KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 267 Tapio Toivonen ja Pertti Sil6n KURIKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Kurikka Espoo 1993

2 Toivonen. Tapioja Silen,Pertti Kurikassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset, Turvetutkimusraportti 267, 51 sivua, 3 kuvaa ja 2 liitettä. Kurikan kaupungin alueella tutkittiin Geologian tutkimuskeskuksen toimesta vuonna suota yhteispinta-alaltaan ha. Tämä on 96 % koko suoalasta. Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä 75,9 milj. suo-d. Soiden keskisyvyys on 1,3 m, josta heikosti maatuneen pintarahkan osuus on 0,4 m. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,2. Yli 2 m syvän alueen pinta-ala on ha ja turvemäärä 35,6 milj. suo-mm. Turpeista on rahkavaltaisia 72 %, ja loput 28 % ovat saravaltaisia. Suurin osa soista on ojitettu. Yleisin suotyyppi on keidasräme. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,3 % kuivapainosta, vesipitoisuus märkäpainosta on 90,9 %, kuiva-aineen määrä 88 kg/suo-m 3 ja rikkipitoisuus 0,17 % kuivapainosta. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 20,6 MJ/kg. Tutkituista soista soveltuu 22 energiaturvetuotantoon ja yksi ennen energiaturpeen nostoa kasvuturvetuotantoon. Energiaturvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 769 ha. Käyttökelpoiset energiaturvevarat tällä alueella ovat 14,0 milj. suo-m3 ja energiasisältö 50 % :n kosteudessa 6,2 milj. MWh. Avainsanat : suo, turve, inventointi, energiaturve, Kurikka Tapio Toivonen Pertti Sil6n Geologian tutkimuskeskus Geologian tutkimuskeskus Betonimiehenkuja 4 PL 1237 SF ESPOO SF KUOPIO FINLAND FINLAND

3 Toivonen, TapiojaSilenPertti Kurikassa tutkitut suot ja niiden turvevarat - The mires and peat reserves of Kurikka. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset - Geological Survey of Finland, Peat Researches, Turvetutkimusraportti - Report of Peat Investigation pages, 3 figures, 2 appendices. Peat reserves in the town of Kurikka were studied in 1985 by the Geological Survey of Finland. 55 mires covering a total of hectares were studied. This is about 96 % of the total peatland area. The mires studied contain a total of 75.9 million of of peat in situ. The mean depth of the mires is 1.3 m, including the poorly humified Sphagnum predominant surface layer, which averages 0.4 m in thickness. The mean humification degree (H) of the peat is 5.2. The area deeper than 2 m covers ha and contains 47 % of the total peat quantity (35.6 million nf). Seventy-two per cent of the peat is Sphagnum predominant, and the remaining 28 % Carex predominant. The majority of the mires are drained. The most common site types are Sphagnum fuscum bogs with hollows and cotton grass pine bogs. The average ash content of peat is 2.3 % of dry weight, the water content 90.9 % of wet weight, the dry bulk density 88 kg per m3 in situ and the sulphur content 0.17 % of dry weight. The effective calorific value of the dry peat is 20.6 MJ/kg. Twenty two of the investigated mires are suitable for fuel peat production ; one of them are suitable for horticultural peat production. The total area suitable for fuel peat production is 769 ha. The available amount of peat is 14.0 million m3 in situ and the energy content at 50 % moisture 6.2 million MWh. Key words : mire, peat, inventory, energy peat, Kurikka Tapio Toivonen Pertti Sil6n Geological Survey of Finland Geological Survey of Finland Betonimiehenkuja 4 P.O. Box 1237 SF ESPOO SF KUOPIO FINLAND FINLAND

4 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 7 2 TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Laboratoriotutkimukset 10 3 AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET 10 4 TUTKITUT SUOT 13 5 TULOSTEN TARKASTELU 46 KIRJALLISUUTTA 51 LIITTEET

5 I JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on tehnyt valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin ja maaperäkartoitukseen liittyviä turvetutkimuksia Kurikan kaupungin alueella vuonna Kaikkiaan on tutkittu 55 suota yhteispinta-alaltaan ha (kuva 1). Kenttätutkimuksista on vastannut geologi Erkki Raikamo. Tutkitut suot kattavat 96 % Kurikan koko ha :n suoalasta (Lappalainen, Häikiö ja Heiskanen 1980). Kaikki kaupungin alueella olevat 20 ha ja sitä suuremmat yhtenäiset suoalueet ja suurin osa pienemmistäkin soista on tutkittu. Tutkimuksen ulkopuolelle on jäänyt ainoastaan turvetuotannossa oleva Takaneva (20), joka on suurin yhtenäinen suoalue ja sijoittuu osaksi Jurvan puolelle. Tässä tutkimustuloksia esittelevässä raportissa on lyhyet suoselostukset kaikista Kurikassa tutkituista soista sekä kuntakohtainen tulosten tarkasteluosa. Yksityiskohtaisemmat suoselostukset, jotka sisältävät suokartan, mahdolliset poikkileikkauskuvat ja laboratorioanalyysien tulokset, on tilattavissa GTK :n Etelä-Suomen aluetoimistosta. Esimerkki suokartasta on kuvassa 2 ja poikkileikkauskuvasta kuvassa 3. 2 TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1 Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että tutkittaville soille laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan sijoittuvista poikkilinjoista (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1984). Tutkimuspisteet ovat linjoilla 100 m :n välein. Useimmat tutkimuslinjat vaaittiin suon pinnan kaltevuussuhteiden selvittämiseksi. Osa pienialaisista soista on tutkittu hajapistein. Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä ja rimpinen), mättäisyys 10 % :eina tasopinnasta ja mättäiden keskimääräinen korkeus. Lisäksi määritettiin puuston puulajisuhteet, tiheysluokka, mahdolliset hakkuut ja kehitysluokka.

6 8 Kuva 1. Kurikassa tutkitut suot. 1. Isoneva 20. Takaneva 39. Ullakkoneva 2. Latoneva 21. Karahisto 40. Toukanneva 3. Ojaharjunneva 22. Kalistanneva 41. Leppineva 4. Rintamäenneva 23. Kiimaneva N 42. Höytölänneva 5. Sydänneva 24. Lintuneva 43. Ponsineva 6. "Kettuharjunneva" 25. Vuorusjärvi 44. Pettäjänmäenneva 7. Polvenneva W 26. Hirvenneva 45. Palloneva 8. Kiimaneva W 27. Hiivanaisneva 46. Iso Kettuneva 9. Kumajaiskankaanrämäkkä 28. Hietaneva 47. Pikku Kettuneva 10. Nyrkänpäällysneva 29. Kiimarämäkkä 48. Kuralammensuo 11. Järvineva 30. "Keinomäenneva" 49. Kurjenneva 12. Karineva 31. Koleinen 50. Rajarämäkkä 13. Laatokanneva 32. Kiimaneva 51. Vitiäisneva 14. Kottirämäkkä 33. Välirämäkkä 52. Kaihlarämäkkä 15. Porrasneva 34. Takaneva 53. Rahkapakka 16. Lehtineva 35. Pirttineva 54. Välirämäkkä 17. Aitaneva 36. Susineva 55. Kärhyskurkku 18. Näätäkorpi 37. Polvenneva 56. Kitulanneva 19. Niinistönneva 38. Uusineva

7 9 A m / 1/5.0 2/ /19 r6 1 4/ /20 57 e/i6~ /~9 0/7 N I I m I I I I I I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kuva 2. Esimerkki suokartasta. Merkkien selite liitteessä 2. ~~, 0 ^191, S \ 2 r. ''^w~~////~~ I~!'i iii,i~imnn "mllllll rirrr; -. III~~ a~ Illlllm~,,,.rrr.. r11..,1..~. qffi "''i,,, m =120 Suotyyppi, tiekoisuus, turvelajit ja pohjamaatajit m mpy o r. o 4 6 A RVI ~ 120-,. AO PSR 0/0 KRoj A1250m GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 0 / KRo 0/0 m Kuva 3. Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista. Merkkien selite liitteessä 2.

