REISJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
|
|
- Anneli Pakarinen
- 7 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimukset TURVERAPORTTI 233 Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto REISJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of seventeen peat deposits in the commune of Reisjärvi in Western Finland Kuopio 1989
2 Korpilaakko.Marttija Koivisto. Markku Reisjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset. Turveraportti 233, 96 sivua, 58 kuvaa, 33 taulukkoa, 16 liitettä. Geologian tutkimuskeskuksen yhtenä tehtävänä on investoida Suomen turvevarat. Tässä osaraportissa käsitellään Reisjärvellä vuosina 1964 ja 1983 tutkittuja soita ja niiden turvevaroja. Kunnan alueella on tutkittu yhteensä 17 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 3795 ha, mikä on noin 37 % Reisjärven yli 20 hehtaaria laajojen soiden hehtaarin kokonaisalasta. Polttoturvetuotantoon soveliasta aluetta on soilla yhteensä 1428 ha. Tuotettavissa olevaa turvetta tällä alueella on kaikkiaan 23,32 milj. suokuutiometriä. Sen kuiva-ainesisältö on 2,190 milj. tonnia ja energiasisältö kuivana 12,94 milj. MWh, 35 % kosteana 12,08 milj. MWh ja 50 % kosteana 11,40 milj. MWh. Avainsanat : turve, suo, inventointi, Reisjärvi Korpilaakko,Martti ja Koivisto, Markku1989. The peat resources of seventeen peat deposits in the commune of Reisjärvi in Western Finland. One of the tasks of the Geological Survey of Finland is to make an inventory of the peat resources of Finland. The main target is to map industrially useful peat deposits, but attention is paid also to the multiple use of mires, like conservation and regreation etc. The inventory work is nation wide, but the partial reports, like this, have mainly local interest. More information of the methods and results of the inventory work is available in the address given below. Key words : peat, mire, inventory, Reisjärvi. Martti Korpijaakko, Markku Koivisto Geologian tutkimuskeskus PL 237 SF Kuopio Finland ISBN ISSN
3 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO MENETELMÄT 2.1 Kenttätutkimukset 2.2 Laboratoriotutkimukset 2.3 Arviointiperusteet 2.4 Laskelmat TULOSTEN ESITYS 3.1 Suoselostukset 3.2 Kartat 3.3 Profiilit SUOKOHTAISET TULOKSET 11 5 YHTEENVETO Yleistä 93 Polttoturvesuot 94 6 KIRJALLISUUS 96 LIITTEET
4 4 1 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on tutkinut Reisjärven kunnan alueelta kaikkiaan 17 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 3795 ha (kuva 1). Tutkimus on osa Geologian tutkimuskeskuksen suorittamaa valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointia. Tehtävän päätarkoitus on Suomen teollisesti käyttökelpoisten turvevarojen selvitys, kuitenkin huomiota kiinnitetään myös soiden muihin mahdollisiin käyttömuotoihin mukaanlukien suojelu ja virkistyskäyttö. Tutkimuksiin ovat kirjoittajien lisäksi osallistuneet tutkijoina Jouko Oraviita, Kari Saari ja Veikko Suorsa sekä linjoitus-, kairaus-, vaaitus- ja näytteenottotehtävissä Lauri Harju, Jouko Korpi ja Kauko öljymäki. 2 MENETELMÄT 2.1 Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologian tutkimuskeskuksen "Turvetutkimusten maasto-oppaassa" kuvattuja menetelmiä (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1984). Suot on tutkittu käyttäen linjatutkimusmenetelmää, jossa suon hallitsevan osan halki vedetään selkälinja ja tälle kohtisuoria poikkilinjoja. Poikkilinjat ovat yleensä 400 metrin välein. Tutkimuspisteet ovat linjoilla sadan metrin välein. Niiden sijainti maastossa on merkitty paaluin. Tutkimuslinjojen lisäksi on noille tehty syvyydenmittauslinjoja. Syvyydet näillä, samoinkuin tutkimuslinjoilla, on mitattu 50 m :n välein. Syvyyspisteitä ei ole paalutettu. Kullakin tutkimuspisteellä tehtiin seuraavat havainnot : suotyyppi, ojitustilanne, suon pinnan vetisyys ja mättäisyys sekä puuston tiheys ja laatu. Muita havaintoja on tehty tarpeen mukaan.
5 5 0 l0km I I I I I I Kuva 1. Reisjärvellä tutkitut suot. 1. Soinlamminneva 10. Rautamullansuo 2. Saarisenneva 11. Suolahdenneva 3. Iso Hiisijärvenneva 12. Lamminneva 4. Päällistenneva 13. Rahkaräme 5. Kurkineva 14. Lonkerinneva 6. Soidinneva 15. Ollinneva 7. Kattilaneva 16. Aijinneva 8. Isoneva 17. Luukonneva 9. Piilineva
6 6 Turvekerroksen rakenteen selvittämiseksi määritettiin kullakin tutkimuspisteellä turvelajit, turpeen maatuneisuus, kuituisuus ja kosteus. Näytteet otettiin ns. laippakairalla. Soissa esiintyvien liekopuiden määrää selvitettiin luotaamalla kahden metrin tangolla kymmenen kertaa kunkin tutkimuspisteen ympärillä. Lieko-osumat kirjattiin ja liekoisuus laskettiin soveltaen Pavlovin menetelmää. 2.2 Laboratoriotutkimukset Näytteet laboratoriotutkimuksia varten otettiin mahdollisimman hyvin suon käyttökelpoista turvekerrostumaa edustavilta pisteiltä. Näytteet ovat tilavuustarkkoja ja ne on otettu tätä tarkoitusta varten kehitetyllä mäntäkairalla (Korpijaakko 1981). Turpeen happamuus on mitattu suoraan märästä näytteestä. Vesipitoisuus on ilmoitettu prosentteina turvenäytteen alkuperäisestä märkäpainosta (kuivatus 1050 C :ssa) ja tuhkapitoisuus prosentteina turpeen kuivapainosta (hehkutus 815 +_ 25 0C :- ssa). Lämpöarvot on määritetty LECO AC 300-kalorimetrillä (ASTM D ) ja tulokset on ilmoitettu megajouleina kilogrammaa kohti (MJ/kg). Rikkipitoisuudet on määritetty LECO-rikinmäärityslaitteella. Tulokset on ilmoitettu prosentteina kuiva-aineen painosta. 2.3 Arviointiperusteet Turpeiden käyttökelpoisuutta arvioitaessa on nojauduttu Turveteollisuusliiton laadunmäärittelyohjeeseen (liite 2). Mikäli turve täyttää vaatimukset tuhka- ja rikkipitoisuuden sekä lämpöarvon suhteen, se soveltuu polttoturpeeksi seuraavasti : - Saraturve (C) soveltuu myös heikosti maatuneena polttoturpeeksi jyrsinturpeena tuotettuna. Palaturpeeksi saraturve soveltuu kohtalaisesti tai hyvin maatuneena, mikäli siinä on mukana riittävästi paloja koossa pitäviä aineksia, esimerkiksi maatunutta rahkaa.
