VIRTAIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "VIRTAIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 191 MAAPERÄOSAST O TAPIO TOIVONE N VIRTAIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Virrat and their potential us e Geological Survey of Finlan d Report of Peat Investigatio n Es p oo 1986

2 Toivonen, Tapio Virtain turvevarat ja niiden käyttö - kelpoisuus. Abstract : The peat resources of Virrat and thei r potential use. Geological Survey of Finland, Report of Pea t Investigation. 225 pages, 111 figures, 72 tables and 1 appendix. The Geological Survey of Finland studied peat resources around th e town of Virrat in 1945, 1960 and The majority of the mire s were investigated in Forty-nine mires covering a total o f hectares were studied. Together with the mires in pea t production, this figure accounts for some 70% of the total are a covered by peatlands. The mires studied contain a total of million m 3 of pea t in situ. The mean depth of the mires is 1.60 m, including th e poorly humified surface layer, which averages 0.41 m in thickness. The mean humification degree (H) of the peat is 5.6. Sixty per cen t of the total peat, or 71.1 million m 3, is at a depth of over 2 m i n an area covering ha. Fifty-seven per cent of the pea t is Carex predominant, and the remaining 43% Sphagnum predominant. The majority of the mires are drained. The most common types o f mire are Sphagnum mire with pines. The average ash content is 3.1% of dry weight, the water conten t 91.2% of wet weight, the dry density 86 kg per m 3 in situ, and th e sulphure content 0.15% of dry weight. The effective calorific valu e of the dry peat is 21.0 MJ/kg. Twenty-seven of the mires, studied are suitable for fuel pea t production ; none of them are suitable for horticultural pea t production. The total area of mires suitable for fuel pea t production is ha, the available amount of peat bein g 25.7 million m 3 in situ and the energy content at 50% moistur e 12.1 million MWh. Five of the mires studied, with a total area of ha, ar e included in The National Mire Preservation Programme. Key words : mire, peat, inventory, fuel peat production, Virra t Tapio Toivonen Geological Survey of Finland Kivimiehentie 1 SF ESPO O FINLAND ISBN X ISSN KUOPION TYOKESKUS, KUOPIO 1986

3 SISÄLTÖ Siv u 1 JOHDANTO 5 2 TUTKIMUSMENETELMAT JA -AINEISTOT Kenttätutkimukset Laboratoriotutkimukset Tutkimusaineiston käsittely 9 3 ALUEEN LUONNONOLOT Maa- ja kallioperä Soiden yleinen kuvaus TURPEEN ERI KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON TULOSTEN TARKASTELU Turpeen paksuus ja turvemäärä Suotyy p it Turvelajit ja turvetekijät Maatuneisuus Liekoisuus Pohjamaalajit ja liejut Happamuus Tuhkapitoisuus Vesipitoisuus Kuivatilavuuspaino Lämpöarvo Rikkipitoisuus Turpeen fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien j a syvyyden väliset riippuvuudet TURVETUOTANTOON SOVELTUVAT SUOT SUOJELUSUOT YHTEENVETO 22 4 KIRJALLISUUTTA 225

4 - 5-1 JOHDANT O Geologian tutkimuskeskus teki kesällä 1984 maaperäkartoitukseen ja valta - kunnan turvevarojen inventointiin liittyviä turvetutkimuksia pääasiass a 1 : mittakaavaisen karttalehden numero 2214 alueella. Suurin os a Virtain kaupungin alueesta sijoittuu tämän karttalehden alueelle. Aikaisemmin tutkimuskeskus on tehnyt kaupungin alueella turvetutkimuksi a vuosina 1945 ja Tällöin on tutkittu 10 suota. Tässä raportissa on tiedot kaikista Virtain alueella eri aikoin a tutkituista 49 suosta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha (kuv a 1). Vapon turvetyömaita on lisäksi viidellä laajahkolla suoalueella. Kaikkiaan kaupungin alueelle sijoittuvista 20 ha ja sitä suuremmist a soista on tutkittu tai on turvetuotannossa noin 70 %. Raportin tarkoituksena on antaa mandollisimman monipuolinen ja luotettav a kuva tutkituista soista, niiden sisältämistä turvemääristä, turvelajeista, maatumisasteesta sekä turpeen keskeisimmistä fysikaalis-kemiallisist a ominaisuuksista. Pääpaino on asetettu polttoturvetuotantoon soveltuvie n suoalueiden sekä näiden turvemäärän, -laadun ja energiasisällön selvittdmiseen.

5 Nimetönneva (1984) 18. Pohjoispäänsuo (1984) 35. Ruuhineva (1984 ) 2. Sammakkolamminneva (1984) 19. Haapaneva (1984) 36. Isonkivenneva (1984 ) 3. Jäkäläneva (1984) 20. Pohjasneva (1984) 37. Saarineva (1984 ) 4. Pahkaneva (1984) 21. Isoneva (1984) 38. Haukkaneva (1960 ) 5. Pihtineva (1984) 22. Paloneva (1960) 39. Kontoneva (1984 ) 6. Isoneva (1984) 23. Kaivosneva (1960) 40. Heinineva (1984 ) 7. Rantalanneva (1960) 24. Isoneva (1984) 41. Rahkaneva (1984 ) 8. Pieni Korteneva (1984) 25. Sammalneva (1984) 42. Aavaneva (1984 ) 9. Paloneva (1960) 26. Hirvineva (1984) 43. Kaunisneva (1960 ) 10. Iso Närhinneva (1984) 27. Suntinneva (1984) 44. Karjanneva (1960 ) 11. Pökkelistönneva (1945) 28. Kainastonneva (1984) 45. Lampistenneva (1960 ) 12. Silmäkeneva (1984) 29. Hanhisuo (1984) 46. Isoneva (1960 ) 13. Sydänmaanneva (1984) 30. Äijänneva ( Teerineva (1984 ) 14. "Kivisaarensuo" (1984) 31. Kokkoneva (1984) 48. Lakeisneva (1984 ) 15. Luodesneva (1984) 32. Silmäneva (1984) 49. Lamminneva (1984 ) 16. Kapeenneva (1984) 33. Kotaneva (1984 ) 17. Kiimalamminsuo (1984) 34. Mutkanneva (1984)

6 - 7- TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTO T 2.1 Kenttätutkimukse t Kenttätutkimukset suoritettiin vuonna 1984 siten, että useimmille tutkittaville soille laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suon hallitseva n osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan sijoittuvista poikkilinjoista (Lappalainen, St6n ja Häikiö 1984). Poikkilinjoje n väli vaihtelee yleensä 200 ja 400 m :n välillä. Tutkimuspisteet ova t linjoilla 100 m :n välein. Linjoilta mitattiin lisäksi turpeen paksuu s 50 m :n välein ; reunaosissa tiheämminkin. Useimmat tutkimuslinjat vaaittii n suon pinnan kaltevuussuhteiden selvittämiseksi. Soidensuojelun perusohjelmaan kuuluvat suot (numerot 10, 24, 32 ja 35) tutkittiin linjoittai n tehdyllä "hajapistetutkimuksella". Lisäksi osa pienialaisista soista o n tutki ttu hajapistein. Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5 - asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä ja rimpinen), mättäisyy s (10 % :eina) ja mättäiden keskimääräinen korkeus. Lisäksi määritettii n puuston puulajisuhteet, tiheysluokka, mandolliset hakkuut ja kehitys - luokka. Puuston kehitysluokat ovat : 1. Puuttomat alueet ja siemenpuusto t 2. Taimikot ja riukuasteen metsikö t 3. Harvennusmetsiköt (pinotavara-aste ) 4. Varttuneet kasvatusmetsikö t 5. Uudistuskypsät metsikö t 6. Vajaatuottoiset metsikö t Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin 10 cm :n tarkkuudella pääturvelajien ja mandollisten lisätekijöiden suhteelliset osuudet (6-asteikolla), turpeen maatuneisuus (von Postin 10-asteikolla), kosteus 5-asteikolla sek ä kuituisuus (0-6-asteikolla). Lisäksi erotettiin mandolliset liejukerrostumat ja määritettiin pohjamaan laatu. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseks i kunkin tutkimuspisteen ympäristö pliktattiin 2 m :n syvyyteen ast i kymmenessä eri kohdassa.