8 10 Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin 10 cm :n tarkkuudella pääturvelajien ja mahdollisten lisätekijöiden suhteelliset osuudet 6-asteikolla, turpeen maatuneisuus von Postin 10- asteikolla, kosteus 5-asteikolla sekä kuituisuus asteikolla 0-6. Lisäksi erotettiin mahdolliset liejukerrostumat ja määritettiin pohjamaan laatu. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi kunkin tutkimuspisteen ympäristö pliktattiin 2 m :n syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa. 2.2 Laboratoriotutkimukset Useimmista soista, jotka soveltuvat kenttätutkimusten perusteella turvetuotantoon, otettiin suon koosta riippuen 1-4 näytesarjaa laboratoriotutkimuksia varten. Näytteistä määritettiin laboratoriossa ph-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (105 C :ssa kuivaamalla), tuhkapitoisuus prosentteina (815 ± 25 C :ssa hehkutettuna) kuivapainosta sekä lämpöarvo Leco AC-300 -kalorimetrillä (ASTM D 3286). Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin lisäksi kuiva-aineen määrä (kg/suo-m3 ). Osasta näytteitä on määritetty rikkipitoisuus prosentteina kuivapainosta LECO SC-39 -rikkianalysaattorilla. 3 AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen ja Grundström 1983). Siinä suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue käsitetään omana syvyysvyöhykkeenään (0,3-0,9 m, 1,0-1,9 m jne.). Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, jotka yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä selville. Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet lasketaan turvemäärillä painottaen. Todetut lieko-osumat on laskettu erikseen 0-1 ja 1-2 m :n välisissä syvyyskerroksissa kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä. Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmän mukaan, jossa kantopitoisuus on jaettu viiteen eri ryhmään : liekoja on erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1,0-1,9 %), kohtalaisesti (2,0-2,9 %) runsaasti (3,0-3,9 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %).

9 Soiden soveltuvuus energiaturvetuotantoon riippuu mm. turvelajikoostumuksesta, maatumisasteesta ja tuhkapitoisuudesta. Rahkaturpeen (S) katsotaan soveltuvan energiaturpeeksi, jos sen maatumisaste on korkeampi kuin H 4, kun taas saravaltainen (C) turve sopii energiaturpeeksi heikomminkin maatuneena. Toisinaan käytetään myös myös H 4 maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta heikkolaatuisena energiaturpeena jyrsinmenetelmällä tuotettuna. Suota on suositeltu energiaturvetuotantoon, mikäli siltä löytyy vähintään noin 10 ha yhtenaista turvelajin ja maatumisasteen puolesta tuotantoon soveltuvaa yli 1 ½tai 2 m syvää yhtenaista aluetta. Joillakin soilla tuotantokelpoiseksi alueeksi on laskettu yli 1 m syvä suon osa. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros ei saa olla yli 0,6 m paksu. Paksu pintarahka on usein yksi merkittävimmistä esteistä palaturvetuotannon aloittamiselle. Ohutta pintarahkaa ei kuitenkaan ole vahennetty käyttökelpoista turvemäärää laskettaessa, koska se useimmiten kuitenkin tuotetaan heikkolaatuisena energiaturpeena, jos suo otetaan turvetuotantoon. Tuotantoalueen tulee olla lisäksi ilman pumppaustoimenpiteitä kuivattavissa. Käyttökelpoisen turpeen määrää laskettaessa on keskisyvyydestä vahennetty tilanteesta riippuen noin 0,5 m, joka vastaa suon pohjalle jäävää yleensä vaikeasti hyödynnettävissä olevaa runsastuhkaista kerrosta. Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi on nojauduttu Energiataloudellisen yhdistyksen ym. (1991) polttoturpeen laatuohjeisiin (liite 1). Käyttökelpoisen turpeen energiasisältö on laskettu sekä täysin kuivalle turpeelle että käyttökosteudessa (50 %) olevalle turpeelle. Jos suolta ei ole otettu laboratorionäytteitä, on energiasisällön arvioimisessa käytetty Mäkilän (1987) esittämää menetelmää. Hyvälaatuisen (1. Ik) kasvuturpeen laatuvaatimukset ovat melko tiukat. Siihen soveltuu vain H 1-3 maatunut rahkaturve, josta valtaosa kuuluu Acutifolia-ryhmään. Arvioitaessa suon soveltuvuutta kasvuturvetuotantoon on arviointiperustana pidetty Turveteollisuusliiton kasvuturvestandardia (1980) (liite 1). Jokaisesta tutkitusta suosta on tässä raportissa olevan suppean selostuksen lisäksi laadittu yksityiskohtainen tutkimusselostus, jossa on tiedot suon sijainnista, ympäristöstä, suotyypeistä, ojitustilanteesta, laskusuhteista, turvemääristä, turvelajeista, maatumisasteesta, liekoisuudesta, laboratoriotuloksista sekä soveltuvuudesta turvetuotantoon.

10 1 2 Yksityiskohtaiseen tutkimusselostukseen liittyy suokartta, johon on merkitty tutkimuslinjat, tutkimus- ja syvyydenmittauspisteet, pisteiden syvyydet sekä turpeen keskimääräinen maatumisaste pisteellä. Suokartassa on lisäksi turvekerrostuman paksuutta osoittavat syvyyskäyrät. Turvekerrostuman rakenteen selventämiseksi on vaaituista linjoista laadittu poikkileikkausprofiileita, joihin maatuneisuudet, turvelajit ja pohjamaalajit on merkitty symbolein. Niihin on lisäksi merkitty lyhentein suotyypit sekä lieko-osumien määrät. Edellä mainittujen perustulostusten lisäksi GTK :n turvetutkimuksista on laadittu atkohjelmia, joilla saadaan varsin monipuolinen kuva suosta tai halutusta tutkimusalueesta. Tulosteet ovat tasokarttoja ja listauksia tai näiden yhdistelmiä. Tällaisia ovat esimerkiksi tasokartat, joilla tutkimuspisteittäin voidaan esittää mm. suotyyppi, liekoisuus, suon pinnan korkeus, pohjamaalaji, liejukerroksen paksuus, tietoja puustosta, mättäisyys ja vetisyys. Yhdelle tutkimuspisteelle voidaan piirtää kerralla mainittua tietoa. suon pinnan kaksi edellä

