UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa IX

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 290 Hannu Pajunen UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa IX Abstract : The mires and peat reserves of Utajärvi, Part IX Central Finland Kuopio 1995

2 Pajunen, Hannu Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa IX. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset, Turvetutkimusraportti 290, 28 sivua, 15 kuvaa, 2 taulukkoa, 3 liitettä. Utajärven kunnan alueelta tutkittiin kenttätyökauden 1993 aikana 12 suota. Aineisto koottiin käyttäen tutkimuslinjastoa, jossa tutkimuspisteet sijaitsevat 50 metrin välein. Maastossa määritettiin pinnan korkeus, suotyyppi, turvelaji, turpeen maatuneisuus, liekoisuusja pohjamaalaji. Laboratorionäytteitä otettiin 321 kpl. Niistä määritettiin p11-aste, vesipitoisuus, tiheys ja tuhkapitoisuus. Lämpöarvo ja rikkipitoisuus määritettiin 101 näytteestä. Tutkittujen soiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha. Muuttuma-asteella olevat rämeet muodostavat vallitsevan suotyyppiryhmän. Soiden keskisyvyys on 1,1 m ja turvemäärä 29,14 milj. suo-m3. Turpeesta on saravaltaista 59 %, rahkavaltaista 40 % ja ruskosammalvaltaista 1 %. Keskimääräinen maatumisaste on 4,7. Turpeen keskimääräinen p11-aste on 4,4, vesipitoisuus 89,9 %, tiheys 101 kg/m 3, tuhkapitoisuus 4,0 %, rikkipitoisuus 0,21 % ja lämpöarvo 21,7 MJ/kg. Tutkitusta suoalasta arvioitiin tuotantokelpoiseksi noin 20 %. Energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita on 11 suolla yhteensä 544 ha. Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 8,44 milj. suo-m3. Sen kuiva-aineen energiasisältö on 18,30 milj. GJ eli 5,09 milj. MWh. Asiasanat : suo, turve, energia, Utajärvi Hannu Pajunen Geologian tutkimuskeskus PL 1237 FIN KUOPIO FINLAND

3 Pajunen, Hannu Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa IX - The mires and peat reserves of Utajärvi, Central Finland, part IX. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset - Geological Survey offinland, Peat Researches, Turvetutkimusraportti - Report of peat investigation 290, 28 pages, 15 figures, 2 tables, 3 appendices. In the commune of Utajärvi 12 mires were surveyed in The data was collected using survey grids with study sites at the intervals of 50 m. Elevation, site type, peat type, the decomposition degree of peat, snag content and the type of subsoil was determined and recorded in the field. Altogether 321 samples were taken to the laboratory. All of them were analyzed for ph-value, water content, dry bulk density and ash content. 101 samples were analyzed for net calorific value and sulphur content. The mires cover altogether hectares. Pine bogs transformed by ditching are the most common cover types. The average depth of the peat deposit is 1.1 m and the peat quantity totals million m3 in situ. The portion of Carex predominant peat is 59 %, Sphagnum predominant peat 40 % and Bryales predominant peat 1 %. The average decomposition degree of peat is 4.7. ph-value is 4.4, water content 89.9 %, dry bulk density 101 kg/m3, ash content 4.0 %, sulphur content 0.21 % and net calorific value 21.7 MJ/kg on an average. About 20 % of the surveyed area was considered suitable for peat production. Areas suitable for fuel peat production were found in 11 mires covering an area of 544 ha. The quantity of useful peat is 8.44 mi1j. m3 in situ. The energy content of useful peat is mi1j. GJ or 5.09 mi1j. MWh as calculated for dry peat. Key words : mire, peat, energy, Utajärvi Hannu Pajunen Geological Survey of Finland P.O. Box 1237 FIN KUOPIO FINLAND

4 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 7 TUTKIMUSMENETELMÄT 7 Kenttätutkimukset 7 Laboratoriomääritykset 11 ARVIOINTIPERUSTEET 11 TULOSTEN TARKASTELU 11 Suot ja niiden turvekerrokset 11 Soveltuvuus turvetuotantoon 13 TUTKITUT SUOT Järvenpäänsuo Kalasuo Kankisuo Kokkosuo Kypärinsuo Käppyräsuo Lamminsuo Peurasuo Pikku Peurasuo Pyöriäsuo Saarisuo "Viljasensuo" 26 KIRJALLISUUS 28 LIITTEET

5 7 JOHDANTO Suot peittävät suunnilleen puolet Utajärven maapinta-alasta. Soita käytetään maa- ja metsätalouden ohella energian tuotantoon, virkistykseen ja alkuperäisen suoluonnon suojeluun. Käyttömuodon valinnan tulee perustua tietoihin soiden ja niiden turvekerrosten ominaisuuksista. Teollisesti käyttökelpoisten turvevarojen arviointi edellyttää tietoa riittävän syvien ja laajojen turvekerrosten sijainnista ja turpeen laadusta. Tutkittavien soiden minimikokona on pidetty 20 ha. Sitä suurempia soita on luetteloitu Utajärven kunnan alueelta 209 kpl, ja ne peittävät noin ha :n aluetta (Lappalainen ym. 1980). Tähän mennessä on tutkittu ha. Raportin liitteenä on aakkosellinen luettelo kaikista Utajärvellä tutkituista soista. Aiempien tutkimusten tulokset on julkaistu kahdeksana raporttina (Pajunen 1986a, 1986b, 1987, 1989, 1990, 1993, Pajunen ja Sutinen 1994, 1995). Tässä osassa käsitellään pääasiassa kesällä 1993 koottua aineistoa. Tutkittuja soita on 12. Niiden nimet ja sijainti ilmenevät kuvasta 1. Maastomäärityksiä ovat tehneet kirjoittajan ohella työnjohtaja Hannu Kinnunen ja kausiapulainen Terttu Härkönen. Tässä raportissa julkaistaan lyhyt yhteenveto kunkin suon soveltuvuudesta turvetuotantoon. Arviot soiden käyttökelpoisuudesta perustuvat maasto- ja laboratoriotutkimuksiin. Kaikkea arvioinnin perustana olevaa aineistoa ei julkaista. Geologian tutkimuskeskuksesta voi tilata suokarttoja, poikkileikkauskuvia, laboratoriotuloksia ja yksityiskohtaisia tutkimusselostuksia. Tiedot saa tarvittaessa tilakohtaisesti. Esimerkki suokartasta on kuvassa 2 ja poikkileikkauskuvasta kuvassa 3. TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Tutkittavalle suolle tehtiin linjaverkosto, jossa selkälinja kulkee pitkin suon hallitsevaa osaa ja poikkilinjat sitä vastaan kohtisuoraan 200 m:n välein. Kairauspisteet sijaitsevat selkälinjalla 100 m :n välein ja poikkilinjoilla 200 m :n välein. Kairauspisteverkostoa täydennettiin syvyysmittauspisteillä, jotka sijaitsevat linjastossa 50 m :n välein. Jokaisella kairauspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys, mättäisyys ja mättäiden korkeus ; metsäisillä alueilla lisäksi puulajisuhteet, tiheys- ja kehitysluokka sekä mahdolliset hakkuut. Maatumattoman puuaineksen määrä eli liekoisuus selvitettiin plik- taamalla turvekerros kairan varsilla kahden metrin syvyyteen saakka. Maastossa määritettiin turvekerroksen turvelaji, maatuneisuus (H1-10), kosteus (B1-5) ja tupasvillan kuitujen suhteellinen osuus (F0-6) sekä pohjamaalaji ja liejukerrokset. Syvyysmittauspisteillä määritettiin turvekerroksen paksuuden lisäksi suotyyppi ja pohjamaalaji. Kairauspisteet ja syvyysmittauspisteet vaaittiin ja vaaitukset kiinnitettiin valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Laboratoriomäärityksiä varten otettiin tilavuustarkkoja näytteitä. Tutkimusmenetelmät on kuvattu yksityiskohtaisesti Geologian tutkimuskeskuksen oppaassa (Lappalainen ym. 1984).

