Turvetutkimusraportti 394

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras torvtillgångar Tapio Toivonen ja Onerva Valo

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 394 Tapio Toivonen ja Onerva Valo ORAVAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstrakt: Undersökta myrar i Oravais och deras torvtillgångar Espoo 2009

3 Toivonen, Tapio ja Valo, Onerva Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turve varat. Geologian tutkimus keskus, Turve tutkimus raportti 394, 60 sivua, 29 kuvaa, 3 tauluk koa ja 4 liitettä. Geologian tutkimuskeskus (GTK) tutki Oravaisten alueella vuonna 2007 valta kunnan turve varojen kartoitukseen 21 suoaluetta yhteis pinta-alaltaan ha. Oravaisissa on tutkittu kaikki kokonsa puolesta turve tuotantoon mahdollisesti soveltuvat suot. Oravaisissa tutki tuissa soissa on turvetta yhteensä 15,9 milj. suo-m 3. Soiden keski syvyys on 0,9 m, josta heikosti maatu neen rahka valtaisen pintaturvekerroksen osuus on 0,3 m. Turpeen keski maatu neisuus on 5,0. Yli 2 m syvän alueen pinta-ala on 174 ha ja turve määrä 4,4 milj. suo-m 3. Turpeista on rahka valtaisia 56 % ja loput 44 % sara valtaisia. Oravaisten soille on tyypillistä ohuehko heikosti maatunut rahka valtainen pinta kerros, jonka alla on maatu neempaa sararahka- tai rahkasaraturvetta. Suoalasta on ojitettu 85 %. Yleisimpiä suo tyyppejä ovat turvekankaiden ohella rahka räme, isovarpu räme ja tupasvillaräme. Turpeen keski määräinen tuhka pitoisuus on 4,9 % kuiva painosta, vesipitoisuus märkä painosta 91,2%, kuiva-aineen määrä eli tiheys 91 kg/suo-m 3 ja rikkipitoisuus 0,23 % kuiva painosta. Kuivan turpeen teholli nen lämpö arvo on keski määrin 19,2 MJ/kg. Tutkituista soista 10 soveltuu turve tuotantoon. Niistä 2 suota soveltuu pelkästään kasvu- tai ympäristöturvetuotantoon ja 4 aluksi kasvu- tai ympäristö turve tuotantoon ja sen jälkeen energia turve tuotantoon ja loput 4 energiaturvetuotantoon. Turvetuotantoon soveltuvien alueiden kokonaispintaala on 194 ha. Tuotanto kelpoiset energia turve varat ovat 1,67 milj. suo-m 3 ja energia sisältö 50 %:n kosteu dessa 0,76 milj. MWh. Kasvu- ja ympäristö turpeen tuotantoon soveltuvien alueiden pinta-ala on 129 ha ja tuotanto kelpoinen turvemäärä 2,06 milj. suo-m 3. Avainsanat: suo, turve, inventointi, energiaturve, kasvuturve, Oravainen Tapio Toivonen ja Onerva Valo Geologian tutkimuskeskus PL Kokkola Sähköposti: tapio.toivonen@gtk.fi onerva.valo@gtk.fi ISBN ISSN

4 Toivonen, Tapio and Valo, Onerva Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. The peatlands and peat reserves of Oravainen. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 394. Geological Survey of Finland, Peat Researches, Report of Peat Investigation 394, 60 pages, 29 figures, 3 tables and 4 appendices. The Geological Survey of Finland studied peatlands and peat reserves in the municipality of Oravainen in 2007.Twenty one mires covering a total of hectares were studied. The peatlands studied contain a total of 15.9 million m 3 of peat in situ. The mean depth of the mires is 0.9 m, including the averagely 0.3 m thick poorly humified Sphagnum predominant sur face layer. The mean humification degree (H) of the peat is 5.0. The area deeper than 2 m covers 174 ha and contains 28% of the total peat quantity (4.4 million m 3 ). Fifty-six per cent of the peat is Sphagnum predominant, and the remaining 44% is Carex predominant. The majority of the mires is drained. The most common mire site types are Sphagnum fuscum pine bog, dwarf-shrub pine bog and cottongrass pine bog. The average ash content of peat is 4.9% of dry weight, the water content 91.2% of wet weight, the dry bulk density 91 kg per m 3 in situ and the sulphur content 0.23% of dry weight. The effective calorific value of the dry peat is 19.2 MJ/kg on an average. Ten of the investigated peatlands are suitable for peat production. Two mires suit only for horticultural peat production, and four of them for horticultural peat production before fuel peat production. The total area suitable for peat production is 194 ha. The available amount of fuel peat is 1.67 million m 3 in situ and the energy content at 50% moisture content is 0.76 million MWh. The area suitable for horticultural and environmental peat production is 129 ha and the available amount of the peat is 2.06 million m 3 in situ. Key words: raised bog, peatland, mire, peat, inventory, fuel peat, horticultural peat, Oravainen Tapio Toivonen and Onerva Valo Geological Survey of Finland P.O. Box 97 FI Kokkola Finland tapio.toivonen@gtk.fi onerva.valo@gtk.fi

5 Toivonen, Tapio och Valo, Onerva Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Undersökta myrar i Oravais och deras torvtillgångar. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geologiska forskningscentralen, Torvundersökningsrapport 394, 60 sidor, 29 figurer, 3 tabeller och 4 bilagor. Geologiska forskningscentralen har år 2007 undersökt 21 myrar med en sammanlagd areal av ha inom Oravais kommuns område. Torvmängden i de undersökta myrarna är sammanlagt 15,9 milj. myr-m 3. Myrarnas medeldjup är 0,9 m, varav det låghumifierade, vitmossdominerade ytlagrets andel är 0,3 m. Torvens medelhumifieringsgrad är 5,0. Det över 2 m djupa områdets areal är 174 ha och torvmängden 4,4 milj. myr-m 3. Den vitmossdominerade torven uppgår till 56 % och resten, 44 %, är starrdominerad. Typiskt för myrarna i Oravais är det grunda låghumifierade, vitmossdominerade ytlagret, under vilket det finns en mera humifierad starrvitmosstorv. Myrarealen har till 85 % utdikats. De allmännaste myrtyperna är fuscum-tallmyr (RR), rismyr (IR) och tuvdunmyr (TR). Askhalten i torven är i medeltal 4,9 % av torrvikten. Vattenhalten är 91,2 % av våtvikten, torrsubstansen eller torvens täthet är 91 kg/myr-m 3 och svavelhalten är 0,23 % av torrvikten i medeltal. Torrsubstansens effektiva värmevärde är i medeltal 20,3 MJ/kg. Tio av de undersökta myrarna är lämpliga för torvproduktion. Två av myrarna är enbart lämpade för växt- eller miljötorvproduktion och fyra av dom i första handen för växt- eller miljötorvproduktion och sedan för energitorvproduktion. De sista fyra myrarna är lämpliga för energitorvproduktion. Den sammanlagda arealen som lämpar sig för torvproduktion är 194 ha. De energitorvtillgångar som är lämpade för torvproduktion uppgår till 1,67 milj. myr-m 3 och energiinnehållet med 50 %:s fukthalt är 0,76 milj. MWh. Växt- och miljötorvmängden uppgår till 2,06 milj. myr-m 3. Nyckelord: myr, torv, inventering, energitorv, växttorv, Oravais Tapio Toivonen och Onerva Valo Geologiska forskningscentralen PB Karleby E-post: tapio.toivonen@gtk.fi onerva.valo@gtk.fi

