KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSAST O RAPORTTI P 13.4/85/17 3 CARL-GÖRAN STEN J A LASSE SVAHNBÄC K KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS ~ r cr,~~,,j ~ : ~ V~,._~ -3.~. `.n ;~. ~, J~.~^1-u ~ a_,.~,, I ~. ; ESPOO 1985

2 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 5 2 TUTKIMUSMENETELMÄT Maastotutkimukset Laboratoriotutkimukset Suokartat ja profiilit 8 3 KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA SOISTUNEISUUS SOIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIA Soveltuvuus kasvuturpeeksi Soveltuvuus polttoturpeeksi SUOKOHTAINEN TARKASTELU TUTKIMUSTULOKSET Pinta-ala Turvemäärä ja keskisyvyys Turvelajit ja liekoisuus Turpeen maatuneisuus Turpeen kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet Suotyypit ja ojitus Pohjamaalajit Kasvuturvevarat Polttoturvevarat Soiden suojelu YHTEENVETO II 7 KIRJALLISUU S Kansikuvassa Kankaanpään Viheräperänkeidas. Kuvan oikeassa laidassa Vap o Oy :n turvetuotantoalue, vasemmalla luonnontilainen suojelualue.

3 - 5-1 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on suorittanut Kankaanpään itäosissa (kartta - lehdet ja ) turvetutkimuksia vuosina 1978, 1982, 1983 ja Suoritetut tutkimukset liittyvät valtakunnalliseen turve - varojen kokonaisinventointiin sekä maanmittaushallituksen kanssa suoritettavaan maaperän yhteistyökartoitukseen mittakaavassa 1 : Turvevarojen kokonaisinventoinnin ensisijaisena tarkoituksena on palvell a turpeen teollisen hyötykäytön suunnittelua. Myös turpeen pientuotantomandollisuudet on selvitetty soittain. Erityisesti huomiota on kiinnitetty polttoturpeen raaka-aineeksi soveltuvien turpeiden ja niiden hyödyntämiseen kelpaavien alueiden etsimiseen. Lisäksi on pyritty selvittämää n turpeen soveltuvuus kasvuturpeeksi. Suoritetuissa tutkimuksissa on selvitetty kaikkien yli 20 ha :n suuruisten, yli 0,3 m syvien soiden (25 kpl) pinta-alat, turvemäärät ja turpee n laatu (kuva 1).

4 - 6-2 TUTKIMUSMENETELMÄ T 2.1 Maastotutkimukse t Maastotutkimuksissa on noudatettu Geologisen tutkimuslaitoksen "Turve - tutkimusten maasto-oppaan" (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1978) menetelmiä. Myös vuonna 1978 tehdyt tutkimukset ovat vertailukelpoisia myöhempie n tutkimusten kanssa, sillä tutkimusten peruspiirteet noudatteliva t nykyisiä menetelmiä. Merkittävimmät suot tutkittiin linjaverkostomenetelmällä ja pienet suot hajapistein, jolloin pyrittiin 2-3 pisteen tiheyteen kymmentä hehtaaria kohti. Linjaverkosto laadittiin peruskarta n (1 : ) avulla siten, että selkälinja kattaa suon hallitsevan osan. Selkälinjaa täydennettiin tarpeen mukaan kohtisuorilla poikkilinjoilla. Apulinjat ovat poikkilinjojen väleissä ja syvyyden luotauspisteet ova t 50 m :n välein ja tutkimuslinjastolla aina 50 m :n kohdalla kairauspisteiden välissä. Tutkimuslinjat vaa'itettiin 50 metrin välein ja korkeude t sidottiin valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi (luonnontilaisena tai ojitukse n myötä muuttuneena), suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyys (% :eina suon pinta-alasta) sek ä mättäiden keskimääräinen korkeus (dm :einä), puuston puulajisuhtee t (% :eina), puuston tiheysluokka ja mandolliset hakkuut. Kairaukset on suoritettu 50 cm :n kannulla varustetuilla Hiller- ja venäläisellä kairalla. Kairauksin turvekerrostumista määritettiin desimetri n tarkkuudella pääturvelajit lisätekijöineen sekä niiden suhteelliset osuu - det (6-asteikolla), turpeen maatuneisuus (10-asteikolla), kosteus (5-asteikolla) ja tupasvillan kuitujen määrä (6-asteikolla). Lisäksi huomioitiin suon pohjamaalaji. Turvelajit ja pohjamaalajit sekä niiden symboli t on esitetty kuvassa 2. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen osuus (liekoisuus) määritettii n siten, että tutkimuspisteen ympäristö luodattiin kanden metrin syvyytee n kymmenessä eri kohdassa. Todetut lieko-osumat ilmoitetaan erikseen 0 ja 1 sekä 1 ja 2 metrin välisestä syvyyskerroksesta kantopitoisuusprosenttein a turvemäärästä.

5 - 7 - Kankaanpään itäosassa tutkitut suot 1. Teerilammenkeida s 2. Hohkanev a 3. Soutamatonkeida s 4. Rahkakeida s 5. Isokeida s 6. Haapanev a 7. Prunninnev a 8. Sahapukkikeida s 9. Mustakeida s 10. Mansinev a 11. Leponev a 12. Kulhuankeida s 13. Uiheräperänkeida s 14. Sahrakeida s 15. Pitkäsu o 16. Majamaankeida s 17. Kortesnev a 18. Kortesneva N 19. Ylinev a 20. Kommokeida s 21. Isonniemenkeida s 22. Multikeida s 23. Hautahohk a 24. Honkakeida s 25. Hirvikeida s Kuva 1. Kankaanpään itäosassa tutkitut suot ja tutkimustapa.

6 - 8 - Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmää modifioiden. Kanto - pitoisuus on jaettu viiteen ryhmään seuraavasti : liekoja esiintyy erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1-2 %), kohtalaisesti (2-3 %, runsaast i (3-4 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %). Suon turvemäärä on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa noudattaen (Tuittil a 1982). Siinä on määritetty erikseen suon eri syvyysvyöhykkeiden (0,3-0,9 m, 1,0-1,9 m, 2,0-2,9 m jne.) pinta-alat ja keskisyvyydet. Näide n avulla laskettujen vyöhykkeiden sisältämät turvekuutiot on summattu. 2.2 Laboratoriotutkimukse t Osasta soista on otettu näytteet laboratorioanalyysejä varten. Näytteenottopaikka valittiin siten, että sen turve edustaisi suon turpeide n keskimääräisiä ominaisuuksia. Näytteenotossa on käytetty mäntäkairoja, jotka halkaisijaltaan ovat 50 ja 80 mm. 80 mm :n kairalla otetut näyttee t ovat tarkkatilavuuksisia (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1984). Näytteistä määritettiin heti näytteenottohetkellä kentällä turvelaji j a maatuneisuus. Laboratoriossa määritettiin happamuus (ph-aste), vesipitoisuus % :eina märkäpainosta (105 C :ssa kuivattuna), kuiva-aineen määr ä tilavuusyksikössä (kg/suo-m 3 ), tuhkapitoisuus % :eina kuiva-aineesta (81 5 ± 25 C :ssa poltettuna) sekä lämpöarvo (MJ/kg). Vesipitoisuus ja kuiva - aineen määrä on ilmoitettu vain tarkkatilavuuksisista näytteistä. Lämpö - arvo on laskettu tehollisena sekä kuivista turpeista että turpeista, joi - den (käyttö)kosteus on 50 %. 2.3 Suokartat ja profiili t Jokaisesta tutkitusta suosta on laadittu suokartta (1 : ) helpottamaan tulosten tulkintaa. Kartasta ilmenevät'kairauspisteiden sijainnit. Pisteen yläpuolella oleva luku ilmoittaa pisteen keskimaatuneisuuden j a alapuolella olevan luvun osoittaja heikosti maatuneen pintakerroksen j a nimittäjä koko turvekerroksen paksuuden dm :einä. Karttoihin on piirretty myös turpeen paksuutta osoittavat syvyyskäyrät (1 m, 2 m, 3 m jne.). Karttoihin piirretty yhtenäinen rajaviiva on kairauksin todettu geologi - sen suon (turvetta yli 0,3 m) raja.

