GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/ i Ristaniem i PETÄJÄVEDEN KUNNAN LÄNSIOSAN TURVEVARA T

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/ i Ristaniem i PETÄJÄVEDEN KUNNAN LÄNSIOSAN TURVEVARA T Espoo 1984

2 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s Kivimiehentie ESPOO 1 5 Monistus : Keuhkovammayhdistys r.y. Kuopion työkeskus 1984

3 SISÄLLYS 1. JOHDANTO 1 2. TUTKIMUS MENETELMÄT Maastotutkimukset Laboratoriotutkimukset 8 3. TUTKIMUSTULOSTEN ESITYS 9 4. SUON SOVELTUVUUDESTA TURVETUOTANTOON Yleisiä edellytyksiä Suokohtaisia edellytyksiä SOIDEN KUVAUS JA SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Mölkka1änsuo Kukkarosuo Saarisuo Kotasensuo Murtosuo Lemettilänsuo Umpilamminsuo Tiipperlamminsuo Riihisuo Maunusuo Rajasuo Ristikankaansuo Pengerjoensuo Hokansuo Keikonsuo Velkkulansuo Lahnajärvensuo Mäntylamminsuo Lepistönsuo 84

4 51. Kattaisuo Löytösuo Vekurinsuo YHTEENVETO TUTKITUISTA SOISTA Turvetuotantoon suositeltavat suot Turvelajisuhteista Suotyypit Liekoisuus Pohjamaalajit, liejukerrostumat j a soistuminen Turpeen fysikaalisista ominaisuuksista Soidensuojelu 10 7 KIRJALLISUU S LIITTEET I-ll

5 1 1. JOHDANTO 1 ) Geologinen tutkimuslaitos on suorittanut turvetutkimuksi a Petäjäveden kunnan alueella vuosina 1967, 1981 ja Tutkimukset ovat liittyneet valtakunnan turvevarojen kokonaisin - ventointiin ja vuosien 1981 ja 1983 osalta myös maaperäkartoitukseen karttalehden 2234 alueella. Kunnan kaikista yl i 20 ha :n soista on julkaistu yhdistelmä pinta-alamittauste n tuloksista (Lappalainen et al. 1980). Vuoden 1981 tutkimuksista on julkaistu väliraportti (Sten et al. 1982). Tutkimuksen tavoitteena on ollut antaa ensisijaisesti tieto a Petäjäveden kunnan länsiosan soiden soveltuvuudesta polttoturvetuotantoon ja niiden energiasisällöstä. Myös muut käyttömuodot on huomioitu, mikäli niihin on ollut edellytyksi ä (esim. kasvuturvetuotanto). Petäjävedellä on tutkittu vuosina 1981 ja suota, joi - den yhteenlaskettu pinta-ala on 2813 ha. Tämä on noin 58 % kunnan yli 20 ha kokoisten soiden pinta-alasta (4865 ha, Lappalainen et al. 1980). Tässä raportissa esitetään kaikkiaan 22 suota. Tutkimusalu e ja tutkittujen soiden sijainti selviävät kuvasta 1. 1) alkaen Geologian tutkimuskeskus

6 2 PETÄJÄVEDEN KUNNAN LÄNSIOSASS A TUTKITUT SUOT Kuva 1. Tutkitut suot

7 3 32. Mölkkälänsu o 33. Kukkarosu o 34. Saarisu o 35. Kotasensuo 36. Murtosuo 37. Lemettilänsu o 38. Umpilamminsu o 39. T iipperlamminsu o 40. Riihisu o 41. Maunusu o 42. Rajasuo 43. Ristikankaansu o 44. Pengerjoensu o 45. Hokansu o 46. Keikonsu o 47. Velkkulansu o 48. Lahnajärvensu o 49. Mäntylamminsu o 50. Lepistönsu o 51. Kattaisu o 52. Löytösu o 53. Vekurinsu o Suot n :o 1-31 on esitetty Petäjäveden karttalehden (2234 ) itäosan raportissa (Sten et al. 1982).

8 LI Suotyyppien seka turpeen lyhenteet ovat seuraavat : - I Avosuot II Rämeet 1. Varsinainen letto VL 2. Rimpiletto RIL 3. Ruohoinen saraneva RHS N 4. Varsinainen saraneva VSN 5. Rimpineva RIN 6. Lyhytkortinen neva LKN 7. Kalvakkaneva KN 8. Silmäkeneva SIN 9. Rahkaneva RN 10. Luhtaneva LUN III Korve t 1. Lettokorpi LK 2. Koivuletto KOL'e 3. ` Lehtokorpi LHK 4. Ruoho- ja heinäkorpi RH K 5. Kangaskorpi KGK 6. Varsinainen korpi VK 7. Nevakorpi NK 8. Rääseikkö RAK 1. Lettoräme LR 2. Ruohoinen sararäme RHSR 3. Varsinainen sararäme VSR 4. Lyhytkorsinevaräaie LKN R 5. Tupasvillaräme TR 6. Pallosararäme PS R 7. Rorpiräme K R 8. Kangasräme KGR 9. Isovarpuräme, I R 10. Rahkaräme RR 11. Keidasräme KE R IV Muuttuneetsuotyypit 1. Oj ikko OJ 2. Muuttuma MU 3. Karhunsa.mmalmuuttuma KSMU 4. Ruohoturvekangas RHTK 5. Mustikkaturvekangas MTK 6. Puolukkaturvekangas PTK 7. Varputurvekangas VATK 8. Jäkäläturvekanaas JATK 9. Kytöheitto KH 10. Pelto F E 11. Palaturpeennostoalue PTA Pääturvelaji t 1. Ra^katurve S 2. S a-a.rahkaturve CS 3. Ru=_7-, Ds3.a.v;.alrahkaturve B S 4. Saraturve C 5. Rahk ;saraturve S C 6. Ru=kcsammalsaraturve BC 7. Ruskosam, alturve B 8. RahKaruskosammalturve S B 9. Saxaruskosa3nmalturve CB Lisätekijä t 1.. Tupasvil la (Er-:aphonan) t' R 2. Puuaines (.Lignidi) L 3. Varpuaines (h'crnolia cidi) N 4. Korte ( Fquisetu7n) E Q 5. Järviruoko (P'nragmizes) P R 6. Suoleväk.kö (Scheuchaeria) S H 7. Tupasluikka ( :richophor~..rm) T R 8. Raate (A',r.i.i anthes) :\2q 9. Siniheinä (MoZinia) NL 10. Järvikaisla (Serous) S P

9 5 2. TUTKIMUSMENETELMÄ T 2.1 Maastotutkimukse t Maastotutkimukset on suoritettu Geologisen tutkimuslaitokse n "Turvetutkimusten maasto-oppaassa" (Lappalainen et al ) esitetyllä tavalla. Valtaosa soista tutkittiin linjatutkimus - menetelmällä ja loput hajapistein. Linjatutkimusmenetelmässä suolle tehtiin selkälinja ja sit ä vastaan kohtisuoraan yleensä 400 metrin välein poikkilinjat. Linjasto paalutettiin 100 metrin välein. Paalujen kohdalt a suoritettiin suon pintaa ja turvekerrostumaa koskeva lähemp i tutkimus ja kairaus. Linjojen päissä kairausväli oli yleens ä lyhyempi. Lisäksi kairauspisteiden puolivälistä suoritettii n syvyyspliktaus, jolla selvitettiin turvekerrostuman paksuus. Muutamille soille tehtiin erillisiä pliktauslinjoja. Linjastolla selvitettiin myös 1 ja 2 metrin turvepaksuuksien rajat. Tutkimuslinjat vaaittiin ja korkeudet kiinnitettiin valtakun - nalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaiselta tutkimuspisteelta määritettiin suotyyppi sekä arvioitiin suon pinnan vetisyys (5-asteikko), mättäisyys (peit - tävyys-% ja korkeus dm :nä), hakkuu (3-asteikko), puulajisuhteet % :na sekä puuston tiheysluokka (4-asteikko) ja kehitys - luokka (6-asteikko) (kuva 2). Kairaustutkimukset suoritettiin ns. venäläisellä suokairalla. Kairauksin selvitettiin turvekerrostuman paksuus sekä se n turvelaji ja mandolliset lisätekijät (6-asteikko). Lisäks i määritettiin kerroksittain turvekerrostuman maatuneisuus von Postin menetelmällä (10-asteikko), vesipitoisuus (5-asteikko ) ja tupasvillan tuppien säikeiden määrä (6-asteikko). Kairauk - sien perusteella määritettiin suon pohjamaalajit sekä mandol - listen liejukerrostumien ja/tai kemiallisten saostumien laatu ja laajuus (kuva 3).