11 1 3 4 TUTKITUT SUOT 1. Isoneva (kl ) sijaitsee Kauhajoen ja Kurikan rajalla noin 17 km Kurikan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu pohjoisessa ja luoteessa paikoin peltoihin ja muualla hiekka- ja moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suolle johtaa useita ajokelpoisia teitä. Isonevan turvetuotantoalueen ulkopuolelle jäävä alue on tutkittu orientoivasti hajapistein. Suolla on 4 tutkimuspistettä ja 30 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 560 ha, yli 1 m syvän alueen 320 ha ja yli 2 m syvän 70 ha. Isoneva on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Pohjoisosan vedet laskevat Lohiluoman ja eteläosan Kainastonjoen kautta Kyrönjokeen. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme-, rahkaräme- ja isovarpurämeojikot sekä -muuttumat. Turpeista on rahkavaltaisia 92 % ja saravaltaisia 8 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 17 %, CS 75 % ja SC 8 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1. Suon pohja on melko tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Isonevan yli 1 m syvästä alueesta oli tutkimusvuonna 1985 turvetuotannon piirissä noin 170 ha. Turvetuotantoaluetta on mahdollista jonkin verran laajentaa, mutta turve ei yleensä ole ainakaan pintaosissa kovinkaan hyvälaatuista energiaturpeena käytettäväksi. Turve on rahkavaltaista, eikä maatumisaste ole kovin korkea. Tuotantoalueen ulkopuolella on ainakin 40 ha välttävästi energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta. 2. Latoneva (kl , 06) sijaitsee Kurikan ja Teuvan rajalla noin 20 km Kurikan keskustasta lounaaseen. Suo sijaitsee moreenimäkien välisessä painanteessa. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät. Eteläpään poikki kulkee maantie. Suo on tutkittu orientoivasti hajapistein, ja sillä on 3 tutkimuspistettä ja 9 syvyyspistettä. Suon kokonaispintaala on 62 ha, yli 1 m syvän alueen 40 ha ja yli 2 m syvän 23 ha. Latoneva on kauttaaltaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Lounaisreunasta lähtee laskuoja Kiurunluomaan, joka laskee Kyrönjokeen. Yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme- ja varsinainen sararämemuuttuma sekä turvekankaat. Suon koillisosassa on pienialainen palaturpeennostoalue.

12 1 4 Turpeista on rahkavaltaisia 40 % ja saravaltaisia 60 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 29 %, CS 11 %, C 14 % ja SC 46 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Suon pohja on melko epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Latonevan näytepisteen rikki- ja tuhkapitoisuudet ovat keskimääräistä korkeammat. Tämä johtuu saravaltaisesta turpeesta sekä turpeessa lisätekijänä olevista järviruo'on jäänteistä. Suon yli 2 m syvä 23 ha :n alue soveltuu kuitenkin pienimuotoiseen energiaturvetuotantoon. 3. Oiaharjunneva (kl ) sijaitsee Teuvan vastaisella rajalla noin 18 km Kurikan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu hiekka- ja moreenikankaisiin. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Suon itäpuolella kulkee kärrytie. Ojaharjunneva on tutkittu orientoivasti hajapistein, ja sillä on 2 tutkimuspistettä ja 9 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 30 ha, yli 1 m syvän alueen 20 haja yli 2 m syvän 18 ha. Ojaharjunneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat erittäin hyvät. Vedet laskevat etelään Latonevan kautta Kiurunluomaan ja siitä edelleen Kyrönjokeen. Ojaharjunnevan yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa rahkarämeojikko ja -muuttuma sekä sen eteläpuolella varsinainen sararäme ja -nevamuuttuma. Puusto on vajaatuottoista riukuasteen männikköä. Turpeista on rahkavaltaisia 48 % ja saravaltaisia 52 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 35 %, CS 13 % ja SC 52 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3. Suon pohja on melko epätasainen. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Ojaharjunnevan yli 2 m syvä noin 20 ha :n alue soveltuu pienimuotoiseen energiaturvetuotantoon. Haittana voi paikoin olla paksuhko pintarahkakerros. 4. Rintamäenneva (kl ) sijaitsee noin 19 km Kurikan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu idässä peltoihin ja muualla hiekkaisiin moreenikankaisiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suolle johtaa useita ajokelpoisia teitä. Suolla on useita pienialaisia palaturpeennostoalueita. Rintamäenneva on tutkittu orientoivasti hajapistein, ja sillä on 4 tutki-

13 1 5 muspistettä ja 13 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 108 ha, yli 1 m syvän alueen 58 ha ja yli 2 m syvän 2 ha. Rintamäenneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat pinnan vietosta johtuen erittäin hyvät. Vedet laskevat itään Lohiluomaan ja siitä edelleen Kyrönjokeen. Yleisimmät suotyypit ovat erilaiset rämemuuttumat. Turpeista on rahkavaltaisia 49 % ja saravaltaisia 51 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 29 %, CS 20 %, C 0 % ja SC 51 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Suon pohja on tasainen. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Rintamäennevan yli 1 m syvä noin 40 ha :n alue soveltuu pienimuotoiseen energiaturvetuotantoon. 5. Sydänneva (ki ) sijaitsee Teuvan ja Kurikan rajalla noin 18 km Kurikan keskustasta länsilounaaseen. Suo rajoittuu harju- ja moreenialueeseen. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Suon pohjoispuolella kulkee metsäautotie. Suolla on 37 tutkimuspistettä ja 27 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 66 ha, yli 1 m syvän alueen 31 haja yli 2 m syvän 14 ha. Sydännevan itä- ja pohjoisosa on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Suon pohjois- ja eteläpäässä on laskuojia, jotka johtavat Kyrönjokeen. Sydännevan yleisimmät suotyypit suon keskiosassa ovat tupasvillaräme ja lyhytkorsineva. Reunemmalla on lyhytkorsinevarämettä, isovarpurämettä ja rahkarämettä sekä näiden ojikko- ja muuttumamuotoja. Ohutturpeisilla reuna-alueilla on usein pallosararämettä. Turpeista on rahkavaltaisia 94 % ja saravaltaisia 6 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 78 %, CS 16 %, C 1 % ja SC 5 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Turvetuotannon mahdollisuuksia haittaa ennen kaikkea paksuhko pintarahkakerros, joka on heikkolaatuista sekä kasvu- että energiaturpeena käytettäessä. Sydännevan yli 2 m syvä 14 hain alue soveltuu kuitenkin välttävästi energiaturvetuotantoon.

14 "Kettuharjunneva" (kl ) sijaitsee noin 17 km Kurikan keskustasta länsilounaaseen. Suo rajoittuu hiekkakankaisiin. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät. Suon pohjoispuolitse kulkee metsäautotie. Kettuharjunneva on tutkittu orientoivasti hajapistein, ja sillä on 1 tutkimuspiste ja 4 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 27 ha. Kettuharjunneva on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat pinnan vietosta johtuen hyvät. Vedet laskevat etelään Lohiluomaan ja edelleen Kyrönjokeen. Suo on suurimmaksi osaksi ohutturpeista ns. biologista suota. Yleisimmät suotyypit ovat rämemuuttumat. Turpeista on rahkavaltaisia 60 % ja saravaltaisia 40 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 60 % ja SC 40 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2. Suon pohja on melko tasainen. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Ohuen turvekerroksen takia Kettuharjunneva ei sovellu turvetuotantoon. 7. PolvennevaW, (kl ) sijaitsee noin 16 km Kurikan keskustasta länsilounaaseen. Suo rajoittuu lännessä hiekkaiseen mäkeen ja muualla pääasiassa peltoihin. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suolle johtaa tilusteitä. Suolla on 33 tutkimuspistettä ja 24 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 83 ha, yli 1 m syvän alueen 35 ha ja yli 2 m syvän 7 ha. Polvenneva on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat pinnan vietosta johtuen hyvät. laskevat läheiseen Lohiluomaan ja siitä edelleen Kyrönjokeen. Vedet Yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa pallosara- ja varsinainen sararämemuuttuma. Pohjoisosassa on tupasvillarämemuuttumaa ja eteläosassa keidasrämeojikkoa ja -muuttumaa. Paikoin suolla on lisäksi isovarpu- ja rahkarämemuuttumia. Turpeista on rahkavaltaisia 70 % ja saravaltaisia 30 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 45 %, CS 25 % ja SC 30 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Suon eteläosan paksuturpeisimmalla alueella on melko paksu heikosti maatunut pintarahkakerros, joka suon muissa osissa on taas selvästi ohuempi.