7 - 9 -

8 Taulukko 1. Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeet. PALATURPEEN LUOKITUS POS. * OMINAISUUS YKSIKKÖ LAATU PlO LAATU P12 LAATU P1 3 3 Kosteus, toimituserä Tehollinen lämpöarvo MJ/kg saapumistilassa, vähintään MWh/m ' 1,0 1,2 1, Tuhka kuiva aineessa, ma x kuukausikeskiarvo toimituserä (tarvittaessa) % Tuhkan sulamis - käyttäytyminen* * 8 Kappalekoko, max mitat mm 150x200x 150x200x loxloo x Murskan määrä, alle 20 mm, max Rikkipitoisuus, ilmoi - tetaan jos yli 0,3 0,3 0, 3 * Positionumerot viittaavat Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeesee n ** Ilmoitetaan, jos puolipallopiste on alle 1120 C (Turveteollisuus ) JYRSINTURPEEN LUOKITUS POS. OMINAISUUS YKSIKKÖ LAATU J9 LAATU J11 LAATU J11 S 3 Kosteus Tehollinen lämpöarvo Hu MJ/kg yli 8 11 ± 2 11 ± 2 MJ/m ' yli 2500 yli 3000 yli Tuhka, kuukausikeskiarvo, max yksittäinen näyte, max Tuhkan sulamiskäyttäytyminen x x x 5.3 Tuhkan kemiallinen koostumus x x x 6 Kuljetustilavuuspain o likimain kg/m ' Karkeus, ritilän mitat mm 100 x x x Puun määrä, max i Rikkipitoisuus y y y Tuotanto, käsittely ja kuljetus tapa ym. lisätiedot x x x HUOM. : Turpeen tulisi olla olosuhteisiin nähden mandollisimman vapaa lumesta ja jäästä. x ilmoitetaan tarvittaessa y ilmoitetaan, jos on yli 0,3 % Eo. standardiluokituksen ohella voidaan kaupassa tarvittaessa yksittäistapauksiss a soveltaa poikkeavia laatuvaatimuksia. Pos. numerot viittaavat Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeesee n (Turveteollisuus )

9 Turvekerrostumien rakennetta kuvataan poikkileikkausprofiilein. Maatuneisuutta kuvaavissa profiileissa v. Postin 10-asteikko on jaettu kolmee n eri luokkaan : heikosti maatunut (H 1-3), heikohkosti maatunut (H 4) j a kohtalaisesti ja hyvin maatunut (H 5-10). Turvelajiprofiileissa on kairauspisteen yläpuolella esitetty suotyyppi (luonnontilaisena tai muuttuneena) ja liekoisuus (osoittajassa ovat 0-1 m :n syvyydessä oleva t osumat ja nimittäjässä 1-2 m :n syvyydessä olevat osumat). Kairauspis - teen paikka on merkitty profiilien pintaan pienellä pystyviivalla. Linja n suunta ja suon absoluuttiset korkeudet ovat profiilikehyksien yläreunois - sa. Edellä kuvatut suokartat ja profiilit ovat olleet apuna selvitettäes - sä mandollisesti teolliseen tuotantoon soveltuvien kasvu- ja polttoturpeiden esiintymisen laajuutta ja määrää. 3 KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA SOISTUNEISUU S Kankaanpään itäosan suot sijaitsevat Etelä-Suomen rannikkoalueen konsentristen kermikeidassoiden alueella. Soiden osuus maa-alasta vaihtele e alueen eteläosan 20 % :n osuudesta pohjoisosien 50 % :iin. Soistuneimmat ovat Pohjankankaan ja Hämeenkankaan reuna-alueet. Maan kohoaminen tutkimusalueella on nykyisin Kääriäisen (1966) mukaan 7, 0 7,2 mm/a. Tutkittu suoalue sijaitsee keskimäärin 116 m mpy, ja se n kuroutumisiäksi muinaisesta Itämerestä on n vuotta (BP). Soittai n kuroutumisajankohta vaihtelee Soutamatonkeitaan (82 m mpy) n vuott a vanhasta alueesta Hautahohkan (139 m mpy), Honkakeitaan (137 m mpy) j a Hirvikeitaan (134 m mpy) n vuotta vanhoihin alueisiin.

10 SOIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSI A Soiden hyödyntämismandollisuuksia on useita. Rehevät ohutturpeiset suot j a soiden reunaosat on paikoin raivattu viljelymaaksi. Ravinteikkaat suot j a suon osat ovat myös kelvollisia metsänkasvatukseen, suon pintakerrokse n kuivattavan ojituksen jälkeen. Turvetta on aikaisemmin käytetty yleisesti maanparannusaineena. Saraturve ja puusaraturve soveltuvat sinänsä maanparannukseen. Toisaalta käyttämäll ä turvepehkua kuivikkeena on saatu runsastyppistä maanparannusainetta. Joillakin soilla tämän tapaisesta käytöstä ovat muistoina vanhat, umpeen - kasvavat turpeennostohaudat. Nykyisin turvetta käytetään yleisimmin polttoturpeena energiantuotantoo n ja kasvuturpeena viljelytarkoituksiin. Turpeesta voidaan lisäksi valmista a metallurgista koksia, aktiivihiiltä, turvevahaa ja useita muita kemiallisia tuotteita. Maastamme puuttuu Keski-Euroopassa hyvin merkittäv ä turpeen käyttö terveyttävänä, ns. balneoterapisena kylpyturpeena. Soilla, välittömien hyödyntämismandollisuuksien lisäksi, on myös merkitystä luonnonsuojelullisesti arvokkaina alueina. Valtakunnalliseen soiden - suojelun perusohjelmaan (1981) on valittu soita, jotka ovat säilyttänee t alkuperäisen suoluontonsa ja jotka edustavat alueellisesti tyypillisi ä suoekosysteemejä. 4.1 Soveltuvuus kasvuturpeeks i Kasvuturpeella tarkoitetaan kasvualustaksi ja maanparannuskäyttöön soveltuvaa heikosti tai heikohkosti maatunutta rahkaturvetta (liite ). Para s kasvualusta saadaan AcutifoZia-ryhmään kuuluvista rahkasammalista. Erityisesti rahkanevoille ja rahkarämeille tyypillinen Sphagnum fuscum -turve o n erittäin hyvälaatuista. Rahkaturve on yleensä muodostunut monista rahkasammallajeista, ja usein niiden lisäksi siinä on paikoin lisätekijän ä tupasvillaa, tupasluikkaa, suoleväkköä tai varpuainesta. Nämä lisätekijä t heikentävät rahkaturpeen ominaisuuksia kasvuturpeen raaka-aineena. Heikosti maatunut rahkaturve - (H 1-3) soveltuu hyvin kasvuturpeeksi, heikohkost i maatunut (H 4) soveltuu vähemmän vaativaan kasvuturvekäyttöön ja viherrakentamiseen.

11 Teolliseen kasvuturvetuotantoon soveltuvia yli 30 ha :n suuruisia alueit a on tutkituissa soissa. Näiden lisäksi on pienemmissä soissa kasvutur - peeksi soveltuvaa turvetta lähinnä suon pintaosissa. Tällaisten pientuotantoon soveltuvien soiden tuotantopinta-ala voi olla 1-30 ha, ja turvekerroksen paksuudeksi riittää 0,5-1,0 metrin kerros. Parhaiten kasvuturvetuotantoon soveltuvat rahkanevat ; niiden, samoin kui n rahkarämeiden, pintaturve on tasalaatuista ruskorahkasammalturvetta. Rahkarämeillä kuitenkin mandolliset puiden jäännökset heikentävät turpee n laatua ja vaikeuttavat turvetuotantoa. Avosuot, joilla keidasrämeet, silmäkenevat ja lyhytkortiset nevat vuorottelevat, soveltuvat kasvuturvetuo - tantoon, mutta soiden pintakuviointi vaikeuttaa turvekenttien muotoilua. Keidasrämeillä voivat paikoin ohuet, kohtalaisesti maatuneet kerrokset j a mandolliset varpujen jäännökset heikentää kasvuturpeen laatua. Lyhytkortisilla nevoilla kasvuturpeen laatua heikentävät usein tupasvillan j a suoleväkön jäännökset, jotka ovat kuitenkin seulomalla poistettavissa. Lisäksi lyhytkortisten nevojen rahkasammallajeista ei muodostu parast a mandollista kasvuturvetta. Allikkoiset ja silmäkkeiset keidassuot ovat joko tuotantoon kelpaamattomia tai vaikeasti käyttöön otettavissa. Keidassoiden reunaluisuilla liekoisuus, varpumaisten kasvien jäännökset ja turvekerrostossa esiintyvä t keskinkertaisesti tai hyvin maatuneet turvelinssit alentavat turpee n käyttöarvoa siten, että niistä on saatavissa korkeintaan laatuluokkaan I I kuuluvaa kasvuturvetta. 4.2 Soveltuvuus polttoturpeeks i Polttoturpeeksi soveltuvat kaikki vähintään keskinkertaisesti maatunee t turpeet. Rahkavaltaisisten turpeiden maatuneisuuden tulisi olla H5 - H10. Varsinais-Suomessa ei juuri ole soita, jotka kokonaisuudessaan kelpaisi - vat polttoturvesoiksi. Soiden erilliset landekkeet ja reuna-alueet sek ä muutamat harjujen reuna-alueitten suot ovat kuitenkin turvelajinsa j a maatuneisuutensa perusteella sopivia polttoturvesoiksi. Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohjeen (Turveteollisuusliitto 1976 j a 1982) mukaiset laatuvaatimukset on esitetty taulukossa 1.

