Erkki Raikamo HOLLOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä

Transkriptio

1 /.6/80 P 13 Erkki Raikamo 3 HOLLOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Espoo 1980

2 - 1 - SISÄLLYSLUETTEL O 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMAT Maastotutkimukset Näytteiden käsittely Kartat ja profiilit 4 3. SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMAT Hollolan kunnan suot Pinta-ala- ja tutkimustarkkuus - tiedot sekä soiden laskusuhteet,, Suotyypit ja ojitustilanne Turvelajit ja turpeen maatuneisuu s ja pohjamaalajit Turvekerrostumat ja liekoisuus Suokohtainen tarkastelu SOIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET Soveltuvuus kasvuturpeeksi Polttoturve ,1 Edellytykset Polttoturpeeksi soveltuvat suot, YHTEEENVETO 7 0 KIRJALLISUUTTA 7 1 Tekijän osoite : Erkki Raikamo Geologinen tutkimuslaito s Espoo 15

3 JOHDANTO Hollolan kunnan alueella olevia soita tutkittii n geologisen tutkimuslaitoksen toimesta kesällä Aikaisemmin kunnan alueelta on tutkittu v Kintterönsuo. Alueen turvetutkimukset liittyivät osana Päijät-Hämee n seutukaavaliiton alueella suoritettavaan turvevaroje n kokonaisinventointiin, mikä tehtiin kauppa- ja teolli - suusministeriön myöntämän määrärahan turvin. Turveinventointien tarkoituksena on palvella lähinn ä turpeen teollista hyväksikäyttöä. Erityisesti on tarkas - teltu soiden soveltuvuutta polttoturvetuotantoon. Tämä n lisäksi selviävät kuitenkin myös turpeen ja soiden muu t käyttömuodot, kuten kasvuturve sekä soiden soveltuvuu s suojelutarkoituksiin. Päijät-Hämeen alueelta on aikaisemmin - v teht y alustava turvevaroja selvittelevä tutkimus (Päijät - Hämeen turvevarat ja niiden käyttöä koskeva yleisselvi - tys. P-H :n seutukaavaliitto julkaisu 4/72). Kyseinen selvitys perustuu pääpiirteissään vuoteen 1972 menness ä tutkittuihin soihin, joita on kaikkiaan 108 kpl eli 1/ 3 kaikista Päijät-Hämeen peruskartoissa esiintyvistä yl i 10 ha :n suuruisista soista (yhteensä 329 kpl). Tässä kokonaisselvityksessä on inventoitu kaikki ne suot, jotka ovat peruskartan (1 : ) suokuvioitukse n mukaan vähintään 15 ha :n suuruisia.

4 TUTKIMUSMENETELMÄ T 2.1 Maastotutkimukse t Maastotutkimuksissa on noudateltu geologisen tutkimus - laitoksen "Turvetutkimusten maasto-oppaan" (Lappalainen, Sten, Häikiö menetelmiä. Näin ollen merkittävi m- mat suot on tutkittu linjaverkostomenetelmällä ja pinta - alaltaan pienet suot hajapistein,, jolloin on pyritt y pistetiheyteen 2 tutkimuspistettätl0 ha. Linjaverkosto on laadittu peruskartan (1 : 20. OO Q. avulla siten, ett ä selkälinja kattaa suon hallitsevan osan. Sitä täydenne - tään tarpeen mukaan kohtisuoraan olevilla poikkilinjoill a metrin välein. Tutkimuslinjat vaa'ittiin ja ko r - keudet sidottiin valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Tutkimuspisteillä määritettiin suon nykyistä tilaa ilmen - tävät : suotyyppi (luonn.ontilaisena ja/tai ojituksen myöt ä muuttuneena), suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpineni., mättäisyys (% :ina ) sekä mättäiden keskimääräinen korkeus (dm :issä), puuston puulajisuhteet (% :ina), puiden tiheysluokat ja mandollise t hakkuut. Kairauksin turvekerrostumista määritettiin desimetrin tark - kuudella pääturvelaji lisätekijöineen sekä niiden suhteelli - set osuudet (6-asteikolla.., turpeen maatuneisuus (10.--asteikollau, kosteus (5-asteikollaL ja kuituisuus (6-asteikollaL. Lisäksi huontioitiin suon pohjaznaalaji. Turvelajit ja pohja - maalajit sekä niiden symbolit on lueteltu kuvassa 1. Suossa olevan lahoamattoman puuainelssen osuus ( = liekoisuus ) määritettiin siten, ett ä. tutkåmuspisteen ympäristö pli k- tattiin kanden metrin syvyyteen asti kymmenessä eri kohdas - sa. Todetut lieko-osumat ilmoitettiin erikseen 0-1 metri n ja 1-2 metrin välisissä vyöhykkeissä kantopitoisuusprosent- - teina turvemäärästä. Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmää modifioiden. Kantoipitoisuus on jaettu viiteen