10 6 Turteen maatuneisuus (H'I -H10) : HI tiaatumatont a H2 Melkein maaturuatont a E3 Tuskin maatunutt a H4 Heikosti maatunutta H5 Jonkin verran maatunutt a H6 Kohtalaisesti maatunutt a H7 Melko maatunutt a H8 Hyvin maatunutt a H9 Melkein täysin maatunutt a H10 Täysin maatunutt a Liekoisuus : I) c1 %, erittäin alhainen, erittäin pieni, erittäin vähän 2) 1-2 %, alhainen, pieni, vähän 3) 2-3 %, keskimääräinen, kohtalaisest i 4) 3-4 %, korkea, suuri, runsaast i 5) >4 %, erittäin korkea, erittäin suuri, erittäi n runsaast i Vetisyys : Kehitysluokka : I = kuiva 1 = aukeat alat ja siemenpuu t 2 = normaali 2 = taimistot ja ri-i:::astee t 3 = vetinen 3 = harvennusmetsik t 4 = hyllyvä 4 = varttuneet kazvs' metaikö t 5 = rimpinen 5 = uudistus ypeät r. tsiköt 6 = vajaatuottoi.set retsiköt Fakkuu r : 1 Tiheysluokka : = ei hakkuita 2 = harvennushakkuu 1 = aukea tai re t ir. auke a 3 = avohakkuu 2 = harva aetsikk ö 3 = keskinke,ta_r~n t_'.,:~ s 4 = tiheä Kuva 2. Käytettyjen asteikkojen selity s Suossa oleva lahoamattoman puun eli liekojen määrä tutkittii n jokaisen kairauspisteen kohdalta. Ns. liekorassilla pliktattiin kairauspisteen ympäriltä 10 kertaa ja merkittiin osuma - syvyydet desimetreinä.

11 7 Kuva 3. Suokartassa ja profii1eissa esitettyjen merkkien se - litykset

12 8 2.2 Laboratoriotutkimukset Maastotutkimustietojen perusteella otettiin 13 suolta tilavuustarkat näytesarjat 20 cm :n jaksoina laboratorioanalyyseja varten (ks. Korpijaakko 1981). Näytepisteet valittii n siten, että ne edustavat mandollisimman hyvin koko suon j a samalla sen käyttökelpoista turvekerrostumaa. Näytteistä määritettiin Geologisen tutkimuslaitoksen turve - laboratoriossa Espoossa happamuus (ph), tuhkapitoisuus, vesipitoisuus, kuivatilavuuspaino ja lämpöarvo. Tuhkapitoisuus on ilmoitettu prosentteina kuivan turpeen pai - nosta hehkutettuna o C :ssa. Vesipitoisuus on ilmoitet - tu prosentteina luonnontilaisen turpeen märkäpainosta. Kuivatilavuuspaino ilmoittaa suossa olevan turpeen kuiva-ainee n määrän kilogrammoina suokuutiometriä kohden (kg/suo-m 3 ). Teholliset lämpöarvot on mitattu jauhetuista, homogenisoiduista ja pillereiksi puristetuista turvenäytteistä LECO AC-20 0 isotermisellä kalorimetrillä. Tulokset on ilmoitettu tehollisina lämpöarvoina kuivalle turpeelle sekä 30 % :n käyttökos - teudessa olevalle turpeelle.

13 9 3. TUTKIMUSTULOSTEN ESITYS Jokaisesta tutkitusta suosta on piirretty kartta ja ainaki n yksi profiili, mikäli suo on tutkittu linjaverkostomenetelmällä. Kartoissa ja profiileissakäytetyt symbolit on esitet - ty kuvassa 3. Suokartasta selviää mm. kunkin tutkimuspisteen keskimaatunei - suus ja heikosti'maatuneen pintakerroksen ja koko turvekerroksen paksuus ko. pisteellä. Syvyyskäyrät, jotka kuvastava t turvekerrostuman paksuutta, on piirretty linjaverkoston ja hajapisteiden ulkopuolella osaksi interpoloimalla ja osaks i karttatulkinnan avulla. P rofiileista ilmenevät mm. turvekerrostuman maatuneisuus, suotyypit ja turvelajit.on huomattava, että ko. profiil i esittää vain tutkimuslinjaa, ei koko suota. Jokaisesta suosta on lisäksi esitetty selostus, missä selvi - tetään tutkimustulosten perusteella mm. suon sijaintia j a topografista ympäristöä, turvelajisuhteita ja turpeen maatu - neisuutta, turvemääriä sekä teollisesti käyttökelpoisia tur - vevaroja. Suon soveltuvuutta turvetuotantoon on pohdittu. Osa tutkimustuloksista on koottu yhteenvetotaulukoiden muotoon. Laskukaavat ja laskentamenetelmät, joiden avulla o n laskettu keskisyvyydet, keskimaatuneisuudet, turvemäärät, liekoisuusprosentit jne. on esitetty Geologisen tutkimuslai - toksen maaperäosastontutkimusraportissa P 13,4/83/131 (Hänninen et al. 1983).

14 SUON SOVELTUVUUDESTA TURVETUOTANTOON 4.1 Yleisiä edellytyksiä Suon soveltuvuus turvetuotantoon riippuu voimakkaasti paikal - lisista tekijöistä ja tarpeesta. Vain turvekerrostuman laadu n ja paksuuden suhteen voidaan ennakolta asettaa vaatimuksia. Teollisessa turvetuotannossapidetään maantiekuljetuksen maksimipituutena noin 100 km. Lähimmistä suurista kulutuspisteista, Jyväskylästä ja Keuruulta, sijaitsevat Petäjäveden kunna n länsiosan suot noin km etäisyydellä. Alueen tieverkos - to on tiheä ja tiet hyväkuntoisia. Lisäksi Haapamäen-Jyväskylän rautatie kulkee alueen poikki (kuva 1). Turvetuotantoa suunniteltaessa on otettava huomioon suon muo - to, pohjan topografia ja kuivatusmandollisuudet. Esim. suol - la olevat tai suohon rajoittuvat lammet ja/tai järvet saat - tavat hankaloittaa kuivatusta. Tilakohtaisen turvetuotannon yhtenä välttämättömänä edellytyksenä on pidettävä valmista kulkuyhteyttä suolle tienteko - kustannusten vuoksi. Tilakohtaiseen tuotantoon suopohjaise t pellot ovat erinomaisia tuotantoalueita, koska ne ovat riit - tävän kuivia ja mandollinen haittaava puusto on poistettu. Suossa olevien liekojen eli lahoamattoman puun (kannot, rungot yms.) poisto aiheuttaa tuntuvia lisäkustannuksia suo n kunnostusvaiheessa ja turvetta nostettaessa.

15 Suokohtaisia edellytyksi ä Arvioitaessa yksittäisen suon soveltuvuutta turvetuotantoo n ovat tärkeimmät tekijät turvekerrostuman maatuneisuus, turvelaji ja turvekerrostuman paksuus sekä turpeen fysikaalise t ominaisuudet. Fysikaalisten ominaisuuksien osalta viitataan turveteollisuusliiton esittämiin laatuvaatimuksiin jyrsin- j a palaturpeille (taulukko 1). P a 1 a t u r p e e 1 1 a tuotettavaksi soveltuvan suon maatuneisuuden tulee olla >4. Heikosti maatuneen pintakerrokse n tulee olla <0.5 metrin vahvuinen. Puhdasta saraturvetta e i pidetä soveliaana, koska kokemus on osoittanut palojen murenevan. Tilakohtaisessa tuotannossa voi nostoalue olla jopa alle 1 ha tai koostua useammista pienistä alueista. J y r s i n t u r v e m e n e t e 1 m ä 1 1 a tuotettavaks i soveltuu heikosti maatunut saraturve, mutta ei heikosti maatunut rahkaturve. Tuotantoalueen on oltava yhtenäinen ja kool - taan vähintään 30 ha. K a s v u t u r v e t u o t a n t o o n soveltuvalta suolt a edellytetään, että turpeen täytyy olla heikosti maatunutt a (H 1-3 ) acutifolia-tyypin rahkaturvetta. Turpeen lisätekijöitä, esim. tupasvillaa, leväkköä, varpua yms., ei saa olla. haittaavia määriä. Sopivaa raaka-ainetta on oltava vähintää n 1 metrin vahvuudelta yhtenäisellä alueella. Tässä selvityksessä on polttoturvetuotantoon soveltuvaks i alueeksi rajattu yli 2 metrin syvyinen suon osa. Yli 1.5 met - rin syvyinen alue soveltuu myös, mikäli alueella on jo ole - massa tiheä ojitus. Tällöin suon pinta ei enää valmistelutöi - den seurauksena laske kovinkaan merkittävästi.