7 - 8 - Suotyyp p i e n sekä turpeen lyhenteet ovat seuraavat : I Avosuot II Rämee t 1. Varsinainen l etto VL 1. Lettoräme L R 2. Rimpiletto RIL 2. Ruohoinen sararäme RHSR 3. Ruohoinen saraneva RHSN 3. Varsinainen sararäme VSR 4. Varsinainen saraneva VSN 4. Lyhytkorsinevarärne LKN R 5. Rimpineva RIN 5. Tupasvillaräme T R 6. Lyhytkorsineva LKN 6. Pallosararäme PS R 7. Kalvakkaneva KN 7. Korpiräme K R 8. Silmäkeneva SIN 8. Kangasräme KG R 9. Rahkaneva RN 9. Isovarpuräme I R 10. Luhtaneva LUN 10. Rahkaräme R R 11. Keidasräme KE R III Korvet IV Muuttuneetsuotyypi t 1. Lettokorpi LK 1. Ojikko O J 2. Koivuletto KOL 2. Muutturna M U 3. Lehtokorpi LHK 3. Karhunsammalmuuttuma KSM U 4. Ruoho- ja heinäkorpi RI-iK 4. Ruohoturvekangas RHT K 5. Kangaskorpi KGK 5. Mustikkaturvekangas MT K 6. Varsinainen korpi VK 6. Puolukkaturvekangas PT K 7. Nevakorpi NK 7. Varputurvekangas VAT K 8. Rääseikkö RAK 8. Jäkäläturvekangas JAT K 9. Kytöheitto K H 10. Pelto P E 11. Palaturpeen nostoalue PT A 12. Jyrsinturpeen nostoalue JT A Pääturvelajit Lisätekijä t 1. Rahkaturve S 1. Tupasvilla (Eriophorum) E R 2. Sararahkaturve CS 2. Puuaines (Lignidi) L 3. Ruskosarnmalrahkaturve BS 3. Varpuaines (NanoZignidi) N 4. Saraturve C 4. Korte (Equisetum) E Q 5. Rahkasaraturve SC 5. Järviruoko (Phragmites) P R ci. Ruskosammalsaraturve BC 6. Suoleväkkö (Scheuchzeria) S H 7. Ruskosarromalturve B 7. Tupasluikka (Trichophorum) T R 8. Rahkaruskosammalturve SB 8. Raate (Menyanthes) M N 9. Sararuskosammal turve CB 9. Si ni hei nä (MoZinia) M L 10. Järvikaisla (Scirpus) SP

8 - 9 - Vuosina 1945 ja 1960 tutkituissa soissa on tutkimuspistetiheys ollu t yleensä jonkin verran vuoden 1984 tutkimuksia harvempi eikä syvyyspisteit ä ole. Myös vaaltus-, puusto- ja liekoisuustiedot puuttuvat. 2.2 Laboratoriotutkimukse t Useimmista soista, joiden kenttätutkimusten perusteella voidaan katso a soveltuvan turvetuotantoon, otettiin suon koosta riippuen 1-2 pinnast a pohjaan ulottuvaa näytesarjaa laboratoriotutkimuksia varten. Näytteenottopisteet valittiin siten, että ne edustavat mandollisimman hyvin suo n turvekerrostumia. Näytteistä määritettiin laboratoriossa ph-arvo, vesipitoisuus paino - prosentteina (105 C :ssa kuivaamalla), 'tuhkapitoisuus prosentteina (815 ± 25 C :ssa hehkutettuna) kuivapainosta sekä lämpöarvo Leco AC-200 -kalori - metrillä (ASTM D 3286). Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin lisäks i kuivatilavuuspaino (kg/suo-m 3 ). Joistakin näytteistä on määritetty rikki - pitoisuus prosentteina kuivapainosta. 2.3 Tutkimusaineiston käsittel y Kenttätutkimusaineiston käsittely on tapahtunut atk :ta hyväksi käyttäen. Vanhan tutkimusaineiston (1945 ja 1960) tiedot on siirretty myös atk : 11 e ja käsitelty uusien tutkimusten kanssa yhtäläisellä menetelmällä. Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet o n laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen. Siinä suokartalle piirrety n kanden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan väline n alue käsitetään omana syvyysvyöhykkeenään (0,3-0,9 m, 1,0-1,9 m jne.). Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, jotka yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä selville. Maatuneisuudet sek ä turvelajien ja turvetekijö-iden määrät ja suhteet lasketaan turvemäärii n painottaen. Todetut lieko-osumat on ilmoitettu erikseen 0-1 ja 1-2 m :n välisiss ä syvyyskerroksissa kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä. Prosenttiluvu t on laskettu ns. Pavlovin menetelmän mukaan, jossa kantopitoisuus on jaett u viiteen eri ryhmään : liekoja on erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1,0-1,9 %), kohtalaisesti (2,0-2,9 %), runsaasti (3,0-3,9 %) ja erittäin

9 10 - runsaasti (yli 4%) Kairaustulosten tulkintaa on havainnollistetlu karttojen ja profiilie n avulla, Suokohtaisista kartoista ilmenevät linjaverkosto ja tutkimuspisteittäin hei kosti maatuneen (H 1-4) pi ntaturpeen ja koko kerrostuma n paksuus sekä keskimääräinen maatuneisuus. Karttoihin on piirretty myö s turvekerrokson paksuutta esittävät syvyyskäyrät 1 m :n välein sekä suo n pinnan korkeuskäyrät. Maatunoisuusprofiilei ssa on von Postin 10-asteikko jaettu kolmeen osaan : heikosti (H 1-3) maatunut, vähän (H 4) maatunut sekä kohtalaisesti j a hyvin maatunut (H 5-10). Turvelajiprofiileissa on kunkin kairauspistee n yläpuolella esitetty suotyyppi ja liekoisuus (0-1 m syvyyskerrokse n osumat 1-2 m syvyyskerroksen osumat). Turvelajit ja pohjamaalajit o n esitetty symbolein (kuva 2).

10 - 11 -

11 ALUEEN LUONNONOLO T 3.1 Maa- ja kallioper ä Virtain kaupunki kuuluu maantieteellisesti lähinnä Keski-Suomen järvi - alueeseen, jolle on ominaista epätasaiset pinnanmuodot ja järvireitit. Suomenselän vedenjakaja kulkee seudun halki pääosan kaupungin alueest a jäädessä sen etelä- ja kaakkoispuolelle. Moreeni on yleisin maalaji. Alueen poikki kulkevista harjuista merkittävin on noin 130 km pitk ä Kuortaneen--Ruoveden harju. Kallioperä, joka on Etelä-Pohjanmaan alueilla yleensä kivennäismaapeittee n alla, on Virroilla monin paikoin paljaina lakina antaen alueelle oma n leimansa. Harmaa graniitti on vallitseva kivilaji. 3.2 Soiden yleinen kuvau s Virtain kaupungin maapinta-ala on k m2. Tästä alasta on 20 ha ja sit ä suurempia soita 12,1 % eli ha (Lappalainen ja Häikiö 1985). Keski - määrin Hämeen läänissä on suota 4,8 % maa-alasta. Soistunein alu e sijoittuu selvästi Toisveden ja Vaskiveden länsipuolelle kaupungin länsi - osaan. Myös aivan pohjoisimmassa osassa on runsaasti soita (kuva 3). Suuralueellisesti Virrat sijoittuu keidassuo- ja aapasuoalueen raja - vyöhykkeelle. Raja on liukuva, ja monilla soilla onkin sekä keidas- ett ä aapasuon piirteitä. Suurin osa soista on ojitettu, mutta suuria suoalueit a on myös luonnontilassa. Soille on ominaista vaihtelevan paksuinen heikost i maatunut pintakerros, joka voi olla joko sara- tai rahkavaltaist a turvetta. Pahkanevan (suo numero 4) pisteen A vierestä (korkeus 192,1 m mpy.) otetun liejun päällä olevan pohjaturvenäytteen 14 C-iäksi on saat u 6,1 m :n syvyydessä ± 120 vuotta (Su ). Alue sijoittuu jääkaudenjälkeisen korkeimman rannan yläpuolelle. Korkei n ranta, eli korkein veden pinta viimeisen jääkauden jälkeen, on noi n 180 m :n korkeudessa nykyisen merenpinnan yläpuolella. Soistuminen o n alkanut Pahkanevalla Pahkalammen ympärillä noin 9300 vuotta sitten. Keskimääräinen turpeen kerrostumisnopeus on ollut 0,66 mm vuodessa.

