UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa VI

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 269 Hannu Pajunen UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa VI Abstract : The mires and peat reserves of Utajärvi. Part VI Kuopio 1993

2 Pajunen, Hannu Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa VI. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset, Turvetutkimusraportti 269, 27 sivua, 4 kuvaa, 1 taulukko, 2 liite. Utajärven kunnan alueelta tutkittiin 18 suota vuonna Tutkittujen soiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha. Aineisto koottiin käyttäen tutkimuslinjastoa, jossa tutkimuspisteet sijaitsevat 100 metrin välein. Jokaisella pisteellä määritettiin pinnan korkeus, suotyyppi, turvelaji, turpeen maatuneisuus, liekoisuus ja pohjamaalaji. Laboratorionäytteitä otettiin 713 kpl. Niistä määritettiin ph, vesipitoisuus, kuiva-ainepitoisuus ja tuhkapitoisuus. Lämpöarvo ja rikkipitoisuus määritettiin 248 näytteestä ja alkuainepitoisuuksia 92 näytteestä. Energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita on 15 suolla yhteensä ha. Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 18,64 milj. suo-d. Sen kuiva-aineen energiasisältö on 36,1 milj. GJ eli 10,0 milj. MWh. Avainsanat : suo, energiaturve, turveinventointi, Utajärvi Hannu Pajunen Geologian tutkimuskeskus PL 1237 SF KUOPIO FINLAND

3 Paiunen.Hannu1993. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa VI - The mires and peat reserves of Utajärvi, part VI. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset - Geological Survey of Finland, Peat Researches, Turvetutkimusraportti - Report of Peat Investigation pages, 4 figures, 1 table, 2 appendix. In the commune of Utajärvi altogether 18 mires were surveyed in the year The mires cover altogether hectares. The data was collected using survey grids with study sites at the intervals of 100 m. At each site elevation, site type, peat type, the decomposition degree of peat, snag content and the type of subsoil was determined and recorded. Altogether 713 samples were taken to the laboratory. All of them were analysed for ph-value, water content, dry matter content and ash content. 248 samples were analysed for heating value and sulphur content and 92 for elements. Areas suitable for energy peat production were found in 15 mires covering altogether an area of ha. The volume of useful peat is milj. a in situ and the energy content 36.1 milj. GJ or 10.0 milj. MWh as calculated for dry peat. Key words : mire, energy peat, peatland survey, Utajärvi Hannu Pajunen Geological Survey of Finland P.O. Box 1237 SF KUOPIO FINLAND

4 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 7 2 TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Laboratoriomääritykset 12 3 ARVIOINTIPERUSTEET 13 4 TULOSTEN TARKASTELU Suot ja niiden turvekerrokset Soveltuvuus turvetuotantoon 15 5 TUTKITUT SUOT Hirvisuo Iso Joutensuo Itäsuo Joutensuo Karjosuo Kirkisuo Leilisuo Lohisuo Pahkasuo Pajusalmensuo Peurasuo (Sanginkylä) Peurasuo (Utoslahti) Pörskiönsuo Rantasuo (Utoslahti) Rongonsuo Tironsuo "Veitsisuo" Ylisuo 25

5 7 1 JOHDANTO Suot peittävät suunnilleen puolet Utajärven maapinta-alasta. Soita käytetään maaja metsätalouden ohella energian tuotantoon, virkistykseen ja alkuperäisen suoluonnon suojeluun. Teollisesti käyttökelpoisten turvevarojen arviointi edellyttää tietoa riittävän syvien turvekerrosten sijainnista ja ominaisuuksista. Aineistoa kootaan sekä maastossa että laboratoriossa tehtävillä tutkimuksilla. Tutkittavien soiden minimikokona on pidetty 20 ha. Sitä suurempia soita on luetteloitu 209 kpl. Niiden pinta-ala on noin ha (Lappalainen et al. 1980). Tähän mennessä on tutkittu ha. Raportin liitteenä on aakkosellinen luettelo kaikista Utajärvellä tutkituista soista. Tässä raportissa käsitellään pääasiassa kesällä 1990 koottua aineistoa. Tutkittuja soita on 18. Niiden nimet ja sijainti ilmenevät kuvasta 1. Maastomäärityksiä ovat tehneet kirjoittajan ohella työnjohtaja Hannu Kinnunen ja kausiapulaiset Terttu Härkönen ja Jaana Jämsä. Arviot soiden käyttökelpoisuudesta perustuvat maasto- ja laboratoriotutkimuksiin. Aiemmasta käytännöstä poiketen ei kaikkea arvioinnin perustana olevaa aineistoa enää julkaista. Suokartat, poikkileikkauskuvat, laboratoriotulokset ja yksityiskohtaiset tutkimusselostukset soveltuvuuslausuntoineen ovat tilattavissa Geologian tutkimuskeskuksesta. Tiedot saa tarvittaessa tilakohtaisesti. Esimerkki suokartasta on kuvassa 2, soveltuvuuskartasta kuvassa 3 ja poikkileikkauskuvasta kuvassa 4.

6 / D01M.1121,2 w] ~k~ 1 '-,,3, wvw mk wm e ~ i^ km L 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimus Hirvisuo 2. Iso Joutensuo 3. Itäsuo 4. Joutensuo 5. Karjosuo 6. Kirkisuo 7. Leilisuo 8. Lohisuo 9. Pahkasuo 10. Pajusalmensuo 11. Peurasuo S 12. Peurasuo U 13. Pörskiönsuo 14. Rantasuo U 15. Rongonsuo 16. Tironsuo 17. "Veitsisuo" 18. Ylisuo Kuva 1. Utajärvellä vuonna 1990 tutkitut suot. Kunnan pohjoisosa kuuluu Kiiminkijoen ja eteläosa Oulujoen valuma-alueeseen. Valuma-alueiden raja on merkitty pisterasterilla.

