GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 221 RIITTA KORHONEN. Abstract : The mires and their peat resources in

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 221 RIITTA KORHONEN. Abstract : The mires and their peat resources in"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 221 MAAPERÄOSASTO RIITTA KORHONEN KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I Abstract : The mires and their peat resources in Keuruu ESPOO 1988

2 Korhonen, Riitta Keuruulla tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. The mires and their peat resources in Keuruu. Part I. Geologisal Survey of Finland, Report of Peat Investigation. 175 pages, 95 figures, and 69 tables. The Geological Survey of Finland studied these mires and peat deposits in Keuruu in 1983 and Forty mires covering a total of 2164 hectares were studied. The main goal of studies is to locate the peat resources with industrial interest main emphasis beeing on fuel peat production. Anyway, also other important wayes to use mires are taken into account including conservation and recreation. The mires studied contain a total of million m 3 of peat in situ. The mean deposit of mires is 1.74 m, including the poorly humified surface layer, wich averages 0.57 m in thickness. The mean humification degree (H) of the peat is 5.5. Sixty-three per cent of the total peat, or million m, is at a depth of over 2 m in an area covering 751 hectares. 64 per cent of the peat is Carex predominant, and the remaining 36 % Sphagnum predominant. Almost every mires are drained. The most common types of mire are sphagnum mire with pines. The average net calorific value of dry peat is 21.1 MJ/kg and 9.4 MJ/kg when calculated for 50 % moisture content. The average bulk density of the samples is 87.9 kg/m 3 in situ, moisture content 91.0 % of wet weight, ph-value 4.2, ash content 2.7 % and the sulphure content of the three mires 0.28 % on dry bases. The energy content at 50 % moisture of the eighteen mires suitable for fuel peat production is 6.25 million MWh. Twenty-eight of the mires studied are almost partly suitable for fuel peat production ; none of them are suitable for horticultural peat production. The total area of mire parts suitable for fuel peat production is 630 ha, and the available amount of peat being million m 3 in situ. One of the mires studied, Lempaatsuo with a area of 226 ha, is suitable for conservation. Key words : bog, peat, resources, fuel peat, horticultural peat, production, Keuruu Riitta Korhonen Geological Survey of Finland Betonimiehenkuja ESPOO FINLAND ISBN ISSN

3 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 5 2 TUTKIMUSMENETELMÄT, TUTKIMUSAINEISTON KÄSITTELY JA TULOKSET Maastotutkimukset Laboratoriotutkimukset Tutkimusaineiston käsittely ja tulokset 10 3 SOIDEN YLEINEN KUVAUS 11 4 TUTKITUT SUOT 12 5 TUTKIMUSTULOKSET Pinta-ala Keskisyvyys Keskimaatuneisuus Turvemäärä Suotyypit Turvelajit ja turvetekijät Liekoisuus Pohjamaalajit ja liejut Happamuus Tuhkapitoisuus Vesipitoisuus Kuivatilavuuspaino Lämpöarvo Energiasisältö Rikkipitoisuus POLTTOTURVEVARAT YHTEENVETO 173 YHTEENVETOTAULUKOT KIRJALLISUUS

4 - 5-1 JOHDANTO Suomen suovarojen laskelmien mukaan Keuruulla on 142 suota, joiden pinta-ala on 20 hehtaaria tai sitä suurempi. Soiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin hehtaaria, mikä on 8 % Keuruun maapinta-alasta (Lappalainen et al. 1980). Alustavat turvetutkimukset Keuruun turvevaroista on Geologian tutkimuskeskus tehnyt jo vuonna Seuraava tutkimus on vuodelta 1968, jolloin on tutittu 11 suota yhteispinta-alaltaan 873 hehtaaria (Toivonen 1982). Tässä raportissa esitetään tulokset vuosina 1983 ja 1984 tutkituista Petäjäveden karttalehden (2234) alueella sijaitsevista Keuruun soista. Tutkimukset liittyvät Petäjäveden kartta-alueen maaperäkartoitukseen ja palvelevat samalla maamme turvevarojen kokonaisinventointia. Inventoinnin tarkoituksena on käyttökelpoisten poltto- ja kavuturvevarojen selvittäminen sekä soiden muidenkin käyttömahdollisuuksien huomioon ottaminen. Tutkittavien soiden vähimmäispinta-alana pidetään 20 hehtaaria. Vuosina 1983 ja 1984 Keuruulla tutkittiin yhteensä 40 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 2164 ha, mikä on 21 % Keuruun suo-alasta.

5 Kuva 1. Tutkittujen soiden sijainti

6 - 7 - Keuruulla tutkitut suot sivu sivu 1 Linnasensuo Isosuo Kaakkosuo Kurkisuo-Soikonsuo Nuuvasensuo Ukonmurronsuo Syrjäsuo Raatesuo Haarasuo Moskuvansuo Lamminsuo Kangastensuo Ronankorpi Turvesuo Havujoensuo Vehkosuo Papinahonsuo Riitalamminsuo Lempaatsuo Honkasuo Seiväslahdensuo Köpänlamminsuo Vuorenalasensuo Löytynsuo Perälänsuo Kaalisuo Heinsuo Hetonsuo Soidinsuo Peräsuo Pyöreäsuo Pääsuo Kirnusuo-Maununsuo Hinkkasuo Saarisuo Heinäsuo Kaivossuo Paskonsuo Penkkisuo Pirttisuo 101

7 8 2 TUTKIMUSMENETELMÄT, TUTKIMUSAINEISTON KÄSITTELY JA TULOKSET 2.1 Maastotutkimukset Maastotutkimuksissa on käytetty Geologian tutkimuskeskuksen Turvetutkimusten maasto-oppaassa (Lappalainen et al., 1984) esitettyjä menetelmiä. Suot on tutkittu suon koosta ja muodosta riippuen joko linjaverkosto- tai hajapistemenetelmällä. Linjaverkostomenetelmässä suon hallitsevan osan poikki tehdään selkälinja ja kohtisuoraan sitä vastaan poikkilinjoja yleensä metrin välein. Varsinaiset tutkimuspisteet sijaitsevat suolla 100 metrin välein, paitsi suon reunoilla, missä tutkimuspisteiden väli on 50 metriä. Soiden keskiosissa 50 metrin ns. välipisteissä on tutkittu turvekerrostuman ja mahdollisten liejukerrostumien paksuus. Soiden reunaosissa on selvitetty myös turvekerrostumien 1 ja 2 metrin syvyysvyöhykkeiden sijainnit. Soiden pinnanmuodot, laskusuhteet ja korkeus merenpinnasta on selvitetty vaaitsemalla. Hajapistetutkimuksissa on pyritty 2 pist./10 ha :n tutkimustarkkuuteen ja pisteet on pyritty valitsemaan suon eri syvyysalueilta. Tutkimuspisteillä on määritetty suotyyppi kasvillisuuden perusteella, suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyys (10 % :eina) ja mättäiden keskimääräinen korkeus (dm :einä). Lisäksi on todettu puuston koko, tiheys ja puulajisuhteet sekä mahdolliset hakkuut. Turvekerrostumat on kairattu pinnasta kovaan pohjan mineraalimaahan saakka ja turvelajit on tutkittu 10 cm :n tarkkuudella. Turpeesta on tutkittu pääturvelajien ja mahdollisten lisätekijöiden suhteelliset osuudet (6-asteikolla), turpeen maatuneisuus (von Postin 10-asteikolla), kosteus (5-asteikolla) sekä tupasvillan kuitujen määrä (0-6 -asteikolla). Lisäksi on todettu esiintyneiden liejukerrostumien paksuudet ja laadut sekä määritetty pohjamaan laatu. Käytetyt symbolit on esitetty kuvassa 2. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi kunkin tutkimuspisteen ympäristö on pliktattu 2 metrin syvyyteen saakka kymmenessä eri kohdassa. Lieko-osumat on ilmoitettu 0-1 ja 1-2 metrin kerrostumissa kantoisuusprosentteina turvemäärästä.