6 8 I km I I I I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimus ' 1. Järvenpäänsuo 2. Kalasuo 3. Kankisuo 4. Kokkosuo 5. Kypärinsuo 6. Käppyräsuo 7. Lamminsuo 8. Peurasuo 9. Pikku Peurasuo 10. Pyöriäsuo 11. Saarisuo 12. "Viljasensuo" Kuva 1. Utajärvellä vuonna 1993 tutkitut suot. Kunnan pohjoisosa kuuluu Kiiminkijoen ja eteläosa Oulujoen valuma-alueeseen. Valuma-alueiden raja on merkitty pisterasterilla. Fig. 1. Map showing the location of mires surveyed in the commune of Utajärvi in 1993.

7 9-450m 3/5 `, m t/13~-~ 5 3/ /19i3 / 4~8 'i3 / /tifi ~ - 51'16 ` 20 / 5/14 5 ~i -820m 4/ m 6/22 8 6/ / j117 2'0 45~1/ i / V 20 i - 31,10 1B i /15 ~`~14 6fi/134~fi~ ~ 3115 ~ 3i1 /~ijib s/2b / A m_,,7~ ~ s s, m / 2~ 3%1fi / / / fi~~ i- 1,1 3/ ,15 2Ö -, / ~ + `i 1 2m < ~ /l5 v -/ ,0 3/ /l )26 5f m GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimus 1989 Kuva 2. Esimerkki turvekerroksen paksuutta osoittavasta suokartasta. Fig. 2. A map indicating the thickness of peat deposit.

8 III,11 10 M MPY MRRTUNEISUUS M MPY _ ~11~//%~I~I 11 pr \ r 11, A I/1o i' ~j1~~mm III i Jim ,1,,,,, _ _ IR 0/0 SUOTYYPIT.LIEKO-OSUMRT.TURVELRJIT JR POHJRMRRLRJIT M MPY M MPY m A1200 ± m GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUKSET Kuva 3. Esimerkki poikkileikkauskuvasta. Ylemmästä kuvasta ilmenee turvekerroksen maatuneisuus ja alemmasta turvelajit ja pohjamaalajit. Merkit on selitetty liitteessä 3. Fig. 3. A cross-section indicating the decomposition degree ofpeat (above) and peat types (below).

9 1 1 Laboratoriomääritykset Laboratoriomäärityksiä varten otettiin 321 turvenäytettä. Niistä kaikista määritettiin ph, vesipitoisuus ja tuhkapitoisuus. Vesipitoisuus määritettiin kuivattamalla turve 105 C :ssa vakiopainoon. Tilavuustarkoista näytteistä laskettiin tiheys (kuiva-ainemäärä kiloina suokuutiota kohti). Kuivatuista turvenäytteistä määritettiin tuhkapitoisuus hehkuttamalla ne 815 ± 25 C :ssa. Lämpöarvo ja rikkipitoisuus määritettiin 101 näytteestä. Lämpöarvomääritykset tehtiin LECO AC-300 kalorimetrillä ja rikkipitoisuusmääritykset LECO SC-39 -rikkianalysaattorilla. ARVIOINTIPERUSTEET Tuotantokelpoisena alueena pidettiin yleensä yli 1,5 m syvää aluetta. Kapeat lahdekkeet, saarekkeiset alueet ja kymmentä hehtaaria pienemmät erilliset altaat rajattiin pois. Koska turvekerrosta ei voida käyttää mineraalimaata myöten, vähennettiin tuotantokelpoista turvemäärää laskettaessa keskisyvyydestä 0,5 m. Joillakin soilla jouduttiin vähentämään paksumpi kerros kuivatusvaikeuksien, pohjan epätasaisuuden tai turpeen ominaisuuksien takia. Energiaturpeeksi soveltuvan rahkavaltaisen turpeen maatuneisuuden tulee olla vähintään 5. Saravaltainen turve soveltuu energiaturpeeksi myös heikommin maatuneena. Jos heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen pak- suus on yli 0,6 m, on sitä pidetty energiaturvetuotantoa haittaavana tekijänä. Heikosti maatuneen pintakerroksen alla olevan energiaturpeen laatu ja määrä määräävät turvekerroksen käyttökelpoisuuden energiaturvetuotannossa. Mikäli heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen paksuus ylittää 0,6 m 10 ha :n alueella, on sitä suositeltu käytettäväksi ympäristöturpeena. Ympäristöturpeella ymmärretään tässä raportissa kaikkea heikosti maatunutta (H1-4) rahkavaltaista turvetta. Jos siihen sisältyy ensimmäisen luokan kasvuturvetta, on siitä mainittu erikseen. Kuivatusmahdollisuudet arvioitiin tavanomaisen painovoimalla tapahtuvan kuivatuksen perusteella. TULOSTEN TARKASTELU Suot ja niiden turvekerrokset Tutkituista soista 11 sijaitsee kunnan pohjoisosassa Kiiminkijoen valuma-alueella ja yksi suo Sanginkylässä Oulujoen valuma-alueella. Useimmat suot sijoittuvat pinta-alan puolesta kokoluokkaan ha (taulukko 1). Suot sijaitsevat kunnan soistuneimmassa osassa, missä yksittäiset suot liittyvät mineraalimaan saarekkeiden välitse viereisiin soihin muodostaen laajan suoverkoston. Tutkitut suoaltaat sijaitsevat m :n korkeudessa meren pinnasta. Ne ovat paljastuneet muinaisesta Itämerestä makeavetisen Ancylusjärvivaiheen aikana runsaat 8000 vuotta sitten. Soistuminen on alkanut edullisimmissa paikoissa heti merestä vapautumisen jälkeen. Myöhemmin suot ovat laajentuneet vesistöjen umpeenkasvun ja metsämaan soistumisen seurauksena.