16 1 2 Taulukko 1 Turveteollisutlsliiton poltto- ja palaturveluokitus (Turveteollisuus 1976 (3), Turveteolli - suus 1982 (3)). PAUi'ltA1PlZ/ LUOKITUS POS.* OQlflllStäS YICSIlQfR3 LIiIQV P10 IAA1V P12 LAAZV P1 3 3 Roston, taimituasrä Zht:ollinsn 13imarvo saa- 1U/kg ptadat13asw, v@iint8än Mh/m 1,0 1,2 1, '11$!ka ie01w-~a3rwsaa, s~c - kmkauslkmkiarvo toia:itusssä (tarvittaseaa). s 'Mikan sulamiddtyttaytyninm* * d Mpps;lekdco, max mitat 150x200x 150x200x 100x100 x Mirakan at3ärå, alls 20 as,! arta gikkipir,+ s, i]atoitstaat i 0,3 0,3 0, 3 Jos Yu * PositiQaaeerot viittaavat turvetsollimuslilton laadtaaaääritysohjeesesn * Ilaoitetaan, puolipsllopiats aes alle 1120 C (Ztisvslaolliataas ) JYASIIfIURPP21f LUOKITUS 1976 YKSI100`S LAAIV J9 LAAZV J11 Li1A'lU J11 S 3 ltostat:s t leiwllinen 7 äaqäasvo ilt: Kl/kg yli /at' y1i 2500 yli yli Ut:lca, laa:kausikaek3atrq ax t yksittlinen näyte. nu Ithkan ilulmialdlyttilytymdmo x x x 5.3 Tuhkan ksadallia> a kooslasats x x x 6 låuljstustilavtaspaino likiartin 7 Xarkaus, ritilln aitat ~ 100 x x x 40 9 Puun myry, um Rikkipitoisws! Y Y Y 11tota: ba-, käsittely- ja kuljetustapa yam. liaåti+eöot kg/m iftldt. : 21itpeaf tulisi olla olosuhteisiin nähden waiydollisimmn vapaa lvaesta ja just*. X- ilmoitetaan tarvittaessa y - ilmitataan, jos co' yli 0,3 tk Ho. pwicsiaaa Pos.-rmervt (Tarvetaollisms tukan dhslla soveltaa poikkmvia laata voidaa n kaupassa tarvittaessa yksitty+statatatls ks+a. viittaavat Ztirvstaolliswsliibon laadi:anlärittelyahjeesses ) x x x

17 1 3 Teollisesti käyttökelpoisia turvevaroja laskettaessa on suo n pohjalta vähennetty 0.5 metrin vahvuinen kerros, joka on poh - jan epätasaisuuden ja ilmeisen korkean tuhkapitoisuuden vuok - si käyttökelvotonta.

18 SOIDEN KUVAUS JA SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOO N 32. Mölkkalänsuo (kl , x = 6897, 6, Y = 557,7) sijait - see noin 10 km Petäjäveden kirkolta etelälounaaseen. Suo n länsipuolella on metsäautotie. Topografisesti suo sijaitsee luode-kaakko suuntaisten hiekkamoreenikumpareiden ympäröimä - nä. Mölkkälänsuon pinnan korkeus on noin metriä mpy. Suon pinta viettää loivasti luoteeseen. Vedet laskevat oji a pitkin pohjoiseen, kaakkoon ja luoteeseen. Päävirtaussuunt a on luoteinen Hietalampeen ja siitä itään Hietaojaa pitki n Kukkarojärveen (kuva 5).

19 1 5 Mölkkälänsuon pinta-ala on 25 ha, josta yli 1 metrin syvyistä aluetta on 14 ha ja yli 2 metrin 7 ha. Tutkimuslinjaa o n 1625 metriä ja tutkimuspisteitä 19 kpl, joista 12 on yli 0. 3 metrin ja 10 yli 1 metrin. Tutkimuspistetiheys on 7.6/10 ha. Mölkkälänsuon vallitsevana suotyyppinä on TRmu, jota suo o n suurimmaksi osaksi. Itäosassa on paikoin RNmu, VSRmu ja RRmu. Laiteet ovat KGKmu ja KRmu. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1.46 metriä. Tästä on hei - kosti maatuneen turpeen osuus 0.44 metriä ja hyvin maatuneen 1.02 metriä. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on metriä ja yli 2 metrin. alueen 3.01 metriä. Paksuin turveker - rostuma on suon kaakkoisosassa. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkamoreenia. Liejua on kaakkoisosan altaassa 2-7 d m turpeen ja pohjamaalajin välissä. Mölkkälänsuon turvelajeista vallitsevimpia ovat rahkavaltaiset turpeet, joita on noin 54 %, saravaltaisia on noin 44 % ja ruskosammalvaltaisia vajaa 2 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa turpeissa runsaimmin tupasvillaa j a saravaltaisissa turpeissa puu- ja varpuainesta. Tupasvilla a sisältävien turpeiden kokonaisuus on noin 34 %. Puuta sisältäviä turpeita on noin 6 %. Liekoja on 0-1 metrin syvyydessä kohtalaisesti (3.0 %). 1-2 metrin syvyydessä ei liekoj a tavattu. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4.9, josta heikost i maatuneen pintakerroksen 3.2 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5.7. vahvuinen. Heikosti maatunut pintakerros on muutaman desimetri n Mölkkälänsuossa on turvet3a 0.37 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 0.11 milj. (30 %) ja hyvin maatunutta 0.26

20 - 1 7 milj. m 3 (70 %). Koko turvemärästä on yli 1 metrin syvyisellä suon osalla.30 milj. m 3 (81.9 %) ja yli 2 metrin osalla 0.21 milj. m3 (57.8 %). Mölkkälänsuon keski- ja luoteisosat soveltuvat palaturvetuotantoon. Alueella on heikosti maatunut pintakerros ohut ja se n alla oleva turvekerrostuma on hyvin maatunutta rahka- ja saraturvetta. Tuotantoon soveltuu yli 2 metrin alue, jonka pin - ta-ala on noin 5 ha ja teollisesti käyttökelpoiset turvevara t noin 0.11 milj. suo-m 3. Kaakkoisosan _syvännealue ei sovellu polttoturvetuotantoo n pintaosan paksun, heikosti maatuneen rahkaturpeen vuoksi. Myöskään kasvuturvetuotanto ei tule kysymykseen, koska pintaosan rahkaturpeessa on runsaasti tupasvillaa. Mandollista turvetuotantoa haittaa alkuvaiheessa kohtalainen esiintyminen 0-1 metrin syvyydellä. liekoje n 33.Kukkarosuo (Kl , X = , Y = 558 2) sijaitse e noin 8 km Petäjäveden taajamasta lounaaseen. Petäjäveden - Koskenpään maantielle vievä metsäautotie kulkee suon koillis - puolella. Topografisesti suo on luode-kaakko suuntaisten hiek - kamoreenikumpareiden rajaama. Suo on kaksiosainen, josta län - siosan A-linjasto päättyy Matolampeen (149.4 metriä mpy). Länsiosan poikki virtaa puro (kuva 7). Kukkarosuon pinta-ala on 50 ha, josta yli 1 metrin syvyist ä aluetta on 20 ha ja yli 2 metrin aluetta 6 ha. Tutkimuslinjaa on 2405 metriä ja tutkimuspisteitä 33 kpl, joista 19 o n yli 0.3 metrin, 16 yli 1 metrin ja 7 yli 2 metrin syvyistä. Tutkimuspistetiheys on 6.6/10 ha.