7 9 HEINASUO,Utajärvi kl A 5 -/5 60 /6.47 6/12 3) m GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS '5r ~ A m '. A m 2/13, ~ 3725 Q61 1/ A130 S. i ~ 2~2 4/25, \ 2, SCgD 2r i / ` f /lI ` t65 4. L1 s ~ i7,, 1~861 4l(ll1*807Ț m m555. 2T.5 a : 1 e ` j26.`AO ~m6 Z 4 11,2 ~ - 10m S5?n Kuva 2. Esimerkki suokartasta. Siitä ilmenevät tutkimuspisteiden sijainti, turvekerroksen paksuus ja heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen osuus.

8 10 HEINRSUO UTRJRRVI MWOONUUM. M MPY MARTUNEISUUS M MPY J J L M9 lie L L LIIS 114 SUOTYYPPI.LIEKOISUUS.TURVELAJIT JR POHJRMRRLRJIT L V8R RHSN 111 olo RHSNOJ olo A A A < A O'd A zs - - -S. A Kuva 3. Esimerkki poikkilei «~La. x iemmästä kuvasta ilmenee turvekerroksen maatuneisuus nelijakoisella asteikolla. Alempi kuva esittää suotyyppejä, liekoosumien määrää, turvelajejaja pohjamaalajeja (merkkien selitykset liitteessä 2). Pinnan ja pohjan muoto on nähtävissä molemmissa kuvissa.

9 1 1 A m Valtionma r+ m m m 0,, t 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kuva 4. Esimerkki soveltuvuuskartasta. Kartasta ilmenee tuotantoon soveltuvan alueen sijainti (katkoviiva 1,5 m), kuivatusvaikeuksien takia soveltumattomat alueet (rasteri), tärkeimpien laboratoriotulosten pistekohtaiset keskiarvot ja tilusrajat uusimpien peruskarttojen mukaan.

10 1 2 2 TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1 Kenttätutkimukset Tutkittavalle suolle tehtiin linjaverkosto, jossa selkälinja kulkee pitkin suon hallitsevaa osaa ja poikkilinjat sitä vastaan kohtisuoraan, tavallisesti 400 m :n välein. Tutkimuspisteet sijaitsevat linjastolla 100 m :n välein, suon reunoilla usein myös tiheämmässä. Syvyyshavaintoja tehtiin varsinaisella linjastolla tutkimuspisteiden puolivälissä ja poikkilinjojen välissä sijaitsevilla syvyysmittauslinjoilla 50 m :n välein. Tutkimuspisteet vaaittiin ja vaaitukset kiinnitettiin valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaisella tutkimuspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys, mättäisyys ja mättäiden korkeus ; metsäisillä alueilla lisäksi puulajisuhteet, tiheys- ja kehitysluokka sekä mahdolliset hakkuut. Maatumattoman puuaineksen määrä eli liekoisuus selvitettiin pliktaamalla turvekerros kairan varsilla kahden metrin syvyyteen saakka. Maastossa määritettiin turvekerroksen turvelaji, maatuneisuus (H1-10), kosteus (B1-5) ja tupasvillan kuitujen suhteellinen osuus (F0-6) sekä pohjamaalaji ja liejukerrokset. Laboratoriomäärityksiä varten otettiin tilavuustarkkoja näytteitä. Tutkimusmenetelmät on kuvattu yksityiskohtaisesti Geologian tutkimuskeskuksen oppaassa (Lappalainen et al. 1984). 2.2 Laboratoriomääritykset Laboratoriomäärityksiä varten otettiin 713 turvenäytettä. Niistä määritettiin ph märästä näytteestä ja vesipitoisuus kuivattamalla turve 105 C :ssa vakiopainoon. Tilavuustarkoista näytteistä laskettiin kuiva-ainemäärä suokuutiota kohti. Kuivatuista turvenäytteistä määritettiin tuhkapitoisuus hehkuttamalla ne 815 ± 25 C :ssa. Osasta näytteitä määritettiin lisäksi lämpöarvo, rikkipitoisuus ja alkuainepitoisuuksia. Lämpöarvo ja rikkipitoisuus määritettiin 248 näytteestä. Kolmenkymmenen alkuaineen sarja määritettiin IC-Plasma-menetelmällä 92 näytteestä.

11 1 3 3 ARVIOINTIPERUSTEET Tuotantokelpoisena alueena pidettiin yleensä yli 1,5 m syvää aluetta. Kapeat lahdekkeet, saarekkeiset alueet ja kymmentä hehtaaria pienemmät erilliset altaat rajattiin pois. Koska turvekerrosta ei voida käyttää mineraalimaata myöten, vähennettiin tuotantokelpoista turvemäärää laskettaessa keskisyvyydestä 0,5 m. Joillakin soilla jouduttiin vähentämään paksumpi kerros pohjan epätasaisuuden tai turpeen ominaisuuksien takia. Energiaturpeeksi soveltuvan rahkavaltaisen turpeen maatuneisuuden tulee olla vähintään 5. Saravaltainen turve soveltuu polttoturpeeksi myös heikommin maatuneena. Jos heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen paksuus on yli 0,6 m, on sitä pidetty energiaturvetuotantoa haittaavana tekijänä. Heikosti maatuneen pintakerroksen alla olevan energiaturpeen laatu ja määrä vaikuttavat kuitenkin ratkaisevasti turvekerroksen käyttökelpoisuuteen. Kuivatusmahdollisuudet arvioitiin tavanomaisen painovoimalla tapahtuvan kuivatuksen perusteella. Pumppaamalla kuivattavia tai märillä menetelmillä nostettavia turvekerroksia ei ole pidetty tuotantokelpoisina. 4 TULOSTEN TARKASTELU 4.1 Suot ja niiden turvekerrokset Tutkitut suot ovat m nykyisen merenpinnan yläpuolella. Korkeimmalla olevat suot sijaitsevat Sanginkylän itäpuolella Oulujoen ja Kiiminkijoen vedenjakajalla ja alimpana olevat Utoslahden - Kemilän alueella. Suurin osa soista on kokonaan yli 100 metrin korkeudessa. Niiden altaat ovat paljastuneet muinaisesta Itämerestä, makeavetisestä Ancylusjärvestä, runsaat 8000 vuotta sitten. Alimpana olevat suoaltaat ovat paljastuneet suolaisesta Litorinamerestä parin seuraavan vuosituhannen aikana. Soistuminen on alkanut edullisimmissa paikoissa heti merestä vapautumisen jälkeen. Suot ovat vähitellen laajentuneet ympäröivän metsämaan soistuessa. Tutkitut 18 suota ovat melko suuria. Niiden keskikoko on yli 300 ha (taulukko 1). Alle 100 hehtaarin soita on vain yksi. Soiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha, josta yli 1,5 m syvää aluetta on yhteensä ha. Keskimääräinen syvyys on koko suoalalla

