Erkki Raikamo KOSKEN (HL) TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä
|
|
- Pauliina Nurmi
- 6 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 P136/80/7 Erkki Raikamo KOSKEN (HL) TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Espoo 1980
2 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT Maastotutkimukset, Näytteiden käsittely Kartat ja profiilia 4 3. SOISTUNEISUUS JA TURVEKE RROSTUMAT Kosken kunnan suot 7 3,1.1 Pinta-ala- ja tutkimustarkkuus - tiedot sekä soiden laskusuhteet Suotyypit ja ojitustilanne Turvelajit ja turpeen maatuneisuu s ja pohjamaalajit Turvekerrostumat ja liekoisuus Suokohtainen tarkastelu SOIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET Soveltuvuus kasvuturpeeksi Polttoturve Edellytykset Polttoturpeeksi soveltuvat suot YHTEENVETO 3 9 KIRJALLISUUTTA 4 0 Tekijän osoite : Erkki Raikamo Geologinen tutkimuslaito s Espoo 15
3 JOHDANTO Kosken (HL) kunnan alueella olevia soita tutkittii n geologisen tutkimuslaitoksen toimesta kesällä Aikaisemmin kunnan alueelta on tutkittu v Laaviosuo ja v Järvilähteensuo. Alueen turvetutkimukset liittyivät osana Päijät-Hämee n seutukaavaliiton alueella suoritettavaan turvevarojen kokonaisinventointiin, mikä tehtiin kauppa- ja teoll i- suusministeriön myöntämän määrärahan turvin. Turveinventointien tarkoituksena on palvella lähinnä turpeen teollista hyväksikäyttöä. Erityisesti on tarka s - teltu soiden soveltuvuutta polttoturvetuotantoon. Tämän lisäksi selviävät kuitenkin myös turpeen ja soiden muu t käyttömuodot, kuten k.asvuturve sekä soiden soveltuvuu s suojelutarkoituksiin. Päijät-Hämeen alueelta on aikaisemmin v tehty alustava turvevaroja selvittelevä tutkimus (Päijät - Hämeen turvevarat ja niiden käyttöä koskeva yleisselv i- tys. P-H :n seutukaavaliitto julkaisu 4172L. Kyseinen selvitys perustuu pääpiirteissään vuoteen 1972 menness ä tutkittuihin soihin, joita on kaikkiaan 108.kpl eli 1/ 3 kaikista Päijät-Hämeen peruskartoissa esiintyvistä yl i 10 ha :n suuruisista soista (yhteensä 329 kpll.. Tässä kokonaisselvityk.sessä on inventoitu kaikki ne suot, jotka ovat peruskax'tan (1 : _ suokuvioituksen mukaan vähintään 15 ha :n suuruisia.
4 TUTKIMUSMENETELNX T 2.1 Maastotutkimukset Maastotutkimuksissa on noudateltu geologisen tutkimuslaitoksen "Turvetutkimusten maasto-oppaan (Lappalainen, Stan, Häikiö menetelmiä.. Näin ollen merkittävimmät suot on tutkittu linjaverkostomenetelmällä ja pinta-- alaltaan pienet suot hajapiatein, jolloin on pyritt y pistetiheyteen 2 tutkiinuspistettä/lo ha. Linjaverkosto on laadittu peruskartan (1 : 20 QUaI. avulla siten, että selkälin.ja kattaa suon hallitsevan osan. Sitä täydennetään tarpeen mukaan kohttisuoraan olevilla poikkilinjoill a metrin välein. Tutkimuslinjat vaa"ittiin ja ko r- keudet sidottiin valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Tutkimuspistei.11ä määritettiin suon nykyistä tilaa ilmentävät : suotyyppi (luonnontilaisena ja/tai ojituksen myöt ä muuttuneenai, suon pinnan vetisyys. 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen,- hyllyvä, ri'mpinenl, mättäisyys (% : ina L sekä mättäiden keskimääräinen korkeus (dm :ssä), puusto n puulaj isuhteet (% r inal., puiden "tiheysluokat ja_ mandolliset hakkuut.. Kairauksin t urvekerrostumista määritettiin desimetrin tark - kuudella pääturvelaj is ltsätekijöineen sekä niiden suhteelli - set osuudet (6-asteikollai turpeen maatuneisuus (10.-astei - kollal, kosteus (5--asteikolla :L ja kuituisuus (6- asteikollal. Lisäksi huomioitiin suon. polj amaalaj i. Turvelaj it ja pohj a- maalajit sekä niiden symbolit on lueteltu kuvassa 1. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen osuus (=liekoisuus ) määritettiin siten, etta tutk muspisteen ympäristö pliktattiin kanden metrin syvyyteen asti kymmenessä eri kohda4s - sa. Todetut lieko-osumat ilmoitettiin erikseen QTl metrin ja 1-2 metrin välisissä vybhykkeåssä kantopitoisuusprosent - teina turvemäärästä. Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmää modifioiden. Kantoipitoisuus on jaettu viiteen
5 - 4 - ryhmään seuraavasti : liekoja esiintyy hyvin vähän (all e 1 %), vähän (1-2 %), kohtalaisesti (2-3 %), runsaasti (3-4 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %). Vuonna 1963 tutki - tuista neljästä suosta liekoisuutta ei ole tähystetty. 2.2 Näytteiden käsittel y Soista, jotka kenttätutkimusten perusteella näyttivät soveltuvan polttoturvetuotantoon, otettiin näytteet labora - gorioanalyysejä varten. Näytteenottopaikka valittiin siten, että se edustaisi mandollisimman hyvin suon turpeide n keskimääräisiä arvoja. Näytteistä määritettiin laboratoriossa happamuus (ph-aste), vesipitoisuus (105 C ;ssa kuivattuna), tuhkapitoisuu s (775 ± 25 0C :ssa poltettuna) sekä lämpöarvo (pommikalori - metrillä). Viime mainittu on laskettu sekä tehollisena lä m- pöarvona vedettömille turpeille että lämpöarvoina, jotk a vastaavat turpeen 50 % :n käyttökosteutta. 2.3 Kartat ja profiili t Tutkittaessa merkittävimmiksi osoittautuneista soista o n tulosten tulkintaa helpottamaan laadittu suokartat. Niistä ilmenee kairauspisteiden sijainnit. Niiden yläpuolell a oleva luku ilmoittaa pisteen keskimaatuneisuuden ja ala - puolella olevan luvun osoittaja heikosti maatuneen pinta - kerroksen ja nimittäjä koko turvekerroksen paksuude n dm :issä. Karttoihin on piirretty myös korkeuskäyrät j a turpeen paksuutta osoittavat syvyyskäyrät 1 m :n välein. Suokartoissa käytettyjen symbolien selitys on kuvassa 1. Kerrostumien rakennetta havainnollistetaan poikkileikkaus - profiilien avulla. Näistä maatuneisuutta kuvaavissa pro - fiileissa 10-asteikko on jaettu kolmeen eri luokkaan : heikosti maatunut (H 1_3 ), vähän - kohtalaisesti maatunut
6 - 5 - (H 4_5 ) ja kohtalaisesti hyvin maatunut turve (H 6_10 ). Turvelajiprofiileissa on kairauspisteen yläpuolella esi - tetty suotyyppi (luonnontilaisena tai muuttuneena) j a liekoisuus (osoittajassa ovat 0-1 m :n syvyysvyöhykkee n osumat, ja nimittäjässä 1-2 metrin syvyysvyöhykkeen osu - mat).. Kairauspisteen paikka on turvelajiprofiilien pin - taan merkitty pienellä pystyviivalla. Turvelajit ja pohjamaalajit on esitetty symbolein. Linjaverkoston suunt a ja suon absoluuttiset korkeudet ovat profiilikehyksie n yläreunoissa. Suokartoissa ja profiileissa käytetyt lyhentee t Suotyypit : 1. Avosuo t saraneva lyhytkortinerz neva rahkaneva silmäkeneva kalvakkaneva luhtaneva SN LKN RN SIN KN LUN 2. Rämeet kangasräme sararäme korpiräme isovarpuinen räme tupasvillaräme rahkaräme keidasräme pal losararäme KGK SR KR IR TR RR KER PSR 3.e Korve t lehtokorpi LHK ruoho- ja heinäkorpi RHK nevakorpi NK varsinainen korpi VK kangaskorpi KGK 4. Muuttuneet suotyypi t ojikot o j muuttumat mu turvekankaat tk -- ruohoturvekangas Rhtk - mustikkaturvekangas Mtk - puolukkaturvekangas Pt k - varputurvekangas Vtk - jäkäläturvekangas Jät k Kytöheitto Kh Pelto P e Turpeennostoalueet ta - palaturpeennostoalue Pta
7 - 6 - SUO KARTTA : Kuva 1. Käytetyt symbolit ja lyhenteet
8 SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMA,T 3.1 Kosken kunnan suo t Kosken kunnan alueella suoritetussa turvevarojen kokonai s - inventoinnissa on tutkittu kaikki yli 15 ha :n suuruise t suot, jotka on peruskartalla varustettu suokuviolla sek ä kaksi pienempääkin. Täten tutkittuja soita on kunna n alueella yhteensä 12 kpl. Lisäksi Kosken alueelle ulottu u osia Merrasjoenkorvesta ja Kaukalamminsuosta. Näiden soide n tutkimustulokset on esitetty edellisen osalta Kärkölän j a jälkimmäisen Hollolan osaraporteissa. Kosken soiden pinta - alan mukainen luokittelu on seuraava : yli 50 ha 2 kp l ha 2 kp l ha 5 kp l ha 1 kp l alle 15 ha 2 kpl Tutkittujen soiden sijoittuminen on esitetty kuvassa Pinta-ala- ja tutkimustarkkuustiedot sek ä soiden laskusuhtee t Tutkittujen soiden yhteispinta-ala on 363 ha, josta yl i 1 m :n syvyistä aluetta on 242 ha eli 67 % ja yli 2 m : n 151 ha eli 42 %. Linjaverkostomenetelmällä tutkittuja soita on 4 ja lopu t on tutkittu hajapistemenetelmällä. Tutkimuslinjaa on kaik - kiaan m ja tutkimuspisteitä 120 kpl, joista 110 o n yli 0,3 m :n, 93 yli 1 m :n ja 74 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,3/10 ha. Kosken suot sijoittuvat korkeustasojen m mp y (metriä merenpinnan yläpuolella) väliin. Kosken soist a vedet laskevat Mommilanjärven kautta Kokemäenjoe n vesistöön.
