Erkki HARTOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä

Transkriptio

1 .6/80/8 P 13 Erkki Raikamo HARTOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Espoo 1979

2 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT Maastotutkimukset Näytteiden käsittely Kartat ja profiilit 4 3. SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMAT Hartolan kunnan suot Suokohtainen tarkastelu SOIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET Soveltuvuus kasvuturpeeksi Polttoturve Edellytykset Polttoturpeeksi soveltuvat suot JOHTOPÄÄTÖKSET 12 7 KIRJALLISUUTTA 127

3 JOHDANTO Hartolan kunnan alueella olevat suot tutkittiin geologise n tutkimuslaitoksen toimesta pääasiassa kesällä Aikaisempia tutkimuksia kunnan alueella on suoritettu v Tuolloin tutkittiin kunnan koillisosassa ns. orien - toivasti kolme suota (suot n :ot 49, 52 ja 53). Hartolan alueen turvetutkimukset liittyvät osana Päijät - Hämeen seutukaavaliiton alueella suoritettavaan turve - varojen kokonaisinventointiin, mikä tehdään kauppa- j a teollisuusministeriön myöntämän määrärahan turvin. Turveinventointien tarkoituksena on palvella lähinnä tur - peen teollista hyväksikäyttöä, ja erityisesti on tarkastelt u soiden soveltuvuutta polttoturvetuotantoon. Tutkimukse n ohessa selviävät kuitenkin myös turpeen ja soiden muu t käyttömuodot, joista tärkeimpinä mainittakoon kasvuturv e sekä soiden soveltuvuus metsänkasvatukselle ja kelpuutettavuus suojelutarkoituksiin. Päijät-Hämeen alueelta on aikaisemmin - v teht y alustava turvevaroja selvittelevä tutkimus (Päijät-Hämee n turvevarat ja niiden käyttöä koskeva yleisselvitys. P-H :n seutukaavaliitto julkaisu 4/72). Kyseinen tutkimu s perustuu pääpiirteissään vuoteen 1972 mennessä tutkittuihi n soihin, joita on kaikkiaan 108 kpl eli 1/3 kaikist a Päijät-Hämeen peruskartoissa esiintyvistä yli 10 hai n suuruisista soista (yhteensä 329 kpl).

4 TUTKIMUSMENETELMÄ T 2.1 Maastotutkimukse t Maastotutkimuksissa on noudateltu geologisen tutkimus - laitoksen "Turvetutkimusten maasto-oppaan" (Lappalainen, Sten, Häikiö 1978) menetelmiä. Näin ollen merkittävimmä t suot on tutkittu linjaverkostomenetelmällä ja pinta-alal - taan vähäpätöisemmät suot hajapistein, jolloin on pyritt y pistetiheyteen 2 tutkimuspistettä/10 ha. Linjaverkosto on kullekin suolle laadittu peruskartan (1 :20 000) avull a siten, että selkälinja kattaa suon hallitsevan osan j a sitä täydennetään tarpeen mukaan kohtisuoraan olevill a poikkilinjoilla metrin välein. Tutkimuspisteellä tehtiin suon nykyistä tilaa koskeva t seuraavat määritykset : suotyyppi (luonnontilaisena ja/ta i ojituksen myötä muuttuneena), suon pinnan vetisyys 5-astei - kolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyys (% :na) sekä mättäiden keskimääräinen korkeu s (dm :nä), puuston puulajisuhteet (% :na), puiden tiheysluoka t ja mandolliset hakkuut. Kairauksin turvekerrostumista määritettiin desimetrin tark - kuudella pääturvelaji lisätekijöineen sekä niiden suhteelli - set osuudet (6-asteikolla), turpeen maatuneisuus (10 - asteikolla), kosteus (5-asteikolla) ja kuituisuus (6-astei - kolla). Lisäksi huomioitiin suon pohjamaalaji. Turvelaji t ja pohjamaalajit sekä niiden symbolit on lueteltu kuvass a 1. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen osuus (=liekoisuus ) määritettiin siten, että tutkimuspisteen ympäristö pliktattiin kanden metrin syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa. Todetut lieko-osumat ilmoitetaan erikseen 0-1 metrin ja 1-2 metrin välisissä vyöhykkeissä kantopitoisuus - prosentteina suon koko turvemäärästä. Prosenttiluvut on

5 laskettu ns. Pavlovin menetelmää modifioiden. Kantopitoisuus on jaettu viiteen ryhmään seuraavasti : liekoja esiin - tyy hyvin vähän (alle 1 %), vähän (1-2 %), kohtalaisest i (2-3 %), runsaasti (3-4 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %). 2.2 Näytteiden käsittel y Soista, jotka kenttätutkimusten perusteella arvioide n soveltuisivat polttoturvetuotantoon, otettiin näyttee t laboratorioanalyysejä varten. Näytteenottopaikka valittii n siten, että se edustaa mandollisimman hyvin suon turpeide n keskimääräisiä arvoja. Näytteistä tehtiin laboratoriossa seuraavat analyysit : Happamuus (ph-aste), vesipitoisuus (105 C :ssa kuivattuna), tuhkapitoisuus (775 ± 25 C :ssa poltettuna) sekä lämpö - arvo (pommikalorimetrillä määritettynä). Viime mainittu o n laskettu sekä tehollisena lämpöarvona vedettömille turpeille että lämpöarvoina, jotka vastaavat turpeen 50 % : n käyttökosteutta. 2.3 Kartat ja profiili t Tutkituista soista merkittävimmistä on tulosten tulkinta a helpottamaan laadittu suokartta. Siitä ilmenevät kairaus - pisteiden sijainnit sekä linjaverkoston avulla että haja - pistein tutkituilla soilla. Kairauspisteen yläpuolell a oleva luku ilmoittaa pisteen keskimaatuneisuuden ja ala - puolella olevan luvun osoittaja heikosti maatuneen pinta - kerroksen ja nimittäjä koko turvekerroksen paksuude n dm :ssä. Karttoihin on piirretty myös korkeuskäyrät ja tur - peen paksuutta osoittavat syvyyskäyrät 1 m :n välein. Suokartoissa käytettyjen symbolien selitys on kuvassa 1.

6 - 5 - Linjaverkostomenetelmällä tutkituista soista on edellise n lisäksi laadittu poikkileikkausprofiilit. Näistä maatunei - suutta kuvaavassa profiilissa 10-asteikko on jaettu kol - meen eri luokkaan : heikosti maatunut (H1_3 ), vähän - koh - talaisesti maatunut (H 4_ 5) ja kohtalaisesti - hyvin maatu - nut turve (H6-10). Turvelajiprofiileissa on kairauspistee n yläpuolella esitetty suotyyppi (luonnontilaisena tai muut - tuneena) ja liekoisuus (osoittajassa ovat 0-1 m :n syvyyys - vyöhykkeen osumat, ja nimittäjässä 1-2 metrin syvyysvyö - hykkeen osumat). Kairauspisteen paikka on turvelajiprofi i- lin pintaan merkitty pienellä pystyviivalla. Turvelaji t ja pohjamaalajit on esitetty symbolein. Linjaverkosto n suunta ja suon absoluuttiset korkeudet ovat profiilikehyksien yläreunoissa. Suokartoissa ja profiileissa käytetyt lyhenteet j a symboli t Suotyypit : 1. Avosuo t saraneva lyhytkortinen neva rahkaneva silmäkeneva kalvakkaneva luhtaneva 3. Korve t SN LKN RN SIN KN LUN lehtokorpi LHK ruoho- ja heinäkorpi RHK nevakorpi NK varsinainen korpi VK kangaskorpi KGK 2. Rämee t kangasräme sararäme korpiräme isovarpuinen räme tupasvillaräme rahkaräme kei4sräme pallosararäme 4. Muuttuneet suotyypi t KGR SR KR IR TR RR KER PSR ojikot o j muuttumat mu turvekankaat tk - ruohoturvekangas Rhtk - mustikkaturvek. Mtk - puolukkaturvek. Ptk - varputurvekangas Vtk - jäkäläturvekangas Jätk Kytöheitto Kh Pelto Pe Turpeennostoalueet ta - palaturpeennostoalue Pta - jyrsinturpeennostoalue Jta

7 - 6 - SUOKARTTA : Kuva 1. Käytetyt symbolit ja lyhenteet

8 SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMAT 3.1 Hartolan kunnan suo t Hartolan kunnan alueella suoritetussa turvevarojen kokonaisinventoinnissa on tutkittu kaikki yli 15 ha :n suot, jotka on peruskartassa varustettu suokuviolla sekä useit a pienempiäkin. Täten tutkittuja soita on kunnan alueell a yhteensä 54 kpl (n :o on yhtenäinen suo). Tämä määr ä on koon mukaan luokiteltuna seuraava : yli 200 ha 1 kpl, ha 4 kpl, ha 10 kpl, ha 7 kpl, ha 12 kpl, ha 11 kpl, alle 15 ha 9 kpl. Tutkittujen soiden sijoittuminen on esitetty kuvassa 2. Hartolassa tutkitut suot (numerointi viittaa kuvaan 2 ) 1 Hakalanlamminsuo 28 Rajakorp i 2 Honkselmankorpi 29 Isosuo (NW ) 3 Soimasuo (1) 30 Visainlandensuo 4 Sikkolansuo 31 Hiitlamminsuo 5 Karjurannansuo 32 Soimasuo (2 ) 6 Rautasuo 33 Kopakonsuo 7 Juvanlamminsuo 34 Kaipaisenlandensuo 8 Sahasuo 35 Isosuo (NE ) 9 Kurkosensuo 36 Ylimmäinen Aukeasuo 10 Mukulankoskensuo 37 Sarvankorpi 11 Likasuo 38 Kotka- ja Rahkosu o 12 Lokonsuo 39 Lehmisuo 13 Isosuo (S) 40 Luhtasuo 14 Isosuo (N) Synninsu o 15 Koskenniemensuo 43 Rekisuo 16 Tevanninsuo 44 Nihtilänsuo 17 Kalliolansuo 45 Piiskunsu o 18 Heinäahonsuo 46 Jyrkänniitunsuo 19 Aittosuo 47 Hallasuo 20 Terrisuo 48 Tervasuo 21 Hirsikorpi 49 Vastamäensuo 22 Luotikkaankorpi 50 Kailikkosuo 23 Taulasuo 51 Pitkänsillansu o 24 Männistönsuo 52 Isosuo (E ) 25 Lemmonsuo 53 Vähäsuo 26 Lemmonlammensuo 54 Telkkäsu o 27 Aavasuo 55 Mäkelänsuo

9 - 8 - Kuva 2. Hartolassa tutkitut suot

10 - 9 - Tutkittujen soiden yhteispinta-ala on 2715 ha, josta yl i 1 m :n syvyistä aluetta on n. 60 % eli 1619 ha ja yli 2 metriä n. 39 % eli 1053 ha. Tämän lisäksi on kunnan raja - alueella olevista soista tutkittu Joutsan alueelta 9 ha (suo n :o 36) ja Pertunmaan alueelta 68 ha (suo n :o 43). Tutkimuslinjaa on kaikkiaan 57,615 km ja tutkimuspisteit ä 900 kpl, joista 804 on yli 0,3 m :n, 648 yli 1 m :n ja 43 1 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,3/10 ha. Hartolan suot sijoittuvat absoluuttisesti korkeustasoje n m mpy (metriä meren pinnan yläpuolella) väliin, kuitenkin siten, että valtaosa soista jää m :n väliin. Laskusuhteiltaan kaikki suot kuuluvat Kymijoen vesistö n alueeseen. Kymijokea kuormittavista vesistä pääosa virta a Jääsjärven kautta Tainionvirtaa pitkin Päijänteeseen. Vain muutamista kunnan kaakkoisosassa sijaitsevista soista vedet purkautuvat Ala-Rivelin ja Konniveden kautta Kymi - jokeen. Hartolan soista miltei kaikki ovat ojitettuja. Luonnontilaisista soista huomattavin on Isosuo (E), suo n :o 52, joka on luonnonsuojelualue. Pienialaisia, yksittäisi ä luonnontilassa olevia suokuvioita esiintyy vähän ja neki n yleensä harvan ojituksen tuottamalla välialueella. Ojitetuilla soilla on nähtävissä usein eri ikäistä ojitusta ; vanhaa ojitusta on perattu ja syvennetty tai vanhoje n ojien väleihin on kaivettu tiheämpi ojaverkosto. Hartolan suot kuuluvat suoyhdistymätyyppiin "Sisä-Suome n keidassuot" ja edelleen osa-alueeseen "Järvi-Suomen kei - dassuot" (Eurola 1962). Näille tunnusomaisena piirteen ä on se, että suon keskusta kohoaa vain loivasti tai e i lainkaan laitaosia korkeammalle. Keidassoiden tyypillise t suurmuoto-osat- laide, reunaluisu ja keskusta - ovat ero - tettavissa vain kasvillisuuden perusteella. Kyseinen suo n muoto ilmenee esim. Isosuo (N) :n profiilista (kuva 20).

11 Suotyypeistä ehdottomasti yleisimpinä ovat erityyppise t rämeet,.jotka yleensä ovat soiden keskialueilla karuj a (pääasiassa rahka- ja isovarpuinen räme) ja muuttuvat asteittain ravinnerikkaammiksi suon reunoille päin siirryttäessä (korpiräme ja pallosararäme). Reuna-alueilla vallit - sevat yleisesti korvet (varsinainen sekä ruoho- ja heinä - korpi). Avosuotyypit ovat hyvin harvinaisia. Miltei kaikk i suotyypit ovat ojituksen ansiosta joko ojikko- tai muuttu - ma-asteella. Paikoin alkuperäiset suotyypit ovat jo täysi n muuttuneita erilaisiksi turvekankaiksi. Tutkittujen soiden turvelajeista vallitsevimpina ovat sara - valtaiset turpeet, noin 60 % rahkavaltaisten osuuden olles - sa noin 40 %. Ruskosammalvaltaista turvetta on lähes olema - ton määrä, 0,2 %. Saravaltaisissa turpeissa esiintyy lisätekijöin ä runsaimmin puunjäänteitä (31 %), järviruokoa (10 %) ja kortetta (5 % ) sekä rahkavaltaisissa tupasvillaa (15 %), suoleväkköä (4 %), varpuj a (4 %), ja puunjäänteitä (4 %). Puunjäänteitä sisältävien tarpeide n kokonaisosuus on 35 % (taulukko 10, liitteessa 2). Tutkittujen soiden pohjamaalajina esiintyy yleisimmin hiek - ka ja siltti sekä hiekkamoreeni. Morfologisesti allasmais - ten soiden pohjalla on usein savea, jonka päällä on lieju - kerros osoittamassa suon syntyneen vesistön umpeenkasvu n seurauksena. Useat suot ovat palaneet metsäpalojen yhteydessä kehityksensä aikana yhden tai useamman kerran. Näistä muistoina on nykyisin nähtävissä turvekerrostumiss a olevat hiilikerrokset (esitetty turvelajiprofiileissa). Soiden koko turvekerroston keskimääräinen maatuneisuu s (H1-10) on 6,07, josta heikosti maatuneen (H 1_3 ) osan on 3,20 ja paremmin maatuneen (H5-10) 6,58. Liekoja kunnan alueen soissa esiintyy keskimäärin kohta - laisesti (2,0 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä ja 1-2 metrin syvyysvyöhykkeessä hyvin vähän (0,7 %). Hartolan kunnan alueen tutkituissa soissa on turvetta yh - teensä 66,102 milj. m2, josta heikosti maatunutta on

12 % ( milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 81 % ( milj.m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä alueella on 74 % ( milj. m 3 ) ja yli kande n metrin 55 % ( milj.m 3 ). Hartolassa tutkituista soista esitetään seuraavassa jokainen suo erikseen kenttätutkimustulosten ja niide n perusteella suoritettujen laskelmien avulla. Lisäksi tur - veteollisuuden kannalta merkittävimmistä soista on ohess a suokartta sekä maatuneisuus- ja turvelajiprofiilit. Käy - tetty suonumerointi noudattelee aikaisemmassa Päijät - Hämeen turvevaroja käsitelleessä selvityksessä (P-H : n seutukaavaliitto, julkaisu 4/72) käytettyä numerointia. Suokohtaista informaatiota, jota ei ole yksityiskohtaisesti tekstissä esitetty, on lisää taulukossa 9 (mm.keski - syvyys- ja kuutiomäärätietoja) ja taulukossa 10. Viime mainitussa on eriteltynä turvelajien suhteellinen (=pro - senttinen) jakautuminen eri lisätekijöiden osalta ; käytetyistä lisätekijä lyhenteistä on selvitys sivulla 6. Suokohtaisten selvitysten lopussa on arvio suon käyttö - mandollisuudesta. Niiden soiden käyttökelpoisuutta, joide n turve on ilmoitettu soveltuvan polttoturpeeksi, on tarkasteltu erikseen kenttä- ja laboratorioanalyysien perus - teella kappaleessa : "Polttoturpeeksi soveltuvat suot". 3.2 Suokohtainen tarkastelu 1. Hakalanlamminsuo (kl , x = 68145, y = 4433 ) sijaitsee 16 km Hartolan kirkolta etelään, kantatien n : o 59 länsipuolella. Topografisesti suo sijaitsee harju n ja järven (Uurajärvi) välisellä loivalla rinteellä. Suon pinnan korkeus on m mpy. Hakalanlamminsuon pinta-ala on 30 ha, josta yli 1 m :n

13 12 syvyistä aluetta on 5 ha ja yli 2 m :n 4 ha. Suon luoteisnurkkauksessa on peruskarttaan merkitty suokuvio matala a (alle 0.3 m), soistuvaa kangasta. Tutkimuslinjaa o n 1450 m ja tutkimuspisteitä 18 kpl, joista 14 on yli 0. 3 m :n, 8 yli 1 m :n ja 4 kpl yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 4.7/10 ha (kuva 3). Suo kallistuu loivasti etelän- kaakon suuntaan purkae n vetensä Uurajärven kautta Sääksjärveen ja edelleen Kymi - joen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat karu t rahka- ja isovarpuinen räme. Suotyypit ovat osaksi ojikko- osaksi muuttuma-asteella. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Aivan suon pohjoisosassa, harjun rauna-alueella, ojitukse n vaikutus on melko vähäinen.

14 Hakalanlamminsuon turvekerrostumien keskipaksuus on m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen (H1_4 ) osuus m ja paremmin maatuneen (H5_10 ) osuus 1.13 m. Yli yhde n metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1.94 m ja yli 2 met - rin 2.88 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2.90 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekka. Hakalanlamminsuon turvelajeista vallitsevimpina ovat rah - kavaltaiset turpeet, noin 69 %, ja saravaltaisia on 31 %. Turpeen lisätekijöinä esiintyy rahkavaltaisissa runsaimmin varpuja, tupasvillaa ja puunjäänteitä sekä saravaltai - sissa puunjäänteitä. Puunjäänteitä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 33 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7.11, josta heikosti maatuneen osan 3.13 j a paremmin maatuneen osan Liekoja esiintyy vähän (1.5 %) 0-1 metrin syvyysvyöhy k - keessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä hyvin vähän (0.05 %). Hakalanlamminsuossa on turvetta milj. m 3, josta hei - kosti maatunutta on 16 % (0.066 milj. m3 ) ja paremmin maa - tunutta 84 % (0.339 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yh - den metrin syvyisenäsuon osalla on 38 % (0.155 milj. m 3 ). Hakalanlamminsuon matala, mineraaliainespitoinen turveker - rosto soveltuu parhaiten metsänkasvatukselle. Luonnonsuo - jelullista merkitystä on suon pohjoisreunan-kapeilla reu - naosilla, jotka ulottuvat Ifakalanlammien rantaan. Soittuneet lampien rannat muodostavat arvokkaan maisemallise n kokonaisuuden lampien välisen, geologisesti merkittävä n harjun kanssa. 2. Honkselmankorpi (kl , x = 68153, y = 4423) sijaitsee noin 15 km Hartolan kirkolta etelään valtatien n : o 59 länsipuolella. Topografi.sesti suo sijaitsee itäpuolellaan olevan harjun ja moreenimaaston välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy.

