Turvetutkimusraportti 397

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Turvetutkimusraportti 397"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: Mires and peat reserves of Muhos, Central Finland. Part 4 Hannu Pajunen

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 397 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 397 Hannu Pajunen MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 4 Abstract: Mires and peat reserves of Muhos, Central Finland. Part 4 Espoo 2009

3 Pajunen, Hannu Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 4. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 397, 59 sivua, 33 kuvaa, 3 taulukkoa, 2 liitettä. Muhoksen kunnan alueelta tutkittiin kenttätyökausien 1979 ja aikana 28 suota. Aineisto koottiin käyttäen tutkimuslinjastoa, jossa tutkimuspisteet sijaitsevat 50 metrin välein. Maastossa määritettiin pinnan korkeus, suotyyppi, turvelaji, turpeen maatuneisuus, liekoisuus ja pohjamaalaji. Laboratoriomäärityksiä varten otettiin 381 näytettä, joista kaikista määritettiin vesipitoisuus ja tuhkapitoisuus. ph-arvo määritettiin 230 näytteestä, tiheys 311 näytteestä, lämpöarvo 175 näytteestä, hiili- ja typpipitoisuus 36 näytteestä ja rikkipitoisuus 146 näytteestä. Tutkittujen soiden yhteenlaskettu pinta-ala on 5400 ha. Soiden keskisyvyys on 1,1 m ja turvemäärä 57 milj. suo-m 3. Turpeesta on rahkavaltaista 35 %, saravaltaista 63 % ja ruskosammalvaltaista 2 %. Keskimääräinen maatumisaste on 4,9. Turpeen keskimääräinen ph-arvo on 4,1, vesipitoisuus 88,7 %, tiheys 112 kg/m 3, tuhkapitoisuus 4,9 %, lämpöarvo 21,2 MJ/kg, hiilipitoisuus 51,7 %, typpipitoisuus 2,1 % ja rikkipitoisuus 0,23 %. Tutkitusta suoalasta arvioitiin tuotantokelpoiseksi noin 20 %. Turvetuotantoon soveltuvia alueita on 20 suolla yhteensä 1100 ha. Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 15,35 milj. m 3. Siitä on ympäristöturvetta 0,60 milj. m 3 ja energiaturvetta 14,75 milj. m 3. Energiakäyttöön soveltuvat turvekerrokset sisältävät energiaa yhteensä 35,94 milj. GJ eli 9,99 milj. MWh. Asiasanat: suot, turvemaat, turve, saraturve, rahkaturve, varat, energia, Muhos Hannu Pajunen Geologian tutkimuskeskus PL KUOPIO Sähköposti: ISBN ISSN

4 Pajunen, Hannu Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 4 - The mires and peat reserves of Muhos, Central Finland. Part 4. Geologian tutkimuskeskus - Geological Survey of Finland, Turvetutkimusraportti Report of peat investigation 397, 59 pages, 33 figures, 3 tables, 2 appendices. In the district of Muhos 28 peatlands were surveyed in 1979 and The data was collected using survey grids with study sites at the intervals of 50 m. Elevation, site type, peat type, the decomposition degree of peat, snag content and the type of subsoil were determined and recorded in the field. Altogether 381 samples were taken to the laboratory. All of them were analysed for water content and ash content. A total of 230 samples were analysed for ph value, 311 for dry bulk density, 175 for net calorific value, 36 for carbon and nitrogen content and 146 for sulphur content. The peatlands cover altogether 5400 hectares. The average depth of the peat deposits is 1.1 m, and the peat quantity totals 57 million m 3 in situ. The portion of Sphagnum predominant peat is 35%, Carex predominant peat 63% and Bryales predominant peat 2%. The average decomposition degree of peat is 4.9. ph value is 4.1, water content 88.7%, dry bulk density 112 kg/m 3, ash content 4.9%, net calorific value 21.2 MJ/kg, carbon content 51.7%, nitrogen content 2.1% and sulphur content 0.23% on an average. About 20% of the surveyed area was considered suitable for peat production. Areas suitable for peat production were found in 20 peatlands covering an area of 1100 ha. The quantity of useful peat is million m 3 in situ. The quantity of horticultural peat totals 0.60 milj. m 3 and that of fuel peat million m 3. The energy content of fuel peat is million GJ or 9.99 million MWh. Key words: mires, peatlands, peat, Carex peat, Sphagnum peat, reserves, energy, Muhos Hannu Pajunen Geological Survey of Finland P.O. Box 1237 FI Kuopio Finland

5 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO... 7 TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Laboratoriomääritykset ARVIOINTIPERUSTEET TUTKITUT SUOT Iinattisuo Isoholi Isonkivensuo Jyrkänsuo Kaiposensuo Kalettomanräme Karho-ojansuo Karhujärvensuo Kuurimaansuo Laivasuo Leppirimpi Niskajärvensuo Oisavansuo Onteronsuo Pahanotko Pajuojansuo Pelsonsuo Pikku Murhi Pökkelöojansuo Rapakkosuo Saarisuo Savusteensuo Siltasuo Syväojansuo Tikkasensuo Vesikorpi Välisuo Yliniitynräme TULOSTEN TARKASTELU Alueen kehityshistoria Suot ja niiden turvekerrokset Soveltuvuus turvetuotantoon LIITTEET... 58

6 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 JOHDANTO Muhos on pinnanmuodoiltaan ja maaperältään moni-ilmeinen. Oulujoki Muhosjoki Poikajoki linjan pohjoispuolella on moreenimaata ja linjan eteläpuolella lajittunutta mineraalimaata, johon joet ovat uurtaneet syviä laaksoja. Maaston alavimmat paikat ovat soistuneet ja muuttuneet turvemaiksi. Laajin yhtenäinen turvealue sijaitsee Oulujoen pohjoispuolella. Suoyhdistymätyypiltään useimmat Muhoksen suot ovat Pohjanmaan aapasoita (Ruuhijärvi & Hosiaisluoma 1988). Soiden käyttö on monipuolista: osa soista on suojelualueena, osa peltona, osa metsämaana ja osa turvetuotantoalueena. Keskiosan ravinteikkaat ja pohjoisosan laajat niukkaravinteiset suot kuuluvat suurelta osalta Naturaan. Maa- ja metsätalouskäytöllä on pitkät perinteet, ja osa matalimmista soista on jo muuttunut multa- tai mineraalimaiksi. Soiden turveteollista merkitystä lisää sijainti lähellä Oulua. Geologian tutkimuskeskus on tutkinut Oulun ympäristön soita vuosikymmenien ajan. Muhokselta on tätä ennen julkaistu kolme turveraporttia (Häikiö ym. 1983, Pajunen 1994 ja 1996). Tähän neljänteen raporttiin koottiin tiedot 28 suosta (kuva 1), joista useimmat tutkittiin 2000-luvulla. Soita kuvataan lyhyesti, ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon arvioidaan. Arviot soiden käyttökelpoisuudesta perustuvat maasto- ja laboratoriotutkimuksiin. Geologian tutkimuskeskuksesta voi tilata raporttia täydentävää materiaalia kuten suokarttoja (kuva 2), poikkileikkauskuvia (kuva 3), laboratoriotuloksia ja tutkimusselostuksia. 7

7 Hannu Pajunen Muhos Muhos Tyrnävä Utajärvi km Geologian tutkimuskeskus 2009 Pohjakartta Maanmittauslaitos lupanro 13/MML/09 Kuva 1. Pyhännällä Vuoksen vesistöalueella tutkitut suot. ja Logica Suomi Oy 12 Kuva 1. Muhoksella vuosina 1979 ja tutkittujen soiden sijainti (tumma vihreä). Vaalea vihreä osoittaa soita ja pisterasteri Natura-alueita. Fig. 1. Location of peatlands surveyed in the district of Muhos in 1979 and (dark green). Light green indicates peatlands and dotted shading Natura areas. 8

