TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS"

Transkriptio

1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 134/80/ 5 Markku Mäkil ä TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS summary : The peat resources of Toholampi municipality and their potential use and correlation s betwegn peat properties Espoo 1981

2 Markku Mäkil ä TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN. KÄYTTÖKELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUU S Summary : THE PEAT RESOURCES OF TOHOLAMPI MUNICIPALITY AND THEI R POTENTIAL USE AND CORRELATIONS BETWEEN PEAT PROPERTIE S Espoo 1981

3 Alkulause Tutkielman tarkoituksena on antaa laajaan tutkimusaineiston pohjalta yksityiskohtainen kuvaus soiden ja niiden turvevarojen ominaisuuksista. Pääpaino asetettiin soide n energiasisällön ja turpeen nykyisillä tuotantomenetelmillä hyödynnettävissä olevien alueiden ask& turvemäärien selvittämiseen. Lisäksi tarkastellaan turpeen ominaisuuksien välisiä riippuvuuksia. Osa tarkastelusta tähtää suoraan käytännön tarpeisiin, osa taas on katsottava lähinnä tieteelliseksi tutkimukseksi. Tärkeimrltt turpeen ca a ss komien väliset riippuvuidet polttoturvetuotantoa ajatellen ovat seuraavat : maatuneisuuden ja läanpöarvon välillä on selvä positiivinen korrelaatio sekä koko aineistossa että rah-. kavaltaisilla turpeilla.. Sen sijaan saravaltaisilla turpeilla korrelaatio on vähemnihi merkittävä. Selvii positiivinen kcrtelaatio on myös maat unsianuden ja kuivatilavwispainon vsl +1 lm lukuun ottamatta saraturpeita. Tästä seuraa, että tilavw:syksiktsai energiaa trä kasvaa voimakkaasti meatuneiswlåen kasvaessa. Tuhiwpitoiaindsn ja l lbarvon välillä on selvä negatiivinen korrelaatio koko aineistossa ja eri pääturvelajeilla lukuun ottamatta rahkaturpeita. Näillä on vain lievä negatiivinen korrelaatio. Keskindlirlinan tell 4 r,en lämpöar u lcuivalle turpeelle on 22,2 MT/kg ja 50 inn käyttaicosteudessa olevalle tarpeella 9,8 MT/lag. iiailaannia maat upeiden sahkavaltaisten turpeiden lätnpäarvot ovat huonaapia kuin saravaltaisten, kun taas passamin maat~+^~411a turpeilla tilanne on päinvastainen. Kuiva-aineen määrä on polttoturpeen tuotantoon soveltuvissa soissa kedcimtiär n 94 kg/m3. Yksi tuotantclaiutlo (50% : n kosteus) vaatii tämän aineiston perusteella 1.,6-2,1 suokuutiota. Kuivatiiavuuspainojen ja läap arvomtläritysten perusteella on sou ls laskettu energiasisällöt. Polttoturpeeis tuotantoon soveltuvalla 1945 ha s p suoalueella on laskelmien perusteella 41,56 milj. m3 Tuon- - nontilaista turvetta eli 22 milj.m3 tuotantok uitiata. Näiden energiasisältö on 73,98 milj. GI eli 20,49 milj. Nhti. Abstrac t The purpose of thesis is to give a detailed. description of properties of peat mire s and their resources on the basis of a large material of investigations. Emphasis was laid on determining the energy content, quantity, quality and usability of the fue l peat resources but also relationships between peat properties were studied. Part o f the study is aimed directly at practical needs, part is to be regared mainly as a scientific study. The most important relati onshipe between peat properties when considering fuel peat are the following : a clearly positive correlation is prevailing between degree of himåfication and heating value both i n the whole material and in Sphagnum- predcninant peat :. On the other hand, in Carey predominant peat s the correlation is only slixghty.significant There is a significant positive correlation between humi - ficaticn and bulk density except in Carer peat. It follows that the energy content of the dry materia l grows strongly with a growing degree of humification. A significant negative correlation is foun d between the ash content and the heating value in the whole material and in the various mein peat types except Sphagnum peat. the dry material is 22,2 MT/kg and for usable peat with a water content o The f average i h8ngv knitting values of less hunified Sphagnmfor predaninant peats are not as good as 50 % Carew- dry peats ~ be humified pests the situation is the =mite. The quantity pre of m material is 94 with lag/& in peatlands suitable for production of fuel peat. Based on this study one cubic meter of milled peat with a water content of 50% corresponds to 1,6-2,1 cubic meters of peat in situ. On the basis of the analysis of bulk density and heating value the energy content of the peatlands wa s calculated. In the 1945 of peatlands suitable for production of fuel peat there is 41,56 millio m3 peat in situ or 22 mi.l.lmn n tarn of milled peat. The energy content of this amount is 74 million G7 or 20 million MAh.

4 SISALTÖ - CONTENTS ALKULAU S E 5 JOHDANTO 7 Tutkimuksen tarkoitus 7 Tutkimusmenetelmät ja aineistot 7 Aikaisemmat suotutkimukset alueella 1 1 ALUEEN LUONNONOLOT, 12 Kallioperä 12 Maaperä 12 Maanpinnan topografla ja korkeussuhteet 14 Soiden yleinen kuvaus 15 TUTKITUT SUOT 1 7 Matoneva 1 7 Tervalamminneva a,,,,,,,, 1 9 P aukaneva 2 2 Reusneva 2 4 Vilskanneva 2 6 Ri mmenneva 2 8 Matkaneva 3 2 Loukkuunneva,,,, 3 4 Hdyläsalonneva 3 7 Kopsanneva 3 9 Tynnyrikallionneva 4 2 Kaunisneva 4 5 Toholamminneva 4 9 Iso Koskenneva a 5 2 Puukkoneva 5 4 Toristojanneva 5 6 Haulkkaräme 5 6 A it tonev a 5 8 Märsynneva 6 2 Kypäräneva 6 5 Kuikka-ahonneva 6 7 Iso Tuoh i nev a,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,, 7 0 Isoneva 7 2 Kikurinneva 7 3 Iso Leväneva 75

5 Eteläneva 7 7 Lummukkaneva 8 0 P aloneva 8 4 Karhuneva 85 Ritaneva 8 8 Vipusalonneva 9 0 Takkuneva 9 2 Aittosaarenneva 9 2 Raikoneva 9 4 SOIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON 9 5 TULOSTEN TARKASTELUA 11 1 Turpeen. paksuus 111 Turvemäärä ja sen riittävyys 112 Turvelajit, niiden kerrosjärjestys j a riippuvuus ravinteista 112 Soiden sisältämä kanto- ja liekopuun määrä 117 Tuhkapitoisuus 117 Tuhkan sulamisominaisuudet 119 Maatuneisuus 120 Läntpöarvo 123 Til avuuspaino 124 Vesipitoisuus 12 7 Rikki 12 8 H appamuus 13 1 Suon energiasisä115n määrittäminen 13 3 SOIDEN KEHITYSHISTORIA 134 YHTEENVETO 13 7 Summary : The peat resources of Toholampi municipality and their potential use an d correlations between peat properties 14 1 KIRJALLISUUTTA - REFERENCES 143

6 - 5 - ALKULAUSE Maassamme tehdyt turvegeologiset tutkimukset voidaa n ryhmitellä kahteen toisiaan tukeviin, mutta päämääriltään selvästi toisistaan poikkeaviin selvityksiin, nimittäi n suoaltaiden ja turvekerrostumien ikää ja kehitystä sek ä kasvillisuuden historiaa selvitteleviin tutkimuksiin j a toisaalta turpeen ominaisuuksia selvitteleviin tutkimuksiin. Ensin mainittuja aihepiirejä voidaan hyvin perustelui n pitää perinteisinä kvartääritutkimuksen kohteina. Niiden avulla on selvitetty myös Itämeren altaan samoinkuin maamm e suurimpien sisäjärvien kehitystapahtumia (Zmn. Auer, 1920, Hyyppä, 1936, 1966, Sauramo, 1929, Salmi, 1949, 1961, Donner, 1951, V. Lappalainen, 1962, Valovirta, 1965, Aario, 1965, Saarnisto, 1970, Eronen, 1974, jne.)_ Kasvillisuuden vaihtelu - ja on seurattu maan eri puolilla tehdyissä usein varsin laa - joissa tutkimuksissa, esim. Salmi, 1962, 1963 a, 1968, Vasari, 1962, Sorsa, 1965, Tolonen, 1967, E. Lappalainen, Turpeen ominaisuuksien selvittelyä voidaan pitää sovellet - tuun tutkimukseen kuuluvana. Näistä on mainittava ennen - kaikkea Salmen, 1947, 1950 a, 1950 b, 1952, 1954, 1955, 1958, 1959, 1963 b, lukuiset tutkimukset. Näissä tähdättiin toisaa l - ta turvemaalajien ominaisuuksien käyttömandollisuuksiin geo - botaanisessa malminetsinnässä toisaalta itse turvemaalajie n teollisen käyttömandollisuuden selvittämiseen. Näihin kuuluvat turvegeologian piirissä myös E. Lappalaisen, 1970, jul - kaisema Lapin jokivarsisoiden turvekerrostumien koostumust a käsitellyt tutkimus. Maassamme harjoitettu energiapolitiikka on 1970-luvull a asettanut turvegeologisille tutkimuksille selvän tavoittee n (Komiteanmietintö 1973 : 142) : maan turvevarojen teollise n käyttökelpoisuuden selvittelyn. Tätä työtä tehdään geologi - sen tutkimuslaitoksen toimesta. Alueellisia käyttökelpoisuus - selvityksiä on tähän mennessä julkaistu eri puolilta Suome a (E. Lappalainen, 1978, E. Lappalainen, J. Häikiö, M. Korpi - jaakko ja M. Mäkilä, 1978, J. Zeino, 1979 ja E. Lappalaine n ja M. Mäkilä 1979 sekä lukuisia raportteja ja karttalehti - selostuksia).