6 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO... 7 TUTKIMUSMENETELMÄT... 7 Kenttätutkimukset... 7 Laboratoriotutkimukset... 7 AINEISTON KÄSITTELY ARVIOINTIPERUSTEET Energiaturve Kasvu- ja ympäristöturve TUTKIMUSAINEISTON TULOSTEET ORAVAISISSA TUTKITUT SUOT Pelkurmossen Storkärr Simossen Hampträskmossen Lekmossen Kackurlampsmossen Björnkärret Synimossen Sarjärvmossen Kokkineva Brännmossen Stormossen Gjutarmossen Paljakträsket Nedre Skatan Vargitmossen Vesineva Stora Vattumossen Kangändsmossen Jenjärvmossen Larvorna Hemskogen TULOSTEN TARKASTELU Suot ja turvekerrostumat Laboratoriomääritysten tulokset Soiden soveltuvuus turvetuotantoon Soidensuojelu Kiitokset KIRJALLISUUTTA LIITTEET... 51

7

8 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt valtakunnan turvevarojen kartoitukseen liittyviä turvetutkimuksia Oravaisten kunnan alueella vuonna Turvetutkimusten tarkoituksena on etsiä kasvu- ja ympäristö turve tuotantoon sekä energiaturve tuotantoon soveltuvat suoalueet huomioiden myös soiden mahdolliset luontoarvot. Oravaisissa on tutkittu kaikkiaan 21 suota yhteispinta-alaltaan ha (kuva 1). Tutkimukset ovat kohdis tuneet yli 20 ha suuruisiin soihin. Kaikki kokonsa puolesta turve tuotantoon mahdolli sesti soveltuvat suot on tutkittu. Tässä tutkimus tuloksia esittelevässä raportissa on lyhyet suo selostukset kaikista Oravaisissa tutkituista soista sekä kunta kohtainen tulosten tarkasteluosa. Jokaisesta tutkitusta suosta esitetään tutkimuspistekartta, jonka mittakaava on 1:20 000, ellei muuta mainita. Tämä paperitulosteena tehty raportti löytyy myös GTK:n internet-sivuilta ( Raportissa esitettyjen soiden yksityis kohtaisemmat suo selostukset, jotka sisältävät suo kartan, suurimmista soista poikki leikkaus kuvat ja laboratorioanalyysien tulokset, ovat tilattavissa GTK:n Länsi- Suomen yksiköstä. Esimerkki suokartasta on kuvassa 2 ja suon poikki leikkauksesta kuvassa 3. TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että suurimmille tutkit taville soille laadittiin karttapohjalle linjaverkosto, joka koostuu suon hallit sevan osan poikki vedetystä selkä linjasta ja sitä vastaan kohti suoraan sijoittuvista poikki linjoista (Lappalainen, Stén ja Häikiö 1984). Tutkimus pisteet ovat linjoilla 100 m:n välein. Useimmat tutkimus linjat vaaittiin suon pinnan kaltevuus suhteiden selvit tämiseksi. Pieni alaiset ja rikkonaiset suoalueet tutkittiin hajapistein. Tutkimuspisteillä määritettiin suo tyyppi (liite 1), mättäisyys peittävyys prosentteina taso pinnasta ja mättäi den keski määräinen korkeus. Lisäksi määritettiin puuston puu laji suhteet, tiheys luokka ja kehitysluokka. Kairauksin tutkittiin turve kerros tuman rakenne 10 cm:n tark kuudella. Pääturve lajien ja mahdollisten lisä tekijöiden suhteel liset osuudet määritettiin 6-asteikolla, turpeen maatu neisuus von Postin 10-asteikolla, kosteus 5-asteikolla sekä kuitui suus asteikolla 0 6. Lisäksi ero tettiin mahdol liset liejukerros tumat ja määri tettiin pohja maalaji. Tutkimustiedot tallennettiin maastossa tietokoneelle paikkatietoineen. Heikosti maatunut (H1 4) rahka turve on kenttätutkimuksen yhteydessä jaoteltu kasvijäännekoostumuksen mukaan kol meen ryhmään (Acuti folia-, Cuspi data- ja Palustria -ryhmät). Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvi oimi seksi kunkin yli metrin syvyisen tutkimus pisteen ympäristö pliktattiin metallisauvalla 2 m:n syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa. Laboratoriotutkimukset Useimmista soista, jotka kenttä tutkimusten perusteella soveltuvat turve tuotantoon, otettiin suon koosta riippuen 1 2 näyte sarjaa laboratorio tutkimuksia varten. Näytt eistä määri tettiin Kuopiossa Labtium Oy:n laborato riossa ph-arvo, vesi pitoisuus paino prosentteina (105 C:ssa kuivaa malla), tuhkapitoisuus prosent teina (815 ± 25 C:ssa hehkutettuna) kuiva painosta. Lämpö arvot on määri tetty laboratoriossa IKA (C 5000 DUO) -kalorimetrillä (ASTM D ). Samoista näyt teistä analysoitiin rikkipitoisuus prosentteina kuivapainosta Leco SC rikkianalysaattorilla. Tilavuus tarkoista näytteistä määri tettiin lisäksi kuiva-aineen määrä eli tiheys (kg/suo-m 3 ). Laboratoriotutkimusten perusteella määritetään mm. energiaturpeen laatu uusien ohjearvojen mukaisesti (Energia turpeen laatuohje 2006). 7

9 Tapio Toivonen ja Onerva Valo Kuva 1. Oravaisissa tutkitut suot. 1 Pelkurmossen 2 Storkärr 3 Simossen 4 Hampträskmossen 5 Lekmossen 6 Kackurlampsmossen 7 Björnkärret 8 Synimossen 9 Sarjärvmossen 10 Kokkineva 11 Brännmossen 12 Stormossen 13 Gjutarmossen-Paljakträsket 14 Nedre Skatan 15 Vargitmossen 16 Vesineva 17 Stora Vattumossen 18 Kangändsmossen 19 Jenjärvmossen 20 Larvorna 21 Hemskogen 8

10 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Kuva 2. Esimerkki suokartasta. Tutkimuspisteen yläpuolella oleva luku ilmoittaa keski maatuneisuuden ja alapuolella olevat heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen paksuuden ja koko turvekerroksen paksuuden desimetreinä. 9

