PALTAMOSSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 262 Jukka Häikiö, Ari Luukkanen ja Heimo Porkka PALTAMOSSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and peat reserves and their potential use in Paltamo Kuopio 1993

2 Häikiö.Jukka. Luukkanen AriisPorkka.Heimo Paltamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus - The mires and peat reserves and their potential use in Paltamo. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset - Geological Survey of Finland, Peat Researches, Turvetutkimusraportti - Report of Peat Investigation pages, 3 figures, 3 appendices. The Geological Survey of Finland studied peat reserves in the municipality of Paltamo in 1974, and Totally 59 mires covering hectares were studied. This is about 40 % of the total peatland area. The mires studied contain a total of 121 million ni 3 of peat in situ. The mean thickness of peat is 1,5 m, including the slightly humified Sphagnum predominant surface layer, which averages 0,2 m in thickness. The mean humification degree (H) of the peat is 4,6. The area deeper than 2 m covers ha and contains 53 % of the total peat quantity (64,6 million m3). Fifty-four per cent of the peat is Carex predominant, 42 % Sphagnum predominant and 4 % Bryales predominant. The majority of the mires have been drained. The most common site types are pine bogs. The average ash content of peat is 3,8 % of dry weight, the water content 90,0 % of wet weight, the dry bulk density 93 kg per of in situ and the sulphur content 0,31 % of dry weight. The effective calorific value of the dry peat is 21,3 MJ/kg. Thirty-eight of the investigated mires are suitable for fuel peat production ; two of them are suitable for horticultural peat production. The total area suitable for energy peat production is ha. The amount of mineable peat is 50,0 million m 3 in situ and the energy content at 50 moisture 23,9 million MWh. Key words : mire, peat, inventory, energy peat, Paltamo Jukka Häikiö, Ari Luukkanen and Heimo Porkka Geological Survey of Finland P.O.Box 1237 SF KUOPIO FINLAND

3 SISÄLLYSLUETTELO l JOHDANTO 7 2 TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Laboratoriotutkimukset 10 3 AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET 10 4 TUTKITUT SUOT 12 5 TULOSTEN TARKASTELU Tutkitut suot ja turvemäärä Suotyypit ja turvelajit Keskimaatuneisuus, liekoisuus ja pohjamaalajit Laboratoriotulokset Turvetuotanto Soidensuojelu 38 KIRJALLISUUTTA 39 LIITTEET

4 7 I JOHDANTO Paltamon kunta sijaitsee Oulujärven pohjoisrannalla. Kuntakeskuksesta on matkaa Kajaaniin n. 40 km ja Ouluun n. 150 km. Lähin energiaturpeen suuri käyttökohde on KaVo :n voimalaitos Kajaanissa. Geologian tutkimuskeskus on suorittanut valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiohjelmaan liittyviä turvetutkimuksia Kajaanissa ja ympäristökunnissa. Paltamossa tutkimuksia tehtiin tutkija Jukka Häikiön johdolla vuosina 1974 ja 1985 (suot 1-16) ja geologi Ari Luukkasen johdolla vuosina ja Kunnassa on tutkittu kaikkiaan 59 suota yhteispinta-alaltaan ha (kuva 1). Paltamossa on ha yli 20 hehtaarin suoalueita, joten tutkittujen soiden osuus on 40 % koko suoalasta. Kaikkia turveteollisesti kiinnostavia soita ei ole vielä tutkittu. Tässä julkaisussa on tutkituista soista lyhyt kuvaus ja arvio hyödyntämismahdollisuudesta sekä kuntakohtainen tulosten tarkasteluosa. Yksityiskohtaiset tutkimustiedot, suokartat, poikkileikkauskuvat ja laboratorioanalyysien tulokset säilytetään GTK :n Väli-Suomen aluetoimistossa. Esimerkki suokartasta on kuvassa 2 ja poikkileikkauskuvasta kuvassa 3. 2 TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1 Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että tutkittaville soille laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan sijoittuvista poikkilinjoista (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1984). Tutkimuspisteet ovat linjoilla 100 m :n välein. Useimmat tutkimuslinjat vaaittiin suon pinnan kaltevuussuhteiden selvittämiseksi. Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä ja rimpinen), mättäisyys 10 % :eina tasopinnasta ja mättäiden keskimääräinen korkeus. Lisäksi määritettiin puuston puulajisuhteet, tiheysluokka, mahdolliset hakkuut ja kehitysluokka. Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin 10 cm :n tarkkuudella pääturvelajien ja mahdollisten lisätekijöiden suhteelliset osuudet 6-asteikolla, turpeen maatuneisuus von Postin 10-asteikolla, kosteus 5-asteikolla sekä kuituisuus asteikolla 0-6. Lisäksi erotettiin mahdolliset liejukerrostumat ja määritettiin pohjamaan laatu.

5 0 10km i GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimukset Kuva 1. Paltamossa tutkitut suot. 1. Taivalsuo 21. Iso Kaukaneva 41. Vaarainalussuo 2. Särkisuo 22. Pieni Kaukaneva 42. Juurikkasuo 3. Isosuo 23. Löytökorpi 43. Heinisuo 4. Hautasuo 24. Kaakkurisuo 44. Välisuo 5. Hiisisuo 25. Jäkäläsuo 45. Rönikänsuo 6. Saarisuo 26. Luodelahdensuo 46. Lumisuo 7. Mannissuo 27. Kivesneva 47. Vaaransuo 8. Taipaleensuo 28. Isosuo 48. Heinisuo 9. Paskolamminsuo 29. Kylmäahonsuo 49. Joutensuo 10. Kangasjärvensuo 30. Kylmäjärvensuo 50. Pieni Joutensuo 11. Pieni Teerisuo 31. Kämppäkankaansuo 51. Pitkäkorpi 12. Veteläsuo 32. Pihlajasuo 52. Teerensoidinsuo 13. Iso Teerisuo 33. Hallasuo 53. Heinisuo 14. Matosuo 34. Multasuo 54. Matalansuo 15. Vilminsuo 35. Karjusuo 55. Hukkalansuo 16. Likasuo 36. Kortteensuo 56. Mäntysuo 17. Iso Peurasuo 37. Hanhilamminsuo 57. Niittysuo 18. Iso Kuivassuo 38. Lakkasuo 58. Likosuo 19. Pieni Kuivassuo 39. Rantosuo 59. Palosuo 20. Niittysuo 40. Alussuo

6 9-170m -160m 34. ^ 515 lö 1.5m/1~w 1 m tö ~.~~ ~3 ;y~ 2/4 1/ %12 1/12 2%5 2/5 11 a.3 z 7 5/ /10 2 1%5 G~ A m, % 0 500m I I I I I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kuva 2. Esimerkki suokartasta. Merkkien selite liitteessä 2. M MPY MRRTUNEISUUS m MPY _ _ _ ~,' Ilr 00, I11pu IIIII~~~~~~~~ll 11 qj,1, p _140 _ M MPY 142 _ 141 SUOTYYPPI.LIEKOISUUS,TURVELRJIT JR POHJRMPRLRJIT M MPY RINMU 0/1 RINMU 3/0 RINMU ---~ 1/2 KSMU 0/2 _142 _ _ RHSRMU 4/0 KR _ _ wrf o 0/0 _ _ I 1-160m A m Kuva 3. Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista. Merkkien selite liitteessä 2.

