PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa XII

Transkriptio

1 GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 276 Jukka Häikiö ja Heikki Sutinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa XII Abstract : The mires and peat reserves in the municipality of Pudasjärvi. Part XII Kuopio 1994

2 Häikiö. Jukka ia Sutinen. Heikki Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XII. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset, Turvetutkimusraportti 276, 37 sivua, 2 kuvaa, 3 liitettä. Geologian tutkimuskeskus tutki vuonna 1992 Pudasjärven kunnan alueelta 23 suota yhteispintaalaltaan 6 41 ha. Soiden keskisyvyys on 1,1 m ja turvemäärä 64,8 milj. suom3. Yli 1,5 m syvien alueiden pintaala on 1 55 ha, keskisyvyys 2,1 m ja turvemäärä 32,4 milj. suonti. Yli 1,5 m syvien alueiden turpeista on saravaltaisia 67 % ja rahkavaltaisia 33 %. Keskimaatuneisuus on 4,9. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 4,3 % kuivapainosta, kuivatilavuuspaino 94 kg /suom3 ja rikkipitoisuus,16 % kuivapainosta. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 21, MJ/kg. Energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita löydettiin 19 suolta yhteensä ha. Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 22,6 milj. suod. Sen energiasisältö on noin 11, milj. MWh 5 % kostealle turpeelle laskettuna. Avainsanat : suo, energiaturve, Pudasjärvi Jukka Häikiö ja Heikki Sutinen Geologian tutkimuskeskus PL 1237 SF7211 KUOPIO FILAD

3 Häikiö,JukkaandSutinen. Heikki1994. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XII The mires and peat reserves in the municipality of Pudasjärvi. Part XII. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset Geological Survey of Finland, Peat Researches, Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation pages, 2 figures, 3 appendices. In the year 1992 twenty three mires covering 6 41 hectares were studied in the municipality of Pudasjärvi. The average depth of the mires is 1,1 meters. They contain about 65 million cubic meters of peat "in situ". Of the peat in the areas deeper than 1,5 m 67 % is sedge and 33 % Sphagnum peat. The average degree of humification is 4,9. On an average the ash content of peat is 4,3 % of dry weight, dry matter content 94 kg/cubic meter of peat in situ, sulphur content,16 % of dry weight and net heating value of dry peat 21, MJ/kg. Altogether hectares of peatland were evaluated to be suitable for energy peat production. The amount of recoverable energy peat is about 22,6 million cubic meters of peat "in situ". The energy content equals to 11, million MWh as calculated for 5 % moisture content. Key words : mire, energy peat, Pudasjärvi Jukka Häikiö and Heikki Sutinen Geological Survey of Finland P.O.Box 1237 SF7211 KUOPIO FILAD

4 SISÄLLYSLUETTELO JOHDATO 7 TUTKIMUSMEETELMÄT 7 Kenttätutkimukset 7 Laboratoriotutkimukset 7 AIEISTO KÄSITTELY 8 Laskelmat ja arviointiperusteet 8 Tulosteet 8 TUTKITUT SUOT Törmälammensuo Kurikkaharjunsuo Lehmisuo Leuansuo Kivisuo Kotisuo Särkiperänsuo Vantunsuo Kärppäsuo Asmuntinsuo Loukassuo Lomansuo Sarvisuo Heinisuo Käärmesuo Hyötösuo Yrttisuo imetönsuo iittysuo Länsihaaransuo Tikansuo Valkiaissuo Hirsimaansuo 33 TULOSTE TARKASTELU 34 Suot ja niiden turvekerrokset 34 Soveltuvuus turvetuotantoon 34 KIRJALLISUUS 37 LIITTEET

5 7 JOHDATO Geologian tutkimuskeskus on suorittanut turvetutkimuksia Pudasjärven kunnan alueella vuosina 1974, Tutkimukset liittyvät valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin. Pudasjärvellä tavoitteena on selvittää kunnan energiaturpeen määrä, laatu ja riittävyys. Vuosien 1974, tutkimusten tulokset on julkaistu aiemmin (Hänninen, P aja b, 1984, 1985, 1986, 1988, Hänninen, P. ja Hyvönen, A. 1989, 199, 1991, Hänninen, P. ja Jokinen, S., 1992, Häikiö, J., 1993). Tässä raportissa käsitellään vuonna 1992 tutkittuja soita. Kunnassa on luetteloitu kaikkiaan 947 yli 2 ha :n kokoista suota, joiden yhteispintaala on ha (Lappalainen, Häikiö, Heiskanen 198). Vuonna 1992 tutkittiin yhteensä 23 suota yhteispintaalaltaan 6 41 ha (kuva 1). Vuoden 1992 loppuun mennessä on tutkittu 37 suota yhteispintaalaltaan ha eli noin 6 % kunnan suoalasta. Liitteessä 1 on Pudasjärvellä vuoteen 1992 mennessä tutkitut suot aakkosjärjestyksessä. Tutkimukset jatkuvat edelleen. TUTKIMUSMEETELMÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologian tutkimuskeskuksen "Turvetutkimusten maastoopas" (Lappalainen, St6n, Häikiö 1984) kuvattuja menetelmiä. Suot on tutkittu käyttäen linjatutkimusmenetelmää, jossa suon hallitsevan osan halki vedetään selkälinja ja tälle poikkilinjoja 2 m :n välein. Varsinaisten tutkimuslinjojen väliin on tehty syvyystutkimuslinjoja, joilta on kairaamalla tutkittu turvekerroksen paksuus. Tutkimuspisteiltä määritettiin suotyyppi, suon pinnanvetisyys (5asteikolla) sekä mättäisyys. Edelleen huomioitiin puuston puulajisuhteet, tiheysluokka, kehitysluokka ja hakkuut. Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin pääturvelaji sekä mahdollisten lisätekijöiden määrä (6asteikolla). Turpeen maatuneisuus määritettiin maastotöihin soveltuvalla von Postin menetelmällä (1asteikko). Lisäksi määritettiin kosteus (5asteikolla) ja kuituisuus sekä mahdolliset liejukerrokset ja pohjamaan laatu. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi luodattiin kahden metrin tangolla kymmenen kertaa kunkin tutkimuspisteen ympärillä. Turpeen kosteutta mitattiin suosondilla 2 m :n pistevälein 12 suon selkälinjalta. (ks. Hänninen, P. ja Lappalainen, E., 1987). Laboratoriotutkimukset Laboratoriomäärityksiä varten otettiin 19 suolta yhteensä 389 tilavuustarkkaa näytettä. äytteistä määritettiin maastossa turvelajit ja maatuneisuus sekä laboratoriossa happamuus, vesipitoisuus, tuhkapitoisuus, kuivaainemäärä ja lämpöarvo. Lisäksi määritettiin rikkipitoisuus 14 :stä ja hivenaineet (Cu, Mn, i, Pb, Zn, Fe, Cd, P, As) 54 :stä näytteestä sekä, C ja Harvot 118 :sta näytteestä.