11 Tapio Toivonen ja Onerva Valo Kuva 3. Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista. 10

12 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat AINEISTON KÄSITTELY Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turve lajien ja turve tekijöiden osuudet on laskettu GTK:ssa laaditulla uudella 2009 käyttöön otetulla laskentaohjelmalla ns. vyöhyke lasku tapaa käyttäen, joka perustuu v kehitettyyn laskentamenetelmään (Hänninen, Toivonen ja Grund ström 1983). Siinä jokainen suo kartalle piir retyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyys käyrän ja suon reunan välinen alue on oma syvyys vyöhyk keensä (0,3 1 m, 1 1,5 m, 1,5 2 m jne). Jokaiselta syvyys vyöhykkeeltä lasketaan erikseen turve määrä, jotka yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä selville. Maatu neisuudet sekä turve lajien ja turve tekijöiden määrät ja suhteet on laskettu turve määrillä painottaen. Pliktauksien lieko-osumat on laskettu erikseen 0 1 ja 1 2 m:n välisissä syvyys kerroksissa kantopitoisuusprosentteina turve määrästä. Kun liekoisuusprosentti on alle 1 %, liekoja on ilmoitettu olevan erittäin vähän. Liekoisuusprosentissa 1 2 % liekoja on vähän, 2 3 %:ssa kohtalaisesti, 3 4 %:ssa runsaasti ja yli 4 %:ssa erittäin runsaasti. Tuotantokelpoisen turpeen energia sisältö on laskettu sekä täysin kuivalle turpeelle että jyrsin turpeen tuotanto kosteu dessa (50 %) olevalle turpeelle. Jos suolta ei ole otettu tilavuustarkkoja laboratorionäytteitä, on energia sisällön arvioimisessa käytetty Mäkilän (1994) esittämää laskenta menetelmää. ARVIOINTIPERUSTEET Turvekerrostuman koko ja paksuus, turvelaji, turpeen maatuneisuus sekä turpeen muut fysikaaliset ja tietyt kemialliset ominaisuudet ja kuivatettavuus ovat tärkeimpiä tekijöitä arvioitaessa suon soveltuvuutta turvetuotantoon. Käyttösuosituksissa otetaan huomioon myös luonnonsuojelulliset arvot. Jos turvetuotantoalue on yli 10 hehtaaria, suon ojittamiselle tai turvetuotannolle on oltava ympäristölupa. Sen myöntää ympäristölupavirasto (Väyrynen ym. 2008). Luvassa lupa viranomainen ottaa kantaa hankkeen toteutukseen, vesienkäsittelyyn ja ympäristövaikutuksiin. Ympäristöluvassa määrätään mm. sallituista päästöistä suoja-alueista ja puhdistuslaitteista, sekä velvoitetarkkailusta ja mahdollisista korvausvelvoitteista. Alle 10 ha:n alueesta on tehtävä ilmoitus ympäristökeskukselle. Mikäli turvetuotantoalue on yli 150 ha, alueelle pitää tehdä YVA-lain mukaiset selvitykset ennen tuotannon aloittamista. Uusille turvetuotantoon otettaville alueille tehdään luontoselvitys, jossa selvitetään mm. suon kasvillisuus, linnusto, pöly- ja meluvaikutukset, maiseman muutokset, sekä vaikutukset terveyteen ja yleiseen viihtyvyyteen (Turveteollisuusliitto 2002). Energiaturve Soiden soveltuvuus energiaturvetuotantoon riippuu mm. turvelaji koos tumuksesta, maatu neisuudesta ja tuhka pitoisuudesta. Rahka turpeen (S) katsotaan soveltuvan energia turpeeksi, jos sen maatuneisuus on korkeampi kuin H4, kun taas sara valtainen (C) turve sopii energia turpeeksi heikom minkin maatuneena. Toisinaan käyte tään myös H1 3-maatunutta rahka turvetta ja H4-maatu nutta rahka valtaista turvetta energia turpeena jyrsin menetelmällä tuotettuna varsinkin, jos kuljetusetäisyys tuotantoalueelta käyttökohteeseen ei ole kovin pitkä. Suon on tässä raportissa katsottu soveltuvan energiaturvetuotantoon, mikäli siltä löytyy vähin tään 5 ha:n laajuinen yhtenäinen, turve lajiltaan ja maatuneisuudeltaan tuotan toon soveltuva yli 1,5 m syvä alue. Paksu, heikosti maatunut rahka valtainen pintaturve kerros eli ns. pinta rahka on usein este palaturve tuotannon aloitta miselle. Ohutta pinta rahkakerrosta ei kuitenkaan ole vähen netty tuotantokelpoista turve määrää lasket taessa, koska se voidaan sekoittaa alla olevaan turpeeseen ja tuottaa heikkolaatuisena energiaturpeena. Tuotantokelpoisen turpeen määrää laskettaessa on keski syvyydestä vähennetty pohjan epä tasaisuu desta riippuen 0,2 0,5 m, mikä vastaa suon pohjalle jäävää, yleensä vaikeasti hyödyn nettävää, usein runsas tuhkaista kerrosta. Suo kohtaisissa selos tuksissa on ilmoitettu turve tuotantoon soveltuvaksi määritelty pinta-ala ja alueen tuotanto kelpoinen turvemäärä. Nämä suot ovat mukana turve tuotantoon sovel tuvien alueiden kokonaismäärässä. Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta poltto aineeksi on nojauduttu energia turpeen uusiin laatu ohjeisiin (Energia turpeen laatuohje 2006). Soista, joista on 11

13 Tapio Toivonen ja Onerva Valo otettu näytteitä laboratorio määrityksiä varten, ja jotka soveltuvat energia turve tuotantoon, on ilmoitettu jyrsinturpeen laatuluokka energiaturpeen laatuohjeessa olevan taulukon 6 mukaisesti (liite 3). Oletuksena on ollut, että turpeen kosteus vastaa M50-kosteusarvoa. Palaturpeen laatuluokat ovat taulukossa 5 (liite 3). Kasvu- ja ympäristöturve Heikosti maatunutta rahkaturvetta käytetään ympäristö- ja kasvualustakäytössä. Ympäristöturpeella tarkoitetaan viherrakentamiseen, maatalouskäyttöön, nesteiden, kaasujen, ravinteiden ja raskasmetallien sitomiseen sekä erilaisten jätteiden kompostointiin ja biologiseen hajotukseen soveltuvia turpeita. Heikosti maatunut rahkaturve soveltuu hyvin karjan ja turkiseläinten kuivikkeeksi. Jätehuollossa turve soveltuu orgaanisten yhdyskunta- ja teollisuusjätteiden, kuten jätevesilietteiden ja elintarviketeollisuusjätteiden kompostointiin. Heikosti maatunutta rahkaturvetta käytetään myös jonkin verran öljyntorjunnassa sekä suodatinaineena ilman ja jäteveden puhdistuksessa. Teollisuudessa ja jätevesien puhdistuk sessa turve toimii paitsi ravinteiden pidättäjänä, myös tehokkaana raskasmetallien sitojana. Vaaleaa rahkaturvetta käytetään lisäksi maataloudessa maanparannusaineena lisäämässä maaperän kuohkeutta ja orgaanisen aineksen määrää. Korkealaatuisen kuivike- ja jätevesien imeytysturpeen tunnus merkkejä ovat hyvä nesteen ja hajun pidätyskyky sekä kompostoitavuus. Parhaiten ne täyttyvät tutkimusten mukaan Acutifolia-valtaisella rahkaturpeella (mätästurve) ja heikoimmin Cuspidatavaltaisella rahkaturpeella (kuljuturve). Kasvualustakäytössä vaalea rahkaturve on kasvien lasinalaisviljelyn tuotantomenetelmien uudistumisen myötä menettämässä aiempaa valta-asemaansa tummille turvelaaduille. Heikosti maatuneiden vaaleiden rahkaturpeiden käyttö kasvuturpeina perustuu rahka sammalten veden ja ravinteiden pidätyskykyyn sekä suureen huokostilavuuteen, joilla ei ole nykyisessä lasinalaisviljelytekniikassa niin suurta merkitystä kuin aiemmin. Vihannesten ja kukkien kasvihuoneviljelyssä ollaan usein siirtymässä maatuneen kasvuturpeen käyttöön. Uudet kasvuturpeet koostuvat usein eri maatumisasteella olevien turvelaatujen ja muiden materiaalien sekoituksista. Arvioitaessa suon soveltu vuutta kasvu turvetuotantoon on arviointi perus teina huomioitu myös Maa- ja metsä talous ministeriön päätöstä eräistä lannoite valmisteista (Suomen säädös kokoelma N:o ) ja Kauppapuutarhaliiton, Turveteollisuusliiton ja Viherympäristöliiton (2009) laatima Kasvuturpeen ja turvepohjaisten kasvualustojen laatuohje. Kasvu- ja maanparannusturpeen määritelmä on melko väljä. Turpeen on oltava koostu mukseltaan vain pääosin suo kasvien jäännöksiä ja orgaanisen aineksen määrän on oltava vähintään 80 % kuiva-aineesta. Kasvu- ja ympäristö turvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on ilmoitettu raportissa vain sellaisten soiden kohdalla, joissa on ainakin 5 ha:n laajuisella alueella vähintään 0,6 m paksu H1 4-maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros. Tutkittujen soiden tuotanto kelpoisen alueen heikosti maatunut (H1 3) rahka turve on tässä raportissa jaettu rahkasammalkoostumuksen perusteella kolmeen pää laatu luokkaan, joiden määräytymisperusteet on selitetty liitteessä 2 (Toivonen 1997). H4-maatunut rahka valtainen väli turve on jaettu kahteen laatu luokkaan, mikäli kerros on yhtenäinen. Usein tämä kerros on kuitenkin hyvin epäyhtenäinen. Pintakerroksen maatuneisuusvaihtelun takia kaikkien tuotantoon soveltuvien soiden rahkavaltaista pinta kerrosta ei ole voitu jakaa eri laatuluokkiin. 12