7 10 Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi kunkin tutkimuspisteen ympäristö pliktattiin 2 m :n syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa. 2.2 Laboratoriotutkimukset Useimmista soista, jotka soveltuvat kenttätutkimusten perusteella turvetuotantoon, otettiin suon koosta riippuen 1-5 näytesarjaa laboratoriotutkimuksia varten. Näytteistä määritettiin laboratoriossa ph-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (105 C :ssa kuivaamalla), tuhkapitoisuus prosentteina (815 ± 25 C :ssa hehkutettuna) kuivapainosta sekä lämpöarvo Leco AC-300 -kalorimetrillä (ASTM D 3286). Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin lisäksi kuiva-aineen määrä (kg/suo-m3 ). Osasta näytteitä on määritetty rikkipitoisuus prosentteina kuivapainosta LECO SC-39 -rikkianalysaattorilla. 3 AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen ja Grundström 1983). Siinä suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue käsitetään omana syvyysvyöhykkeenään (0,3-0,9 m, 1,0-1,5 m jne.). Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, jotka yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä selville. Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet lasketaan turvemäärillä painottaen. Todetut lieko-osumat on laskettu erikseen 0-1 ja 1-2 m :n välisissä syvyyskerroksissa kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä. Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmän mukaan, jossa kantopitoisuus on jaettu viiteen eri ryhmään : liekoja on erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1,0-1,9 %), kohtalaisesti (2,0-2,9 %), runsaasti (3,0-3,9 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %). Soiden soveltuvuus energiaturvetuotantoon riippuu mm. turvelajikoostumuksesta, maatumisasteesta ja tuhkapitoisuudesta. Rahkaturpeen (S) katsotaan soveltuvan energiaturpeeksi, jos sen maatumisaste on korkeampi kuin H 4, kun taas saraturve (C) sopii energiaturpeeksi heikomminkin maatuneena. Toisinaan käytetään myös myös H 4 maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta heikkolaatuisena energiaturpeena jyrsinmenetelmällä tuotettuna.

8 1 1 Suota on suositeltu energiaturvetuotantoon, mikäli siltä löytyy vähintään 10 ha turvelajin ja maatumisasteen puolesta tuotantoon soveltuvaa yli 1 1/2 tai 2 m syvää yhtenäistä aluetta. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros ei paksu. Paksu pintarahka on usein yksi merkittävimmistä esteistä saa olla yli 0,6 m palaturvetuotannon aloittamiselle. Ohutta pintarahkaa ei kuitenkaan ole vähennetty kokonaan käyttökelpoista turvemäärää laskettaessa, koska se useimmiten kuitenkin tuotetaan heikkolaatuisena energiaturpeena, jos suo otetaan turvetuotantoon. Tuotantoalueen tulee olla lisäksi ilman pumppaustoimenpiteitä kuivattavissa. Käyttökelpoisen turpeen määrää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty tilanteesta riippuen noin 0,5 m, joka vastaa suon pohjalle jäävää yleensä vaikeasti hyödynnettävissä olevaa runsastuhkaista kerrosta. Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi on nojauduttu polttoturpeen laatuohjeeseen vuodelta 1991 (liite 3). Käyttökelpoisen turpeen energiasisältö on laskettu sekä täysin kuivalle että käyttökosteudessa (50 %) olevalle turpeelle. Hyvälaatuisen (1. lk) kasvuturpeen laatuvaatimukset ovat melko tiukat. Siihen soveltuu vain H 1-3 maatunut rahkaturve, josta valtaosa kuuluu Acutifolia-ryhmään. Arvioitaessa suon soveltuvuutta kasvuturvetuotantoon on arviointiperustana pidetty Turveteollisuusliiton kasvuturvestandardia (1980). Jokaisesta tutkitusta suosta on tässä raportissa olevan suppean selostuksen lisäksi laadittu yksityiskohtainen tutkimusselostus, jossa on tiedot suon sijainnista, ympäristöstä, suotyypeistä, ojitustilanteesta, laskusuhteista, turvemääristä, turvelajeista, maatumisasteesta, liekoisuudesta, laboratoriotuloksista sekä soveltuvuudesta turvetuotantoon. Yksityiskohtaiseen tutkimusselostukseen liittyy suokartta, johon on merkitty tutkimuslinjat, tutkimus- ja syvyydenmittauspisteet, pisteiden syvyydet sekä turpeen keskimääräinen maatumisaste pisteellä. Suokartassa on lisäksi turvekerrostuman paksuutta osoittavat syvyyskäyrät. Turvekerrostuman rakenteen selventämiseksi on vaaituista linjoista laadittu poikkileikkausprofiileita, joihin maatuneisuudet, turvelajit ja pohjamaalajit on merkitty symbolein. Niihin on lisäksi merkitty lyhentein suotyypit sekä lieko-osumien määrät. Edellä mainittujen perustulostusten lisäksi GTK :n turvetutkimuksista on laadittu atkohjelmia, joilla saadaan varsin monipuolinen kuva suosta tai halutusta tutkimusalueesta. Tulosteet ovat tasokarttoja ja listauksia tai näiden yhdistelmiä. Tällaisia ovat esimerkiksi tasokartat, joilla tutkimuspisteittäin voidaan esittää mm. suotyyppi, liekoisuus, suon pinnan korkeus, pohjamaalaji, liejukerroksen paksuus, tietoja puustosta, suon pinnan mättäisyys ja vetisyys. Yhdelle tutkimuspisteelle voidaan piirtää kerralla kaksi edellä mainittua tietoa.