5 - 4 ~ ryhmään seuraavasti : ;liekoja esiintyy hyvin vähän (all e 1 %Z., vähän (1-2 %I, kohtalaisesti (2-3 %L, runsaast i (3-4 %1 ja erittäin runsaasti (yli 4 %)_. 2.2 Näytteiden käsittel y Soista, jotka kenttätutk4nusten perusteella näyttivät soveltuvan polttoturvetuotantoon,, otettiin näytteet labo - ratorioanalyysejä varten. Näytteenottopaikka valittiin siten, että se edustaisi mandollisimman hyvin suon turpeiden keskimääräistä arvoja. Näytteistä määritettiin laboratoriossa happamuus (ph- - astel, vesipitoisuus (10.5 C :ssa kuivattunal, tuhkapitoi - suus (775 ± 25 C :ssa poltettunal sekä lämpöarvo (pomm i- kalorinietrilläl. Viime mainittu on laskettu sekä teholli - sena lämpöarvona vedettömille turpeille että lämpöarvo i - na, jotka vastaavat turpeen 50 % :n käyttökosteutta. 2.3 Kartat ja profiilit Tutkittaessa merkittävimmiksi osoittautuneista soista o n tulosten tulkintaa helpottamaan laadittu suokartat. Niistä ilmenee kairauspisteiden sijainnit.niiden yläpuolell a oleva luku ilmoittaa pisteen keskimaatuneisuuden ja alapuolella olevan luvun osoittaja heikosti maatuneen pinta - kerroksen ja nimittäjä koko turvekerroksen paksuuden dm :issä. Karttoihin on piirretty myös korkeuskäyrät j a turpeen paksuutta osoittavat syvyyskäyrät (ja turpeen pak - suutta osoittavat syvyyskäyrät) 1 m :n välein. Suokartoiss a käytettyjen symbolien selitys on kuvassa 1. Kerrostumien rakennetta havainnollistetaan poikkileikkaus - profiilien avulla. Näistä maatuneisuutta kuvaavissa profiileissa 10-asteikko on jaettu kolmeen eri luokkaan : heikosti maatunut (H 1_3I_, vähän. kohtalaisesti maatunut

6 - 5 - (H 4_5 ) ja kohtalaisesti - hyvin maatunut turve (H 6_10 ). Turvelajiprofiileissa on kairauspisteen yläpuolella esi - tetty suotyyppi (luonnontilaisena tai muuttuneena) j a liekoisuus (osoittajassa ovat 0-1 m :n syvyysvyöhykkee n osumat, ja nimittäjässä 1-2 metrin syvyysvyöhykkeen osu - mat). Kairauspisteen paikka on turvelajiprofiilien pi n- taan merkitty pienellä pystyviivalla. Turvelajit ja poh - jamaalajit on esitetty symbolein. Linjaverkoston suunt a ja suon absoluuttiset korkeudet ovat profiilikehyksie n yläreunoissa. Suokartoissa ja profiileissa käytetyt lyhentee t Suotyypit : 1. Avosuo t saraneva lyhytkortinen neva rahkaneva silmäkeneva kalvakkaneva luhtaneva S N LKN RN SI N KN LUN 2. Rämee t kangasräme sararäme korpiräme isovarpuinen räme tupasvillaräme - rahkaräme keidasräme pallosararäme KGK S R KR I R TR RR KER PS R 3. Korve t lehtokorpi LHK ruoho- ja heinäkorpi RH K nevakorpi NK varsinainen korpi VK kangaskorpi KGK 4. Muuttuneet suotyypi t ojikot o j muuttumat mu turvekankaat tk - ruohoturvekangas Rht k - mustikkaturvekangas Mtk - puolukkaturvekangas Pt k - varputurvekangas Vt k - jäkäläturvekangas Jät k Kytöheitto Kh Pelto Pe Turpeennostoalueet ta - palaturpeennostoalue Pta

