GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160. Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160. Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

3 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku s Kivimiehentie Espoo 15

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO Tutkimuksen tarkoitus Tutkimusmenetelmät ja aineistot Tuotantoon vaikuttavia tekijöitä ALUEEN LUONNONOLOT Maa- ja kallioperä Maanpinnan topografia Soiden yleinen kuvaus TUTKITUT SUOT Pyöräsuo Peräsuo Lylysuo Soidinsuo Kotkansuo Leinsuo Pöllönsuo Ruukkisuo Pitkäsuo Heikkilänsuo 40 4 TULOSTEN TARKASTELU Turpeen paksuus Suotyypit Turvelajit ja turvetekijät Maatuneisuus Liekoisuus Pohjamaalajit ja liejut Happamuus Tuhkapitoisuus Vesipitoisuus 49

5 4.10 Kuivatilavuuspaino Lämpöarvo Rikkipitoisuus YHTEENVETO 5 0 KIRJALLISUUTTA

6 - 5-1 JOHDANT O 1.1 Tutkimuksen tarkoitus Geologinen tutkimuslaitos (vuoden 1984 alusta Geologian tutkimuskeskus ) teki vuonna 1983 turveraaka-aineen teollista soveltuvuutta selvittelevi ä tutkimuksia Elimäellä. Aikaisemmin on Geologinen tutkimuslaito s suorittanut maaperäkartoituksiin liittyviä tutkimuksia vuonna 1977 Eli - mäen kunnan suoalueilla geologi Carl-Göran Stenin johdolla. Tutkimuksessa pääpaino asetettiin soiden energiasisällön samoin kui n turpeen nykyisillä tuotantomenetelmillä hyödynnettävissä olevan turvemäärän ja turvetuotantoon soveltuvien alueiden selvittämiseen. Tutkittuje n soiden sijainti näkyy kuvassa Tutkimusmenetelmät ja aineisto t Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että tutkittavalle suolle laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suon hallitsevan osan poikki vedetyst ä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan olevista poikkilinjoist a (Lappalainen, Sten, Häikiö, 1978). Poikkilinjojen väli on 400 m. Näi n laaditulla linjastolla tutkimuspisteiden väli on 100 m. Linjojen päiss ä käytettiin tiheämpää pisteväliä. Tutkimuslinjat on vaaittu ja korkeude t on pyritty mandollisuuksien mukaan sitomaan valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Osa soista tutkittiin hajapistein. Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi ja suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen) samoin kuin mättäide n peittävyysprosentti ja mättäisyyden keskimääräinen korkeus. Edellee n huomioitiin puuston puulajisuhteet, tiheysluokat ja mandolliset hakkuut. Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin, paitsi itse turvelaji, myö s siinä olevien lisätekijöiden määrä (6-asteikolla). Turpeen maatuneisuu s määritettiin von Postin maastotöihin soveltuvalla menetelmäll ä (10-asteikko). Mitä maatuneempaa turve on, sitä enemmän siitä puristettaessa pursuaa sormien välistä. Lisäksi määritettiin kosteus (5-asteikolla) sekä kuituisuus (0-6-asteikolla).

7 -6 - Kuva 1. Tutkittujen soiden sijainti. 1. Pyöräsuo 6. Leinsu o 2. Peräsuo 7. Pöllönsu o 3. Lylysuo 8. Ruukkisu o 4. Soidinsuo 9. Pitkäsu o 5. Kotkansuo 10. Heikkilänsuo

8 - 7 - Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseks i kunkin tutkimuspisteen ympäristö luodattiin kanden metrin syvyyteen ast i kymmenessä eri kohdassa. Todetut lieko-osumat on ilmoitettu erikseen 0-1 metrin ja 1-2 metrin välisissä syvyyskerroksissa kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä. Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovi n menetelmän mukaan, jossa kantopitoisuus on jaettu viiteen eri luokkaan : liekoja on hyvin vähän (alle 1 %), vähän (1-2 %), kohtalaisesti (2-3 %), runsaasti (3-4 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %). Eräiltä soilta otettiin pinnasta pohjaan ulottuva näytesarja laboratoriotutkimuksia varten. Näytteenottopaikka valittiin siten, että s e edustaa mandollisimman hyvin suon turvekerrostumia. Tilavuustarkoist a näytteistä määritettiin laboratoriossa ph-arvo, vesipitoisuus paino - prosentteina (105 C :ssa kuivaamalla), kuivatilavuuspaino (kg/suo-m 3 ), tuhkapitoisuus prosentteina (815 ± 25 C :ssa hehkutettuna) kuivapainost a sekä lämpöarvo Leco AC 200 -kalorimetrillä. Pyöräsuon (1) ja Peräsuon (2) energiasisällön laskussa on käytetty Eli - mäen kunnasta otettujen näytteiden keskiarvoja, koska em. soista ei ol e otettu omia näytteitä. Suon energiasisältö on määritetty kuivalle j a 50 % :n käyttökosteudella olevalle turpeelle. Tutkittujen soiden polttoturpeen määristä on kerätty tiedot taulukkoon. Laskettaessa käyttökelpoisia polttoturvevaroja on alueen turvemääräst ä vähennetty suon pohjalle jäävä keskimäärin 50 cm :n paksuinen runsastuhkainen turvekerros, jota ei käytännössä voida hyödyntää. Muit a teknillis-taloudellisia tekijöitä ei ole huomioitu. Tutkimuspisteiden syvyyden aritmeettinen keskiarvo voi antaa suon turve - varoista virheellisen kuvan. Tässä tutkimusaineistossa onkin käytett y turvemäärien laskussa syvyysvyöhykkeittäin pinta-alaan painotettuj a keskisyvyyksiä, jolloin saadaan luotettavampi kuva suon todellisist a turvevaroista.

9 - 8 - Kairaustulosten tulkinta on havainnollistettu karttojen ja profiilie n avulla. Suokohtaisista kartoista ilmenevät linjaverkosto ja tutkimuspisteittäin keskimääräinen maatuneisuus sekä heikosti maatuneen (H 1 4 ) pintaturpeen ja koko kerrostuman paksuus. Karttoihin on piirretty myö s turpeen paksuutta esittävät syvyyskäyrät 1 m :n välein sekä suon pinna n korkeuskäyrät. Maatuneisuusprofiileissa on turpeet jaettu maatuneisuuden mukaan kolmee n ryhmään : H 1 3, H 4 ja H Turvelajiprofiileissa on kunkin kairauspisteen yläpuolella esitetty suotyyppi ja liekoisuus (0-1 m :n syvyys - kerroksen osumat / 1-2 m :n syvyyskerroksen osumat). Turvelajit o n esitetty symbolein (kuva 2). Lisäksi on ilmoitettu kunkin kairauspistee n pohjamaan laatu. Osasta soita on laadittu kolmiulotteinen profiili jossa on selkälinja n lisäksi poikkilinjat kuvaamassa suon pinnan ja pohjan muotoja. Muu tutkimusaineisto on arkistoituna Geologian tutkimuskeskuksen turvearkistossa.

10 - 9 - Suotyyppien sekä turpeen lyhenteet ovat seuraavat : I Avosuot III Korvet 1. Varsinainen letto VL 1. Lettokorpi LK 2. Rimpiletto RIL 2. Koivuletto KO L 3. Ruohoinen saraneva RHSN 3. Lehtokorpi LH K 4. Varsinainen saraneva VSN 4. Ruoho- ja heinäkorpi RH K 5. Rimpineva RIN 5. Kangaskorpi KGK 6. Lyhytkortinen neva LKN 6. Varsinainen korpi V K 7. Kalvakkaneva KN 7. Nevakorpi NK 8. Silmäkeneva SIN 8. Rääseikkö RAK 9. Rahkaneva R N 10. Luhtaneva LU N II Rämeet IV Muuttuneetsuotyypi t 1. Lettoräme LR 1. Ojikko OJ 2. Ruohoinen sararäme RHSR 2. Muuttuma MU 3. Varsinainen sararäme VSR 3. Karhunsammalmuuttuma KSM U 4. Lyhytkorsinevaräme LKNR 4. Ruohoturvekangas RHT K 5. Tupasvillaräme TR 5. Mustikkaturvekangas MTK 6. Pallosararäme PSR 6. Puolukkaturvekangas PTK 7. Korpiräme KR 7. Varputurvekangas VAT K 8. Kangasräme KGR 8. Jäkäläturvekangas JAT K 9. Isovarpuräme IR 9. Kytöheitto KH 10. Rahkaräme RR 10. Pelto PE 11. Keidasräme KER 11. Palaturpeen nostoalue PTA 12. Jyrsinturpeen nostoalue JTA Pääturvelajit Lisätekijät 1. Rahkaturve S 1. Tupasvilla (Eriophorum) ER 2. Sararahkaturve CS 2. Puuaines (Lignidi) L 3. Ruskosammalrahkaturve BS 3. Varpuaines (NanoZignidi) N 4. Saraturve C 4. Korte (Equisetum) EQ 5. Rahkasaraturve SC 5. Järviruoko (Phragmites) P R 6. Ruskosammalsaraturve BC 6. Suoleväkkö (Scheuchzeria) SH 7. Ruskosammalturve B 7. Tupasluikka (Trichophorum) TR 8. Rahkaruskosammalturve SB 8. Raate (Menyanthes) MN 9. Sararuskosammalturve CB 9. Siniheinä (Molinia) ML 10. Järvikaisla (Scirpus) SP