9 1 2 4 TUTKITUT SUOT 1. Taivalsuo (kl ) sijaitsee Mieslahden eteläpuolella 20 km Paltamon kirkolta kaakkoon. Etelässä suo rajoittuu Lehmivaaraan ja länsipuolella hiekkakankaisiin. Muualla suon ympäristö on moreenimaastoa. Lounais- ja koillisosaan tulevat metsäautotiet noin puolen kilometrin päähän suosta. Suon pinta on m mpy, ja se viettää voimakkaasti luoteeseen. Vedet purkautuvat suon eteläosassa sijaitsevasta Taivallammesta Torapuron kautta Oulujärveen. Pinta-ala on 40 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 16 ha ja yli kahden metrin aluetta 3 ha. Yleisin suotyyppi on varsinainen sararämemuuttuma. Reunoilla on kangasrämemuuttumaa ja paikoin turvekangasta. Turvekerrostumasta, jonka keskimaatuneisuus on 4,5, on kolme neljäsosaa saravaltaista. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Taivallammen ympäristössä on liejuja. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Taivalsuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 9 ha. 2. Särkisuo, (kl ) sijaitsee Savirannan kylän eteläpuolella noin 19 km Paltamon keskustasta kaakkoon. Ympäristö on loivapiirteistä moreenimaastoa. Metsäautotie tulee suon eteläpuolelle. Suon pinta on m mpy. Pääosa vesistä purkautuu etelään Särkijärveen. Osa pohjoispään vesistä purkautuu pohjoiseen Oulujärveen. Pintaala on 45 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 20 ha ja yli puolentoista metrin aluetta 12 ha. Suon länsiosa on varsinaista sararämemuuttumaa ja itäosa tupasvillarämemuuttumaa. Reunaosat ovat paikoitellen turvekankaita. Turvekerrostumasta on puolet rahkavaltaista ja puolet saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 5,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiesu. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Särkisuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 20 ha. 3. Isosuo (kl ) sijaitsee Junkkarinvaaran länsipuolella noin 6 km Paltamon kirkonkylästä itään. Suon eteläreuna rajoittuu hiekkakankaaseen. Muualla ympäristö on moreenimaastoa. Suon pinta on m mpy, ja se viettää lounaaseen. Vedet laske-

10 1 3 vat Kannoksenojan kautta Mieslahteen. Pinta-ala on 130 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 70 ha ja yli kahden metrin aluetta 42 ha. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja varsinainen saranevamuuttuma. Paikoitellen on rimpinevamuuttumaa. Suon reunoilla on isovarpuista rämettä. Saravaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hiesu. Suon keskiosassa on liejua metrin paksuisena kerroksena. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Isosuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta runsaat 50 ha. korkeahko tuhkapitoisuus. Haittana on 4. Hautasuo, (kl ) sijaitsee Lumikylän itäpuolella noin 12 km Paltamon keskustasta. Suon pohjoispuolella kohoaa Hiisimäki ja eteläpuolella Hautamäki. Lännessä suo rajoittuu Mieslahti-Ristijärvi maantiehen ja idässä on suora suoyhteys Polvenpuronkorpeen. Suon pinta on m mpy. Itäosassa on voimakas vietto itään ja länsiosassa lounaaseen. Länsiosan vedet laskevat Hautapuroa pitkin Mieslahteen ja itäosan vedet Polvenpuro-Koivupuro-Pajujoki reittiä Emäjokeen. Pinta-ala on 70 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 44 ha ja yli kahden metrin aluetta 30 ha. Keskiosan yleisimmät suotyypit ovat silmäkeneva ja keidasräme. Niiden ympärillä on lyhytkortista nevarämettä ja tupasvillarämettä. Turvekerrostumasta on noin kaksi kolmannesta rahkavaltaista. Keskimaatuneisuus on 5,1. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Hautasuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta vajaat 40 ha. Yli metrin paksuinen maatumaton rahkaturvekerros suon pinnassa soveltuu kasvu- tai kuiviketurpeeksi. Sen alla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta. 5. Hiisisuo (kl ) sijaitsee Paltamon keskustasta noin 13 km itä-koilliseen Mieslahti-Ristijärvi tien itäpuolella. Suo rajoittuu moreenikankaisiin. Suon pinta on m mpy. Keskiosaltaan se on tasaista. Pohjoisosan vedet laskevat Mustapuron kautta Pajujokeen ja eteläosan Koivupuron kautta Pajujokeen. Pinta-ala on 50 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 39 haja yli kahden metrin aluetta 27 ha.

11 1 4 Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinen neva, lyhytkortinen nevaräme ja tupasvillaräme. Turvekerrostumasta on kaksi kolmannesta rahkavaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,7. Yleisimmät pohjamaalajit ovat keskiosassa hiekka ja reunoilla moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Hiisisuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta runsaat 30 ha. Paksu maatumaton pintarahka soveltuu imeytys- ja maanparannusturpeeksi. Pohjaturpeet sopivat energiaturpeeksi. Haittana on paikoin korkeahko rikkipitoisuus. 6. Saarisuo (kl ) sijaitsee valtatie 5 :n ja Vartiuksen tien risteyksen luoteispuolella noin 13 km Paltamon keskustasta itään. Etelässä suo rajoittuu tiehen ja koillisessa Mannissuohon. Itäosastaan suo rajoittuu moreenimaastoon. Muualla ympäristö on matalaa hiekkakangasta. Suon pinta on m mpy, ja se viettää kaakkoon. Vedet laskevat Miesjokeen. Pinta-ala on 115 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 70 ha ja yli kahden metrin aluetta 24 ha. Yleisin suotyyppi on isovarpuisen rämeen muuttuma. Osa suosta on turvekangasasteella. Turvekerrostumasta on yli puolet rahkavaltaista. Keskimaatuneisuus on 5,4. Pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Saarisuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 45 ha. 7. Mannissuo (kl ) sijaitsee Paltamosta 15 km itään valtatie 5 :n molemmin puolin. Suon ympäristö on loivapiirteistä moreenimaastoa. Suon pinta on m mpy, ja se viettää itäosassa kaakkoon ja länsiosassa lounaaseen. Länsiosan vedet laskevat Saarilammen ja itäosan Laajanjoen kautta Miesjokeen. Pinta-ala on 145 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 70 ha ja yli kahden metrin aluetta 7 ha. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja lyhytkortinen nevarämemuuttuma. Turvekerrostumasta on yli puolet rahkavaltaista turvetta. Keskimaatuneisuus on 5,0. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Mannissuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta kahdessa altaassa yhteensä noin 20 ha.