21 1 8 Suon pinnan korkeus on noin metriä mpy ja se kallis - tuu voimakkaasti kaakkoon. Vedet laskevat sekä suon länsi - että itäosasta ojia pitkin Hietaojaan ja edelleen Kukkarojär - veen (115.2 metriä mpy). Vallitsevina suotyyppeinä ovat länsiosassa (A-linjasto) suu - rimmaksi osaksi TRmu ja pienialaisesti RRmu. Itäosassa (B - linjasto) on enimmäkseen KRmu, hiukan myös TRmu. Itäosan lah - deke (P1) on VSNmu.

22 2 1 Kukkarosuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1.14 metriä. Tästä on heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 0.36 metriä j a hyvin maatuneen pohjaturpeen osuus 0.78 metriä. Yli 1 metri n syvyisen alueen keskisyvyys on 1.90 metriä ja yli 2 metri n 3.02 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa tai hiek - kamoreenia. Liejua on pienellä alueella A-linjaston eteläosassa Kukkarosuon turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltaise t turpeet, joita on noin 66 %. Rahkavaltaisia turpeita on noi n 34 %. Rahkavaltaiset turpeet sijaitsevat pääasiassa suon län - siosassa. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa tur - peissa runsaimmin puuta ja ruokoa ja rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on noin 21 %. Liekoja on 0-1 metrin syvyydessä kohtalaisest i (2.1 %) ja 1-2 metrin syvyydessä vähän 1.5 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5.3, josta heikost i maatuneen pintakerroksen 3.5 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6.1. Heikosti maatunut pintaosa on vain muutaman desimet - rin vahvuinen. Kukkarosuosta on turvetta 0.57 milj. m 3, josta heikosti maa - t unutt 3 on 0.18 milj, m 3 (31.4 %) ja hyvin maatunutta milj. m (68.6 %). Koko turvemäärästä yli 1 metrin syvyise l lä suon osalla on 0.40 milj. m3 (70.3 %) ja yli 2 metrin milj. m (31.9 %). Kukkarosuosta soveltuu turvetuotantoon yli 2 metrin syvyine n alue. Turvekerrostuman heikosti maatunut pintakerros on ohut. Muu osa turvekerrostumaa on kohtalaisesti tai hyvin maatunut - ta sara- tai rahkavaltaista turvetta. Alue soveltuu tuotettavaksi palaturvemenetelmällä, jyrsinmenetelmällä tuotetta - vaksi se on liian pieni. Tuotantokelpoisen alueen pinta-al a on noin 6 ha ja teollisesti käyttökelpoiset turvevarat ovat

23 2 2 noin 0.15 milj. suo-m3. Kukkarosuon länsiosassa sijaitsev a Matolammi ei vaikeuta turvetuotantoa, koska sen kuivatus o n helposti järjestettävissä kaakkoon. Mandollista turvetuotantoa haittaa alkuvaiheessa liekojen kohtalainen esiintymine n 0-1 metrin syvyydellä Saarisuo (K , X = , Y = 556 8) sijaitse e noin 9 km Petäjäveden kirkolta lounaaseen. Suolle on heiko t kulkuyhteydet. Topografisesti suo sijaitsee luode-kaakko suuntaisten hiekkamoreenikohoumien välissä. Hiekkamoreenikohoumat näkyvät myös useina saarekkeina suon eri osissa (kuva 10). Saarisuon pinta-ala on 43 ha, josta yli 1 metrin syvyist ä aluetta on 28 ha ja yli 2 metrin 13 ha. Tutkimuslinjaa on 3265 metriä ja tutkimuspisteitä 46 kpl, joista 29 on yli 0. 3 metrin, 27 yli 1 metrin ja 13 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 10.7/10 ha. Suon pinnan korkeus on noin metriä mpy. Suon pint a kallistuu voimakkaasti Hietalammia (152.1 metriä mpy) kohti. Suolta vedet laskevat ojia pitkin Hietalammiin, josta edelleen Hietaojaa pitkin itään Kukkarojärveen. Saarisuon luoteisosan (A-linjasto) vallitsevina suotyyppein ä ovat TRmu ja VSRmu. Suon keskiosat ovat pitkälle muuttuneita, paikoin turvekangasasteella. Hietalammin länsi- ja lounais - puolella (B-linjasto) on IRmu ja VSRmu sekä turvekankaita. Suon laiteet ovat joko KGRmu tai korpityyppejä. Saarisuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1.66 metriä. Täs - ta on heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 0.47 metriä j a hyvin maatuneen pohjaturpeen osuus 1.19 metriä. Yli 1 metri n syvyisen alueen keskisyvyys on 2.19 metriä ja yli 2 metri n 3.08 metriä. Suurin turvepaksuus on suon luoteisosassa,

24 2 3 pisteellä A400 jopa 8.8 metriä. Suon pohja on epätasainen j a pohjamaalaji on pääasiassa hiekkamoreenia. Liejua on havaittu Hietalammin ympäristössä turpeen ja mineraalimaan välissä.

25 2 5 Saarisuon turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltaise t turpeet, joita on noin 59 %. Rahkavaltaisia turpeita on noi n 41 %. Turpeen lisätekijöitä on niukasti. Rahkavaltaisia turpeita on lähinnä Saarisuon luoteisosassa. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on noin 12 %. Liekoja on 0-1 metrin syvyydellä kohtalaisesti (2.6 %) ja 1-2 metrin niukasti (0.7 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5.2, josta heikost i maatuneen pintaosan 3.4 ja hyvin maatuneen pohjaosan 5.9. Heikosti maatunut turve sijaitsee lähinnä suon luoteisosass a noin metrin vahvuisena kerroksena. Saarisuossa on turvetta 0.71 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 0.20 milj. m3 (28.3 %) ja hyvin maatunutta 0.51 milj. m3 (71.7 %). Koko tur v a äärästä yli 1 metrin syvyisellä suon osalla on 0.61 milj. m (85.6 %) ja yli 2 metrin 0.40 milj. m 3 (55.9 %). Saarisuota ei suositella turvetuotantoon. Suolle on heiko t kulkuyhteydet. Pohja on epätasainen ja saarekkeita on paljon. Luoteisosan yhtenäisellä alueella on pintaosassa noin metri n vahvuinen heikosti maatunut tupasvillarahkaturve. 35.Kotasensuo (Kl , X = , Y = 554 5) sijaitse e noin 11 km Petäjäveden kirkolta lounaaseen. Suolle on heiko t kulkuyhteydet. Suo rajoittuu länsiosasta matalaan, kapeaa n hiekkaselänteeseen, eteläpuolella on Kotasenjärvi (167.8 met - riä mpy). Muualla suon ympäristössä on loivapiirteistä moree - nimaastoa. Suokuvio on rikkonainen ja saarekkeinen (kuva 12). Kotasensuon pinta-ala on 27 ha, josta yli 1 metrin syvyist ä aluetta on 11 ha. Tutkimuslinjaa on 1265 metriä ja tutkimus - pisteitä 18 kpl, joista 10 on yli 0.3 metrin ja 7 yli 1 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 6.7/10 ha.

26 2 6 Suon pinnan korkeus on noin 169 metriä mpy. Pinta viettä ä lievästi etelään kohti Kotasenjärveä, jonne vedet laskeva t ojia pitkin. Vallitsevina suotyyppienä ovat TRmu ja RRmu. Laitaosissa esiin - tyy IRmu ja VSRmu sekä aivan reunoilla KGRmu ja KRmu.

27 2 7 Kotasensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1.03 metriä. Tästä on heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 0.30 metriä j a hyvin maatuneen pohjaturpeen osuus 0.73 metriä. Yli 1 metri n syvyisen alueen keskisyvyys on 1.56 metriä. Suon pohja o n epätasainen ja pohjamaalaji moreenia. Liejua on suon etelä - osassa muutaman desimetrin vahvuudelta turpeen ja mineraali - maan välissä.