11 - 10 -

12 Tuotantoon vaikuttavia tekijöit ä Turpeen pääasiallisia lämmönlähteitä ovat hiili ja vety. Maatumisen edistyessä kasviaineksen hiilipitoisuus lisääntyy ja lämpöarvo kasvaa. Maatuminen vaikuttaa turpeen lämpöarvoon myös siten, että maatumisen kasvaess a kuivatilavuuspaino suurenee ja lämpöarvo tilavuusyksikköä kohden kasvaa. Merkitys tuntuu mm. kuljetuskustannusten alenemisena. Myös itse turvelaj i vaikuttaa turpeen käyttökelpoisuuteen siten, että saraturve soveltu u polttoturpeeksi heikommin maatuneena kuin rahkaturve. Maatumisen edistyessä kasvaa kivennäisaineksen (tuhkan) osuus turpeessa. Sen lisäksi, että tuhka alentaa lämpöarvoa, se sintraantumalla kattiloihin hankaloittaa polttoa ja aiheuttaa mekaanista kulumista. Happamie n turpeiden on puolestaan todettu aiheuttavan enemmän korroosiota kui n vähemmän happamien. Turpeen ph-asteella on tässä mielessä merkitystä. Rikki on vähemmän toivottava aine polttoturpeessa, koska se aiheutta a lämmityskattiloiden syöpymistä ja ympäristön saastekuormituksen lisääntymistä. Tärkeä laatutekijä on myös puuaineksen osuus turpeessa. Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi nojaudutaan Turve - teollisuusliiton laadunmääritysohjeisiin (taulukko 1). Turpeen tuotantokustannuksiin vaikuttavia seikkoja edellä mainittuje n turvetekijöiden ohella ovat suotekijät, joista tärkeimpiä ovat suo n sijainti kulutuskohteeseen nähden ja tieyhteydet. Myös kantoisuus j a liekoisuus ovat taloudellisesti merkittäviä tekijöitä. Muita tuotanto - kustannuksiin vaikuttavia seikkoja ovat nm. turvekerrostuman paksuus, pohjamaan laatu, suon koko ja muoto, kuivatusmandollisuudet ja ilmastolliset olosuhteet. Polttoturpeella tarkoitetaan energiahuollossa lämmön ja sähkön tuotantoo n käytettävää turvetta (Polttoturvekomitean mietintö ). Nosto - tekniikan perusteella voidaan puhua joko pala- tai jyrsinturpeesta. Palaturvemenetelmässä suosta nostettu turve sekoitetaan ja muokataan sek ä puristetaan lopuksi suuttimen läpi tuotantokentän pinnalle kuivumaan. Palaturpeen valmistusmenetelmien kehittyminen ja palakoon pienentämine n ovat tehneet siitä varteenotettavan vaihtoehdon jyrsinturpeelle. Polttokattilateknologian kehityksen myötä näyttää siltä, että halvempien

13 Taulukko 1. Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeet. PALATURPEEN LUOKITUS POS. * OMINAISUUS YKSIKKÖ LAATU PIO LAATU P12 LAATU P1 3 3 Kosteus, toimituserä % Tehollinen lämpöarvo MJ/kg saapumistilassa, vähintään MWh/m ' 1,0 1,2 1, Tuhka kuiva aineessa, max kuukausikeskiarvo % toimituserä (tarvitteessa) % Tuhkan sulamis - käyttäytyminen* * 8 Kappalekoko, max mitat mm 150x200x 150x200x 1OxlOO x Murskan määrä, alle 20 mm, max % Rikkipitoisuus, ilmoi - tetaan jos yli 0,3 0,3 0, 3 * Positionumerot viittaavat Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeesee n ** Ilmoitetaan, jos puolipallopiste on alle 1120 C (Turveteollisuus ) JYRSINTURPEEN LUOKITUS POS. OMINAISUUS YKSIKKÖ LAATU J9 LAATU J11 LAATU J11 S 3 Kosteus % Tehollinen lämpöarvo Hu MJ/kg yli 8 11 ± 2 11 ± 2 MJ/m ' yli 2500 yli 3000 yli Tuhka, kuukausikeskiarvo, max % yksittäinen näyte, max % Tuhkan sulamiskäyttäytyminen x x x 5.3 Tuhkan kemiallinen koostumus x x x 6 Kuljetustilavuuspain o likimain kg/m ' Karkeus, ritilän mitat mm 100 x x x Puun määrä, max % Rikkipitoisuus % y y y Tuotanto, käsittely ja kuljetus tapa ym. lisätiedot x x x HUOM. : Turpeen tulisi olla olosuhteisiin nähden mandollisimman vapaa lumesta ja jäästä. x ilmoitetaan tarvittaessa y ilmoitetaan, jos on yli 0,3 % Eo. standardiluokituksen ohella voidaan kaupassa tarvittaessa yksittäistapauksiss a soveltaa poikkeavia laatuvaatimuksia. Pos. numerot viittaavat Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeesee n (Turveteollisuus )

14 käyttökulujen ansiosta palaturve on jyrsinturvetta edullisempaa polttoturveainetta vielä ainakin 10 MWh :n laitoksissa (Kotimaisten polttoaineiden käyttö kiinteistö- ja aluekohtaisissa lämpökeskuksissa 1979). Polttoturpeen käytön yleistyessä pienissä yksiköissä, kuten maatiloilla, pientaloissa ja kuntien aluelämpökeskuksissa, heijastuu se tuotanto - järjestelmään pientuottajia suosivasti. Uusimmat maataloustraktori n perään kiinnitettävät palaturvekoneet mandollistavat yhä pienempien, käytännössä alle 10 ha :n tuotantokenttien käyttöönoton. Siten mm. mone t hylätyt turvepellot soveltuvat palaturvetuotantoon. Polttotekniikan kehittyessä voidaan käytettävän turpeen laatuvaatimuksia muuttaa. Jyrsinturpeella tarkoitetaan ohuina kerroksina suon pinnalta jyrsimäll ä irrotettua turvejauhoa. Jyrsinturvetuotanto vaatii laajoja tuotanto - kenttiä ja kalliita koneinvestointeja. Lisäksi jyrsinturpeen laat u vaihtelee tuntuvasti aiheuttaen vaikeuksia polton säädössä. Turpee n tilavuuspaino on alhainen, mikä lisää kuljetus- ja varastointikustannuksia. Kuljetuksen osuus on nyt lähes kolmannes jyrsinturpee n kuluttajahinnasta ja tulee edelleen kasvamaan. Edellä mainitut tekijät tekevät jyrsinturpeen jalostamisen ajankohtaiseksi. Eräs jyrsinturpeesta saatava jaloste on turvepelletti. Tehdyt tutkimukset ja kokeet (Suoninen 1979) osoittavat jyrsinturpeen pelletöinnin mandolliseksi verraten laajalla laatu- ja kosteusalueella. Koska myö s heikkolaatuinen jyrsinturve on pelletöitävissä, saattaa menetelmä tarjot a tähänastista edullisemman ratkaisun laadultaan heikkojen turvekerroste n hyväksikäyttöön. Turpeen keskeinen käyttömuoto on myös kasvuturve. Parasta kasvuturvett a on heikosti (H 1 3) maatunut rahkaturve, ennen kaikkea Sphagnum fuscum -turve, jolla on korkea ravinteiden pidätys- ja luovutuskyky. Kun kasvu - turpeen tuotantoa harjoitetaan laajassa mittakaavassa edellytetään, ett ä suossa on vähintään 1 m :n paksuinen kerros kunnollista raaka-ainetta. Tuotantoon suunniteltavan alueen tulisi olla mieluummin avosuota ta i vähäpuustoista.