10 12 Tutkittujen soiden keskisyvyys on 1,1 m, tuneen rahkavaltaisen pintakerroksen paksuus mikä on hieman pienempi kuin kaikkien Ou- on yli 1,5 m syvillä alueilla keskimäärin lunläänistä tutkittujen soiden keskisyvyys (Lap- 0,3 m. Aineiston syvin suo on Viljasensuo ja palainen ja Hänninen 1993). Yli 1,5 m syvien matalin Saarisuo. alueiden keskisyvyys on 2,1 m. Heikosti maa- Taulukko 1. Soiden pinta-ala, keskisyvyys, turvemäärä ja turpeen maatuneisuus. Table 1. Area, average thickness of peat layer, the quantity of peat and the average decomposition degree of peat. Suon nimi') Pintaala2) Keskisyvyys3) (m) Turvemäärä4) (milj. suo-m3) Keskimaat. ) ha Yht.' ) Ympäristöturve6> Energiaturve" Ympäristöturveb) Energiaturve') Yht.s) (H) Järvenpäänsuo 190 0,3 0,9 1,2 0,71 1,67 2,38 5,1 Kalasuo 200 0,2 1,0 1,2 0,26 2,07 2,33 4,7 Kankisuo 75 0,5 0,9 1,4 0,39 0,67 1,06 5,0 Kokkosuo 410 0,3 0,5 0,8 1,49 1,99 3,48 4,4 Kypärinsuo 165 0,2 1,1 1,3 0,40 1,80 2,20 5,2 Käppyräsuo 290 0,2 0,7 0,9 0,78 1,90 2,68 4,4 Lamminsuo 290 0,2 0,9 1,1 0,59 2,49 3,08 4,5 Peurasuo 155 0,1 0,9 1,0 0,19 1,41 1,60 5,1 Pikku Peurasuo 180 0,3 0,8 1,1 0,49 1,51 2,00 4,9 Pyöriäsuo 235 0,3 0,9 1,2 0,81 2,12 2,93 4,9 Saarisuo 240 0,3 0,3 0,6 0,71 0,79 1,50 4,0 "Viljasensuo" 260 0,1 1,4 1,5 0,34 3,56 3,90 4,8 Yhteensä/ Keskim ,3 0,8 1,1 7,13 22,01 29,14 4,7 ') Mire, 2) Area, 3) Average thickness, 4) Peat quantity in situ, 5) Decomposition degree, 6) Horticultural peat,' ) Fuel peat, 8) Total Ympäristöturve - heikosti maatunut (H1-4) rahkavaltainn pintakerros Energiaturve - saraturve, ruskosammalturve ja hyvin maatunut (H5-10) rahkaturve Horticultural peat - slightly decomposed (H1-4) Sphagnum predominant surface layer Fuel peat - sedge peat, Bryales peat and well decomposed (H5-10) Sphagnum peat

11 13 Suoalasta on avosuota 27 %, rämettä 61 %, korpea 3 %, turvekangasta 7 % ja peltoa 2 %. Avosuot ovat enimmäkseen luonnontilaisia ja rämeet ojitettuja. Luonnontilaisten alueiden osuus on 41 % ja ojitettujen 59 %. Ojitettujen alueiden suotyypit ovat enimmäkseen muuttuma-asteella. Ojitetun alueen osuus vaihtelee soittain. Kankisuo on säilynyt lähes kokonaan luonnontilaisena, kun taas Viljasensuo on kokonaan ojitettu. Turpeesta on saravaltaista 59 %, rahkavaltaista 40 % ja ruskosammalvaltaista 1 %. Saravaltainen turve on selvästi vallitsevana (yli 70 %) Kalasuossa, Lamminsuossa, Peurasuossa ja Viljasensuossa ja rahkavaltainen turve Järvenpäänsuossa ja Kankisuossa. Tupasvillan jäänteiden osuus on suurin rahkaturvevaltaises- sa Kankisuossa ja puunjäänteiden osuus saraturvevaltaisessa Viljasensuossa. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,7. Suokohtaiset keskiarvot vaihtelevat 4,0-5,2. Maatuneisuuserot voivat olla suuria sekä alueittain että kerroksittain. Maatuneisuuden vaihtelu on yleensä voimakkainta rahkavaltaisissaturvekerroksissa. Laboratoriomääritysten perusteella saatiin turpeen keskimääräisiksi ominaisuuksiksi : energiaturve kaikki näytteet - ph-aste 4,5 4,4 - vesipitoisuus 89,3 % 89,9 - tiheys 106,0 kg/m3 101,0 kg/m3 - tuhkapitoisuus 3,7 % 4,0 % - rikkipitoisuus 0,20 % 0,21 % - lämpöarvo 22,1 MJ/kg 21,7 MJ/kg Soveltuvuus turvetuotantoon Energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita on 11 suolla (taulukko 2). Tuotantokelpoista aluetta on yhteensä 544 ha, mikä on noin 20 % tutkitusta suoalasta. Tuotantokelpoisten alueiden koko vaihtelee soittain ha. Tutkittujen soiden tuotantokelpoisuutta rajoittavat ohut turvekerros, energiaturvetuotannon kannalta alhainen maatumisaste, korkea tuhkapitoisuus jokien tulva-alueella ja suoaltaan muoto kumpumoreenialueella. Useimmat tutkitut suot rajoittuvat vesistöihin, ja niiden turvekerrokset ulottuvat osittain vesistön vedenpinnan alapuolelle. Kuivatusmenetelmän valinta vaikuttaa merkittävästi vesistöihin ra- joittuvien turvekerrosten käyttökelpoisuuteen. Tämän raportin arviot perustuvat painovoimalla tapahtuvaan kuivatukseen. Pumppaamalla kuivattaessa tuotantokelpoiset alueet olisivat huomattavasti suurempia. Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 8,44 milj. suo-m3. Kyseisen turvemäärän energiasisältö on kuivana 18,3 milj. GJ eli 5,1 milj. MWh. Tuotantokelpoisesta alasta on Kiiminkijoen valuma-alueella 502 ha ja Oulujoen valuma-alueella 42 ha. Utajärvellä on tutkittu tähän mennessä yhteensä ha eli noin 78 % yli 20 ha :n soiden pinta-alasta. Siitä on arvioitu tuotantokelpoiseksi ha (18 %).

