LEIVONMÄELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

Transkriptio

1 GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 256 Riitta Korhonen LEIVOMÄELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires of Leivonmäki and their potential use Espoo 1992

2 Korhonen, Riitta Leivonmäellä tutkitut suot ja niiden käyttökelpoisuus. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset, Turvetutkimusraportti sivua, 3 kuvaa, 2 liitettä. Geologian tutkimuskeskus tutki vuosina 1985 ja 1988 Leivonmäellä 44 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 3 67 ha ja turvemäärä on 6,41 milj. suo-m3. Tutkimukset tehtiin suurempien soiden osalta tutkimuslinjastoilla, joissa tutkimuspisteet sijaitsevat 1 metrin välein. Pienet suot tutkittiin hajapistein. Jokaisella tutkimuspisteellä määritettiin suotyyppi ja sen kosteusolosuhteet, mättäisyys, puuston tiheys, laatu ja koko, turvelajit, turpeen maatuneisuus, kosteus ja kuituisuus, turvekerrostuman liekoisuus ja pohjamaalajin laatu. Energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita on 27 suolla yhteensä 943 ha. Tuotantokelpoista energiaturvetta on yhteensä noin 2,19 milj. suo-nf ja sen energiasisältö on 8,78 milj. MWh laskettuna 5 % kostealle jyrsinturpeelle. Potentiaalista kasvuturvetta on arviolta,76 milj. suo-d. Avainsanat : suo, turveinventointi, energiaturve, kasvuturve, Leivonmäki Riitta Korhonen Geologian tutkimuskeskus Betonimiehenkuja 4 SF-215 ESPOO FILAD

3 Korhonen, Riitta1992. Leivonmäellä tutkitut suot ja niiden käyttökelpoisuus - The mires of Leivonmäki and their potential use. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset - Geological Survey of Finland, Peat Researches, Turvetutkimusraportti - Report of peat investigation pages, 3 figures, 2 appendices. The Geological Survey of Finland studied peat resources in the municipality of Leivonmäki in 1985 and Altogether 44 mires were studied and they cover 3 67 hectares containing 6,41 million cubic meters of peat in situ. The field work was carried out on survey line grids with study sites at the intervals of 1 meters. At each site the following determinations were made and recorded : cover type, wetness of mire, amount and height of peat hummocks, density, size and quality of trees, peat type, humification degree, fibrousness and wetness of peat and the number of stamps and snags in the deposits. Altogether 943 hectares of peatland were evaluated as good for energy peat production. The amount of energy peat available is about 2,19 million cubic meters in situ and the energy content equals to 8,78 million MWh as calculated for 5 % moisture content. The peat as suitable for horticultural purpose were evaluated to be,76 million cubic meters. Key words : mire, peat inventory, energy peat, horticultural peat, Leivonmäki Riitta Korhonen Geological Survey of Finland Betonimiehenkuja 4 SF-215 ESPOO FILAD

4 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDATO 7 2 TUTKIMUSMEETELMÄT Kenttätutkimukset Laboratoriotutkimukset 9 3 AIEISTO KÄSITTELY, TULOSTEET JA ARVIOITIPERUSTEET Aineiston käsittely ja tulosteet Arviointiperusteet 12 4 TUTKITUT SUOT 14 5 YHTEEVETO 33 KIRJALLISUUS 34 LIITTEET

5 7 I JOHDATO Geologian tutkimuskeskus on tehnyt turvetutkimuksia Leivonmäellä vuosina 1972, 1974, 1985 ja Tässä raportissa esitetään vuosina 1985 ja 1988 tutkitut suot. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Leivonmäen soiden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus lähinnä energiaturvetuotantoon, mutta myös muut käyttömuodot on huomioitu. Tutkimuksella täydennettiin maaperäkartoitusta soiden osalta Korpilahden karttalehden (3211) alueella. Tutkimustuloksia voidaan lisäksi hyödyntää muun muassa maankäytön ja metsänkasvatuksen suunnittelussa. Leivonmäen soiden sijainti näkyy kuvassa 1. Tutkittuja soita on kaikkiaan 44 ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala on 3 67 ha. Kuvaan on piirretty myös suojelussa olevat suot ja tutkimuksen aikana turvetuotannossa olleet suot. Tähän raporttiin sisältyy lyhyet suoselostukset tutkituista soista ja yhteenveto. Tarkemmat selostukset, jotka sisältävät suokartan, mahdolliset poikkileikkauskuvat ja laboratorioanalyysien tulokset, säilytetään GTK :n Etelä-Suomen aluetoimistossa. Aineistosta on tilattavissa suokohtaisia ja alueellisia tulosteita kuten esimerkiksi suokarttoja syvyyskäyrineen ja poikkileikkauskuvia sekä erilaisia numeerisia tulosteita. 2 TUTKIMUSMEETELMÄT 2.1 Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologian tutkimuskeskuksen turvetutkimusten maasto-oppaassa (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1984) kuvattuja menetelmiä. Suot on tutkittu pääasiassa linjatutkimusmenetelmällä, jotkut pienet suot on tutkittu hajapistein. Tutkimuslinjastot on vaaittu ja vaaitukset on sidottu mahdollisuuksien mukaan kiintopisteisiin. Hajapistetutkimuksissa ei ole tehty vaaitusta. Linjatutkimuksissa turvekerrostumat on tutkittu 1 metrin välein. Lisäksi tutkimuslinjalla on määritetty turpeen syvyys 5 metrin välipaalun kohdalta.

6 l a FIR, IL ir As IL Ili t v Ii,. O 22 -w- Havumäki m I m AF or 1.M l i 3 I~~ ~ TA oi l fi m I Kuva 1. Leivonmäellä vuosina 1985 ja 1988 tutkitut suot. 1. Harjunsuo 16. Pohjoissuo 31. Tahvolaisensuo 2. Kivisuo 17. Kangaslamminsuo 32. Kumpusensuo 3. Harjujärvensuo 18. Karasuo 33. Rääsysuo 4. Harjunpuronsuo 19. Ruohosuo 34. Teurisuo 5. Joutssuo 2. Keitäänsuo 35. Jokipolvensuo 6. Orisuo 21. aukjärvensuo 36. Honkasyrjänniittu 7. Suojärvensuo 22. Riiplampiensuo 37. Partinlamminsuo 8. Pirttisuo 23. Hevossuo 38. Purnisuo 9. Soimasuo 24. Kaivosuo 39. Hirvisuo 1. Syyssuo 25. Pajusuo 4. Koivusuo 11. Maissuo 26. Välisuo 41. Tikansuo 12. Lähdesuo 27. Pihlassuo 42. Kurkisuo 13. Markkulanniitut 28. Pura-ahonkorpi 43. Karjusuo 14. Kivelänsuo 29. Porkkasuo 44. Savisuo 15. Martinsuo 3. Juurikkasuo