14 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat TUTKIMUSAINEISTON TULOSTEET Jokaisesta tutkitusta suosta on tässä raportissa olevan selostuksen lisäksi laadittu yksityis kohtaisempi tutkimus selostus, jossa on tiedot suon sijainnista, ympäristöstä, suo tyypeistä, ojitus tilanteesta, laskusuhteista, turvemääristä, turvelajeista, maatuneisuudesta, liekoi suudesta, laboratorio tuloksista sekä soveltu vuudesta turve tuotantoon. Yksityiskohtaiseen tutkimus selostukseen liittyy suo kartta, johon on merkitty tutkimus linjat ja -pisteet, turve paksuudet sekä turpeen keski mä äräinen maatumis aste tutkimuspisteillä. Suo kartassa on erotettu turve kerrostuman paksuutta osoit tavat syvyysvyöhykkeet eri väreillä (kuva 2). Turvekerrostuman rakenteen selven tämiseksi on vaaituista linjoista laadittu poikki leikkaus profiileja, joihin maatu neisuudet, turve lajit ja pohja maa lajit on merkitty symbolein. Niihin on lisäksi merkitty lyhen tein suo tyypit sekä lieko-osumien määrät (kuva 3). Edellä mainittujen perus tulosteiden lisäksi GTK:n turve tutkimuksista on laadittu atk-ohjelmia, joiden avulla on mahdollista saada moni puolisia tulosteita suosta tai halutusta suon osasta. Tulosteet voivat olla karttoja, taulukko muotoisia listauksia tai näiden yhdistelmiä. Tällaisia ovat esi merkiksi kartat, joilla tutkimus pisteittäin voidaan esittää mm. suotyyppi, liekoisuus, suon pinnan korkeus, pohja maa laji, lieju kerroksen paksuus, tietoja puustosta, suon pinnan mättäi syys ja vetisyys. Samaan karttaan yhdelle tutkimus pisteelle voidaan merkitä kerralla kaksi edellä mainittua tietoa. 13

15 Tapio Toivonen ja Onerva Valo ORAVAISISSA TUTKITUT SUOT 1. Pelkurmossen Pelkurmossen (kl , x = 7012,8, y = 3272,8) sijaitsee noin 21 km Oravaisten keskustasta etelään, osittain Vöyri Maksamaan puolella. Se rajoittuu pohjoisessa ja kaakossa peltoihin, lännessä moreenimaastoon ja muualla Keskisenjärveen (36,4 m mpy). Suon kaakkois- ja luoteispuolelle ulottuu tilustie ja länsipuolelle metsäautotie. Suolla on 71 tutkimuspistettä ja 55 syvyyspistettä (kuva 4). Tutkimuspisteitä on 5,2/10 ha. Suon kokonaispintaala on 134 ha, yli 1 m syvän alueen 62 ha, yli 1,5 m syvän 28 ha ja yli 2 m syvän 1 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta on tasainen. Pelkurmossen on länsi- ja pohjoisreunasta ojitettu. Suon vedet valuvat laskuojien kautta Keskisenjärveen, siitä Dammbäckenin kautta Röykasjärveen ja edelleen Kimojokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen , Agnisbäckin valuma-alue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 2,0 m. Suon pohja on paikoin epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (55 %), hiekka (21 %) ja hieta (12 %). Pohjoisosassa on suon pohjalla paksu (paikoin yli 2 m) liejukerros, joka koostuu pääosin hiesuisesta liejusta. Pelkurmossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 61 %, avosuolla 4 %, korvessa 16 % ja turvekankaalla 19 %. Suon pohjoisosassa on reunoilla mustikka- ja puolukkaturvekangasta, keskemmällä tupasvillarämemuuttumaa ja lähempänä Keskisenjärveä nevakorpea. Eteläosan länsireunassa on ruohoturvekangasta ja keskemmällä ojitusalueella yleisesti isovarpuräme muuttumaa. Ojittamattomalla alueel- la ovat lyhytkorsinevaräme ja isovarpuräme yleisiä. Alueen itäosassa on nevakorpea. Keskimääräinen pinnan rahkamättäisyys on 4 % ja mättäiden korkeus 2,6 dm. Puusto on varsinkin nevakorpialueilla kitukasvuista koivua. Muualla on kehitys- ja tiheysluokaltaan vaihtelevaa mäntyvaltaista sekapuustoa. Pelkurmossenin turpeista on rahkavaltaisia 47 % ja saravaltaisia 53 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 21 %, sararahkaturve (CS) 26 %, saraturve (C) 3 % ja rahkasaraturve (SC) 50 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 34 % ja puun jäännöksiä (L) sisältäviä 51 % kokonaisturvemäärästä. Turvekerros on suon pohjoisosassa yleensä kohtalaisen hyvin maatunutta rahkasaraturvetta, jossa on puun jäännökset ovat erittäin yleinen lisätekijä. Paikoin on myös tupasvillan jäännöksiä. Suon eteläosassa turvekerros on yleensä ohut. Pinnassa on alle puolen metrin paksuinen kerros heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta, jossa on lisätekijänä tupasvillan jäännöksiä. Tämän kerroksen alla on yleensä kohtalaisen hyvin maatunutta sararahka- tai rahkasara turvetta. Tupasvillan jäännökset ovat alueella yleinen turpeen lisätekijä, mutta paikoin on myös kortteen ja puun jäännöksiä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 2,8 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,5. Liekoja on vähän. Pelkurmossen sijoittuu Keskisenjärven ympärille, joten suota ei suositella turvetuotantoon. 14

16 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Kuva 4. Pelkurmossenin tutkimus- ja syvyyspisteet. 15

17 Tapio Toivonen ja Onerva Valo Kuva 5. Pelkurmossenin luonnontilaista lyhytkorsineva-aluetta (kuva Samu Valpola). Kuva 7. Luhtanevaa Storkärrillä (kuva: Samu Valpola). 16