12 14 Taulukko 2. Käyttökelpoiset turvevarat. Table 2. Peat reserves suitable for peat production. Suon nimi» Pinta-alat) (ha) Turvemäär0 (milj. suo-m3) Energiamäärå (milj. GJ) Järvenpäänsuo 42 0,67 1,46 Kalasuo 50 0,75 1,47 Kankisuo 23 0,37 0,79 Kokkosuo 42 0,52 1,14 Kypärinsuo 35 0,56 1,31 Käppyräsuo 44 0,70 1,50 Lamminsuo 63 1,01 1,89 Peurasuo 20 0,28 0,63 Pikku Peurasuo 60 0,90 2,24 Pyöriäsuo 40 0,68 1,71 "Viljasensuo" 125 2,00 4,16 YhteensO 544 8,44 18,30» Mire, 2) Area, 3) Peat quantity in situ, 4) Energy content, 5) Total

13 15 TUTKITUT SUOT 1. Järvenpäänsuo Järvenpäänsuo (kl ) sijaitsee noin 17 km kunnan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu idässä Puutturiin, etelässä Isosuohon ja lännessä Ylikiimingin Uusisuohon. Paikallistie ulottuu suon itäreunaan (kuva 4). Pinta on m mpy. Vedet laskevat Sanginjokeen ; itäosasta Puutturin ja länsiosasta osittain Uusisuon ja osittain Pienen Karvasjärven kautta. Tutkimuspisteistä on 25 % avosuolla, 64 % rämeellä ja 11 % turvekankaalla. Suon keski- ja itäosassa vallitsevat karut luonnontilaiset nevat. Länsiosan ja reunamien rämeet ovat enimmäkseen muuttuma-asteella. Turpeesta on 79 % rahka-, 19 % sara- ja 2 % ruskosammalvaltaista. Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 12 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävän 16 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja rahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,0. Liekoja on erittäin vähän 0,2 %. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Hietaa on Puutturiin rajoittuvassa länsiosassa. Liejua tavattiin parilla pisteellä Puutturin rannasssa, mistä päätellen lammen muinainen rantaviiva on sijainnut runsaat 100 m nykyistä lännempänä. Järvenpäänsuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta noin 42 ha ja tuotantokelpoista turvetta noin 0,67 milj. m3. Kuivatusvaikeuksien takia jää osa yli 1,5 m syvästä alueesta tavanomaisen turvetuotannon ulkopuolelle. e lk /S sa,, r7rra ö -a - a- a-- Puuttuu L Z ~ änt~nleml _ o.tusniselkä: ^~ S A 105, z 1\ i- Kuva 4. Tutkimuspisteiden sijainti Järvenpäänsuolla. Fig. 4. The location of survey sites in Järvenpäänsuo.

14 Kalasuo Kalasuo (kl ) sijaitsee noin 46 km kunnan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu lännessä Marttisjärveen ja idässä Leväsuon suojelualueeseen. Metsäautotie ulottuu Tervavaaraan noin kilometrin päähän suon eteläreunasta (kuva 5). Pinta on m mpy ja viettää kohti Kalaojaa. Vedet laskevat Kalaojan ja Leväojan kautta Marttisjärveen. Tutkimuspisteistä on 18 % avosuolla, 63 % rämeellä, 10 % korvessa ja 9 % turvekankaalla. Yleisimpiä suotyyppejä ovat ruohoinen ja varsinainen sararäme. Turpeesta on 17 % rahka-, 82 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaista. Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 12 %. Muita lisä- tekijöitä on niukasti. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Osa Leväsuon vesistä laskee Kalasuon kautta, mikä selittää saravaltaisen turpeen yleisyyden. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,9. Liekoja on erittäin vähän. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Länsipäässä tavataan hiesua, jonka päällä on liejua paksuimmillaan jopa kahden metrin kerros. Kalasuossa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 50 ha ja tuotantokelpoista turvetta noin 0,75 milj. m3. Kuivatusvaikeudet estävät tavanomaisen turvetuotannon osassa suota ja vaikeuttavat pohjaosan hyödyntämistä. Kuva 5. Tutkimuspisteiden sijainti Kalasuolla. Fig. 5. The location of survey sites in Kalasuo.

15 17 3. Kankisuo Kankisuo (kl ) sijaitsee noin 44 km kunnan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu Tervavaaraan, Palkinkankaaseen ja Antin Saunamaahan ja on Tervavaaran pohjoispuolitse yhteydessä Pikku Peurasuohon ja Antin Saunamaan pohjoispuolitse Leväsuon suojelualueeseen. Metsäautotie ulottuu suon länsireunaan (kuva 6). Pinta on m mpy ja viettää pohjoiseen. Vedet laskevat Pikku Peurasuon kautta Marttisjokeen. Suon kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät.tutkimuspisteistä on 56 % avosuolla, 43 % rämeellä ja 1 % turvekankaalla. Suo on lähes kokonaan luonnontilainen. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinen neva ja lyhytkortinen nevaräme. Turpeesta on 73 % rahka- ja 27 % saravaltaista. Tupasvillan jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on peräti 60 %. Muita lisätekijöitä on vähän. Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahka- ja tupasvillasararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,5. Liekoja on erittäin vähän. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, hieta ja hiesu. Hienoimpia lajitteita tavataan syvimmillä alueilla. Kankisuossa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 23 ha ja tuotantokelpoista turvetta noin 0,37 milj. m3. Siitä 0,14 milj. m3 on lähinnä ympäristöturpeeksi soveltuvaa, heikosti maatunutta pintakerrosta ja loput energiaturvetta. Kuva 6. Tutkimuspisteiden sijainti Kankisuolla. Fig. 6. The location of survey sites in Kankisuo.

16 18 4. Kokkosuo Kokkosuo (kl ) sijaitsee noin 39 km kunnan keskustasta koilliseen. Tutkittu alue ulottuu pohjoisessa Timosuon tutkimusalueelle (Pajunen 1986) ja idässä Iso-Ruohoseen saakka (kuva 7). Suo sijaitsee kumpumoreenialueella ja on sen tähden melko hajanainen. Pinta on m mpy ja viettää kohti suoaluetta rajoittavia vesistöjä. Vedet laskevat Kivijärveen ja sieltä edelleen Kivijoen kautta Kiiminkijokeen. Tutkimuspisteistä on 37 % avosuolla, 62 % rämeellä ja 1 % turvekankaalla. Suon hajanaisuus näkyy myös suotyyppien jakautumisessa. Eri suotyyppejä tavataan runsaasti, ja yhden suotyypin alueet ovat pieniä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuuttuma ja rimpineva. Suon enimmäkseen luonnontilainen. Turpeesta on 53 % rahka- ja 47 % saravaltaista. Saravaltaisen turpeen osuus lisääntyy syvyyden kasvaessa. Yli 1,5 m syvän alueen turvekerros on jo selvästi saravaltainen. Tupasvillan jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 21 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraja sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,7. Liekoja on erittäin vähän.