12 15 8. Tainaleensuo (kl ) sijaitsee 18 km Paltamosta itään valtatie 5 :n varressa. Itäosastaan suo rajoittuu Kangasjärvensuohon ja luoteessa Polvenpuronkorpeen. Pohjois- ja eteläpuolella on moreenikankaita. Suon pinta on m mpy, ja se viettää voimakkaasti koilliseen. Vedet virtaavat Polvenpuroa pitkin Pajujokeen ja edelleen Iijärveen. Pinta-ala on 65 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 35 ha ja yli kahden metrin syvyistä 5 ha. Yleisimmät suotyypit ovat korpiräme-, kangasräme- ja tupasvillarämemuuttuma. Osa suosta on turvekangasta. Rahkavaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Taipaleensuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta runsaat 20 ha. 9. Paskolamminsuo (kl ) sijaitsee Paltamosta 20 km itään valtatie 5 :n varressa. Ympäristö on pääasiassa loivapiirteistä moreenimaastoa, paikoin hiekkakangasta. Suon pinta on m mpy. Vedet laskevat pohjoispään kautta Pajujokeen. Pintaala on 80 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 37 ha ja yli kahden metrin aluetta 18 ha. Keskiosan yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinen nevaräme- ja rimpinevamuuttuma. Niiden ympärillä on tupasvillaräme- ja rahkarämemuuttumaa. Osa suosta on turvekankaana. Rahkavaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Yleisimmät pohjamaalajit ovat pohjoisosassa hiekka ja hieta, eteläosassa moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Paskolamminsuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 25 ha. 10. Kangasjärvensuo (kl ) sijaitsee 17 km Paltamosta itään valtatie 5 :n itäpuolella. Lännessä suo rajoittuu rautatiehen ja etelässä Vartiuksen tiehen. Itäpuolella kohoaa Majoanharju. Suon pinta on m mpy. Keskiosa viettää kohti Kangasjärveä. Etelässä on vietto lounaaseen ja vedet purkautuvat Heinipuroa pitkin Miesjokeen ja edelleen Oulujärven Mieslahteen. Pohjoispään ja keskiosan vedet laskevat Kangasjärvestä lähtevää puroa myöten Majoanjokeen. Pinta-ala on 610 ha, aluetta on 429 ha ja yli kahden metrin aluetta 154 ha. mistä yli metrin syvyistä

13 1 6 Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme ja lyhytkortinen nevaräme, jotka ovat pääasiassa ojikkoa ja muuttumaa. Turvekerrostumasta on kaksi kolmasosaa rahkavaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,9. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kuudelta pisteeltä. Kangasjärvensuolla on neljässä eri altaassa runsaat 220 ha energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta. Haittana on paikoin paksu pintarahkakerros. 11. Pieni Teerisuo (kl ) sijaitsee 20 km Paltamosta itään Härmänmäen lounaispuolella Vartiuksen tien varressa. Koillisessa se rajoittuu Mäkiharjuun. Muualla ympäristö on moreenikangasta. Kaakossa on suoyhteys Iso Teerisuolle ja lännessä Veteläsuolle. Suon pinta on m mpy. Pinta viettää kohti luoteispäätä, josta vedet purkautuvat Heinipuroa pitkin Miesjokeen. Suon keskiosassa vietto on heikkoa ja suo on paikoin erittäin vetistä. Pinta-ala on 145 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 120 ja yli kahden metrin aluetta 88 ha. ha Keskiosan yleisimmät suotyypit ovat rimpineva ja kalvakkaneva. Rämettä on suon pinta-alasta noin puolet. Yleisimmät rämetyypit ovat lyhytkortinen nevaräme ja tupasvillaräme. Turvekerrostumasta on kaksi kolmasosaa rahkavaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,7. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Turpeen alla on monin paikoin liejukerrostumia. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet neljältä pisteeltä. Pieni Teerisuolla on pinnassa vajaan metrin vahvuinen maatumaton tai heikosti maatunut rahkaturvekerros. Heikosti maatuneen rahkaturpeen ja energiaturpeen tuotantoon sopivaa aluetta on noin 80 ha. 12. Veteläsuo (kl ) sijaitsee edellä kuvatun Pieni Teerisuon länsipuolella. Suon pinta on m mpy. Keskiosa on hyvin vetistä ja tasaista. Koillisosaa sivuaa Heinipuro, jota pitkin vedet purkautuvat Miesjokeen. Pinta-ala on 35 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 22 haja yli kahden metrin aluetta 7 ha. Keskiosan yleisin suotyyppi on hyllyvä, lähes jänteetön rimpineva. Reunojen rämealueet ovat hyvin kapeita. Rahkavaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2. Pohjamaalaji on hiekkaa. Kaakkoispäässä on turpeen alla sulfidipitoista detritusliejua. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkka näytesarja.

14 1 7 Veteläsuo on pieni, hyvin märkä suo, jonka heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on noin metrin paksuinen. Suo suositellaan säilytettäväksi luonnontilaisena. 13. Iso Teerisuo (kl ) sijaitsee Kostamuksen rautatien eteläpuolella noin 22 km Paltamosta itään. Suon pohjois- ja itäpuolella on hiekkankankaita. Muualla ympäristö on loivapiirteistä moreenimaastoa. Suon pinta on m mpy ja viettää länteen. Vedet purkautuvat länsiosasta ojia pitkin Vasikkapuroon ja edelleen Miesjokeen. Pinta-ala on 140 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 81 ha ja yli kahden metrin aluetta 39 ha. Keskiosan yleisin suotyyppi on rimpineva. Rimpien ohella itäpäässä on pieniä lampia. Rämeistä ovat yleisimmät lyhytkortinen nevaräme ja tupasvillaräme. Ne ovat paikoitellen muuttumia. Turvekerrostumasta on puolet rahkavaltaista ja puolet saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 5,0. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Iso Teerisuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 16 ha. 14. Matosuo (kl ) sijaitsee Nuottijärven lounaispuolella noin 28 km Paltamosta itään. Suo rajoittuu mataliin hiekkakankaisiin. Suon pinta on m mpy, ja se viettää etelälounaaseen. Vedet purkautuvat Miesjokea pitkin Oulujärveen. Pinta-ala on 190 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 135 ha ja yli kahden metrin aluetta 66 ha. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinen nevaräme- ja lyhytkortinen nevaojikko. Suon reunaosissa on pääasiassa karuja rämetyyppejä kuten kangasrämettä, tupasvillarämettä ja isovarpuista rämettä, jotka ovat ojikkoja ja muuttumia. Turvekerrostumasta on puolet saravaltaista ja puolet rahkavaltaista. Keskimaatuneisuus on 5,2. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet neljältä pisteeltä. Matosuo ei sovellu energiaturvetuotantoon, sillä maatumaton pintarahka on paikoin paksu ja turpeen rikkipitoisuus on korkea. 15. Vilminsuo (kl ) sijaitsee Paltamon kunnan itäosassa osittain Sotkamon puolella. Suon ympäristö on vaihtelevaa moreenimaastoa paitsi eteläreuna, jossa on