7 6 - Tässä Toholammin turvevarojen käyttökelpoisuutta käsittelevässä tutkimuksessa pyritään antamaan laajan tutkimus - aineiston pohjalta yksityiskohtainen kuvaus soiden ja nii - den turvevarojen ominaisuuksista. Osa tarkastelusta tähtää suoraan käytännön tarpeisiin, osa taas on katsottava lähinn ä tieteelliseksi tutkimukseksi. Soiden yleispiirteitä kuten suotyyppejä, pinta-aloja, turvepaksuvksia ja turvemääriä sekä laboratorioanalyysien tuloksi a. ja turvemääriä sekä laboratoribanalyysien tuloksi a on käsitelty tutkimuksen alkuosassa sivuilla Yksittäisten soiden soveltuvuudesta turvetuotantoon on esi - tetty erityistarkastelu soiden soveltuvuus -osassa sivuill a Tämä palvelee lähinnä soiden käytön suunnittelu n tarpeita. Tutkimuksen loppuosassa käsiteltävässä turpeen er i muuttujien vertailussa selvitetään näiden ominaisuuksie n keskinäistä merkitystä turpeen hyväksikäytössä.

8 - 7 - JOHDANTO Tutkimuksen tarkoitu s Geologisen tutkimuslaitoksen toimesta tehtiin vuosin a 1978 ja 1979 turveraaka-aineen teollista soveltuvuutt a selvitteleviä tutkimuksia Toholammin kunnassa. Tutkimuksessa pääpaino asetettiin soiden energiasisällön samoin - kuin turpeen nykyisillä tuotantomenetelmillä hyödynnettä - vissä olevan turvemäärän ja alueiden selvittämisen. Samast a aineistosta käy myös ilmi kasvuturpeen osuus ja soveltuva t alueet tutkituilta soilta. Soilla määritettiin kerrostumien turvelajit, kerrosjärjestys sekä turpeiden maatuneisuus, tuhkapitoisuus, tuhkan sulamispiste, ph-arvot, rikkipitoisuus, kuivatilavuuspaino, vesipitoisuus, lämpöarvo sekä tur - peen määrät ja energiasisältö. Alueellisen kuvan saamiseks i soista selvitettiin myös suotyyppien esiintyminen ja vaihte - lu. Tällä on merkitystä paitsi turveteollisuuden myös soiden suojelu- ja virkistyskäytön suunnittelun kannalta. Tutkittu - jen soiden sijainti esitetään kartalla (kuva 1). Tutkittavaksi valittiin karttatarkastelun perusteella pinta-alans a ja suokuvioiden yhtenäisyyden puolesta merkittävimmät suot. Näinollen ulkopuolelle jäivät pienialaiset ja ohutturpeise t suot, joilla ei turveteollisuuden puolesta katsota oleva n merkitystä. Kaikkiaan kunnan suoalasta tutkittiin 41 % el i ha. Tutkimusmenetelmät ja aineisto t Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että kulleki n tutkittavalle suolle laadittiin linjaverkosto. Se käsittää suon hallitsevimman osan halki vedetyn selkälinjan ja sit ä vastaan kohtisuoraan laaditut poikkilinjat, joiden väli o n m. Näin laaditulla linjastolla tutkimuspisteide n väli on 100 m. Linjojen päissä käytettiin tiheämpää piste - väliä syvyyssuhteiden selvittelemiseksi.

9 Matoneva 15. Puukkoneva 2. Tervalamminneva 16. Toristojanneva 3. Paukaneva 17. HaukkarMme 4. Reusneva 18. Aittoneva 5. Vilskanneva 19. Mårsynneva 6. Rimmenneva 20. Kypäräneva 7. Matkaneva 21. Kuikka-ahonneva 8. Loukkuunneva 22. Iso Tuohineva 9. Höyläsalonneva 23. Isoneva 10.Kopsanneva ' 24. Kikurinneva 11. 'I'Smnyrikallionneva 25. Iso Leväneva 12.Kaunisneva 26. Eteläneva 13. Zbholammfnneva 27. Lunmukkaneva 14. Iso Koskenneva 28. Paloneva

10 - 9 - Kullakin pisteellä määritettiin suotyyppi ja suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hylly - vä, rimpinen) samoinkuin mättäisyys (10 % :na) ja mättäide n korkeus. Edelleen huomioitiin puuston puulajisuhteet, tiheys - luokat ja mandolliset hakkuut. Turvekerrostumien kaivauksi s - sa tutkittiin paitsi itse.turvelaji, myös siinä olevien lisä - tekijöiden määrä (6-asteikolla)., turpeen maatuneisuus (10 - asteikolla), kosteus (5-asteikolla), kuituiauus- (4-asteiko l - la) ja analysoitiin siemenet ja sarojen pähkylät. Maastoss a turpeesta tehtyjen eri määritysten lukumäärä on n Lahoamattoman puuaineksen (liekojen) esiintymisen arvi - oimiseksi kunkin tutkimuspisteen kerrostumat pliktattii n kymmeneen kertaan. Saadut liekojen osumat käyvät ilmi tutkimuk - sen profiileissa olevista murtoluvuista, joissa esim. luku 2/3 tarkoittaa 2 osumaa alle 1 m :n syvyydellä ja 3 osuma a 1-2 m :n syvyydellä. Turveprofiilien päällä olevat kirjain - yhdistelmät esittävät tutkimuspisteiden suotyyppejä (Lappa - lainen, Sten, Häikiö 1978). Suotyyppien sekä turpeen ja pohjan mineraalimaan lyhentee t ovat seuraavat : I Avosuo t 1. Varsinainen letto VL 2. Rimpiletto RiL 3. Saraneva SN 4. Lyhytkortinen neva LkN 5. Rahkaneva RN 6. Rimpineva RiN 7. Silmäkeneva SiN 8. Kalvakkaneva KN 9. Vesineva VN III Korve t 1. Lehtokorpi LhK 2. Lettokorpi LK 3. Ruoho- ja heinä- RhK korp i 4. Nevakorpi NK 5. Varsinainen korpi VK 6. Kangaskorpi KgK 7. Rääseikkökorpi RäK II Rämeet 1. Lettoräme LR 2. Kangasräme KgR 3. Sararäme S R 4. Korpiräme KR 5..Isovarpuinen räme IR 6. Tupasvillaräme T R 7. Rahkaräme RR 8. Keidasräme Ke R IV Muuttuneetsuotyypit 1. Ojikot OJ 2. Muuttumat MU 3. Turvekankaat TK - Ruohoturvekangas RhT K - Mustikkaturvekangas MT K - Puolukkaturvekangas PTK - Varputurvekangas VATK - Jäkäläturvekangas JATK 6. Kytöheitto KH 7. Pelto PE