12 TURPEEN ERI KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T Turpeen pidkayttbmuodot ovat nykyisin poltto- ja kasvuturve, joiden raakaainevaatimukset ovat hyvinkin erilaiset. Tässä kappaleessa käsitellää n yleisesti turpeen eri käyttömuotoja ja niiden raaka-ainevaatimuksi a keskittyen panto- ja kasvuturpeeseen. Soiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon riippuu mm. turvelajikoostumuksesta, maatumisasteesta ja tuhkapitoisuudesta. Maatumisen edistyess ä kasviainekson hiilipitoisuus lisääntyy ja 1ämpbarvo kasvaa. Maatumine n vaikuttaa turpeen lämpöarvoon myös siten, että kuivatilavuuspaino n suuretessa energiasisältö tilavuusyksikköä kohden kasvaa. Rahkaturpee n katsotaan soveltuvan polttoturpeeksi, jos sen maatumisaste on korkeamp i kuin H 4 kun taas saravaltainen turve sopii polttoturpeeksi heikomminki n maatuneena. Paikallisista olosuhteista riippuen käytetään myös H 4 maatunutta rahkavaltaista turvetta toisinaan polttoturpeena. Maatumisen edistyessä kasvaa kivennäisaineksen (tuhkan) osuus turpeessa. Tuhkapitoisuutta kasvattaa myös tulvan suolle mandollisesti tuoma kivennäisaines. Tuhka alentaa lämpöarvoa osuutensa verran ja sintraantumall a kattiloihin hankaloittaa samalla polttoa. Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi nojaudutaan Turveteollisuusliiton laadunmädritysohjeisiin (1976 ja 1982, liite 1). Turpeen tuotantokustannuksiin vaikuttavia seikkoja edellä mainittuje n turvetekijbiden ohella ovat suotekijät, joista tärkeimpiä ovat suo n sijainti kulutuskohteeseen nähden ja tieyhteydet. Myös puuston laatu j a liekoisuus vaikuttavat tuotantokustannuksiin. Muita huomioon otettavi a seikkoja arvioitaessa suon kelpoisuutta turvetuotantoon ovat mm. turvekerrosturnan paksuus, suon koko ja muoto, pohjamaan laatu, kuivatus - mandollisuudet ja ilmastolliset olosuhteet. Palaturpeen raaka-aineen tulisi olla maatumisasteeltaan yli H 4 ja turvelajiltaan mielellään rahka- tai sekaturvetta (sekä rahkaa että sanaa). Heikosti maatunut pintaturve ei yleensä sovellu palaturpeeksi, samoi n erittäin hyvin maatunut puhdas saraturve aiheuttaa usein vaikeuksia pala n koossapysymisessä. Palaturvetuotanto soveltuu hyvin pienillekin tuotanto - alueille. Siten mm. monet hylätyt turvepellot soveltuvat palaturvetuotantoon.

13 iyrsinturvetuotanto vaatii laajahkoja tuotantokenttiä ja melko kalliit a koneinvestointeja. Jyrsinturvemenetelmä ei ole kovin vaativa turvelajin j a maatumisasteen suhteen, ja sillä on myös heikosti maatunut pintakerro s helposti hyödynnettävissä. Menetelmää käytetään laajasti sekä poltto- ett ä kasvuturpeen tuottamisessa. Suomessa käytetään kasvuturpeena pääasiassa heikosti maatunutta rahkaturvetta. Hyvältä kasvuturpeelta vaaditaan alhaista maatumisastetta, korkeaa vaihtokapasiteettia ja hyvää vedenpidätyskykyä. Lisäksi turpee n lisätekijöitä tulee olla mandollisimman vähän. Edellä mainitut vaatimukse t täyttävät parhaiten Acutifolia-ryhmän rahkaturpeet heikosti maatuneen a (H 1-3). Vanhastaan turvetta on käytetty maanparannusaineena ja kuivikeaineen a (turvepehku) karjataloudessa. Näistä käyttömuodoista on nähtävissä merkkejä joillakin tutkituilla soilla. Kuiviketurpeeksi soveltuu parhaite n heikosti maatunut rahkavaltainen turve. Raaka-aineen laatuvaatimukset ova t kuitenkin huomattavasti väljemmät kuin kasvuturpeen kohdalla. Samoi n maanparannusaineeksi soveltuvan turpeen vaatimukset ovat melko väljät. Ku1jetusetäisyys onkin usein ratkaiseva tekijä tällaisen turpeen käyttöön - otolle. Kasvu- ja polttoturvekäytön ohella turve soveltuu myös kemianteollisuude n raaka-aineeksi. Valmistettavista lopputuotteista riippuen raaka-ainee n laatuvaatimukset ovat hieman erilaiset kuin kasvu- ja polttoturpee n kohdalla, mutta tuotantomenetelmät ovat pääpiirteissään samoja. Turvetta käytetään tai on käytetty maassamme öljyn sitomiseen, suodatinaineena, aktiivihiilen ja turvekoksin raaka-aineena, eristysaineena j a pakkausmateriaalina. Useimpiin käyttbmuotoihin soveltuu parhaiten heikost i maatunut rahkaturve. Turpeen kemiallisessa hyödyntämisessä tulevat kasvilajikoostumus, maatumisaste ja useat fysikaalis-kemialliset ominaisuudet yleensä huomattavast i tärkeämmiksi kuin esimerkiksi polttoturvetuotannossa. Turpeen kemiallis-tekniset jalostusmuodot pohjautuvat ensisijaisesti jok o turpeen hiiliaineksen hyväksikäyttöön, turpeen sisältämien ainesosie n eristamiseen ja näiden edelleen jalostukseen tai turpeen fysikaalisten ja

14 kemiallisten erikoisominaisuuksien hyväksikäyttöön. Turvetuotannon laajuuden mukaan voidaan erottaa toisistaan teolline n turvetuotanto, pientuotanto ja tilakohtainen tuotanto. Teollisessa turve - tuotannossa turve voidaan tuottaa joko pala- tai jyrsinturpeena. Tuotanto - kenttien laajuus on vähintään useita kymmeniä hehtaareja. Tilakohtaisess a tuotannossa ei tuotantoalue yleensä ylitä viittä hehtaaria, ja turv e käytetään yleensä omalla tai 1ähitiloilla. Tuotantomuotona on palaturve. Pientuotannossa tuotantoalueen laajuus on yleensä 5 ha :sta ylöspäin j a tuotantomuotona on palaturve, joka markkinoidaan muualle.