15 1 7 Turvetuotannon kannalta suurin osa Polvennevasta on ohutturpeista, ja pienialaisella eteläosan paksuturpeisella alueella pintarahkakerros on haitallisen paksu. Parhaiten turvetuotantoon soveltuukin suon pohjoisosan erillinen yli 1 m syvä allas, jonka pinta-ala on noin 20 ha. 8. Kiimaneva W (kl ) sijaitsee Teuvan vastaisella rajalla noin 18 km Kurikan keskustasta länteen. Suo rajoittuu hiekkaharjuihin. Kulkuyhteydet ovat erittäin hyvät. Metsäautotie ympäröi suota kolmelta suunnalta. Suolla on 21 tutkimuspistettä ja 18 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 37 ha, yli 1 m syvän alueen 23 ha ja yli 2 m syvän 3 ha. Kiimanevan keskiosa on ojittamatta. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat luoteeseen Roopakannevan kautta Sarviluomaan ja siitä edelleen Lintuluomaan ja Säläisjärveen. Kiimanevan keskiosassa on rahkanevaa sekä paikoin keidasrämettä. Reunemmalla on tupasvillarämettä, isovarpurämettä sekä pallosararämettä sekä näiden muuttumamuotoja. Turpeista on rahkavaltaisia 100 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 92 % ja CS 8 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, sora ja moreeni. Kiimaneva on melko ohuturpeinen, ja sillä on paksuhko pintarahkakerros, jonka soveltuvuus kasvuturvetuotantoon vaatii lisätutkimuksia. Pienimuotoinen kuiviketurpeen on mahdollista. nosto 9. Kumaiaiskankaanrämäkkä (kl ) sijaitsee noin 18 km Kurikan keskustasta länteen. Suo rajoittuu hiekkakankaisiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Metsäautotie sivuaa suota etelässä ja lännessä. Suo on tutkittu orientoivasti hajapistein, ja sillä on 1 tutkimuspiste ja 10 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 27 ha. Kumajaiskankaanrämäkkä on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat erittäin hyvät. Vedet laskevat itään Lohiluomaan ja siitä edelleen Kyrönjokeen.

16 1 8 Kumajaiskankaanrämäkän yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme-, kangasräme- ja isovarpurämemuuttumat. Suurin osa suosta on ohuen turvepaksuuden takia ns. biologista suota. Turpeista on rahkavaltaisia 100 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 50 % ja CS 50 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Suon pohja on melko tasainen. Vallitseva pohjamaalaji on hiekka. Ohuen turvekerroksen takia Kumajaiskankaanrämäkkä ei sovellu turvetuotantoon. 10. Nvrkänpäällysneva (kl ) sijaitsee noin 19 km Kurikan keskustasta länteen. Suo rajoittuu idässä ja etelässä harjuun. Länsireunassa on moreenimaastoa. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Itäreunaa sivuaa sorakuopalle vievä tie. Suolla on 22 tutkimuspistettä ja 18 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 43 ha, yli 1 m syvän alueen 26 ha ja yli 2 m syvän 14 ha. Nyrkänpäällysneva on osittain ojitettu. Suon keskellä on ojittamaton alue. Suolla on runsaasti avovesiallikoita ja lampareita. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat länteen Joupinnevan kautta Sarviluomaan ja Säläisjärveen. siitä edelleen Lintuluomaan ja Nyrkänpäällysnevan keskiosa on keidasrämettä. Reunemmalla on isovarpu- ja tupasvillarämettä sekä näiden ojikko- ja muuttumamuotoja. Turpeista on rahkavaltaisia 98 % ja saravaltaisia 2 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 90 %, CS 8 % ja SC 2 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Vaikka pintarahkan paksuus ei ole kovin suuri, heikentävät Nyrkänpäällysnevalla olevat avovesilammikot ja vaihtelut turpeen maatumisasteessa oleellisesti soveltuvuutta energiaturvetuotantoon.

17 Järvineva (kl ) sijaitsee noin 19 km Kurikan keskustasta länteen. Suo rajoittuu hiekka- ja sorakankaisiin. Pohjoisosassa on osittain umpeenkasvanut Niinistönjärvi. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Suon läheisyyteen johtaa metsäautoteitä. Suolla on 85 tutkimuspistettä ja 80 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala 240 ha, yli 1 m syvän alueen 164 ha ja yli 2 m syvän 103 ha. Järvinevan etelä- ja keskiosa on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. Vedet laskevat suon eteläosasta alkavaan Killerikuusenojaan ja siitä edelleen Lohiluomaan ja Kyrönjokeen. Suon keski- ja pohjoisosassa on laajalla alueella melko isojakin avovesiallikoita ja lampia, joden kuivattaminen on hankalaa. Järvinevan keskiosissa on laajalla alueella keidasrämettä, joka suon eteläosassa on ojikkona tai muuttumana. Lähempänä suon reunaosia keidasräme muuttuu rahka- ja isovarpurämeojikoiksi ja -muuttumiksi. Reunaosissa on lisäksi tupasvilla- ja pallosara-rämemuuttumia. Turpeista on rahkavaltaisia 97 % ja saravaltaisia 3 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 77 %, CS 20 %, C 0,3 % ja SC 3 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Suon pohja on paikoin epätasainen. Vallitseva pohjamaalaji on hiekka. Järvinevan turve on heikkolaatuista sekä kasvu- että energiaturpeena käytettäessä. Lisäksi suolla olevat lammet haittaavat mahdollista kuivatusta. Suota ei suositella turvetuotantoon. 12. Karineva (kl ) sijaitsee noin 15 km Kurikan keskustasta länteen. Suo rajoittuu etelässä ja pohjoisessa peltoihin, idässä moreeniharjanteeseen ja lännessä hiekkaharjuun. Suon kaakkoisosassa on pienialainen turvetuotantoalue. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon kaakkois- ja eteläreunaa sivuaa ajokuntoinen tie. Suolla on 58 tutkimuspistettä ja 44 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 140 ha, yli 1 m syvän alueen 124 ha ja yli 2 m syvän 88 ha. Karineva on suurimmaksi osaksi ojitettu. Suon pohjois- ja eteläosassa on pienehkö ojittamaton alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat suon itäreunassa virtaavan Kariluoman kautta Kyrönjokeen.

18 20 Karinevan keskiosassa on laaja keidasrämealue, joka on osittain ojikkoasteella. Alueella on jonkin verran allikoita. Reunoille päin mentäessä suotyyppi muuttuu tupasvilla- ja isovarpurämeojikoiksi ja -muuttumiksi. Reunaosissa on lisäksi paikoin turvekankaita. Turpeista on rahkavaltaisia 69 % ja saravaltaisia 31 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 55 %, CS 14 %, C 2 % ja SC 29 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Suon pohja on melko tasainen. Vallitseva pohjamaalaji on hiekka. Liejua on pohjalla ohuehko kerros suon itäosassa. Maatumisastevaihteluiden takia Karinevan turve soveltuu huonosti sekä kasvu- että energiaturvetuotantoon. Mikäli suo kuitenkin halutaan turvetuotantoon, tulee kysymykseen lähinnä energiaturvetuotanto jyrsinmenetelmällä. Yli 2 m syvällä 88 ha :n alueella on lähinnä heikkolaatuista energiaturvetta. Tällöin on pienimittakaavainen kasvuturvetuotanto paikoitellen myös mahdollista. 13. Laatokanneva (kl ) sijaitsee noin 11 km Kurikan keskustasta länteen. Suo rajoittuu idässä ja lännessä moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Koillisreunaa sivuaa maantie. Suolla on 15 tutkimuspistettä ja 12 syvyyspistettä. Suon kokonaispintaala on 38 ha, yli 1 m syvän alueen 25 haja yli 2 m syvän 11 ha. Laatokanneva on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat etelään Lehtiluomaan ja, siitä edelleen Kariluomaan ja Kyrönjokeen. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla- ja rahkarämemuuttuma. Suon keskiosa on raivattu pelloksi. Turpeista on rahkavaltaisia 83 % ja saravaltaisia 17 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 51 %, CS 32 %, C 2 % ja SC 15 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Suon pohja on melko tasainen. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Laatokanneva soveltuu välttävästi pienimuotoiseen energiaturvetuotantoon. Mikäli suolla olevalle pellolle on ajettu mineraalimaata, heikentää tämä oleellisesti alueen käyttöä turvetuotantoon. Suolla on noin 11 ha tuotantoon soveltuvaa aluetta.

