ja Ruokosuoll a ennen tuotannon aloittamista.

45 Ry~isuo 35 1,80-0,30 4,9 22,2 Pientuotant o Tirinsuo 40 1,62-0,30 3,3 - Pientuotant o Kuohusuo 60 2,15-0,60 5,0 19,7 Teollinen tuotant o Haapasuo 65 1,65 0,15 0,50 2,0-4,6 21,3 Pientuotant o Ruokosuo 50 1,70-0,40 8,4 20,7 Teollinen tuotant o Linnansuo, B 25 1,42 0,08-1,8 - Pientuotant o Saarisenojanniitty 65 2,35-0,75 3,5-9,9 21,8 Teolinen tuotant o Haisusuo 50 1,90-0,60 5,7 Pientuotant o Pieni Palvasuo 55 1,90-0,50 6,0 21,6 Pientuotant o Pyyryväissuo 30 1,36-0,25 5,0 21,3 Pientuotant o Syylinkäsuo 70 1,50 0,20 0,30 2,6 Pientuotant o Sivusuo 70 1,43-0,50 4,9 Pientuotant o Taulukko 17. Turvetuotantoon sopivat suot. Suon nimi Tuotantokelp.al a ha Keski- Turpeen määrä milj. syvyys tuotantokuutioita cm kasvuturve iolttoturve Tuhka % Lämpöarvo(Hu ) tuotantomuot o Suolle sopiva MJ/kg Yhteensä 615 0,43 5,00

46 -74- YHTEENVET O Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää Kiimingi n kunnassa sijaitsevien kaikkien alaltaan yli 100 ha :a olevien soiden turvemäärä ja laatu. Tutkitulla 18 suolla on tutkimus - linjaa 76,73 km ja sillä tutkimuspisteitä 866. Turpeen tar - kemman käyttökelpoisuuden selvittämiseksi otettiin soista 15 7 näytettä laboratoriomäärityksiä varten. Näistä määritettiin_ happamuus, vesipitoisuus ja tuhkapitoisuus sekä 70 näyttees - tä lämpöarvot. Tutkittu suoala on 2585 ha. Tästä on yli 1 m syvää aluet.4 ta 1275 ha eli 49,3 % ja yli 2 m syvää 244 ha eli 9,4 %. Turvekerrosten keskipaksuus on 1,41 m, josta heikosti maa - tunutta pintaturvetta 0,57 m ja hyvin maatunutta pohjatur - vetta 0,84 m. Keskimaatuneisuus on pintaturpeissa 3,4, pojaturpeiss a 5,9 ja koko turvekerrostossa 4,9. Turpeista on saravaltaisia 55,8 %, rahkavaltaisia 42, 1 ja ruskosammalturpeisia 2,1 %. Tuhkapitoisuus on turpeissa keskimäärin 4,5 %kuivapai - nosta, mutta yksittäisissä tapauksissa sekundaarisista tuh - kaaineksista johtuen arvot nousevat huomattavasti suuremmak - si. Happamuuksien keskiarvo on 4,5. Turpeiden keskimääräi - nen vesipitoisuus vaihtelee suosta riippuen 78 ja 93 :% : n välillä. Yleensä pintaturpeet ovat hyvin kuivia. Keskimäärinen tehollinen lämpöarvo (Hu) kuivalla tuhkal - lisella turpeella on 21,3 MJ/kg. Lämpöervot vaihteleva t tuhkapitoisuudesta riippuen suuresti. Teolliseen jyrsinturvetuotantoon ovat sopivia Kuohusuo, Ruokosuo ja Saarisenojanniitty. Pienialaiseen isäntälinjan palaturvetuotantoon sopivat Rytisuo, Tirinsuo,.Haapasuo Haisusuo, Pieni Plavasuo, Pyyryväissuo, Syylinkäsuo ja Sivu - suo. Polttoturvetuotantoon sopivaksi katsotulta 590 ha : n alalta on mandollista saada 5 milj. tuotantokuutiota polt - toturvetta. Kasvuturvetta saadaan Haapasuon ja Syylinkäsuon pinta - osista ja Linnansuon länsiosasta. Tuotantoon sopivaa alaa on 160 ha, jolta saadaan 0,43 milj. tuotatntokuutiota kas - vuturvetta.

47 -75- Tutkituista soista ovat luonnontilaisena säilyttämise n arvoisia Tervasuo ja Linnansuon itäosa. Soihin sisältyy melkoinen määrä turvetta, mutta sitä ei voida hyödyntää kuivatus - vaikeuksien vuoksi. Metsäojituskaan ei ole kannattavaa, sillä vallitsevien suotyyppien metsäojitusboniteettiluvut ilmai - sevat potenttiaalisen puuntuottokyvyn olevan nolla (0).