15 Honkselmankorven pinta-ala on 84 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 65 ha ja yli 2 m :n 43 ha. Peruskartall e merkitty suokuvio on liian pieni, vain vajaa 40 ha. Tutkimuslinjaa on 2780 m ja tutkimuspisteitä 35 kpl, joista 3 2 on yli 0.3 m :n, 25 yli 1 m :n ja 20 kpl yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 4.2/lo ha (kuva 4). Suo kallistuu selväpiirteisesti lounaaseen purkaen vetensä Rajaojan ja Keihäsjärven kautta Nuoramoisjärveen j a edelleen Kymijoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat reuna-alueilla laaja-alaiset

16 korvet (varsinai nen korpi sekä ruoho- ja heinäkorpi) j a keskialueella rahka- ja isovarpuinen räme. Kaikki suotyypi t ovat muuttuma-asteella. Suo on kauttaaltaan tiheään ojitettu. Honkselmankorven turvekerrostumien keskipaksuus on 2.52 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 0.04 m ja paremmin maatuneen (H5-10) osuus 2.48 m. Yli metrin sy - vyisen alueen keskisyvyys on 3.05 m ja yli 2 metrin m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4.90 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekka (kuva 5). Turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltaiset turpeet, noin 86 %, ja rahkavaltaisia on 14 %. Turpeen lisätekijöinä esiintyy saravaltaisissa runsaimmin puunjäänteitä, järviruokoa ja kortetta sekä rahkavaltaisissa varpuja. Lisäks i ruskosammalsaraturvetta esiintyy n. 7 %. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 66 %. Koko turvekerros - tuman keskimaatuneisuus on 7.05, josta heikosti maatunee n osan 3.69 ja paremmin maatuneen osan Liekoja esiintyy runsaasti (3.4 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä ja 1-2 met - rin vyöhykkeessä hyvin vähän (0.8 %). Honkselmankorvessa on turvetta milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 2 % (0.034 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 98 % (2.083 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syv, suon osalla on 93 % (1.983 milj. m3 ). Honkselmankorven turve soveltuu polttoturpeeksi. Honkselmankorven kolmelta eri kairauspisteeltä (A 300, A 600 ja A 700) havaittiin läheltä mineraalimaan kontakti a kemiallinen saostuma, joka paksuimmillaan on 2.20 m. Saos - tumasta mitattu kokonaisrautapitoisuus vaihtelee 33 :n j a 45 % :n välillä. 3. Soimasuo (1) (kl , x = 68176, y = 4446) sijaitsee noin 14 km Hartolan kirkolta etelään, kantatien n :o 5 9 länsipuolella. Topografisesti suo sijaitsee lounais-koillinen

17 suuntaisen harjun ja moreenimaaston välisessä painantees - sa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Soimasuon pinta-ala on 125 ha. Suosta on tutkittu ainoastaa n pohjoisosa n. 60 ha, sillä suon eteläosa on kunnostett u turvekentäksi jyrsinturpeennostoa varten. Tutkitusta osast a yli 1 m :n syvyistä aluetta on n. 40 ha ja yli 2 m :n n. 2 0 ha. Tutkimuslinjaa on 2210 m ja tutkimuspisteitä 28 kpl, joista 22 on yli 0.3 m :n, yli 1 m :n ja 10 kpl yli 2 metri n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 4.7/10 ha (kuva 6). Suo kallistuu pohjoisen-koillisen suuntaan purkaen vetens ä Juvanjokea pitkin Enoveteen ja edelleen Kymijoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat karut rahka- ja tupasvilla - rämeet sekä reunoilla pienialaisena korpiräme. Kaikki suotyypit ovat ojikko-asteella. Suo on kauttaaltaan tiheää n ojitettu. Soimasuon tutkittujen turvekerrostumien keskipaksuus o n 1.70 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuu s 0.14 m ja paremmin maatuneen (H5_10) osuus 1.56 m. Yl i metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1.94 m ja yli 2 met - rin 2.26 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2.80 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekka sekä paikoin siltti - ja kivinen moreeni. Soimasuon turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltaise t turpeet, noin 64 %, ja rahkavaltaisia on 36 %. Turpeen lisätekijöinä esiintyy saravaltaisissa runsaimmin puunjään - teitä ja rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäänteitä sisäl - tävien turpeiden kokonaisosuus on 60 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7.39, josta heikosti maatunee n osan 3.52 ja paremmin maatuneen osan Liekoja esiintyy suon tutkitulla osalla erittäin runsaasti (4.5 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä hyvi n vähän (0.8 %). Soimasuossa on turvetta yhteensä milj. m 3 (laskettuna

18 - 18- koko suon pinta-alan ja tutkitun osan keskisyvyyden avulla), josta heikosti maatunutta on 8 % (0.176 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 92 % (1.949 milj. m 3 ). Soimasuon eteläosast a VAPO nostaa turvetta jyrsinmenetelmällä polttoturpeeksi. Pohjoisosa (= tutkittu osa) suosta on ojitettu ja osin kun - nostettu turpeennostoa varten.

19 - w - 4. Sikkolansuo (kl , x = 68170, y = 4469) sijaitsee noin 13 km Hartolan kirkolta etelään, kantatien n : o 59 itäpuolella. Topografisesti suo sijaitsee länsipuolellaan olevan harjun ja moreenimaaston välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Sikkolansuon pinta-ala on 18 ha. Suo on kauttaaltaan 1 m : ä matalampi. Tutkimuslinjaa on 580 m ja tutkimuspisteit ä 9 kpl, joista 8 on yli 0.3 m :n. Tutkimuspistetiheys o n 5.0/10 ha (kuva 7).

20 Suo kallistuu loivasti itään purkaen vetensä J.uvanjoen kautta Enoveteen ja edelleen Päijänteeseen - Kymijoe n vesistöön. Vallitsevana suotyyppinä on korpiräme ja reuna - alueilla esiintyy varsinaista sekä ruoho- ja heinäkorpea. Kaikki suotyypit ovat muuttuma-asteella. Suo on kauttaal - taan melko tiheään ojitettu. Sikkolansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 0.44 m. Heikosti maatunutta (H1_4 ) turvetta ei ole lainkaan. Suurin havaittu turpeen paksuus on 0.70 metriä. Suon pohja - maalaji on pääasiassa silttiä. Sikkolansuon turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltaiset turpeet, noin 68 %, ja rahkavaltaisia on 32 %. Tur - peen lisätekijöinä esiintyy saravaltaisissa runsaimmi n puunjäänteitä ja kortetta ja rahkavaltaisissa niinikää n puunjäänteitä. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 80 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuu s on Sikkolansuossa on turvetta milj. m3, joka on koko - naisuudessaan paremmin maatunutta. Suo on kauttaaltaa n hyvin matala soveltuen näin ollen parhaiten metsänkasva - tukselle. 5. Karjurannansuo (kl , x = 68183, y = 4413 ) sijaitsee noin 14 km Hartolan kirkolta lounaaseen, Keihäsjärven rannassa. Topografisesti suo sijaitsee moreeni - mäkien välisessä painanteessa rajoittuen länsireunaltaa n Keihäsjärven umpeenkasvavaan landekkeeseen. Suon pinnan korkeus on m mpy. Karjurannansuon pinta-ala on 15 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 11 ha ja yli 2 m :n 7 ha. Tutkimuslinjaa on 620 m ja tutkimuspisteitä 9 kpl, joista kaikki on yl i 0.3 m :n, 7 yli 1 m :n ja 5 kpl yli 2 metrin syvyisiä. Tut - kimuspistetiheys on 6.0/1.0 ha (kuva 8).

21 21 Suo kallistuu loivasti lounaaseen purkaen vetensä Keihäs - järven kautta Nuoramaisjärveen ja edelleen Kymijoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon länsireuran umpeenkasvualueella luhta- ja saranevat, keskiosiss a isovarpuinen räme ja mineraalimaan reunoilla varsinaine n korpi. Kaikki suotyypit ovat muuttuma-asteella. Suo on kauttaaltaan tiheään ojitettu. Karjurannansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1.91 m. Tästä on heikosti maatuneen (H1_4 ) turpeen osuus 0.11 m ja paremmin maatuneen (H1 5_10 )osuus 1.80 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2.26 m ja yli 2 metrin m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3.00 metriä. Suo n pohjamaalaji on pääasiassa savi, jonka päällä on ohuehk o lieju- ja paikoin saviliejukerros (kuva 9). Karjurannansuon turvelajeista vallitsevimpina ovat rahkavaltaiset turpeet, noin 55 %, ja saravaltaisia on 45 %.

22 Turpeen lisätekijöinä esiintyy rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa ja varpuja sekä saravaltaisissa järviruokoa, kortetta ja puunjäänteitä. Puunjäänteitä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 13 Koko turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 5.53, josta heikosti maatuneen osan 3.10 ja paremmin maatuneen osan Liekoja esiintyy hyvin vähäb (0.3 %) sekä 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä että 1-2 metrin vyöhykkeessä (0.1 %).

23 Karjurannansuossa on turvetta milj. m3, josta hei - kosti maatunutta on 6 % (0.017 milj. m3 ) j a paremmin maatunutta 94 % (0.270 milj. m3 ). Koko turvemaarästä yl i yhden m :n syvyisellä suon osalla on 87 % (0.249 milj. m 3 ). Karjurannansuon keski- ja itäosan turve soveltuu polttoturpeeksi tiluskohtaiseen käyttöön. 6. Rautasuo (kl , x = 68178, y = 4468) sijaitse e noin 12 km Hartolan kirkolta etelään kantatienn :o 59 itä - puolella. Topografisesti suo sijaitsee itäpuolellaan oleva n harjun reuna-alueen painanteessa. Suon pinnan korkeus o n m mpy. Rautasuon pinta-ala on 25 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 16 ha ja yli 2 m :n 8 ha. Tutkimuslinjaa on 84 0 m ja tutkimuspisteitä 11 kpl, joista kaikki on yli 0.3 m :n, 10 yli 1 m :n ja 7 kpl yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspiste - tiheys on 6.9/10 ha (kuva 7). Suo kallistuu pohjois-luoteis -suuntaan purkaen vetens ä Juvanjoen kautta Enoveteen ja edelleen Kymijoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon reuna-alueilla varsi - nainen korpi sekä korpiräme ja aivan suon keskiosissa iso - varpuinen räme. Kaikki suotyypit ovat muuttuma-asteella. Suon kauttaaltaan peittävä ojitus on harva. Rautasuon turvekerrostumien keksipaksuus on 2.24 m. Täst ä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 0.26 m ja pa - remmin maatuneen (H5_10) osuus 1.98 m. Yli metrin syvyise n alueen keskisyvyys on 2.40 m ja yli 2 metrin 2.68 m. Suuri n havaittu turpeen paksuus on 3.40 metriä. Suon pohjamaalaj i on pääasiassa hiekka ja hiekkamoreeni (kuva 10). Rautasuon turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltaiset turpeet, noin 53 %, ja rahkavaltaisia on 47 %. Turpeen lisä - tekijöinä esiintyy saravaltaisissa runsaimmin puunjäänteit ä ja järviruokoa sekä rahkavaltaisissa varpuja ja puunjään-

24 teitä. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 62 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6.51, josta heikosti maatuneen osan 3.48 ja paremmin maatunee n osan Liekoja esiintyy erittäin runsaasti (4.5 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä vähän (1.2 %). Rautasuossa on turvetta milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 12 % (0.066 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 88 % (0.495 milj. m 3 ).Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 69 % (0.389 milj. m 3 ). Rautasu o soveltuu polttoturpeeksi.

25 Juvanlammensuo (kl , x = 68176, y = 4474) sijait - see noin 12 km Hartolan kirkolta etelään kantatien n :o 5 9 itäpuolelle. Topografisesti suo sijaitsee 1änsipuolellOA n olevan harjun ja moreenimäkien välisessä jokinotkossa. Suopintaa pirstovat useat kivennäismaasaarekkeet, alliko t ja Juvanlampi. Suon pinnan korkeus on m mpy. Juvanlammensuon pinta-ala on 63 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 48 ha ja yli 2 m :n 24 ha. Suoala on huo - mattavasti suurempi kuin peruskartan suokuvicl Tutkimuslin - jaa on 970 m ja tutkimuspisteitä 24 kpl, joista 22 on yl i 0.3 m :n, 21 yli 1 m :n ja 14 kpl yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3.8/10 ha (kuva 7). Suo kallistuu keskustassaan olevaa Juvanlampea kohti pur - kaen vetensä Juvanjoen kautta Enoveteen ja edelleen Kymi - joen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon länsiosalla rahka- j a tupasvillarämeet sekä reuna-alueilla korpiräme. Allikoiden ja lammen rannassa esiintyy silmäkenevaa sekä suon itä - ja eteläosissa ruoho- ja heinä- ja varsinaista korpea. Miltei kaikki suotyypit ovat ojikko- tai muuttuma-asteella. Ojitus peittää miltei koko suon. Vain keskiosan allikkoje n ympäristö on luonnontilaista. Juvanlammensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2.23 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 0.87 m ja paremmin maatuneen (H 5_10 ) osuus 1.36 m. Yli metri n syvyisen alueen keskisyvyys on 2.40 m ja yli 2 metrin m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4.00 metriä. Suo n pohjamaalaji on pääasiassa silttiä ja savea, joiden pääll ä on paikoin paksuhko kerros liejua. Reuna-alueilla pohjamaalajina on hiekka (kuva 11). Juvanlammensuon turvelajeista vallitsevimpina ovat sara - valtaiset turpeet, noin 58 %, ja rahkavaltaisia on 42 %. Turpeen lisätekijöinä esiintyy saravaltaisissa runsaimmin

26 järviruokoa, puunjäänteitä ja kortetta sekä rahkavaltaisissa tupasvillaa ja varpua. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 24 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5.51, josta heikosti maatuneen osan ja paremmin maatuneen osan Liekoja esiintyy runsaast i (3.1 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä hyvin vähän (0.5 %). Juvanlammensuossa on turvetta milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 39 % (0.546 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 61 % (0.856 milj. m 3 ). Koko turvemaarästä yli yhden

27 m :n syvyisellä suon osalla on 82 % (1.152 milj. m 3 ). Juvanlammensuon turve soveltuu osittain polttoturpeeksi, osittain kasvuturpeeksi. 8. Sahansuo (kl , x = 68193, y = 4483) sijaitse e noin 11 km Hartolan korkolta etelään kantatien n :o 59 itä - puolella. Topografisesti suo sijaitsee länsipuoleltaa n loivasti viettävän harjun ja moreenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on 109 m mpy. Sahansuo n pinta-ala on 16 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 9 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutkimuspisteitä 6 kpl, joista 6 on yli 0.3 m :n, 4 yli 1 m :n ja 3 kpl yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3.8/10 ha (kuva 12). Suo kallistuu osaksi etelään, osaksi pohjoiseen ja purkae n vetensä Juvanjoen kautta Enoveteen ja edelleen Kymijoe n vesistöön. Vallitsevana suotyyppinä on pohjois- ja etelä-

28 reunoilla korpiräme ja muualla tupasvillaräme. Suotyypi t ovat muuttuma-asteella. Suo on täysin ojitettu n. 50 m : n välein. Sahahansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1.71 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 0.18 m ja paremmin maatuneen (H5-10) osuus 1.53 m. Yli metri n syvyisen alueen keskisyvyys on 2.23 m ja yli 2 metrin m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2.90 metriä. Suo n pohjamaalaji on pääa siassa siltti ja hiekka. Sahansuon turvelajeista vallitsevimpina ovat rahkavaltai - set turpeet, noin 89 %, ja saravaltaisia on 11 %. Turpee n lisätekijöinä esiintyy rahkavaltaisissa runsaimmin tupas - villaa ja puunjäänteitä ja saravaltaisissa puunjäänteitä. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 35 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7.19, josta heikosti maatuneen osan 2.64 ja paremmin maatuneen osa n Liekoja esiintyy kohtalaisesti sekä 0-1 metrin syvyysvyö - hykkeessä (2.8 %) että 1-2 metrin vyöhykkeessä (2.2 %). Sahansuossa on turvetta milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 11 % (0.030 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 89 % (0.245 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 72 % (0.200 milj. m 3 ). Sahansuo n turve soveltuu osittain polttoturpeena käytettäväks i tiluskohtaisiin tarpeisiin. 9. Kurkosensuo (kl , x =68203, y = 4453) sijaitse e noin 10 km Hartolan kirkolta etelään kantatien n :0 59 län - sipuolella. Topografisesti suo sijaitsee itäpuolellaan ole - van harjun ja jokinotkon välisellä loivalla rinteellä. Suon pinnan korkeus on m mpy. Kurkosensuon pinta-ala on 46 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 27 ha ja yli 2 m :n 13 ha. Suon pinta-ala on

29 huomattavasti peruskartan suokuviota suurempi. Tutkimuslinjaa on 560 m ja tutkimuspisteitä 14 kpl, joista 13 on yl i 0.3 m :n, 11 yli 1 m :n ja 5 kpl yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3.0/10 1-la (kuva 13). Suo kallistuu loivasti länteen purkaen vetensä Kalhon - joen kautta Enoveteen ja edelleen Kymijoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon länsireunalla tupasvilla-, isovarpuinen- ja rahkarämeet. Itälaidassa esiinty y korpirämettä ja kapea varsinainen korpi-vyöhyke harju n reunassa. Kaikki tuotyypit ovat muuttuma-asteella. Suo n pohjoisosa on kokonaisuudessa ruohoturvekangasta. Suo on kauttaaltaan tiheään ojitettu.

30 -30 - Kurkosensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2.46 m. Tästä on heikosti maatuneen (H1-4) turpeen osuus 0.25 m ja paremmin maatuneen (H 5_10 ) osuus 2.21 m. Yli metri n syvyisen alueen keskisyvyys on 2.48 m ja yli 2 metri n 2.58 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3.20 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savi, jonka päällä o n paikoin ohut liejukerros (kuva 14). Kurkosensuon turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltaiset turpeet, noin 89 %, ja rahkavaltaisia on 11 %.

31 Turpeen lisätekijöinä esiintyy saravaltaisissa runsaimmin puunjäänteitä ja järviruokoa sekä rahkavaltaisisiss a tupasvillaa ja varpuja. Puunjäänteitä sisältävien turpei - den kokonaisosuus on 74 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6.41, josta heikosti maatuneen osan ja paremmin maatuneen osan Liekoja esiintyy erittäin runsaasti (4.5 %) 0-1 metri n syvyysvyöhykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä kohtalai - sesti (2.5 %). Kurkosensuossa on turvetta milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 10 % (0.115 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 90 % (1.018 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhde n m :n syvyisellä suon osalla on 59 % (0.665 milj. m 3 ). Kurkosensuon turve soveltuu osittain polttoturpeeksi. 10. Mukulakoskensuo (kl , x = 68220, y = 4495 ) sijaitsee noin 8 km Hartolan kirkolta etelään. Topografi - sesti suo sijaitsee länsipuolellaan olevan harjun ja mo - reenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeu s on 112 m mpy. Mukulakoskensuon pinta-ala on 15 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 11 ha ja yli 2 m :n 9 ha. Hajatutkimus - pisteitä 5 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3.3/10 ha (kuva 15). Suo kallistuu loivasti länteen-luoteeseen purkaen vetens ä harjun läpi Mukulakosken kautta Likasuon läpi Valasjokee n ja edelleen Enoveden kautta Kymojoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä on suon eteläosassa vanhoja ruo - hoturvekankaita ja pohjoisosassa Rahkalammen ympärill ä rahkaräme- ja rahkanevaojokoita. Suo on kauttaaltaan er i ikäisen ojituksen peittämä.

32 Mukulakoskensuon turvekerrostumien keskipaksuus on m. Tästä on heikosti maatuneen (x 1_4 )turpeen osuus m ja paremmin maatuneen (H5_10) osuus 3.60 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4.90 metriä. Suon pohjamaalaj i in pääasiassa hiekka.

33 Mukulakoskensuon turvelajeista vallitsevimpinaovat saravaltaiset turpeet, noin 86 %, ja rahkavaltaisia on 14 %. Turpeen lisätekijöinä esiintyy saravaltaisissa runsaimmi n järviruokoa, kortetta sekä puunjäänteitä ja rahkavaltaisissa suoleväkköä. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden ko - konaisosuus on 26 %. Koko turvekerrostuman keskimaatunei - suus on 6.29, josta heikosti maatuneen osan 3.60 ja parem - min maatuneen osan Liekoja esiintyy hyvin vähän (0.6 %) 0-1 metrin syvyys - vyöhykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä kohtalaisest i (2.1 %). Mukulakoskensuossa on turvetta milj. m 3, josta hei - kosti maatunutta on 19 % (0.126 milj. m3 ) ja paremmin maa - tunutta 81 % (0.540 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m :n syvyisellä suon osalla on 73 % (0.488 milj. m 3 ). Mukulakoskensuon turve soveltuu osittain polttoturpeeksi. 11. Likasuo (kl , x = 68225, y = 4493) sijaitse e noin 7 km Hartolan kirkolta etelään Pohjolan kylän itä - puolella. Topografisesti suo sijaitsee itäpuolelleen ole - van harjun luoteeseen viettävällä rinteellä. Suon pinna n korkeus on m mpy. Likasuon pinta-ala on 73 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 50 ha ja yli 2 m :n 38 ha. Suota ei peruskartassa ole varustettu suokuvion merkinnöillä. Tutkimuslin - jaa on 3120 m ja tutkimuspisteitä 40 kpl, joista 33 o n yli 0.3 m :n, 24 yli 1 m :n ja 21 kpl yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 5.5/lo ha (kuva 15). Suo kallistuu selväpiirteisesti luoteeseen purkaen veten - sä Valasjoen kautta Enoveteen ja edelleen Kymijoen vesis - töön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat varsinainen- sekä ruoho - ja heinäkorpi. Suon itäreunassa esiintyy pienialaisesti

34 korpirämettä. Kaikki suotyypit ovat muuttuma- tai ojikko - asteella. Suo on kauttaaltaan tiheän ojituksen peittämä. Likasuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2.37 m. Tästä on heikosti maatuneen (H1_4 ) turpeen osuus 0.02 m ja p a remmin maatuneen (H5-10) osuus 2.35 m. Yli metrin syvyi - sen alueen keskisyvyys on 3.12 m ja yli 2 metrin 3.35 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 5.00 metriä. Suon poh - jamaalaji on pääasiassa hiekka (kuva 16). Likasuon turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltaise t turpeet, noin 98.6 %, rusko sammalvaltaisia on 1 %, j a rahkavaltaisia on 0.4 %. Turpeen lisätekijöinä esiinty y saravaltaisissa runsaimmin puunjäänteitä, järviruokoa j a kortetta. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 62 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus o n 6.15, josta heikosti maatuneen osan 2.89 ja paremmin maa - tuneen osan Liekoja esiintyy runsaasti (3.8 %) 0-1 metrin syvyysvyö - hykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä hyvin vähän (0.1%). Likasuossa on turvetta milj. m 3, josta heikosti maa - tunutta on 1 % (0.015 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 99 % (1.717 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 90 % (1.560 milj. m 3 ). Likasuon turve soveltuu polttoturpeeksi. Suon keskialueilla, syvimmillä osilla, mineraalimaan raja-alueella esiintyy pie - nialaisia ohuita rautasaostumalinssejä. 12. Lokonsuo (kl , x = 68253, y = 4466) sijaitse e noin 5 km Hartolan kirkolta etelään kantatien n :0 5 9 länsipuolella. Topografisesti suo sijaitsee itäpuolellaa n olevan harjun ja moreenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on 100 m mpy. Lokonsuon pinta-ala on 39 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 12 ha ja yli 2 m :n syvyistä ei ole lainkaan.