8 - 9 - Kuva 2. Käytetyt symbolit ja lyhenteet.

9 2.2 Laboratoriotutkimukset Laboratoriotutkimuksia varten on tilavuustarkalla kairalla otettu näytesarjat 20 suosta. Näytteenottopisteet on valittu siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin suon keskimääräisiä turvekerrostumia. Näytteistä määritettiin laboratoriossa happamuus (ph), vesipitoisuus painoprosentteina (+105 C :ssa kuivattuna), tuhkapitoisuus prosentteina (+815 ± 25 C :ssa hehkutettuna) kuivapainosta sekä lämpöarvo Leco AC 200 isometrisellä kalorimetrillä ja kuivatilavuuspaino (kg/suo-m 3 ). Kolmen suon näytteistä määritettiin myös rikkipitoisuus prosentteina. 2.3 Tutkimusaineiston käsittely ja tulokset Tutkimusaineiston käsittely ja tulostus tapahtuvat tutkimuskeskuksen tietokonetta hyväksi käyttäen. Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen siten, että suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue käsitetään omana syvyysvyöhykkeenään (0,3-0,9 m, 1,0-1,9 m jne.). Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä ja koko suon turvemäärä on eri vyöhykkeiden turvemäärien summa. Maatuneisuudet, turvelajien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet lasketaan turvemääriin painotettuina. Todetut lieko-osumat on ilmoitettu erikseen 0-1 ja 1-2 metrin välisissä syvyyskerroksissa kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä. Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmän mukaan. Liekoisuus on jaettu viiteen eri ryhmään : alle 1 %, 1,0 1,9 %, 2,0 2,9 %, 3,0-3,9 % ja yli 4 %. Kairaustulosten tulkintaa on havainnollistettu karttojen ja profiilien avulla. Suokohtaisista kartoista ilmenevät linjaverkosto ja tutkimuspisteittäin heikosti maatuneen (H 1-4) pintaturpeen ja koko kerrostuman paksuus sekä keskimääräinen maatuneisuus. Karttoihin on piirretty myös turvekerroksen paksuutta 1 m :n välein esittävät syvyyskäyrät ja suon pinnan korkeuskäyrät.

10 Maatuneisuusprofiileissa on von Postin 10-asteikko jaettu kolmeen osaan : heikosti maatunut ( H1-3), vähän maatunut (H 4) sekä kohtalaisesti ja hyvin maatunut (H 5-10). Turvelajiprofiileissa on kunkin kairauspisteen yläpuolella esitetty suotyyppi ja liekoisuus (0-1 m syvyyskerroksen osumat / 1-2 m syvyyskerroksen osumat). Turvelajit ja pohjamaalajit on esitetty symbolein (kuva 2) ja rahkavaltaiset turvelajit on erotettu yhtenäisellä viivalla saravaltaisista turvelajeista. 3 SOIDEN YLEINEN KUVAUS Suot jaetaan kasvillisuuden perusteella yleensä neljään eri päätyyppiin, jotka ovat korvet, rämeet, nevat ja letot. Geologian tutkimuskeskuksen tutkimuksissa käytetään kolmijakoa ; korvet, rämeet ja avosuot, jotka jaetaan yksityiskohtaisimpiin suotyyppeihin.. Suoyhdistymätyypeiksi taas sanotaan suoyhdistymiä, jotka kasvillisuudeltaan, eläimistöltään, ekologialtaan, morfologialtaan ja turvekerrosten rakenteeltaan muistuttavat toisiaan ja usein esiintyvät samalla alueella (Ruuhijärvi 1982). Tässä mielessä Suomi jaetaan kahteen suoyhdistymätyyppiin ; keidassoihin ja aapasoihin. Keidassuot jaetaan vielä alueellisesti kolmeen eri ryhmään ; laakiokeitaisiin, kilpikeitaisiin sekä vietto- ja rahkakeitaisiin. Aapasuot jaetaan viiteen alaryhmään ; Pohjanmaan aapasoihin, Peräpohjolan aapasoihin, Metsä-Lapin aapasoihin, palsasoihin ja paljakkasoihin (Ruuhijärvi 1983). Keuruun suot sijoittuvat vietto- ja rahkakeitaiden alueelle. Viettokeitaat ovat yhteen suuntaan viettäviä eksentrisiä kermikeitaita, jotka ovat syntyneet kaltevalle alustalle. Reunaluisua ei yleensä ole ja laidekin tavallisesti puuttuu. Pienmuotoja ovat kermit ja kuljut kuten muillakin keidassoilla, mutta ne sijaitsevat peräkkäin kaltevuutta vastaan kohtisuorassa suunnassa. Rahkakeitaat taas ovat kuivia Sphagnum fuscum -keitaita ja niitä on runsaimmin Sisä-Suomen järvialueella (Ruuhijärvi 1983).

11 TUTKITUT SUOT 1. Linnasensuo (kl , x = 68860, y = 25449) sijaitsee noin 20 km Keuruun keskustasta etelä-kaakkoon. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää luoteeseen. Vedet laskevat Myllypuroa pitkin Keurusselkään. Topografisesti suo sijaitsee Kaakkokankaan harjumuodostuman ja moreenimuodostumien välisessä painanteessa. Suon eteläpuolella on kalliopaljastumia. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suolla on 36 tutkimuspistettä ja 21 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 9/10 ha. pituus on 2690 m (kuva 3). Tutkimuslinjaston

12 Linnasensuon yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa rahkaräme (RR) ja tupasvillaräme (TR), reunaosissa isovarpuinen räme (IR), reunoilla korpiräme (KR) ja varsinainen korpi (VK). Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 20 % ja mättäiden korkeus on 1,7 dm. Puusto on harvaa tai keskitiheää pääasiassa pinotavara-asteella olevaa mäntyä. Linnastensuo on kauttaaltaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaiset. Suon lounaisosassa sijaitsee Linnasen lampi. Taulukko 1. Linnasensuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) pinta H1-4 pohja H5-10 yht. H1-10 pinta H1-4 pohja H5-10 yht. H1-10 Koko suo 41 0,23 2,14 2,37 0,09 0,88 0, Yli 1 m 36 0,26 2,36 2,62 0,09 0,85 0,94 97 Yli 2 m 24 0,26 2,93 3,19 0,06 0,70 0,76 78 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,8. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 4,0 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 6,0. Suurin turpeen paksuus, 7,3 m, on tavattu pisteessä A 300. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (72 %), hieta (16 %) ja kallio (10 %). Liejua on yhdessä pisteessä 10 cm (kuvat 4 ja 5). Linnasensuon turpeista on saravaltaisia 82 % ja rahkavaltaisia 18 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 4 %, CS 14 %, C 54 % ja SC 28 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 13 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 10 % ja varpuja sisältäviä 7 %. Liekoja on koko suoalueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 1,0 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,2 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 0,6 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,3 %.