15 Kuiviketurpeeksi soveltuu heikosti (H 1 4) maatunut rahkaturve. Kuiviketurve näyttäisi olevan taloudellisesti varsin järkevä keino edistä ä karjatalouden jätehuoltoa pienillä tiloilla. Turpeeseen sidottun a pienenee lannan ravinnehävikki sitä varastoitaessa ja levitettäess ä pelloille. Kuiviketurpeen nosto mandollistaa myös isäntälinjan polttoturvetuotannon varsinkin pienemmillä soilla, koska tällöin heikost i maatunut pintaturve poistetaan ennen tuotantoa.

16 ALUEEN LUONNONOLO T 2.1 Maa- ja kallioper ä Elimäen yleisin kivennäismaalaji on savi. Varsinkin kunnan pohjoisosa o n vähäisiä aloja lukuunottamatta yhtenäistä savitasankoa. Eteläosass a moreenin osuus on suurempi. Tentjoen itäpuolella sijaitsee pohjois eteläsuuntainen katkeileva harjujakso. Savitasankojen ja moreenikenttie n yläpuolelle kohoaa paikoin jyrkkärinteisiä rapakivikallioita, jotk a antavat vaihtelua muutoin tasaiselle maisemalle. 2.2 Maanpinnan topografi a Elimäen pohjoisosat ovat tasaista lakeutta. Eteläosassa on maasto hiuka n vaihtelevampaa. Korkein kohta on pohjoisrajalla oleva Korkiamäki, jonk a laki on 108,6 m merenpinnan yläpuolella. Eteläiset savitasangot ovat vai n noin 20 m merenpinnan yläpuolella. 2.3 Soiden yleinen kuvaus Elimäen kunnan maapinta-ala on 385,3 km 2. Tästä alasta on yli 20 ha : n laajuisia soita 437 ha eli 1,1 % maa-alasta (kuva 3). Kunnan alueelta o n tutkittu kaikki yli 20 ha :n suuruiset suot. Suot ovat pienialaisia j a yleensä matalia. Suuralueellisesti suot kuuluvat Etelä-Suomen rannikkoalueen kermikeidassoihin, ja niiden pintaosissa on keskimäärin 0,7 m heikosti maatunutt a rahkavaltaista turvetta. Avosuota on tutkittujen soiden pinta-alasta 10 %, rämeitä 61 %, korpi a 15 %, turvekankaita 10 % ja muu alue on vanhoja tai käytössä olevi a kuiviketurpeen nostoalueita. Luonnontilaista aluetta on vain 4 % kokonaissuoalasta. Pinta-alamittauksessa on yli 20 ha :n suuruisten soiden määräksi saatu 10. Soiden pinta-ala ja lukumäärä kokoluokittain on esitetty taulukossa 2. Taulukossa 2 on Pöllönsuon (7) ja Pitkäsuon (9) osalta mukana vai n Elimäen kunnan alueella oleva pinta-ala. Suoselostuksissa suo t käsitellään kokonaisuuksina.

17 Taulukko 2. Soiden pinta -ala (ha) ja lukumäärä kokoluokittain. I Tutkittujen soiden I I I I pinta -ala ha ja I I I I I lukumääräkpl I I I I I I I I I 437 ha 196 I 136 I 105 I I 10 kpl I 7 2 I 1 I I I I I Kuva 3. Soiden jakautuminen Elimäen kunnan alueella (Suomen tiekartan G T suomaski).

18 TUTKITUT SUOT 1. Pyöräsuo (kl , x = 6728, 9, y = 3468,9) sijaitsee noin 9 k m Elimäen keskustasta etelään ja sille johtaa autotie. Suon pinnan korkeu s merenpinnasta on noin 35 m, ja pinta viettää eteläosassa etelään j a keski- sekä pohjoisosassa länteen. Suo rajoittuu pohjoisessa ja länness ä tiehen. Suon ympäristö on loivapiirteistä hiekkakangasta. Suolla on 1 5 tutkimuspistettä ja 9 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 6,3 / 10 ha. Tutkimus on suoritettu hajapistein (kuva 4). Pyöräsuon yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa rahkaräme ja reuna - osissa korpiräme, kangasräme sekä kangaskorpi. Suotyypit ovat ojikko- j a muuttuma-astella. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 15 % ja mättäiden korkeus on 3 dm. Puusto on suon pohjoisosassa riuku- tai pinotavaraasteella, keski- ja eteläosassa kitukasvuista tai riukuasteella. Pyöräsuo on kokonaan ojitettu.

19 Taulukko 3. Pyöräsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys - alueittain. Alue I Pinta-I Keskisyvyys (m) I Turvemäärä(milj. suo-m 3 ) I ala I pinta I pohja I yht. 1 pinta I pohja I yht. I I ha I H 1-4 I H H H 1-4I H H % Koko suot 24 I 0,29 I 0,61 1 0,90 I 0,07 I 0,15 I 0, Yli 1 m I 8 I 0,51 I 1,25 I 1,76 I 0,04 I 0,10 1 0,14 163, 6 Yli 2 mi 3 I 0,44 I 1,84 I 2,28I_0,01 1 0,06 I 0,07 131, 8 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,2. Heikösti maatuneen rahkavaltaise n pintakerroksen maatuneisuus on 3,5 ja hyvin maatuneen pääasiassa sara - valtaisen pohjakerroksen 6,1. Suurin turpeen paksuus, 2,50 m, on tavatt u pisteessä P 3. Yleisimmät pohjamaalajit ovat suon keskiosassa hiesu j a hieta, reunoilla hiekka. Pyöräsuon turpeista on rahkavaltaisia 76 % ja loput ovat saravaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 52 %, CS 24 %, C 4 %, SC 20 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 21 % ja puun jäännöksi ä sisältäviä turpeita 25 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 68 %, C 22 %, ER 4 % ja L 6 %. Liekoja on koko suo n alueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 4,2 % ja 1-2 m :n syvyydess ä 0,2 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydess ä 1,2 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,5 %. Käyttökelpoisuu s Kuivatusmandollisuudet ovat tyydyttävät. Suo soveltuu kokonsa johdost a pientuotantoon lähinnä tilakohtaisiin tarpeisiin. Pyöräsuolla on yli 1 m syvyisellä 8 ha alueella polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta 0,10 milj. suo-m3. Tämän kuiva-ainemäärä on 0,009 milj. tn ja energiasisält ö 0,17 milj. GJ eli 0,05 milj. MWh. Turpeen käyttökosteuden ollessa 50 % o n energiasisältö 0,15 milj. GJ eli 0,04 milj. MWh.

20 Peräsuo (kl , x = 67298,8, y = 3464,7) sijaitsee noin 8 km Elimäen keskustasta lounaaseen ja sille johtaa autotie. Suolla on 1 7 tutkimuspistettä ja 13 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 7 / 10 ha. Tutkimus on suoritettu hajapistein (kuva 5). Suon pinnan korkeus meren - pinnasta on noin 32 m, ja pinta viettää pohjoiseen. Suo rajoittuu idäss ä kallioiseen hiekkamoreeni- ja hiekkamaastoon, etelässä ja pohjoisess a savipeltoihin ja lännessä loivasti kumpuilevaan hiekkakankaaseen. Peräsuon yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa tupasvilla- ja isovarpuräme ja reunaosilla kangasräme, korpiräme sekä ruoho- ja heinäkorpi. Reunaosilla suotyypit ovat ojikko- tai muutuma-asteella. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 15 % ja mättäiden korkeus on 2 dm. Puusto on pääasiassa riukuasteella ja keskitiheää tai tiheää. Peräsuo on keskiosiaan lukuun ottamatta ojitettu.