12 Heikosti maatuneiden turpeiden poltto ei ole yleensä taloudellisest i kannattavaa. Käyttöä rajoittaa turpeen alhainen aumatilavuuspaino (n kg/m 3 ), joka alentaa tilavuusyksikön energiasisältöä (MWh/m3 ) j a sen mukana kohottaa kuljetuskustannuksia. Myös turpeen kasvikoostumu s vaikuttaa sen palamisominaisuuksiin ; saravaltaisilla, heikosti ja kohtalaisesti maatuneilla turpeilla lämpöarvo on jonkin verran korkeampi kui n rahkavaltaisilla. Tosin edellisten tuhkapitoisuus Kankaanpäässä on selvästi suurempi kuin jälkimmäisten. Kasvuturpeeksi soveltuvien turpeide n lämpöarvo on Kankaanpäässä keskimäärin 13 % alhaisempi kuin polttoturpeeksi soveltuvien turpeiden. Alueen soiden turvekerrostumissa on usein päällimmäisenä kerroksena hei - kosti maatunutta rahkaturvetta, mikä vaikeuttaa polttoturpeen tuotantoa. Tämä kerros on joko poistettava tai, sen ollessa riittävän ohut, sekoitettava alla olevaan paremmin maatuneeseen kerrokseen. Kankaanpään soill a tämä kerros on vaihtelevan paksuinen. Heikosti maatuneen kerroksen paksuuden ollessa yli 1 metriä, on se tarkoituksenmukaista käyttää esimerkiksi kasvuturpeena tai maanparannusaineena. Tämän jälkeen tulee polttoturpeeksi soveltuvan turpeen tuotanto mandolliseksi. Suurimmalla osalla Kankaanpään soista ovat niiden kehityksen aikana vallinneet erilaiset metsättömät avosuotyypit. Näin myös turvekerrostumiss a liekojen osuus on yleensä hyvin alhainen. Polttoturvesuon tulee sijaita lähellä kulutuspistettä autokuljetuksess a yleensä alle 100 km :n etäisyydellä, mutta rautateitse turpeen kuljettaminen kannattaa yli kaksikin kertaa pitemmän matkan. Suon pinta-alan tulis i olla teollista tuotantoa ajatellen yli 30 ha :n suuruinen, mutta pienyrittäjän tarpeisiin riittää jopa alle 10 ha :n suo. Tilakohtaiseen tuotantoo n riittävänä suoalana voidaan pitää jo alle 1 ha :n aluetta. Tekijöitä, jotka vaikuttavat edullisesti suon hyödyntämiseen, ovat suon yhtenäinen muoto, riittävä syvyys (keskimäärin vähintään 1,5 m), aikaisempi ojitus j a hyvät tieyhteydet. Haittaa aiheuttavat suon pohjan epätasaisuus ja kivi - syys, suon pinnan kulju- ja allikkoalueet sekä turpeen korkea tuhka - pitoisuus.

13 Polttoturve voidaan jakaa tuotantomenetelmien mukaisesti jyrsinturpeesee n ja palaturpeeseen. Edellinen on suon pinnalta jyrsittynä koottava raaka - aine, joka on tällä hetkellä yleisempää etenkin suurkulutuksessa. Palaturvemenetelmällä saadaan kappalemaista polttoainetta. Se soveltuu pää - asiassa pienkattiloihin. Näin palaturpeen käyttökohteina ovat lähinn ä yksityiset kiinteistöt ja pienet kuntakohtaiset aluelämpökeskukset. Polttoturpeen tuottamiseen soveltuvan suon luokittelu perustuu pääasiass a turpeen laatuun ja suon muotoon. Suon koko ei ole palaturvesoilla kovinkaan ratkaiseva päinvastoin kuin jyrsinturvesoilla. Maatalousvaltaisiss a kunnissa pientuottajien tai sivuelinkeinona turvetta nostavien maanviljelijöiden panos on merkittävä kuntakohtaisen tai pienempien lämmitys - yksiköiden polttoaineen tuottamisessa. Palaturpeen vuosisato on tuotanto-m3/ha, pääasiassa sääoloista riippuen..

14 SUOKOHTAINEN TARKASTEL U 1. Teerilammenkeidas(kl , x = 6844,0, y = 2427,5) sijaitsee noi n 17 km Kankaanpään keskustasta kaakkoon. Suon pinnan korkeus on noin m mpy, ja pinta viettää koilliseen ja kaakkoon, jonne myös vedet las - kevat. Suo rajoittuu moreenipeitteisiin kalliomäkiin ja saarekkeisiin. Suolla on 8 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 0,6/10 ha (kuv a 3). Teerilammenkeitaan yleisimpinä suotyyppeinä ovat rämeet (92 %), joist a vallitsevimpina ovat isovarpurämeet (80 %) ja rahkarämeet (5 %). Nevoja o n 8 %. Yleisimpiä nevatyyppejä ovat lyhytkortiset nevat (4 %) ja rahkaneva t (4 %).

15 Tutkimuspistehavainnot osoittavat, että 10 % suoalasta on luonnontilaista. Puusto on pääosin taimikkoa ja vajaatuottoista. Se on mäntyvaltaista j a keskitiheää. Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on 34 % ja mättäi - den korkeus 3 dm. Suo on lähes kokonaan ojitettu lukuun ottamatta länsi - osia. Turpeen keskimaatuneisuus on H 4,8. Heikosti maatuneen pintakerrokse n maatuneisuus on H 3,5 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n H 5,3. Taulukossa 2 on esitetty Teerilammenkeitaan pinta-alat, keskisyvyy - det ja turvemäärät syvyysalueittain. Suurin turvepaksuus, 6,2 m, on tavat - tu pisteestä P4. Taulukko 2. Teerilammenkeitaan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärä t syvyysalueittain. I Alue I Pinta-I Keskisyvyys (m) I Turvemäärä(milj.suo-m 3 ) I ala I pinta 1 pohja I yht. I pinta I pohja yht. I 1 ha 1 H 1-4 I H H H 1-4I H H % I I Koko suot 133 I 0,5 1 1,3 1 1,8 I 0,62 I 1,70 I 2, Yli 1 m I 69 I 0,9 I 1,9 I 2,8 1 0,59 I 1,31 I 1,90 I 82 I I Yli 2 mi ,2 I. 2,2 1 3,4 1 0,56I 0,98I 1, Teerilammenkeitaassa ovat rahkavaltaiset turpeet vallitsevia. Niitä o n 75 %. Saravaltaisia turpeita, joita on pääosin suon pohjaosissa, on 25 %. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on 20 % ja tupasvillarahkaturpeita 24 %. Saravaltaisten turpeitten yleisimpinä lisätekijöin ä tavataan kortetta 9 % :sta ja varpuainesta 5 % :sta turpeista (taulukko 43). Yleisimpinä turvetekijöinä esiintyvät rahka (S) 60 %, sara (C) 20 %, tupasvilla (Er) 10 %, suoleväkkö 4 % ja varpuaines 3 %. Teerilammenkeitaan yleisimpinä pohjamaalajeina esiintyvät moreeni ja savi. Liejua on tavattu turpeen ja pohjamaan välistä keskimäärin 60 % :sta tutki - muspisteistä. Liekoja on suon yli 2 m :n syvyisellä alueella 0-1 m :n syvyydessä 1,1 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,2 %.

16 Käyttökelpoisuu s Teerilammenkeidas soveltuu pienimuotoiseen kasvu- ja polttoturvetuotan - toon. Käyttökelpoiset polttoturvealueet sijoittuvat suon reuna-alueill e ja kasvuturvealue suon läntiselle keskiosalle. Metsäautotieyhteydet ova t hyvät. Suon keskiosien kuivatusmandollisuudet ovat vain välttävät. Tuotan - toa rajoittavat ja vaikeuttavat suolla sijaitsevat lammet. Kasvuturpeeksi soveltuvaa turvetta on noin 10 ha :n alueella 1,5 m :n paksuudelta 0,15 milj. suo-m 3. Polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta on suo n yli 2 metrin syvyisellä noin 15 ha :n alueella 2 metrin paksuudelt a 0,30 milj. suo-m Hohkaneva (kl , x = 6846,1, y = 2428,3) sijaitsee noin 15 km Kankaanpään keskustasta kaakkoon. Suon pinnan korkeus on noin m mpy, ja pinta viettää luoteeseen, jonne myös vedet laskevat. Suo rajoittu u loivapiirteiseen moreenimaastoon. Suolla on 26 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 8,4/10 ha (kuva 4). Hohkanevan yleisimpinä suotyyppeinä ovat rämeet (83 %), joista vallitsevimpina ovat rahkarämeet (45 %) ja tupasvillarämeet (13 %). Korpia o n 10 %. Yleisin korpityyppi on kangaskorpi. Nevatyypeistä (8 %) yleisimpi ä ovat lyhytkortiset nevat (4 %) ja rahkanevat (4 M. Tutkimuspistehavaintojen mukaan 10 % suoalasta on luonnontilaista. Puusto on pääosin taimikko - ja pinotavara-asteella. Se on mäntyvaltaista, harvaa ja keskitiheää. Suo n pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on 37 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Turpeen keskimaatuneisuus on H 5,7. Heikosti maatuneen pintakerrokse n maatuneisuus on H 3,5 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n H 6,5. Taulukossa 3 on esitetty Hohkanevan pinta-alat, keskisyvyydet j a turvemäärät syvyysalueittain. Suurin turvepaksuus, 5,3 m, on tavatt u pisteestä A O. Hohkanevassa ovat rahkavaltaiset turpeet vallitsevia. Niitä on 66 %. Sara - valtaisia turpeita, joita tavataan pääasiassa suon pohjaosissa 34 %. Puu n ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on 34 %. Tupasvillarahkaturpeita on 22 %.