17 1 9 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Hiekka on huuhtoutunut moreenikumpareista rantavaiheen aikana. Liejua on Kokojokeen ja Iso Ruohoseen rajoittuvissa altaissa. Kokkosuossa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta yhteensä noin 42 ha ja tuotantokelpoista turvetta noin 0,52 milj. m3. Kuivatusvaikeudet estävät tavanomaisen turvetuotannon osassa suota ja pintakerroksen heikko maatuneisuus vaikeuttaa tuotantoa taas toisaalla. Lähinnä ympäristöturpeeksi soveltuvaa, heikosti maatunutta rahkavaltaista pintakerrosta on 12 ha:n alueella noin 0,07 milj. m3. 5. Kypärinsuo Kypärinsuo (kl ) sijaitsee noin 38 km kunnan keskustasta koilliseen Hakojärven pohjoispuolella. Tutkittu alue käsittää Kypärinsuon lisäksi koillispuolella sijaitsevan Piimäsuon. Suo on moreenikumpujen takia muodoltaan hajanainen (kuva 8). Pinta on m mpy ja viettää etelään kohti Hakojärveä (115,3 m mpy), jonne suon vedet laskevat. Tutkimuspisteistä on 15 % avosuolla, 82 % rämeellä ja 3 % turvekankaalla. Suon on ojitettu suurimmaksi osaksi. Yleisin suotyyppi on muuttuma-asteella oleva varsinainen sararäme. Piimäsuo on pääasiassa lyhytkortista nevarämettä. Turpeesta on 40 % rahka- ja 60 % saravaltaista. Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 10 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävän 11 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,7. Liekoja on vähän, 1,5 % metriä syvemmän alueen turvetilavuudesta. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu, hieta ja moreeni. Hienoja lajitteita on lähinnä syvänteissä, moreenia reunamilla. Kypärinsuon turve soveltuu ominaisuuksiensa puolesta energiakäyttöön. Tuotantokelpoista aluetta on noin 35 ha ja tuotantokelpoista turvetta noin 0,56 milj. m3. Kuivatusvaikeudet estävät tavanomaisen turvetuotannon osassa suota. 2z n a - ~._ 1=P imåsdo - =ti= ~. -- ~31 17 Ly -11 %_~ - _ -, 116'9- _=,. _.. 1ti:-i %,- rn A- Kuva 8. Tutkimuspisteiden sijainti Kypärinsuolla. Fig. 8. The location of survey sites in Kypärinsuo.

18 20 6. Käppyräsuo Käppyräsuo (kl ) sijaitsee noin 41 km kunnan keskustasta koilliseen. Se on osa moreenisaarien rikkomaa laajaa suoaluetta (kuva 9). Pinta on m mpy ja viettää lounaaseen. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Hakojärveen. Tutkimuspisteistä on 34 % avosuolla, 64 % rämeellä ja 3 % turvekankaalla. Suosta on ojitettu runsas puolet. Suotyypit vaihtelevat karuista rämeistä lettoihin. Yleisimmät suotyypit ovat muuttumavaiheeseen ehtineet varsinainen sararäme ja isovarpuinen räme. Turpeesta on 41 % rahka-, 57 % sara- ja 2 % ruskosammalvaltaista. Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 13 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävän 8 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,3. Liekoja on erittäin vähän. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta, hiekka ja moreeni. Käppyräsuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 44 ha. Tuotantokelpoista turvetta on noin 0,70 milj. m3, josta lähinnä ympäristöturpeeksi soveltuvaa, heikosti maatunutta rahkavaltaista pintakerrosta on noin 0,10 milj. m3 12 ha :n alueella. Kuva 9. Tutkimuspisteiden sijainti Käppyräsuolla. Fig. 9. The location of survey sites in Käppyräsuo.

19 21 7. Lamminsuo Lamminsuo (kl ) sijaitsee noin 47 km kunnan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu pohjoisessa KÄlvÄsvaaraan ja idässä LevÄsuon suojelualueeseen (kuva 10). Pinta on m mpy ja viettää kohti LevÄojaa. Vedet laskevat LevÄojan kautta MarttisjÄrveen. TutkimuspisteistÄ on 27 avosuolla, 49 % rämeellä, 14 % korvessa ja 10 % turvekankaalla. YleisimpiÄ suotyyppejä ovat muuttuma-asteella olevat sararämeet ja ruohoinen saraneva. Ruohoisia suotyyppejä on lähinnä LevÄojan tulva-alueella. Suosta on ojitettu runsas puolet. Turpeesta on 27 % rahka-, 72 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaista. Puun jäännäksiä sisältävän turpeen osuus on 10 % ja tupasvillan jäännäksiä sisältävän 5 %. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasara- ja saraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,8. Liekoja on erittäin vähän. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Turve soveltuu ominaisuuksiensa puolesta hyvin energiakäyttään. Tuhkapitoisuuksissa ei ole havaittavissa LevÄojan tulvien vaikutusta. Suossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta noin 63 ha ja tuotantokelpoista turvetta 1,01 milj. m3. Kuva 10. Tutkimuspisteiden sijainti Lamminsuolla. Fig. 10. The location of survey sites in Lamminsuo.

20 22 8. Peurasuo Peurasuo (kl ) sijaitsee noin 43 km kunnan keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu lännessä Marttisjokeen ja idässä Tervavaaraan (kuva 11). Pinta on m mpy ja viettää länteen kohti Marttisjokea. Vedet laskevat Marttisjoen kautta Iso-Ruohoseen. TutkimuspisteistÄ on 13 % avosuolla, 80 % rämeellä, 3 % korvessa ja 4 % turvekankaalla. Suo on ojitettu lähes kokonaan. Yleisin suotyyppi on varsinainen sararämemuuttuma. EtelÄosassa on pieni alue varsinaista saranevaa. Turpeesta on 15 % rahka- ja 85 % saraval- taista. Puun jäännäksiä sisältävän turpeen osuus on 15 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävän 3 % ja varpuainesta sisältävän 5 %. YleisimmÄt turvelajit ovat sara- ja rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,4. Liekoja on erittäin vähän. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Peurasuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 20 haja tuotantokelpoista turvetta noin 0,28 milj. m3. Kuivatusvaikeudet ja korkeat tuhkapitoisuudet rajoittavat paikoin suon käyttää. Kuva 11. Tutkimuspisteiden sijainti Peurasuolla. Fig. 11. The location of survey sites in Peurasuo.

21 23 9. Pikku Peurasuo Pikku Peurasuo (kl ) sijaitsee noin 44 km kunnan keskustasta koilliseen edellä kuvatun Peurasuon pohjoispuolella. Se on Peurasuon lisäksi yhteydessä Kankisuohon. MetsÄtie ulottuu Tervavaaraan suon itäpäähän. Pinta on m mpy ja viettää länteen. Vedet laskevat Marttisjokeen. TutkimuspisteistÄ on 1 % avosuolla, 90 % rämeellä ja 9 % turvekankaalla. Suo on lähes kauttaaltaan ojitettu. YleisimmÄt suotyypit ovat muuttumaasteella olevat tupasvillaräme ja varsinainen sararäme. Turpeesta on 38 % rahka- ja 62 % saravaltaista. Puun jäännäksiä sisältävän turpeen osuus on 10 % ja tupasvillan jäännäksiä sisältävän 7 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,5. Liekoja on erittäin vähän. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Marttisjoen varressa tavataan liejua. Pikku Peurasuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 60 ha ja tuotantokelpoista turvetta noin 0,90 milj. m3. Tuotantokelpoiseen alueeseen on sisällytetty Kankisuon luoteeseen suuntautuva syvänne, joka jatkuu Pikku Peurasuon puolelle. Kuva 12. Tutkimuspisteiden sijainti Pikku Peurasuolla. Fig. 12. The location of survey sites in Pikku Peurasuo.