15 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOO N Tässä osassa käsitellään tutkittujen soiden yleis- ja erikoispiirteit ä sekä soveltuvuutta turvetuotantoon. Suokohtaisesti on esitetty tietoja mm. suon sijainnista, kulkuyhteyksistä, tutkimustarkkuudesta, yleisimmist ä suotyypeistä, puustosta sekä ojituksesta. Suotyyppi- ja ojitustiedo t kuvastavat tutkimushetken tilannetta. Suon pinnan keskikorkeus ja vietto - suunta perustuu vaaitus- ja/tai peruskarttatietoihin. Arviot kuivatus - mandollisuuksista ovat suuntaa-antavia. Jokaisesta suosta on esitetty suokartta. Useimmista linjoituksell a tutkituista soista on selkä1injasia maatuneisuus- ja turvelajiprof ii1i, josta ilmenee myös liekoisuus, suotyypit ja pohjamaalajit. Pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät ovat taulukossa koko suon, yli 1 m :n syvyisen ja yli 2 m :n syvyisen alueen osalta. Lisäksi taulukossa o n sarake, josta näkyy yli 1 ja 2 m syvän alueen turvemäärän osuus kok o turvemäärästä. Suoselost.uksessa on lisäksi maatunei suus- ja pohjamaalajitiedot sek ä turvelajien ja turvetekijöiden prosenttiset osuudet suon koko turve - määrästä. Liekoisuus on ilmoitettu koko suon ja yli 2 m :n alueen osalta. Laboratoriomääritysten tulokset on näyte- ja pistekohtaisesti taulukoitun a sekä keskiarvoina vaihteluvä1eineen koko suon osalta. Keskiarvoja laskettaessa on kunkin näytesarjan alin näyte jätetty huomioimatta (suluiss a olevat tiedot), koska tähän näytteeseen vaikuttaa yleensä pohja n inineraalimaa ja mandollisessa turvetuotannossa kerros jää käyttämättä. Taloudelliseen turvetuotantoon soveltuvien suoalueiden kriteerit muuttuva t jatkuvasti. Niihin vaikuttavat oleellisesti paikallinen tarve ja energia n hinnanmuutokset. Siksi Virtain soiden soveltuvuuskriteereitä ei ole teht y kovin korkeiksi. Pääperiaatteena on ollut, että suolta löytyy yhtenäine n vdhintään 10 ha :n laajuinen yli 2 m syvä alue (joillakin soilla yl i 1,5 m), joka on kohtuullisin kustannuksin kuivattavissa, ja jonka liekoisuus ei ole kovin korkea. H 1-4 maatuneen rahkavaltaisen pintakerrokse n ;,ulisi olla polttoturvetuotantoa ajatellen alle 1 m paksu.

16 Pien- ja tilakohtaiseen tuotantoon osoitetut suot ovat kaikki polttoturvesoita, joilla tuotantomuotona on käytännössä palaturve. Mikäli useit a pieniä tuotantoalueita on lähekkäin, on myös jyrsinturvervetuotanto mahdollista. Pien- ja tilakohtaisessa tuotannossa on liekoisuudella, puustolla, ojilukaella ja suon sijainnilla suurempi merkitys kuin teollisess a tuotannossa. Korkea liekoisuus (yli 3,0 %) ja tukkipuusto estävät usei n taloudellisen turvetuotannon aloittamisen. Ilmoitetut käyttökelpoiset turvevarat ovat suon ojitustilanteesta j a rikkonaisuudesta riippuen yleensä yli 2 m syvien alueiden turvevaroja, joista on vähennetty laadullisesti kelpaamattomat alueet ja suon pohjall e jäävä keskimäärin 50 cm paksu runsastuhkainen turvekerros, jota e i käytännössä voi hyödyntää. Muita tuotantoteknillisiä ja taloudellisi a tekijöitä, kuten suon omistussuhteita ja mandollisten teiden ja varastoje n alle jääviä alueita, ei ole otettu huomioon. Monilla soilla myös osa 1-2 m syvistä osista soveltuu polttoturvetuotantoon turvelajinsa j a maatumisasteensa puolesta. Mutta näillä alueilla tulee lisätä syvyys - tietoja suon pohjan epätasaisuuden selvittämiseksi. Alueita ei ole yleens ä suositeltu erikseen turvetuotantoon, ja niiden mandollinen käyttö o n ratkaistava tapauskohtaisesti. Käyttökelpoisen turpeen energiasisältö on laskettu sekä täysin kuivall e turpeelle että käyttbkosteudessa (50 %) olevalle turpeelle. Lisäksi o n ilmoitettu käyttökelpoisen turpeen määrä (suo- m 3 ), kuiva-aineen määrä (tn ) ja energiasisältö 50 % :n kosteudessa (MWh) tuotantokelpoiselta alueelt a hehtaaria kohden. Keskimääräinen tuhkapitoisuus on ilmoitettu kiloin a suokuutiota kohti. Mikäli suosta ei ole ollut käytettävissä laboratoriomääritysten tuloksia, on energiasisällön laskemisessa käytetty lämpöarvoja tilavuuspainotietoina keskiarvoja, jotka ilmenevät taulukosta 72. Myös niiltä noilta, joita ei varsinaisesti ole esitetty soveltuviks i turvetuotantoon, voi löytyä pienialaisia turpeen pientuotantoon soveltuvi a alueita. Suokohtaiset yhteenvetotaulukot ovat tulosten tarkastelu n yhteydessä.

17 Nimetönneva a (kl , x = 6891,0, y = 2474,5) sijaitsee noin 32 k m Virtain keskustasta lounaaseen osittain Kurun kunnan alueella. Suon pinna n korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pääasiass a luoteeseen ja länteen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat melko hyvät. Suon reunoille johtaa useita metsäautoteitä. Suolla on 100 tutkimuspistettä ja 76 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 5,3/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on m (kuva 4). Nimetönnevan yleisimmät suotyypit ovat A-linjaston alueella lyhytkorsinevamuuttuma, tupasvillarämeojikko ja isovarpurämemuuttuma. Reunaosiss a esiintyy pallosararämettä ja erilaisia korpityyppejä, jotka ovat yleens ä muuttuma-asteella. B-linjaston alueella on tupasvillarämemuuttuma vallitseva suotyyppi. B 300 -poikkilinjan idänpuoleisella alueella esiinty y lyhytkorsinevamuuttumaa. C-linjaston alueella ovat suotyypit muuttunee t vähiten ojituksen vaikutuksesta. Rahkaräme ja tupasvillaräme ovat yleisimmät suotyypit. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 20 % ja mättäide n korkeus on 2 dm. Puusto on yleensä mäntyvaltaista ja keskitiheää. Kehitysluokka vaihtele e taimikosta pinotavara-asteelle, joskin vajaatuottoisia alueita on myö s runsaasti (erityisesti C-linjaston alue). Nimetönneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmandollisuudet ovat C-linjaston syvimpiä osia lukuun ottamatt a hyvät. Laskuojat viettävät länteen kohti Isoa Mustajärveä. Taulukko 1. Nimetönnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys - alueittain. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) alue al a pint a pohj a yht. pint a pohj a yht. (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 % Koko suo 189 0,27 1,04 1,31 0,50 1,98 2, Yli 1 m 123 0,35 1,41 1,76 0,43 1,73 2, Yli 2 m 27 0,54 2,08 2,62 0,15 0,56 0,71 29 Turpeen keskimaatuneisuus on 6,1. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,0 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n 6,0. Suurin turpeen paksuus, 5,0 m, on tavattu pisteessä C 800. Vallitsev a pohjamaalaji on moreeni, joka on paikoin lohkareista (kuvat 5, 6 ja 7).