8 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Laanisenkangas Oisava A0 A Oisavankangas 0.0 A / A / / A / / /19 A /7 2/ /0 A / Hautala / / / /10 0/ A / / / /0 0/ / / /12 A / / /0 19 0/18 0/ / / Pärekattoladonsaari 0/ / / / A /10 0/ Kotasaari 10 0/8 0/0 4 0/0 A A / Mustamaa 0/0 A /7 4 A Koivuoja Tahvonkorpi Oisavansuo, 12358, Muhos Turvekerrostuman paksuus 0-1m 1-1,5m 1,5-2m 2-3m Tutkimuspiste 6,4 Keskimääräinen maatuneisuus Heikosti maatuneen rahkavaltaisen 2/17 pintakerroksen/turvekerrostuman paksuus (dm) Syvyystutkimuspiste Turvekerrostuman paksuus (dm) m Geologian tutkimuskeskus 2009 Pohjakartta Maanmittauslaitos lupanro 13/MML/09 ja Hanhiselkä Logica Suomi Oy Kuva 2. Esimerkki turvekerroksen paksuutta osoittavasta suokartasta. Fig. 2. A map indicating the thickness of peat deposit. 9

9 Hannu Pajunen Kuva 3. Esimerkki poikkileikkauskuvasta. Ylemmästä kuvasta ilmenee turvekerroksen maatuneisuus ja alemmasta turvelajit ja pohjamaalajit. Fig. 3. A cross-section indicating the decomposition degree of peat (above) and the peat types (below). 10

10 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Tutkittavalle suolle suunniteltiin linjaverkosto, jossa selkälinja kulkee pitkin suon hallitsevaa osaa ja poikkilinjat ovat sitä vastaan kohtisuoraan 200 m:n välein. Tutkimusaineistoa koottiin varsinaisilta tutkimuspisteiltä (B-pisteet) ja syvyystutkimuspisteiltä (C-pisteet). B-pisteet sijaitsevat selkälinjalla 100 m:n välein ja poikkilinjoilla m:n välein. B- pisteiden muodostamaa verkostoa täydennettiin C- pisteillä, niin että tutkimuspisteiden väliksi linjoilla tuli enintään 50 m. B-pisteitä on yhteensä 1700 ja C-pisteitä Jokaisella B-pisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys, mättäisyys ja mättäiden korkeus; metsäisillä alueilla lisäksi puulajisuhteet, puuston tiheys ja kehitysluokka. Maatumattoman puuaineksen määrä eli liekoisuus selvitettiin pliktaamalla turvekerros kairan varsilla kahden metrin syvyyteen saakka. Maastossa määritettiin turvekerroksen turvelaji, maatuneisuus (H1-10), kosteus (B1-5) ja tupasvillan kuitujen suhteellinen osuus (F0-6) sekä pohjamaalaji ja liejukerrokset. C-pisteillä määritettiin turvekerroksen paksuus ja pohjamaalaji, kesällä tutkituilla pisteillä myös suotyyppi. Osa tutkimuslinjoista vaaittiin ja vaaitukset kiinnitettiin valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Mäntä- ja laippakairoilla otettiin näytteitä laboratoriomäärityksiä varten. Tutkimusmenetelmät on kuvattu yksityiskohtaisesti Geologian tutkimuskeskuksen oppaassa (Lappalainen ym. 1984). Laboratoriomääritykset Laboratoriomäärityksiä varten otettiin yhteensä 381 turvenäytettä. ph-arvo mitattiin laboratoriossa välittömästi näytteiden avaamisen jälkeen (GTK:n menetelmätunnus 606I). Vesipitoisuus määritettiin kuivattamalla turvenäytteet 105 C:ssa vakiopainoon (608G). Tiheys (kuiva-aineen määrä luonnontilaista tilavuusyksikköä kohti) laskettiin näytteistä, joiden tilavuus tiedettiin. Kuivatuista turvenäytteistä määritettiin tuhkapitoisuus hehkuttamalla ne 815 ± 25 C:ssa (819G). Kuiva-aineesta tehtiin myös lämpöarvo- (602L), hiilipitoisuus- (820L), typpipitoisuus- (820L) ja rikkipitoisuusmääritykset (810L). Vesipitoisuus ja tuhkapitoisuus määritettiin kaikista näytteistä. ph-arvo määritettiin 230 näytteestä, tiheys 311 näytteestä, lämpöarvo 175 näytteestä, hiilipitoisuus ja typpipitoisuus 36 näytteestä ja rikkipitoisuus 146 näytteestä. Määritykset tehtiin Geologian tutkimuskeskuksen Geolaboratoriossa Kuopiossa. Vesipitoisuus ilmoitetaan prosentteina märän näytteen painosta ja tuhka-, rikki-, hiili- ja typpipitoisuus prosentteina kuiva-aineesta. Tiheys ilmoitetaan kiloina suokuutiota kohti. Lämpöarvot ovat kuiva-aineen tehollisia lämpöarvoja (MJ/kg). 11

11 Hannu Pajunen ARVIOINTIPERUSTEET Tuotantokelpoisena pidettiin yleensä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta. Jos turvekerros on hyvin tiivistynyt, voidaan tuotantokelpoinen alue ulottaa metrin syvyyskäyrälle saakka. Tällaisia alueita ovat yleensä pellot ja turvekankaat. Koska turvekerrosta ei voida käyttää mineraalimaata myöten, vähennettiin tuotantokelpoista turvemäärää laskettaessa keskisyvyydestä 0,5 m. Käytännössä suon pohjalle jäävän kerroksen paksuus vaihtelee pohjan kivisyyden, turpeen laadun ja suon jälkikäytön mukaan. Tavoitteena oli löytää kaikki yli viiden hehtaarin tuotantokelpoiset alueet. Pienempiäkin alueita voidaan pitää tuotantokelpoisina, mutta niiden esille tulo tällä tutkimustarkkuudella on sattumanvaraista. Tuotantokelpoista aluetta arvioitaessa jätettiin vesistöjen ympärille 100 m leveä suojavyöhyke. Kuivatusmahdollisuudet ja pumppauksen tarve selvitetään yksityiskohtaisen suotutkimuksen yhteydessä. Turvekerrokset jaettiin käyttötarkoituksen mukaan ympäristöturpeeseen ja energiaturpeeseen. Ympäristöturpeella tarkoitetaan tässä raportissa kaikkea heikosti maatunutta (H1-4) rahkavaltaista turvetta (vaalea rahkaturve). Se sisältää rahkasammalien jäännösten ohella usein sarojen, suoleväkön ja tupasvillan jäännöksiä. Jos ympäristöturpeesta huomattava osa on muodostunut Acutifolia-ryhmän rahkasammalista, on siitä mainittu erikseen. Lähes kaikissa soissa on heikosti maatunut rahkaturvevaltainen pintaosa. Jos pintaosan keskimääräinen paksuus on vähintään 0,5 m, pidettiin sitä riittävänä ympäristöturpeen tuotantoon. Mikäli heikosti maatunut pintaosa on tätä ohuempi, luettiin se energiaturvekerrokseen kuuluvaksi. Osa pintakerroksesta sekoittuu alla olevaan energiaturpeeseen kunnostustoimien yhteydessä. Energiaturpeeksi soveltuvan rahkavaltaisen turpeen maatuneisuuden tulisi olla vähintään 5. Saravaltainen turve soveltuu energiaturpeeksi myös heikommin maatuneena. Energiaturpeen laatuluokkaan vaikuttavat lähtömateriaalin tuhkapitoisuus, lämpöarvo, rikkipitoisuus ja typpipitoisuus (Energiaturpeen laatuohje 2006, liite 1). Tässä raportissa esitettyjen keskimääräisten laboratoriotulosten perusteella ei voida suoraan päätellä tuotetun energiaturpeen laatuluokkaa. Viitteitä siitä kuitenkin saadaan. Kaikki tässä raportissa esitetyt turvemäärät ovat suokuutiometrejä. Tuotantokuutioina laskien turvemäärät ovat huomattavasti pienempiä. Tutkimusajankohdan jälkeen on osa tutkituista soista liitetty Natura-verkostoon. Naturaan kuuluvien soiden turveteollinen käyttökelpoisuus arvioitiin samoin geologisin perustein. Alueiden käyttökelpoisuudella voi olla merkitystä lunastustoimien kannalta. 12