7 9 Tutkimuspisteillä on määritetty suotyyppi, suon pinnan vetisyys, mättäisyys ja mättäiden korkeus sekä puustoisilla suotyypeillä puulajisuhteet, tiheys- ja kehitysluokka sekä mahdolliset hakkuut. Kairalla otetuista turvenäytteistä määritettiin turvelaji lisätekijöineen, maatuneisuus, kosteus ja kuituisuus. Myös turvekerrostumien alla olevat liejut ja mineraalimaalajit määritettiin. Maatumattoman puuaineksen, ns. liekoisuuden selvittämiseksi pliktattiin turvekerrostuma kairanvarsilla tutkimuspisteiden ympärillä kymmenestä kohtaa kahden metrin syvyyteen saakka. 2.2 Laboratoriotutkimukset Tilavuustarkalla mäntäkairalla otettiin turvenäytteitä suon koosta riippuen yhdeltä tai useammalta suolle tyypilliseltä tutkimuspisteeltä. Laboratoriossa näytteistä määritettiin happamuus märästä näytteestä, vesipitoisuus kuivaamalla turve 15 C lämmössä vakiopainoon. Turpeen kuiva-aineen määrä eli suokuutiometrin irtotiheys laskettiin. Kuivatuista näytteistä määritettiin tuhkapitoisuus hehkuttamalla näytteet 815 ± 25 C : ssa ja lämpöarvo Leco AC 3 kalorimetrillä (ASTM D 3286) sekä rikkipitoisuus prosentteina kuivapainosta valikoiduista näytteistä Leco SC-39 rikkianalysaattorilla. 3 AIEISTO KÄSITTELY, TULOSTEET JA ARVIOITIPERUSTEET 3.1 Aineiston käsittely ja tulosteet Kaikki tutkimushavainnot on tallennettu tiedostoihin, joista saadaan useita erilaisia tulosteita. Perustulosteena jokaisesta suosta on piirretty kartta, josta selviää turvekerrostuman paksuus, keskimaatuneisuus ja heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus. Esimerkki kartasta on kuvassa 2. Soiden turvekerrostumia on havainnollistettu tutkimuslinjoista piirretyillä turvelaji- ja maatuneisuusprofiileilla, joista on esimerkki kuvassa 3.

8 1 A ; 1 7 / /te 6 4 ( A4-22m ~ Oi :7 ; 8 ~~ ~O~.OA 4Ö+25Öm 1/21/ b/16 3/~2/ : ;4.9 A12-3m /1~5 2* ; 6.5 4/ / /19 6;9 s 7A 8+23m 2/24 2/24 2/ / m 3/26 \ 3. 3/23 :? :? 1, :5 A12+5Öm 1 / ' 6.9`L 5' 2/26-5/28 - p.2 j / 4/k9 - A16-2m. : 66 5: G /2111 6SI ' OA 16Ö 7m 6/2 lls~ ' 67P1 412 %3 6. b 4/15 A2-21m :2 7 e 1/31/3 /18 1/19 / }-- 7.b / A 2+ 3m t M>7. A23-21m =5677~4 7 5 s,e A23+3m /4/71/15/14 1/13 /13 O/1 G 7. / 11 S4 1/ '~ 5/1~1 m A 269m Kuva 2. Esimerkki suokartasta. Tutkimuspisteen yläpuolella on turpeen keskimaatuneisuus von Postin asteikolla, alapuolella heikosti maatuneen rahkaisen pintakerroksen paksuus/koko turvekerrostuman paksuus desimetreinä. Turvekerrostuman paksuutta osoittavat syvyyskäyrät on piirretty metrin välein.

9 W M.-+ ) CO r - d' In - m m M M M M E I I I 1 I I I I I 1 1 M -+ O ) Co r M CT) m m 1 I I I I I I L E o Y =o E Y E -o O)a - Y a, L U) a) C a II I~I 4 L C a). a) E =o o fr = m tc ~ ~s- - To r r a w w L. : - g s sss~ vo ö U) L C) jr U) ` - - C- G- I- a) I- D O >- M - L ö >- ~> =) (f) CD Y a W = O II M - O Y Q 3 I I I I I I I I I I I I CL I I I I >- ze v C) W Co r E a - O c) CO r - z M m m m m c4 E (n M cn M cn E - - -r *

10 1 2 Jokaisesta tutkitusta suosta on kirjoitettu tutkimusselostus, josta selviää suon sijainti, ympäristön topografia ja suon koko, suotyyppien jakauma, puustoisuus ja ojitustilanne sekä kuivatusmahdollisuudet. Turvekerrostumasta kuvataan turvelajit, maatumisaste ja liekoisuus sekä turpeen määrä koko suon osalta jaettuna eri syvyysalueisiin. Suon energiasisältö ja turvetuotantoon soveltuvien alueiden turpeen määrä on laskettu niiltä soilta, joista on otettu näytteet laboratoriomäärityksiä varten. Kuvassa on lisäksi suon pohjamaalajit ja liejukerrostumien paksuus silloin, kun liejuja on. Tutkimustuloksia kartta- ja kuvaliitteineen säilytetään GTK :n Etelä-Suomen aluetoimistossa. Yllä mainittujen perustulostusten lisäksi GTK :n turvetutkimuksista on mahdollista saada erilaisia atk-tulostuksia, jotka antavat varsin monipuolisen kuvan suosta tai halutusta suon osasta. Tulosteet ovat tasokarttoja ja listauksia sekä näiden yhdistelmiä. Tasokartoilla voidaan esittää mm. suotyypit, liekoisuus, suon pinnan korkeus, suon pohjan korkeus, pohjamaalaji, liejukerroksen paksuus, tietoja puustosta, suon pinnan mättäisyys ja vetisyys. Yhdelle tutkimuspisteelle voidaan piirtää kaksi edellä mainittua tietoa kerrallaan. 3.2 Arviointiperusteet Tur e den käyttökelpoisuutta arvioitaessa on perusteena käytetty Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjetta (liite 2). Mikäli turve täyttää nämä vaatimukset tuhka- ja rikkipitoisuuden sekä lämpöarvon suhteen, määritetään se energiaturpeeksi soveltuvaksi seuraavasti : - Saraturve (C) soveltuu myös heikosti maatuneena jyrsinturpeeksi. Palaturpeeksi se soveltuu, mikäli mukana on riittävästi sitovaa ainesta, esim. maatunutta rahkaa, jotta palat pysyvät koossa. - Rahkaturve (S) ja ns. sekaturve soveltuvat kohtalaisesti ja hyvin maatuneena (H5-1) sekä jyrsin- että palaturpeeksi. Soiden käyttökelpoisuutta arvioitaessa on käytetty nelijakoa : Energiaturvesuo, kasvuturvesuo, suojelusuo ja muu käyttö, joista jälkimmäinen tarkoittaa lähinnä suon jättämistä luonnontilaiseksi tai esimerkiksi metsänkasvatukseen. Perinteisesti energiaturvetuotantoon soveltuvan alueen vähimmäissyvyytenä on pidetty kahta metriä, mutta käytännössä raja nykyisin on 1,5 metriä. Tässä tutkimuksessa on pääosin noudatettu kahden metrin rajaa.