18 -24 - Nimetönnevan turpeista on rahkavaltaisia 60 % ja saravaltaisia 40 %. Pää - LurvelajeitLain jakaantuma on S 32 %, CS 28 %, C 6 % ja SC 35 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 60 % ja puun jäännöksi ä sisältäviä 18 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemääräst ä ovat S 46 %, C 34 %, ER 16 % ja L 3 %. Suolle on ominaista runsaast i tupasvillaa sisältävä rahkavaltai nen pintakerros. Liekoja on koko suoalueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 1,7 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,3 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m : n syvyydessä 1,1 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,4 %. Nimetönnevan soveltuvuus turvetuotantoon Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat suon mataluus (poikkeu s C-linjasto) ja epätasainen pohja. Turvepaksuutensa puolesta polttoturvetuotanto on parhaiten mandollista C-linjaston alueen yli 2 m syväll ä alueella. Tälläkin alueella on haittana paksuhko runsaasti tupasvilla a sisältävä pintakerros. Käytännössä aluetta voidaan pitää turvetuotanno n kannalta lähinnä vara-alueena. 2. Sammakkolamminneva (kl , x = 6893,3, y = 2473,2) sijaitsee noi n 29 km Virtain keskustasta lounaaseen. Suon pinnan korkeus merenpinnasta o n m. Suota ympäröi loivapiirteinen moreenimaasto. Kulkuyhteyde t ovat melko hyvät. Länsireunaa sivuaa metsäautotie. Suolla on 37 tutkimus - pistettä ja 30 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha. Tutkimus - linjaston pituus on m (kuva 8). Sammakkolamminnevan yleisimmät suotyypit ovat keskiosassa suota (A A 800) lyhytkorsineva ja tupasvillaräme. Reunaosissa ovat kangasräme- j a pallosararämeojikko y1eisimmät. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 20 % ja mättäiden korkeus on 2 dm. Puusto on mäntyvaltaista, harvaa ja yleens ä vajaatuottoista. Sammakkolamminneva on osittain ojitettu. Luonnontilaine n alue sijoittuu A A 800 :n välille. Kuivatusmandollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. Sammakkolampi haittaa itäosan syvimpien osien kuivatusta. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,0. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 2,7 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n 7,1. Suurin turpeen paksuus, 4,1 m, on tavattu pisteessä A Vallitseva pohjamaalaji on moreeni, joka on paikoin lohkareista (kuva 9).

19 -25 - Kuva 8. Sammakkolamminnevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus j a paksuus. Taulukko 2. Sammakkolamminnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärä t syvyysalueittain. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) alue al a pint a pohj a yht. pint a pohj a yht. (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 % Koko suo 93 0,32 0,89 1,21 0,30 0,83 1, Yli 1 m 52 0,46 1,34 1,80 0,24 0,70 0,94 8 3, Yli 2 m 18 0,45 2,07 2,52 0,08 0,37 0,45 40

20 -27 - Sammakkolamminnevan turpeista on rahkavaltaisia 82 % ja saravaltaisi a 18 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 51 %, CS 31 % ja SC 17 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 61 % ja puun jäännöksi ä sisältäviä 7 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemääräst ä ovat S 64 %, C 19 %, ER 15 % ja L 1 %. Liekoja on koko suoalueella 0-1 m :n syyvydessä keskimäärin 1,9 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,7 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 2,1 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,3 %. Sammakkolamminnevan soveltuvuus turvetuotantoo n Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat suon mataluus, epätasaine n pohja sekä runsas tupasvillan määrä pintaosissa muuten polttoturvetuotantoon sopivalla yli 2 m syvällä alueella. Tätä aluetta voidaanki n pitää turvetuotannon kannalta lähinnä vara-alueena, mikäli muita läheisi ä soita aletaan hyödyntää. 3.Jäkäläneva (ki , x = 6894,2, y = 2472,4) sijaitsee Pahkaneva n (4) ja Pihtinevan (5) välissä noin 28 km Virtain keskustasta lounaaseen. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 193 m, ja pinta viettä ä pohjoiseen. Suo rajoittuu ympäröiviin rnoreenimäkiin. Kulkuyhteydet ova t hyvät. Itäreunaa sivuaa hyväkuntoinen metsäautotie. Suolla on 3 tutkimus - pistettä ja 4 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 1,4/10 ha (kuva 10). Jäkälänevan yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma ja varsinainen sararämemuuttuma. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 3 % ja mättäide n korkeus on 2 dm. Puusto on mäntyvaltaista keskitiheää taimikkoa. Jäkälä - neva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät. Taulukko 3. Jäkälänevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys - alueittain. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä(milj.suo-m 3 ) alue ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 % Koko suo 22 0,11 0,69 0,80 0,20 0,16 0, Yli 1 m 7 0,16 0,96 1,12 0,01 0,07 0, Yli2 m - - -

21 -28 - Turpeen keskimaatuneisuus on 6,2. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,0 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n 6,7. Suurin turpeen paksuus, 1,3 m, on tavattu pisteessä P 1. Yleisi n pohjamaalaji on moreeni. Jäkälänevan turpeista on saravaltaisia 56 % ja rahkavaltaisia 44 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on CS 44 % ja SC 56 %. Tupasvillaa lisätekijän ä sisältäviä turpeita on 72 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 19 % j a varpujen jäännöksiä sisältäviä 22 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuude t kokonaisturvemäärästä ovat C 38 %, S 32 %, PR 22 %, N 4 % ja L 3 %. Liekoja on koko suoalueella 0-1 m :n syvyydessä erittäin runsaasti, keskimäärin 4,1 %. Jäkälänevan soveltuvuus turvetuotantoo n Mataluutensa ja pienen kokonsa vuoksi suo ei sovellu turvetuotantoon.

22 Pahkaneva (kl , x = 6894,5, y = 2470,0) sijaitsee noin 28 k m Virtain keskustasta lounaaseen. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään ja lounaaseen. Suo rajoittuu joka puolelt a kumpuilevaan moreenimaastoon, ja sitä rikkovat useat mineraalimaasaarekkeet. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Itä- ja koillisreunaa sivua a metsäautotie. Suolla on 118 tutkimuspistettä ja 101 syvyyspistettä. Tukimuspistetiheys on 3,7/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on m (kuva 11). Pahkanevan yleisimmät suotyypit ovat A-linjaston alueella lyhytkorsineva, keidasräme ja lyhytkortinen nevaräme. Reunaosissa esiintyy yleisest i kangaskorpea. B-linjaston alueella ovat lyhytkorsineva ja varsinaine n saraneva (B B 1300) yleisimmät. Eteläpäässä ja reunoilla esiintyy pallosararämettä korpi tyyppi en ohella. Keskimääräinen pinnan mättäisyys o n 17 % ja mättäiden korkeus on 2 dm. Puusto on rämealueilla mäntyvaltaist a ja yleensä harvaa ja vajaatuottoista. Pahkaneva on suurimmaksi osaksi luonnontilainen. Ojitettu alue sijoittu u suon lounaisreunaan pääasiassa B-linjaston alueelle. Kuivatusmandollisuude ; tyydyttävät. Taulukko 4. Pahkanevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys - alueittain. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) alue al a pint a pohj a yht. pint a pohj a yht. (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-1 0 Koko suo 320 0,72 1,46 2,18 2,30 4,68 6, Yli 1 m 280 0,78 1,63 2,41 2,18 4,56 6, Yli 2 m 167 0,82 2,23 3,05 1,37 3,73 5,10 73 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,3. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 2,6 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n 6,7. Suurin turpeen paksuus, 7,0 m, on tavattu pisteessä A Vallitseva pohjamaalaji on moreeni. Liejua esiintyy suon pohjalla Pahkalariimen ympäristössä (kuvat 12, 13, 14 ja 15).

23 -33 - Pahkanevan turpeista on rahkavaltaisia 76 % ja saravaltaisia 24 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 33 %, CS 43 %, C 4 %, SC 20 %, BC 0,1 % j a CB 0,03 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 59 %, puu n jäännöksiä sisältäviä turpeita 11 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 9 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 58 %, C 25 %, ER 13 %, L 2% ja N 2 %. Liekoja on koko suoalueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,6 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,3 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m : n syvyydessä 0,5 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,3 %.

24 Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteissä A 600 ja B o n 2,0 % (vaihteluväli 1,0-4,4) kuivapainosta, ph-arvo 4,3 (3,4-5,7), vesipitoisuus märkäpainosta 93,3 % (88,0-96,0) ja kuivatilavuuspain o 66 kg/m 3 (43-122). Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 19,6 MJ/kg (17,7-21,6) ja 50 % :n kosteudessa 8,7 MJ/kg. Keskimääräinen rikkipitoisuus pisteessä A 600 on 0,10 % kuivapainosta (taulukk o 5).

25 Pahkanevan soveltuvuus turvetuotantoon Turvetuotantoa eniten vai keuttavi a tekijöitä ovat paksuhko heikost i maatunut yleensä rahkavaltainen pintakerros, joka sisältää lisätekijän ä runsaasti tupasvillaa, sekä tämän kerroksen veti syys ja alhainen energia - sisältö. Taloudellinen turvetuotanto suolla onkin kyseenalaista.