12 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT 1. Iinattisuo Iinattisuo (kl , x = 7206,7, y = 3455,3) sijaitsee Sanginjoella noin 16 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu etelässä Sanginjoen tulvamaihin, idässä Onteronsuohon ja muualla moreenimaihin (kuva 4). Autotie sivuaa suon pohjoisreunaa. Tutkimuspisteitä (B ja C) on yhteensä 76. Suo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Sankilammen alueeseen (59.142). Pinta on m merenpinnan yläpuolella ja viettää etelään. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Sanginjokeen. Pinta-ala on noin 70 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 32 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 10 ha. Suo on melko matala: keskisyvyys 1,0 m ja suurin syvyys 2,2 m. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiesu. Tutkimuspisteistä on 62 % rämeellä, 17 % turvekankaalla, 8 % pellolla, 7 % avosuolla ja 7 % korvessa. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Vallitsevana suotyyppinä on muuttumavaiheen sararäme. Turpeesta on 66 % rahka ja 34 % saravaltaista. Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 51 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävän 8 % ja varpuainesta sisältävän 15 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja rahkasaraturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Itäosasta otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 89,9 %, tiheys 102 kg/ m 3 ja tuhkapitoisuus 3,0 %. Iinattisuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m:n syvyistä aluetta noin 10 ha ja sillä ympäristöturpeen tuotantoon soveltuvaa turvetta 0,050 milj. m 3 ja energiaturpeen tuotantoon soveltuvaa turvetta 0,080 milj. m 3. Ympäristöturpeeksi soveltuvaa kerrosta on keskimäärin 0,5 m ja energiaturpeeksi soveltuvaa 0,8 m km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 4. Tutkimuspisteiden sijainti Iinattisuolla. Musta piste osoittaa varsinaista tutkimuspistettä (B-piste) ja risti syvyystutkimuspistettä (C-piste). Fig. 4. Location of survey sites in Iinattisuo. Black dot indicates an actual survey site (B-site) and cross a depth measurement site (C-site). 13

13 Hannu Pajunen 2. Isoholi Isoholi (kl , x = 7201,6, y = 3449,1) sijaitsee noin 12 km kunnan keskustasta pohjoisluoteeseen. Tutkittu alue on hajanainen, sillä siihen kuuluu Isoholin lisäksi Pikkuholi ja Hoikkamaan itäpuolinen suoalue (kuva 5). Tutkittu alue rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Alueen koillisreunaan tulee ajotie Ylikiimingintieltä. Tutkimuspisteitä on yhteensä 108. Suo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Hepoojan valuma-alueeseen (59.113). Pinta on m merenpinnan yläpuolella ja viettää länteen. Vedet laskevat Kiviojan ja Hepo-ojan kautta Oulujokeen. Pinta-ala on noin 105 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 17 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 2 ha. Suo on melko matalaa: keskisyvyys 0,8 m ja suurin syvyys 1,7 m. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Tutkimuspisteistä on 42 % rämeellä, 40 % avosuolla, 17 % turvekankaalla ja 2 % korvessa. Avosuoalueet ovat enimmäkseen muuttumavaiheen ruohoista saranevaa ja rimpinevaa ja rämealueet muuttumavaiheen varsinaista ja ruohoista sararämettä. Alue on lähes kauttaaltaan ojitettu. Turpeesta on 60 % saravaltaista ja 40 % rahkavaltaista. Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 9 % ja varpuainesta sisältävän 2 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Tutkitun alueen luoteisosassa on turvetuotantoon soveltuvaa, suurimmalta osalta yli 1,5 m syvää aluetta noin 3 ha ja sillä energiaturpeen tuotantoon soveltuvaa turvetta 0,033 milj. m 3. Tuotantokelpoisuus arvioitiin maastomääritysten perusteella. Laboratoriomäärityksiä ei tehty km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 5. Tutkimuspisteiden sijainti Isoholissa. Fig. 5. Location of survey sites in Isoholi

14 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 3. Isonkivensuo Isonkivensuo ( kl , x=7178,7, y=3455,9) sijaitsee noin 12 km kunnan keskustasta eteläkaakkoon. Suo on suuntautunut lounaasta koilliseen, ja se rajoittuu muinaisen Itämeren kasaamiin rantavalleihin (kuva 6). Rantavalleja on myös suolla pitkinä, kapeina saarina ja nieminä. Osa valleista on hautautunut turvekerroksen sisään. Suota ympäröivät ajotiet ja ajopolut. Tutkimuspisteitä on yhteensä 177. Isonkivensuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Muhosjoen keskiosan alueeseen (59.162). Pinta on m merenpinnasta, ja se viettää länteen. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Muhosjokeen. Suolla on noin hehtaarin kokoinen Matolampi. Pinta-ala on noin 175 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 46 ha ja yli 1, 5 m:n syvyistä 22 ha. Keskisyvyys on 0,7 m ja suurin syvyys 2,2 m. Suon pohja on hautautuneiden kaartojen takia epätasainen. Pohjamaa on hiekkaa. Tutkimuspisteistä on turvekankaalla 61 %, rämeellä 37 %, avosuolla 1 % ja pellolla 1 %. Rämealueen yleisimmät suotyypit ovat isovarpuinen rämemuuttuma ja tupasvillarämemuuttuma. Turvekankaasta puolet on ruohoturvekangasta. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Turpeesta on saravaltaista 58 %, rahkavaltaista 38 % ja ruskosammalvaltaista 4 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve, saraturve ja rahkaturve. Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 12 %, puun jäännöksiä sisältävää 19 % ja varpujen jäännöksiä sisältävää 8 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Kolmelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 118 kg/m 3, tuhkapitoisuus 8,1 %, lämpöarvo 19,4 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,22 %. Hiili- ja typpipitoisuus määritettiin yhdeltä tutkimuspisteeltä, ja määritysten keskiarvoiksi saatiin 48,3 % (C) ja 2,4 % (N). Altaan koillispäässä turvekerros on tiivis (130 kg/m 3 ) ja sen tuhkapitoisuus varsin korkea (15 %). Isonkivensuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m:n syvyistä aluetta noin 20 ha ja sillä energiaturpeen tuotantoon soveltuvaa turvetta 0,24 milj. m 3. Yksityiskohtaisen suotutkimuksen yhteydessä on syytä selvittää pohjan muotoa ja runsastuhkaisen alueen laajuutta. Tiiviin turvekerroksen takia voidaan tuotantoaluetta tarvittaessa laajentaa matalammille alueille. 15

15 Hannu Pajunen km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 6. Tutkimuspisteiden sijainti Isonkivensuolla. Fig. 6. Location of survey sites in Isonkivensuo

16 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 4. Jyrkänsuo Jyrkänsuo (kl , x=7194,6, y=3444,1) sijaitsee noin 9 km kunnan keskustasta länsiluoteeseen. Suolla ei ole nimeä peruskartalla, vaan Jyrkänsuo on tässä yhteydessä käytetty työnimi. Suo rajoittuu mannerjäätikön sulamisvaiheen aikana muodostuneisiin moreeni- ja soramaihin (kuva 7). Moreenikumpuja on saarina suoalueella. Ajotiet ulottuvat suon koillis- ja lounaispuolelle. Tutkimuspisteitä on yhteensä 35. Jyrkänsuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Tuohinonojan valuma-alueeseen (59.118). Suon pinta on m merenpinnasta ja viettää luoteeseen. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Tuohinonojaan. Pinta-ala on noin 22 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 5 ha. Keskisyvyys on 0,9 m ja suurin syvyys 1,6 m. Pohjamaa on moreenia. Tutkimuspisteistä on rämeellä 85 %, korvessa 6 %, turvekankaalla 6 % ja avosuolla 3 %. Suo on kauttaaltaan ojitettu, ja sen yleisin suotyyppi on muuttumavaiheen varsinainen sararäme. Turpeesta on saravaltaista 80 % ja rahkavaltaista 20 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve (74 %). Puun jäännöksiä lisätekijänä sisältävää turvetta on 29 % ja varpujen jäännöksiä sisältävää 19 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6. Pohjoisosasta otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 86,3 %, tiheys 117 kg/m 3, tuhkapitoisuus 7,4 %, lämpöarvo 20,8 MJ/kg, hiilipitoisuus 51,5 %, typpipitoisuus 2,3 % ja rikkipitoisuus 0,42 %. Tuhka- ja rikkipitoisuudet ovat lähellä pohjaa melko korkeita. Jyrkänsuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli metrin syvyistä aluetta 5 ha ja sillä energiaturpeen tuotantoon soveltuvaa turvetta 0,040 milj. m 3. Turvekerros on kuivatuksen takia tiivistynyt, joten turvetuotanto on mahdollista tavanomaista matalammalla alueella. Toisaalta turpeen laatu huononee lähellä pohjaa km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 7. Tutkimuspisteiden sijainti Jyrkänsuolla. Fig. 7. Location of survey sites in Jyrkänsuo

