GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSA5T0, raportti P13,4/81/6 0. Helmer Tuittil a LAITILAN TURVEVARA T. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroista

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSA5T0, raportti P13,4/81/6 0. Helmer Tuittil a LAITILAN TURVEVARA T. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroista"

Transkriptio

1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSA5T0, raportti P13,4/81/6 0 Helmer Tuittil a LAITILAN TURVEVARA T Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroista

2 LIITE 7 b IV NÄYTTEENOTTO A. Irtoturve Näytteen on mandollisimman hyvin edustettava koko tutkit - tavaa erää. Milloin mandollista, se otetaan jatkuvast a tavaravirrasta. Muussa tapauksessa se otetaan kuormast a tai kasasta lapiolla sattumanvaraisesti, ei kuitenkaa n kasan pinnasta tai juuresta. Näytteen koko on 10 d m3. Edustava näyte koostetaan vähin - tään 5 :stä noin 2 dm3 :n suuruisesta osanäytteestä. Yksi näyte voi edustaa korkeintaan 100 m3. Näyte pakataan muovipussiin ja varustetaan tarvittavill a merkinnöillä (erän tunnus, näytteenottaja, päiväys). B. Pakatut tuotteet Enintään 10 dm3 :n suuruiset pakkaukset lähetetään tutkit - taviksi sellaisinaan. Yli 10 dm3 :n suuruisista pakkauksista otetaan sattumanva - raisesti 5, noin 2 m 3 :n suuruista osanäytettä. Pakkau s ja merkintä kuten edellä. Yksi näyte voi edustaa korkeintaan 100 m3 turvetta vilj e- lyolosuhteissa. V NÄYTTEIDEN ESIKÄSITTELY LABORATORIOSS A VI Kasvilajimääritystä varten otetaan 1 d m3 turvetta, jok a kuivatetaan alle 20 % :n kosteuteen kokonaispainosta. Jäljelle jäävä turve säilytetään asianmukaisesti muit a mandollisia mittauksia ja määrityksiä varten. KASVILAJIMÄÄRITY S A. Varpu- ja t pasvillamääritys Kuivatetusta turpeesta erotetaan varpu- ja puuaines sek ä tupasvilla, joiden osuus ilmoitetaan prosentteina painos - ta. B. Rahkasammalmäärity s Rahkasammaljäänteiden osuus sekä acutifolia-ryhmään kuuluvien rahkasammallajien osuus näistä määritetään mikroskooppisesti.

3 Helmer Tuittila LAITILAN TURVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1981

4 SISALLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 1 2. TUTKIMUSMENETELMIT Maastotutkimukset Laboratoriotutkimukset Kartat ja profii1it 6 3. SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMAT Laitilan kunnan suot Pinta-ala- ja tutkimustarkkuustiedo t sekä soiden laskusuhteet Suotyypit ja ojitustilanne Turvelajit, turpeen maatuneisuus j a pohjamaalajit Turvekerrostumat ja liekoisuus Suokohtainen tarkastelu SOIDEN K ;YTTOMAHDOLLISUUDET Soveltuvuus polttoturpeeksi Poittoturpeeksi soveltuvat suot Soveltuvuus kasvuturpeeksi Kasvuturpeeksi soveltuvat suot Soveltuvuus muuhun käyttöön Soiden perättäiskäyttö Soiden suojelu- ja virkistyskäyttö YHTEENVETO 14 9 KIRJALLISUUTTA 15 0 LIITTEET Tekijän osoite : Helmer Tuittil a Geologinen tutkimuslaito s Espoo 15

5 JOHDANTO Geologinen tutkimuslaitos on tutkinut maamme turve - varoja lähes 40 vuoden ajan. Tutkimukset on tehty joko maaperäkartoitukseen liittyvinä perustutkimuksina ta i suoranaisesti turveteollisuuden tarpeita palvelevin a turvevarojen inventointeina. Turvevarojen hyväksikäytön esteenä olivat tuolloi n kuitenkin niukat tiedot Suomen turvevaroista ja niide n ominaisuuksista. Tämän johdosta kauppa- ja teollisuusmi - nisteriö määräsi v Geologisen tutkimuslaitokse n inventoimaan maamme turvevarat. Tehtävän toteuttamisee n ryhdyttiin käytettävissä olevin tutkijavoimin luvun lopulla ja sitä seuranneen vuosikymmenen aikana taloudellisesti kilpailukykyisempi tuontienergia syrjäytt i turpeen energian lähteenä, kuitenkin tehtiin erittäin pal - jon soveltavia töitä kunnille ja kuntainliitoille. Kun öljyn hinta v kohosi, julkisen vallan mielenkiinto turpeen käyttöön energian lähteenä heräsi uudestaan j a kauppa- ja teollisuusministeriö velvoitti Geologisen tutkimuslaitoksen uudestaan jatkamaan valtakunnan turvevarojen inventointia. Inventdintityöt keskitettiin Pohjan - maalle ja Itä-Suomen alueille, missä tiedettiin aiempie n tutkimusten perusteella olevan hyvälaatuista polttoturpee n raaka-aineeksi soveltuvaa turvetta. Jatkuva energian hinnan kohoaminen on johtanut siihen, että polttoturpee n raaka-aineeksi kelpaavat laadullisesti yhä heikommat j a pienemmät turve-esiintymät. Siten myös Etelä-Suomen rahkasoitten sisältämät turvevarat ovat tulleet talouselämä n mielenkiinnon kohteeksi. Kesällä 1978 suoritettiin Geologisen tutkimuslaitokse n toimesta maaperäkartoitusta ja turvetutkimuksia Ylänee n karttalehden alueella. Aiemmin v on alueella teh - ty alustavia turvetutkimuksia Lounais-Suomen seutukaavaliiton esityksestä. Tulokset näistä tutkimuksista on jul - kaistu Lounais-Suomen seutukaavaliiton julkaisussa 1969/3. Kun kesän 1978 tutkimusten aikana ilmeni Yläneen kartta - lehden alueella olevan turveteollisuuden raaka-aineeks i soveltuvia soita siinä määrin, että osa paikallisten

6 - 2 - keskusten energiantarpeesta voitaisiin vastaisuudessa tyy - dyttää hyväksikäyttämällä näitä turvevaroja, muutettii n tutkimukset paremmin palvelemaan energian käytön suunnittelua. Vuodesta 1980 lähtien Laitilan turvetutkimukset kuu - luvat osana kauppa- ja teollisuusministeriön rahoittamaa n Varsinais-Suomen turvevarojen kokonaisinventointiohjel - maan. Tässä kokonaisselvityksessä on Laitilassa kaikki yl i 20 ha :n suuruiset suot inventoitu.

7 TUTKIMUSMENETELMÄ T 2.1. Maastotutkimukse t Maastotutkimuksissa on noudatettu Geologisen tutkimus - laitoksen turvetutkimuksissa yleisesti käyttämiä menetelmiä (Lappalainen et al. 1978), jotka osittain perustuva t Salmen (1952) kehittämiin menetelmiin. Suuret ja turve - tuotannon kannalta tärkeät suot on tutkittu linjaverkosto a hyväksi käyttäen ja pienet tai muuten vähäm.erkitykselliset suot hajapistein. Tutkimuspistetiheydeksi on pyritty saamaan 1 piste/10 ha. Linjaverkosto on laadittu peruskartalle (1 : ) siten, että sillä olevat tutkimuspisteet kattaisivat suo - alueen edustavasti. Tämän vuoksi tärkein linja, josta jäl - jempänä käytetään nimitystä selkälinja, on suon pituus - akselin kautta kulkeva linja. Selkälinjaa vastaan kohti - suoraan on sijoitettu riittävä määrä ( m välein ) poikkilinjoja. Mikäli suokuvio on rikkonainen, selkälinjo - ja voi olla useita. Tutkimuslinjastoon on merkitty paalui n tutkittavat pisteet, jotka suon keskiosassa sijaitseva t 100 metrin etäisyydellä toisistaan. Suon reunan läheisyydessä tutkimuspisteiden välimatka on lyhyempi. Tutkimuslinjastosta on yleensä vaaittu pisteet 50 metrin välein, mutta tarpeen vaatiessa vaaituspisteitä voi olla tihemämässäkin. Vaaittu linjasto on sidottu valtakunnallisee n kiintopisteverkostoon. Kullakin tutkimuspisteellä on määritetty suon se n hetkinen kehitysvaihe : suotyyppi (joko luonnontilaisen a tai muuntuneena), suon vetisyys 5-asteikolla (kuiva, nor - maali, vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyys (% :ina), mättäiden keskimääräinen korkeus (dm :inä), puuston määrä ja puulajisuhteet (% :ina), puiden kehitysluokka ja hak - kuut. Kairaukset on suoritettu 50 cm :n kannulla varustetul - la Hiller-kairalla. Tutkimusyksikkönä on käytetty 1 dm : ä turvemäärityksiä tehtäessä. Turpeen alla olevien eloperäisten ja kivennäismaalajien määrityksessä on käytett y 1 cm :n tarkkuutta.

