13.6/8D /15. Erkki Raikamo NASTOLAN JA LAHDEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "13.6/8D /15. Erkki Raikamo NASTOLAN JA LAHDEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä"

Transkriptio

1 13.6/8D /15 Erkki Raikamo NASTOLAN JA LAHDEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980

2 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT Maastotutkimukset Näytteiden käsittely Kartat ja profiilit 4 3. SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMAT Nastolan kunnan suot Pinta-ala- ja tutkimustarkkuus - tiedot sekä soiden laskusuhteet Suotyypit ja ojitustilanne Turvelajit, turpeen maatuneisuu s ja pohjamaalajit Turvekerrostumat ja liekoisuus Landen suot Suokohtainen tarkastelu Nastolassa Suokohtainen tarkastelu Landessa SOIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET Soveltuvuus kasvuturpeeksi Polttoturve Edellytykset Polttoturpeeksi soveltuvat suot YHTEENVETO 5 6 KIRJALLISUUTTA 5 7 Tekijän osoite : Erkki Raikamo Geologinen tutkimuslaito s Espoo 15

3 JOHDANTO Nastolan ja Landen alueilla olevia soita tutkittiin geo - logisen tutkimuslaitoksen toimesta kesällä Aikaise m- min alueelta on tutkittu v yksi suo Landesta ja yks i Nastolasta sekä v neljä suota Nastolasta. Alueen turvetutkimukset liittyivät osana P ä i jät-hämeen seutukaavaliiton.alueella suoritettavaan turvevaroje n kokonaisinventointiin,, n kä.tehtiin kauppa- ja teollirsuustninisteriön. myöntämån määrärahan turvin,. Turveinvento:$ntien. tarkoituksena: on palvella, lähinnä turpeen teöllis ta. h7väksikäyttöå. Erityisesti on tarkas - teltu soiden soveltuvuutta poittoturvetuotantoon Tämän lisäkst selviävät kuitenkin myös turpeen ja soiden muut käyttömuodotr kuten kasvuturve setå:. soiden soveltuvuus, suojelutarkoituksii n Päi.j.ät:Hameen alueelta on aikaisemmin. - v tehty alustava turvetraroja selvittelevät tutkimus. (Päij-at- Hänieer turvevarat jaa ni.tderr käyttää; koskeva yleisselvi.- tys.. P`-E :nz seutukaavalittta julkaisu 4[72t.- Kyseinen selvitys perustuu. pääpiirteissään vuoteen 1972 menness ä tutkittuihin soihin 1 joita on kaikkiaan 108 kpl eli 1/3. kaikista Päijät-Hämeen peruskartoissa esiintyvistä yl i 10 ha :n suuruisista soista (yhteensä 329 kpll, Tässä kokonaisselvityksessä on inventoitu kaikki ne suot, jotka ovat peruskartan (1 ; 20 00Q1 suokuvioitukse n mukaan vähintään 15 ha :n suuruisia.

4 SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMA T 3.1 Nastolan kunnan suo t Nastolan kunnan alueella suoritetussa turvevarojen kokonaisinventoinnissa on tutkittu kaikki yli 15 ha :n suuruise t suot, jotka on peruskartalla varustettu suokuvioilla sek ä joitakin pienempiäkin. Täten tutkittuja soita on kunna n alueella yhteensä 22 kpl, joista kaksi (suot n :ot 1 ja 22 ) eivät ole ns. geologisia soita (turvepaksuus on vähemmä n kuin 0,3 m). Nastolan 20 :n suon pinta-alan mukainen luokittelu on seuraava : Yli 100 ha 1 kp l ha 3 kp l ha 4 kp l ha 6 kp l ha 2 kp l alle - 15 ha 4 kp l Tutkittujen soiden sijoittuminen on esitetty kuvassa 2.

5 Halmeilansu o 2. Mustalamminsuo 3. Soidinsuo 4. Pitkäsuo 5. Peltolansuo 6. Kurensuo S 7. Turransuo 8. Sammalsillansuo 9. Kurensuo N 10. Tulitussuo 11. Purusuo 12. Lummaspohjansuo 13. Lakeassuo 14. Sulenkosuo 15. Kinturinsuo 16. Isolamminsuo 17. Vakkorinkorpi 12. Lummaspohjansuo 13. Lakeassuo 14. Sulenkosu o 15. Kinturinsu o 16. Isolamminsuo 17. Vakkorinkorp i 18. Sydensuo 19. Isosuo 20. Kannistonsuo 21. Ukonsu o Kuva 2. Nastolassa ja Landessa tutkitut suot

6 Pinta-ala- ja tutkimustarkkuusteidot sek ä soiden laskusuhteet Nastolassa tutkittujen soiden yhteispinta-ala on 820 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 573 ha eli 70 % ja yl i 2 metrin 390 ha eli 48 %. Linjaverkostomenetelmällä tutkittuja soita on 3 ja lopu t on tutkittu hajapistemenetelmä1lä. Tutkimuslinjaa ori kai k- kiaan m ja tutkimuspisteitä 181 kpl, joista 166 o n yli 1 m :n ja 121 yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistet i - heys on 2,2/10 ha. Nastolan suot sijoittuvat korkeustasojen m mp y (metriä merenpinnan yläpuolella) väliin. Suot kuuluvat Kymi - joen vesistön alueeseen Suotyypit ja ojitustilanne Nastolan suot kuuluvat suoyhdistymätyyppiin "Sisä-Suome n keidassuot" ja edelleen osa-alueeseen "Järvi-Suomen keidas - suot" (Eurola 1962). Näille tunnusomaisena piirteenä o n se, että suon keskusta kohoaa vain loivasti tai ei lainkaa n laitaosia korkeammalle. Tällainen suon muoto on nähtäviss ä mm. Isosuon profiileissa (kuva 13). Keidassoiden tyypill i - set suurmuoto-osat - laide, reunaluisu ja keskusta - ovatkin yleensä erotettavissa vain kasvillisuuden perusteella. Suuri osa Nastolan soista on niin pienialaisia, että kerrostumat ovat usein lähes kauttaaltaan ravinnep i- toisten valuvesien saavutettavissa. Täten soissa luonta i - sesti tapahtuvaa ns. progressiivista kehitystä, jonka tu - loksena on tyypillinen, niukkaravinteinen keidassuo, e i pääse täydellisesti tapahtumaan. Erityyppiset rämeet ovat yleisimpinä suotyyppeinä. Soide n keskialueilla ne ovat yleensä karuja (pääasiassa rahka-, tupasvilla- ja isovarpuista rämettä) ja muuttuvat asteit - tain suon reunoille päin siirryttäessä ravinnerikkaammiksi