11 1 3 Jyrsinturvetuotantoon soveliaan alueen vähimmäiskooksi on otettu 2 hehtaaria. Käytännössä näin pienen kentän kunnostaminen tuotantoon edellyttänee, että lähistöllä on muitakin tuotantoalueita. Palaturvetuotantoon soveltuvan alueen vähimmäiskokoa on vaikea määritellä, koska kyseeseen saattaa tulla myös pienimuotoinen kotitarvetuotanto. Tapaukset on arvioitava yksittäin ottaen huomioon mm. tiestö sekä kuivatus ja kunnostustyöt sekä turvekerrostumien liekoisuus. Kasvuturvetuotantoon soveltuvaksi on katsottu suo, jonka pintakerroksessa on vähintään 8 cm heikosti maatunutta (H1-3) rahkaturvetta vähintään 3 hehtaarin alalla. Suon omistussuhteita ei tässä tutkimuksessa ole otettu huomioon. Sen sijaan mm. pitkälle viedyt metsänhoidolliset toimenpiteet, turvealueiden sijainti vesistöjen suhteen sekä luonnonsuojelulliset näkökohdat on huomioitu.

12 14 4 TUTKITUT SUOT 1. Harjunsuo (kl ) sijaitsee noin seitsemän kilometriä Leivonmäen kirkolta lounaaseen. Suo rajoittuu länsiosiltaan harjumuodostumaan, eteläosasta hietaan ja muilta osin moreeniin. Koillisosastaan suo yhtyy Haapasuohon. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaisen hyvät. Pinta-ala on 187 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 139 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 99 ha. Harjunsuon pinnan korkeus merenpinnasta on metriä, ja pinta viettää voimakkaasti kaakkoon. Vedet laskevat Kostamonjärven kautta Kostamonjokea Rautaveden Angesselkään. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Suotyypit ovat muuttuma-asteella ja niistä yleisimpiä ovat varsinainen sararäme-, lyhytkortinen nevaräme- ja varsinainen saranevamuuttuma. Turvelajeista on 25 % rahkaja 75 % saravaltaisia. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9 ja yleisin pohjamaalaji on hiekka. Liejua on yhdellä pisteellä 6 cm :n kerroksena. Harjunsuo soveltuu energiaturvetuotantoon. Tuotantoon soveltuvaa aluetta on noin 1 ha. 2. Kivisuo (kl ) sijaitsee noin 1 kilometriä Leivonmäen kirkolta länsilounaaseen. Suolle on hyvät kulkuyhteydet, suon halki kulkee autotie Metsäntutkimuslaitoksen metsänlannoituskentän pohjoisreunassa. Myös koekentän alueella on teitä. Topografisesti suo sijaitsee moreenimuodostumien välisessä painanteessa. Kivisuon pinnan korkeus merenpinnasta on metriä, ja pinta viettää koilliseen. Kuivatusmahdollisuudet vaihtelevat suon eri osissa. Suon vedet laskevat Kivipuroa Rutajärveen. Pinta-ala on 513 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 321 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 298 ha. Suon pohjoisosassa vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkarämemuuttuma ja tupasvillarämemuuttuma. Metsälannoituskoealue on varputurvekangasta ja suon luonnontilaisessa eteläosassa vallitsevat lyhytkorsineva, rahkaneva ja rahkaräme. Enimmäkseen rahkavaltaisten turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 5,9. Pohjamaalajeista yleisimpiä ovat hiekka ja hiesu. Liejua on lähes koko suon alueella vaihtelevan paksuisena kerroksena. Liejun paksuus vaihtelee 1 : stä 28 cm : iin. Suon pohjoisosassa tehdään tieteellistä tutkimusta. Metsälannoituskoekentän lisäksi siellä on hydrologinen koekenttä ja turpeen tuotantomenetelmien testauskenttä. Mikäli

13 1 5 suon luonnontilaista eteläosaa aiotaan ottaa tuotantoon, alueen kuivatus onnistunee vain pumppausmenetelmällä. Heikosti maatunutta rahkaa on suon pintaosassa paikoin metrin paksuudelta, joten kasvuturvetuotanto voi tulla kysymykseen pintaosasta. lähes Edellä mainituin rajoituksin tuotantoon soveltuvaa aluetta on noin 12 ha. 3. Hariujärvensuo (kl ) sijaitsee noin seitsemän kilometriä Leivonmäen kirkolta länsilounaaseen. Suo rajoittuu idässä harjuselänteen pirstomaan Harjujärveen ja muilta osin moreeniin. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät, suon eteläreunassa kulkee paikallistie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on metriä, ja suon pinta viettää pohjoiskoilliseen. Suon vedet laskevat Harjujärven kautta Harjupuroa Rutajärveen, josta edelleen Päijänteeseen. Suon kuivatusmahdollisuudet ovat hankalat, koska suo rajoittuu Harjujärveen. Suon pinta-ala on 153 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 9 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 14 ha. Harjujärvensuon yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämeojikko ja tupasvillarämemuuttuma. Puoliksi sara- ja puoliksi rahkavaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Liejua ei ole. Harjujärvensuo soveltuu turvelajien ja turpeen maatuneisuuden puolesta energiaturvetuotantoon, mutta Harjujärven läheisyys tekee kuivatuksen hankalaksi. Tuotantoon soveltuvaa aluetta on noin 2 ha. 4. Hariunpuronsuo (kl ) sijaitsee noin seitsemän kilometriä Leivonmäen kirkolta länsilounaaseen. Suo rajoittuu itäosaltaan harjuun ja muilta osin moreeniin ja hiekkakumpareisiin. Suon koilliskulmassa on Hämeenlampi. Kulkuyhteydet eivät ole erityisen hyvät, harjun laella kulkee lähin autotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on metriä, ja suon pinta viettää koilliseen. Suon länsiosan vedet laskevat Harjunpuroa Rutajärveen ja itäosan vedet Hämeenlammin kautta Rutajärveen, josta edelleen Päijänteeseen. Pinta-ala on 82 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 5 haja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 13 ha. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinen nevaräme, rahkaräme, tupasvillaräme ja varsinainen sararäme. Enimmäkseen rahkavaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Liejua on kahdella pisteellä 3 ja 17 cm. Harjunpuronsuo kuuluu valtakunnalliseen soidensuojelun perusohjelmaan, joten sen käyttö turvetuotantoon ei tule kysymykseen.