17 Hannu Pajunen 5. Kaiposensuo Kaiposensuo (kl , x=7182,6, y=3456,0) sijaitsee noin 8 km kunnan keskustasta eteläkaakkoon. Tutkittu alue käsittää varsinaisen Kaiposensuon lisäksi sen pohjoispuolella, kaarron takana olevan suoalueen (kuva 8). Tutkittu alue rajoittuu hiekkamaihin. Pohjoispuolen kankaalle tulee ajotie ja reunamille useita ajopolkuja. Tutkimuspisteitä on yhteensä 68. Kaiposensuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Muhosjoen keskiosan alueeseen (59.162). Pinta on m merenpinnasta ja viettää itään. Vedet laskevat Muhosjokeen. Pinta-ala on noin 110 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 9 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 1 ha. Keskisyvyys on 0,7 m ja suurin syvyys 1,7 m. Pohjamaa on hiekkaa. Tutkimuspisteistä on puolet avosuolla, puolet rämeellä. Suo on niukkaravinteinen. Avosuoalue on suurimmaksi osaksi rahkanevaa ja rämealue rahkarämettä. Suotyyppimääritykset ovat luonnontilaiselta alueelta. Peruskartan mukaan tutkitusta alueesta lähes puolet (koillisosa ja eteläreuna) on ojitettu. Turvekerros on rahkavaltainen. Yleisimmät turvelajit ovat rahkaturve (69 %) ja sararahkaturve (31 %). Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 29 % turvemäärästä. Muita lisätekijöitä on vähän. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,1. Tutkitun alueen keskiosasta otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 88,3 %, tiheys 122 kg/m 3, tuhkapitoisuus 1,3 %, lämpöarvo 19,7 MJ/kg, hiilipitoisuus 51,0 %, typpipitoisuus 1,1 % ja rikkipitoisuus 0,11 %. Turvekerroksen pintaosa on löyhä ja pohjaosa tiivis, mikä ilmenee suurina vesipitoisuuden ja tiheyden eroina. Muuten tulokset ovat rahkavaltaiselle turpeelle tyypillisiä. Kaiposensuo on liian matala turvetuotantoon km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 8. Tutkimuspisteiden sijainti Kaiposensuolla. Fig. 8. Location of survey sites in Kaiposensuo. 18

18 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 6. Kalettomanräme Kalettomanräme (kl , x=7162,2, y= 3464,0) sijaitsee noin 30 km kunnan keskustasta eteläkaakkoon. Suo rajoittuu koillisreunalla Kalettomanjärveen, muualla loivapiirteiseen, soistuneeseen moreenimaastoon. Autotie sivuaa suon luoteisreunaa (kuva 9). Tutkimuspisteitä on yhteensä 171. Kalettomanräme on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu suurimmaksi osaksi Kelettomanjärven valuma-alueeseen (59.175). Kaakkoisosa kuuluu Muhosjoen yläosan valuma-alueeseen (59.172). Pinta on m merenpinnasta ja viettää kohti Kalettomanjärveä. Vedet laskevat Muhosjokeen kaakkoisosasta Sormusjoen kautta, muualta Kalettomanjärven kautta. Pinta-ala on noin 230 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 62 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 17 ha. Suon keskisyvyys on 0,8 m ja suurin syvyys 2,1 m. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Liejua on järven läheisyydessä. Tutkimuspisteistä on rämeellä 63 %, avosuolla 30 %, turvekankaalla 5 % ja pellolla 1 %. Suo on niukkaravinteinen (kuva 10). Rämealue on suurimmaksi osaksi rahkarämettä ja avosuoalue niukkaravinteista rimpinevaa. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen. Turpeesta on rahkavaltaista 83 % ja saravaltaisia 17 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkaturve ja sararahkaturve. Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 30 %, puun jäännöksiä sisältävää 4 % ja varpujen jäännöksiä sisältävää 9 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Näytteitä laboratoriomäärityksiä varten otettiin neljältä tutkimuspisteeltä. Näytteiden keskimääräinen tiheys on 132 kg/m 3, tuhkapitoisuus 4,4 %, lämpöarvo 21,3 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,21 %. Näytteenottopaikkojen väliset erot ovat pieniä. Hiili- ja typpipitoisuus määritettiin yhdeltä pisteeltä. Määritysten keskiarvoiksi saatiin 54,6 % (C) ja 1,9 % (N). Kalettomanrämeellä on turvetuotantoon soveltuvaa yli metrin syvyistä aluetta noin 40 ha ja sillä ympäristöturpeen tuotantoon soveltuvaa turvetta 0,20 milj. m 3 ja energiaturpeen tuotantoon soveltuvaa turvetta 0,16 milj. m 3. Ympäristöturvekerroksen keskimääräinen paksuus on 0,5 m. Tiiviin turvekerroksen takia tuotanto on mahdollista tavanomaista matalammalla alueella. Toisaalta moreenipohjan lohkareet voivat vaikeuttaa loppuvaiheen tuotantoa. 19

19 Hannu Pajunen km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 9. Tutkimuspisteiden sijainti Kalettomanrämeellä. Fig. 9. Location of survey sites in Kalettomanräme Kuva 10. Karua rahkarämettä Kalettomanrämeen keskiosassa (kuva H. Pajunen ). Kuva 10. Sphagnum fuscum bog in the cetral part of Kalettomanräme (Photo H. Pajunen ). 20

20 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 7. Karho-ojansuo Karho-ojansuo (kl , x = 7183,7, y = 3454,9) sijaitsee noin 7 km kunnan keskustasta etelään. Tutkittu alue käsittää Karho-ojansuon lisäksi sen itäpuolella olevan Ollin Karho-ojansuon (kuva 11). Suot ovat samaa allasta. Tutkittu alue rajoittuu pohjoisessa ja etelässä rantavalleihin, lännessä Kylmälänkyläntiehen. Eteläreunaa sivuaa Karho-ojantie. Tutkimuspisteitä on yhteensä 111. Suo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Pohjukanojan valuma-alueeseen (59.164). Pinta on m merenpinnan yläpuolella ja viettää itään. Vedet laskevat Karho-ojan ja Pohjukanojan kautta Muhosjokeen. Pinta-ala on noin 140 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 42 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 22 ha. Keskisyvyys on 0,9 m ja suurin syvyys 2,2 m. Pohjan muoto on turpeeseen hautautuneiden kaartojen takia vaihteleva. Yleisin pohjamaalaji on hieta. Tutkimuspisteistä on 55 % rämeellä, 44 % turvekankaalla ja 1 % korvessa. Suo on lähes kauttaaltaan ojitettu, ja sen suotyypit ovat ojituksen vaikutuksesta pitkälle muuttuneita. Yleisimpiä suotyyppejä ovat muuttumavaiheen isovarpuinen räme, karhunsammalmuuttuma ja puolukkaturvekangas. Turpeesta on 91 % rahka ja 9 % saravaltaista. Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 23 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävän 23 % ja varpuainesta sisältävän 2 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja rahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4. Keskiosasta otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 89,4 %, tuhkapitoisuus 3,7 %, rikkipitoisuus 0,36 % ja lämpöarvo 19,8 MJ/kg. Tuhka- ja rikkipitoisuudet ovat korkeita lähellä pohjaa. Karho-ojansuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m:n syvyistä aluetta noin 22 ha ja sillä energiaturpeen tuotantoon soveltuvaa turvetta 0,26 milj. m 3. Heikosti maatunutta pintaosaa on keskimäärin 0,3 m. Tuotantokelpoisen alueen tarkka rajaaminen edellyttää huomattavasti suurempaa pistetiheyttä km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 11. Tutkimuspisteiden sijainti Karho-ojansuolla. Fig. 11. Location of survey sites in Karho-ojansuo

21 Hannu Pajunen 8. Karhujärvensuo Karhujärvensuo (kl , x=7177,3, y= 3457,2) sijaitsee noin 14 km kunnan keskustasta eteläkaakkoon. Tutkittu alue käsittää Välikaarron ja Tauskaarron välisen suoalueen, ja siitä käytetään tässä yhteydessä työnimeä Karhujärvensuo. Tutkitun alueen pohjoispäässä on Juurikkasuo (kuva 12). Suota rajaavat muinaisen Itämeren kasaamat rantavallit. Valleja on myös suoalueella kapeina nieminä ja saarina. Tutkitun alueen koillispuolella on aiemmin raportoitu Ruostesuo, kaakkoispuolella Välisuo ja luoteispuolella jäljempänä kuvattava Tikkasensuo. Keskiosa on Natura-aluetta (Päijänne Välisuo ja Ruostesuo), ja Karhujärven eteläpuolella on pieni luonnonsuojelualue. Suon länsipuolen kaarroille tulee ajopolkuja Kylmälänkyläntieltä. Tutkimuspisteitä on yhteensä 169, suurin osa (100) C-pisteitä. Karhujärvensuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Muhosjoen keskiosan alueeseen (59.162). Pinta on m merenpinnasta. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Muhosjokeen. Tutkitun alueen pinta-ala on noin 180 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 47 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 19 ha. Keskisyvyys on 0,8 m ja suurin syvyys 3,0 m. Pohjamaa on hiekkaa. Tutkimuspisteistä on rämeellä 69 %, avosuolla 18 % ja turvekankaalla 13 %. Rämealue on enimmäkseen ruohoista ja varsinaista sararämettä. Yleisin avosuotyyppi on niukkaravinteinen rimpineva ja yleisin turvekangastyyppi ruohoturvekangas. Tutkitusta alueesta on luonnontilaista hieman yli puolet. Turpeesta on saravaltaista 82 % ja rahkavaltaista 18 %. Vallitsevana turvelajina on rahkasaraturve (77 %). Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 3 %, puun jäännöksiä sisältävää 16 % ja varpujen jäännöksiä sisältävää 2 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1. Keski- ja eteläosasta otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 89,2 %, tiheys 114 kg/ m 3, tuhkapitoisuus 10,3 % ja lämpöarvo 20,6 MJ/ kg. Hiili- typpi- ja rikkipitoisuus määritettiin yhdeltä eteläosan B-pisteeltä, ja tuloksiksi saatiin: 52,3 % (C), 2,5 % (N) ja 0,23 % (S). Keskiosan näytteenottopaikalla on tiivis ja runsastuhkainen kerros. Suurimmillaan tiheys on 240 kg/m 3 ja tuhkapitoisuus 48 %. Karhujärvensuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m:n syvyistä aluetta noin 15 ha ja sillä energiaturpeen tuotantoon soveltuvaa turvetta 0,23 milj. m 3. Korkea tuhkapitoisuus rajoittaa paikoin suon käyttökelpoisuutta. Runsastuhkaisen kerroksen rajaaminen edellyttää yksityiskohtaisempaa tutkimusta. Tuotantokelpoinen alue kuuluu Naturaan, joten suojelu on sen todennäköisin käyttömuoto. 22

22 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 12. Tutkimuspisteiden sijainti Karhujärvensuolla. Fig. 12. Location of survey sites in Karhujärvensuo. 23

23 Hannu Pajunen 9. Kuurimaansuo Kuurimaansuo (kl , x = 7197,1, y = 3465,5) sijaitsee noin 14 km kunnan keskustasta itäkoilliseen. Tutkittu alue rajoittuu moreenisaariin, ja siitä käytetään tässä yhteydessä työnimeä Kuurimaansuo (kuva 13). Alue on osa laajaa suoverkostoa. Koillisessa on aiemmin tutkittu Räkäsuo (Häikiö ym. 1983, s ) ja etelässä Lääväsuo (Häikiö ym. 1983, s ). Tutkittu alue kuuluu Räkäsuon Natura-alueeseen. Lähimmälle ajotielle on matkaa 2 3 km. Tutkimuspisteitä on yhteensä 188, suurin osa (146) B-pisteitä. Suo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Oisavanjoen valuma-alueeseen (59.123). Pinta on m merenpinnan yläpuolella ja viettää länteen. Vedet laskevat Heinäjoen ja Oisavanjärven kautta Oulujokeen. Tutkitun alueen pinta-ala on noin 270 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 232 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 205 ha. Keskisyvyys on 1,8 m. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hieta. Tutkimuspisteistä on 68 % avosuolla, 26 % rämeellä ja 6 % korvessa. Avosuoalueet ovat enimmäkseen ruohoista saranevaa, rimpinevaa ja varsinaista saranevaa ja rämealueet ruohoista sararämettä ja varsinaista sararämettä. Suo on kauttaaltaan luonnontilainen. Turpeesta on 79 % saravaltaista ja 21 % rahkavaltaista. Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 10 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävän 8 % ja varpuainesta sisältävän 4 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve, jonka osuus on peräti 74 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Länsiosasta otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 91,9 %, tiheys 92 kg/m 3, tuhkapitoisuus 3,6 % ja lämpöarvo 20,9 MJ/kg. Kuurimaansuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m:n syvyistä aluetta noin 205 ha ja sillä energiaturpeen tuotantoon soveltuvaa turvetta 3,28 milj. m 3. Tuotantokelpoinen alue kuuluu Naturaan, joten suojelu on sen todennäköisin käyttömuoto km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 13. Tutkimuspisteiden sijainti Kuurimaansuolla. Fig. 13. Location of survey sites in Kuurimaansuo

24 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa Laivasuo Laivasuo (kl , x = 7204,2, y = 3456,2) sijaitsee Sanginjoella noin 14 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu moreenimaihin, ja sen eteläreunaa sivuaa ajotie (kuva 14). Tutkimuspisteitä on yhteensä 29. Suo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Koivuojan valuma-alueeseen (59.143). Pinta on m merenpinnan yläpuolella ja viettää länteen. Vedet laskevat Koivuojan kautta Sanginjokeen. Pinta-ala on noin 33 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 17 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 11 ha. Keskisyvyys on 1,1 m ja suurin syvyys 2,8 m. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Tutkimuspisteistä on 44 % avosuolla, 40 % rämeellä ja 16 % korvessa. Avosuoalue on enimmäkseen lyhytkortista nevaa. Yleisin rämetyyppi on muuttumavaiheen tupasvillaräme ja yleisin korpityyppi ojikkovaiheen kangaskorpi. Suosta puolet on luonnontilaisena. Reunamien rämealueella on hyvin kasvava, varttunut männyn taimisto. Aluetta on hiljattain kunnostusojitettu. Turpeesta on 66 % rahka ja 34 % saravaltaista. Rahkavaltainen turve on enimmäkseen sararahkaturvetta ja saravaltainen lähes pelkästään rahkasaraturvetta. Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 4 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävän 38 % ja varpuainesta sisältävän 14 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Keskiosasta otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 92,6 %, tiheys 73 kg/m 3, tuhkapitoisuus 2,8 %, lämpöarvo 21,4 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,32 %. Turvekerros on tavanomaista vetisempi. Laivasuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m:n syvyistä aluetta noin 10 ha ja sillä ympäristöturpeen tuotantoon soveltuvaa turvetta 0,050 milj. m 3 ja energiaturpeen tuotantoon soveltuvaa turvetta 0,090 milj. m km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 14. Tutkimuspisteiden sijainti Laivasuolla. Fig. 14. Location of survey sites in Laivasuo

25 Hannu Pajunen 11. Leppirimpi Leppirimpi (kl , x=7168,2, y=3466,9) sijaitsee noin 26 km kunnan keskustasta eteläkaakkoon. Suo rajoittuu luode kaakko suuntaisiin moreeniselänteisiin. Selänteiden väliset painanteet ovat soistuneet. Suon lounaisreunaa sivuaa ajotie (kuva 15). Tutkimuspisteitä on yhteensä 134. Leppirimpi on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Leppijoen valuma-alueeseen (59.173). Pinta on m merenpinnasta ja viettää luoteeseen. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Leppijokeen. Pinta-ala on noin 240 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 5 ha. Suo on matala: keskisyvyys 0,6 m ja suurin syvyys 1,4 m. Pohja on melko tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Tutkimuspisteistä on rämeellä 66 % ja turvekankaalla 34 %. Rämealueesta puolet on muuttumavaiheen tupasvillarämettä ja loppuosa muita niukkaravinteisia rämemuuttumia. Turvekankaasta osa on ruohoista, osa niukkaravinteista (puolukkaturvekangas, varputurvekangas, karhunsammalmuuttuma). Turpeesta on saravaltaista 67 % ja rahkavaltaista 33 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 28 %, puun jäännöksiä sisältävää 7 % ja varpujen jäännöksiä sisältävää 7 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Kahdelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 85,0 %, tiheys 151 kg/m 3, tuhkapitoisuus 4,3 %, lämpöarvo 22,2 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,20 %. Hiili- ja typpipitoisuus määritettiin yhdeltä pisteeltä, ja tuloksiksi saatiin 53,8 % (C) ja 1,6 % (N). Näytteenottopaikkojen väliset erot ovat pieniä. Turvekerros on molemmilla paikoilla hyvin tiivis. Leppirimpi on liian matala turvetuotantoon. 26

26 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 15. Tutkimuspisteiden sijainti Leppirimmellä. Fig. 15. Location of survey sites in Leppirimpi

27 Hannu Pajunen 12. Niskajärvensuo Niskajärvensuo (kl , x=7156,6, y=3465,8) sijaitsee noin 37 km kunnan keskustasta eteläkaakkoon. Tutkittu alue käsittää varsinaisen Niskajärvensuon lisäksi sen kaakkoispuolisia suoalueita Tuulijärven Halmetsalon tasalle saakka (kuva 16). Tutkittu alue rajoittuu moreenimaihin ja soihin. Läntisin osa kuuluu Natura 2000 alueeseen. Tutkittua aluetta halkoo ajotieverkosto. Tutkimuspisteitä on yhteensä 237, joista suurin osa (158) on C-pisteitä. Suo tutkittiin jo vuonna 1979 Vaalan suotutkimusten yhteydessä. Aineistoa täydennettiin myöhemmin syvyysmittauksilla. Niskajärvensuo on Temmesjoen vesistöalueella ja kuuluu Tyrnävänjoen yläosan valuma-alueeseen(58.053). Pinta on m merenpinnasta ja viettää länteen. Vedet laskevat Pitkäjärven kautta Tyrnävänjokeen. Pinta-ala on noin 600 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 330 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 150 ha. Keskisyvyys on 1,1 m ja suurin syvyys 2,8 m. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Tutkimuspisteistä oli tutkimusajankohtana turvekankaalla 34 %, avosuolla 29 %, rämeellä 27 %, pellolla 9 % ja korvessa 1 %. Avosuoalue oli lähinnä muuttumavaiheen rimpinevaa ja rämealue rahkarämettä, isovarpuista rämettä ja tupasvillarämettä. Yleisin turvekangastyyppi oli varputurvekangas. Luonnontilaisen alueen osuus oli noin 10 %. Tutkimusajankohdan jälkeen on suotyyppijakauma ehtinyt muuttua. Todennäköisesti turvekankaiden osuus on lisääntynyt samalla kun muuttumavaiheen suotyyppien osuus on vähentynyt. Turpeesta on saravaltaista 69 %, rahkavaltaista 30 % ja ruskosammalvaltaista 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (40 %) ja saraturve (25 %). Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 17 % ja varpujen jäännöksiä sisältävä 21 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Neljältä tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen ph-arvo on 4,0, vesipitoisuus 87,8 %, tiheys 115 kg/m 3, tuhkapitoisuus 4,8 % ja lämpöarvo 20,8 MJ/kg. Rikkipitoisuus määritettiin kolmelta pisteeltä, ja keskiarvoksi saatiin 0,18 %. Ylimmän näytteen tuhkapitoisuus on kahdessa näytesarjassa varsin korkea. Niskajärvensuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metrin syvyistä aluetta noin 150 ha. Siitä vajaat 30 ha (noin 0,42 milj. m 3 ) kuuluu Naturaan. Jäljelle jäävällä 120 hehtaarin alueella on energiaturpeen tuotantoon soveltuvaa turvetta 1,68 milj. m 3. Heikosti maatunutta pintaosaa on keskimäärin 0,2 m. Tuotantokelpoinen alue koostuu kuudesta erillisestä altaasta, joista kaksi rajoittuu Natura-alueeseen ja yksi turvetuotantoalueeseen. 28

28 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 16. Tutkimuspisteiden sijainti Niskajärvensuolla. Fig. 16. Location of survey sites in Niskajärvensuo. 29

29 Hannu Pajunen 13. Oisavansuo Oisavansuo (kl , x = 7203,0, y = 3453,5) sijaitsee Ylikiimingintien varressa noin 13 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Varsinainen Oisavansuo tutkittiin aiemmin Viitasuon nimellä (Häikiö ym. 1983, s ). Nyt tutkittu alue käsittää Oisavansuon luoteeseen suuntautuvan lahden. Se rajoittuu loivapiirteisiin moreenimaihin ja soihin: pohjoisessa Oisavankankaaseen, etelässä Tahvonkorpeen ja idässä Oisavansuohon (kuva 17). Ylikiimingintie sivuaa tutkitun alueen luoteisreunaa, ja sen pohjois- ja itäpuolelle ulottuu Ylikiimingintieltä lähtevä ajotie. Tutkimuspisteitä on yhteensä 105. Suo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Koivuojan valuma-alueeseen (59.143). Pinta on m merenpinnan yläpuolella ja viettää itään. Vedet laskevat Koivuojan kautta Sanginjokeen. Pinta-ala on noin 90 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 46 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 25 ha. Keskisyvyys on 1,2 m ja suurin syvyys 2,4 m. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja moreeni. Tutkimuspisteistä on 32 % rämeellä, 27 % avosuolla, 26 % turvekankaalla ja 15 % korvessa. Avosuoalue on enimmäkseen muuttumavaiheen rimpinevaa ja rämealue muuttumavaiheen ruohoista sararämettä ja varsinaista sararämettä. Turvekankaat ovat suurimmaksi osaksi karhunsammalmuuttumaa. Suo on lähes kauttaaltaan ojitettu. Turpeesta on 87 % saravaltaista ja 13 % rahkavaltaista. Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 28 % ja varpuainesta sisältävän 11 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve (82 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Turve on varsin tasalaatuista. Kahdelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 90,7 %, tiheys 91 kg/m 3, tuhkapitoisuus 7,1 %, rikkipitoisuus 0,29 % ja lämpöarvo 20,8 MJ/ kg. Oisavansuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m:n syvyistä aluetta noin 25 ha ja sillä energiaturpeen tuotantoon soveltuvaa turvetta 0,38 milj. m 3. Heikosti maatunut pintaosa on ohut km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 17. Tutkimuspisteiden sijainti Oisavansuolla. Fig. 17. Location of survey sites in Oisavansuo