28 28 Kotasensuon turvelajeista vallitsevimpina ovat rahkavaltaise t turpeet, joita on noin 61 %. Saravaltaisia turpeita on noi n 39 %. Turvelajeista yleisimmät ovat tupasvillarahkaturve (33 `b ) ja rahkasaraturve (21 %). Turpeen lisätekijöinä tavataa n rahkavaltaisissa turpeissa runsaimmin tupasvillaa ja saraval - taisissa kortetta. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on noin 8 S. Liekoisuus on 0-1 ja 1-2 metrin syvyydellä erittäin alhainen. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5.1, josta heikost i maatuneen pintaosan 2.8 ja hyvin maatuneen pohjaosan 6.0. Pintaosan heikosti maatunut kerros on ohut. Kotasensuossa on turvetta 0.28 milj. m3, josta heikosti maatunutta 3 on 0.08 milj. m (28.7 %) ja hyvin maatunutta milj. m 3 (71.3 %). Koko turvemäärästä yli 1 metrin syvyisellä suon osalla on 0.17 milj. m (61.5 %). Kotasensuo ei sovellu turvetuotantoon. Turvekerrostuman paksuus on pieni ja suon pohja on epätasainen. Suolle on huono t kulkuyhteydet. 36.Murtosuo (Kl , X = , Y = 558 3) sijaitse e noin 7 km Petäjäveden kirkolta eteläkaakkoon. Suolle on huonot kulkuyhteydet. Topografisesti suo sijaitsee korkeitten j a jyrkkärinteisten moreenimäkien välisessä pyöreähkössä altaas - sa (kuva 14). Murtosuon pinta-ala on 23 ha, josta yli 1 metrin syvyist ä aluetta on 22 ha ja yli 2 metrin 18 ha. Tutkimuslinjaa o n 1255 metriä ja tutkimuspisteitä 17 kpl, joista 13 on yli 0. 3 metrin ja yli 1 metrin sekä 12 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 7.4/10 ha.

29 2 9 Suon pinnan korkeus on noin metriä mpy ja se kallis - tuu itään. Suoalasta on ojitettu noin 50 lähinnä reunaosat. Vedet laskevat ojia pitkin itään Pirttijokeen ja edel - leen Kukkarojärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskustassa VSN ja LKN. Laitaosissa on TR ja RRmu sekä RHSRmu ja VSRmu. Eteläine n landeke on TRmu ja RRmu. Suon itäosassa on hieman KSmu j a PTK.

30 3 0 Murtosuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3.50 metriä. Täs - tä on heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 1.14 metriä j a hyvin maatuneen pohjaturpeen osuus 2.36 metriä. Yli 1 metri n syvyisen alueen keskisyvyys on 3.63 metriä ja yli 2 metri n alueen 4.11 metriä. Suurin havaittu turpeen paksuus on 7. 4 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa-hiekkamoreenia. Liejua on altaan pohjalla syvimmissä kohdin yhden desimetri n verran. Murtosuon turvelajeista vallitsevimpia ovat saravaltaise t turpeet, joita on noin 63 %. Rahkavaltaisia turpeita on noi n 37 %. Rahkavaltaiset turpeet ovat valtaosaltaan suon pintaosassa noin metrin vahvuisena kerroksena. Itäosasta puuttuva t rahkavaltaiset turpeet. Turpeen lisätekijöinä tavataan runsaimmin varpu- ja puuainesta sekä tupasvillaa. Puunjäänteita sisältävien turpeiden kokonaisosuus on noin 8 %. Liekoj a on 0-1 ja 1-2 metrin syvyydellä erittäin vähän. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4.8, josta heikost i maatuneen pintaosan 3.4 ja hyvin maatuneen pohjaosan 5.4. Heikosti maatunut pintaosa on noin puolen metrin vahvuinen. Murtosuossa on turvetta 0.80 milj. m3, josta heikosti maatunutta on 0.26 milj. m (32.5 %) ja hyvin maatunutta 0.54 milj. m 3 (67.5 %). Koko turvemäärästä yli 1 metrin syvyisellä suo n osalla on 0.79 milj. m (99.0 %) ja yli 2 metrin osalla milj. m3 (92.4 %). Murtosuo soveltuu välttävästi turvetuotantoon palaturvemenetelmällä. Suolle on huonot kulkuyhteydet. Heikosti maatunu t rahkainen pintakerros on alkuhankaluutena ennen tuotanno n aloittamista. Suon kuivatus on helposti järjestettävissä Pirt - tijokea pitkin. Tuotantokelpoisen yli 2 metrin syvyisen alueen pinta-ala on 18 ha ja teollisesti käyttökelpoiset turve - varat ovat noin 0.65 milj. suo-m.

31 Lemettilänsuo (Kl , X = , Y = 557 3) sijait - see noin 5 km Petäjäveden taajamasta länteen. Suoalueen lä - pi kulkee valtatie n :o 23 ja rautatie. Topografisesti su o sijaitsee luode-kaakko suuntaisten moreenikumpareiden raja - maana. Suo on saarekkeinen (kuva 16). Lemettilänsuon pinta-ala on 65 ha, josta yli 1 metrin syvyista aluetta on 33 ha ja yli 2 metrin 16 ha. Tutkimuslinjaa o n 3400 metriä ja tutkimuspisteitä 49 kpl, joista 26 on yli 0. 3 metrin, 22 yli 1 metrin ja 15 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 7.5/10 ha. Suon pinnan korkeus on noin metriä mpy ja se kallistuu voimakkaasti lounaaseen. Suo on ojitettu kokonaan ja ve - det laskevat ojia pitkin lounaaseen Salmijärviin. Suurimmassa osassa suota on vallitsevana suotyyppinä TRmu. Laidoilla on mm. PSRmu, KGRmu ja IRmu. Pohjoisimmassa altaassa (B-linjasto) vallitsevat RHSRmu ja VSRmu. Lemettilänsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1.39 metriä. Tästä on heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 0.55 metriä hyvin maatuneen pohjaturpeen osuus 0.84 metriä. Yli 1 metri n syvyisen alueen keskisyvyys on 2.11 metriä ja yli 2 metri n alueen 2.84 metriä. Suon pohja on epätasainen ja pohjamaalaji pääasiassa moreenia. Liejua on 1-3 dm vahvuudelta syvimpien altaiden pohjalla. Pisteeltä B on löydetty sara - turpeen välistä 1 dm vahvuinen rautasaostumakerrostuma. j a Lemettilänsuon turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltaiset turpeet, joita on noin 55 %. Rahkavaltaisia turpeita o n vajaa 45 % ja ruskosammalvaltaisia noin 0.5 %. Pohjoisimmassa altaassa (B-linjasto) vallitsevat saraturpeet. Turpee n lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa turpeissa runsaimmi n tupasvillaa ja saravaltaisissa puu- ja varpuainesta sekä ruokoa.

32 3 6 Puujäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on noi n 7 %. Liekojen määrä on 0-1 metrin syvyydessä erittäin korke a (4.5 %) ja 1-2 metrin alhainen (1.6 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4.7, josta heikost i maatuneen pintaosan 3.3 ja hyvin maatuneen pohjaosan 5.5. Heikosti maatunut pintakerros on noin metrin vahvui - nen. Lemettilänsuossa on turvetta 0.90 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 0.36 milj. m3 (39.7 %) ja hyvin maatunutta milj. m (60.3 %). Koko turvemdarästä yli 1 metrin syvyisellä suon osalla on 0.70 milj. m ja yli 2 metrin 0.45 milj. m 3 (50.3 %). Tilavuustarkka näytesarja on otettu pisteeltä C 200 laboratorioanalyyseja varten (taulukko 2). Pisteellä on turpee n tuhkapitoisuus keskimäärin 2.0 %. Turvekerrostuman pintaosas - sa, missä vesipitoisuus on korkea, on kuivatilavuuspaino alhainen. Pohjaosassa tilanne on päinvastoin. Näytepisteen tehollinen lämpöarvo on korkea (ka 21.6 MJ/kg), 30 % :n käyttökosteudella 14.4 MJ/kg. Lemettilänsuota ei suositella turvetuotantoon, vaikka pisteel - lä C 200 turvekerrostuman lämpöarvo on korkea. Suokuvio o n rikkonainen. Heikosti maatunut pintakerros on paksu, keski - määrin metriä. Liekojen määrä on suon pintaosass a (0-1 metriä) erittäin korkea. 38.Umpilamminsuo (Kl , X = , Y = 555 5) sijait - see noin 7 km Petäjäveden kirkolta länteen. Suon eteläpuolit - se kulkevat valtatie n :o 23 ja rautatie. Loivapiirteise t moreenikumpareet reunustavat hajanaista allasta ja niitä kohoaa saarekkeina näkyviin eri puolilla suota (kuva 19).