7 (korpiräme, pallosararäme ja sararame). Reuna-alueill a vallitsevat yleisesti korvet (varsinainen sekä ruoho- j a heinäkorpi). Avosuotyypit ovat hyvin harvinaisia. Milte i kaikki suotyypit ovat ojituksen ansiosta joko ojikko- ta i muuttuma-asteella. Yleistä on myös se, että alkuperäise t suotyypit ovat jo täysin muuttuneina kangaskasvillisuutt a kasvaviksi turvekankaiksi. Valtaosa Nastolan soista on osittain tai kokonaan ojitet - tu. Ojitetuilla suoalueilla on nähtävissä usein eri-ikäi s - tä ojitustaj vanhaa ojitusta, jota on paikoin perattu j a syvennetty tai vanhojen ojien väleihin on useasti kaivett u tiheämpi ojaverkosto. Näin ollen lähes kaikki suotyypi t ovat joko ojikko- tai muuttuma-asteella. Yleistä on myö s se, että alkuperäiset suotyypit ovat jo täysin muuttunein a kangaskasvillisuutta kasvaviksi turvekankaiksi Turvelajit, turpeen maatuneisuus ja pohjamaalaji t Turvelajisuhteiltaan Nastolan soissa on rahkavaltais.a turpeita noin 50 %, saravaltaisia turpeita on 49 % ja rusko - sammalvaltaisia 1 %. Yllä olevat turvelajisuhteet kuvasta - vat samantyyppisesti soiden ei äärimmäisen karua kehityst ä kuin edempänä mainitu suotyyppijakautuma. Saravaltaisiss a turpeissa tavataan lisätekijöinä runsaimmin puunjäännöksi ä (19 %), j ärviruokoa (9 %) ja kortetta (5 %)_ sekä rahkava l - taisissa tupasvillaa (25 ja suoleväkköä 8 % (vrt. taulukko, liitteessä 2). Nastolan soiden turvekerroston keskimääräinen maatuneisuu s on 5, 9, josta heikosti maatuneen (I-1 1_4 ) osan on (H1-10) 3,2 ja paremmin maatuneen (H5-10) 6, 5. Useimmat tutkituista soista sijaitsevat kallioperän painan - teissa. Niiden pohjamaalajeina on yleisimmin hiekka, hiek - kamoreeni tai siltti. Allasmaisten soiden pohjalla on toi - sinaan savea (tai muita vettä läpäisemättömiä tai huonost i läpäiseviä maalajikerroksia), jonka päällä on liejukerros

8 osoittamassa suon suntyneen vesistön umpeenkasvun seurauk - sena. Valtaosa Nastolan soista on kuitenkin syntynyt mine - raalimaan soistumisena metsäpalojen seurauksena. Metsäpaloja on saattanut suon kehityksen aikana olla useitakin. Näistä muistoina on nykyisin nähtävissä turvekerrostumiss a olevat hiilikerrokset. Monilla soilla ovat niiden kehityk - sen ajan vallinneet erilaiset puita kasvavat suotyypit, mistä osoituksena on edellä mainittu puunjäänteitä sisältä vien turpeiden kohtalaisen suuri kokonaisuus Turvekerrostuman ja liekoisuu s Nastolan soiden turvekerrostumien keskipaksuus on 2,8 met - riä. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,8 m j a paremmin maatuneen 2,0 m. Yli yhden metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 3,1 m ja yli 2 m :n 3,6 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 6,1 m. Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä noin 23 milj. m3, josta heikosti maatunutta on noin 27 % (6 milj. m3 ) ja pa - remmin maatunutta 73 % (16 milj. m3 ). Koko turvemääräst ä on yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 78 % (18 milj. m3 ) ja yli kanden metrin 62 % (14 milj. m3 1. Soissa esiintyy liekoja 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä koh - talaisesti (2,0 %) ja 1-2 metrin syvyysvyöhykkeessä taa s hyvin vähän (0,7 %). Ky seiset prosenttiluvut tarkoittava t lahoamattoman puuaineksen osuutta a.o. syvyysvyöhykkee n sisältämästä turvemäärästä. Niinpä Nastolan soiden pinta - osassa on puuta yhteensä i 3 ja pohjaosass a m 3.

9 Landen suo t Landessa tutkittiin neljä suota. Ne ovat kooltaan 200, 13, 65 ja 36 ha. Tutkittujen soiden sijainti on esitett y kuvassa 2 (s. 8). Tutkittujen soiden yhteispinta-ala on 314 ha, josta 190 h a eli 60 % on yli 1 m :n syvyistä ja 165 ha eli 53 % on yl i 2 m :n syvyistä aluetta. Linjaverkostomenetelmällä tutkittiin Linnaistensuo ja muu t hajapistemenetelmällä. Tutkimuslinjaa on m ja tutki - muspisteitä kaikkiaan 56 kpl, joista 47 on yli yhden j a 39 yli kanden metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys o n 1,8/10 ha. Landen suot sijaitsevat korkeustasojen m mpy välillä. Linnaistensuo ja Kujalansuo kuuluvat Porvoonjoen vesistö n alueeseen. Kymijäxvensuo ja Holonsuo laskevat puolestaa n Kymijokeen. Linnaistensuo sekä Kujalansuo kuuluvat "Rannikko-Suome n kermikeitaisiin" ja Kymijärvensuo sekä Holonsuo "Järvi - Suomen keidassoihin" kuten Nastolankin suot (ks. s. 9). Suotyypeistä ovat selvästi yleisimpinä erityyppiset rämeet. Ne ovat soiden keskialueilla karuja ja muuttuvat hiema n ravinnerikkaammiksi reunoille päin siirryttäessä. Avoimi a suotyyppejä tavataan Linnaistensuon keskialueella. Muu t paitsi Linnaistensuo ovat jonkin verran ojitettuja. Turvelajisuhteiltaan Landen soilla vallitsevat saravalta i - set turpeet 53 % :lla. Rahkavaltaisia on noin 47 Sara - valtaisissa turpeissa tavataan runsaimmin puunjäännöksi ä (22 %) ja järviruokoa (11 %I_ sekä rahkavaltaisissa tupa s - villaa (34 %) (vrt. taulukko, liitteessä 2). Landen soiden turvekerroston keskimääräinen maatuneisuu s on 5,6, josta heikosti maatuneen ( H 1-4 ) osuus on 3,5 ja

10 paremmin maatuneen (H5_10) 5,9. Landen soiden turvekerrostumien keskipaksuus on 2,1 metriä, joista heikosti maatunutta turvetta on 0,8 m ja paremmi n maatunutta 1,3 m. Soissa on turvetta yhteensä noin 6,7 milj. m 3, josta hei - kosti maatunutta on 39 % (2,6 milj. m3 ) ja paremmin ma a- tunutta 61 % (4,1 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhde n metrin syvyisellä suon osalla on 75 % (5,0 milj. m3 ) j a yli kanden metrin 71 % (4,7 milj. m3 ). Soissa esiintyy liekoja molemmissa syvyysvyöhykkeissä erit - täin vähän (0,2 ja 0,1 %) Kyseiset prosetttiluvut tarkoi t- tavat lahoamattoman puuaineksen osuutta a.o. syvyysvyöhy k- keen turvemäärästä. Niinpä Landen soiden pintaosassa o n puuta m3 ja pohjaosassa m Suokohtainen tarkastelu Nastolass a Seuraavassa tarkastellaan jokaista suota erikseen. Turve - teollisuuden kannalta merkittävimmistä soista on ohess a suokartta sekä linjaverkostomenetelmällä tutkituista maa - tuneisuus- ja turvelajipr_ofiilit. Käytetty suonumeroint i noidattelee aikaisemmassa Päijät-Hämeen turvevaroja käs i - telleessä selvityksessä (P-H :n seutukaavaliitto, julkais u 4/72) käytettyä numerointia. Suokohtaista informaatiota, jota ei ole yksityiskohtaisest i tekstissä esitetty, on lisää taulukossa (mm. keskisyvyys - ja kuutiomäärätietoja) ja taulukossa (liitteet 1 ja 2). Viime mainitussa on eriteltynä turvelajien suhteelline n (= prosenttinen) jakautuminen eri lisätekijöiden osalt a suokohtaisesti esitettynä. Suokohtaisten selvitysten lopussa on arvio suon käyttökel - poisuudesta. Niiden soiden käyttökelpoisuutta, joiden turv e on ilmoitettu soveltuvan polttoturpeeksi, on tarkasteltu