9 - 8 - KOSKELLA (HL) TUTKITTUJEN SOIDEN SIJAINT I Kuva 2. Koskella tutkitut suo t 1. Pihkasalmensuo 7. Vesisuo 2. Marjasuo 8. Vaarnesuo 3. Kehäsuo 9. Pitkäsuo 4. Huornulansuo 10. Muurahaissuo 5. Ristilähteensuo 11. Järvilähteensuo 6. Laaviosuo 12. Korpivaaransuo
10 3.1.2 Suotyypit ja ojitustilann e Miltei kaikki Kosken suot kuuluvat suoyhdistymätyyppii n "Rannikko-Suomen kermikeitaat" ja edelleen osa-alueesee n "Etelä-Suomen tasangon kermikeitaat" (Eurola 1962). Näil - lä on seuraavia tunnusomaisia piirteitä : suo on muodoltaa n kilpimäinen, jolloin keskusta kohoaa loivasti reunoj a korkeammalle. Suon erottaa ympäristön mineraalimaista ka - pea osa, ns. laide, joka vaatii kivennäispitoisia vesiä. Yllä kuvatun tapainen suon muoto ja laideosa on nähtäviss ä heikosti kehittyneenä mm. Vesisuon profiileissa (kuva 8). Erityyppiset rämeet ovat selvästi yleisimpinä suotyyppeinä. Soiden keskialueilla ne ovat yleensä karuja (pääasiass a rahka-, keidas- ja isovarpuista rämettä) ja muuttuvat osit - tain suon reunoille päin siirryttäessä ravinnerikkaammiks i (korpi- ja sararäme). Reuna-alueilla vallitsevat yleisest i korvet (varsinainen sekä ruoho- ja heinäkorpi). Avosuotyyp - pejä esiintyy hyvin vähän luonnontilaisina. Valtaosa Kosken soista on osittain tai kokonaan ojitettu. Ojitetuilla suoalueilla on nähtävissä usein eri-ikäist ä ojitusta ; vanhaa ojitusta, jota on paikoin perattu ja syven - netty tai vanhojen ojien väleihin on useasti kaivettu tiheämpi ojaverkosto. Näin ollen lähes kaikki suotyypit ova t joko ojikko- tai muuttuma-asteella. Yleistä on myös se, että alkuperäiset suotyypit ovat jo täysin muuttuneina kan - gaskasvillisuutta kasvaviksi turvekankaiksi Turvelajit, turpeen maatuneisuus ja pohjamaalaji t Turvelajisuhteet Kosken soilla ovat sara- ja rahkaturpeide n osalta miltei yhtäsuuret. Rahkavaltaisia turpeita on 50 % ja saravaltaisia 49 %. Ruskosammalvaltaisia on 1 %. Yll ä olevat turvelajisuhteet kuvastavat samantyyppisesti soide n ei äärimmäisen karua kehitystä kuin edempänä mainittu suo - tyyppijakautuma. Saravaltaisissa turpeissa tavataan lisä - tekijöinä runsaimmin puunjäännöksiä (30 %) ja kortetta (3 %)
11 sekä rahkavaltaisissa tupasvillaa (22 %) ja suoleväkkö ä (5 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 39 % (vrt. taulukko 6, liitteessä 2). Kosken soiden turvekerroston keskimääräinen maatuneisuu s (H1_10) on 6,1, josta heikosti maatuneen (H 1_4 ) osan o n 3,3 ja paremmin maatuneen (H5_10) 6,7. Topografisesti suot sijaitsevat pääasiassa moreenipeit - teisten kallioiden painanteissa. Niiden pohjamaalajein a on yleisimmin siltti ja savi sekä paikoin hiekka. Allas - maisten soiden pohjalla, saven päällä on toisinaan lieju - kerros osoittamassa suon syntyneen vesistön umpeenkasvu.n seurauksena. Osa Kosken soista on syntynyt mineraalimaan soistumisena, usein metsäpalojen seurauksena. Metsäpaloja on saattanu t suon kehityksen aikana olla useitakin. Näistä muistoin a on nykyisin nähtävissä turvekerrostumissa olevat hiiliker - rokset. Monilla soilla ovat niiden kehityksen ajan vallin - neet erilaiset puita kasvavat suotyypit, mistä osoituksen a on edellä mainittu puunjäännöksiä sisältävien turpeide n suuri kokonaisosuus ja kohtalaisen runsas liekoisuus Turvekerrostumat ja liekoisuu s Kosken soiden turvekerrostumien keskipaksuus on 2,7 metri ä Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,5 m ja parem - min maatuneen 2,2 m. Yli yhden metrin syvyisen alueen kes - kisyvyys on 3,1 m ja yli 2 m :n 3,8 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 6,9 m (Laaviosuossa). Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä noin 10 milj. m3, josta heikosti maatunutta on noin 20 % (n. 2 milj. m3 ) j a paremmin maatunutta 80. % (8 milj. m3 ). Koko turvemääräst ä on yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 77 % (7, 7 milj. m3 ) ja yli kanden metrin 57 % (5,7 milj. m3 ).