35 Tutkimuslinjaa on 1440 m ja tutkimuspisteitä 20 kpl, jois - ta 14 on yli 0.3 m :n, 9 yli 1 m :n. Tutkimuspistetiheys on 5.1/10 ha. Suo kallistuu lounaaseen purkaen vetensä Valasjärven kaut - ta Enoveteen ja edelleen Kymijoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat länsi- ja itälaidoill a varsinainen korpi sekä suon keskialueella korpiräme, tu - pasvillaräme ja isovarpuinen räme. Kaikki suotyypit ova t muuttuma-asteella. Suo on kokonaisuudessaan tiheään oji - tettu. Lokonsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1.01 m. Täst ä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 0.16 m ja pa - remmin maatuneen (H5-10) osuus 0.84 m. Yli metrin syvyi - sen alueen keskisyvyys on 1.29 m. Suurin havaittu tur - peen paksuus on 1.70 metriä. Suon pohjamaalaji on pää - asiassa hiekka. Lokonsuon turvelajeista vallitsevimpina ovat rahkavaltaiset turpeet, noin 58 %, ja saravaltaisia on 42 %. Turpee n lisätekijöinä esiintyy rahkavaltaisissa runsaimmin tupas - villaa ja puunjäänteitä ja saravaltaisissa puunjäänteitä. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 3 6 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7.15, jost a heikosti maatuneen osan 3.17 ja paremmin maatuneen osa n Liekoja esiintyy (28 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä j a 1-2 metrin vyöhykkeessä hyvin vähän (0.05 %). Lokonsuossa on turvetta milj. m3, josta heikost i maatunutta on 16 % (0.064 milj. m 3 ) ja paremmin maatunut - ta 84 % ( milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhde n m :n syvyisellä suon osalla on 39 % (0.154 milj. m3 ). Lokonsuo on kauttaaltaan melko matala ja suotyypit ovat koh - talaista revinnepitoisuutta ilmaisevia, joten suo soveltu u parhaiten metsänkasvatukselle.

36 Isosuo (S = eteläinen) (kl , x = 68258, y = 4480) sijaitsee noin 4 km Hartolan kirkolta etelään kanta - tien n :o 59 itäpuolella. Topografisesti suo sijaitse e länsireunallaan olevan harjun ja moreenimäkien välisess ä painanteessa. Suon pinnan korkeus on 100 m mpy. Isosuo S :n pinta-ala on 153 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 124 ha ja yli 2 m :n 82 ha. Tutkimuslinjaa o n 3450 m ja tutkimuspisteitä 43 kpl, joista 36 on yli 0. 3 m :n, 32 yli 1 m :n ja 25 kpl yli 2 metrin syvyisiä. Tutki - muspistetiheys on 2.8/10 ha (kuva 17). Suo kallistuu keski- ja eteläosiltaan etelän suuntaa n purkaen vetensä Valasjoen kautta Enoveteen sekä pohjoise n kautta Tainionvirtaa pitkin Enoveteen, josta edellee n Kymijoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskialueella heikos - ti kehittyneiden keidasrämeen ja silmäkenevan kompleksi. Laidoilla esiintyy tupasvilla- ja isovarpuinen räme sek ä mineraalimaan vaikutusalueella korpiräme ja varsinaine n korpi. Suotyypit ovat keskialueella (jossa on harva, uu - dehko ojitus) ojikkoasteella, sekä reunoilla (vanhan, ti - heän ojituksen alueella) muuttuma-asteella. Isosuo S :n turvekerrostumien keskipaksuus on 2.39 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 0.39 m j a paremmin maatuneen (H5-10) osuus 1.99 m. Yli metrin syvyi - sen alueen keskisyvyys on 2.60 m ja yli 2 metrin 2.89 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3.50 metriä. Suon pohja - maalaji on pääasiassa silttiä ja hiekkaa (kuva 18). Isosuo S :n turvelajeista vallitsevimpina ovat rahkavaltai - set turpeet, noin 57 %, ja saravaltaisia on 43 %. Turpee n lisätekijöinä esiintyy rahkavaltaisissa runsaimmin tupas - villaa, puunjäänteitä ja varpuja ja saravaltaisissa puun - jäänteitä ja järviruokoa. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 55.2 %. Koko turvekerrostuman

37 -38- keskimaatuneisuus on 6.78, josta heikosti maatuneen osan 3.25 ja paremmin maatuneen osan Liekoja esiintyy runsaasti sekä 0-1 metrin (3.8 %) ett ä 1-2 metrin (3.6 %) syvyysvyöhykkeissä.

38 Isosuo S :ssa on turvetta milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 16 % (0.595 milj. m 3 ) ja paremmin maatunut - ta 84 % (3.039 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhde n m :n syvyisellä suon osalla on 89 % (3.223 milj. m3 ). Iso - suo S :n ohut heikosti maatunut pintakerros soveltuu osit - tain kasvuturpeeksi ja pohjaosa polttoturpeeksi. Suon itä - laidasta ja keskiosista on nostettu pienialaisesti turve - pehkua. 14. Isosuo (N) (kl , x = 68278, y = 4485) sijait - see noin 1 km Hartolan kirkolta etelään, Jääsjärven luo - teisnurkkauksessa. Topografisesti suo sijaitsee tasaisel - la savikolla rajoittuen lännessä harjuun ja etelässä j a idässä moreenimäkiin. Pohjois- ja koillisreunan muodosta - vat Tainionvirta ja Jääsjärvi. Suon pinnan korkeus o n m mpy. Isosuo N :n pinta-ala on 508 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 420 ha ja yli 2 m :n 328 ha. Tutkimuslinjaa o n 9945 m ja tutkimuspisteitä 112 kpl, joista 104 on yli 0. 3 m :n, 94 yli 1 m :n ja 77 kpl yli 2 metrin syvyisiä. Tutki - muspistetiheys on 2.2/10 ha (kuva 19). Suo kallistuu loivasti pohjoisen ja luoteen suuntaan pur - kaen vetensä Tainionvirtaa pitkin Enoveteen ja edellee n Kymijoen vesistöön. Isosuo on melko selväpiirteinen kohosuo. Vallitsevina suo - tyyppeinä ovat suon keskiosissa keidasräme ja silmäkenev a sekä rahka- ja isovarpuinen räme. Laidoilla on kapeat kor - pivyöhykkeet. Suotyypit ovat vähäisessä määrin luonnontilaisia, pääasiassa ne ovat ojikoita ja muuttumia. Suon keskialueella on harva (n. 500 m :n välein) ojitus, reunoil - la melko tiheä. Isosuo N :n turvekerrostumien keskipaksuus on 3.09 m. Täs - tä on heikosti maatuneen ( H 1-4 ) turpeen osuus 0.57 m j a paremmin maatuneen (H 5_10 ) osuus 2.51 m. Yli metrin

39 syvyisen alueen keskisyvyys on 3.35 m ja yli 2 metrin m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4.90 metriä. Suo n pohjamaalaji on pääasiassa savi, jonka päällä on paikoi n ohut liejusavikerros (kuvat 20 ja 21). Isosuo N :n turvelajeista vallitsevimpina ovat rahkavaltai - set turpeet, noin 64 %, ja saravaltaisia on 36 %. Turpee n lisätekijöinä esiintyy rahkavaltaisissa runsaimmin tupas - villaa ja saravaltaisissa kortetta, järviruokoa ja puun - jäänteitä. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 10 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus o n 5.80, josta heikosti maatuneen osan 3.13 ja paremmin maa - tuneen osan Liekoja esiintyy hyvin vähän sekä 0-1 metrin (0.3 %) ett ä 1-2 metrin (0.05 %) syvyysvyöhykkeissä. Isosuo N :ssa on turvetta milj. m3, josta heikost i maatunutta on 19 % (2.896 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 81 % ( milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 90 % ( milj. m 3 ). Isosuo N :n luoteisnurkkauksessa on yksityisen omistama kasvutur - vetta nostava yritys. Tämän ohuehkon kasvuturpeeksi sovel - tuvan pintakerroksen alla oleva paremmin maatunut kerro s soveltuu polttoturpeeksi. Suon lounaispäässä on kunna n kaatopaikka. 15. Koskenniemensuo (kl , x = 68290, y = 4460 ) sijaitsee noin 2 km Hartolan kirkolta lounaaseen. Topogra - fisesti suo sijaitsee Tainionvirran ja moreenimäkien rajoittamalla tasaisella alustalla. Suon pinnan korkeus o n m mpy. Koskenniemensuon pinta-ala on 41 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 12 ha ja yli 2 m :n 2 ha. Tutkimuslinja a on 2400 m ja tutkimuspisteitä 31 kpl, joista 24 on yli 0. 3 m :n, 8 yli 1 m :n ja 3 kpl yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimus - pistetiheys on 7.6/10 ha).

40 Suo kallistuu loivasti pohjoisen suuntaan purkaen vetens ä Tainionvirtaa pitkin Enoveteen ja edelleen Kymijoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa rahkaräme j a reunoilla isovarpuinen- ja korpiräme. Kaikki suotyypi t ovat ojikko- tai muuttuma-asteella. Osia kaakkoisreunast a on raivattu viljelysmaaksi. Suo on kauttaaltaan tiheää n ojitettu. Koskenniemensuon turvekrrrostumien keskipaksuus on m. Tästä on heikosti maatuneen ( H 1-4 ) turpeen osuus m ja paremmin maatuneen (H5-10) osuus 0.78 m. Yli metri n syvyisen alueen keskisyvyys on 1.71 m ja kandella kairaus - pisteellä saavutettiin suurin turpeen paksuus, tasan metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkamoreeni a (kuva 22). Koskenniemensuon turvelajeista vallitsevimpina ovat sara - valtaiset turpeet, noin 65 %, ja rahkavaltaisia on 35 %. Turpeen lisätekijöinä esiintyy saravaltaisissa runsaimmi n puunjäänteitä ja rahkavaltaisissa tupasvillaa ja puunjään - teitä. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 63 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6.54, josta heikosti maatuneen osan 3.20 ja paremmin maatunee n osan Liekoja esiintyy hyvin vähän (0.5 %) 0-1 metrin syvyys - vyöhykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Koskenniemensuossa on turvetta milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 13 % (0.049 milj. m3 ) ja paremmin maa - tunutta 87 % (0.321 milj. m3 ). Koko turvemaarästä yli yh - den m :n syvyisella suon osalla on 55 % (0.205 milj. m3 ). Koskenniemensuo soveltuu ohuiden turvekerrostumiensa takia parhaiten viljelusmaaksi tai metsänkasvatukselle.

41 Tevanninsuo (kl , x = 68163, y = 4523) sijaitsee noin 15 km Hartolan kirkolta kaakkoon, Kumun kylässä. Topografisesti suo sijaitsee moreenimäkien välisessä painanteessa rajoittuen luoteessa Tevanti-järveen. Suon pinnan korkeus on 128 m mpy. Tevanninsuon pinta-ala on 25 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 22 ha ja yli 2 m :n 12 ha. Hajatutkimuspisteit ä 4 kpl, joista kaikki yli 1 m :n ja 3 kpl yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1.6/10 ha. Suo kallistuu järvestä poispäin, itäänpäin purkaen vetensä Pirttijärven kautta Salajärveen ja edelleen Ala-Rievelin kautta Kymijoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä onat keskiosissa rahka- ja isovarpuinen räme sekä reunoilla korpiräme. Kaikki suotyypit

42 ovat ojikko-asteella. Suo on kauttaaltaan tiheään ojitettu. Tevanninsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2.05 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 0.32 m ja paremmin maatuneen (H5_10) osuus 1.73 m. Yli metrin sy - vyisen alueen keskisyvyys on 2.05 m ja yli 2 metrin m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2.30 metriä. Suo n pohjamaalaji on pääasiassa silttiä, jonka päällä on ohu t liejukerros. Tevanninsuon turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltai - set turpeet, noin 70 %, ja rahkavaltaisia on 30 %. Turpee n lisätekijöinä esiintyy saravaltaisissa runsaimmin järviruo - koa ja puunjäänteitä ja rahkavaltaisissa puunjäänteitä j a tupasvillaa. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonais - osuus on 23 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus o n josta heikosti maatuneen osan 3.08 ja paremmin maatu - neen osan Liekoja esiintyy erittäin runsaasti (4.1 %) 0-1 metrin sy - vyysvyöhykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä vähän (1.3 %). Tevanninsuossa on turvetta milj. m3, josta heikost i maatunutta on 16 % (0.081 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 84 % (0.431 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 88 % (0.451 milj. m3 ). Tevannin - suon turve soveltuu osittain polttoturpeeksi. 17. Kalliolansuo (kl , x = 68152, y = 4581) sijait - see noin 18 km Hartolan kirkolta kaakkoon, Salajärven itä - puolella. Topografisesti suo sijaitsee moreenimäkien väli - sessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Kalliolansuon pinta-ala on 20 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n 7 ha. Hajatutkimuspisteit ä 5 kpl, joista 4 on yli 1 m :n ja 2 kpl yli 2 metrin syvyi - siä. Tutkimuspistetiheys on 2.5/10 ha.

43 Suo kallistuu selväpiirteisesti etelään purkaen vetens ä Sarkalammen ja Ilmajärven kautta Ala-Riveliin ja edellee n Kymijoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keski - osissa isovarpuinen räme ja reunoilla korpiräme. Suotyypi t ovat muuttuma-asteella. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Kalliolansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2.14 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 0.24 m ja paremmin maatuneen (H5-10) osuus 1.90 m. Yli metri n syvyisen alueen keskisyvyys on 2.47 m ja yli 2 metri n 3.45 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4.00 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekka- ja kivinen moree - ni. Kalliolansuon turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltaiset turpeet, noin 81 %, ja rahkavaltaisia on 19 %. Tur - peen lisätekijöinä esiintyy saravaltaisissa runsaimmin kortetta ja puunjäänteitä ja rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 42 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6.05, jost a heikosti maatuneen osan 3.25 ja paremmin maatuneen osa n Liekoja esiintyy runsaasti (3.0 %) 0-1 metrin syvyysvyö - hykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä hyvin vähän (0.1 %). Kalliolansuossa on turvetta milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 11 % (0.048 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 89 % (0.380 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 58 % (0.247 milj. m3 ). Suon kes - kiosista on nostettu pehkuturvetta. 18. Heinäahonsuo (kl , x = 68169, y = 4577) sijaitsee noin 16 km Hartolan kirkolta kaakkoon Salajärve n koillispuolella. Topografisesti suo sijaitsee moreenimäe n länteenpäin viettävän rinteen painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy.

44 Heinäahonsuon pinta-ala on 17 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Hajatutkimuspisteitä 4 kpl, joista kaikki on yli 1 m :n syvyisiä. Tutki - muspistetiheys on 2.3/10 ha. Suo kallistuu selväpiirteisesti länteen purkaen tetens ä Salajärven kautta Ala-Riveliin ja edelleen Kymijoen ve - sistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa rahka- ja iso - varpuinen räme sekä reunoilla pallosararäme. Kaikki suo - tyypit ovat ojikko-asteella. Suo on kokonaisuudessaan oji - tettu. Heinäahonsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1.37 m. Tästä on heikosti maatuneen (H1_4 ) turpeen osuus 0.17 m ja paremmin maatuneen (H5-10) osuus 1.20 m. Suurin havait - tu turpeen paksuus on 1.80 metriä. Suon pohjamaalaji o n pääasiassa kivinen moreeni. Heinäahonsuon turvelajeista vallitsevimpina ovat rahka - valtaiset turpeet, noin 96 %, ja saravaltaisia on 4 %. Turpeen lisätekijöinä esiintyy rahkavaltaisissa runsaim - min tupasvillaa, puunjäänteitä ja varpuja. Puunjäänteit ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 28 %. Koko turve - kerrostuman keskimaatuneisuus on 7.68, josta heikost i maatuneen osan 2.60 ja paremmin maatuneen osan Liekoja esiintyy runsaasti (3.9 %) 0-1 metrin syvyysvyö - hykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä hyvin vähän (0.2 %). Heinäahonsuossa on turvetta milj. m3, josta heikost i maatunutta on 12 % (0.028 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 88 % (0.204 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 59 % (0.137 milj. m 3 ) Heinäahon - suo soveltuu parhaiten metsänkasvatukselle.

45 Aittosuo (kl , x = 68183, y = 4552) sijaitse e noin 14 km Hartolan kirkolta kaakkoon Salajärven pohjois - puolella. Topografisesti suo sijaitsee moreenimäkien väli - sessä loivapiirteisessä painanteessa. Suon pinnan korkeu s on m mpy. Aittosuon pinta-ala on 12 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 4 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Hajatutkimuspis - teitä 4 kpl, jotka kaikki ovat yli 1 m :n syvyisiä. Tutki - muspistetiheys on 3.3/10 ha. Suo kallistuu loivasti pohjoiseen pwrkaen vetensä Kangas - maan jokea pitkin Salajärveen ja edelleen Ala-Riveli n kautta Kymijoen vesistöön. Vallitsevana suotyyppinä on korpiräme ja eteläosassa esiin - tyy varsinaista korpea. Suotyypit ovat muuttuma-asteella. Osia pohjoispäästä on raivattu pelloksi. Suon peittää harva, vanha ojitus. Aittosuon turvekerrostumien keskipaksuus on 0.95 m. Tämä on kokonaisuudessaan paremmin maatunutta (H5-10). Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1.40 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 1.50 metriä. Suon pohjamaalaji on pää - asiassa kivinen moreeni. Aittosuon turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltaise t turpeet, noin 66 %, ja rahkavaltaisia on 34 %. Turpee n lisätekijöinä esiintyy sekä sara- että rahkavaltaisiss a turpeissa runsaimmin puunjäänteitä. Koko turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on Liekoja esiintyy hyvin vähän (0.8 %) 0-1 metrin syvyys - vyöhykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Aittosuossa on turvetta milj. m3, joka on kokonaisuudessaan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yh - den m :n syvyisellä suon osalla on 49 % (0.056 milj. m3 ).

46 51 Aittosuon keskiosissa on runsaasti vanhoja turpeennostohautoja. Nykyisellään suo soveltuu parhaiten metsänkasvatukselle ja viljelysmaaksi. 20. Terrisuo 7c_ , x = 68167, y = 4585) sijaitse e noin 17 km Hartolan kirkolta kaakkoon, Sallajärven koillis - puolella. Topografisesti suo sijaitsee moreenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Terrisuon pinta-ala on 78 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 53 ha ja 2 m :n 35 ha. Suon pinta-ala o n huomattavasti peruskartan suokuviota suurempi. Tutkimuslin - jaa on 1820 m ja tutkimuspisteitä 23 kpl, joista 20 o n yli 0.3 m :n, 19 yli 1 m :n ja 17 kpl yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2.9/10 ha (kuva 23).

47 Suo kallistuu selväpiirteisesti etelään päin purkaen ve - tensä Salajärven kautta Ala-Riveliin ja edelleen Kymijoe n vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa keidasrämeen j a silmäkenevan muodostama kompleksi sekä rahka- ja isovarpuinen räme. Reuna-alieilla esiintyy korpirämettä sekä ruo - ho- ja heinäkorpea sekä varsinaista korpea. Kaikki suo - tyypit ovat ojikko- tai muuttuma-asteella. Suo on kauttaal - taan ojitettu syvin avo-ojin. Terrisuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3.36 m. Täst ä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 0.96 m ja pa - remmin maatuneen (H5-10) osuus 2.40 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3.53 m ja yli 2 metrin 3.76 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 5.40 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekka- ja kivinen moreeni (kuva 24). Terrisuon turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltaiset turpeet, noin 64 %, ja rahkavaltaisia on 36 %. Turpeen lisätekijöinä esiintyy saravaltaisissa runsaimmi n puunjäänteitä ja kortetta ja rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 60%. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5.17, josta hei - kosti maatuneen osan 3.62 ja paremmin maatuneen osan Liekoja esiintyy runsaasti (3.5 %) 0-1 metrin syvyysvyö - hykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä hyvin vähän (0.5 %). Terrinsuossa on turvetta milj. m3, josta heikost i maatunutta on 29 % (0.753 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 71 % (1.868 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 71 % (1.781 milj. m 3 ). Heikost i maatunut pintaturve soveltuu osittain kasvuturpeeksi j a pohjaosa osittain polttoturpeeksi.

48 Hirsikorpi (kl , x = 68181, y = 4524) sijaitsee noin 12 km Hartolan kirkolta kaakkoon, Iso-Luotika s -järven länsipuolella. Topografisesti suo sijaitsee heikkopiirteisen harjun ja moreenimäkien välisessä painanteessa, joka on useiden mineraalimaasaarekkeiden pirstoma. Suon pinnan korkeus on m mpy. Hirsikorven pinta-ala on 41 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 18 ha ja yli 2 m :n 14 ha. Hajatutkimuspisteit ä 13 kpl, joista 13 on yli 0.3 m :n, 12 yli 1 m :n ja 7 kp l yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3.2/10 ha.