7 7 - Rahkaturve (S) soveltuu kohtalaisesti ja hyvin maatuneena (H5-10) polttoturpeeksi sekä jyrsin- että palaturpeena tuotettuna. Kasvuturpeeksi soveltuu heikosti maatunut (Hl-3) acutifolia-ryhmän rahkaturve, jossa ei ole haittaavia määriä lisätekijöitä (tupasvillaa, leväkköä, varpua yms.). Soiden käyttökelpoisuutta arvioitaessa on käytetty nelijakoa : 1) polttoturvesuo, (2) kasvuturvesuo, (3) suojelusuo, (4) muu käyttö, joista viimeinen tarkoittaa esimerkiksi suon jättämistä luonnontilaiseksi tai sen metsittämistä. - Polttoturvetuotantoon soveltuvan alueen vähimmäissyvyytenä pidetään yleensä 1,5 m. Mikäli turpeen kuiva-ainepitoisuus on erittäin suuri on tuotantokelpoiseksi katsottu yli metrinkin syvyiset alueet. Käytettäessä jyrsinturvemenetelmää on tuotantoalueen vähimmäiskoko 20 ha. Käytännössä näin pienen kentän kunnostaminen vaatii, että lähistöllä on muitakin tuotantoalueita. Palaturvetuotantoon soveliaan alueen vähimmäiskokoa on vaikea määritellä, koska kyseeseen saattaa tulla myös pienimuotoinen kotitarvetuotanto. Tapaukset on arvioitava yksit täin ottaen huomioon mm. tiestö sekä kuivatus- ja kunnostustöiden vaikeus jne. - Kasvuturvetuotantoon soveliaaksi on katsottu suo, jossa pinnalla on vähintäin 80 cm :n vahvuudelta kasvuturpeeksi soveltuvaa turvetta 30 hain alalla. Soiden muita käyttömuotoja arvioitaessa (3,4) on otettu huomioon muun muassa soiden sijainti vesistöjen suhteen sekä muut luonnonsuojelulliset näkökohdat sekä alueella mahdollisesti suoritetut metsänhoidolliset toimenpiteet jne. Soiden omistussuhteita ei tässä tutkimuksessa ole selvitelty. 2.4 Laskelmat Turvemäärät on laskettu käyttäen vyöhykkeistä laskutapaa. Syvyysvyöhyke on kartalle piirrettyjen syvyyskäyrien välinen alue. Syvyyskäyrät on piirretty osoittamaan 1, 1,5, 2, 3, 4 jne metrin paksuisten turvekerrosten rajoja. Syvyysvyöhykkeen turvemäärä on saatu kertomalla vyöhykkeen
8 8 pinta-ala sillä olevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskisyvyydellä. Koko suon samoin kuin syvyysalueiden turvemäärät on saatu laskemalla koko suon tai vastaavasti kyseisen syvyysalueen sisältävien syvyysvyöhykkeiden turvemäärät yhteen. Suossa olevan turpeen määrä on ilmoitettu miljoonina suokuutiometreinä (milj. suo-m 3 ). Polttoturpeen tuotannossa mahdollisesti saatavissa olevan turpeen määrä on saatu vähentämällä kyseisen alueen turpeen kokonaismäärästä pinnan heikosti maatuneen rahkaisen sekä pohjalle jäävän noin 50 cm :n paksuisen turvekerroksen osuus. Tuotantomenetelmistä Johtuvia vähennvksiä ei ole otettu huomioon. Koko suon, samoinkuin eri syvyysalueiden keskisvvvvdet on saatu jakamalla turvemäärä pinta-alalla. Suossa olevan kuiva-aineen määrä on saatu kertomalla suokuutioiden lukumäärä yhden suokuution sisältämällä kuivaaineen määrällä (kg/suo-m 3 ). Suon kuiva-ainemäärä on ilmoitettu tuhansina tonneina (10 3 t). Energiasisältö on laskettu sekä kuivalle että 50 % ja 35 % kostealle turpeelle. Kuivalle turpeelle se saadaan kaavasta 1 ja kostealle turpeelle kaavasta 2 : E = Nsuo-m 3 ' Dd Hu E = Nsuo-m3 Dd (100/100-K) Hu jossa E = energiasisältö, Nsuo-m3 = suokuutioiden lukumäärä, Dd = suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä (kg/suo-m 3 ), Hu = kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo (MJ/kg), H u '= kosteudessa K olevan turpeen tehollinen lämpöarvo (MJ/kg), K = turpeen kosteus (% alkuperäisestä märkäpainosta). Tulos on ilmoitettu miljoonina gigajouleina (milj. GJ) sekä miljoonina megavattitunteina (milj. MWh). Mikäli suosta ei ole tilavuustarkkoja näytteitä, on suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä arvioitu sen ja vesipitoisuuden välisen riippuvuuden perusteella (Korpijaakko, Häikiö, Leino 1981). Jos suolta ei ole laboratorionäytteitä on laskelmissa käytetty muista vastaavista turvekerrostumista saatuja keskiarvolukemia.
9 9 3. TULOSTEN ESITYS 3.1 Suoselostukset Kustakin suosta on kirjoitettu selostus, jossa käsitellään suon sijaintia, laskusuhteita, suotyyppejä, ojitustilannetta, turvelajeja, maatumisastetta jne. Pinta-alatiedot, keskisyvyydet ja turvemäärät samoinkuin laboratoriomääritysten tulokset ilmenevät mukaan liitetyistä taulukoista. Selostuksen lopussa on arvio suon soveltuvuudesta eri käyttötarkoituksiin sekä, mikäli suo soveltuu polttoturvetuotantoon, laskelma mahdollisesti nostettavissa olevan, tuotantoon kelpaavan turpeen määrästä ja energiasisällöstä. 3.2 Kartat Selostuksen mukana seuraa suokartta, johon on merkitty tutkimuslinjat, tutkimus- ja syvyydenmittauspisteet, kunkin tutkimuspisteen keskimääräinen maatumisaste ja heikosti maatuneen rahkaisen pintakerroksen sekä koko turvekerroksen paksuus. Lisäksi karttoihin on piirretty turvekerrostuman paksuutta osoittavat syvyyskäyrät. Suokartat on piirretty mittakaavaan 1 :10 000, josta ne on pienennetty sivuille hyvin sopiviksi. Merkkien selitykset ovat liitteessä 1. Tutkimuslinjojenja soiden paikantamisen helpottamiseksi on mukaan liitetty myös kopiot Maanmittaushallituksen 1 : mittakaavaisista peruskartoista, joihin on merkitty tutkimuslinjastot ja -pisteet. 3.3 Profiilit Turvekerrostumien rakennetta on havainnollistettu poikkileikkauskuvin, joihin turvelajit, maatuneisuudet ja pohjamaalajit on merkitty symbolein, suotyypit lyhentein sekä liekoisuus numeroin (selitykset liitteessä 1). Alkuperäisistä 1 : mittakaavaisista kartoista,
10 1 0 kuten myös alkuperäisistä poikkileikkauskuvioista on saatavissa kopioita Geologian tutkimuskeskuksen turvetutkimusyksiköstä Kuopiosta.
11 SUOKOHTAISET TULOKSET 1. Soinlamminneya (kl , x = 7041,5, y = 2552,8) sijaitsee noin 16 M kaakkoon Reisjärven kirkolta Etelä-Sydänmaan valtionpuistossa. Suota ympäröivät ja pirstovat lohkareiset moreenimäet. Eteläreunaa sivuaa Jääjoki ja itäreunaa sen sivuhaara. Pinta on m mpy ja viettää etelään. Vedet laskevat Jääjokeen, jota myöten edelleen Kivijärveen. Alue kuuluu Kivijärven pohjoisosan vesistöalueeseen (vesistöluokitus n :o 14.45) (kuva 2, liite 3). Taulukko 1. Soinlamminnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Tutkimuspisteistä on 22 % avosuolla, 77 % rämeellä ja 1 % turvekankaalla. Avosuot ovat pääosin varsinaisen saranevan muuttumaa ja niitä esiintyy suon keskiosissa. Puustoiset alueet ovat isovarpuisen rämeen, varsinaisen sararämeen ja rahkarämeen ojikkoa ja muuttumaa. Suo on ojitettu. Turpeesta on 46 % rahka-, 53 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaista. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 3 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 19 % ja varpuainesta sisältävien 3 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- (22 sara- (19 %) ja sararahkaturve (9 %). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,3. Liekoj a on erittäin vähän (0,1 %). Runsaimmin liekoja esiintyy 0,1 :n ja 0,5 m :n syvyysvälillä (0,3 %).
12 12 SOINLAMMINNEVA, REISJARVI ki Kuva 2. Soinlamminnevan suokartta. (Selitykset liitteessä 1). Yleisin pohjamaalaji on moreeni, jossa esiintyy runsaasti kiviä ja lohkareita. Paikoin on myös savea. Soinlamminneva ei repaleisuutensa vuoksi sovellu turvetuotantoon.