13 Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä B on 2,9 (vaihteluväli 2,5-3,6) kuivapainosta, ph-arvo 4,7 (3,7-5,1), vesipitoisuus märkäpainosta 92,7 (91,3-93,8), vesipitoisuus tilavuudesta 91,3 % (88,5-93,8 %) ja kuivatilavuuspaino 76,7 kg /M3 (66,1-86,1). Keskimääräinen tehollinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 21,0 MJ/kg (20,2-21,7) ja 50 % :n kosteudessa 9,3 MJ/kg (taulukko 2).

14 Taulukko 2. Laboratoriomääritysten tuloksia Linnasensuolta. Syvyys cm ph Tutkimuspiste Turvelaji Maatumis- aste Vesipitois. märkäp. Kuivatilav. paino kg/m3 Tuhka- pitoi- suus % Tehollinen lämpöarvo MJ/kg kuiva 50 % :n turve kosteus B (00-50 * ERS 4 3,7 90,6 2,7 19,4 8,5) * ERSC 4 4,2 91,3 2,5 20,2 8,9-120 C 4 4,5 92,6 71,2 2,6 20,9 9,2-140 C 4 4,6 91,6 82,0 2,9 21,3 9,4-160 Sc 4 4,7 91,8 82,0 2,9 21,5 9,5-180 C 5 4,7 92,0 80,5 3,1 21,7 9,6-200 C 4 5,0 93,1 66,1 2,9 21,0 9,3-220 EQC 4 5,0 93,9 68,2 3,2 20,9 9,2-240 C 5 5,1 92,2 77,7 3,4 21,3 9,4-260 C 5 5,1 91,6 86,1 3,6 21,1 9,3 (- 280 EQC 6 5,2 90,6 93,8 8,0 20,2 8,9) Painotetut keski arvot Kaikki näytteet 4,4 4,5 91,7 78,6 3,3 20,6 9,1 Käyttökelpoiset näytteet 4,3 4,7 92,1 76,7 2,9 21,0 9,3 * ei tilavuustarkka näyte Suluissa olevia näytteitä ei ole huomioitu keskiarvolaskuissa. Linnasensuon soveltuvuus turvetuotantoon Turvelajiensa ja turpeen laadun perusteella Linnasensuo soveltuu turvetuotantoon. Suon eteläosan saarekkeisuuden takia tuotantokelpoinen pinta-ala on noin 22 ha ja tämän alueen turvevarat ovat noin 0,59 milj. suo-m 3, kuiva-ainemäärä 0,047 milj. tn ja energiasisältö 0,98 milj. GJ eli 0,27 milj. MWh. Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö on 0,86 milj. GJ eli 0,24 milj. MWh. Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on suo-m 3, kuivaainemäärä 2055 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa MWh/ha. Tuhkaa yhdessä suokuutiossa on keskimäärin 2,3 kg. 2. Kaakkosuo (kl , x = 68859, y = 25433) sijaitsee noin 20 km Keuruun keskustasta etelään. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen. Vedet laskevat Myllypuron ja Ukonpuron kautta Keurusselkään. Suo rajoittuu Kaakkokangas-harjumuodostumaan ja Hallinmäkeen. Kulkuyhteydet ovat kohtalaiset. Suolla on 24 tutkimuspistettä ja 13 syvyyspistettä. Tutkimuspsitetiheys on 8/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 1680 m (kuva 6).

15 Kaakkosuon yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa rahkaräme (RR) ja isovarpuinen rämemuuttuma (IRmu), reunaosissa korpirämemuuttuma (KRmu) ja varsinainen korpi (VK). Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 13 % ja mättäiden korkeus on 1,4 dm. Puusto on pääasiassa keskitiheää mäntyä, paikoin esiintyy myös kuusta ja koivua. Kehitysluokka vaihtelee pinotavarasta tukkipuu-asteelle. Kaakkosuo on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,8. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 4,0 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 5,9. Suurin turpeen paksuus, 3,5 m, on tavattu pisteessä A 650. Pohjamaalaji on hiekka (100 %) (kuva 7).

16 Taulukko 3. Kaakkosuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysaluala Pinta- (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) pinta pohja yht. pinta pohja H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 yht. H1-10 % Koko suo 32 0,08 1,20 1,28 0,03 0,38 0, Yli 1 m 17 0,13 1,72 1,85 0,02 0,29 0,31 76 Yli 2 m 8 0,21 2,38 2,59 0,02 0,19 0,21 51 Kaakkosuon turpeista on saravaltaisia 84 % ja rahkavaltaisia 16 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 4 %, CS 12 %, C 45 % ja SC 39 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 16 %, puun jäännöksiä sisältäviä 8 % ja varpuja sisältäviä 3 %. Liekoja on koko suoalueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 3,5 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,1 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 2,2 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,6 %. Kaakkosuon soveltuvuus turvetuotantoon Turvelajiensa ja turpeen maatuneisuuden perusteella Kaakkosuo soveltuu pienimuotoiseen palaturvetuotantoon. Tuotantokelpoinen pinta-ala on noin 12 ha ja alueen turvemäärä noin 0,24 milj. suo-m Nuuvasensuo (kl , x = 68879, y = 25414) sijaitsee noin 18 km Keuruun keskustasta etelään. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen, vedet laskevat pohjoispuolella olevaan Keurusselkään. Suo rajoittuu moreenipeitteisiin mäkiin. Lähimmästä maantiestä on matkaa suolle noin puoli kilometriä. Suolla on 40 tutkimuspistettä ja 25 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 8/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 3070 m (kuva 8). Nuuvasensuon yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa isovarpuinen räme (IR) sekä reunaosissa korpiräme (KR) ja varsinainen korpi (VK). Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 11 % ja mättäiden korkeus on 1,4 dm. Puusto on pääasiassa keskitiheää tukkipuuasteella olevaa mäntyä, paikoin esiintyy myös kuusta ja koivua.

17 Nuuvasensuo on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Suon pinta viettää noin 10 m/km. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,9. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 4,0 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 6,2. Suurin turpeen paksuus, 3,4 m, havaittiin pistessä A 900. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (96 %) ja hieta (4 %) (kuvat 9 ja 10).