26 Pihtineva (kl , x = 6895,5, y = 2472,6) sijaitsee noin 26 k m Virtain keskustasta lounaaseen. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää luoteeseen ja itään. Suo rajoittuu joka puolelt a kumpuilevaan moreenimaastoon, ja itse suolla on runsaasti moreenisaarekkeita. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Itä- ja länsireunaa sivuaa metsäautotie. Suolla on 65 tutkimuspistettä ja 54 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys o n 4,0/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on m (kuva 16). Pihtinevan yleisin suotyyppi on tupasvillarämeojikko ja -muuttuma. Luonnontilaisella alueella koillisosassa vallitsee lyhytkorsineva. Reunaosiss a esiintyy monin paikon korpityyppejä. Muista suotyypeistä on varsinaine n sararämomuuttuma yleisin. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 18 % j a mältäiden korkeus on 2 dm. Puusto on mäntyvaltaista, yleensä harvahkoa j a vajaatuottoi sta. Taulukko 6. Pihtinevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys - alueittain. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) alue al a pint a pohj a yht. pint a pohj a yht. (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 % Koko suo 161 0,69 1,62 2,31 1,11 2,61 3, Yli 1 m 131 0,78 1,90 2,68 1,02 2,49 3,51 94 Yli 2 m 90 0,97 2,25 3,22 0,88 2,02 2,90 78 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,4. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,0 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n 6,4. Suurin turpeen paksuus, 5,5 m, on tavattu pisteessä A Suo n pohja on erittäin epätasainen. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni (kuva t 17, 18 ja 19). Pihtinevan turpeista on rahkavaltaisia 55 % ja saravaltaisia 45 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 22 %, CS 32 %, C 6 % ja SC 39 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 51 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 17 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 17 %. Yleisimpie n tarve teki jbiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 44 %, C 37 %, E R 13 %, L 3 % ja N 3 %.

27 -40 - Liekoja on koko suoalueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,7 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,1 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m : n syvyydessä 1,0 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,2 %.

28 Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 900 on 2,3 % (vai hteluvä1i 1,2 3,7) kuivapainosta, ph-arvo 4,0 (3,2-4,7), vesipitoisuu s märkäpainosta 92,2 % (88,6-94,1) ja. kuivatilavuuspaino 78 kg/m 3 (54-118). Keskimääräinen 1ämpdarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 21,1 MJ/k g (17,8-23,0) ja 50 % :n kosteudessa 9,3 MJ/kg (taulukko 7). p intlnevan soveltuvuus turvetuotantoo n TurvetuoLantoa haittaavia tekijöitä ovat paikoin paksuhko heikosti maatunut runsaasti tupasvillaa sisältävä pintakerros, epätasainen moreenipohj a ja mineraalimaasaarekkeet. PoIttoturvetuotantoon soveltuu vä1ttäväst i A A 1600 välinen ojitettu yli 2 m syvä alue. Tämän alueen pinta-al a on noin 20 ha ja käyttökelpoiset turvevarat 0,40 milj. suo- m3, kuiva-aine - määrä 0,031 mi1j. tn ja energiasti sältb 0,65 mi1j. GJ eli 0,18 mi1j. MWh. Tuoi-antokosteuteen {50 %) laskettuna energiasisältb on 0,58 mi1j. GO el i 0,16 mi1j. M\ih.

29 -42 - Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin suo-m 3, kuiva-ainemäärä tn ja energiasisältb tuotantokosteudessa MWh. 50 % kostean turpeen saanto yhdestä suokuutiometristä on keskimääri n 156 kg ja tämän energiasisältö 0,40 MWh. Tuhkaa yhdessä suokuutiossa o n keskimäärin 1,8 kg. 6. Isoneva (kl , x 6895,2, y = 2474,9) sijaitsee noin 21 km Virtain keskustasta lounaaseen Y1ä-Havankajärven eteläpuolella. Suo n pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pohjois - osissa luoteeseen ja etelässä kaakkoon. Suo rajoittuu joka puolelt a moreenimäkiin. Osa suosta on raivattu pelloksi. Kulkuyhteydet ova t kohtalaisen hyvät. Kaakkoisreunaa sivuaa paikallistie. Suolla on 8 4 tutkimuspistettä ja 73 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 4,3/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on m (kuvat 20 ja 21). Isonevan yleisimmät suotyypit A-linjaston alueella ovat varsinainen sara - neva ja lyhytkorsineva. 8-linjaston alueella on varsinainen sararämemuuttuma vallitseva. Reunaosissa esiintyy pääasiassa kangasrämettä mutt a paikoin myös kangaskorpea. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 4 % j a mättäiden korkeus on 2 dm. Puusto on pisteen A 1800 eteläpuolell a mäntyvaltaista, joskin koivua esiintyy paikoin runsaasti. Kehitysluokk a vaihtelee vajaatuottoisesta pinotavara-asteelle ja tiheysluokka harvan j a keskitiheän välillä. Isoneva on osittain ojitettu. Kuivatusmandollisuudet ovat keskiosaa lukuu n ottamatta hyvät. Pohjoispään vedet kulkeutuvat Y1ä-Havankajärveen eteläpään Luomankyrönojaa myöten itään Havanganjärveen. j a Taulukko 8. Isonevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys - alueittain. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) alue al a pint a pohj a yht. pint a pohj a yht. (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-1 0 Koko suo 197 0,54 1,36 1,90 1,06 2,69 3, Yli 1 m 143 0,73 1,66 2,39 1,05 2,37 3, Yli 2 m 91 0,99 1,97 2,96 0,90 1,80 2,70 72

30 -43 - Turpeen keskimaatuneisuus on 5,6. Heikosti maatuneen yleensä saravaltaise n pintakerroksen maatuneisuus on 3,5 ja hyvin maatuneen pääasiassa sara - valtaisen pohjakerroksen 6,4. Pintakerros on paikoin vetinen ja erittäi n heikosti maatunut. Suurin turpeen paksuus, 5,8 m, on tavattu pisteess ä A Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hieta ja hiekka. Lieju a esiintyy paikoitellen suon pohjalla ohuena kerroksena (kuvat 22-25).

31 -46 - Isonevan turpeista on saravaltaisia 94 % ja rahkavaltisia 6 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 1 %, CS 5 %, C 55 % ja SC 39 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 8 %, puun jäännöksiä sisältävi ä turpeita 23 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 11 %. Yleisimpien turve - tekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat C 79 %, S 12 %, L 4 %, N 2 %, E R 1 % ja E Q 1 %. Liekoja on koko suoalueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,5 % ja 1-2 rn :n syvyydessä 0,1 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m : n syvyydessä 0,1 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,1 %.

32 -49 - Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A on 3,6 % (vaihteluvä1i 2,3-9,2) kuivapainosta, ph-arvo 4,6 (3,8-5,3), vesipiloisuus märkäpainosta 93,1 % (88,0-94,9) ja kuivatilavuuspaino 67 kg / m 3 (49-122). Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle o n 21,0 MU/kg (18,2-22,8) ja 50 % :n kosteudessa 9,3 MJ/kg. Keskimääräine n rikkipitoisuus on 0,14 % kuivapainosta (taulukko 9). Isonevan soveltuvuus turvetuotantoo n Turvetuotantoa haittaavana tekijänä on paikoin heikosti maatunut j a vetinen pintakerros, Myös kuivatilavuuspaino on alhainen. Turve o n kuitenkin yleensä saravaltaista. Kokonaisuutena suon yli 2 m syvä 91 hai n alue soveltuu polttoturvetuotantoon. Tämän alueen käyttökelpoiset turve - varat ovat 2,24 milj. suo-m 3, kuiva-ainemäärä 0,150 milj. tn ja energia-