6 8 AIEISTO KÄSITTELY Laskelmat ja arviointiperusteet Turvemäärät, maatuneisuudet ja turvelajien osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen, Grundström 1983). Siinä syvyyskäyrien väliset alueet käsitetään omina syvyysvyöhykkeinään (,3 1, m, 1, 1,5 m jne), joilta lasketaan erikseen turvemäärät. ämä yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä. Tuotantokelpoisena alueena pidettiin soiden yli 1,5 m syviä osia. Turvemääristä on vähennetty laadullisesti kelpaamattomat alueet ja suon pohjalle jäävä keskimäärin 5 cm paksu runsastuhkainen kerros. Kuivatuksen on oletettu tapahtuvan ilman pumppaustoimenpiteitä. Arvioitaessa turpeen soveltuvuutta energiaturpeeksi nojauduttiin Turveteollisuusliiton antamiin ohjeisiin turpeen laatuvaatimuksista (liite 2). Turvekerrostuman käyttökelpoisuuden määrää heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen alla olevan pohjaturpeen laatu ja määrä. Energiaturvetuotantoon soveltuvina pidetään yleensä saravaltaisia turpeita ja H51 maatuneita rahkavaltaisia turpeita. Tuotantokelpoisten soiden heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturve on laskettu mukaan energiaturvemäärään, mikäli sitä ei erikseen ole suositeltu kasvuturpeeksi. Tulosteet Jokaisesta suosta on tehty suoselostus, jossa käsitellään mm. suon sijaintia, kulkuyhteyksiä, sekä suon ympäristöä, laskusuhteita ja ojitusta. Lisäksi esitetään yleisimmät suotyypit, turvelajit, liekoisuus, pohjamaalajit ja liejut. Pintaalat, keskisyvyydet (H14, H51) ja turvemäärät on taulukoitu syvyysalueittain (koko suo, yli 1, yli 1,5 ja yli 2 m). Lopuksi on arvioitu suon soveltuvuutta turvetuotantoon. Jokaisen turvetuotantoon soveltuvan suon tuotantopintaalasta on laskettu soveltuvan turpeen määrä, kuivaainemäärä ja energiasisältö. Soiden turvekerroksia havainnollistetaan karttojen ja profiilien avulla. Suokohtaisista kartoista ilmenevät linjaverkosto ja tutkimuspisteittäin heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen ja koko kerrostuman paksuus sekä keskimääräinen maatuneisuus. Suokarttoihin on piirretty myös turvekerroksen paksuutta osoittavat syvyyskäyrät (kuva 2). Maatuneisuusprofiileissa on von Postin 1 asteikko jaettu neljään osaan : heikosti (H13) maatunut, vähän (H4) maatunut, kohtalaisesti (H56) maatunut ja hyvin maatunut (H71). Turvelajiprofiileissa on kunkin kairauspisteen yläpuolella suotyyppi ja liekoisuus. Turvelajit ja pohjamaalajit on esitetty symbolein (liite 3). Laboratoriomääritysten tulokset ontaulukoitu näyte ja pistekohtaisesti. Laskelmat soiden energiasisällöstä perustuvat näytteistä tehtyihin kuivaainej a lämpö arvomäärityksiin. Kosteusmittauksia on tehty 12 suosta myös suosondilla. Mitatuista linjoista on saatavissa profiilit kuivaaineestatai esimerkiksi energiasisällöstä. Edellä mainittujen lisäksi on GTK :n turvetutkimuksista laadittu ATKohjelmia, joilla saadaan monipuolinen kuva suosta. Tällaisia ovat esimerkiksi tasokartat, joilla esitetään tutkimuspisteittäin mm. turpeen paksuus, suotyyppi, liekoisuus, suon pinnan korkeus, puusto, liejukerrokset tai pohj amaalaj it. Yhdelle tutkimuspisteelle voidaan tulostaa kerralla kaksi edellä mainittua tietoa. Tarpeen mukaan voidaan profiilein tai kartoin esittää suon maatuneisuus, syvyys tai esimerkiksi energiasisältö. Tulostuksia voi tilata Geologian tutkimuskekuksesta : PL 1237, 7211 Kuopio. Puh :

7 9 Kuva 1. Vuonna 1992 Pudasjärvellä tutkitut suot. 1. Törmälammensuo 9. Kärppäsuo 17. Yrttisuo 2. Kurikkaharjunsuo 1. Asmuntinsuo 18. imetönsuo 3. Lehmisuo 11. Loukasuo 19. iittysuo 4. Leuansuo 12. Lomansuo 2. Länsihaaransuo 5. Kivisuo 13. Sarvisuo 21. Tikansuo 6. Kotisuo 14. Heinisuo 22. Valkiaissuo 7. Särkiperänsuo 15. Käärmesuo 23. Hirsimaansuo 8. Vantunsuo 16. Hyötösuo

8 . 1 Pudasjärvi kl YLI I11 PUDASJÄRVI 23m Y. 4 ///CCC4.t; 117 a5/' \lm 4116 #1 67' (112 5, 112\ \ /1 1.S m 1d / 712) i 1114 U ~Itfi~ 8 / 736 s O 32 m s ;9Y tm 3 zs ;1 m 7 4pa , 44 1m / ~~ ol9få~oo oi5 iz O z ono A6 /44 ~ /b 116 m n n ~ 1 ön2 49 ;o_~~ t olo+68m 4 '' IK l14: \ A843 m /14. / \ C 7724 S/t 4.11 B~ ;7./ ~ 2m L `53 a , s )9 ~ OI22 1( \ , O136 ]5 i75~ 55 `~1 L9'. /11 ~ 51 1 o i' pr24 y 4., 1Sm o åis \zi s2~( ~~zz s 1849' ö145 O ~~ w 275 i fi m zin ie oo s m 4 å 51 ö1~ oioa14ö 2m e/oa12,6 <IZ n ~~7 72 z '~7~ ö A16 tm loam 3/5 _4 2 q A182m I ~ ~ ~ I I GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimuksct 1991 M MPT 123 MRRTUEISUUS M MPT , r 1~'I, 1 ~ 1IIII~I '''. Ilme ~ lu///ui~ ` 141, epplo _11 _19 18 _18 M MPT 113 SUOTYYPIT.LIEKOOSUMRT.TURVELRJIT JR POHJRMRRLRJIT M MPT _ 11 YO / RHO / VO 3/ L2MOJ RH/OJ LO/OJ LKOJ / OJ LOMOOJ LO OJ LKOJ / PSR PR / / _ 19 1 _ e m OEOLOOIR TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUK9ET Kuva 2. Esimerkki suokartasta sekä maatuneisuus ja turvelajiprofiilista.

9 1 1 TUTKITUT SUOT 1. Törmälammensuo Törmälammensuo (kl ) sijaitsee n. 32 km Pudasjärven keskustasta länsilounaaseen. Suo rajoittuu idässä maantiehen, lännessä Panumanojaan ja muualla matalaprofliliseen moreenimaastoon. Suolle johtaa idästä yksityinen metsäautotie. Suon pintaala on 235 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 6 haja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 35 ha. Pinta on 16,9 18,7 m mpy ja viettää länsiluoteeseen. Vedet laskevat Törmälammin ja Törmäojan kautta Panumanojaan, josta edelleen Iijokeen. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sa raneva ja lyhytkortinen neva. Suo on ojitettu itäosastaan, jossa esiintyy lähinnä isovarpuräme ja lyhytkorsinevarämeojikoita. Turpeesta on 7 % rahka ja 3 % saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3 ja hyvin maatuneen osan 5,7. Pohjamaa on lähes kokonaan moreenia. Liejua on Törmälammen läheisyydessä. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Törmälammensuo ei sovellu turvetuotantoon rikkonaisen muotonsa ja Törmälammesta johtuvien kuivatusvaikeuksien vuoksi.