19 Kottirämäkkä (kl ) sijaitsee noin 11 km Kurikan keskustasta länteen. Suo rajoittuu moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Länsireunaa sivuaa maantie. Suo on tutkittu orientoivasti hajapistein, ja sillä on 3 tutkimuspistettä ja 6 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 25 ha ja yli 1 m syvän alueen 15 ha. Kottirämäkkä on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat suon itäreunaa sivuavaan Trööminojaan ja siitä edelleen Häjyluoman kautta Kyrönjokeen. Kottirämäkän yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla- ja isovarpurämemuuttumat. Koillisosassa on pienialaisia vanhoja umpeenkasvaneita turpeennostokuoppia. Turpeista on rahkavaltaisia 44 % ja saravaltaisia 56 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S S 36 %, CS 8 %, C 2 % ja SC 54 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Suon pohja on melko tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Ohuen turvekerroksen takia Kottirämäkkä ei sovellu turvetuotantoon. 15. Porrasneva (kl ) sijaitsee noin 16 km Kurikan keskustasta länteen. Suo rajoittuu hiekkakankaisiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Itäreunaa sivuaa ajokelpoinen tie. Suolla on 42 tutkimuspistettä ja 28 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 84 1 m syvän alueen 67 ha ja yli 2 m syvän 37 ha. ha, yli Porrasnevan reunaosat on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvät. Vedet laskevat suon pohjoispäästä alkavaan Kariluomaan ja siitä edelleen Kyrönjokeen. Porrasnevan keskiosa on keidasrämettä. Reunemmalla on tupasvilla- ja isovarpurämeojikoita sekä -muuttumia. Suon eteläosassa on lisäksi puolukkaturvekangasta. Turpeista on rahkavaltaisia 87 % ja saravaltaisia 13 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 57 %, CS 30 %, C 0 % ja SC 13 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5. Suon pohja on melko tasainen. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni. Turvetuotannon kannalta Porrasnevan turpeen laatua heikentää paksuhko heikosti maatunut pintakerros, joka koostuu suureksi osaksi H4 maatuneesta rahkaturpeesta, eikä siten sovellu 1. luokan kasvuturpeeksi. Myös suolla olevat avovesiallikot heikentävät suon käyttöä turvetuotantoon.

20 Lehtineva, (kl ) sijaitsee noin 9 km Kurikan keskustasta länteen. Suo rajoittuu luoteessa hiekkakankaaseen ja muualla moreenimäkiin. Suon kaakkoisosassa on umpeenkasvanut Lehtijärvi (44 ha), josta on aikoinaan nostettu piimaata. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Lounaisreunaa sivuaa maantie ja itäreunaan ulottuu metsäautotie. Suolla on 88 tutkimuspistettä ja 76 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 233 ha, yli 1 m syvän alueen 122 ha ja yli 2 m syvän 40 ha. Lehtineva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Suurin osa vesistä laskee etelään Trööminojan kautta Häjyluomaan ja siitä edelleen Kyrönjokeen. Pohjoispäästä on lisäksi ojayhteys Hietanevalle. Lehtinevan keskiosissa on ojituksesta riippuen keidasrämeojikkoa ja -muuttumaa, joka vaihtuu reunoja kohti isovarpu- ja tupasvillarämeojikoiksi ja -muuttumiksi. Lounaisosassa on paikoin rahkarämettä. Entisen Lehtijärven kohdalla on karhunsammalmuuttumaa. Turpeista on rahkavaltaisia 82 % ja saravaltaisia 18 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 41 %, CS 41 %, C 1 % ja SC 15 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Suon pohja on melko tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, hieta ja moreeni. Liejua on suon eteläosassa pohjalla paksuhko kerros. Lehtinevan yli 1 m syvä 122 ha :n alue soveltuu välttävästi energiaturvetuotantoon jyrsinmenetelmällä. Haittaavina tekijöinä ovat paikoin paksuhko pintarahka ja ohuehko turvekerros. Pintakerrosta on myös mahdollista käyttää lähinnä 2. luokan kasvuturpeena. 17 ja 18. Aitaneva ja Näätäkorpi (kl ) sijaitsevat noin 6 km Kurikan keskustasta luoteeseen. Suo koostuu pohjoisesta Näätäkorven alueesta ja eteläisestä Aitanevan alueesta. Suo rajoittuu moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat erittäin hyvät. Suon poikki kulkee metsäautotie. Suo on tutkittu orientoivasti hajapistein, ja sillä on 4 tutkimuspistettä ja 12 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala 47 ha, yli 1 m syvän alueen 15 ha ja yli 2 m syvän 5 ha. Suo on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Suon eteläpäästä on laskuoja Häjyluomaan, joka päätyy Kyrönjokeen. Pohjoisosan vedet virtaavat Kampinluoman kautta Kyrönjokeen. Yleisimmät suotyypit ovat erilaiset rämemuuttumat, erityisesti korpirämemuuttuma ja turvekankaat.

21 23 Turpeista on rahkavaltaisia 7 % ja saravaltaisia 93 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 5 %, CS 2 %, C 6 % ja SC 87 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Suon pohja on melko epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Liejua on suon pohjalla syvimmissä kohdissa. Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Aitaneva-Näätäkorpi soveltuu energiaturvetuotantoon. Turvetuotannon esteinä ovat kuitenkin suon käyttökelpoisen alueen pieni koko, korkea liekoisuus ja kookas puusto. 19. Niinistönneva, (kl ) sijaitsee noin 12 km Kurikan keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu mäkiseen hiekka- ja hiekkamoreenialueeseen. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät. Suon ympärille johtaa metsäautoteitä, ja pohjoisreunaa sivuaa paikallistie. Suolla on 143 tutkimuspistettä ja 125 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 374 ha, yli syvän alueen 178 haja yli 2 m syvän 113 ha. 1 m Niinistönneva on keskiosan keidasrämealueita lukuun ottamatta suurimmaksi osaksi ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat eteläosan allikkoaluetta lukuun ottamatta kohtalaisen hyvät. Suurin osa vesistä laskee etelään Kariluoman kautta Kyrönjokeen. Pohjoisosasta on lisäksi laskuoja Hiivanaisnevan kautta Kyrönjokeen. Niinistönnevan eteläosassa on laaja keidasrämealue, jossa on erittäin runsaasti avovesiallikoita ja lampareita. Tämän alueen ulkopuolella on rahka- ja tupasvillarämettä sekä näiden ojikko- ja muuttumamuotoja. Pohjoisosassa on B-linjaston alueella keskiosissa keidasrämettä ja tämän alueen ympärillä tupasvillaräme, rahkaräme- ja isovarpurämeojikoita ja -muuttumia. Suon reunaosat ovat monin paikoin turvekangasasteella. Turpeista on rahkavaltaisia 95 % ja saravaltaisia 5 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 63 %, CS 32 % ja SC 5 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Suon pohja on paikoin epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hiekkamoreeni. Niinistönnevan paksuturpeisimmat alueet koostuvat suurimmaksi osaksi keidasrämealueista, joissa on runsaasti allikoita, eivätkä sovellu turvetuotantoon. Ohut pintarahkakerros estää myös laajamittaisen kasvuturvetuotannon. Muualla suo joten suota ei suositella turvetuotantoon. on hyvin ohutturpeinen,