49 Suo kallistuu pohjoisosiltaan koilliseen ja eteläosiltaa n itään purkaen vetensä Iso-Luotikkaan kautta Sajärveen j a edelleen Ala-Riveliä pitkin Kymijoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen- ja korpiräm e sekä reunoilla varsinainen korpi ja ruoho- ja heinäkorpi. Kaikki suotyypit ovat muuttuma-asteella. Suo on kauttaal - taan tiheään ojitettu. Hirsikorven turvekerrostumien keskipaksuus on 2.26 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 0.16 m ja paremmin maatuneen (H5-10) osuus 2.10 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2.40 m ja yli 2 metrin m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4.00 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkamoreenia. Hirsikorven turvelajeista saravaltaisia turpeita on noi n 50 %, ja rahkavaltaisia 50 %. Turpeen lisätekijöinä esiin - tyy saravaltaisissa runsaimmin puunjäänteitä ja järviruo - koa ja rahkavaltaisissa puunjäänteitä, varpuja ja suoleväkköä. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 51 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus o n 7.37, josta heikosti maatuneen osan 3.33 ja paremmin maa - tuneen osan Liekoja esiintyy erittäin runsaasti (4.0 %) 0-1 metri n syvyysvyöhykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä kohtalai - sesti (2.3 %). Hirsikorvessa on turvetta milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 7 % (0.066 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 93 % (0.861 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 47 % (0.432 milj. m 3 ). Hirsikor - ven turve soveltuu osittain polttoturpeeksi. 22. Luotikkaankorpi (kl , x = 68205, y = 4528 ) sijaitsee noin 11 km Hartolan kirkolta kaakkoon, Iso - Luotikas -järven luoteispuolella. Topografisesti suo

50 sijaitsee moreenimäkien välisessä painanteessa rajoittue n kaakkoisreunaltaan Luotikaslampeen. Suon pinnan korkeu s on m mpy. Luotikkaankorven pinta-ala on 11 ha, josta yli 1 m :n sy - vyistä aluetta on 7 ha ja yli 2 m :n 2 ha. Hajatutkimuspisteitä 4 kpl, joista 4 on yli 1 m :n ja 1 kpl yli 2 met - rin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3.6/10 ha. Suo kallistuu loivasti kaakkoon purkaen vetensä Luotikas - lammen ja Isoluotikkaan kautta Salajärveen, jota edellee n Kymijoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen ja korpiräme, Luotikaslammen rannassa esiintyy sara- ja luhtanevaa. Kaikki suotyypit ovat ojikko- tai muuttuma-asteella. Suo on kauttaaltaan harvaan ojitettu. Luotikkaankorven turvekerrostumien keskipaksuus on m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus m ja paremmin maatuneen (H5_10) osuus 1.47 m. Yli metri n syvyisen alueen keskisyvyys on 1.50 m ja yli 2 metrin m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2.20 metriä. Suo n pohjamaalaji on pääasiassa kivistä - ja hiekkamoreenia. Luotikkaankorven turvelajeista vallitsevimpina ovat rahka - valtaiset turpeet, noin 87 %, ja saravaltaisia on 13 %. Turpeen lisätekijöinä esiintyy rahkavaltaisissa runsaimmin puunjätteitä ja tupasvillaa sekä saravaltaisissa jär - viruokoa. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 47 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus o n 8.47, josta heikosti maatuneen osan 3.00 ja paremmin maa - tuneen osan Liekoja esiintyy erittäin runsaasti (5.5 %) 0-1 metri n syvyysvyöhykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Luotikkaankorvessa on turvetta milj. m, 3 josta

51 heikosti maatunutta on 2 % (0.003 milj. m3 ) ja paremmi n maatunutta 98 % (0.162 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yl i yhden m :n syvyisellä suon osalla on 64 % (0.105 milj. m 3 ). Luotikkaankorpi soveltuu parhaiten metsänkasvatukselle. 23. Taulasuo (kl , x = 68212, y = 4561) sijaitse e noin 12 km Hartolan kirkolta kaakkoon. Topografisesti su o sijaitsee moreeni- ja kalliomäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Taulasuon pinta-ala on 26 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 18 ha ja yli 2 m :n 16 ha. Hajatutkimuspisteit ä 7 kpl, joista kaikki ovat yli 1 m :n ja 5 kpl yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2.7/10 ha. Suo kallistuu eteläosiltaan kaakkoon ja pohjoisosiltaa n koilliseen purkaen vetensä Myllytorpanjokea pitkin Jääs - järveen, josta edelleen Kymojoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa isovarpuine n räme ja reunoilla varsinainen sekä ruoho- ja heinäkorpi. Kaikki suotyypit ovat ojikko-asteella. Suolla on harva, vanha ojitus. Taulasuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2.93 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 1.19 m ja pa - remmin maatuneen (H 5-10) osuus 1.74 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2.93 m ja yli 2 metrin 3.48 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 5.70 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa kivinen moreeni. Taulasuon turvelajeista vallitsevimpina ovat rahkavaltai - set turpeet, noin 65 %, ja saravaltaisia on 35 %. Turpee n lisätekijöinä esiintyy rahkavaltaisissa runsaimmin suoleväkköä ja tupasvillaa ja saravaltaisissa puunjäänteit ä ja järviruokoa. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 26 %. Koko turvekerrostuman keskimaatunei - suus on 5.56, josta heikosti maatuneen osan 2.99 ja

52 paremmin maatuneen osan Liekoja esiintyy runsaasti (3.5 %) 0-1 metrin syvyysvyö - hykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä hyvin vähän (0.8 %). Taulasuossa on turvetta milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 40 % (0.308 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 60 % (0.453 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 69 % (0.527 milj. m 3 ). Taulasuon turve soveltuu osittain polttoturpeeksi ja osittai n kasvuturpeeksi. 24. Männistönsuo (kl , x = 68232, y = 4506 ) sijaitsee noin 7 km Hartolan kirkolta kaakkoon. Topografi - sesti suo sijaitsee etelä-itäpuolelleen olevan harjun j a moreenimäkien välisessä loivapiirteisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Männistönsuon pinta-ala on 28 ha, josta yli 1 m :n syvyis - tä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 12 ha. Hajatutkimuspis - teitä 5 kpl, joista kaikki on yli 1 m :n ja 4 kpl yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1.8/10 ha.(kuva 25). Suo kallistuu pääasiassa luoteeseen purkaen vetensä Valasjokea myöten Enoveteen ja edelleen Kymijoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat korpiräme ja isovarpuine n räme. Reunoilla on korpea, varsinainen korpivyöhyke. Kaikki suotyypit ovat muuttuma-asteella. Suo on kauttaal - taan ojitettu ja osia luoteisnurkkauksesta on raivatt u pelloksi. Männistönsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3.02 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 0.14 m ja paremmin maatuneen (H5-10) osuus 2.88 m. Yli metri n syvyisen alueen keskisyvyys on 3.02 m ja yli 2 metrin m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4.00 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea ja silttiä.

53 -58 - Männistönsuon turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltaiset turpeet, noin 86 %, rahkavaltaisia on 8 % ja ruskosammalvaltaisia 6 Turpeen lisätekijöinä esiintyy runsaim - min puunjäänteitä ja järviruokoa. Puunjäänteitä sisältä - vien turpeiden kokonaisosuus on 36 Koko turvekerrostu - man keskimaatuneisuus on 5.17, josta heikosti maatunee n osan 2.86 ja paremmin maatuneen osan Liekoja esiintyy runsaasti (3.2 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Männistönsuossa on turvetta milj. m, josta heikosti

54 maatunutta on 5 % (0.039 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 95 % (0.806 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 71 % ( milj. m3 ). Männis - tönsuon turve soveltuu osittain polttoturpeeksi. 25. Lemmonsuo (kl , x = 68281, y = 4568) sijait - see noin 9 km Hartolan kirkolta itään, Jääsjärven itäpuo - lella. Topografisesti suo sijaitsee moreenimäkien välisessä painanteessa rajoittuen pohjoisessa Lemmonlampeen. Suon pinnan korkeus on m mpy. Lemmonsuon pinta-ala on 30 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 22 ha ja yli 2 m :n 16 ha. Tutkimuslinjaa o n 1230 m ja tutkimuspisteitä 15 kpl, joista kaikki on yl i 0.3 m :n, 13 yli 1 m :n ja 10 kpl yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 5.0/10 ha (kuva 26). Suo kallistuu loivasti pohjoiseen purkaen vetensä Lemmon - lampeen, josta edelleen Jääsjärveen ja Kymojoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat korpiräme ja isovarpuine n räme, reunoilla ruoho- ja heinäkorpi sekä varsinaine n korpi ja Lammenrannassa esiintyy luhtanevaa. Kaikki suo - tyypit ovat muuttuma-asteella. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Lemmonsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2.16 m. Täs - tä on heikosti maatuneen (H1_4 ) turpeen osuus 0.09 m j a paremmin maatuneen (H5-10) osuus 2.07 m. Yli metrin syvyi - sen alueen keskisyvyys on 2.43 m ja yli 2 metrin 2.67 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3.40 metriä. Suon poh - jamaalaji on pääasiassa savi ja vähäisessä määrin esiinty y silttiä ja hiekkaa (kuva 27). Lemmonsuon turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltai - set turpeet, noin 88 %, ja rahkavaltaisia on 12 %. Turpee n lisätekijöinä esinntyy saravaltaisissa runsaimmin puun - jäänteitä ja rahkavaltaisissa varpua. Puunjäänteitä sisäl - tävien turpeiden kokonaisosuus on 82 %. Koko turvekerrostunan

55 keskimaatuneisuus on 6.99, josta heikosti maatuneen osan 3.29 ja paremmin maatuneen osan Liekoja esiintyy erittäin runsaasti (4.0 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä runsaasti (3.0%). Lemmonsuossa on turvetta milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 4 % (0.028 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 96 % (0.620 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 83 % (0.535 milj. m 3 ). Lemmonsuo n turve soveltuu polttoturpeeksi.

56 Lemmonlammensuo (kl , x = 68295, y = 4568 ) sijaitsee noin 9 km Hartolan kirkolta itään Jääsjärven itä - puolella. Topografisesti suo sijaitsee moreenimäkien välisessä painanteessa rajoittuen kaakkoisnurkkauksessaa n Lemmonlampeen. Suon pinnan korkeus on 102 m mpy. Lemmonlammensuon pinta-ala on 17 ha, josta yli 1 m :n sy - vyistä aluetta on 12 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimus - pisteitä 5 kpl, joista 4 on yli 1 m :n ja 4 kpl yli 2 met - rin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2.9/10 ha (kuva 26). Suo kallistuu loivasti itään päin purkaen vetensä oji a myöten Jääsjärveen ja edelleen Kymijoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa isovarpuine n räme ja reunoilla korpiräme. Suotyypit ovat osaksi ojikko - osaksi muuttuma-asteella. Suo on täysin ojitettu kandell a eri-ikäisellä ojaverkostolla. Lemmonlammensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2.00 m. Tästä on heikosti maatuneen (H1_4 ) turpeen osuus 0.16 m ja paremmin maatuneen (H5-10) osuus 1.84 m. Yli metrin j a yli 2 m :n syvyisten alueiden keskisyvyys on Suuri n havaittu turpeen paksuus on 2.70 metriä. Suon pohjamaalaj i on pääasiassa savi. Lemmonlammensuon turvelajeista vallitsevimpina ovat rahka - valtaiset turpeet, noin 78 %, ja saravaltaisia on 22 %. Turpeen lisätekijöinä esiintyy rahkavaltaisissa runsaimmi n tupasvillaa ja puunjäänteitä ja saravaltaisissa puunjään - teitä ja järviruokoa. Puunjäänteitä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 49 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7.08, josta heikosti maatuneen osan 3.00 j a paremmin maatuneen osan Liekoja esiintyy erittäin runsaasti sekä 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä että 1-2 metrin vyöhykkeessä (n. 4.3 %).

57 Lemmonlammensuossa on turvetta milj. m3, josta hei - kosti maatunutta on 8 % (0.027 milj. m 3 ) ja paremmin maa - tunutta 92 % (0.313 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yh - den m :n syvyisellä suon osalla on 81 % (0.276 milj. m 3 ). Lemmonlammensuon turve soveltuu osittain polttoturpeeksi. 27. Aavasuo (kl , x = 68414, y = 4393) sijaitse e noin 14 km Hartolan kirkolta luoteeseen Hangastaipalee n kylässä. Topografisesti suo sijaitsee moreenipainanteess a rajoittuen lännessä Lamminjokeen. Suon pinnan korkeus on m mpy. Aavasuon pinta-ala on 29 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Tutkimuslinjaa on 93 0 m ja tutkimuspisteitä 15 kpl, joista 11 on yli 0.3 m :n, 9 yli 1 m :n ja 3 kpl yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspiste - tiheys on 5.2/10 ha. Suo kallistuu loivasti länteen purkaen vetensä Lamminjoke a pitkin Rautaveteen ja edelleen Jääsjärven kautta Kymojoe n vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa rahka-, pallo - sara- ja isovarpuinen räme sekä eteläosassa erilaiset kor - pityypit. Suotyypit ovat pääasiassa ojikko-asteella. Suon peittää kauttaaltaan tiheä ojitus. Aavasuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1.43 m. Täst ä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 0.08 m ja pa - remmin maatueen (H5_10) osuus 1.35 m. Yli metrin syvyise n alueen keskisyvyys on 1.66 m ja yli 2 metrin 2.15 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2.30 metriä. Suon pohja - maalaji on pääasiassa savi, jonka päällä paikoin melk o paksu liejukerros (kuva 28). Aavasuon turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltaise t turpeet, noin 94 %, ja rahkavaltaisia on 6 %. Turpeen lisä - tekijöinä esiintyy saravaltaisissa runsaimmin kortetta, järviruokoa ja puunjäänteitä. Puunjäänteitä sisältävien

58 turpeiden kokonaisosuus on 32 Koko turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 6.19, josta heikosti maatuneen osan 3.50 ja paremmin maatuneen osan Liekoja esiintyy runsaasti (3.0 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä hyvin vähän (0.05). Aavasuossa on turvetta milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 5 % (0.023 milj. m 3 ja paremmin maatunutt a 95 % (0.392 milj. m 3 ). Koko turvemaarästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 80 % (0.332 milj. m 3 ). Aavasuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukselle, sillä polttoturpeena käytettäväksi turpeen tuhkapitoisuus on liian korke a (keskimäärin yli 20 %).

59 Rajakorpi (kl , x = 68423, y = 4367) sijaitse e noin 16 km Hartolan kirkolta luoteeseen. Topografisest i suo sijaitsee moreenipainanteessa. Suon pinnan korkeus o n m mpy. Rajakorven pinta-ala on 12 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 8 ha ja yli 2 m :n 4 ha. Hajatutkimuspisteitä 5 kpl, joista kaikki ovat yli 1 m :n ja 3 kpl yli 2 metri n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 4.2/10 ha. Suo kallistuu itään päin purkaen vetensä Lamminjokea pit - kin Rautaveteen ja edelleen Jääsjärven kautta Kymijoe n vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskialueella isovarpuine n räme ja reuna-alueilla varsinainen korpi. Suotyypit ova t osaksi ojikko-, osaksi muuttuma-asteella. Koko suo o n tiheään ojitettu. Rajakorven turvekerrostumien keskipaksuus on 2.60 m. Täs - tä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 0.10 m j a paremmin maatuneen (H 5_10 ) osuus 2.50 m. Yli metrin syvyi - sen alueen keskisyvyys on 2.60 m ja yli 2 metrin 3.13 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 5.20 metriä. Suon poh - jamaalaji on pääasiassa silttiä ja kivinen moreeni. Rajakorven turvelajeista vallitsevimpina ovat saravalta i - set turpeet, noin 69 %, ja rahkavaltaisia on 32 %. Turpee n lisätekijöinä esiintyy saravaltaisissa runsaimmin puun - jäänteitä ja järviruokoa ja rahkavaltaisissa puunjäänte i - tä ja varpuja. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 53 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuu s on 7.29, josta heikosti maatuneen osan 3.40 ja paremmi n maatuneen osan Liekoja esiintyy erittäin runsaasti (5.0 %) 0-1 metrin sy - vyysvyöhykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä kohtalaisest i (2.3 %).

60 Rajakorvessa on turvetta milj, m3, josta heikost i maatunutta on 4 % (0.012 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 96 % (0.300 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 67 % (0.208 milj. m 3 ). Rajakorp i soveltuu parhaiten metsänkasvatukselle. 29. Isosuo (NW) (kl , x = 68435, y = 4365) sijait - see noin 17 km Hartolan kirkolta luoteeseen. Topografises - ti suo sijaitsee moreenipainanteessa rajoittuen lounais - päässä Siitimenjärveen. Suon pinnan korkeus on 119 m mpy. Isosuo NW :n pinta-ala on 44 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Tutkimuslinja a on 1700 m ja tutkimuspisteitä 21 kpl, joista 19 on yli 0. 3 m :n, 15 yli 1 m :n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 4.8/ 10 ha. Suo kallistuu pohjoispuoliskoltaan koilliseen ja eteläpuoliskoltaan lounaaseen. Rautaveden kautta Jääsjärveen j a edelleen Kymijoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa rahka- ja tupasvillarämeet sekä reuna-alueilla sararäme, nevakorpi, varsinainen korpi ja kangaskorpi. Suotyypit ovat ojikko- j a muuttuma-asteella. Suo on kauttaaltaan tiheään ojitettu. Isosuo NW :n turvekerrostumien keskipaksuus on 1.31 m. Täs - tä on heikosti maatuneen (H1_4 ) turpeen osuus 0.03 m j a paremmin maatuneen (H5-10) osuus 1.27 m. Yli metrin syvyi - sen alueen keskisyvyys on 1.48 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 1.90 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiass a hiekka ja siltti (kuva 29). Isosuo NW :n turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltai - set turpeet, noin 91 %, ja rahkavaltaisia on 9 %. Turpee n lisätekijöinä esiintyy saravaltaisissa runsaimmin puun - jäänteitä ja rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäänteit ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 80 %. Koko turve-

61 kerrostuman keskimaatuneisuus on 7.18, josta heikosti maa - tuneen osan 3.33 ja paremmin maatuneen osan Liekoja esiintyy erittäin runsaasti (4.1 %) 0-1 metrin sy - vyysvyöhykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä vähän (0.6 %). Isosuo NW :ssa on turvetta milj. m3, josta heikost i maatunutta on 3 % (0.014 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 98 % (0.560 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 77 % (0.444 milj. m3 ). Isosuo NW soveltuu parhaiten metsän kasvatukselle, sillä poltto - turpeena käytettäväksi turvekerroston tuhkapitoisuus o n liian korkea (yli 20 %). 30. Visainlandensuo (kl. 3122Px = 68316, y = 4491) sijait - see noin 1.5 km Hartolan kirkolta luoteeseen lähellä Jääs - järven rantaa. Topografisesti suo sijaitsee länsipuolellaan olevan harjun ja moreenimäen välisessä notkossa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Visainlandensuon pinta-ala on 11 ha, josta yli 1 m :n sy - vyistä aluetta on 9 ha ja yli 2 m :n 7 ha. Hajatutkimuspisteitä 5 kpl, joista kaikki ovat yli 1 m :n ja 4 kpl yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 4.5/10 ha. Suo kallistuu loivasti koilliseen purkaen vetensä Jääs - järveen ja edelleen Kymijoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa tupasvilla- j a isovarpuinen räme sekä reunoilla korpiräme. Suotyypit ova t ojikko- ja muuttuma-asteella. Suo on kokonaisuudessaa n ojitettu.osia pohjois- ja eteläpäästä on raivattu viljelysmaaksi. Visainlandensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2.82 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 0.04 m ja paremmin maatuneen (H5-10) osuus 2.78 m. Yli metrin sy - vyisen alueen keskisyvyys on 2.82 m ja yli 2 metrin 3.20 m.

62 Suurin havaittu turpeen paksuus on 3.60 metriä. Suon poh - jamaalaji on pääasiassa siltti ja hiekka. Visainlandensuon turvelajeista vallitsevimpina ovat sara - valtaiset turpeet, noin 54 %, ja rahkavaltaisia on 46 %. Turpeen lisätekijöinä esiintyy saravaltaisissa runsaimmi n puunjäänteitä ja järviruokoa ja rahkavaltaisissa tupasvil - laa ja varpua. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 36 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuu s on 6.36, josta heikosti maatuneen osan 4.00 ja paremmi n maatuneen osan Liekoja esiintyy hyvin vähän sekä 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä (0.6 %) että 1-2 metrin vyöhykkeessä (0.7 %). Visainlandensuossa on turvetta milj. m 3, josta hei - kosti maatunutta on 1 % ( milj. m3 ) ja paremmin maa - tunutta 99 % (0.306 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yh - den m :n syvyisellä suon osalla on 82 % (0.254 milj. m3 ). Visainlandensuon turve soveltuu polttoturpeeksi. 31. Hiitlamminsuo (kl , x = 68339, y = 4478) sijaitsee noin 3 km Hartolan kirkolta pohjoiseen kantatie n n :o 59 varressa sen itäpuolella. Topografisesti suo sijaitsee harjun kaventumassa olevassa painanteessa rajoit - tuen itäreunaltaan Tollinmäen lampeen. Suon pinnan korkeu s on m mpy. Hiitlamminsuon pinta-ala on 14 ha, josta yli 1 m :n syvyis - tä aluetta on 4 ha ja yli 2 m :n ei ole lainkaan. Hajatutkimuspisteitä 4 kpl, joista 1 on yli 1 m :n syvyinen. Tutkimuspistetiheys on 2.8/10 ha. Suo kallistuu loivasti itään päin purkaen vetensä Tollin - mäen lampeen, josta edelleen Jääsjärveen ja Kymijoe n vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä lienee ollut isovarpuinen räme,

63 nykyisellään suo on täynnä turpeennostohautoja. Hiitlamminsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 0.83 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 0.10 m ja paremmin maatuneen (H5_10) osuus 0.73 m. Yli metrin sy - vyisen alueen keskisyvyys on 1.40 m. Suurin havaittu tur - peen paksuus on 1.40 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasias - sa siltti ja hiekka. Hiitlamminsuon turvelajeista vallitsevimpina ovat sara - valtaiset turpeet, noin 67 % ja rahkavaltaisia on 33 %. Turpeen lisätekijöinä esiintyy saravaltaisissa runsaimmi n kortetta ja rahkavaltaisissa tupasvillaa. Koko turveker - rostuman keskimaatuneisuus on 5.94, josta heikosti maatu - neen osan 2.00 ja paremmin maatuneen osan Liekoja esiintyy hyvin vähän (0.1 %) 0-1 metrin syvyys - vyöhykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Hiitlamminsuossa on turvetta milj. m3, josta heikos - ti maatunutta on 12 % (0.014 milj. m 3 ) ja paremmin maatu - nutta 88 % (0.101 milj. m3 ). Koko turvemaarästä yli yhde n m :n syvyisellä suon osalla on 49 % (0.056 milj. m3 ). Hiit - lamminsuo soveltuu parhaiten viljelysmaaksi tai metsän - kasvatukselle. 32. Soimasuo (2) (kl , x = 68360, y = 4426) sijait - see noin 8 km Hartolan kirkolta luoteeseen Leppäkoske n kylässä. Topografisesti suo sijaitsee moreenipainanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Soimasuo 2 :n pinta-ala on 12 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 5 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Hajatutkimuspi s - teitä 3 kpl, joista 2 on yli 1 m :n syvyisiä. Tutkimuspist e - tiheys on 2.5/10 ha. Suo kallistuu lounaaseen purkaen vetensä Mutasenlamme n kauta Vanjärveen ja edelleen Päijänteeseen.