11 -10 - Moreenit Merk. : Lajitteet Merk. : Silttimoreeni SiMr Saves S a Hiekkamoreeni HkMr Siltti S i Soramoreeni x) SrMr Hiekka Hk Kivinen moreeni KiMr Sora Sr Kivi Ki Lohkare Lo Pääturvelajit Lisätekijä t 1. Rahkaturve S 1. Tupasvilla (Eriophorum) Er 2. Sararahkaturve CS 2. Puuaines (Lignidi). L 3. Ruskosammalrahkaturve BS 3. Varpuaines (NanoZignidi) N 4. S&raturve C 4. Korte (Equisetwn) Eq 5. Rahkasaraturve SC 5. Järviruoko (Phragmites) Phr 6. Ruskosammalsaraturve BC 6. Suoleväkkö (Scheuchzeria) Sch 7. Ruskosammalturve B 7. Tupasluikka (Trichophorum) Tr 8. Rahkaruskosammalturve SB 8. Raate (Menyanthee) Mn 9. Sararuskosammalturve CB _ Turpeen tarkemman käyttökelpoisuuden selvittämiseks i otettiin soista 491 näytettä laboråtorioanalyysejä varten. Tulokset esitetään kunkin suon käsittelyn yhteydessä taulukkoina. Kairaustulosten tutkintaa havainnollistetaan karttojen ja profiilien avulla. Kartoista käy ilmi linjaverkostot j a tutkimuspisteittäin heikommin maatuneen (H1_4 ) pintaturpee n ja koko kerrostuman paksuus sekä keskimääräinen maatuneisuus. Karttoihin on piirretty myös turpeen paksuutta esittävät syvyyskäyrät 1 m :n välein sekä suon pinnan korkeuskäyrät. Profiileissa on esitetty suotyyppi ja turpeen liekoisuu s sekä'turvelajit, niiden maatuneisuus ja pohjamaan laatu. Koska monissa tapauksissa maatuneisuudeltaan H 4 olevaa tur - vetta voidaan käyttää myös polttoturpeena, on profiileiss a turpeet jaettu maatuneisuuden mukaan kolmeen ryhmään (kuv a 2). Muu perusaineisto on arkistoituna geologisen tutkimus - laitoksen turvearkistossa. Seuraavassa käsitellään aluksi soiden yleispiirteitä ku - ten suotyyppejä, pinta-aloja, turvepaksuuksia ja turvemääri ä sekä laboratorioanalyysien tuloksia. Tämän jälkeen on esi - tetty erityistarkastelu turveteollisuuden kannalta kysymykseen tulevien soiden turvevaroista. x) Tekstissä on käytetty "kivinen moreeni " -termiä kuvaamaan lähinnä ablaatiomoreenialueelle kuuluvaa runsaskivisyyttä suon pohjalla.

12 Kuva 2. Profiileissa käytettyjen symbolien selitys. Fig. 2. Symbols used in peat profiles. Aikaisemmat suotutkimukset alueell a Geologisen tutkimuslaitoksen toimesta on hajapistein ai - kaisemmin tutkittu Toholammin kunnan alueelta yksi suo, jonk a tutkimustulokset on julkaistu Kokkolan maalajikartan selity k- sen yhteydessä (Okko Ruuhijärven (19601 ja Eurola n (1962) Suomen suokasvillisuutta käsittelevissä töissä o n selvitelty kunnan eräiden soiden kasvillisuutta. Tutkimusalueen lähiympäristöä on tutkinut Backman (1919), (1935), (1936)f (1949) ja Keski-Pohjanmaan soiden stratigrafia a Auer (1921). Brandt (1948) on tutkinut Etelä-Pohjanmaan rannik - koalueiden soita ja Saimi (1952, 1963) lähinnä turvetuotantoon - liittyviä kysymyksiä. Klemetti (1976) on tehnyt-perhojokilaak - sossa turvetutkimuksia. Siikajokilaaksossa on tehty laaj a turvevarojen teollista käyttökelpoisuutta käsittelevä tutkimu s (Lappalainen, Häikiö, Korpijaakko ja 2'Iäkilä 1978). Samoin Ka n- nuksen, Kälviän ja Ullavan soista on tehty perusselvity s (Lappalainen, Mäkilä 1979). Kaustisen, Vetelin, Halsuan j a Perhon kunnan soista on olemassa väliraportit (Korpijaakko 1980).

13 ALUEEN LUONNONOLOT Kallioper ä Kallioperä vaikuttaa turvemaalajien syntyyn, kehitykseen ja kerrosjärjestykseen joko topografisten tai edafisten tekijöiden välityksellä. Useimmiten topografise t ja edafiset tekijät vaikuttavat samanaikaisesti. Kallioperän topografia tulee näkyville soiden muodossa ja suuntaisuudessa. Kallioperästä rapautuneet ainekset vaikuttava t maaperän ravinteisuuteen ja näin myös suokasvillisuude n lajikoostumukseen. Tutkimusalueella on verraten vähän kalliopaljastumia. Kallioperä on pääasiassa kvartsidioriittia tai granodioriittia ja mikrokliinigraniitti:a, joita lävistävät paikoi n Pohjanmaan liuskealueen haarautumiin kuuluvat gneissijaksot. Nämä kallioperäalueet, jotka käsittävät plagioklaasigneissejä, leptiittia ja amfiboliittia, kulkevat lounaasta koil - liseen suuntautuvina jaksoina kunnan luoteis-, keski- j a kaakkoisosissa. Kirkonkylän tienoilla itään ulottuu laajah - ko gabroalue (Salli 1965, 19671, Maaperä Moreeni muodostaa miltei kaikkialla tutkjmusalueel], a PAalajipeitteen. Se on yleensä kallioperää myötäil.evää pobjamoreenia ja sisältää runsaasti tai normaalisti kivi ä ja lohkareita. Moreenikerrosten paksuus jää alle 4 m ; n (Okko 1949). Drumliineja esiintyy suhteellisen tasaisesti koko tut - kimusalueella (kuva 3). Drumliinit ovat yleensä pieniä, keskimäärin vajaan kilometrin pituisia ja noin 10 m ; n korkuisia. Kumpu-, Rogen- ja reunamoreeneja on vain haja - naisina alueina.

14 Kuva 3. Jäätikkösyntyisiä muodostumia ja louhikkoaluee t (Kari-Pekka Karlsson 1979).. Fig. 3. Formations caused by glacial drift and boulde r rich areas. Moreenialueiden savikot ovat yleensä ohuita, sillä nii - den paksuus ylittää harvoin 1 m :n, kun taas Lestijoen jokilaaksossa se kasvaa monin verroin suuremmaksi. Lestijoe n laaksossa savikon paksuus vaihteleekin 4-5 m :n välillä j a sitä peittävät miltei yhtä vahvat ranta- ja tulvakerrostu - mat (Okko 1949). Viimeistään 1,5-2 km :n etäisyydellä joest a moreenista tulee vallitseva mineraalimaalaji. Glasifluviaalisia kerrostumia on kunnan alueella vai n kaakossa, Lestijärven puolelle jatkuvassa vähäisessä harju - muodostumassa muutaman neliökilometrin alalla. Tutkittujen soiden pohjamaan maalajit ovat 70 % moree - nia. Moreenista 44 % on kivistä moreenia, 15 % hiekka-

15 moreenia, 10 % lohkareista moreenia ja 1 % silttimoreenia. Moreeni on pohjamaana pääasiassa soiden reunaosissa ja sen päällä oleva turve on yleensä rahkavaltaista. Silttiä o n pohjamaana 23 %, savea 5 % ja hiekkaa 2 %. Savea ja silttiä tavataan soiden keskiosista ja turve niiden päällä o n yleensä saravaltaista. Maanpinnan topografia ja korkeussuhtee t Maanpinnan topografialla ja korkeussuhteilla on ratkai - seva vaikutus alueen vesitalouteen ja siten soiden kokoo n ja turpeen paksuuteen. Pääosa tutkimusalueen soista sijait - see m :n korkeuskäyrien välisellä alueella. Myö s m:n korkeuskäyrien alueella on soita paikoin run - saasti. Moreenimuodostumien mataluus ja loivarinteisyy s sekä mannerjään toiminnasta aiheutuneen tiiviin pohjamore e - nin pintatopografian luode-kaakko suuntaisesta juovaisu u- desta johtuu, että valuma-alat näiden korkeuskäyrien väli - sellä alueella ovat huonot ja soistuminen intensij,vistä. Suot ovat laajoja ja venyneet luode-kaakko suuntaan. Relatiiviset korkeudet vaihtelevat näiden korkeuskäyrien väli - sillä alueilla 0-5 m :n ja 5-10 m :n -välillä. - Lestijoen vedenjakajaseudun kankaremaastoa kunna n koillisosassa luonnehtii pikkupiirteissään epätasainen ko r- kokuva. Relatiiviset korkeudet vaihtelevat m;n välil - lä. Tällaisella alueella, missä alustan kosteus, rinteide n kaltevuus'ja ekspositio vaihtelevat paikasta toiseen o n soistuminen intensiivista. Suot ovat tällöin rikkonaisia ja paksuturpeisia. Lestijoen laaksossa, joka on pääasiassa m : n korkeuskäyrien välissä, maasto viettää melko tasaisest i kohti Lestijokea. Tällöin vettä ei pääse kerääntymään pai - nanteisiin ja soistuminen on vähäistä. Alue kuuluu 5-10 j a m:n korkeusluokkiin.