15 1 8 hiekkakangasta. Suon pinta on m mpy. Eteläosasta vedet virtaavat länteen Hanhijokeen ja kaakkoon Tonkopuroon. Suon pohjoisosassa vietto on pohjoiseen ja vedet virtaavat Hotulanpuroon ja edelleen Sysipuroon. Pinta-ala on 190 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 160 ha ja yli kahden metrin aluetta 56 ha. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinen neva, lyhytkortinen nevaräme ja tupasvillaräme. Turvekerrostumasta yli puolet on rahkavaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,8. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet viideltä pisteeltä. Vilminsuolla on heikosti maatunut rahkainen pintakerros lähes metrin paksuinen ja allas on hyvin sokkeloinen, joten suo ei sovellu energiaturvetuotantoon. 16. Likasuo (kl ) sijaitsee Paltamon luoteisosassa kantatie 22 :n varressa. Suo rajoittuu luoteispäästään Liminpuro - Kongasmäki maantiehen ja kaakkoispäästään peltoihin sekä Kongasjokeen. Länsireunalla on rikkonaista moreeni- ja kalliomaastoa, itäreunalla loivapiirteisiä moreeniselänteitä. Heinipuro on koillisessa Likasuon ja Heinisuon rajana. Suon pinta on m mpy, ja se viettää suon keskustasta sekä kaakkoon että luoteeseen. Pohjoispään vedet laskevat Heinipuroa myöten Oulujärveen ja eteläpään Kivesjärveen. Pinta-ala on 850 ha, mistä yli metrin syvyistä on 780 ha ja yli kahden metrin aluetta 530 ha. Yleisimmät suotyypit ovat rimpineva, varsinainen saraneva, lyhytkortinen nevaräme ja isovarpuinen räme, jotka ovat valtaosin muuttumia. Turvekerrostumasta on yli puolet saravaltaista turvetta. Keskimaatuneisuus on 4,8. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja moreeni. Saven päällä on syvimmissä painanteissa liejukerros. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu ei-tilavuustarkat näytteet neljältä pisteeltä. Likasuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 600 ha. Osa suosta on jo tuotannossa. Eteläosan turvekerrostuman hyödyntäminen pohjaan asti edellyttää pumppukuivatusta. 17. Iso Peurasuo (kl ) sijaitsee Kuuskanlahden kylästä noin kilometri koilliseen. Matkaa Paltamoon on noin 30 km. Suoalueen rikkoo kaksi noin 10 ha :n moreenisaareketta. Kulkuyhteydet ovat Kuuskanlahden kylän puolelta heikot, mutta suon pohjoispuolitse menee metsäautotie. Suon pinta on m mpy, ja se viettää etelä-

16 1 9 lounaaseen. Vedet laskevat Pehkosenpuroa ja Isopuroa pitkin Oulujärveen. Pinta-ala on 240 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 150 ha ja yli kahden metrin 40 ha. Yleisimmät suotyypit ovat ruohoinen sararäme- ja isovarpuinen rämemuuttuma. Turpeesta on noin puolet saravaltaista ja vajaa puolet rahkavaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Liejua on suon pohjalla paksuimmillaan metrin kerros. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet neljältä pisteeltä. Iso Peurasuo soveltuu energiaturvetuotantoon. Alueen käyttöönottoa haittaa altaan sokkeloinen muoto. Tuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta on 85 ha. 18. Iso Kuivassuo (kl ) sijaitsee noin 27 km Paltamosta länteen Melalahti - Manamansalo tien varressa. Suo rajoittuu pohjoisosastaan maantiehen. Muualla on kallioitten rikkomaa loivapiirteistä moreenimaastoa. Kulkuyhteydet suolle ovat erinomaiset. Suon pinta on m mpy, ja se viettää etelään. Vedet laskevat ojia pitkin Oulujärveen. Pinta-ala on 40 ha, mistä yli metrin syvyistä on 11 ha. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpuisen rämeen ja tupasvillarämeen muuttumat. Turvekerrostuma on lähes kokonaan rahkavaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,8. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Iso Kuivassuo on liian matala turvetuotantoon. 19. Pieni Kuivassuo (kl ) sijaitsee Ison Kuivassuon luoteispuolella maantien pohjoispuolella. Suo rajoittuu matalaan moreenimaastoon. Suon pinta on m mpy, ja se viettää jyrkästi länteen. Pinta-ala on 54 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 3 ha. Yleisimmät suotyypit ovat ruohoinen sararämemuuttuma ja ruohoturvekangas. Pieni Kuivassuo on liian matala turvetuotantoon. 20. Niittysuo (kl ) sijaitsee noin 33 km Paltamosta länteen Teerivaaran metsäautotien pohjoispuolella vaihtelevassa, paikoin lohkareisessa moreenimaastossa. Suon itäpuolitse kulkee metsäautotie. Suon pinta on m mpy, ja se viettää

17 20 loivasti luoteeseen ja koilliseen. Vedet laskevat koilliseen. Pinta-ala on 52 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 40 ha ja yli kahden metrin aluetta 23 ha. Yleisimmät suotyypit ovat keskiosassa kalvakkaneva ja varsinainen saraneva sekä suon reunaosissa varsinainen sararäme ja lyhytkortinen nevaräme. Turvekerrostumasta on kaksi kolmannesta saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 5,1. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Niittysuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta noin 30 ha. Haittaavana tekijänä on paikoitellen paksuhko pintarahkakerros. 21. Iso Kaukaneva (kl ) sijaitsee noin 34 km Paltamosta länteen Teerivaaran metsäautotien varressa. Suo rajoittuu idässä Teerivaaraan ja etelässä Pieneen Kaukanevaan. Muualla on moreenikumpareita. Suolle on hyvät kulkuyhteydet. Suon pinta on m mpy, ja se viettää lounaaseen. Vedet laskevat Kaarrespuroa pitkin Oulujärveen. Pinta-ala on 60 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 47 ha ja yli kahden metrin aluetta 33 ha. Yleisimmät suotyypit ovat keskiosassa rimpinevaojikko ja reunaosissa lyhytkortinen nevaräme ja tupasvillaräme, jotka ovat ojikko- ja muuttumavaiheessa. Turvekerrostumasta on kolme neljäsosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,6. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Iso Kaukanevalla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta on 35 ha. 22. Pieni Kaukaneva (kl ) sijaitsee Ison Kaukanevan eteläpuolella kiinteästi siihen liittyen. Suo rajoittuu vaihtelevaan moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät metsäautoteitä pitkin. Suon pinta on m mpy, ja se viettää länteen päin. Vedet laskevat lounais- ja luoteisosasta ojia pitkin Kaarrespuroon. Pinta-ala on 35 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 17 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 9 ha. Yleisimmät suotyypit ovat keskiosassa lyhytkortinen neva ja reunoilla lyhytkortinen nevaräme ja varputurvekangas. Turvekerrostumasta on yli puolet saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,9. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiesu. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä.