64 Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahka- ja pallosararämeet. Suotyypit ovat ojikko- ja muuttuma-asteella. Suo on kaut - taaltaan tiheään ojitettu. Soimasuo 2 :n turvekerrostumien keskipaksuus on 1.40 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1_ 4) turpeen osuus 0.20 m ja paremmin maatuneen (H5_10) osuus 1.20 m. Yli metri n syvyisen alueen keskisyvyys on 1.65 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 1.80 metriä. Suon pohjamaalaji on pää - asiassa savimoreeni. Soimasuo 2 :n turvelajeista vallitsevimpina ovat rahkavaltaiset turpeet, noin 58 %, ja saravaltaisia on 42 %. Tur - peen lisätekijöinä esiintyy rahkavaltaisissa runsaimmi n tupasvillaa ja saravaltaisissa puunjäänteitä. Puunjäänteit ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 42 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7.07, josta heikosti maa - tuneen osan 2.67 ja paremmin maatuneen osan Liekoja esiintyy erittäin runsaasti (5.0 %) 0-1 metrin sy - vyysvyöhykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Soimasuo 2 :ssa on turvetta milj. m3, josta heikost i maatunutta on 14 % (0.024 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 86 % (0.144 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 49 % (0.083 milj. m3 ). Soimasuo 2 soveltuu parhaiten metsänkasvatukselle. 33. Kopakonsuo (kl , x = 68394, y = 4417) sijait - see noin 11 km Hartolan kirkolta luoteeseen, Leppäkoske n kylässä. Topografisesti suo sijaitsee loivassa moreenipai - nanteessa rajoittuen pohjoisessa ja etelässä rantaveteen. Suon pinnan korkeus on 94 m mpy. Kopakonsuon pinta-ala on 22 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 7 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Tutkimuslinja a on 990 m ja tutkimuspisteitä 14 kpl, joista 11 on yli 0. 3 m :n, 6 yli 1 m : s yvy i s i ä. Tutkimuspistetiheys on 6.7/10 ha.

65 Suo kallistuu sekä etelän että pohjoisen suuntaan purkae n vetensä Rautaveteen ja edelleen Jääsjärven kautta Kymijoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa rahka- ja iso - varpuinen räme, reunaosissa ruoho- ja heinäkorpea. Suotyypit ovat ojikko-asteella. Suo on kauttaaltaan tiheää n ojitettu. Kopakonsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1.01 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 0.30 m ja paremmin maatuneen (H5_10) osuus 0.71 m. Yli metri n syvyisen alueen keskisyvyys on 1.44 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 1.80 metriä. Suon pohjamaalaji on pää - asiassa savea, jonka päällä on ohut liejukerros. Kopakonsuon turvelajeista vallitsevimpina ovat rahkaval - taiset turpeet, noin 72 %, ja saravaltaisia on 28 %. Turpeen lisätekijöinä esiintyy rahkavaltaisissa runsaimmi n tupasvillaa ja suoleväkköä sekä saravaltaisissa kortett a ja järviruokoa. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 9 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuu s on 4.64, josta heikosti maatuneen osan 3.45 ja paremmi n maatuneen osan Liekoja esiintyy hyvin vähän (0.3 %) 0-1 metrin syvyysvyö - hykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Kopakonsuossa on turvetta milj. m3, josta heikost i maatunutta on 30 % (0.066 milj. m3 ) ja paremmin maatunut - ta 70 % (0.156 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 46 % (0.100 milj. m3 ). Kopakon - suo soveltuu parhaiten metsänkasvatukselle. 34. Kaipaisenlandensuo (kl , x = 68413, y = 4491 ) sijaitsee noin 11 km Hartolan kirkolta pohjoiseen, kanta - tien n :o 59 länsipuolella. -Topografisesti suo sijaitse e itäpuolellaan olevan harjun ja moreenipeitteisen kallion

66 välisessä painanteessa rajoittuen pohjoisessa Mattilan - lampeen. Suon pinnan korkeus on m mpy. Kaipaisenlandensuon pinta-ala on 40 ha, josta yli 1 m : n syvyistä aluetta on 16 ha ja yli 2 m :n 4 ha. Tutkimuslinjaa on 1420 m ja tutkimuspisteitä 22 kpl, joista 19 o n yli 0.3 m :n, 12 yli 1 m :n ja 3 kpl yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 5.5/10 ha. Suo kallistuu loivasti pohjoiseen purkaen vetensä Rauta - veden kautta Jääsjärveen ja edelleen Kymijoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa rahka- ja iso - varpuinen räme ja reunoilla varsinainen sekä ruoho- j a heinäkorpi. Kaikki suotyypit ovat ojikko-asteella. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Kaipaisenlandensuon turvekerrostumien keskipaksuus o n 1.32 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuu s 0.11 m ja paremmin maatuneen (H5-10) osuus 1.21 m. Yl i metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1.78 m ja yli 2 metrin 2.26 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa siltti. Kaipaisenlandensuon turvelajeista vallitsevimpina ovat sa - ravaltaiset turpeet, noin 58 %, ja rahkavaltaisia on 42 %. Turpeen lisätekijäinä esiintyy saravaltaisissa runsaimmi n puunjäänteitä ja järvuruokoa sekä rahkavaltaisissa tupas - villaa ja puunjätettä. Puunjäänteitä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 42 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6.88, josta heikosti maatuneen osan 2.62 ja pa - remmin maatuneen osan Liekoja esiintyy kohtalaisesti (2 %) 0-1 metrin syvyysvyö - hykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä hyvin vähän (0.3 %). Kaipaisenlandensuossa on turvetta milj. m 3, jost a heikosti maatunutta on 8 % (0.044 milj. m3 ) ja paremmin

67 maatunutta 92 % (0.484 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yl i yhden m :n syvyisellä suon osalla on 54 % (0.285 milj. m3 ). Kaipaisenlandensuon turve soveltuu osittain polttoturpeeksi. 35. Isosuo (NE) (kl , x = 68488, y = 4453) sijait - see noin 19 km Hartolan kirkolta pohjoiseen, Haran kyläs - sä. Topografisesti suo sijaitsee moreenipainanteessa. Suon pinnan korkeus on 125 m mpy. Isosuo NE :n pinta-ala on 15 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 9 ha ja yli 2 m :n 3 ha. Hajatutkimuspisteit ä 7 kpl, joista kaikki ovat yli 1 m :n ja 4 kpl yli 2 metri n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 4.7/10 ha. Suo kallistuu osaksi etelään osaksi pohjoiseen purkae n vetensä Rautaveden kautta Jääsjärveen ja edelleen Kymijoe n vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaräme ja korpiräme. Pienialaisia lyhytkorsinevoja esiintyy keskialueilla. Suotyypit ovat osaksi luonnontilaisia, osaksi ojitettuja. Suon läpi virtaa yksi oja. Isosuo NE :n turvekerrostumien keskipaksuus on 3.02 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 1.09 m ja paremmin maatuneen (H5-10) osuus 1.93 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3.02 m ja yli 2 metrin 3.98 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4.50 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa siltti, paikoin savi, joi - den päällä on sekä järvimutaa että liejua. Isosuo NE :n turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltai - set turpeet, noin 70 %, ja rahkavaltaisia on 30 %. Turpeen lisätekijöinä esiintyy saravaltaisissa runsaimmi n puunjäänteitä ja järviruokoa sekä rahkavaltaisissa tupas - villaa. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 48 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5.65, josta heikosti maatuneen osan 3.72 ja paremmin maatuneen osan 6.74.

68 Liekoja esiintyy erittäin runsaasti (4.5 %) 0-1 metrin sy - vyysvyöhykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä kohtalaisest i (2.2 %). Isosuo NE :ssa on turvetta milj. m3, josta heikost i maatunutta on 37 % (0.163 milj. m3 ) ja paremmin maatunut - ta 63 % (0.289 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 60 % (0.272 milj. m3 ). Isosuo NE soveltuu parhaiten metsänkasvatukselle. 36. Ylimmäinen Aukeasuo = Raatekorpi (kl , 09, x = 68525, y = 4404) sijaitsee noin 23 km Hartolan kirkolt a luoteeseen, Joutsan ja Hartolan rajalla. T opografisest i suo sijaitsee rikkonaisen moreenimaaston painanteissa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Ylimmäinen Aukeasuon pinta-ala on 67 ha, josta yli 1 m : n syvyistä aluetta on 18 ha ja yli 2 m :n 14 ha. Koko pinta - alasta 58 ha on Hartolan ja 9 ha Joutsan kunnan alueella. Tutkimuslinjaa on 1670 m ja tutkimuspisteitä 22 kpl, joista 16 on yli 0.3 m :n, 14 yli 1 m :n ja 10 klp yli 2 metri n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3.5/10 ha. Suo kallistuu luoteeseen purkaen vetensä Sarvanjokea pit - kin Suuri Kurjärven kautta Rautaveteen ja edelleen Kymi - joen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahka-, tupasvilla-, korpi - ja isovarpuinen räme. Paikoin mineraalimaan läheisyydess ä varsinaista korpea. Suotyypit ovat ojikko- tai muuttumaasteella. Suo on kauttaaltaan Hartolan puolelta ojitettu, Joutsan puoli on luonnontilaista. Ylimmäinen Aukeasuon turvekerrostumien keskipaksuus o n 2.44 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuu s 0.48 m ja paremmin maatuneen (H5-10) osuus 1.96 m. Yli met - rin syvyisen alueen keskisyvyys on 2.73 m ja yli 2 metrin 3.25 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4.60 metriä.

69 Suon pohjamaalaji on pääasiassa kivinen moreeni. Ylimmäinen Aukeasuon turvelajeista vallitsevimpina ova t saravaltaiset turpeet, noin 64 %, ja rahkavaltaisia on 3 6 %. Turpeen lisätekijöinä esiintyy saravaltaisissa runsaim - min puunjäänteitä, varpuja ja järviruokoa sekä rahkavaltaisissa tupasvillaa ja suoleväkköä. Puunjäänteitä sisäl - tävien turpeiden kokonaisosuus on 36 %. Koko turvekerros - tuman keskimaatuneisuus on 5.87, josta heikosti maatunee n osan 3.81 ja paremmin maatuneen osan Liekoja esiintyy kohtalaisesti sekä (2.8 %) 0-1 metrin sy - vyysvyöhykkeessä että 1-2 metrin vyöhykkeessä (2.5 %). Ylimmäinen Aukeasuossa on turvetta milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 20 % (0.279 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 80 % (1.137 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yl i yhden m :n syvyisellä suon osalla on 35 % (0.491 milj. m3 ). Suon yhteenlasketusta turvemäärästä n. 87 % on Hartola n kunnan puolella. Ylimmäinen Aukeasuon turve on polttoturpeeksi soveltuvaa. 37. Sarvankorpi (kl , x = 68534, y = 4404) sijait - see noin 24 km Hartolan kirkolta luoteeseen lähellä Jout - san ja Hartolan rajaa. Topografisesti suo sijaitse e rikkonaisen moreenimaaston painanteissa. Suon pinnan kor - keus on m mpy. Sarvankorven pinta-ala on 27 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 13 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimuspisteit ä 3 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimus - pistetiheys on 1.1/10 ha. Suo kallistuu länteen purkaen vetensä Sarvanjokea pitki n Suuri Kurjärven kautta Rautaveteen ja edelleen Kymijoe n vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa rahka- ja tu - pasvillarämeet sekä reunoilla korpiräme.

70 Suotyypit ovat ojikko- ja muuttuma-asteella. Suo on kaut - taaltaan tiheään ojitettu. Sarvankorven turvekerrostumien keskipaksuus on 2.53 m. Tästä on heikosti maatuneen ( H 1-4 ) turpeen osuus 0.10 m ja paremmin maatuneen (H5-10) osuus 2.43 m. Suurin havait - tu turpeen paksuus on 3.10 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkamoreeni. Sarvankorven turvelajeista vallitsevimpina ovat rahkavaltaiset turpeet, noin 55 %, ja saravaltaisia on 45 %. Turpeen lisätekijäinä esiintyy rahkavaltaisissa runsaim - min tupasvillaa ja suoleväkköä sekä saravaltaisissa puun - jäänteitä. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonais - osuus on 25 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus o n 6.24, josta heikosti maatuneen osan 2.33 ja paremmin maa - tuneen osan Liekoja esiintyy kohtalaisesti (2.5 %) 0-1 metrin syvyys - vyöhykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä runsaasti (3.2 %). Sarvankorvessa on turvetta milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 4 % (0.027 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 96 % (0.657 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 48 % (0.329 milj. m 3 ). Sarvankorven turve soveltuu polttoturpeeksi. 38. Kotka- ja Rahkosuo (kl , x = 68318, y = 4579 ) sijaitsee noin 10 km Hartolan kirkolta itään, Jääsjärve n itäpuolella. Topografisesti suo sijaitsee loivassa moree - nipainanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Kotka- ja Rahkosuon pinta-ala on 90 ha, josta yli 1 m : n syvyistä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n 3 ha. Tutkimuslin - jaa on 2950 m ja tutkimuspisteitä 36 kpl, joista 33 on yl i 0.3 m :n, 18 yli 1 m :n ja 3 kpl yli 2 metrin syvyisiä. Tut - kimuspistetiheys on 4.0/10 ha (kuva 30).

71 Suo kallistuu loivasti pohjoisen- luoteen suuntaan purkaen vetensä Jääsjärven kautta Kymijoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pallosara- ja isovarpuine n räme sekä reuna-alueilla kapeat varsinainen korpivyöhyke. Suotyypit ovat ojikko- ja muuttuma-asteella. Suo on kauttaaltaan tiheään ojitettu. Kotka- ja Rahkosuon turvekerrostumien keskipaksuus on m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1_4 turpeen osuus 0.09 m

72 ja paremmin maatuneen (H5_10 ) osuus 1.06 m. Yli metri n syvyisen alueen keskisyvyys on 1.62 m ja yli 2 metrin 2.07 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2.20 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa siltti- ja hiekkamoreen i (kuva 31). Kotka- ja Rahkosuon turvelajeista vallitsevimpina ova t saravaltaiset turpeet, noin 87 %, ja rahkavaltaisia o n 13 %. Turpeen lisätekijöinä esiintyy saravaltaisissa run - saimmin puunjäänteitä ja rahkavaltaisissa varpuja. Puun - jäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 58 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6.42, jost a heikosti maatuneen osan 3.38 ja paremmin maatuneen osa n Liekoja esiintyy hyvin vähän sekä 0-1 metrin (0.6 %) ett ä 1-2 metrin (0.5 %) syvyysvyöhykkeissä. Kotka- ja Rahkosuossa on turvetta milj. m3, josta heikosti maatunutta on 8 % (0.081 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 92 % (0.954 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yl i yhden m :n syvyisellä suon osalla on 47 % (0.486 milj. m3 ). Kotka- ja Rahkosuon turve soveltuu osittain polttoturpeek - si. 39. Lehmisuo (kl , x = 68308, y = 4590) sijaitse e noin 11 km Hartolan kirkolta itään, Jääsjärven itäpuolella. Topografisesti suo sijaitsee loivassa maaston painanteess a harjun ja moreenimäkien välissä. Suon pinnan korkeus o n m mpy.. Lehmisuon pinta-ala on 78 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 25 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Tutkimuslinjaa o n 2250 m ja tutkimuspisteitä 28 kol, joista 25 on yli 0. 3 m :n, 14 yli 1 m :n ja 6 kpl yli 2 metrin syvyisiä. Tutki - muspistetiheys on 3.6/10 ha (kuva 32).

73 81 Suo kallistuu loivasti pohjoiseen purkaen vetensä Suojokea pitkin Jääsjärveen ja edelleen Kymijoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa lyhytkortine n neva ja reunoilla korpi-, tupasvilla- ja isovarpuinen räme. Suotyypit ovat muuttuma-asteella. Suo on kauttaaltaan tiheään ojitettu. Lehmisuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1.24 m. Tästä on heikosti maatuneen (x 1_ 4 )turpeen osuus 0.48 m ja pa - remmin maatuneen (H5-10) osuus 0.76 m. Yli metrin syvyisen

74 alueen keskisyvyys on 1.77 m ja yli 2 metrin 2.52 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3.00 metriä. Suon pohja - maalaji on pääasiassa hiekka ja hiekkamoreeni (kuva 33). Lehmisuon turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltaise t turpeet, noin 59 %, ja rahkavaltaisia on 41 %. Turpee n lisätekijöinä esiintyy saravaltaisissa runsaimmin puunjään - teitä ja kortetta sekä rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 52 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5.51, jost a heikosti maatuneen osan 3.44 ja paremmin maatuneen osa n Liekoja esiintyy runsaasti (3.1 %) 0-1 metrin syvyysvyö - hykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä hyvin vähän (0.5 %). Lehmisuossa on turvetta milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 38 % (0.371 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 62 % (0.596 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 46 % (0.442 milj. m3 ). Suon kes - kiosissa on vanha pehkuturpeennostoalue. Lehmisuon turv e soveltuu osittain polttoturpeeksi. 40. Luhtasuo (kl , x = 68314, y = 4598) sijaitse e noin 12 km Hartolan kirkolta itään Joutsa- Koitti -tie n varressa, sen itäpuolella. Topografisesti suo sijaitse e länsipuolellaan olevan harjun ja moreenimäkein välisess ä painanteessa. Suon pinnan korkeus on 100 m mpy. Luhtasuon pinta-ala on 45 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 35 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Tutkimuslinjaa o n 2420 m ja tutkimuspisteitä 29 kpl, joista 27 on yli 0. 3 m :n, 24 yli 1 m :n ja 18 kpl yli 2 metrin syvyisiä. Tutki - muspistetiheys on 6.4/10 ha (kuva 34). Suo kallistuu loivasti pohjoiseen purkaen vetensä Synnin - jokea pitkin Jääsjäeven kautta Kymijoen vesistöön.

75 Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa rahka- ja isovarpuinen räme sekä reuna-alueilla varsinainen korpi. Kaikki suotyypit ovat ojikko-asteella. Suo on kauttaaltaa n ojitettu. Luhtasuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2.81 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1-4 ) turpeen osuus 0.77 m ja pa - remmin maatuneen (H5-10) osuus 2.04 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3.09 m ja yli 2 metrin 3.67 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4.80 metriä. Suon pohja - maalaji on pääasiassa siltti, savi ja hiekka (kuva 35). Luhtasuon turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltai - set turpeet, noin 58 %, ja rahkavaltaisia on 42 %. Turpeen lisätekijöinä esiintyy saravaltaisissa runsaimmi n puunjäänteitä ja järviruokoa sekä rahkavaltaisissa tupas - villaa. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 39 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5.61, josta heikosti maatuneen osan 3.39 ja paremmin maatunee n osan Liekoja esiintyy kohtalaisesti sekä 0-1 metrin (2.0 % ) että 1-2 metrin (2.7 %) syvyysvyöhykkeessä. Luhtasuossa on turvetta milj. m3, josta heikost i maatunutta on 27 % (0.348 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 73 % (0.920 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 85 % (1.081 milj. m3 ). Suon keskiosissa suoritetaan pienimittakaavaista pehkuturpeen - nostoa. Luhtasuon turve soveltuu osittain polttoturpeeksi, osittain kasvuturpeeksi.

76 Synninsuo (kl , x = 68344, y = 4592) sijaitsee noin 12 km Hartolan kirkolta koilliseen Jääsjärven itä - rannalla. Topografisesti suo sijaitsee harjualueen ja moreenimäkien välisessä painanteessa, jokinotkossa rajoittue n pohjoisessa Jääsjärveen. Suon pinnan korkeus on m mpy. Synninsuon pinta-ala on 149 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 125 ha ja yli 2 m :n 85 ha. Suopinta-ala on huomattavasti peruskartan suokuviota suurempi. Tutkimuslinja a on 5090 m ja tutkimuspisteitä 61 kpl, joista 51 on yli 0.3

77 m :n, 29 yli 1 m :n ja 21 kpl yli 2 metrin syvyisiä. Tutki - muspistetiheys on 4.1/10 ha (kuva 36). Suo kallistuu loivasti pohjoiseen purkaen vetensä Jääsjär - ven kautta Kymijoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahka- ja isovarpuinen räme sekä mineraalimaan ja jokialueen reunoilla korpityypit. Jääsjärven rannassa on saranevavyöhyke. Suotyypit ova t osaksi luonnontilaisia, osaksi ojikoita. Suon eteläosiss a on tiheä ojitus, muualla harva. Synninsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3.03 m. Täs - tä on heikosti maatuneen (H1_4 ) turpeen osuus 0.20 m j a paremmin maatuneen (H5-10) osuus 2.83 m. Yli metrin syvyi - sen alueen keskisyvyys on 3.26 m ja yli 2 metrin 3.57 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 5.20 metriä. Suon pohja - maalaji on pääasiassa siltti ja savi sekä itäosissa hiekk a (kuva 37). Synninsuon turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltai - set turpeet, noin 56 %, ja rahkavaltaisia on 44 %. Turpee n lisätekijöinä esiintyy saravaltaisissa runsaimmin järviruokoa ja kortetta sekä rahkavaltaisissa tupasvillaa j a varpua. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 5.46, josta heikosti maatuneen osan 3.17 ja paremmi n maatuneen osan Liekoja esiintyy hyvin vähän sekä 0-1 metrin (0.7 %) että 1-2 metrin vyöhykkeessä (0.05 %). Synninsuossa on turvetta milj. m3, josta heikost i maatunutta on 6 % (0.295 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 94 % (4.217 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisella suon osalla on 90 % (4.075 milj. m3 ). Synninsuon turve soveltuu osittain polttoturpeeksi.