12 14 1,3 m ja yli 1,5 m syvällä alueella 2,2 m. Heikosti maatunutta rahkavaltaista pintakerrosta on yli 1,5 m syvällä alueella keskimäärin 0,3 m. Syvimpiä soita ovat Leilisuo ja "Veitsisuo" ja matalimpia Peurasuo S ja Hirvisuo. Taulukko 1. Soiden pinta-ala, keskisyvyys, turvemäärä ja turpeen maatuneisuus. Suon nimi Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) Pintaala Keskimaat. (ha) Yht. Pintarahka Polttoturve Pintarahka Polttoturve Yht. (H) Hirvisuo 140 0,2 0,8 1,0 0,33 1,09 1,42 4,8 Iso Joutensuo 860 0,2 0,9 1,1 2,34 6,86 9,20 5,0 Itäsuo 390 0,2 1,1 1,3 0,64 4,41 5,05 4,8 Joutensuo 60 0,4 1,2 1,6 0,23 0,74 0,97 4,8 Karjosuo ,1 1,2 1,3 0,81 15,30 16,11 4,5 Kirkisuo 480 0,4 1,3 1,7 2,07 5,99 8,06 4,8 Leilisuo 190 0,2 1,6 1,8 0, ,45 5,4 Lohisuo 410 0,3 0,8 1,1 1,14 3,25 4,39 5,2 Pahkasuo 540 0,4 0,7 1,1 1,85 3,99 5,84 4,7 Pajusalmensuo 100 0,2 1,0 1,2 0,17 1,02 1,19 5,0 Peurasuo S 260 0,2 0,7 0,9 0,69 1,75 2,44 4,5 Peurasuo U 315 0,4 1,0 1,4 1,20 3,14 4,34 4,7 Pörskiönsuo 360 0,2 0,9 1,1 0,91 2,91 3,82 5,1 Rantasuo U 160 0,2 0,9 1,1 0,37 1,31 1,68 4,9 Rongonsuo 160 0,2 1,1 1,3 0,28 1,80 2,08 4,8 Tironsuo 240 0,2 1,1 1,3 0,47 2,73 3,20 5,4 "Veitsisuo" 210 0,2 1,6 1,8 0,36 3,45 3,81 5,1 Ylisuo 160 0,4 1,0 1,4 0,50 1,76 2,26 5,0 Yhteensä/ Keskim ,2 1,1 1,3 14,72 64,59 79,31 4,9 Pintarahka - heikosti maatunut (H1-4) rahkavaltainen pintakerros Polttoturve - saraturve, ruskosammalturve ja hyvin maatunut (H5-10) rahkaturve

13 1 5 Suoalasta on avosuota 21 %, rämettä 54 %, korpea 1 %, turvekangasta 19 % ja peltoa 5 %. Suot ovat enimmäkseen ojitettuja. Luonnontilaisen suon osuus on yli puolet vain Joutensuossa. Rokuan ympäristön suot ovat pisimmälle muuttuneita. Turvekankaiden ja peltojen osuus on Karjosuossa 76 %, Rongonsuossa 52 % ja Leilisuossa 40 %. Turpeesta on saravaltaista 50 %, rahkavaltaista 45 % ja ruskosammalvaltaista 5 %. Suurin osa turpeesta sisältää sekä sarojen että rahkasammalien jäänteitä. Ruskosammalvaltaista turvetta on eniten Rokuan ympäristön soilla. Muualla sitä on lähinnä karhunsammalmuuttumien pintaturpeena. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,9. Suokohtaiset keskiarvot vaihtelevat 4,5-5,4. Maatuneisuuserot voivat olla suuria suon tai kerrostuman eri osien välillä. Laboratoriomääritysten perusteella saatiin turpeen keskimääräisiksi ominaisuuksiksi : - ph-aste 4,7 - vesipitoisuus 90,0 % - kuiva-ainepitoisuus - tuhkapitoisuus 99 kg/suo-m 3 5,3 % - rikkipitoisuus 0,41 - lämpöarvo 20,6 MJ/kg Tuotantokelpoisen alueen keskimääräiset tuhkapitoisuudet ja rikkipitoisuudet ovat alhaisempia kuin edellä esitetyt koko aineiston keskiarvot. Rikkipitoisuudet vaihtelevat 0,08-11,90 %. Korkeimmat pitoisuudet ovat Rokuanvaaraa ympäröivissä soissa. 4.2 Soveltuvuus turvetuotantoon Energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita on 15 suolla. Tuotantokelpoista aluetta on yhteensä ha, mikä on noin 18 % tutkitusta suoalasta. Tutkituista soista kaksi hylättiin turpeen laadun ja yksi kuivatusvaikeuksien takia. Tuotantokelpoisista soista on Oulujoen valuma-alueella yhdeksän ja Kiiminkijoen valuma-alueella neljä. Kaksi suota on valuma-alueiden rajalla. Tuotantokelpoisesta alasta kuuluu Oulujoen valuma-alueeseen noin 790 ha ja Kiiminkijoen valuma-alueeseen noin 360 ha.