11 erikseen kenttä- ja laboratorioanalyysien perusteella ka p- paleessa : "Polttoturpeeksi sovetluvat suot". 1. Halmeilansuo (x = 67564, y = 4362) sijaitsee noin 8 k m Nastolan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitse e savi- ja silttitasangolla. Suon pinnan korkeus on noi n 80 m mpy. Halmeilansuo on siltti- jasavipohjaista, heiko s - ti vettä läpäisevää soistuvaa aluetta, jonka turvekerro s on erittäin ohut, paikoin sitä ei ole lainkaan. Osa suost a on raivattu pelloksi. 2. Mustalamminsuo (x = 67668, y = 4385) sijaitsee noin 8 k m Nastolan kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo sijaitse e moreenipeitteisten kalliomäkien välisessä painanteessa, Iso- ja Vähä-Mustalammin reunasoistumana. Suon pinnan kor - keus on noin 105 m mpy. Mustalamminsuon pinta-ala on 27 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 5 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Hajatutk i - muspisteitä on 4 kpl, joista 2 kpl on yli 1 metrin syvyisiä, Tutkimuspistetiheys on 1,5/10 ha. Suon vedet laskevat Iso - Mustalammin ja Vähä-Mustalammin kautta Myllyojaan. Vallitse - vina suotyyppeinä ovat nevakorpi ja saraneva, jotka ova t luonnontilaisia. Mustalamminsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,0 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m ja paremmi n maatuneen osuus 0,9 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 1,2 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa ohuen liejuke r - roksen peittämää savea. Mustalamminsuossa on saravaltaisia turpeita noin 95 % j a rahkavaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataa n saravaltaisissa runsaimmin järviruokoa ja kortetta. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 24 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4, josta heikost i maatuneen osan 2,5 ja paremmin maatuneen osan 6,8.

12 Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin vähä n (0-1 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Mustalamminsuossa on turvetta 0,263 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 10 % (0,027 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 90 % (0,236 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvy.isellä suon osalla on 20 % (0,055 milj, m3 ) ja yli 2 m : n ei lainkaan. Mustalamminsuo soveltuu parhaiten metsätalouden käyttöön. 3. Soidinsuo (x = 67680, y = 4382) sijaitsee noin 9 km Na s - tolan kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo sijaitse e kallioiden välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus o n noin 120 m mpy. Soidinsuon pinta-ala on 47 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 35 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Hajatutkimuspi s - teitä on 8 kpl, joista 5 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,7/10 ha. Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Mustalamminsuon kautt a Myllyojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat saraneva, kalvakkaneva ja lyhytkortinen neva, sekä reuna-alueilla korpi - räme. Suolla on vanha, harva ojitus. Soidinsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,3 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m ja paremmin maatuneen osuus 2 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 2,9 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,9 m. Suon pohja - maalaji on pääasiassa silttiä ja savea. Soidinsuossa on saravaltaisia turpeita noin 84 % ja rahka - valtaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan sarava l- taisissa runsaimmin suoleväkköä ja puunjäännöksiä. Puunjään - nöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 26 %. Turve - kerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2, josta heikosti maatu - neen osan 2,8 ja paremmin maatuneen osan 6,8.

13 Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin vähän (0,4 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Soidinsuossa on turvetta 1,087 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 14 % (0,153 milj. m3 1 ja paremmin maatunutt a 86 % (0,934 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 74 % (0,805 milj. m3 ). ja yl i 2 m :n 53 % (0,580 milj. m3 ). Soidinsuo ei sovellu rikkonaisen kuvioituksensa ja lukuisten mineraalimaasaarekkeidensa vuoksi polttoturpeen tuottamiseen. 4. Pitkäsuo (x = 67688, y = 4348) sijaitsee noin 11 km Nasto - lan kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo sijaitse e kallioperän painanteessa rajoittuen idässä harjualueeseen. Suon pinnan korkeus on noin 113 m mpy. Pitkäsuon pinta-ala on 17 ha, josta yli yhden metrin syvyis - tä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 4 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,3/10 ha. Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Kivijärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat saraneva ja sararäme, jotk a ovat pääasiassa luonnontilaisia. Suon pohjoisosassa tavataa n tupasvilla- ja isovarpuista rämettä. Pitkäsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 5,7 m. Tästä o n heikosti maatuneen turpeen osuus 1,0 m ja paremmin maatuneen osuus 4,7 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 6,1 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa. Pitkäsuossa on saravaltaisia turpeita noin 79 %. Rahkavaltaisia on 20 %, ja loput 1 % on ruskosammalvaltaisia. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puunjäännök - siä ja järviruokoa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 43 %, Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1, josta heikosti maatuneen osan 3,3 ja paremmin maatuneen osa n 6,7. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähä n (0,8 ja 0,1 %).

14 Pitkäsuossa on turvetta 0,981 milj. m3, josta heikosti ma a- tunutta on 18 % (0,178 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 82 % (0,803 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 89 % (0,870 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 59 % (0,580 milj. m3 ). Pitkäsuo sijaitsee seutukaavaan varatun virkistysaluee n reunalla. Se soveltuu luonnontilaisuutensa ja sijaintins a ansiosta hyvin opetus- ja virkistyskäyttöön. 5. Peltolansuo (x = 67584, y = 4425) sijaitsee noin 2 km Na s - tolan kirkolta etelään. Topog,rafisesti suo sijaitsee Sal - pausselältä etelään viettävällä rinteellä. Suon pinnan ko r - keus on noin 100 m mpy. Peltosuon pinta-ala on 49 ha, josta yli yhden metrin syvyist ä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 5 ha (kuva 3). Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspisteitä 17 kpl, joist a 3 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys o n 3,5/10 ha. Suo kallistuu loivasti etelään. Vedet laskevat Sepänjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat korpiräme ja varsinainen kor - pi, jotka ovat harvahkon ojituksen ansiosta ojikko- j a muuttuma-asteella. Peltolansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,2 m, jok a on kokonaan paremmin maatunutta. Yli metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 1,4 m ja yli 2 metrin 2,1 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 2,2 metriä. Suon pohjamaalaji on pää - asiassa hiekkaa (kuva 4). Peltolansuossa on saravaltaisia turpeita noin 95 % ja rahk a- valtaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 53 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4.

15 Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähän (1,2 %) j a 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,1 å). Peltolansuossa on turvetta 0,614 milj. m 3, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhde n metrin syvyisellä suon osalla on 45 % 0,880 milj. m3 ) j a yli 2 m :n 17 % (0,105 milj. m 3 ). Peltolansuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätalouden käyttöön.

16 Kurensuo S (x = 67589, y = 4490) sijaitsee noin 7 k m Nastolan kirkolta itään, Iitin ja Nastolan rajalla. Topografisesti suo sijaitsee Salpausselältä pohjoiseen viettävällä rinteellä. Suon pinnan korkeus on noin 81 m mpy. Kurensuon pinta-ala on 28 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 25 ha ja yli 2 m :n 20 ha (kuva 5). Hajatutkimuspisteitä on 4 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 m : n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,4/10 ha.

17 Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Sylväjärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja rahkaräme, jotka ovat osaksi muuttuma-asteella vanhan, harva n ojituksen seurauksena. Kurensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,2 m. Tästä o n heikosti maatuneen turpeen osuus 1,2 m ja paremmin maatuneen osuus 2,0 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,7 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä ja savea.