78 Rekisuo (kl , x = 68156, y = 4603) sijaitse e noin 19 km Hartolan kirkolta kaakkoon, Hartolan ja Pertun - maan rajalla. Topografisesti suo sijaitsee moreenimaasto n painanteessa rajoittuen etelässä Rekijärveen. Suon pinnan korkeus on m mpy. Rekisuon pintapala on 128 ha. Tästä pinta-alasta 60 ha o n Hartolan ja 68 ha Pertunmaan puolella. Hartolan alueell a on yli 1 m :n syvyistä aluetta 26 ha ja yli 2 m :n 14 ha. Pertunmaan puolella vastaavat luvut ovat 56 ja 41. Tutki - muslinjaa on 2990 m ja tutkimuspisteitä 38 kpl, joist a 33 on yli 0.3 m :n, 29 yli 1 m :n ja 21 kpl yli 2 metri n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3.0/10 ha (kuva 38). Suo kallistuu eteläosiltaan etelään ja pohjoisosiltaa n koilliseen purkaen vetensä Aitjärven kautta Ala-Rivelii n ja edelleen Kymijoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa keidasrämeen j a silmäkenevan kompleksi sekä pohjoisosissa tupasvilla- j a korpiräme. Reuna-alueilla esiintyy varsinaista sekä ruoho - ja heinäkorpea. Suotyypit ovat muuttuma-asteella. Suo o n kauttaaltaan tiheään ojitettu. Rekisuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2.60 m. Täst ä on heikosti maatuneen (H1_4 ) turpeen osuus 0.37 m j a paremmin maatuneen (H5-10) osuus 2.23 m. Yli metrin syvyi - sen alueen keskisyvyys on 2.90 m ja yli 2 metrin 3.36 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4.70 metriä. Suon Poh - jamaalaji on pääasiassa hiekka- ja silttimoreeni. Rekisuon turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltaise t turpeet, noin 61 %, ja rahkavaltaisia on 39 %. Turpeen li - sätekijöinä esiintyy saravaltaisissa runsaimmin puunjään - teitä ja järviruokoa sekä rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 42 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6.54, jost a heikosti maatuneen osan 3.43 ja paremmin maatuneen osa n 7.06.

79 Liekoja esiintyy runsaasti (3.0 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä kohtalaisesti (2.3 %). Rekisuossa on Hartolan alueella turvetta milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 14 % (0.222 milj. m 3 ) ja pa - remmin maatunutta 86 % (1.338 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m :n syvyisellä suon osalla on 48 % ( milj. m 3 ). Koko Rekisuon alueella on turvetta milj. m 3, Rekisuon turve soveltuu osittain polttoturpeeksi.

80 Nihtilänsuo (kl , x = 68206, y = 4610) sijait - see noin 16 km Hartolan kirkolta kaakkoon Pertunmaan j a Hartolan rajalla. Topografisesti suo sijaitsee moreeni- - mäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus o n m mpy. Nihtilänsuon pinta-ala on 23 ha, josta yli 1 m :n syvy8st ä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 7 ha. Hajatutkimuspisteit ä 6 kpl, joista kaikki ovat yli 1 m :n ja 3 kpl yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2.6/10 ha. Suo kallistuu itäänpäin purkaen vetensä Saarijärveen, jost a edelleen Ala-Rivelin kautta Kymijoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä on edeläosissa varsinaista kor - pea, muuttuma-asteella. Muualla pinta on täynnä turpeen - nostohautoja. Näin ollen suo on kauttaaltaan ojitettu. Nihtilänsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2.04 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1-4 ) turpeen osuus 0.62 m ja paremmin maatuneen (H 5_10 ) osuus 1.42 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2.04 m ja yli 2 metrin m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3.50 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekka ja hiekkamoreeni. Hihtilänsuon turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltaiset turpeet, noin 68 %, ja rahkavaltaisia on 32 %. Turpeen lisätekijöinä esiintyy saravaltaisissa runsaimmi n puunjäänteitä ja varpuja sekä rahkavaltaisissa suoleväkkö ä ja varpuja. Puunjään teitä sisältävien turpeiden kokonais - osuus on 34 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus o n 5.84, josta heikosti maatuneen osan 3.73 ja paremmin maa - tuneen osan Liekoja esiintyy runsaasti (3.0 %) 0-1 metrin syvyysvyö - hykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä vähän (1.0 %). Nihtilänsuossa on turvetta milj. m3, josta heikosti

81 maatunutta on milj. m 3 ja paremmin maatunutta 4o (0.327 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m :n syvyisellä suon osalla on milj. m3. Nihtilänsuon turv e soveltuu osittain polttoturpeeksi. 45. Piiskunsuo (kl , x = 68223, y = 4615) sijaitse e noin 16 km Hartolan kirkolta kaakkoon Hartolan ja Pertunmaan rajalla. Topografisesti suo sijaitsee moreenipainanteessa kanden järven välisellä kannaksella. Suon pinnan korkeus on 110 m mpy. Piiskunsuon pinta-ala on 23 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 12 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Hajatutkimuspisteitä 5 kpl, joista kaikki ovat yli 1 m : n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 22/10 ha. Suo,kallistuu loivasti lännen ja luoteen suuntaan pur - kaen vetensä Vähö-Piiskun ja Hietajärven kautta Jääsjär - veen ja edelleen Kymijoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppinä on isovarpuinen räme, joka o n pääasiassa ojikko-asteella. Suo on täysin ojitettu n. 4 0 m :n välein. Piiskunsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1.70 m. Täs - tä on heikosti maatuneen (H1_4 ) turpeen osuus 0.06 m j a paremmin maatuneen (H5-10) osuus 1.64 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 1.90 metriä. Suon pohjamaalaji on pää - asiassa hiekka- ja silttimoreeni. Piiskunsuon turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltai - set turpeet, noin 60 %, ja rahkavaltaisia on 40 %. Turpeen lisätekijöinä esiintyy saravaltaisissa runsaimmi n järviruokoa ja puunjäänteitä sekä rahkavaltaisissa varpu - ja ja puunjäänteitä. Puunjäänteitä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 55 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7.59, josta heikosti maatuneen osan 3., :,0.

82 Liekoja esiintyy runsaasti (3.7 %) 0-1 metrin syvyysvyö - hykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä hyvin vähän (0.4 %). Piiskunsuossa on turvetta milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 3 % (0.014 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 97 % (0.377 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 52 % (0.204 milj. m3 ). Piiskun - suon turve soveltuu osittain polttoturpeeksi. 46. Jyrkänniitunsuo (kl , x = 68235, y = 4606 ) sijaitsee noin 14 km Hartolan kirkolta kaakkoon. Topogra - fisesti suo sijaitsee moreenipainanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Jyrkänniitunsuon pinta-ala on 13 ha, josta yli 1 m :n sy - vyistä aluetta on 11 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimus - pisteitä 5 kpl, joista kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3.8/10 ha. Suo kallistuu melko selväpiirteisesti etelään purkae n vetensä Hietajärven kautta Jääsjärveen ja edelleen Kymi - joen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahka- ja isovarpuinen räme. Pohjoisosissa esiintyy varsinaista korpea. Suotyypit ova t ojikko-asteella. Suon peittää kauttaaltaan tiheä ojitus. Jyrkänniitunsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3.44 m. Tästä on heikosti maatuneen (H1_4 ) turpeen osuus 0.72 m j a paremmin maatuneen (H5-10) osuus 2.72 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 4.60 metriä. Suon pohjamaalaji on pää - asiassa hiekka- ja silttimoreeni. Jyrkänniitunsuon turvelajeista vallitsevimpina ovat sara - valtaiset turpeet, noin 80 %, ja rahkavaltaisia on 20 %. Turpeen lisätekijöinä esiintyy saravaltaisissa runsaimmi n varpuja, järviruokoa ja puunjäänteitä sekä rahkavaltaisissa tupasvillaa ja suoleväkköä. Puunjäänteitä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 25 %. Koko turvekerrostuman

83 keskimaatuneisuus on 5.75, josta heikosti maatuneen osa n 3.72 ja paremmin maatuneen osan Liekoja esiintyy kohtalaisesti (2.6 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä hyvin vähän (0.8%). Jyrkänniitunsuossa on turvetta milj. m3, josta hei - kosti maatunutta on 21 % (0.094 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 79 % (0.354 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yh - den m :n syvyisellä suon osalla on 84 % (0.378 milj. m3 ). Jyrkänniitunsuon turve soveltuu osittain polttoturpeeksi. 47. Hallasuo (kl , x = 68248, y = 4606) sijaitse e noin 14 km Hartolan kirkolta kaakkoon. Topografisesti su o sijaitsee moreenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Hallasuon pinta-ala on 19 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 5 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Hajatutkimuspisteitä on 6 kpl, joista 4 on yli 1 m :n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3.2/10 ha. Suo kallistuu eteläosiltaan etelään ja pohjoisosiltaa n pohjoiseen purkaen vetensä Jääsjärven kautta Kymijoen ve - sistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat eteläosassa rahka-, korpi - ja isovarpuinen räme sekä pohjoisosassa varsinainen korpi. Suotyypit ovat ojikkoasteella. Suo owkauttaaltaan tiheää n ojitettu. Hallasuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1.05 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1 _ 4 ) turpeen osuus 0.13 m ja paremmin maatuneen (H 5_10 ) osuus 0.92 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1.25 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 1.50 metriä. Suon pohjamaalaji on pää - asiassa hiekkamoreeni.

84 Hallasuon turvelajeista. vallitsevimpina ovat saravaltaise t turpeet, noin 52 %, ja rahkavaltaisia on 48 Turpee n lisätekijöinä esiintyy saravaltaisissa runsaimmin puun - jäänteitä ja järviruokoa sekä rahkavaltaisissa puunjäänteitä ja varpuja. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden ko - konaisosuus on 60 %. Koko turvekerrostuman keskimaatunei - suus on 6.14, josta heikosti maatuneen osan 2.88 ja paremmin maatuneen osan Liekoja esiintyy kohtalaisesti (2.3 %) 0-1 metrin syvyys - vyöhykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Hallasuossa on turvetta milj. m3, josta heikost i maatunutta on 12 % (0.025 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 88 % (0.175 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 31 % (0.062 milj. m 3 ). Hallasuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukselle. 48. Tervasuo (kl , x = 68288, y = 4622) sijaitse e noin 15 km Hartolan kirkolta kaakkoon. Topografisesti su o sijaitsee moreenipainanteessa osaksi puronotkossa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Tervasuon pinta-ala on 10 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 8 ha ja yli 2 m :n 7 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 5 kpl, joista kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutki - muspistetiheys on 5.0/10 ha. Suo kallistuu pohjoiseen purkaen vetensä Väärälammen kautt a Suojokea pitkin Jääsjärveen ja edelleen Kymijoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa isovarpui - nen räme ja reunoilla korpiräme. Suotyypit ovat muuttuma - asteella. Suolla on kaksi pohjois-etelä -suuntaista ojaa. Tervasuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2.78 m. Täst ä on heikosti maatuneen (H1_4 ) turpeen osuus 0.34 m ja parem - min maatuneen (H5-10) osuus 2.44 m. Suurin havaittu turpeen

85 paksuus on 3.10 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiass a siltti- ja savimoreeni. Tervasuon turvelajeista vallitsevimpina ovat rahkavaltai - set turpeet, noin 72 %, ja saravaltaisia on 28 %. Turpee n lisätekijöinä esiintyy rahkavaltaisissa runsaimmin tupas - villaa, suoleväkköä ja varpuja ja saravaltaisissa järvi - ruokoa. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 21 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6.50, josta heikosti maatuneen osan 3.65 ja paremmin maatunee n osan Liekoja esiintyy erittäin runsaasti (4.0 %) 0-1 metrin sy - vyysvyöhykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä runsaast i (3.7 %) 0. Tervasuossa on turvetta milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 12 % (0.034 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 88 % (0.244 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 78 % (0.222 milj. m 3 ). Suon pohjoispäässä on vanhoja turpeennostohautoja. Tervasuon turve soveltuu osittain polttoturpeeksi. 49. Vastamäensuo (kl , , x = 68300, y = 4612) sijaitsee noin 13 km Hartolan kirkolta itään Harto - lan ja Pertunmaan rajalla. Topografisesti suo sijaitse e moreenipainanteessa yhtyen pohjoispäästään Välijoen poh - joispuolella Pitkänsillansuohon. Suon pinnan korkeus on 100 m mpy. Vastamäensuon pinta-ala on 70 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 49 ha ja yli 2 m :n 29 ha. Hajatutkimuspisteit ä 7kpl, joista kaikki ovat yli 1 m :n ja 6 kpl yli 2 metri n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1.0/10 ha (kuva 39). Suo kallistuu pohjoiseen purkaen vetensä Välijokea pitki n Jääsjärven ja edelleen Kymijoen vesistöön. Vallitsevin a suotyyppeinä ovat korpi- ja isovarpuinen räme. Suotyypit

86 ovat osaksi ojikko-, osaksi muuttuma-asteella. Suo on kaut - taaltaan tiheään ojitettu. Vastamäensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2.97 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 0.36 m ja paremmin maatuneen (H5-10) osuus 2.61 m. Yli metrin sy - vyisen alueen keskisyvyys on 2.97 m ja yli 2 metrin 3.22 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4.30 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa kivinen moreeni, jonka päällä altaan syvimmässä kohdassa on ohut lieju. Vastamäensuon turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltaiset turpeet, noin 75 %, ja rahkavaltaisia on 25 %. Turpeen lisätekijöinä esiintyy saravaltaisissa runsaimmin jär - viruokoa ja rahkavaltaisissa tupasvillan ja puunjäänteitä. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 13 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4.56, josta hei - kosti maatuneen osan 2.92 ja paremmin maatuneen osan Liekoisuutta ei ole k.o. tutkimusvuonna (1971) tutkittu. Vastamäensuossa on turvetta milj. m3, josta heikost i maatunutta on 12 % (0.252 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 88 % (1.827 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 70 % (1.455 milj. m 3 ). Vastamäen - suon turve soveltuu osittain polttoturpeeksi.

87 Kailikkosuo (kl , x = 68313, y = 4605) sijait - see noin 13 km Hartolan kirkolta itään. Topografisesti su o sijaitsee moreenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on 100 m mpy. Kailikkosuon pinta-ala on 19 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 12 ha ja yli 2 m :n 8 ha. Hajatutkimuspisteitä 7 kpl, joista 6 on yli 1 m :n ja 3 kpl yli 2 metrin syvyi - siä. Tutkimuspistetiheys on 3.7/10 ha. Suo kallistuu pohjoiseen purkaen vetensä synninjokea pit - kin Jääsjärven kautta Kymijoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat korpiräme ja varsinaine n korpi. Suotyypit ovat ohikko- ja muuttuma-asteella. Suos - sa on vanhahko, harva ojitus. Kailikkosuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1.75 m. Tästä on heikosti maatuneen (H1_4 ) turpeen osuus 0.03 m ja paremmin maatuneen (H5_10) osuus 1.73 m. Yli metri n syvyisen alueen keskisyvyys on 1.89 m ja yli 2 metrin m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2.40 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkamoreeni. Kailikkosuon turvelajeista vallitsevimpina ovat sara - valtaiset turpeet, noin 90 %, ja rahkavaltaisia on 10 %. Turpeen lisätekijöinä esiintyy saravaltaisissa runsaimmi n puunjäänteitä ja järviruokoa sekä rahkavaltaisissa puun - jäänteitä ja tupasvillaa. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 59 %. Koko turvekerrostuman keski - maatuneisuus on 6.30, josta heikosti maatuneen osan ja paremmin maatuneen osan Liekoja esiintyy runsaasti (3.5 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä hyvin vähän (0.05 %). Kailikkosuossa on turvetta milj. m3, josta heikost i maatunutta on 2 % (0.005 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta

88 % (0.292 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 76 % (0.227 milj. m 3 ). Kailikkosuon turve soveltuu polttoturpeeksi. 51. Pitkänsillansuo (kl , x = 68325, y = 4615 ) sijaitsee noin 14 km Hartolan kirkolta itään. Topografisesti suo sijaitsee jyrkkäpiirteisessä moreenipeitteise n maaston painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Pitkänsillansuon pinta-ala on 79 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 52 ha ja yli 2 m :n 37 ha. Tutkimuslinja a on 1690 m ja tutkimuspisteitä 32 kpl, joista 30 on yli 0. 3 m :n, 27 yli 1 m :n ja 24 kpl yli 2 metrin syvyisiä. Tutki - muspistetiheys on 4.1/10 ha (kuva 40). Suo kallistuu pääasiassa etelään, mutta osaksi myös poh - joiseen ja itään purkaen vetensä Synninjokea pitkin Jääs - järveen ja edelleen Kymijoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat reuna-alueilla kangas- j a varsinainen korpi. Pohjoisosassa esiintyy rahka- ja iso - varpuista rämettä sekä lyhytkortista nevaa, eteläosiss a rahka- ja korpirämettä. Suotyypit ovat pääasiassa muuttu - ma-asteella, eteläosissa paikoin jo turvekankaina. Suo o n lähes kauttaaltaan ojitettu. Vain pohjoisosan leveimmä n kohdan lyhytkortinen neva on luonnontilainen. Pitkänsillansuon turvekerrostumien keskipaksuus on m. Tästä on heikosti maatuneen ( H 1-4 ) turpeen osuus m ja paremmin maatuneen (H5-10) osuus 3.16 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 4.09 m ja yli 2 metri n 4.26 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 6.70 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa altaan syvimmissä kohdiss a siltti ja savi, joiden päällä on ohut liejukerros ja muu - alla hiekka- ja kivinen moreeni (kuva 41). Pitkänsillansuon turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltaiset turpeet, noin 75 %, rahkavaltaisia on 24 % ja

89 % on ruskosammalvaltaisia. Turpeen lisätekijöinä esiintyy saravaltaisissa runsaimmin puunjäänteitä ja järviruokoa sekä rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 35 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5.60, josta heikosti maatuneen osan 3.49 ja paremmin maatuneen osan Leikoja esiintyy runsaasti (3.5 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä hyvin vähän (0.05 %).

90 Pitkänsillansuossa on turvetta milj. m3, josta hei - kosti maatunutta on 10 % (0.292 milj. m3) ja paremmin maatunutta 90 % (2.496 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 76 % (2.126 milj. m 3 ). Pitkänsillansuon turve soveltuu osittain polttoturpeeksi. 52. Isosuo (E) (kl , x = 68328, y = 4628) sijaitsee noin 15 km Hartolan kirkolta itään, Iso Suojärve n etelärannalla. Topografisesti suo sijaitsee jyrkkäpiirteisessä moreenipeitteisen maaston painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Isosuo E :n pinta-ala on 142 ha, josta yli 1 m :n syvyistä

91 aluetta on 114 ha ja yli 2 m :n 81 ha. Hajatutkimuspisteitä 8 kpl, jotka kaikki ovat yli 1 m :n ja 7 kpl yli 2 metri n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 0.6/10 ha (kuva 42.). Suo kallistuu selväpiirteisesti pohjoiseen purkaen vetens ä Iso Suojärven kautta Synninjokea pitkin Jääsjärveen j a edelleen Kymijoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa vetiset kal - vakka-, rahka- ja lyhytkorsinevat, etelä- ja pohjoisosissa saraneva sekä reunoilla rahkaräme. Suotyypit ovat pääasiassa luonnontilaisia. Vain reuna-alueilla ja lounais - nurkkauksessa esiintyy harvaa ojitusta. Isosuo E :n turvekerrostumien keskipaksuus on 3.69 m. Täs - tä on heikosti maatuneen (H1_ 4) turpeen osuus 2.84 m j a paremmin maatuneen (H5_10) osuus 1.35 m. Yli metrin syvyi - sen alueen keskisyvyys on 3.69 m ja yli 2 metrin 3.99 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 5.60 metriä. Suon poh - jamaalaji on pääasiassa hiekka- ja hiekkamoreeni. Isosuo E :n turvelajeista vallitsevimpina ovat rahkavaltai - set turpeet, noin 60 %, ja saravaltaisia on 40 %. Turpee n lisätekijöinä esiintyy rahkavaltaisissa runsaimmin suoleväkköä ja saravaltaisissa järvuruokoa. Puunjäänteit ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 18 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4.10, josta heikosti maa - tuneen osan 3.14 ja paremmin maatuneen osan Liekoisuutta ei ole tutkittu k.o. tutkimusvuonna (1971). Isosuo E :ssa on turvetta milj. m3, josta heikost i maatunutta on 63 % (3.323 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 37 % (1.917 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 80 % (4.206 milj. m 3 ). Suon lounaisnurkkauksesta on nostettu turvepehkua. Suo on metsä - hallituksen rauhoittama ja sisällytetty suojelualueen a Päijät-Hämeen seutukaavaan.