22 PyäriÄsuo PyäriÄsuo (kl ) sijaitsee noin 37 km kunnan keskustasta koilliseen. Tutkittu alue käsittää myäs Kaakkurilammen ympäristässä olevan Kaakkurisuon. Suo jatkuu ilman selvää rajaa itään KypÄrinsuona. PyäriÄsuo sijaitsee kumpumoreenialueella. Moreenisaarien takia se on hajanainen (kuva 13). Pinta on m mpy ja viettää lounaaseen kohti Kivijokea ja eteläosassa myäs kaakkoon kohti KypÄrinsuota. Vedet laskevat Kiiminkijokeen osittain Kivijoen ja osittain KypÄrinsuon kautta. TutkimuspisteistÄ on 52 % avosuolla, 43 % rämeellä, 4 % turvekankaalla ja 1 % pellolla. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen. YleisimmÄt suotyypit ovat rimpineva ja lyhytkortinen neva. Laajin rimpineva-alue on Kaakkurilammen ympäris- tässä. SelkÄlinjan alku- ja loppupäässä on lyhytkortista nevaa. Turpeesta on 38 % rahka-, 61 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaista. Rahkavaltaista turvetta on lähinnä ohutturpeisilla alueilla. LisÄtekijäitÄ on vähän. Puun jäännäksiä sisältävän turpeen osuus on 2 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävän 6 % ja varpuainesta sisältävän 2 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,8. Liekoja on erittäin vähän. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni, hieta ja hiekka. Moreenia on saarekkeiden reunamilla. SyvÄnteissÄ on moreenin päälle huuhtoutunut ohut kerros lajittunutta ainesta. Kuva 13. Tutkimuspisteiden sijainti PyäriÄsuolla. Fig. 13. The location of survey sites in PyäriÄsuo.

23 25 PyäriÄsuossa on energiaturvetuotantoon on keskisyvyydestä vähennetty 0,7 m. Tuotansoveltuvaa aluetta noin 40 ha ja tuotantokel- tomenetelmän ja kuivatustekniikan valinta poista turvetta noin 0,68 milj. m3. Arvio pe- vaikuttavat ratkaisevasti tuotantokelpoiseksi rustuu suon hajanaisuuden takia yli 2 m syvän katsottavan alueen kokoon. alueen pinta-alaan. Kuivatusvaikeuksien takia 11. Saarisuo Saarisuo (kl ) sijaitsee noin 43 km Ruohoseen. TutkimuspisteistÄ on 29 % avokunnan keskustasta koilliseen. Se on osa laajaa suolla, 65 % rämeellä ja 5 % turvekankaalla. moreenisaarien rikkomaa suoaluetta (kuva 14). Suo on suurimmaksi osaksi ojitettu. Yleisin Pinta on m mpy ja viettää län- suotyyppi on muuttuma-asteella oleva isovarteen. Vedet laskevat öyrisuon kautta VÄhÄ- puinen räme. Keskiosassa on rahkanevaa. Kuva 14. Tutkimuspisteiden sijainti Saarisuolla. Fig. 14. The location of survey sites in Saarisuo.

24 26 Turpeesta on 68 % rahka-, 31 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaista. Puun jäännäksiä sisältävän turpeen osuus on 12 % ja tupasvillan jäännäksiä sisältävän 22 %. Rahkaturve on yleisin turvelaji. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,6. Liekoja on erittäin vähän. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Saarisuo ei sovellu turvetuotantoon. Yli 1,5 m syvää aluetta on vain 7 ha. Energiaturvetuotantoa haittaa lisäksi suhteellisen paksu (0,6 m), heikosti maatunut pintakerros. 12. "Viljasensuo" Viljasensuo (kl ) sijaitsee SÄrkijÄrvellÄ noin 41 km kunnan keskustasta koilliseen. Tutkittu alue käsittää KaihlasperÄn ja Kurimon teiden välisen suoalueen (kuva 15). Pinta on m mpy ja viettää lahdissa kohti keskustaa ja keskiosassa lounaaseen. Vedet laskevat SÄrkijoen kautta HakojÄrveen. TutkimuspisteistÄ on 10 % avosuolla, 46 % rämeellä, 2 % korvessa, 20 % turvekankaalla ja 23 % pellolla. Suo on kokonaan ojitettu. Varsinainen sararämemuuttuma on peltojen ja turvekankaiden ohella yleisimpiä suotyyppejä. Kuva 15. Tutkimuspisteiden sijainti "Viljasensuolla". Fig. 15. The location of survey sites in "Viljasensuo ".

25 27 Turpeesta on 20 % rahka- ja 80 % saravaltaista. Puun jäännäksiä sisältävän turpeen osuus on 23 % ja varpuainesta sisältävän 4 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,1. Liekoja on erittäin vähän. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hieta, hiesu ja hiekka. EtelÄ- ja keskiosassa on liejua paksuimmillaan runsaat 3 m. Energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta on 125 ha ja tuotantokelpoista turvetta noin 2,00 milj. m3. Pohjaosan kuivatusvaikeuksien takia on tuotantokelpoistaturvemäärää laskettaessa vähennetty keskisyvyydestä 0,7 m.

26 28 KIRJALLISUUS Lappalainen E., HÄikiä J. ja Heiskanen P Oulun läänin suoinventointi. YhdistelmÄ pintaalamittausten tuloksista. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P13.6/80/24. Suomen turvevarat. Geologian tutkimuskeskus, tutkimusra- Lappalainen E. ja HÄnninen P portti 117. Lappalainen E., Sten C-G. ja HÄikiä J Turvetutkimusten maasto-opas. Geologian tutkimuskeskus, opas n :o 12, Espoo. Pajunen, H., UtajÄrvellÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. Geologian tutkimuskeskus. Turvetutkimusraportti 182, 135 s. Pajunen, H., UtajÄrvellÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa II. Geologian tutkimuskeskus. Turvetutkimusraportti 189, 98 s. Pajunen, H., UtajÄrvellÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa III. Geologian tutkimuskeskus. Turvetutkimusraportti 206, 83 s. Pajunen, H., UtajÄrvellÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa IV. Geologian tutkimuskeskus. Turvetutkimusraportti 229, 137 s. Pajunen, H., UtajÄrvellÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa V. Geologian tutkimuskeskus. Turvetutkimusraportti 241, 141 s. Pajunen, H., UtajÄrvellÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VI. Geologian tutkimuskeskus. Turvetutkimusraportti 269, 27 s. Pajunen, H. ja Sutinen H., UtajÄrvellÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VII. Geologian tutkimuskeskus. Turvetutkimusraportti 282, 30 s. Pajunen, H. ja Sutinen H., UtajÄrvellÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VIII. Geologian tutkimuskeskus. Turvetutkimusraportti 285, 44 s.