7 - 6 - SUO KARTTA : Kuva 1. Käytetyt symbolit ja lyhenteet

8 SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMAT 3.1 Hollolan kunnan suo t Hollolan kunnan alueella suo-citetussa turvevarojen koko - naisinventoinnissa on tutkittu kaikki yli 15 hain suurui - set suot, jotka on peruskartalla varustettu suokuvioill a sekä joitakin pienempiäkin. Täten tutkittuja soita o n kunnan alueella yhteensä 25 kpl (n :ot 1 ja 9 muodostava t yhtenäisen suon). Hollolan soiden pinta-alan mukaine n luokittelu on seuraava : yli loo ha 2 kp l ha 4 kp l ha 4 kp l ha 5 kp l ha 4 kp l alle - 15 ha 6 kp l Tutkittujen soiden sijoittuminen on esitetty kuvassa 2.

9 Järvisuo 15 Lahosuo 2 Pinnolansuo 16 Kintterönsu o 3 Pyörösuo 17 Soisalmensuo 4 Piimäsillansuo 18 Laasonpohjansuo 5 Linnunsuo 19 Sokonpohjansuo 6 Suorannansuo 20 Räpäkänpohjansuo 7 Varrassuo 21 Kelkonpohjansuo 8 Tyhnynsuo 22 Hirvisuo 10 Rätäksuo 23 Vahassuo 11 Kaukalamminsuo 24 Maattolansuo 12 Mällinsuo 25 Hahmajärvensuo 13 Housunsuo 26 Järvelänsu o 14 Kytösuo Kuva 2. Hollolassa tutkitut suo t

10 Pinta-ala- ja tutkimustarkkuustiedot sek ä soiden laskusuhtee t Tutkittujen soiden yhteispinta-ala on ha, jost a yli 1 m :n syvyistä aluetta on 825 ha eli 72 % ja yl i 2 metrin 518 ha eli 45 %. Linjaverkostomenetelmällä tutkittuja soita on 11 ja lopu t on tutkittu hajapistemenetelmällä. Tutkimuslinjaa o n kaikkiaan m ja tutkimuspisteitä 398 kpl, joist a 360 on yli 0,3 m :n, 328 yli 1 m :n ja 256 yli 2 metrin s y - vyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,5/10 ha. Hollolan suot sijoittuvat korkeustasojen m mp y (metriä merenpinnan yläpuolella) väliin. Toisella Salpaus - selällä ja sen pohjoispuolella olevat suot kuuluvat Kymi - joen vesistön alueeseen ja eteläpuolella olevat suot Por - voonjoen vesistön alueeseen Suotyypit ja ojitustilann e Miltei kaikki Hollolan suot kuuluvat suoyhdistymätyyppii n "Rannikko-Suomen kermikeitaat" ja edelleen osa-alueesee n "Etelä-Suomen tasangon kermikeitaat" (Eurola 1962). Näill ä on seuraavia tunnusomaisia piirteitä : suo on muodoltaa n kilpimäinen, jolloin keskusta kohoaa loivasti reunoja kor - keammalle. Suon erottaa ympäristön mineraalimaista kape a osa, ns. laide, joka vaatii kivennäispitoisia vesiä. Yllä kuvatun tapainen suon muoto ja laideosa on nähtävis - sä heikosti kehittyneenä mm. Varrassuon profiileissa (kuva 10). Vain muutaman Salapusselän pohjoispuolella oleva n pienialaisen suon voidaan katsoa edustavan Sisä-Suome n keidassoita. Parhaiten kehittyneitä keidassuotyyppej ä tavataan Hirvisuon (n :o 22) luonnontilaisella osalla. Erityyppiset rämeet ovat selvästi yleisimpinä suotyyppei - nä. Soiden keskialueilla ne ovat yleensä karuja