33 sisältö 3,15 milj. GJ eli 0,88 milj. MWh. Tuotantokosteuteen (50 % ) laskettuna energiasisältö on 2,79 milj. GJ eli 0,77 milj. MWh. Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaaria kohden on noin suo-m 3, kuiva-ainemäärä tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa MWh. 50 % kostean turpeen saanto yhdestä suokuutiometristä on keskimääri n 134 kg ja tämän energiasisältö 0,35 MWh. Tuhkaa yhdessä suokuutiossa o n keskimäärin 2,4 kg. 7. Rantalanneva (kl , x = 6897,1, y = 2473,5) sijaitsee noin 23 km a a Virtain keskustasta lounaaseen Ylä-Havankajärven länsipuolella. Suo n pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää itään j a pohjoiseen. Suo rajoittuu idässä pieneltä matkalta Ylä-Havankajärveen muualla kallioisiin moreenimäkiin. Osa suon pohjoisosasta on raivatt u pelloksi. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Pohjoisreunaa sivuaa maantie eteläreunaan ulottuu metsäautotie. Suolla on 31 tutkimuspistettä ja piste - tiheys on 3,3/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on m. Suo on tutkitt u vuonna 1960 (kuva 26). j a j a Rantalannevan yleisimmät suotyypit ovat saranevamuuttuma, sararämemuuttuma, isovarpurämemuuttuma ja kalvakkanevamuuttuma. Puusto on mäntyvaltaist a keskitiheää tai tiheää taimikkoa. Rantalanneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmandollisuudet ovat melko hyvät. Suon keskiosan pinta on noin 5 m viereisen järven pintaa korkeammalla. Taulukko 10. Rantalannevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärä t syvyysalueittain. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) alue ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-1 0 Koko suo 94 0,59 1,22 1,81 0,55 1,15 1, Yli 1 m 61 0,57 1,88 2,45 0,35 1,14 1, Yli 2 m 35 0,73 2,51 3,24 0,26 0,87 1,13 66 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,6. Heikosti maatuneen yleensä saravaltaise n pintakerroksen maatuneisuus on 3,1 ja hyvin maatuneen pääasiassa sara - valtaisen pohjakerroksen 6,8. Suurin turpeen paksuus, 5,0 m, on tavatt u pisteissä A 700, A 800 ja A 1100.

34 Kuva 26. Rantalannevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus. Yleisimmt pohjamaaljit ovat hiekka ja moreeni. Liejua esiintyy suo n pohjalla paksuhkona kerroksena varsinkin pisteiden A A 1000 välisellä alueella.

35 Rantalannevan turpeista on saravaltaisia 74 % ja rahkavaltaisia 26 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 10 %, CS 16 %, C 1 % ja SC 73 %. Tupas - villaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 34 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 6 % ja järviruokoa sisältäviä 7 %. Yleisimpien turvetekijbiden osuudet kokonai sturvemäärästä ovat C 46 %, S 45 %, ER 6 %, PR 1 %, L 1 % ja. E0 1 %. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 700 on 5,6 % (vaihtelu - väli 4,0-8,8) kuivapainosta, ph-arvo 5,5 (3,8-5,8), vesipitoisuu s märkäpainosta 90,6 % (86,9-91,8) ja kuivatilavuuspaino 91 kg/m 3 (77-102). Keskimääräinen lämpäarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 21,2 MJ/k g (19,5 -' 22,3) ja 50 % :n kosteudessa 9,4 MJ/kg. Keskimääräinen rikki - pitoisuus on 0,24 % kuivapainosta (taulukko 11).

36 -53 - Rantalannevan soveltuvuus turvetuotantoo n Heikosti maatunut pintakerros on paikoin paksuhko, joskin se on yleens ä lähes puhdasta saraturvetta. Tämä voi vaikeuttaa palaturvetuotannoss a palan koossapysymistä. Suon yli 2 m syvä 35 ha :n alue soveltuu polttoturvetuolantoon. Tuotantokelpoisen alueen keskisyvyydestä on vähennetty poikkeuksellisesti 1 m, koska suo on tutkimushetkellä ollut ojittamato n (1960). Turvekerros on sen jälkeen selvästi painunut ja tiivistynyt. Käy t - täkelpoiset turvevarat ovat 0,78 milj. suo- m 3, kuiva-ainemdärä 0,071 milj. tn ja energiasisältö 1,51 mi1j. GJ eli 0,42 mi1j. MWh. Tuotantokosteutee n (50 %) laskettuna energiasisältö on 1,33 milj. GJ eli 0,37 milj. MWh. Käyttökelpoisen Lurpeen määrä hehtaaria kohden on noin suo-m 3, kuiva-ainemäärä tn ja energiasisältö tuotantokosteudessa MWh. 50 % kostean turpeen saanto yhdestä suokuutiometristä on keskimääri n 182 kg ja tämän energiasisältö 0,48 MWh. Tuhkaa yhdessä suokuutiossa o n keskimäärin 5,1 kg. 8. Pieni Korteneva (ki , x = 6898,6, y = 2471,4) sijaitsee noi n 26 km Virtain keskustasta lounaaseen. Suon pinnan korkeus merenpinnasta o n m. Suo rajoittuu idässä harjuun ja muualla kallioisiin moreenimäkiin. KulkuyhLeydet ovat hyvät. Länsiosaa halkoo maantie. Suolla on 4 tutkimuspistettä ja 4 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 2,5/10 h a (kuva 27). Pienen Kortenevan yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme ja rahkaneva. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 45 % ja mättäiden korkeus on 2 dm. Puust o on harvaa ja vajaatuottoista. Pieni Korteneva on kaakkois- ja länsireunoista ojitettu. Kuivatusmandollisuudet ovat tyydyttävät. Taulukko 12. Pienen Kortenevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärä t syvyysalueittain. 6yvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) alue ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 % Koko suo 16 0,37 2,08 2,45 0,06 0,33 0, Yli 1 m 12 0,46 2,60 3,06 0,06 0,31 0, Yli 2 m 9 0,54 3,07 3,61 0,05 0,27 0,32 82

37 -54 - Turpeen keskimaatuneisuus on 5,2. Heikosti maatuneen yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 2,5 ja hyvin maatuneen pääasiassa sara - valtaisen pohjakerroksen 5,7. Suurin turpeen paksuus, 5,4 m, on tavatt u pisteessä P 1. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Pienen Kortenevan turpeista on saravaltaisia 62 % ja rahkavaltaisia 38 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 16 %, CS 22 %, C 10 % j a SC 52 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 37 % ja puun jäännöksi ä sisältäviä 2 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemääräst ä ovat C 52 %, S 41 % ja ER 7 %. Liekoja on koko suoalueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 0,4 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,0 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 0,5 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,0 %

38 -55 - Pienen Kortenevan soveltuvuus turvetuotantoo n Suon pieni koko ja sijainti Ison Kortejärven läheisyydessä heikentävä t kelpoisuutta turvetuotantoon. 9. Paloneva (kl , x = 6903,4, y = 2472,2) sijaitsee noin 20 km Virtain keskustasta länteen. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noi n 165 m, ja pinta viettää itään ja pohjoiseen. Suo rajoittuu kallioisee n moreenimaastoon. Keskiosassa on laajahko peltoalue. Kulkuyhteydet ova t välttävät. Suon läheisyyteen johtaa metsäautotie. Suolla on 42 tutkimus - pistettä. Tutkimuspistetiheys on 5,3/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on m (kuva 28). Palonevan yleisimmät suotyypit ovat saraneva- ja tupasvillarämemuuttuma. Reunaosissa esiintyy yleisesti sararäme- ja korpirärnemuuttumia. Puusto o n mäntyvaltaista. Paloneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmandollisuudet ova t hyvät. Laskuojat lähtevät pohjoispäästä ja koillisreunasta ja vede t laskevat lopuksi Vaskuu-järveen. Taulukko 13. Palonevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys - alueittain. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys(m) Turvemäärä(milj. suo-m 3 ) alue ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-1 0 Koko suo 73 0,64 1,44 2,08 0,47 1,05 1, Yli l m 60 0,72 1,74 2,46 0,43 1,04 1, Yli2 m 40 0,81 2,25 3,06 0,33 0,89 1,22 80 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,8. Heikosti maatuneen pintakerrokse n maatuneisuus on 3,0 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 7,0. Suurin turpee n paksuus, 7,2 m, on tavattu pisteessä A Yleisimmät pohjamaalaji t ovat moreeni, hiekka ja savi. Palonevan turpeista on saravaltaisia 50 % ja rahkavaltaisia 50 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 21 %, CS 29 %, C 1 % ja SC 49 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 44 % ja puun jäännöksi ä sisälltiviä 3 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonai sturvemääräst ä ovat S 50 %, C 41 %, ER 7 %, L 1 % ja PR 1 %.