18 Kurensuossa on saravaltaisia turpeita noin 49 %, Rahkava l - taisia on 40 % ja ruskosammalvaltaisia 11 %. Turpeen lisä - tekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puunjäännök - siä, joita sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 16 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, josta heikost i maatuneen osan 3,5 ja paremmin maatuneen osan 5,8. Liekoja ei ole 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä lainkaan, mut - ta 1-2 metrin vyöhykkeessä niitä tavataan kohtalaisest i (2,1 %). Kurensuo $ :ssa on turvetta 0,903 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 39 % (0,350 milj. m3 1 ja paremmin maatunutt a 61 % (0,553 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 88 % (0,800 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 71 % (0,640 milj. m 3 ). Osa Kurensuo S :n turpeesta soveltuu käytettäväksi poltto - turpeena. 7. Turransuo (x = 67604, y = 4445) sijaitsee noin 2 km Na s - tolan kirkolta itään. Topografisesti suo sijaitsee Salpau s - selältä pohjoiseen viettävän rinteen painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 100 m mpy. Turransuon pinta-ala on 52 ha, josta yli yhden metrin s y- vyistä aluetta on 40 ha ja yli 2 m :n 30 ha (kuva 6). Hajatutkimuspisteitä on 8 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 m : n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,5/10 ha. Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Iso-Kukkaseen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat länsipuolella lyhytkortine n neva, saraneva ja tupasvillaräme, jotka ovat osaks i ojikko-, osaksi muuttuma-asteella. Itäosat ovat korpi- j a rämemuuttumia. Turransuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,0 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,8 m ja paremmin

19 maatuneen osuus 2,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 3,6 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa, savea. Turransuossa on saravaltaisia turpeita noin 66 % ja rahkavaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 48 Turvekerrostuman keski-

20 maatuneisuus on 6,0, josta heikosti maatuneen osan 3,3 j a paremmin maatuneen osan 7,0. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,0 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä vähän (1,7 %). Turransuossa on turvetta 1,572 milj. In 3, josta heikosti maatunutta on 28 % (0,435 milj. m3 1 ja paremmin maatunutt a 72 % (1,137 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 76 % (1,200 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 57 % (0,900 milj. m3 ). Osa Turransuon turpeesta soveltuu polttoturpeeksi. 8. Sammalsillansuo (x = 67602, y = 4474) sijaitsee noi n 5 km Nastolan kirkolta itään. Suo on Sylväjärven rantasois - tumaa. Suon pinnan korkeus on noin 75 m mpy. Suon on tutkit - tu v Sammalsillansuon pinta-ala on 10 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 7 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Haja - tutkimuspisteitä on 2 kpl. Vallitsevina suotyyppeinä ovat luhtaneva ja nevakorpi. Turvekerrosto on melko ohut. Sen alla on paksut liejuker - rokset. Sammalsillansuo soveltuu parhaiten maa- tai metsä - talouden käyttöön. 9. Kurensuo N (x = 7641, y = 4464) sijaitsee noin 6 km Nastolan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo sijaitse e harjun reuna-alueella. Suon pinnan korkeus on noi n 87 m mpy. Kurensuon pinta-ala on 24 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Hajatut - kimuspisteitä on 3 kpl. Tutkimuspistetiheys on 1,2/10 ha. Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Sylväjärveen

21 Valtaosa suosta on raivattu pelloksi. Pohjoispäästä on nos - tettu palaturvetta. Nykyisin vallitsevin suotyyppi on ruo - hoturvekangas. Kurensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,6 m, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Suurin havaittu turpeen pak - suus on 1,7 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea. Kurensuossa on saravaltaisia turpeita noin 51 %. Ruskosam - malvaltaisia on 39 % ja rahkavaltaisia 10 %. Turpeen lisä - tekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puunjäännök - siä, joita sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 44 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Liekoja ei ole lainkaan kummassakaan syvyysvyöhykkeessä. Kurensuo N :ssa on turvetta 0,376 milj. m3, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden met - rin syvyisellä suon osalla on 85 % (0,320 milj. m3 ). Kurensuo N soveltuu parhaiten maa- tai metsätalouden käyt - töön. 10. Tulitussuo (x = 67663, y = 4449) sijaitsee noin 6 k m Nastolan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo sijaitse e kanden järven välisessä maatuneessa notkelmassa. Suon pinnan korkeus on noin 87 m mpy. Tulitussuon pinta-ala on 27 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Hajatutkimus - pisteitä on 4 kpl, joista 3 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,5/10 ha. Suo kallistuu sekä pohjoisen että etelän suuntiin. Vede t laskevat Ruuhijärveen ja Salajärveen. Vallitsevana suotyyppinä on isovarpuinen räme. Pohjoisosas - sa on laaja-alaisesti nostettu palaturvetta.

22 Tulitussuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,0 m ja paremmin maatuneen osuus 0,8 m. Yli metrin syvyisen alueen kes - kisyvyys on 2,3 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 2,7 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa paksun lieju - kerroksen peittämää savea. Tulitussuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 53 % ja sara - valtaisia on 47 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkaval - taisissa runsaimmin suoleväkköä ja tupasvillaa ja sarava l - taisissa suoleväkköä. Puunjäännöksiä sisältäviä turpeit a ei ole lainkaan. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus o n 4,4, josta heikosti maatuneen osan 3,3 ja paremmin maatuneen osan 5,6. Liekoja ei ole lainkaan kummassakaan syvyysvyöhykkeessä. Tulitussuossa on turvetta 0,486 milj. m 3, josta hiekosti maatunutta on 54 % (0,263 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 46 % (0,223 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 95 % (0,460 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 71 % (0,345 milj. m3 ). Tulitussuo soveltuu parhaiten pehkuturpeen nostamiseen ta i metsänkasvatukseen. 11. Purusuo (x = 67568, y = 4539) sijaitsee noin 12 k m Nastolan kirkolta itäkaakkoon, litin ja Nastolan rajalla. Topografisesti suo sijaitsee Salpausselältä etelään vie t- tävän rinteen painanteessa. Suon pinnan korkeus on noi n 98 m mpy. Purusuon pinta-ala on 52 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 25 ha ja yli 2 m :n 3 ha. Hajatutkimus - pisteitä on 5 kpl, joista yksi on yli 2 metrin syvyinen. Tutkimuspistetiheys on 1/10 ha (kuva 7). Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Mustajokeen.

23 Vallitseva suotyyppi on suon reuna-alueilla korpiräme, jok a on osaksi ojikko-, osaksi muuttuma-asteella. Suon keski - alue on pääasiassa vanhaa palaturpeennostoaluetta. Purusuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,6 m. Täst ä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m ja paremmin maatuneen osuus 1,3 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 2,0 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä. Purusuossa on saravaltaisia turpeita noin 59 Rahkaval - taisia on loput, 41 Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisältävien

24 turpeiden kokonaisosuus on 47 %. Turvekerrostuman keski - maatuneisuus on 6,2, josta heikosti maatuneen osan 3, 7 ja paremmin maatuneen osan 6,8. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä runsaasti (3,8 j a 3,1 %). Purusuossa on turvetta 0,863 milj. m3, josta heikosti maa - tunutta on 20 % (0,166 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 80 % (0,697 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 46 % (0,400 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 7 % (0,060 milj. m3 ). Purusuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 12. Lummaspohjansuo (x = 67653, y sijaitsee noi n 11 km Nastolan kirkolta koilliseen. Suo on Artjärven umpeen - kasvaneen landen soistumaa. Suon pinnan korkeus on noi n 75 m mpy. Lummaspohjansuon pinta-ala on 11 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 7 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Hajatutkimuspsiteitä on 2 kpl. Hajatutkimuspsiteitä on 2 kpl. Tutkimuspistetiheys on 1,8/10 ha. Suo kallistuu itään. Vedet laskevat suoraan Arrajärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lehtokorpi ja nevakorpi, jotka ovat muuttuma-asteella. Suon länsireuna on raivatt u pelloksi. Suon turvekerrostot ovat kauttaaltaan matali a ja suo soveltuu näin ollen parhaiten maa- tai metsätalou - den käyttöön. 13. Lakeassuo (x = 67723, y = 4383) sijaitsee noin 13 k m Nastolan kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo sijaitse e harjun reuna-alueella. Suon pinnan korkeus on noin 114 m mpy. Suo on tutkittu v Lakeassuon pinta-ala on 44 ha, josta yli yhden metrin

25 syvyistä aluetta on 35 ha ja yli 2 m :n 25 ha. Hajatutkimuspisteitä on 10 kpl, joista 8 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,3/10 ha (kuva 8). Suo kallistuu länteen. Vedet laskevat Kivijärveen. Vallitsevana suotyyppinä on isovarpuinen räme, joka o n osittain muuttuma-asteella. Lakeassuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,6 m. Täst ä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m ja paremmin maatuneen osuus 2,4 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 3,7 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa.