8 - 4 - Turpeesta on määritetty muunnettua v. Postin kaava a käyttäen pääturvelaji lisätekijöineen sekä niiden suhteel - liset osuudet (6-asteikolla), turpeen maatuneisuu s (10-asteikolla), kosteus (5-asteikolla) ja turpeessa ole - vien tupasvillan (L 2-i oi horum vaginatum) kuitujen määr ä (6-asteikolla). Myös turpeen alla olevista maalajeista o n tehty havaintoja ja linjojen leikkauspisteissä kairaus o n pyritty ulottamaan saven ja siltin läpi karkeaan mineraalimaahan saakka. Turve- ja pohjamaalajien merkit on esitetty kuvassa 1. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen osuus määritettii n siten, että tutkimuspisteen ympäristössä noin 100 m 2 : n suuruisella alueella luodattiin turvekerrosto 2 m :n syvyy - teen kymmenessä pisteessä. Todetut lieko-osumat ilmoitettiin 0-1 m :n ja 1-2 m :n välisissä vyöhykkeissä. Vuosi - na tutkituista soista ei ole tehty liekoluotauksi a (vrt. liite 2). Maastossa tehdyt pistekohtaiset havainnot merkittii n lomakkeisiin (liite 1), samoinkuin koko suota koskeva t havainnot Laboratoriotutkimukse t Soista, joista kenttähavaintojen perusteella on mahdollista saada raaka-ainetta turveteoilisuudelle, otettii n mäntäkairalla näytteitä laboratorioanalyysejä varten. Näytteenottopaikka valittiin siten, että se edustaisi mah - dollisimman hyvin suon turvekerroston keskimääräisiä ar - voja. Näytteistä määritettiin happamuus (ph-aste), vesipi - toisuus (105 C :ssa kuivattuna), tuhkapitoisuus (815 'I' 25 C :ssa poltettuna) sekä lämpöarvo (Gallenkampin ballis - tisella pommikalorimetrillä). Lämpöarvo on laskettu sek ä tehollisena lämpöarvona vedettömille turpeille että lämpö - arvona 50 % :n käyttökosteuden omaaville turpeille. Ilmoitettu lämpöarvo on kolmen määrityksen keskiarvo.

9 - 5 - SUOKARTTA : Kuva 1. Turve- ja pohjamaalajien merkit.

10 Kartat ja profiili t Jokaisesta tutkitusta suosta on laadittu 1 : mittakaavainen kartta, jossa suokuvioon on merkitty tutkimuspisteiden sijainti. Pisteen yläpuolella oleva luk u ilmoittaa kairauspisteessä olevan turvekerroston keskimaatuneisuuden ja alapuolella olevan luvun osoittaja hei - kosti maatuneen turpeen paksuuden desimetreissä ja nimittä - jässä oleva luku koko turvekerroston paksuuden. Karttoihin on piirretty myös turvekerroston paksuutta kuvaava t syvyyskäyrät 1 metrin välein. Lisäksi - tavallisesti suo - kuvion ulkopuolelle - on piirretty korkeuskäyrä osoittamaan suon korkeussijaintia. Joistakin soista on piirretty suotyyppejä ja lieko - osumia esittävä kartta. Kartassa on tutkimuspisteiden ylä - puolelle merkitty suotyyppiä kuvaava kirjainlyhenne ja pis - teen alapuolisen luvun osoittaja ilmaisee 0-1 m :n syvyys - vyöhykkeessä lieko-osumat ja nimittäjä 1-2 m :n syvyys - vyöhykkeen lieko-osumat. Liitteessä 2 on ilmoitettu liekoi - suusprosentti, joka on laskettu lieko-osumista Pavlovi n menetelmää modifioiden. Turvekerrostumien rakennetta on kuvattu poikkileikkaus - profiilein. Maatuneisuusprofiilissa on v. Postin 10-asteik - ko (liite 1) jaettu kolmeen luokkaan : heikosti maatunu t (H 1_3 ), heikohkosti maatunut (H 4 ) ja kohtalaisesti ja hy - vin maatunut (H 5_10 ). Jako perustuu turpeen käyttömandollisuuksien huomioo n ottamiseen : Heikosti maatunut turve (H 1_3 ) soveltuu - turve - lajista riippuen - erittäin hyvin kasvuturpeeksi. Heikohkosti (H 4 ) maatunut rahkaturve soveltuu välttävästi sek ä kasvu- ja polttoturpeeksiriippuen siitä onko kysymyksess ä rahka- vai saravaltainen turve. Keskinkertaisesti ja hyvi n maatunut turve on kelvollista polttoturpeen raaka-aineeksi. Turvelajiprofiilissa on kairauspisteen yläpuolella esi - tetty suotyyppi ja lieko-osumat (osoittajassa ovat 0-1 m : n syvyysvyöhykkeen osumat, nimittäjässä 1-2 m :n syvyysvyö - hykkeen osumat). Kairauspisteen paikka profiilissa on mer - kitty pienellä pystyviivalla prof iiliin yläpintaan. Turve - lajit ja pohjamaalajit on esitetty symbolein. Linja-

11 - 7 - verkoston suunta ja suon absoluuttiset korkeudet ovat profiilikehyksien sivureunoissa. Suokartoissa ja -profiileissa käytetyt lyhenteet j a symbolit. Suotyypit : 1. Neva t saraneva SN lyhytkortinen neva LK N r ahkan eva RN silmäkeneva SIN kalvakkaneva KN luhtaneva LUN 3. Korve t lehtokorpi LHK ruoho- ja heinäkorpi RH K nevakorpi NK varsinainen korpi V K kangaskorpi KGK `2. Rämee t kangasräme KGK sararäme S R korpiräme KR isovarpuinen räme I R tupasvillaräme TR rahkaräme RR keidasräme KE R pallosararäme PSR 4. Muuntuma t ojikot o j muuttumat mu turvekankaat tk - ruohoturvekankaat RHtk - mustikkaturvekankaat Mt k - puolukkaturvekankaat Ptk - varputurvekankaat VAtk pelto pe - turpeennostoalueet ta - palaturpeennostoalue Pta - jyrsinturpeennostoalue Jt a

12 SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMA T 3.1. Laitilan kunnan suo t Laitilan kunnan alueella on tutkittu kaikki yl i 20 hain suuruiset suot. Tutkittuja soita on yhteensä 44, joista 6 on tutkittu v Geologisen tutkimuslaitok - sen toimesta ja muut v ja Soiden sijaint i käy ilmi kuvasta 2. Soiden pinta-alaan perustuva luokittelu on seuraava : Taulukkol. Laitilan suot suuruusluokittain. Suuruusluokka Lukumäärä Yht. pinta - ala ha Osuus tutkitust a suoalasta yli 200 ha % ha % ha % ha % alle 20 ha % Yhteensä %

13 Kaihsuo 2. Isorahka - Hankerasu o 3. Hankerasu o 4. Koukkelanrahka 5. Piikarahk a 6. Salatissu o 7. Hangassu o 8. S imunsuo 9. Kylmässu o 10. Isosuo 11. Verenheitt.ämänsuo 12. Kuloistensuo 13. Varsanummensu o 14. Haarosuo 15. Luodessuo 16. Kakonlamminsuo 17. Houkonsuo 18. Vähänjärvensuo 19. Lamssinsu o 20. Härjänkontt i 21. Ridanalustansu o 22. Kuljunsuo 23. Kuljunsuo S 24. Korssuonrahk a insu o 26. Valkkisjärvenrahk a 27. Kohnassu o Kulhassu o 29. Lillonrahka 30. Pietarrahka 31. Raumajärvensuo 32. Kukonharjansuo 33. Nukinrahk a 34. Nukinrahka E 35. Vähäjärvensuo 36. Iso Hölö 37. Oromaansu o 38. Välisuo 39. Lehdonsaarensu o 40. Hirvilamminsuo 41. Kortesuo 42. Kirvessuo 43. Liesrahk a 44. Laukonrahk a Kuva 2. Laitilan kunnassa tutkitut suot.