11 (pääasiassa rahka-, keidas- ja isovarpuista rämettä ) ja muuttuvat asteittain suon reunoille päin siirryttä - essä ravinnerikkaammiksi (korpi- ja sararäme). Reunaalueilla vallitsevat yleisesti korvet (varsinainen sek ä ruoho- ja heinäkorpi). Avosuotyyppejä esiintyy hyvi n vähän luonnontilaisina. Merkittävimmät ovat Hirvisuo n ja Varrassuon keskialueilla. Valtaosa Hollolan soista on osittain tai kokonaan ojitettu. Ojitetuilla suoalueilla on nähtävissä usein er i ikäistä ojitusta ; vanhaa ojitusta, jota on paikoin perat - tu ja syvennetty tai vanhojen ojien väleihin on useast i kaivettu tiheämpi ojaverkosto. Näin ollen lähes kaikk i suotyypit ovat joko ojikko- tai muuttuma-asteella. Yleis - tä on myös se, että alkuperäiset suotyypit ovat jo täysin muuttuneina kangaskasvillisuutta kasvaviksi turvekankaiksi Turvelajit, turpeen maatuneisuus ja pohjamaalaji t Turvelajisuhteiltaan Hollolan soilla vallitsevat saraval - taiset turpeet, noin 59 % :lla. Rahkavaltaisten turpeide n osuus on 40 % ja ruskosammalvaltaisten 1 %. Yllä oleva t turvelajisuhteet ravinnepitoisten, minerotrofiaa ilmen - tävien lajien vallitessa kuvastavat samantyyppisest i soiden ei äärimmäisen karua kehitystä kuin edempänä mai - nittu suotyyppijakautuma. Saravaltaisissa turpeissa tavataan lisätekijöinä runsaimmin puunjäännöksiä (23 %), järviruokoa (12 %) ja kortetta (5 %) sekä rahkavaltaisi s - sa tupasvillaa (16 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 31 % (vrt. taulukko 6, liittees - sä 2). Hollolan soiden turvekerroston keskimääräinen maatuneisuus (H1-10) on 6,0, josta heikosti maatuneen (H 1_4 ) osan on 3,4 ja paremmin maatuneen (H5-10) 6,5.

12 Soiden topografinen sijainti vaihtelee siten, että Salpausselän pohjoispuolella useimmat suot joko sijaitse - vat kallioperän painanteissa tai ovat vesistöjen rantasoistumia. Salpausselän päällä soistumista on tapahtunu t harjukuopissa ja muissa painanteissa. Salpausselän eteläpuolen suot sijaitsevat useimmiten tasaisella savikolla, mutta myös kallioperän painanteissa. Soiden pohjamaalajiena on yleisimmin siltti tai savi. Allasmaisten soide n pohjalla, saven päällä on toisinaan liejukerros osoittamassa suon syntyneen vesistön umpeenkasvun seurauksena. Osa Hollolan soista on syntynyt mineraalimaan soistumisena, usein metsäpalojen seurauksena. Metsäpaloja on saat - tanut suon kehityksen aikana olla useitakin. Näistä muis - toina on nykyisin vähtävissä turvekerrostumissa oleva t hiilikerrokset. Monilla soilla ovat niiden kehitykse n ajan vallinneet erilaiset puita kasvavat suotyypit, niis - tä osoituksena on edellä mainittu puunjäännöksiä sisältä - vien turpeiden suuri kokonaisosuus ja kohtalaisen runsa s liekoisuus Turvekerrostumat ja liekoisuus Hollolan soiden turvekerrostumien keskipaksuus on 2,7 met - riä. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,4 m j a paremmin maatuneen 2,3 m. Yli yhden metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 2,9 m ja yli 2 m :n 3,4 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 9,7 m (Rätäksuossa). Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä noin 31 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on n. 16 % (5 milj. m3 ) ja pa - remmin maatunutta 84 % (26 milj. m3 ). Koko turvemääräst ä on yli yhden metrin syvyisellä alueella n. 77 % (24 milj. ' m3 ) j a yli kanden metrin 55 % (17 milj. m3 ). Soissa esiintyy liekoja 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä koh - talaisesti (2,6 %) ja 1-2 metrin syvyysvyöhykkeessä taa s hyvin vähän (0,7 %). Kyseiset prosenttiluvut tarkoittavat

13 lahoamattoman puuaineksen osuutta a.o. syvyysvyöhyk - keen sisältämästä turvemäärästä. Niinpä Hollolan soiden pintaosassa on puuta yhteensä m 3 ja pohjaosass a m Suokohtainen tarkastelu Seuraavassa tarkastellaan jokaista suota erikseen. Turveteollisuuden kannalta merkittävimmistä soista o n ohessa suokartta sekä linjaverkostomenetelmällä tutki - tuista maatuneisuus- ja turvelajiprofiilit. Käytett y suonumerointi noudattelee aikaisemmassa Päijät-Hämee n turvevaroja käsitelleessä selvityksessä (P-H :n seutukaavaliitto, julkaisu 4/72) käytettyä numerointia. Suokohtaista informaatiota. jota ei ole yksityiskohtaisesti tekstissä esitetty, on lisää taulukossa 5 (mm. kes - kisyvyys- ja kuutiomäärätietoja) ja taulukossa 6 (liitteet 1 ja 2). Viime mainitussa on eriteltynä turvelajie n suhteellinen (= prosenttinen) jakautuminen eri lisäteki - jöiden osalta suokohtaisesti esitettynä. Suokohtaisten selvitysten lopussa on arvio suon käyttö - kelpoisuudesta. Niiden soiden käyttökelpoisuutta, joide n turve on ilmoitettu soveltuvan polttoturpeeksi, on tar - kasteltu erikseen kenttä- ja laboratorioanalyysien perus - teella kappaleessa : "Polttoturpeeksi soveltuvat suot".

14 Järvisuo (x = 67686, y = 5697) sijaitsee noin 8 k m Hollolan kirkolta lounaaseen Sairakkalan kylässä. Topografisesti suo sijaitsee Toisella Salpausselällä rajoit - tuen pääasiassalajittuneeseen harjumateriaaliin. Suo on Sairakkalan järven jatkeena olevassa notkossa. Suon pinnan korkeus on 115 m mpy. Järvisuon pinta-ala on 100 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 40 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Tutkimuslinjaa o n m ja tutkimuspisteitä 22 kpl, josta 8 kpl on yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,2/10 ha (kuva 3). Suo kallistuu luoteeseen. Vedet laskevat Liesjoen ja Luh - danjoen kautta Pääjärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ova t ruoho- ja heinäkorpi, nevakorpi sekä pienialaisena korpi - räme- ja isovarpuinen räme. Uudehkon eri-ikäisen ojitukse n ansiosta suotyypit ovat osittain ojikko-, osittain muuttu - ma-asteella. Järvisuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,2 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 0,3 m ja paremmin maatuneen (H5-10) osuus 1,9 m. Yli metrin syvyise n alueen keskisyvyys on 2,3 m ja yli 2 metrin 2,9 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,2 metriä. Suon pohjamaalaj i on pääasiassa savi. Sen päällä on liejukerros, joka o n suon luoteisosassa yli 2 metriä paksu (kuva 4). Järvisuos - sa on saravaltaisia turpeita noin 83 %. Rahkavaltaisia o n 3 % ja ruskosammalvaltaisia 4 %. Turpeen lisätekijöinä ta - vataan saravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksiä, kortet - ta ja järviruokoa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 41 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuu s on 5,7, josta heikosti maatuneen osan 3,0 ja paremmin maa - tuneen osan 6,2. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,6 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,7 %).