26 Lakeassuossa on saravaltaisia turpeita noin 60 % ja rahka - valtaisia loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravalta i - sissa runsaimmin järviruokoa, tupasvillaa ja puunjäännöksiä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, josta heikost i maatuneen osan 3,0 ja paremmin maatuneen osan 5,6. Liekoja ei ole tähystetty. Lakeassuossa on turvetta 1,144 milj. m3, josta heikosti maatunutta on 8 % (0,088 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 92 % (1,056 mij. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 80 % (0,910 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 61 % (0,700 milj. m3 ). Lakeassuon turve soveltuu polttoturpeeksi. 14. Sulenkosuo (x = 6736, y = 4341) sijaitsee noin 16 k m Nastolan kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo sijaitse e kalliopainanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 123 m mpy. Sulenkosuon pinta-ala on 24 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Hajatutkimuspi s - teitä on 6 kpl, joista 5 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,5/10 a (kuva 9). Suo kallistuu kaakkoon. Vedet laskevat Nassarijärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillaräme ja lyhytkort i - nen neva, jotka ovat muuttuma-asteella tiheän ojituksen seu - rauksena. Sulenkosuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,3 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,5 m ja paremmin maa - tuneen osuus 2,8 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 3,7 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,4 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa ohuen liejun peittämää savea. Sulenkosuossa on saravaltaisia turpeita noin 58 % ja rahka - valtaisia on loput, 42 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan

27 saravaltaisissa runsaimmin järviruokoa ja rahkavaltaisiss a tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 28 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1, josta hiekosti maatuneen osan 3,3 ja paremmin maatunee n osan 6, 6. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä kohtalaisest i 0 Sulenkosuossa on turvetta 0,804 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 16 % (0,128 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta

28 % (0,676 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 82 % (0,660 milj. m 3 ) ja yl i 2 m :n 69 % (0,555 milj. m 3 ). Sulenkosuon turve soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 15. Kinturinsuo (x = 67743, y = 4370) sijaitsee noin 15 k m Nastolan kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo sijaitse e harjun reuna-alueella. Suon pinnan korkeus on noin 103 mpy. m Kinturinsuon pinta-ala on 9 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 8 ha ja yli 2 m :n 5 ha (kuva 10). Hajatutkimuspisteitä on 4 kpl, joista 3 kpl on yli 2 metrin syvyisiä.

29 Suo kallistuu luoteeseen. Vedet laskevat Evattujärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja tupas - villaräme, jotka ovat lähes luonnontilaisia. Pohjoisosast a on nostettu turvetta. Kinturunsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,4 m. Täs - tä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,5 m ja paremmi n maatuneen osuus 1,9 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,7 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea. Kinturinsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 75 % ja sara - valtaisia loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävie n tuepeiden kokonaisosuus on 16 %. Turvekerrostuman keskima a - tuneisuus on 6,2, josta heikosti maatune-en osan 3,4 ja pa - remmin maatuneen osan 7,1. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (0,8 ja 0,6 %). Kinturinsuossa on turvetta 0,22 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 20 % (0,043 milj. m3 ). ja paremmin maatunutt a 80 % (0,169 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 90 % (0,192 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 64 % (0,135 milj. m3 ). Kinturinsuon turve soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 16. Isolamminsuo (x = 67748, y = 4380) sijaitsee noin 15 km Nastolan kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo s i - jaitsee kallioperän painanteessa. Suon pinnan korkeus o n noin 125 m mpy. Isolamminsuon pinta-ala on 17 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimu s- pisteitä on 8 kpl, joista 6 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspsitetiheys on 4,7/10 ha.

30 Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Kivijärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja tupas - villaräme, jotka ovat ojikko-asteella tiheän ojituksen seu - rauksena. Isolamminsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,2 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,6 m ja paremmi n maatuneen osuus 2,6 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 3,6 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silt - tiä ja paikoin savea. Näiden päällä on ohut liejukerros. Isolamminsuossa on saravaltaisia turpeita noin 70 % ja rah - kavaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin puunjäännöksiä ja järviruokoa. Puun - jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 35 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4, josta heikost i maatuneen osan 3,0 ja paremmin maatuneen osan 7,2. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä runsaasti (3,7 %). Isolamminsuossa on turvetta 0,546 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 18 % (0,100 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 82 % (0,446 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 88 % (0,480 milj. zn3 ) ja yl i 2 m :n 66 % (0,360 milj. m3 ). Isolamminsuon turve ei sovellu suon rikkonaisen kuvioitukse n takia poittoturpeeksi. 17. Vakkorinkorpi (x = 67751, y = 4398) sijaitsee noi n 15 km Nastolan kirkolta pohjoisluoteeseen. Topografisest i suo sijaitsee harjujen välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 100 m mpy. Vakkorinkorven pinta-ala on 10 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 8 ha ja yli 2 m :n 7 ha. Hajatutkimuspisteitä on 3 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,0/10 ha (kuva 11).

31 Suo kallistuu etelään. Vedet lasekvat Korvenojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat varsinainen korpi ja korpi - räme. Suolla on vanha, harva ojitus, jota on perattu. Vakkorinkorven turvekerrostumien keskipaksuus on 3,3 m, jok a on kokonaan paremmin maatunutta. Suurin havaittu turpee n paksuus on 4,1 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiass a silttiä ja hiekkaa. Vakkorinkorvessa on saravlltaisia turpeita 60 Turpeen lisätekijöinä tavataan runsaimmin puunjäännöksia ja järvi - ruokoa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 80 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,7 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,8 å).

32 Vakkorinkorvessa on turvetta 0,327 milj. m3, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 80 % (0,264 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 70 % (0,231 milj. m3 )_. Vakkorinkorven turve soveltuu polttoturpeeksi. 18. Sydensuo (x = 67755, y = sijaitsee noin 16 km Na s - tolan kirkolta pohjoisluoteeseen. Topografisesti suo sijai t- see kallioiden ja harjun välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 120 m mpy. Sydensuon pinta-ala on 23 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimuspi s - teitä on 5 kpl, joista 3 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,2/10 ha. Suo kallistuu itään. Vedet laskevat Korvenojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillaräme ja isovarpu i - nen räme sekä suon reuna-alueilla korpiräme. Suon keskell ä on lampi, jonka reunat on lyhytkortista nevaa. Suotyypi t ovat tiheän ojituksen seurauksena ojikko-asteella. Sydensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,1 m. Tästä o n heikosti maatuneen osuus 2,4 m. Yli 2 metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 3,9 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 4,8 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä j a hiekkaa. Sydensuossa on saravaltaisia tarpeita noin 67 % ja rahkava l- taisia on loput, 33 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on %. Turvekerrostuman keskima a - tuneisuus on 45 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus o n 5,9, josta heikosti maatuneen osan 3,6 ja paremmin maatuneen osan 6,6. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,4 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,4 %).