16 Soiden yleinen kuvau s Toholammin kunnan maa-alasta, 556,6 km2, on suota 44 % eli 244,9 km2. Peruskartoilta suoritetun pisteanalyysi n mukaan on kunnan soista metsäisiä 64,7 % ja loput avosoita. Metsäisistä soista on vuosina 1958 ja 1963 suoritetu n peruskartoituksen mukaan ojitettuja 22,8 % ja avosoist a 14,5 %. Tämän jälkeen tapahtuneet ojitukset ovat luonnolli - sesti muuttaneet tilannetta. Kuvassa 4 on esitetty soiden levinneisyys Toholammi n kunnan alueella. Kuvasta nähdään, että suot keskittyvä t Lestijoen karuille vedenjakaja-alueille, kun taas Lestijoe n lähiympäristön alavat tulvakerrostumien peittämät savikko - maat ovat lähes soistumatonta aluetta, Suuralueellisesti Toholammin kunnan suot sijaitseva t aapa- ja kohosuoalueen rajavyöhykkeellä (Ruuhijärvi 1960 j a Eurola 1962). Tällaisella vaihettumisvyöhykkeellä, miss ä ilmastoerot ovat pienet, vaikuttavat edafiset ja topografi - set tekijät veden laskusuhteita parantamalla tai huonont a- malla ratkaisevasti suon kehittymiseen joko aapa- tai koho - suoksi. Tutkitut suot ovat yleensä Pohjanmaan aapasuovyö - hykkeen soita. Pohjanlanden rannikon suot taas ovat kermi - keitaiden eriasteisia välimuotoja ja muunnoksia. Tutkittujen soiden päätyyppien jakaantuma on seuraava ; nevoja 44,0 %, rämeitä 50,0 %, korpia 1,5 % ja turveka n- kaita 4,5 %. Mainittakoon, että Kälviällä (Lappalainen, Mäkilä 1979) on soista nevoja 43,5 %, rämeitä 51,9 %, let - toja 3,0 %, korpia 1,0 % ja turvekankaita 1,5 %, Nevat ovat luonteenomaisia soiden keskustassa. Yleisin nevatyyppi on lyhytkorsineva (21,0 % tutkimuspisteistä), rahkaneva (9,0 %) ja saraneva (5,5 %). Rämeitä on kaikkialla soiden reunavyöhykkeissä, paikoi n myös keskiosissa. Yleisinunät rämesuotyypit ovat tupas - yillaräme (15,0 %), rahkaräme (10,0 %), isovarpuräm e (10,0 %) ja sararäme (10,0 %). Korvet ovat alueella harv i - naisia. Niitä voidaan tavata kapeina juotteina suon reu - noilla sekä lampien ja lähteiden ympärillä. Yleisimpin ä korpityyppeinä ovat varsinainen korpi (0,5 %) ja ruoho- j a heinäkorpi (0,5 %). Varsinaisia lettoja ei ole tavattu

17 kunnan alueelta. Lettomaisuuden piirteitä havaittii n ainoastaan muutamalta tutkimuspisteeltä, esim. Etelänevalta. Soiden pohjamaa on paikoin runsaasti kiviä ja lohka - reita sisältävää moreenia. Kivisyys saattaa aiheuttaa vai - keuksia varsinkin pohjaosien hyödyntämisessä. Kuva 4. Soiden jakaantuminen Toholanunin kunnan alueell a (Suomen tiekartan GT suomaski ) Fig. 4. Distribution of peatzands in Toholampi.

18 TUTKITUT SUO T 1. Matoneva (karttalehti ) sijaitsee n. 19 km Toholammilta kaakkoon Seljänkankaalle johtavan metsäautotien pohjoispuolella. Suon korkeus merenpinnasta on n. 127 m. Pinta viettää pohjoiseen ja vedet laskevat koht i Mato-ojaa. Lukuisat moreenisaarekkeet rikkovat suota. Matonevan pinta-ala on 450 ha, josta linjaverkosto n peittämän yli 1 m :n syvyisen suon pinta-ala on 105 ha j a yli 2 m :n syvyisen 70 ha. Suolla on tutkimuslinja a m (64 pistettäl. Tutkimuspistetiheys on keskimääri n 1,4 pistettä 10 hehtaarilla (kuva 51. Matoneva on lähes luonnontilainen tutkitun suon osalta. Harvaa ojitusta on ainoastaan mineraalimaan rajalla. Suon keskustassa on laajahko rimpineva-alue, jolle on ominaist a selvät jänteet. Niillä kasvaa katajaa, paatsamaa ja sini - heinää. Reunoja kohden suotyypit muuttuvat rahka- ja lyhyt - korsinevojen kautta rahka- ja tupasvillarämeiksi. Suon lai - teilla on paikoin kangas- ja nevakorpea. Yleisimmät suotyypit ovat rimpinevaa (31 %), rahkarämettä (21 %) ja tupa s - villarämettä (12 %1. Avosuota on 45 %.. Keskimääräinen mät - täisyys on 50 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Turpeen keskipaksuus on 1,54 m, yli 1 m :n syvyisell ä suon osalla 1,78 m ja yli 2 m :n syvyisellä 2,35 m. Suurin turvepaksuus, 3,20 m, on tavattu pisteiltä A 200 ja A Pohjamaana on hiekkamoreeni tai kivinen moreeni. Rahkavaltaisia turpeita on 56,8 % ja loput ovat sara - valtaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 24,4 %, CS 32,4 %, C 8,3 % ja SC 34,9 %. Liekoja on 58 pliktatull a pisteellä tavattu 9 pisteen kerrostumissa. Kerrostumien keskimääräinen maatuneisuus on 4,7. Hei - kommin maatuneen pintakerroksen ((0,66 ml maatuneisuus on ' 3,2 ja paremmin maatuneen osan 5,8. Matonevalla on luonnontilaista turvetta 6,94 milj. m3, josta 43,0 % eli 2,99 milj. m3 on heikommin maatunutta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 47,4 % koko turvemääräst ä eli. 3,29 milj. m3. Tästä on paremmin maatunutta turvetta 1,94 milj. m 3. Liekoja on kerrostumissa m 3.

19 Turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 5,11 % kuivapainosta, ph-arvo 4,8. vaihtelurajat (3,4-5,8) ja lämpö - arvo laskettuna polttoturpeen käyttökosteuteen (n. 50 % ) 9,5 MJ/kg. Sekundääristä mineraaliainesta sisältävät pohja - näytteet on jätetty huomioon ottamatta täällä samoin kui n muiltakin soilta, koska ne joka tapauksessa turvetuotannoss a jätetään hyödyntämättä. 2. Tervalamminneva (kl ) sijaitsee n. 18 km Toholammilta kaakkoon Seljänkankaalle johtavan metsäautotien länsipuolella. Suo on kaakko-luode -suuntainen, pitk ä ja kapea. Suon pinnan korkeus vaihtelee m mpy. A - linjaston alueelta vedet laskevat kohti luodetta ja B-lin - jaston alueelta kohti kaakkoa. Tervalamminnevan pinta-ala on 420 ha, josta yli 1 m : n syvyistä on 310 ha ja yli 2 m :n syvyistä 80 ha. Suolla on tutkimuslinjaa m (153 pistettä). Tutkimuspistetiheys on 3,6 pistettä 10 hehtaarilla (kuva 6). A-linjaston reunaosia on ojitettu. Myös B-linjasto n kattaa melko tiheä ojitus. A-linjaston keskiosissa on

20 rimpinevaa, joka vaihettuu reunoille mentäessä lyhytkors i- ja kalvakkanevaksi. Laitaosat ovat isovarpu- ja tupasvill a- rämettä. Rahkarämettä on linjan alussa ja kapeina juottei - na suon laidoilla. B-linjaston keskiosa on rimpineva- ja lyhytkorsinev a- ojikkoa. Linjan alku- ja loppuosassa vallitsevat rahka- j a tupasvillarämeojikot. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpurämettä (23 %I, rimpinevaa (18 %) ja tupasvillarämett ä (13 %). Avosuota on 50 %. Mättäiden osuus suon pinnasta o n keskimäärin 50 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Turpeen keskipaksuus on 1,45 m, yli 1 m :n syvyisell ä suon osalla 1,86 m ja yli 2 m :n syvyisellä 2,47 m. Suurin turvepaksuus, 3,60 m, on tavattu pisteeltä A Pohjamaana on pääosin kivinen moreeni, mutta myös hiekkamoreeni a ja silttiä on jonkin verran. Rahkavaltaisia turpeita on 58,5 % ja loput ovat sara - valtaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 20,3 %, CS 38,2 %, C 0,4 % ja SC 41,1 %. Liekoja on 135 pliktatulla pisteellä tavattu 39 pisteen kerrostumissa. Kerrostumien keskimääräinen maatuneisuus on 5,3. Hei - kommin maatuneen pintakerroksen (0,36 m) maatuneisuus o n 2,4 ja paremmin maatuneen osan 6,2. Tervalamminnevalla on luonnontilaista turvetta 6,10 milj. m3, josta 24,6 % eli 1,50 milj. m3 on heikommin maatunutta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 94,5 % koko turvemä ä rästä eli 5,77 milj. m3. Tästä on paremmin maatunutta tur - vetta 4,50 milj. m3. Liekoja on kerrostumissa m 3. Turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 7,32 % kui - vapainosta ja ph-arvo 4,9 (3,7-5,51 ja lämpöarvo laskettun a polttoturpeen käyttökosteuteen 9,4 LIJ/kg.