14 Pinta-ala ja tutkimustarkkuustiedot sek ä soiden laskusuhtee t Tutkittujen soiden yhteispinta-alasta ha - on yli 1 metrin syvyistä aluetta ha (76 % tutkitus - ta suoalasta) ja yli 2 metrin syvyistä aluetta h a (52 %). Linjaverkostomenetelmää käyttäen tutkittuja ja site n myös vaaittuja soita on 26 ja niiden yhteispinta-ala o n ha (90 %). Muut suot, joista 2 on yli 50 ha :n suuruista, on tutkittu hajapistein. Tutkimuslinjaston yhteis - pituus on 107 km ja tutkimuspisteitä kpl, joist a on yli 0,3 metrin syvyisellä alueella, yli 1 metri n syvyisellä alueella on ja yli 2 metrin syvyisell ä alueella 797 pistettä (liite 2). Laitilan suot sijoittuvat korkeustasojen m mpy väliin siten että 33 suota ha (83 %) - sijait - see yli 30 m mpy. Soitten sijoittuminen eri korkeustasoil - le käy selville kuvasta 3. Kuva 3. Laitilan soiden korkeussijainti. Laitilan kunnan alue kuuluu suorunsasta kunnan kaak - koisosaa lukuunottamatta lähes kokonaan Sirppujoen vesis - töalueeseen. Laitilan kaakkoisosasta soiden vedet virtaa - vat Laajokeen ja eräiltä Euran rajalla olevilta soilt a Lapinjoen vesistöön.

15 Suotyypit ja ojitustilanne Laitilan suot kuuluvat osittain suoyhdistelmätyyppiin "Saaristo-Suomen keidassuot", osittain "Rannikko- Suomen kermikeitaisiin" (Eurola 1962). Useimmat suot ova t kuitenkin välimuotoja "Saaristo-Suomen" ja "Rannikko - Suomen" suoyhdistelmätyypin välillä. Saaristo-Suomen keidassoille on tyypillistä lähe s tasainen keskiosa ja jyrkkä reunaluisu sekä hyvin kehit - tynyt laide. Tällainen suon muoto on nähtävissä mm. Isorahkan profiilissa (kuva 7). Rannikko-Suomen keidassoil - le tyypillinen profiili on mm. Kuljunsuon poikkileikkauk - sessa (kuva 43). Pieniltä soilta keidassoille tyypilliset suurmuoto - osat - laide, reunaluisu ja keskusta - usein puuttuva t tai ovat erotettavissa yksinomaan kasvillisuuden perus - teella. Yleisimpinä suotyyppeinä ovat rämeet (53 % tutkitust a suoalasta). Runsaimmin rämeitä on alle 100 ha :n suuruus - luokassa (liite 3). Karut rahkarämeet (18 %) ja isovarpui - set rämeet (16 %) sekä keidasrämeet (7 %) ovat yleisimmä t rämetyypit keidassoiden paksuturpeisilla osilla. Ohutturpeisilla soilla tupasvillaräme on yleisin rämetyypi i (9 %). Runsasta ravinteisuutta vaativat rämetyypit ova t harvinaisia. Avosoista (36 t), rahkanevat (13 %) ja lyhytkortise t nevat (12 %) ovat yleisimmät. Korpia tutkituilla soilla on niukasti (5 %). Suoalas - ta 5 % on ojituksen johdosta muuttunut metsäkasvillisuu - den luonnehtimaksi turvekankaaksi ja vähäinen osa on tur - peennostoalueina (1 %). Täysin ojittamattomia soita ei Laitilassa ole. Luonnontilaisina ovat säilyneet eräiden paksuturpeisten soi - den keskiosat ja eräät harvatiestöisellä alueella sijait - sevat suot, jotka ovat säilyneet luonnontilaisina osittai n myös reunaosiltaan. Ojituksen ikä vaihtelee. Vanhimma t ojitukset ovat peräisin tämän vuosisadan vaihteen ajalta, jolloin matalaturpeisia korpijuotteja ojitettiin metsän - tuotannon lisäämiseksi ja kohosoiden laiteita niiden

16 12 - viljelyyn ottamiseksi. Lisäksi eräiltä soilta ryhdyttii n jo tuolloin ottamaan turvetta kuivikkeeksi. Uusin ja samalla tihein ojitus on peräisin ja 1970-luvuilta, jolloin lähes kaikki metsäntuotantoon soveltuvat suot j a suonosat ojitettiin. Siten nykyään tutkitusta suoalast a noin puolet on ojikkoina tai muuttumina (vrt. liite 3) Turvelajit, turpeen maatuneisuus ja pohjamaalaji t Laitilan soiden turvekerrostossa vallitsevat rahkavaltaiset turpeet noin 78 % :lla, loput turpeesta on saravaltaista. Yleisin lisätekijä rahkaturpeissa on tupasvilla (18 %), saraturpeissa puunjäänteet (6 %). Yhteens ä puunjäännepitoisia turpeita on noin 10 % (vrt. liite 4). Laitilan soiden turvekerroston keskimääräinen maatu - neisuus (H1-10) on 4,4, josta heikosti maatuneen turpee n (H 1-4 ) 3,1 ja hyvin maatuneen osan (H5-10) 6,6. Yleisimmät pohjamaalajit ovat liejusavi ja savi. Soi - den reunaosissa ja etenkin jokilaaksojen välisillä, ympäristöään korkeammilla vedenjakaja-alueilla, mistä hieno - jakoiset maalajit ovat huuhtoutuneet pois matalamerivaiheen aikana, on moreeni yleinen pohjamaalaji. Useiden joki - laaksoissa olevien soiden pohjalla on niukasti lehtipuu n jäänteitä sisältävän saraturpeen alla saviliejukerros, mikä osoittaa suon syntyneen välittömästi maan kohotess a merestä (mm. Isorahka). Allasmaisten soiden pohjalla liejusaven päällä oleva liejukerros osoittaa suon syntynee n vesistön umpeenkasvun kautta (mm. Varsanummensuo) Turvekerrostumat ja liekoisuu s Laitilan soiden turvekerrostumien keskimääräinen pak - suus on 2,69 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuu s 1,77 m ja hyvin maatuneen 0,92 m. Yli yhden metrin syvyi - sellä alueella turpeen keskipaksuus on 3,0 m ja yli kah - den metrin syvyisellä alueella 3,4 m. Paksuin turvekerro s - 6,8 m - on havaittu Iso-Hölössä. Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä noin 118 milj. m3, josta heikosti maatunutta turvetta on 78 milj. m3

17 (66 %). Yli yhden metrin syvyisellä alueella turvetta o n 100 milj. m 3 (84 %) ja yli kanden metrin syvyisell ä alueella 80 milj. m3 (68 %). Turvekerrostossa on liekoja vähän sekä 0-1 metri n syvyysvyöhykkeessä (0,5 %) että 1-2 metrin syvyysvyö - hykkeessä (0,3 %) Suokohtainen tarkastelu Suokohtaisessa tarkastelussa on jokaisesta suost a esitetty syvyys- ja maatuneisuuskartta, useista suotyyppi - ja lieko-osumakartta sekä linjaverkostomenetelmällä tutki - tuista soista maatuneisuus- ja turvelajiprofiili. Suokohtaisia tietoja, joita ei ole yksityiskohtaises - ti tekstiosassa esitetty, on taulukoissa (liitteet 2-5), joista mm. ilmenevät syvyyssuhteet, turvemäärät, turvelajisuhteet, suotyypit ja soiden käyttösoveltuvuus. Soiden käyttöä on tarkasteltu lähemmin kappaleess a Soiden käyttömandollisuudet. 1. Kaihsuo (kl , = 6760,0, y = 528,8) sijai t- see noin 2 km Laitilan keskustasta luoteeseen Ropan kylä n eteläpuolella. Suota ympäröi kalliomaasto Laitilan harjuun rajoittuvaa koillislaitaa lukuunottamatta. Suon pinnan korkeus on 27 m mpy. Suon pinta kallistuu länteen j a vedet virtaavat suolta Ihodenjoen vesistöön. Kaihsuon pinta-ala on 30 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 23 ha ja yli 2 metrin 15 ha. Kaihsuolla on tutkimuspisteitä 5 kpl, joista 4 on yli 1 metri n ja 3 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,7 kpl/ 10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosassa rahka - ja kermikeidasräme, reunoilla isovarpu- ja sararäme. Su o on ojikkoasteella. Kaihsuon turvekerroston keskipaksuus on 2,30 m. Täst ä heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,6 m ja hyvin maatuneen turpeen 0,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,7 m ja yli 2 metrin 3,1 m. Suurin havaittu turpeen pak - suus on 3,7 m. Suon pohjamaalajeista yleisin on moreeni.

18 Kaihsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 72 % j a saravaltaisia 28 Turpeen lisätekijäinä tavataan rahka - valtaisissa runsaimmin tupasvillaa (n. 18 %) ja saravaltaisissa puun jäänteitä (4 %). Puunjäänteitä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 14 Turvekerroston keskimaa - tuneisuus on 3,7, josta heikosti maatuneen osan 2,6 j a hyvin maatuneen osan 6,8. Liekoja ei ole luodattu. Kaihsuossa on turvetta 0,670 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 70 % (0,480 milj. m 3 ) ja hyvin maatunutt a 30 % (2,10 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 90 % (0,621 milj. m 3 ) ja yl i 2 metrin syvyisellä osalla 67 % (0,465 milj. m 3 ).

