Erkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

Transkriptio

1 4 Erkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980

2 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT Maastotutkimukset Näytteiden käsittely Kartat ja profiilit 4 3. SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMAT Orimattilan kunnan suot Pinta-ala- ja tutkimustarkkuus - tiedot sekä soiden laskusuhteet 9 3,1.2 Suotyypit ja ojitustilanne Turvelajit, turpeen maatuneisuu s ja pohjamaalajit Turvekerrostumat ja liekoisuus Artjärven kunnan suot Suokohtainen tarkastelu Orimattilassa Suokohtainen tarkastelu Artjärvellä SOIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET Soveltuvuus kasvuturpeeksi Polttoturve Edellytykset Polttoturpeeksi soveltuvat suot YHTEENVETO 6 9 KIRJALLISUUTTA 7 0 Tekijän osoite : Erkki Raikamo Geologinen tutkimuslaito s Espoo 15

3 JOHDANTO Orimattilan ja Artjärven kuntien alueella olevia soit a tutkittiin geologisen tutkimuslaitoksen toimesta kesäll ä Aikaisemmin on tutkittu v kolme suota. Alueen turvetutkimukset liittyivät osana Päijät-Hämee n seutukaavaliiton alueella suoritettavaan turvevaroje n kokonaisinventointiin, mikä tehtiin kauppa- ja teollisuus - ministeriön myöntämän määrärahan turvin. Turveinventointien tarkoituksena on palvella lähinn ä turpeen teollista hyväksikäyttöä. Erityisesti on tarka s - teltu soiden soveltuvuutta polttoturvetuotantoon. Tämän lisäksi selviävät kuitenkin myös turpeen ja soiden muu t käyttömuodot, kuten kasvuturve sekä soiden soveltuvuu s suojelutarkoituksiin. Päijät-Hämeen alueelta on aikaisemmin - v tehty alustava turvevaroja selvittelevä tutkimus (Päijät - Hämeen turvevarat ja niiden käyttöä koskeva yleisselvitys. P-H :n seutukaavaliitto julkaisu 4/72. Kyseinen selvity s perustuu pääpiirteissään vuoteen 1972 mennessä tutkittu i- hin soihin, joita on kaikkiaan 108 kpl eli 1/3 kaikist a Päijät-Hämeen peruskartoissa esiintyvistä yli 10 ha : n suuruisista soista (yhteensä 329 kpl). Tässä kokonaisselvityksessä on inventoitu kaikki ne suot, jotka ovat peruskartan (1 : ) suokuvioitukse n mukaan vähintään 15 ha :n suuruisia.

4 S OISTUNEISUUS JA TURVEKERRc TUMA T 3.1 Orimattilan kunnan suo t Orimattilan kunnan alueella suoritetussa turvevaroje n kokonaisinventoinnissa on tutkittu kaikki yli 15 ha :n suuruiset suot, jotka on peruskartalla varustettu suokuvioilla sekä joitakin pienempiäkin. Täten tutkittuja soita o n kunnan alueella yhteensä 25 kpl, joista kaksi (suot n :o t 4 ja 14) eivät ole ns. geologisia soita (turvepaksuus o n vähemmän kuin 0,3 m). Orimattilan 23.n suon pinta-alan mukainen luokittelu on seuraava : yli ha 2 kp l ha 2 kp l ha 3 kp l ha 2 kp l ha 9 kp l alle - 15 ha 5 kp l Tutkittujen soiden sijoittuminen on esitetty kuvassa Salusjärvensuo 2. Pöyryssu o 3. Pyöräsuo 4. Järvisuo 5. Torniosu o 6. Majasuo 7. Kurkisuo 8. Kivijärvensuo 9. Soidinsu o 10. Sakarasu o 11. Polvensu o 12. Turvesuo 13. Pihjalasu o osensuo 15. Salolansuo 16. Mieliäissuo 17. Kaidassuo 18. Kairessuo 19. Pottisuo 20. Pyöräsuo 21. Jursalansuo 22. Pöynyssuo 23. Ruotsinsu o 24. Tåkeasu ö 25. Mutkasu o 1. Valkeasuo 2. Kaakonsuo 3. Laavionsuo

5 - 8 - Kuva 2. Orimattilassa ja Artjärvellä tutkitut suot

6 Pinta-ala ja tutkimustarkkuustiedot sek ä soiden laskusuhtee t Orimattilassa tutkittujen soiden yhteispinta-ala on 906 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 719 ha eli 79 % ja yl i kanden metrin 567 ha eli 63 %. Yhteispinta-alasta noi n 55 ha sijoittuu Myrskylän kunnan alueelle, sillä Pöyryssu o (n :o 2) sijaitsee ko. kuntien rajalla. Linjaverkostimenetelmällä tutkittuja soita on 6 kpl ja loput on tutkittu hajapistemenetelmällä. Tutkimuslinjaa on kaikkiaan m ja tutkimuspisteitä 292 kpl, joista 238 o n yli 1 m :n ja 199 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetihey s on 3,2/10 ha. Orimattilan suot sijoittuvat korkeustasojen m mp y (metriä merenpinnan yläpuolella) väliin. Suot kuuluvat pää - asiassa Porvoonjoen ja Pernajanjoen vesistöjen alueisiin Suotyypit ja ojitustilann e Orimattilan suot kuuluvat suoyhdistymätyyppiin "Rannikko - Suomen kermikeitaat" ja edelleen osa-alueeseen " Etelä-Suome n tasangon kermikeitaat" (Eurola 1962). Näillä on seuraavi a tunnusomaisia piirteitä : suo on muodoltaan kilpimäinen, jol - loin keskusta kohoaa loivasti reunoja korkeammalle. Suo n erottaa ympäristön mineraalimaista kapea osa, ns. laide, joka vaatii kivennäispitoisia vesiä. Yllä kuvatun tapainen suon muoto ja laideosa on nähtävissä mm. Mieliäissuon profiileis - sa (kuva 16). Parhaiten kehittyneitä keidassuotyyppejä tav a - taan Pöyryssuon (n :o 2) ja Mieliäissuon (n :o 16) luonnontilaisilla osilla. Erityyppiset rämeet ovat selvästi yleisimpinä suotyyppeinä. Soiden keskialueilla ne ovat yleensä karuja (pääasiassa rahka-, keidas- ja isovarpuista rämettä) ja muuttuvat asteittain suo n reunoille päin siirryttäessä ravinnerikkaammiksi (korpi- j a sararäme). Reuna-alueilla vallitsevat yleisesti korvet

7 (varsinainen sekä ruoho- ja heinäkorpil. Avosuotyyppej ä esiintyy vähän luonnontilaisina. Merkittävimmät ovat Pöyry s - suon, Lakeasuon ja Mieliäissuon keskialueilla. Valtaosa Orimattilan soista on osittain tai kokonaan ojitettu. Ojitetuilla suoalueilla on nähtävissä usein eri-ikäi s - tä ojitustaj vanhaa ojitusta, jota on paikoin perattu j a syvennetty tai vanhojen ojien väleihin on useasti kaivett u tiheämpi ojaverkosto. Näin ollen lähes kaikki suotyypit ova t joko ojikko- tai muuttuma-asteella Turvelajit, turpeen maatuneisuus ja pohjamaalaji..t Turvelajisuhteiltaan Orimattilan soilla vallitsevat rahka - valtaiset turpeet, noin 61 % :lla. Saravaltaisten turpeide n osuus on 38 % ja ruskosammalvaltaisten 1 %. Rahkavaltaisiss a turpeissa tavataan lisätekijöinä runsaimmin tupasvilla a (38 %), sekä saravaltaisissa puunjäännöksiä (13 %) ja kortetta (6 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonai s - osuus on 16 % (vrt. taulukko 6, liitteessä 2). Orimattilan soiden turvekerroston keskimääräinen maatunei-, suur (H1-10) on 5,6, josta heikosti maatuneen (H 1_4 ) osan on 3,3 ja paremmin maatuneen (H5_10I 6,6. Topografisesti suot sijaitsevat yleisimmin tasaisella savi - kolla tai kallioperän painanteissa. Soiden pohjamaalajein a on yleisimmin savi tai siitti. Allasmaisten soiden pohjalla, saven päällä on toisinaan liejukerros osoittamassa suo n syntyneen vesistön umpeenkasvun seurauksena. Osa Orimattila n soista on syntynyt mineraalimaan soistumisena, usein metsä - palojen seurauksena. Metsäpaloja on saattanut suon kehity k- sen aikana olla useitakin. Näistä muistoina on nykyisi n nähtävissä turvekerrostumissa olevat hiilikerrokset. Moni l - la pienialaisilla soilla ovat niiden kehityksen ajan vallin - neet erilaiset puita kasvavat suotyypit, niistä osoituksena on edellä mainittu puunjäännöksiä sisältävien turpeide n melko suuri kokonaisosuus ja kohtalaisen runsas liekoisuus.

8 Turvekerrsotumat ja liekoisuu s Orimattilan soiden turvekerrostumien keskipaksuus on 3, 3 metriä. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,0 m j a paremmin maatuneen 2,3 m. Yli yhden metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 3,6 m ja yli 2 m :n 3,9 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 7,6 m. Tutkituissa noissa on turvetta yhteensä noin 30 milj. m3, josta heikosti maatunutta on noin 32 % (9,5 milj. m3 ) ja pa - remmin maatunutta 68 % (20,5 milj. m3 ). Koko turvemääräst ä on yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 85 % (26 milj. m 3 ) ja yli kanden metrin 74 % (22 milj. m3 ). Soissa esiintyy liekoja 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähä n (1,6 %) ja 1-2 metrin syvyysvyöhykkeessä taas erittäin vähä n (0,5 %). Kyseiset prosenttiluvut tarkoittavat lahoamattoma n puuaineksen osuutta a.o. syvyysvyöhykkeen sisältämästä turve - määrästä. Niinpä Orimattilan soiden pintaosassa on puut a yhteensä m 3 ja pohjaosassa m Artjärven kunnan suo t Artjärvellä tutkittiin kolme yli 15 hain suuruista suota. Ne ovat kooltaan 15, 70 ja 72 ha. Tutkittujen soiden sijaint i on esitetty kuvassa 2 (sivu 8). Tutkittujen soiden yhteispinta-ala on 157 ha, josta 130 h a eli 83 % on yli 1 m :n syvyistä ja 105 ha eli 67 % on yl i 2 m :n syvyistä aluetta. Yhteispinta-alasta noin 45 ha sijoittuu Lapinjärven kunnan puolelle, sillä Valkeasuo s i - jaitsee ko. kuntien rajalla. Linjaverkostomenetelmällä tutkittiin yksi suo ja muut suo t tutkittiin hajapistemenetelmällä. Tutkimuslinjaa on rn ja tutkimuspisteitä 19 kpl, joista 16 on yli 2 m :n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,2/10 ha.

9 Artjärven suot sijaitsevat korkeustasojen m mpy vä - lillä. Suot kuuluvat Pernajanjoen vesistön alueeseen. Artjärven suot kuuluvat suoyhdistymätyyppiin "Rannikko - Suomen kermikeitaat" kuten Orimattilankin (ks, s. 9). Suo - tyypeistä selvästi yleisimpänä ovat erityyppiset rämeet. Ne ovat soiden keskialueilla yleensä harjuja ja muuttuva t hieman ravinnerikkaammiksi reunoille päin siirryttäessä. Avoimia rahkanevoja tavataan Laavionsuon keskialueella. Kaikki kolme suota ovat ojitettuja ; Laavionsuon harvaan j a Kaakonsuo sekä Valkeasuo melko tiheään. Molemmista jälkim - mäisistä on nostettu runsaasti pehkuturvetta. Turvelajisuhteiltaan Artjärven soilla vallitsevat rahkaval - taiset turpeet 69 % :lla. Saravaltaisia on noin 31 %. Rahka - valtaisissa turpeissa tavataan lisätekijöinä runsaimmin tu - pasvillaa (34 %), varpuja (5 %) ja suoleväkköä (4 %) sek ä saravaltaisissa kortetta ja järviruokoa. Puunjäännöksi ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 5 % (vrt, taulukko 6 liitteessä 2). Artjärven soiden turvekerroston keskimääräinen maatuneisuu s on 4,9, josta heikosti maatuneen (H 1_4 ) osan on 3,5 ja parem - min maatuneen (H5-10) 6,0. Suot sijaitsevat topografisesti tasaisella savipohjall a moreeni- ja harjupainanteissa. Artjärven soiden turvekerrostumien keskipaksuus on 3,5 metriä, josta heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,1 m j a paremmin maatuneen 2,4 m. Soissa on turvetta yhteensä 5,5 milj. m3, josta heikosti ma a- tunutta on 32 % (1,8 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 68 % (3,7 milj. m3 ). Koko turvemäärästä on yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 82 % (4,5 milj. m3 ) ja yli kande n metrin noin 68 % (3,8 milj. m3 ).

10 Soissa esiintyy liekoja molemmissa syvyysvyöhykkeissä erit - täin vähän (0,7 ja 0,6 %). Kyseiset prosenttiluvut tarkoit - tavat lahoamattoman puuaineksen osuutta a.o. syvyysvyöhyk - keet turvemäärästä. Niinpä Artjärven soiden pintaosassa o n puuta yhteensä m 3 ja pohjaosassa noin m Suokohtainen tarkastelu Orimattilass a Seuraavassa tarkastellaan jokaista suota erikseen. Turve - teollisuuden kannalta merkittävimmistä soista on ohess a suokartta sekä muutamista linjaverkostomenetelmällä tutki - tuista maatuneisuus- ja turvelajiprofiilit. Käytetty suonu - merointi noudattelee aikaisemmassa Päijät-Hämeen turve - varoja käsitelleessä selvityksessä (P-H :n seutukaavaliitto, julkaisu 4/72) käytettyä numerointia. Suokohtaista informaatiota, jota ei ole yksityiskohtai - sesti tekstissä esitetty, on lisää taulukossa 5 (mm. keskisyvyys- ja kuutiomäärätietoja) ja taulukossa 6 (liitteet 1 ja 2). Viime mainitussa on esiteltynä turve - lajien suhteellinen (= prosenttinen) jakautuminen er i lisätekijöiden osalta suokohtaisesti esitettynä. Suokohtaisten selvitysten lopussa on arvio suon käyttö - kelpoisuudesta. Niiden soiden käyttökelpoisuutta, joide n turve on ilmoitettu soveltuvan polttoturpeeksi, on tarkasteltu erikseen kenttä- ja laboratorioanalyysien perus - teella kappaleessa : "Polttoturpeeksi soveltuvat suot". 1. Salusjärvensuo (x = 67422, y = 5815) sijaitsee noi n 14 km Orimattilan kirkolta länsilounaaseen. Topografisest i suo sijaitsee moreenimäkien välisessä painanteessa rajoit - tuen etelässä Salusjärveen Suon pinnan korkeus on noi n 86 m mpy. Salusjärvensuon pinta-ala on 16 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimus - pisteitä on 6 kpl, joista 3 kpl on yli 2 metrin syvyisiä.

11 Suo kallistuu kaakkoon. Vedet laskevat suoraan Salusjärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat järven ranta-alueella luhta - neva, muualla pääasiassa isovarpuinen räme. Suo on kauttaaltaan ojitettu, joten suotyypit ovat ojikkoasteella. Salusjärvensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,6 m ja paremmi n maatuneen osuus 1,2 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,2 m ja yli 2 metrin 2,6 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,0 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea, jonka päällä on paksuhko liejukerros.

12 Salusjärvensuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 65 %. Saravaltaisia on 35 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahka - valtaisissa runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisissa kortetta ja järviruokoa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 11 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuu s on 5,0, josta heikosti maatuneen osan 3,6 ja paremmin maatuneen osan 5,7. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (0,1 %I. Salusjärvensuossa on turvetta 0,280 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 33 % (0,093 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 67 % (0,187 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 93 % (0,260 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 86 % (0,240 milj. m3 ). Salusjärvensuon turpeesta osa soveltuu polttoturpeeksi. 2. Pöyryssuo (x = 67348, y = 4367) sijaitsee noin 12 km Ori - mattilan kirkolta kaakkoon, Orimattilan ja Myrskylän rajalla. Topografisesti suo sijaitsee moreenimäkien ja harjun välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 61 m mpy. Pöyryssuon pinta-ala on 92 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 85 ha ja yli 2 m :n 80 ha. Tutkimuslinja a on m ja tutkimuspisteitä 30 kpl, joista 24 kpl on yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,3/10 ha (kuva4). Suo kallistuu loivasti sekä koillisen että kaakon suuntaan. Vedet laskevat Kenkijärvenojaan. Vallitsevana suotyyppinä o n keidasräme. Suolla on laajahkoja palaturpeennostoalueita. Osa suotyypeistä ovat harvahkon ojituksen seurauksena oji k - koasteella. Valtaosa suosta on luonnonilaista. Pöyryssuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,5 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,7 m ja paremmin maatu - neen osuus 1,8 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 3,7 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 5,5 m.

13 Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea (kuva 5). Pöyryssuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 60 saraval - taisia on 39 % ja ruskosammalvaltaisia 1 Turpeen lisä - tekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvilla a ja varpuja ja saravaltaisissa kortetta. Puunjäännöksi ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 12 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, josta heikosti maatuneen osa n 3,5 ja paremmin maatuneen osan 6,3.

14 Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän. Pöyryssuossa on turvetta 3,262 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 49 % (1,613 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 51 % (1,649 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 91 % (2,975 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 90 % (2,960 milj. m3 ). Pöyryssuo on varattu Päijät-Hämeen seutukaavassa suojelualueeksi. 3. Pyöräsuo (x = 67358, y = sijaitsee noin 10 km Ori - mattilan kirkolta kaakkoon. Topografisesti suo sijaitse e harjun reuna-alueen painanteessa. Suon pinnan korkeus on n. 61 m mpy. Pyöräsuon pinta-ala on 11 ha, josta yli yhden metrin syvyi s - tä aluetta on 8 ha ja yli 2 m :n 3 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 3 kpl, joista 1 on yli 2 metrin syvyinen. Tutkimuspist e - tiheys on 2,7/10 ha. Suo kallistuu lounaan- lännen suuntaan. Vedet laskevat Ha u - tamyllynoj aan. Vallitsevina, suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja korpi - räme. Suotyypit ovat muuttuma-asteella. Pohjoisosissa o n pienialaisia pehkunnostohautoja. Pyöräsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,4 m, joka o n kokonaan paremmin maatunutta. Yli metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 1,7 m ja yli 2 metrin 2,1 m. Suon pohjama a - laji on pääasiassa silttiä. Pyöräsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 51 % ja sara - valtaisia on 49 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkava l- taisissa runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisissa puun - jäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonai s - osuus on 25 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,4.

15 Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisest i (2,4 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,2 %). Pyöräsuossa on turvetta 0,158 milj. m3, joka on kokonaa n paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metrin sy - vyisellä suon osalla on 86 % (0,136 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 40 % (0,063 milj. m3 ). Pyöräsuo soveltuu parhaiten metsätalousmaaksi. 4. Järvisuo (x = 67369, y = 4359) sijaitsee noin 9 km Orimattilan kirkolta kaakkoon. Suon pinnan korkeus on noi n 58 m mpy. Suo kallistuu lounaaseen. Vedet laskevat Hautamyllynojaan. Suo on kuivatettu järvi, jossa pintakasvillisuuden alla o n noin 1-2 metrin paksuinen liejukerros. Järvisuo soveltu u parhaiten joko maa- tai metsätalousmaaksi. 5. Torniosuo (x = 67368, y = 4317) sijaitsee noin 6 k m Orimattilan kirkolta etelään. Topografisesti suo sijaitse e kallioiden ja harjun välisessä painanteessa. Suon pinna n korkeus on noin 68 m mpy. Torniosuon pinta-ala on 17 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimuspi s - teitä on 4 kpl, joista 3 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,4/10 ha (kuva 6). Suo kallistuu etelän ja lännen suuntaan. Vedet laskevat Ko - larinlähteenojaan. Vallitsevana suotyyppinä on isovarpuinen räme, joka on pää - asiassa ojikkoasteella. Torniosuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,7 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m ja paremmin maatu - neen osuus 2,6 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyys

16 on 2,9 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,2 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea, paikoin hiekkaa. Torniosuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 60 Saraval - taisia on 40 Turpeeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisissa kortetta j a puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 23 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus o n 7,1, josta heikosti maatuneen osan 2,0 ja paremmin maatunee n osan 7,3. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähän (1,2 %) j a 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,6 %).

17 Torniosuossa on turvetta 0,455 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 4 % (0,017 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 96 % (0,438 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 89 % (0,405 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 64 % (0,290 milj. m3 ). Torniosuon turve soveltuu polttoturpeeksi. 6. Majasuo (x = 67396, y = 4393) sijaitsee noin 10 km Ori - mattilan kirkolta kaakkoon. Topografisesti suo sijaitse e moreenipeitteisten kalliomäkien painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 73 m mpy. Majasuon pinta-ala on 20 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 5 kpl, joista 4 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,5/10 ha (kuva 71. Suo kallistuu sekä pohjoisen että etelän suuntiin. Vede t laskevat Kenkäjärvenojaan ja Syönnösojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa korpiräme j a keski- eteläosassa keidasräme. Suotyypit ovat muuttuma-asteella. Eteläosassa on melko laaja-alaisia pehkunnostoaluei - ta. Majasuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,7 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,6 m ja paremmin maatunee n osuus 2,1 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 3,0 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,9 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savi, jota peittää ohut lieju - kerros. Majasuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 63 %. Saravalta i - sia on 37 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisis - sa runsaimmin tupasvillaa ja suoleväkköä ja saravaltaisiss a puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 30 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus o n 6,0, josta heikosti maatuneen osan 3,3 ja paremmin maatunee n osan 6,7.

18 Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä (0,3 ja 0,8 %). erittäin vähä n Majasuossa on turvetta 0,536 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 22 % (0,116 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 78 % (0,420 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 76 % (0,405 milj. m 3 ) ja yl i 2 m :n 56 % (0,300 milj. m 3 ). Majasuon turve soveltuu polttoturpeeksi.

19 Kurkisuo (x = 67417, y = 4194) sijaitsee noin 13 km Orimattilan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitsee moreenimäkien ja harjun välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 83 m mpy. Kurkisuon pinta-ala on 14 ha, josta yli yhden metrin syvyista aluetta on 12 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 4 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,8/10 ha (kuva 8). Suo kallistuu loivasti kaakkoon. Vedet laskevat Huhdanojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat reunoilla leveähkät korpi-

20 vyöhykkeet (varsinainen korpi) ja keskialueella rahka- j a isovarpuinen räme. Suotyypit ovat ojikkoasteella. Kurkisuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,7 m. Täst ä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m ja paremmin maa - tuneen osuus 3,6 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 4,4 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savi, jota peit - tää ohut liejukerros. Kurkisuossa on saravaltaisia turpeita noin 65 %. Rahkavaltaisia on 35 %. Turpeen lisäteki.jöinä tavataan saravaltaisi s- sa runsaimmin puunjäännöksiä ja rahkavaltaisissa tupasvilla a ja suoleväkköä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 50 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus o n 6,4, josta heikosti maatuneen osan 3,0 ja paremmin maatunee n osan 6,5. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,7 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,9 %). Kurkisuossa on turvetta 0,521 milj. m3, josta heikosti maa - tunutta on 2 % (0,010 milj. m3 ) j a paremmin maatunutta 98 % (0,511 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyi - sellä suon osalla on 83 % (0,432 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 71 % (0,340 milj. m3 ). Kurkisuon turve soveltuu polttoturpeeksi. 8. Kivijärvensuo (x = 67434, y = sijaitsee noin 13 k m Orimattilan kirkolta länteen. Topografisesti suo sijaitse e kallioisten moreenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 85 m mpy. Kivijärvensuon pinta-ala on 48 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 35 ha ja yli 2 m :n 30 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspisteitä 31 kpl, joista 18 kpl on yl i 2 m :n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 6,5/10 ha (kuva 9).

21 Suo kallistuu sekä etelän että luoteen suuntiin. Vedet laskevat Huhdanojaan ja Möllinojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja korpi - räme, jotka ovat pääasiassa ojikkoasteella. Suon itälaidass a on umpeenkasvava Kivijärvi. Kivijärvensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,1 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,7 m ja paremmi n maatuneen osuus 2,4 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,5 m ja yli 2 metrin 4,2 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 6,0 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea, jonka päällä on keskimäärin 0,5 m :n paksuinen liejukerros.

22 Kivijärvensuossa on saravaltaisia turpeita noin 51 %. Rah - kavaltaisia on 47 % ja ruskosammalvaltaisia 2 %. Turpeen listäekijöinä tavataan saravltaisissa runsaimmin puunjää n - nöksiä ja järviruokoa ja rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien tarpeiden kokonaisosuus on 28 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, josta heikost i maatuneen osan 3,5 ja paremmin maatuneen osan 6,1. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisest i (2,2 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä vähän (1,1 %). Kivijärvensuossa on turvetta 1,501 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 23 % (0,350 milj. m3 ) ja paremmin maatunee n 77 % (1,151 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 82 % (1,225 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 78 % (1,170 milj. m3 ). Kivijärvensuon turve soveltuu osittain polttoturpeeksi. 9. Soidinsuo (x = 67432, y = 4251) sijaitsee noin 6 km Ori - mattilan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitse e moreenipeitteisten kalliomäkien välisessä painanteessa. Suo n pinnan korkeus on noin 92 m mpy. Soidinsuon pinta-ala on 26 ha, josta yli yhden metrin syvyis - tä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 6 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimus - pistetiheys on 2,3/10 ha (kuva 10).. Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Loironojaan. Vallitsevana suotyyppinä on isovarpuinen räme, joka on osak - si ojikko-, osaksi muuttuma-asteella. Soidinsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,0 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,7 m ja paremmin maatu - neen osuus 2,3 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,3 m. Suon pohjamaalajina on pääasiassa ohuen liejun peittäm ä savi.

23 Soidinsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 57 Saraval - taisia on 37 % ja ruskosammalvaltaisia 6 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa j a saravaltaisissa puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 7 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, josta heikosti maatuneen osan 3,7 ja paremmi n maatuneen osan 6,1. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (0,8 ja 0,1 %). Soidinsuossa on turvetta 0,780 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 22 % (0,173 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 78 % (0,607 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 77 % (0,600 milj. m 3 ja yli 2 m :n 58 % (0,450 milj. m 3 ).

24 Soidinsuon turve soveltuu polttoturpeeksi. 10. Sakarasuo (x = 67453, y = sijaitsee noin 12 km Orimattilan kirkolta länteen. Topografisesti suo sijaitse e moreenipeitteisten kalliomäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 90 m mpy. Sakarasuon pinta-ala on 16 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 13 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimuspisteitä on 5 kpl, joista 4 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,1/10 ha (kuva 11), Suo kallistuu loivasti länsi-lounaaseen. Vedet laskeva t Möllinojaan. Vallitsevana suotyyppinä on tupasvillaräme, jok a on muuttuma-asteella tiheän ojituksen seurauksena.

25 Sakarasuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,5 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,1 m ja paremmin maa - tuneen osuus 2,4 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisy - vyys on 4,0 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,8 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea. jonka päällä o n 0,5-0,8 metriä liejua. Sakarasuossa on saravaltaisia turpeita noin 64 %. Rahkava l - taisia on 36 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisi s - sa runsaimmin puunjäännöksiä ja järviruokoa ja rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden ko - konaisosuus on 18 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus o n 5,5, josta heikosti maatuneen osan 3,4 ja paremmin maatuneen osan 6,3. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä kohtalaisest i (2,3 %). Sakarasuossa on turvetta 0,563 milj. m 3, josta heikosti ma a- tunutta on 30 % (0,169 milj. m3 ), ja paremmin maatunutt a 70 % (0,394 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 80 % (0,455 milj. m 3 ) ja yli 2 m : n 71 % (0,400 milj. m3 ). Sakarasuon turve soveltuu polttoturpeeksi. 11. Polvensuo (x = 67468, y = sijaitsee noin 9 k m Orimattilan kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo sijait - see kallioperän painanteessa. Suon pinnan korkeus on noi n 80 m mpy. Polvensuon pinta-ala on 18 ha, josta yli yhden metrin syvyis - tä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 12 ha. Hajatutkimuspisteitä on 5 kpl, joista 4 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimus - pistetiheys on 2,8/10 ha. Suo kallistuu loivasti koilliseen. Vedet laskevat Myllyojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat erittäin vetiset luhtaneva ja

26 nevakorpi. Vain suon eteläisin osa on ojitettu. Polvensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,9 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,3 m ja paremmin maa - tuneen osuus 0,6 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,1 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,3 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea, jonka päällä o n liejua. Polvensuossa on sekä sara- että rahkavaltaisia turpeita noi n 50 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puunjäannöksiä ja rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 17 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, josta heikost i maatuneen osan 3,3 ja paremmin maatuneen osan 6,7. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähän (1,4 %) j a 1,2 metrin vyöhykkeessä kohtalaisesti (2,1 %). Polvensuossa on turvetta 0,342 milj. m3, josta heikosti maa - tunutta on 67 % (0,230 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 33 % (0,112 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyi - sellä suon osalla on 92 % (0,315 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 74 % (0,252 milj. m3 ). Polvensuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätalousmaaksi. 12. Turvesuo (x = 67508, y = 4216sijaitsee noin 11 k m Orimattilan kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo sijait - see kallioiden välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeu s on noin 90 m mpy. Turvesuon pinta-ala on 12 ha, josta yli yhden metrin syvyi s- tä aluetta on 11 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 4 kpl, joista 3 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,3/10 ha (kuva 12).. Suo kallistuu kaakkoon. Vedet laskevat Kupero-ojaan.

27 Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisest i (2,7 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä vähän (0,7 %). Turvesuossa on turvetta 0,306 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 15 % (0,045 milj. m3) ja paremmin maatunutt a 85 % (0,261 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 93 % (0,286 milj. m3) ja yli 2 m : n 91 % (0,280 milj. m 3 ). Turvesuon turve soveltuu käytettäväksi polttoaineena. 13. Pihlajasuo (x=67522, y = sijaitsee noin 7 km Orimattilan kirkolta pohjoiseen. Topografisesta suo sijaitse e loivasti viettävällä savikolla. Suon pinnan korkeus o n noin 73 m mpy. Pihlajasuon pinta-ala on 18 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n 7 ha. Hajatutkimuspisteitä on 3 kpl, josta 2 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,6/10 ha (kuva 13).

28 Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskustassa isovarpuine n räme sekä reuna-alueilla ruoho- ja heinäkorpea. Suotyypi t ovat tiheän ojituksen seurauksena muuttuma-asteella. Turvesuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,6 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,4 m ja paremmin maatunee n osuus 2,2 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 2,9 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,5 metriä. Suo n pohjamaalaji on pääasiassa savea. Turvesuossa on saravaltaisia turpeita noin 69 Rahkaval - taisia on 31 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltai - sissa runsaimmin varpuja ja puunjäännöksiä. Puunjäännöksi ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 21 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, josta heikosti maatuneen osa n 3,4 ja paremmin maatuneen osan 6,1.

29 Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Renkojokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat korpiräme ja isovarpuine n räme, jotka ovat muuttuma-asteella. Lisäksi suolla on pieni - alaisia turpeennostohautoja. Pihlajasuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m, jok a on kokonaan paremmin maatunutta. Yli 2 metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 2,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 2,4 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea. Pihlajasuossa on saravaltaisia turpeita noin 85 %. Rahkaval - taisia on 9 % ja ruskosammalvaltaisia 6 %. Turpeen lisäte - kijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksi ä ja kortetta. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonai s - osuus on 57 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisest i (2,1 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä vähän (1,2 %). Pihlajasuossa on turvetta 0,318 milj. m3, joka on kokonaa n paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 69 % (0,220 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 48 % (0,154 milj. m3 ). Pihlajasuon turve soveltuu polttoturpeeksi osensuo (x = 67407, y = sijaitsee noin 6 km Orimattilan kirkolta kaakkoon. Alue on silttipohjaista, soistuvaa kangasta, jolla ei ole turvekerrostoa. 15. Salolansuo 1. Kolunsuo (x = 6742, y = 4339) sijaitse e noin 4 km Orimattilan kirkolta kaakkoon, Orimattila-Loviis a -radan varressa. Topografisesti suo sijaitsee harjun j a moreenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeu s on noin 80 m mpy. Salolansuon pinta-ala on 36 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 25 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Hajatutkimus-

30 pisteitä on 6 kpl, joista 5 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,6/10 ha (kuva 14). Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Piurunojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja korpi - räme, jotka ovat muuttuma-asteella. Suolta on nostettu melko runsaasti pehkuturvetta. Salolansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,2 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,1 m ja paremmin maatuneen osuus 1,1 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,6 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,1 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea.

31 Salolansuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 59 %. Saravaltaisia on 41 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkaval - taisissa runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisissa puun - jäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais - osuus on 43 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8, josta heikosti maatuneen osan 3,6 ja paremmin maatunee n osan 8,0. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähä n (0,9 ja 0,4 %). Salolansuossa on turvetta 0,840 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 50 % (0,420 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 50 % (0,420 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 77 % (0,650 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 62 % 0,520 milj. m3 ). Salolansuon turve ei sovellu polttoturpeeksi paksun heikos - ti maatuneen pintakerroksen takia. Suo soveltuu pehkuturpee n tuottamiseen ja/tai metsänkasvatukseen. 16. Mieliäissuo (x = 67453, y = 4383) sijaitsee noin 7 k m Orimattilan kirkolta itään, Uuteenkylään johtavan tien va r - ressa. Topografisesti suo sijaitsee moreenipeitteisten kal - lioiden ja harjun välisessä painanteessa. Suon pinnan kor - keus on noin 84 m mpy. Suo on tutkittu v Mieliäissuon pinta-ala on 150 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 135 ha ja yli 2 m :n 125 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspisteitä 48 kpl, joista 32 kpl o n yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,2/10 h a (kuva 15). Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Paiminojaan. Mieliäissuo on tyypillinen keidassuo, joten vallitsevina suo - tyyppeinä ovat keidasräme ja silmäkeneva sekä tupasvillaja rahkakuljuneva. Suotyypit ovat miltei täysin luonnontilaisia.

32 Mieliäissuon turvekerrostumien keskipaksuus on 5,0 m. Tä s - tä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,2 m ja paremmi n maatuneen osuus 3,8 m. Yli metrin syvyinen alueen keskisy - vyys on 5,1 m ja yli 2 metrin 5,3 m. Suurin havaittu tur - peen paksuus on 7,6 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiass a savea, jonka päällä esiintyy paikoin ohut liejukerro s (kuva 16). Mieliäissuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 84 %. Saravaltaisia on 16 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 3 %. Turvekerrostuman keskimaatu - neisuus on 5,4, josta hiekosti maatuneen osan 3,1 ja paremmin maatuneen osan 6,3. Liekoja ei ole tähystetty. Mieliäissuossa on turvetta 7,400 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 24 % (1,800 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 76 % (5,600 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 93 % (6,900 milj. m 3 ) ja yli 2 m : n 89 % (6,600 milj. m 3 Z. Mieliäissuo on varattu Päijät-Hämeen seutukaavassa suojelukohteeksi. 17. Kaidassuo (x = 7466, y = 4384) sijaitsee noin 7 km Or i- mattilan kirkolta itään. Topografisesti suo sijaitsee harjualueen ja moreenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 80 m mpy. Kaidassuon pinta-ala on 12 ha, josta yli yhden metrin syvyi s - tä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 3 kpl, joista yksi on yli 2 metrin syvyinen. Tutkimuspistetiheys on 2,5/10 ha. Suo kallistuu lounaaseen. Vedet laskevat Letkunojaan. Vallitsevana suotyyppinä on tupasvillaräme, joka on osaks i ojikko-, osaksi muuttuma-asteella.

33 Kaidassuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,1 m. Täst ä on heikosti maatuneenturpeen osuus 0,8 m ja paremmin maatu - neen osuus 1,3 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,5 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,9 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä ja hiekkaa. Kaidassuossa on rahkavaltaisia tur.peita noin 75 % ja sara - valtaisia 25 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavalta i - sissa runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisissa puunjään - nöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 32 %. Turvekerrostuman keskimaatuenisuus on 6,4, jost a heikosti maatuneen osan 3,6 ja paremmin maatuneen osan 8,2. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisest i (2,6 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä vähän (1,2 %). Kaidassuossa on turvetta 0,252 milj. m3, josta heikosti maatunutta on 40 % (0,100 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 60 % (0,152 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 83 % (0,210 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 50 % (0,125 milj. m3 ). Kaidassuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 18. Kairessuo (x = 7463, y = 4395) sijaitsee noin 8 km Or i - mattilan kirkolta itään. Topografisesti suo sijaitsee ka h- den harjuselänteen välisessä painanteessa. Suon pinnan ko r - keus on noin 85 m mpy. Kairessuon pinta-ala on 20 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 17 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Hajatutkimuspisteitä on 6 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,0110 ha (kuva 15, sivu 36). Suo kallistuu kaakkoon. Vedet laskevat Seponjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keidasräme ja silmäkenev a sekä lyhytkortinen neva. Suon pohjoisosa on luonnontilassa, mutta eteläisin osa on ojikkoasteella.

34 Kairessuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,8 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,6 m ja paremmi n maatuneen osuus 2,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 3,2 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea, jonk a päällä on ohut liejukerros. Kairessuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 78 %. Sarava l - taisia on 22 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltai - sissa runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisissa puunjään - nöksiä ja kortetta. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 24 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuu s on 6,9, josta heikosti maatuneen osan 3,6 ja paremmin maa - tuneen osan 7,6. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä vähän (0,8 %). Kairessuossa on turvetta 0,770 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 42 % (0,320 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 58 % (0,450 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 84 % (0,646 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 74 % (0,570 milj. m3 ). Kairessuo on varattu Mieliäissuon yhteydessä Päijät-Hämee n seutukaavassa suojelualueeksi. 19. Pottisuo (x = 67484, y = 4384) sijaitsee noin 8 km Or i - mattilan kirkolta itäkoilliseen. Topografisesti suo sijait - see harjuselänteiden välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 83 m mpy. Pottisuon pinta-ala on 95 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 85 ha ja yli 2 m :n 75 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspisteitä 29 kpl, joista 21 kpl on yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,0/10 h a (kuva 17). Suo kallistuu lounaaseen. Vedet laskevat Letkunojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keidasräme ja lyhytkortine n neva, jotka ovat nykyisin ojikko- ja muuttuma-asteella.

35 Pottisuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,9 m. Täst ä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,4 m ja paremmin ma a- tuneen osuus 2,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 4,1 m ja yli 2 metrin 4,3 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 5,7 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiass a savea (kuva 18). Pottosuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 76 %. Sarava l - taisia on 24 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavalta i - sissa runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisissa kortetta. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 9 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, josta heikost i maatuneen osan 3,2 ja paremmin maatuneen osan 6,1. Liekoja ei ole tähystetty. Pottisuossa on turvetta 3,705 milj. m3, josta heikosti maatu - nutta on 36 % (1,330 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 64 % (2,375 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyi - sellä suon osalla on 94 % (3,485 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 87 % (3,225 milj. m3 ). Pottisuon pintaosan turve soveltuu kasvuturpeeksi ja pohja - osan polttoturpeeksi. 20. Pyöräsuo (x = 67507, y = sijaitsee noin 10 km Ori - mattilan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo sijaitse e harjuselänteiden ja moreenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 90 m mpy. Pyöräsuon pinta-ala on 30 ha, josta yli yhden metrin syvyi s- tä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Hajatutkimuspis - teitä on 5 kpl, joista 3 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,7/10 ha. Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Palojokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja tupas - villaräme. Suolla on vanha, umpeutunut ojitus, sekä uude t ojalinjat.

36 Pyöräsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,6 m. Tästä o n heikosti maatuneen turpeen osuus 1,7 m ja paremmin maatuneen osuus 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 3,0 m ja yli. 2 metrin 3,4 m. Suurin havaittu turpeen pak - suus on 3,9 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa siltti ä ja savea. Pyöräsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 71 %. Saravaltai - sia on 29 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillaa ja suoleväkköä ja saravaltaisiss a puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 19 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus o n 5,2, josta hiekosti maatuneen osan 3,6 ja paremmin maatunee n osan 8,2. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähän (1,6 %) j a 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Pyöräsuossa on turvetta 0,792 milj. m3, josta heikosti maa - tunutta on 64 % (0,510 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 36 % (0,282 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyi - sellä suon osalla on 75 % (0,600 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 64 % (0,510 milj. m3 ). Pyöräsuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 21. Jursalansuo (x = 67532, y = 4348) sijaitsee noin 9 k m Orimattilan kirkolta pohjoiskoilliseen. Topografisesti su o sijaitsee kallioisten mäkien ja harjun välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 85 m mpy. Jursalansuon pinta-ala on 34 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 25 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Tutkimuslinja a on m ja tutkimuspisteitä 13 kpl, joista 11 kpl on yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,8/10 ha (kuva 19). Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Köylijokeen.

37 Vallitsevina suotyyppeinä ovat keidasräme ja rahkaräme sek ä reunoilla korpiräme. Suotyypit ovat ojikkoasteella tiheähkön ojituksen seurauksena. Jursalansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,9 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 2,1 m ja paremmin maatuneen osuus 1,8 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 4,1 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 5,3 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea (kuva 20). Jursalansuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 67 Sara - valtaisia on 31 % ja ruskosammalvaltaisia 2 %, Turpeen

38 lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisissa kortetta ja puunjäännöksiä. Puun - jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 1 0 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, josta heikost i maatuneen osan 3,5 ja paremmin maatuneen osan 5,6. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (0,01 %). Jursalansuossa on turvetta 1,317 milj. m 3,josta heikosti

39 maatunutta on 53 % (0,694 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 47 % (0,623 milj, m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 74 % (0,975 milj. m 3 ) ja yli 2 m : n 62 % (0,820 milj. m 3 ). Jursalansuon turve soveltuu parhaiten kasvuturpeeksi. 22. Pöynyssuo (x = 67541, y = 4354) sijaitsee noin 10 km Orimattilan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo sijaitsee moreenipeitteisten kalliomäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 84 m mpy. pöynyssuon pinta-ala on 19 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 4 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,1/10 ha (kuva 21).