18 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat 2. Storkärr Storkärr (kl , x = 7014,8, y = 3273,9) sijaitsee noin 19 km Ora vaisten keskustasta etelään. Se rajoittuu pohjoisessa säännösteltyyn Röykasjärveen (35,2 37,0 m mpy), lännessä hiekka- ja hietamuodostumaan ja muualla pääasiassa peltoihin. Suon länsireunaa sivuaa tie. Suolla on 8 tutkimuspistettä ja 5 syvyyspistettä (kuva 6). Tutkimuspisteitä on 1,8/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 43 ha, yli 1 m syvän alueen 21 ha, yli 1,5 m syvän 16 ha ja yli 2 m syvän 6 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta on tasainen. Storkärrin eteläpäässä on ojitusta. Suon vedet virtaavat Röykasjärvestä Kimojokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen , Röykasjärven alue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 2,1 m. Suon pohja on tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu (38 %), hiekka (23 %) ja moreeni (23 %). Liejua on suon pohjalla laajalla alueella paikoin yli metrin paksuinen kerros. Storkärrin tutkimuspisteistä on rämeellä 8 %, avosuolla 69 %, korvessa 15 % ja turve kankaalla 8 %. Yleisimmät suotyypit ovat luhtaneva, ruohoinen saraneva, lyhytkorsineva ja varsinainen saraneva. Reunaosissa on koivuvaltaista sekapuustoa. Storkärrin turpeista on rahkavaltaisia 31 % ja saravaltaisia 69 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 25 %, sararahkaturve (CS) 6 % ja rahkasaraturve (SC) 69 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 3 % ja puun jäännöksiä (L) sisältäviä 60 % kokonais turvemäärästä. Suon yli 1 m syvällä alueella on vaihtelevan paksuinen rahkavaltainen pintaturve kerros, joka koostuu pääasiassa Cuspidata-ryhmän rahkasammalien jäännöksistä. Sen alla on kohtalaisen hyvin maatunutta rahkasaraturvetta. Paikoin sara pitoinen turve ulottuu lähelle pintaa. Puun jäännökset ovat erittäin yleinen turpeen lisätekijä, Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 2,8 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,6. Liekoja on erittäin vähän. Storkärr rajoittuu säännösteltyyn Röykasjärveen eikä siten sovellu turvetuotantoon. Kuva 6. Storkärrin tutkimus- ja syvyyspisteet. 17

19 Tapio Toivonen ja Onerva Valo 3. Simossen Simossen (kl , x = 7016,8, y = 3273,9) sijaitsee noin 17 km Oravaisten keskustasta etelään. Se rajoittuu idässä peltoihin, etelässä paikoin moreenimäkiin ja muualla Röykas järveen (36,4 m mpy). Suon eteläpäähän ulottuu tie. Suolla on 43 tutkimuspistettä ja 33 syvyyspistettä (kuva 8). Tutkimuspisteitä on 6,4/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 66 ha, yli 1 m syvän alueen 57 ha, yli 1,5 m syvän 47 ha ja yli 2 m syvän 27 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 37 m, ja pinta on tasainen. Simossen on suurimmaksi osaksi ojittamaton. Vedet virtaavat Röykasjärvestä Kimojokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen , Röykasjärven alue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 3,0 m. Suon pohja on tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat liejuinen hieta (42 %), hiekka (26 %) ja moreeni (16 %). Liejua on suon pohjalla paikoin vaihtelevan paksuinen kerros. Simossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 16 %, avosuolla 75 %, korvessa 8 % ja turvekankaalla 1 %. Suon keskiosa on pääasiassa lyhytkorsinevaa. Pohjois- ja eteläosassa on tupasvillarahkanevaa. Röykasjärven rannalla on luhtanevaa. Keskimääräinen pinnan rahka mättäisyys on 16 % ja mättäiden korke- us 2,0 dm. Suurin osa suosta on puutonta nevaa. Itäja eteläreunassa on männyn ja koivun sekapuustoa. Simossenin turpeista on rahkavaltaisia 49 % ja saravaltaisia 51 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 33 %, sararahkaturve (CS) 16 % saraturve (C) 2 % ja rahkasaraturve (SC) 49 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 29 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä 44 % ja varpujen jäännöksiä sisältäviä 4 % kokonais turvemäärästä. Suurimmassa osassa suota on vajaan metrin paksuinen heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros, joka koostuu vaihtelevasti Cuspidata- ja Acutifolia-ryhmän rahkasammalien jäännöksistä. Tupasvillan jäännökset ovat kerroksessa yleinen turpeen lisätekijä. Pinta kerroksen alla on kohtalaisen hyvin maatunutta sararahka- ja rahkasaraturvetta. Puun jäännökset ovat tässä kerroksessa erittäin yleinen turpeen lisätekijä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 2,6 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 7,1. Liekoja on vähän. Simossen rajoittuu suureksi osaksi säännösteltyyn Röykasjärveen, joten suota ei suositella turvetuotantoon. 18

20 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Kuva 8. Simossenin tutkimus- ja syvyyspisteet. Kuva 9. Lyhytkorsinevaa Simossenin keskiosassa (kuva: Samu Valpola). 19

21 Tapio Toivonen ja Onerva Valo 4. Hampträskmossen Hampträskmossen (kl , x = 7024,8, y = 3270,3) sijaitsee noin 8 km Oravaisten keskustasta kaakkoon. Se rajoittuu pohjoisessa peltoihin ja muualla osin lohkareiseen moreenimaastoon. Suon itäpuolella on turkistarhoja. Suon pohjoisreunaan ulottuu tilustie. Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 10 syvyyspistettä (kuva 10). Tutkimuspisteitä on 5,5/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 22 ha, yli 1 m syvän alueen 10 ha, yli 1,5 m syvän 6 ha ja yli 2 m syvän 3 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta on tasainen. Hampträsk mossen on lähes luonnontilainen. Suon vedet virtaavat pohjoispään ojan kautta itään Kimojokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen , Kimojoen alaosan alue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 2,5 m. Suon pohja on tasainen. Pohjamaalajit ovat hiesu (82 %) ja moreeni (18 %). Liejua ei ole havaittu. Hampträskmossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 95 % ja turvekankaalla 5 %. Tupasvillaräme on lähes vallitseva suotyyppi. Suolla on lisäksi mm. isovarpurämettä, rahkarämettä ja lyhytkorsinevarämettä. Puusto on keskitiheää mäntyvaltaista riukua tai harvennusmetsikköä. Hampträskmossenin turve on kokonaan rahkavaltaista. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 62 % ja sararahkaturve (CS) 38 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 23 % ja puun jäännöksiä (L) sisältäviä 4 % kokonais turvemäärästä. Suolla on paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros, joka koostuu suureksi osaksi Cuspidata-ryhmän rahkasammalien jäännöksistä. Tupasvillan jäännökset ovat yleinen turpeen lisätekijä. Pohjalla on jonkin verran sararahkaturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,3. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 2,5 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,2. Liekoja on erittäin vähän. Hampträskmossenilta on otettu näytteet laboratoriomäärityksiä varten yhdeltä pisteeltä. Hampträskmossenin 6 ha:n laajuinen yli 1,5 m syvä alue soveltuu pieni muotoiseen ympäristö turvetuotantoon. Turpeen laatu ei ole kovin hyvä. Alueella on 0,10 milj. suo-m 3 tuotantoon soveltuvaa H1 4-maatunutta turvetta, joka kuuluu laatuluokkaan 3. Kuva 10. Hampträskmossenin tutkimus- ja syvyyspisteet. 20