21 Paukaneva (kl , 08) sijaitsee n. 26 km Toholammilta kaakkoon. Lähimmät tiet kulkevat,seljänkankaall e ja etelässä Kalliokoskelle, joista Paukanevalle on matka a toista kilometriä. Suon pinnan korkeus on n. 136 m. Luoteis - osan vedet laskevat Nuoraseen ja eteläosien Lestijokeen, joka halkaisee suoalueen. Paukanevan Toholammin puoleisen osan pinta-ala on 45 0 ha (koko suon 895 ha), josta yli 1 m :n syvyistä on 350 h a ja yli 2 m :n syvyistä 100 ha. Suolla on tutkimuslinja a m (143 pistettä). Tutkimuspistetiheys on 3,2 pistettä 10 hehtaarilla (kuva 6). Suo on luonnontilainen, lukuunottamatta laitaosia, joi - ta on jonkin verran ojitettu. Suon keskiosa on enimmäksee n lyhytkorsi- ja silmäkenevaa, jotka vaihettuvat reunoill e mentäessä rahkanevan, rahkarämeen ja tupasvillarämeen

22 - 23 kautta laiteen ruohois.een sararämeeseen. Koko suolla on monin paikoin saranevalaikkuja. Laajahko rahkaneva-alue o n Lestijoen varrella. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorti s - ta nevaa (26 %), rahkanevaa (21 %) ja silmäkenevaa (16 %). Avosuota on 75 %. Keskimääräinen mättäisyys on 60 % j a mättäiden korkeus 3 dm. Turpeen keskipaksuus on 1,72 m, yli 1 m :n syvyisell ä suon osalla 1,90 m ja yli 2 m :n syvyisellä 2,52 m. Suurin turvepaksuus, 3,40 m, on tavattu pisteeltä A Pohjamaana on pääosin hiekkamoreeni tai kivinen moreeni, mutta myös lohkareista moreenia tavataan. Rahkavaltaisia turpeita on 65,0 % ja loput ovat sara - valtaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 37,4 %, CS 27,6 %, C 4,3 % ja SC 30,7 %. Liekoja on 125 pliktatulta pisteeltä tavattu 25 pisteen kerrostumissa. Kerrostumien keskimääräinen maatuneisuus on 4,9. He i- kommin maatuneen pintakerroksen (0,58 m). maatuneisuus on 2,5 ja paremmin maatuneen osan 6,1. Paukanevalla on luonnontilaista turvetta 7,74 milj : m3, josta 33,7 % eli 2,61 milj. m3 -on heikommin maatunutta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 85,9 % koko turvemaäräst a eli 6,65 milj. m3. Tästä on paremmin maatunutta turvett a 4,45 milj. m3. Liekoja on kerrostumissa m3. Turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 3,01 % kui - vapainosta, ph-arvo 4,4 (3,5-5,7) ja lämpöarvo laskettun a polttoturpeen käyttökosteuteen 10,2 M3/kg.

23 Reusneva (kl ) sijaitsee n. 16 km Toholammilta kaakkoon Särkijärvelle johtavan metsäautotien länsipuolella toista kilometriä tiestä. Suon pinnan korkeu s 126 m mpy. Suon vedet laskevat eteläosasta Särkiojaan j a pohjoisosasta Iso-Pisiin. Reusnevan pinta-ala on 130 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä on 100 ha ja yli 2 m :n syvyistä 45 ha. Suolla on tutkimus - linjaa m (44 pistettä). Tutkimuspistetiheys on 3, 4 pistettä 10 hehtaarilla (kuva 7). Suo on jokseenkin luonnontilainen. Keskiosassa vaihtele - vat silmäke- ja lyhytkorsinevat. Pieninä laikkuina on myö s rahkasaranevaa. Rahkarämettä on A A 1800 ympäristössä samoin kuin A poikkilinjan loppupäässä sekä suo n länsireunassa. Itäreuna on sensijaan sararämettä.

24 Yleisimmät suotyypit ovat rahkarämettä 03 %), lyhytkorsinevaa (19 %) ja silmäkenevaa (17 %). Avosuota on 50 %. Keskimääräinen mättäisyys on 50 % ja mättäiden korkeu s on 3 dm. Turpeen keskipaksuus on 1,93 m, yli 1 m :n syvyisell ä suon osalla 2,10 m ja yli 2 m :n syvyisellä 2,58 m. Suurin turvepaksuus, 3,10 m, on tavattu pisteeltä A 200. Pohja - maana on pääosin hiekkamoreeni ja kivinen moreeni. Saravaltaisia turpeita on. 44,4 % ja loput ovat rahka - valtaisia. Pääturvelajiettain jakaantuma on S 18,8 %, CS 25,6 %, C 2,2 % ja SC 53,4 %. Liekoja on 42 pliktatull a pisteellä tavattu 14 pisteen kerrostumissa. Kerrostumien keskimääräinen maatuneisuus on 4,4. Heikommin maatuneen pintakerroksen (0,74 m) maatuneisuus on 3, 0 ja paremmin maatuneen osan 5,3. Reusevalla on luonnontilaista turvetta 2,51 milj. m3, josta 38,4 % eli 0,96 milj. m 3 on heikommin maatunutta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 83,8 % koko turvemäärästä eli 2,10 milj. m3. Tästä on paremmin maatunutta turvett a 1,30 milj. m3..liekoja on kerrostumissa vain m Vilskanneva (kl ). sijaitsee n. 17 km--toholammilta kaakkoon. Suon pohjoispuolella kulkevalle Asiala - Myllykoski metsäautotielle on suolta matkaa n. 300 m. Vils - kannevan korkeus merenpinnasta on n. 138 m ja pinta viettä ä kaakkoon kohti Nuorasenojaa. Vilskannevan pinta-ala on 260 ha, josta yli 1 m :n sy - vyistä on 165 ha ja yli 2 m :n syvyistä 65 ha. Suolla on tut - kimuslinjaa m (88 pistettä). Tutkimuspistetiheys o n 3,4 pistettä 10 hehtaarilla (kuva 6, s. 18)... Suon reunaosien rämealueet ovat ojitettu. Ojitusta o n myös keskiosassa A A 2000 välisellä alueella ja kaa k- koispäässä. Reunamien suotyypit ovat rahka-, tupasvilla-, isovarpu- ja sararämeojikoita. Suon ja mineraalimaan vaihet - tumisvyöhykkeessä tavataan myös kangaskorpea. Vilskannevan keskiosan luonnontilaisen alueen vallitsevana tyyppinä on lyhytkorsineva. Vähäisemmässä määrin on kalvakka- ja sar a - nevaa. Yleisimmät suotyypit ovat rahkarämettä (28 %),

25 -27 - lyhytkorsinevaa (27 %) ja tupasvillarämettä (20 %).. Avo - suota on 30 %. Keskimääräinen mättäisyys on 55 % ja mät - täisen korkeus 3 dm. Turpeen keskipaksuus on 1,67 m, yli m :n syvyisell ä suon osalla 1,94 m ja yli 2 m :n syvyisellä 2,66 m. Suurin turvepaksuus, 3,20 m, on tavattu pisteiltä A 2400, A ja A Pohjamaana on pääosin kivinen ja lohkareinen moreeni. A 2500 ja A 3000 välisellä alueella on savea ta i saviliejua. Rahkavaltaisia turpeita on 51,1 % ja loput ovat sara - valtaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 32,9 %, CS 18,2 %, C 18,1 % ja SC 30,8 %. Liekoja on 75 pliktatull a pisteellä tavattu 24 pisteen kerrostumissa. Kerrostumien keskimääräinen maatuneisuus on 4,5. Hei - kommin maatuneen pintakerroksen (0,65 m) maatuneisuus 3, 4 ja paremmin maatuneen osan 5,1. Vilskannevalla on luonnontilaista turvetta 4,33 milj. m3, josta 39,5 % eli 1,72 milj. m3 on heikommin maatunutta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 73,9 % koko turvemää - rästä eli 3,20 milj. m3. Tästä on paremmin maatunutta tur - vetta 1,98 milj. m3. Liekoja on kerrostumissa m3. Yhteenveto laboratorioanalyysien tuloksista on liitet - ty soiden soveltuvuus-osaan niiden soiden osalta, joill a on katsottu olevan turveteollista merkitystä.