33 Sydensuossa on turvetta 0,703 milj. m3, josta heikosti ma a - tunutta on 22 % (0,156 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 78 % (0,547 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 66 % (0,465 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 54 % (0,380 milj. m3 ).. Sydensuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 19. Isosuo (x = 67745, y = 4475) sijaitsee noin 15 km Na s - tolan kirkolta pohjoiskoilliseen. Topogafisesti suo sijai t- see Toiselta Salpausselälta etelään viettävällä rinteellä. Suon pinnan korkeus on noin 107 m mpy. Suo on tutkitt u v Isosuon pinta-ala on 225 ha, josta yli yhden metrin syvyi s - tä aluetta on 180 ha ja yli 2 m :n 160 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspisteitä 52 kpl, jotka kaikki ova t yli 2 m :n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,3/10 ha (kuva 12). Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Lassinjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvilla- ja isovarpuine n räme. Suon keskialueella on keidasrämeen ja lyhytkortise n nevan kompleksi. Suo on miltei kokonaan ojitettu. Isosuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,8 m. Tästä o n heikosti maatuneen turpeen osuus 1,3 m ja paremmin maatu - neen osuus 2,5 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 6,0 metriä. Suon pohja,maalaji on pääasiassa hiekkaa j a silttiä. Isosuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 70 %. $aravaltai - sia on 30 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillaa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuu s on 5,4, josta heikosti maatuneen osan 2,8 ja paremmin maa - tuneen osan 6,8. Liekoja ei ole tähystetty.

34 Isosuossa on turvetta 8,550 milj. i3, josta heikosti maatunutta on 34 % (2,925 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 66 % (5,625 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 80 % (6,840 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 75 % (6,400 milj. m3 ).. Isosuon turve soveltuu osaksi kasvuturpeena ja osaksi pol t - toturpeena käytettäväksi. 20. Kannistonsuo (x 67752, y = 4450) sijaitsee noin 15 k m Nastolan kirkolta pohjoiseen, Nastolan ja Heinolan rajalla. Topografisesti suo sijaitsee Toisen Salpauselän rinteellä. Suon pinnan korkeus on noin 110 m mpy. Suo on tutkitt u v Kannistonsuon pinta-ala on 32 ha, josta yli 1 metrin syvyi s - tä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 18 kpl, joista 2 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimu s- pistetiheys on 5,6/10 ha. Suo kallistuu luoteeseen. Vedet laskevat Mustajokeen. Vallitsevana suotyyppinä on korpiräme, joka on tiheän oji - tuksen seurauksena osaksi ojikko-, osaksi muuttuma-asteella. Kannistonsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,5 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus o,2 m ja paremmi n maatuneen osuus 1,3 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 1,7 m ja yli 2 metrin 2,1 m. Kannistonsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 60 % j a saravaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan rah - kavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa. Turvekerarostuman kes - kimaatuneisuus on 6,9, josta heikosti maatuneen osan 3, 1 ja paremmin maatuneen osan 7,6. Liekoja ei ole tähystetty. Kannistonsuossa on turvetta 0,480 milj. m3, josta hiekost i maatunutta on 13 % (0,064 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 87 % (0,416 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin

35 syvyisellä suon osalla on 53 % (0,255 milj. 2 m :n 22 % (0,105 milj. m3 i_. m3 ) ja yl i Kannistonsuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 21. Ukonsuo (x = 67710, y = 4508) sijaitsee noin 13 km Na s - tolan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo sijaitse e kallioperän painanteessa, Ukonlammen jatkeena. Suon pinnan korkeus on noin 87 m mpy. Suo on tutkittu v Ukonsuon pinta-ala on 67 ha, josta yli yhden metrin syvyist ä aluetta on 60 ha ja yli 2 m :n 50 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspisteitä 13 kpl, joista 12 kpl on yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,9/10 ha (kuva 14). Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Vuohijärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahka- ja isovarpuinen räme, jotka ovat osaksi ojikko-, osaksi muuttuma-asteella. Ukonsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,8 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,5 m ja paremmin maatuneen osuus 2,3 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 3,9 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,7 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä (kuva 15). Ukonsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 65 %. Saravaltai - sia on 35 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillaa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuu s on 5,3, josta heikosti maatuneen osan 2,8 ja paremmin maa - tuneen osan 6,8. Liekoja ei ole tähystetty. Ukonsuossa on turvetta 2,546 milj. m3, josta hiekosti maatunutta on 40 % (1,005 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 60 % (1,541 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 90 % (2,280 milj. m3 )_ ja yli 2 m : n 76 % (1,950 milj. m 3 )_.

36 Ukonsuon turve soveltuu osaksi kasvu- ja osaksi polttoturpeeksi. 22. Selkojärvi (x = 67698, y = 4366) sijaitsee noin 11 k m Nastolan kirkolta luoteeseen. Suo on kuivattu järvi, joss a on melko paksut liejukerrostumat. Niiden päällä oleva turve - kerros on olemattoman paksu.

37 Suokohtainen tarkastelu Landess a 1. Linnaistensuo(x = 67596, y = 4328) sijaitsee noin 6 k m Landen keskustasta kaakkoon. Topografisesti suo sijaitse e Salpausselältä viettävällä rinteellä. Suon pinnan korkeu s on noin 96 m mpy. Suo on tutkittu v Linnaistensuon pinta-ala on 200 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 160 ha ja yli 2 m :n 140 ha. Tutkimuslin - jaa on m ja tutkimuspisteitä 44 kpl, joista 33 kp l on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,2/10 h a (kuva 16). Suo kallistuu luoteeseen. Vedet laskevat Vartio-ojaan. Suo on kermikeidas, jolloin keskialueella vallitsevat kei - dasräme ja lyhytkortinen sekä silmäkeneva. Suo on lähes luon - nontilainen. Linnaistensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,6 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,3 m ja paremmi n maatuneen osuus 1,3 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,9 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,4 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa moreenia ja savea. Jälkimmäisen päällä on ohut liejukerros (kuva 17). Linnaistensuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 60 %. S a- ravaltaisia on loput, 40 %. Turpeen lisätekijöinä tavataa n rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisiss a järviruokoa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais - osuus on 22 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, josta heikosti maatuneen osan 3,5 ja paremmin maatunee n osan 5,9. Liekoja ei ole tähystetty. Linnaistensuossa on turvetta 5,6 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 50 % (1,3 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 50 %. Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 75 % (4,2 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 71 % (4,0 milj. m3 ).

38 Linnaistensuo on sisällytetty Päijät-Hämeen seutukaavaa n arvokkaana opetus- ja suojelukohteena. 2. Kujalansuo (x = 67618, y = 4317) sijaitsee noin 5 k m Landen keskustasta itään. Topografisesti suo sijaitsee Salpausselältä viettävällä rinteellä. Suon pinnan korkeus o n noin 105 m mpy. Kujalansuon pinta-ala on 13 ha, joka on kauttaaltaan all e yhden metrin syvyistä aluetta. Hajatutkimuspisteitä on 3 kpl.

39 Suo on tyypiltään sointuvaa kangasta ja osaksi varsinaist a korpea. Se soveltuu näin ollen parhaiten metsänkasvatukseen. 3. Kymijärvensuo (x = 67625, y = sijaitsee noin 5 k m Landen keskustasta itään. Topografisesti suo on Kymijärve n rantasoistumaa. Kymijärvensuon pinta-ala on 65 ha, joka on kokonaan alle yhden metrin syvyistä aluetta. Suo on tyypeiltään rehevä ä lehtokorpea soveltuen näin ollen parhaiten metsänkasvatuk - seen. 4. Holonsuo (x = 67667, y = 4360) sijaitsee noin 8 km Lah - den keskustasta koilliseen. Topografisesti suo sijaitse e harjun painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 107 m mpy. Holonsuon pinta-ala on 36 ha, josta yli yhden metrin syvyist ä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n 25 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 6 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,7/10 ha (kuva 18). Suo kallistuu kaakkoon. Vedet laskevat Kärkijärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme, korpiräme ja sararäme. Suotyypit ovat ojikko- ja muuttuma-asteella. Holonsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,7 m, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Suurin havaittu turpeen pak - suus on 3,0 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa ohuehko n liejun piettämää savea. Holonsuossa on saravaltaisia turpeita noin 96 % ja rahkaval - taisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksiä ja järviruokoa. Puunjään - nöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 58 Turvekerrostuznan keskimaatuneisuus on 6,0. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (0,2 ja 0,1 %).