18 -22- Taulukko 4. Nuuvasensuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. su o-m 3 ) alue ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 % Koko suo 52 0,24 1,34 1,58 0,12 0,70 0, Yli 1 m 35 0,31 1,69 1,99 0,11 0,59 0,70 85 Yli 2 m 18 0,52 2,00 2,52 0,09 0,36 0,45 55

19 Nuuvasensuon turpeista on saravaltaisia 78 % ja rahkavaltaisia 22 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 6 %, CS 16 %, C 45 % ja SC 33 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 10 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 15 % ja varpuja sisältäviä 7 %. Liekoja on koko suoalueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 2,6 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,6 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 0,4 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,5 %. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 500 on 2,6 % (vaihteluväli 1,9-3,9) kuivapainosta, ph-arvo 4,3 (3,9-4,7), vesipitoisuus märkäpainosta 91,6 % (91,0-92,0), vesipitoisuus tilavuudesta 89,2 % (87,1-90,7) ja kuivatilavuuspaino 81,9 kg/m 3 (76,1-89,6). Keskimääräinen tehollinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 21,5 MJ/kg (19,5-21,7) ja 50 % :n kosteudessa 9,5 MJ/kg (taulukko 5). Nuuvasensuon soveltuvuus turvetuotantoon Turvelajiensa ja turpeen laadun perusteella Nuuvasensuo soveltuu polttoturvetuotantoon. Tuotantokelpoinen pinta-ala on noin 23 ha ja tämän alueen turvevarat ovat 0,39 milj. suo-m 3, kuiva-ainemäärä 0,032 milj. tn ja energiasisältö 0,67 milj. GJ eli 0,19 milj. MWh. Tuotantokosteuteen (50 %)

20 laskettuna energiasisältö on 0,59 milj. GJ eli 0,16 milj. MWh. Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on suo-m 3, kuivaainemäärä 1390 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa 6970 MWh. Tuhkaa yhdessä suokuutiossa on keskimäärin 2,1 kg. 4. Syrjäsuo (kl , x = 68946, y = 25449) sijaitsee noin 12 km Keuruun keskustasta kaakkoon. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään. Suon vedet virtaavat Myllypuroon, josta edelleen Huhkojärveen. Suo rajoittuu pohjoisosastaan Laurinvuoreen (n. 220 m mpy) ja muilta osiltaan moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon poikki kulkee tilustie. Suolla on 35 tutkimuspsitettä ja 20 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 9/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 2050 m (kuva 11). Syrjäsuon yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa korpirämeojikko (KRoj), tupasvillarämemuuttuma ja -ojikko (TRmu/oj), kangaskorpiojikko (KGKoj) ja kangasrämeojikko (KGRoj). Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 3 % ja mättäiden korkeus on 2,3 dm. Puusto on pääasiassa keskinkertaisen tiheää pinotavara- tai tukkipuuasteella olevaa mäntyä, kuusta ja koivua. Syrjäsuo on kokonaan ojitettu ja suotyypit ovat ojikkoasteella. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Taulukko 6. Syrjäsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. alue ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 % Koko suo 41 0,34 1,14 1,48 0,14 0,47 0, Yli 1 m 29 0,43 1,45 1,88 0,12 0,42 0,54 89 Yli 2 m 11 0,76 1,82 2,58 0,08 0,20 0,28 46 Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) Syvyys- Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,7 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 6,1. Suurin turpeen paksuus, 3,8 m, on tavattu pisteessä A Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (81 %) ja hieta (19 %) (kuva 12).

21 Syrjäsuon turpeista on saravaltaisia 78 % ja rahkavaltaisia 22 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 6 %, CS 16 %, C 25 % ha SC 53 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 9 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 24 % ja varpuja sisältäviä 24 %. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 900 on 4,7 % (vaihteluväli 3,0-5,8) kuivapainosta, ph-arvo 4,8 (4,2-5,1), vesipitoisuus märkäpainosta 91,4 % (90,9-91,8), vesipitoisuus tilavuudesta 88,1 % (80,4-92,0) ja kuivatilavuuspaino 82,4 kg /M3 (80,5-85,1). Keskimääräinen tehollinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 20,5 MJ/kg (20,0-21,0) ja 50 % :n kosteudessa 9,0 MJ/kg. Keskimääräinen rikkipitoisuus on 0,25 % (taulukko 7).

22 Syrjäsuonsoveltuvuus turvetuotantoon Turvelajiensa ja turpeen laadun perusteella Syrjäsuo soveltuu pienimuotoiseen polttoturvetuotantoon. Tuotantokelpoinen pinta-ala on noin 20 ha ja tämän alueen turvevarat ovat noin 0,32 milj. suo-m 3 kuivaainemäärä 0,030 milj. tn ja energiasisältö 0,53 milj. GJ eli 0,15 milj. MWh. Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö on 0,48 milj. GJ eli 0,14 milj. MWh. Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin suo-m 3, kuiva-ainemäärä 1318 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa 6750 MWh. Tuhkaa yhdessä suokuutiossa on keskimäärin 3,9 kg. 5. Haarasuo (kl , x = 68953, y = 25417) sijaitsee noin 10 km Keuruun keskustasta kaakkoon. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää luoteeseen. Suon vedet virtaavat Haarajärveen, josta edelleen Likolammen kautta Keurusselkään. Suo rajoittuu luoteessa Haarajärveen, idässä harjumuodostumaan ja muualla moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat kohtalaiset. Suolla on 16 tutkimuspistettä ja 11 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 8/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 1260 m (kuva 13).

23 28 Haarasuon yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa tupasvillarämemuuttuma (TRmu), joka vaihettuu reunoille mentäessä korpirämeojikoksi (KRoj) ja reunoilla varsinaiseksi korpiojikoksi (VKoj). Luoteisosassa on pieni ruohoisen sararämeen alue (RHSR). Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 1 % ja mättäiden korkeus on 2,0 dm. Puusto on keskiosassa mäntyä, muualla sekametsää. Haarasuo on kokonaan ojitettu. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,6 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 5,8. Suurin turpeen paksuus, 5,0 m, on tavattu pisteessä A 650. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu (79 %), moreeni (17 %) ja hiekka (4 %). Liejua tavattiin neljässä pisteessä cm :n kerroksena. Kahdelta liejupisteeltä löydettiin vesipähkinän (Trapa natans) palasia (kuvat 14 ja 15).

24 % -29- Taulukko 8. Haarasuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysaluala Pinta- (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) pinta pohja yht. pinta pohja H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 yht. H1-10 Koko suo 21 0,29 2,00 2,29 0,06 0,42 0, Yli 1 m 15 0,34 2,61 2,95 0,05 0,39 0,44 92 Yli 2 m 9 0,43 3,54 3,97 0,04 0,32 0,36 75

25 Haarasuon turpeista on saravaltaisia 65 % ja rahkavaltaisia 35 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 22 %, CS 13 %, C 10 % ja SC 55 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 18 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 28 % ja varpuja sisältäviä 27 %. Liekoja on koko suon alueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 3,1 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,6 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 1,0 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,4 %. Haarasuonsoveltuvuus turvetuotantoon Turvelajien ja turpeen maatuneisuuden perusteella Haarasuo soveltuu pienimuotoiseen polttoturvetuotantoon. Soveltuva ala on noin 12 ha alueen turvemäärä noin 0,38 milj. suo-m 3. ja 6. Lamminsuo (kl , x = 68987, y = 25461) sijaitsee non 10 km Keuruun keskustasta kaakkoon. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää kaakkoon. Suon vedet valuvat Lamminmäenlammen kautta Havujärveen, josta edelleen Asuntajärveen. Suo rajoittuu itäosassa soistuvaan metsämaastoon, kaakkoisosassa lampeen ja muilta osin moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon pohjoisosassa kulkee tilustie. Suolla on 23 tutkimuspistettä ja 11 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 9/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 1420 m (kuva 16). Lamminsuon yleisin suotyyppi on suon keskiosassa tupasvillarämemuuttuma (TRmu) joka reunaosiin mennessä vaihettuu isovarpuisesta rämemuuttumasta (IRmu) korpirämeojikkoon (KRoj). Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 4 ja mättäiden korkeus on 1,4 dm. Puusto on kehitys- ja tiheysluokaltaan vaihtelevaa mäntyä, kuusta ja koivua. Lamminsuo on kokonaan ojitettu. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,0. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,6 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 6,7. Suurin turpeen paksuus, 6,9 m, on tavattu pisteessä A Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (55 %), hiekka (33 %), savi (9 %) ja hieta (3 %). Liejua on yhdessä pisteessä 30 cm (kuva 17).