14 1 6 Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 18,64 milj. suo-m 3. Kyseisen turvemäärän energiasisältö on kuivana 36,1 milj. GJ eli 10,0 milj. MWh. Tuotantokelpoista hehtaaria kohti laskettu keskimääräinen energiamäärä on GJ (8 600 MWh). Se vaihtelee suokohtaisesti GJ/ha ( MWh). Utajärvellä on tutkittu tähän mennessä yhteensä ha. Siitä on arvioitu tuotantokelpoiseksi ha (Pajunen 1986a, 1986b, 1987, 1989 ja 1990).

15 1 7 5 TUTKITUT SUOT 5.1 Hirvisuo Hirvisuo (kl ) sijaitsee Kemilän kylällä noin 6 km kunnan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu lohkareiseen moreenimaastoon. Pohjamaa on syvimmissä osissa hietaa ja reunamilla moreenia. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Puolangantie menee suon kaakkoisosan halki. Suon pinta-ala on 140 ha. Siitä on yli 1 m syvää aluetta 67 ha ja yli 1,5 m syvää 20 ha. Pinta on m merenpinnan yläpuolella ja se viettää kaakkoisosassa kaakkoon ja luoteisosassa luoteeseen. Vedet virtaavat Oulujokeen kaakkoisosasta Utosjoen ja Utajärven kautta ja luoteisosasta Kiviojan kautta. Suo on kokonaan ojitettu. Yleisimpiä suotyyppejä ovat karhunsammalmuuttuma ja varsinainen sararämemuuttuma. Turpeesta on 50 % rahkavaltaista, 49 % saravaltaista ja 1 % ruskosammalvaltaista. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,8. Hirvisuon luoteisosassa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 12 ha. Pohjan epätasaisuus voi vaikeuttaa tuotantoa. 5.2 Iso Joutensuo Iso Joutensuo (kl ) sijaitsee Utosjoen ja Puolangantien välisellä alueella noin 32 km kunnan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu moreenisaariin ja ympäröiviin soihin. Tutkittu alue käsittää varsinaisen Ison Joutensuon (A-linjasto) lisäksi Ponteman ja Joutenkankaan välisen suoalueen (B-linjasto) ja Säynäjän ja Nuanjoen länsipuolisen suoalueen (C-linjasto). Tutkitun alueen pinta-ala on 860 ha. Siitä on yli 1 m syvää aluetta 373 ha, yli 1,5 m syvää 209 haja yli 2 m syvää 110 ha. Pinta on m merenpinnan yläpuolella. A ja C-linjasto kuuluvat Kiiminkijoen valuma-alueeseen ja B-linjasto Oulujoen valuma-alueeseen. A-linjaston vedet virtaavat Kiiminkijokeen osittain Leipiojan, osittain Ulkusen ja Särkijoen kautta. C- linjaston vedet virtaavat Kiiminkijokeen Säynäjän, Säynäjäjoen ja Särkijoen kautta. B- linjaston vedet virtaavat Oulujokeen Ponteman, Pontemanojan ja Utosjoen kautta.

16 18 Luonnontilaisten alueiden yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorsineva, rimpineva ja varsinainen saraneva. Ojitetut alueet ovat pääasiassa rämemuuttumia. Yleisimpiä ovat varsinainen sararämemuuttuma ja lyhytkortinen nevarämemuuttuma. Turpeesta on saravaltaista 50 %, rahkavaltaista 49 % ja ruskosammalvaltaista 1 %. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 5,0. Isossa Joutensuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 145 ha. Heikosti maatunut pintakerros haittaa paikoin turvetuotantoa. Osa yli 1,5 m syvästä alueesta ei sovellu tuotantoon kuivatusvaikeuksien takia. 5.3 Itäsuo Itäsuo (kl ) sijaitsee Särkijärvellä noin 44 km kunnan keskustasta itäkoilliseen. Suo rajoittuu huuhtoutuneeseen moreenimaastoon. Eteläreunalla on rantavalleja. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Puolangantie menee pohjoispuolitse ja metsätie sivuaa länsipäätä. Tutkitun alueen pinta-ala on 390 ha. Siitä on yli 1 m syvää aluetta 212 ha, yli 1,5 m syvää 153 haja yli 2 m syvää 79 ha. Pinta on m merenpinnan yläpuolella ja se viettää pohjoiseen. Vedet virtaavat Kiiminkijokeen länsiosasta Itäojan, Särkijärven ja Särkijoen kautta ja itäosasta Haukkaojan kautta. Suo on ojitettu lähes kokonaan. Itäojan länsipuolella ja Haukkaojan varressa on muuttuma-asteella olevaa ruohoista saranevaa ja sararämettä. Muut ojitetut alueet ovat pääasiassa varsinaista sararämemuuttumaa ja korpirämemuuttumaa. Pohjois- ja keskiosan luonnontilaiset alueet ovat varsinaista saranevaa. Turpeesta on saravaltaista 78 % ja rahkavaltaista 22 %. Keskimääräinen maatuneisuus on 4,8. Itäsuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 150 ha. Melko korkeat tuhkapitoisuudet huonontavat turpeen laatua ojien tulva-alueilla. 5.4 Joutensuo Joutensuo (kl ) sijaitsee Juorkunassa noin 33 km kunnan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Puolangantie menee suon länsipuolelta. Suon pinta-ala on 60 ha. Siitä on yli 1 m syvää aluetta 40 ha, yli 1,5 m syvää 31 ha ja yli 2 m syvää 22 ha.