12 Soissa esiintyy liekoja 0-1 metrin syvyysvyöhykkeess ä runsaasti (3,5 %) ja 1-2 metrin syvyysvyöhykkeessä taa s vähän (1,3 %). Kyseiset prosenttiluvut tarkoittavat lahoamattoman puuaineksen osuutta a.o. syvyysvyöhykkee n sisältämästä turvemäärästä. Niinpä Kosken soiden pinta - osassa on puuta yhteensä m 3 ja pohjaosass a m Suokohtainen tarkastel u Seuraavassa tarkastellaan jokaista suota erikseen. Turve - teollisuuden kannalta merkittävimmistä soista on ohess a suokartta sekä linjaverkostomenetelmällä tutkituista maa - tuneisuus- ja turvelajiporfiilit. Käytetty suonumeroint i noudattelee aikaisemmassa Päijät-Hämeen turvevaroja käsit - telleessä selvityksessä (P-H :n seutukaavaliitto, julkais u 4/72) käytettyä numerointia. Suokohtaista informaatiota, jota ei ole ykistyiskohtaisest i tekstissä esitetty, on lisää taulukossa 5 (mm. keskisyvyys - ja kuutiomäärätietoja) ja taulukossa 6 (liitteet 1 ja 2). Viime mainitussa on eriteltynä turvelajien suhteelline n (= prosenttinen) jakautuminen eri lisätekijöiden osalta suo - kohtaisesti esitettynä. Suokohtaisten selvitysten lopussa on arvio suon käyttökelpoisuudesta. Niiden soiden käyttökelpoisuutta, joiden turv e on ilmoitettu soveltuvan polttoturpeeksi, on tarkastelt u erikseen kenttä- ja laboratorioanalyysien perusteella kappa - leessa : "Poittoturpeeksi soveltuvat suot". 1. Pihkasalmensuo (x = 67608, y = 5577) sijaitsee noin 10 km Kosken kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitse e moreenipeitteisten kalliomäkeen, välisessä painanteessa. Suo koostuu kandesta erillisestä a,ltaåsta. Suon pinnan korkeu s vaihtelee m mpy. Pihkasalmensuon pinta-ala on 54 ha, josta yli yhden metrin
13 syvyistä aluetta on 38 ha ja yli 2 m :n 30 ha. Tutkimus - linjaa on m ja tutkimuspisteitä 31 kpl, joist a 19 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys o n 5,7/10 ha (kuva 3). Suo kallistuu kaakkoon. Vedet laskevat Pätilänjokea myöten Mommilanjärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat kor - piräme ja rahkaräme sekä reuna-alueilla varsinainen kor - pi. Suotyypit ovat uudehkon ojituksen ansiosta ojikkoasteella.
14 Pihkasalmensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,4 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,5 m ja pare m- min maatuneen osuus 1,9 m. Yli metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 2,9 m ja yli 2 metrin 3,2 m. Suurin havait - tu turpeen paksuus on 4,1 metriä. Suon pohjamaalaji o n pääasiassa savea, jonka päällä on melko paksut liejukerrokset (kuva 4).. Pihkasalmensuossa on saravaltaisia turpeita noin 80 %. Rahkavaltaisia 20 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 51 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8, josta heikosti maatuneen osan 3,6 j a paremmin maatuneen osan 6,4. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,8 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä kohtalaisesti (2,7 %). Pihkasalmensuossa on turvetta 1,294 milj. m3, josta hei - kosti maatunutta on 23 % (0,292 milj. m3 ) ja paremmin maa - tunutta 77 % (1,004 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yh - den metrin syvyisellä suon osalla on 85 % (1,102 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 74 % (0,960 milj, m3 ). Pihkasalmensuon turve soveltuu käytettäväksi polttoturpee n 2. Marjasuo (x = 67656, y = 5587) sijaitsee noin 5 km Kos - ken kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitsee mo - reenimäkien välisessä painanteessa.suon pinnan korkeu s vaihtelee m mpy. Marjasuon pinta-ala on 29 ha, josta yli yhden metrin syvyi s tä aluetta on 24 ha ja yli 2 m :n 17 ha. Hajatutkimuspisteitä on 5 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,7/10 ha (kuva 5). Suo kallistuu koilliseen. Vedet laskevat Vehkahlonojaan.
15 Vallitsevana suotyyppinä on tupasvillaräme, joka on ti - heän ojituksen seurauksena muuttuma-asteella. Marjasuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,3 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m ja paremmi n maatuneen osuus 3,0 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 3,8 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea. Marjasuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 54 %. Saravaltaisia on 44 % ja loput 2 % on ruskosammalvaltaisia. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmi n tupasvillaa ja saravaltaisissa varpujen ja puunjäännöksiä.
16 Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus o n 17 %. Turvekerrostuman kesk.imaatuneisuus on 5,6, josta heikosti maatuneen osan 3,8 ja paremmin maatuneen osa n 5,8. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,2 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,6 %). Marjasuossa on turvetta 0,939 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 8 % (0,075 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 92 % (0,864 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 84 Q (0,792 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 60 % (0,561 milj. m 3 ). Marjasuon turve soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 3. Kehäsuo (x = 67670, y = 5563) sijaitsee noin 6 k m Kosken kirkolta lounaaseen, Kosken ja Lammin rajalla. Topografisesti suo sijaitsee moreenimäkien välisessä painan - teessa. Suon pinnan korkeus on n. 143 m mpy. Kehäsuon pinta-ala on 17 ha, josta yli yhden metrin syvyis - tä aluetta on 14 ha ja yli 2 m :n 8 ha. Hajatutkimuspisteitä on 4 kpl, joista kaksi kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 24/10 ha. Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Pitkänsillanojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa melko rehevät korpityypit, keskiosassa lyhytkortinen neva ja sara - neva sekä eteläosassa isovarpuinen ja tupasvillaräme. Suotyypit ovat tiheähkön, uudehkon ojituksen ansiosta ojikko - muuttuma-asteella. Kehäsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,3 m. Tästä o n heikosti maatuneen turpeen osuus 0,4 m ja paremmin maatu - neen osuus 1,9 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,8 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,9 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä.
17 Kehäsuossa on saravaltaisia turpeita noin 60 %. Rahkava l- taisia on 40 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saraval - taisissa runsaimmin suoleväkköä ja puunjäännöksiä ja rah - kavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 27 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5, josta heikosti maatuneen osan 2,3 j a paremmin maatuneen osan 7,4. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisesti (2,6 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,4 %). Kehäsuossa on turvetta 0,387 milj. m3, josta heikosti maa - tunutta on 16 % (0,064 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 84 % (0,323 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 83 % (0,322 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 58 % (0,224 milj. m3 ). Kehäsuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 4. Huornulansuo (x = 67676, y = 5575) sijaitsee noin 5 k m Kosken kirkolta länteen. Topografisesti suo sijaitsee mo - reenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeu s on noin 126 m mpy. Huornulansuon pinta-ala on 23 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Hajatut - kimuspisteitä on 4 kpl, jotka kaikki ovat yli 1 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,7/10 ha. Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Pitkänsillanojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat laidoilla varsinainen korp i ja keskustassa korpiräme ja isovarpuinen räme. Suotyypi t ovat uudehkon, tiheän ojituksen ansiosta ojikko- ja muuttu - ma-asteella. Huornulansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,7 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m ja parem - min maatuneen osuus 1,6 m. Suurin havaittu turpeen
18 paksuus on 1,9 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiass a silttiä ja hiekkaa. Huornulansuossa on saravaltaisi.a turpeita noin 90 % j a loput rahkavaltaisia. Turpeen lisätekijöinä tavataa n saravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisältä - vien turpeiden kokonaisosuus on 79 %. Turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 7,0, josta heikosti maatuneen osan 4,0 ja paremmin maatuneen osan 7,2. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin runsaas - ti (n. 6 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä vähän (1,5 %). Huornulansuossa on turvetta 0,391 milj. m3, josta heikos - ti maatunutta on 6 % (0,023 milj. m3 ) ja paremmin maatu - nutta 94 % (0,368 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhde n metrin syvyisellä suon osalla on 65 % (0,255 milj. m3 ). Huornulansuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 5. Ristilähteensuo (x = 67684, y = 5571) sijaitsee noi n 5 km Kosken kirkolta länteen. Topografisesti suo sijait - see moreenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 128 m mpy. Ristilähteensuon pinta-ala on 30 ha, josta yli yhden met - rin syvyistä aluetta on noin 20 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutkimuspisteitä on 8 kpl, joista kaksi kpl on yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,7/10 ha. Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Pitkänsillanojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen ja tupasvilla - räme, jotka ovat tiheän ojituksen ansiosta muuttumaasteella. Ristilähteensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,7 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m ja parem - min maatuneen osuus 1,6 m. Yli metrin syvyisen alueen
19 keskisyvyys on 1,8 m ja yli 2 metrin. 2,4 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,5 metriä. Suon pohjamaalaj i on pääasiassa silttiä ja hiekkaa. Ristilähteensuossa on saravaltaisia turpeita noin 73 % j a loput rahkavaltaisia. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 62 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3, josta heikosti maatuneen osan 4,0 j a paremmin maatuneen osan 6,4. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin runsaast i (n. 6,5 %) ja 1-2 m :n vyöhykkeessä erittäin vähän (0,7 %), Ristilähteensuossa on turvetta 0,513 milj, m3, josta heikos - ti maatunutta on 2 % (0,011 milj. m3 ) ja paremmin maatunut - ta 98 % (0,502 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden met - rin syvyisellä suon osalla on 70 % (0,360 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 23 % (0,120 milj. m3 ). Ristilähteensuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 6. Laaviosuo (x = 67695, y = 5575) sijaitsee noin 6 km Kosken kirkolta länsiluoteeseen Tampere - Lahti -valtatie n varressa. Topografisesti suo sijaitsee harjujen ja moreeni - mäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noi n 144 m mpy. Suo on tutkittu v Laaviosuon pinta-ala on 57 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 40 ha ja yli 2 m :n 35 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspisteitä 17 kpl, joista 12 kpl on yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,0/10 ha (kuva 6). Suo kallistuu koillisen suuntaan. Vedet laskevat Pääjärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahka- ja isovarpuinen räme. Suotyypit ovat nykyisin muuttuma-asteella tiheän ojitukse n ansiosta.