26 % Taulukko 9. Lamminsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysaluala Pinta- (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) pinta pohja yht. pinta pohja H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 yht. H1-10 Koko suo 25 0,40 1,40 1,80 0,10 0,35 0, Yli 1 m 14 0,72 1,96 2,68 0,10 0,27 0,37 82 Yli 2 m 9 0,89 2,40 3,29 0,08 0,21 0,29 64

27 Lamminsuon turpeista on saravaltaisia 62 % ja rahkavaltaisia 38 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 19 %, CS 19 %, C 11 % ja SC 51 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 14 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 25 % ja varpuja sisältäviä 9 %. Liekoja on koko suoalueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 1,5 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,4 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 1,1 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,4 %.

28 Lamminsuon soveltuvuus turvetuotantoon Turvelajien ja turpeen maatuneisuuden puolesta Lamminsuo soveltuu pienimuotoiseen polttoturvetuotantoon. Tuotantoon soveltuva ala on noin 11 ha ja turvetta alueella on noin 0,38 milj. suo-m Ronankorpi (kl , x = 68983, y = 25452) sijaitsee noin 10 km Keuruun keskustasta kaakkoon. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen. Suon vedet laskevat Ohrapuroon, josta edelleen Honganpuroa Pohjoisjärveen. Suo rajoittuu mäkiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon eteläosan halki kulkee tilustie. Suolla on 17 tutkimuspistettä ja 9 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 7/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 1130 m (kuva 18).

29 % Ronankorven yleisimmät suotyypit ovat korpiräme- (KRmu), varsinainen korpi- (VKmu) ja ruohoinen sararämemuuttuma (RHSRmu). Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 30 % ja mättäiden korkeus on 2,0 dm. Puusto on keskinkertaisen tiheää kehitysluokaltaan vaihtelevaa mäntyä, kuusta ja koivua. Ronankorpi on kokonaan ojitettu. Taulukko 10. Ronankorven pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysaluala Pinta- (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) pinta pohja yht. pinta pohja H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 yht. H1-10 Koko suo 26 0,03 1,78 1,81 0,01 0,46 0, Yli 1 m 20 0,03 2,14 2,17 0,01 0,42 0,43 91 Yli 2 m 11 0,05 2,63 2,68 0,01 0,28 0,29 62 Turpeen keskimaatuneisuus on 7,4. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,3 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 7,4. Suurin turpeen paksuus, 3,3 m, on tavattu pistessä A 650. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (88 %) ja hiesu (12 %). Liejua on yhdessä pisteessä 20 cm (kuva 19). Ronankorven turpeista on saravaltaisia 93 % ja rahkavaltaisia 7 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 2 %, CS 5 %, C 50 %, SC 32 % ja BC 11 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 4 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 26 % ja varpuja sisältäviä 26 %. Liekoja on koko suoalueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 5,0 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,4 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 3,8 % ja 1-2 m :n syvyydessä 2,3 %. Ronankorven soveltuvuus turvetuotantoon Ronankorpi on pinta-alaltaan pieni ja turvelajeista on suurin osa saraturvetta ja saravaltaista turvetta. Turvelajien maatuneisuus on hyvä, mutta saraturpeen runsaudesta johtuen pienillä soilla käytettävä palaturvetuotanto voi olla soveltumaton palojen herkän rikkoontumisen takia. Ronankorpi soveltuu ensisijaisesti metsätalouskäyttöön.

30 36 8.Havujoensuo (kl , x = 69003, y = 25480) sijaitse noin 10 km Keuruun keskustasta itään. Suon pinnan korkeus merenpinasta on noin 133 m, ja pinta viettää loivasti pohjoiseen. Suon vedet virtaavat suon halki kulkevaa Havujokea Asuntajärveen. Suo rajoittuu melko korkeisiin moreenimäkiin. Suo on tutkittu hajapistemenetelmällä. Suolla on 6 tutkimuspistettä. Tutkimuspistetiheys on 2/10 ha (kuva 20).

31 Havujoensuon yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa tupasvillaräme (TR) ja korpiräme (KR). Suon pohjoisosassa esiintyy pallosararämettä (PSR) ja Havujoen rannoilla on nevakorpea (NK). Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 38 % ja mättäiden korkeus on 2,4 dm. Puusto on keskinkertaisen tiheää. Pääasiassa pinotavara-asteella olevaa mäntyä ja koivua. Paikoin esiintyy myös kuusta. Havujoensuon eteläosa on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät.

32 Taulukko 11. Havujoensuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysaluala Pinta- (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) pinta pohja yht. pinta pohja H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 yht. H1-10 Koko suo 29 0,24 1,39 1,63 0,07 0,43 0, Yli 1 m 22 0,25 1,69 1,94 0,05 0,37 0,42 89 Yli 2 m 8 0,19 2,39 2,58 0,01 0,19 0,20 43 Turpeen keskimaatuneisuus on 6,2. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,1 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 6,7. Suurin turpeen paksuus, 3,0 m, on tavattu pisteessä P 6. Vallitseva pohjamaalaji on hiesu (100 %). Liejua on kolmessa pisteessä cm :n kerroksena. Havujoensuon turpeista on saravaltaisia 68 %, rahkavaltaisia 29 % ja loput ovat ruskosammalvaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 12 %, CS 17 %, C 25 %, SC 38 %, BC 5 % ja CB 3 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 18 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 24 % ja varpuja sisältäviä 7 %. Liekoja on koko suoalueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 5,0 % ja 1-2 m :n syvyydessä liekoja ei tavattu. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 4,0 % ja 1-2 m :n syvyydessä ei yhtään. Havujoensuo on pieni jokivarsisoistuma, joka ei sovellu polttoturvetuotantoon. 9. Papinahonsuo (kl , x = 69006, y = 25486) sijaitsee noin 10 km Keuruun keskustasta itäkaakkoon. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään ja pohjoiseen. Suon vedet purkautuvat eteläosasta Havujokeen ja siitä edelleen Asuntajärveen. Pohjoisosan vedet suotautuvat Vuorenalasen lammen kautta Asuntajärveen. Suo rajoittuu kallioisiin moreenipeitteisiin mäkiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon pohjoisosan halki kulkee autotie. Suolla on 27 tutkimuspistettä ja 15 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 11/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 2000 m (kuva 21).