22 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat 5. Lekmossen Lekmossen (kl , x = 7027,5, y = 3269,6) sijaitsee noin 3 km Oravaisten keskustasta kaakkoon. Suo on muodoltaan rikkonainen, ja se rajoittuu kallioiseen ja mäkiseen moreeni maastoon. Itäosassa on vanha kaatopaikka. Suon pohjoisreunaa sivuaa paikallistie. Suolla on 46 tutkimuspistettä ja 33 syvyyspistettä (kuva 11). Tutkimuspisteitä on 5,4/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 85 ha, yli 1 m syvän alueen 57 ha, yli 1,5 m syvän 44 ha ja yli 2 m syvän 29 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää eri suuntiin. Lekmossen on suurimmaksi osaksi ojittamaton, itä- ja koillispäässä on hieman ojitusta. Suon länsireunasta on ojayhteys Ölandsbäckeniin, mikä johtaa Fjärdsbäckenin kautta Oravaisten lahteen. Kaakkoispuolen vedet valuvat ojia pitkin itään Kimojokeen. Suon lounaispuoli kuuluu vesistöalueeseen , Fjärdsbäckenin valuma-alue; koillispuoli kuuluu vesistö alueeseen , Kimojoen alaosan alue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 3,0 m. Suon pohja on epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (48 %), hiesu (43 %) ja hieta (6 %). Liejua on suon pohjalla laajalla alueella vaihtelevan paksuinen kerros. Lekmossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 90 %, avosuolla 7 % ja turvekankaalla 3 %. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme, isovarpuräme ja rahkaräme. Lisäksi suolla on mm. ruohoista saranevaa ja lyhytkorsinevarämettä. Ojitusalueella on pääasi- assa isovarpuräme- ja rahkarämemuuttumaa. Keskimääräinen pinnan rahkamättäisyys on 28 % ja mättäiden korkeus 1,3 dm. Puusto on keskitiheää kehitysluokaltaan vaihtelevaa mäntyä. Lekmossenin turpeista on rahkavaltaisia 88 % ja saravaltaisia 12 %. Pääturve lajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 75 %, sararahka turve (CS) 13 %, saraturve (C) 3 % ja rahka sara turve (SC) 9 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 54 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä 5 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 3 % kokonais turvemäärästä. Suolla on paksu heikosti (H1-4) maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros, joka koostuu vaihtelevasti Acutifolia- ja Cuspidata-ryhmien rahkasammalien jäännöksistä. Tupasvillan jäännökset ovat erittäin yleinen turpeen lisätekijä tässä kerroksessa. Pohjalla on vaihtelevan paksuinen kerros kohtalaisen hyvin maatunutta sararahka- ja rahkasaraturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,4. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 2,7 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,2. Liekoja on erittäin vähän. Lekmossenilla on kaksi yli 5 ha:n laajuista yli 1,5 m syvää aluetta, jotka soveltuvat pienimuotoiseen turvetuotantoon. Alueiden yhteispintaala on noin 21 ha. Pintakerroksesta on tuotettavissa lähinnä ympäristöturvetta noin 0,36 milj. suo-m 3. Pohjalla on lisäksi hieman energiaturvetta. Itäosan vanha kaatopaikka on otettava huomioon tuotantoa suunniteltaessa. Kuva 11. Lekmossenin tutkimus- ja syvyyspisteet. 21

23 Tapio Toivonen ja Onerva Valo 6. Kackurlampsmossen Kackurlampsmossen (kl , x = 7024,2, y = 3273,6) sijaitsee noin 9 km Oravaisten keskustasta kaakkoon. Se rajoittuu pääasiassa moreenimaastoon, itäreunassa Kåtajärveen (46,3 m mpy). Itäreunaan ulottuu myös metsäautotie. Suolla on 28 tutkimuspistettä ja 21 syvyyspistettä (kuva 12). Tutkimuspisteitä on 5,1/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 52 ha, yli 1 m syvän alueen 32 ha, yli 1,5 m syvän 22 ha ja yli 2 m syvän 7 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään noin 2 m/km. Kackurlampsmossen on suurimmaksi osaksi ojittamaton, pohjoispäässä on hieman ojitusta. Eteläosan vedet virtaavat Kåtajärvestä lähtevän ojan kautta Kimojokeen. Myös pohjoispäästä on ojayhteys Kimojokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen , Kimojoen yläosan alue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 3,6 m. Suon pohja on epätasainen. Pohjamaalajit ovat moreeni (41 %), hieta (41 %) ja hiesu (18 %). Liejua on suon pohjalla laajalla alueella alle puolen metrin paksuinen kerros. Kackurlampsmossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 94 % ja turvekankaalla 6 %. Suon keskiosan luonnontilaisella alueella on pääasiassa rahkarämettä ja tupasvillarämettä. Pohjoispään ojitusalueella on isovarpuräme- ja tupasvillarämemuuttumaa. Reunaosissa on mm. pallosararämettä ja puolukkaturvekangasta. Keskimääräinen pinnan rahkamättäisyys on 23 % ja mättäiden korkeus 1,5 dm. Puusto on yleensä keskitiheää riuku- tai pinotavara-asteen männikköä. Kackurlampsmossenin turpeista on rahkavaltaisia 96 % ja saravaltaisia 4 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 71 %, sararahkaturve (CS) 25 % ja rahkasaraturve (SC) 4 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 50 % ja puun jäännöksiä (L) sisältäviä 32 % kokonaisturvemäärästä. Suolla on vaihtelevan paksuinen heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros, jossa on lisätekijänä yleisesti tupasvillan jäännöksiä. Kerroksen alla on maatuneempaa rahkaturvetta ja pohjalla sararahkaturvetta. Puun jäännökset ovat pohjaturpeessa yleinen turpeen lisätekijä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,1 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,0. Liekoja on yleensä vähän. Kackurlampsmossen rajoittuu kaakossa Kåtäjärveen. Syvimpien kohtien kuivattaminen voi olla hankalaa. Länsi- ja pohjoisosan yli 1,5 m syvällä alueella on pienimuotoinen ympäristö- tai energiaturpeen tuotanto mahdollista. Noin 12 ha:n laajuisella, yli 1,5 m syvällä alueella on 0,07 milj. suo-m 3 H1 3-maatunutta ympäristöturvetuotantoon soveltuvaa turvetta. Vastaavaa lähinnä H4-maatunutta turvetta on 0,08 milj. suo-m 3. Heikosti maatuneen rahkakerroksen alla on noin 0,06 milj. suo-m 3 energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta. 22

24 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Kuva 12. Kackurlampsmossenin tutkimus- ja syvyyspisteet. 23