22 Takaneva (kl ) sijaitsee noin 14 km Kurikan keskustasta luoteeseen. Suo on suureksi osaksi turvetuotannossa, eikä sitä ole sentähden tutkittu. 21. Karahisto (kl ) sijaitsee noin 15 km Kurikan keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu pohjoisessa Kalistannevaan ja muualla loivapiirteiseen hiekkamoreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon länsipuolitse kulkee paikallistie. Karahisto on tutkittu orientoivasti hajapistein, ja sillä on 2 tutkimuspistettä ja 12 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 46 ha ja yli 1 m syvän alueen 16 ha. Karhisto on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat pohjoiseen Kalistanluomaan siitä edelleen Vuorusluomaan ja Närpiönjokeen. Yleisimmät suotyypit ovat pallosararämemuuttuma ja turvekankaat. Karahiston turpeista on rahkavaltaisia 36 % ja saravaltaisia 64 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on CS 36 % ja SC 64 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4. Suon pohja on melko tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekkamoreeni ja hiekka. Ohuen turvekerroksen takia Karahisto ei sovellu turvetuotantoon. 22. Kalistanneva (kl , 07) sijaitsee Jurvan ja Kurikan välisen maantien pohjoispuolella noin 14 km Kurikan keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu etelässä harjuun ja muualla mäkiseen moreenimaastoon. Suo jakautuu kahteen erilliseen altaaseen, joista pohjoinen (A-linjaston alue) on hyvin rikkonainen. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon ympärille ulottuu useita metsäautoteitä, ja lounaisosan poikki kulkee maantie. Suolla on 115 tutkimuspistettä ja 98 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 337 ha, yli 1 m syvän alueen 142 haja yli 2 m syvän 36 ha. Kalistannevan B-linjaston alue on kokonaan ojitettu. A-linjaston alueesta on reunaosat ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Pohjoisosan vedet laskevat Kalistanluoman ja Vuorusluoman kautta Tainusluomaan ja edelleen Närpiönjokeen. B-linjaston itäosasta on ojayhteys Hiivanaisluomaan.

23 25 Kalistannevan pohjoisosassa (A-linjasto) on keskiosissa lyhytkorsinevaa ja paikoin rahkanevaa, joka vaihtuu reunoille päin tupasvilla- ja isovarpurämeeksi. B-linjaston keskiosat ovat keidasrämemuuttumaa, joka vaihtuu reunoille päin isovarpu- ja tupasvillarämeojikoiksi ja -muuttumiksi. Turpeista on rahkavaltaisia 82 % ja saravaltaisia 18 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 56 %, CS 25 % ja SC 18 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Suon pohja on paikoin epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, hiesu ja moreeni. Liejua on suon pohjalla A-linjaston alueella paikoin ohut kerros. Kalistannevan pohjoisosa on melko rikkonainen. Siellä on suuressa osassa suota paksuhko H1-3 maatunut pintarahkakerros, joka koostuu suureksi osaksi Cuspidata-ryhmän rahkasammalien jäänteistä. Siksi alue ei sovellu kasvu- tai energiaturvetuotantoon. Suon eteläosa on melko ohutturpeinen, mutta tällä alueella on energiaturvetuotanto varauksin mahdollista, koska alue on ollut pitkään ojitettuna ja pintarahka on ohut. Alueella on lähinnä yli 1 m syvää käyttökelpoista aluetta noin 40 ha. 23. KiimanevaN (kl , 07) sijaitsee Kalistannevan pohjoispuolella noin 15 km Kurikan keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Suon läheisyyteen johtaa metsäautoteitä. Suo on tutkittu orientoivasti hajapistein, ja sillä on 2 tutkimuspistettä ja 10 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 42 ha ja yli 1 m syvän alueen 14 ha. Kiimaneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat itään Hiivanaisnevan kautta Hiivanaisluomaan ja edelleen Kyrönjokeen. Yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme- ja tupasvillarämemuuttuma. Paikoin on myös rahkaneva- ja korpirämemuuttumaa. Turpeista on rahkavaltaisia 88 % ja saravaltaisia 12 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 73 %, CS 15 % ja C 12 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Ohuen turvekerroksen takia Kiimaneva ei sovellu turvetuotantoon.

24 Lintuneva (kl ) sijaitsee Kurikan ja Jurvan rajalla noin 18 km Kurikan keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu mäkiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat heikot. Lähin maantie on suon pohjoispuolella noin 600 m :n etäisyydellä. Suolla on 20 tutkimuspistettä ja 19 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 35 ha ja yli 1 m syvän alueen 13 ha. Lintuneva on keskiosaa lukuun ottamatta ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvät. Vedet laskevat ojia myöten etelään Vuorusluomaan ja siitä edelleen Närpiönjokeen. Lintunevan keskiosassa on rahkanevaa, joka muuttuu reunoille päin tupasvillaräme-, rahkaräme- ja isovarpurämemuuttumaksi. Reunoilla on kangasräme- ja pallosararämemuuttumia. Turpeista on rahkavaltaisia 95 % ja saravaltaisia 5 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 39 %, CS 56 % ja SC 5 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Suon pohja on paikoin epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Lintunevan mataluus, paikoin korkea liekoisuus sekä paksuhko pintarahka estävät energiaturvetuotannon. Tilakohtainen kasvuturpeen tai turvepehkun nosto suon keskiosista on mahdollista. 25. Vuorusjärvi (kl , 07) sijaitsee noin 22 km Kurikan keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu lännessä peltoon ja muualla moreeniharjanteisiin. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Suon länsipuolelle johtaa tilustie. Suolla on 34 tutkimuspistettä ja 20 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 65 ha. Vuorusjärven reunoilla on ojat. Kuivatusmahdollisuudet ovat liejukerroksen osalta heikot. Suon lounaisreunasta lähtee Vuorusluoma kohti Närpiönjokea. Vuorusjärven keskiosat ovat luhtanevaa ja varsinaista saranevaa. Reunoilla on varsinaista sararämettä, nevakorpea ja korpirämettä. Suo on umpeenkasvanut järvi.

25 27 Turpeista on rahkavaltaisia 38 % ja saravaltaisia 64 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on CS 38 % ja SC 64 %. Turve on heikosti maatunutta raatekorterahkasara- tai raatekortesararahkaturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 2,1. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu (92 %) ja moreeni. Vuorusjärven pohjalla on paikoin erittäin paksu liejukerros, jonka paksuus vaihtelee 10 ja 400 cm :n välillä. Lieju on pintaosissa piimaata ja syvemmällä piileväliejua. Ohuen turvekerroksen takia Vuorusjärvi ei sovellu turvetuotantoon. tutkia tarkemmin mahdollisen piimaaesiintymän kannalta. Liejun laatu tulisi 26. Hirvenneva (kl ) sijaitsee noin 15 km Kurikan keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu koillisessa peltoon ja muualla moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Suon lounaispuolella on metsäautotie. Suo on tutkittu orientoivasti hajapistein, ja sillä on 2 tutkimuspistettä ja 9 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 57 haja yli syvän alueen 30 ha. 1 m Hirvenneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat erittäin hyvät. Vedet laskevat itään läheiseen Hiivanaisluomaan, joka päätyy Kyrönjokeen. Hirvennevan yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuuttuma ja korpirämemuuttuma. Paikoin on myös varsinaista saranevamuuttumaa, isovarpurämemuuttumaa ja turvekangasta. Turpeista on rahkavaltaisia 11 % ja saravaltaisia 89 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on CS 11 %, C 7 % ja SC 82 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,0. Suon pohja on melko tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Ohuen turvepaksuuden ja korkean liekoisuuden takia Hirvenneva ei sovellu turvetuotantoon. 27. Hiivanaisneva (kl ) sijaitsee noin 12 km Kurikan keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu mäkiseen moreenimaastoon. Suo on lukuisten moreenikumpareiden rikkoma. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Suon pohjoispäähän ulottuu metsäautotie.