48 ---- Tutkimus - linjasto e (m ) Suon nimi Rytisuo (2080 ) Tirinsso (2081) Soidinsuo (2082 ) Kuohusuo (2083 ) Kotasuo (2084 ) Tervasuo (2085 ) Silkkasuo (2086 ) Haapasuo (2087 ) Ruokosuo (2088 ) Linnansuo A-1. (2089 ) Linnansuo B-1. (2090) Saarisenojan - niitty (2091 ) Taulukko 18. Yhteenveto Kiimingin kunnassa tutkituista soist a Karttalehti Pinta-ala (ha) Koko suo Tutkimus , , koko yl i suo syv m :nyli 2 m :n keskis,yvy,ys (m) keskimaatuneisuus turvemäärä (milj. m 5 ) aluesyv. alue HI-4 H5-10 H1-10 H1-4 :H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H ,4 7 0,50 0,36 0,48 0,5 7 0,8 3 0,40 0,48 0,49 1,1 2 1,25 0,88 0,99 1,46 0,80 1,30 0,53 0,89 1,00 1,48 0,82 1,39 0,78 1,6 1 0,77 1,1 7 0,94 : 1,42 0,91 1,40 1,01 2,1 2 0,46 1,71 0,95 1,83 3,9 7 3,5 3 3,5 7 3,74 3,3 1 3,20 3,1 3 3,21 3,73 2,9 4 2,90 3,58 5,62 5,09 5,85 4,96 5,22 4,56 5,18 4,7 1 5,49 4,60 5,99 4,54 6,86 = 5,60 6,55 '. 5,4 1 6,14 5,29 5,71 4,25 6,19 3,78 5,42 4,53 0,470 0,50 0 0,39 6 0,720 0,91 2 2,075 1,28 0 0,768 0,441 1,12 0 0,500 0,968 0,990 1,460 0,800 1,300 0,583 0,979 1,500 2,220 1,950 4,025 2,464 3,744 0,819 1,260 1,312 ~ 2,224 : 1,504 2,27 2 1,010 2,130 `. 0,184 0,684 1,045 2,013 pisteit ä (kpl) Yhteensä / Keskiarvo Yli I m syvyinen alue Yli 2 m syvyinen alue Keskim. Kairausten Suon keskim. Suon nimi keskisyvyys (m) turvemäärä (milj. m5 ) keskisyvy,ys (m) turvemäärä (milj m 5 ) liekoisuus kokon.määrg korkeus (m mpy ) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 Hi-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 ' 0-1/1-2 m (m ) Rytisuo 0,46 1,34 1,80 0,161 0,469 0,630 0,45 1,65 2,10 0,009 0,033 0,042 0,5/0,3 32,2 55, 0 Tirinsuo 0,57 ~ 1,05 : 1,62 0,228 0,420 : 0,648 0,58 1,64 : 2,22 0,029 0,082 0,111 0,8/0,1 42,8 45, 0 Soidinsuo 0,40 0,95 1,35 0,080 0,190 0,270 0,80 1,30 `:. 2, ,8/0,1 26,7 52, 0 Kuohusuo 0,53 1,33 1,86 0,557 1,396 1,953 0,66 1,87 2,53 0,231 0,655 0,886 0,1/0,02 66,5 44, 0 Kotasuo 0,65 0,97 1,62 0,715 1,067 1,782 0,62 1,46 2,08 0,062 0,146 0,208 0,3 73,6 49, 0 Tervasuo 1,04 0,95 1,99 1,664 1,520 3,184 1,27 1,09 2,36 0,572 0,490 1,062 0,4/0,1 95,0 54, 0 Silkkasuo 0,49 0,95 1,44 0,637 1,235 1,872 0,80 1,34 2,14 0,080 0,134 0,214 0,3/0,1 119,1 58, 0 Haapasuo 0,51 1,14 1,65 0,332 0,741 1,073 0,67 1,38 2,04 0,067 0,138 0,204 0,3 61,0 59, 0 Ruokosuo 0,56 1,14 1,70 0,280 0,570 0,850 0,68 '. 1,51 ; 2,19 0,102 0,227 0,329 0,7/0,1 50,5 54, 0 Linnansuo A-1. 1,29 1,15 2,44 0,710 0,632 1,342 1,48 1,46 2,94 0,370 0,365 0,735 0,8/0,1 72,2 49, 0 Linnansuo B-1. 1,42 0,58 2,00 0,355 0,145 0,500 1,84 0,78 2,62 0,184 0,078 0,262 1,1/0,1 25,7 46, 5 Saarisenojanniitty 1,14 1,21 2,35 0,741 0,787 1,528 1,48 1,29 '. 2,76 0,444 0,387 0,831 1,0/0,3 54,9 43, 0 v / K' :'iarvo H'-'O ^-^0 = ko?o ture c,%erroctu'u, H1-4 - heikommin maatunu t pinta're:rros, H5-10 = paremrr :in rr.aatun~at poiija'r.erros. Geolotr~en tutkir~rsla7to ~ M-~a t;,.. osasto, turdet.t.r!n :. '5)