17 Taulukko 3. Hohkanevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys - alueittain. Alue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (nilj.suo-m ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. ha H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 % Koko suo 31 0,6 1,7 2,3 0,20 0,51 0, Yli l m 25 0,8 1,9 2,7 0,19 0,49 0, Yli 2 m ,17 0,43 0,60 85 Saravaltaisten turpeitten yleisimpinä lisätekijöinä tavataan puuainest a 18 % :sta ja kortetta 4 % :sta turpeista (taulukko 43). Yleisimpinä turve - tekijöinä esiintyvät rahka (S) 63 %, sara (C) 20 %, tupasvilla (Er) 6 %, puuaines (L) 6 % ja korte (Eq) 2 % (kuva 5).

18 Hohkanevan yleisimpänä pohjamaalajina esiintyy moreeni, sitä on 62 %, savea 29 % ja hietaa 9 %. Liejua on tavattu turpeen ja pohjamaan välist ä keskimäärin 48 % :sta tutkimuspisteistä. Liekoja on suon yli 2 m :n syvyisellä alueella 0-1 m :n syvyydessä 0,5 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,5 %. Turpeen tuhkapitoisuus pisteessä A 2000 on 1,0 % kuivapainosta (vaihtelu - väli 0,7-1,5), ph-arvo 3,3 (3,1-3,6), vesipitoisuus märkäpainost a 91,2 % (87,3-93,8) ja kuivatilavuuspaino 85 kg/m 3 (62-128). Kuivan turpeen keskimääräinen tehollinen lämpöarvo on 19,8 MJ/kg (18,3-21,5) j a turpeen, jonka kosteus on 50 %, 8,7 MJ/kg (taulukko 4).

19 -22 - Käyttökelpoisuu s Hohkaneva soveltuu pienimuotoiseen polttoturvetuotantoon. Käyttökelpoist a hyvälaatuista turvetta on suon yli 2 metrin syvyisellä alueella, lukuu n ottamatta suon itäistä landeketta, jossa turve on paikoitellen heikost i maatunutta. Suo on kokonaan ojitettu ja Vihteljärvi Sävi -maantie kulke e osittain suon halki. Polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta on noin 10 ha :n alueella 2,0 metri n paksuudelta 0,20 milj. suo-m 3. Turpeen kuiva-ainemäärä on 0,017 milj. t n ja kuivan turpeen energiasisältö 0,34 milj. GJ eli 0,09 milj. MWh. Mikäl i turpeen (käyttö)kosteus on 50 %, on turvemäärän energiasisältö 0,30 milj. GJ eli 0,08 milj. MWh. 3. Soutamatonkeidas (kl , x = 6847,6, y = 2424,8) sijaitsee noi n 12 km Kankaanpään keskustasta kaakkoon. Suon pinnan korkeus on m mpy, ja pinta viettää länteen jonne myös vedet laskevat. Suo rajoittu u pääosin loivapiirteiseen moreenimaastoon ja etelässä moreenipeitteisii n kalliomäkiin. Suolla on 73 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys o n 3,7/10 ha (kuva 6). Soutamatonkeitaan yleisimpinä suotyyppeinä ovat rämeet (45 %), joist a vallitsevimpina ovat rahkarämeet (23 %) ja keidasrämeet (13 %). Nevoja o n 28 %. Yleisimpiä nevatyyppejä ovat lyhytkortiset nevat (20 %) ja silmäkenevat (4 %). Korpityypeistä (27 %) yleisimpiä ovat nevakorvet (23 M. Tutkimuspistehavaintojen mukaan 70 % suoalasta on luonnontilaista. Puust o vaihtelee keskiosien avosuoalueilta suon laitaosien varttuneisiin kasvatusmetsiköihin. Se on mäntyvaltaista, pääosin harvaa ja keskitiheää. Suo n pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on 42 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Suo on vain reunaosiltaan ojitettu ja kuivatusmandollisuudet ova t kohtalaiset. Turpeen keskimaatuneisus on H 4,7. Heikosti maatuneen pintakerroksen maatuneisuus on H 3,5 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n H 5,9. Taulukossa 5 on esitetty Soutamatonkeitaan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Suurin turvepaksuus, 5,5 m, on tavat - tu pisteestä A 2100.

20 -23 - Taulukko 5. Soutamatonkeitaan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärä t syvyysalueittain. Alue Pinta- Keskisyvyys ( m ) Turvemäärä (milj.suo-m ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. ha H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 % Koko suo 200 1,1 1,3 2,4 2,30 2,54 4, Yli l m 154 1,4 1,5 2,9 2,22 2,30 4, Yli 2 m 119 1,7 1,7 3,4 2,06 1,95 4,01 83

21 Soutamatonkeitaassa ovat rahkavaltaiset turpeet vallitsevia. Niitä on 7 1 %. Saravaltaisia turpeita, joita löytyy on lähinnä suon eteläosan reuna - alueilta, on 29 %. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on 2 3 %. Tupasvillarahkaturpeita on 34 %. Saravaltaisten turpeitten yleisimpinä lisätekijöinä tavataan puuainesta 9 % :sta ja kortetta 8 % :sta turpeista (taulukko 43). Yleisimpinä turvetekijöinä esiintyvät rahka (S) 63 %, sar a (C) 20 %, tupasvilla (Er) 9 %, korte (Eq) 3 % ja varpuaines (N) 2 % (kuva 7). Soutamatonkeitaan yleisimpänä pohjamaalajina esiintyy savi, sitä on 67 % ja moreenia on 24 %. Liejua on tavattu turpeen ja pohjamaan välistä keski - määrin 32 % :sta tutkimuspisteistä. Liekoja on suon yli 2 m :n syvyisellä alueella 0-1 m :n syvyydessä 0,3 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,3 %. Turpeen tuhkapitoisuus pisteessä A on 0,9 % (vaihteluväli 0,8-1,1) kuivapainosta, ph-arvo 3,8 (3,1-4,3), vesipitoisuus märkäpainost a 92,4 % ja kuivatilavuuspaino 74 kg/ma (58-113). Kuivan turpeen keskimääräinen tehollinen lämpöarvo on 18,8 MJ/kg (17,7-21,8) ja turpeen, jonka kosteus on 50 %, 8,2 MJ/kg (taulukko 6). Turpeen keskimääräine n rikkipitoisuus on 0,06 % kuiva-aineesta.

22 Käyttökelpoisuu s Soutamatonkeitaan yhtenäisellä pohjoisosalla (55 ha) on suon pintaosass a ohuehko 0,5-1,0 metrin paksuinen kasvuturpeeksi soveltuva kerros. Alapuolisissa kerroksissa turve on maatuneisuudeltaan hyvin vaihtelevaa eik ä sovellu kuin korkeintaan kohtalaisesti polttoturpeeksi. Suon keskiosa t ovat saarekkeiden ja umpeenkasvualtaiden pirstomia eivätkä sovellu turve - tuotantoon. Suon eteläisen osan (25 ha) turpeet ovat maatuneisuudeltaa n hyvin vaihtelevia ja soveltuvat korkeintaan kohtalaisesti polttoturpeeksi. Suon ojitusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvät, samoin kuin tieyhteyde t suolle. Kasvuturpeeksi soveltuvaa turvetta on suon yli 2 metrin syvyisellä alueella 55 ha :n alalla keskimäärin 0,7 metrin paksuudelta 0,38 milj. suo-m3. Polttoturpeeksi vain kohtalaisesti soveltuvaa turvetta on 80 ha :n alall a 2,0 metrin paksuudelta 1,60 milj. suo -m.turpeen kuiva-ainemäärä on 0,1 4 milj. tn ja kuivan turpeen energiasisältö 2,68 milj. GJ eli 0,75 milj. MWh. Mikäli turpeen (käyttö)kosteus on 50 %, on turvemäärän energiasisält ö 2,34 milj. GJ eli 0,65 milj. MWh. 4. Rahkakeidas (kl , x = 6848,4, y = 2429,9) sijaitsee noin 17 k m Kankaanpään keskustasta kaakkoon. Suon pinnan korkeus on m mpy, ja pinta viettää länteen, jonne myös vedet laskevat. Suo rajoittuu moreenipeitteisiin kalliomäkiin. Suolla on 28 tutkimuspistettä ja tutkimus - pistetiheys on 6/10 ha (kuva 8).