17 19 Pinta on m merenpinnan yläpuolella ja se viettää länteen. Vedet virtaavat Veitsiojan kautta Kiiminkijokeen. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen. Luonnontilaisen alueen yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorsineva ja rimpineva. Ojitetut alueet ovat pääasiassa muuttumaasteella olevaa lyhytkorsinevarämettä ja varsinaista sararämettä. Länsiosassa on peltoa. Turpeesta on rahkavaltaista 62 % ja saravaltaista 38 %. Keskimääräinen maatuneisuus on 4,8. Joutensuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 30 ha. 5.5 Karjosuo Karjosuo (kl ) sijaitsee Ahmasjärven ja Muhosjoen välisellä alueella noin 17 km kunnan keskustasta etelään. Suo rajoittuu pohjoisessa Ahmaskankaaseen, muualla rantavalleihin ja hiekkakankaisiin. Pohjamaa on hiekkaa ja hietaa. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suo ulottuu etelässä Ahmas - Kylmälä -tielle ja suopelloille tulee useita tilusteitä. Tutkitun alueen pinta-ala on 1200 ha. Siitä on osa merkitty peruskartoilla kangasmaaksi. Yli 1 m syvää aluetta on 660 ha, yli 1,5 m syvää 480 ha ja yli 2 m syvää 320 ha. Pinta on m merenpinnan yläpuolella ja se viettää länteen. Vedet virtaavat eteläosasta Heinäjoen, Kangasjoen ja Muhosjoen kautta Oulujokeen. Keski- ja pohjoisosan vedet virtaavat Oulujokeen Haarajoen, Leppijoen ja Muhosjoen kautta. Karjosuo on suurimmaksi osaksi turvekangasta ja peltoa. Yleisimpiä suotyyppejä ovat ruohoturvekangas, ruohoinen sararämemuuttuma, karhunsammalmuuttuma ja pelto. Turpeesta on saravaltaista 67 %, rahkavaltaista 18 % ja ruskosammalvaltaista 14 %. Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 22 %. Keskimääräinen maatuneisuus on 4,5. Keskiosan turvekerroksessa on runsaasti rautasaostumia. Karjosuo ei sovellu energiaturvetuotantoon. Rautasaostumat, korkeat rikki- ja tuhkapitoisuudet ja pohjan epätasaisuus ovat tärkeimmät tuotantokelpoisuutta rajoittavat tekijät. Tiheämpää tutkimuspisteverkostoa käyttäen on mahdollista löytää pieniä turvetuotantoon soveltuvia alueita suon reunamilta. Suo soveltuu maa- ja metsätalouden käyttöön.

18 Kirkisuo Kirkisuo (kl ) sijaitsee Puolangantien varressa noin 11 km kunnan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu etelässä Utosjokeen, muualla moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Tutkitun alueen pinta-ala on 480 ha. Siitä on yli 1 m syvää aluetta 384 ha, yli 1,5 m syvää 254 ha ja yli 2 m syvää 151 ha. Pinta on m merenpinnan yläpuolella ja se viettää etelään. Vedet virtaavat Utosjoen kautta Oulujokeen. Suo on suurimmaksi osaksi ojitettu. Luonnontilaisia alueita on Puolangantien pohjoispuolella. Yleisimpiä luonnontilaisia suotyyppejä ovat rimpineva, lyhytkorsineva ja varsinainen saraneva. Ojitetuilla alueilla on eniten tupasvillarämemuuttumaa ja rahkarämemuuttumaa. Turpeesta on rahkavaltaista 67 %, saravaltaista 29 % ja ruskosammalvaltaista 4 %. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,8. Kirkisuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 230 ha. 5.7 Leilisuo Leilisuo (kl ) sijaitsee Rokuanvaaran länsipuolella noin 18 km kunnan keskustasta etelään. Suo rajoittuu idässä Rokuanvaaraan, etelässä Petäikönsuohon ja lännessä Karjosuohon. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon pinta-ala on 190 ha. Siitä on yli 1 m syvää aluetta 150 ha, yli 1,5 m syvää 120 ha ja yli 2 m syvää 92 ha. Pinta on m merenpinnan yläpuolella ja se viettää länteen. Vedet virtaavat Heinäjoen, Kangasjoen ja Muhosjoen kautta Oulujokeen. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuuttuma, isovarpurämemuuttuma, karhunsammalmuuttuma ja puolukkaturvekangas. Turpeesta on saravaltaista 66 %, rahkavaltaista 33 % ja ruskosammalvaltaista 1 %. Keskimääräinen maatuneisuus on 5,4. Leilisuo ei sovellu energiaturvetuotantoon korkeiden rikkipitoisuuksien takia. 5.8 Lohisuo Lohisuo (kl ) sijaitsee Rokuanvaaran koillispuolella noin 20 km kunnan keskustasta eteläkaakkoon. Suo rajoittuu rantavalleihin ja ympäröiviin soihin. Rantavalle-

19 2 1 ja on suoalueella pitkinä nieminä ja saarina. Suon pohja on epätasainen hautautuneiden vallien takia. Pohjamaa on hiekkaa ja hietaa. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Tutkitun alueen pinta-ala on 410 ha. Siitä on yli 1 m syvää aluetta 197 ha, yli 1,5 m syvää 116 ha ja yli 2 m syvää 43 ha. Pinta on m merenpinnan yläpuolella ja se viettää itään. Vedet virtaavat Lohiojan ja Siirasojan kautta Oulujokeen. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Yleisimpiä suotyyppejä ovat muuttuma-asteella olevat tupasvillaräme ja isovarpuräme, pelto ja karhunsammalmuuttuma. Turpeesta on rahkavaltaista 64 %, saravaltaista 32 % ja ruskosammalvaltaista 4 %. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 5,2. Lohisuon kahdessa suurimmassa altaassa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 85 ha. Tuotantokelpoisen alueen tarkka rajaaminen edellyttää huomattavasti nykyistä tiheämpää tutkimuspistetiheyttä. Ojitus on syytä suunnitella siten, että pohjaveden purkautuminen hautautuneista rantavalleista on mahdollisimman vähäistä. 5.9 Pahkasuo Pahkasuo (kl ) sijaitsee Sanginkylän itäpuolella noin 26 km kunnan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu huuhtoutuneeseen moreenimaastoon ja ympäröiviin soihin. Reunamilla on paikoin rantavalleja. Kulkuyhteydet ovat kohtalaiset. Puolangantieltä tulee metsätie Kalliomaahan suon pohjoispuolelle ja Yli-Utokselta metsätie suon itäpuolelle. Tutkitun alueen pinta-ala on 540 ha. Siitä on yli 1 m syvää aluetta 264 ha, yli 1,5 m syvää 97 ha ja yli 2 m syvää 41 ha. Pinta on m merenpinnan yläpuolella ja se viettää länteen. Vedet virtaavat pohjoisosasta Peuraojan kautta Kiiminkijokeen ja etelä- ja länsiosasta Itäojan, Sanginjärven ja Sanginjoen kautta Oulujokeen. Suon länsiosa on ojitettu. Vallitsevina suotyyppeinä ovat varsinainen sararämemuuttuma ja isovarpurämemuuttuma. Itäosassa on luonnontilaista varsinaista saranevaa, lyhytkortista nevaa ja vastaavia rämeitä. Turpeesta on rahkavaltaista 58 %, saravaltaista 40 % ja ruskosammalvaltaista 2 %. Keskimääräinen maatuneisuus on 4,7. Pahkasuon kolmessa yli 1,5 m syvässä altaassa on energiaturvetuotantoon soveltuvaaa aluetta yhteensä noin 70 ha. Pohjoisosan allas jatkuu Peurasuon S puolelle.