26 2 8 Suolla on 131 tutkimuspistettä ja 112 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 338 ha, yli 1 m syvän alueen 218 ha ja yli 2 m syvän 111 ha. Hiivanaisneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat koilliseen Hiivanaisluomaan ja siitä edelleen Kyrönjokeen. Hiivanaisnevan pohjoisosassa on keidasrämemuuttumaa. Suon halki kulkevan puron varrella on ruohoheinäkorpimuuttumaa. Suon keskiosissa on mm. varsinaista sararämemuuttumaa, pallosararämemuuttumaa, rahkarämemuuttumaa ja tupasvillarämettä. Suon eteläosassa on varsinaista sararäme-, pallosararäme- ja tupasvillarämemuuttumaaa sekä saranevamuuttumaa ja karhunsammalmuuttumaa. Länsiosassa on varsinaista sararämemuuttumaa, paikoin rahkarämemuuttumaa ja reunoilla korpirämemuuttumaa ja turvekankaita. Turpeista on rahkavaltaisia 43 % ja saravaltaisia 57 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 22 %, CS 21 %, C 6 % ja SC 51 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Suon pohja on erittäin epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Liejua on suon pohjalla useassa kohdassa paikoin lähes 2 m paksuna kerroksena. Suurin turvetuotantoa haittaava tekijä on suon rikkonaisuus. Yli 2 m syvä alue koostuu viidestä eri altaasta. Mineraalimaa ulottuu todennäköisesti useammasssa kohdassa lähelle pintaa kuin kartassa näkyy. Hiivanaisnevan yli 2 m syvä 111 ha :n alue soveltuu energiaturvetuotantoon. 28. Hietaneva (kl ) sijaitsee noin 8 km Kurikan keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Pohjoisreunaa sivuaa maantie. Suo on tutkittu orientoivasti hajapistein, ja sillä on 3 tutkimuspistettä ja 13 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 35 ha, yli 1 m syvän alueen 16 haja yli 2 m syvän 8 ha. Hietaneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat erittäin hyvät. Vedet laskevat itään Riitaluomaan ja siitä edelleen Nenättömänluoman kautta Kyrönjokeen. Yleisimmät suotyypit ovat korpirämemuuttuma, varsinainen sararämemuuttuma ja tupasvillarämemuuttuma.

27 29 Turpeista on rahkavaltaisia 36 % ja saravaltaisia 64 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 3 %, CS 33 %, BC 2 % ja SC 62 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, hieta ja moreeni. Hietaneva soveltuu välttävästi pienimuotoiseen energiaturvetuotantoon. Käyttökelpoisen alueen pinta-ala on noin 10 ha, ja se koostuu suurimmaksi osaksi suon yli 2 m syvästä alueesta. 29. Kiimarämäkkä (kl ) sijaitsee noin 7 km Kurikan keskustasta länsiluoteeseen. Suo rajoittuu mäkiseen moreenimastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Eteläpään poikki kulkee metsäautotie. Suo on tutkittu orientoivasti hajapistein, ja sillä on 2 tutkimuspistettä ja 9 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 19 ha, yli 1 m syvän alueen 6 ha ja yli 2 m syvän 1 ha. Kiimarämäkkä on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat ojia pitkin etelään Hautaluomaan ja siitä edelleen Häjyluoman kautta Kyrönjokeen. Yleisimmät suotyypit ovat korpi-, korpiräme- ja sararämemuuttumat sekä turvekankaat. Turpeista on rahkavaltaisia 5 % ja saravaltaisia 95 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on CS 5 % ja SC 95 %. Puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 34 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Suon pohja on epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Kiimarämäkkä ei sovellu turvetuotantoon pienen kokonsa, mataluutensa ja korkean liekoisuutensa takia. 30. "Keinomäenneva" (kl ) sijaitsee noin 9 km Kurikan keskustasta länsilounaaseen. Suo rajoittuu eteläpäässä peltoon ja muualla moreenikankaisiin. Kulkuyhteydet ovat tyydyttävät. Suon eteläpäässä olevalle pellolle johtaa traktoritie. Suo on tutkittu orientoivasti hajapistein, ja sillä on 2 tutkimuspistettä ja 14 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 15 ha, yli 1 m syvän alueen 8 ha ja yli 2 m syvän 4 ha.

28 30 Keinomäenneva on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat erittäin hyvät. Vedet laskevat itään Häijyluomaan ja siitä edelleen Kyrönjokeen. Yleisimmät suotyypit ovat korpirämemuuttuma, sararämemuuttuma ja isovarpurämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Turpeista on rahkavaltaisia 74 % ja saravaltaisia 26 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 27 %, CS 47 % ja SC 26 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Suon pohja on paikoin epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Korkea liekoisuus, kookas puusto ja pieni koko estävät Keinomäennevan käytön turvetuotantoon. 31. Koleinen (kl ) sijaitsee noin 13 km Kurikan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu etelässä ja pohjoisessa peltoon ja muualla moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat erittäin hyvät. Eteläreunaa sivuaa maantie. Suo on tutkittu orientoivasti hajapistein, ja sillä on 1 tutkimuspiste ja 7 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 18 ha. Koleinen on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat erittäin hyvät. Vedet laskevat ojia myöten etelään Lohiluomaan ja siitä edelleen Kyrönjokeen. Yleisimmät suotyypit ovat kangasräme-, pallosararäme- ja korpirämemuuttumat sekä turvekankaat. Suuri osa suosta on ohutturpeista ns. biologista suota. Turpeista on rahkavaltaisia 100 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 25 % ja CS 75 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Suon pohja on tasainen. pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Yleisimmät Ohuen turvekerroksen takia Koleinen ei sovellu turvetuotantoon. 32. Kiimaneva E (kl ) sijaitsee noin 6,5 km Kurikan keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu moreenimäkiin. Itäreunassa on sora- ja hiekkakuoppia, ja samalla alueella on Kurikan kaupungin kaatopaikka. Kaakkoisreunassa on lisäksi ampumarata. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Itäreunalle ulottuu maantie. Lisäksi suon länsireunalle johtaa ajokelpoisia tilusteitä. Suolla on 50 tutkimuspistettä ja 31 syvyyspistettä. Suon kokonaispintaala on 112 ha, yli 1 m syvän alueen 78 ha ja yli 2 m syvän 52 ha.

29 3 1 Kiimaneva on pohjoisosaa lukuun ottamatta ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvät. Suon etelä- ja pohjoispäästä lähtevät laskuojat, jotka päätyvät lopulta Kyrönjokeen. Kiimanevan keskiosa on suurimmaksi osaksi keidasrämettä. Paikoin on myös rahkanevaa ja -rämettä. Ojitusalueilla on näiden ojikko- ja muuttumamuotoja. Suon reunaosissa on yleisesti korpirämemuuttumaa sekä varsinaista korpimuuttumaa. Turpeista on rahkavaltaisia 83 % ja saravaltaisia 17 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 59 %, CS 24 %, C 1 % ja SC 16 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Suon pohja on paikoin epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, moreeni ja hiesu. Liejua on suon pohjalla paikoin ohut kerros. Maatumisastevaihteluiden takia Kiimanevan turve on heikkolaatuista sekä kasvu- että energiaturpeena käytettynä. Mikäli suo halutaan kuitenkin turvetuotantoon, tulee lähinnä kysymykseen energiaturvetuotanto jyrsinmenetelmällä. 33. Välirämäkkä (kl ) sijaitsee noin 4,5 km Kurikan keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat kohtalaiset. Suon eteläpuolitse kulkee paikallistie. Suo on tutkittu orientoivasti hajapistein, ja sillä on 1 tutkimuspiste ja 10 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 15 ha. Välirämäkkä on kokonaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Vedet laskevat suon etelä- ja pohjoispäästä ojia ja puroja myöten Kyrönjokeen. Yleisimmät suotyypit ovat erilaiset rämemuuttumat mm. korpiräme, rahkaräme ja isovarpuräme. Suuri osa suoalueesta on turvekangasasteella. Suo on suureksi osaksi lähinnä ns. biologista suota. Turpeista on rahkavaltaisia 100 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 57 % ja CS 43 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Suon pohja on melko tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Ohuen turvekerroksen takia Välirämäkkä ei sovellu turvetuotantoon.