30 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa Onteronsuo Onteronsuo (kl , x=7206,2, y=3456,2) sijaitsee Sanginjoella noin 16 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu etelässä Sanginjoen tulvamaihin, muualla moreenimaihin ja ympäröiviin soihin (kuva 18). Itäpuolella on Saapukkasuo, länsipuolella Iinattisuo ja pohjoispuolella Isosuo (Häikiö ym. 1983, s ). Suon pohjoisreunaa sivuaa autotie (Laajintie). Tutkimuspisteitä on yhteensä 33. Onteronsuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Sankilammen alueeseen (59.142). Pinta on m merenpinnasta ja viettää etelään. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Sanginjokeen. Tutkitun alueen pinta-ala on noin 31 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 18 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 8 ha. Keskisyvyys on 1,1 m ja suurin syvyys 2,0 m. Pohjamaa on moreenia. Tutkimuspisteistä on rämeellä 85 % ja turvekankaalla 15 %. Vallitseva suotyyppi on tupasvillaräme (55 %). Suo on kauttaaltaan ojitettu, ja sen suotyypit ovat vähintään muuttumavaiheessa. Turpeesta on rahkavaltaista 79 % ja saravaltaista 21 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkaturve ja sararahkaturve. Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 49 %, puun jäännöksiä sisältävää 25 % ja varpujen jäännöksiä sisältävää 4 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5. Liekoja on 0 1 m:n syvyydessä erittäin runsaasti (4,8 %). Keskiosasta otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 87,8 %, tiheys 121 kg/m 3, tuhkapitoisuus 2,6 %, lämpöarvo 21,5 MJ/kg, hiilipitoisuus 53,4 %, typpipitoisuus 1,5 % ja rikkipitoisuus 0,29 %. Turve soveltuu hyvin energiakäyttöön. Onteronsuossa on turvetuotantoon soveltuvaa runsaan metrin syvyistä aluetta noin 10 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 0,12 milj. m 3. Heikosti maatunutta pintaosaa on keskimäärin 0,3 m. Turvekerros on tiivis, joten tuotantoalue voidaan ulottaa tavanomaista matalammalle alueelle km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 18. Tutkimuspisteiden sijainti Onteronsuolla. Fig. 18. Location of survey sites in Onteronsuo. 31

31 Hannu Pajunen 15. Pahanotko Pahanotko (kl , x = 7205,5, y = 3454,8) sijaitsee Sanginjoella noin 15 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Tutkittu alue käsittää Tuppelantien varressa olevan suoalueen Korkiasaaren tasalta Kuoppakankaan - Venesaaren tasalle (kuva 19). Suo rajoittuu moreenimaihin. Tuppelantien lisäksi alueen halki kulkee kaksi pienempää ajotietä. Tutkimuspisteitä on yhteensä 111. Suo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Sankilammen alueeseen (59.142). Pinta on m merenpinnan yläpuolella ja viettää luoteeseen. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Sanginjokeen. Pinta-ala on noin 95 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 27 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 6 ha. Suo on varsin matala: keskisyvyys 0,8 m ja suurin syvyys 2,0 m. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hieta ja hiesu. Tutkimuspisteistä on 73 % rämeellä, 15 % turvekankaalla, 6 % pellolla, 4 % korvessa ja 2 % avosuolla. Rämeet ovat enimmäkseen muuttumavaiheen varsinaista sararämettä ja tupasvillarämettä ja turvekankaat puolukkaturvekangasta. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Turpeesta on 61 % rahka ja 39 % saravaltaista. Rahkavaltainen turve on lähes pelkästään sararahkaturvetta ja saravaltainen rahkasaraturvetta. Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 62 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävän 7 % ja varpuainesta sisältävän 20 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Kaakkoisosasta otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 88,8 %, tiheys 107 kg/m 3, tuhkapitoisuus 2,8 %, lämpöarvo 21,9 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,26 %. Pahanotkossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli metrin syvyistä aluetta noin 20 ha ja sillä energiaturpeen tuotantoon soveltuvaa turvetta 0,16 milj. m 3. Alue jakautuu useaan erilliseen altaaseen km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 19. Tutkimuspisteiden sijainti Pahassanotkossa. Fig. 19. Location of survey sites in Pahanotko. 32

32 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa Pajuojansuo Pajuojansuo (kl , x = 7204,6, y = 3454,6) sijaitsee Sanginjoella noin 14 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu moreenimäkiin (kuva 20). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Länsipuolella on Ylikiimingintie ja pohjoispuolelle tulee kaksi ajotietä Tuppelantieltä. Tutkimuspisteitä on yhteensä 79. Suo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Koivuojan valuma-alueeseen (59.143). Pinta on m merenpinnan yläpuolella ja viettää länteen. Vedet laskevat Koivuojan kautta Sanginjokeen. Pinta-ala on noin 95 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 49 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 27 ha. Keskisyvyys on 1,2 m ja suurin syvyys 2,5 m. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja hieta. Tutkimuspisteistä on 73 % rämeellä, 15 % turvekankaalla, 10 % korvessa ja 1 % avosuolla. Rämealueet ovat enimmäkseen muuttumavaiheen varsinaista sararämettä ja turvekankaat puolukkaturvekangasta. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Turpeesta on 51 % rahka ja 49 % saravaltaista. Rahkavaltainen turve on lähes pelkästään sararahkaturvetta (50 %) ja saravaltainen rahkasaraturvetta (48 %). Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 52 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävän 5 % ja varpuainesta sisältävän 20 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5. Kahdelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 88,9 %, tiheys 113 kg/m 3, tuhkapitoisuus 7,6 %, lämpöarvo 21,3 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,30 %. Tuhkapitoisuudet ovat korkeita lähellä pohjaa. Pajuojansuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m:n syvyistä aluetta noin 27 ha ja sillä energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta 0,41 milj. m 3. Heikosti maatunutta pintaosaa on keskimäärin 0,3 m km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 20. Tutkimuspisteiden sijainti Pajuojansuolla. Fig. 20. Location of survey sites in Pajuojansuo

33 Hannu Pajunen 17. Pelsonsuo Pelsonsuo (kl , x=7161,4, y=3471,3) sijaitsee noin 35 km kunnan keskustasta eteläkaakkoon. Suo on osa laajaa, monen kunnan alueelle ulottuvaa suoverkostoa. Tutkittu alue ulottuu pohjoisessa Petäikönsuon turvetuotantoalueen eteläreunan tasalle ja etelässä Vesalanojan tasalle (kuva 21). Kaakkoisosa on Vaalan puolella. Suolla on hyvä ajotieverkosto. Tutkimuspisteitä on yhteensä 940. Niistä suurin osa (720) on C-pisteitä. Vaalan puoleinen osa tutkittiin orientoivasti pelkkiä syvyysmittauksia tehden. Pelsonsuo on Oulujoen vesistöalueella ja sen pohjoisosa kuuluu Kangasjoen valuma-alueeseen (59.174) ja eteläosa Muhosjoen yläosan valuma-alueeseen (59.172). Pinta on m merenpinnasta ja viettää länteen. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Muhosjokeen. Tutkitun alueen pinta-ala on noin 1150 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 800 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 530 ha. Keskisyvyys on 1,4 m ja suurin syvyys 3,5 m. Suon pohja on hautautuneiden kaartojen takia vaihteleva. Pohjamaa on hiekkaa. Tutkimuspisteistä on turvekankaalla 83 % ja rämeellä 17 %. Suotyypit ovat vaihtelevia, joskin niukkaravinteiset tyypit ovat vallitsevina. Yleisimmät rämetyypit ovat rahkaräme ja isovarpuinen räme ja yleisimmät turvekangastyypit puolukkaturvekangas ja varputurvekangas. Suo on tehokkaasti kuivattu, ja sen alkuperäiset suotyypit ovat pitkälle muuttuneita. Turpeesta on saravaltaista 75 %, rahkavaltaista 20 % ja ruskosammalvaltaista 5 %. Vallitseva turvelaji on rahkasaraturve (65 %). Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 17 %, puun jäännöksiä sisältävää 12 % ja varpujen jäännöksiä sisältävää 8 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Kolmelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 88,4 %, tiheys 122 kg/m 3, tuhkapitoisuus 4,4 %, lämpöarvo 20,7 MJ/ kg ja rikkipitoisuus 0,30 %. Hiili- ja typpipitoisuus määritettiin yhdeltä pisteeltä, ja keskiarvoiksi saatiin 51,1 % (C) ja 3,1 % (N). Turvekerros on kuivatuksen takia tiivistynyt, mikä näkyy tavanomaista alhaisempina vesipitoisuuksina ja tavanomaista suurempina tiheyksinä. Pelsonsuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m:n syvyistä aluetta noin 500 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 7,50 milj. m 3. Heikosti maatunutta pintaosaa on keskimäärin 0,2 m. Turvekerros on tiivis, joten tuotantoalueita voidaan laajentaa matalammille alueille. Toisaalta pohja on hautautuneiden kaartojen takia vaihteleva, mikä vaikeuttaa loppuvaiheen tuotantoa. Turvemääräarvio sisältää myös Vaalan puolelta orientoivasti tutkitun osan, joten siihen on syytä suhtautua varauksin. Yksityiskohtaisen suotutkimuksen yhteydessä on syytä kiinnittää erityistä huomiota pohjan muotoon. 34