20 Pajusalmensuo Pajusalmensuo (kl ) sijaitsee Puolangantien varressa noin 7 km kunnan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu lohkareiseen moreenimaastoon. Pohjamaana on reunamilla moreeni, syvimmillä alueilla hieta ja hiesu. Suon pinta-ala on 100 ha. Siitä on yli 1 m syvää aluetta 49 ha, yli 1,5 m syvää 29 haja yli 2 m syvää 15 ha. Pinta on m merenpinnan yläpuolella ja se viettää etelään. Vedet virtaavat Pöyskänojan, Utosjoen ja Utajärven kautta Oulujokeen. Suo on suurimmaksi osaksi ojitettu. Ojitetun alueen yleisimpiä suotyyppejä ovat varsinainen saranevamuuttuma ja varsinainen sararämemuuttuma. Luonnontilaiset alueet ovat varsinaista saranevaa ja rimpinevaa. Turpeesta on rahkavaltaista 58 %, saravaltaista 41 % ja ruskosammalvaltaista 1 %. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 5,0. Pajusalmensuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 30 ha Peurasuo (Sanginkylä) Peurasuo S (kl ) sijaitsee Sanginkylän itäpuolella noin 28 km kunnan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu huuhtoutuneeseen moreenimaastoon. Pohjoispuolella on Iso Kalliomaa ja eteläpuolella Iso Pahkamaa. Pohjamaalajeina ovat moreeni, hiekka ja hieta. Suon pohjoispuolelle tulee metsätie Puolangantieltä. Suon pinta-ala on 260 ha. Siitä on yli 1 m syvää aluetta 76 ha, yli 1,5 m syvää 42 ha ja yli 2 m syvää 25 ha. Suon pinta on m merenpinnan yläpuolella ja se viettää länteen. Vedet virtaavat Peuraojan kautta Kiiminkijokeen. Ojitetussa eteläosassa ovat vallitsevina suotyyppeinä muuttuma-asteella olevat saranevat ja sararämeet. Pohjoisosan luonnontilaisella alueella on lyhytkorsinevarämettä, varsinaista saranevaa ja varsinaista sararämettä. Turpeesta on rahkavaltaista 54 %, saravaltaista 45 % ja ruskosammalvaltaista 1 %. Keskimääräinen maatuneisuus on 4,5. Peurasuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 35 ha Peurasuo (Utoslahti) Peurasuo U (kl ) sijaitsee Ison Kivijärven ja Puolangantien välissä noin 7 km kunnan keskustasta pohjoiskoilliseen. Suo rajoittuu luoteessa Isoon Kivijärveen ja

21 23 muualla moreenisaariin. Kulkuyhteydet ovat melko huonot. Suon kaakkoispäästä on Puolangantielle matkaa 1,5 km. Suon pinta-ala on 315 ha. Siitä on yli 1 m syvää aluetta 196 ha, yli 1,5 m syvää 151 ha ja yli 2 m syvää 67 ha. Suon pinta on m merenpinnan yläpuolella ja se viettää länteen. Vedet virtaavat Kiviojan kautta Oulujokeen. Suo on lähes kauttaaltaan ojitettu. Pohjoisosassa on pieni alue luonnontilaista lyhytkorsinevaa ja rahkanevaa. Ojitetujen alueiden yleisin suotyyppi on varsinainen sararämemuuttuma. Turpeesta on rahkavaltaista 67 % ja saravaltaista 33 %. Keskimääräinen maatuneisuus on 4,7. Peurasuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 120 ha Pörskiönsuo Pörskiönsuo (kl ) sijaitsee Puolangantien varressa noin 13 km kunnan keskustasta koilliseen. Suoalue on hajanainen suurten moreenisaarten takia. Tutkittua aluetta rajoittavat Puolangantie, Yli-Utoksentie, Utosjoki ja Liukolanoja. Tutkitun alueen pinta-ala on 360 ha. Siitä on yli 1 m syvää aluetta 168 ha, yli 1,5 m syvää 71 ha ja yli 2 m syvää 34 ha. Pinta on m merenpinnan yläpuolella ja se viettää etelään. Vedet virtaavat Utosjoen kautta Oulujokeen. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Yleisimpiä suotyyppejä ovat tupasvillarämemuuttuma, sararämemuuttuma ja puolukkaturvekangas. Turpeesta on rahkavaltaista 71 % ja saravaltaista 29 %. Keskimääräinen maatuneisuus on 5,1. Pörskiönsuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 60 ha. Se jakautuu kolmeen erilliseen altaaseen Rantasuo (Utoslahti) Rantasuo U (kl ) sijaitsee Puolangantien ja Utosjoen välissä noin 5 km kunnan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu lohkareiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon pinta-ala on 160 ha. Siitä on yli 1 m syvää aluetta 74 ha, yli 1,5 m syvää 31 haja yli 2 m syvää 12 ha.