92 Vähäsuo (kl , x = 68345, y = 4615) sijaitse e noin 13 km Hartolan kirkolta itään Nokan kylässä. Topografisesti suo sijaitsee moreenipainanteessa rajoittue n etelässä Vähä Suojärveen. Suon pinnan korkeus on m mpy. Vahäsuon pinta-ala on 22 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluet - ta on 7 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Hajatutkimuspisteit ä 4 kpl, jotka kaikki ovat yli 1 m :n syvyisiä. Tutkimuspiste - tiheys on 1.8/10 ha (kuva 43). Suo kallistuu etelään purkaen vetensä Synninjokea pitki n Jääsjärveen ja edelleen Kymijoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä on isovarpuinen räme, joka o n osaksi ojikko-, osaksi muuttuma-asteella. Suo on kauttaal - taan tiheään ojitettu. Vähäsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1.15 m. Täst ä on heikosti maatuneen (H1_4 ) turpeen osuus 0.02 m ja pa - remmin maatuneen (H5_10) osuus 1.13 m. Yli metrin syvyise n alueen keskisyvyys on 1.30 m. Suurin havaittu turpeen pak - suus on 1.40 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiass a siltti ja hiekka. Vähäsuon turvelajeista vallitsevimpina ovat rahkavaltaise t turpeet, noin 91 %, ja saravaltaisia on 9 %. Turpeen lisä - tekijöinä esiintyy rahkavaltaisissa runsaimmin puunjäänteitä ja saravaltaisissa kortetta. Puunjään teitä sisältä - vien turpeiden kokonaisosuus on 72 %. Koko turvekerrostu - man keskimaatuneisuus on 8.04, josta heikosti maatunee n osan 3.00 ja paremmin maatuneen osan Liekoisuutta ei ole tutkittu k.o. tutkimusvuonna (1971). Vähäsuossa on turvetta milj. m3, josta heikosti maa - tunutta on 2 % ( milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 98 % (0.242 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m :n

93 syvyisellä suon osalla on 36 % (0.091 milj. m 3 ). Vähäsu o soveltuu parhaiten metsänkasvatukselle. 54. Telkkäsuo (kl , x = 68159, y = 4438) sijaitse e noin 15 km Hartolan kirkolta etelään, Kalhon kylässä kantatien n :o 59 länsipuolella. Topografisesti suo on soistunut harjukuoppal Suon pinnan korkeus on 114 m mpy. Telkkäsuon pinta-ala on 11 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 9 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutkimuspisteitä o n 3 kpl, jotka kaikki ovat yli 1 m :n ja 2 kpl yli 2 metri n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2.7/10 ha (kuva 44). Suo kallistuu loivasti etelään purkaen vetensä ilmeisest i pohjavesien yhteydessä Hakalanlampiin ja edelleen Sääksjärven kautta Kymijoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon eteläosassa lyhytkortinen ja silmäkeneva. Pohjoisosassa esiintyy rahka- ja

94 tupasvillarämettä sekä nevakorpilaide. Suotyypit ovat lähe s luonnontilaisia. Eteläreunalla on harvaa ojitusta. Telkkäsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2.80 m. Tästä on heikosti maatuneen (H l 4) turpeen osuus 0.60 m j a paremmin maatuneen osuus 2.20 m. Yli metrin syvyi - (H5-10 ) sen alueen keskisyvyys on 2.80 m ja yli 2 metrin 3.45 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3.50 metriä. Suon pohja - maalaji on pääasiassa hiekka. Telkkäsuon turvelajeista sekä rahka- että saravaltaisi a turpeita on 50 Turpeen lisätekijäinä esiintyy rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa, suoleväkköä ja puun - jäänteitä sekä saravaltaisissa suoleväkköä. Puunjäänteit ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 39 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5.37, josta heikost i maatuneen osan 3.56 ja paremmin maatuneen osan Liekoja esiintyy hyvin vähän (0.1 %) 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan.

95 Telkkäsuossa on turvetta milj. m3, josta heikost i maatunutta on 22 % (0.056 milj. m3 ) ja paremmin maatuneen 78 % (0.242 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 82 % ( milj. m3 ). Telkkäsuon turve soveltuu osittain polttoturpeeksi. 55. Mäkelänsuo (kl , x = 68214, y = 4493) sijait - see noin 8 km kirkolta etelään. Topografisesti suo sijait - see länsipuolellaan sijaitsevan harjun ja moreenimäkie n välisessä painanteessa, Mukulakoskensuon (n :o 10) eteläpuolisena jatkeena. Suon pinnan korkeus on m mpy. Mäkelänsuon pinta-ala on 15 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 8 ha ja yli 2 m :n 3 ha. Hajatutkimuspisteitä on 6 kpl, joista 5 on yli 1 m :n ja 4 kpl yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 4/lo ha (kuva 15). Suo kallistuu pohjoiseen purkaen vetensä Mukulakoske n kautta Likasuon läpi Valasjokea pitkin Enoveteen ja edel - leen Kymijoen vesistöön. Vallitsevina suotyyppeinä ovat sara- ja korpiräme sek ä varsinainen korpi. Suotyypit ovat osaksi muuttuma-, osak - si turvekangasasteella. Suo on kauttaaltaan tiheään oji - tettu. Mäkelänsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2.63 m. Tästä on heikosti maatuneen ( H 1-4 ) turpeen osuus 0.50 m ja paremmin maatuneen (H5-10) osuus 2.13 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3.04 m ja yli 2 metrin 3.43 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4.20 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekka ja hiekkamoreeni. Mäkelänsuon turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltai - set turpeet, noin 97 %, ja rahkavaltaisia on 3 %. Turpee n lisätekijäinä esiintyy saravaltaisissa runsaasti puun - jäänteitä, varpuja, järviruokoa sekä kortetta. Puun-

96 jäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 40 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5.32, jost a heikosti maatuneen osan 3.90 ja paremmin maatuneen osa n Liekoja esiintyy kohtalaisesti (2.8 %) 0-1 metrin syvyys - vyöhykkeessä ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Mäkelänsuossa on turvetta milj. m3, josta heikost i maatunutta on 19 % (0.075 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 81 % (0.320 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 62 % (0.243 milj. m3 ). Mäkelän - suon turve soveltuu osittain polttorurpeeksi.

97 SOIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T Soiden hyödyntämismandollisuuksia on useita. Rehevimmät, matalaturpeiset suot lienevät Etelä-Suomessa nykyisin j o miltei kaikki raivattu viljelysmaaksi. Ravinteikas suo o n kuivattuna myös otollinen pohja metsänkasvatukselle. Hartolassa tutkituista soista on ohutturpeiset tai korkean tuhka - pitoisuuden omaavat suot ilmoitettu soveltuvan metsänkasvatukselle tai peltoalueiden läheisyydessä viljelysmaiksi. Tällaisia soita on Hartolan 54 :stä tutkitusta suosta yhteen - sä 16 kpl. Lisäksi niiden soiden, joiden turve vain osittai n soveltuu polttoturpeeksi, reuna-alueet ovat yleensä otollisimpia metsämaina. Turvetta on aikaisemmin käytetty yleisesti jo sinänsä maanparannusaineena. Toisaalta kun turve pehkua on käytetty kuivikkeena karjasuojissa, on sitä kautta saatu valmiiksi lannoitettua maanparannusainetta. Tänä päivänäkään ei liene syytä väheksyä varsinkaan turvepehkun merkitystä, sillä suu - ren vedenimemiskykynsä (imee ilmakuivana vähintään 12 kertaisen painomääränsä vettä) ansiosta se on varsin käyttökelpoinen kuivikemateriaali karjankasvatusta harjoittavissa talouksissa. Toisaalta myös on huomattava, että turvepehku n käytöllä voidaan pelastaa merkittävät määrät karjanlanna n typestä, joka nykyisin menee vielä suurelta osalta hukkaan. Hartolassa olevien useiden pienialaisten soiden turpeen pinta - kerroksista osa soveltuu parhaiten juuri turvepehkuksi tyydyttämään tiluskohtaisia tarpeita. Joillakin soilla tämäntapaisesta käytöstä ovat muistoina vanhat, umpeenkasvava t turpeennostohaudat. Nykyisin tunnetuimmat ja kansantaloudellisesti merkittävimmät käyttömuodot turpeelle ovat kasvu- ja polttoturve. Turpeesta voidaan lisäksi valmistaa metallurgista koksia, aktiivihiiltä ja useita muita kemiallisia tuotteita. Soiden välittömien hyödyntämistapojen rinnalla on mainittav a niiden tärkeä merkitys luonnonsuojelullisesti arvokkaina

98 luonnon säästiöinä. Hartolassa lähes kaikki suot ovat te - hokkaasti ojitettuja. Luonnonsuojelullista merkitystä o n vain jo metsähallituksen rauhoittamalla Isosuo (E) :ll a (suo n :o 52) ja Hakalanlamminsuon pohjoisosalla (suo n :o 1). 4.1 Soveltuvuus kasvuturpeeks i Kasvuturve on tiettyjen rahkasammallajien muodostaman, hei - kosti maatuneen turpeen jalostettu (= jauhettu ja lannoitettu) muoto. Kasvuturve sinänsä on melko uusi tulokas ; noi n 20 vuotta sitten se oli miltei täysin tuntematon. Nykyisi n se on eräs käytetyimmistä kasvualustoista puutarhoissa j a kasvihuoneviljelmillä. Lisäksi sen merkitys tullee viennis - sä kasvamaan vuosi vuodelta. Kasvuturpeeksi soveltuu parhaiten heikosti maatunut (H 1-3 ) rahkaturve eritoten puhdas Sphagnum fuscum-turve. Rahkaturpeessa esiintyy kuitenkin usein lisätekijöitä - mm. tupasvillaa, suoleväkköä ja varpuja - jotka heikentävät sen kasvuturveominaisuuksia. Maatumisaste H 4 muodostaa rajan kasvu - ja polttoturpeen välillä ; rahkavaltaisena se soveltuu välttävästi kasvuturpeeksi ja saravaltaisena polttoturpeeksi. Kasvuturpeen teollisen tuotannon kannattavuutta silmällä - pitäen tulisi suossa olla vähintään 80 cm :n paksuinen kerro s raaka-aineeksi kelpaavaa turvetta. Lisäksi kustannustekijöissä on huomioitava käyttökohteen etäisyys tuotantokohteesta. Hartolan soista huomattavin kasvuturvesuo on Isosuo (N), jonka luoteisnurkkauksesta nykyisin nostetaankin jo kasvu - turvetta jyrsinmenetelmällä yksityisen turvetuottajan toi - mesta. Isosuo (N) :ssä on kasvuturpeeksi soveltuvan pinta - kerroksen (H 1_4 ) keskipaksuus 0,57 m ja luonnontilaisin a kuutioina heikosti maatunutta turvetta on yhteensä 2,89 6 milj. m 3. Yli yhden metrin syvyisellä suo n ` osalla sitä o n 2,604 milj. m3. Isosuo (N) :n kasvuturpeen raaka-aine o n laadultaan kohtalaisen hyvää, tosin laatua heikentävän

99 tupasvillan osuus on 21 mutta suon keskialueella se n määrä vähenee huomattavasti. Muidenkin lisätekijöiden koh - dalla tendenssi vaikuttaa samansuuntaiselta ; niiden osuu s vähenee merkittävästi siirryttäessä suon keskustasta reuna - alueille (ks. profiilit kuvissa 20 ja 21). Muita Hartolan soita, jotka osittain soveltuvat kasvuturve - tuotannolle, ovat seuraavat : Juvanlammensuo, Isosuo (S), Terrisuo, Taulasuo ja Luhtasuo. Näiden soiden kasvuturpeek - si soveltuvat kerrostumat sijoittuvat vastaavasti soide n keskustaan kuin Isosuo (N) :ssä. Hartolan kasvuturvesoide n keskisyvyys- ja kuutiotiedot on koottu taulukkoon 1. Suo n : o Suon nim i Heikosti maatunee n kerr. keski - paksuus m Heikost i maatunutt a turvet t milj. m Isosuo (N ) Isosuo (S ) Juvanlammensuo Terrisuo Taulasuo Luhtasuo 0,5 7 0,3 9 0,8 7 0,9 6 1,1 9 0,77 2,89 6 0,59 5 0,54 6 0,75 3 0,30 8 0,34 8 Yhteensä 5,446 Taulukko 1. Hartolassa kasvuturpeen tuotantoon soveltuva t suot. 4.2 Polttoturv e Edellytykse t Polttoturvetuotantoon soveltuville soille ja turpeill e asetetaan useita vaatimuksia. Turvekerrostumat ovat muodos - tuneet maatumisen tuloksena suokasvien jäännöksistä. Tur - peen maatumisasteen kasvaessa sen ominaisuudet muuttuva t ratkaisevasti ; turpeen väri tummuu, tilavuuspaino kasva a (tuotantokuutioina turve painaa noin kg/m 3 ),

100 kuiva-aineen lämpöarvo kasvaa tilavuusyksikköä kohden j a kuituisuus vähenee. Maatumisasteen kasvaessa myös turpee n hiilipitoisuus kasvaa ja vetypitoisuus sekä haihtuvie n aineiden osuus vähenee. Polttoturpeeksi soveltuvat kaikki vähintään keskinkertai - sesti maatuneet turpeet. Heikosti maatuneiden turpeide n poltto ei ole yleensä taloudellisesti kannattavaa, mutt a niitä voidaan tarvittaessa polttaa. Myös turpeen kasvitie - teellinen alkuperä vaikuttaa sen ominaisuuksiin ; saraval - taisilla turpeilla lämpöarvo on korkeampi kuin rahkavaltai - silla. Tosin edellisten tuhkapitoisuus on selvästi suuremp i kuin jälkimmäisten. Soiden turvekerrostumissa on yleensä päällimmäisenä kerrok - sena heikosti maatunutta turvetta, mikä vaikeuttaa poltto - turpeen tuotantoa. K.o. kerros on joko poistettava tai se - koitettava alla olevaan paremmin maatuneeseen kerrokseen. Hartolan polttoturpeeksi soveltuvilla soilla tämä kerros o n yleensä hyvin ohut tai sitä ei ole lainkaan. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (= liekojen) poist o aiheuttaa tuntuvia lisäkustannuksia suon kunnostusvaiheessa. Suurimmalla osalla Hartolan soista ovat niiden kehitykse n aikana vallinneet erilaiset metsäiset suotyypit. Näin myö s turvekerrostumissa tavataan yleensä kohtalaisen runsaast i liekoja. Polttoturvesuon tulee täyttää useita vaatimuksia. Sen tule e sijaita lähellä kulutuspistettä - autokuljetuksessa all e 100 km, mutta rautateitse sen kuljettaminen kannattaa yl i kaksikin kertaa pitemmän matkan. Suon pinta-alan tulee oll a riittävän suuri : pienyrittäjälle ja tiluskohtaisiin tarpei - siin riittää jopa alle 20 ha :n suo. Laajempaa tuotanto a ajatellen suon tulisi kuitenkin olla yli 100 ha. Muita te - kijöitä, jotka edullisesti vaikuttavat suon hyödyntämiseen, ovat suon yhtenäinen muoto, riittävä syvyys (keskimääri n vähintään 1,5 m), aikaisempi ojitus ja hyvät tieyhteydet.

101 Haittaa aiheuttavana tekijänä on suon pohjan epätasaisuu s ja kivisyys. Polttoturve voidaan jakaa tuotantomenetelmien mukaisest i kahteen ryhmään, nimittäin jyrsinturpeeseen ja palaturpeeseen. Edellinen on suon pinnalta jauhettuna koottava raaka - aine, joka on tällä hetkellä yleisempää, etenkin suurkulutuksessa. Palaturvemenetelmällä saadaan kappalemaista poltto - ainetta. Palaturpeen tuottaminen on yksinkertaista ja hal - paa. Se soveltuu arinapolttoon eli pääasiassa pienkattiloihin. Täten palaturpeen käyttökohteina ovat lähinnä yksittäi - set kiinteistöt ja pienet kuntakohtaiset aluelämpökeskukset. Palaturvemenetelmän edullisuus nimenomaan p ienimuotoisess a tuotannossa on siinä, että palaturpeen poltto ei vaadi erikoispolttolaitteita (kuten jyrsinturpeen) ja lisäksi nykyisi n on kehitetty tuotantokoneita, jotka saavat käyttövoimans a maataloustraktoreista. Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohjeest a (Turveteollisuusliitto r.y. :n julkaisu 3/1976) keskimääräi - set laatuvaatimukset ovat seuraavat : Kosteus % Teholline n Tuhkapitoisuus % lämpöarvo MJ/kg jyrsinturve (J 11) palaturve (P 15) Polttoturpeeksi soveltuvat suo t 2. Honkselmankorvessa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvet - ta 2,083 milj. m 3, josta yli 90 % eli 1,950 milj. m 3 sijoittuu yli 1 m :n syvyiselle alueelle. Turve on laadultaan pää - asiassa saravaltaista ja hyvin maatunutta. Heikosti maatunu t pintakerros on miltei olematon. Suolla on melko vanha, tihe ä ojitus. Haittatekijöinä ovat pintaosan runsas liekoisuus j a turvekerrostuman alaosissa linsseinä esiintyvät kemiallise t saostumat, jotka nostavat huomattavasti keskimääräistä tuh - kapitoisuutta.

102 Saostuman yläpuolisella osalla turpeen keskimääräinen tuhka - pitoisuus on 6,1 % ja tehollinen lämpöarvo 50 % :n käyttökosteudella 10,2 MJ/kg. Honkselmankorven yli yhden metrin syvyisen osan energiasisältö on 3,3 milj. GJ. 3. Soimasuon eteläosassa on jyrsinturpeennosto käynniss ä (VAPO). Suon tutkitun osan (= pohjoisosa) perusteella arvioiden kokonaisturvemäärästä polttoturpeeksi soveltuvaa tur - vetta on 1,949 milj. m 3, Turve on laadultaan pääasiassa sara - valtaista ja hyvin maatunutta. Turpeennostoa haittaavana tekijänä on pintaosan erittäin runsas liekopitoisuus. Todellista tuotantoalaa pienentävät myös suopintaa rikkovat usea t mineraalimaasaarekkeet ja pohjan epätasaisuus. 5. Karjurannansuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvett a 0,270 milj. m 3, josta yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 0,242 milj. m 3, Turve on tosin pääasiassa rahkavaltaista ja se on ainoastaan kohtalaisesti maatunutta. Lie - koja esiintyy varsin vähän. Polttoturpeen nostoon soveliaint a aluetta ovat suon keski- ja itäosat, sillä länsiosan turvekerrostumissa olevat tulvakerrokset nostanevat turpeen tuhka - pitoisuuden liian korkeaksi. Suon turvemäärät tyydyttävä t tiluskohtaisen käytön tarpeita. Rautasuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta 0,49 5 milj. m 3, josta 0,344 milj. m 3 sijoittuu yli yhden metrin

103 syvyiselle alueelle. Turve on pääasiassa saravaltaista j a hyvin maatunutta. Yli 1 m :n syvyinen osa muodostaa yhtenäi - sen alueen, jonka pintakerroksessa tosin liekopitoisuus o n erittäin runsas. 7. Juvanlammensuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa, paremmin maatunutta turvetta 0,356 milj. m 3. Se jakautuu alueel - lisesti siten, että suon länsiosissa sitä peittää keskimää - rin 0,9 m :n vahvuinen heikosti maatunut rahkaturvekerros, ja itäosissa paremmin maatunut kerros alkaa pinnasta. Turve on pääasiassa saravaltaista ja hyvin maatunutta. Liekoj a esiintyy pintakerroksessa runsaasti. Turpeennostokenttie n muodostamista vaikeuttavat useat mineraalimaasaarekkeet j a suon keskellä oleva Juvanlampi. 8. Sahansuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta 0,24 5 milj. m3, josta 0,180 milj. m 3 on yli 1 m :n syvyisellä suo n osalla. Turve on pääasiassa rahkavaltaista, mutta kuitenki n hyvin maatunutta. Liekopitoisuus on kohtalaisen runsas sek ä 0-1 että 1-2 metrin syvyysvyöhykkeissä. Sahansuo on säännöl - lisen muotoinen ja soveltuu tyydyttämään tiluskohtaisi a polttoturpeen tarpeita. 9. Kurkosensuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvett a 0,665 milj. m 3, josta 0,597 milj. m 3 on yli 1 m :n syvyisell ä suon osalla. Turve on pääasiassa saravaltaista ja hyvin maa - tunutta. Liekojen runsas esiintyminen on haittaavana tekijänä. Suon yli 1 m :n syvyinen osa muodostuu kandesta er i altaasta, joista pohjoisempi jatkuu ympäristön viljelysmail le. 10. Mukulakoskensuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa tur - vetta 0,540 milj. m3, josta yli 1 m :n syvyisellä suon osall a on 0,488 milj. m3. Suon eteläosassa paremmin maatunut turve - kerrostuma alkaa pinnasta ja pohjoisosassa sitä peittä ä keskimäärin 0,84 m :n vahvuinen heikosti maatunut kerros. Turve on pääasiassa saravaltaista ja hyvin maatunutta. Lie - koisuus on vähäistä. Mukulakoskensuo liittyy turvepeltoje n välityksellä eteläpäästään Mäkelänsuohon.

104 Likasuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta 1,71 7 milj. m 3, josta yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 1,54 5 milj. m 3, Turve on lähes pelkästään saravaltaista ja hyvi n maatunutta. Heikosti maatunut pintåkerros on olematon. Lie - koja esiintyy haittaavan runsaasti 0-1 m :n vyöhykkeessä, mutta sen alla enää hyvin vähän. Turvetuotannon kannalt a lisähaittoina ovat suota peittävä vankka tukkipuusto sek ä turvekerrostuman alaosissa esiintyvät rautasaostumat. Likasuon turvekerrostuman (poisluettuna alin 0,5 metriä ) keskimääräinen tuhkapitoisuus on 8,6 % ja tehollinen lämpöarvo 50 % :n käyttökosteudella 9,6 MJ/kg. Likasuon yli 1 m : n syvyisen osan energiasisältö on 2,5 milj. GJ. 13. Isosuo (S) :ssa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvett a 3,039 milj. m 3, josta yli 1 m :n syvyisellä alueella o n 2,690 milj. m 3. Turve on keskimäärin lievästi rahkavaltaista mutta hyvin maatunutta. Heikosti maatuneen pintakerroksen, joka soveltuu kasvuturpeeksi, paksuus on noin 0,4 m. Liekoja esiintyy runsaasti sekä 0-1 että 1-2 metrin syvyysvyöhykkeissä. Isosuo (S) :n turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus o n 4,9 % ja tehollinen lämpöarvo 50 % :n käyttökosteudella 10, 3 MJ/kg. Suon yli 1 m :n syvyisen osan energiasisältö on 4, 6 milj. GJ.