21 Taulukko 4. Peräsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys - alueittain. 1 Alue Pinta-I Keskisyvyys (m) I Turvemäärä(milj. suo-m3 ) ala I pinta i pohja I yht. I pinta i pohja i yht. I I ha I H 1-4 H H1-10IH 1-4I H H % Koko suot 24 I 0,32 0,66 I 0,98 1 0,08 1 0,16 0,24 I 100 Yli 1 m ,33 1,36 I 1,69 I 0,04 I 0,15 0, , 2 Yli 2 mi 2 1 0,41 I 2,21 I 2,62 I 0,01 I 0,04 I 0,05 120, 8 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,6. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,4 ja hyvin maatuneen pääasiass a sararahkavaltaisen pohjakerroksen 6,7. Suurin turpeen paksuus, 2,60 m, on tavattu pisteessä P 5. Yleisimmät pohjamaalajit ovat suon keskiosass a savi ja hiesu, reunaosalla hiekka ja hieta. Liejua on suon syvimmän osa n pohjalla (vaihtelevan paksuisena kerroksena) pisteillä P 5, 6, 7 ja 11. Peräsuon turpeista on rahkavaltaisia 68 % ja loput ovat saravaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 44 %, CS 24 %, C 6 %, SC 26 %. Tupas - villaa lisätekijänä sisältäviä turpeita_on 30 %. Yleisimpien turve - tekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 64 %, C 24 %, L 8 % j a ER 3 %. Liekoja on koko suon alueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 3,2 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,2 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 5,3 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,1 %. Käyttökelpoisuu s Kuivatusmandollisuudet ovat tyydyttävät. Suolta voidaan nostaa pala - turvetta tilakohtaisiin tarpeisiin. Tällöin on kustannusta lisäävän ä tekijänä liekojen suuri määrä. Peräsuolla on yli 1 m syvyisellä 11 h a alueella polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta 0,13 milj. suo-m 3. Tämä n kuiva-ainemäärä on 0,011 milj. tn ja energiasisältö 0,23 milj. GJ eli 0,06 milj. MWh. Turpeen käyttökosteuden ollessa 50 % on energia - sisältö 0,20 milj. GJ eli 0,05 milj. MWh.

22 Lylysuo (kl , x = 6732,7, y = 3466,5) sijaitsee noin 3 k m Elimäen keskustasta lounaaseen ja sille johtaa autotie. Suolla on 3 5 tutkimuspistettä. Tutkimuspistetiheys on 3,3 / 10 ha. Tutkimuslinjasto n pituus on m (kuva 6). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noi n 32 m, ja pinta viettää itäosassa etelään ja länsiosassa luoteeseen (kuv a 7). Suo rajoittuu pohjois- ja länsireunasta savipeltoihin sekä itä- j a eteläpuolella mäkiseen moreenimaastoon. Lylysuon yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosilla isovarpu- ja keidas - räme sekä reunaosilla kapeana vyöhykkeenä varsinainen korpi. Suotyypi t ovat ojikko- ja muuttuma-asteella. Keskimääräinen pinnan mättäisyys o n 20 % ja mättäiden korkeus on 2 dm. Puusto on pinotavara-asteella j a keskitiheää. Lylysuo on kauttaaltaan ojitettu. Taulukko 5. Lylysuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys - alueittain. I Alue I Pinta-I Keskisyvyys (m) 1 Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) I ala I pinta I pohja I yht. I pinta I pohja I yht. I I ha I H 1-4 I H H H 1-4I H H % I Koko suot 105 I 0,71 I 1,24 I 1,95 I 0,74 1 1,31 1 2, Yli 1 m I 84 I 0,89 I 1,39 I 2,28 I 0,74 I 1,17 I 1,91 193,2 I Yli t mi 44 I 1,16 I 1,79 I 2,95 I 0,51 1 0,79 I 1,30 163,4I Turpeen keskimaatuneisuus on 5,3. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,6 ja hyvin maatuneen pääasiass a saravaltaisen pohjakerroksen 6,3. Suurin turpeen paksuus, 4,50 m, o n tavattu pisteessä A Yleisin pohjamaalaji on savi. Liejua o n suon keskiosan pohjalla paikoin paksunakin (2 m) kerroksena (kuva 8). Lylysuon turpeista on saravaltaisia 62 % ja loput ovat rahkavaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 32 %, CS 6 %, C 51 % ja SC 11 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 8 % ja puun jäännöksi ä sisältäviä turpeita 18 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat C 39 %, S 36 %, EQ 6 %, N 6 %, L 5 % ja PR 5 %.

23 Liekoja on koko suon alueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,6 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,4 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - lm :n syvyydessä 0,3 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,3 %. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä P 1 on 2,4 % (vaihtelu - väli 1,4-4,1) kuivapainosta, ph-arvo 4,2 (3,6-4,7), vesipitoisuu s märkäpainosta 90,5 % (88,3-91,8), vesipitoisuus tilavuudesta 83,9 % (74,4-89,7) ja kuivatilavuuspaino 86,7 kg/m 3 ( 73, 0-111,0). Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 20,8 MJ/kg (19,8-22, 5) j a 50 % :n kosteudessa 9,2 MJ/kg (taulukko 6). Käyttökelpoisuu s Kuivatusmandollisuudet ovat tyydyttävät. Lylysuolla on yli 2 syvyisellä 44 ha alueella polttoturpeeksi soveltuvaa paremmin maatunutt a turvettaa, 57milj. suo-m 3.Tämän kuiva-ainemäärä on 0,049 milj. tn j a energiasisältö 1,03 milj. GJ eli 0,29 milj. MWh. Turpeen käyttökosteude n ollessa 50 % on energiasisältö 0,90 milj. GJ eli 0,25 milj. MWh. Heikost i maatunut pintaturve soveltuu lähinnä kuivike- tai kasvuturpeeksi ja sit ä saadaan suon yli 2 m syvän ,51 milj. suo-me ha alueen 1,19 m paksusta pintakerroksest a m

24 Soidinsuo(kl , x = 6736,5, y = 3463,5) sijaitsee noin 7 k m Elimäen keskustasta länteen, ja sille johtaa metsäautotie. Suolla on 6 tutkimuspistettä. Tutkimuspistetiheys on 2,6 / 10 ha. Tutkimus o n suoritettu hajapistein (kuva 9). Suon pinnan korkeus merenpinnasta o n noin 72 m, ja pinta viettää luoteeseen. Suo rajoittuu moreenimaastoon. Soidinsuon yleisimmät suotyypit ovat ojikko- ja muuttuma-asteella olevi a isovarpu-, tupasvilla- ja pallosararämeitä. Kuiviketurvetta on nostett u laajalta alalta suon eteläosasta. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 5 % ja mättäiden korkeus on 2 dm. Puusto on riuku- tai pinotavara-asteella j a keskitiheää. Soidinsuo on kauttaaltaan ojitettu. Taulukko 7. Soidinsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys - alueittain. Alue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä milj.(suo-m 3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. ha H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 % Koko suc 23 0,08 0,99 1,07 0,02 0,23 0, Yli m 13-1,43 1,43-0,19 0,19 76, 0 Yli 2 m -

25 Turpeenkeskimaatuneisuus on 7,9. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 4,0 ja hyvin maatuneen pääasiass a sararahka- ja saravaltaisen pohjakerroksen 8,2. Suurin turpeen paksuus, 1,7 m, on tavattu pisteessä P 3. Yleisimmät pohjamaalajit ovat kivi- j a hiekkamoreeni. Liejua on tavattu ohuena kerroksena suon keskiosa n pohjalla. Soidinsuon turpeista on rahkavaltaisia 50 %, saravaltaisia 43 % ja lopu t ovat ruskosammalvaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 2e%%, 24 %, C 32 %,SC 7 %, BC 4 % ja CB 7 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 26 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 4 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 40 %, C 47 %, B 5 %, ER4 %, EQ 2% j apr 1 %. Liekoja on koko suon alueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 1,9 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,4 %. Yli 1 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0 - lm :n syvyydessä 3,3 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,7 %. Soidinsuo ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa johdosta.

26 -27-5 _Kötkansuo (kl , x = 6720,1, y = 3476,1) sijaitsee noin 17 k m Elimäen keskustasta kaakkoon Tammijärven pohjoisrannalla. Suolle ei johd a tietä. Suolla on 10 tutkimuspistettä. Tutkimuspistetiheys on 2,9 / 10 ha. Tutkimus on suoritettu hajapistein (kuva 10). Suon pinnan korkeus meren - pinnasta on noin 15 m. Suo rajoittuu itäreunasta Tammijärven Talluslahtee n ja Tallusjokeen, muilta osin tasaisiin savipeltoihin. Suon keskiosaan o n raivattu peltoa. Kotkansuon yleisin suotyyppi on luhtaneva. Suo on lähes kokonaan muuttumaasteella. Puusto on riuku- tai pinotavara-asteella olevaa keskitiheää j a tiheää koivua ja muuta lehtipuuta. Kotkansuo on suurimmaksi osaks i ojitettu. Turpeen keskimaatuneisuus on 3,9. Heikosti maatuneen sararahkavaltaise n pintakerroksen maatuneisuus on 3,5 ja hyvin maatuneen pääasiassa sara - valtaisen pohjakerroksen 5,5. Suurin turpeen paksuus, 0,70 m, on tavatt u pistessä P 1. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi, hiesu ja hieta.