23 -27 - Rahkakeitaan yleisimpinä suotyyppeinä ovat rämeet (90 %), joista vallitsevimpina ovat tupasvillarämeet (29 %), isovarpurämeet (17 %) ja varsinaiset sararämeet (16 %). Nevoja on 10 %, ja ne ovat lyhytkortisia nevoja. Tutkimuspistehavainnot osoittavat suon menettäneen luonnontilansa. Puust o on pääosin taimikkoasteella. Se on mäntyvaltaista, harvaa ja keskitiheää. Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on 35 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Turpeen keskimaatuneisuus on H 5,9. Heikosti maatuneen pintakerrokse n maatuneisuus on H 3,4 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n H 6,6. Taulukossa 7 on esitetty Rahkakeitaan pinta-alat, keskisyvyydet j a turvemäärät syvyysalueittain. Suurin turvepaksuus, 4,5 m, on tavatt u pisteestä A 600.

24 Taulukko 7. Rahkakeitaan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys - alueittai n Alue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. ha H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 % Koko suo 46 0,4 1,4 1,8 0,19 0,63 0, Yli l m 29 0,6 1,8 2,4 0,16 0,53 0, Yli 2 m 17 0,5 2,5 3,0 0,08 0,43 0,51 62 Rahkakeitaassa ovat rahkavaltaiset turpeet vallitsevia. Niitä on 67 %. Saravaltaisia turpeita, joita esiintyy pääosin suon pohjakerroksissa, on 3 3 %. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on 20 %. Tupasvillarahkaturpeita on 37 %. Saravaltaisten turpeitten yleisimpinä lisätekijöin ä tavataan puuainesta 12 % :sta ja kortetta 3 % :sta turpeista (taulukk o 43). Yleisimpinä turvetekijöinä esiintyvät rahka (S) 54 %, sara (C) 25 %, tupasvilla (Er) 15 %, puuaines (L) 3 % ja korte (Eq) 2 % (kuva 9).

25 -29 - Rahkakeitaassa pohjamaalajina on moreeni. Liejua on tavattu turpeen j a pohjamaan välistä keskimäärin 15 % :sta tutkimuspisteistä. Liekoja on suo n yli 2 m :n syvyisellä alueella 0-1 m :n syvyydessä 0,5 % ja 1-2 m : n syvyydessä 0,1 %. Käyttökelpoisuus Rahkakeidas soveltuu pienimuotoiseen polttoturvetuotantoon. Suon ojitus - mandollisuudet ovat melko hyvät, samoin tieyhteydet. Käyttökelpoist a hyvälaatuista turvetta on suon yli 2 metrin syvyisellä 17 ha :n alueell a 2,0 metrin paksuudelta 0,34 milj. suo-m Isokeidas (kl , x = 6848,1, y = 2429,4) sijaitsee noin 15 k m Kankaanpään keskustasta kaakkoon. Suon pinnan korkeus on m mpy, ja pinta viettää pohjoiseen ja etelään, jonne myös vedet laskevat. Su o rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon, moreenipeitteisiin kallio - mäkiin ja pohjoisessa karkean hiedan kerrostumiin. Suolla on 10 tutkimus - pistettä ja tutkimuspistetiheys on 0,9/10 ha (kuva 10). Isokeitaan yleisimpinä suotyyppeinä ovat rämeet (56 %), joista vallitsevimpina ovat isovarpurämeet. Nevoja on 44 %. Yleisimpiä nevatyyppejä ova t lyhytkortiset nevat. Tutkimuspistehavainnot osoittavat, että alle 10 % suoalasta on luonnontilaista. Vähäinen puusto on taimikkoa, mäntyvaltaist a ja harvaa. Puuttomat alueet ovat yleisiä. Turpeen keskimaatuneisuus on H 5,0. Heikosti maatuneen pintakerrokse n maatuneisuus on H 3,8 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n H 5,8. Taulukossa 8 on esitetty Isokeitaan pinta-alat, keskisyvyydet j a turvemäärät syvyysalueittain. Suurin turvepaksuus, 3,9 m, on tavatt u pisteistä P8 ja P9. Isokeitaassa ovat saravaltaiset turpeet vallitsevia. Niitä on 61 %. Rahkavaltaisia turpeita on 39 %, ja niitä esiintyy lähes koko suon alueell a ohuena n. 0,5 metrin pintakerroksena 39 %. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on 17 %. Tupasvillarahkaturpeita on 5 %. Saravaltaiste n turpeitten yleisimpinä lisätekijöinä tavataan kortetta 17 % :sta ja varpu - ainesta 7 % :sta turpeista (taulukko 43). Yleisimpinä turvetekijöinä esiintyvät sara (C) 48 %, rahka (S) 35 %, tupasvilla (Er) 9 %, varpuaines (N ) 3 % ja korte (Eq) 3 %.

26 Isokeitaan yleisimpänä pohjamaalajina esiintyy moreeni ; sitä on 80 % j a hiekkaa on 20 %. Liejua ei ole tavattu. Liekoja on suon yli 2 m :n syvyisellä alueella 0-1 m :n syvyydessä 0,1 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,1 %.

27 Taulukko 8. Isokeitaan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys - alueittain. I Alue 1 Pinta-I Keskisyvyys (m) I Turvemäärä(milj.suo-m 3 ) I 1 1 ala pinta I pohja I yht. I pinta I pohja I yht. I I 1 ha I H 1-4I H H H 1-4I H H Koko suot 107 I 0,5 I 0,8 I 1,3 I 0,56 I 0,83 1, I I Yli 1 m I 47 0,9 I 1,2 I 2,1 I 0,43 I 0,58 1,01 I 73 I 1 Yli 2 mi 21 1,3 I 1,7 1 3,0 I 0,27 I 0,35 0,62 I 45 I Käyttökelpoisuu s Isokeitaan eteläosa soveltuu pienimuotoiseen polttoturvetuotantoon. Polttoturpeeksi soveltuvan turpeen päällä on ohuehko, 0,5-1,0 metrin paksuinen heikosti maatunut, kohtalaisesti polttoturpeeksi soveltuva kerros, joka voidaan myös käyttää mandollisesti kasvuturpeena tai maanparannusai - neena. Alue on länsiosiltaan ojitettu ja myös itäosan ojitusmandollisuude t ovat hyvät. Alueen pohjoisosassa kulkee tie suon halki Pirttikylään. Kun turvemäärät on laskettu pelkästään polttoturvetta ajatellen, on yl i 2 metrin syvyisellä 15 ha :n alueella hyvin ja heikohkosti polttoturpeeks i soveltuvaa turvetta 2,5 metrin paksuudelta 0,38 milj. suo-m Haapaneva (kl , x = 6849,6, y = 2425,8) sijaitsee noin 12 k m Kankaanpään keskustasta kaakkoon. Suon pinnan korkeus on m mpy, ja pinta viettää itään jonne myös vedet laskevat. Suo rajoittuu länness ä moreenimaastoon ja idässä hieta-alueisiin. Suolla on 22 tutkimuspistett ä ja tutkimuspistetiheys on 7,3/10 ha (kuva 11). Haapanevan yleisimpinä suotyyppeinä ovat rämeet (42 %), joista vallitsevimpina ovat rahkarämeet (27 %) ja isovarpurämeet (6 %). Korpia on 40 %. Yleisimpiä korpityyppejä ovat ruoho- ja heinäkorvet (26 %) ja nevakorve t (10 %). Nevatyypeitä (8 %) yleisimpiä ovat rahkanevat ('5 %) ja lyhytkortiset nevat (3 %). Turvekankaita on 10 %. Tutkimuspistehavaintojen mukaa n 10 % suoalasta on luonnontilaista. Puusto on pääosin taimikko- ja kasvatusmetsikköasteella. Se on mäntyvaltaista, harvaa ja keskitiheää. Suo n pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on 35 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Suo on lähes kauttaaltaan ojitettu.

28 -32 - Turpeen keskimaatuneisuus on H 4,6. Heikosti maatuneen pintakerrokse n maatuneisuus on H 3,4 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n H 5,7. Taulukossa 9 on esitetty Haapanevan pinta-alat, keskisyvyydet j a turvemäärät syvyysalueittain. Suurin turvepaksuus, 3,4 m, on tavatt u pisteestä A Taulukko 9. Haapanevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys - alueittain. Alue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. ha H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 % Koko suo 30 0,7 0,8 1,5 0,21 0,23 0, Yli 1 m 18 1,1 0,9 2,0 0,20 0,16 0, Yli 2 m 8 1,7 1,2 2,9 0,14 0,09 0,23 52

29 Haapanevassa ovat rahkavaltaiset turpeet vallitsevia. Niitä on 62 %. Saravaltaisia turpeita on 38 %. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältävi ä turpeita on 37 %. Tupasvillarahkaturpeita on 28 %. Saravaltaisten turpeitten yleisimpinä lisätekijöinä tavataan puuainesta 19 % :sta ja kortetta 5 % :sta turpeista (taulukko 43). Yleisimpinä turvetekijöinä esiintyvät rahk a (S) 53 %, sara (C) 27 %, tupasvilla (Er) 10 %, puuaines (L) 5 % ja korte (Eq) 2 % (kuva 12). Haapanevassa yleisimpinä pohjamaalajeina esiintyvät hieta ja savi ; kumpaa - kin on 35 %. Moreenia on 18 % ja hiekkaa 12 %. Liejua ei ole tavattu. Liekoja on suon yli 2 m :n syvyisellä alueella 0-1 m :n syvyydessä 0,1 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,2 %.

30 -34 - Käyttökelpoisuu s Haapanevassa, joka soveltuu kasvu- tai kuiviketurpeen pientuotantoon, o n turvetta suon yli 2 metrin syvyisellä 8 ha :n alueella 1,5 metrin paksuudelta 0,12 milj. suo-m3. 7. Prunninneva (kl , x = 6850,8, y = 2427,2) sijaitsee noin 12 k m Kankaanpään keskustasta itään. Suon pinnan korkeus on m mpy, j a pinta viettää etelään, jonne myös vedet laskevat. Suo rajoittuu moreenipeitteisiin kalliomäkiin ja saarekkeisiin sekä ympäröiviin suoalueisiin, se sijaitsee noin 2 km Hämeenkankaan eteläpuolella. Suolla on 6 tutkimus - pistettä ja tutkimuspistetiheys on 0,5/10 ha (kuva 13). Prunninnevan yleisimpinä suotyyppeinä ovat rämeet (57 %), joista vallitsevimpina ovat isovarpurämeet (19 %), tupasvillarämeet (19 %) ja keidasrämeet (19 %). Nevoja on 43 %. Yleisimpiä nevatyyppejä ovat lyhytkortise t nevat. Puustoa on lähinnä suon reunoilla, missä se on pinotavara-asteella. Se on mäntyvaltaista ja korkeintaan keskitiheää. Puuttomat alueet ova t yleisiä. Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on 28 % ja mättäide n korkeus 2 dm. Suo on pääosin ojitettu, pohjoisia reuna-alueita lukuun - ottamatta.

31 Turpeen keskimaatuneisuus on H 5,3. Heikosti maatuneen pintakerrokse n maatuneisuus on H 3,5 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n H 6,3. Taulukossa 10 on esitetty Prunninnevan pinta-alat, keskisyvyydet j a turvemäärät syvyysalueittain. Suurin turvepaksuus, 3,9 m, on tavatt u pisteestä P3. Taulukko 10. Prunninnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys - alueittain. I Alue I Pinta-I Keskisyvyys (m) I Turvemäärä(milj.suo-m 3 ) I I I ala I pinta I pohja I yht. I pinta I pohja I yht. I I ha I H 1-4 H H H H H % I I Koko suol ,4 I 0,8 1 1,2 I 0,46 I 0,87 1 1, I Yli 1 m I 38 I 0,7 1,4 1 2,1 I 0,28 I 0,55 1 0, I I Yli 2 m I 18 I 0,9 2,0 I 2,9 I 0,17 I 0,36 I 0, I Prunninnevalla ovat saravaltaiset turpeet vallitsevia. Niitä on 69 %. Rahkavaltaisia turpeita on 31 %. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on 42 %. Tupasvillarahkaturpeita on 11 %. Saravaltaisten turpeitte n yleisimpinä lisätekijöinä tavataan varpuainesta 25 % :sta ja puuainesta 1 6 % :sta turpeista (taulukko 43). Yleisimpinä turvetekijöinä esiintyvät sara (C) 51 %, rahka (S) 25 %, tupasvilla (Er) 11 %, puuaines (L) 6 % j a varpuaines (N) 5 %. Prunninnevassa pohjamaalajina esiintyy vain hiekkaa. Liejua ei ole tavat - tu. Liekoja on suon yli 2 m :n syvyisellä alueella 0-1 m :n syvyydessä 1, 9 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,3 %. Käyttökelpoisuu s Prunninneva ei juuri sovellu mihinkään turvetuotantotapaan epäyhtenäise n muotonsa ja heikohkojen tieyhteyksiensä vuoksi. Polttoturpeeksi välttävästi tai kohtalaisesti soveltuvaa turvetta on suo n yli 2 metrin syvyisellä 18 ha :n alueella 2,0 metrin paksuudelta 0,36 milj. suo-m 3.

32 Sahapukkikeidas (kl , x = 6851,2, y = 2429,0) sijaitsee noi n 15 km Kankaanpään keskustasta itään. Suon pinnan korkeus on n m mpy, ja pinta viettää etelään, jonne myös vedet laskevat. Suo rajoittu u pohjoisessa Hämeenkankaaseen, muualla moreenipeitteisiin kalliomäkiin. Suolla on 6 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 0,8/10 ha (kuva 14). Sahapukkikeitaan yleisimpinä suotyyppeinä ovat nevat (82 %), joista vallitsevimpina ovat rahkanevat (41 %) ja varsinaiset saranevat (41 %). Rämeit ä on 18 %. Yleisimpiä rämetyyppejä ovat tupasvillarämeet (10 %) ja isovarpurämeet (5 %). Tutkimuspistehavaintojen mukaan 20 % suoalasta on luonnontilaista. Puusto on pääosin taimikkoa. Se on mäntyvaltaista ja keskitiheää. Puuttomat alueet ovat yleisiä. Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyy s on 55 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Suo on pääosin ojitettu.

33 Turpeen keskimaatuneisuus on H 6,0. Heikosti maatuneen pintakerrokse n maatuneisuus on H 3,4 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n H 6,7. Taulukossa 11 on esitetty Sahapukkikeitaan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Suurin turvepaksuus, 3,2 m, on tavat - tu pisteestä P2. Taulukko 11. Sahapukkikeitaan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. I Alue I Pinta-I Keskisyvyys (m) I Turvemäärä(milj. suo-m 3 ) I ala I pinta 1 pohja I yht. I pinta 1 pohja I yht. I I ha I H 1-4I H H H H H % I 1 Koko suot 71 I 0,3 1 1,0 I 1,3 I 0,20 I 0,72 I 0, I I Yli 1 m 1 38 I 0,4 I 1,5 1 1,9 I 0,14 1 0,57 I 0, I I Yli 2 mi 13 I 0,3 I 2,2 I 2,5 I 0,04I 0,28I 0,32 I 35 I Sahapukkikeitaassa ovat saravaltaiset turpeet vallitsevia. Niitä on 57 %. Rahkavaltaisia turpeita on 43 %. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältävi ä turpeita on 39 %. Tupasvillarahkaturpeita on 28 %. Saravaltaisten turpeit - ten yleisimpinä lisätekijöinä tavataan puuainesta 23 % :sta ja varpuainest a 13 % :sta turpeista (taulukko 43). Yleisimpinä turvetekijöinä esiintyvä t rahka (S) 52 %, sara (C) 30 %, tupasvi l l a (Er) 9 %, puuaines (L) 6 % j a varpuaines (N) 2 %. Sahapukkikeitaan pohjamaalajina esiintyy hiekka. Liejua ei ole tavattu. Liekoja on suon yli 2 m :n syvyisellä alueella 0-1 m :n syvyydessä 2,0 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,0 %. Käyttökelpoisuu s Sahapukkikeitaan länsiosa soveltuu pienimuotoiseen polttoturvetuotantoon. Suo on lähes kauttaaltaan ojitettu ja alueen länsiosassa' kulkee suon halk i tie. Polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta on 12 hain alueella keskimäärin 1, 8 metrin paksuudelta 0,22 milj. suo-m 3.

34 Mustakeidas (kl , x = 6851,8, y = 2427,5) sijaitsee noin 12 k m Kankaanpään keskustasta itään. Suon pinnan korkeus on m mpy, j a pinta viettää etelään, jonne myös vedet laskevat. Suo rajoittuu pohjoisosistaan Hämeenkankaaseen, muualta moreenipeitteisiin kalliomäkiin. Suoll a on 82 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 3,9/10 ha (kuva 15). Mustakeitaan yleisimpinä suotyyppeinä ovat rämeet (57 %), joista vallitsevimpina ovat rahkarämeet (28 %) ja isovarpurämeet (17 %). Nevoja on 36 %. Yleisimpiä nevatyyppejä ovat lyhytkortiset nevat (27 %) ja rahkaneva t (8 %). Turvekankaita ja muita on (7 %). Tutkimuspistehavaintojen mukaa n 11 % suoalasta on luonnontilaista. Puusto on pääosin taimikko- ja riukuasteella. Se on mäntyvaltaista ja enimmäkseen harvaa. Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on 37 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Suo on lähe s kauttaaltaan ojitettu. Turpeen keskimaatuneisuus on H 5,3. Heikosti maatuneen pintakerroksen maatuneisuus on H 2,9 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n H 6,3. Taulukossa 12 on esitetty Mustakeitaan pinta-alat, keskisyvyydet j a turvemäärät syvyysalueittain. Suurin turvepaksuus, 3,2 m, on tavatt u pisteestä B 800.