27 Liite 1 (1) UTAJöRVELLö TUTKITUT SUOT Suo Karttalehti Turveraportti n :o Ahteensuo Ahvensuo AlaperÄnsuo Aronsuo Haasiansuo Hangansuo, LÄhteensuo Heiluvasuo Heinisuo HeinÄsuo HeinÄsuo Heposuo Herransuo Hetesuo Hillasuo Hirvisuo Hoikansuo Honkasuo Iso Joutensuo Iso Pyyhesuo Isosuo Isosuo Iso SÄrkisuo ItÄsuo Jussinsuo Jokimutkansuo Joutensuo JÄrvenpÄÄnsuo JÄrvenpÄÄnsuo Kaakkurisuo Kalasuo Kankisuo Kapustasuo Kapustasuo

28 Suo Karttalehti Turveraportti n:o Karjosuo Karjosuo Kettusuo Kiiskisuo Kirkisuo Kiviharjunsuo Kivisuo Kivisuo Koirasuo Kokkosuo Kokkosuo KorteperÄnsuo Kortesuo Kotisuo Kumpusuo KypÄrinsuo KÄppyrÄsuo Laitamaansuo Lamminsuo Latvasuo Latvasuo Lehmisuo Leikonsuo Leilisuo Leipisuo Lohisuo Loirassuo Luomasenalus Luomassuo Makkarasuo Mantilansuo Marjosuo Marjosuo Morakummunsuo Mustakorpi Liite 1 (2)

29 Suo Karttalehti Turveraportti n:o MÄntyvaaranrÄme Naamansuo Naamansuo Neuvostensuo Nihtisuo Niittysuo Nimetänsuo Olkonsuo Pahkasuo Pahkasuo Pajakansuo Pajusalmensuo Palkinsuo PerÄsuo Peurasuo Peurasuo Peurasuo Pieni Pyyhesuo Pieni Saukkosuo Piilisuo Piirovansuo Piippusuo, Valkiasuo Pikku Peurasuo Pikku SÄrkisuo Pilkkasuo PirilÄnsuo Pohjasuo Polvensuo Purhonsuo Puronsuo PyäriÄsuo Pärskiänsuo PäylyÄnsuo Rahkasuo Rahkasuo Liite 1 (3)

30 Suo Karttalehti Turveraportti n :o Rantasuo Rantasuo Rantinsuo "Risusuo" Rongonsuo Ruostesuo Ruostesuo RuunarÄme Rytisuo Saarisuo Sarvisuo Saukkosuo Siiransuo Siltasalmensuo Suininsuo SÄippÄsuo SÄynÄjÄnpÄÄnsuo SÄÄskisuo Taskunsuo Timosuo Tironsuo Tunturisuo TuuranrÄme Vaarantaustasuo Vaaransuo Vaarnikkasuo "Veitsisuo" Viidansuo "Viljasensuo" Virtasuo VÄrkkisuo Ylisuo Ayrisuo Liite 1 (4)

31 POLTTOTURPEEN LAATUOHJE 1991 LIITE 2 (1) JYRSINPOLTTOTURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT Kohta ominaisuus Raja-arvon Raja-arvot Toteamisapa kohdistuminen - kattavuus ja Yksikkä Ilmoitustarkkuus Laatuluokittain laajuus j6 J8 110 l. KOSTEUS Toimituseri SAAPUMIS- -vähintäin p% 0,1 40,0 40,0 40,0 A, l/vrk TILASSA bnintiin p-% 0,1 60,0 56,0 50,0 A, 1/vrk Yksit~ kuorma -vähintäin p-% 0,1 38,0 38,0 38,0 C -onintiin p-% 0,1 65,0 63,0 60,0 2. TEHOLLINEN Toimitusori, LXMP ARVO SAAPUMIS- TILASSA vähintään MJ/kg 0,1 6,0 8,0 10,0 A, Ihak 3. ENERGIA- Toimituseri, TIHEYS SAAPUMIS- TILASSA vähintäin MWh/nt' 0,01 0,50 0,70 0,80 A, Ihnk 4. TEHOLLINEN Kuukausieri, LÖMP ARVO KUIVA- AINEESSA vähintäin MJ/kg 0,01 18,00 18,00 19,00 B, Ilvrk 5. TUHKA- Kuukausieri PITOISUUS KUIVA- AINEESSA enintään Toimituseri ja kuultataleni yhdeltä toimituspaikalta imäin p% 0,1 10,0 10,0 10,0 B, 1/kk p% 0,1 15,0 15,0 15,0 C 6. TUHKAN Kuukausieri, SULAMIS- puolipallopiste KöYTTÖYTYM. vähintäin 'C ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu C 7. RIKKI- Kuukausleri, PITOISUUS enintään p-% 0,01 0,30 0,30 0,30 B, 1/kk KUIVA- AINEESSA ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu I 8. SUURET Kuorma, KAPPALEET silmäkooltaan p-% 0,2 1,0 1,0 0,5 C 200x200 mm tiryritilille jiivä osuus enintään YksittÄisen kappaleen suurin sallittu ulottuvuus ja tilavuus m 0,1 1,0 1,0 1,0 C m' 0,2 0,2 0,2 C ellei etukäteen toisin ole sovittu 9. KARKEA Toimituseri, AINES 200x200 mm tiryritilin läpiisevi, mutta 40x40 mm soilallejäävi osuus enintään p C ellei etukäteen toisin ole sovittu 10. IRTOTIHEYS Kuoma, - -vähintään kg/m' C -enintään kg/m' Raja-arvot Kattavuus Ominaisuuden arvon katsotaan olevan ilmoitotun arvon mukainen, mikäli et poikkeaa raja-arvosta enintään puolet ilmoitustarkkutdrsta epiedulliseen suuntaan. A. Koko turvemäärän kattava säännällinen ominaisuuden määritys turpeen arvon miärittimistä varten. B. Koko turvemäärin kattava säännällinen ominaisuuden määritys, ei ole suoraan sidottu turpeen arvoon. C. Ominaisuus rnääriatäin satunnaisesti tai tarpeen vaatiessa. Taajuus Ilmoitettu Laajuus on v±himmäisaajuus, jolla ominaisuus määritetään.