33 39 Papinahonsuon yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa rahkaräme- (RRmu) ja tupasvillarämemuuttuma (TRmu). Papinlammin reunalla esiintyy lyhytkortista nevaa (LKN) ja Takalammin reunalla on kapea saranevavyöhyke (SN). Suon itäreunalla tavataan sararämettä (SR) ja ruoho- ja heinäkorpea MK). Länsireunalla on pallosararämettä (PSR). Keskimääräinen pinnan

34 mättäisyys on 30 % ja mättäiden korkeus on 2,4 dm. Puusto on tiheysluokaltaan vaihtelevaa siemenpuu- ja riukuasteella olevaa mäntyä. Myös kuusta ja koivua esiintyy paikoitellen. Papinahonsuon etelä- ja pohjoispää on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaiset. Taulukko 12. Papinahonsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysaluala Pinta- (ha) S Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. o-m 3 ) pinta pohja yht. pinta pohja H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 yht. H1-10 Koko suo 25 0,63 1,89 2,52 0,16 0,47 0, Yli 1 m 19 0,80 2,30 3,10 0,15 0,44 0,59 94 Yli 9 m 19 n RR an n 1a n an n 'a Rti Turpeen keskimaatuneisuus on 6,0. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,6 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 6,8. Suurin turpeen paksuus, 5,5 m, on tavattu pistessä A Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu (50 %), hiekka (28 %) ja moreeni (22 %). Liejua on 11 pisteessä cm :n kerroksena (kuva 22). Papinahonsuon turpeista on rahkavaltaisia 51 %, saravaltaisia 48 % ja loput ovat ruskosammalvaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 35 %, CS 15 %, BS 1 %, C 17 %, SC 26 %, BS 5 %, B 0,2 %, SB 0,4 % ja CB 0,4 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 41 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 19 % ja varpuja sisältäviä 14 %. Liekoja on koko suoalueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 3,5 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,6 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 3,1 % ja 1-2 m :n syvyydessä 2,0 %. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 800 on 3,6 % (vaihteluväli 1,1-6,4) kuivapainosta, ph-arvo 4,3 (3,3-5,2), vesipitoisuus märkäpainosta 90,6 % (88,6-93,4), vesipitoisuus tilavuudesta 91,1 (85,5-93,6) ja kuivatilavuuspaino 89,0 kg /M3 (60,8-116,6).

35 Keskimääräinen tehollinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 22,1 MJ/kg (18,1-23,3) ja 50 % :n kosteudessa 9,8 MJ/kg (taulukko 13). Papinahonsuon soveltuvuus turvetuotantoon Turvelajien ja turpeen laadun perusteella Papinahonsuon turvekerrostumat soveltuvat pienimuotoiseen polttoturvetuotantoon. Tuotantoon soveltuva pinta-ala on noin 16 ha ja tämän alueen käyttökelpoiset turvevarat noin 0,46 milj. suo-m 3, kuiva-ainemäärä 0,04 milj. tn ja energiasisältö 0,87 milj. GJ eli 0,24 milj. MWh. Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö on 0,77 milj. GJ eli 0,21 milj. MWh. Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on suo-m 3, kuivaainemäärä 2559 tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa MWh. Tuhkaa yhdessä suokuutiossa on keskimäärin 2,7 kg.

36 Lempaatsuo (kl , x = 69010, y = 25505) sijaitsee noin 14 km Keuruun keskustasta itään. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen. Vedet laskevat Lempaatpuroa Asuntajärveen. Suo rajoittuu hiekkamoreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat kohtalaiset. Suolla on 73 tutkimuspistettä ja 81 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 3/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on m (kuva 23). Lempaatsuon yleisimmät suotyypit ovat suon pohjoisosassa varsinainen sararäme (VSR), varsinainen sararämemuuttuma (VSRmu) ja tupasvillaräme (TR), keski- ja eteläosissa vallitsevat varsinainen saraneva- (VSNmu) ja karhunsammalmuuttuma (KSmu). Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 18 % ja mättäiden korkeus on 1,8 dm. Puusto on mäntyvaltaista. Lempaatsuo on osittain ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Taulukko 14. Lempaatsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysaluala Pinta- (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) pinta pohja yht. pinta pohja H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 yht. H1-10 Koko suo 226 1,82 0,55 2,36 4,10 1,24 5, Yli 1 m 180 2,14 0,65 2,79 3,85 1,17 5,02 94 Yli 2 m 125 2,65 0,74 3,39 3,31 0,93 4,24 79 Turpeen keskimaatuneisuus on 3,9. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,5 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 5,6. Suurin turpeen paksuus, 7,2 m, on tavattu pisteessä A Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (92 %), savi (3 %) ja hiesu (3 %). Liejua on 17 pisteellä cm :n kerroksena (kuvat 24 ja 25). Lempaatsuon turpeista on saravaltaisia 71 % ja rahkavaltaisia 29 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 11 %, CS 18 %, C 50 % ja SC 21 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 6 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 9 % ja varpuja sisältäviä 12 %.

37 46 Liekoja on koko suoalueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 1,9 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,6 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 1,1 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,6 %. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteissä A ja A 1300 on 3,8 % (vaihteluväli 2,5-7,3) kuivapainosta, ph-arvo 4,5 (3,5-5,1), vesipitoisuus märkäpainosta 90,5 % (86,5-93,5), vesipitoisuus tilavuudesta 89,3 % (78,8-94,2) ja kuivatilavuuspaino 93,7 kg /M3 (63,7-136,4). Keskimääräinen tehollinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 22,5 MJ/kg (20,3-24,1) ja 50 % :n kosteudessa 10,0 MJ/kg (taulukko 15).

38 Lempaatsuon soveltuvuus turvetuotantoon Lempaatsuo on suokuvioltaan epäyhtenäinen ja saarekkeinen, sen keskiosassa sijaitsee Lempaatlampi ja pohjoisosassa Pitäjänlampi ja Kapalolampi. Lähes kokonaan luonnontilaisena suo soveltuisi hyvin suojelukohteeksi.

39 -48-, Turvetuotantoa ajatellen suon etelä- ja keskiosaan voidaan rajata noin 93 ha :n suuruinen turvetuotantoon soveltuva alue, jossa on noin 3 milj. suokuutiota käyttökelpoista turvetta. Tuotantomuodoksi soveltuu teollinen tuotanto. Tuotantoon soveltuvan alueen kuiva-ainemäärä on 0,28 milj. tn ja energiasisältö 6,34 milj. GJ eli 1,76 milj. MWh. Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö on 5,60 milj. GJ eli 1,56 milj. MWh. Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on suo-m 3, kuivaainemäärä tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa MWh. Tuhkaa yhdessä suokuutiossa on keskimäärin 3,6 kg. 11. Seiväslahdensuo (kl , x = 69021, y = 25470) sijaitsee noin 10 km Keuruun keskustasta itään Asuntajärven etelärannalla. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen. Suon vedet laskevat Havujokea Asuntajärveen. Suo rajoittuu pohjoisosaltaan Asuntajärveen ja muilta osin moreenimaastoon. Suo on tutkittu hajapistemenetelmällä. Suolla on 5 tutkimuspistettä. Tutkimuspistetiheys on 2/10 (kuva 26). ha Seiväslahdensuon yleisin suotyyppi on isovarpuinen rämemuuttuma (IRmu). Jokivarressa on kapea nevakorpivyöhyke (NK). Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 8 % ja mättäiden korkeus on 2,3 dm. Puusto on pääasiassa keskinkertaisen tiheää riuku- tai pinotavara-asteella olevaa mäntyä ja koivua. Seiväslahdensuo on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Taulukko 16. Seiväslahdensuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysaluala Pinta- (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) pinta pohja yht. pinta pohja H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 yht. H1-10 Koko suo 23 0,13 1,83 1,96 0,02 0,33 0, Yli 1 m 15 0,10 1,90 2,00 0,01 0,28 0,30 86 Yli 2 m 8 0,10 2,30 2,40 0,01 0,18 0,19 54

40 Turpeen keskimaatuneisuus on 6,5. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,3 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 6,7. Suurin turpeen paksuus, 2,6 m, on tavattu pisteissä P 2 ja P 5. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu (60 %) ja savi (40 %). Liejua on neljässä pisteessä cm :n paksuisena kerroksena. Seiväslahdensuon turpeista on saravaltaisia 65 %, rahkavaltaisia 32 % ja loput ovat ruskosammalvaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 11 %, CS 21 %, C 20 %, SC 42 %, BC 3 % ja CB 3 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 16 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 14 % ja varpuja sisältäviä 5 %.