19 Isorahka N - Hankeransuo (kl `Q, = 6754, 5, y = 533,3) sijaitsee noin 5 km Laitilan keskustasta Untama - lan kylässä Niissalonmäen pohjoispuolella. Suota ympäröi - vät savikkopellot lukuunottamatta moreenimaastoon rajoittu - vaa lounaisosaa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Ve - det virtaavat suolta ojia pitkin Sirppujoen vesistöön. Isorahkan pinta-ala on 339 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 275 ha ja yli 2 metrin 200 ha. Isorahkalla on tutkimuspisteitä 60 kpl, joista 59 on yli 1 m : n syvyisiä ja 51 yli 2 m :n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys o n 1,5 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosassa kermi - keidasräme ja rahkaneva, reunoilla on isovarpurämettä. Suo on ojikkoasteella. Isorahkan turvekerroston keskipaksuus on 2,4 m. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 2,2 m ja hyvin maatuneen turpeen 0,2 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,4 m ja yli 2 metrin 2,7 m. Suurin havaittu turpeen pak - suus on 3 ;2 m. Suon pohjamaalajina on pääasiassa liejusavi. Isorahkassa on rahkavaltaisia turpeita noin 96 %, sara - valtaisia on 2 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa turpeissa runsaimmin tupasvillaa (35 %) ja sara - valtaisissa kortetta (1,5 %). Puunjäänteitä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 10 %. Turvekerroston keskimaatu - neisuus on 2,9, josta heikosti maatuneen osan 2,5 ja hyvi n maatuneen osan 5,0. Liekoja ei ole luodattu. Isorahkassa on turvetta 8,305 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 89 % (7,458 milj. m 3 ) ja hyvin maatunutt a il % (0,847 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 81 % (6,737 milj. m3 ) ja yli 2 metrin syvyisellä osalla 65 % (5,460 milj. m3 ). Suon matalat reunaosat on raivattu viljelyyn. 3. Hankerasuo S (kl , = 6752,5, y = 533,4) sijaitsee noin 5 km Laitilan keskustasta länteen Salon kylässä. Suo rajoittuu savikkopeltoihin, paikoin tur rekerroste n yläpuolelle kohoavat moreenikumpareet. Suon pinnan korkeu s on m mpy. Vedet virtaavat suolta Sirppujoen vesistöön.

20 Hankerasuon pinta-ala on 80 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 70 ha ja yli 2 metrin 60 ha. Hankerasuolla on tutkimuspisteitä 9 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,3 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskellä suota keidas - räme ja rahkaneva, reunoilla on isovarpu- ja tupasvilla - rämeitä. Hankerasuon turvekerroston keskipaksuus on 2,60 m. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 2,20 m ja hyvin maa - tuneen turpeen 0,40 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,6 m ja yli 2 metrin 2,6 m. Suon pohjamaalaji o n pääasiassa liejusavea. Hankerasuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 94 %, saravaltaisia on 6 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkaval - taisissa runsaimmin tupasvillaa (n. 20 %). Turvekerrosto n keskimaatuneisuus on 2,9, josta heikosti maatuneen osan 2, 6 ja hyvin maatuneen osan 5,0. Liekoja ei ole luodattu. Hankerasuossa on turvetta 1,820 milj. m3, josta heikos - ti maatunutta on 84 % (1,540 milj. m3 ) ja hyvin maatunutt a 16 % (0,280 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 10,0 % (1,820 milj. m3 ) ja yli 2 metrin syvyisellä osalla 85 % (1,560 milj. m3). Suon reunaosia on raivattu viljelyyn. 4. Koukkelanrahka (kl , = 6747,5, y = 539,5 ) sijaitsee noin 5 km Laitilan keskustasta etelään Koukkela n kylässä. Suota ympäröivät viljelyyn raivatut savikot. Suon pinnan korkeus on m mpy. Vedet virtaavat suolt a Sirppujoen vesistöön. Koukkelanrahkan pinta-ala on 38 ha, josta yli yhden met - rin ryvyistä aluetta on 35 ha ja yli 2 metrin 30 ha. Koukkelanrahkalla on tutkimuspisteitä 6 kpl, jotka kaikki ova t yli 2 m:n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,6 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaneva- ja rämeojikot. Suon keskiosassa ja reunoilla isovarpurämeojikot. Koukkelanrahkan turvekerroston keskipaksuus on 2,4 m. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,68 m ja hyvi n maatuneen turpeen 0,80 m. Yli metrin syvyisen alueen kesk i syvyys on 2,4 m ja yli 2 metrin 2,4 m. Suurin havaittu tur - peen paksuus on 2,6 m. Suon pohjamaalaji on liejusavi.

21 Koukkelanrahkassa on rahkavaltaisia turpeita noin 90 %, saravaltaisia on 10 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (40 %) ja saravaltaisissa puunjäänteitä (5 %). Puunjäänteitä sisältävien tur - peiden kokonaisosuus on 21 Turvekerroston keskimaatuneisuus on 3,6, josta heikosti maatuneen osan 2,9 ja hyvi n maatuneen osan 6,0. Liekoja ei ole luodattu. Koukkelanrahkassa on turvetta 0,912 mil). m 3, josta heikosti maatunutta on 67 % (0,608 milj. m ) ja hyvin maatunutta 23 % (0,304 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 96 % (0,875 milj. 3 m 3 ) ja yli 2 metrin syvyisellä osalla 85 % (0,780 milj. m ) Suon matalat reunaosat on raivattu viljelykseen.

22 Piikarahka (kl , = 6751,5, y = 529,7) sijaitsee noin 2 km Laitilan keskustasta kaakkoon Turkuun johtavan tien varrella. Suota ympäröi moreenimaasto. Suon pinnan korkeus on 22 m mpy. Suon pinta kallistuu pohjoiseen j a vedet virtaavat suolta Huovinojaa pitkin Sirppujokeen. Piikarahkan pinta-ala on 20 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 18 ha ja yli 2 metrin 15 ha. Piikarahkalla o n tutkimuspisteitä 5 kpl, jotka ovat kaikki yli 2 metrin sy - vyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,5 kpl/10 ha. Vallitsevin a suotyyppeinä ovat rahkarämeojikko ja isovarpuräme, osa suosta on pehkuturvekenttänä. Piikarahkan turvekerroston keskipaksuus on 3,00 m. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 2,60 m ja hyvin maatuneen turpeen 0,40 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,0 m ja yli 2 metrin 2,0 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,3 m. Suon pohjamaalajina on pääasiassa lieju - savi.

23 Piikarahkassa on rahkavaltaisia turpeita noin 85 %, saravaltaisia on 15 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (16 %) ja saravaltaisissa järviruokoa (7 %). Turvekerroston keskimaatuneisuus o n 3,1, josta heikosti maatuneen osan 2,8 ja hyvin maatunee n osan 4,9. Liekoja ei ole luodattu. Piikarahkassa on turvetta 0,600 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 87 % (0,520 milj. m 3 ) ja hyvin maatunutt a 13 % (0,080 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 84 % (0,486 milj. m 3 ) ja yl i 2 metrin syvyisellä osalla 68 % (0,405 milj. m 3 ). 6. Salatissuo (kl , = 6746,8, y = 540,5) sijaitsee noin 6 km Laitilan keskustasta etelään Koukkela n kylässä. Suota ympäröivät pellot lukuunottamatta suon

24 kaakkoisosaa, joka rajoittuu kalliomaastoon. Suon pinnan korkeus on 16 m mpy. Suon pinta kallistuu etelään ja vede t virtaavat suolta Sirppujokeen. Salatissuon pinta-ala on 48 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 38 ha ja yli 2 metrin 23 ha. Suolla on tutkimuspisteitä 17 kpl, joista 17 yli 1 metrin ja 14 yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,5 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme reunoill a ja keskellä tupasvilla- ja rahkaräme. Osa suotyypeistä on

25 ojikkoasteella. Suon pohjoisosassa on vanhoja turpeennostopaikkoja. Salatissuon turvekerroston keskipaksuus on 2,2 m. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,2 m ja hyvin maatuneen turpeen 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,2 m ja yli 2 metrin 2,3 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,8 m pisteessä A 900. Suon pohjamaalajina on pää - asiassa liejusavi. Salatissuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 77 %, saravaltaisia on 23 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (35 %) ja saravaltaisissa kortetta (6 %) ja ruokoa (6 %). Puunjäänteitä