33 3 7 Umpilamminsuon pinta-ala on 183 ha, josta yli 1 metrin syvyis - tä aluetta on 81 ha ja yli 2 metrin 39 ha. Tutkimuslinjaa o n 7105 metriä ja tutkimuspisteitä 75 kpl, joista 50 on yli 0. 3 metrin, 33 yli 1 metrin ja 18 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 4.1/10 ha.

34 3 9 Suon pinnan korkeus on noin metriä mpy ja se kallistuu voimakkaasti kaakkoon. Suo on ojitettu kokonaan ja vede t laskevat ojia pitkin kaakkoon Salmijärviin. Suoalueen poikki luoteesta kaakkoon virtaa Sulkupuro. Suotyypeiltään Umpilamminsuo on varsin vaihteleva. Yleisimpiä ovat TRmu ja KRmu. Valtaosa suosta on muuttuma-asteella. Umpilamminsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1.27 metriä. Tästä on heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 0.28 metriä j a hyvin maatuneen pohjaturpeen osuus 0.99 metriä. Yli 1 metri n syvyisen alueen keskisyvyys on 2.03 metriä ja yli 2 metri n alueen 2.78 metriä. Suurimmat havaitut turpeen paksuudet, yl i 4 metriä, ovat suon koillis- ja luoteisosassa. Pohja on epätasainen ja vallitseva pohjamaalaji on hiekkamoreeni. Lieju a on altaan syvimmissä kohdin pohjalla 1-2 dm vahvuudelta. Pis - teeltä A löytyi suon pohjalta moreenin ja saraturpee n välistä doppleriittiä ja rautaokraa 3 dm vahvuudelta. Umpilamminsuon turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltai - set turpeet, joita on noin 75 %. Rahkavaltaisia turpeita o n noin 25 %. Rahkavaltaiset turpeet sijaitsevat pääosin suo n länsiosassa noin 1-2 metrin vahvuisena pintakerroksena. Puun - jäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on noin 20 %. Niitä tavataan enimmäkseen suon pintaosassa. Liekoja on 0-1 metrin syvyydessä erittäin runsaasti (4.3 %), mutta 1-2 metrin erittäin vähän (0.8 % ) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5.2, josta heikost i maatuneen pintaosan 3.0 ja hyvin maatuneen pohjaosan 5.8. Heikosti maatunut pintakerros on koko suon alueella ohut. Umpilamminsuossa on turvetta 2.32 milj.m3, josta heikost i maatunutta on 0.51 milj. m 3 (22.2 %) ja hyvin maatunutta 1.81

35 4 2 milj. m 3 (77,8 %). Koko turvemäärästä yli 1 metrin syvyisel - lä suon osalla on 1.64 milj. m (70,7 %) ja yli 2 metrin osal - la 1,08 milj. m 3 (46,7 %), Laboratorioanalyyseja varten on pisteeltä A otett u tilavuustarkka näytesarja (taulukko 3). Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen (ka 1.7 %). Tehollinen lämpöarvo on sek ä kuivalle (22.4 MJ/kg) että 30 % :n kosteudessa (14.9 MJ3/kg ) olevalle turpeelle korkea. Kuiva-aineen määrä on suo-m :ss ä keskimäärin 97,9 kg.

36 4 3 Umpilamminsuo soveltuu välttävästi turvetuotantoon. Suon pohja on epätasainen ja saarekkeita on paljon. Tuotantoon soveltuu lähinnä suon länsiosan ja yli 2 metrin syvyinen alue, jonk a pinta-ala on noin 30 ha ja teollisesti käyttökelpoiset turvevarat noin 0.77 milj. suo-m 3. Soveltuvalla tuotantoalueella on heikosti maatunut pintakerros ohut ja lämpöarvo korkea. Alueelle sopii palaturvetuotanto. 39_Tiipperlamminsuo (kl , X = , Y = ) sijaitsee noin 5 km Petäjäveden taajamasta länteen. Suolle o n heikot kulkuyhteydet. Topografisesti suo sijaitsee suuntau - tumattomien moreenimäkien välissä. Suolla on saarekkeita j a kaksi lampea (kuva 22).

37 4 4 Tiipperlamminsuon pinta-ala on 36 ha, josta yli 1 metrin syvyistä aluetta on 17 ha ja yli 2 metrin 11 ha. Tutkimuslin - jaa on 2065 metriä ja tutkimuspisteitä 24 kpl, joista 12 o n yli 0,3 metrin, 9 yli 1 metrin ja 5 yli 2 metrin syvyistä. Tutkimuspistetiheys on 6,7/10 ha.

38 4 5 Suon pinnan korkeus on noin metriä mpy. Suon pint a kallistuu koilliseen. Suo on ojitettu kokonaan ja vedet virtaavat koilliseen Petäjäveden Jämsänjärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat TRmu ja RRmu. Rämeitä on noi n 75 % havainnoista. Suon laitaosat ovat pääasiassa PSRmu, KGRm u ja VKmu. Tiipperlamminsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1.42 met - riä. Tästä on heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 0.50 met - riä ja hyvin maatuneen pohjaturpeen osuus 0.92 metriä. Yl i 1 metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2.32 metriä ja yli 2 metrin alueen 2.80 metriä. Suon pohja on epätasainen ja val - litseva pohjamaalaji on moreeni. Liejukerrostumia on suo n pohjalla lampien ympäristössä. Tiipperlamminsuon turvelajeista vallitsevimpina ovat saraval - taiset tarpeet, joita on noin 71 %, rahkavaltaisia on noin 2 9 %. Rahkavaltaisia turpeita on pääasiassa suon eteläosass a turvekerrostuman pintaosassa. Turpeen lisätekijöitä on vähän. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on noin 7 %. Liekoja on 0-1 metrin syvyydessä erittäin runsaasti (5. 2 %), mutta sitä vastoin 1-2 metrin syvyydessä erittäin vähä n (0.9 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4.9, josta heikost i maatuneen pintaosan 3.5 ja hyvin maatuneen pohjaosan 5.7. Heikosti maatunut pintakerros on valtaosassa suota muutama n desimetrin vahvuinen. Tiipperlamminsuossa on turvet 0.51 milj. m3, josta heikos - 3 ti maatunutta on 0.18 milj. m ( %) ja hyvin maatunutt a 0.33 milj. m3 (65.0 %). Koko turvemäärästä yli 1 metrin syvyisellä suon osalla on 0.40,milj. m 3 (77.1 %) ja yli 2 metrin 0.31 milj. m 3 (44.9 %)

39 4 6 Tiipperlamminsuon länsiosan noin 5 ha alue soveltuu välttävästi turvetuotantoon palaturvemenetelmällä. Tässä suon osas - sa heikosti maatunut pintakerros on noin 0.5 metrin vahvuinen. Tuotantokelpoisen alueen teollisesti käyttökelpoise t turvevarat ovat noin 0.10 milj. suo-m 3. Suolle on heiko t kulkuyhteydet ja etelä- sekä itäosan kuivatus on hankala a lampien vuoksi. Liekoisuus on 0-1 metrin syvyydessä erittäi n runsasta. 40.Riihisuo (Kl , X = , Y = 555 1) sijaitse e noin 7 km Petäjäveden taajamasta länteen. Suolle on hyvä t kulkuyhteydet. Suon länsipuolella on laaja yhtenäinen hiekkamoreenialue. Itäpuolella kohoaa jyrkästi Sulkukankaan moreenipeitteinen kalliomäki (kuva 24). Riihisuon pinta-ala on 57 ha, josta yli 1 metrin syvyist ä aluetta on 28 ha ja yli 2 metrin 12 ha. Tutkimuslinjaa on 2870 metriä ja tutkimuspisteitä 30 kpl, joista 22 on yli 0. 3 metrin, 17 yli 1 metrin ja 11 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 5.6/10 ha. Suon pinnan korkeus on noin metriä ja sen pinta kallistuu etelään. Suolta vedet laskevat ojia pitkin sekä luoteeseen Jänispuroon että etelään Sulkupuroa pitkin Umpilamminsuon (n :o 38) poikki. Suon keskiosan vallitsevana suotyyppinä on KERmu ja RRmu. Laitaosat ovat TRmu ja reunat valtaosaltaan KGRmu. Suon ete - läosassa on mm. VSRmu ja korpityyppejä. Riihisuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1.39 metriä. Täs - tä on heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 0.56 metriä j a hyvin maatuneen pohjaturpeen osuus 0.83 metriä. Yli 1 metri n syvyisen alueen keskisyvyys on 2.08 metriä ja yli 2 metri n alueen 3.02 metriä. Turvekerrostuma on paksuimmillaan suo n itälaidalla. Suon pohja on epätasainen ja pohjamaalaji o n pääasiassa moreenia.