41 - 50- Liekoja on koko suoalueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 3,7 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,4 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 3,9 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,5 %. Seiväslahdensuo on pienikokoinen järvenrantasoistuma, joka ei sovellu turvetuotantoon. 12. Vuorenalasensuo (kl , x = 69026, y = 25488) sijaitsee noin 12 km Keuruun keskustasta itään Asuntajärven kaakkoisrannalla. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää loivasti pohjoiseen Asuntajärveen, jonne myös suon vedet purkautuvat. Suo rajoittuu etelässä kallioiseen mäkeen, kaakossa Vuorenalasen lampeen, pohjoispuolella Asuntajärveen ja länsipuolella moreenipeitteiseen mäkeen. Suo on tutkittu hajapistemenetelmällä. Suolla on 4 tutkimuspistettä. Tutkimuspistetiheys on 2/10 ha (kuva 27). Vuorenalasensuon yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa rahkarämeojikko (RRoj) reunoilla korpiräme (KR) ja varsinainen sararäme (VSR) sekä Asuntajärven reunalla varsinainen saraneva (VSN). Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 38 % ja mättäiden korkeus on 2,7 dm. Puusto on aukeasta keskinkertaisen tiheään vaihtelevaa pinotavara-asteella olevaa mäntyä. Myös koivua ja kuusta esiintyy paikoin. Vuorenalasensuo on länsiosastaan ojitettu. Taulukko 17. Vuorenalasensuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysaluala Pinta- (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) pinta pohja yht. pinta pohja H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 yht. H1-10 Koko suo 22 0,57 1,23 1,80 0,13 0,27 0, Yli 1 m 16 0,61 1,62 2,23 0,09 0,26 0,35 88 Yli 2 m 9 0,61 2,18 2,79 0,05 0,20 0,25 63

42 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,2. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 2,8 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 6,4. Suurin turpeen paksuus, 3,1 m, on tavattu pisteessä P 3. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu (75 %) ja hiekka (25 %). Liejua on kaikilla neljällä pisteellä cm :n kerroksena. Vuorenalasensuon turpeista on rahkavaltaisia 62 % ja saravaltaisia 38 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 10 %, CS 28 %, C 28 %, SC 31 % ja BC 3 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 27 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 17 % ja varpuja sisältäviä 4 %.

43 Liekoja on koko suoalueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 3,4 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,9 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 4,1 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,8 %. Vuorenalasensuo on pieni järvenrantasoistuma, joka ei sovellu turvetuotantoon. 13. Perälänsuo (kl , x = 69031, y = 25505) sijaitsee noin 10 km Keuruun keskustasta itään. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjoiseen. Suon vedet laskevat Vilusenojaa Sammalisen järveen. Suo rajoittuu moreenipeitteisiin mäkiin, suon itäpuolella on 200 m korkea Mustolaisvuori. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon halki kulkee sekä maantie että rautatie. Suolla on 20 tutkimuspistettä ja 8 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 5/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 1120 m (kuva 28). Perälänsuon yleisimmät suotyypit ovat suon pohjoisosassa varsinainen sararämemuuttuma (VSRmu) ja ruohoinen sararämemuuttuma (RHSRmu), suon eteläosassa tupasvillarämemuuttuma (TRmu) ja reunoilla varsinainen korpimuuttuma (VKmu). Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 8 % ja mättäiden korkeus on 1,5 dm. Puusto on pääasiassa keskitiheää pinotavara-asteella olevaa mäntyä. Paikoin esiintyy myös koivua ja kuusta. Perälänsuo on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaiset. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 4,0 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 5,8. Suurin turpeen paksuus, 5,4 m, on tavattu pisteessä A 200. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (89 %), heisu (7 %) ja hiekka (4 %) (kuva 29). Taulukko 18. Perälänsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) pinta H1-4 pohja H5-10 yht. H1-10 pinta H1-4 pohja H5-10 yht. H1-10 Koko suo 41 0,29 1,26 1,55 0,12 0,51 0,63 100, Yli 1 m 22 0,40 1,91 2,31 0,09 0,42 0,51 81 Yli 2 m 11 0,57 2,60 3,17 0,06 0,29 0,35 56

44 Perälänsuon turpeista on saravaltaisia 92 % ja rahkavaltaisia 8 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 3 %, CS 5 %, C 33 % ja SC 59 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 8 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 15 % ja varpuja sisältäviä 42 %.

45 Liekoja on koko suoalueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,8 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,1 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja ei tavattu 0-1 m :n syvyydessä ja 1. 2 m :n syvyydessä niitä oli 0,5 %. Perälänsuon soveltuvuus turvetuotantoon Turpeen maatuneisuuden puolesta Perälänsuo soveltuu pienimuotoiseen turvetuotantoon. Turvelajien saravaltaisuus saattaa kuitenkin vaikeuttaa turvepalojen koossapysymistä. Tuotantoon soveltuva ala on noin 15 ha ja sen sisältämä turvemäärä noin 0,4 milj. suokuutiometriä. 14. Heinsuo (kl , x = 69066, y = 25452) sijaitsee noin 9 km Keuruun keskustasta itään. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään. Suon vedet laskevat Kangasjärveen ja siitä edelleen Kangaspuroa ja Myllyjokea Pohjoisjärveen. Suolla on 25 tutkimuspistettä ja 15 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 8/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 2100 m (kuva 30). Heinsuon yleisin suotyyppi on pääasiassa suon keskiosassa tupasvillarämemuuttuma (TRmu), lounaisosa on peltoa ja suon reunaosat ovat varsinaista korpea (VK) ja korpirämemuuttumaa (KRmu). Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 27 % ja mättäiden korkeus on 2,0 dm. Puusto on pääasiassa keskinkertaisen tiheää pinotavara- ja tukkipuuasteella olevaa mäntyä, kuusta ja koivua. Heinsuo on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Taulukko 19. Heinsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. M Syvyysaluala Pinta- (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. S o-m 3 ) pinta pohja yht. pinta pohja H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 yht. H1-10 Koko suo 30 0,27 1,57 1,84 0,08 0,47 0, Yli 1 m 22 0,33 1,98 2,31 0,07 0,44 0,51 93 Yli 2 m 12 0,48 2,62 3,10 0,06 0,31 0,37 67 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,6. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 4,0 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 5,9. Suurin turpeen paksuus, 4,8 m, on tavattu pisteessä A 200. Yleisin pohjamaalaji on moreeni (100 %) (kuva 31).

46 Heinsuon turpeista on saravaltaisia 65 %, rahkavaltaisia 33 % ja loput ovat ruskosammalvaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 9 %, CS 24 %, C 11 %, SC 53 %, BC 1 % ja B 1 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 21 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 21 % ja varpuja sisältäviä 16 %.