20 Laaviosuon turvekerrostumien.ke.skipaksuus on 4,6 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,3 m ja paremmi n maatuneen osuus 3,3 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 5,2 m ja yli 2 metrin 5,6 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 6,9 metriä. Suon pohjamaalaji on pää - asiassa silttiä. Laaviosuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 92 % ja loput saravaltaisia. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltai - sissa runsaimmin tupasvillaa, suoleväkköä ja puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 26 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, josta heikost i maatuneen osan 3,4 ja paremmin maatuneen osan 5,7. Liekoja ei ole tähystetty v Laaviosuossa on turvetta 2,616 milj. m3, josta heikosti maa - tunutta on 28 % (0,735 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 72 % (1,881 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 80 % (2,080 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 75 % (1,960 milj. m 3 ). Osa Laaviosuon turpeesta soveltuu käytettäväksi polttotur - peena, osa kasvuturpeena. 7. Vesisuo (x = 67557, y = 5614) sijaitsee noin 11 km Kos - ken kirkolta etelään. Topografisesti suo sijaitsee kalliois - ten moreenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus vaihtelee m mpy. Vesisuon pinta-ala on 43 ha, josta yli yhden metrin syvyi s - tä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n 25 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspisteitä 17 kpl, joista 12 kpl on yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha (kuva 7). Suo kallistuu etelälounaaseen. Vedet laskevat Oriharon jär - veen. Vallitseva suotyyppi on lyhytkortinen neva, jok a on tiheän ojituksen seurauksena muuttuma-asteella. Vesisuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,5 m. Tästä on
21 heikosti maatuneen turpeen osuus 0,9 m ja paremmin maatuneen osuus 2,6 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 3,9 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 6,0 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä ja hiekka a (kuva 8). Vesisuossa on saravaltaisia turpeita noin 60 %. Rahkavaltaisia on 39 % ja 1 % on ruskosammalvaltaisia. Turpeen
22 Lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puun - jäännöksiä ja rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 21 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, josta heikosti maatuneen osan 3,6 ja paremmin maatuneen osan 6,4. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä vähän (1,2 %). Vesisuossa on turvetta 1,495 milj. m 3, josta heikosti
23 maatunutta on 25 % {0,368 milj. m3. ja paremmin maatunut - ta 75 % {1,127 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhde n metrin syvyisellä suon osalla on 78 % (1,170 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 65 % (0,975 milj. m3 ). Osa Vesisuon turpeesta soveltuu käytettäväksi polttotur - peena. 8. Vaarnesuo (x = 67614, y = 5633) sijaitsee noin 8 k m Kosken kirkolta eteläkaakkoon. Topografisesti suo sijait - see kallioiden ja harjun välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 120 m mpy. Vaarnesuon pinta-ala on 13 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 8 ha ja yli 2 m :n 6 ha. Hajatutkimuspis - teitä on 4 kpl, joista kolme kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,0/10 ha. Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Virasojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat eteläosassa ruoho- ja heinäkorpi sekä muualla tupasvilla- ja isovarpuinen räme. Suotyypit ovat osittain ojikko-, osittain muuttuma-asteella. Vaarnesuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m ja paremmin ma a- tuneen osuus 1,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,2 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea. Vaarnesuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 56 %. Sava - valtaisia on 44 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkaval - taisissa runsaimmin tupasvillaa ja varpujen jäännöksi ä ja saravaltaisissa puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältä - vien turpeiden kokonaisosuus on 35 %. Turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 6,6, josta heikosti maatuneen osan 2,5 ja paremmin maatuneen osan 7,6. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin runsaas - ti (n. 5,5 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähä n (0,4 %).
24 Vaarnesuossa on turvetta 0,234 milj. zn3, josta heikost i maatunutta on 20 % (0,045 milj. m3 ja paremmin maatunutta 80 % (0,189 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhde n metrin syvyisellä suon osalla on 75 % (0,176 milj. m3 ) j a yli 2 m :n 56 % (0,132 milj. m3 Vaarnesuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 9. Pitkäsuo (x = 67645, y = 5613) sijaitsee noin 4 k m Kosken kirkolta etelään. Topografisesti suo sijaitsee mo - reenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeu s on noin 135 m mpy. Pitkäsuon pinta-ala on 22 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 18 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Tutkimuslinja a on m ja tutkimuspisteitä 16 kpl, joista 12 kpl o n yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 7,3/10 ha (kuva 9). Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Teuronjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pääasiassa tupasvilla- j a isovarpuinen räme. Paikoitellen tavataan pienialaisia sara - neva-, lynytkortinen neva- ja nevakorpilaikkuja. Suotyypi t ovat tiheän ojituksen seurauksena ojikkoasteella. Pitkäsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,3 m. Täst ä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,6 m ja paremmin maa - tuneen osuus 2,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 3,6 m ja yli 2 metrin 3,7 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 5,8 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiass a silttiä ja savea. Pitkäsuossa on saravaltaisia turpeita noin 59 %. Rahkaval - taisia on 41 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltai - sissa runsaimmin puunjäännöksiä ja rahkavaltaisissa tupas - villaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 42 %. Turvekerrostuman keskim,aatuneisuus on 6,0, jost a heikosti maatuneen osan 2,9 ja paremmin maatuneen osan 6,7.
25 26 - Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähän (1,6 %) j a 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,3 %). Pitkäsuossa on turvetta 0,734 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 19 % (0,138 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 81 % (0,596 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 88 % (0,648 milj. m 3 ) ja yli 2 3 m :n 76 % (0,555 milj. m )
26 Osa Pitkäsuon turpeesta soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 10. Muurahaissuo (x = 67652, y = 5606) sijaitsee noin 4 km Kosken kirkolta etelään. Topografisesti suo sijaitsee moreenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeu s on noin 140 m mpy. Muurahaissuon pinta-ala on 8 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 5 ha ja yli 2 m :n 4 ha. Hajatutkimuspisteitä on 4 kpl, joista kolme on yli 2 metrin syvyisi ä (kuva 10). Suo kallistuu koilliseen. Vedet laskevat Teuronjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskisoissa tupasvillaja isovarpuinen räme. Suotyypit ovat tiheän ojituksen seurauksena ojikkoasteella.
27 Muurahaissuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,1 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,5 m ja paremmin maatuneen osuus 2,6 m. Yli 2 m :n syvyisen alueen keski - syvyys on 3,7 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,6 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä ja savea. Muurahaissuossa on saravaltaisia turpeita noin 69 %. Rahkavaltaisia on 35 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin puunjäännöksiä ja rahkavaltaisiss a tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais - osuus on 58 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,0, josta heikosti maatuneen osan 3,0 ja paremmin maatunee n osan 7,8. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,8 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä vähän (1,0 %). Muurahaissuossa on turvetta 0,248 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 17 % (0,042 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 83 % (0,206 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 63 % (0,155 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 60 % (0,148 milj. m3 ). Muurahaissuon turve soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 11. Järvilähteensuo (x = 6755, y = 5675) sijaitsee noi n 9 km Kosken kirkolta koilliseen. Topografisesti suo sijait - see harjulta viettävän rinteen painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 104 m mpy. Suo on tutkittu v Järvilähteensuon pinta-ala on 44 ha, josta yli yhden met - rin syvyistä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n 6 ha. Hajatutkimuspisteitä on 6 kpl, joista 4 kpl on yli 2 metrin sy - vyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,4/10 ha (kuva 11). Suo kallistuu lounaaseen. Vedet laskevat Mustajokea pitki n Pääjärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja koillis-
28 osassa rahkanevaa. Suotyypit ovat osaksi ojikko-, osaks i muuttuma-asteella. Järvilähteensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,1 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,5 m ja paremmin maatuneen osuus 1,6 m. Yli 2 metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 2,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,9 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea, jonk a päällä on liejukerros. Järvilähteensuossa on saravaltaisia turpeita noin 57 %. Rahkavaltaisia on 42 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %.