27 Taulukko 8. Kotkansuon pinta-ala, keskisyvyydet ja turvemäärät. I Alue I Pinta-I Keskisyvyys (m) I Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) I i I ala I pinta I pohja yht. I pinta I pohja I yht. I I ha I H 1-4 I H H H 1-4 I H H I Koko suot 35 I 0,35 I 0,08 0,43 I 0,12 I 0,03 I 0, I I Yli 1 m I - I - I - I - I - I - I - I - I Yli 2m 1 - I - I - - I - I - i - Kotkansuon turpeista on rahkavaltaisia 73 %, ja loput ovat saravaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on CS 73 %, C 9 % ja SC 18 %. Puun jäännöksiä lisätekijänä sisältäviä turpeita on 91 %. Yleisimpien turvetekijöide n osuudet kokonaisturvemäärästä ovat L 41 %, S 30 % ja C 29 %. Mataluutensa ja kuivatusvaikeuksien johdosta suo ei sovellu turve - tuotantoon. 6. Leinsuo (kl , x = 6729,7, y = 3474,3) sijaitsee noin 8 km Eli - mäen keskustasta kaakkoon ja sille johtaa autotie. Suolla on 5 tutkimus - pistettä. Tutkimuspistetiheys on 2,1 / 10_ha. Tutkimus on suoritett u hajapistein (kuva 11). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 29 m, j a pinta viettää loivasti koilliseen. Suo rajoittuu pohjoisessa savipeltoihi n ja muilta osin moreeni- ja hiekkamaihin. Leinsuon yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa isovarpu- ja rahkaräme sekä suon reunaosilla ruoho- ja heinäkorpi sekä mustikkaturvekangas. Suo - tyypit ovat ojikko- ja muuttuma-asteella. Keskimääräinen pinnan mättäisyy s on 20 % ja mättäiden korkeus on 3 dm. Puusto on pinotavara- ja tukkipuu - asteella sekä keskitiheää tai tiheää. Leinsuo on kauttaaltaan ojitettu. Turpeen keskimaatuneisuus on 7,3. Heikosti maatuneen pintakerrokse n maatuneisuus on 2,0 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 7,4. Suurin turpee n paksuus, 2,00 m, on tavattu pisteessä P 5. Yleisin pohjamaalaji on savi.

28 Taulukko 9. Leinsuonpinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys - alueittai n Alue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m 3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. ha H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 % Koko suo 24 0,01 0,89 0,90-0,22 0, Yli 1 m 6 0,03 1,58 1,61-0,10 0,10 45, 5 Yli 2 m Leinsuon turpeista on rahkavaltaisia 50 % ja loput ovat saravaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 26 %, CS 24 %, C 33 % ja SC 17 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 8 % ja puun jäännöksi ä sisältäviä turpeita 69 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 42 %, C 40 %, L 14 %, ER 2 %, N 1 % ja PR 1 %. Liekoja on koko suon alueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,9 % j a yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 1,7 %. Suo ei mataluuden ja kookkaan puuston johdosta sovellu turvetuotantoon.

29 Pöllönsuo(kl , x = 6725,5, y = 3481,2) sijaitsee noin 14 k m Elimäen keskustasta kaakkoon. Suo on suurimmaksi osaksi Ruotsinpyhtää n kunnan alueella ja osa suosta sijaitsee myös Anjalankosken alueella. Suolle ei johda tietä. Suolla on 84 tutkimuspistettä ja 63 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 3,6 / 10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on m (kuva 12). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m :n välillä (kuv a 13). Pöllönsuon yleisimmät suotyypit ovat ojikko- ja muuttuma-asteella oleva t isovarpu-, tupasvilla-, rahka- ja keidasrämeet. Myös rahkaneva on yleinen. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 9 % ja mättäiden korkeus on 2 dm. Puuston kehitysluokka vaihtelee vajaatuottoisesta pinotavara-asteelle j a on pääasiassa keskimääräisen tiheää. Pöllönsuo on kauttaaltaan ojitettu.

30 Taulukko 10. Pöllönsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys - alueittain. Alue I Pinta-I Keskisyvyys (m) I Turvemäärä(milj. suo-m 3 ) I I ala I pinta I pohja I yht. I pinta I pohja yht. I I ha I H 1-4I H H H 1-4 I H H % I I Koko suot 231 I 1,10 1 0,85 1 1,95 I 2,53 1 1,98 1 4, ,0 1 1 Yli 1 m ,30 1 0,97 1 2,27 1 2,47 1 1,85 I 4, ,8 1 Yli 2 mi 123 I 1,69 I 0,98I 2,67I 2,08I 1,20I 3,28I 72,7 1 Turpeen keskimaatuneisuus on 4,6. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,4 ja hyvin maatuneen pääasiassa sara - valtaisen pohjakerroksen 6,2. Suurin turpeen paksuus, 3,60 m, on tavatt u pisteessä A Yleisin pohjamaalaji on savi. Liejua on tavatt u suon pohjalta keskiosista (kuva 14). Pöllönsuon turpeista on rahkavaltaisia 41 % ja saravaltaisia 59 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 31 %, CS 10 %, C 40 %, SC 18 % ja BC 1 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 9 % ja puu n jäännöksiä sisältäviä turpeita 15 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 40 %, C 50 %, ER 1 %, L 4 % ja EQ 3 %. Liekoja on koko suon alueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,2 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,1 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 0,2 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,1 %. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A on 1,6 % (vaihteluväli 0,6-3,6) kuivapainosta, ph-arvo 3,7 (3,4-4,3), vesi - pitoisuus märkäpainosta 91,6 % (89,4-93,9), vesipitoisuus tilavuudest a 88,9 % (79,3-93,9) ja kuivatilavuuspaino 81,0 kg/m 3 (60,0-106,0). Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 19,9 MJ/kg (18, 2-21,8) ja 50 % :n kosteudessa 8,7 MJ/kg (taulukko 11).

31 -34 Käyttökelpoisuu s Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Heikosti maatunut pintaturve soveltu u lähinnä kuivike- tai kasvuturpeeksi ja sitä saadaan suon yli 2 m syvä n ha alueen 1,69 m paksusta pintakerroksesta 2,08 milj. suo-m.elimäen kunnan alueella oleva osa on suureksi osaksi liian matalaa turvetuotantoon. Yli 2 m :n syvyiseltä alueelta voidaan nostaa kuivike- tai kasvu - turvetta. 8. Ruukkisuo (kl , x = 6728,7, y = 3480,7) sijaitsee noin 13 k m Elimäen keskustasta kaakkoon. Suolle ei johda tietä. Suolla on 3 4 tutkimuspistettä ja 18 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 6,4 / 10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on m (kuva 15). Suon pinnan korkeus meren - pinnasta on noin 27 m (kuva 16). Suo rajoittuu etelä- ja luoteisosass a savipeltoihin, muualla moreenimaastoon. Ruukkisuon yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa isovarpurämeojikk o ja -muuttuma sekä suon reunaosissa varsinainen korpi ja kangaskorpi. Puusto on pinotavara-asteella ja keskitiheää. Suo on harvaan ojitettu. Turpeen keskimaatuneisuus on 3,8. Heikosti maatuneen pintakerrokse n maatuneisuus on 3,7 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 4,7. Suurin turpee n paksuus, 1,90 m, on tavattu pistessä A 700. Yleisin pohjamaalaji on sav i (kuva 17).