40 4 9 Riihisuon turvelajeistavallitsevimpia ovat rahkavaltaise t turpeet, joita on noin 60 %. Saravaltaisia turpeita on noi n 40 %. Rahkavaltaiset turpeet ovat valtaosaltaan suon pintakerroksena. Tupasvillapitoisten turpeiden määrä on noin 29 %. Puujäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on noin 7 %. Liekoja on erittäin vähän. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4.7, josta heikost i maatuneen pintaosan 3.2 ja hyvin maatuneen pohjaosan 5.6. Heikosti maatunut pintakerros on keskimäärin metrin vahvuinen. Riihisuossa on turvetta 0.80 milj. m3, josta heikosti maatunutta on 0.32 milj. m (40.1 %) ja hyvin maatunutta 0.48 milj..3 (59.9 U. Koko turvemäärästä yli 1 metrin syvyisellä suo n osalla on 0.58 milj. m 3 (73.3 å) ja yli 2 metrin 0.36 milj. m (45.6 %). Pisteeltä A600 on otettu tilavuustarkka näytesarja laboratorioanalyyseja varten (taulukko 4). Analyysien perusteella o n turpeen tuhkapitoisuus alhainen (ka ). Turpeen kuivatilavuuspaino on keskimäärin 101 kg/suo-m ja sen teholline n lämpöarvo on kuivana keskimäärin 22.2 MJ/kg ja 30 % :n käyttökosteudella 14.8 MJ/kg. Pintaosan paksun, heikosti maatuneen rahkaturpeen vuoksi su o ei sovellu alkuvaiheessa palaturvetuotantoon. Yli 2 metri n syvyisen alueen heikosti maatunut pintarahka sisältää vähä n lisätekijöitä. Pintakerroksen turvelajina on pääosin Sphagnu m fuscum-turve, joten alue soveltuu kasvuturvetuotantoon. Teollis3 ti käyttökelpoiset kasvuturvevarat ovat noin 0.10 milj. suo-m 3. Kasvuturpeen noston jälkeen voidaan alueella tuottaa palaturvetta. Turve on kohtalaisesti tai hyvin maatunutta ja saravaltaista. Sen kuivatilavuuspaino ja lämpöarvo ova t korkeat. Teollis3 ti käyttökelpoiset palaturvevarat ovat noi n 0.20 milj. suo-m.

41 Maunusuo (kl , X = , Y = 556 3) sijaitse e noin 6 km Petäjäveden kirkolta länteen. Suolle on hyvät kulkuyhteydet. Topografisesti suo sijaitsee jyrkästi kohoavie n mäkien välisessä laaksossa (kuva 26). Maunusuon pinta-ala on 80 ha, josta yli 1 metrin syvyist ä aluetta on 51 ha ja yli 2 metrin 27 ha. Tutkimuslinjaa o n 3855 metriä ja tutkimuspisteitä 45 kpl, joista 26 on yli 0, 3 metrin, 20 yli 1 metrin ja 17 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 8,5/10 ha.

42 52 Suon pinnan korkeus on noin metriä mpy. Suon pint a kallistuu voimakkaasti pohjoiseen lukuunottamata eteläisint ä osaa, joka viettää kaakkoon. Vedet laskevat ojia pitkin pohjoiseen Pengerjokeen ja edelleen Petäjäveden Jämsänveteen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa RHSRmu ja VSRmu, keskiosassa TRmu ja IRmu sekä eteläosassa TRmu. Suon laitaosat ovat KGRmu, KGKmu ja VKmu. Maunusuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1.57 metriä. Tästä on heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 0.66 metriä j a hyvin maatuneen pohjaturpeen osuus 0.91 metriä. Yli 1 metri n syvyisen alueen keskisyvyys on 2.25 metriä ja yli 2 metri n 2.86 metriä. Turvekerrostuma on paksuimmillaan suon keskiosassa, jossa suurin havaittu turpeen paksuus on 5.7 metriä. Suon pohja on epätasainen ja pohjamaalaji pääasiassa moreenia. Liejua on suon pohjoisosassa pohjalla yli 3 metrin vah - vuudelta. Maunusuon turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltaise t turpeet, joita on noin 70 %. Rahkavaltaisia turpeita on noi n 30 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan eniten puuta (noin 5 % ) ja tupasvillaa (noin 4 %). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on noin 15 %. Liekoja on erittäin vähän. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4.6, josta heikost i maatuneen pintaosan 3.3 ja hyvin maatuneen pohjaosan 5.5. Heikosti maatunut pintakerros on ohut lukuunottamatta suo n pohjoisosaa (ks. kuva 27). Maunusuossa on turvetta 1.26 milj. m3, josta heikosti maatunutta on 0.53 milj. m (42.1 5) ja hyvin maatunutta 0.73 milj. m3 (57.9 5). Koko turvgmäärästä yli 1 metrin syvyisellä suon osalla on 1.15 milj. m 3 (91.4 5) ja yli 2 metrin osalla 0.77 milj.m3 (61.5 5).

43 5 4 Pisteeltä A700 otettiin tilavuustarkka näytesarja laboratorioanalyyseja varten (taulukko 5). Näytepisteellä ovat turvekerrostuman ph (ka 5.1) ja tuhkapitoisuus (ka 6.6) poikkeuksellisen korkeat. Tehokkaan ojituksen vaikutuksesta on pintaosan turpeen vesipitoisuus alhaine n (ka %) ja tästä johtuen kuvia-aineen määrä korkea (k a kg/suo-m 3 ). Tehollinen lämpöarvo on turvekerrostuma n pintaosassa selvästi korkeampi kuin pohjaosassa. Keskimääräinen lämpöarvo on kuivalle turpeelle 21.2 MJ/kg ja 30 % :n kosteudella 14.0 MJ/kg.

44 5 5 Maunusuon keski ja kaakkoisosan yli 2 metrin syvyinen alu e sopii hyvin turvetuotantoon palaturvemenetelmällä. Turveker - rostuman heikosti maatunut pintakerros on ohut. Turve valtaosaltaan kohtalaisesti tai hyvin maatunutta saraturvet - ta. Turpeen kuiva-ainemäärä ja lämpöarvo ovat korkeat. Vaikka tuhkapitoisuus on korkea, se täyttää turveteollisuusliito n asettamat laatuvaatimukset palaturpeelle (taulukko I, s. ). Maunusuon luoteisosaa ei suositella turvetuotantoon ohue n turvekerrostuman vuoksi. on Tuotantokelpoisen alueen pinta-ala on noin 26 ha ja teollisesti käyttökelpoiset turvevarat ovat noin 0.60 milj. suo-m. 42. Rajasuo (Kl , X = , Y = 554 9) sijaitse e noin 8 km Petäjäveden taajamasta luoteeseen Huttulaan vievä n metsäautotien länsipuolella. Topografisesti suo sijaitse e luode-kaakko suuntaisten hiekkamoreeniselänteiden välisess ä painanteessa (kuva 28). Rajasuon pinta-ala on 31 ha, josta yli 1 metrin syvyistä alu - etta on 18 ha ja yli 2 metrin 9 ha. Tutkimuslinjaa on metriä ja tutkimuspisteitä 19 kpl, joista 13 on yli 0.3 ja 1 metrin ja 8 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys o n 6.1/10 ha. Suon pinnan korkeus on noin metriä mpy ja se kallis - tuu luoteeseen. Vedet laskevat ojia pitkin luoteeseen Kulkun - jokeen ja edelleen Pengerjokeen. Suo on ojitettu kokonaisuu - dessaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat TRmu ja RRmu. Suon laitaosa t ovat pääasiassa PSRmu, KGRmu ja VKmu. Rajasuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1.48 metriä. Täs - tä on heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 0,87 metriä ja

45 5 6 hyvin maatuneen pohjaturpeen osuus 0.61 metriä. Yli 1 metri n syvyisen alueen keskisyvyys on 2.06 metriä ja yli 2 metri n alueen 2.56 metriä. Turvekerrostuma on paksuimmillaan suo n keski- ja kaakkoisosassa. Suon pohja on tasainen ja pohjamaa - laji pääasiassa moreenia.