29 30 - Turpeen lisätekijöinä tavataan runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 62 %. Turve - kerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, josta heikosti maa - tuneen osan 3,2 ja paremmin maatuneen osan 6,1. Liekoja ei tähystetty v Järvilähteensuossa on turvetta 0,932 milj. m 3, josta hei - kosti maatunutta on 25 % (0,233 milj. m3 ) ja paremmin maa - tunutta 75 % (0,699 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 68 % (0,630 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 15 % (0,138 milj. m3 ). Osa Järvilähteensuon turpeesta soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 12. Korpivaaransuo (x = 67595, y = 5637) sijaitsee noi n 9 km Kosken kirkolta eteläkaakkoon. Topografisesti suo si - jaitsee kallioperän painanteessa. Suon pinnan korkeus o n noin 102 m mpy. Korpivaaransuon pinta-ala on 23 ha, joka on kokonaan hyvi n matalaa, alle 0,5 m :n syvyistä. Hajatutkimuspisteitä o n 4 kpl. Suo kallistuu etelälounaaseen. Vedet laskevat Teuronjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pääasiassa muuttuneet kor - pityypit ja ruohoturvekankaat. Korpivaaransuon turvekerrostumien keskipaksuus on 0,4 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 0,5 metriä. Suon pohja - maalaji on pääasiassa silttiä. Korpivaaransuossa on saravaltaisia turpeita noin 86 %, joissa lisätekijöinä tavataan runsaimmin puunjäännöksiä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5. Korpivaaransuossa on turvetta noin 0,080 milj. m 3. Suo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen.
30 SOIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T Soiden hyödyntämismandollisuuksia on useita. Rehevimmät, matalaturpeiset suot lienevät Etelä-Suomessa nykyisin j o miltei kaikki raivattu viljelysmaaksi. Ravinteikas suo o n kuivattuna myös otollinen pohja metsänkasvatukselle. Ko s- kella tutkituista soista on ohutturpeiset tai korkean tuh - kapitoisuuden omaavat suot ilmoitettu soveltuvan metsän - kasvatukselle. Tällaisia soita on Kosken 12 :sta tutkitust a suosta yhteensä 5 kpl. Lisäksi niiden soiden, joiden turv e vain osittain soveltuu polttoturpeeksi, reuna-alueet ova t yleensä otollisimpia metsämaina. Turvetta on aikaisemmin käytetty yleisesti jo sinänsä maanparannusaineena. Toisaalta kun turvepehkua on käytett y kuivikkeena karjasuojissa, on sitä kautta saatu valmiiks i lannoitettua maanparannusainetta. Tänä päivänäkään ei lien e syytä väheksyä varsinkaan turvepehkun merkitystä, sill ä suuren vedenimemiskykynsä (imee ilmakuivana vähintään 12-ker - taisen painomääränsä vettä) ansiosta se on varsin käyttökelpoinen kuivikemateriaali karjankasvatusta harjoittaviss a talouksissa. Toisaalta myös on huomattava, että turvepehku n käytöllä voidaan pelastaa merkittävät määrät karjanlanna n typestä, joka nykyisin menee vielä suurelta osalta hukkaan. Koskella olevien useiden pienialaisten soiden turpeen pinta - kerroksista osa soveltuu parhaiten juuri turvepehkuksi tyydyttämään tilakohtaisia tarpeita. Joillakin soilla tämäntapai - sesta käytöstö ovat muistoina vanhat, umpeenkasvat turpeennostohaudat. Nykyisin tunnetuimmat ja kansantaloudellisesti merkittävi m- mät käyttömuodot turpeelle ovat kasvu- ja polttoturve. Tur - peesta voidaan lisäksi valmistaa metallurgista koksia, aktiivihiiltä ja useita muita kemiallisia tuotteita. Soiden välittömien hyödyntämistapojen rinnalla on mainittav a niiden tärkeä merkitys luonnonsuojelullisesti arvokkain a luonnon säästiöinä. Koskella kaikki suot ovat enemmän tai
31 32 - vähemmän tehokkaasti ojitettuja. Täysin luonnontilaisi a soita ei näin ollen ole lainkaan, joten tutkituilla soill a ei ole tässä mielessä luonnonsuojelullista merkitystä. 4.1 Soveltuvuus kasvuturpeeks i Kasvuturpeella tarkoitetaan kasvualustaksi ja maanparannuskäyttöön soveltuvaa heikosti maatunutta rahkaturvetta. Paras laatu saadaan Sphagnum fuscum -turpeesta. Rahkaturpeessa esiintyy kuitenkin usein lisätekijöitä - mm. tupas - villaa, suoleväkköä ja varpuja - jotka heikentävät se n kasvuturveominaisuuksia. Kastuturpeen teollisen tuotannon kannattavuutta silmällä - pitäen tulisi suossa olla vähintään 1 metrin paksuine n kerros raaka-aineeksi kelpaavaa turvetta. Tuotantoon sovel - tuvan alueen tulisi olla riittävän suuri tuotantokenttie n sijoittelua silmälläpitäen sekä mieluiten avosuota tai ai - nakin mandollisimman vähäpuustoista. Nämä ehdot täyttäviä soita on Kosken kunnassa vain yksi, Laaviosuo. Laaviosuon turvekerrostumista heikosti maatunu t pintakerros soveltuu kasvuturpeeksi ja sen alapuolella ole - va paremmin matunut kerros polttoturpeeksi. Kasvuturpeeks i soveltuvan alueen yli 2 m :n syvyinen osa on noin 35 ha. Sen heikosti maatuneen kerroksen paksuus on 1,3 m, jote n kasvuturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta täll ä alueella on noin 0,45 milj. m3. Laaviosuon kasvuturpee n raaka-aine on laadultaan kohtalaisen hyvää, tosin laatu a heikentävän tupasvillan osuus on varsinkin suon reuna - alueilla melko korkea.