15 Järvisuossa on turvetta 2,187 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 15 % (0,340 milj. m 3 ) ja paremmin maatu - nutta 85 % (1,847 milj. m 3 ). Koko turvemaarästä yli yh - den metrin syvyisellä suon osalla on 42 % (0,920 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 26 % (0,580 milj. m3 ). Järvisuon kaak - koispäässä olevaa Sairakkalan järveä on ehdotettu Päi - jät-hämeen seutukaavassa suojelualueeksi. Turvekerros - tojen kuivaaminen nostotarkoituksiin ei ole mandollis - ta vaikuttamatta samalla järviekosysteemiin, jonka ve - det valuvat juuri p.o. suoalueen läpi. Niinpä Järvisuo n polttoturvevarojen hyödyntäminen on kyseenalaista. 2. Pinnolansuo (x = 67702, y = 5696) sijaitsee noin 8 k m Hollolan kirkolta lounaaseen, lähellä Kosken ja Hollola n rajaa. Topografisesti suo sijaitsee osittain Toisell a Salpausselällä rajoittuen eteläosiltaan harjuun, pohjois - osiltaan moreenimaastoon ja itäreunastaan hiekka- j a silttipeltoihin. Suon pinnan korkeus on m mpy. Pinnolansuon pinta-ala on 300 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 260 ha ja yli 2 m :n 150 ha. Tutkimus - linjaa on m ja tutkimuspisteitä 103 kpl, joist a yli 1 m :n on 89 kpl ja yli 2 m :n syvyisiä 67 kpl. Tutkimuspistetiheys on 3,4/10 ha (kuva 5). Suo kallistuu pääpiirteissään pohjoisen-, pohjoiskoilli - sen suuntaan. Vedet laskevat länsiosistaan Liesjoke a myöten Pääjärveen ja itäosistaan Vesijärveen. Vallitse - vina suotyyppeinä ovat erilaiset rämetyypit, korpiräme-, isovarpuinen-, tupasvilla- ja rahkaräme. Reuna-alueill a esiintyy pääasiassa ruoho- ja heinäkorpi sekä varsinai - nen korpi. Suo on kauttaaltaan uudehkon ojituksen peitossa, joten suotyypit ovat sekä ojikko- että muuttuma - asteella. Pinnolansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,6 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 0,2 m ja paremmin maatuneen (H5-10) osuus 2,4 m. Yli metrin

16 syvyisen alueen keskisyvyys on 2,7 m ja yli 2 metri n 3,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,8 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea, jonka päällä on paikoi n ohut liejukerros (kuva 6). Pinnolansuossa on saravaltaisia turpeita noin 78 %. Rahka - valtaisia on 19 % ja ruskosammalvaltaisia 3 %. Turpeen li - sätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puunjään - nöksiä ja järviruokoa ja rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 40 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8, josta hiekost i maatuneen osan 3,0 ja paremmin maatuneen osan 6,0. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,0 %). ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,4 %). Liekojen esiintymisalue on jakaantunut tasaisesti suon eri osiin. Pinnolansuossa on turvetta 7,803 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 8 % (0,641 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 92 % (7,162 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m :n syvyisellä suon osalla on 92 % (7,176 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 62 % (4,815 milj. m3 ). Pinnolansuon turve soveltuu käytettä - väksi polttoturpeena. 3. Pyörösuo (x = 67551, y = 5732) sijiatsee noin 18 km Hol - lolan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitsee kal - lioisten moreenimäkien ympäröimässä painanteessa. Suon pinnan korkeus on 112 m mpy. Pyörösuon pinta-ala on 14 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n 7 ha. Hajatutkimuspisteitä o n 4 kpl, joista 3 on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspisteti - heys on 2,8/10 ha (kuva 7). Suo kallistuu loivasti pohjoiseen. Vedet laskevat 2väntöjo - keen, josta edelleen Porvoonjokeen. Vallitsevina suotyyppei - nä ovat länsi- ja pohjoisosissa ruoho- ja heinäkorpi sek ä muualla isovarpuinen räme. Suotyypit ovat harvahkon ojituk - sen ansiosta muuttuma-asteella.

17 Pyörösuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,3 m. Hei - kosti maatunutta (H l 4) turvetta ei ole lainkaan. Yl i 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,5 metriä. Suo n pohjamaalaji on pääasiassa savea, jota peittää ohuehk o liejukerros. Pyörösuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 62 %. Saravaltaisia on 38 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa ja puunjäännöksiä j a saravaltaisissa puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältä - vien turpeiden kokonaisosuus on 40 %. Turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 6,0, Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähän (1,2 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä kohtalaisesti (2 %).