13 Saarisenneva (kl , x = 7042,4, y = 2554,4) sijaitsee noin 16 km kaakkoon Reisjärven kirkolta Pihtiputaan ja Reisjärven rajan tuntumassa. Suon kaakkoisreunalla on Saarisen lampi, josta myös suolle on johdettu nimi, jota ei peruskartalla esiinny. Suota pirstovat ja reunustavat jyrkät moreenikankaat ja -saarekkeet. Pinta on 168,3-170,4 m mpy ja viettää kaakkoon. Suon vedet laskevat Jääjokeen, jota myöten etelään Kivijärveen (Kivijärven pohjoisosan vesistöalue, vesistöluokitus n :o 14.45) (Kuva 3, liite 3). Taulukko 2. Saarisennevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Tutkimuspisteistä on 60 % avosuolla, 40 % rämeellä. Itä- ja keskiosat ovat rimpinevan ja paikoin varsinaisen sararämeen muuttumaa. Länsiosat ovat rimpi- ja varsinaista saranevaa. Länsiosa on luonnontilaista ja itäosa ojitettu. 4 ja 5). Turpeesta on 10 % rahka- ja 90 % saravaltaista. (kuvat Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 4,8. Liekoja on erittäin vähän. Pohjamaalaji on moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet pisteeltä A (taulukko 3) : Turvelajiensa puolesta Saarisenneva soveltuu hyvin polttoturvetuotantoon jyrsinturvemenetelmällä. Tuotantoa haittaa suon repaleisuus ja pienuus sekä pohjan epätasaisuus. Lisäksi lampi voi vaikeuttaa suon kuivatusta. Lammen pinta ei ole paljoa suon pinnan alapuolella.
14 1 4 SAARISENNEVA, Reisj ä rvi R Kuva 3. Saarisennevan suokartta. Alla olevassa jaotelmassa on laskettuna suosta mahdollisesti saatavan polttoturpeen määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet s. 7) : Syvyysalue Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältä milj.~lj=h ala (milj. ainetta kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (ha) suo-m3) (Alj.tn) (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 36 0,684 0,058 1,22/0,34 1,08/0,30 1,14/0,32 Yli 2 m 25 0,575 0,049 1,03/0,28 0,91/0,25 0,96/0,27
15 1 5 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 85 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpäarvo 9,3 MJ/kg ja 35 % kostean 12,8 MJ/kg. SRRRISENNEVR REISJRRVI R-SELKRLINJR Kuva. Saarisennevan A-selkälinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili.
16 IsoHiisijärvenneva (kl , x = 7043,2, y = 2553,3) sijaitsee noin 14 km kaakkoon Reisjärven kirkolta Etelä-Sydänmaan valtionpuistossa. Suo rajoittuu luoteessa Isoon-Hiisijärveen, josta sille on johdettu nimi, jota ei peruskartalla esiinny. Muualla suo rajoittuu sitä myös pirstoviin jyrkähköihin moreenimäkiin. Pohjoisosassa on Mustanjärvi niminen lampi. Pinta on 171,8-174,0 m mpy ja viettää loivasti kaakkoon (kuva 6, liite 3). Taulukko 4. Ison Hiisijärvennevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Tutkimuspisteistä on 52 % avosuolla ja 48 % rämeellä. Yleisin suotyyppi on lyhytkortinen neva sekä puustoisilla alueilla lyhytkortinen nevaräme ja rahkaräme. Turpeesta on 29 % rahka- ja 71 % saravaltaista. (kuvat 7 ja 8). Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 6 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 20 % ja varpuainesta sisältävien 2 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja saraturve. Koko tuvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,0. Liekoja on erittäin vähän. Pohj amaalaj i on moreeni. Syvänteissä on paikoin hiesua ja savea, jonka päällä esiintyy myös liejua. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet pisteeltä A 800 (taulukko 5). Turvekerrostuman rakenteen puolesta suo soveltuu polttoturvetuotantoon, mutta suon pohjan epätasaisuus ja suota reunustavat lammet tekevät turvetuotannon alueella hankalaksi
17 1 8 ISO HIISIJÄRVENNEVA, Reisjärvi, ki Kuva 6. Ison Hiisijärvennevan suokartta. ja käytännössä kannattamattomaksi. Allaolevassa jaotelmassa on kuitenkin laskettuna mahdollisesti saatavissa olevan polttoturpeen määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet s.7). Syvyysalue Pinta- Turvetta Kuiva- Eneigiasisältö milj.gt/milj.mwh ala (milj. ainetta kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (ha) suo-m3) (m ilj.tn) (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 39 0,702 0,059 1,32/0,37 1,18/0,33 1,24/0,34 Yli 2 m 31 0,620 0,052 1,17/0,32 1,04/0,29 1,10/0,31
18 19 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 84 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 22,4 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpäarvo 10,0 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 13,7 MJ/kg. Kuva 7. Ison Hiisijärvennevan A-selkälinjan maatuneisuusja turvelajiprofiili.
19 Päällistenneva (kl , x = 7046,5, y = 2551,1) sijaitsee noin 11 km kaakkoon Reisjärven kirkolta Etelä-Sydänmaan valtionpuistossa. Suota ympäröivät jyrkkärinteiset lohkareiset moreenimäet. Itäpuolella puolen kilometrin päässä on metsäautotie. Pinta on 159,8-163,8 m mpy ja viettää länteen noin 4 m/km. Vedet laskevat suon halki virtaavaa ojaa myöten länteen Raateojaan, jota myöten edelleen Vuohtojärveen, joka kuuluu Kalajoen vesistöalueen Kalajanjoen alueeseen (vesistöluokitus n :o 53.05) (kuva 9, liite 4). Taulukko 6. Päällistennevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Tutkimuspisteistä on 28 % avosuolla ja 72 % rämeellä. Valtaosa suosta on lyhytkortista nevarämettä. Eteläosassa olevan suolammen ympäristössä, samoinkuin kapeina juotteina muuallakin on varsinaista saranevaa. Suo on luonnontilainen lukuunottamatta keskustassa virtaavaa uudehkoa kaivettua laskuojaa. Puusto on harvaa vajaatuottoista männikköä. Turpeesta on 46 % rahka- ja 54 % saravaltaista (kuvat 10 ja 11). Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 8 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 34 % ja varpuainesta sisältävien 3 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,6. Liekoja on erittäin vähän (0,3 %). Runsaimmin liekoja esiintyy 0,6 :n ja 1,0 m :n syvyysvälillä (0,5 %). Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Laboratoriomäärityksiä
20 2 2 PAALLISTENNEVA, Reisjärvi Kuva 9. Päällistennevan suokartta. varten on otettu.tilavuustarkat näytteet pisteeltä A 500 (taulukko 7). Näytteenottopiste sijaitsee keskellä suota sata metriä pienestä suolammesta pohjoiseen. Turpeiden tuhkapitoisuus on erittäin korkea syvyydestä 160 cm alaspäin ja vastaavasti näiden näytteiden lämpöarvot ovat alhaiset. Myös rikkipitoisuus on näytteissä korkea. Päällistenneva ei sovellu polttoturpeen tuotantoon turpeen korkean tuhkapitoisuuden vuoksi. Suo on lisäksi pieni, joten vähätuhkaisen turpeen määrä jää vähäiseksi.
21 25 Taulukko 7. Laboratoriomääritysten tuloksia Päällistennevalta. 5. Kurkineva (kl , x = 7048,2, y = 2550,4) sijaitsee 9 km kaakkoon Reisjärven kirkolta Etelä-Sydänmaan valtionpuistossa. Suota ympäröivät jyrkähköt moreenimäet. Pinta on 149,6-154,0 m mpy ja viettää pohjoiseen. Vedet laskevat Eteläjokeen, jota myöten edelleen Vuohtojärveen (vesistöluokitus n :o 53.05). Taulukko 8. Kurkinevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) ala Turvemäärä (Mlj. suo-m3 ) (ha) S-t(1) H 1-4 CA (2) H 1-10 S-t H 5-10 W. S-t( 1 ) H 1-4 CA (2) M-10 S-t M-10 M. Koko suo Yli 1,0 m yli 1,5 M yli 2,0 m 40 0,4 2,6 3,0 0,16 1,06 1, ,4 2,9 3,3 0,15 1,03 1, ,5 3,2 3,7 0,14 0,97 1, ,5 3,6 4,1 0,14 0,89 1,03 (1) Wikosti'ma-at- u-nue- pi-ntar -ahk-atui ;~e- (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 37 % avosuolla ja 63 % rämeellä. Keskiosat ovat varsinaista sara- ja ruohoista saranevaa sekä kalvakka- ja lyhykorsinevaa. Reunamilla on varsinaista sara- ja paikoin tupasvillarämettä. Suo on luonnontilainen.
22 2 6 KURKINEVA, Reisjärvi ki Kuva 12. Kurkinevan suokartta. Turpeesta on 25 % rahka- ja 75 % saravaltaista (kuvat 13 ja 14). Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 13 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 13 % ja varpuainesta sisältävien 7 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 4,7. Liekoja on erittäin vähän (0,1 %). Runsaimmin liekoja esiintyy 1,1-1,5 m :n syvyysvälillä (0,2 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja savi.