32 Polttoturv e Edellytykse t Polttoturpeeksi soveltuvat kaikki vähintään keskinkertai - sesti maatuneet turpeet. Heikosti maatuneiden turpeide n poltto ei ole yleensä taloudellisesti kannattavaa. Myö s turpeen kasvikoostumus vaikuttaa sen palamisominaisuuksiin ; saravaltaisilla, kohtalaisesti maatuneilla turpeill a lämpöarvo on korkeampi kuin rahkavaltaisilla. Tosin edel - listen tuhkapitoisuus on selvästi suurempi kuin jälkimmäisten. Soiden turvekerrostumissa on yleensä päällimmäisenä kerrok - sena heikosti maatunutta turvetta, mikä vaikeuttaa poltto - turpeen tuotantoa. Ko. kerros on joko poistettava tai sekoitettava alla olevaan paremmin maatuneeseen kerrokseen. Kosken polttoturpeeksi soveltuvilla soilla tämä kerros o n yleensä melko ohut tai sitä ei ole lainkaan. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (= liekojen) pois - to aiheuttaa tuntuvia lisäkustannuksia. Suurimmalla osall a Kosken soista ovat niiden kehityksen aikana vallinnee t erilaiset metsäiset suotyypit. Näin myös turvekerrostumiss a tavataan yleensä kohtalaisen runsaasti liekoja. Polttoturvesuon tulee sijaita lähellä kulutuspistettä - autokuljetuksessa yleensä alle 100 km, mutta rautateits e sen kuljettaminen kannattaa yli kaksikin kertaa pitemmä n matkan. Suon pinta-alan tulisi olla laajempaa tuotanto a ajatellen yli 100 ha, mutta pienyrittäjälle ja tilakohtai - siin tarpeisiin riittää jopa alle 20 hain suo. Muita teki - jöitä, jotka edullisesti vaikuttavat suon hyödyntämiseen, ovat suon yhtenäinen muoto, riittävä syvyys (keskimääri n vähintään 1,5 m), aikaisempi ojitus ja hyvät tieyhteydet. Haittaa aiheuttavana tekijänä on suon pohjan epätasaisuu s ja kivisyys. Polttoturve voidaan jakaa tuotantomenetelmien mukaisesti
33 34 - kahteen ryhmään, nimittäin jyrsinturpeeseen ja palaturpee - seen. Edellinen on suon pinnalta jauhettuna koottava raaka - aine, joka on tällä hetkellä yleisempää, etenkin suurkulu - tuksessa. Palaturvemenetelmällä saadaan kappalemaista polt - toainetta. Palaturpeen tuottaminen on yksinkertaista j a halpaa. Se soveltuu arinapolttoon eli pääasiassa pienkatti - loihin. Täten palaturpeen käyttökohteina ovat lähinnä yksittäiset kiinteistöt ja pienet kuntakohtaiset aluelämpökeskukset. Palaturvemenetelmän edullisuus nimenomaan pieni - muotoisessa tuotannossa on siinä, että palaturpeen poltt o ei vaadi erikoispolttolaitteita (kuten jyrsinturpeen) j a lisäksi nykyisin on kehitetty tuotantokoneita, jotka saava t käyttövoimansa maataloustraktoreista. Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohjeest a (Turveteollisuusliitto r.y. :n julkaisu 3/1976) keskimääräi - set laatuvaatimukset ovat seuraavat : Kosteus % Tehollinen Tuhkapitoisuu s lämpöarv o 50 % :n % kosteudell e MJ/kg Jyrsinturve (J 11) ± 2 8 Palaturve (P 15) ± 3 6 Tässä selvityksessä on polttoturpeeksi soveltuvien soide n käyttökelpoinen turvemäärä laskettu suoalojen niiltä osilta, joilla turvepaksuus on suurempi kuin 2 metriä. Yli 1 m : n syvyisten alueiden turvemäärät ilmenevät taulukosta 5 (liite 1) Polttoturpeeksi soveltuvat suo t Pihkasalmensuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnonti - laista turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella (30 ha) noi n 0,500 milj. m3. Turve on kohtalaisesti maatunutta saratur - vetta. Liekoja tavataan 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä hai - tallisen runsaasti noin m 3 ja syvemmällä
34 kohtalaisesti, noin m 3, Heikosti maatunut pintakerro s on 0,5 m :n paksuinen. Suo on säännöllisen muotoinen ja hy - vien tieyhteyksien varrella. Pihkasalmensuon turve soveltuu ainakin tilakohtaiseen polttoturpeen käyttöön. Pihkasalmensuon turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus o n melko korkea, 10,7 % ja tehollinen lämpöarvo 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna alhainen, 7,8 MJ/kg. Suon yli 2 m : n syvyisen osan energiasisältö on 0,6 milj. GJ. Näissä laskuissa ei ole huomioitu pohjaosan 1,5 m :n paksuista runsastuhkaista kerrosta. Marjasuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaist a turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella (17 ha) noin 0,500 milj. m 3. Turve on kohtalaisesti maatunutta rahkaturvetta. Liekoja esiintyy suon pintaosassa haitallisen runsaasti (n m3 ) mutta syvemmällä erittäin vähän. Suo sijaitsee hyvien tieyhteyksien varrella. Marjasuon turve soveltu u lähinnä tilakohtaiseen polttoturpeen käyttöön. Laaviosuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaist a turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella (35 ha) noin 1,400 milj. m 3. Turve on kohtalaisesti maatunutta rahkaturvetta. Heikosti maatuneen, kasvuturpeeksi soveltuvan
35 pintakerroksen paksuus on 1,3 m. Suon hyödyntämiskelpoine n osa on säännöllisen muotoinen ja hyvien tieyhteyksien varrella. Laaviosuon kohtalaisen suuri koko mandollista a jyrsinturvekenttien muodostamisen. Laaviosuon turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 89 % märkäpainosta, tuhkapitoisuus 2,6 % ja tehollinen Lämpö - arvo 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 10,5 MJ/k g Suon yli 2 m :n syvyisen osan energiasisältö on 2,2 milj. GJ. Vesisuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaist a turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella (25 ha) noi n 0,750 milj. m 3, Turve on kohtalaisesti - hyvin maatunutt a saraturvetta. Liekoja esiintyy molemmissa syvyysvyöhykkeis - sä vähän (n m 3 ). Heikosti maatuneen pintakerrokse n paksuus saattaa olla haitallisen suuri (0,9 m). Suo on pitkänomainen, säännöllisen muotoinen ja kohtalaisten tieyhteyksien varrella. Vesisuon turve soveltuu ainakin tilakohtaiseen polttoturpeen käyttöön. Vesisuon turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 89 % märkäpainosta, tuhkapitoisuus 2,9 % ja tehollinen Lämpöarv o 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 9,7 MJ/kg. Suon yl i 2 m :n syvyisen osan energiasisältö on 1,1 milj. GJ.
36 Pitkäsuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaist a turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella (15 ha) noin 0,450 milj. m 3, Turve on hyvin maatunutta saraturvetta. Liekoja esiintyy 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä vähä n (n m3) ja syvemmällä erittäin vähän. Heikosti maatunut pintakerros on 0,6 m :n paksuinen. Suo on pitkän - omainen ja säännöllisen muotoinen sekä sijaitsee melk o hyvien tieyhteyksien varrella. Pitkäsuon turve soveltu u tyydyttämään tilakohtaisia polttoturpeen tarpeita. Muurahaissuossa on polttoturpeeksi,soveltuvaa luonnontilaista turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella (4 ha) noin 0,150 milj. m 3, Turve on hyvin maatunutta saraturvetta. Liekoja esiintyy pintaosassa haitallisen runsaast i (n m3 ) mutta syvemmällä vähän. Heikosti maatunu t pintakerros on 0,5 m :n paksuinen. Suo on säännöllisen muotoinen mutta sijaitsee melko huonojen tieyhteyksien ta - kana. Muurahaissuon polttoturve soveltuu tilakohtaisee n käyttöön. Järvilähteensuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella (6 ha ) noin 0,150 milj. m 3. Turve on kohtalaisesti maatunutta saratur - vetta. Heikosti maatunut pintakerros on 0,5 m :n paksuinen. Suo on säännöllisen muotoinen ja melko hyvien tieyhteyksien
37 varrella, Suon polttoturve soveltuu tilakohtaiseen käy t - töön. Järvilähteensuon turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 90 % märkäpainosta, tuhkapitoisuus 2,3 % ja teholline n lämpöarvo 50 % :n kosteudella 9,5 MJ/kg. Suon yli 2 m : n syvyisen osan energiasisältö on 0,2 milj. GJ.
38 YHTEENVET O Koski HL :ssä tutkituista 12 :sta suosta todettiin 7 : n soveltuvan joko osaksi tai kokonaan polttoturpee n tuottamiseen. Metsänkasvatukseen otollisimpina on pidet - tävä loppuja viittä suota. Kasvuturpeeksi käyttökelpois - ta turvetta saadaan vain yhden suon pintaosasta. Saman suon turvekerrostuman alaosa soveltuu polttoturpeeksi. Luonnonsuojelutarkoituksiin säästettäviä soita ei Koske n tutkituissa soissa ollut lainkaan. Kosken polttoturpeeksi soveltuvien soiden turve on keski - määrin turvelajinsa ja maatuneisuutensa puolesta hyvälaatuista. Turvekerrostot ovat yleensä riittävän paksuja. Useilla soilla todellista turvemäärää lisää suon ympäristön turvepohjaiset viljelysmaat. Polttoturvetuotantoa haittaavina tekijöinä ovat koko kunnan alueella metsäiset suotyypit (osaksi taimikkoina, osaksi aines- ja tukkipuina) ja runsas liekoisuus, var - sinkin 0-1 metrin syvyysvyöhykkesssä. Lisäksi paikallisest i haittaa aiheuttavat joidenkin soiden rikkonainen suokuvioi - tus. Polttoturpeeksi soveltuvien soiden yli 2 metrin syvyise n alueen yhteenlaskettu pinta-ala on noin 130 ha. Ko. alue sisältää noin 3,900 milj. m3 paremmin maatunutta, luonnontilaista turvetta, joka soveltuu käytettäväksi polttotur - peena. Laboratoriotulosten perusteella lasketut aritmee t - tiset keskiarvot ovat : vesipitoisuus 89 % märkäpainosta, tuhkapitoisuus 4,6 % kuivapainosta ja tehollinen lämpö - arvo 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 9,4 NJ/kg. Kosken polttoturpeeksi soveltuvien soiden yli 2 m ;n syvyi - sen alueen kokonaisenergiasisältö on (laskettuna sen sisä l - tämän paremmin maatuneen turvemäärän ja keskimääräisen lämpöarvon avulla) noin 5,4 milj. GJ.