26 sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 12 Turvekerroston keskimaatuneisuus on 4,4, josta heikosti maatuneen osa n ja hyvin maatuneen osan 3,4. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä 1,0 % ja 1-2 metrin vyöhykkeessä 0, 2 Salatissuossa on turvetta 1,089 milj.m 3, josta heikosti maatunutta on 54 % (0,588 milj. m 3 ) ja hyvin maatunutt a 46 % (0,501 milj. m 3 ).Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 79 % (0,858 milj. m 3 ) ja yli 2 metrin syvyisellä osalla 49 % (0,538 milj. m 3 ). Suon reunaosat on otettu viljelyyn. 7. Hangassuo (kl , = 6746,4, y = 543,8) sijaitsee noin 9 km Laitilan keskustasta kaakkoon Haukan- j a Näsin kylän välisessä harju- ja moreenimaastossa. Suon

27 pinta kallistuu luoteeseen ja vedet virtaavat suolta oji a myöten Viikinjoen kautta Sirppujoen vesistöön. Hangassuon pinta-ala on 20 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 11 ha ja yli 2 metrin 2 ha. Hangalsuolla on tutkimuspisteitä 3 kpl, joista 3 on yli 1 ja 1 yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,5 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuräme suon keskell ä ja reunoilla on ruohoheinäkorpea. Suon keskiosa on ojikkoasteella ja reunoilla on muuttumia ja turvekankaita. Hangassuon turvekerroston keskipaksuus on 1,93 m. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,23 m ja hyvin maatuneen turpeen 1,70 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,93 m ja yli 2 metrin 2,60 m. Suurin havaittu tur - peen paksuus on 2,6 m (piste 2). Suon pohjamaalajina on pää - asiassa sora ja hiekka. Hangassuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 93 %, sara - valtaisia on 7 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (19 %) ja puunjäänteit ä (24 %) ja saravaltaisissa puunjäänteitä (7 %). Puunjäänteitä

28 sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 31 Turvekerroston keskimaatuneisuus on 5,1, josta heikosti maatuneen osa n 3,7 ja hyvin maatuneen osan 5,3. Liekoja on 0-1 metri n syvyysvyöhykkeessä 3,0 % ja 1-2 metrin vyöhykkeessä 0, 8 Hangassuossa on turvetta 0,386 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 12 % (0,046 milj. m 3 ) ja hyvin maatunutt a 88 % (0,340 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 54 % (0,212 milj. m 3 ) ja yl i 2 metrin syvyisellä osalla 13 % (0,052 milj. m 3 ). 8. Simunsuo (kl , = 6740,4, y = 545,7) sijaitsee noin 14 km Laitilan keskustasta eteläkaakkoon Koliseva n kylässä. Suon ympäristö on moreenimaastoa. Suon pinnan korkeus on 35 m mpy. Suon pinta kallistuu lounaaseen ja vede t virtaavat suolta ojia pitkin Sirppujoen vesistöön.

29 Simunsuon pinta-ala on 40 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 27 ha ja yli 2 metrin 21 ha. Simunsuoss a on tutkimuspisteitä 3 kpl, joista kaikki ovat yli 2 metri n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 0,8 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaneva- ja isovarpurämeojikko, reunoilla on kangas- ja varsinaista korpea. Simunsuon turvekerroston keskipaksuus on 2,83 m. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,70 m ja hyvin maatuneen turpeen 1,13 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,83 m ja yli 2 metrin 2,83 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,7 m (piste 2). Suon pohjamaalajina on pääasiassa liejusavi ja savi. Simunsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 98 %, sara - valtaisia on 2 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (30 %) ja puunjäänteit ä (20 %). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 22 Turvekerroston keskimaatuneisuus on 4,6, josta hei - kosti maatuneen osan 3,3 ja hyvin maatuneen osan 6,4.

30 Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä 0,8 % ja 1-2 metrin vyöhykkeessä 1,7 %. Simunsuossa on turvett a 1,133 milj. m3, josta heikosti maatunutta on 60 % (0,68 0 milj. m3 ) ja hyvin maatunutta 40 % (0,453 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla o n 67 % (0,764 milj. m 3 ) ja yli 2 metrin syvyisellä osall a 48 % (0,549 milj. m3 ). 9. Kylmässuo (kl , = 6754,8, y = 545,9) sijaitsee noin 19 km Laitilan keskustasta kaakkoon. Turkuun johtavan tien itäpuolella. Suon ympäristössä on louhikkois - ta moreenimaastoa idässä ja lännessä suo rajoittuu Laitila n harjuun. Suon pinnan korkeus on 28 m mpy. Suon pinta kallistuu koilliseen ja vedet virtaavat suolta Mäyränoja a Sirppujoen lisäjokeen - Viikinjokeen. Kylmässuon pinta-al a on 58 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 20 h a ja yli 2 metrin 2 ha. Kylmässuossa on tutkimuspisteitä 6 kpl, joista 4 on yl i 1 metrin ja 2 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetihey s on 1,0 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat sara- j a lyhytkortinen nevamuuttuma, reunoilla on isovarpu- ja tupas - villarämeojikkoja sekä kangaskorpia. Suon luoteisosa on rai - vattu pelloksi. Kylmässuon turvekerroston keskipaksuus on 1,41 m. Täst ä heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,40 m ja hyvin maatuneen turpeen 1,01 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 1,80 m ja yli 2 metrin 2,20 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 2,2 m (piste 3). Suon pohjamaalajina on pääasias - sa hiekkamoreeni, keskiosassa on liejusavi. Kylmässuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 88 %, sara - valtaisia on 12 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkaval - taisissa runsaimmin puunjäänteitä (42 %), tupasvillaa'(25 % ) ja saravaltatsissa puunjäänteitä (3 %). Puunjäänteitä sisäl - tävien turpeiden kokonaisosuus on 45 %. Turvekerroston kes - kimaatuneisuus on 5,6, josta heikosti maatuneen osan 4, 6 ja hyvin maatuneen osan 6,2. Liekoja on 0-1 metrin syvyys - vyöhykkeessä 0,8 % ja 1-2 metrin vyöhykkeessä 1,7 %. Kylmässuossa on turvetta 0,821 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 28 % (0,232 milj. m3 ) ja hyvin maatunutta

31 % (0,589 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 43 % (0,360 milj. m 3 ) ja yl i 2 metrin syvyisellä osalla 19 % (0,154 milj. m 3 ). 10. Isosuo (kl , = 6747,8, y = 547,8) sijaitsee noin 11 km Laitilan keskustasta kaakkoon. Suon ympäristö on moreeni- ja kalliomaastoa. Suon pinnan korkeus on 23 m mpy. Suon pinta kallistuu lounaaseen ja vedet virtaavat suol - ta ojia pitkin Viikinjokeen, joka on Sirppujoen sivujoki. Isosuon pinta-ala on 26 ha, josta yli yhden metrin

32 syvyistä aluetta on 10 ha ja yli 2 metrin 5 ha. Isosuoss a on tutkimuspisteitä 4 kpl, joista 2 on yli 1 metrin syvyisiä ja 2 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys o n 1 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillarämeojikko suon itäosassa, länsiosassa ruohoheinäkorpiojikko, paikoi n isovarpurämeojikko. Isosuon turvekerroston keskipaksuus on 1,52 m. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,02 m ja hyvin maatuneen turpeen 0,50 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,40 m ja yli 2 metrin 2,40 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 2,6 m (piste 2). Suon pohjamaalajina on pääasiassa savi, reunoilla on moreeni ja hiekka. Isosuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 84 %, sara - valtaisia on 16 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahka-