32 Taulukko 12. Ruukkisuon pinta-alat, keskisyvydet ja turvemäärät syvyys - alueittain. Alue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m 3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. ha H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H I-10 % Koko suc 53 0,73 0,13 0,86 0,39 0,07 0, Yli lm 19 1,02 0,32 1,34 0,19 0,06 0,25 54, 3 Yli 2 m

33 Ruukkisuonturpeista on saravaltaisia 53 % ja loput ovat rahkavaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 11 %, CS 36 %, C 30 % ja SC 23 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 1 % ja puun jäännöksi ä sisältäviä turpeita 19 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat C 54 %, S 40 %, L 4 %, ER 1 % ja EQ 1 %. Suo ei sovellu turvetuotantoon turvekerroksen mataluuden ja kookkaa n puuston johdosta. 9. Pitkäsuo(kl , x = 6743,3, y = 3482,5) sijaitsee noin 9 k m Elimäen keskustasta koilliseen. Osa suosta on Anjalankosken alueella. Suolle johtaa autotie. Suolla on 14 tutkimuspistettä. Tutkimuspistetihey s on 4,5 / 10ha (kuva 16). Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m : n välillä, ja pinta viettää lounaaseen. Suo rajoittuu hiekkakankaisiin.

34 -39 - Taulukko 13. Pitkäsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys - alueittain. I Alue I Pinta-I Keskisyvyys(m) I Turvemäärä(milj. suo -m3 ) I I ala I pinta I pohja I yht. I pinta I pohja I yht. I I ha I H H H H 1-4 I H H % I I Koko suol 31 I 0,43 I 0,48 I 0,91 I 0,13 I 0,15 I 0, ,0 I Yli 1 m 1 8 I 0,92 1 0,84 1 1,76 1 0,07 1 0,07 1 0,14 150,0 I I Yli 2 m ,53 I 1,24 I 2,77 1 0,05 I 0,03 I 0, ,6 I Pitkäsuon yleisimmät suotyypit ovat ojikko- ja muuttuma-asteella oleva t kangaskorpi ja kangasräme pohjoisosassa ja eteläosassa isovarpuräme. Reunoilla on kangas- ja korpirämettä. Keskimääräinen pinnan mättäisyys o n 10 % ja mättäiden korkeus on 2 dm. Puusto on keskitiheää ja pääosi n pinotavara- tai riukuasteella. Pitkäsuo on kokonaan ojitettu. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,2. Heikosti maatuneen pintakerrokse n maatuneisuus on 3,8 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,4. Suurin turpee n paksuus, 2,80 m, on tavattu pisteissä P 9 ja P 10. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiekka. Pitkäsuon turpeista on rahkavaltaisia 79 % ja loput ovat saravaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 39 %, CS 40 %, C 6 % ja SC 15 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 17 % ja puun jäännöksi ä sisältäviä turpeita 67 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 53 %, C 23 %, ER 3 % ja L 20 %. Liekoja on koko suon alueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 2,3 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,5 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 0 % ja 1-2 m :n syvyydessä 3,5 %. Suo ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa johdosta.

35 Heikkilänsuo(kl ,x 6744,1, y = 3481,8) sijaitsee noi n 18 km Elimäen keskustasta koilliseen ja sille johtaa autotie. Suolla on 3 5 tutkimuspistettä. Tutkimuspistetiheys on 4,2 / 10 ha. Tutkimus o n suoritettu hajapistein (kuva 19). Suon pinnan korkeus merenpinnasta o n noin 64 m ja pinta viettää eteläosassa etelään, keskiosassa koilliseen j a pohjoisosassa pohjoiseen. Suo rajoittuu lohkareiseen moreenimaastoon. Pohjoisosan länsireunassa on peltoa.

36 Taulukko 14. Heikkilänsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärä t syvyysalueittain. I Alue I Pinta-I Keskisyvyys (m) I Turvemäärä(milj. suo-m 3 ) I ala I pinta I pohja I yht. I pinta I pohja I yht. I I ha I H 1-4 I H H1-101 H 1-4I H H % I Koko suol 83 I 0,23 1 0,21 I 0,44 I 0,19 I 0,17 I 0, Yli 1 m I 6 1 0,13 1 1,02 I 1,15 1 0,01 I 0,06 1 0,07 119, 4 I Yli 2m I - I - I - I - I - i - I - Heikkilänsuon yleisimmät suotyypit ovat suon pohjoisosassa mustikkaturvekangas, keskiosassa varputurvekangas ja suon eteläosassa kangaskorpiojikko sekä mustikkaturvekangas. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 10 % j a mättäiden korkeus on 2 dm. Puusto on pinotavara-asteella ja keskitiheä ä tai tiheää. Heikkilänsuo on kauttaaltaan ojitettu. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,8. Heikosti maatuneen pintakerroksen maatuneisuus on 3,4 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,4. Suurin turpee n paksuus, 1,30 m, on tavattu pisteissä P 2 ja P 3. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Heikkilänsuon turpeista on rahkavaltaisia 85 % ja loput ovat saravaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 16 %, CS 69 %, C 3 % ja SC 12 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 3 % ja puun jäännöksi ä sisältäviä turpeita 74 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 51 %, L 24 % ja C 24 %. Liekoja on koko suon alueell a 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 1,7 % ja yli 2 m :n syvyisellä alueell a liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 4,3 %. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä P 3 on 3,7 % (vaihteluväl i 2,1-7,1) kuivapainosta, ph-arvo 4,4 (3,6-5,2), vesipitoisuus märkä - painosta 87,2 % (86,6-87,9), vesipitoisuus tilavuudesta 85 % (81,9-88,7) ja kuivatilavuuspaino 124,8 kg/m 3 (116,0-131,0). Keskimääräine n lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 24,1 MJ/kg (23,4-24,9) j a 50 % :n kosteudessa 10,8 MJ/kg (taulukko 15).

37 Heikkilänsuo ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa johdosta. 4 TULOSTEN TARKASTEL U 4.1 Turpeen paksuu s Tutkittujen soiden turpeen keskipaksuus on 1,38 m, josta heikosti (H 1 4 ) maatuneen pintakerroksen osuus on 0,68 m (taulukko 16). Soiden keskisyvyy s on selvästi matalampi kuin kaikkien Kymen läänissä tutkittujen soide n keskisyvyys, joka on 2,37 m (Lappalainen ja Toivonen 1984). Heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus vastaa läänin keskiarvoa. Tutkittujen soide n yli 1 m :n syvyisen turvekerroksen keskipaksuus on 2,12 m ja yli 2 m : n alueen 2,73 m (taulukko 17). Tutkituissa 10 suossa, yhteispinta-alaltaan 633 ha josta Elimäen alueell a on 437 ha, on turvetta kaikkiaan 8,72 milj. suo-2. Tästä on heikosti maatuneen pintakerroksen osuus 4,27 milj. suo-m 3, eli 49,0 %. Yli 1 m : n syvyisillä 345 ha :n alueilla on turvetta 7,30 milj. suo-m3, josta hyvi n maatuneen pohjakerroksen osuus on 51,2 % eli 3,74 milj. suo-m3 -Yli 2 m : n syvyisillä 175 ha :n alueilla on turvetta 4,78 milj. suo-m3 josta hyvin maatuneen pohjakerroksen osuus on 44,6 % eli 2,13 milj. suo-m3.yli 2 m : n syvyisten alueiden turvemäärän osuus koko turvemäärästä on 54,8 %. Yl i 2 m :n syvyisellä alueella on luonnontilaista turvetta keskimääri n m/ha, joka sisältää kuiva-ainetta noin tonnia.

38 Taulukko 16. Keskiarvotietoja Elimäen kunnan alueella tutkituista soista.

39 Taulukko 17. Keskiarvotietoja Elimäen kunnan alueella tutkituista soista. -IN

40 Suotyypi t Tutkituilla soilla tehtiin kaikkiaan 358 suotyyppihavaintoa. Taulukoss a 18 on suotyypit jaettu neljään pääryhmään. Suokohtaisissa sarakkeiss a olevat luvut ovat prosentteja havaintojen kokonaismäärästä. "Keskimäärin " -sarakkeessa on suokohtaiset prosentit painotettu soiden pinta-aloihin. Elimäellä yleisimmät suotyypit ovat erilaiset rämeet, joita on 61 % kaikista suotyypeistä. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpu- ja tupasvillaräme. Erilaisia korpia on 15 % ja avosoita 10 %. Loput ovat turvekankaita, peltoja ja vanhoja turpeennostoalueita. Suotyypeistä on 50 % ojikkoasteella (0J) ja 32 % muuttuma-asteella (MU). Luonnontilaisia (LU) suotyyppejä on 4 %. Sarakkeessa "Muut" on esitetty turvekankaiden (TK), peltojen (PE) ja yleensä hylättyjen turpeennostoalueiden (PTA) osuudet. Kaikkiaan on ojituksen vaikutuksen alaisia suo - tyyppejä 96 %. 4.3 Turvelajit ja turvetekijä t Taulukossa 19 on esitetty soittain pääturvelajien prosenttiset osuude t kokonaisturvemäärästä sekä puu- ja tupasvillapitoisen turpeen osuu s kokonaisturvemäärästä. Turpeista on rahkavaltaisia (S) hieman alle puolet, 46 %. Keskimäärin Kymen läänin tutkituissa soissa on rahkavaltaisi a turpeita noin 62 %. Saravaltaisia (C) turpeita on Elimäellä 54 %. Sara - valtaiset turpeet sijoittuvat yleensä suon pohjalle, ja ne ovat yleens ä heikosti maatuneita. Lisätekijöistä tupasvilla ja puun jäänteet ova t yleisimpiä. Suoselostuksissa on ilmoitettu yleisimpien turvetekijöiden osuude t kokonaisturvemäärästä. Vertaamalla esimerkiksi tupasvillapitoisen turpee n osuutta ja puhtaan tupasvillan osuutta keskenään voidaan päätellä mm. lisätekijän yleisyyttä turpeessa ja mahdollista haittavaikutusta tai etu a turvetuotannossa. Yleensä puhtaan lisätekijän määrä turpeessa on oleellisesti pienempi kuin lisätekijää sisältävän turpeen kokonaismäärä.