39 Suurialaisi.mmat ja yhtenäisimmät suot soveltuvat par - haiten jyrsinturpeen tuotantoon. Tämäntasoisia soit a on Koskella yksi, Laavio.suo. Kosken muut suot ova t pienialaisia, joten turve on nostettavissa tämän selvityksen perusteella lähinnä pieneen tilakohtaisee n käyttöön tähtäävänä palaturpeena. KIRJALLISUUTTA Eurola, S., fiber die regionale Einteilung der sudfinnischen Moore. Ann.. Botanici Soc. Zool. Botan. Fenniae. "Vanamo" 33 (21, Lappalainen, E., St n, C-G.., Häikiö, J., Turvetutkimusten maasto-opas. Geologinen tutkimuslaitos, Opas n :o Turveteollisuusliitto, Turveteollisuusliito n polttoturpeen laadunmäärittelyohje. Turveteollisuu s 1976 (3),
40 GEOLOGISEN TUTKIMUSLAITOKSEN KOSKEN (HL) KUNNASSA TUTKINUT SUOT Koko suo (yli 0,3 m :n syvyinen alue) Y11 1 n :n syvyinen alue Y11 2 m :n syvyinen alue Suon n :o Suon nimi Karttalehde n n :o Tutki - mua - linjaa m Tutkimuspieteitta - nelsuus (II) (s) (alla. Pin- Keskiaaatu- Kesklayvyy s Turvem88ra Tutki - Pintaal a (a) (m11j. y3) al a (m) (milj. m 3) suus t KesklsyVyy s Turvea88r8 Tutki- Pinta- Kesklsyvyy a Turvencåär ä Liekoi - 0) muspis - 2 0, 3 al a totta ha 'pisteho ha yht. m ha H 1-4 H S-10 H1-10 Pinta Pohja Kdco pinta Pohja Koko kil Pinta Pohja Koko Plata Pohja Koko Pinta kpl Pohja Koko Pinta Pohja Koko m m 1 Pihkasalmensuo S, N , ,6 6,4 5,8 0,5 1,9 2,4 0,292 1,002 1, ,6 2,3 2,9 0,228 0,874 1, ,7 2,5 3,2 0,210 0,750 0,960 3,8 2, 7 2 Marjasuo ,8 5,8 5,6 0,3 3,0 3,3 0,075 0,864 0, ,3 3,3 3,3 0,072 0,720 0, ,3 3,0 3,3 0,051 0,510 0,561 3,2 0, 6 3 Kehasuo ,3 7,4 6,5 0,4 1,9 2,3 0,064 0,323 0, ,4 1,9 2,3 0,056 0,266 0, ,6 2,2 2,8 0,048 0,176 0,224 2,6 0, 4 4 Huornulansuo ,0 7,2 7,0 0,1 1,6 1,7 0,023 0,368 0, ,1 1,6 1,7 0,015 0,240 0, ,0 1, 5 5 Histilahteensuo ,0 6,4 6,3 0,1 1,6 1,7 0,011 0,502 0, ,1 1,7 1,8 4,020 0,340 0, ,1 2,3 2,4 0,005 0,115 0,120 5,0 0, 7 6 Laaviosuo ,4 5,7 5,1 1,3 3,3 4,6 0,735 1,801 2, ,3 3,9 5,2 0,520 1,560 2, ,5 4,1 5,6 0,525 1,435 1,960 7 Vesisuo ,6 6,4 5,7 0,9 2,6 3,5 0,368 1,127 1, ,9 3,0 3,9 0,270 8,900 1, ,9 3,0 3,9 0,225 0,750 0,975 1,3 1, 2 8 Vsarnesuo ,5 7,6 6,6 0,3 1,5 1,8 0,045 0,189 0, ,5 1,7 2,2 0,040 0,136 0, ,5 1,7 2,2 0,030 0,102 0,132 5,5 0, 4 9 Pitkäsuo ,9 6,7 6,0 0,6 2,7 3,3 0,138 0,596 0, ,7 2,9 3,6 0,126 0,522 0, ,7 3,0 3,7 0,105 0,450 0,555 1,6 0, 3 10 Nuurahaissuo ,0 7,8 7,0 0,5 2,6 3,1 0,042 0,206 0, ,5 2,6 3,1 0,025 0,130 0, ,6 3,1 3,7 0,024 0,124 0,148 3,8 1, 0 11 Järvi lähteensuo ,2 6,1 5,4 0,5 1,6 2,1 0,233 0,699 0, ,5 I,6 2,1 0,150 0,480 0, ,6 1,7 2,3 0,036 0,102 0, Korpivaaransuo ,5 6,5 6,1 0,1 0,3 0,4 0,011 0,069 0, Yhteensä ,3 6,7 6,1 0,5 2,2 2,7 2,037 7,826 9, ,6 2,5 3,1 1,522 6,168 7, ,8 3,0 3,8 1,259 4,514 5,773 3,5 1,3
41 KOSKEN SOIDEN TURVELAJISINITEPT Suon n :o Suon nimi Rmcko - Rahkavaltaiset (S-tl Saravaltalset (C-t) saoinm1 ' - C valtaiset Rahka (8) Sararahka (CS) Sara (C) Rahkasara (SC) (e-t) TOT +~ I S ErS Sh8 S CS +CS C sc TOT SC NS LS TOT CS ErCB ShCS NCS LCS TOT TOT C ~ ShC EqC PrC NC LC TOT ErSCShSC EgSC PrSC NSC LSC TOT BC + BC,ro,1, LPZC 1 2 Pihkasalmensuo Narjasuo KehAsuo Nuornulansuo RistilAhteensuo Laavioeuo l 7 Vesisun Vaarnesuo l PltkBsuo Nuurahaiaeuo JArvilAhteensuo ' Korpivaaransuo _ YhteensA T , i.. 1 i N
P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä
P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotErkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä
4 Erkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotP 13.6/80 /17. Erkki Raikamo. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä PADASJOEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
P 13.6/80 /17 Erkki Raikamo PADASJOEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYS LUETTE LO 1. JOHDANTO 2 2, TUTKIMUSMENETEZMÄT
Lisätiedot13.6/8D /15. Erkki Raikamo NASTOLAN JA LAHDEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä
13.6/8D /15 Erkki Raikamo NASTOLAN JA LAHDEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita
LisätiedotPUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen
LisätiedotErkki Raikamo SYSMÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä
Erkki Raikamo SYSMÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT 3 2.1 Maastotutkimukset
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian
LisätiedotJÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto
LisätiedotErkki HARTOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä
.6/80/8 P 13 Erkki Raikamo HARTOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Espoo 1979 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist
LisätiedotErkki Raikamo KARKÖLÄN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST A
Erkki Raikamo P 13.6/80/6 j KARKÖLÄN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST A Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotErkki Raikamo ASIKKALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä
P l3.6/80/13 Erkki Raikamo ASIKKALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 i- s- - 2 1. JOHDANTO Asikkalan kunnan alueella olevia
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa
LisätiedotP /3. 4// g 3/i2 g. Erkki Raikamo ja Pertti Sil6 n. Karijoen suot ja turvevarojen käyttömandollisuude t
Erkki Raikamo ja Pertti Sil6 n P /3. 4// g 3/i2 g Karijoen suot ja turvevarojen käyttömandollisuude t Loppuraportti Karijoen turvevarojen kokonaisinventoinnist a Kuopio 1983 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotErkki Raikamo, Jouko Kokko ja Riitta Lappalaine n TEUVAN SUOT JA TURVEVAROJEN KAYTTÖMAHDOLLISUUDE T
Erkki Raikamo, Jouko Kokko ja Riitta Lappalaine n P 13.4/83/12 9 TEUVAN SUOT JA TURVEVAROJEN KAYTTÖMAHDOLLISUUDE T LOPPURAPORTTI TEUVAN TURVEVAROJEN KOKONAISINVENTOINNIST A Kuopio 1983 SISÄLLYSLUETTELO
LisätiedotMaaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150
Lisätiedot(2234) ITÄOSAN SUOT PETÄJÄVEDEN KARTTALEHDE N. Carl-Göran Ste n Riitta Korhonen Lasse Svahnbäc k
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÅOSASTO, raportti P 13,4/82/11 0 CarlGöran Ste n Riitta Korhonen Lasse Svahnbäc k PETÄJÄVEDEN KARTTALEHDE N (2234) ITÄOSAN SUOT Väliraportti Petäjävedellä, Korpilandella,
LisätiedotALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves
LisätiedotALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut
LisätiedotTURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä
LisätiedotTurvetutkimusraportti 415
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN
LisätiedotANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,
LisätiedotTURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSA5T0, raportti P13,4/81/6 0. Helmer Tuittil a LAITILAN TURVEVARA T. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroista
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSA5T0, raportti P13,4/81/6 0 Helmer Tuittil a LAITILAN TURVEVARA T Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroista LIITE 7 b IV NÄYTTEENOTTO A. Irtoturve Näytteen on mandollisimman
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0. Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0 Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1983 Tekijän osoite : Helmer Tuittila Geologinen tutkimuslaito
LisätiedotP 13,6/80/23. Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T
P 13,6/80/23 Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T Espoo 1980 Raikamo, E. 1981 : Päijät-Hämeen suot ja turvevarojen käyttämandollisuudet. Päijät-Hämeen seutukaavaliiton
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino
LisätiedotTurvetutkimusraportti 413
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern
LisätiedotThe peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo
LisätiedotKANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSAST O RAPORTTI P 13.4/85/17 3 CARL-GÖRAN STEN J A LASSE SVAHNBÄC K KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS ~ r cr,~~,,j ~ : ~ V~,._~ -3.~. `.n
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN LASSE SVAHNBÄCK JA KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires in the western part
LisätiedotTOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo
LisätiedotMaaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1983 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO
LisätiedotTurveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.