26 Rimmenneva (kl , ) sijaitsee 7 km Toholammilta etelään Loukkuunjärvelle johtavan tien länsi - puolella. Suo on n. 115 m mpy. Pinta viettää kaakkoon, Loukkuunojaan päin (kuva 8). Rimmennevan pinta-ala on 135 ha, josta yli 1 m :n syvyistä on 110 ha ja yli 2 m :n syvyistä 85 ha. Suolla on tutkimuslinjaa m (48 pistettä). Tutkimuspistetiheys o n 3,6 pistettä 10 hehtaarilla. Suo on ojitettu, lukuunottamatta pientä aluetta lounaisosassa. Vanhan ojituksen alueella suon keski- ja luoteisosassa suotyypit ovat eriasteisia turvekankaita varpu-, puolukka- ja mustikkaturvekankaita. Nuoremman ojitukse n alueella lounaisosissa rahkarämeojikkoa, etelä- ja itäosissa lyhytkorsineva- ja tupasvillarämemuuttumia. Suon lounaisosassa oleva luonnontilainen suo on rahkarämettä. Turvekankaita on 65 % suoalasta, tupasvillarämettä 16 % j a rahkarämettä 14 mättäisen korkeus 3 dm. Keskimääräinen mättäisyys on 40 % j a Turpeen keskipaksuus on 2,37 m, yli 1 m :n syvyisellä suon osalla 2,56 m ja yli 2 m :n alueella 2,85 m. Suurin

27 turvepaksuus, 3,70 m, on tavattu pisteeltä A Pohjamaana on pääasiassa hiekkamoreeni ja hiekka. Myö s savea ja saviliejua tavataan monin paikoin (kuva 9). Rahkavaltaisia turpeita on 55,9 % ja loput ovat sara - valtaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 29,7 26,2 C 4,9 % ja Sc 39,2 Liekoja on 43 pliktatull a pisteellä tavattu 27 pisteen kerrostumissa. Kerrostumien keskimääräinen maatuneisuus on 5,4. Heikommin maatuneen pintakerroksen (0,30 m) maatuneisuus o n 3,5 ja paremmin maatuneen osan 5,7. Rimmennevalla on luonnontilaista turvetta 3,20 milj. m3, josta 12,6 % eli 0,40 milj. m 3 on heikommin maatunutta. C S

28 Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 88,0 % koko turvemäärästä eli 2,82 milj. m Tästä on paremmin maatunutta tur - vetta 2,46 milj. m 3. Liekoja on kerrostumissa m 3

29 Matkaneva (kl ) sijaitsee 5 km Toholammilt a Kaustisiin johtavan maantien molemmin puolin. Suo on 128 m mpy. Pinta on melko tasainen. Matkanevan pinta-ala on 150 ha, josta yli 1 m :n sy - vyistä on 105 ha ja yli 2 m :n syvyistä 55 ha. Suolla on tutkimuslinjaa m (38 pistettä). Tutkimuspistetiheys o n keskimäärin 2,5 pistettä 10 hehtaarilla (kuva 10). Ojitusta on suon kaakkois- ja itäosan reunavyöhykkeellä. Vallitsevat suotyypit tällä alueella ovat tupasvilla- j a rahkarämeojikot. Suon luonnontilaisessa keskustassa maantie n molemmin puolin ovat vallitsevina suotyyppeinä silmäke-, lyhytkorsi - ja rahkaneva. Rahkanevaa tavataan laajemmalti myö s A-linjan loppupäässä. Suon reunamat ja pohjoisosa ovat suureksi osaksi rahkarämettä. Yleisimmät suotyypit ovat rahkarämettä (39 %), rahkanevaa (17 %) ja lyhytkorsinevaa (14 %). Keskimääräinen mättäisyys on 60 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Turpeiden keskipaksuus on 2,16 m, yli 1 m :n syvyisellä suon osalla 2,34 m, ja yli 2 m :n alueella 2,92 m. Suurin turvepaksuus, 3,80 m, on tavattu pisteellä A 400. Pohjamaana on yleisimmin hiekkamoreeni ja kivinen moreeni.

30 Rahkavaltaisia turpeita on 63,0 % ja loput ovat sara - 'valtaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 41,2 %, C S 21,8 C 3,6 % ja SC 33,4 %. Liekoja on 36 pliktatull a pisteellä tavattu 8 pisteen kerrostumissa. Kerrostumien keskimääräinen maatuneisuus on 4,5. Heikommin maatuneen pintakerroksen (0,92 m) maatuneisuus o n 3,2 ja paremmin maatuneen osan 5,5. Matkanevalla on luonnontilaista turvetta 3,24 milj. m 3,

31 josta 42,8 % eli 1,39 milj. m 3 on heikommin maatunutta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 75,8 % koko turvemäärästä eli 2,46 milj. m 3, Tästä on paremmin maatunutta tur - vetta 1,43 mil. m 3. Liekoja on kerrostumissa m 3, 8. Loukkuunneva (kl ja 06) sijaitsee 8 km Toholammilta Kaustisiin johtavan maantien itäpuolella. Suon pinnan korkeus vaihtelee m mpy ja pinta viettä ä itään. Loukkuunnevan pinta-ala on 410 ha, josta linjaverkosto n kattaura yli 1 m :n syvyinen alue on 345 ha ja yli 2 m :n syvyinen 230 ha. Suolla on tutkimuslinjaa m (114 pistettä). Tutkimuspistetiheys on 1,9 pistettä 10 hehtaarill a (kuva 11). Ojitusta on A-selkälinjan loppupäässä ja paikoin reuna - osissa. Luonnontilaisella suolla A-selkälinjan alkupääss ä on sararämettä ja saranevaa. Vallitsevat suotyypit muuall a ovat lyhytkorsi- ja kalvakkanevaa ja lähempänä reunaa rahkanevaa. Paikoin tavataan saranevalaikkuja. Rimpinevaa o n A 1000 ja A 1400 poikkilinjojen välisellä alueella ja

32 B-selkälinjan keskiosassa. Muuten B-linjaston alue o n suurelta osin saranevaa. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorsinevaa (37 %), saranevaa (17 %) ja rimpinevaa (11 %). Avosuota on 80 Keskimääräinen mättäisyys on 30 % j a mättäiden korkeus 1 dm. Turpeen keskipaksuus on 2,36 m, yli 1 m :n syvyisellä suon osalla 2,52 m ja yli 2 m :n syvyisellä alueella 2,86 m. Suurin turvepaksuus 4,50 m, on tavattu pisteiltä B 700 j a B 800. Pohjamaana on pääosin hiekkamoreeni ja kivinen moreeni. Rahkavaltaisia turpeita on 38,3 % ja loput ovat saravaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 11,9 CS 26, 4 C 2,8 % ja SC 58,9 Liekoja on 102 pliktatulla pisteell ä tavattu 24 pisteen kerrostumissa. Kerrostumien keskimääräinen maatuneisuus on 4,9. Heikommin maatuneen pintakerroksen (0,80 m) maatuneisuus o n 2,9 ja paremmin maatuneen osan 5,9. Loukkuunnevalla on luonnontilaista turvetta 9,68 milj. 3, josta 33,9 % eli 3,28 milj. m 3 m on heikommin maatunutta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 89,8 % koko turvemäärästä eli 8,69 milj. m 3. Tästä on paremmin maatunutta tur - vetta 5,73 milj. m 3. Liekoja on kerrostumissa m 3.

33 Höyläsalonneva (kl ja ) sijaitse e 9 km Toholammilta Kaustisiin johtavan maantien länsipuo - lella. Suo on n. 122 m mpy. Pinta on melko tasainen. Höyläsalonnevan pinta-ala on 530 ha, josta linjaverkoston peittämää yli 1 m :n syvyistä on 315 ha ja yli 2 m : n syvyistä 185 ha. Suolla on tutkimuslinjaa m (14 1 pistettä).. Tutkimuspistetiheys on 2,7 pistettä 10 hehtaa - rilla (kuva 12). Vain suon luoteispäätä on ojitettu. Sillä alueell a vallitsevat suotyypit ovat isovarpu- ja tupasvillaräme - ojikoita. Muu osa suosta on luonnontilaista. Sararämettä ja saranevaa on kapeina alueina suon ja saarekkeide n reunaosissa. Yleisimmät suotyypit ovat rahkanevaa (26 %, lyhytkorsinevaa (21 %l ja isovarpurämettä (19 %). Keski - määräinen mättäisyys on 60 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Turpeen keskipaksuus on 1,84 m, yli 1 m :n syvyisell ä suon osalla 2,21 m ja yli 2 m :n alueella 2,67 m. Suuri n turvepaksuus, 4,00 m, on tavattu pisteeltä A Pohjamaana on keskiosissa siltti ja laidoilla kivinen tai lohka - reinen moreenj, paikoin lohkareet ylettyvät suon pintaan - kin saakka. Rahkavaltaisia turpeita on 64,1 % ja loput ovat sara - valtaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 32,6 %, CS 31,5 %, C 0,3 % ja SC 35,6 %. Liekoja on.38 pliktatull a pisteellä tavattu 57 pisteen kerrostumissa. Kerrostumien keskimääräinen maatuneisuus on 4,7. Heikornmin maatuneen pintakerroksen (0,57 m) maatuneisuus o n 2,5 ja paremmin maatuneen osan 5,8. Höyläsalonnevalla on luonnontilaista turvetta 9,7 7 milj. m3, josta 30,9 % eli 3,02 milj. m3 on heikommin maa - tunutta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 71,3 % kok o turvemäärästä eli 6,96 milj. m3. Tästä on paremmin maatu - nutta turvetta 4,88 milj. m3. Liekoja on kerrostumiss a m3. Turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on sangen al - hainen, eli 2,27 % kuivapainosta ja ph-arvo 3,8 (3,2-5,0)..