41 4:b rn

42 Taulukko 19. %-osuudet kokonaisturvemäärästä pääturvelajeittain. v

43 Maatuneisuu s Suokohtaisesti turvemääriin painotettu turvekerrostumien keskimaatuneisuu s on 4,2. Heikosti (H 1-4) maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3, 5 ja hyvin maatuneen (H 5-10) pohjakerroksen 6, Liekoisuu s Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen eli liekojen määrä vaihtele e tutkituilla soilla ja soiden eri osissakin huomattavasti. Suokohtaise t tiedot koko suon ja yli 2 m alueen osalta on esitetty suoselostuksissa j a yhteenvetotaulukoissa. Korkea liekoisuus (yli 3 %) aiheuttaa yleens ä tuntuvia lisäkustannuksia turvetuotannossa, varsinkin mikäli kyseessä o n pien- tai tilakohtainen palaturvetuotanto. Nykyisin on kuitenki n laitteita, joiden avulla lie'ot voidaan jyrsiä turpeen sekaan. 4.6 Pohjamaalajit ja lieju t Tutkittujen soiden yleisin pohjamaalaji on savi, jota esiintyy 67 % (suokohtaisesti pinta-aloihin painotettu keskiarvo). Seuraavaksi yleisimmät maalajit ovat hiekka (16 %), hiesu (7 %) ja hieta (7 %). Tutkimus - pisteistä noin 1/5 tavataan liejua suo pohjalla. Liejun esiintyminen antaa viitteitä myös suon syntytavasta. Lieju o n yleensä merkkinä suon synnystä vesistön umpeenkasvun tuloksena. 4.7 Happamuu s Turvenäytteiden suokohtaisesti turvemääriin painotettu keskimääräine n ph-arvo on 4,3. Pintanäytteet ovat yleensä happamampia kuin syvemmält ä otetut näytteet. Samoin rahkavaltaiset turpeet ovat saravaltaisi a happamampia. 4.8 Tuhkapitoisuu s Suokohtaisesti turvemääriin painotettu tuhkapitoisuuksien keskiarvo o n 2,4 % kuivapainosta. Tuhkapitoisuuden samoin kuin muidenkin laboratoriomääritysten keskiarvoja laskettaessa on jätetty huomioimatta kunki n näytesarjan alin näyte, joka sisältää usein runsaasti sekundääristä

44 mineraaliainesta. Tätä pohjakerrosta ei käytännössä voi myöskään hyödyntä ä turvetuotannossa. Suokohtaiset tuhkapitoisuudet ovat melko alhaisia, eivätkä ne ole esteenä mahdollisen turvetuotannon aloittamiselle. 4.9 Vesipitoisuu s Turpeen vesipitoisuus riippuu mm. turvelajista, maatumisasteesta sekä suo n ojituksesta kuivatussyvyyteen asti. Näytteiden keskimääräinen suokohtaisesti turvemääriin painotettu vesipitoisuus on 91,8 % märkäpainosta Kuivatilavuuspain o Turpeen kuivatilavuuspainolla tarkoitetaan sitä painoa, minkä verra n tietyn tilavuusyksikön (esim. yksi suokuutiometri) sisältämä täysin kuiv a turve painaa. Kuivatilavuspaino- ja lämpöarvotietojen avulla voidaa n laskea suon energiasisältö (Mäkilä 1980). Turvenäytteistä laskettu keskimääräinen suokohtaisesti turvemäärii n painotettu kuivatilavuuspaino on 85,6 kg/suo-m 3. Kuivatilavuuspainoo n vaikuttavat ennen kaikkea vesipitoisuus, maatumisaste ja turvelaji. 0jitetuilla soilla pintaturpeen kuivatilavuuspaino on keskimääräistä korkeampi turvelajista tai maatumisasteesta riippumatta. Tämä johtuu pintakerroksen keskimääräistä alhaisemnasta vesipitoisuudesta ja turpeen tiivistymisestä. Maatumisasteen kasvaessa kasvaa yleensä myös kuivatilavuuspaino. Kuivatilavuuspaino on tärkein vaikuttaja suokuution energiasisältöä laskettaessa. Siten ojitetun suon pintaosan turpeen energiasisältö tilavuusyksikköä kohden on usein selvästi korkeampi ojittamattomaan suoho n verrattuna Lämpöarv o Polttoturpeen yhtenä tärkeänä kelpoisuuden mittana on sen teholline n lämpöarvo. Se riippuu turvelajista, maatuneisuudesta, tuhkapitoisuudest a sekä vesipitoisuudesta. Näytteiden suokohtaisesti turvemääriin painotett u keskimääräinen tehollinen lämpöarvo kuivalle turpeelle on 20,4 MJ/kg. 50 % :n kosteudessa vastaava arvo on 9,0 MJ/kg. Käyttökelpoisen turpee n osalla ovat keskimääräiset turvemääriin painotetut keskiarvot vastaavast i 20,7 MJ/kg ja 9,1 MJ/kg.

45 Rikkipitoisuu s Polttoaineessa oleva rikki aiheuttaa lämmityskattiloiden syöpymistä j a ympäristön saastekuormituksen lisääntymistä. Turvenäytteiden keskimääräinen rikkipitoisuus kuiva-aineesta on 0,13 %. Polttoturveluokitukse n mukaan tulisi rikkipitoisuus ilmoittaa, mikäli se ylittää arvon 0,3 %. Mainittakoon, että turpeen ja öljyn rikkipitoisuuksien suhde on noin 1 : 6 käytettäessä vertailuperusteena tuotettua energiayksikköä. Siten turvepolttolaitokset eivät saastuta rikillä ympäristöään yhtä pahasti kui n muita fossiilisia polttoaineita käyttävät laitokset (Jarva 1979). 5 YHTEENVETO Tutkituilla 10 suolla on tutkimuspisteitä 358 kpl, joilla tutkittiin mm. suotyyppi, turvelaji ja maatuneisuus. Turpeen tarkemman käyttökelpoisuude n selvittämiseksi otettiin soista näytteitä laboratorioanalyysejä varten. Näistä määritettiin tuhkapitoisuus, lämpöarvo, ph-arvo, vesipitoisuus j a kuivatilavuuspaino ja osasta näytteitä rikkipitoisuus. Kaikkiaan tutkittiin 633 ha :n suoalueet, joista Elimäen kunnan alueell e sijoittuu 437 ha eli 1,1 % maa-alasta. Pöllönsuo (7) ja Pitkäsuo (9 ) sijoittuvat suureksi osaksi muiden kuntien alueille. Pääsuotyyppien jakautuma on seuraava : nevoja 10 %, rämeitä 61 %, korpi a 15 % ja turvekankaita 10 %. Muu alue on vanhoja tai käytössä olevi a turpeennostoalueita. Tutkimuspisteistä sijaitsi ojitetuilla alueilla 82 %. Suoalueista on metsäisiä 90 % ja loput ovat avosoita. Yleisimmät suotyypi t ovat isovarpu- ja tupasvillaräme. Soiden keskisyvyys on 1,38 m, josta heikosti maatunut pintakerros o n 0,68 m ja paremmin maatunut pohjakerros 0,70 m. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,9 (asteikolla 1-10). Heikosti maatunee n pintakerroksen maatuneisuus on 3,5 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 6,4.