40 Holonsuossa on turvetta 0,972 milj. m 3, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 83 % (0,810 milj. m 3 ) ja yl i 2 m : n 69 % (0,675 milj. m 3 ) Holonsuon turve soveltuu polttoturpeeksi.

41 SOIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T Soiden hyödyntämismandollisuuksia on useita. Rehevimmät, matalaturpeiset suot lienevät Etelä-Suomessa nykyisin j o miltei kaikki raivattu viljelysmaaksi. Ravinteikas suo o n kuivattuna myös otollinen pohja metsänkasvatukselle. Nasto - lassa ja Landessa tutkituista soista on ohutturpeiset ta i korkean tuhkapitoisuuden omaavat suot sekä ne suot, joide n kuivattaminen on ongelmallista, ilmoitettu soveltuvan maa - tai metsätalouden käyttöön. Tällaisia soita on Nastola n 22 :sta tutkitusta suosta yhteensä 13 kpl. Lisäksi niide n soiden, joiden turve vain osittain soveltuu polttoturpeeksi, reuna-alueet ovat yleensä otollisimpia metsämaina. Turvetta on aikaisemmin käytetty yleisesti jo sinänsä maa n- parannusaineena. Toisaalta kun turvepehkua on käytetty kui - vikkeena karjasuojissa, on sitä kautta saatu valmiiksi lan - noitettua maanparannusainetta. Tänä päivänäkään ei liene syytä väheksyä varsinkaan turvepehkun merkitystä, sillä suu - ren vedenimemiskykynsä (imee ilmakuivana vähintään 12-ker - taisen painomääränsä vettä) ansiosta se on varsin käyttökel - poinen kuivikemateriaali karjankasvatusta harjoittaviss a talouksissa. Toisaalta myös on huomattava, että turvepehku n käytöllä voidaan pelastaa merkittävät määrät karjanlanna n typestä, joka nykyisin menee vielä suurelta osalta hukkaan. Nastolassa olevien useiden pienialaisten soiden turpeen pintakerroksista osa soveltuu parhaiten juuri turvepehkuks i tyydyttämään tilakohtaisia tarpeita. Joillakin soilla tämän - tapaisesta käytöstä ovat muistoina vanhat, umpeenkasvava t turpeennostohaudat. Nykyisin tunnetuimmat ja kansaltaloudellisesti merkittävimmät käyttömuodot turpeelle ovat kasvu- ja polttoturve. Turpeesta voidaan lisäksi valmistaa metallurgista koksia, aktiivihiiltä ja useita muita kemiallisia tuotteita. Soiden välittömien hyödyntämistapojen rinnalla on mainittav a niiden tärkeä merkitys luonnonsuojelullisesti arvokkaina

42 luonnon säästiöinä. Nastolassa ja Landessa miltei kaikk i suot ovat enemmän tai vähemmän tehokkaasti ojitettuja. Luonnontilaisena suona on Linnaistensuo sisällytetty Päijät - Hämeen seutukaavan suojelualueisiin. Niin ikään suojelu - alueeksi soveltuisi Nastolan Pitkäsuo (n :0 4). Molemma t suot soveltuvat sijaintinsa ja luonnontilaisuutensa ansiost a erinomaisesti tutkimus-, opetus- ja virkistyskäyttöön. 4.1 Soveltuvuus kasvuturpeeks i Kasvuturpeella tarkoitetaan kasvualustaksi ja maanparannus - käyttöön soveltuvaa heikosti maatunutta rahkaturvetta. Paras laatu saadaan Sphagnum fuscum -turpeesta. Rahkaturpees - sa esiintyy kuitenkin usein lisätekijöitä - mm. tupasvillaa, suoleväkköä ja varpuja - jotka heikentävät sen kasvuturveominaisuuksia. Kastuturpeen teollisen tuotannon kannattavuutta silmällä - pitäen tulisi suossa olla vähintään 1 metrin paksuinen kerro s raaka-aineeksi kelpaavaa turvetta. Tuotantoon soveltuva n alueen tulisi olla riittävän suuri tuotantokenttien sijoittelua silmälläpitäen sekä mieluiten avosuota tai ainaki n mandollisimman vähäpuustoista. Nämä ehdot täyttäviä soita on Nastolan kunnassa kaksi, Isosuo ja Ukonsuo, mutta Landessa ei yhtään. Molempien soide n turvekerrostumista heikosti maatunut pintakerros soveltu u kasvuturpeeksi ja sen alapuolella oleva paremmin maatunu t kerros polttoturpeeksi. Kasvuturpeeksi soveltuvaa aluett a on Isosuon yli 2 m :n syvyisellä osalla noin 160 ha. Sen heikosti maatuneen kerroksen paksuus on 1,4 m, joten kasyu - turpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta tällä alueel - la on noin 2,2 milj. m3. Ukonsuolla vastaava alue on noi n 50 ha, ja sen kasvuturpeeksi soveltuva kerros noin 1,6 m paksu, joten kyseistä turvetta on noin 0,8 milj. m3. Matalampien soiden kasvuturpeen raaka-aine on kohtalaise n hyvää, tosin laatua heikentävän tupasvillan osuus on varsin - kin suon reuna-alueilla melko korkea.

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Erkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

Erkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä 4 Erkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Erkki Raikamo SYSMÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä

Erkki Raikamo SYSMÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Erkki Raikamo SYSMÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT 3 2.1 Maastotutkimukset

Lisätiedot

Erkki Raikamo ASIKKALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

Erkki Raikamo ASIKKALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P l3.6/80/13 Erkki Raikamo ASIKKALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 i- s- - 2 1. JOHDANTO Asikkalan kunnan alueella olevia

Lisätiedot

Erkki HARTOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä

Erkki HARTOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä .6/80/8 P 13 Erkki Raikamo HARTOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Espoo 1979 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

Erkki Raikamo KOSKEN (HL) TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä

Erkki Raikamo KOSKEN (HL) TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä P136/80/7 Erkki Raikamo KOSKEN (HL) TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

Erkki Raikamo KARKÖLÄN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST A

Erkki Raikamo KARKÖLÄN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST A Erkki Raikamo P 13.6/80/6 j KARKÖLÄN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST A Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

Erkki Raikamo, Jouko Kokko ja Riitta Lappalaine n TEUVAN SUOT JA TURVEVAROJEN KAYTTÖMAHDOLLISUUDE T

Erkki Raikamo, Jouko Kokko ja Riitta Lappalaine n TEUVAN SUOT JA TURVEVAROJEN KAYTTÖMAHDOLLISUUDE T Erkki Raikamo, Jouko Kokko ja Riitta Lappalaine n P 13.4/83/12 9 TEUVAN SUOT JA TURVEVAROJEN KAYTTÖMAHDOLLISUUDE T LOPPURAPORTTI TEUVAN TURVEVAROJEN KOKONAISINVENTOINNIST A Kuopio 1983 SISÄLLYSLUETTELO