18 2 1 Pieni Kaukanevalla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 14 ha. Haittana on paikoin paksuhko maatumaton pintarahkakerros. 23. Löytökorpi (kl ) sijaitsee Teerivaaran metsäautotien ja Manamasalo - Petäjälahti maantien risteyksen lähellä. Pinta-ala on 90 ha. Yleisimmät suotyypit ovat ruoho- ja heinäkorpi sekä pallosararäme. Suo on matala ja se soveltuu lähinnä metsänkasvatukseen. 24. Kaakkurisuo (kl ) sijaitsee noin 27 km Paltamosta länteen Länsirannantien varressa Kivesjärven Alanteenlahden lounaispuolella. Suo rajoittuu muualla matalaan moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät suon itäpuolelle. Suon pinta on m mpy, ja se viettää koilliseen. Vedet laskevat ojia pitkin Kivesjärven Alanteenlahteen. Pinta-ala on 175 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 122 ha ja yli kahden metrin aluetta 75 ha. Yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa varputurvekangas ja karhunsammalmuuttuma. Rämeistä yleisimpiä ovat tupasvillaräme, isovarpuinen räme ja korpiräme, jotka kaikki ovat muuttumia. Turvekerrostumasta on kaksi kolmasosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,7. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja hieta. Turpeen alla on liejuja paikoin jopa metrin verran. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kolmelta pisteeltä. Kaakkurisuo soveltuu energiaturvetuotantoon. Tuotantoa haittaavia tekijöitä on paikoin lähes metrin paksuinen maatumaton pintarahkakerros, itäpäässä kuivatusvaikeudet ja pohjalla oleva liejukerrostuma. Tuotantokelpoista yli 1,5 m syvää aluetta on 90 ha. 25. Jäkäläsuo (kl ) sijaitsee Teerivaaran metsäautotien varressa Ison Peurasuon pohjoispuolella loivapiirteisessä moreenimaastossa. Suon eteläosaan on hyvät kulkuyhteydet. Suon pinta on m mpy, ja se sijaitsee vedenjakajalla. Vedet laskevat ojia pitkin suon pohjoisosasta pohjoiseen ja eteläosasta lounaaseen. Pinta-ala on 80 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 33 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 8 ha.

19 22 Yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa lyhytkortinen neva ja reunaosissa lyhytkortinen nevaräme. Turvekerrostumasta on puolet rahkavaltaista ja puolet saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Jäkäläsuon energiaturvetuotantoa haittaavana tekijänä on noin puolen metrin paksuinen maatumaton pintarahkaturve. Tuotantokelpoista aluetta on kahdessa yhteensä 16 ha. altaassa sararäme. Turvekerrostumasta on puolet rahka- ja puolet saravaltaista. 26. Luodelahdensuo (kl ) sijaitsee Paltamon ja Vaalan rajalla Kajaani - Oulu tien varressa noin 30 km Paltamosta länteen. Suo rajoittuu kaakkoispäästään Iso- Petäisenjärveen. Muualla on sora-ja hiekkakankaita. Suon lounaispuolitse kulkee kantatie 22. Suon pinta on m mpy. ja se viettää itään. Vedet laskevat kaakkoispäästä Iso-Petäiseen ja keskiosasta koilliseen Pieni-Petäiseen. Pinta-ala on 55 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 32 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 9 ha. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme, lyhytkortinen nevaräme ja varsinainen Keskimaatuneisuus on 4,6. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hiesu. Suon pohjalla on paikoitellen liejua. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Luodelahdensuo kuuluu valtakunnalliseen soidensuojelun perusohjelmaan ja se jo metsähallituksen päätöksellä rauhoitettu suojelualue. on 27. Kivesneva (kl ) sijaitsee Vaalan ja Paltamon rajalla Kiveslahden rannalla noin 33 km Paltamosta länteen. Suo rajoittuu eteläosastaan hiekkakankaisiin. Muualla on kumpareista moreenimaastoa. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät eteläpäähän tulevan tien kautta. Suon pinta on m mpy, ja se viettää lounaaseen ja luoteeseen. Vedet laskevat Oulujärven Kiveslahteen ja Autionlahteen. Pinta-ala on 100 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 88 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 67 ha. Yleisimmät suotyypit ovat keskiosassa varsinainen saraneva- ja rimpinevamuuttuma ja reuna-alueella varsinainen sararäme- ja lyhytkortinen nevarämemuuttuma. Turvekerrostuma on valtaosaltaan saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,6. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja hiekka. Syvimmissä painanteissa on paikoin paksulti liejua. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Kivesneva soveltuu energiaturvetuotantoon. Tuotantoon soveltuvaa aluetta on 70 ha.

20 Isosuo (kl ) sijaitsee Petäjälahti - Manamansalo maantien varressa noin 27 km Paltamosta länteen. Suo rajoittuu lohkareiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät suon eteläpään poikki menevän tien kautta. Suon pinta on m mpy, ja se viettää koilliseen. Vedet laskevat Tirronpuron kautta Kivesjärveen. Pinta-ala on 65 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 40 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 20 ha. Yleisimmät suotyypit ovat rimpineva- ja isovarpuinen rämemuuttuma. Turvekerrostumasta on neljä viidesosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,2. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Isosuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 14 ha. 29. Kylmäahonsuo ( ) sijaitsee Isosuon vieressä, Petäjälahti - Manamansalo tien pohjoispuolella moreenimaastossa. Kulkuyhteydet suon eteläosaan ovat hyvät. Suon pinta on m mpy, ja se viettää itäosistaan koilliseen. Länsiosa on melko tasaista. Vedet laskevat koilliseen. Pinta-ala on 32 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 21 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 12 ha. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinen nevaräme ja tupasvillaräme, jotka ovat ojikkoa ja muuttumaa. Turvekerrostumasta on kolme neljäsosaa rahkavaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,7. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Kylmäahonsuo soveltuu pienialaiseen energiaturvetuotantoon. Soveltuvaa aluetta on 16 ha. 30. Kvlmäjärvensuo (kl ) sijaitsee Oulujärven Kiveslahden koillispuolella. Suoallas on moreenisaarekkeiden rikkoma. Lähin tie kulkee noin kilometrin päästä. Suon pinta on m mpy, ja se viettää eteläosassa kaakkoon, keskiosassa lounaaseen ja pohjoisosassa luoteeseen. Vedet laskevat pohjoisosasta Kylmäjärven kautta länteen ja edelleen Kylmäpuroa pitkin Oulujärveen. Eteläpäässä on purkaussuunta etelään. Pinta-ala on 85 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 58 haja yli kahden metrin syvyistä aluetta 16 ha.