39 Palonevan soveltuvuus turvetuotantoo n Suon yli 2 m syvä 40 ha :n alue soveltuu polttoturvetuotantoon. Tämä n alueen käyttökelpoiset turvevarat ovat 1,02 milj. suo-m 3, laskennalline n kuiva-ainemäärä 0,092 milj. tn ja energiasisältö 1,95 milj. GO el i 0,54 milj. MWh. Tuotantokosteuteen (50 %) laskettuna energiasisältö o n 1,73 milj, GJ eli 0,48 mi1j. MWh. Käyttökelpoisen turpeen määrä hehtaari a kohden on noin suo-m 3, kuiva-ainemäärä tn ja energiasisält ö tuotantokosteudessa MWh. 10.Iso Närhinneva (kl , x 6898,9, y = 2469,6) sijaitsee noi n 27 km Virtain keskustasta 1änteen lähellä Virtain ja Kihnibn rajaa. Suo n pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää pääasiass a luoteeseen. Suota ympäröi kallioinen ja kumpuileva moreenimaasto. Etelä - päätä halkoo rautatie. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Kaakkoisreunaa n ulottuu metsäautotie. Suolla on 39 tutkimuspistettä ja 73 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 1,9/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on m (kuva 29). Ison Närhinnevan y1eisimmät suotyypit ovat luoteisosassa rahkarärne, tupas - villaräme ja paikoin rahkaneva. A A 1000 alueella on lyhytkorsinevaräme tyypillinen. Kaakkoisosassa A 0 - A 700 alueella ovat lyhytkorsineva ja varsinainen saraneva vallitsevia. Keskimääräinen pinnan mättäisyy s on 27 % ja mättäiden korkeus on 2 dm. Puusto on rämealueella harvaa j a vajaatuottoista. Männyn ja koivun sekapuusto on tyypillinen suolle. Iso Närhinneva on lähes kokonaan luonnontilainen. 0jitetut alueet sijaitsevat suon länsiosassa Kihniön puolella ja A 0 :sta kaakkoon. Kuivatus - mandollisuudet ovat tyydyttävät. Suon keskiosan läpi kulkee Koivukonnonluoma -niminen luonnontilainen puro luoteeseen. Taulukko 14. Ison Närhinnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärä t syvyysalueittain. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys(m) Turvemäärä(milj. suo-m 3 ) alue ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 % Koko suo 210 0,64 0,84 1,48 1,34 1,77 3, Yli 1 m 136 0,81 1,16 1,97 1,10 1,58 2, Yli2 m 54 0,77 1,94 2,71 0,42 1,04 1,46 47

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary :

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 236 Turvetutkimus Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary : The peat resources and their potential use in Kihniö,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 245 Tapio Toivonen TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Töysä and their potential use Espoo 1991 3 SISÄLTÖ

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S ESPOO 1985 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 278 Tapio Toivonen LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Lapua Kuopio 1994 Toivonen Tapio 1994 Lapualla tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160. Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160. Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti

Lisätiedot

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN LASSE SVAHNBÄCK JA KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires in the western part

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 221 RIITTA KORHONEN. Abstract : The mires and their peat resources in

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 221 RIITTA KORHONEN. Abstract : The mires and their peat resources in GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 221 MAAPERÄOSASTO RIITTA KORHONEN KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I Abstract : The mires and their peat resources in Keuruu ESPOO 1988 Korhonen,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 394

Turvetutkimusraportti 394 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 409

Turvetutkimusraportti 409 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 409 2010 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 1 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSAST O RAPORTTI P 13.4/85/17 3 CARL-GÖRAN STEN J A LASSE SVAHNBÄC K KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS ~ r cr,~~,,j ~ : ~ V~,._~ -3.~. `.n

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 283 Tapio Toivonen EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Eura Kuopio 1994 Toivonen.Tapio.1994. Eurassa tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230 Tapio Muurinen SMOSSA VUOSNA 1985-1986 TUTKTUT SUOT JA NDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat resources of the commune of Simo in 1985-1986

Lisätiedot

KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 267 Tapio Toivonen ja Pertti Sil6n KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Kurikka Espoo 1993 Toivonen. Tapioja

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 249 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Mäntsälä and their potential use. Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1. Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1. Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1 Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m SAVITAIPALEEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 449

Turvetutkimusraportti 449 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 363 Tapio Toivonen SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Siikainen, western Finland Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Suokohtainen aineisto 31.10.2016 Anne Savola Ympäristöasiantuntija Satakuntaliitto Suokohtainen aineisto: Kartta- ja ilmakuvaotteet Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

TURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 223 Turvetutkimus Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of seven peat deposits in

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 422

Turvetutkimusraportti 422 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 422 2011 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 2 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302 JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 Summary : The Mires and Peat Reserves of Jalasjärvi, Western Finland Part 1 Espoo 1996 Korhonen,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 436

Turvetutkimusraportti 436 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 6 Martti Korpijaakko ja Markku Koivist o YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune

Lisätiedot

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 266 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract : The mires and peat reserves

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/81/6 3. Markku Makin ja Tapio Toivane n PYHÄJÄRVEN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/81/6 3. Markku Makin ja Tapio Toivane n PYHÄJÄRVEN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/81/6 3 Markku Makin ja Tapio Toivane n PYHÄJÄRVEN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUUS Espoo 1981 SISÄLTÖ 1. Johdanto 5 1.1. Tutkimuksen tarkoitus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 400

Turvetutkimusraportti 400 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 400 2009 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 453

Turvetutkimusraportti 453 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 20 1 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSA I I Abstract : Peat resources and their suitability in the area

Lisätiedot

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 264 Tapio Muurinen KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II Abstract : The mires and peat reserves of Kuivaniemi and their usefulness Part

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T

PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 0 Jukka Häiki ö PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA 1 Kuopio 1986 Häikiö, Jukka 1986. Pulkkilassa tutkitut suot ja niiden - turvevarat, osa I.

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 274 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the usefulness of the peat resources

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 2 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V Kuopio 1986 Hänninen,Pauli1986. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niide n turvevarat, osa

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/11 6 Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1982 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 445

Turvetutkimusraportti 445 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 445 2013 Lappajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Lappajärvi Part 2 Onerva Valo, Asta Harju ja

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 296. Markku Mäkilä ja Ale Grundström KURUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 296. Markku Mäkilä ja Ale Grundström KURUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 296 Markku Mäkilä ja Ale Grundström KURUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Kuru Espoo 1996 Mäkilä, Markku &

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 412

Turvetutkimusraportti 412 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 412 2010 Hattulan tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat resources of Hattula, southern Finland. Timo Suomi, Kari Lehmuskoski

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 298 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Summary : The mires and peat resources in Lappi, southwestern Finland Espoo

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 397

Turvetutkimusraportti 397 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 397 2009 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: Mires and peat reserves of Muhos, Central Finland. Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 234. Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnbäck PARKANON SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 234. Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnbäck PARKANON SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 GELGIA TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPRTTI 234 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnbäck PARKA SUT JA TURVEVARJE KÄYTTÖKELPISUUS SA 1 Abstract : Inventory of Mires and Peat Resources. Parkano, Western

Lisätiedot

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/15 4 Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA 1981-1983 TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S Rovaniemi 1984

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 423

Turvetutkimusraportti 423 391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. 399. 400. 401. 402. 403. 404. 405. 406. 407. 408. 409. 410. 411. 412. 413. 414. 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut

Lisätiedot