23 2 7 Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet pisteeltä A 700 (taulukko 9). Kerrostuma on erittäin märkä, josta johtuen turpeen kuiva-ainepitoisuus on alhainen. Kerrostuman rikkipitoisuus on poikkeuksellisen korkea ylittäen lähes pinnasta pohjaan asti 0,3 prosentin ohjearvon. Kerrostuma soveltuu turvelajiensa ja syvyytensä puolesta hyvin poittoturvetuotantoon. Myöskään kuivatusongelmia ei ole. Märkyytensä vuoksi kerrostuma painuu kuivattaessa huomattavasti. Turpeen korkea rikkipitoisuus estää kuitenkin polttoturvetuotannon. Taulukko 9. Laboratoriomääritystin tuloksia Kurkinevalta.
24 2 9 KURKINEVA REISJARVI R 500-POIKKILINJR Kuva 14. Kurkinevan A 500-poikkilinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili. 6. Soidinneva (kl , x = 7044,7, y = 2548,5) sijaitsee noin 12 km etelään Reisjärven kirkolta. Suo rajoittuu kivikkoisiin moreenikumpareisiin. Pinta on 156,5-160 m mpy ja viettää itään. Vedet laskevat Huttupuroon, jota myöten edelleen Vuohtojärveen (vesistäluokitus n :o 53.05) (kuva 15, liite 5).
25 3 1 Suon alasta on noin 70 % rämettä, jota luonnehtivat rahkaräme, tupasvillaräme ja kangasräme. Loput alasta on rahka- ja lyhytkorsinevaa. Suo on ojitettu osittain. Turpeesta on 76 % rahka- ja 24 % saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,. Pohjamaalaji on moreeni. Soidinneva ei pienuutensa ja mataluutensa vuoksi kelpaa turvetuotantoon. 7. Kattilaneva (kl , x = 7047,2, y = 2546,7) sijaitsee noin 8 km etelään Reisjärven kirkolta lähellä läänin rajaa. Suo rajoittuu moreenikankaisiin. Pinta on 137,2-149,1 m mpy ja viettää pohjoiseen. Vedet laskevat suon koillispuolella virtaavaan Raatepuroon, jota myöten edelleen Vuohtojärveen (vesistöluokitus n :o 53.05) (kuva 16, liite 6). Taulukko 11. Kattilanevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Kauttaaltaan oj itettua suota leimaavat varsinaisen sararämeen ja lyhytkortisen nevarämeen muuttumat. Puusto on valtaosin keskinkertaisen tiheää riukuasteen mänty- ja koivumetsikköä. Turpeesta on 24 % rahka- ja 76 % saravaltaista (kuvat 17-19). Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 13 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 33 % ja varpuainesta sisältävien 18 %.
26 3 2 Kuva 16. Kattilanevan suokartta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 ja poittoturpeeksi soveltuvan osan 6,0. Liekoja on kohtalaisesti (2,8 %). Runsaimmin liekoja esiintyy 0,6 :n ja 1,0 m syvyysvälillä (6,1 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet pisteiltä A 1000 ja B 400 (taulukko 12).
27 3 3 Kattilaneva soveltuu turvekerrostuman rakenteen ja turvelajiensa puolesta hyvin polttoturvetuotantoon. Haittaavana tekijänä on liekojen korkeahko määrä. Allaolevassa jaotelmassa on laskettuna suon yli 1,5 m syvältä alueelta saatavissa olevan polttoturpeen määrä (laskentaperusteet s. 7). Syvyys- Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj.gt/milj.mwh alue ala (milj. ainetta kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (ha) suo-m3) ( milj.tn) (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 70 1,05 0,093 2,01/0,56 1,78/0,50 1,89/0,52 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriomääritysten keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 88,5 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21,6 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpöarvo 9,6 MJ/kg ja 35 % kostean 13,2 MJ/kg. Taulukko 12. Laboratoriomääritysten tuloksia Kattilanevalta.
28 37 8. Isoneva (kl , x = 7052,5, y = 2542,0) sijaitsee noin 10 km länteen Reisj ärven kirkolta Lestij ärven j a Reis j ärven rajalla. Tämä, jo vuonna 1964 tutkittu suoalue käsittää noin 9 km pitkän Isonevan, joka rajoittu kaakossa tiehen n :o 7594 ja luoteessa tiehen n :o 751 sekä tästä tiestä Pitkäjärveen ulottuvan Kataj anevan j a Varpunevan alueen. Suo rajoittuu luode-kaakko -suuntaisiin moreenikankaisiin (kuva 20, liitteet 7-9). Pinta on m mpy ja viettää Isonevan alueella itään ja Katajanevan alueella pohjoiseen. Isonevan vedet laskevat Vuohtojärveen (vesistöluokitus n :o 53.05) ja Katajanevan Pitkäjärveen (vesistäluokitus n :o 53.09). Taulukko 13. Isonevan pinta-alat, keskisyvyyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Tutkimuspisteistä on 28 % avosuolla, 70 % rämeellä, 1 % korvessa ja 1 % pellolla. Etelästä lähtien, noin viiden kilometrin matkalla suo on pääosin isovarpuista-, rahka- ja sararämettä. Paikoin on vähäisiä neva-alueita. Siitä edelleen suon poikki kulkevaan maantiehen saakka on laaja neva-alue, jota luonnehtivat lyhytkortinen-, suursara- ja rimpineva. Reunamilla on mm. sararämettä. B-linjaston alueella (Katajaneva) on välillä 1 km - 1,6 km laajahko neva-alue, jota luonnehtii Pitkäjärven suuntaan jatkuva lettomainen juotti. Alueen rämeet ovat isovarpu-, rahka- ja sararämettä. Turpeesta on 57 % rahka- ja 43 % saravaltaista (kuvat 22-27). Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 4 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 30 % ja varpuainesta sisältävien 1 %. Vallitsevina turvelajeina ovat rahkasara (SC) ja
29 3 9 sararahkaturve (CS). Ohuehko heikosti maatunut pintarahkaturvekerros on laajoilla alueilla tupasvillarahkaturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 6,6. Liekoja kerrostumassa on erittäin vähän. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka sekä suon pohjoisosassa savi. Isonevalta on otettu tilavuustarkat näytteet viideltä tutkimuspisteeltä (taulukko 14). Lisäksi on otettu tuhkanmääritysnäytteitä sekä A- että B-injaston alueelta. A-linjastolla se vaihtelee 2 ja 4 prosentin sekä lähellä pohjaa 5,4 :n ja 6 prosentin välillä. Isoneva soveltuu polttoturvetuotantoon sekä jyrsin- että palaturvemenetelmällä. Allaolevassa jaotelmassa on laskettuna Isonevalta saatavissa olevan polttoturpeen määrät ja energiasisältö (laskentaperusteet s. 7). Syvyysalue Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj.g7/milj.mwh ala (milj. ainetta kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (ha) suo-m3) (milj.tn) (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m ,800 1,242 26,70/7,42 23,60/6,56 25,02/6,96 Yli 2,1 m ,937 20,15/5,60 17,80/4,95 18,88/5,25 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten arvioituja keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 97 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21,5 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpöarvo 9,5 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 13,1 MJ/kg.
30 47 9. Piilineva (kl , 12, x = 7059,5, y = 2535,3) sijaitsee noin 10 km länteen Reisj ärven kirkolta. Pitkä kapeahko suo rajoittuu luode-kaakko -suuntaisiin moreenikankaisiin. Pinta on 137,9-142,9 m mpy ja viettää. Vedet laskevat eteläosasta Pitkäj ärveen j a pohj oisosasta luoteeseen kohti Pirttij ärveä (vesistöluokitus n :o 53.09) (kuva 28, liite 10). Taulukko 15. Pii-linevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Tutkimuspisteistä on 60 % avosuolla, 34 % rämeellä, 1 % korvessa ja 5 % turvekankaalla. A-linjaston eteläisin osa A 0 :sta A 600 :aan on luonnontilaista. Yleisimmät suotyypit siellä ovat lyhytkortinen ja varsinainen saraneva. Loput A-linjaston alueesta on ojitettu ja vallitsevina suotyyppeinä ovat varsinaisen saranevan ja lyhytkortisen nevan muuttumat sekä karhunsammalmuuttuma. B-linjaston alueella reunamat on ojittu. Alueen eteläosa on pääosin rahkanevaa ja sen ojikkoa. Keski- ja pohjoisosan luonnehtivat rimpineva ja lyhytkortinen neva. Turpeesta on 38 % rahka- ja 62 % saravaltaista (kuvat 29-31). Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 4 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 34 % ja varpuainesta sisältävien 4 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,9. Liekoja on erittäin vähän (0,2 %). Runsaimmin liekoja esiintyy syvyysvälillä 0,6-1,0 m (0,4 %).
31 4 9 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Tilavuustarkat näytteet laboratoriomäärityksiä varten on otettu kolmelta pisteeltä : A 500, A 2800 ja B (taulukko 16). Piilinevan eteläpuoleisella osalla, A-linjastolla, on hyvin polttoturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta noin 80 ha. Tämän alueen turve on saravaltaista pinnasta pohjaan. Tuotantotavaksi soveltuu jyrsinturvemenetelmä hyvin. Mikäli palaturvetta suunnitellaan tuotettavaksi pitäisi ensin tehdä koepalat niiden koossapysyvyyden testaamiseksi. Piilinevan pohjoisosa soveltuu polttoturvetuotantoon välttävästi. Siellä on vaikeutena luonnontilaisen suon märkyys sekä paikoin paksu heikosti maatunut pintarahkakerros. Allaolevassa jaotelmassa on laskettuna erikseen A- ja B-linjastojen yli 1,5 m syvien alueiden tuotettavissa olevan turpeen määrä ja energiasisältö. Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja :suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 85 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21,1 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpöarvo 9,3 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,9 MJ/kg.
32 53 Taulukko 16. Laboratoriomääritysten tuloksia Piilinevalta. = Syvyys Rmve- Maatu-, ~> Iåaiva- TUbka- TLeholl. 1ainpöaxvo Rikki piste (cm) laji nei- pit. ai et pit. % somas ta (%) (H) (k;40) kuiva 50 %:n 35 %:n trove kwt. 10. Raut~llansuo (kl , x = 7062,8, y = 2534,0) sijaitsee noin 13 km Reisjärven kirkolta luoteeseen Pitkäjärven länsipuolella. Suo rajoittuu luode-kaakko -suuntaisiin moreenikankaisiin. Pinta on 129,7-137,6 m mpy ja viettää pohjoiseen ja luoteseen. Luoteisosan vedet laskevat luoteeseen Pirttinevan kautta Pirttijärveen, josta edelleen Vääräjokeen. Muualta vedet on ohjattu Pitkäjärveen. Suo kuuluu Kalajoen vesistöalueen Vääräjoen vesistöalueeseen (vesistöluokitus n :o 53.09) (kuva 32, liite 11). Tutkimusajankohtana Pitkänevan keskialueet olivat turvetuotannossa ja oli siksi jätettävä tutkimatta. Taulukossa on esitetty tutkittujen alueiden yhteenlasketut pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät.
33 55 Taulukko 17. Rautamullansuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Tutkimuspisteistä on 36 % avosuolla, 63 % rämeellä ja 1 % turvekankaalla. Keskusta on turvetuotantokenttänä. A-linjaston alue on kauttaaltaan ojitettu ja suotyypit ovat muuttumia. Vallitsevia tyyppejä ovat varsinaisen saranevan ja lyhytkortisen nevan muuttumat sekä reunamilla varsinaisen sararämeen muuttumat. B-linjaston aluetta leimaavat tupasvilla- ja luhytkortisen nevarämeen ojikot ja muuttumat. Suon luoteisosa, C-linjaston alue, oli tutkimusajankohtana lähes luonnontilainen ja suotyyppeinä varsinainen sararäme, ruohoinen sararäme sekä paikoin varsinainen saraneva. Turpeesta on 34 % rahka- ja 66 % saravaltaisia (kuvat 33-37). Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 8 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 5 % ja varpuainesta sisältävien 2 %. Yleisimmät turvelajit ovat saraturve (33 %), rahkasaraturve (18 %) ja sararahkaturve (13 %). Suurin osa rahkavaltaisista turpeista on B-linjaston alueella (kuva 35). Muualla saravaltaiset ovat vallitsevina. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,5. Liekoja kerrostumassa on erittäin vähän (0,1 %). Runsaimmin liekoja esiintyy 0,1 :n ja 0,5 m :n syvyysvälillä (0,2 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet pisteiltä : A , B ja C (taulukko 18). Pintaturpeiden tuhkapitoisuudet ovat korkeahkot. Pohjanäytteiden rikkipitoisuudet ylittävät ohjearvon 0,3 %.
34 56 Rautamullansuon nyt tutkitut alueet soveltuvat hyvin polttoturvetuotantoon. Heikosti maatunutta pintarahkaturvetta on erittäin vähän. Vain B-linjaston alueella sitä joudutaan poistamaan jonkin verran. Alla olevassa jaotelmassa on laskettuna kolmelta tutkitulta alueelta yhteensä saatavissa olevan polttoturpeen määrä ja energiasisältä (laskentaperusteet sivulla 8). Syvyys- Pinta- Turvetta Kuiva- EnergiasisÄltä milj.gj/milj.mwh alue ala (milj. ainetta kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (ha) suo-m3) ( milj.tn) (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 127 3,17 0,28 5,68/1,58 4,93/1,37 5,21/1,4 Yli 2 m 106 2,96 0,26 5,29/1,47 4,58/1,27 4,84/1,34 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 89,4 kg,kuivan turpeen tehollinen lämpäarvo 20,0 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpäarvo 8,8 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,1 MJ/kg. Taulukko 18. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Rautamullansuolta.
35 61 Kuva 37. Rautamullansuon C 800-poikkilinjan maatuneisuusj a turvelaj iprofiili. 11. Suolahdenneva (kl , x = 7064,8, y = 2535,4) sijaitsee noin 13 km luoteeseen ReisjÄrven kirkolta kilometrin etäisyydellä PitkÄjÄrven itäpuolella. Suota reunustavat paikoin jyrkät moreenikankaat ja saarekkeet, joiden väliset salmet liittävät sen ympäräiviin saarekkeisiin soihin. Pinta on 131,5-133,7 m mpy ja viettää luoteeseen noin 1 m/km. Vedet laskevat PitkÄjÄrveen. Suo kuuluu Kalajoen vesistäalueen VÄÄrÄjoen alueeseen (vesistäluokitus 53.09) (kuva 38, liite 12).
36 6 3 TutkimuspisteistÄ on 17 % avosuolla ja 83 % rämeellä. Avosuon tyypit ovat varsinaisen saranevan, lyhytkorsinevan ja rimpinevan muuttumia. Puustoisen alueen yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortisen nevarämeen ja tupasvillarämeen muuttuma ja ojikko. Paikoin esiintyy varsinaisen sararämeen muuttumaa. Reunamilla on myäs kangasrämeen ja pallosararämeen muuttumia. Puusto on keskinkertaisen tiheää mäntyvaltaista, sekä vajaatuottoista että riukuasteen metsää. Koko suo on ojitettu. Turpeesta on 52 % rahka- ja 48 % saravaltaista. Puun jäännäksiä sisältävien turpeiden osuus on 24 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävien 30 % ja varpuainesta sisältävien 1 %. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve (23 %), puunjäännesararahkaturve (14 %) ja puunjäännerahkasaraturve (10 %). Rahkaja saravaltaiset turpeet vaihtelevat kerrostuman eri syvyyksillä. Pintakerroksessa ovat kuitenkin rahkaturpeet vallitsevina (kuvat 39 ja 40). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 6,0. Liekoja on erittäin vähän (0,1 Runsaimmin liekoja esiintyy 0,1 :n ja 0,5 m :n syvyysvälillä (0,3 %). YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet pisteeltä A 800 (taulukko 20). Kahden pohjimmaisen näytteen rikkipitoisuudet ylittävät ohjearvon 0,3 %. Suolahdenneva soveltuu turvelajiensa puolesta kohtalaisen hyvin polttoturpeen tuotantoon. Suon keskustassa on paksuhkosti heikosti maatunutta pintarahkaturvetta (110 cm), joka pitää poistaa ennen polttoturvetuotantoa. Alla olevassa jaotelmassa on laskettuna suon yli 1,5 ja yli 2 m syvältä alueelta saatavissa olevan polttoturpeen määrä ja energiasisältä (laskentaperusteet s. 8).
37 64 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 89 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpäarvo 21,2 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpäarvo 9,5 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,9 MJ/kg. Taulukko 20. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Suolahdennevalta.
38 6 6 SUOLRHDENNEVR REISJPRVI R 800-POIKKILINJR M MPY MRRTUNEISUUS M MPY Kuva 40. Suolahdennevan A 800-poikkilinjan maatuneisuusja turvelajiprofiili. 12. Lamminneva (kl , x = 7063,5, y = 2538,3) sijaitsee noin 10 km luoteeseen ReisjÄrven kirkolta. TÄllÄ nimellä on tutkittu runsaat kolme kilometriä pitkä kapea suoalue, jota rajoittavat moreenikankaat ja -saarekkeet. Suon koillisreunalla on joukko lampia. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät (kuva 41, liite 12). Pinta on 126,6-128,7 m mpy ja viettää itään. Vedet laskevat suon koillisreunalla sijaitsevien lampien ja Lamminpuron kautta KangasjÄrveen, josta edelleen KiljanjÄrveen. KiljanjÄrvi kuuluu Kalajoen vesistäalueen Kalajanjoen alueseen (vesistäluokitus n :o 53.05).
39 6 8 Taulukko 21. Lamminnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Kauttaaltaan ojitettua suota luonnehtivat varsinaisen sararämeen, tupasvillarämeen ja lyhytkortisen nevarämeen muuttumat. Puusto on tiheää, pääasiassa vajaatuottoista, mutta paikoin myäs riukuasteen metsikkää. Taimikkoa ja myäs harvennusmetsikkää esiintyy paikoin. Turpeesta on 51 % rahka- ja 49 % saravaltaista (kuvat 42 ja 43). Puun jäännäksiä sisältävien turpeiden osuus on 18,8 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävien 19 % ja varpuainesta sisältävien 11 %. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasara-, tupasvillarahka-, puunjäännerahkasara ja sararahkaturve. Turvekerrostuma on paikoin verrattain epäyhtenäinen siten, että sara- ja rahkavaltaiset turpeet esiintyvät vaihtelevina kerroksina eri syvyyksissä. Tupasvillarahkaturpeet ovat keskittyneet B-linjaston keskivaiheille. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 6,2. Liekoja kerrostumassa on vähän (1,7 %). Runsaimmin liekoja esiintyy syvyysvälillä 0,6-1,9 m (3,7 %). YleisimmÄt pohjamaalajit ovat savi, hiesu ja moreeni. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet pisteeltä A 700 (taulukko 22). Lamminneva soveltuu turvelajiensa puolesta kohtalaisesti polttoturvetuotantoon. Rajoittavia tekijäitä ovat alueen repaleisuus sekä jo pitkälle viedyt metsänkasvatustoimenpiteet.
40 6 9 Alla olevassa jaotelmassa on laskettuna yli 1,5 ja 2,0 m syvien alueiden saatavissa olevan turpeen määrä ja energiasisältä (laskentaperusteet s. 8). Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 104 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpäarvo 22,0 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpäarvo 9,8 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 13,5 MJ/kg. Taulukko 22. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Lamminnevalta.
41 RahkarÄme (kl , x = 7071,9, y = 2548,0) sijaitsee noin 17 km pohjoiseen ReisjÄrven kirkolta Sievin rajan tuntumassa. Suo rajoittuu luoteessa Iso-JuurikkajÄrveen muualla moreenikankaisiin. Pinta on 135,2-135,4 m mpy ja viettää loivasti etelään. Iso-Juurikan pinta on 135 m mpy (kuva 44, liite 33). Taulukko 23. RahkarÄmen pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Suon keskusta on kalvakka-, lyhytkorsi- ja rimpinevaa. Muualla esiintyy lyhytkortista nevarämettä, varsinaista sararämettä sekä aivan reunamilla myäs pallosararämettä. Suon reunamia on ojitettu, mutta valtaosa on luonnontilaista. Turpeesta on 19 % rahka- ja 81 % saravaltaista (kuvat 45 ja 46). Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 6,2. Liekoja on erittäin vähän. Pohjamaalaji on moreeni. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet pisteeltä A 500 (taulukko 24). Turvelajiensa ja suon syvyyden vuoksi RahkarÄme soveltuisi polttoturvetuotantoon, mutta suon kuivattaminen ei ole mahdollista laskematta myäs Iso-Juurikkaa, mikä estää RahkarÄmeen käytän turvetuotantoon.
42 76 Taulukko 24. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia RahkarÄmeeltÄ 14. Lonkerinneva (kl , x = 7072,3, y = 2550,5) sijaitsee noin.15 km ReisjÄrven kirkolta pohjoiseen. Suon pohjoisin nurkkaus kuuluu HaapajÄrven kuntaan. Suo rajoittuu moreenikankaisiin, joiden väliset salmet liittävät sen pohjoisessa Juurikkanevaan ja koillisessa Ollinnevaan (kuva 47, liite 14). Pinta on 123,7-127,7 m mpy ja viettää lounaaseen. Vedet laskevat lounaisreunalla virtaavaan Juurikkaojaan, jota myäten edelleen Kalajanjokeen (vesistäluokitus n :o 53.05). Taulukko 25. Lonkerinnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. TurvemÄÄrÄ Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) (milj. suo-m3 ) ala
43 7 8 TutkimuspisteistÄ on 12 % avosuolla, 80 % rämeellä, 3 % korvessa ja 5 % turvekankaalla. Suo on lähes kauttaaltaan ojitettu. Suotyypit ovat tupasvillarämeen, isovarpurämeen, lyhytkortisen nevarämeen ja lyhytkortisen nevan ojikkoja ja muuttumia. Puusto on pääosin vajaatuottoista, paikoin riukuasteen männikkää ja koivikkoa. Turpeesta on 56 % rahka- ja 44 % saravaltaista (kuvat 48 ja 49). Puun jäännäksiä sisältävien turpeiden osuus on 2 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävien 14 % ja varpuainesta sisältävien 1 %. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasara- (34 %), sararahka- (26 %), tupasvillarahka- (25 %) ja saraturve (15 %). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 ja poittoturpeeksi soveltuvan osan 5,9. Liekoja on erittäin vähän (0,2 esiintyy 0,1 :n ja 0,5 m :n syvyysvälillä (0,7 %). Runsaimmin liekoja LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet pisteeltä A 900 (taulukko 26) : Lonkerinneva soveltuu polttoturvetuotantoon. EtelÄosa soveltuu hyvin, pohjoisosassa on haittana paksuhko pintarahkaturvekerros. Allaolevassa jaotelmassa on laskettuna lonkerinnevan yli 1,5 m syvältä alueelta nostettavissa olevan turpeen määrä ja energiasisältä (laskentaperusteet s. 8). Syvyys- Pinta- Turvetta Kuiva- EnergiasisÄltä Ali.~li. Mh alue ala (Ali. ainetta kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (ha) suo-m3) (Alj.U) (tehollinen) turve turve Yli 1,5 n 150 2,25 0,209 4,39/1,22 3,89/1,08 4,12/1,14 Laskelmissa on käytetty seuraavia 1 aboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 93 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpäarvo 21,0 MJ/kg, 50 % kostean turpeen länpäarvo 9,3 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,8 MJ/kg.
44 Ollinneva (kl , x = 7071,5, y = 2552,4) sijaitsee noin 16 km koilliseen ReisjÄrven kirkolta LevonperÄltÄ Autiorantaan johtavan tien luoteispuolella. Osa suosta kuuluu HaapajÄrveen. Suo rajoittuu kaikkialla moreenikankaisiin, joiden väliset salmet liittävät sen lännessä Lonkerinnevaan. Pinta on 129,7-132,5 m mpy ja viettää luoteeseen. Vedet laskevat Lonke rinnevan kautta Juurikkaojaan, jota myäten edelleen Kalajanjokeen (vesistäluokitus n :o 53.05) (kuva 50, liite 14). Taulukko 27. Ollinnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. TutkimuspisteistÄ on 95 % puustoisella alueella ja 5 % turvekankaalla. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Suotyypit ovat lyhytkortisen nevan, rahkanevan, tupasvillarämeen ja rahkarämeen oj ikkoj a j a muuttumia. Turpeista on 82 % rahka- ja 18 % saravaltaista (kuva 51). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 6,5. Liekoja on erittäin vähän. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Ollinnevalta on otettu laboratorionäytteet yhdeltä pisteeltä suon eteläosasta (taulukko 28).
45 8 3 Ollinnevalla on noin 25 ha yli 1,5 m syvää aluetta, joka soveltuu välttävästi polttoturpeen tuotantoon. Haittana on alueen pienuus, muoto sekä paksuhko heikosti maatunut pintarahkaturvekerros. Alla olevassa jaotelmassa on laskettuna tältä alueelta nostettavissa olevan polttoturpeen määrä ja energiasisältä (laskentaperusteet s. 8). Syvyys- Pinta- Turvetta Kuiva- EnergiasisÄltä milj.gj/milj.mwh alue ala (milj. ainetta kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (ha) suo-m3) (milj.tn) (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 25 0,325 0,318 0,71/0,20 0,64/0,18 0,67/0,19 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 98 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpäarvo 22,4 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpäarvo 10,0 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 13,7 MJ/kg. Taulukko 28. LaboratoriomÄÄritysten tuloksia Ollinnevalta.
46 öilinneva (kl , x = 7061,5, y = 2560,4) sijaitsee noin 16 km koilliseen ReisjÄrven kirkolta ReisjÄrven ja HaapajÄrven kunnanrajan tuntumassa. Suo rajoittuu moreenikankaisiin. Pinta on 122,4-126,4 m mpy ja viettää pohjoiseen. Vedet laskevat Mustanojaa myäten pohjoiseen KalajanjÄrven laskukanavaan, jota myäten edelleen HautaperÄn tekojärveen (vesistäluokitus n :o 53.05) (kuva 52, liite 15). Taulukko 29. öijinnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. TutkimuspisteistÄ on 33 % avosuolla, 65 % rämeellä ja 2 % turvekankaalla. Suo on kokonaan ojitetttu. Varsinainen saraneva ja varsinainen sararäme ovat vallitsevat suotyypit. Puusto on tiheähkää riukuasteen koivikkoa ja männikkää. Turpeesta on 13 % rahka- ja 87 % saravaltaista (kuvat 53 ja 54). Puun jäännäksiä sisältävien turpeiden osuus on 7 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävien 2 % ja varpuainesta sisältävien 3 %. YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve (68 %) ja saraturve (19 %). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,2. Liekoja on keskimääräisesti (2,5 Runsaimmin liekoja esiintyy 0,6 :n ja 1,0 m :n syvyysvälillä (5,1 %). YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiesu ja hieta. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet pisteeltä A 900 (taulukko 30). NÄytteenottopisteellÄ turpeen tuhkapitoisuus on lähellä
47 86 pintaa erittäin korkea, syvyydesssä cm tavanomainen, jonka jälkeen se nousee taas korkeaksi. Samojen näytteiden rikkipitoisuudet ovat myäs korkeat. Em. seikkojen vuoksi suo ei sovellu polttoturvetuotantoon. AIJINNEVA, k ReisjÄrvi Kuva 52. öijinnevan suokartta.
48 Luukonneva (kl , x = 7052,3, y = 2556,3) sijaitsee noin 13 km kaakkoon kirkolta aivan Pihtiputaan rajalla noin 500 m Pihtiputaan tiestä etelään. Suo rajoittuu pohjoisessa harjuun, muualla moreenikumpareisiin. Pinta on 124,5-129,5 m mpy j a viettää itään. Vedet laskevat kaakkoon ensin Savij Ärveen, josta edelleen MuurasjÄrveen (vesistäluokitus n :o 14.48) (kuva 55). Suo on tutkittu jo vuonna Taulukko 31. Luukonnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. TutkimuspisteistÄ on 20 % avosuolla ja 80 % rämeellä. Suon itäosassa on rahka- ja saranevaa, muualla rahkarämettä. Turpeesta on 82 % rahka- ja 18 % saravaltaista (kuvat 56 ja 57). Pinnalla on paksu kerros heikosti maatunutta, pääasiassa tupasvillarahkaturvetta. SyvemmÄllÄ on sararahka- ja rahkasaraturvetta. Puun jäännäksiä sisältävien turpeiden osuus on 8 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävien 25 % ja varpuainesta sisältävien 4 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 6,8. Suon keskipaikkeilla on turpeen alla paikoitellen liejua sekä liejusavea syvimmillään 7 m :iin saakka. Pohjamaa on moreenia. Suolta ei ole otettu tilavuustarkkoja näytteitä laboratoriomäärityksiä varten. PisteeltÄ A 700 on kuitenkin otettu näytesarja, josta on määritetty tuhkapitoisuudet. Tuhkapitoisuus vaihtelee 3,5 m :iin asti 1,1-3,4 % ja syvemmällä 4,3-7,2 %.
49 9 0 ErittÄin paksun heikosti maatuneen pintarahkaturvekerroksen vuoksi suo ei sovellu polttoturvetuotantoon. LUUKONNEVA, ReisjÄrvi M Kuva 55. Luukonnevan suokartta.
50 93 5 YHTEENVETO 5.1 YleistÄ ReisjÄrven kunnan alueella on yli 20 hehtaarin laajuisia soita kaikkiaan hehtaaria, josta tutkittujen soiden kokonaispinta-ala ha on 37 % (taulukko 32). Tutkittujen soiden alasta noin 40 % on luonnontilaista. Mukana ei ole yhtään täysin luonnontilaista suota. Avosuota on alasta noin 28 % ja puustoista vastaavasti noin 72 % (liite 3). ReisjÄrvi kuuluu Pohjanmaan aapasoiden vyähykkeeseen. Alueelle luonteenomaisesti suot ovat matalahkoja. Tutkittujen soiden keskimääräinen syvyys on 1,4 m. Noin ha ylittää 1,5 m syvyyden, jota pidetään turvetuotantoon soveltuvan suon vähimmäissyvyytenä (katso s. 7). TÄllÄ syvyysalueella on turvetta keskimäärin 2,5 m, josta heikosti maatunutta pintarahkaa on keskimäärin 0,5 m (taulukko 32). Taulukko 32. ReisjÄrvellÄ tutkittujen soiden kokonaispintaalat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain.
51 Polttoturvesuot Polttoturvetuotantoon soveliasta aluetta on kahdeksalla suolla kaikkiaan ha (taulukko 33, kuva 58). Parhaiten tuotantoon soveltuu Isoneva, joka jo on osittain tuotannossa. Taulukko 33. Polttoturvetuotantoon soveltuvat alueet, turvemäärät ja energiasisältä.
52 9 6 6 KIRJALLISUUS Korpijaakko, M., Uusi kairatyyppi tilavuustarkkojen turvenäytteiden ottamiseen. Suo 32, n :o 1, ss Korpijaakko, M., HÄikiä, J., Leino, j., Vesipitoisuuden ja maatuneisuuden vaikutus turpeen kuivatilavuuspainoon. Suo 32, n :o 2, ss Korpijaakko, M., Koivisto, M., HaapajÄrvellÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto, turvevarportti 185. Lappalainen, E., HÄikiä, J., Heiskanen, P., Oulun läänin suoinventointi. YhdistelmÄ pinta-alamittausten tuloksista. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13.6/80/24. Lappalainen, E., Sten, C-G., HÄikiä, J., Turvetutkimusten maasto-opas. Geologinen tutkimuslaitos, Opas n :o 6, 46 s. Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohje Turveteollisuus 1976 n :o 3. Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohje Turveteollisuus 1982 n :o 3.
53 Liitteet 1. Merkkien ja lyhenteiden selitykset. 2. Polttoturpeen luokitus Soinlamminnevan, Saarisennenvan ja Ison HiisijÄrvennevan tutkimuslinjat ja -pisteet. 1 : peruskartta no PÄÄllistennevan ja Kurkinevan tutkimuslinjat ja pisteet. 1 : peruskartta no Soidinnevan ja Kattilanevan eteläosan tutkimuslinjat ja -pisteet. 1 : peruskartta no Kattilanevan tutkimuslinjat ja -pisteet. 1 : peruskartta no Isonevan pohjoisosan - Katajahevan ja Varpunevan sekä Piilinevan eteläosan tutkimslinjat ja - pisteet. 1 : peruskartta no Isonevan keskiosan tutkimuslinjat ja -pisteet. 1 : peruskartta no Isonevan eteläisen osan tutkimuslinjat ja -pisteet 10. Piilinevan tutkimuslinjat ja -pisteet. 1 : peruskartat ja Rautamullansuon tutkimuslinjat ja pisteet. 1 : peruskartta no Suolahdennevan ja Lamminnevan tutkimuslinjat ja -pisteet. 1 : peruskartta no RahkarÄmeen tutkimuslinjat ja -pisteet. 1 : peruskartta no Lonkerinnevan ja Ollinnevan (tässä kartassa nimellä Kananeva) tutkimulinjat ja -pisteet. Peruskartta no öijinnevan tutkimuslinjat ja -pisteet. 1 : peruskartat no ja Luukonnevan tutkimuslinjat ja -pisteet. 1 : peruskartta no
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 Pauli Hänninen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI Kuopio 1988 Hänninen, Pauli1988. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat,
LisätiedotTURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 223 Turvetutkimus Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of seven peat deposits in
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235. Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235 Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Nilsiä Kuopio 1989 Luukkanen,Ari1989.
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality
LisätiedotTurvetutkimusraportti 415
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio
LisätiedotThe peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo
LisätiedotTurvetutkimusraportti 421
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern
LisätiedotPUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
240 Pauli Hänninen ja Arto Hyvärinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa Vili Kuopio 1990 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1990
LisätiedotALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.
LisätiedotTurvetutkimusraportti 413
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 6. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto SIEVISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 6 Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto SIEVISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Kuopio 1984 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.
LisätiedotTURVERAPORTTI 224. Jukka Leino. JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 224 Turvetutkimus Jukka Leino JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto Kuopio 1989 Leino.Jukka1988. Jäppilässä tutkitut suot ja niiden turvevarat.
LisätiedotALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut
LisätiedotYLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 6 Martti Korpijaakko ja Markku Koivist o YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune
LisätiedotHAAPAJÄRVELLÄ TUTKITUT UOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2
GEOLOGIAN TUTKIMU KE KU, Maaperäosasto TURVERAPORTTI 214 Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto HAAPAJÄRVELLÄ TUTKITUT UOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Kuopio 1987 Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto 1987
LisätiedotTurvetutkimusraportti 389
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO. Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3 Kuopio 1988 Leino.Jukka1988. Pieksämäen mlk :ssa tutkitut suot, osa 3.
LisätiedotTurvetutkimusraportti 402
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern
LisätiedotTurvetutkimusraportti 386
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotYLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa
LisätiedotPUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist
LisätiedotILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production
LisätiedotTurvetutkimusraportti 377
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen
LisätiedotKALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1
Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources
LisätiedotKAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT
GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality
LisätiedotKANNONKOSKELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
TURVERAPORTTI 244 Martti Korpijaakko KANNONKOSKELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peat resources of seventeen peat deposits in the commune o f Kannonkoski in Central Finland Kuopio 1991
LisätiedotTurvetutkimusraportti 446
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern
LisätiedotTURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki
LisätiedotTOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo
LisätiedotKIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian
LisätiedotYLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western
LisätiedotHAAPAJÄRVELLÅ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T. Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune o f Haapajärvi and Their Potential Us e
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 18 5 Martti Korpijaakko ja Markku Koivist o HAAPAJÄRVELLÅ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune
LisätiedotTurveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORM 239. Tapio Muurinen SIMON SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA U
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORM 239 Tapio Muurinen SIMON SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA U Abstract : Inventory of Mires and Peat Resources in Simo, Part 2 Rovaniemi 1990,
LisätiedotP13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä
P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotNURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut
LisätiedotPERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230 Tapio Muurinen SMOSSA VUOSNA 1985-1986 TUTKTUT SUOT JA NDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat resources of the commune of Simo in 1985-1986
LisätiedotTURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar
Lisätiedot,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.
345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological
LisätiedotTurvetutkimusraportti 382
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 382 2008 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Karstula, part 2 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O VUOLIJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 7 HÄIKIÖ, Jukka ja PORKKA, Heimo VUOLIJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa I Kuopio 987 Häikiö, Jukkaja Porkka,Heimo987. Vuolijoella tutkitu
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian
LisätiedotSEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella
LisätiedotANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7 Matti Maunu RANUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I Rovaniemi 1985 SISÄLLYSLUETTEL O JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN
LisätiedotKUORTANEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 242 TAPIO TOIVONEN.
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 242 TAPIO TOIVONEN KUORTANEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract: The peat resources of Kuortane and their potential use Espoo 1990 Toivonen,
LisätiedotTurvetutkimusraportti 391
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen
LisätiedotTURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä
LisätiedotPUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 2 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V Kuopio 1986 Hänninen,Pauli1986. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niide n turvevarat, osa
LisätiedotKIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus
LisätiedotTurvetutkimusraportti 452
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
LisätiedotKALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus
LisätiedotLESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2
Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 365 LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves
LisätiedotTurvetutkimusraportti 404
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN LASSE SVAHNBÄCK JA KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires in the western part
LisätiedotTUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 254 Markku Mäkilä ja Ale Grundström TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Tuulos and their usefulness Espoo 1992 Mäkilä,
LisätiedotKAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 350 KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Kaavi Part 2 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2004 Kaavilla
LisätiedotKUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 264 Tapio Muurinen KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II Abstract : The mires and peat reserves of Kuivaniemi and their usefulness Part
LisätiedotTurvetutkimusraportti 449
436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).
LisätiedotTurvetutkimusraportti 406
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
LisätiedotTurvetutkimusraportti 401
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 401 2009 Reisjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Reisjärvi, western Finland Part 2 Jukka Turunen
LisätiedotRENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo
LisätiedotTurvetutkimusraportti 432
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/13 3
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/13 3 Kimmo Virtanen PIHTIPUTAAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S II OSA Osaraportti Pihtiputaan soiden kokonaisselvityksestä Kuopio 1983
LisätiedotMÄNTYHARJUN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 199 MAAPERÄOSAST O TAPIO TOIVONE N MÄNTYHARJUN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Mäntyharju and their potential us e Geological
LisätiedotMaaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1983 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO
LisätiedotLAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993
LisätiedotUTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 241 Hannu Pajunen UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V Kuopio 1990 Pasunen, Hannu 1990. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat,
LisätiedotTurvetutkimusraportti 408
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 408 2010 Haapajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Haapajärvi, western Finland, Part 3 Jukka Turunen
LisätiedotRISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 266 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract : The mires and peat reserves
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 18 9 Hannu Pajune n UTAJKRVELLK TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I I Kuopio 1986 Pajunen, Hannu 1986. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa
LisätiedotTÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 245 Tapio Toivonen TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Töysä and their potential use Espoo 1991 3 SISÄLTÖ
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/11 8 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE TUOTANTOON OSA I Kuopio 1983 1 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO
LisätiedotALAVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract: The mires and peat reserves in the municipality of Alavieska, Western Finland
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 345 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 345 ALAVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves in
LisätiedotVEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality
LisätiedotTurvetutkimusraportti 385
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian
LisätiedotLAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 278 Tapio Toivonen LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Lapua Kuopio 1994 Toivonen Tapio 1994 Lapualla tutkitut
LisätiedotTurveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary :
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 236 Turvetutkimus Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary : The peat resources and their potential use in Kihniö,
LisätiedotPULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 0 Jukka Häiki ö PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA 1 Kuopio 1986 Häikiö, Jukka 1986. Pulkkilassa tutkitut suot ja niiden - turvevarat, osa I.
LisätiedotAbstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 227. Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VII
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 227 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VII Kuopio 1989 Hänninen, PaulijaHyvönen,Arto 1989. Pudasjärvellä
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 208 MAAPERÄOSASTO TAPIO TOIVONEN NÄRPIÖN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 208 MAAPERÄOSASTO TAPIO TOIVONEN NÄRPIÖN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Torvtillgångarna i Närpes och deras användbarhet Abstract : The peat resources of
LisätiedotTurvetutkimusraportti 394
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras
LisätiedotPIIPPOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2. Abstract: The mires and peat reserves in the municipality of Piippola, Central Finland Part 2
Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 344 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 344 PIIPPOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa IV Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7
LisätiedotROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 20 1 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSA I I Abstract : Peat resources and their suitability in the area
LisätiedotTurvetutkimusraportti 374
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 374 2007 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus, osa 1 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita
Lisätiedot