21 24 Yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme- ja lyhytkortinen nevarämemuuttuma. Turvekerrostumasta on kaksi kolmasosaa rahkavaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,6. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Liejuja on koko suon alueella painanteissa. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Rikkonaisen muotonsa vuoksi Kylmäjärvensuo ei sovellu energiaturvetuotantoon. 31. Kämppäkankaansuo (kl ) sijaitsee Kajaani - Oulu tien varressa, noin 25 km :n päässä Paltamon keskustasta länteen. Suo rajoittuu pohjoisessa moreenikumpareisiin, kaakossa Pihlajasuohon, etelässä hiekkakankaaseen ja tiehen. Luoteessa suo ulottuu Iso-Petäisen järven rantaan. Kulkuyhteydet suolle ovat erinomaiset. Suon pinta on 143 m mpy, ja se viettää kaakkoon. Vedet laskevat kaakkoispään kautta Hallapuroa pitkin Kivesjärveen. Pinta-ala on 57 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 42 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 18 ha. Yleisimmät suotyypit ovat ojikko- ja muuttumavaiheessa olevat lyhytkortinen nevaräme, tupasvillaräme, lyhytkortinen neva ja isovarpuinen räme. Turvekerrostumasta on puolet saravaltaista ja puolet rahkavaltaista. Keskimaatuneisuus on 5,0. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kolmelta pisteeltä. Kämppäkankaansuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 25 ha. Haittana on paksuhko maatumaton pintarahkaturve. 32. Pihlajasuo (kl ) sijaitsee välittömästi Kämppäkankaansuon itäpuolella. Suo rajoittuu kumpareiseen moreenimaastoon ja kulkuyhteydet sinne ovat hyvät. Suon pinta on m mpy, ja se viettää etelään ja kaakkoon. Vedet laskevat ojia pitkin Kivesjärveen. Pinta-ala on 80 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 50 haja yli kahden metrin aluetta 18 ha. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinen neva, lyhytkortinen nevaräme, tupasvillaräme ja varsinainen sararäme. Turvekerrostumasta on puolet rahkavaltaista. Keskimaatuneisuus on 5,2. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Pihlajasuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 18 ha. Tuotantokelpoisuutta alentaa paksuhko maatumaton pintarahkaturve.

22 Hallasuo (kl ) sijaitsee Kämppäkankaansuon ja Pihlajasuon eteläpuolella. Suo rajoittuu pohjoisosastaan Kajaani-Oulu tiehen. Muualla ympäristö on loivapiirteistä moreenimaastoa. Suo on matala. Pinta-ala on 40 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 15 haja yli 1,5 m syvää aluetta vain 1 ha. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinen nevaräme- ja rimpinevamuuttuma. Mataluutensa vuoksi Hallasuo ei sovellu turvetuotantoon. 34. Multasuo (kl ) sijaitsee Kajaani-Oulu tien eteläpuolella Vaalan ja Paltamon rajalla 30 km Paltamon keskustasta länteen. Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet suolle ovat melko hyvät koillisesta, sillä tie kulkee noin puolen kilometrin päästä suosta. Suon pinta on m mpy, ja se viettää loivasti etelälounaaseen. Pinta-ala on 110 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 83 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 58 ha. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpuinen räme- ja rahkarämemuuttumat. Osa suosta on turvekangasta. Turvekerrostumasta on kaksi kolmasosaa rahkavaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,5. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Liejuja on syvimmissä painanteissa. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Multasuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 65 ha. Haittana on paikoin paksuhko maatumaton pintarahkaturve. 35. Kar'usuo (kl ) sijaitsee Kivesjärven eteläpuolella Länsirannan kylän laidalla noin 20 km Paltamon keskustasta länteen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat heikohkot, sillä lähimmälle maantielle on matkaa lähes kilometri. Suon pinta on m mpy, ja se viettää voimakkaasti eteläkaakkoon. Vedet laskevat etelään Kangasjärven kautta Haapalaisen järveen ja edelleen Kivesjärveen. Pinta-ala on 62 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 20 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 4 ha. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpuinen räme-, varsinainen sararäme- ja tupasvillarämemuuttuma. Turvekerrostumasta on kolme neljäsosaa rahkavaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,9. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä.

23 26 11 ha. Karjusuo soveltuu pienialaiseen energiaturvetuotantoon. Soveltuvaa aluetta on 36. Kortteensuo, (kl ) sijaitsee Honkajärven eteläpuolella noin 20 km Paltamosta lounaaseen. Suo rajoittuu kumpareiseen moreenimaastoon. Itäosastaan suo on yhteydessä Hanhilamminsuohon. Suon keskiosassa on kuivattu Suojärvi. Lähelle suon pohjoisreunaa tulee tie. Suon pinta on m mpy, ja se viettää kaakkoon. Vedet laskevat kuivatun Suojärven halki kulkevan Sahijoen kautta lounaaseen ja edelleen Oulujärveen. Pinta-ala on 150 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 108 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 55 ha. Yleisimmät suotyypit ovat ruohoinen sararämemuuttuma, varsinainen sararäme ja isovarpuinen rämemuuttuma. Turvekerrostumasta on puolet rahkavaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja moreeni. Painanteissa on liejua paikoin parin metrin vahvuudelta. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Kortteensuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 85 ha. 37. Hanhilamminsuo (kl ) sijaitsee Kortteensuon itäpuolella siihen liittyen. Suo rajoittuu itä- ja pohjoisosastaan peltoihin. Muualla ympäristö on loivapiirteistä moreenimaastoa. Suon keskiosassa on noin 3 hain kokoinen Hanhilampi. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon pinta on m mpy, ja se viettää länteen. Vedet laskevat ojia pitkin luoteeseen ja edelleen Sahijokea pitkin lounaaseen Oulujärveen. Pinta-ala on 115 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 88 ha ja yli kahden metrin aluetta 34 ha. Yleisimmät suotyypit ovat ruohoinen sararäme- ja varsinainen sararämemuuttuma. Turvekerrostumasta on yli puolet saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,6. Yleisin pohjamaalaji on hiesu. Liejuja on painanteissa paikoin noin metrin kerros. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Hanhilamminsuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 50 ha. Hanhilampi vaikeuttaa kuivatusta.