25 Tapio Toivonen ja Onerva Valo 7. Björnkärret Björnkärret (kl , x = 7028,3, y = 3272,8) sijaitsee noin 9 km Oravaisten keskustasta itään. Se rajoittuu etelässä peltoihin ja muualla kallioiseen ja mäkiseen moreenimaastoon. Suon luoteispuolella on muinaishauta. Suon pohjoisreunaan ulottuu metsäautotie. Suolla on 25 tutkimuspistettä ja 22 syvyyspistettä (kuva 13). Tutkimuspisteitä on 6,0/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 41 ha, yli 1 m syvän alueen 29 ha, yli 1,5 m syvän 22 ha ja yli 2 m syvän 11 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää etelään noin 2 m/km. Björnkärret on suurimmaksi osaksi ojitettu. Luoteisosassa on pieni lampi. Suon eteläpään lahdekkeista on laskuojat Remsbäckeniin, joka johtaa Kimojokeen. Suo kuuluu vesistöalueeseen , Björkkärrdiketin valuma-alue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 3,1 m. Suon pohja on paikoin epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu (53 %) ja moreeni (43 %). Liejua on suon pohjalla muutamassa kohdassa ohut kerros. Björnkärretin tutkimuspisteistä on rämeellä 81 % ja turvekankaalla 19 %. Tupasvillaräme muuttuma on selvästi yleisin suotyyppi. Lisäksi suolla tavataan mm. isovarpuräme-, rahkaräme ja keidasrämemuuttumaa sekä reunaosissa mustikka- ja puolukkaturvekangasta. Puusto on keskitiheää mäntyvaltaista harvennus- tai riukuasteen metsää. Björnkärretin turpeista on rahkavaltaisia 72 % ja saravaltaisia 28 %. Pääturve lajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 44 %, sararahkaturve (CS) 28 %, saraturve (C) 6 % ja rahkasara turve (SC) 22 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 19 % ja puun jäännöksiä (L) sisältäviä 30 % kokonaisturvemäärästä. Suolla on paksu, heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros, joka koostuu pääasiassa Cuspidata-ryhmän rahkasammalien jäännöksistä. Paikoin heikosti maatunut turvekerros ulottuu pohjaan asti. Yleensä syvemmällä on kohtalaisesti maatunutta sararahka- ja rahkasaraturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,1 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,2. Liekoja on erittäin vähän. Björnkärretiltä on otettu näytteet laboratoriomäärityksiä varten yhdeltä pisteeltä. Björnkärretin paksuhko heikosti maatunut pintaturvekerros soveltuu ympäristöturve tuotantoon. Suon 22 ha:n laajuisella, yli 1,5 m syvällä alueella on 0,16 milj. suo-m 3 tuotantoon soveltuvaa H1 3-maatunutta rahkaturvetta, joka kuuluu laatuluokkaan 3a. Lähinnä H4-maatunutta ympäristö turvetuotantoon soveltuvaa, laatuluokkaan 3b sijoittuvaa rahka valtaista turvetta on 0,11 milj. suo-m 3. Heikosti maatuneen rahkakerroksen alla on noin 0,11 milj. suo-m 3 energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A2.0, Q8.0, S0.20. Kuva 13. Björnkärretin tutkimus- ja syvyyspisteet. 24

26 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat 8. Synimossen Synimossen (kl , x = 7034,3, y = 3272,4) sijaitsee noin 6 km Oravaisten keskustasta koilliseen, osittain Uudenkaarlepyyn puolella. Se rajoittuu mäkiseen ja osin lohkareiseen moreenimaastoon. Kaakkoispuolella kulkee suurjännite sähkölinja. Suon lounais reunaa sivuaa metsäautotie. Suolla on 22 tutkimuspistettä ja 18 syvyyspistettä (kuva 14). Tutkimuspisteitä on 4,6/10 ha. Suon kokonaispintaala on 47 ha ja yli 1 m syvän alueen 5 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää lounaaseen noin 3 m/km. Synimossen on kokonaan ojitettu. Vedet valuvat ojia pitkin länteen Rutubäckeniin ja siitä Munsolbäckenin kautta Kimojokeen. Suo kuuluu vesistö alueeseen , Munsolbäckenin valuma-alue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 1,8 m. Suon pohja on epätasainen. Pohjamaalajit ovat moreeni (92 %), hiekka (5 %) ja hieta (3 %). Liejua on suon pohjalla laajahkolla alueella ohuehko kerros. Synimossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 23 %, turvekankaalla 77 %. Erilaiset turvekankaat ovat suolle luonteenomaisia. Yleisimpiä ovat mustikka- puolukka ja varpu turvekankaat, mutta paikoin on myös ruohoturvekangasta. Lisäksi suolla on mm. tupasvilla räme- ja isovarpurämemuuttumaa. Puusto on kehitysluokaltaan vaihtelevaa, keskitiheää tai tiheää männyn, koivun ja kuusen sekapuustoa. Synimossenin turpeista on rahkavaltaisia 34 % ja saravaltaisia 66 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 10 %, sararahkaturve (CS) 24 % ja rahkasaraturve (SC) 66 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 14%, puun jäännöksiä (L) sisältäviä 71 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 6 % kokonaisturvemäärästä. Suolla on hyvin ohut tai monin paikoin kokonaan heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros. Suurin osa suon turvekerroksesta on kohtalaisen hyvin maatunutta rahkasaraturvetta. Puun jäännökset ovat erittäin yleinen turpeen lisätekijä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 1,5 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,4. Liekoja on erittäin vähän. Ohuen turvekerroksen takia Synimossen ei sovellu turvetuotantoon. Kuva 14. Synimossenin tutkimus- ja syvyyspisteet. 25

27 Tapio Toivonen ja Onerva Valo 9. Sarjärvmossen Sarjärvmossen (kl , x = 7029,4, y = 3274,2) sijaitsee noin 10 km Oravaisten keskustasta itään. Suo rajoittuu moreenimaastoon. Pohjoisosassa on umpeenkasvava Sarjärv (26,2 m mpy). Suon itä- ja pohjoisreunaa sivuaa metsäautotie. Suolla on 65 tutkimuspistettä ja 62 syvyyspistettä (kuva 15). Tutkimuspisteitä on 4,1/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 160 ha, yli 1 m syvän alueen 44 ha ja yli 1,5 m syvän 9 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää luoteeseen noin 2 m/km. Sarjärvmossen on kokonaan ojitettu. Suon luoteispäästä vedet laskevat Sarjärvbäckenin kautta Munsolbäckeniin ja edelleen Kimojokeen. Suo kuuluu vesistö alueeseen , Munsol bäckenin valuma-alue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 2,0 m. Suon pohja on epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (53 %), hiesu (39 %) ja hieta (7 %). Liejua on suon pohjalla ohut kerros laajalla alueella. Sarjärvmossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 44 % ja turvekankaalla 56 %. Yleisimmin turvekankaista esiintyy puolukka turvekangasta, mutta myös mustikka turvekangasta on monin paikoin. Isovarpuräme- ja tupasvillaräme muuttuma ovat yleisimmät muuttuneista suotyypeistä. Lisäksi suolla esiintyy mm. varsinaista sararämemuuttumaa ja ruoho turve- kangasta. Keskimääräinen pinnan rahkamättäisyys on 11 % ja mättäiden korkeus 2,3 dm. Puusto on kehitysluokaltaan vaihtelevaa, keskitiheää tai tiheää sekapuustoa, joskin mäntyä esiintyy runsaimmin. Sarjärvmossenin turpeista on rahkavaltaisia 53 % ja saravaltaisia 47 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 29 %, sararahkaturve (CS) 24 %, saraturve (C) 1 % ja rahkasara turve (SC) 46 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 24 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä 41 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 3 % kokonaisturvemäärästä. Suurin osa suosta on ohutturpeista. Suolla on yleensä ohut heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros. Suurin osa turvekerroksesta on kohtalaisen hyvin maatunutta rahkasara- ja sararahkaturvetta. Puun jäännökset ovat yleinen turpeen lisätekijä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,5 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,1. Liekoja on kohtalaisesti. Sarjärvmossen itäosassa on noin 7 ha:n laajuinen yli 1,5 m syvä alue, joka soveltuu pieni muotoiseen energiaturvetuotantoon. Alueella on noin 0,10 milj. suo-m 3 energia turve tuotantoon soveltuvaa turvetta. 26

28 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Kuva 15. Sarjärvmossenin tutkimus- ja syvyyspisteet. 27