35 Taulukko 12. Mustakeitaan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys - alueittain. I Alue I Pinta-I Keskisyvyys (m) I Turvemäärä(milj. suo-m 3 ) I ala I pinta I pohja I yht. I pinta I pohja I yht. I I ha I H 1-4I H H1-10I H 1-41 H H % I 1 Koko suot 208 I 0,4 I 1,0 I 1,4 I 0,82 I 2,01 I 2, I I Yli 1 m I 129 I 0,5 I 1,4 I 1,9 I 0,66 I 1,80 I 2, I I Yli 2 mi 53 I 0,6 I 1,9 I 2,5 I 0,31 I 1,00 I 1,31 I 46 I Mustakeitaalla ovat rahkavaltaiset turpeet vallitsevia. Niitä on 68 %. Saravaltaisia turpeita on 32 %. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältävi ä turpeita on 31 %. Tupasvillarahkaturpeita on 18 %. Saravaltaisten turpeitten yleisimpinä lisätekijöinä tavataan puuainesta 9 % :sta ja järviruokoa 8 % :sta turpeista (taulukko 43). Yleisimpinä turvetekijöinä esiintyvät rahk a (S) 58 %, sara (C) 27 %, tupasvilla (Er) 6 %, puuaines (L) 4 % j a järviruoko (Pr) 3 % (kuvat 16 ja 17). Mustakeitaan yleisimpänä pohjamaalajina esiintyy hiekka, sitä on 92 %, hietaa 5 % ja moreenia 3 %. Liejua ei ole tavattu. Liekoja on suon yli 2 m :n syvyisellä alueella 0-1 m :n syvyydessä 1,6 % ja 1-2 m :n syvyydess ä 1,0 %. Käyttökelpoisuu s Mustakeidas soveltuu polttoturvetuotantoon. Suon epätasainen pohja estä ä yhtenäisten suurehkojen tuotantoalueiden muodostamisen. Suo on kauttaaltaan ojitettu ja heikosti maatunut pintakerros on vain n. 0,5 metri n paksuinen. Tieyhteydet alueelle ovat hyvät. Polttoturvetuotantoon soveltuvaa turvetta on lähinnä suon pohjois- ja itä - osissa n. 40 ha :n alueella keskimäärin 1,8 metrin paksuudelta 0,72 milj. suo-m 3.

36 Mansineva (kl , x = 6851,4, y = 2425,4) sijaitsee noin 10 k m Kankaanpään keskustasta itään. Suon pinnan korkeus on m mpy, j a pinta viettää etelään, jonne myös vedet laskevat. Suo rajoittuu pohjoisessa Hämeenkankaaseen, muualla moreenimaastoon. Suolla on 7 tutkimuspistett ä ja tutkimuspistetiheys on 0,9/10 ha (kuva 18). Mansinevan yleisimpinä suotyyppeinä ovat rämeet (83 %), joista vallitsevimpina ovat rahkarämeet (63 %) ja isovarpurämeet (17 %). Nevoja on 17 %. Yleisimpiä nevatyyppejä ovat lyhytkortiset nevat. Tutkimuspistehavaintoje n mukaan n. 35 % suoalasta on luonnontilaista.

37 Puusto on pääosin taimikkoasteella. Se on mäntyvaltaista ja keskitiheää. Puuttomia alueita esiintyy myös. Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on 56 % ja mättäiden korkeus on 3 dm. Suo on länsi- ja itäosiltaa n ojitettu. Turpeen keskimaatuneisuus on H 5,7. Heikosti maatuneen pintakerrokse n maatuneisuus on H 2,8 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n H 6,5. Taulukossa 13 on esitetty Mansinevan pinta-alat, keskisyvyydet j a turvemäärät syvyysalueittain. Suurin turvepaksuus, 4,0 m, on tavatt u pisteestä P5.

38 -43 - Taulukko 13. Mansinevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys - alueittain. Alue Pinta-I Keskisyvyys (m) Turvemäärä(milj.suo-m 3 ) I ala pinta I pohja I yht. I pinta I pohja 1 yht. I I I ha I H 1-4I H H H 1-4I H H % I Koko suot 74 0,3 I 1,2 1 1,5 1 0,23 1 0,89 1 1, I I Yli 1 m 37 I 0,4 I 1,9 I 2,3 I 0,16 I 0,71 1 0,87 I 78 Yli 2 mi 21 0,3 I 2,6 I 2,9 I 0,06 I 0,56 1 0,62 I 55 I Mansinevalla ovat saravaltaiset turpeet vallitsevia. Niitä on 61 %. Rahkavaltaisia turpeita, joita löytyy suon suon pintaosista 39 %. Puun j a varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on 42 %. Tupasvillarahkaturpeit a on 11 %. Saravaltaisten turpeitten yleisimpinä lisätekijöinä tavataa n varpuainesta 20 % :sta ja puuainesta 18 % :sta turpeista (taulukk o 43). Yleisimpinä turvetekijöinä esiintyvät sara (C) 43 %, rahka (S) 39 %, tupasvilla (Er) 7 %, varpuaines (N) 5 % ja puuaines (L) 4 %. Mansinevalla pohjamaalajina esiintyy hiekka. Liejua ei ole tavattu. Liekoja on suon yli 2 m :n syvyisellä alueella 0-1 m :n syvyydessä 4,5 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,9 %. Käyttökelpoisuu s Mansineva soveltuu pienimuotoiseen polttoturvetuotantoon. Suon tuotantoo n soveltuva läntinen osa on lähes kauttaaltaan ojitettu. Turvetuotantoa vo i haitata suon pohjan epätasaisuudet. Tieyhteydet alueelle ovat melko hyvät. Polttoturvetuotantoon soveltuvaa turvetta on noin 10 ha :n alueella 2,0 m : paksuudelta 0,20 milj.,suo-m 3. n 11. Leponeva (kl , x = 6852,3, y = 2422,8) sijaitsee noin 8 k m Kankaanpään keskustasta itään. Suon pinnan korkeus on m mpy, j a pinta viettää lounaaseen, jonne myös vedet laskevat. Suo rajoittuu Hämeen - kankaan hiekkamuodostumaan. Suolla on 34 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 5,2/10 ha (kuva 19).

39 -44 - Leponevan yleisimpinä suotyyppeinä ovat rämeet (94 %), joista vallitsevimpina ovat isovarpurämeet (37 %) ja rahkarämeet (31 %). Nevoja on 6 %. Yleisimpiä nevatyyppejä ovat rahkanevat. Tutkimuspistehavaintojen mukaa n 20 % suoalasta on luonnontilaista. Puusto on pääosin pinotavara-asteella. Se on mäntyvaltaista ja keskitiheää. Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on 37 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Suo on länsi- ja keski - osaltaan ojitettu. Turpeen keskimaatuneisuus on H 5,5. Heikosti maatuneen pintakerrokse n maatuneisuus on H 3,2 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n H 6,3. Taulukossa 14 on esitetty Leponevan pinta-alat, keskisyvyydet j a turvemäärät syvyysalueittain. Suurin turvepaksuus, 2,3 m, on tavatt u pisteestä A

40 Taulukko 14. Leponevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys - alueittain. Alue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. ha H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 % Koko suo 66 0,3 0,8 1,1 0,18 0,51 0, Yli 1 m 32 0,4 1,1 1,5 0,13 0,35 0, Yli 2 m 2 0,5 1,7 2,2 0,01 0,03 0,04 6 Leponevalla ovat rahkavaltaiset turpeet vallitsevia. Niitä on 66 %. Sara - valtaisia turpeita on 34 %. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on 65 %. Tupasvillarahkaturpeita ei esiinny. Saravaltaisissa turpeiss a yleisimpänä lisätekijänä tavataan puuainesta (taulukko 43). Yleisimpinä turvetekijöinä esiintyvät rahka (S) 46 %, sara (C) 35 %, puuaines (L) 7 %, varpuaines (N) 6 % ja tupasvilla (Er) 5 % (kuva 20).

41 Leponevalla pohjamaalajina esiintyy hiekka. Liejua ei ole tavattu. Liekoj a on suon yli 2 m :n syvyisellä alueella 0-1 m :n syvyydessä 2,7 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,7 %. Turpeen tuhkapitoisuus pisteessä A 600 on 1,8 % kuivapainosta, ph-arvo 3 3,5, vesipitoisuus märkäpainosta 86,6 % ja kuivatilavuuspaino 131 kg/m. Kuivan turpeen keskimääräinen tehollinen lämpöarvo on 24,4 MJ/kg j a kostean (50 % :n kosteus) 11,0 MJ/kg (taulukko 15). Käyttökelpoisuu s Leponeva ei sovellu mataluutensa ja pohjansa epätasaisuuden johdosta turvetuotantoon. Lisäksi suon pintaosassa on kohtalaisen runsaasti liekopuita. 12. Kulhuankeidas (kl , , x = 6853,1, y = 2421,2) sijaitse e noin 5 km Kankaanpään keskustasta itään. Suon pinnan korkeus on m mpy, ja pinta viettää etelään, jonne myös vedet laskevat. Suo rajoittu u Hämeenkankaaseen. Suolla on 40 tutkimuspistettä ja 27 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 4,1/10 ha (kuva 21). Kulhuankeitaan yleisimpinä suotyyppeinä ovat rämeet (75 %), joista vallitsevimpina ovat isovarpuräme (26 %) ja tupasvillaräme (25 %). Korpia on 5 %. Yleisimpiä korpityyppejä ovat ruoho- ja heinäkorvet (3 %) ja varsinaiset korvet (2 %). Nevatyypeistä (2 %) yleisimpiä ovat rahkanevat. Turvekankaita ja peltoja on 18 %. Tutkimuspistehavaintojen mukaan 25 % suoalasta on luonnontilaista. Puusto on pääosin taimikko- ja pinotavaraasteella. Se on mäntyvaltaista ja keskitiheää. Suon pinnan keskimääräine n rahkamättäisyys on 34 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Suo on keski- ja länsiosistaan ojitettu.