32 POLTTOTURPEEN LAATUOHJE 1991 LIITE 2 (2) PALATURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT Kohta Raja-arvon kohdistuminen Yksikkä ilmoitustarkkuus Raja-arvot Laatuluokittain Toteamistapa - kattavuus ja laajuus P9 pii P13 P15 ) 1. KOSTEUS SAAPUMIS- TILASSA Toimituser± -v±hint±±n enint±±n p-% p-% 0,1 0,1 35,0 53,0 30,0 47,0 27,0 ") 40,0 20,0 ") 33,0 A, 1/vrk A, 1/vrk 2. TEHOLLINEN LöMP ARVO SAAPUMIS- TILASSA "') 3. ENERGIA- TIHEYS SAAPUMIS- TILASSA "') 4. TEHOLLINEN LöMP ARVO KUIVA- AINEESSA Toimituser±, vihintiin Mi/kg 0,1 9,0 11,0 13,0 15,0 A, 1/vrk Tolmituseri, vihintiin MWh/m' 0,01 1, ,30 1,50 A, 1Arck Kuukausieri, v±hintiin Ml/kg 0,01 18,00 19, ,00 B, 1/vrk 5. TUHKA- PITOISUUS KUIVA- AINEESSA Kuukausieri enintun Toimituser± ja kuulausieri yldelti toimituspaikalta enint±±n p-% p-% 0,1 0,1 10,0 15,0 10,0 15,0 8,0 12,0 6,0 8,0 B, l/kk C 6. TUHKAN SULAMIS- KöYTTöYTYM. Kuukausien, puolipallopiste vihintiin 'C C ellei etukiteen toisin ole ilmoitettu 7. RIKKI- PITOISUUS KUIVA- AINEESSA Kuukausierii, enint±in p-% 0,01 0,30 0,30 I 0,30 ellei etukiteen toisin ole ilmoitettu ( 0,30 B, 1/kk 8. SUURET KAPPALEET Kuoroa, suurin ulottuvuus eninli±n mm C osuus enintiin p-% 0,1 1,0 1,0 1,0 1,0 ellei etukiteen toisin ole sovittu 9. PALAKOKO Keskimiiriiset mitat -halkaisija mm ellei etukiteen toisin c -pituus mm ole sovittu 10. HIENOAINEKSEN OSUUS Kuorma, silmikooltaan 20x20 mm verk koseulan lipiisev± osuus eninl±±n p-% "") tai ) C ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu ll. IRTOTIHEYS Kuorma -vihint±in kg/nr' C -enint±in kg/nt' HUOMAUTUKSET: Pienkiyttdluokka, jonka osalta toteam'tstapa (-kattavaa ja taajuus) sovitaan tapauskohtaisesti. Erityisrajoitus kohdassa 5.2 Sovitaan toimitussopimuksessa kiytetiinkb MI/kg vai MWh/m', ei molempia samanaikaisesti. Lisihuomautus : Ml/kg- ja M~- arvoja ei ole tisti syystä synkronoitu keskeniin. "") Seulottu kuor ausvaiheessa. Raja-arvot Ominaisuuden arvon katsotaan olevan ilmoitetun arvon mukainen, mikili se poikkeaa raja-arvosta enint±±n puolet ilmoitustarkkuudesta epiedullieeen suuntaan. Kattavuus A. Koko turvemiirin kattava s±±ntwllinen ominaisuuden miiritya turpeen arvon muritlimisti varten. B. Koko turventiirin kattava s±innällinen ominaisuuden miiritys ei ole suoraan sidottu turpeen arvoon. C. Ominaisuus miiritet±±n satunnaisesti tai tarpeen vaatiessa. Taajuus Ilmoitettu laajuus on vilummiistaajuus, jolla ominaisuus miiritetiin.

33 LIITE 3 SUOKARTTA Suon ja mineraalimaan raja JNL Lohkare 0 Pelto 5.1 7/23 KeskimÄÄrÄinen maatuneisuus Heikosti maatuneen (H1-4) rahkavaltaisen pintakerroksen/ koko turvekerrostumen paksuus dm JÄrvi tai lampi - Oja ja veden virtaussuunta Puro tai joki Turvekerrostuman paksuus Suon syvyyskdyrät dm - Tie PROFIILIT Turvelajit Pohjamaalajit Turpeen maatuneisuus : Rahko ( Sphagnum ) keadetritus- KdLj AA~ lieju H 1 3 II I I1 Sara ( Carex ( C Hienodetrituslieju HdLj H 4 w w Ruskosammal 1 Bryales ) B Sararahka ( Carex- Sphagnum ) CS 1M/ JÄrvimuta xxx xx Sovilieju JaMu SaLj H 5-6 H 7-10 Rahkasara ( Sphagnum-Carex 1 SC + + Liejusavi Lj Sa Ruskosammal-(Brya1es-Carex ) sara BC k== Savi Sa Muita symboleja : F Tupasvilla ( Eriophorum ) Er Hiesu Hs AAA Hiilikerros 6 6 Tupaslulkka ( Trichophorum ) Tr Hieta Ht ss Saostuma u u u (1 SiniheinÄ ( Molinia ) Ml Hiekka Hk r r r r 1 1 1, 1 11 SuolevÄkkä ( Scheuchzeria ) Sh Korte ( Equisetum ) Eq A A Sora Moreeni Sr Liekoisuus : Mr 3/2 Lieko-osumatsyvyydessÄ 0 - lm / 1-2m F S i JÄrviruoko ( Phragmites ) Pr Kallio Ka Raate ( Menyanthes ) Mn Lohkareita Lo Varpuaines ( Nanolignidi 1 N n n n A Puuaines ( Lignidi 1 L Luonnontilaiset suotyypit : Avosuot RÄ m eet Korvet VL Varsinainen letto LR Lettordm e V 1-K Varsinainen lettokorpi RIL Rimpiletto RHSR RuohoinensararÄme KOLK Koivulettokorpi VSN Varsinainen saraneva VSR Varsinainen sararame LHK Lehtokorpi RHSN Ruohoinen saraneva LKNR Lyhytkorsinevarame RHK Ruoho-ja heinakorpi R I N Rimpineva TR Tupasvillarome KGK Kangaskorpi KN Kalvakkaneva PSR Pallosararame VK Varsinainen korpi LKN Lyhytkortinen neva KGR KangasrÄme NK Nevakorpi SIN SilmÄkenevo IR Isovarpuinen räme RAK RÄÄseikko RN Rahkaneva RR RahkarÄme LUN Luhtaneva KER KeidasrÄme KR KorpirÄme Muuttuneet suotyypit : 0.1 ojikko KSMU Karhunsammalmuuttuma KH Kytäheitto MU muuttuma RHTK Ruohoturvekangas PE Pelto TK turvekangas MTK Mustikkaturvekangas TA Turpeennostoalue PTK Puolukkaturvekangas PTA Palaturpeen nostoolue VATK Varputurvekangas JTA Jyrsinturpeen nostoalue JATK JÄkÄlÄkanervaturvekangas Suotyyppi-ja liekoisuuskortta IRMU Suotyyppi 1230 Lieko-osumat (kpl) syvyysvaleilla 0-0,5, 0,5-1,0, 1,0-1,5 ja 1,5-2,Om Suon syvyyskayru