LisätiedotJouko Kokko KARTTALEHDILLÄ 2222 (SEINÄJOKI) JA 2311 (LAPUA ) P 13.4/83/134 VUONNA 1982 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
Jouko Kokko KARTTALEHDILLÄ 2222 (SEINÄJOKI) JA 2311 (LAPUA ) P 13.4/83/134 VUONNA 1982 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Kuopio 1983 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 4 2. TUTKIMUSMENETELMÄT 5 2.1 Maastotutkimukset
LisätiedotTurvetutkimusraportti 389
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.
LisätiedotLAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/13 3
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/13 3 Kimmo Virtanen PIHTIPUTAAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S II OSA Osaraportti Pihtiputaan soiden kokonaisselvityksestä Kuopio 1983
LisätiedotMaaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8. Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8 Tapio Toivonen PIHTIPUTAAN TURtIEVARAT Kp;YTTÖKELPO ISUUS JA NIIDE N Osaraportti Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä
LisätiedotTurvetutkimusraportti 421
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 7 J. Häikiö, H. Pajunen ja K. Virtanen MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Kuopio 1983 Tekijöiden osoite : Geologinen tutkimuslaito
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO. Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3 Kuopio 1988 Leino.Jukka1988. Pieksämäen mlk :ssa tutkitut suot, osa 3.
LisätiedotYLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa
LisätiedotRENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo
LisätiedotVEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 Pauli Hänninen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI Kuopio 1988 Hänninen, Pauli1988. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat,
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S ESPOO 1985 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/81/6 3. Markku Makin ja Tapio Toivane n PYHÄJÄRVEN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/81/6 3 Markku Makin ja Tapio Toivane n PYHÄJÄRVEN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUUS Espoo 1981 SISÄLTÖ 1. Johdanto 5 1.1. Tutkimuksen tarkoitus
LisätiedotKAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT
GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality
LisätiedotAbstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/11 8 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE TUOTANTOON OSA I Kuopio 1983 1 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian
LisätiedotYLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPER.AOSASTO, Raportti P 13.4/81/6 4 Jukka Häikiö ja Hannu Pajune n YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N Kuopio 1981 SISÄLT Ö JOHDANTO
LisätiedotJouko Kokko P 13.4 /83/135 YLIHARMAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T LOPPURAPORTTI YLIHARMAN TURVEVAROJEN KOKONAISINVENTOINNISTA
Jouko Kokko P 13.4 /83/135 YLIHARMAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T LOPPURAPORTTI YLIHARMAN TURVEVAROJEN KOKONAISINVENTOINNISTA Kuopio 1983 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 4 2. TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotTurvetutkimusraportti 402
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern
LisätiedotGeologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous
Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot Soidensuojelutyöryhmän kokous 19.12.2012 Asta Harju 1 GTK:n systemaattinen turvevarojen kartoitus GTK kartoittaa vuosittain
LisätiedotPUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 2 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V Kuopio 1986 Hänninen,Pauli1986. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niide n turvevarat, osa
LisätiedotTurvetutkimusraportti 386
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern
LisätiedotMarkku Mäkilä ja Ale Grundström MIEHIKKÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Abstract : The peat resources of Miehikkälä an d their usefulness
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 125 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MIEHIKKÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Miehikkälä an d their usefulness
LisätiedotHUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland
LisätiedotKIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7 Matti Maunu RANUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I Rovaniemi 1985 SISÄLLYSLUETTEL O JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/11 6 Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1982 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO
LisätiedotRANTASALMEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S maaperäosasto, raportti P 13.6/80/1 0 Jukka Lein o RANTASALMEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1980 SISÅLT Ö JOHDANTO 1 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 1
LisätiedotKALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1
Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources
LisätiedotForssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus
TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235. Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235 Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Nilsiä Kuopio 1989 Luukkanen,Ari1989.
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 8. Tapio Toivonen VALKEALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 8 Tapio Toivonen VALKEALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s Kivimiehentie 1 02150
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9 Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a SOTKAMON KUNNASSA INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 6 Pauli Hänninen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa II I Kuopio 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI Jukka Leino ja Jouko Kokko LIEKSAN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S OSA I
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 4 Jukka Leino ja Jouko Kokko LIEKSAN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S TURVETUOTANTOON OSA I Abstract : The peat resources and their potentialitie s
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 9
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 9 Jukka Häikiö ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Kuopio 1984 - 2 - SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotTurvetutkimusraportti 432
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 2
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 2 Jukka Leino KERIMÄELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kuopio 1983 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN
LisätiedotTapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/15 4 Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA 1981-1983 TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S Rovaniemi 1984
LisätiedotTurvetutkimusraportti 449
436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.
LisätiedotTUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 254 Markku Mäkilä ja Ale Grundström TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Tuulos and their usefulness Espoo 1992 Mäkilä,
LisätiedotTurvetutkimusraportti 377
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen
LisätiedotILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production
LisätiedotKALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa IV Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 5
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 5 Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa 2 Kuopio 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7
LisätiedotSEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella
LisätiedotTurvetutkimusraportti 406
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,
Lisätiedot8. Kurkisuo 9. Lantiasu o 10. Lammasmäensuo 11. Kaatronsu o 12. Kotasuo 13. Kurkisuo 14. Pohjoissu o 15. Kasakkasuo, A-linjast o
SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 3 Kenttätutkimukset 3 Laboratoriotutkimukset 4 Tutkimusaineiston käsittely 4 TUTKITUT SUOT 7 TULOSTEN TARKASTELU 6 0 Suotiedot 6 0 Laboratoriotulosten
Lisätiedot,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.
345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160. Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti
LisätiedotTURVERAPORTTI 224. Jukka Leino. JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 224 Turvetutkimus Jukka Leino JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto Kuopio 1989 Leino.Jukka1988. Jäppilässä tutkitut suot ja niiden turvevarat.
LisätiedotHUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 274 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the usefulness of the peat resources
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1. Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1 Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1981 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA
LisätiedotVIHANNISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa I I
Turveraportt i Report of Peat Investigation 18 8 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herrane n VIHANNISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa I I Abstract : The mires and their peat resource s Part I I Geologian
Lisätiedot