42 Turpeen keskimaatuneisuus on H 5,4. Heikosti maatuneen pintakerrokse n maatuneisuus on H 3,3 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n H 6,5. Taulukossa 16 on esitetty Kulhuankeitaan pinta-alat, keskisyvyyde t ja turvemäärät syvyysalueittain. Suurin turvepaksuus, 3,0 m, on tavattu pisteestä A 200. Taulukko 16. Kulhuankeitaan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Alue Pinta- Keskisyvyys(m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. ha H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 % Koko suo 97 0,3 0,7 1,0 0,32 0,64 0, Yli 1 m 32 0,7 1,0 1,7 0,21 0,34 0, Yli 2 m 8 1,1 1,4 2,5 0,08 0,12 0,20 21

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN LASSE SVAHNBÄCK JA KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires in the western part

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S ESPOO 1985 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 234. Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnbäck PARKANON SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 234. Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnbäck PARKANON SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 GELGIA TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPRTTI 234 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnbäck PARKA SUT JA TURVEVARJE KÄYTTÖKELPISUUS SA 1 Abstract : Inventory of Mires and Peat Resources. Parkano, Western

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

Markku Mäkilä ja Ale Grundström MIEHIKKÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Abstract : The peat resources of Miehikkälä an d their usefulness

Markku Mäkilä ja Ale Grundström MIEHIKKÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Abstract : The peat resources of Miehikkälä an d their usefulness GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 125 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MIEHIKKÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Miehikkälä an d their usefulness

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160. Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160. Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 8. Tapio Toivonen VALKEALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 8. Tapio Toivonen VALKEALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 8 Tapio Toivonen VALKEALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 Pauli Hänninen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI Kuopio 1988 Hänninen, Pauli1988. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO. Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO. Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3 Kuopio 1988 Leino.Jukka1988. Pieksämäen mlk :ssa tutkitut suot, osa 3.

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

KUORTANEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 242 TAPIO TOIVONEN.

KUORTANEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 242 TAPIO TOIVONEN. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 242 TAPIO TOIVONEN KUORTANEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract: The peat resources of Kuortane and their potential use Espoo 1990 Toivonen,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 208 MAAPERÄOSASTO TAPIO TOIVONEN NÄRPIÖN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 208 MAAPERÄOSASTO TAPIO TOIVONEN NÄRPIÖN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 208 MAAPERÄOSASTO TAPIO TOIVONEN NÄRPIÖN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Torvtillgångarna i Närpes och deras användbarhet Abstract : The peat resources of

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0. Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0. Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0 Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1983 Tekijän osoite : Helmer Tuittila Geologinen tutkimuslaito

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 224. Jukka Leino. JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto

TURVERAPORTTI 224. Jukka Leino. JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 224 Turvetutkimus Jukka Leino JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto Kuopio 1989 Leino.Jukka1988. Jäppilässä tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

MÄNTYHARJUN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

MÄNTYHARJUN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 199 MAAPERÄOSAST O TAPIO TOIVONE N MÄNTYHARJUN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Mäntyharju and their potential us e Geological

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

ÄHTÄRIN.TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

ÄHTÄRIN.TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 GELGA TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 247 Tapio Toivonen ÄHTÄR.TURVEVARAT JA DE KÄYTTÖKELPSUUS sa 2 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 2 Espoo 1991 Toivonen,Tapio,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235. Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235. Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235 Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Nilsiä Kuopio 1989 Luukkanen,Ari1989.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 254 Markku Mäkilä ja Ale Grundström TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Tuulos and their usefulness Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 245 Tapio Toivonen TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Töysä and their potential use Espoo 1991 3 SISÄLTÖ

Lisätiedot

KARKKILAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

KARKKILAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 270 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen KARKKILAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the potential use of the peat reserves in

Lisätiedot

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary :

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 236 Turvetutkimus Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary : The peat resources and their potential use in Kihniö,

Lisätiedot

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

Erkki Raikamo SYSMÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä

Erkki Raikamo SYSMÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Erkki Raikamo SYSMÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT 3 2.1 Maastotutkimukset

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1. Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1. Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1 Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m SAVITAIPALEEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1983 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO

Lisätiedot

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 274 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the usefulness of the peat resources

Lisätiedot

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 221 RIITTA KORHONEN. Abstract : The mires and their peat resources in

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 221 RIITTA KORHONEN. Abstract : The mires and their peat resources in GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 221 MAAPERÄOSASTO RIITTA KORHONEN KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I Abstract : The mires and their peat resources in Keuruu ESPOO 1988 Korhonen,

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 9 Jukka Häikiö ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Kuopio 1984 - 2 - SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Erkki Raikamo KOSKEN (HL) TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä

Erkki Raikamo KOSKEN (HL) TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä P136/80/7 Erkki Raikamo KOSKEN (HL) TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

TURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 223 Turvetutkimus Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of seven peat deposits in

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T

PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 0 Jukka Häiki ö PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA 1 Kuopio 1986 Häikiö, Jukka 1986. Pulkkilassa tutkitut suot ja niiden - turvevarat, osa I.

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/13 3

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/13 3 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/13 3 Kimmo Virtanen PIHTIPUTAAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S II OSA Osaraportti Pihtiputaan soiden kokonaisselvityksestä Kuopio 1983

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

Jouko Kokko P 13.4 /83/135 YLIHARMAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T LOPPURAPORTTI YLIHARMAN TURVEVAROJEN KOKONAISINVENTOINNISTA

Jouko Kokko P 13.4 /83/135 YLIHARMAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T LOPPURAPORTTI YLIHARMAN TURVEVAROJEN KOKONAISINVENTOINNISTA Jouko Kokko P 13.4 /83/135 YLIHARMAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T LOPPURAPORTTI YLIHARMAN TURVEVAROJEN KOKONAISINVENTOINNISTA Kuopio 1983 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 4 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 446

Turvetutkimusraportti 446 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O VUOLIJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O VUOLIJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 7 HÄIKIÖ, Jukka ja PORKKA, Heimo VUOLIJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa I Kuopio 987 Häikiö, Jukkaja Porkka,Heimo987. Vuolijoella tutkitu

Lisätiedot

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Erkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

Erkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä 4 Erkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8. Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä

Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8. Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8 Tapio Toivonen PIHTIPUTAAN TURtIEVARAT Kp;YTTÖKELPO ISUUS JA NIIDE N Osaraportti Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 249 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Mäntsälä and their potential use. Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 2 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V Kuopio 1986 Hänninen,Pauli1986. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niide n turvevarat, osa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7 Matti Maunu RANUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I Rovaniemi 1985 SISÄLLYSLUETTEL O JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 298 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Summary : The mires and peat resources in Lappi, southwestern Finland Espoo

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9 Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a SOTKAMON KUNNASSA INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/11 6 Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1982 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Pyhtää and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Pyhtää and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 4 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a PYHTÄÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Pyhtää and their potential use.

Lisätiedot

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 1001 Mustakeidas, Honkajoki/Kankaanpää, Satakunta

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 1001 Mustakeidas, Honkajoki/Kankaanpää, Satakunta Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 1001 Mustakeidas, Honkajoki/Kankaanpää, Satakunta Sijainti Mustakeitaan suoalue sijaitsee Honkajoen kunnan ja Kankaanpään

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa IV Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7

Lisätiedot

P /3. 4// g 3/i2 g. Erkki Raikamo ja Pertti Sil6 n. Karijoen suot ja turvevarojen käyttömandollisuude t

P /3. 4// g 3/i2 g. Erkki Raikamo ja Pertti Sil6 n. Karijoen suot ja turvevarojen käyttömandollisuude t Erkki Raikamo ja Pertti Sil6 n P /3. 4// g 3/i2 g Karijoen suot ja turvevarojen käyttömandollisuude t Loppuraportti Karijoen turvevarojen kokonaisinventoinnist a Kuopio 1983 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO

Lisätiedot

ALAVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract: The mires and peat reserves in the municipality of Alavieska, Western Finland

ALAVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract: The mires and peat reserves in the municipality of Alavieska, Western Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 345 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 345 ALAVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves in

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 7 J. Häikiö, H. Pajunen ja K. Virtanen MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Kuopio 1983 Tekijöiden osoite : Geologinen tutkimuslaito

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 449

Turvetutkimusraportti 449 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 240 Pauli Hänninen ja Arto Hyvärinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa Vili Kuopio 1990 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1990

Lisätiedot