24 Lakkasuo (kl ) sijaitsee Osmankajärven etelärannalla Paltamon ja Puolangan rajalla noin 22 km Paltamon keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu loivapiirteisiin hiekkakankaisiin. Kulkuyhteydet sinne ovat hyvät pohjoispuolen tien kautta. Suon pinta on m mpy, ja se viettää voimakkaasti lounaaseen. Vedet laskevat ojia pitkin etelään ja edelleen Kivesjärveen. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinen nevaräme, tupasvillaräme, kangasräme ja lyhytkortinen neva, jotka ovat ojikko- ja muuttumavaiheessa. Pinta-ala on 220 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on vain 10 ha. Mataluutensa vuoksi Lakkasuo ei sovellu turvetuotantoon. 39. Rantosuo (kl ) sijaitsee Osmankajärven etelärannalla Paltamon ja Puolangan rajan tuntumassa. Suo rajoittuu etelässä loivapiirteisiin hiekkakankaisiin. Kulkuyhteydet sinne ovat itä- ja eteläpuolitse hyvät. Suon pinta on m mpy, ja se viettää pohjoiseen. Vedet laskevat ojia pitkin Osmankajärveen. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen saraneva- ja karhunsammalmuuttuma. Pinta-ala on 50 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 14 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta vain 1 ha. Rantosuo ei sovellu energiaturvetuotantoon. 40. Alussuo (kl ) sijaitsee Raappananmäen luoteispuolella noin 21 km Paltamon keskustasta luoteeseen. Suon ympäristö on hiekkakangasta. Kulkuyhteydet sinne ovat hyvät itäpuolelta kulkevan tien kautta. Suon pinta on m mpy, ja se viettää keskeltä voimakkaasti lounaaseen ja vähemmän koilliseen. Vedet laskevat pohjoisosasta ojia pitkin Osmankajärveen ja eteläosasta lounaaseen Pöyskönpuroon ja edelleen Kivesjärveen. Pinta-ala on 70 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 34 ha ja yli kahden metrin aluetta 8 ha. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpuinen räme-, rimpineva- ja tupasvillarämemuuttuma. Osa suosta on mustikkaturvekangasta. Suon kaakkoisreuna on rinnesuota. Turvekerrostumasta on valtaosa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 5,2. Pohjamaalaji on hiekkaa. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Alussuo soveltuu energiaturvetuotantoon. Suolla on tuotantokelpoista, yli 1,5 m syvää aluetta noin 15 ha.

25 Vaarainalussuo (kl ) sijaitsee Raappananmäen länsipuolella aivan sen juurella. Muualla ympäristö on loivapiirteistä soistuvaa moreeni- ja hiekkamaastoa. Suon poikki kulkee maantie. Suon pinta on m mpy, ja se viettää voimakkaasti lounaaseen. Vedet laskevat ojia pitkin Pöyskönpuroon ja edelleen Kivesjärveen. Pinta-ala on 105 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 40 ha ja yli kahden metrin aluetta 13 ha. Vaarainalussuo on tyypillinen rinnesuo. Yleisin suotyyppi on ruohoinen sararämemuuttuma. Suon itälaidalla Raapananmäen juurella on koivulettokorpea. Turvekerrostuma on saravaltainen. Keskimaatuneisuus on 4,9. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Korkean rikkipitoisuuden ja osittain korkean tuhkapitoisuuden sekä voimakkaan vieton takia Vaarainalussuo ei sovi energiaturvetuotantoon. 42. Juurikkasuo (kl ) sijaitsee Osmankajärven lounaisrannalla matalien hiekkakankaiden välisessä painanteessa Puolangan kunnan puolella. Pinta-ala on 125 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 17 ha ja yli 1,5 m syvää aluetta vain 3 ha. Yleisimmät suotyypit ovat silmäkeneva, rahkaräme ja keidasräme. Mataluutensa vuoksi suo ei sovellu energiaturvetuotantoon. 43. Heinisuo, (kl ) sijaitsee Kivesjärven pohjoispuolella lähellä Vaalan rajaa noin 26 km Paltamon keskustasta luoteeseen. Suo jakautuu kahteen luode - kaakkosuuntaiseen altaaseen, jotka erottaa toisistaan Liminlampi. Heinipuro, jonka takana on Likasuo, rajaa suon lännessä. Muualla ympäristö on loivapiirteistä moreenimaastoa. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät suon itä- ja pohjoispuolitse kulkevan metsäautotien kautta. Suon pinta on m mpy, ja se viettää lounaaseen. Vedet laskevat Heinipuroa pitkin luoteeseen ja edelleen Oulujärveen. Pinta-ala on 375 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 215 haja yli kahden metrin syvyistä aluetta 92 ha. Suon luoteispään avosuoalue on rimpinevaa ja varsinaista saranevaa. Kaakkoispään avosuoalueella on lyhytkortista nevaa ja kalvakkanevaa. Reuna-alueilla on tehokasta ojitusta etenkin suon kaakkoisosassa. Suotyypit ovat enimmäkseen reheviä sararämeitä. Paikoin ne ovat muuttuneet turvekankaiksi. Turvekerrostumasta on neljä viidennestä saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,6. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Painanteissa on paikoin liejua, Liminlammen lähellä jopa 1,5 m. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet neljältä pisteeltä.

26 29 Heinisuolla on kaksi energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta yhteispinta-alaltaan noin 95 ha. 44. Välisuo (kl ) on 70 ha :n kokoinen, matala suo Heinisuon itäpuolella. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinen nevaräme- ja rahkarämemuuttumat. Suo ei sovellu turvetuotantoon. 45. Rönikänsuo (kl ) sijaitsee Heinisuon itäpuolella luode - kaakkosuuntaisten moreenikumpareiden välisessä painanteessa. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät pohjoispuolelta kulkevan metsäautotien kautta. Suon pinta on m mpy, ja se viettää länteen. Suon pinta-ala on 90 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 30 ha ja yli puolentoista metrin syvyistä aluetta 12 ha. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme ja varsinainen saraneva sekä lyhytkortinen neva ja lyhytkortinen nevaräme. Rahkavaltaisen turvekerrostuman keski maatuneisuus on 4,1. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Rönikänsuo soveltuu pienialaiseen energiaturvetuotantoon. 46. Lumisuo ( ) sijaitsee Kivesjärven koillispuolella lähellä Kajaani - Oulu tietä noin 20 km Paltamon keskustasta länteen. Suo rajoittuu loivapiirteisiin hiekkakankaisiin. Suon pinta on m mpy, ja se viettää länteen. Vedet laskevat ojia pitkin Kangasjokeen ja edelleen Kivesjärveen. Eteläpäässä on myös purkauskohta Vaarainjokeen. Pinta-ala on 105 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 55 haja yli kahden metrin syvyistä aluetta 28 ha. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinen nevaräme- ja isovarpuinen rämemuuttuma sekä karhunsammalmuuttuma. Turvekerrostumasta on kaksi kolmannesta rahkavaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,3. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiesu. Syvimmissä painanteissa on vähän liejua pohjalla. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Lumisuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 40 ha.