105 Isosuo (N) :ssa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvett a 12,750 milj. m3, josta yli 1 m :n syvyisellä suon osalla o n 11,466 milj. m 3, Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimääräinen vahvuus on 0,57 m. Turve on rahkavaltaista ja maatuneisuudeltaan kohtalaisesti ja/tai hyvin maatunutta. Liekoj a on varsin vähän. Isosuo (N) soveltuu hyvin säännöllisen muotonsa ja tasaisen pohjansa ansiosta laajojen jyrsinturvekenttien laatimiseen. Isosuo (N) :n turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,4 % ja tehollinen lämpöarvo 50 % :n käyttökosteudella 9,5 MJ/kg. Suon yli 1 m :n syvyisen osan energiasisältö on 18,0 milj. GJ. 16. Tevanninsuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvett a 0,431 milj. m 3, josta yli 1 m :n syvyisellä suon osalla o n 0,380 milj. m 3. Heikosti maatunutta turvetta on keskimäärin

106 ,3 m :n paksuinen kerros suon pinnassa. Turvelaji on sara - valtaista ja hyvin maatunutta. Liekoja esiintyy erittäi n runsaasti 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä ja syvemmällä vähän. Turvekerrosto tyydyttää lähinnä tiluskohtaisia tarpeita. 17. Kalliolansuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvett a 0,380 milj. m 3, josta yli 1 m :n syvyisellä suon osalla o n 0,225 milj. m 3, Heikosti maatuneen pintakerroksen paksuu s on keskimäärin 0,2 m. Turvelaji on saravaltaista ja hyvi n maatunutta. Liekoja esiintyy 0-1 metrin syvyysvyöhykkeess ä runsaasti ja syvemmällä lähes olemattomasti. Kerrostuma t soveltuvat tiluskohtaiseen polttoturvetuotantoon. 20. Terrisuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvett a 1,868 milj. m 3, josta yli 1 m :n syvyisellä suon osalla o n 1,330 milj. m 3. Suon heikosti maatunut, kasvuturpeeksi soveltuva pintakerros on noin 1 m :n vahvuinen. Turvelaji o n pääasiassa saravaltaista ja kohtalaisesti maatunutta. Lie - koja esiintyy 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä runsaasti ja syvemmällä hyvin vähän. Terrisuon säännöllinen muoto ja suur i keskisyvyys mandollistavat jyrsinturvekenttien muodostamisen. Terrisuon turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus (poisluettuna pohjaosan 0,3 m :n kerros) on 2,9 % ja tehollinen lämpö - arvo 50 % :n käyttökosteudella 9,4 MJ/kg. Suon yli 1 m :n syvyisen osan energiasisältö on 2,1 milj. GJ. 21. Hirsikorvessa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvett a 0,861 milj. m 3, josta yli 1 m :n syvyisellä suon osalla o n 0,400 milj. m 3, Heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on

107 merkityksetön. Turvelaji on saravaltaista ja hyvin maatunut - ta. Liekoja esiintyy haitallisen runsaasti sekä 0-1 että 1-2 metrin syvyysvyöhykkeissä. Suon hyödyntämistä vaikeuttaa lisäksi sen erittäin rikkonainen kuvioitus. Turvekerros - to tyydyttää lähinnä tiluskohtaisia tarpeita. 23. Taulasuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta 0,45 3 milj. m3, josta yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 0,31 3 milj. m3. Heikosti maatuneen pintakerroksen, joka soveltu u kasvuturpeeksi, keskimääräinen paksuus on 1,2 m. Turvelaj i on rahkavaltaista ja se on kohtalaisesti tai hyvin maatunut - ta. Liekoja esiintyy 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä runsaasti, mutta syvemmällä hyvin vähän. Turvekerrosto soveltuu poltto - turpeeksi lähinnä tiluskohtaiseen käyttöön. 24. Männistönsuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvett a 0,806 milj. m3, josta yli 1 m :n syvyisellä suon osalla o n 0,576 milj. m3. Heikosti maatuneen pintakerroksen osuus o n merkityksetön. Turvelaji on huomattavan saravaltaista j a kohtalaisesti maatunutta. Liekoja esiintyy 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä runsaasti ja syvemmällä ei lainkaan. Männistönsuo on muodoltaan melko säännöllinen, ja sen paksut turve - kerrostumat soveltuvat polttoturpeeksi vähintään tiluskohtaiseen käyttöön. 25. Lemmonsuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvett a 0,620 milj. m 3, josta yli 1 m :n syvyisellä suon osalla o n 0,517 milj. m 3. Turvelaji on huomattavan saravaltaista j a hyvin maatunutta. Heikosti maatunut pintakerros on olematon. Liekoja esiintyy haitallisen runsaasti sekä 0-1 että 1-2 m : n syvyysvyöhykkeissä. Lemmonsuon turvekerrostot jatkuvat ilmei - sesti katkeamattomina (vastoin peruskartan suokuviota) Lemmonlammensuohon, joten soiden yhteenlaskettu turvemäärä lie - nee todellisuudessa ilmoitettua suurempi. 26. Lemmonlammensuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa tur - vetta 0,313 milj. m3, josta yli 1 m :n syvyisellä suon osall a on 0,252 milj. m3. Turve on rahkavaltaista mutta hyvin

108 maatunutta. Heikosti maatuneen kerroksen osuus on merkityk - setön. Liekoisuus on haitallisen runsasta sekä 0-1 ett ä 1-2 m :n syvyysvyöhykkeissä. Lemmonlammensuo muodostane e Lemmonsuon (suo n :o 25) kanssa yhtenäisen suoalueen. 30. Visainlandensuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa tur - vetta 0,306 milj. m3, josta yli 1 m :n syvyisellä suon osal - la on 0,250 milj. m3. Heikosti maatuneen pintakerrokse n osuus on merkityksetön. Turve on saravaltaista ja hyvin maa - tunutta. Liekojen esiintyminen on hyvin vähäistä. Suo on kohtalaisen pienestä turvemäärästään huolimatta polttoturve - tuotantoon sovelias, sillä se sijaitsee hyvin lähellä mah - dollisia kulutuskohteitaan. Kokonaisturvemäärää lisänne e se seikka, että suohon rajoittuvat pellot lienevät turvepohjaisia. 34. Kaipaisenlandensuossa on polttoturpeeksi soveltuva a turvetta 0,484 milj. m3, josta yli 1 m :n syvyisellä suo n osalla on 0,267 milj. m 3. Heikosti maatunut pintakerros o n lähes olematon. Turve on saravaltaista ja hyvin maatunutta. Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä kohtalaise n runsas ja syvemmällä hyvin vähäinen. Suo sijaitsee hyvie n kulkuyhteyksien varrella. 36. Ylimmäisessä Aukeasuossa on polttoturpeeksi soveltuva a turvetta 1,137 milj. m 3, josta yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 0,394 milj. m3. Turve on selvästi saravaltaista ja kohtalaisesti maatunutta. Liekoja esiintyy kohta - laisen runsaasti sekä 0-1 että 1-2 m :n syvyysvyöhykkeissä. Suon hyödyntämistä vaikeuttaa sen rikkonainen, moreenisaa - rekkeiden pirstoma kuvioitus. Turvemäärä tyydyttää lähinn ä tiluskohtaisia tarpeita. 37. Sarvankorvessa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvett a 0,657 milj. m3, josta yli 1 m :n syvyisellä suon osalla o n 0,316 milj. m3. Turve on pääasiassa rahkavaltaista mutt a hyvin maatunutta. Heikosti maatuneen pintakerroksen merki - tys on olematon. Liekoisuus on haitallisen runsasta sekä

109 että 1-2 m :n syvyysvyöhykkeissä. Suon hyödyntämistä vaikeuttaa sama topografian rikkonaisuus kuin Ylimmäisellä Aukea - suolla sekä lisäksi etäisyys tiestöstä. 38. Kotka- ja Rahkosuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa tur - vetta 0,954 milj. m3, josta hyödyntämiskelpoiselle, yli 1 m : n syvyiselle suon osalle sijoittuu 0,447 milj. m 3. Heikost i maatuneen pintakerroksen osuus on merkityksetön. Turve o n huomattavan saravaltaista ja hyvin maatunutta. Liekojen esiintyminen on vähäistä. Suo sijaitsee hyvien kulkuyhteyksie n varrella. 39. Lehmisuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta 0,59 6 milj. m3, josta hyödyntämiskelpoiselle, yli 1 m :n syvyiselle suon osalle sijoittuu 0,252 milj. m 3. Turve on pääasiass a saravaltaista ja kohtalaisesti - hyvin maatunutta. Heikost i maatunut pintakerros on haitallisen paksu, 0,76 m. Liekoj a esiintyy 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä runsaasti ja syvemmäll ä hyvin vähän. 40. Luhtasuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta 0,92 0 milj. m3, josta yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 0,77 0 milj. m 3. Turve on saravaltaista ja kohtalaisesti - hyvi n maatunutta. Heikosti maatunut kerros, joka soveltuu kasvuturpeeksi, on keskimäärin 0,77 m :n vahvuinen. Liekoja esiintyy kohtalaisen runsaasti sekä 0-1 että 1-2 m :n syvyysvyöhykkeissä. Luhtasuo sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien varrella Synninsuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvett a 4,217 milj. m3, josta yli 1 m :n syvyisellä suon osalla o n 3,815 milj. m3. Turve on pääasiassa saravaltaista ja kohta - laisesti maatunutta. Liekojen esiintyminen on hyvin vähäis - tä sekä 0-1 että 1-2 m :n syvyysvyöhykkeissä. Heikosti maatu - neen kerroksen keskimääräinen vahvuus on 0,2 m.

110 Syvyys Turve - Maatu - ph Tuhkapi - Tehollinen lämpöarv o laji neisuus toisuus % (50 % :n kost.) MJ/k g 0-50 PRSC 3 4,5 2,6 10, PRSC 7 4,2 2,2 10, PRCS 9 4,7 2,1 10, S 4 5,1 3,1 9, PRSB 5 5,2 4,2 8, B 5 5,5 4,1 9, PRSC 5 5,2 10,1 9, PRSC 5 4,8 11,7 8,6 Taulukko 7. Synninsuon tutkimuspisteen A laboratorio - määritysten tuloksia. Synninsuon turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus (poisluet - tuna pohjaosan 0,3 m :n kerros) on 3,5 %. Tehollinen lämpöarv o 50 % :n käyttökosteudella on keskimäärin 9,5 MJ/kg. Suon yl i 1 m :n syvyisen osan energiasisältö on 6,0 milj. GJ. Synnin - suon säännöllinen muoto ja hyvät kulkuyhteydet mandollistava t jyrsinturvetuotannon. 43. Rekisuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta Hartolan puoleisella suon osalla 1,338 milj. m3. Tästä yli 1 m : n syvyisellä alueella on 0,645 milj. m 3. Turve on pääasiass a saravaltaista ja hyvin maatunutta. Liekoja esiintyy haital - lisen runsaasti sekä 0-1 että 1-2 m :n syvyysvyöhykkeissä. Heikosti maatunut pintakerros on keskimäärin 0,4 m :n paksui - nen. Pertunmaan puoleisella osalla on Rekisuosta polttotur - peeksi soveltuvaa turvetta 1,516 milj. m Nihtilänsuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvett a 0,327 milj. m 3, josta yli 1 m :n syvyisellä suon osalla o n 0,213 milj. m3. Turve on saravaltaista ja kohtalaisesti hy - vin maatunutta. Heikosti maatunut pintakerros on haitallise n paksu, 0,6 m. Liekoja esiintyy 0-1 m :n syvyysvyöhykkeess ä runsaasti ja syvemmällä vähän. Nihtilänsuolta on melko laaja - alaisesti nostettu pehkuturvetta, joten paremmin maatunu t kerros alkaa jo pinnasta. 45. Piiskunsuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvett a 0,377 milj. m 3, josta yli 1 m :n syvyisellä suon osalla o n 0,197 milj. m 3. Turve on saravaltaista ja hyvin maatunutta.

111 Heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on merkityksetön. Liekoja esiintyy 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä runsaasti j a syvemmällä hyvin vähän. Piiskunsuon polttoturve soveltu u käytettäväksi tiluskohtaisesti. 46. Jyrkänniitunsuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa tur - vetta 0,354 milj. m 3, josta yli 1 m :n syvyisellä suon osall a on 0,299 milj. m 3. Turve on selvästi saravaltaista ja kohta - laisesti - hyvin maatunutta. Liekoja esiintyy 0-1 m :n syvyys - vyöhykkeessä kohtalaisen runsaasti ja syvemmällä hyvin vähän. Heikosti maatunut pintakerros on haitallisen paksu, 0,7 m. Turvekerrostumat jatkuvat ilmeisesti suon reunapelloilla. 48. Tervasuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta 0,24 4 milj. m3, josta yli 1 m :n syvyysvyöhykkeessä on 0,195 milj. m3. Turve on pääasiassa rahkavaltaista mutta hyvin maatunutta. Liekoja esiintyy haitallisen runsaasti sekä 0-1 että 1-2 m :n syvyysvyöhykkeissä. Heikosti maatuneen kerrokse n vahvuus on keskimäärin 0,3 m. Suon polttoturvemäärä tyydyt - tää lähinnä tiluskohtaisia tarpeita. 49. Vastamäensuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvett a 1,827 milj. m3, josta yli 1 m :n syvyisellä suon osalla o n 1,278 milj. m3. Turve on selvästi saravaltaista ja kohtalai - sesti maatunutta. Liekoisuus on ilmeisesti kohtalaisen run - sasta. Heikosti maatuneen pintakerroksen vahvuus on 0,4 m. Turvekerrostumat yhtyvät suon pohjoispäästä, Välijoen pohjoispuolella Pitkänsillansuohon (suo n :o 51). 50. Kailikkosuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvett a 0,292 milj. m3, josta yli 1 m :n syvyisellä suon osalla o n 0,223 milj. m3. Turve on miltei pelkästään saravaltaista j a hyvin maatunutta. Heikosti maatunut pintakerros on olemato n ja liekoisuus 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä runsasta mutt a syvemmällä hyvin vähäistä. Suo sijaitsee Vastamäensuon j a Pitkänsillansuon läheisyydessä.

112 Pitkänsillansuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa tur - vetta 2,496 milj. m3, josta yli 1 m :n syvyisellä suon osall a on 1,913 milj. m 3. Turve on selvästi saravaltaista ja kohta - laisesti maatunutta. Heikosti maatuneen pintakerroksen vahvuus on keskimäärin 0,4 m. Liekoisuus on 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä runsasta ja syvemmällä hyvin vähäistä. Pitkänsillansuon säännöllinen muoto, suuri keskisyvyys ja hyvät kulkuyhteydet mandollistavat jyrsinturvetuotannon. Syvyys Turve- Maatulaji neisuus ph Tuhkapitoisuus % Tehollinen lämpöarv o (50 % :n kost.) MJ/k g PrSC 6 3,8 6,9 8, LPrC 7 4,7 4,5 11, EqPrC 6 4,9 5,8 9, LPrC 5 5,5 6,7 11,3 Taulukko 8. Pitkänsillansuon tutkimuspisteen A 0 laboratorio - määritysten tuloksia. Pitkänsillansuon turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus o n 5,8 % ja tehollinen lämpöarvo 50 % :n käyttökosteudella 10, 4 MJ/kg. Suon yli 1 m :n syvyisen osan energiasisältö on 3, 3 milj. GJ. 54. Telkkäsuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta 0,24 2 milj. m 3, josta yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 0,19 8 milj. m 3. Turve on puoliksi sara- puoliksi rahkavaltaista j a kohtalaisesti maatunutta. Liekoisuus on hyvin vähäistä. Poltto - turpeennoston kannalta heikosti maatunut kerros on haitallisen paksu, 0,6 m. Lisävaikeutena on suon hankalat laskusuhteet. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät, ja polttoturpeeks i soveltuvat Honkselmankorpi ja Soimasuo (suo n :ot 2 ja 3) sijaitsevat lähellä. 55. Mäkelänsuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvett a 0,320 milj. m 3, josta yli 1 m :n syvyisellä suon osalla o n 0,195 milj. m3. Turve on miltei pelkästään saravaltaista j a kohtalaisesti maatunutta. Heikosti maatuneen pintakerrokse n paksuus on haitallisen suuri, 0,5 m. Liekoisuutta esiintyy 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä kohtalaisen runsaasti ja syvemmäll ä

113 ei lainkaan. Turvekerrostumat yhtyvät pohjoisosistaan Mukula - koskensuohon. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. 5. JOHTOPÄÄTÖKSET Hartolassa tutkitusta 54 :stä suosta todettiin 37 :n soveltuva n joko osaksi tai kokonaan polttoturpeen tuottamiseen, 16 :n metsänkasvatukseen ja luonnonsuojelualueeksi yhden suon (suo n : o 52, joka on jo rauhoitettu). Lisäksi yhdestä metsänkasvatukseen tarkoitetusta suosta (n :o 1) osa soveltuu suojeltavaks i ympäristönsä yhteydessä. 37 :stä polttoturvesuosta 6 :n suo n pintaosa kelpaa käytettäväksi kasvuturpeen valmistukseen. Hartolan polttoturpeeksi soveltuvien soiden turve on keski - määrin turvelajinsa ja maatuneisuutensa puolesta hyvälaatuis - ta. Turvekerrostot ovat yleensä riittävän paksuja. Useill a soilla todellista turvemäärää lisää suon ympäristön turvepoh - jaiset viljelysmaat. Polttoturvetuotantoa haittaavina tekijöinä ovat koko kunnan alueella metsäiset suotyypit (osaks i taimikkoina, osaksi aines- ja tukkipuina) ja runsas liekoisuus varsinkin 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä. Lisäksi paikalli - sesti haittaa aiheuttavat joidenkin soiden rikkonainen suokuvioitus. Polttoturpeeksi soveltuvien soiden yli 1 m :n syvyisen aluee n yhteenlaskettu pinta-ala on noin 1400 ha. K.o. alue sisältä ä noin 37 miljoonaa m 3 paremmin maatunutta turvetta. Laborato - riotulosten perusteella laskettu aritmeettinen keskiarvo o n tuhkapitoisuudelle 4,9 % ja teholliselle lämpöarvolle (laskettuna 50 % :n käyttökosteudelle) 9,8 MJ/kg. Hartolan poltto - turpeeksi soveltuvien soiden yli yhden metrin syvyisen aluee n kokonaisenergiasisältö on (laskettuna sen sisältämän turve - määrän tuotantokuutioina ja keskimääräisen lämpöarvon avulla ) 60 miljoonaa GJ. Kyseinen arvo vastaa energiasisällöltää n noin 1,7 milj. tonnia raskasta polttoöljyä.

114 1 HARTOLAN SOIDEN Tl1RVELAJISUHTEE T Suon Suon nlml Rahkavaltalset (S - t) Saravaltalset C t Rusko - ( - ) n :o sammal- - ' valtaiset nahka (S) sarernnca (CS) S sera (C) rahkasare (SC) TÖT (B-t) TOT + SC - S ErS ShS NS LS S CS ErCS ShCS NCS LCS CS + CS C ShC, EgC PrC NC LC 1_EgC C SC ErSC ShSC EgSC PrSC NSC LSC SC BC TOT B TOT TOT TOT LPrC TOT TOT TOT + BC TOT 1 Hakalantamminsuo Horkselrnarkorpi , Solmasuo Slkkolansuo KarJuramansuo Rautasuo Jwanlamminsuo Sa2Gnsuo Kurkosensuo WkAculankoskensuo Llkasuo Lokonsuo Isosuo S : Isosud N Koskemiemensuo Tevaminsu Kalliolansw $ , Helnäahonsuo Aittosuo Terrlsuo Hlrsikorpl Luotikkaarkorpi Taulasuo M6mist6nsuo Lemrnonsuo Lemrnonlammensuo Aavasuo Rajakorpl lsosuo NW Vlsalnlandensuo Hlltlamminsuo Solmasuo Kopekonsuo Kalpaisenlandensuo Isosuo NE Yiimmg lnen Aukeasuo Sarvankorpl Kotka-)a RahkOSuo Lehmisuo Luhtasuo Syminsuo _ Rekisuo Nihtil8nsuo _ Pliskunsuo Jyri4kn2ltunsuo Hallasuo Tervasuo Vastamäensuo Kalitkkosuo Pltk6relilansuo Isosuo E Vl;häsuo ' Telkk6suo M;3keläns uo Yh2eens L _ - - '. ^ --

115 GEOLOGISEN TUTKIMUSLAITOKSEN HARTOLAN kt1nnas,a TUTKIM4T S(1OT_(woslna 1971 ja 1970).4. Koko buo (yll 0.3 m:n alue) Yll 1 rn:n alue Yll 2 m:n alue Kunta- Pinta- Keskim. Turvem. Turvem. koht. Suon niml Karttalehden ale Keskimaatunelaws (H) Kesklsyvyys (m) turvemäärä (milj.m3) Plnta- Kesklsyvyys (m) smlij.m3) Pinta- Itesklsy.ryys (m) (mil).m3 ) Ilekolsuus X n:o n:o ha H 1-4 H 5-10 H - ala 1-t0 Pinta Pohja koko P(nta Pohja Koko ha Pinta Pohja Koko Koko O^1 1-2 al a ha Pinta Pohja Koko Koko I "Hakalantamminsuo" Horkselmankorpl Solmasuo Sikkolansuo Karjuramansuo Reutasuo "Jwantammisuo" : ' Sahansuo Kurkosensuo "hl;ikulakoskensuo" Ltkasuo Lakonsuo, Isosuo S Isosuo N "Koskemlemensuo" "Tevamtnsuo" * "Kalllolansuo" ' Helnäahonsuo ' Alttosuo Terrisuo ! Hirsikorpi Luotlkkaankorpl It Taulaauo , "501nn0st8nsuo" ' Lemmonsuo , ? , Lemmonlammen suo Aavasuo Rajakorp(, leosuo NW "Vlsalnlandensuo" , Hlitlamminsuo i 32. Sotmaao Kopakonsuo "Kalpalsenlandensuo" Isosuo NE (Raateliorpl) Yilmmälnen Aukeasuo Sarvarkorpl KMka-ja tjaneosuo i Lehmisuo , Luhtasuo Synninsuo I 43. Reklsuo Nlhtilänsuo I 45 Pllskunsuo yrkänni1tunsuo" Hatlasuo Tervasuo : Vastamäensuo { Kaltikkosuo Pitkänslltansuo Isosuo E Vähäsuo ' Telkkäsuo Mäkelänsuo _ _ f Yht. 54 kol, {