22 2 4 Pinta on m merenpinnan yläpuolella ja se viettää itään. Vedet virtaavat Utosjoen ja Utajärven kautta Oulujokeen. Suo on kokonaan ojitettu. Yleisimpiä suotyyppejä ovat karut rämemuuttumat kuten rahkarämemuuttuma, tupasvillarämemuuttuma ja isovarpurämemuuttuma. Eteläosassa on peltoa. Turpeesta on rahkavaltaista 73 %, saravaltaista 22 % ja ruskosammalvaltaista 5 %. Keskimääräinen maatuneisuus on 4,9. Rantasuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 30 ha Rongonsuo Rongonsuo (kl ) sijaitsee Rokuanvaaran pohjoispuolella noin 16 km kunnan keskustasta etelään. Suo rajoittuu etelässä rantavalleihin, idässä Luomassuohon ja pohjoisessa peltoihin. Rokualle menevä tie sivuaa suon itäpäätä. Pinta-ala on 160 ha. Siitä on yli 1 m syvää aluetta 85 ha, yli 1,5 m syvää 62 ha ja yli 2 m syvää 35 ha. Pinta on m merenpinnan yläpuolella ja se viettää pohjoiseen. Vedet virtaavat Kalaojan, Ahmasjärven ja Lähtevänojan kautta Oulujokeen. Suo on ojitettu lähes kokonaan. Yleisimpiä suotyyppejä ovat pelto, karhunsammalmuuttuma ja varsinainen sararämemuuttuma. Eteläreunalla on karuja rämeitä. Turpeesta on saravaltaista 55 %, rahkavaltaista 36 % ja ruskosammalvaltaista 9 %. Keskimääräinen maatuneisuus on 4,8. Rongonsuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 55 ha Tironsuo Tironsuo (kl ) sijaitsee Särkijärvellä noin 37 km kunnan keskustasta koilliseen. Tutkittu alue käsittää varsinaisen Tironsuon lisäksi Sadinkankaan ympäristön. Kulkuyhteydet suon itäosaan ovat hyvät. Tutkitun alueen pinta-ala on 240 ha. Siitä on yli 1 m syvää aluetta 156 ha, yli 1,5 m syvää 83 ha ja yli 2 m syvää 42 ha. Suon pinta on m merenpinnan yläpuolella. Vedet virtaavat Kiiminkijokeen itäosasta Särkijoen kautta ja länsiosasta Säynäjänjoen ja Särkijoen kautta. Suo on suurimmaksi osaksi ojitettu. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen saranevamuuttuma ja varsinainen sararämemuuttuma. Ojittamattomilla alueilla vallitsevat

23 25 vastaavat luonnontilaiset suotyypit. Turpeesta on saravaltaista 72 %, rahkavaltaista 26 % ja ruskosammalvaltaista 2 %. Keskimääräinen maatuneisuus on 5,4. Tironsuon länsiosassa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 38 ha. Keski- ja itäosassa on lisäksi pientuotantoon soveltuvia alle 10 ha :n alueita "Veitsisuo" "Veitsisuo" (kl ) sijaitsee Juorkunassa noin 32 km kunnan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu pohjoisessa Mätäsjärveen ja Juorkunaan, idässä ja etelässä Puolangantiehen ja lännessä Kemilänmaahan. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon pinta-ala on 210 ha. Siitä on yli 1 m syvää aluetta 164 ha, yli 1,5 m syvää 144 ha ja yli 2 m syvää 103 ha. Pinta on m merenpinnan yläpuolella. Suon halki virtaa Veitsioja. Vedet virtaavat Kiiminkijokeen eteläosasta Veitsiojaa pitkin, pohjoisosasta myös suoraan. Suo on ojitettu lähes kokonaan. Yleisimpiä suotyyppejä ovat muuttuma-asteella olevat varsinainen saraneva ja sararäme ja ruohoinen saraneva ja sararäme. Turpeesta on saravaltaista 68 %, rahkavaltaista 31 % ja ruskosammalvaltaista 1 %. Keskimääräinen maatuneisuus on 5,1. "Veitsisuo" ei sovellu turvetuotantoon kuivatusvaikeuksien takia. Turvekerros ulottuu suurimmassa osassa suota Juorkunan vedenpinnan alapuolelle Ylisuo Ylisuo (kl ) sijaitsee Ison Kivijärven itäpuolella noin 8 km kunnan keskustasta pohjoiskoilliseen. Suo rajoittuu pohjoisessa Honkaselkään, muualla pienempiin moreenisaariin. Suo on yhteydessä eteläpuolella oleviin Peurasuohon ja Pajusalmensuohon ja länsipuolella olevaan Kontionsuohon. Suon pinta-ala on 160 ha. 1 m syvää aluetta 111 ha, yli 1,5 m syvää 71 haja yli 2 m syvää 39 ha. Siitä on yli Suon pinta on m merenpinnan yläpuolella ja se viettää lounaaseen. Vedet virtaavat Oulujokeen länsiosasta Kiviojan kautta ja itäosasta Pöyskänojan, Utosjoen ja Utajärven kautta.

24 2 6 Suo on suurimmaksi osaksi ojitettu. Luonnontilaista lyhytkorsinevaa ja varsinaista saranevaa on keskiosassa. Ojitetut alueet ovat pääasiassa ojikko- tai muuttuma-asteella olevaa varsinaista saranevaa ja lyhytkortista nevarämettä. Turpeesta on rahkavaltaista 62 %, saravaltaista 34 % ja ruskosammalvaltaista 4 %. Keskimääräinen maatuneisuus on 5,0. Ylisuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 60 ha. Tuotantokelpoinen alue jatkuu Peurasuon U puolelle.