33 valtaisissa runsaimmin tupasvillaa (15 %) ja saravaltaisis - sa varpujen jäänteitä (8 %). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 17 %. Turvekerroston keskimaatuneisuus on 4,3, josta heikosti maatuneen osan 3,2 ja hyvi n maatuneen osan 6,5. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhyk - keessä 2,5 % ja 1-2 metrin vyöhykkeessä 0,4 %. Isosuossa on turvetta 0,396 milj, m3, josta heikost i maatunutta on 67 % (0,266 milj. m3 ) ja hyvin maatunutt a 33 % (0,130 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 61 % (0,240 milj. m3 ) ja yli 2 metrin syvyisellä osalla 30 % (0,120 milj. m 3 ). 11. Verenheittämänsuo (kl , = 6745,3, y = 549,1) sijaitsee noin 12 km Laitilan keskustasta kaakkoo n Nästinkylän koillispuolella. Suota ympäröi moreenimaasto, suon koillislaidalla on Niinijärven vesijättö. Suon pinnan korkeus on 33 m mpy. Suon pinta kallistuu koilliseen ja ve - det virtaavat suolta Niinijärven kautta Laajoen vesistöön. Verenheittämänsuon pinta-ala on 30 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 20 ha ja yli 2 metrin 5 ha. Suolla on tutkimuspisteitä 5 kpl, joista 4 on yli 1 metrin ja 1 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,7 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppei.nä ovat luhtanevat Niinijärvee n rajoittuvalla suon osalla, suon eteläosa on rahkarämettä, länsiosa isovarpurämettä, joka on ojikkoasteella. Verenheittämänsuon turvekerroston keskipaksuus on 1,70 m. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,60 m ja hyvi n maatuneen turpeen 110 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 1,95 m ja yli 2 metrin 3,20 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on_3,2 m (piste 1). Suon pohjamaalajina o n pääasiassa liejusavi, reunoilla on moreeni. Verenheittämänsuossa on rahkavaltaisia turpeita noi n 71 %, saravaltaisia on 29 %. Turpeen lisätekijöinä tavataa n rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (22 %) ja puunjään - teitä (21 %) ja saravaltaisissa järviruokoa (19 %). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 21 %. Turvekerroston keskimaatuneisuus on 5,72, josta heikost i maatuneen osan 3,6 ja hyvin maatuneen osan 6,8. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä 2,1 % ja 1-2 metrin

34 vyöhykkeessä 0, 2 Verenheittämänsuossa on turvetta 0,510 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 35 % (0,180 milj. m 3 ) ja hyvi n maatunutta 65 % (0,330 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yl i yhden metrin syvyisellä suon osalla on 63 % (0,390 milj. 3 jm) a yli 2 metrin syvyisellä osalla 31 % (0,160 milj. m 3 ).

35 Kuloistensuo (kl , = 6748, 7, y = 546,8 ) sijaitsee noin 10 km Laitilan keskustasta kaakkoon Kusni n ja Katinhännän kylien välisessä moreenimaastossa. Suon pinnan korkeus on 43 m mpy. Suon pinta kallistuu pohjoiseen j a vedet virtaavat suolta Luhdanojan kautta Malvojokeen, jok a on Sirppujoen lisäjoki. Kuloistensuon pinta-ala on 40 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 25 ha ja yli 2 metrin 9 ha. Kuloistensuolla on tutkimuspisteitä 5 kpl, joista 4 on yli 1 metrin ja 3 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys o n 1,3 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjois- j a länsiosassa rahkaräme ja rahkarämeojikko, kaakkoisosa o n lyhytkorsinevamuuttumaa, reunoilla on kangasrämettä ja varsinaista korpea.

36 Kuloistensuon turvekerroston keskipaksuus on 2,08 m. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,28 m ja hyvi n maatuneen turpeen 0,80 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,47 m ja yli 2 metrin 2,76 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,2 m (piste 2). Suon pohjamaalajina o n pääasiassa moreeni, paikoin on liejusavi. Kuloistensuossa on rahkavaltaisia turpeita.noin 97 %, saravaltaisia on 3 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahka - valtaisissa runsaimmin tupasvillaa (25 %). Puunjäänteit ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 8 %. Turvekerrosto n keskimaatuneisuus on 4,7, josta heikosti maatuneen osa n 3,5 ja hyvin maatuneen osan 6,6. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä 0,5 % ja 1-2 metrin vyöhykkeessä 0,2 %. Kuloistensuossa on turvetta 0,832 milj. m3, josta heikosti maatunutta on 61 % (0,521 milj. m3 ) ja hyvin maatunutta 39 % (0,320 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 74 % (0,618 milj-. m3 ) j a yli 2 metrin syvyisellä osalla 30 % (0,248 milj. m3 ). 13. Varsanummensuo (kl , = 6747,0, y = 550,2 ) sijaitsee noin 17 km Laitilan keskustasta kaakkoon Katinhännän kylän eteläpuolella. Suon reunoilla on moreenimaas - toa, keskellä järvikuivio. Suon pinnan korkeus on m mpy. Suon pinta kallistuu itään ja vedet virtaava t suolta Laajokeen. Varsanummensuon pinta-ala on 160 ha, josta yli yhde n metrin syvyistä aluetta on 100 ha ja yli 2 metrin 60 ha. Varsanummensuolla on tutkimuspisteitä 65 kpl, joista 37 o n yli 1 metrin syvyisiä ja yli 2 metrin 25 kpl. Tutkimuspis - tetiheys on 3,1 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskustassa rahkanev a (13 %) ja rahkaräme (9 %), reunaosan ojitetulla alueell a rahkarämeojikot ja -muuttumat (25 %) ja isovarpurämeojiko t ja -muuttumat (21 %). ovat yleisiä. Varsanummensuon turvekerroston keskipaksuus on 1,98 m. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,39 m ja hyvi n maatuneen turpeen 0,63 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,38 m ja yli 2 metrin 2,70 m. Suurin havaittu

37 turpeen paksuus on 3,50 m (piste A ). Suon pohjamaalajina on pääasiassa liejusavi, reunoilla on moreeni. Varsanummensuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 83 %, saravaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (15 %) ja saravaltaisissa järviruokoa (7 %). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 8 Turvekerroston keskimaatuneisuu s on 4,0, josta heikosti maatuneen osan 2,3 ja hyvin maatunee n osan 6,4. Liekoja ei suosta ole luodattu.

38 Varsanummensuossa on turvetta 3,233 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 69 % (2,224 milj. m 3 ) ja hyvin maatunutta 39 % (1,008 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yl i yhden metrin syvyisellä suon osalla on 74 % (2,380 milj. m 3 ) ja yli 2 metrin syvyisellä osalla 50 % (1,620 milj. m 3 ). Turpeiden keskimääräinen ph-arvo on 4,0, tuhkapitoisuus 1,9 % kuiva-ainepainosta ja lämpöarvo laskettuna 50 % : n kosteudelle 9,11 MJ/kg (taulukko 2). 14. Haaronsuo (kl , = 6753,6, y = 545,0) sijaitsee noin 7 km Laitilan keskustasta itään Haaron kylä n etelälaidalla. Suo on syntynyt jokilaaksoon. Suon pinnan korkeus on m mpy. Suon pinta kallistuu pohjoisee n ja vedet virtaavat suolta Malvonjokeen. Haaronsuon pinta-ala on 40 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 37 ha ja yli 2 metrin 28 ha. Haaronsuossa on tutkimuspisteitä 4 kpl, jotka kaikki ovat yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,0 kpl/10 ha. Alunperin suo on ollut rahkarämettä, mutta runsaan turvepehkun noston takia suo on menettänyt alkuperäisen luonteensa. Suon keskiosa on turpeennostoaluetta, reunoilla o n isovarpuräme- ja kangaskorpiojikkoa. Haaronsuon turvekerroston keskipaksuus on 2,77 m. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,60 m ja hyvin maatuneen turpeen 1,17 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,77 m ja yli 2 metrin 2,77 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 3,1 m (piste 2). Suon pohjamaalajina o n pääasiassa liejusavi, etelä- ja länsireunalla moreeni.

39 Haaronsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 73 %, saravaltaisia on 27 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (41 %) ja saravaltaisissa puunjäänteitä (19 %). Puunjäänteitä sisältävien tur - peiden kokonaisosuus on 21 Turvekerroston keskimaatuneisuus on 4,5, josta heikosti maatuneen osan 3,2 ja hyvi n maatuneen osan 6,2. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä 2,1 % ja 1-2 metrin vyöhykkeessä 3, 8 Haaronsuossa on turvetta 1,110 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 58 % (0,640 milj. m 3 ) ja hyvin maatunutt a 42 % (0,470 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 92 % (1,026 milj. m 3) ja yl i 3 2 metrin syvyisellä osalla 70 % (0,777 milj. m ) Suon matala itälaita on raivattu pelloksi.