29 Tapio Toivonen ja Onerva Valo 10. Kokkineva Kokkineva (kl , x = 7018,1, y = 3277,9) sijaitsee noin 18 km Oravaisten keskustasta kaakkoon, osittain Vöyri Maksamaan puolella. Se rajoittuu mäkiseen ja kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät, suon etelä- ja lounaisreunaan ulottuu metsäautotie. Suolla on 53 tutkimuspistettä ja 45 syvyyspistettä (kuva 16). Tutkimus pisteitä on 6,6/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 80 ha, yli 1 m syvän alueen 42 ha, yli 1,5 m syvän 27 ha ja yli 2 m syvän 15 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää lounaaseen noin 1 m/km. Kokkinevan pohjoisosa on kokonaan ojitettu, eteläosassa on vain reunoilla. ojitusta. Eteläosan vedet valuvat lounaisreunasta Samulsmoss bäckenin kautta Röykasjärveen ja edelleen Kimojokeen. Pohjoisosasta on ojayhteys Ränkinevan kautta Röykasjärveen. Suo kuuluu vesistö alueeseen , Röykas järven alue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 2,7 m. Suon pohja on paikoin epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi (45 %), hiesu (29 %) ja reunoilla moreeni (23 %). Kokkinevan tutkimuspisteistä on rämeellä 41 %, avosuolla 29 %, korvessa 8 %, turve kankaalla 21 % ja turvetuotantoalueella 1 %. Suon eteläosan luonnontilaisella alueella on lyhytkorsinevaa, ruohoista saranevaa ja nevakorpea. Reunaosissa on mm. ruohoista sararäme muuttumaa. Pohjoisosan ojitusalueella on varsinaista sararäme muuttumaa ja puolukkaturvekangasta. Keskimääräinen pinnan rahkamättäisyys on 3 % ja mättäiden korkeus 2,3 dm. Puusto on rämealueilla kehitys- ja tiheysluokaltaan vaihtelevaa männyn ja koivun sekapuustoa. Kokkinevan turpeista on rahkavaltaisia 41 % ja saravaltaisia 59 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 12 %, sararahkaturve (CS) 29 % ja rahkasaraturve (SC) 59 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 6 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä 41 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältäviä 2 % kokonaisturvemäärästä. Suon eteläosan luonnontilaisella alueella on vetinen, vaihtelevan paksuinen heikosti (H1-4) maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros, joka koostuu pääasiassa Cuspidata-ryhmän rahka sammalien jäännöksistä. Paikoin sarapitoinen turve ulottuu lähelle pintaa. Turve muuttuu syvemmällä melko nopeasti sarapitoiseksi tai -valtaiseksi, mutta maatumisaste jää alhaiseksi. Pohjalla on ohuehko kerros hyvin maatunutta saravaltaista turvetta. Pohjoisosan ojitusalueella turve on pinnasta asti saravaltaista ja kohtalaisen hyvin maatunutta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 2,3 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,1. Liekoja on erittäin vähän. Kokkinevalta on otettu näytteet laboratoriomäärityksiä varten yhdeltä pisteeltä. Kokkinevan eteläosassa on noin 22 ha:n laajuinen yhtenäinen yli 1,5 m syvä alue. Turve on kuitenkin hyvin vetistä ja maatumisasteeltaan alhaista sararahka- ja rahkasaraturvetta, ja soveltuu siten huonosti sekä ympäristö- että energiaturvetuotantoon. Mikäli alue halutaan turvetuotantoon, siltä saadaan lähinnä jyrsimällä noin 0,42 milj. suo-m 3 varauksin energiaturve tuotantoon soveltuvaa turvetta. Energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan turve kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q6.0, S0.35. Yhden suokuutiometrin energiasisältö tuotanto kosteudessa on näytepisteen perusteella keskimäärin 0,26 MWh, mikä on alhainen arvo. 28

30 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Kuva 16. Kokkinevan tutkimus- ja syvyyspisteet. 29

31 Tapio Toivonen ja Onerva Valo 11. Brännmossen Brännmossen (kl , x = 7021,9, y = 3275,2) sijaitsee noin 13 km Oravaisten keskustasta kaakkoon. Se rajoittuu lännessä ja pohjoisessa peltoihin ja muualla moreenimaastoon. Itäpuolella, lähellä suon reunaa, on muinaishautoja. Suon länsi- ja pohjoisreunan tuntumaan ulottuu metsäautoteitä. Suolla on 26 tutkimuspistettä ja 22 syvyyspistettä (kuva 17). Tutkimuspisteitä on 5,6/10 ha. Suon kokonaispinta-ala on 46 ha, yli 1 m syvän alueen 38 ha, yli 1,5 m syvän 34 ha ja yli 2 m syvän 28 ha. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää lounaaseen noin 3 m/km. Brännmossen on suurimmaksi osaksi ojittamaton. Suon länsireunasta vedet virtaavat ojia pitkin lounaaseen Kimojokeen. Suo kuuluu suurimmaksi osaksi vesistöalueeseen , Kimojoen yläosan alue. Itäosan vedet valuvat kaakkoispäästä ojia pitkin Komossaträsketin ja Röykasjärven kautta Kimojokeen. Suon itäosa kuuluu vesistöalueeseen , Röykasjärven alue. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus on 3,2 m. Suon pohja on tasainen. Pohjamaalajit ovat hiesu (88 %), savi (10 %) ja moreeni (2 %). Liejua ei ole havaittu. Brännmossenin tutkimuspisteistä on rämeellä 86 %, turvekankaalla 10 % ja pellolla 4 %. Suon keskiosa on pääasiassa rahka- ja keidasrämettä. Reunemmalla ovat tupasvillaräme ja isovarpuräme tyypillisiä. Reunaosissa on paikoin turvekangasta. Puusto on suon keskellä kitukasvuista ja harvaa, muualla kehitys- ja tiheysluokaltaan vaihtelevaa männikköä. Brännmossenin turpeista on rahkavaltaisia 92 % ja saravaltaisia 8 %. Pääturvelajeittain jakauma on: rahkaturve (S) 54 %, sararahkaturve (CS) 38 %, saraturve (C) 3 % ja rahkasara turve (SC) 5 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 23 % ja puun jäännöksiä (L) sisältäviä 11 % kokonaisturvemäärästä. Suolla on pinnassa paksu heikosti maatunut rahkaturvekerros, joka koostuu pääosin Cuspidataryhmän rahkasammalien jäännöksistä. Pohjalla on ohuehko kerros kohtalaisesti maatunutta sararahkaja rahkasaraturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,9. Heikosti maatuneen rahka valtaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,3 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,0. Liekoja on erittäin vähän. Brännmossenilta on otettu näytteet laboratoriomäärityksiä varten kahdelta pisteeltä. Brännmossen soveltuu turvetuotantoon. Suon 34 ha:n laajuisella, yli 1,5 m syvällä alueella on 0,35 milj. suo-m 3 tyydyttävästi kasvu- ja ympäristöturveturvetuotantoon soveltuvaa H1 3-maatunutta turvetta, joka kuuluu laatuluokkaan 3a. Lähinnä H4-maatunutta ympäristö turve tuotantoon soveltuvaa, laatuluokkaan 3b sijoittuvaa turvetta on 0,30 milj. suo-m 3. Heikosti maatuneen rahkakerroksen alla on noin 0,13 milj. suo-m 3 energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A2.0, Q8.0, S0.20. Kuva 17. Brännmossenin tutkimus- ja syvyyspisteet. 30