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 278 Tapio Toivonen LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Lapua Kuopio 1994 Toivonen Tapio 1994 Lapualla tutkitut

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella

Lisätiedot

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 283 Tapio Toivonen EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Eura Kuopio 1994 Toivonen.Tapio.1994. Eurassa tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 363 Tapio Toivonen SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Siikainen, western Finland Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 394

Turvetutkimusraportti 394 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras

Lisätiedot

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Suokohtainen aineisto 31.10.2016 Anne Savola Ympäristöasiantuntija Satakuntaliitto Suokohtainen aineisto: Kartta- ja ilmakuvaotteet Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 265 Riitta Korhonen PERÄSEIÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires of Peräseinäjoki and their usefulness Espoo 1993 Korhonen Riitta

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 409

Turvetutkimusraportti 409 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 409 2010 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 1 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 435

Turvetutkimusraportti 435 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 446

Turvetutkimusraportti 446 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 249 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Mäntsälä and their potential use. Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 266 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract : The mires and peat reserves

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 296. Markku Mäkilä ja Ale Grundström KURUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 296. Markku Mäkilä ja Ale Grundström KURUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 296 Markku Mäkilä ja Ale Grundström KURUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Kuru Espoo 1996 Mäkilä, Markku &

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

Avainsanat : suo, turve, inventointi, energiaturve, kasvuturve, Laihia. Tapio Toivonen Geologian tutkimuskeskus PL ESPOO

Avainsanat : suo, turve, inventointi, energiaturve, kasvuturve, Laihia. Tapio Toivonen Geologian tutkimuskeskus PL ESPOO GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 304 Tapio Toivonen LAIHIALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT The Mires and Peat Reserves of Laihia Espoo 1997 Toivonen, Tapio, 1997 Laihialla tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 449

Turvetutkimusraportti 449 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2. Abstract: The mires and peat reserves of Jalasjärvi Part 2

JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2. Abstract: The mires and peat reserves of Jalasjärvi Part 2 Jalasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 343 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 343 JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 436

Turvetutkimusraportti 436 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s.

Lisätiedot

KARVIASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KARVIASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 357 Timo Suomi ja Riitta Korhonen KARVIASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karvia Part 2 Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302 JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 Summary : The Mires and Peat Reserves of Jalasjärvi, Western Finland Part 1 Espoo 1996 Korhonen,

Lisätiedot

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 245 Tapio Toivonen TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Töysä and their potential use Espoo 1991 3 SISÄLTÖ

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 422

Turvetutkimusraportti 422 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 422 2011 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 2 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 453

Turvetutkimusraportti 453 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands

Lisätiedot

HONKAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract: The mires and peat reserves of Honkajoki

HONKAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract: The mires and peat reserves of Honkajoki Honkajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 347 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 347 TapioToivonen HONKAJOELLA TUTKITUT SUOT JA

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 378

Turvetutkimusraportti 378 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 378 2007 Alahärmässä tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Alahärmä, Western Finland Tapio Toivonen ja Onerva Valo

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 445

Turvetutkimusraportti 445 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 445 2013 Lappajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Lappajärvi Part 2 Onerva Valo, Asta Harju ja

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 274 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the usefulness of the peat resources

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 408

Turvetutkimusraportti 408 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 408 2010 Haapajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Haapajärvi, western Finland, Part 3 Jukka Turunen

Lisätiedot

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary :

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 236 Turvetutkimus Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary : The peat resources and their potential use in Kihniö,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 412

Turvetutkimusraportti 412 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 412 2010 Hattulan tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat resources of Hattula, southern Finland. Timo Suomi, Kari Lehmuskoski

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 396

Turvetutkimusraportti 396 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 396 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia, Finland. Part 3

Lisätiedot

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 350 KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Kaavi Part 2 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2004 Kaavilla

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 420

Turvetutkimusraportti 420 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 420 2011 Pedersöressä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pedersöre, Part 1 Abstrakt: Undersökta myrar

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 400

Turvetutkimusraportti 400 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 400 2009 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 298 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Summary : The mires and peat resources in Lappi, southwestern Finland Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

TURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 223 Turvetutkimus Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of seven peat deposits in

Lisätiedot

KESKI-SUOMEN TURVEVAROJEN HARVAPISTEKARTOITUS KESKI- SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA MAAKUNTAKAAVOITUKSEN TARPEITA VARTEN

KESKI-SUOMEN TURVEVAROJEN HARVAPISTEKARTOITUS KESKI- SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA MAAKUNTAKAAVOITUKSEN TARPEITA VARTEN Itä-Suomen yksikkö/länsi-suomen yksikkö Turvetutkimusseloste 115/2008 17.12.2008 Kuopio/Kokkola KESKI-SUOMEN TURVEVAROJEN HARVAPISTEKARTOITUS KESKI- SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA MAAKUNTAKAAVOITUKSEN TARPEITA

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 423

Turvetutkimusraportti 423 391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. 399. 400. 401. 402. 403. 404. 405. 406. 407. 408. 409. 410. 411. 412. 413. 414. 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

HAAPAVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 257. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen

HAAPAVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 257. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 257 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen HAAPAVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2 Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Haapavesi.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN LASSE SVAHNBÄCK JA KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires in the western part

Lisätiedot

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä

Lisätiedot

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 365 LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 221 RIITTA KORHONEN. Abstract : The mires and their peat resources in

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 221 RIITTA KORHONEN. Abstract : The mires and their peat resources in GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 221 MAAPERÄOSASTO RIITTA KORHONEN KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I Abstract : The mires and their peat resources in Keuruu ESPOO 1988 Korhonen,

Lisätiedot

MULTIALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 1

MULTIALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 272 Riitta Korhonen MULTIALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 1 Abstract : The mires of Multia and their usefulness. Part 1 Espoo 1993 Korhonen,

Lisätiedot

KOKEMÄEN SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KOKEMÄEN SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 359 Carl-Göran Stén ja Tapio Toivonen KOKEMÄEN SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands and peat reserves of Kokemäki, Southwest Finland Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230 Tapio Muurinen SMOSSA VUOSNA 1985-1986 TUTKTUT SUOT JA NDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat resources of the commune of Simo in 1985-1986

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI Jukka Leino ja Jouko Kokko LIEKSAN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S OSA I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI Jukka Leino ja Jouko Kokko LIEKSAN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S OSA I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 4 Jukka Leino ja Jouko Kokko LIEKSAN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S TURVETUOTANTOON OSA I Abstract : The peat resources and their potentialitie s

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S ESPOO 1985 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 419

Turvetutkimusraportti 419 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 419 2011 Pihtiputaalla tutkittut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Pihtipudas, Central Finland, Part 3 Jukka Turunen

Lisätiedot