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 392

Turvetutkimusraportti 392 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 392 2009 Tyrnävällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The mires and peat reserves of Tyrnävä, Central Finland Part 2 Hannu Pajunen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 416

Turvetutkimusraportti 416 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 416 2011 Siikalatvan turvevarat Osa 2 Abstract: Peat reserves in the district of Siikalatva, Central Finland. Part 2 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 9

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 9 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 356 Hannu Pajunen YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 9 Abstract: The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland Part 9 Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 373

Turvetutkimusraportti 373 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 373 2007 Oulun turvevarat, osa 1 Abstract: Peat reserves in the district of Oulu, Central Finland, Part I Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 10

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 10 Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 10 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 366 Hannu Pajunen YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 10 Abstract: The mires

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 439

Turvetutkimusraportti 439 415. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. 416. Hannu Pajunen (2011). Siikalatvan turvevarat. Osa 2. 57 s. 417. Teuvo Herranen (2011). Kruunupyyssä

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 295. Hannu Pajunen MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT OSA 3

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 295. Hannu Pajunen MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT OSA 3 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 295 Hannu Pajunen MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT OSA 3 Abstract : The mires and peat reserves of Muhos, Central Finland. Part 3 Kuopio 1996

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 8. Abstract: The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland Part 8

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 8. Abstract: The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland Part 8 GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 340 GEOLOGICAL SURVEY OF FILAD Report of Peat Investigation 340 YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT OSA 8 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 446

Turvetutkimusraportti 446 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 393

Turvetutkimusraportti 393 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 393 2009 Siikalatvan turvevarat Osa 1 Abstract: Peat reserves in the district of Siikalatva, Central Finland Part 1 Hannu Pajunen ja Heikki Meriluoto GEOLOGIAN

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 449

Turvetutkimusraportti 449 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 394

Turvetutkimusraportti 394 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT OSA VI

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT OSA VI GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 311 YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT OSA VI The mires and Peat Reserves of Ylikiiminki, Central Finland. Part VI Espoo 1998 Pajunen, Hannu

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 350 KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Kaavi Part 2 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2004 Kaavilla

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 453

Turvetutkimusraportti 453 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands

Lisätiedot

UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa IX

UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa IX GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 290 Hannu Pajunen UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa IX Abstract : The mires and peat reserves of Utajärvi, Part IX Central Finland Kuopio

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 430

Turvetutkimusraportti 430 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 430 2012 Pihtiputaalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Pihtipudas, Central Finland Part 4 Heikki Meriluoto

Lisätiedot

MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 280 Hannu Pajunen MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract : The mires and peat reserves of Muhos, Part 2 Kuopio 1994 Paiunen. Hannu 1994.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 409

Turvetutkimusraportti 409 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 409 2010 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 1 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 419

Turvetutkimusraportti 419 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 419 2011 Pihtiputaalla tutkittut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Pihtipudas, Central Finland, Part 3 Jukka Turunen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 241 Hannu Pajunen UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V Kuopio 1990 Pasunen, Hannu 1990. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat,

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 423

Turvetutkimusraportti 423 391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. 399. 400. 401. 402. 403. 404. 405. 406. 407. 408. 409. 410. 411. 412. 413. 414. 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 435

Turvetutkimusraportti 435 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 400

Turvetutkimusraportti 400 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 400 2009 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 437

Turvetutkimusraportti 437 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69

Lisätiedot

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 365 LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 376

Turvetutkimusraportti 376 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 376 2007 Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Lapinlahti, Part 2 Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

KARVIASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KARVIASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 357 Timo Suomi ja Riitta Korhonen KARVIASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karvia Part 2 Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 328. Hannu Pajunen YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 7

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 328. Hannu Pajunen YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 7 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 328 Hannu Pajunen YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 7 Abstract : The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland Part 7 Espoo

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 18 9 Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I Kuopio 1986 Pajunen, Hannu 1986. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 363 Tapio Toivonen SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Siikainen, western Finland Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 408

Turvetutkimusraportti 408 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 408 2010 Haapajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Haapajärvi, western Finland, Part 3 Jukka Turunen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

MERIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

MERIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 361 Jukka Häikiö ja Teuvo Herranen MERIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Merijärvi,central

Lisätiedot

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 401

Turvetutkimusraportti 401 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 401 2009 Reisjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Reisjärvi, western Finland Part 2 Jukka Turunen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 411

Turvetutkimusraportti 411 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 411 2010 Juuassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Juuka, Eastern Finland, Part 2 Jukka Leino GEOLOGIAN

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

KANGASNIEMELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA TURPEIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Abstract : The mires and peat reserves and their potential use in

KANGASNIEMELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA TURPEIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Abstract : The mires and peat reserves and their potential use in GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 315 Jukka Leino ja Heimo Porkka KANGASNIEMELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA TURPEIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and peat reserves and

Lisätiedot

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 264 Tapio Muurinen KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II Abstract : The mires and peat reserves of Kuivaniemi and their usefulness Part

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 412

Turvetutkimusraportti 412 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 412 2010 Hattulan tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat resources of Hattula, southern Finland. Timo Suomi, Kari Lehmuskoski

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 420

Turvetutkimusraportti 420 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 420 2011 Pedersöressä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pedersöre, Part 1 Abstrakt: Undersökta myrar

Lisätiedot

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993

Lisätiedot

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 396

Turvetutkimusraportti 396 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 396 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia, Finland. Part 3

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 374

Turvetutkimusraportti 374 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 374 2007 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus, osa 1 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 250 Hannu Pajunen YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IV Abstract : The mires and peat reserves of Ylikiiminki. Part IV Kuopio 1992 Paiunen,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 436

Turvetutkimusraportti 436 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s.

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 395

Turvetutkimusraportti 395 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 395 2009 Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Lapinlahti, Central Finland Part 3 Ari Luukkanen

Lisätiedot

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/15 4 Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA 1981-1983 TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S Rovaniemi 1984

Lisätiedot

JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2. Abstract: The mires and peat reserves of Jalasjärvi Part 2

JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2. Abstract: The mires and peat reserves of Jalasjärvi Part 2 Jalasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 343 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 343 JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 422

Turvetutkimusraportti 422 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 422 2011 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 2 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 5. Abstract: The mires and peat reserves of Kiuruvesi Part 5

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 5. Abstract: The mires and peat reserves of Kiuruvesi Part 5 Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 5 GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 346 GEOLOGICAL SURVEY OF FILAD Report of Peat Investigation 346 KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT

Lisätiedot

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 278 Tapio Toivonen LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Lapua Kuopio 1994 Toivonen Tapio 1994 Lapualla tutkitut

Lisätiedot

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 266 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract : The mires and peat reserves

Lisätiedot