46 5 8 Rajasuossa on saravaltaisia turpeita noin 60 % ja rahkavaltaisia noin 40 %. Rahkavaltaiset turpeet ovat noin metrin vahvuisena kerroksena suon pintaosassa. Turpeen lisätekijöistä runsaimmin on tupasvillaa. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on vain 4 %. 0-1 ja 1-2 metrin syvyydessä pieni. Liekojen määrä o n Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4.0, josta heikost i maatuneen pintaosan 3.1 ja hyvin maatuneen pohjaosan 5 :4. Heikosti maatunut pintakerros on noin puolen metrin vahvuinen. Rajasuossa on turvet3a 0.46 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 0.27 milj. m (59.0 %) ja hyvin maatunutta 0.19 milj. m 3 (41.0 %). Koko turvemäärästä yli 1 metrin syvyisellä suo n osalla on 0.37 milj. m 3 (80.7 %) ja yli 2 metrin osalla milj. m 3 (50.2 %). Pisteeltä A600 on otettu tilavuustarkka näytesarja laboratorioanalyyseja varten (taulukko 6). Pisteellä on turpeen tuh - kapitoisuus alhainen, keskiarvon ollessa 2.4 %. Turpeen vesipitoisuus on alhainen ja tästä j 3tuen on kuiva-aineen mää - rä kohtalainen (ka kg/suo-m 3 ). Teholliset lämpöarvo t ovat korkeat, Kuivalle turpeelle keskimäärin 21.8 MJ/kg ja 3 0 % :n käyttökosteudella 14.5 MJ/kg. Rajasuo soveltuu hyvin turvetuotantoon pålaturvemenetelmällä. Heikosti maatunut pintakerros on ohut. Turpeen kuivatilavuus - paino ja lämpöarvo ovat korkeat. Tuotantokelpoisen aluee n pinta-ala on noin 9 ha ja teollisesti käyttökelpoiset turve - varat ovat noin 0.18 milj. suo-m.

47 Ristikankaansuo (Kl , X = , Y = 559 0) si - jaitsee noin 6 km Petäjäveden taajamasta pohjoisluoteeseen. Suolle on hyvät kulkuyhteydet. Topografisesti suo sijaitsee kan- luode-kaakko suuntaisen harjujakson kupeessa. Keskiosan nas jakaa suon kahteen erilliseen altaaseen (kuva 30). Ristikankaansuon pinta-ala on 41 ha, josta yli 1 metrin syvyistä aluetta on 26 ha ja yli 2 metrin 18 ha. Tutkimuslinjaa on 2900 metriä ja tutkimuspisteitä 35 kpl, joista 26 o n yli 0.3 metrin, 20 yli 1 metrin ja 17 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 8.5/10 ha.

48 6 0 Suon pinnan korkeus on noin metriä mpy ja se kallistuu luoteeseen, kaakkoisin osa kaakkoon. Suo on ojitettu Valkealammen ympäristöä lukuunottamatta. Luoteisosan vedet laskevat ojia pitkin Mommionjärveen ja edelleen Pengerjokeen. Kaakkoisosasta vedet virtaavat suoraan Pengerjokeen.

49 6 1 Suon luoteisosassa vallitsevina suotyyppeinä ovat TRmu j a IRmu, kaakkoisosassa pääasiassa LKN. Laiteet ovat valtaosaltaan PSRmu, KRmu ja KGRmu. Reunaosissa on pienialaisia LKN R ja LKNRmu alueita. Ristikankaansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1.95 metriä. Tästä on heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 1.23 met - riä ja hyvin maatuneen pohjaturpeen osuus 0.72 metriä. Yl i 1 metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2.80 metriä ja yli 2 metrin alueen 3.43 metriä. Paksuin turvekerrostuma on suo n kaakkoisosassa. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiesu ja hiek - ka. Liejua on luoteisosan altaan pohjalla 2-4 dm vahvuudelta, kaakkoisosan altaan syvimmissä kohdin 1-2 dm. Ristikankaansuon turvelajeista vallitsevimpina ovat rahkaval - taiset turpeet, joita on noin 71 %. Saravaltaisten turpeide n osuus on noin 29 %, niitä on pääasiassa luoteisen altaan alueella suon pohjakerroksena. Tupasvillapitoisia turpeita o n noin 37 %. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on noin 8 %. Liekoja on erittäin vähän. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4.2, josta heikost i maatuneen pintaosan 3.3 ja hyvin maatuneen pohjaosan 5.7. Heikosti maatunut pintakerros on sekä kaakkois- että luoteisosan altaissa paksu. Ristikankaansuossa on turvetta 0.80 milj. m 3, josta heikosti maatunutt3 on 0.50 milj. m3 (63.0 %) ja hyvin maatunutt a 0.30 milj. m (37.0 %). Koko turvemäärästä yli 1 metrin syvyisellä suon osalla on0.73 milj. m 3 (90.9 %) ja yli 2 metrin osalla 0.62 milj. m 3 (77.2 %). Pisteeltä A1300 on otettu tilavuustarkka näytesarja laboratorioanalyyseja varten (taulukko 7). Näytepisteellä on tur - peen tuhkapitoisuus alhainen (ka. 1.8 %). Turpeen vesipitoisuus on korkea, keskimäärin 92.7 % ja tästä johtuen on kui-

50 6 3 vatilavuuspaino alhainen, keskimäärin 70.6 Myös teholline n lämpöarvo on alhainen. (ka. kuivalle turpeelle 20.9 MJ/kg j a 30 % :n käyttökosteudella 13.5 MJ/kg). Ristikankaansuota ei suositella turvetuotantoon. Suon kaakkois- ja luoteisosissa on heikosti maatunut pintakerros pak - su. Pintakerroksen turve on pääasiassa cuspidata-ryhmän rahkaturvetta, joten se ei sovellu kasvuturpeeksi. Turpeen kuivatilavuuspaino ja tehollinen lämpöarvo ovat suon kaakkoisosassa alhaiset.

51 Pengerjoensuo (Kl , X = , Y = sijait - see noin 8 km Petäjäveden kirkolta luoteeseen Petäjäveden - Multian maantien itäpuolella. Topografisesti suo sijaitse e Pengerjoki-laakson savi-hiesu alueella (kuva 32). Pengerjoensuon pinta-ala-on 21 ha, josta yli 1 metrin syvyis - tä aluetta on 13 ha ja yli 2 metrin 9 ha.

52 6 6 Tutkimuslinjaa on 975 metriä ja tutkimuspisteitä 12 kpl, jois - ta 9 on yli 0.3 metrin, 8 yli 1 metrin ja 6 yli 2 metrin sy - vyisiä. Tutkimuspistetiheys on 5.7/10 ha. Suon pinnan korkeus on noin metriä mpy. Suon pint a kallistuu kaakkoon. Vedet laskevat ojia pitkin kaakkoon Pengerjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat RHSRmu, RHTK sekä KSMU. Suo n länsi- ja itäosassa on Ct-peltoja. Reunaosat ovat IRmu, KRm u ja KGKmu. Pengerjoensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1.68 metriä. Tästä on heikosti maatuneen pintaturpeen osuus 0.57 metriä j a hyvin maatuneen pohjaturpeen osuus 1.11 metriä. Yli 1 metri n syvyisen alueen keskisyvyys on 2.30 metriä ja yli 2 metri n 2.69 metriä. Suon pohja on maijamainen ja pohjamaalaji o n pääasiassa savea. Liejua on suon keskiosassa pohjasaven j a turpeen välissä yli 2 metrin vahvuudelta. Pisteeltä A löydettiin liejun yläosasta syvyydeltä cm vesipähkinän, Trapa natans, siemeniä. Pengerjoensuon turvelajeista saravaltaisia on noin 97 % j a rahkavaltaisia noin 3 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan eniten varpuainesta (noin 6 %). Puuta, kortetta ja järviruoko a on kutakin noin 4 %. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on noin 16 %. Liekoja on 0-1 metrin syvyydess ä kohtalaisesti (2.3 %). 1-2 metrin syvyydellä on liekojen mää - rä pieni (0.7 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4.7, josta heikost i maatuneen pintaosan 3.9 ja hyvin maatuneen pohjaosan 5.2. Heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus vaihtelee metriin.