47 Liekoja on tavattu vain 0-1 m :n syvyydessä. Koko suoalueella 0-1 m :n syvyydessä olevien liekojen määrä on keskimäärin 0,6 % ja yli 2 m :n syvyisellä alueella se on 0-1 m :n syvyydessä 0,2 %. Heinsuon soveltuvuus turvetuotantoon Heinsuon turvekerrostumat soveltuvat maatuneisuuden ja turvelajiensa puolesta pienimuotoiseen polttoturvetuotantoon. Tuotantoon soveltuva ala on noin 15 ha ja sen sisältämä turvemäärä on noin 0,42 milj. suo-m Soidinsuo (kl , x = 69058, y = 25524) sijaitsee noin 15 km Keuruun keskustasta itään. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään ja pohjoiseen. Eteläosan vedet purkautuvat Mauliaispuroon, josta edelleen Vilusenojaa Sammalisen järveen. Pohjoisosan vedet kulkeutuvat suon pohjoispuolella olevalle Saarisuolle. Suo rajoittuu moreenimäkiin. Suolla on 18 tutkimuspistettä ja 9 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 6/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 1130 m (kuva 32). Soidinsuon yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa tupasvillarämemuuttuma (TRmu). Reunoilla tavataan varsinaista korpimuuttumaa (VKmu), ruoho- ja heinäkorpimuuttumaa (RHKmu) ja ruohoturvekangasta (RHtk). Suon pohjoisosassa esiintyy luhtanevaa KUN). Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 16 % ja mättäiden korkeus on 1,8 dm. Puusto on keskinkertaisen tiheää pääasiassa pinotavara-asteella olevaa mäntyä ja koivua. Myös kuusta esiintyy paikoin. Soidinsuo on kokonaan ojitettu ja suotyypit ovat pääosin muuttuma-asteella. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaiset. Taulukko 20. Soidinsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysaluala Pinta- (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) pinta pohja yht. pinta pohja H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 yht. H1-10 Koko suo 30 0,61 0,97 1,58 0,18 0,29 0, Yli 1 m 18 0,88 1,36 2,24 0,16 0,24 0,40 85 Yli 2 m 9 1,50 1,57 3,

48 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,7. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,6 ja hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 7,1. Suurin turpeen paksuus, 5,3 m, on tavattu pisteessä A 250. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (48 %), hiekka (36 %) ja hiesu (16 %). Liejua tavattiin neljällä tutkimuspisteellä cm :n paksuisena kerroksena (kuva 33). Soidinsuon turpeista on saravaltaisia 51 % ja rahkavaltaisia 48 %, ja loput ovat ruskosammalvaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 40 %, CS 8 %, C 23 %, SC 27 %, BC 1 % ja CB 1 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 45 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 25 % ja varpuja sisältäviä 10 %.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 245 Tapio Toivonen TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Töysä and their potential use Espoo 1991 3 SISÄLTÖ

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 446

Turvetutkimusraportti 446 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.

Lisätiedot

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary :

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 236 Turvetutkimus Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary : The peat resources and their potential use in Kihniö,

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN LASSE SVAHNBÄCK JA KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires in the western part

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S ESPOO 1985 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1. Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1. Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1 Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m SAVITAIPALEEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 240 Pauli Hänninen ja Arto Hyvärinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa Vili Kuopio 1990 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1990

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 249 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Mäntsälä and their potential use. Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230 Tapio Muurinen SMOSSA VUOSNA 1985-1986 TUTKTUT SUOT JA NDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat resources of the commune of Simo in 1985-1986

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 394

Turvetutkimusraportti 394 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 449

Turvetutkimusraportti 449 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160. Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160. Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 409

Turvetutkimusraportti 409 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 409 2010 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 1 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 400

Turvetutkimusraportti 400 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 400 2009 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 266 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract : The mires and peat reserves

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 408

Turvetutkimusraportti 408 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 408 2010 Haapajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Haapajärvi, western Finland, Part 3 Jukka Turunen

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 283 Tapio Toivonen EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Eura Kuopio 1994 Toivonen.Tapio.1994. Eurassa tutkitut

Lisätiedot

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 278 Tapio Toivonen LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Lapua Kuopio 1994 Toivonen Tapio 1994 Lapualla tutkitut

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1983 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 435

Turvetutkimusraportti 435 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu

Lisätiedot

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 350 KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Kaavi Part 2 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2004 Kaavilla

Lisätiedot

KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 267 Tapio Toivonen ja Pertti Sil6n KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Kurikka Espoo 1993 Toivonen. Tapioja

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 265 Riitta Korhonen PERÄSEIÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires of Peräseinäjoki and their usefulness Espoo 1993 Korhonen Riitta

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 419

Turvetutkimusraportti 419 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 419 2011 Pihtiputaalla tutkittut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Pihtipudas, Central Finland, Part 3 Jukka Turunen

Lisätiedot

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 20 1 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSA I I Abstract : Peat resources and their suitability in the area

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 423

Turvetutkimusraportti 423 391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. 399. 400. 401. 402. 403. 404. 405. 406. 407. 408. 409. 410. 411. 412. 413. 414. 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut

Lisätiedot

VIRTAIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VIRTAIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 191 MAAPERÄOSAST O TAPIO TOIVONE N VIRTAIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Virrat and their potential us e Geological Survey

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/16 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/16 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/16 2 Ari Luukkanen PIELAVEDELLÄ 1982 TUTKITTUJEN SOIDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1984 Tekijäin osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/14 0 Ari Luukkanen JUANKOSKEN TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO N Kuopio 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous

Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot Soidensuojelutyöryhmän kokous 19.12.2012 Asta Harju 1 GTK:n systemaattinen turvevarojen kartoitus GTK kartoittaa vuosittain

Lisätiedot

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 264 Tapio Muurinen KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II Abstract : The mires and peat reserves of Kuivaniemi and their usefulness Part

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of the municipalit y of Vieremä and their potentialities i n fuel peat production part I

Abstract : The peat resources of the municipalit y of Vieremä and their potentialities i n fuel peat production part I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 3 Jouko Saarelaine n VIEREM'_N SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N OSA I Abstract : The peat resources of the municipalit y of Vieremä

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 412

Turvetutkimusraportti 412 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 412 2010 Hattulan tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat resources of Hattula, southern Finland. Timo Suomi, Kari Lehmuskoski

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

MULTIALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 1

MULTIALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 272 Riitta Korhonen MULTIALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 1 Abstract : The mires of Multia and their usefulness. Part 1 Espoo 1993 Korhonen,

Lisätiedot

KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSAST O RAPORTTI P 13.4/85/17 3 CARL-GÖRAN STEN J A LASSE SVAHNBÄC K KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS ~ r cr,~~,,j ~ : ~ V~,._~ -3.~. `.n

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 453

Turvetutkimusraportti 453 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands

Lisätiedot

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 274 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the usefulness of the peat resources

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 422

Turvetutkimusraportti 422 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 422 2011 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 2 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

TURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 223 Turvetutkimus Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of seven peat deposits in

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 430

Turvetutkimusraportti 430 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 430 2012 Pihtiputaalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Pihtipudas, Central Finland Part 4 Heikki Meriluoto

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9 Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a SOTKAMON KUNNASSA INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO

Lisätiedot