14 Joutssuo (kl ) sijaitsee kahdeksan kilometriä Leivonmäen kirkolta länteen. Suon länsipuolella on Joutsjärvi, josta saa alkunsa suon pohjoisreunaa kulkeva ja Rutajärveen laskeva Joutsjoki. Muilta osin suo rajoittuu moreenimaastoon. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suo on tutkittu hajapistein. Suon vedet laskevat Joutsjokea Rutajärveen ja edelleen Päijänteeseen. Suon kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Pinta-ala on 46 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 8 ha. Suotyypeistä yleisin on korpiräme. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Liejua ei ole. Joutsuo soveltuu metsätalouskäyttöön. 6. Orisuo (kl ) sijaitsee noin 12 km Leivonmäen kirkolta länteen. Suon itäpuolella sijaitsee 19 metrin korkuinen Väärävuori ja Vääräjärvet, suon lounaisosa rajoittuu Orikankaaseen ja muilta osin suo rajoittuu moreeniin. Suokuvioltaan Orisuo on saarekkeinen, ja suon keskiosassa on Orilampi, josta vedet laskevat Vääräjärvien ja Joutsjärven kautta Rutajärveen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon pinta-ala on 52 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 27 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 18 ha. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinen nevarämeojikko, korpirämeojikko ja tupasvillarämeojikko. Enimmäkseen rahkavaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,6. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Liejua on neljällä pisteellä 2-9 cm :n kerroksena. Orisuo on suokuvioltaan epäyhtenäinen ja saarekkeinen. metsätalouskäyttöön. Suo soveltuu lähinnä 7. Suojärvensuo (kl ) sijaitsee noin yhdeksän kilometriä Leivonmäen kirkolta länteen. Suo sijaitsee moreenimäkien välisessä painanteessa rajoittuen länsiosastaan Suojärveen. Kulkuyhteydet suolle ovat huonot. Suojärvensuon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 128 metriä, ja pinta viettää kaakkoon, jonne myös suon vedet purkautuvat Joutsjokea Rutajärveen. Pinta-ala on 37 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 27 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 16 ha. Suojärvensuon yleisin suotyyppi on isovarpurämeojikko. Enimmäkseen saravaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja savi. Liejua on kahdella pisteellä 2-5 cm :n kerroksena. Suojärvensuo on Suojärven rantasoistuma, joten se ei sovellu turvetuotantoon.

15 Pirttisuo (kl ) sijaitsee noin seitsemän kilometriä Leivonmäen kirkolta länsiluoteeseen. Suo rajoittuu länsiosaltaan Pirttiharjuun ja Isoon Pirttilampeen sekä lounaiskulmastaan Pieneen Pirttilampeen, muilta osin moreeniin. Suon pohjoisosassa sijaitsee Mäyrälampi. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on metriä, ja suon pinta viettää lounaaseen. Vedet laskevat eteläosasta Isoon Pirttilampeen ja muualta Pieneen Pirttilampeen. Suon kuivatusmahdollisuudet ovat huonot. Pinta-ala on 31 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 21 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 13 ha. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme ja isovarpuinen räme, suon keskiosassa on heikosti kehittynyt keidasrämealue ja pohjoisosassa vallitsee lyhytkorsineva. Enimmäkseen rahkavaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5. Pohjamaalaji on hiekka. Liejua ei tavattu. Heikosti maatuneen pintarahkan paksuuden ja huonojen kuivatusolosuhteiden takia Pirttisuo ei sovellu turvetuotantoon. 9. Soimasuo (kl ) sijaitsee noin seitsemän kilometriä Leivonmäen kirkolta luoteeseen. Suo rajoittuu länsireunaltaan Mäyräkankaaseen ja muilta osin moreenimäkiin. Suon pinta viettää pohjoiseen, jonne myös suon vedet laskevat puroa pitkin Humalalampeen, josta edelleen Yläisetlampien kautta Kuusijärveen. Luontaiset kuivatusmahdollisuudet eivät ole kovin hyvät. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Pinta-ala on 34 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 22 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 16 ha. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme ja varsinainen saraneva sekä eteläosan länsireunalla lyhytkortinen nevaräme. Saravaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu, moreeni ja hieta. Liejua on neljällä pisteellä 1-7 cm :n kerroksena. Soimasuo ei sovellu turvetuotantoon. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen, suotyypit ovat reheviä ja kauniita, joten suo soveltuu parhaiten virkistyskäyttöön. 1. Syvssuo (kl ) sijaitsee noin 1 kilometriä Leivonmäen kirkolta luoteeseen. Suo rajoittuu eteläosastaan Syysjärveen. Suon pinta viettää etelään. Vedet laskevat Syysjärveen ja siitä edelleen Pienen ja Ison Ahvenlammen sekä Järnätjärven kautta Haapajokea Päijänteeseen. Kulkuyhteydet suolle ovat huonot. Pinta-ala on 36 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 24 haja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 1 ha.

16 1 8 Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuuttuma suon keskiosassa ja muualla isovarpuinen räme, tupasvillaräme- ja lyhytkortinen nevarämemuuttuma. Saravaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi, moreeni ja hiekka. Liejua on neljällä pisteellä 1-7 cm :n paksuisena kerroksena. Syyssuo on pienialainen ja suokuvioltaan epäyhtenäinen sekä saarekkeinen, joten sovellu turvetuotantoon. se ei 11. Maissuo (kl ) sijaitsee noin kahdeksan kilometriä Leivonmäen kirkolta etelään, suon eteläosa on Joutsan puolella. Maissuo sijaitsee moreenimäkien välisessä painanteessa, suon länsireunalla on lajittunutta ainesta. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on metriä, ja pinta viettää kaakkkoon. Vedet laskevat Hanhiölammen kautta Hapanojaa urmaanjärveen ja edelleen Sahijokea Suonteeseen. Pinta-ala on 11 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 97 haja yli kahden metrin syvyistä aluetta 62 ha. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpuinen rämemuuttuma, varsinainen sararämemuuttuma, tupasvillarämemuuttuma ja korpirämemuuttuma. Enimmäkseen rahkavaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Liejua on kahdella pisteellä 7 ja 8 cm :n kerroksena. Turpeen maatuneisuuden ja turvelajien puolesta Maissuo soveltuu energiaturpeen tuotantoon. Suolla on paikoin melko kookas puusto. Turpeen rikkipitoisuus korkea. Tuotantoon soveltuvaa aluetta on 64 ha. on varsin 12. Lähdesuo (kl ) sijaitsee noin viisi kilometriä Leivonmäen kirkolta etelään. Suo rajoittuu itäosaltaan hiekkamuodostumaan ja muilta osin moreeniin. Kulkuyhteydet suolle ovat melko huonot. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on metriä, ja pinta viettää etelään. Vedet laskevat Hanhilammen kautta Haapaojaa urmaanjärveen ja edelleen Sahijokea Suonteeseen. Suon kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Pinta-ala on 49 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 15 haja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 7 ha. Yleisimmät suotyypit ovat ruohoinen sararämemuuttuma ja karhunsammalmuuttuma. Saravaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Liejua ei ole.

17 1 9 Suo soveltuu energiaturpeen pientuotantoon. Turpeen tuhka-, rikkipitoisuus- ja lämpöarvomäärityksiä ei ole tehty. Suolla on kookas puusto. Tuotantoon soveltuva ala on noin 1 ha. 13. Markkulanniitut (kl ) sijaitsee noin viisi kilometriä Leivonmäen kirkonkylästä kaakkoon. Suo rajoittuu lounaisosastaan hiekkamuodostumaan ja muilta osin moreeniin. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Suon pinta viettää loivasti itään. Vedet laskevat itäpuolella virtaavaan Koivujokeen ja siitä Koivulammen kautta Leppäveteen. Pinta-ala on 26 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 9 ha. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpuräme-, rahkaräme- ja korpirämemuuttuma. Puoliksi saravaltaisen ja puoliksi rahkavaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja hiekka. Liejua ei ole. Suo ei sovellu energiaturvetuotantoon. 14. Kivelänsuo (kl ) sijaitsee noin kuusi kilometriä Leivonmäen kirkonkylästä kaakkoon. Suo rajoittuu moreenimaastoon ja eteläosasta peltoon. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon pinta viettää etelään. Vedet laskevat Koivulammen kautta urmaanjärveen, josta edelleen Suonteeseen. Pinta-ala on 46 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 31 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 7 ha. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuuttuma, tupasvillarämeojikko ja lyhytkortinen nevamuuttuma. Enimmäkseen saravaltaisen turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 5,2. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hieta. Liejua ei ole. Suosta soveltuu energiaturvetuotantoon noin 25 ha. 15. Martinsuo (kl ) sijaitsee noin kaksi kilometriä Leivonmäen kirkolta kaakkoon. Suo rajoittuu koillisosasta hiekkamuodostumaan ja muilta osin moreeniin. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on metriä, ja pinta viettää kaakkoon. Vedet laskevat Hetesuon ja Koivulammin kautta urmaanjärveen, josta edelleen Suonteeseen. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaiset. Pinta-ala on 67 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 48 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 17 ha.

18 2 Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuuttuma ja isovarpurämemuuttuma. Saravaltaisen turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 5,5. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Liejua on seitsemällä pisteellä ohuena 1-2 cm:n kerroksena. Suosta soveltuu energiaturvetuotantoon noin 2 ha. Turpeen rikkipitoisuus ylittää laadunmääritysohjeen ilmoitusrajan. 16. Pohioissuo (kl ) sijaitsee noin 1 kilometriä Leivonmäen kirkolta koilliseen. Suo rajoittuu pohjois- ja länsiosasta hiekkamuodostumaan ja muilta osin moreenikumpareisiin. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon pinta viettää loivasti kaakkoon. Vedet laskevat Pajusuolta tulevaa laskuojaa Puulan Levälahteen. Pinta-ala on 5 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 37 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 24 ha. Yleisin suotyyppi on varsinainen sararämemuuttuma. Saravaltaisen turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 6,3. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu, ja moreeni. Liejua ei ole. hiekka Suosta soveltuu energiaturpeen tuotantoon noin 3 ha. Turpeen tuhka- ja rikkipitoisuus- sekä lämpöarvomäärityksiä ei ole tehty. 17. Kangaslamminsuo (kl ) sijaitsee aivan Leivonmäen kirkonkylän länsipuolella. Suo rajoittuu pohjois-, itä- ja eteläosiltaan peltoihin ja muilta osin moreeni- ja hiekkamuodostumiin. Suon eteläosassa on virkistyskäytössä oleva Kangaslampi. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on metriä, ja pinta viettää luoteeseen. Suon vedet laskevat Rutajärveen, josta edelleen Päijänteen Rutalahteen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Pinta-ala on 14 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 82 haja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 57 ha. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpuräme- ja tupasvillarämemuuttuma. Suon lounaisosassa on ruohoista saranevamuuttumaa ja itäreunalla ruohoista sararämemuuttumaa. Enimmäkseen saravaltaisen turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 6,. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Liejua ei ole. korkea. Suosta soveltuu energiaturvetuotantoon noin 3 ha. Turpeen rikkipitoisuus on

19 Karasuo (kl ) sijaitsee noin kolme kilometriä Leivonmäen kirkolta koilliseen. Suo rajoittuu länsiosasta hiekkamuodostumaan, joka jakaa pohjoisosassa suon kahteen osaan. Suon itäpuolella on moreenikumpareita ja eteläosassa pelto. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on metriä. Eteläosassa pinta viettää pohjoiseen ja pohjoisosassa etelään. Vedet laskevat Vallasjokea Suonteeseen. Suon kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Pinta-ala on 122 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 68 haja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 28 ha. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinen nevarämeojikko, varsinainen sararämeojikko ja -muuttuma sekä ruohoinen sararämemuuttuma. Saravaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. kahdella pisteellä noin puoli metriä. Liejua on Suo soveltuu melko huonosti energiaturvetuotantoon. Suo on suokuvioltaan epäyhtenäinen ja saarekkeinen, mistä johtuen turvekerrostuman paksuus vaihtelee voimakkaasti. Lisäksi turpeen rikkipitoisuus on erityisen korkea, korkein arvo on 1,61 %. äillä varauksilla tuotantoon soveltuva pinta-ala on noin 3 ha. 19. Ruohosuo (kl ) sijaitsee noin viisi kilometriä Leivonmäen kirkolta itään. Suo sijaitsee moreenimäkien välisessä painanteessa. Kulkuyhteydet eivät ole erityisen hyvät. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on metriä, ja pinta viettää kaakkoon. Vedet laskevat Höystösensuon halki virtaavaan Vallasjokeen ja kulkeutuvat Suonteen Levälahteen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Pinta-ala on 44 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 24 haja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 11 ha. Yleisin suotyyppi on isovarpurämemuuttuma. Enimmäkseen saravaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Liejua ei ole. Suo soveltuu pienimuotoiseen energiaturvetuotantoon. Tuotantoon soveltuva ala on noin 15 ha. 2. Keitäänsuo (kl ) sijaitsee noin viisi kilometriä Leivonmäen kirkonkylästä luoteeseen Rutajärven länsirannalla. Suo sijaitsee moreenimäkien välisessä painanteessa rajoittuen koillisosastaan Rutajärven Syyslahteen. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on metriä, pinta viettää kaakkoon ja vedet laskevat suon kaakkoisosasta Rutajärveen. Kuivatusmahdollisuudet

20 22 ovat kohtalaiset. Pinta-ala on 41 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 34 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 25 ha. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorsinevamuuttuma ja varsinainen sararämemuuttuma. Saravaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiesu ja hiekka. Liejua on neljällä pisteellä 5-2 cm:n kerroksena. Turvelajien ja maatumisasteen puolesta Keitäänsuo soveltuu energiaturvetuotantoon. Tuotantoon soveltuvaa aluetta on 2 ha. 21. aukjärvensuo (kl ) sijaitsee neljä kilometriä Leivonmäen kirkolta pohjoiseen. Suo rajoittuu eteläosastaan aukjärveen, luoteisosastaan peltoon ja muilta osin moreeniin. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin metriä. Suon pinta viettää länteen ja suon vedet laskevat Myllyjokea Rutajärveen. Pinta-ala on 38 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 19 haja yli kahden metrin syvyistä aluetta 11 ha. Suo on puronvarsisoistuma ja sen suotyypit ovat melko reheviä. Siellä on ruhoista sararämemuuttumaa, varsinaista sararämettä ja varsinaista saranevaa sekä reunoilla korpirämettä. Saravaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus pohjamaalajit ovat moreeni ja hiesu. Liejua on viidellä pisteellä 1-24 cm :n kerroksena. on 6,8. Yleisimmät Suo ei sovellu energiaturvetuotantoon. 22. Rii llampiensuo (kl ) sijaitsee noin yhdeksän kilometriä Leivonmäen kirkolta pohjoiseen. Suo rajoittuu pohjoisessa peltoon ja muilta osin moreeniin. Kulkuyhteydet suolle eivät ole erityisen hyvät. Suon pinta viettää etelään ja suon vedet laskevat Lehijärveen, josta edelleen aukjärven kautta Rutajärveen. Pinta-ala on 5 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 14 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta on hehtaari. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämeojikko, isovarpuinen rämemuuttuma ja korpirämeojikko. Enimmäkseen saravaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiesu ja hiekka. Liejua on kolmella pisteellä 2-19 cm : n kerroksena. Suo ei sovellu energiaturvetuotantoon.

21 Hevossuo ( kl ) sijaitsee noin kymmenen kilometriä Leivonmäen kirkolta koilliseen. Suo rajoittuu eteläosastaan urmijärveen ja muilta osin moreenimaastoon. Kulkuyhteydet suolle eivät ole erityisen hyvät. Suon pohjoisosan pinta viettää pohjoiseen ja vedet laskevat Hevoslammen ja Heinälammen kautta Pahkapuroon päätyen lopulta Puulaan. Suon eteläosa viettää etelään ja vedet laskevat Latosjokea urmijärveen ja siitä edelleen Havujokea Kälkäjärvien kautta Puulaan. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaiset. Pinta-ala on 62 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 8 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 5 ha. Yleisimmät suotyypit ovat rahkarämemuuttuma ja isovarpurämemuuttuma. Rahkavaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Liejua on vain yhdellä pisteellä metrin paksuinen kerros. Suo ei sovellu energiaturvetuotantoon. 24. Kaivosuo (kl ) sijaitsee noin 14 km Leivonmäen kirkolta koilliseen. Suo sijaitsee osittain myös Toivakan puolella. Suo rajoittuu länsiosassa Hirvikankaaseen, koillisosassa Iso Pahkalampeen ja muilta osin kallioisiin mäkiin. Suon keskiosassa sijaitsevat Kaivosuonlammit. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on metriä. Suon eteläosan pinta viettää etelään ja pohjoisosan itään. Suon pohjoisosan vedet laskevat Iso Pahkalampeen, josta edelleen Pahkapuroa useiden pikkuvesien kautta Havujokeen päätyen Kälkänjokea Puulan Siikaveteen. Eteläosan vedet laskevat Hakosjokea Petäjisen kautta Kivijärveen. Pinta-ala on 87 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 76 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 39 ha. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpuinen räme- ja tupasvillarämeojikko sekä lyhytkorsinevaojikko. Enimmäkseen saravaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja hiekka sekä paikoin kallio. Liejua on yhdeksällä pisteellä 1-12 cm :n kerroksena. Suo ei sovellu energiaturvetuotantoon. 25. Pa'usuo (kl ) sijaitsee noin seitsemän kilometriä Leivonmäen kirkolta itään. Suo rajoittuu länsiosastaan hiekkamuodostumaan, pohjoisosastaan Pihlassuohon ja muilta osin moreeniin. Suon itäpuolella on 187 metriä korkea Pajumäki. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Pajusuon pinnan korkeus merenpinnasta on metriä, ja pinta viettää suon pohjoisosasta pohjoiseen ja eteläosasta etelään. Pohjoisosan vedet laskevat

22 2 4 Pihlassuon kautta Pajulampeen, josta edelleen Kerolammen kautta Pajupurua ja Kätkäjokea Puulan Siikaveteen. Eteläosan vedet laskevat etelään Puulan Levälahteen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Pinta-ala on 133 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 121 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 12 ha. Yleisimmät suotyypit ovat ruohoinen sararämemuttuma ja varsinainen sararämemuuttuma, suon keskiosassa on myös varsinaista saranevamuuttumaa. Suon reunaosat ovat isovarpuräme- ja korpirämemuuttumaa. Saravaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Liejua on vain yhdellä pisteellä 2 cm. Suo soveltuu jyrsinturvetuotantoon. Turpeen rikkipitoisuudet ylittävät kauttaaltaan laadunmääritysohjeissa olevan ilmoitusvelvoitteen. Tuotantoon soveltuva ala on noin 95 ha. 26. Välisuo (kl ) sijaitsee noin seitsemän kilometriä Leivonmäen kirkolta itäkoilliseen. Suo rajoittuu kaakkoisosasta hiekkamuodostumaan ja muilta osin moreenimuodostumiin. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on metriä, ja pinta viettää koilliseen. Suon vedet laskevat Pihlassuon kautta Pihlaspuruun, josta edelleen Pajulammen ja Keronlammen kautta Pajupurua ja Kälkäjokea Puulan Siikaveteen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Pinta-ala on 54 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 16 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 8 ha. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja saranevamuuttuma suon keskiosasssa, muualla korpiräme ja korpirämemuuttuma sekä korpiojikko. Saravaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Liejua ei ole. Suosta soveltuu noin 1 ha energiaturpeen tuotantoon. Turpeen tuhka- ja rikkipitoisuusmäärityksiä ei ole tehty. Suon matalaturpeiset osat sopivat metsätalouskäyttöön. 27. Pihlassuo (kl ) sijaitsee noin kahdeksan kilometriä Leivonmäen kirkolta itäkoilliseen. Suo rajoittuu kaakkoisosaltaan yli 18 metriä korkeaan Pajumäkeen, länsiosiltaan hiekkamuodostumaan, eteläosastaan Pajusuohon ja koillisosastaan Mesiänsuohon. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Pihlassuon pinnankorkeus merenpinnasta on metriä, ja suon pinta viettää kaakkoon. Vedet laskevat Pihlaspurua pitkin Pajulammen ja Kerolammen kautta Kälkäjokeen, josta edelleen Puula-järveen. Pinta-ala

23 25 on 191 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 129 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 43 ha. Yleisimmät suotyypit ovat korpirämemuuttuma, mustikkaturvekangas ja isovarpurämemuuttuma. Enimmäkseen saravaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Liejua on kahdeksalla pisteellä 5-4 cm :n kerroksena. Suosta soveltuu noin 45 ha energiaturvetuotantoon. Turpeen rikkipitoisuus on korkea. 28. Pura-ahonkorpi (kl ) sijaitsee noin 12 kilometriä Leivonmäen kirkolta itäkoilliseen. Suo rajoittuu koillisosastaan Hyytiä-lampeen ja suon länsiosassa on Viinilampi. Suon keskiosassa on hiekkasaarekkeita, samoin eteläosassa, muilta osin suo rajoittuu kallioisiin moreenimuodostumiin. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Pura-ahonkorven pinnan korkeus merenpinnasta on metriä, ja pinta viettää etelään. Suon vedet laskevat etelään Pihlaspuruun, josta edelleen Pajulammin kautta Keronlampeen ja edelleen Pajupurua Kälkäjokeen päätyen Puulan Siikaveteen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hankalat. Pinta-ala on 47 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 29 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 17 ha. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpurämemuuttuma, korpirämemuuttuma ja isovarpurämeojikko. Enimmäkseen saravaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, moreeni ja hiesu. Liejua on kuudella pisteellä 1-18 cm :n kerroksena. Suo ei sovellu turvetuotantoon. 29. Porkkasuo (kl ) sijaitsee noin 1 kilometriä Leivonmäen kirkolta koilliseen. Suo rajoittuu itäosaltaan Kälkäjokeen ja muilta osin moreenimaastoon, suon länsiosa rajoittuu peltoihin. Suon eteläosan halki kulkee paikallistie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on metriä, ja suon pinta viettää itään. Vedet laskevat suon itäpuolella virtaavaan Kälkäjokeen, josta edelleen Puulan Siikaveteen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Pinta-ala on 82 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 42 ha. Yleisimmät suotyypit ovat ruohoinen heinäkorpimuuttuma ja -ojikko sekä ruohoinen sararämemuuttuma ja ruohoturvekangas pohjoisosassa, eteläosassa suotyypit ovat karumpia ja siellä vallitsevina ovat korpiräme- ja isovarpurämemuuttumat. Enimmäkseen saravaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,6. Yleisimmät pohjamaalajit ovat