40 Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Köylijokeen. Vallitsevana suotyyppinä on isovarpuinen räme, joka on pää - asiassa muuttuma-asteella. Pöynyssuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,1 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m ja paremmin maatuneen osuus 1,9 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa reunoill a hiekkaa ja keskialueella savea. Pöynyssuossa on saravaltaisia turpeita noin 60 %. Rahkavaltaisia on 36 % ja ruskosammalvaltaisia loput,. 4 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puunjään - nöksiä ja rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisäl - tävien turpeiden kokonaisosuus on 29 %. Turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 6,2, josta heikosti maatuneen osan 3, 5 ja paremmin maatuneen osan 6,5. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin vähän (0,9 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Pöynyssuossa on turvetta 0,394 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 10 % (0,038 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 90 % (0,356 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 80 % (0,315 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 53 % (0,210 milj. m3 ). Osa Pöynyssuon turpeesta soveltuu polttotureeksi. 23. Ruotsinsuo (x = 67514, y = 4442 ). sijaitsee noin 15 km Orimattilan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo sijai t- see harjun ja kalliomäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 84 m mpy. Ruotsinsuon pinta-ala on 19 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimuspis - teitä on 4 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,1/10 ha (kuva 22).

41 Suo kallistuu sekä etelän että pohjoisen suuntiin. Vede t laskevat Paasillanojaan. Suo on pääasiassa vanhaa pehkuturpeennostoaluetta. Ruotsinsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 4,4 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,1 m ja paremmin maatuneen osuus 3,3 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,8 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa ohuen liejun peittämää savea. Ruotsinsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 62 Saraval - taisia on 38 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin suoleväkköä ja saravaltaisissa järviruokoa. Puunjäännöksiä sisältävienturpeiden kokonaisosuus on 1 2 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, josta heikost i maatuneen osan 3,4 ja paremmin maatuneen osan 5,9.

42 Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisesti (2,0 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,1 %). Ruotsinsuossa on turvetta 0,836 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 24 % (0,200 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 76 % (0,636 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 79 % (0,660 milj. m 3 ) ja yli 2 m : n 53 % (0,440 milj. m 3 ) Osa Ruotsinsuon turpeesta soveltuu polttoturpeeksi. 24. Lakeasuo (x = 67567, y = 4443) sijaitsee noin 18 km Ori - mattilan kirkolta koilliseen, Nastolan rajalla, Lahti-Kouvol a -radan varressa. Topografisesti suo sijaitsee Salpausselält ä etelään viettävällä loivalla rinteellä. Suon pinnan korkeu s vaihtelee noin m mpy. Lakeasuon pinta-ala on 154 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 110 ha ja yli 2 m :n 60 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspisteitä 61 kpl, joista 31 kpl o n yli 2 metrin syvyisiä Tutkimuspistetiheys on 4,0/10 h a (kuva 23). Suo kallistuu sekä etelän että idän suuntiin. Vedet laskeva t Hiirenojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon pohjoisosassa (A- j a B-linjastot) muuttuma-asteella olevat tupasvilla- ja isova r- puinen räme. Eteläisimmän landekkeen keskiosa on luonnonti - laista lyhytkorsi- ja saranevaa. Lakeasuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,0 m.. Tästä o n heikosti maatuneen turpeen osuus 0,8 m ja paremmin maatuneen osuus 2,2 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 3,1 m ja yli 2 metrin 3,7 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 5,5 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekka a ja paikoin pohjalla on kallio (kuva 24). Lakeasuossa on saravaltaisia turpeita noin 61 %.

43 Rahkavaltaisia on 39 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin suoleväkköä, järviruokoa ja puu n jäännöksiä sekä rahkavaltaisissa tupasvillaa ja suoleväkköä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 22 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, josta heikosti maatuneen osan 3,3 ja paremmin maatuneen osan 6,3. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähän (1,8 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,2 %).

44 Lakeasuossa on turvetta 4,596 mi1j. m3, josta heikosti maa - tunutta on 25 % (1,160 milj. m3 1 ja paremmin maatunutt a 75 % (3,436 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 74 % (3,410 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 48 % (2,220 milj. m3 ). Lakeasuon pohjoisin osa sekä kaikkein eteläisin landek e soveltuvat polttoturpeeksi. Keskialueen luonnontilainen os a on osoitettu Päijät-Hämeen seutukaavassa suojelualueeksi. 25. Mutkansuo (x = 47474, y = 4222) sijaitsee noin 10 k m Orimattilan kirkolta länsiluoteeseen. Topografisesti su o sijaitsee kallioperän pohjois-etelä-suuntaisessa paina n - teessa. Suon pinnan korkeus on noin 83 m mpy. Mutkansuon pinta-ala on 11 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 8 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutkimuspi s - teitä on 6 kpl, joista 4 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 5,4/10 ha. Suo kallistuu etelään. Vedet laskeaat Polvensuon (n :o 11 ) läpi Myllyojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rehevät sararäme ja korpirä - me sekä luhtaneva ja neva korpi. Suon läpi virtaava oj a aiheuttaa runsasta vetisyyttä suon eteläosassa. Mutkansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,4 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,5 m ja paremmin maa - tuneen turpeen osuus 0,9 m. Yli 2 metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 2,7 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 4,2 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa 0,5-2 m :n pak - suisen liejun peittämää savea. Mutkansuossa on saravaltaisia turpeita noin 65 %. Rahkava l - taisia on 35 %, Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltai - sissa runsaimmin puunjäännöksiä ja rahkavaltaisissa suole - väkköä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 29 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0, josta