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0. Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0. Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0 Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1983 Tekijän osoite : Helmer Tuittila Geologinen tutkimuslaito

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

Jouko Kokko KARTTALEHDILLÄ 2222 (SEINÄJOKI) JA 2311 (LAPUA ) P 13.4/83/134 VUONNA 1982 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

Jouko Kokko KARTTALEHDILLÄ 2222 (SEINÄJOKI) JA 2311 (LAPUA ) P 13.4/83/134 VUONNA 1982 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Jouko Kokko KARTTALEHDILLÄ 2222 (SEINÄJOKI) JA 2311 (LAPUA ) P 13.4/83/134 VUONNA 1982 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Kuopio 1983 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 4 2. TUTKIMUSMENETELMÄT 5 2.1 Maastotutkimukset

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

(2234) ITÄOSAN SUOT PETÄJÄVEDEN KARTTALEHDE N. Carl-Göran Ste n Riitta Korhonen Lasse Svahnbäc k

(2234) ITÄOSAN SUOT PETÄJÄVEDEN KARTTALEHDE N. Carl-Göran Ste n Riitta Korhonen Lasse Svahnbäc k GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÅOSASTO, raportti P 13,4/82/11 0 CarlGöran Ste n Riitta Korhonen Lasse Svahnbäc k PETÄJÄVEDEN KARTTALEHDE N (2234) ITÄOSAN SUOT Väliraportti Petäjävedellä, Korpilandella,

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1983 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/81/6 3. Markku Makin ja Tapio Toivane n PYHÄJÄRVEN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/81/6 3. Markku Makin ja Tapio Toivane n PYHÄJÄRVEN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/81/6 3 Markku Makin ja Tapio Toivane n PYHÄJÄRVEN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUUS Espoo 1981 SISÄLTÖ 1. Johdanto 5 1.1. Tutkimuksen tarkoitus

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

P 13,6/80/23. Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T

P 13,6/80/23. Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T P 13,6/80/23 Erkki Raikamo PÄIJÄT-HAMEEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T Espoo 1980 Raikamo, E. 1981 : Päijät-Hämeen suot ja turvevarojen käyttämandollisuudet. Päijät-Hämeen seutukaavaliiton

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/11 8 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE TUOTANTOON OSA I Kuopio 1983 1 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa IV Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7

Lisätiedot

KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSAST O RAPORTTI P 13.4/85/17 3 CARL-GÖRAN STEN J A LASSE SVAHNBÄC K KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS ~ r cr,~~,,j ~ : ~ V~,._~ -3.~. `.n

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/11 6 Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1982 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S

Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/15 4 Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA 1981-1983 TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S Rovaniemi 1984

Lisätiedot

ISOJOEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T LOPPURAPORTTI ISOJOEN TURVEVAROJEN KOKONAISINVENTOINNISTA

ISOJOEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T LOPPURAPORTTI ISOJOEN TURVEVAROJEN KOKONAISINVENTOINNISTA Erkki Raikamo ja Jouko Kokk o p /3, #/Bi/o/y ISOJOEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T LOPPURAPORTTI ISOJOEN TURVEVAROJEN KOKONAISINVENTOINNISTA Kuopio 1982 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 4 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 274 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the usefulness of the peat resources

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN LASSE SVAHNBÄCK JA KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires in the western part

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8. Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä

Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8. Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8 Tapio Toivonen PIHTIPUTAAN TURtIEVARAT Kp;YTTÖKELPO ISUUS JA NIIDE N Osaraportti Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous

Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot Soidensuojelutyöryhmän kokous 19.12.2012 Asta Harju 1 GTK:n systemaattinen turvevarojen kartoitus GTK kartoittaa vuosittain

Lisätiedot

Jouko Kokko P 13.4 /83/135 YLIHARMAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T LOPPURAPORTTI YLIHARMAN TURVEVAROJEN KOKONAISINVENTOINNISTA

Jouko Kokko P 13.4 /83/135 YLIHARMAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T LOPPURAPORTTI YLIHARMAN TURVEVAROJEN KOKONAISINVENTOINNISTA Jouko Kokko P 13.4 /83/135 YLIHARMAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T LOPPURAPORTTI YLIHARMAN TURVEVAROJEN KOKONAISINVENTOINNISTA Kuopio 1983 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 4 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 2 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V Kuopio 1986 Hänninen,Pauli1986. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niide n turvevarat, osa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

Erkki Raikamo HOLLOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä

Erkki Raikamo HOLLOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä /.6/80 P 13 Erkki Raikamo 3 HOLLOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTEL O 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMAT

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N

YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPER.AOSASTO, Raportti P 13.4/81/6 4 Jukka Häikiö ja Hannu Pajune n YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N Kuopio 1981 SISÄLT Ö JOHDANTO

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1. Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1. Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1 Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1981 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA

Lisätiedot

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Suokohtainen aineisto 31.10.2016 Anne Savola Ympäristöasiantuntija Satakuntaliitto Suokohtainen aineisto: Kartta- ja ilmakuvaotteet Geologian

Lisätiedot

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 249 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Mäntsälä and their potential use. Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 2

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 2 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 2 Jukka Leino KERIMÄELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kuopio 1983 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN

Lisätiedot

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S ESPOO 1985 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9 Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a SOTKAMON KUNNASSA INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 283 Tapio Toivonen EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Eura Kuopio 1994 Toivonen.Tapio.1994. Eurassa tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

RANTASALMEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

RANTASALMEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S maaperäosasto, raportti P 13.6/80/1 0 Jukka Lein o RANTASALMEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1980 SISÅLT Ö JOHDANTO 1 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 1

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 446

Turvetutkimusraportti 446 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

VIHANNISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa I I

VIHANNISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa I I Turveraportt i Report of Peat Investigation 18 8 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herrane n VIHANNISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa I I Abstract : The mires and their peat resource s Part I I Geologian

Lisätiedot

TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS

TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 134/80/ 5 Markku Mäkil ä TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS summary : The peat resources of Toholampi

Lisätiedot

Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen

Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen Suot ja ojitusalueiden ennallistaminen Suomi on maailman soisimpia maita. Suot peittävät kolmasosan maapinta-alasta alasta mitä moninaisimpina suo- tyyppeinä. Evo eteläsuomalaisen metsäluonnon suojelua

Lisätiedot

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ

ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ Suot syntyvät ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ Suomi on suomaa: haluttiinpa sitä tai ei. Etymologisesti Suomi lienee suo-sanan johdannainen vaikka sitä ei yleisesti tunnustettaisikaan. Toisaalta englanninkielinen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 5

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 5 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 5 Jukka Häikiö ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I Kuopio 1984 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 266 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract : The mires and peat reserves

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/14 0 Ari Luukkanen JUANKOSKEN TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO N Kuopio 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito

Lisätiedot

- 1 - JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMAT JA TULOSTEN ESITY S. Kenttätutkimukse t

- 1 - JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMAT JA TULOSTEN ESITY S. Kenttätutkimukse t SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 1 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 1 Kenttätutkimukset 1 Laboratoriotutkimukset 4 Tutkimusaineiston käsittely 4 TUTKITUT SUOT 7 TULOSTEN TARKASTELU 11 2 Tutkittu suoala,

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 9. Jukka Leino. Kuopiossa tutkitut suot j a niiden turvevara t

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 9. Jukka Leino. Kuopiossa tutkitut suot j a niiden turvevara t GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 9 Jukka Leino Kuopiossa tutkitut suot j a niiden turvevara t Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7 70101 Kuopio 10

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 453

Turvetutkimusraportti 453 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands

Lisätiedot

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 365 LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 298 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Summary : The mires and peat resources in Lappi, southwestern Finland Espoo

Lisätiedot