24 26 savi, hiesu ja moreeni. Liejua on 16 pisteellä 3-27 cm :n kerroksena. Suosta soveltuu energiaturvetuotantoon noin 3 ha. Turpeen tuhka- ja rikkipitoisuusmäärityksiä ei ole tehty. 3.,Tuurikkasuo (kl ) sijaitsee noin 14 kilometriä Leivonmäen kirkolta itäkoilliseen. Suo sijaitsee moreenimäkien välisessä painanteessa. Suon pohjoispäässä kulkee paikallistie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on metriä, ja suon pinta viettää etelään. Vedet laskevat Kylmäpuroa Puulaan. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaiset. Pinta-ala on 143 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 86 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 24 ha. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämeojikko, varsinainen sararämemuuttuma ja korpirämemuuttuma. Enimmäkseen saravaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,8. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, savi ja hiekka. Liejua on vain yhdellä pisteellä 2 cm. Suo soveltuu energiaturvetuotantoon. Tuotantoon soveltuva ala on noin 3 hehtaaria. 31. Tahvolaisensuo (kl ) sijaitsee noin 15 kilometriä Leivonmäen kirkolta itäkoilliseen. Suo rajoittuu moreenimaastoon. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on metriä, ja suon pinta viettää eteläkaakkoon. Vedet laskevat Kuivalammen kautta Puulan Lihvanselkään. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaiset. Pinta-ala on 3 ha, josta yli metrin aluetta on 14 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 7 ha. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpurämeojikko ja isovarpurämemuuttuma, suon keskiosassa on lyhytkortista nevarämeojikkoa ja reunoilla varsinaista korpea ja pallosararämemuuttumaa. Enimmäkseen rahkavaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja savi. Liejua on kahdeksalla pisteellä 1-1 cm :n kerroksena. Pienimuotoiseen turvetuotantoon soveltuvaa aluetta suolla on noin 1 ha. 32. Kumpusensuo (kl ) sijaitsee noin 14 kilometriä Leivonmäen kirkolta itäkoilliseen. Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet suolle ovat

25 27 hyvät. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on metriä, ja pinta viettää pohjoiseen. Suon vedet laskevat pohjoiseen Välisuon ja Teurisuon kautta Mustajokeen, josta edelleen Alajärven kautta Kälkäjokea Puulan Siikaveteen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Pinta-ala on 51 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 34 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 21 ha. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinen neva ja lyhytkortinen nevamuuttuma sekä varsinainen sararämemuuttuma ja varsinainen saranevamuuttuma. Enimmäkseen saravaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Liejua on yhdellä pisteellä metrin paksuinen kerros. Suosta on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 2 ha. 33. Rääsysuo (kl ) sijaitsee noin 16 kilometriä Leivonmäen kirkolta koilliseen. Suo rajoittuu eteläosastaan Juurikkasuohon ja muilta osin loivapiirteiseen moreenimaastoon. Suolla on kaksi lampea, Partilampi ja Matkuslampi ja suon keskiosan halki virtaa Mustaoja. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset, kulkee paikallistie. suon lounaisosan halki Suon pinnan korkeus merenpinnasta on metriä, ja pinta viettää suon halki virtaavaan Mustaojaan. Suon vedet laskevat Mustaojaa Kälkäjärvien kautta Kälkäjokeen ja siitä Puulaan. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaiset. Pinta-ala on 223 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 181 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 7 ha. Yleisimmät suotyypit ovat pallosararämeojikko ja -muuttuma sekä tupasvillarämeojikko. Enimmäkseen saravaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,7. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu, moreeni ja hiekka. Liejua on 34 pisteellä 1-11 cm :n kerroksena. Suosta on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 65 ha. 34. Teurisuo (kl ) sijaitsee noin 16 kilometriä Leivonmäen kirkolta koilliseen. Suo sijaitsee moreenimäkien välisessä painanteessa, suon luoteisosassa on myös lajittunutta ainesta. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset, suon eteläreunassa kulkee paikallistie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää suon eteläosassa virtaavaan Mustajokeen. Suon vedet laskevat Mustajokea alempaan Kälkäjärveen ja siitä edelleen Kälkäjokea Puulan Siikaveteen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Pinta-ala on 11 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 62 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 6 ha.

26 28 Yleisimmät suotyypit ovat korpirämemuuttuma, pallosararämemuuttuma ja isovarpurämemuuttuma. Puoliksi rahka- ja puoliksi saravaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Liejua on neljällä pisteellä ohuena 5-1 cm:n kerroksena. Suo ei sovellu turvetuotantoon ohuen turvekerrostuman takia. 35.,lokipolvensuo (kl ) sijaitsee noin 15 kilometriä Leivonmäen kirkolta koilliseen. Suo rajoittuu kaakkoisosastaan ja eteläosastaan peltoihin, muilta osin moreeniin. Kulkuyhteydet suolle eivät ole erityisen hyvät. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on metriä, ja pinta viettää etelään. Suon vedet laskevat Mustajokea Alempaan Kälkäjärveen, josta edelleen Kälkäjokea Puulan Siikaveteen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Pinta-ala on 11 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 47 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 13 ha. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuuttuma, tupasvillarämemuuttuma ja korpirämemuuttuma. Enimmäkseen saravaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiesu. Liejua ei tavattu. Suosta soveltuu energiaturvetuotantoon noin 3 hehtaaria. Turpeen rikkipitoisuus on korkea ja ylittää selvästi laadunmääritysohjeen ilmoitusvelvollisuusrajan. 36. Honkasvrjänniittu (kl ) sijaitsee noin 11 kilometriä Leivonmäen kirkolta koilliseen. Suo rajoittuu itäosastaan peltoon ja Huhtapuruun, eteläosastaan Havujokeen ja länsiosastaan hiekkamuodostumaan. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon pinta viettää länteen. Suon vedet laskevat Huhtapuruun ja siitä edelleem Havujokea Kälkäjärvien kautta Kälkäjokeen päätyen Puulan Siikaveteen. Pinta-ala on 28 ha ja koko alue on alle metrin syvyinen. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpurämeojikko ja kangasrämeojikko. Rahkavaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus 5,. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Liejua ei ole. Suo soveltuu metsätalouskäyttöön. 37. Partinlamminsuo (kl ) sijaitsee noin 14 kilometriä Leivonmäen kirkolta koilliseen. Suo rajoittuu eteläosastaan peltoon ja muilta osin moreeniin. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on metriä, ja