10 5 K t~ r WI..4., is 24 j,,,ue e ä 2 2 Rukh 4t r n 4wk n 24, öe ic 1 'Halp/ u'nk ngas Ii _a 11~ ~ Junhnk~,g8gb o.a ö Y 'pe.. Y~ M (,~ n LL ~.(1ä1~_ n ~Fakama4 2/ 22 / I~ Ls, \9 Lx ~ n'91 13 fielt`l" 12 nl ~ ) Räsila ö~ ~ 2 sl ; J n 29, 29 < ~.. ~ 2/~ o~, /. y t8. 1 n 184 Pohjakartta Ä Maanmittaushallitus

11 . Ii, 1 S äurinkonys ö A.. J~ ~_Jck ; P3r ~ :. ~ 13.,, 19 I A 4.g toi L 2 ~5, ' 111 Ä Ä A. Van I u y,, A Pohjakartta Maanmittaushallitus

12 14 4. Leuansuo Leuansuo (kl ) sijaitsee Kipinässä 26 km Pudasjärven keskustasta länsilounaaseen. Harjujen ympäröimä suo rajoittuu pohjoisessa lijokeen ja etelässä maantiehen. Suon pintaala on 195 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 95 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 55 ha. Pinta on 15,1 116,5 m mpy ja viettää luoteeseen. Vedet laskevat metsäojia pitkin lijokeen, osittain Syväojan kautta. Suo on suurelta osin ojitettu. Yleisin suotyyppi on isovarpurämeojikko, jota on valtaosa suosta. Luonnontilaista aluetta on suon itäosissa, jossa suotyyppinä on varsinainen saraneva. Tien itäpuolella oleva erillinen alue on karujen rämetyyppien reunustamaa lyhytkorsinevarämettä. Korpia esiintyy suon luoteisosassa. Turpeesta on 36 % rahka ja 64 % saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja hieta. Liejua ja kivennäisainepitoisia turpeita esiintyy Iijoen tulvimisalueella. Leuansuon itäosassa on n. 35 ha turvetuotantoon soveltuvaa aluetta, jossa on tuotantokelpoista energiaturvetta n.,6 milj. suom3. Turve on enimmäkseen heikosti maatunutta saravaltaista turvetta, joka soveltuisi siten parhaiten jyrsinturpeeksi. Heikosti maatunut rahkainen pintakerros on melko ohut lukuunottamatta altaiden keskusalueita.

13 Kivisuo Kivisuo (kl ) sijaitsee aisjärven kaakkoispuolella n. 2 km Pudasjärven keskustasta länsilounaaseen. Tutkittu alue rajoittuu Kiviojaan, Kivijärveen ja matalapiirteisiin moreenisaarekkeisiin sekä Takasuohon ja Turkkisuohon. Kulkuyhteydet suolle ovat heikot. Suon pintaala on 475 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 28 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 15 ha. Pinta on 16,6 113,7 m mpy ja viettää pääosin koilliseen. Vedet laskevat Kiviojaa pitkin aisjärveen. Suon eteläosa on vedenjakajaalueella, mistä johtuen eteläreunassa vietto on lounaaseen ja vedet laskevat Kaitoojan kautta uorittajokeen. Suo on suurelta osin luonnontilainen. Suota on ojitettu Ison Kivijärven koillispuolelta sekä reunaalueita suon pohjois, länsi ja eteläosasta. Yleisimmät suotyypit ovat varsinaiset saranevat ja varsinaiset sararämeet,jotka sijaitsevat pääasiassa suon keskialueilla Ison Kivijärven pohjois ja luoteispuolella sekä rimpi nevat, joita esiintyy muualla suon keskusalueilla usein lyhytkortisten nevarämeiden ympäröimänä. Suon reunoilla on enimmäkseen karuja rämetyyppejä. Turpeesta on 48 % rahka ja 52 % saravaltaista. Saravaltaisen turpeen osuus kasvaa syvemmillä alueilla. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,7. Pohjamaalaji on valtaosin moreenia. Hiekkaa esiintyy Ison Kivijärven koillispuolella. Liejua on suon pohjoisosassa ja Ison Kivijärven läheisyydessä. Laboratoriomäärityksiä varten on suon keski ja itäosasta otettu tilavuustarkat näytteet kolmelta pisteeltä. Kivisuossa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta n. 1 ha. Lähes maatumaton rahkainenpintakerros on melko ohut. Pintakerroksen alla on yleensä kohtalaisesti maatunutta rahkasaraturvetta, joten turvelajien ja maatuneisuuksien puolesta turve soveltuu sekä pala että jyrsinturvetuotantoon lirs. ~. tl9p z ~ zt 216 A 115m ~ T n r '' 7245 s135 m 44 r n 3" ~.n. 43 Ä 42 Pohjakartta å Maanmittaushallitus `

14 Kotisuo Kotisuo (kl ) sijaitsee n. 22 km Pudasjärven keskustasta länteen. Suo rajoittuu pohjoisessa aisjärveen ja muualla matalapiirteisiin moreenisaarekkeisiin. Kulkuyhteydet suolle ovat huonot. Suon pintaala on 9 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 45 haja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 3 ha. Pinta on 16, 18,6 m mpy ja viettää luoteeseen. Vedet laskevat ojia pitkin aisjärveen, josta edelleen Iijokeen. Suo on ojitettu pohjoisosan ja reunojen osalta. Yleisimmät suotyypit ovat ojikkovaiheessa olevia rahka ja lyhytkorsinevarämeitä. Luonnontilaisella alueella on enimmäkseenvarsinaista sararämettä ja lyhytkorsinevaa. Turpeesta on 19 % rahka ja 81 % saravaltaista. Turve on valtaosin kohtalaisesti maatunutta rahkasaraturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,4. Liekoja ei esiinny. Pohjamaa on valtaosin moreenia. Hietaa esiintyy aisjärven läheisyydessä kuten myös liejua, jota on enimmillään 1,5 m. Kotisuossa on palaturvetuotantoon sopivaa aluetta n. 35 haja käyttökelpoista turvetta,5 milj. suom3. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on ohut. aisjärven ja suon pienestä korkeuserosta johtuen kevättulvat saattavat nousta osalle tuotantoon soveltuvaa aluetta.

15 Särkiperänsuo Särkiperänsuo (kl ) sijaitsee n. 4 km Pudasjärven keskustasta länsilounaaseen. Suo rajoittuu pohjoisessa Särkiojaan, idässä Panumaj ärveenj a Ritooj aan, etelässä Ritalamp een j a lännessä valtaosin Kollaj an valtionpuistoon kuuluvaan Hirvisuohon. Suon itäreunalle johtaa metsäautotie. Suon pintaala on 58 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 15 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 55 ha. Pinta on 18,5 119,5 m mpy ja viettää koilliseen. Vedet laskevat metsäojia pitkin Rito ja Särkiojaan, joista edelleen Panumanjärveen. Panumanjärvestä vedet kulkeutuvat Panumanojan välityksellä lijokeen. Suo on suurelta osin ojitettu. Luonnontilaista aluetta on suon länsi ja eteläosassa. Yleisimmät suotyypit ovat karuja, ojikkovaiheessa olevia, lähinnä isovarpu ja rahkarämeitä. Luonnontilaisilla alueilla on rahkanevoja ja rahkarämeitä sekä lyhytkortista nevarämettä. Koko suon alueella turve on 65 % rahka ja 35 % saravaltaista. Syvemmillä alueilla turve on kuitenkin valtaosin saravaltaista ja kohtalaisesti tai hyvin maatunutta sekä usein varpuainespitoista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,9. Pohjamaa on moreenia Ritalammin länsipuolella ja muualla hiekkaa. Särkiperänsuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta kolmessa eri altaassa n. 55 ha ja käyttökelpoista turvetta n.,8 milj. suoma. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on ohut. R i ta.kangas A Pohjakartta å Maanmittaushallitus

16 Vantunsuo Vantunsuo (kl ) sijaitsee n. 37 km Pudasjärven keskustasta länteen. Suo rajoittuu pohjoisessa matalaprofiiliseen moreenimaastoon, idässä ja etelässä Panumanojaan ja lännessä Vantunlampeen. Kulkuyhteydet ovat kohtalaiset. Suon itäpuolelle johtaa metsäautotie. Suon pintaala on 465 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 24 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 165 ha. Pinta on 16,2 112,4 m mpy ja viettää eteläkaakkoon. Vedet laskevat Panumanojaan, josta edelleen lijokeen. Suo on valtaosin luonnontilainen, vain suon luoteisosaa ja pohjoisreunoja on ojitettu. Suon keskusalueet ovat rimpinevaa, jota ympäröivät suon itäpuoliskolla varsinaiset saranevat. Vantunlammen pohjoispuolella esiintyy lythytkortisia nevoja ja nevarämeitä sekä rahkanevoja. Ojitetuilla alueilla on karuja rämetyyppejä. Turpeesta on 56 % rahka ja 44 % saravaltaista. Suon itäpuoliskolla turve on saravaltais ta ja muualla pääosin rahkavaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,4. Pohjamaa on valtaosin moreenia. Hiekkaa esiintyy Panumanojan läheisyydessä. Liejua on suon itäosassa enimmillään puolentoista metrin paksuudelta. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kolmelta pisteeltä. Vantunsuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta useassa eri altaassa yhteensä n. 16 ha ja käyttökelpoista turvetta n. 2,2 milj. suom3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu kohtalaisesti pala ja jyrsinturvetuotantoon. Tuotantoa haittaavat melko paksu lähes maatumaton rahkainen pintakerros sekä turvekerrostuman sisällä olevat huonosti maatuneet rahkakerrokset. Koska Vantunsuo on lähes luonnontilainen ja on mm. hanhien ja joutsenten suosimaa aluetta, tulisi se säilyttää luonnontilaisena.

17 19 9. Kärppäsuo Kärppäsuo (kl ) sijaitsee Vengasvaarassa n. 38 km Pudasjärven keskustasta länteen. Tutkittuun suoalueseen sisältyy Vengasvaaran juurella oleva Puronlatvasuo. Suoalue rajoittuu harjujaksoon, moreenikumpareihin ja moreeniselänteisiin sekä Kärppäsuon soidensuojelualueeseen. Kulkuyhteydet ovat kohtalaiset. Vengasvaaran metsäautotie kulkee suon pohjoispuolella. Suon pintaala on 85 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 23 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 145 ha. Pinta on 19,5 119,8 m mpy ja viettää valtaosin itään. Suon pohjoisosissa on viettoa luoteeseen. Vedet laskevat suon eteläosista Ahmaojan ja Mertajoen kautta ja suon pohjoisosista Alajärven, Vengasojan ja Mertajoen kautta Siuruanjokeen. Suo on luonnontilainen lukuuunottamatta reunaalueita, joihin on kaivettu katkaisuojat. Yleisin suotyyppi on rimpineva, jota esiintyy suon pohjois, kaakkois ja länsiosassa. Muut alueet ovat lähes kokonaan varsinaisia saranevoja ja sararämeitä. Turpeesta on 43 % rahka ja 57 % saravaltaista. Syvemmillä alueilla saravaltaisen turpeen osuus on n. 8 % ja varpuainespitoisia turpeita on noin viidennes. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,6. Pohjamaa on moreenia suon kaakkois ja luoteisosassa sekä moreenisaarekkeiden läheisyydessä. Muualla on hiekkaa. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Kärppäsuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta kolmessa eri altaassa yhteensä n. 14 ha ja käyttökelpoista turvetta 2,1 milj. suomm. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala että jyrsinturvetuotantoon lukuunottamatta pohjoisen syvänteen huonosti maatuneita rahkavaltaisia pohjakerroksia. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on melko ohut... n 'Haljosahd a 7~~ kai Z 4 x ~ '~ Sedi;j n n _A erj mi U n et a s a ' e.assu D l r ' n 'r 2T G e j:_: T Pohjakartta å Maanmittaushallitus

18 2 1. Asmuntinsuo Asmuntinsuo (kl ) sijaitsee 45 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu YliSiurua Liekokylä tiehen, moreenimaihin ja Asmuntinharjuun. Suon pintaala on 325 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 15 ha, ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 15 ha. Pinta on 112,3 124,7 m mpy ja viettää itäkaakkoon. Vedet laskevat ojia pitkin Asmuntinjokeen, josta edelleen Siuruanjokeen. Suo on suurelta osin ojitettu. Suon luonnontilaiset keskusalueet ovat rimpinevaa, jotka vaihettuvat kohti reunoja varsinaiseksi saranevaksi ja edelleen lyhytkorsinevaksi ja lyhytkorsinevarämeeksi sekä näiden ojikoiksi. Turpeesta on 31 % rahka ja 69 % saraval taista. Turve on valtaosin kohtalaisesti maatunuttarahkasaraturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,2. Pohjamaa on lähes kokonaan hiekkaista moreenia. Hiekkaa sekä liejua on suon eteläosassa. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Asmuntinsuossa on enegiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta yhdessä altaassa n. 15 ha ja käyttökelpoista turvetta n. 1,7 milj. suom'. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu hyvin jyrsin ja kohtalaisesti palaturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on altaan pohjois ja eteläosassa melko ohut.

19 Loukassuo Loukassuo (ki ) sijaitsee n. 4 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu lännessä moreenimäkiin, itäpuolella on Sarvivaaran louhikkoinen rinne ja pohjoispuolella Tikanpalon metsäautotie. Suon pintaala on 7 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 38 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 15 ha. Pinta on 13,9 142, m mpy ja viettää voimakkaasti länteen. Vedet laskevat Sarvioj an kautta Siuruanjokeen. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Luonnontilaista aluetta on vain suon pohjois ja länsiosassa. Yleisimpiä suotyyppejä ovat muuttu mavaiheessa olevat rimpinevat ja isovarpuiset rämeet ja luonnontilaisella alueella rimpi ja kalvakkanevat. Turpeesta on 34 % rahka ja 66 % saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,8. Pohjamaa on moreenia. Suolta ei ole otettu tilavuustarkkoja näytteitä laboratorioanalyysejä varten. Ohuenpintakerroksen ja kuivatuksen ansiosta tapahtuneen painumisen johdosta sopii Loukassuossa turvetuotantoon n. 3 ha :n suuruinen alue. Tuotantokelpoista turvetta n.,3 milj. suom ,~~p1 L L. : k n a Laak Ola. A y, /~ n I ~ I AA I~ Sarvisv I r,~. ' h n A r.rl_ f rämiä: L 12 A n 1214 k, n Pohiakartta (C) Maanmittaushallitus n. Kyj r ti qs u_. \.

20 Lomansuo Lomansuo (kl ) sijaitsee Sarvivaarassa n. 37 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu harjuun ja huuhtoutuneisiin moreenimäkiin. Suon länsi ja pohjoispuolella kulkevat metsäautotiet. Suon pintaala on 15 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 7 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 62 ha. Pinta on 118,7 126,2 m mpy ja viettää kohti suon keskellä virtaavaa Heiniojaa, jota myöten vedet laskevat Siuruanjokeen. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Yleisimmät suotyypit ovat muuttumavaiheessa olevat isovarpuiset rämeet ja karhunsammalmuuttumat. Luonnontilaista aluetta on suon eteläosassa, jossa on lähinnä varsinaista saranevaa. Turpeesta on 3 % rahka ja 7 % saravaltaista. Valtaosa turpeesta on kohtalaisesti maatunutta, usein varpuainesta sisältävää rahkasaraturvetta.koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,5. Pohjamaa on enimmäkseen hiekkaa suon reunaalueilla, hietaa suon keskusalueilla ja hiesua suon eteläosassa. Liejua esiintyy suon keski ja eteläosissa enimmillään reilun kahden metrin vahvuudelta. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Lomansuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta yhdessä altaassa n. 6 ha ja käyttökelpoista turvetta n. 1,1 milj. suom'. Turve soveltuu sekä pala että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on suon eteläosaa lukuunottamatta ohut tai puuttuu kokonaan.

21 Sarvisuo Sarvisuo (kl ) sijaitsee Rovaniementien varrella 37 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu pohjoisessa Käärmesuohon, idässä huuhtoutuneisiin moreenipeitteisiin vaaroihin, etelässä harjuun ja lännessä moreenimäkeen. Suon pintaala on 85 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 7 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 64 ha. Pinta on 115,7 125,9 m mpy ja viettää luoteeseen. Vedet laskevat Sarviojaa pitkin Siuruanjokeen. Pieneltä alueelta suon eteläosasta on lasku Heiniojan kautta Siuruanjokeen. Suosta on ojitettu valtaosa. Suon eteläosan keskusalueet ovat luonnontilaisia. Yleisimmät suotyypit ovat varsinaiset sararäme, korpirä meja isovarpurämemuuttumat sekä luonnontilaisella alueella rimpi ja lyhytkortiset nevat. Turpeesta on 52 % rahka ja 48 % saravaltaista. Turve on yleensä vähintään kohtalaisesti maatunutta, joskin huonosti maatuneita kerroksia esiintyy suon keski ja eteläosissa. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5, ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,3 Pohjamaa on suon pohjoispuoliskolla hietaa ja hiesua ja suon eteläosassa hiekkaa ja moreenia. Sarvisuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta yhdessä altaassa n. 6 ha ja käyttökelpostaturvetta 1,4 milj. suom3. Turve soveltuu hyvin jyrsin ja kohtalaisesti palaturvetuotantoon. Lähes maatumaton ja heikosti maatunut rahkainen pintakerros on melko ohut. MW 1 a A S.~CR +..,' n ~ L Sarvisu tw8_ L... A ALr, ämiä ~_ %r n L ; ~, \ _n~ _ 12 7J i~ ci~ n n / /k,kamal A_L S 7_ w R kq sniemi,r. g'gasa OPI `i' r ti n Pohiakartta n Maanmittaushallitus nvöho

22 Heinisuo Heinisuo (kl ) sijaitsee 35 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu moreenimäkiin, Korentoojaan ja matalapiirteiseenhiekkamoreenimaastoon. Rovaniementie menee suon halki. Suon pintaala on 13 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 67 haja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 38 ha. Pinta on 113,8 127,2 m mpy ja viettää voimakkaasti luoteeseen. Vedet laskevat Korentoojan, Mustaojan ja Heiniojan kautta Siuruanjokeen. Suo on suurimmaksi osaksi ojitettu. Ojittamatta on vain suon eteläisin osa. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpuinen rämemuuttuma, ruohoturvekangas ja varsinainen korpi sekä luonnontilaisella alueella varsinainen saraneva ja sararäme. Turpeesta on 46 % rahka ja 54 % saravaltaista. Saravaltaisen turpeen osuus kasvaa syvemmillä alueilla. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,3. Pohjamaa on hiekkaa, hiesua ja hietaa. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuussuotarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Heinisuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta kahdessa eri altaassa yhteensä n. 4 ha ja käyttökelpoista turvetta,9 milj.m3. Turvelajienjamaatuneisuudenpuolesta suon pohjoissyvänteen turve soveltuu parhaiten jyrsinturpeeksi ja muualla myös palaturpeeksi. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on melko ohut.

23 Käärmesuo Käärmesuo (kl ) sijaitsee 38 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu etelässä Sarvisuohon ja lännessä Rovaniementiehen. Tikanpalon metsäautotie menee suon eteläosan halki. Suon pintaala on 22 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 143 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 97 ha. Pinta on 114,3 127,4 m mpy ja viettää länteen. Vedet laskevat suon pohjoisosista Pikkuojan kautta ja suon eteläosista Käärmeojanja Sarviojan kautta Siuruanjokeen. Melkein koko suo on ojitettu. Pieni ojittamaton rimpinevaalue on suon itäosassa. Yleisimmät suotyypit ovat suon eteläosassa muuttumavaiheessa olevia rimpinevoja ja suon keski ja pohjoisosassa varsinaisia saraneva ja karhunsammalmuuttumia. Turpeesta on 28 % rahka ja 72 % saraval taista. Yleisinturvelajionrahkasaraturve, joka sisältää usein varpuainesta. Sitä on yli 2 m alueella n. 75 % ja se on yleensä kohtalaisesti maatunutta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,4. Suon pohjamaalajina on keski ja pohjoisosassa hiekkaa ja hietaa, eteläosassa on lisäksi 2 3 m paksuudelta hiesua. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu näytteet neljältä pisteeltä. Käärmesuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta yhdessä lahdekkeisessa ja saarekkeisessa altaassa n. 95 ha ja käyttökelpoista turvetta n. 1,7 milj. suom3. Turvelajien j a maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton ja heikosti maatunut rahkainen pintakerros on ohut. S 5 ikkuahö r1_ e,~:' n _ ~~~ L A, _ n i jy~4 n nr _ ' _ n,n ' l C, _n ;,, n ~ n Ha \ ~_' _,, ( L u eku h i arigas,._. ~L~ ~~~ ~ n 1.31,36 \ ' I : _ ~'n \, 'o o / Kp arm~ uo ~~, n i:,~, 12,L1, ' / pu~, L 1. : n ~~ : O : _: L '. ~. Py Ei ' n nl ':n n_.._. ~aa. _ _ s _ ~ ~n, \~ _\ ' ~ : L :rtefu s kk o 1. _ L _ 1n, AJokdehto n, aarmeah r. A _ g \M talaah. ~co ~' : n A h' s _ ˆA... A n 21 L n. ppa ~ _ z _ :_ r ~. Lo ;uka... Pohjakartta å Maanmittaushallitus arvia. n B ` _ a 2a ~~. '~ 1' _ : ~ g,' :

24 Hyötösuo Hyötösuo (kl ) sijaitsee 4 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu pohjoisessa Eroojaan ja muualla huuhtoutuneeseen moreenimaastoon. Suon keskiosassa on Vatukkoharjun hiekka ja soramuodostuma, joka jakaa suon kahtia. Suon eteläpuolella ontikanpalonmetsäautotie. Suon pintaala on 17 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 9 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 61 ha. Pinta on 126,6 166,8 m mpy ja viettää voimakkaasti luoteeseen. Vedet laskevat valtaosin Eroojan sekä suon eteläosasta Pikkuojan kautta Hanhiojaan, josta edelleen Siuruanjokeen. Lähes koko suo on ojitettu. Yleisimmät suotyypit ovat rimpineva ja korpirämemuuttumat. Turpeesta on 32 % rahka ja 68 % saraval taista. Syvänteissä turve on valtaosin kohtalaisesti maatunutta usein varpua ja kortetta sisältävää rahkasaraturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,8. Pohjamaa on moreenia suon reunaalueilla ja muualla hiekkaa sekä syvänteissä myös hietaa. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu näytteet kahdelta pisteeltä. Hyötösuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta kolmessa eri altaassa yhteensä 6 ha ja käyttökelpoista turvetta 1,2 milj. suom3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä jyrsin että palaturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on ohut tai puuttuu kokonaan. Ilmeisesti metsäojituksen tuoman lietteen vuoksi turpeiden tuhkapitoisuus on,5 m :n pintakerroksessa korkea.

25 Yrttisuo Yrttisuo (kl ) sijaitsee n. 43 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu etelässä Tikanpalontiehen ja muualla jyrkkäpiirteisiin, voimakkaasti huuhtoutuneisiin moreenipeitteisiin vaaroihin. Suo on vedenjakajaalueella. Suon pintaala on 55 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 47 haja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 32 ha. Pinta on 166,2 171,3 m mpy ja viettää kaakkoon ja luoteeseen. Vedet laskevat suon pohjoisosasta Eroojaan, josta Hanhiojan kautta Siuruanjokeen. Eteläosasta vedet laskevat Aintionojan kautta Livojokeen. Suo on ojitettu lukuunottamatta suon keskiosan rimpinevaaluetta. Muualla yleisimpinä suotyyppeinä ovat isovarpu ja tupasvillarämemuuttumat. Turpeesta on 6 % rahka ja 4 % saravaltaista. Saravaltaiset turpeet ovat suon pohjakerroksissa. Koko turvekerrostumankeskimaatuneisuus on 5,1 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,6. Pohjamaa on suon keskusalueilla hiekkaa ja reunoilla moreenia. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Yrttisuossa on energiaturvetuotantoon sovetuvaa aluetta yhdessä altaassa 3 ha ja käyttökelpoista turvetta,5 milj. suom3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala että jyrsinturvetuotantoon. Heikosti maatunut rahkainen pintakerros on paikoin haitallisen paksu.

26 imetönsuo imetönsuo (kl ) sijaitsee Sarvivaaran painanteessa n. 42 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen. Suon pohjoispuolella on Tikanpalon metsäautotie. Suon pintaala on 15 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 74 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 51 ha. Pinta on 14,5 165,4 m mpy ja viettää voimakkaasti kaakkoon. Vedet laskevat Aintionojan kautta Livojokeen. Suo on ojitettu kokonaan. Yleisimmät suotyypit ovat korpi ja isovarpuiset rämeojikot. Turpeesta on 59 % rahka ja 41 % saravaltaista. Kolmasosa turpeesta on varpuainesta sisältävää. Yleisimmät turvelajit ovat heikosti ja kohtalaisesti maatuneet sararahka ja rahkasaraturpeet. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,3. Pohjamaa on valtaosin moreenia. Liejua on paikoitellen ohut kerros. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. imetönsuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta kahdessa eri altaassa 5 ha ja käyttökelpoista turvetta,8 milj. suom3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu hyvin jyrsin ja kohtalaisesti palaturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on valtaosin ohut.

27 iittysuo iittysuo (kl ) sijaitseen. 42 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu läänin rajaan, Hanhivaaraan, Eroojaan ja Hanhiojaan. Suon eteläreunasta on matkaa Tikanpalontielle runsas kilometri. Suon pintaala on 4 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 175 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 13 ha. Pinta on 122,8 16,6 m mpy ja viettää voimakkaasti länteen. Vedet laskevat Hanhiojaan, etelästä Eroojan ja suon keskiosista iittypuron välityksellä. Hanhiojasta vedet virtaavat Siuruanjokeen. Suo on ojitettu suurelta osin. Ojittamatonta aluetta on suon keskusalueilla, jossa vallitsevina suotyyppeinä ovat rimpi ja varsinaiset saranevat. Ojitetuilla alueilla yleisimmät suotyypit ovat ojikko ja muuttumavaiheessa olevat varsinaiset sararämeet. Turpeesta on 24 % rahka ja 76 % saraval taista. Rahkasaraturve sekä varpua ja raatetta sisältävät rahkasaraturpeet muodostavat kolme neljäsosaa syvempien alueiden turvekerrostumasta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5, ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,2. Suon pohjois ja lounaisosassa on pintakerroksissa heikosti maatuneen turpeen osuus suurempi kuin muualla. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Hiekkaa esiintyy suon koillisosassa ja etelässä Eroojan läheisyydessä. Liejua on paikoitellen ohut kerros. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet viideltä pisteeltä. iittysuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta yhdessä altaassa n. 13 ha ja käyttökelpoista turvetta 2,6 milj. suom3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros o1 ohut.

28 3 2. Länsihaaransuo Länsihaaransuo (kl ) sijaitsee n. 45 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen. Suo sijaitsee jyrkkärinteisen Hanhivaaran painanteissa. Metsäautotiet johtavat suon etelä ja pohjoispäähän. Suon pintaala on 245 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 143 haja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 93 ha. Pinta on 146, 18,7 m mpy ja viettää voimakkaasti etelään. Vedet laskevat metsäojia pitkin Aintionojan latvoihin. Aintionojaa myöten vedet kulkeutuvat Livojokeen. Lähes koko suo on ojitettu. Ojittamatta on vain suon keskiosassa pieni rimpineva ja rahkarämealue. Yleisimmät suotyypit ovat muuttumavaiheessa olevat korpirämeet, rimpinevat ja varsinaiset sararämeet. Turpeesta on 45 % rahka ja 55 % saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Länsihaaransuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 9 ha ja käyttökelpoista turvetta 1,5 milj. suom3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu hyvin jyrsin ja kohtalaisesti palaturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on ohut. 9 U 11OM T 3 n f `n ~ ' u _ KOI kl~osaa i :ll., L 't '` L saunankorpi `. A I / L 1 l \ g n n 172 L r l Z~ L ~A 8W Z` f 1.".~ n n I L n~e Yrtt tarha _ 1 ~. L \ n A J' L T + n _ Pohjakartta C Maanmittaushallitus

29 Tikansuo Tikansuo (kl ) sijaitsee n. 44 km Pudasjärvenkeskustastapohjoiseen. Suo rajoittuu pohjoisessa Tikanpalon metsäautotiehen ja muuallahuuhtoutuneisiinmoreenimäkiin. Suon pintaala on 2 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 53 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 22 ha. Pinta on 143,3 165,7 m mpy ja viettää suota halkovaan Aintionojaan, joka laskee Livojokeen. Koko suo on ojitettu. Yleisin suotyyppi on korpirämeojikko, jota esiintyy suon keskiosassa. Suon länsiosassa on ruohoista sararäme ojikkoa ja suon itäosassa varsinaista sararämeojikko sekä vähäravinteisten rämeiden ojikkoja. Turpeesta on 46 % rahka ja 54 % saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,6. Pohjamaa on lähes kokonaan moreenia. Liejua on suon pohjoisosassa ohut kerros. Tikansuossa onpalaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta 2 haja käyttökelpoista turvetta n.,3 milj. suom3. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on ohut. A + n ~` _ T ". 1 L 32,4 _ L~,i I Lau t,a Saa, T L 38'. L r Pohjakartta Ä Maanmittaushallitus

30 Valkiaissuo Valkiaissuo (kl ) sijaitsee Kollajassa n. 3 km Pudasjärven keskustasta länteen. Suo rajoittuu matalaprofiilisiin moreenimaihin. Metsäautotie on suon pohjoispuolella. Suo on vedenjakajaalueella. Suon pintaala on 215 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 97 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 62 ha. Pinta on 11, 117,2 m mpy ja viettää valtaosin kaakkoon. Suon pohjoisosassa on viettoa luoteeseen. Valtaosa suonvesistä laskee luonnonojan sekä Lastenlammen ja Lastenoj an kautta Iijokeen. Suon pohjoisosasta vedet laskevat Pataojan ja Ahmaojan kautta Mertajokeen, josta edelleen Siuruanjokeen. Suo on lähes luonnontilainen. Ainoastaan suon itäreunassa on muutama oja. Valtaosa suosta on varsinaista sararämettä ja saranevaa. Suon pohjoisosassa on lisäksi lyhytkortista nevarämettä. Turpeesta on 56 % rahka ja 44 % saravaltaista. Rahkavaltaiset turpeet ovat suon pintaja reunaosissa ja saravaltaiset syvemmällä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,6. Pohjamaa on lähes kokonaan moreenia. Liejua on suon keskiosassa ohut kerros. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Valkiaissuossa on turvetuotantoon sopivaa aluetta kahdessa eri altaassa yhteensä 6 ha. Pinnassa on keskimäärin,4 m :n paksuudelta heikosti maatunutta rahkaturvetta,24 milj. suom3. Energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta on,54 milj. suom3. Koska suo on luonnontilainen ja käyttökelpoisen turpeen määrä on suhteellisen pieni, on suon säilyttäminen luonnontilaisena erittäin suositeltava vaihtoehto. 16,e L TinniAILw v '

31 Hirsimaansuo Hirsimaansuo (kl ) sijaitsee n. 42 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu Hanhiojaan, Eroojaan ja moreeniselänteisiin. Suolle ei johda metsäautotietä. Rovaniemi Pudasjärvi tielle on matkaa noin kilometri. Suon pintaala on 71 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 25 ha. Yli 1,5 metrin syvyistä aluetta ei ole. Pinta on 121,8 125,3 m mpy ja viettää pohjoiseen. Vedet laskevat Hanhiojaan, josta edelleen Siuruanjokeen. Koko suo on ojitettu, yleisimmät suotyypit ovat varsinaiset sararämemuuttumat suon itä osassa ja karhunsammalmuuttumat suon länsiosassa. Turpeesta on 11 % rahka ja 89 % saravaltaista. Puolet turpeesta on rahkasaraturvetta ja loppuosa on lähes kokonaan samaa turvetta puu tai varpuainespitoisena. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 ja hyvin maatuneen osan 5,6. Pohjamaa on hietaa ja hiekkaa suon keskusalueilla ja moreenia reunoilla. Suosta ei ole otettu näytteitä laboratoriomäärityksiä varten. Hirsimaansuo on liian matala turvetuotantoon.

32 3 4 TULOSTE TARKASTELU Suot ja niiden turvekerrokset Tähän tutkimukseen sisältyvät suot sijaitsevat paria poikkeusta lukuun ottamatta Pudasjärven länsiosassa Iijoen ja Kuusamontien välissä sekä kunnan pohjoisosassa Tikanpalossa. Soista sijaitsee 9 kpl Iijoen, 11 kpl Siuruanjoen ja 3 kpl Livojoen valumaalueella. Soiden keskikoko on melko suuri, 263 ha. Viisi suota on alle 1 haja kolme yli 5 ha. Suurimmat suot ovat muodoltaan rikkonaisia. Yhteenlaskettu pintaala on 6 41 ha, josta on yli 1 m syviä alueita 2 38 ha (39 %) ja yli 1,5 m syviä 1 55 ha (25 %). Keskimääräinen syvyys on koko suoalalla vain 1,1 m ja yli 1,5 m syvillä osilla 2,1 m. Heikosti maatunutta rahkavaltaista pintakerrosta on yli 1,5 syvillä alueilla keskimäärin,3 m. Syvimmät suo ovat Tikanpalossa (taulukko 1). Suoalasta on avosuota 36 %, josta on luonnontilaisena 78 %. Rämeiden osuus on 56 ja niistä on luonnontilaisena noin kolmannes (34 %). Korpien osuus on 4 % ja niistä on luonnontilaisena neljännes. Peltoj aja turvekankaita on loput 4 %. Turpeista on rahkavaltaisia 46 % ja saravaltaisia 54 %. Keskimääräinen maatuneisuus on 4,9 ja energiaturpeeksi sopivien 5,5. Liekoja on yleensä erittäin vähän. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 4,3 % kuivapainosta, kuivatilavuuspaino 94, kg/suom3, rikkipitoisuus,16 % kuivapainosta ja kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21, MJ/kg. Soveltuvuus turvetuotantoon Energiaturvetuotantoon sopivia alueita on 19 suolla yhteensä ha, mikä on noin 22 % tutkitusta suoalasta (taulukko 2). Tuotantokelpoisista soista on Siuruanjoen valumaalueella 1, Iijoen valumaalueella 6 ja Livojoen valumaalueella 3. Tuotantokelpoisesta alasta sijaitsee Siuruanjoen valumaalueella 75 ha, Iijoen 445 ha ja Livojoen 16 ha. Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 22,61 milj. suom3. Sen energiasisältö on 5 % käyttökosteudessa 4,91 milj. GJ eli 11,39 milj. MWh. Vuoden 1992 loppuun mennessä tutkituista soista on polttoturvetuotantoon soveltuvaa aluetta yhteensä 3 9 ha. Alueiden yhteenlaskettu tuotantokelpoinen turvemäärä on noin 54 milj. suom3. Se sisältää kuivaainetta noin 51,3 milj. tonnia. Soveltuvuus suojeluun Tähän tutkimukseen sisältyvistä soista suositellaan suojeltavaksi tai muuten säilytettäväksi luonnontilaisena Lehmisuon ojittamaton alue sekä lähes kokonaan luonnontilaisena olevat Vantunsuo ja Valkiaissuo.