49 Yhteensä / Keskiarvo ,57 0,84 1,41 3,35 5,89 4,87 14,151 21,330 35, Yhteensä / Keskiarvo 0,67 1, 05 1,72 8,703 13,366 22,069 1,03 ` 1,36 2,39 2,585 X3,346 5, , 0 H1-10 = koko turvekerro ::tuma, H1-4 = heikommin maatunut pintakerros, H5-10 = paremmin maatunut pohjakerros. Geologise n tutkimuslaitos ilaaoeräosasto, turvetut' :im.'-:se`. " 9 15, 9 39, 9 49, 0 37, 8 48, 5 57, Tutkimus - linjasto t (m ) , 0 54, 0 62, 5 29, 5 52, 0 52, 5 Suon nimi Karttalehti Pinta-ala (ha) Koko suo Tutkimus - koko yl i I m :n yli 2 m :n keskisyvyys (m) keskimaatuneisuus turvemäärä (milj. m 3 ) pisteit ä suo syv. alue syv. alue H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 Hl-10 H1-4 H5-10 H1-1 0 (kpl) 13. Haisunsuo (2092 ) 14. Haisusuo (2093) 15. Pieni Palvasuo (2094 ) 16. Pyyryväissuo(2095 ) Syylinkäsu o Sivusuo (2034 ) (2033 ) ,32 0,65 0,69 0,41 0,5 4 0,23 0,5 6 0,95 1,0 6 0,70 0,7 9 1,07 0,8 8 1,6 0 1,75 1,1 1 1,3 3 1,30 3,50 5,65 4,8 3 3,26 6,28 5,0 3 3,47 5,86 4,9 2 3,90 5,21 4,8 2 3,20 5,60 4,6 0 3,67 5,53 5,20 0,320 0,845 0,690 0,90 2 0,945 0,299 0,560 0,880 1,235 2,08 0 1,060 1,75 0 `:. 1,540 2,44 2 1,383 2,32 8 1,391 1,690 Suon nimi Yli I m syvyinen alue Yli 2 m syvyinen alue Keskim. Kairausten Suon keskim. keskisyvyys (m) turvemäärä (milj. m 3 ) keskisyvyys (m) turvemäärä (milj. m3 ) liekoisuu s kokon.määr ä korkeus (m mpy ) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 ' H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H /1-2 (m) I 4 Haisunsuo Haisusuo Pieni Palvasuo Pyyryväissuo Syylinkäsu o Sivusuo 0,45 0,7 8 0,7 6 0,45 0,6 0 0,25 0,7 3 1,1 2 1,1 4 0,9 1 0,90 1,18 1,1 8 1,90 1,90 1,36 1,5 0 1,43 0,090 0,546 0,41 8 0,564 0,45 0 0,175 0,146 0,236 0,784 1,330 0,627 1,045 1,136 1,700 0,675 1,125 0,826 1, ,04 0,9 3 1,22 1,29 2,26 2, ,7 3 0,20 1,42 2,1 5 1,90 2, ,20 8 0,244 0,45 2 0,186 0,258 0, ,03 7 0,004 0,071 ' 0,108 0,038 0,042 0, 8 1,2/0, 3 0,5/0, 1 0,2

50 KIRJALLI SW S Kivinen, E., Suotiede. 219 s. WSOY. Helsinki. Lappalainen, E.,,Sten, C.-G., Häikiö, J., Turvetutki - musten maasto-opas. Geol. tutkimusl. Opas n :o s. Lappalainen,. E., Häikiö, J., Korpijaakko, M. ja Mäkilä M., Siikajokilaakson turvevarat ja niiden käyttö - mandollisuudet. Geol. tutkimusl., Tutkimusraportt i N :o s. Salmi, M., Turvetutkimuksia Pelson suoalueella. Summary : On peat investigations at the Pelso bog area. Geol. tutkimusl., Geotekn. Julk. n :o s Turveteollisuusliitto, Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohje Turveteollisuus (3), Ylinen, M., Kiimingin kunnan polttoturvesoista lähinnä kunnan lounais- ja koilisosasta suoritettujen tutkimusten valossa. Esitelmä Kiimingin kunnan turve - päivillä

51 Liite 1. Tehollisen lampoarvon riippuvuus turpeen kosteudesta.