27 29 pinta viettää etelään. Suon vedet laskevat Partinpuroon ja edelleen Kälkäjärvien kautta Kälkäjokeen päätyen Puulan Siikaveteen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Pinta-ala on 58 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 42 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 38 ha. Yleisimmät suotyypit ovat korpirämeojikko ja -muuttuma sekä tupasvillarämemuuttuma. Saravaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja moreeni. Liejua on neljällä tutkimuspisteellä 3-1 cm :n paksuudelta. Maatuneisuuden ja turvelajien puolesta suo soveltuu energiaturvetuotantoon. Turpeen rikkipitoisuudet ovat erikoisen korkeat. Tuotantoon soveltuva alue on noin 3 ha. 38. Purnisuo (kl ) sijaitsee noin 13 kilometriä Leivonmäen kirkolta koilliseen. Suo rajoittuu moreenimaastoon. Kulkuyhteydet suolle eivät ole erityisen hyvät. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on metriä, ja pinta viettää etelään. Vedet laskevat etelään Huhtapuroon, josta Havujokeen ja edelleen Kälkäjärvien kautta Kälkäjokeen päätyen Puulan Siikaveteen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Pinta-ala on 51 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 3 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 3 ha. Yleisimmät suotyypit ovat eteläosassa varsinainen sararämemuuttuma, muualla korpiräme- ja isovarpurämemuuttuma. Reunaosat ovat varsinaista korpiojikkoa. Enimmäkseen saravaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Liejua ei ole. Suo on turvekerrostumiltaan matala, joten se ei sovellu turvetuotantoon. Metsätalouskäyttöön suo soveltuu. 39. Hirvisuo (kl ) sijaitsee noin 15 kilometriä Leivonmäen kirkolta koilliseen. Suo sijaitsee moreenimäkien välisessä painanteessa ja yhtyy eteläosastaan Jokipolvensuohon. Kulkuyhteydet suolle eivät ole erityisen hyvät. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on metriä, ja pinta viettää länteen. Suon vedet laskevat Alankopuruun, josta edelleen Uittokanavaa ja Mustajokea Ala-Kälkäjärveen ja viimein Kälkäjokea Puulan Siikaveteen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Pinta-ala on 48 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 42 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 27 ha.

28 3 Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma, korpirämemuuttuma, isovarpurämemuuttuma ja varsinainen korpimuuttuma. Saravaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Liejua on kahdella pisteellä 5 ja 1 cm. Turvetuotantoa ajatellen suo on suokuvioltaan hankala, mutta pienimuotoiseen turvetuotantoon soveltunee yli kahden metrin syvyinen alue, eli 27 ha. 4. Koivusuo (kl ) sijaitsee noin 11 kilometriä Leivonmäen kirkolta koilliseen. Suo sijaitsee hiekkamuodostumien välisessä painanteessa. Kulkuyhteydet suolle eivät ole erityisen hyvät. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on metriä, ja pinta viettää etelään. Suon pohjoisosan vedet laskevat Huhtapuruun ja eteläosan vedet laskevat Havujokeen, josta edelleen Kälkäjärvien kautta Kälkäjokea Puulan Siikaveteen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Pinta-ala on 96 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 25 ha ja yli kaksi metriä syvyistä aluetta on 3 ha. Vallitsevat suotyypit ovat kangasrämeojikko, tupasvillarämemuuttuma ja kangasräme. Enimmäkseen rahkavaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Liejua ei ole. Suo on suokuvioltaan epäyhtenäinen ja sen turvekerrostumat ovat enimmäkseen varsin ohuita, joten suo ei sovellu turvetuotantoon. Metsätalouskäyttöön suo soveltuu. 41. Tikansuo (kl ) sijaitsee noin 12 kilometriä Leivonmäen kirkolta pohjoiskoilliseen. Suo sijaitsee moreenimäkien välisessä painanteessa rajoittuen kuitenkin eteläosastaan hiekkamuodostumaan. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaisen hyvät. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on metriä, ja pinta viettää kaakkoon. Suon vedet laskevat Huhtapuroon, josta edelleen Havujokea Kälkäjärvien kautta Kälkäjokeen päätyen Puulan Siikaveteen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Pinta-ala on 39 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 32 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 18 ha. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpuräme- ja korpirämemuuttuma sekä varsinainen korpimuuttuma. Saravaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Liejua ei ole. Suosta soveltuu energiaturvetuotantoon 2 ha. Turpeen rikkipitoisuus on melko korkea.

29 Kurkisuo (kl ) sijaitsee noin 14 kilometriä Leivonmäen kirkolta pohjoiskoilliseen. Suo rajoittuu moreenikumpareisiin ja pohjoisosastaan peltoon. Kulkuyhteydet suolle eivät ole erityisen hyvät. Suon pinnankorkeus merenpinnasta on metriä. Suon pinta viettää eteläkaakkoon. Suon vedet laskevat Tikanojaa Partinlammen kautta Partinpuroon, josta edelleen Kälkäjärvien kautta Kälkäjokea Puulan Siikaveteen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Pinta-ala on 5 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 3 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 19 ha. Yleisimmät suotyypit ovat ruohoinen sararämemuuttuma, lyhytkorsinevarämemuuttuma ja varsinainen saranevamuuttuma. Saravaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiesu. Liejua ei ole. Suosta soveltuu energiaturvetuotantoon noin 2 ha. Alueen muoto on epäyhtenäinen, joten vain pienimuotoinen tuotanto tulee kysymykseen. Myös turpeen rikkipitoisuus on melko korkea. 43. Karjusuo (kl ) sijaitsee noin 14 kilometriä Leivonmäen kirkolta pohjoiskoilliseen. Suo sijaitsee moreenimäkien välisessä painanteessa. Kulkuyhteydet suolle eivät ole erityisen hyvät. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on metriä, ja pinta viettää suon pohjoisosassa etelään ollen matalimmillaan Umpilammen ympäristössä, eteläosan pinta viettää pohjoiseen Umpilampeen saakka. Suon pohjoisosan vedet laskevat suoraan Huhtapuruun ja eteläosan vedet Tikansuon kautta Huhtapuruun, josta edelleen Havujokea Kälkäjärvien kautta Kälkäjokea Puulan Siikaveteen. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaiset. Pinta-ala on 52 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 24 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta on 13 ha. Yleisimmät suotyypit ovat korpirämemuuttuma ja -ojikko sekä isovarpurämemuuttuma. Suon pohjoisosassa on varsinaista sararämemuuttumaa ja Umpilammen ympäristö on silmäkenevaa. Puoliksi sara- ja puoliksi rahkavaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja hiesu. Liejua on seitsemällä tutkimuspisteellä 1-1 cm :n kerroksena. Suosta soveltuu energiaturvetuotantoon noin 17 ha. Soveltuva alue jakautuu kahteen eri osaan, joten vain pienimuotoinen tuotanto tulee kysymykseen.