33 3 5 Ei d'mm x MM In W d'1n OOM4 M rirln 'Id'U1tM riri t I I Lnri n U H 4 E ri(ln1olb Md'mm ri ri c,4 ri m OD mlnri rid'ri O M M Ln m MWOrl LOmd'd' loinwo mtd' rio h 1 W cn w m m ri rir14. LnMMr4 O O O O O. O. O O O :7 EL H O WO M,41 HMb Ei a..... D4 d' d Ln d' d' Ln d' d' d' H O O 9 r1r1 td't d' m d' Lo c,4 I 1 s S O Ln ri Ln Ln Ln In Ln U1 to tn If1 If) B U x mm W rltri( a r1r Hr4ri z w H E rl ri O 11 tn Ln Ln o 4o m Ln r O H M ri ,'7 L1 "1. d' MMr.4 r1rir1 A4 o å U) I Ii r4"1 ririri D.. Ea z H c.... O. 'O U1d'Or4 'lmmri t Ot Mm %Otn..IrIM r1ln' r1o LO 4m W Inmd'M O OD Ln Ln LOLnd'4o rilouu) d'to. O ri ri rl O H d' ri ri o Ln Mri%OLO td'tr4lf O"IrIriM rirlm1m d' Mw. d' In M 1 Ln 4 ko d' d' M d' ri.i ri O O O O O O O O O O InMriri 1rlOrl md'ln in Ln Ln Ln Ln M to d' In Ln d' d' Ln Ln 4o Ln m M d' 4.O M M d' LO ko ko..... Ln l11 In In tf1 ln Ln ln Ln Ln In Ln tn Ln r11 d'mln d'tsmm 4r1 r1r1rirl rlririrlri OHO O ri ri å' M M O rl io w r r4 r r4 r Ii r4 1 1.Irlrl rimrirl MO OOOOO ri.4r4,4, o c. o c. O. O O O m ri O 1 InLnLnLnLn _4 4 MmriO oolnoln CA 'OLn H 124 rilnrid' Lnd'(1 z H P4 I %D WO CA O ldd'd' 4 z EA1 H W E1 EI MMMMM MMMd'M A r1riririri 1rir4r1 H W Ln Ln Ln Ln Ln Ln Ln Ln Ln Ln I7 MMMMM MMMMC") w z w h z EL Ei H 4 E H H M H Ei z Dz O D4 A z Co 8 1; h :D z D W)',~H z H D :a E4 U) :D :D U 1 H HH H.OO X H I(ti A O~ ~ H E4 EI a4' I_1 a a4 a4 < La a z OLnlno olnoolf olnri 1ODM tlnlnd' ri ri H ri rid' OO IO r1 1 1 HOO MMMMM MMMMM MMM ri (14 Ln In Ln Ln In Ln Ln Ln In Ln Ln LO In MMMMM MMMMM MtY)M U) Un :zo I HEUH 4zzI n Oo4 A EI ~ D4 ri d' W H H z W EII

34 3 6 ;2 cd~ sp 2 a w, 1 ;,,,, 'n o g O O O r 'c h O o o'n n 'n 'o o 'n 'n 'o O. g ~. ~ ~ O ~ O O 'n 'O O ö O ~ ö O 'n et O m O d~ O 'n o' 'n m ~ ~o 'O 'n M O O ~' O O o m O l h "' O 'O m 'n 'O m V13 m b ~o tn In t qt ~o m d m,~ tn., m f O + t O l v5 o.,~,~ a o, m O\ 'o 8 O \D O O v, Ö., m C2 oo "'' c\ O~,.., O \ p O H d' q' et m 1O '.O, 'O m l~ V1 h, O n O sn ~n O O O h O O O M o O O m m v1 ~ m '.o \O O '.O lm kn ~ O. b m O O O s 1 '~ vi ~ ~ ö p~ O., m p oö O

35 3 7 KIRJALLISUUS Energiataloudellinen yhdistys, Lämpölaitosyhdistys ry jaturveteollisuusliitto ry Polttoturpeen laatuohje. Häikiö, J Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XI. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 271. Häikiö, J. ja Sutinen, H Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XII. Geologian tutkimuskeskus. Julkaisematon arkistoraportti. Hänninen P.1983 a. Pudasjärven inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuuspolttoturvetuotantoon. Osa I. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13.4/83/118. Hänninen, P b. Pudasjärven inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa II. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raporttip 13.4/84/136. Hänninen, P Pudasjärven inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa III. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, raportti P 13.4/84/156. Hänninen, P Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa IV. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, raportti P 13.4/85/174. Hänninen, P Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa V. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, turveraportti 192. Hänninen, P. ja Lappalainen, E Maatutkan ja suosondin soveltuvuus turvevarojen määrän ja laadun selvittämiseen. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, turveraportti 22. Hänninen, P Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VI. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, turveraportti 212. Hänninen, P. ja Hyvönen, A Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VII. Geologian tutkimuskeskus, turvetutkimus, turveraportti 227. Hänninen, P. ja Hyvönen, A Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VIII. Geologian tutkimuskeskus, turvetutkimus, turveraportti 24. Hänninen, P. ja Hyvönen, A Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa IX. Geologian tutkimuskeskus, turvetutkimus, turveraportti 246. Hänninen, P. ja Jokinen, S Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa X. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 252. Lappalainen, E., Häikiö, J. ja Heiskanen, Oulun läänin suoinventointi. Yhdistelmä pintaalamittausten tuloksista. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13.4/8/24. Lappalainen, E., St6n, CG. ja Häikiö, J Turvetutkimusten maastoopas. Geologinen tutkimuslaitos. Opas nro 12.

36 LIITE 1 (1) PUDASJ RVELL TUTKITUT SUOT SUO IMI KARTTALEHTI RAPORTTI / SIVUT AHMASUO II AHOSUO II AHVESUO V AIROKASSUO VII ALAKOIRASUO VIII /16167 ATTILASUO XI / 13 AROSUO V ASMUTISUO XII / 2 EERARAASUO VII ELLIPER SUO VII /29631 EM SUO I / EP ILYKSESUO I / EROSUO IX / ETEL SUO XI / 16 HAAPASUOMAIJASUO VI /4549 HAAPOSUO I / HAARASUO II /9398 HAARASUO VIII HAASIOSUO VIII /12513 HALMESUO VII HAGAPOHJASUO VIII HAHIJ RVESUO VII /4654 HAUKKASUO , 6 VI HAUTASUO VIII HAUTASUO XI / 16 HAUTASUOTUPAKKISUO VII HAVAHARJUSUO VI HEIIOJASUO XI / 15 HEIISUO XII / 24 HELKALASUO VII / HETESUO IV / 816 HETESUO VII /15616 HETTEIK SUO HIETAKAISTOSUO X /12 HIIRISUO VIII /9711 HIISISUO VIII /1219 HIRSIMAASUO XII / 33 HIRVASKORPI VII /6469 HIRVISUO , 3 VI /1518 HOIKKASUO I /1 HOIKKASUO HOIKKA A VIII / HOIKKA B HOLLOSUO I /8284 HOGIKOKAKAASUO VIII / 5358 HOGIKOSUO VIII / 5253 HOKASUO VIII / 27277