34 Kopsanneva (kl ) sijaitsee 7 km Toholammilta Kaustisiin johtavan maantien länsipuolella n. 0, 5 km maantiestä. Suon pinnan korkeus vaihtelee mpy ja pinta viettää luoteeseen. Kopsannevan pinta-ala on 430 ha, josta yli 1 m :n syvyistä on 290 ha ja yli 2 m :n syvyistä 170 ha. Suolla on tutkimuslinjaa m (142 pistettä). Tutkimuspistetiheys on 3,2 pistettä 10 hehtaarilla (kuva 13). Vähäistä ojitusta on suon reunaosissa ja suon poikk i A A 3200 pisteiden välisellä alueella. Luonnontilaisen osan yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämettä j a lyhytkorsinevaa. Keskiosissa on laajemmat alueet rimpinevaa A välisellä alueella ja rahkanevaa A pisteen lähiympäristössä. Suon laidalla on yleensä kape a sararämejuotti. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorsineva a (23 %), tupasvillarämettä (20 %). ja sararämettä (20 %). m

35 Keskimääräinen mättäisyys on 50 % ja mättäiden korkeu s 2 dm. Turpeen keskipaksuus on 1,79 m, yli 1 m :n syvyisell ä suon osalla 2,27 m ja yli 2 m :n alueella 2,78 m. Suurin turvepaksuus, 4,20 m, on tavattu pisteeltä A Pohjamaana on pääosin kivinen moreeni. Rahkavaltaisia turpeita on 60,3 % ja loput ovat sara - valtaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 23,3 37,0 C 0,1 % ja SC 39,6 Liekoja on 138 pliktatull a pisteellä tavattu 25 pisteen kerrostumissa. Kerrostumien keskimääräinen maatuneisuus on 4,9. Heikommin maatuneen pintakerroksen (0,50 m) maatuneisuus o n 2,3 ja paremmin maatuneen osan 5,9. Kopsannevalla on luonnontilaista turvetta 8,06 milj. 3 m, josta 27,9 % eli 2,25 milj. m 3 on heikommin maatunutta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 81,7 % koko turvemäärästä eli 6,58 milj. m 3. Tästä on paremmin maatunutta tur - vetta 4,93 milj. m 3, Liekoja on kerrostumissa m 3. Turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 3,78 % kuivapainosta ja ph-arvo 4,4 (3,4-5,2) ja lämpöarvo laskettuna polttoturpeen käyttökosteuteen 10,0 MJ/kg. Keskimääräinen rikkipitoisuus on 2,24 mg/g. C S

36 Tynnyrikallionneva (kl ) sijaitsee 11 km Kaustisiin johtavan maantien itäpuolella. Suon pinnan korkeus on n. 123 m mpy ja pinta viettää pohjoiseen koht i Pientä Hongistonjärveä. Tynnyrikallionnevan pinta-ala on 330 ha, josta yli 1 m : n syvyistä on 215 ha ja yli 2 m :n syvyistä 125 ha. Suolla on tutkimuslinjaa m {87 pistettä). Tutkimuspistetihey s on keskimäärin 2,6 pistettä 10 hehtaarilla (kuva 14). Ojitusta on selkälinjan alku- ja loppupäässä. Viemärioj a kulkee lähes läpi koko suon. Reunaosia lukuunottamatta Tynnyrikallionneva on avosuo, jonka keskiosien suotyypit ova t rimpi- ja silmäkeneva(ojikkoa). Luonnontilaiset alueet ova t lyhytkorsinevaa. Pisteiden A 400 ja A 800 väliset aluee t ovat rahka- ja lyhytkorsinevamuuttumien yhdistymiä. Reunaosa t ovat erityyppistä rämettä : tupasvilla-, rahka- ja sararämettä. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorsinevaa (30 %) ja rimpinevaa (17 %). Keskimääräinen mättäisyys on 40 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Turpeen keskipaksuus on 2,26 m, yli 1 m :n syvyisellä suo n osalla 2,37 m ja yli 2 m :n alueella 2,67 m. Suurin turvepaksuus, 3,80 m, on tavattu pisteeltä A Pohjamaan a on pääosin kivinen moreeni, jonka päällä lähes koko suo n alueella lukuunottamatta reunoja tavataan n. 10 cm karkeadetritus- ja saviliejua tai cm savea (kuva 15). Rahkavaltaisia turpeita on 29,5 % ja loput ovat sara - valtaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 10,1

37 CS 19,4 C 9,0 % ja SC 61,5 %. Liekoja on 71 pliktatulla pisteellä tavattu 28 pisteen kerrostumissa. Kerrostumien keskimääräinen maatuneisuus on 4,9. Heikommin maatuneen pintakerroksen (0,73 ml) maatuneisuus o n 3,3 ja paremmin maatuneen osan 5,7. Tynnyrikallionnevalla on luonnontilaista turvetta 7,46 milj. m 3, josta 32,2 % eli 2,40 milj. on heikommin maatunutta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 68,4 % koko turvemäärästä eli 5,10 milj. m 3. Tästä on paremmi n maatunutta turvetta 3,48 milj. m 3. Liekoja on kerrostumissa m Kaunisneva (kl ) sijaitsee 2 km Toholammilta Kaustisiin johtavan maantien itäpuolella. Suon pinnan korkeus vaihtelee m mpy ja pinta viettää kaakkoon. Kaunisnevan pinta-ala on 160 ha, josta yli 1 m :n syvyistä on 120 ha ja yli 2 m :n syvyistä 45 ha. Suolla on tutkimuslinjaa m (62 pistettä). Tutkimuspistetihey s on 3,9 pistettä 10 hehtaarilla (kuva 16).

38 Suo on täysin ojitettu. Yleisin suotyyppi on sararämemuuttuma, mutta myös tupasvillarämemuuttumaa sekä tupasvilla- ja isovarpurämeojikkoa tavataan. Peltoa ja paketti - peltoa on eniten suon kaakkoispäässä. Yleisimmät suotyypi t ovat sararämettä (21 %), isovarpurämettä (14 %) ja tupasvillarämettä (14 %). Peltoa on 15 % suoalasta. Keskimääräinen mättäisyys on 40 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Turpeen keskipaksuus on 1,53 m, yli 1 m :n syvyisell ä suon osalla 1,98 m ja yli 2 m :n alueella 2,34 m. Suurin turvepaksuus, 3,00 m, on tavattu pisteeltä A Pohja - maana on siltti, lukuunottamatta reunaosia, joissa tavataa n usein lohkareista tai kivistä moreenia. Karkeadetritusliejua on yleensä 5-10 cm mineraalimaan päällä (kuva 17). Rahkavaltaisia turpeita on 48,1 % ja loput ovat saravaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 2,6 CS 45, 5 C 0,1 % ja SC 51,8 Liekoja on 59 pliktatulla pisteell ä tavattu 31 pisteen kerrostumissa. Kerrostumien keskimääräinen maatuneisuus on 5,7. Heikommin maatuneen pintakerroksen (0,15) maatuneisuus on 3, 0 ja paremmin maatuneen osan 6,0. Kaunisnevalla on luonnontilaista turvetta 2,45 milj. m 3, josta 10,0 % eli 0,24 milj. m3 on heikommin maatunutta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 96,9 % koko turvemääräst ä eli 2,38 milj. m 3. Tästä on paremmin maatunutta turvett a 2,16 milj. m3. Liekoja on kerrostumissa m 3.

39 Toholamminneva (kl ) sijaitsee 4 km Toholammilta Sieviin johtavan maantien pohjoispuolella. Suo on m mpy ja pinta viettää kaakkoon. Toholamminnevan pinta-ala on 240 ha, josta yli 1 m :n syvyistä on 130 ha ja yli 2 m :n syvyistä vain 25 ha. Suoll a on tutkimuslinjaa m (76 pistettä). Tutkimuspistetihey s on keskimäärin 3,2 pistettä 10 hehtaarilla (kuva 18). Suo on lähes täysin ojitettu. Luonnontilaisia pienehkö - jä alueita on vain suon länsiosassa. Suurin osa suota on erilaisia muuttumia (isovarpu-, sara- ja tupasvillarämemuuttumia) ja peltoa. Selkälinjan loppupäässä on laajahko lyhytkorsi- ja saranevamuuttuma-alue. Yleisimmät suotyypit ova t isovarpurärettä (18 %), sararämettä (12 %) ja tupasvillarämettä sekä lyhytkorsinevaa (12 %). Peltoa on 24 % suoalasta.

40 Turpeen keskipaksuus on 1,32 m, yli 1 m :n syvyisellä suon osalla 1,82 m ja yli 2 m :n alueella 2,60 m. Suuri n turvepaksuus, 3,10 m, on tavattu pisteiltä A 1900 ja A Pohjamaana on pääosin siltti. Suon reunaosissa on lohkareis - ta moreenia ja linjan loppuosassa paikoin cm karkeadetritusliejua siltin päällä. Rahkavaltaisia turpeita on 60,8 % ja loput ovat saravaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 7,5 CS 53,3 % ja SC 39,2 Liekoja on 74 pliktatulla pisteellä tavatt u 32 pisteen kerrostumissa. Kerrostumien keskimääräinen maatuneisuus on 5,4. Heikommin maatuneen pintakerroksen (0,22 m) maatuneisuus on 2, 8 ja paremmin maatuneen osan 5,9. Toholamminnevalla on luonnontilaista turvetta 3,17 milj. m 3, josta 16,7 % eli 0,53 milj. m 3 on heikommin maatunutta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 74,7 % koko turvemäärästä eli 2,37 milj. m 3. Tästä on paremmin maatunutta turvetta 1,99 milj. m3. Liekoja on kerrostumissa m 3.

41 Iso Koskenneva (kl ) sijaitsee 16 km Toholammilta Lestijärvelle johtavan maantien länsipuolella n. 400 m tiestä. Suon pinnan korkeus vaihtelee m mp y ja pinta viettää itään. Iso Koskennevan pinta-ala on 200 ha, josta yli 1 m : n syvyistä on 120 ha ja yli 2 m :n syvyistä 25 ha. Suolla on tutkimuslinjaa m (59 pistettä)., Tutkimuspistetihey s on keskimäärin 3,0 pistettä 10 hehtaarilla (kuva 19). Suo on kokonaan ojitettu. Alunperin lähes täysin räme - tyyppinen suo, jossa vallitsevat suotyypit ovat nykyisi n tupasvilla- ja sararämeojikot ja -muuttumat. Lyhytkorsi - nevaojikkoa tavataan pienenä alueena A poikkilinja n reuna-alueella ja aivan linjaston alkupäässä, jossa o n myös alueita raivattu pelloksi. Yleisimmät suotyypit ova t tupasvillarämettä (56 %) ja sararämettä (25 %). Keskimää - räinen mättäisyys on 40 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Turpeen keskipaksuus on 1,47 m, yli 1 m :n syvyisell ä suon osalla 1,71 m ja yli 2 m :n alueella 2,36 m. Suurin turvepaksuus, 2,80 m, on tavattu pisteiltä A j a A Pohjamaana on koko suon alueella hiekkamo - reeni tai kivinen moreeni. Rahkavaltaisia turpeita on 58,2 % ja loput ovat sara - valtaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 18,4 %, CS 40,2 %, C 0,3 % ja SC 41,1 %. Liekoja on 52 pliktatull a pisteellä tavattu 43 pisteen kerrostumissa. Kerrostumien keskimääräinen maatuneisuus on 5,3. He i- kommin maatuneen pintakerroksen (0,42 m) maatuneisuus o n 3,4 ja paremmin maatuneen osan 6,0. Iso Koskennevalla on luonnontilaista turvett a 2,93 milj. m3, josta 28,4 % eli 0,83 milj. m3 on heikommin maatunutta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 70,0 % koko turvemäärästä eli 2,05 milj. m3. Tästä on paremmin maatunutta turvetta 1,54 milj. m3. Liekoja on kerrostu - missa m 3.

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/81/6 3. Markku Makin ja Tapio Toivane n PYHÄJÄRVEN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/81/6 3. Markku Makin ja Tapio Toivane n PYHÄJÄRVEN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/81/6 3 Markku Makin ja Tapio Toivane n PYHÄJÄRVEN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUUS Espoo 1981 SISÄLTÖ 1. Johdanto 5 1.1. Tutkimuksen tarkoitus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8. Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä

Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8. Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8 Tapio Toivonen PIHTIPUTAAN TURtIEVARAT Kp;YTTÖKELPO ISUUS JA NIIDE N Osaraportti Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/15 4 Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA 1981-1983 TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S Rovaniemi 1984

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.

Lisätiedot

Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous

Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot Soidensuojelutyöryhmän kokous 19.12.2012 Asta Harju 1 GTK:n systemaattinen turvevarojen kartoitus GTK kartoittaa vuosittain

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 365 LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN LASSE SVAHNBÄCK JA KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires in the western part

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1983 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO

Lisätiedot

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 249 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Mäntsälä and their potential use. Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 274 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the usefulness of the peat resources

Lisätiedot

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 3020 Hirvineva, Lapua, Etelä-Pohjanmaa

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 3020 Hirvineva, Lapua, Etelä-Pohjanmaa Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 3020 Hirvineva, Lapua, Etelä-Pohjanmaa Sijainti Kohde sijaitsee Lapuan eteläosassa aivan Hirvijärven tekoaltaan pohjoispuolella

Lisätiedot

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,

Lisätiedot

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 264 Tapio Muurinen KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II Abstract : The mires and peat reserves of Kuivaniemi and their usefulness Part

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 446

Turvetutkimusraportti 446 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9 Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a SOTKAMON KUNNASSA INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO

Lisätiedot

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit

Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit Kasvupaikkatekijät ja metsätyypit Sisältö Kasvupaikkatekijöiden merkitys metsänkasvuun Metsätalousmaan pääluokat puuntuottokyvyn ja kasvupaikan (kivennäismaa/turvemaa) perusteella Metsätyyppien merkitys

Lisätiedot

GEOLOGIA. Evon luonto-opas

GEOLOGIA. Evon luonto-opas Evon luonto-oppaan tekemiseen on saatu EU:n Life Luonto -rahoitustukea GEOLOGIA Korkokuva Evon Natura 2000 -alueen pohjois-, itä- ja länsireunoilla maasto kohoaa aina 180 m meren pinnan yläpuolelle asti.

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0. Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0. Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0 Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1983 Tekijän osoite : Helmer Tuittila Geologinen tutkimuslaito

Lisätiedot

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 3048 Lehtosenjärven laajennus, Lestijärvi, Keski-Pohjanmaa

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 3048 Lehtosenjärven laajennus, Lestijärvi, Keski-Pohjanmaa Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 3048 Lehtosenjärven laajennus, Lestijärvi, Keski-Pohjanmaa Sijainti Kohde sijaitsee Keski-Pohjanmaalla Lestijärven kunnassa,

Lisätiedot

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 283 Tapio Toivonen EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Eura Kuopio 1994 Toivonen.Tapio.1994. Eurassa tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa IV Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/11 6 Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1982 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO

Lisätiedot

Erkki Raikamo SYSMÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä

Erkki Raikamo SYSMÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Erkki Raikamo SYSMÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT 3 2.1 Maastotutkimukset

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S ESPOO 1985 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 449

Turvetutkimusraportti 449 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Suokohtainen aineisto 31.10.2016 Anne Savola Ympäristöasiantuntija Satakuntaliitto Suokohtainen aineisto: Kartta- ja ilmakuvaotteet Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 397

Turvetutkimusraportti 397 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 397 2009 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: Mires and peat reserves of Muhos, Central Finland. Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/11 8 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE TUOTANTOON OSA I Kuopio 1983 1 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230 Tapio Muurinen SMOSSA VUOSNA 1985-1986 TUTKTUT SUOT JA NDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat resources of the commune of Simo in 1985-1986

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 400

Turvetutkimusraportti 400 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 400 2009 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 394

Turvetutkimusraportti 394 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 4038 Orineva, Viitasaari, Keski-Suomi

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 4038 Orineva, Viitasaari, Keski-Suomi Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 4038 Orineva, Viitasaari, Keski-Suomi Sijainti Orineva sijaitsee Viitasaaren kunnan pohjois-rajalla Kolkkujärven länsirannalla.

Lisätiedot

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 245 Tapio Toivonen TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Töysä and their potential use Espoo 1991 3 SISÄLTÖ

Lisätiedot

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 350 KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Kaavi Part 2 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2004 Kaavilla

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/15 0 Hannu Pajunen YLI-IISSÄ TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Kuopio 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7 70101 KUOPIO

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 2 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V Kuopio 1986 Hänninen,Pauli1986. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niide n turvevarat, osa

Lisätiedot

YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N

YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPER.AOSASTO, Raportti P 13.4/81/6 4 Jukka Häikiö ja Hannu Pajune n YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N Kuopio 1981 SISÄLT Ö JOHDANTO

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 6. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto SIEVISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 6. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto SIEVISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 6 Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto SIEVISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Kuopio 1984 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

Erkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

Erkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä 4 Erkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 266 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract : The mires and peat reserves

Lisätiedot

Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista

Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista LIITE 4 Pohjois-Pohjanmaan ampumarataselvitys; kooste ehdotettujen uusien ratapaikkojen luontoinventoinneista Pohjois-Pohjanmaan liitto, Tuomas Kallio Kalajoki, n:o 66 Luonnonympäristön yleiskuvaus Selvitysalue

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302 JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 Summary : The Mires and Peat Reserves of Jalasjärvi, Western Finland Part 1 Espoo 1996 Korhonen,

Lisätiedot

KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSAST O RAPORTTI P 13.4/85/17 3 CARL-GÖRAN STEN J A LASSE SVAHNBÄC K KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS ~ r cr,~~,,j ~ : ~ V~,._~ -3.~. `.n

Lisätiedot