40 Luodessuo (kl , = 6755,5, y = 540,1) sijaitsee noin 3 km Laitilan keskustasta pohjoiskoillisee n Malvonjoen ja sen lisähaaran Kettujoen välissä. Suota ympäröivät viljelyyn raivatut savikot ja metsäiset moreenipeitteiset kalliot. Suon pinnan korkeus on m mpy. Suo n pinta kallistuu reunoille ja vedet virtaavat suolta 1,5-2 m suon pintaa alempana oleviin Kettu- ja Malvonjokee n Luodessuon pinta-ala on 160 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 120 ha ja yli 2 metrin 15 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa turvekankaat ja muuttumat, eteläosassa isovarpuinen rämeojikko. Luodessuon turvekerroston keskipaksuus on 1,51 m. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,56 m ja hyvin maatuneen turpeen 0,95 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 1,68 m ja yli 2 metrin 2,08 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 2,2 m (piste A ). Suon pohjamaalajina on pääasiassa liejusavi. Luodessuossa on saravaltaisia turpeita noin 83,8

41 rahkavaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataa n rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillan jäänteitä (3 %). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 2 4 Turvekerroston keskimaatuneisuus on 5,2, josta heikost i maatuneen osan 3,6 ja hyvin maatuneen osan 6,2. Liekoj a on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä 2,5 % ja 1-2 metrin

42 vyöhykkeessä 1, 3 Luodessuossa on turvetta 2,424 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 35 % (0,901 milj. m 3 ) ja hyvin maatunutt a 65 % (1,523 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 83 % (2,016 milj. m 3 ) ja yli

43 metrin syvyisellä osalla 13 % (0,312 milj. m 3 ). Turvekerroston keskimääräinen ph-aste on 3,9, tuhka - pitoisuus 4,2 % kuiva-ainepainosta ja lämpöarvo laskettun a 50 % :n kosteudelle 9,39 MJ/kg (taulukko 3). 16. Kakonlamminsuo (kl , = 6756,9, y = 542,6 ) sijaitsee noin 6 km Laitilan keskustasta koilliseen Euraa n johtavan tien pohjoispuolella. Suota ympäröi moreenimaasto, suon keskellä on lampi. Suon pinnan korkeus on 40,5 m mpy. Suon pinta kallistuu itään ja vedet virtaavat suolta oji a myöten Malvonjoen kautta Sirppujokeen. Kakonlamminsuon pinta-ala on 16 ha, josta yli yhde n metrin syvyistä aluetta on 11 ha ja yli 2 metrin 5 ha. Kakonlamminsuossa on tutkimuspisteitä 3 kpl, jotka kaikk i ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,9 kpl / 10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahka- ja isovarpurämeojikko. Kakonlamminsuon turvekerroston keskipaksuus on 3,00 m. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,06 m ja hyvin

44 maatuneen turpeen 1,93 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 3,00 m ja yli 2 metrin 3,00 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 3,6 m (piste 3). Suon pohjamaalajina o n pääasiassa liejusavi, reunoilla moreeni. Kakonlamminsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 81 %, Saravaltaisia on 19 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (53 %) ja sara-

45 valtaisissa puunjäänteitä (9 %). Puunjäänteitä sisältä - vien turpeiden kokonaisosuus on 15 %. Turvekerroston kes - kimaatuneisuus on 5,7, josta heikosti maatuneen osan 3, 3 ja hyvin maatuneen osan 7,1. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä 2,5 % ja 1-2 metrin vyöhykkeessä 3,3 %. Kakonlamminsuossa on turvetta 0,480 milj. m3, josta hei - kosti maatunutta on 35 % (0,170 milj. m3 ) ja hyvin maatu - nutta 65 % (0,309 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhde n metrin syvyisellä suon osalla on 68 % (0,330 milj. m3 ) j a yli 2 metrin syvyisellä osalla 31 % (0,150 milj. m3 ). Suon itälaidalta on nostettu turvepehkua. 17. Houkonsuo (k.l , = 6754,7, y = 547,2) sijaitsee noin 2 km Laitilan keskustasta itäkoilliseen. Houkon- ja Pahkajärven välillä. Suo rajoittuu Houkon- ja Pahk a- järveen, länsi- ja kaakkoislaidalla on moreenimaastoa. Suon pinnan korkeus on m mpy ja vedet virtaavat suolt a Pahka- ja Houkonjärven kautta Sirppujoen vesistöön. Houkonsuon pinta-ala on 32 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 11 ha ja yli 2 metrin 3 ha. Houkonsuossa on tutkimuspisteitä 4 kpl, joista 2 on yli 1 metri n syvyisiä ja 1 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetihey s on 1,3 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat eteläosassa isovarpurä - raeojikko, suon kapeassa keskiosassa on ruohoturvekangast a ja varsinaista korpiojikkoa, pohjoispäässä isovarpurämeojikkoa, reunoilla on varsinaista korpea. Houkonsuon turvekerroston keskipaksuus on 1,40 m. Täs - tä heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,45 m ja hyvin maa - tuneen turpeen 0,95 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,05 m ja yli 2 metrin 2,30 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,3 m (piste 1). Suon pohjamaalajina o n pääasiassa keskiosassa hiekkamoreeni ja järvien lähell ä liejusavi. Houkonsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 39 % j a saravaltaisia 61 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (7 %) ja saravaltaisiss a puunjäänteitä (14 %) ja kortetta (14 %). Puunjäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 18 %. Turvekerroston

46 keskimaatuneisuus on 5,3, josta heikosti maatuneen osa n 3,8 ja hyvin maatuneen osan 6,0. Liekoja on 0-1 metri n syvyysvyöhykkeessä 2,5 % ja 1-2 metrin vyöhykkeessä 1, 3 Houkonsuossa on turvetta 0,488 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 32 % (0,144 milj. m 3 ) ja hyvin maatunutt a 68 % (0,304 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli 1 metrin syvyisellä suon osalla on 68 % (0,225 milj. m 3 ) ja yli 2 met - rin syvyisellä osalla 15 % (0,069 milj. m 3 ). 18. Vähänjärvensuo (kl , = 6753,2, y = 549,8 ) sijaitsee noin 12 km Laitilan keskustasta itään Kaivola n kylän pohjoislaidalla. Suota ympäröi moreenimaasto, suon keskellä on lampi. Suon pinnan korkeus on 41 m mpy. Suon

47 pinta kallistuu pohjoiseen ja vedet virtaavat suolta oji a myöten Kertunjokeen, joka laskee Sirppujoen vesistöön kuuluvaan Malvonjokeen. Vähänjärvensuossa on tutkimuspisteitä 4 kpl, joist a 4 kpl on yli 1 metrin syvyisiä ja 3 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,0 kpl/10 ha. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahka- ja tupasvillarämeojikko suon keskiosassa, reunoilla on lyhytkortistaja saranevaojikkoa. Vähänjärvensuon turvekerroston keskipaksuus on 2,67 m. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,32 m ja hyvi n maatuneen turpeen 1,35 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,67 m ja yli 2 metrin 3,16 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 4,4 m (piste 1). Suon pohjamaalajina o n pääasiassa liejusavi ja moreeni. Vähänjärvensuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 78 %, saravaltaisia on 22 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (29 %). Puunjäänteit ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 7 Turvekerrosto n keskimaatuneisuus on 5,1, josta heikosti maatuneen osa n 3,7 ja hyvin maatuneen osan 6,4. Liekoja on 0-1 metri n syvyysvyöhykkeessä 1,7 % ja 1-2 metrin vyöhykkeessä 0, 2 Vähänjärvensuossa on turvetta 0,535 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 49 % (0,265 milj. m 3 ) ja hyvin

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0. Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0. Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0 Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1983 Tekijän osoite : Helmer Tuittila Geologinen tutkimuslaito

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

Erkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

Erkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä 4 Erkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Erkki Raikamo SYSMÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä

Erkki Raikamo SYSMÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Erkki Raikamo SYSMÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT 3 2.1 Maastotutkimukset

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

P 13.6/80 /17. Erkki Raikamo. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä PADASJOEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

P 13.6/80 /17. Erkki Raikamo. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä PADASJOEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S P 13.6/80 /17 Erkki Raikamo PADASJOEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYS LUETTE LO 1. JOHDANTO 2 2, TUTKIMUSMENETEZMÄT

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

13.6/8D /15. Erkki Raikamo NASTOLAN JA LAHDEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

13.6/8D /15. Erkki Raikamo NASTOLAN JA LAHDEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä 13.6/8D /15 Erkki Raikamo NASTOLAN JA LAHDEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

P /3. 4// g 3/i2 g. Erkki Raikamo ja Pertti Sil6 n. Karijoen suot ja turvevarojen käyttömandollisuude t

P /3. 4// g 3/i2 g. Erkki Raikamo ja Pertti Sil6 n. Karijoen suot ja turvevarojen käyttömandollisuude t Erkki Raikamo ja Pertti Sil6 n P /3. 4// g 3/i2 g Karijoen suot ja turvevarojen käyttömandollisuude t Loppuraportti Karijoen turvevarojen kokonaisinventoinnist a Kuopio 1983 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO

Lisätiedot

Erkki HARTOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä

Erkki HARTOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä .6/80/8 P 13 Erkki Raikamo HARTOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Espoo 1979 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

Erkki Raikamo KOSKEN (HL) TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä

Erkki Raikamo KOSKEN (HL) TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä P136/80/7 Erkki Raikamo KOSKEN (HL) TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Erkki Raikamo ASIKKALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

Erkki Raikamo ASIKKALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P l3.6/80/13 Erkki Raikamo ASIKKALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 i- s- - 2 1. JOHDANTO Asikkalan kunnan alueella olevia