46 Tutkituissa soissa on turvetta 8,72 milj. suo-m 3. Yli 2 m :n syvyisell ä alueella on 54,8 % koko turvemäärästä eli 4,78 milj. m3. Tästä on hyvi n maatunutta turvetta 2,13 milj. m3. Yli 2 m :n syvyisellä alueella o n luonnontilaista turvetta keskimäärin m 3/ha, joka sisältää kuiva - ainetta noin tonnia. Turvekerrostumista on rahkavaltaisia 46 % ja saravaltaisia 54 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve 30 %, sararahkaturve 16 %, saraturve 38 % ja rahkasaraturve 16 %. Turpeiden tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,4 % kuivapainosta. Teholline n lämpöarvo on kuivalla turpeella keskimäärin 20,4 MJ/kg ja jyrsinturpee n käyttökosteudessa (n. 50 %) olevalla turpeella 9,0 MJ/kg. Näytteiden keskimääräinen kuivatilavuuspaino on 85,6 kg/suo-m 3, vesi - pitoisuus 91,8 % märkäpainosta, ph-arvo 4,3 ja rikkipitoisuus 0,13 % kuivapainosta. Taulukkoon 20 on kerätty tiedot tutkittujen soiden polttoturvemääristä. Polttoturvetuotantoon soveltuvien alueiden yhteispinta-ala on 63 ha. Käyttökelpoinen turvemäärä on 0,80 milj. suo- m3 ja energiasisältö 50 % : n käyttökosteudessa 0,34 milj. MWh. Polttoturvetuotantoon soveltuvat suo n osat ovat Lylysuota lukuunottamatta pienialaisia, ns. isäntälinja n turvetuotantoon soveltuvia. Kustannuksia lisäävinä tekijöinä ovat näill ä alueilla usein melko kookas puusto ja liekojen suuri määrä turpeessa. Kasvu- tai kuiviketurpeeksi soveltuvaa turvetta on 44 ha :n alueell a 0,51 milj. suo-m 3. Sen lisäksi kuiviketurvetta voidaan nostaa pienilt ä alueilta usealta tutkitulta suolta.

47 Taulukko 20. Elimäellä tutkittujen soiden soveltuvuus turvetuotantoon. Ul Ni * Pientuotanto tilakohtaisiin tarpeisiin.

48 KIRJALLISUUTTA Jarva, E., Käyttökokemuksia jyrsinturpeen pölypoltosta. Turv e energian lähteenä II. INSKO Kotimaisten polttoaineiden käyttö kiinteistö- ja aluekohtaisissa lämpö - keskuksissa, Kauppa- ja teollisuusministeriö, energia - osasto. Sarja B :12. Lappalainen, E., Sten, C.-G. ja Häikiö, J., Turvetutkimusten maasto - opas. Geologinen tutkimuslaitos, Opas nro 6. Lappalainen, E. ja Toivonen, T., Laskelmat Suomen turvevaroista. Geologian tutkimuskeskus, Maaperäosasto. Raportti P 13.4/84/141. Mäkilä, Markku, Toholammin turvevarojen käyttökelpoisuus ja turpee n ominaisuuksien välinen riippuvuus. Geologinen tutkimuslaitos, Maaperäosasto, Raportti P 13.4/80/5. Polttoturvesuotoimikunnan mietintö, Komiteanmietintö 1973 :42.. Suoninen, Antti, Jyrsinturpeen pelletöinti. "Turveteollisuude n tutkimukset." Seminaari.

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S ESPOO 1985 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1. Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1. Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1 Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m SAVITAIPALEEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993

Lisätiedot

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary :

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 236 Turvetutkimus Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary : The peat resources and their potential use in Kihniö,

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 245 Tapio Toivonen TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Töysä and their potential use Espoo 1991 3 SISÄLTÖ

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 446

Turvetutkimusraportti 446 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSAST O RAPORTTI P 13.4/85/17 3 CARL-GÖRAN STEN J A LASSE SVAHNBÄC K KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS ~ r cr,~~,,j ~ : ~ V~,._~ -3.~. `.n

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/81/6 3. Markku Makin ja Tapio Toivane n PYHÄJÄRVEN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/81/6 3. Markku Makin ja Tapio Toivane n PYHÄJÄRVEN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/81/6 3 Markku Makin ja Tapio Toivane n PYHÄJÄRVEN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUUS Espoo 1981 SISÄLTÖ 1. Johdanto 5 1.1. Tutkimuksen tarkoitus

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 249 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Mäntsälä and their potential use. Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN LASSE SVAHNBÄCK JA KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires in the western part

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8. Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä

Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8. Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8 Tapio Toivonen PIHTIPUTAAN TURtIEVARAT Kp;YTTÖKELPO ISUUS JA NIIDE N Osaraportti Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 2 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V Kuopio 1986 Hänninen,Pauli1986. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niide n turvevarat, osa

Lisätiedot

Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous

Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot Soidensuojelutyöryhmän kokous 19.12.2012 Asta Harju 1 GTK:n systemaattinen turvevarojen kartoitus GTK kartoittaa vuosittain

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230 Tapio Muurinen SMOSSA VUOSNA 1985-1986 TUTKTUT SUOT JA NDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat resources of the commune of Simo in 1985-1986

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 20 1 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSA I I Abstract : Peat resources and their suitability in the area

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1983 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 221 RIITTA KORHONEN. Abstract : The mires and their peat resources in

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 221 RIITTA KORHONEN. Abstract : The mires and their peat resources in GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 221 MAAPERÄOSASTO RIITTA KORHONEN KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I Abstract : The mires and their peat resources in Keuruu ESPOO 1988 Korhonen,

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

TURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 223 Turvetutkimus Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of seven peat deposits in

Lisätiedot

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/15 4 Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA 1981-1983 TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S Rovaniemi 1984

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/14 0 Ari Luukkanen JUANKOSKEN TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO N Kuopio 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

VIRTAIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VIRTAIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 191 MAAPERÄOSAST O TAPIO TOIVONE N VIRTAIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Virrat and their potential us e Geological Survey

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Suokohtainen aineisto 31.10.2016 Anne Savola Ympäristöasiantuntija Satakuntaliitto Suokohtainen aineisto: Kartta- ja ilmakuvaotteet Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa IV Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 240 Pauli Hänninen ja Arto Hyvärinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa Vili Kuopio 1990 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1990

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9 Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a SOTKAMON KUNNASSA INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/11 6 Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1982 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 400

Turvetutkimusraportti 400 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 400 2009 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 2

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 2 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 2 Kimmo Virtanen TYRNÄVÄLLÄ TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARAT Kuopio 1983 SISÄLLYS Johdanto 1 Tutkimusmenetelmät ja tulosten esitys 1 Kenttätutkimukset

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 18 9 Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I Kuopio 1986 Pajunen, Hannu 1986. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 449

Turvetutkimusraportti 449 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T

PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 0 Jukka Häiki ö PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA 1 Kuopio 1986 Häikiö, Jukka 1986. Pulkkilassa tutkitut suot ja niiden - turvevarat, osa I.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 453

Turvetutkimusraportti 453 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/141 Eino Lappalainen ja Tapio Toivonen LASKELMAT SUOMEN TURVEVAROISTA Espoo 1984 Tekijöiden osoite: Geologian tutkimuskeskus Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/11 8 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE TUOTANTOON OSA I Kuopio 1983 1 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO

Lisätiedot

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 278 Tapio Toivonen LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Lapua Kuopio 1994 Toivonen Tapio 1994 Lapualla tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 423

Turvetutkimusraportti 423 391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. 399. 400. 401. 402. 403. 404. 405. 406. 407. 408. 409. 410. 411. 412. 413. 414. 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 234. Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnbäck PARKANON SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 234. Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnbäck PARKANON SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 GELGIA TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPRTTI 234 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnbäck PARKA SUT JA TURVEVARJE KÄYTTÖKELPISUUS SA 1 Abstract : Inventory of Mires and Peat Resources. Parkano, Western

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1. Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1. Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1 Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1981 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA

Lisätiedot

Erkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

Erkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä 4 Erkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/16 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/16 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/16 2 Ari Luukkanen PIELAVEDELLÄ 1982 TUTKITTUJEN SOIDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1984 Tekijäin osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 435

Turvetutkimusraportti 435 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 394

Turvetutkimusraportti 394 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 409

Turvetutkimusraportti 409 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 409 2010 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 1 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot