Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 3020 Hirvineva, Lapua, Etelä-Pohjanmaa

Transkriptio

1 Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 3020 Hirvineva, Lapua, Etelä-Pohjanmaa

2 Sijainti Kohde sijaitsee Lapuan eteläosassa aivan Hirvijärven tekoaltaan pohjoispuolella rajautuen osittain luoteessa Seinäjoen rajaan (etintä Nurmoa). Alueeseen kuuluvat Hirvineva-Kiimaneva ja Äijänevan alueet. Pinta-ala Karttarajauksen pinta-ala on noin 318 hehtaaria. Maanomistus Lapuan kaupunki Yleiskuvaus Hirvinevan keskiosan yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorsineva, rahkaneva ja paikoin keidasräme. Tämän alueen ympärillä on rahkarämettä, tupasvillarämettä ja isovarpurämettä sekä näiden ojikkoja muuttumamuotoja. Hirvineva on eteläosastaan keidassuotyyppistä jänteilevää aluetta, muuttuen keski- ja pohjoisosiin vähäpuustoiseksi rahkarämeeksi, jota suo enimmäkseen suotyypeiltään on. Suo on reunoiltaan ojitettua ja suon halki kulkee suurjännitelinja. Suon keskiosassa on Hirvihuhta -niminen suosaareke, jonka 3,5 ha alasta noin 2,5 ha kuuluu Lapuan kaupungin alueeseen. Suosaareke on hieno vanhan metsän alue, jossa on runsaasti suojeluarvoja. Kiimaneva on pitkänomainen, kapeahko kuiva suo, jonka keskiosassa on rahkanevaa ja paikoin lyhytkorsinevaa. Neva-alueen ympärillä on yleensä rahkarämettä. Pohjois- ja eteläpäässä on tupasvillaräme yleinen suotyyppi. Kiimaneva ei ole koko naan reunaojitettu ja itä- ja kaakkoisosassa metsäalueet vaihettuvat hyvin suohon. Soistunut alue jatkuu myös metsäautotien itäpuolelle. Suolle johtaa oja metsätiealueelta, joka tuo kaivattua kostetta suolle. Vanhanhaudanmäki-Peräneva-Kiimaneva -alue muodostavat mäntymetsien ja ojittamattomien pienten soiden vaatimattoman mosaiikin alueen koko palstan pohjoiosassa harvinaisen hyvin EteläPohjalaisen karuksi suoalueeksi. Kangasmetsäsaarekkeita, joista osa kivisiä ja kalliokkoisia, vuorottelevat luonnontilasina palstan itäosissa. Äijännevan yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa lyhytkorsinevaräme, varsinainen saraneva ja varsinainen sararäme. Paikoin on myös tupasvillarämettä. Reunaosissa on tupasvillaja isovarpurämemuuttumaa sekä puolukkaturvekangasta. Suo on reunaojitettu. Suolla on pari pienehköä puustoista saareketta ja eteläosassa suo päättyy Äijänsaareen, joka on usean hehtaarin laajuinen kangasmetsäalue rajautuen lähes Hirvijärven tekoaltaaseen. METSO-arvot ja muut erityiset luontoarvot Hirvinevan Hirvihuhta on metso I-luokan kohde sekä muut soiden <1ha laajuiset kangasmetsäsaarekkeet ovat metsälain 10 mukaisia kohteita. Merkittävä osa alueista on vähäpuustoisia nevoja. Vaikka luontoarvot ovat vaatimattomia, ovat me alueen muihin soihin nähden verrattain merkittäviä ja yhdessä Hirvijärven alueen rantasoiden kanssa muodostavat merkittävän kokonaisuuden luonnon kannalta. Ojittamattomat kangasmetsäsaarekkeet soistuneiden välialueiden kanssa monipuolistavat aluetta huomattavassa määrin. Lajisto

3 Hirvinevan alueelta on tavattu pesivinä lajeina; metso, teeri, riekko (VU), pikkulepinkäinen, isolepinkäinen, pohjansirkku (NY), niittykirvinen (NT), keltavästäräkki (NT), kapustarinta, pohjantikka, viirupöllö, sinisuohaukka (VU), nuolihaukka, kanahaukka (NT). Alueella on havaittu; punajalkahaukka, kiljukotka (CR), muuttohaukka (VU), ampuhaukka, mehiläishaukka (EN), huuhkaja (EN), kehrääjä. Kiimanevan alueelta on tavattu pesivinä lajeina; niittykirvinen (NT), harmaasieppo, leppälintu,käki, kuukkeli (NT), kurki, huuhkaja (EN), viirupöllö, helmipöllö (NT), varpuspöllö (NT), teeri, metso, kapustarinta, telkkä. Perhosista rämevihersiipi (NT) sekä matelijoista viitasammakko. Alueella havaittu; Niittysuohaukka (EN), mehiläishaukka (EN). Aijännevan alueelta on tavattu pesivinä lajeina; pyy, teeri, peukaloinen, viirupöllö. Havaittu; muuttohaukka (VU), hiiripöllö. Matelijoista tavattu rupikonna. Yhteenveto suojeluarvoista Kuivahko Etelä-Pohjalainen suoalue, jonka monimuotoisuutta lisäävät puustoiset suosaarekkeet ja vesistöjen läheisyyys, sekä vanhan metsän kohteena Hirvihuhta. Muuta Alue on osayleiskaavassa merkitty kokonaisuudessaan V I ja V II -alueiksi. Alueen kytkeytyneisyys muihin lähialueen ojittamattomiin soihin on erinomainen, mutta kytkeytyneisyys suojeluverkkoon kuuluviin alueisiin huono. Tietolähteet Päätietolähde on Seppo J Ojalan maasto- ja lajihavainnot tehdyltä maastokäynniltä.

4

5 Yhteystiedot Suomen Luonnonsuojeluliitto ry sähköposti: verkkosivut: