HAAPAJÄRVELLÅ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T. Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune o f Haapajärvi and Their Potential Us e

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 18 5 Martti Korpijaakko ja Markku Koivist o HAAPAJÄRVELLÅ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune o f Haapajärvi and Their Potential Us e Kuopio 1986

2 Korpijaakko,Martti ja Koivisto, Markku1986. Haapajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. The Mires and Peat Resource s of the Commune of Haapajärvi and Their Potential use. One of the tasks of the Geological Survey of Finland is to mak e an inventory of the useful peat resources of Finland. In thi s report the results of the mire and peat studies carried out i n the municipality of Haapajärvi in the south of the province o f Oulun lääni are dealt with. The mires selected in preliminary studies were surveyed using, survey line grids. They consist of a main line and secondar y lines, perpendicular to it. The study sites are staked out a t 100 m intervals in the lines. At each study site such feature s as cover type, wetness of mire, density and quality of tree stan d were determined first. Then the peat deposit was studied fro m the surface to the bottom. Samples were taken with a russia n type peat sampler (Macaulay sampler). Peat type was determine d according to its botanical origin and the degree of humificatio n on v. Post's ten scale. A volumetric peat sampler was used t o take peat samples from selected sites to determine water content, bulk density, ash content, heating value and sulphur content o f peat. Based on the results obtained, 1460 ha of mire was estimated goo d for fuel peat production. This is 17 % of the surveyed area o f 8560 ha. Areas good for production of horticultural peat wer e not found. An area of about 600 ha was recommended fo r conservation or to be left for recreational use. Key words : peat, mire, inventory, Haapajärv i Martti Korpijaakko, Markku Koivist o Geological Survey of Finlan d P.O. Box 23 7 SF Finland KUOPIO ISBN X ISSN KUOPION TY6KESKUS, KUOPIO 1986

3 SISÄLTÖ JOHDANTO 4 TUTKIMUSMENETELMÄT 6 Kenttätutkimukset- 6 Laboratoriotutkimukset 6 Arviointiperusteet 7 Laskelmat 8 Tulosten esitys 9 YHTEENVETO 1 0 Yleistä 1 0 Polttoturvesuot 1 0 Kasvuturvesuot 1 1 Suojelusuot 1 1 TARKASTELU SUOKOHTAISET TULOKSET 2 1 KIRJALLISUUS, 17 9 LIITTEET : 1. Merkkien ja lyhenteiden selitykse t 2. Polttoturpeen luokitu s 3. Tutkittujen soiden aakkosellinen hakemisto

4 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on selvittänyt Haapajärven kunnan turvevaroja vuosina 1983 ja Työ on osa valtakunnan turvevarojen inventointia. Tehtävän päätarkoitus on Suomen teollisesti käyttökelpoisten turvevarojen selvitys, kuitenkin huomiota kiinnitetään myös soiden muihin mahdollisiin käyttömuotoihin mukaanlukien suojelu ja virkistyskäyttö. Alueelta tutkittiin 45 suota (kuva 1).. Niiden yhteispinta-ala on 8560 ha (taulukko 1), mikä on noin 40 % alueen yl i 20 ha laajuisten soiden pinta-alasta, ha :sat (Lappalainen, Häikiö, Heiskanen 1980). Nyt tutkimusten ulkopuolelle jääneet hehtaaria on pääosin erittäin matalaa ja vailla teollista mielenkiintoa. Alueella tullaan kuitenkin suorittamaa n lisätutkimus, jonka tulokset julkaistaan erillisessä täydennysraportissa.

5 1. Rämeneva 16. Myllylänneva 31. Petäjänev a 2. Antinneva 17. Vihtaneva 32. Nokkoudenjärv i 3. Jokisuunneva 18. Korsunneva 33. Juurikkanev a 4. Pieni Haapaneva 19. Rahkaneva 34. Pykälönev a 5. Rämeneva 20. Hanhineva 35. Lampareennev a 6. Aittosuo 21. Lähdesuo 36. Konineva 7. Tervaneva 22. Makuusuo 37. Isonev a 8. Juurikkaneva 23. Savineva 38.. Hirsinev a 9. Kellarilamminneva 24. Savineva 39. Lamminnev a 10. Pitkäneva, 25. Makkaraneva 40. Pesäneva 11. Kananeva 26. Ankonahonneva 41. Lukkaristenneva 12. Kivikuru 27. Murisjärvenneva 42. Ruostenev a 13. Lehtosneva 28. Lamminneva 43. Malistennev a 14. Välineva 29. Kettukaarronneva 44. Rantanev a 15. Niinineva 30. Multakaarronneva 45. Rajaräme Kuva 1. Haapajärvellä tutkitut suot.

6 TUTKIMUSMENETELMXT Kent.tätutkimukse t Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologian tutkimuskeskuksen "Turvetutkimusten maasto-oppaassa" kuvattuja menetelmi ä (Lappalainen, Sten, Häikiö 1978). Suot on tutkittu käyttäen. linja - tutkimusmenetelmää, jossa suon hallitsevan osan halki vedetää n selkälinja ja tälle kohtisuoria poikkilinjoja. Poikkilinja t ovat yleensä 400 m :n välein. Tutkimuspisteet ovat linjoilla sa - dan metrin välein. Niiden sijainti maastossa on merkitty paa - luin. Tutkimuslinjojen lisäksi on soille tehty. syvyydenmittauslinjoja. Syvyydet näillä samoinkuin tutkimuslinjoilla on mitat - tu 50 m :n välein. Syvyyspisteitä ei ole paalutettu. Kullakin tutkimuspisteellä tehtiin seuraavat havainnot : suotyyppi, ojitus, suon pinnan vetisyys ja mättäisyys sekä puuston tiheys ja laatu. Muita havaintoja on tehty tarpeen mukaan. Turvekerroksen rakenteen selvittämiseksi määritettiin kul - lakin tutkimuspisteellä turvelajit, turpeen maatuneisuus, kuituisuus ja kosteus. Näytteet otettiin ns. venäläisellä suokairalla. Kerrostumassa esiintyvien liekojen määrää selvitettiin luotaamalla kahden metrin tangolla kymmenen kertaa tutkimuspisteide n ympärillä. Lieko-osumat kirjattiin erikseen 0-1 m :n ja 1-2 m :n syvyydelle. Soilta on lisäksi otettu näytteitä laboratoriomäärityksi.ä varten. Näytteet ovat tilavuustarkkojå ja ne on otettu tätä tarkoitusta varten kehitetyllä mäntäkairalla (M. Korpijaakko.1981). Laboratoriotutkimukse t Näytteet laboratoriotutkimuksia varten otettiin tutkimuspisteiltä, jotka edustavat mahdollisimman hyvin suon käyttökelpoista turvekerrostumaa. Turpeen happamuus on mitattu suoraan märästä näytteestä. Vesipitoisuus on ilmoitettu prosentteina märkäpainosta.(kuivatus 1050C :ssa) ja tuhkapitoisuus prosentteina turpeen kuivapainosta (hehkutus 815 ± 25 C). Lämpöarvot on määritetty LECO AC

7 300 -kalorii,netrillä (ASTM D ) ja tulokset on ilmoitett u megajouleina kilogramm.aa kohti (MJ /kg). Lisäksi määritettii n rikkipitoisuus LECO-rikinmäärityslaitteella. Arviointiperustee t Turpeiden_käyttökelpoisuutte selvitettäessä on nojaudutt u Turveteollisuusliiton laadunmäärittelyohjeeseen (liite 2). Mikäli turve täyttää nämä vaatimukset tuhka- ja rikkipitoisuude n ja lämpöarvon suhteen määritetään se polttoturpeeksi soveltuvaksi seuraavasti : - Saraturve (C) soveltuu myös heikosti maatuneena jyrsinturpeeksi. Palaturpeeksi se soveltuu mikäli mukana on riittäväst i sitovaa ainetta, esim. maatunutta rahkaa, jotta palat pysyvä t koossa. - Rahkaturve (S) ja sekaturve soveltuu kohtalaisesti tai hy - vin maatuneena (H5-10) joko jyrsin- tai palaturpeeksi. Soi den_käyttökelpoisuutta arvioitaessa on käytetty nelijakoa : polttoturvesuo, kasvuturvesuo, suojelusuo ja muu käyttö, joista jäkimmäinen tarkoittaa lähinnä suon jättämistä luonnontilaiseksi tai esim. metsänviljelyyn. Perinteisesti polttoturvetuotantoon soveltuvan alueen vähimmäissyv?yytenä on pidetty kahta metriä, mutta käytännön raja on nykyään 1,5 m. Mikäli turpeen kuiva-ainepitoisuus on suuri, o n tuotantokelpoiseksi katsottu yli metrinkin syvyiset alueet. soveliaan alueen vähimmäiskooksi on otettu 20 ha. Jyreinturvetuotantoon Käytännössä näin pienen kentän kunnostaminen tuotantoon vaatinee, että lähistöllä on muitakintuotantoalueita. Palaturvetuotantoon soveltuvan alueen vähimmäiskokoa on vaike a määritellä, koska kyseeseen saattaa tulla myös pienimuotoinen kotitarvetuotanto. Tapaukset on arvioitava yksittäin ottaen huomi - oon mm. tiestö sekä kuivatus ja kunnostustyöt sekä kerrostuma n liekoisuus. Yksinomaan kasvuturvetuotantoon soveltuvaksi on katsottu suo, jossa on pinnalla vähintään 80 cm heikosti maatunutta (H1--3) rah - katurvetta 30 ha :n alalla. Suon omistussuhteita ei tässä tutkimuksessa ole otettu huomioon. Sen sijaan mm. pitkälle viedyt metsähoidoll.iset toimenpi

8 teet, turvealueiden sijainti vesistöjen suhteen. sekä luonnonsuojellulliset näkökohdat on huomioitu. Mikäli suossa on huom.attavastihyödynnettävissäolevaa turvetta on sen määrä ja energiasisältö arvioitu, vaikkei suo jostain.em, syystä olisikaan tuotantoon otettavissa., Laskelma t Turvemäärät on laskettu käyttäen vyöhykkeistä laskutapaa. Syvyysvyöhyke on metrinvälein piirrettyjen syvyyskäyrien välinen alue. Syvyysvyöhykkeen turvemäärä on saatu kertomalla vyöhykkeen pinta-ala sillä olevien tutkimus- ja syvyyspisteide n keskisyvyydellä. Tämän jälkeen on koko suon ja eri syvyysalueiden turvemäärät saatu laskemalla vyöhykkeiden turvemäärät yhteen. Polttoturpeen tuotannossa mahdollisesti saatavissa oleva n turpeen määrä on saatu vähentämällä kyseisen : alueen turpeen kokonaismäärästä heikosti maatuneen rahkaturpeen ja pohjalle jäävä n 50 cm :n paksuisen turvekerroksen osuus. Tuotantomenetelmist ä johtuvia vähennyksiä ei ole otettu huomioon. saatu jakamalla turvemäärä pinta-alalla. Koko suon samoinkuin eri syvyysalueiden keskisyvyydet on saatu jakamalla turvemäärä pinta-alalla. Suossa olevan turpeen m..ärä on ilmoitettu miljoonina su o kuutiometreinä (milj. suo-m3 ). Suossa olevan kuiva-aineen määrä on. saatu kertomalla suokuutioiden lukumäärä yhden suokuution sisältämällä kuiva-ainemäärällä (kg/suo-m 3 ). Kuiva-ainemäärä ilmoitetaan tuhansina tonnein a (103 t). Energiasisältö on laskettu sekä kuivalle että 50 % kostea l le turpeelle. Kuivalle turpeelle se saadaan kaavasta 1 ja kostealle turpeelle kaavasta E = N suo-m 3 ' Ed ' Hu 2. E = N suo -m 3 ` Ed. (100/1.00-K). H~

9 YHTEENVET O Yleist ä Haapajärven kunta kuuluu Pohjanmaan aapasoiden vyöhykkeeseen. Tutkitusta suoalasta on noin 75 % puustoista ja 25 % avointa. Yleisimmät suotyypit puustoisella alueella ovat varsinainen sararäme, tupasvillaräme ja lyhytkortinen nevaräme se - kä avoimilla alueilla lyhytkorsineva ja varsinainen saranev a (taulukko 2). Runsaat 60 % tutkitusta suoalasta on ojitettu. Yhtään täysin luonnontilaista suota ei alueella ole (taulukko 3). Turvekerrostumien keskisyvyys on 1,1 m, yli 1,5 m syvie n alueiden 2,2 m ja yli 2,0 m syvien 2,6 m (taulukko 1). Turpeista on noin puolet rahka- ja puolet saravaltaisia (taulukko 4). Keskimääräinen maatumisaste on 6,4. Liekoja on kerrostumiss a yleensä vähän. Kerrostumien keskimääräinen happamuus on 4,6, vesipitoisuus 90,4 %, suokuution sisältämän kuiva-aineen.määrä 94,5 kg, tuhkapitoisuus 4,6 %, kuivan turpeen tehollinen lämpöarv o 20,7 MJ/kg ja 50 % kostean turpeen lämpöarvo 9,1 MJ/kg. Polttoturvesuo t Polttoturvetuotantoon soveliaaksi arioitiin yhteensä ha :n laajuinen alue, joka jakautuu 21 suon osalle (kuva 2, tau - lukko 5, ss ). Alue käsittää 17 % tutkitusta suoalast a (8560 ha). Polttoturpeeksi soveliasta turvetta on kyseiseltä ~. lueelta saatavissa noin 22,5 milj. suo-m 3. Sen energiasisält ö on kuivana noin 43,7 milj. GJ ja 50 % kosteana noin 39,6 milj. GJ. Taulukossa 5 lueteluitten soiden lisäksi on VAPO :lla varattuna kolme suota polttoturvetuotantoon (kuva 2).

10 Kasvuturvesuo t Kasvuturvetuotantoon soveliaita soita ei alueelta ol e löydetty. Suojelusuo t Osittain Haapajärven kunnan puolella sijaitsevat Terva - neva ja Sivakkaneva (kuva 2) ovat soiden suojelun perusohjelmassa. Lisäksi suojeluun tai virkistyskäyttöön otollista aluetta ovat Murtojärven ja Lehtostenlampien lähitienoot käsittäe n osia Niininevasta (15), Pitkänevasta (10) ja Kananevasta (11 ) sekä Lehtosnevan (13) ja Välinevan (14). Alueen järviä käytetään nykyisin kalastukseen ja ympäristön soilla on merkityst ä marjasoina. Turvetuotantoon alueen suot eivät kelpaa. TARKASTEL U Nyt tutkitut, VAPO :n tuotantoon varaamat ja soiden suojelun perusohjelmassa olevat suot käsittävät noin 50 % Haapa - järven yli 20 ha laajuisten soiden pinta-alasta. Jäljellä ole - vat noin ha ovat valtaosin matalia. Esimerkkeinä tarkemman tutkimuksen ulkopuolelle jätetyistä erittäin matalista soista mainittakoon Siiponneva, Hakulinneva, Teerineva, Tulponnev a ja Pöyhösenneva (kl ) sekä Hakulinneva ja Hirvasnev a (kl ). Alle 20 ha :n laajuisia soita alueella on runsaasti. Ne ovat enimmäkseen matalia, mutta osalla niistäkin varmaankin o n mahdollisuuksia pientuotantoon. Alueella tullaan tekemään lisätutkimus, jonka piiriin liitetään mm. Järvinevan Haapajärven puoleinen osa (kl ) sekä Rimminneva ja Åijänneva (kl ), Korpinev a (kl ) sekä Heikinräme (3321, 06).

11 SYUYYSALUE > 0.3 M Taulukko 1. Haapajärven kunnan alueella tutkittujen soide n numerotietoja. SUON N :0 SUON NIMI KARTTA TUTKIMUS - LEHTI PISTETTÄ YHT SYU. UYöH. PINIA- KESKISYVYY S ALA HA H1-10 H1-4 H5-10 KESKIMAATUNEISUUS TURUEMAÄRÄ MILJ. M3 LINJASTOA H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-1 0 CM ) 6 AITTOSUO ANKONAHONNEUA ANTINNEUA HANHINEVA HIRSINEUA ISONEUA JOKYSUUNNEUA JUURIKKANEVA JUURIKKANEUA KANANEVA KELLARILAMMINNEVA KETTUKAARRONNEUA KIVIKURU KONINEUA KORSUNEVA LAMMINNEUA LAMMINNEUA LAMPAREENNEUA LEHTOSNEUA LUKKARISTENNEVA S ~ 21 LAHDESUO N 25 f7akkaraneua MAKUUSUO MALISTENNEVA MULTAKAARRONNEVA MURISJÅRVENNEUA MYLLYLANNEVA S NIININEUA NOKKOUDENJARUI PESÅNEUA PETÄJANEVA PIENI HAAPANEVA ' 10 PITKANEUA PYKALöNEUA RAHKANEVA RAJARAME RANTANEUA RUOSTENEVA RAMENEVA RAMENEVA SAUINEVA SAUINEUA S TERVANEVA VIHTANEUA Uf4L I NEVA YHTEENSA KM jatkuu...

12 Taulukko 1 jatku u SYUYYSALUE > 1.0 M SUO N N :0 SUON NIMI KARTTA TUTKIMUS - LEHTI PISTETTÄ YHT SYV. UYGH. PINTA- KESKISYUYY S ALA HA H1-10 H1-4 H5-10 KESKIMAATUNEISUUS TURVEMÄARÄ MILJ. M3 LINJASTO A H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 HS-1 0 (M ) 6 AITTOSUO ANKONAHONNEUA ANTINNEUA HANHINEUA HIRSINEUA ISONEUA JOKISUUNNEUA : JUURIKKANEUA JUURIKKANEUA KANANEUA KELLARILAMMINNEUA KETTUKAARRONNEVA KIVIKURU B KONINEUA KORSUNEVA LAMMINNEUA LAMMINNEUA LAMPAREENNEUA LEHTOSNEUA LUKKARISTENNEUA S ~ 21 LÄHDESUO MAKKARANEVA MAKUUSUO MALISTENNEVA MULTAKAARRONNEUA MURISJÄRUENNEUA MYLLYLANNEUA , NIININEUA NOKKOUDENJÄRUI PESäNEVA PETÄJÅNEUA PIENI HAAPANEVA PITKÄNEVA PYKÄLtlNEUA RAHKANEVA RAJARAME RANTANEVA RUOSTENEUA RfSMENEUA RÄMENEUA SAVINEUA SAUINEUA TERUANEUA UIHTANEUA Vf4LINEUA YHTEENSÄ KM jatku.u...

13 Taulukko 1 jatku u SYUYYSALUE > 1.5 M SUO N N :0 SUON NIMI KARTTA TUTKIMUS - LEHTI PISTETTÄ YHT SYV. UYÖH. PINTA- KESKISYUYY S ALA HA H1-10 H1-4 H5-10 KESKIMAATUNEISUUS TURUEMAARA MILJ. M3 LINJASTO A CM ) H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H AITTOSUO ANKONAHONNEUA ANTINNEUA HANHINEUA HIRSINEUA ISONEVA JOKISUUNNEUA JUURIKKANEUA JUURIKKANEUA KANANEVA : KELLARILAMMINNEVA KETTUKAARRONNEUA KIVIKURU KONINEUA KORSUNEUA LAMMINNEVA LAMMINNEUA LAMPAREENNEUA LEHTOSNEUA LUKKARISTENNEUA LAHDESU O MAKKARANEUA MAKUUSUO MALISTENNEVA MULTAKAARRONNEVA MURISJARUENNEUA MYLLYLANNEVA NIININEVA NOKKOUDENJARUI PESANEUA PETAJANEUA PIENI HAAPANEUA PITKANEUA PYKALöNEUA RAHKANEUA RAJARAME RANTANEVA RUOSTENEVA RAMENEUA RAMENEUA SAVINEVA BS SAUINEUA TERVANEVA VIHTANEUA UALINEUA YHTEENSÄ KM jatkuu...

14 Taulukko 1 jatkuu SYVYYSALUE > 2.0 M SUO N N :0 SUON NIMI KARTTA TUTKIMUS - LEHTI PISTETTÄ YHT SYV. UYÖH. PINTA- KESKISYVYY S ALA HA H1-10 H1-4 H5-10 KESKIMAATUNEISUUS TURUEMAARA MILJ. M3 LINJASTO A H1-10 Hi-4 HS-10 H1-10 H1-4 HS-1 0 CM ) 6 AITTOSUO ANKONAHONNEUA ANTINNEVA HANHINEVA HIRSINEVA ISONEVA JOKISUUNNEUA JUURIKKANEUA JUURIKKANEVA 23'±`± KANANEVA KELLARILAMMINNEVA KETTUKAARRONNEVA O KIVIKURU KDNINEVA KORSUNEUA LAMMINNEVA S LAMMINNEUA LAMPAREENNEVA LEHTOSNEVA LUKKARISTENNEUA ~ 21 L'AHDESUO (I7 25 MAKKARANEVA MAKUUSUO MALISTENNEUA O MULTAKAARRDNNEVA MURISJARVENNEVA MYLLYLANNEUA NIININEVA NOKKOUDENJARVI PESÄNEUA PETÄJANEUA PIENI HAAPANEVA PI TKäNEUA PYKALÖNEVA RAHKANEUA RAJARAME RANTANEUA RUOSTENEVA I RAMENEUA RÅMENEUA SAVINEUA SAVINEUA '] TERUANEUA VIHTANEVA VALINEUA YHTEENSA , K M

15 Taulukko 2. Suotyyppien prosenttiosuudet pinta-alasta. Suon nimi A V 0 S U 0 T R Å M E E T K 0 R V E T - LUN RHSN VSN RIN LKN KN RN SIN VL RHSR VSR LKNR TR PSR KR KGR IR RR KER KOLK LHK RHK VK NK RÅK 1. Rämeneva '. 2. Antinnev a Jokisuunneva Pieni Haapaneva Rämeneva Aittosuo Tervaneva Juurikkaneva Kellarilamminneva Pitkäneva Kananeva _ Kivikuru Lehtosneva Välineva Niinineva Myllylänneva Vihtaneva Korsuneva Rahkaneva Hanhineva Lähdesuo Makuusuo Savineva Savineva Makkaraneva Ankonahonnev a Murisjärvenneva Lamminneva Kettukaarronneva Multakaarronneva Petäjäneva Nokkoudenjärvi Juurikkaneva Pykälöneva Lampareenneva Konineva Isoneva Hirsineva Lamminneva Pesäneva Lukkaristenneva Ruosteneva _ I Malistenneva Rantaneva Rajaräme Keskiarvo* *Soiden pinta-aloilla painotettu.

16 Taulukko 3. 0jitustilanne prosentteina pinta-alasta. Suon nimi Luonnon- Ojikko Muuttuma Turve- Pelto tilainen kankaa t 1. Rämeneva Antinneva Jokisuunneva Pieni Haapaneva Rämeneva Aittosuo Tervaneva Juurikkaneva Kellarilamminneva Pitkäneva Kananeva , Kivikuru Lehtosneva Välineva Niinineva Myllylänneva Vihtaneva Korsuneva Rahkaneva Hanhineva Lähdesuo Makuusuo Savineva Savineva Makkaraneva Ankonahonneva Murisjärvenneva Lamminneva Kettukaarronneva Multakaarronneva Petäjäneva Nokkoudenjärvi Juurikkaneva Pykälöneva Lampareenneva Konineva Isoneva Hirsineva Lamminneva Pesäneva Lukkaristenneva Ruosteneva Malistenneva Rantaneva Rajaräme Keskiarvo * * Soiden pinta-aloilla painotett u

17 Taulukko 4. Turvelajijakaumat prosentteina turpeen määrästä. Rahkavaltaiset turpeet (S-t) Saravaltaiset turpeet (C-t ) Suon nimi Rahkaturve Sararahkaturve Sara- ja rahkasaraturv e S ErS L NS S Muut S S CS ErCS LC NCS S Muut S C S CS CS C ShC SC MnSC LSC Muu t BS ShSC NSC SC C S C BC L N 1. Rämeneva Antinneva Jokisuunneva Pieni Haapaneva Rämeneva Aittosuo Tervaneva Juurikkaneva Kellarilamminneva Pitkäneva Kananeva Kivikuru Lehtosneva Välineva Niinineva Myllylänneva Vihtaneva Korsuneva Rahkaneva Hanhineva Lähdesuo Makuusuo Savineva Savineva Makkaraneva Ankonahonneva Murisjärvenneva Lamminneva Kettukaarronneva Multakaarronneva Petäjäneva Nokkoudenjärvi Juurikkaneva Pykälöneva Lampareenneva Konineva Isoneva Hirsineva Lamminneva Pesäneva Lukkaristenneva Ruosteneva Malistenneva Rantaneva Rajaräme Koko aineisto

18 Kuva 2. Haapajärvellä tutkittujen soiden käyttöönsoveltuvuus. I, II, III - VAPO :n polttoturvetuotantoon varaamat suot. IV, V -Soiden suojelunperusohjelmassa olevat suot.

19 Taulukko 5. Polttoturvetuotantoon soveltuvat suot, turpee n määrä ja energiasisältö. Suon nimi Pinta-ala Koko suo (ha) Tuotantoon sovelt.alue yli 1,5 m syvä alue milj. 3 suo-m Tuotettavissa oleva turv e Määrä Kuiva - ainetta Energiasisältö milj. G J Kuivaturve 50 % kos - tea turve Tuotantotap a 1. Rämeneva , ,73 0,64 j t 2. Antinneva , ,42 0,37 j t 6. Aittosuo , ,53 1,35 j t 8. Juurikkasuo , ,50 3,90 jt,p t 15. Niinineva , ,47 1,30 j t 16. Myllylänneva , ,47 0,42 jt,p t 1 7. Vihtaneva , ,53 1,46 jt,(pt ) 18. Korsuneva , ,60 1,40 jt,p t 23. Savineva , ,88 1,65 jt,p t 24. Savineva , ,26 2,87 jt,p t 25. Makkaraneva , ,48 0,42 p t 26. Ankonahonneva , ,52 2,23 jt,p t 2 7. Murisjärvenneva , ,57 1,39 jt,p t 28. Lamminneva , ,90 6,10 jt,p t 30. Multakaarronneva , ,97 0,85 jt,(pt ) 31. Petäjäneva , ,01 0,89 jt,p t 34. Pykälöneva , ,62 0,56 p t 35. Lampareenneva , ,79 1,58 jt,(pt ) 36. Konineva , ,10 1,85 jt,p t 38. Hirsineva , ,00 7,10 jt,(pt ) 44. Rantaneva , ,35 1,19 p t Yhteensä , ,70 39,52

20 SUOKOHTAISET TULOKSE T Sivu 1. Rämeneva Antinneva Jokisuunneva Pieni Haapaneva Rämeneva Aittosuo Tervaneva Juurikkaneva Kellarilamminneva Pitkäneva Kananeva Kivikuru Lehtosneva Välineva Niinineva Myllylänneva Vihtaneva Korsunneva Rahkaneva Hanhineva Ankonahonneva Murisjärvenneva Lamminneva Kettukaarronneva Multakaarronneva Petäjäneva Nokkoudenjärvi Juurikkaneva Pykälöneva Lampareenneva Konineva I s oneva Hirsineva Lamminneva Pesäneva Lukkaristenneva Ruosteneva Malistenneva Rantaneva Raj aräme Lähdesuo Makuusuo Savineva Savineva Makkaraneva 108

21 Rämeneva (kl , x = 70589, y = 5687) sijait - see noin 14 km etelään Haapajärven kaupungista. Pinta o n 129,5-123,4 m mpy ja viettää luoteeseen (kuvat 3 ja 4), Pinta-aloja, keskisyvyyttä ja turvemääriä koskevat tie - dot ovat taulukossa 6. Taulukko 6. Rämenevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta - al a (ha) pint a H 1-4 Keskisyvyys pohj a H 5-10 (m) yht. H 1-10 TurvemaAr ä pinta pohj a H 1-4 H 5-10 (milj. suo-m 3 ) yht. H1-10 Koko suo 150 0,35 0,63 0,98 0,52 0,95 1, Yli 1 m 65 0,47 0,94 1,41 0,30 0,61 0, yli 1,5 m 30 0,70 1,06 1,76 0,21 0,32 0, Yli 2 m 2 0,90 1,10 2,00 0,02 0,02 0,04 3 Suo on kauttaaltaan ojitettu. Ojituksen vaikutus näkyy voimakkaasti suotyypeissä. Yleisimmät tyypit ovat keskialueilla varsinainen sararämemuuttuma sekä muualla ruohoinen sara - räme-, tupasvillaräme-, isovarpuräme- ja rahkarämemuuttumat. Turvekerrostumasta on noin 82 % sara- ja 18 % rahkavaltaista turvetta (kuvat 5 ja 6). Yleisin yksittäinen turvelaji on saraturve, jonka osuus koko kerrostumasta on noin 55 %. Rahkasaraturpeen osuus on noin 27 %, rahkaturpeen 15 % j a sararahkaturpeen 3 %. Koko turvekerrostuman keskimääräinen maatumisaste o n 5,5, heikosti maatuneen pintaosan 3,6 ja hyvin maatuneen pohja - osan 6,5. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskisyvyys o n 0,35 m (taulukko 6). Siitä on noin 60 % sara- ja 40 % rahkaturvetta. Suon pohja on verrattain tasainen. Maalajit ovat hiekk a ja kivinen moreeni. Näytteet laboratoriomäärityksiä varten on otettu pisteeltä A 500 (taulukko 7). Turvenäytteet vastaavat hyvänlaatuiselle jyrsinturpeelle asetettuja vaatimuksia, lukuunottamatta pinnimmaisen näytteen korkeahkoa rikkipitoisuutta.

22 Rämenevalla on yli 1,5 m syvää aluetta noin 30 ha. Tältä alueelta on saatavossa mpom 0,3 milj. suo- m 3 lähinnä jyrsinturpeeksi kelpaavaa turvetta. Mikäli tuotantoon otetaan myös yli metrin syvyiset alueet, saadaan sen piiriin noin 65 ha, jolla on kelvollista turvetta noin 0,45 milj. suo-m 3. Alla - olevassa jaotelmassa on laskettuna yli 1,0 m ja yli 2,0 m sy - vien alueiden polttoturpeen tuotantoon kelpaavan turpeen mää - rä ja energiasisältö (laskentaperusteet ss. 8-9). Syvyys Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ alue milj. ainetta Kuiva- 50 % koste a suo-m t turve turv e yli 1,0 m 0, ,09 0,9 7 yli 1,5 m 0, ,73 0,64 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuu - tion sisältämä kuiva-aineen määrä 112 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 2.1,6 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpöarv o 9,6 MJ/kg.

23 Antinneva (kl , x = 7062,0, y =562,2) sijaitsee noin 10 km lounaaseen Haapajärven kaupungista (kuva t 7, 8). Suo rajoittuu idässä kalliokumpareisiin, muualla moreenimäkiin. Pinta on 157 m - 153,4 m mpy ja viettää pohjoiseen. Pinta-aloja, keskisyvyyttä ja turvemääriä koskevat tie - dot ovat taulukossa 8.

24 Taulukko 8. Antinnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) ala pinta oh a (ha) P J Yht. Pinta pohja yht. o H 1-4 H5-10 H 1-10 H 1-4 H5-10 H Koko suo 70 0,50 0,60 1,10 0,35 0,42 0, Yli 1 m 35 0,58 0,94 1,52 0,20 0,33 0, Yli 1,5 m 20 0,67 1,12 1,79 0,13 0,23 0, Yli 2 m 5 0,35 1,80 2,15 0,02 0,09 0,11 14 Runsaat 80 % suosta on rämettä. Sitä luonnehtivat varsinainen sararäme ja lyhytkortinen nevaräme. Reunamilla esiintyy myös samojen tyyppien ojikkoja ja muuttumia. Keskustan avosuoaluetta hallitsevat lyhytkorsi-, varsinainen sara- sek ä kalvakkaneva. Suon reunamilla on vanhaa ojitusta. Puust o on valtaosin vielä vajaatuottoista rämemännikköä. Turpeesta on yli 70 % sara- ja loput rahkavaltaist a (kuva 9). Yleisin turvelaji on rahkasaraturve, jonka osuu s kerrostumasta on 38 Seuraavina ovat saraturve (24 %), rahkaturve (19 %) ja sararahkaturve (18 %). Tasaisen pohjan maalajit ovat moreeni ja hiekka. Näytteet laboratoriomäärityksiä varten on otettu suo n keskustan luonnontilaiselta saranevalta (taulukko 9). Tulokset vastaavat turveteollisuusliiton hyvälaatuiselle polttoturpeelle asettamia vaatimuksia. Suon reunamien vanhoill a ojitusalueilla kuiva-ainepitoisuudet ovat ilmeisesti taulu - kossa 4 annettuja korkeammat. Antinnevalla on noin 20 ha yli 1,5 m syvää aluetta, jos - sa on noin 0,20 milj. suo-m 3 hyvälaatuista turvetta. Allaolevassa jaotelmassa on laskettuna yli 1,5 m syvän alueen saatavissa oleva polttoturpeen määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet ss. 8-9). Syvyys Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ alue milj. ainetta Kuiva- 50 % koste a suo-m t turve turv e yli 1,5 m 0,20 18,0 0,42 0,3 7

25 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 92 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 22,7 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpö - arvo 10,1 MJ/kg.

26 Jokisuunneva (kl , x = 7063,7, y = 568,4 ) sijaitsee noin 9 km etelä-kaakkoon Haapajärven keskustast a Hautaperän tekojärven eteläpuolella, Haapajärvi-Jyväskyl ä -radan itäpuolella (kuva 10). Suo rajoittuu moreenikankai - siin ja pohjoisreunaltaan peltoihin. Pinta on m mpy ja viettää länsi-luoteeseen kohti Hautaperän tekojärveä. Taulukkko 10. Jokisuunnevan pinta -alat, keskisyvyydet j a turvemäärät. Syvyysalue Pinta - ala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemåårå (milj. suo-m3 ~ pinta pohja yht. pinta pohja yht. o H 1-4 H5-10 H I-10 H 1-4 H5-10 H I-1 0 Koko suo 100 0,35 0,36 0,71 0,35 0,36 0, Yli 1 m 20 0,47 0,56 1,03 0,10 0,11 0,21 30 Yli 1, 5 m Yli 2 m Länsi- ja eteläalueita luonnehtivat rahkaräme- ja tupasvillarämeojikot. Pohjois- ja itäosissa vaihtelevat varsinainen ja ruohoinen sararäme- sekä korpirämemuuttumat. Laiteita hallitsevat kangasrämeet ja pallosararämemuuttumat. Suolla on sekä vanhaa että uutta ojitusta. Turpeista on noin 67 % sara- ja 33 % rahkavaltaista. Rahkavaltaisista turpeista 80 % on heikosti maatunutta pinta - turvetta. Pohjamaa on hieta- ja lohkaremoreenia. Suolta ei ole otettu laboratorionäytteitä. Jokisuunneva ei mataluutensa ja epätasaisen pohjans a vuoksi sovellu turpeen tuotantoon.

27 Pieni Haapaneva (kl , x = 7061,1, y = 573,0) sijaitsee noin 13 km Haapajärveltä kaakkoon (kuvat 11, 12). Lähin tie tulee lähes suon reunalle asti. Suota ympäröivät moreenikankaat, joissa on länsireunalla kalliopaljastumia. Itäpuolella on turvepeltoja, joiden takana sijaitse - vat Lohijoki ja Vaisulanräme. Pinta on noin m mp y ja viettää itäkoilliseen kohti Lohijokea (kuva 12). Taulukko 11. Pieni Haapanevan pinta-alat, keskisyvyydet j a turvemäärät. Syvyysalue Pinta - Keskisyvyys (m) Turvemåårå (milj. suo-m 3 ) ala (ha) pinta pohja yht. pinta pohja yht. $ H 1-4 H5-10 H I-10 H 1-4 H5-10 H I-1 0 Koko suo 245 0,58 0,51 1,09 1,43 1,24 2, Yli 1 m 115 0,73 0,88 1,61 0,84 1,02 1, Yli 1,5 m 60 0,88 1,17 2,05 0,53 0,70 1, Yli 2 m 30 0,95 1,45 2,40 0,28 0,44 0,72 27

28 Suon itäpuolta leimaavat varsinainen saraneva, saranevamuuttuma ja sararäme. Länsipuoli on pääasiassa lyhytkortista nevaa. Reunoilla esiintyy kangas-, tupasvilla- j a korpirämettä sekä ruohoista korpea. Reuna-alueet on ojitet - tu. Turpeista on noin 61 % sara- ja 39 % rahkavaltaisia. Rahkavaltaisista turpeista on noin 50 % heikosti maatunutt a pintaturvetta, joka sijoittuu pääosin suon länsiosaan. Lie - koja ei ole tavattu lainkaan. Pohjamaa on hietaa ja hiekkaa, jossa runsaasti kiviä (kuv a Näytteet laboratoriomäärityksiä varten on otettu yhdeltä pisteeltä suon länsiosasta. (taulukko 12). Pieni Haapaneva käsittää kaksi erillistä yli 1,5 m sy - vää allasta (kuva 11). Näistä itäinen on muodostunut kokonaan jyrsinturpeeksi soveltuvasta saraturpeesta (kuva 13). Alue on kuitenkin liian pieni teolliseen turvetuotantoon. Läntisen suuremman altaan turpeet ovat pääosin rahkavaltaisia (kuva 13) ja soveltuisivat täten hyvin myös palaturvetuotantoon. Alueella on kuitenkin haittana paksu heikosti maatunut pintarahkakerros. Suo ei täten sovellu hyvin polttoturvetuotantoon. Alla olevassa jaotelmassa on kuitenkin las - kettu suon yli 1,5 ja 2,0 m syvien alueiden tuotantoon kelpaavan saatavissa olevan turpeen määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet ss. 8-9). Syvyys Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ alue milj. ainetta Kuiva- 50 % koste a suo-m t turve turve Yli 1,5 m 0, ,70 1,5 1 Yli 2,0 m 0, ,02 0,91 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotuloste n keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 108 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 22,5 MJ/kg, 50 % kostea n turpeen lämpöarvo 10,0 MJ/kg.

29 Rämeneva (kl , x = 7062,2, y = 573,0) sijaitsee noin 11 km Haapajärveltä kaakkoon (kuvat 12, 14). Lähin tie tulee Kankaanpäähän suohon pohjoispuolelle. Reunojen kivennäismaat ovat moreeniselänteitä, joissa on kallio - paljastumia. Pinta on 144,7-146,6 m mpy ja viettää luoteeseen. Vedet laskevat Kokko-ojaan ja Lohijokeen. Taulukko 13. Rämenevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemåårå (milj. suo-m 3 ) (ha) pint a H 1-4 pohj a H 5-10 yht. H 1-10 pinta H 1-4 pohj a H 5-10 yht. H 1-10 Koko suo 135 0,57 1,00 1,57 0, 78 1,34 2, Yli 1 m 80 0,84 1,39 2,23 0,68 1,10 1, Yli 1,5 m 55 1,01 1,71 2,72 0,56 0,94 1, Yli 2 m 45 1,09 1,86 2,95 0,49 0,84 1,33 63 o Keskiosia luonnehtivat lyhytkortinen neva ja lyhytkortinen nevaräme. Lisäksi esiintyy rahkarämettä, varsinaist a saranevaa ja sararämettä. Reunoilla vallitsevat kangasräm e ja kangasrämemuuttuma. Suon pohjoisosa ja reuna-alueet o n ojitettu. Turpeista on noin 56 % sara- ja 44 % rahkavaltaisia. Rahkavaltaisista turpeista on noin 67 % heikosti maatunutt a pintaturvetta. Liekoja kerrostumassa on erittäin vähän. Pohjamaa on pääasiassa hiekkaa (kuva 15 ). Näytteet laboratoriomäärityksiä varten on otettu yhdeltä pisteeltä suon keskiosasta (taulukko 14). Rämenevassa on polttoturpeeksi soveltuvaa, tuotetta - vissa olevaa turvetta noin 0,78 milj. suo-m 3, mutta suon keskimäärin 0,7 m :n paksuisen heikosti maatuneen pintarahkakerroksen vuoksi tuotanto ei kannata. Allaolevassa jaotelmassa on laskettuna yli 1,5 m j a yli 2,0 m syvien alueiden polttoturvetuotantoon kelpaava n turpeen määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet ss. 8-9).

30 Syvyys Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. G J alue milj. ainett a Kuiva - 50 % koste a suo-m t turve turv e Yli 1,5 m 0, ,56 1,3 8 Yli 2,0 m 0, ,48 1,31 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotuloste n keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 94 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21,3 MJ/kg ja 50 % kos - tean turpeen lämpöarvo 9,4 MJ/kg.

31 Aittosuo (kl , x = 7066,1, y = 573,7) sijaitsee noin 10 km Haapajärveltä kaakkoon (kuvat 16, 17). Lähin tie on suolta noin 2 km lounaaseen Kankaanpäässä. Aittosuo rajoittuu moreeniselänteisiin, joissa on paikoin kalliopaljastumia. Pinta on noin 138,0-144,0 m mpy ja viettä ä luoteeseen. Taulukko 15. Aittosuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H 1-4 H5-10 H I-10 H 1-4 H5-10 H I-10 Koko suo 145 0,60 0,77 1,37 0,88 1,11 1, Yli 1 m 70 0,72 1,35 2,07 0,51 0,94 1, Yli 1,5 m 50 0,59 1,84 2,43 0,29 0,93 1, Yli 2 m 40 0,53 2,08 2,61 0,21 0,84 1,05 53 Suurin osa suosta on varsinaisen saranevan muuttumaa, keskiosassa on pienehkö alue rimpinevamuuttumaa. Muutamall a pisteellä on myös karhunsammalmuuttumaa. Reunaosaa luonnehtii korpirämemuuttuma. Suo on kokonaan ojitettu. Turpeista on noin 86 % sara- ja 14 % rahkavaltaisia. Liekoja on tuotannossa hyvin vähän. Pohjamaa on valtaosi n hiekkaa, paikoin moreenia (kuva 18 ). Näytteet laboratoriomäärityksiä varten on otettu yhdeltä pisteeltä suon keskialueelta (taulukko 16). Kanden lähinnä pintaa otetun näytteen tuhkapitoisuude t ylittävät turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeen arvo t (liite 2 ). Turvelajiensa puolesta Aittosuo soveltuu hyvin jyrsinturvetuotantoon, mutta mikäli alueelle suunnitellaan polttoturvetuotantoa, on pintakerrostuman tuhkapitoisuus selvitettävä eripuolilta suota otetuin näyttein. Allaolevassa jaotelmassa on laskettuna yli 1,5 m ja yl i 2,0 m syviltä alueilta saatavissa olevan polttoturpeen määr ä ja energiasisältö. Laskelmissa on oletettu, että myös runsastuhkainen pintakerros olisi hyödynnettävissä (laskenta - perusteet ss. 8-9).

32 Syvyys Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. G J alue milj. ainetta Kuivaturve 50 % koste a suo-m t turve Yli 1,5 m 0, ,51 1,3 5 Yli 2,0 m 0, ,17 1,03 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotuloste n keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 87 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 20,8 MJ/kg, 50 % kostea n turpeen lämpöarvo 9,2 MJ/kg.

33 Tervaneva (kl , x = 7068, 0, y = 427,0 ) sijaitsee noin 9 km Haapajärveltä kaakkoon (kuva 19). Tervanevaa ympäröivät matalat moreenikankaat ja pohjoisessa pellot. Pinta on 126,9-128,9 m mpy ja viettää länsiluoteeseen kohti Musulanojaa, joka toimii lasku-uomana suon vesil - le. 0,6 m. Tervaneva on erittäin matala. Keskisyvyys on vai n Koko tutkittu alue on ojitettu. Suotyyppeinä esiintyvät rahka-, tupasvilla-, sara-, pallosara- ja isovarpuise t rämeet sekä ruohoiset korvet. Turpeista on noin 65 % rahka- ja 35 % saravaltaisia. Pohjamaa on hiesua ja hietaa. Tervaneva ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa vuoksi.

34 Juurikkaneva (kl , x = 7072,9, y = 549,3 ) sijaitsee noin 20 km länteen Haapajärven kaupungista. Noi n puolet suosta kuuluu Reisjärven kuntaan (kuvat 20, 21). Su o rajoittuu moreenipeitteisiin mäkiin. Kaakossa suo liitty y pääosin Reisjärven kunnan alueella sijaitsevaan Lonkerinnevaan, jonka turvevarat käsitellään Reisjärven soita koskevassa raportissa. Juurikkanevan pinta on m mpy j a viettää kaakkoon, jonne myös vedet laskevat suon halki virtaavaa Juurikkaojaa myöten, jonka uusi kaivettu uoma seura a osin kunnan rajaa. Taulukko 17. Juurikkanevan pinta-alat, keskisyvyydet j a turvemäärät. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemåårå (milj. suo-m 3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H 1-4 H 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H Koko suo 340 0,41 0,99 1,40 1,38 3,37 4, Yli 1 m 235 0,43 1,32 1,75 1,02 3,09 4, Yli 1,5 m 170 0,45 1,52 1,97 0,76 2,59 3, Yli 2 m 80 0,45 1,79 2,24 0,36 1,43 1,79 38 Noin puolet suosta on puustoista ja puolet avointa. Avosuota on suuri osa B-linjaston alueesta sekä A-linjaston alueella selkälinjasta koilliseen. Avosoita luonnehtivat lyhytkorsi-, ruohoinen sara- ja varsinainen saraneva. Rimpinevaa esiintyy A-selkälinjan tuntumassa. Puustoisia osia hallitsevat ruohoinen sara-, varsinainen sara- sekä lyhytkortinen nevaräme. Reunamilla esiintyy myös pallosara- ja kangas - rämettä. Suon reunamat on ojitettu. Suon yli 1,5 m syvän alueen turpeista on runsas 70 % sara- ja loput rahkavaltaisia. Rahkaturpeet ovat sijoittuneet pääosin suon luoteispäähän. Suon ns. heikosti maatunu t pintakerros on pääosin polttoturpeeksi kelpaavaa saraturvetta (kuva 22). Kerrostuman keskimääräinen maatumisaste on 5,7. Lie - koja esiintyy vähän. Pohjamaa on kivistä moreenia.