25 27 KIRJALLISUUS Lappalainen E., Häikiö J. ja Heiskanen P Oulun lääninsuoinventointi. Yhdistelmä pinta-alamittausten tuloksista. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P13,6/80/24. Lappalainen E., Sten, C-G. ja Häikiö J Turvetutkimusten maasto-opas. Geologian tutkimuskeskus, opas n :o 12, Espoo. Pajunen H. 1986a. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa I. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto. Turveraportti 182. Pajunen H. 1986b. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa II. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto. Turveraportti 189. Pajunen H Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa III. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto. Turveraportti 206. Pajunen H Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa IV. Geologian tutkimuskeskus, turvetutkimus. Turveraportti 229. Pajunen H Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa V. Geologian tutkimuskeskus, turvetutkimus. Turveraportti 241.

26 Liite 1 (1) UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT Suo Karttalehti Turveraportti n :o Ahteensuo Ahvensuo Alaperänsuo Aronsuo Haasiansuo Hangansuo, Lähteensuo Heiluvasuo Heinisuo Heinäsuo Heposuo Herransuo Hillasuo Hirvisuo Iso Joutensuo Iso Pyyhesuo Isosuo Isosuo (Ahmas) Iso Särkisuo Itäsuo Jokimutkansuo Joutensuo Kaakkurisuo Kapustasuo (Juorkuna) Kapustasuo (Naama) Karjosuo Kettusuo Kiiskisuo Kirkisuo Kiviharjunsuo Kivisuo (Muhos) Kivisuo (Potku) Koirasuo Korteperänsuo Kortesuo Kumpusuo

27 Liite 1 (2) Suo Karttalehti Turveraportti n :o Latvasuo Leikonsuo Leilisuo Leipisuo Lohisuo Luomasenalus Luomassuo Makkarasuo Mantilansuo Marjosuo Morakummunsuo Mustakorpi Naamansuo Neuvostensuo Nihtisuo Niittysuo Nimetönsuo Pahkasuo Pajakansuo Pajusalmensuo Palkinsuo Peräsuo Peurasuo (Sanginkylä) Peurasuo (Utoslahti) Pieni Pyyhesuo Pieni Saukkosuo Piilisuo Piippusuo, Valkiasuo Pikku Särkisuo Pilkkasuo Puronsuo Pörskiönsuo Pöylyänsuo Rahkasuo Rahkasuo (Sanginkylä)

28 Suo Karttalehti Turveraportti n :o Rantasuo Rantasuo (Utoslahti) Rongonsuo Ruostesuo Ruunaräme Rytisuo Sarvisuo Saukkosuo Siiransuo Siltasalmensuo Suininsuo Säynäjänpäänsuo Sääskisuo Timosuo Tironsuo Vaarantaustasuo Vaarnikkasuo "Veitsisuo" Viidansuo Virtasuo Ylisuo Ayrisuo Liite 1 (3)

29 Liite 2 SUO KARTTA Suon ja mineraalirpaan raja Pelto Lohkare 51 Keskimääräinen maatuneisuus Heikosti maatuneen (H1-4) rahkavaltaisen pintakerroksen/ 7/23 koko turvekerrostuman paksuus dm Järvi tai lampi f Oja ja veden virtaussuunta Puro tai joki 22 Turvekerrostuman paksuus,2m 7 Suon syvyyskäyrät dm ~~ Tie PROFIILIT Turvelajit PohjamaaCajit Turpeen maatuneisuus : Rahko 1 Sphagnum I S Karkeadetrituslieju KdLj H 1 3 fl Sara ( Carex I C Hienodetritus - lieju Hdlj H 4 ål Ruskosammal ( Bryales I B Sararahka (Carex- Sphagnum 1 CS xxx xx Järvimuta Savilieju JaMu SaLj I'll" H 7-10 Rahkasara l Sphagnum-Carex I SC Liejusavi Lj Sa Ruskosammal-(Bryales-Carex ) BC sara Savi Sa Muita symboleja : I 6~6 D b Tupasvilla IEriophorum 1 Er Tupasluikka (Trichophorum ) Tr Hiesu Hieta Hs Ht ååå SS Hiilikerros SaosIuma u u Siniheinä ( M olinia ) Ml Hiekka Hk r,,~r r I Suoleväkkö ( Scheuchzeria I Sh Sora Sr Liekoisuus : Korte ( Equisetum 1 Eq A G Moreeni Mr 3/2 Lieko-osumat syvyydessä 0-lm / 1-2m Järviruoko ( Phragmites 1 Pr Kallio Ka I MM MI M Raate ( Menyanthes 1 Mn Lohkareita Lo Varpuaines ( Nanolignidi 1 N ' AA A A A Puuaines ( Lignidi I L Luonnontilaiset suotyypit : Avosuot Rämeet Korvet VL Varsinainen letto RIL Rimpiletto VSN Varsinainen sorgneva RHSN Ruohoinen saraneva R I N Rimpineva KN Kalvakkoneva LK N Lyhytkortinen neva SIN Silmäkeneva RN Rahkaneva LUN Luhtaneva Muuttuneet suotyypit : 0,1 ojikko MU muuttuma TK turvekangas LR RHSR VSR LKNR TR PSR KGR IR RR KER KR KSMU RHTK MTK PTK VATK JATK Suotyyppi-ja liekoisuuskartta IRMU Suotyyppi 1230 Lieko-osumat (kpl) syvyysvateillä 0-0,5,0,5-1,0.1,0-1,5 ja 1,5-2,Om Lettoräme Ruohoinen sararäme Varsinainen sararame Lyhytkorsinevarame Tuposvillarame Pallosoraräme Kangasräme Isovarpuinen räme Rahkaräme Keidasrame Korpirame Suon syvyyskayrä VLK Varsinainen lettokorpi KOLK Koivulettokorpi LHK Lehtokorpi RHK Ruoho-jaheinäkorpi KGK Kangaskorpi VK Varsinainen korpi NK Nevakorpi RAK Rääseikko Karhunsammalmuuttuma KH Kytöheitto Ruohoturvekangas PE Pelto M ustikkaturvekangas TA Turpeennostoalue Puolukkaturvekangas PTA Palaturpeen nostoalue Varpr :turvekangas JTA Jyrsinturpeen nostoalue Jäkäräkanervaturvekangas