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1983 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Erkki Raikamo, Jouko Kokko ja Riitta Lappalaine n TEUVAN SUOT JA TURVEVAROJEN KAYTTÖMAHDOLLISUUDE T

Erkki Raikamo, Jouko Kokko ja Riitta Lappalaine n TEUVAN SUOT JA TURVEVAROJEN KAYTTÖMAHDOLLISUUDE T Erkki Raikamo, Jouko Kokko ja Riitta Lappalaine n P 13.4/83/12 9 TEUVAN SUOT JA TURVEVAROJEN KAYTTÖMAHDOLLISUUDE T LOPPURAPORTTI TEUVAN TURVEVAROJEN KOKONAISINVENTOINNIST A Kuopio 1983 SISÄLLYSLUETTELO

Lisätiedot

Erkki Raikamo KARKÖLÄN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST A

Erkki Raikamo KARKÖLÄN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST A Erkki Raikamo P 13.6/80/6 j KARKÖLÄN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST A Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/81/6 3. Markku Makin ja Tapio Toivane n PYHÄJÄRVEN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/81/6 3. Markku Makin ja Tapio Toivane n PYHÄJÄRVEN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/81/6 3 Markku Makin ja Tapio Toivane n PYHÄJÄRVEN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUUS Espoo 1981 SISÄLTÖ 1. Johdanto 5 1.1. Tutkimuksen tarkoitus

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino

Lisätiedot

Jouko Kokko KARTTALEHDILLÄ 2222 (SEINÄJOKI) JA 2311 (LAPUA ) P 13.4/83/134 VUONNA 1982 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

Jouko Kokko KARTTALEHDILLÄ 2222 (SEINÄJOKI) JA 2311 (LAPUA ) P 13.4/83/134 VUONNA 1982 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Jouko Kokko KARTTALEHDILLÄ 2222 (SEINÄJOKI) JA 2311 (LAPUA ) P 13.4/83/134 VUONNA 1982 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Kuopio 1983 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 4 2. TUTKIMUSMENETELMÄT 5 2.1 Maastotutkimukset

Lisätiedot

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/11 8 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE TUOTANTOON OSA I Kuopio 1983 1 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/11 6 Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1982 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO

Lisätiedot

Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous

Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot Soidensuojelutyöryhmän kokous 19.12.2012 Asta Harju 1 GTK:n systemaattinen turvevarojen kartoitus GTK kartoittaa vuosittain

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 7 J. Häikiö, H. Pajunen ja K. Virtanen MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Kuopio 1983 Tekijöiden osoite : Geologinen tutkimuslaito

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 283 Tapio Toivonen EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Eura Kuopio 1994 Toivonen.Tapio.1994. Eurassa tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/16 4 Hannu Pajunen ja Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA II I Kuopio 1984 Tekijöiden

Lisätiedot

Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8. Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä

Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8. Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8 Tapio Toivonen PIHTIPUTAAN TURtIEVARAT Kp;YTTÖKELPO ISUUS JA NIIDE N Osaraportti Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä

Lisätiedot

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

(2234) ITÄOSAN SUOT PETÄJÄVEDEN KARTTALEHDE N. Carl-Göran Ste n Riitta Korhonen Lasse Svahnbäc k

(2234) ITÄOSAN SUOT PETÄJÄVEDEN KARTTALEHDE N. Carl-Göran Ste n Riitta Korhonen Lasse Svahnbäc k GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÅOSASTO, raportti P 13,4/82/11 0 CarlGöran Ste n Riitta Korhonen Lasse Svahnbäc k PETÄJÄVEDEN KARTTALEHDE N (2234) ITÄOSAN SUOT Väliraportti Petäjävedellä, Korpilandella,

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/13 3

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/13 3 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/13 3 Kimmo Virtanen PIHTIPUTAAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S II OSA Osaraportti Pihtiputaan soiden kokonaisselvityksestä Kuopio 1983

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 224. Jukka Leino. JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto

TURVERAPORTTI 224. Jukka Leino. JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 224 Turvetutkimus Jukka Leino JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto Kuopio 1989 Leino.Jukka1988. Jäppilässä tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO. Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO. Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3 Kuopio 1988 Leino.Jukka1988. Pieksämäen mlk :ssa tutkitut suot, osa 3.

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1. Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1. Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1 Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1981 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa IV Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 6 Pauli Hänninen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa II I Kuopio 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7

Lisätiedot

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN LASSE SVAHNBÄCK JA KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires in the western part

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/15 4 Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA 1981-1983 TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S Rovaniemi 1984

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S ESPOO 1985 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 Pauli Hänninen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI Kuopio 1988 Hänninen, Pauli1988. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat,

Lisätiedot

VIHANNISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa I I

VIHANNISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa I I Turveraportt i Report of Peat Investigation 18 8 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herrane n VIHANNISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa I I Abstract : The mires and their peat resource s Part I I Geologian

Lisätiedot

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Suokohtainen aineisto 31.10.2016 Anne Savola Ympäristöasiantuntija Satakuntaliitto Suokohtainen aineisto: Kartta- ja ilmakuvaotteet Geologian

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS. Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/139. Helmer Tuittil a YLÄNEEN TURVEVARAT

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS. Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/139. Helmer Tuittil a YLÄNEEN TURVEVARAT GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 1.4/8/19 Helmer Tuittil a YLÄNEEN TURVEVARAT Espoo 198 Tekijän osoit e Helmer Tuittila Geologinen tutkimuslaito s 02150 Espoo 1 5 Monistu s Keuhkovammayhdistys

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 2 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V Kuopio 1986 Hänninen,Pauli1986. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niide n turvevarat, osa

Lisätiedot

VIITA SAMMAKON KUTUALUEKARTOITUS LAIHIAN VAATIMONNEVALLA TOUKOKUUSSA 2014

VIITA SAMMAKON KUTUALUEKARTOITUS LAIHIAN VAATIMONNEVALLA TOUKOKUUSSA 2014 EPV BOTURVE OY VTA SAMMAKON KUTUALUEKARTOTUS LAHAN VAATMONNEVALLA TOUKOKUUSSA 2014 *sr Ahma ympäristö Oy lmajoki 2014 1. 1 JOHDANTO Laihian Vaatimonnevalla toukokuussa 2014 tehty viitasammakon kutualuekartoitus

Lisätiedot

TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 254 Markku Mäkilä ja Ale Grundström TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Tuulos and their usefulness Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS

TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 134/80/ 5 Markku Mäkil ä TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS summary : The peat resources of Toholampi

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 5

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 5 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 5 Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa 2 Kuopio 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 298 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Summary : The mires and peat resources in Lappi, southwestern Finland Espoo

Lisätiedot

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 274 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the usefulness of the peat resources

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9 Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a SOTKAMON KUNNASSA INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO

Lisätiedot

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7 Matti Maunu RANUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I Rovaniemi 1985 SISÄLLYSLUETTEL O JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN

Lisätiedot

KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSAST O RAPORTTI P 13.4/85/17 3 CARL-GÖRAN STEN J A LASSE SVAHNBÄC K KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS ~ r cr,~~,,j ~ : ~ V~,._~ -3.~. `.n

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 266 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract : The mires and peat reserves

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 208 MAAPERÄOSASTO TAPIO TOIVONEN NÄRPIÖN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 208 MAAPERÄOSASTO TAPIO TOIVONEN NÄRPIÖN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 208 MAAPERÄOSASTO TAPIO TOIVONEN NÄRPIÖN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Torvtillgångarna i Närpes och deras användbarhet Abstract : The peat resources of

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 265 Riitta Korhonen PERÄSEIÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires of Peräseinäjoki and their usefulness Espoo 1993 Korhonen Riitta

Lisätiedot

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 249 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Mäntsälä and their potential use. Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

Jouko Kokko P 13.4 /83/135 YLIHARMAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T LOPPURAPORTTI YLIHARMAN TURVEVAROJEN KOKONAISINVENTOINNISTA

Jouko Kokko P 13.4 /83/135 YLIHARMAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T LOPPURAPORTTI YLIHARMAN TURVEVAROJEN KOKONAISINVENTOINNISTA Jouko Kokko P 13.4 /83/135 YLIHARMAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T LOPPURAPORTTI YLIHARMAN TURVEVAROJEN KOKONAISINVENTOINNISTA Kuopio 1983 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 4 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI Jukka Leino ja Jouko Kokko LIEKSAN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S OSA I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI Jukka Leino ja Jouko Kokko LIEKSAN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S OSA I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 4 Jukka Leino ja Jouko Kokko LIEKSAN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S TURVETUOTANTOON OSA I Abstract : The peat resources and their potentialitie s

Lisätiedot