18 Pyörösuossa on turvetta 0,315 milj. m3, joka on kokonaisuudessaan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yl i yhden metrin syvyisellä suon osalla on 73 % (0,230 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 55 % (0,175 milj. m 3 ). Pyörösuon turve soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 4. Piimäsillansuo (= Turkkorvensuo) (X = 67568, y = 5773 ) sijaitsee noin 16 km Hollolan kirkolta etelään. Topografi - sesti suo sijaitsee harjun ja moreenimäkien välisessä pai - nanteessa. Suon pinnan korkeus on 105 m mpy. Piimäsillansuon pinta-ala on 16 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n 2 ha. Hajatutkimuspistei - tä on 4 kpl, jotka kaikki ovat yli 1 m :n ja 1 kpl yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,5/10 ha,. Suo kallistuu pohjoisen suuntaan. Vedet laskevat Varsajo - kea pitkin Hahmajärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ova t tupasvilla-, rahka- ja isovarpuinen räme. Suotyypit ova t uudehkon, noin 100 m :n välein olevan ojituksen ansiost a muuttuma-asteella. Piimäsillansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,7 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 0,1 m j a paremmin maatuneen (H5-10) osuus 1,6 m. Yli 2 metrin syvyi - sen alueen keskisyvyys on2,2 m. Suon pohjamaalaji on pää - asiassa savea. Piimäsillansuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 78 %. Saravaltaisia on 12 % ja ruskosammalvaltaisia 10 %. Turpee n lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin puunjään - nöksiä ja tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 23 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5, josta heikosti maatuneen osan 4,0 ja paremmin maatuneen osan 6,6. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,3 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä vähän (0,8 %).

19 Piimäsillansuossa on turvetta 0,268 milj. m 3, josta hei - kosti maatunutta on 4 % (0,012 milj. m3) ja paremmin maatunutta 96 % (0,256 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 22 % (0,058 milj. m 3 ). Piimäsillansuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 5. Linnunsuo (x = 75595, y = 5772) sijaitsee noin 13 km Hollolan kirkolta etelään. Topografisesti suo sijaitse e irtainten maalajien peittämien kallioisten mäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on 114 m mpy. Linnunsuon pinta-ala on 20 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 17 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 6 kpl, jotka kaikki ovat yli 1 m :n ja 5 kpl yli 2 m : n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,0/10 ha (kuva 8).

20 Suo kallistuu pohjoisen suuntaan. Vedet laskevat Hankaan - jokea pitkin Porvoonjokeen. Vallitsevina suotyyppein ä ovat isovarpuinen räme ja korpiräme. Suo on kokonaisuudessaan äskettäin ojitettu ; suotyypit ovat ojikkoasteella. Linnunsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,5 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 0,2 m ja pa - remmin maatuneen (H5-10) osuus 2,3 m. Yli 2 metrin syvyi - sen alueen keskisyvyys on 2,7 metriä. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,3 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasias - sa savea, jonka päällä on paikoin ohut liejukerros. Linnunsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 50 %. Saravalta i - sia on 48 % ja ruskosammalvaltaisia 2 %. Turpeen lisäteki - jöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa j a saravaltaisissa puunjäännöksiä sekä järviruokoa. Puunjään - nöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 38 %. Turve - kerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8, josta heikosti maa - tuneen osan 3,7 ja paremmin maatuneen osan 5,9. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisest i (2,5 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,2 %). Linnunsuossa on turvetta 0,490 milj. m3, josta heikosti maatunutta on 8 % (0,037 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 92 % (0,453 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 87 % (0,425 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 55 % (0,270 milj. m3 ). Linnunsuon turve soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 6. Suorannansuon (= Isosuo) (x = 67620, y = 5787) sijait - see noin 10 km Hollolan kirkolta etelään, valtatien n : o 54 molemmin puolin. Topografisesti suo sijaitsee Toise n Salpausselän eteläpuolella, kalliomäkien välisessä painan - teessa. Suon pinnan korkeus on 123 m mpy. Suorannansuon pinta-ala on 27 ha, josta yli 1 m :n syvyis - tä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 6 ha. Hajatutkimuspisteitä on 4 kpl, jotka kaikki ovat yli 1 m :n ja 2 kpl yli

21 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,5/10 h a (kuva 9). Suo kallistuu osaksi pohjoiseen, osaksi etelän suuntaan. Vedet laskevat Autjokea ja Hankaanjokea pitkin Porvoon - jokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat korpiräme ja isovarpuinen räme. Suolla esiintyy vanhaa harvahkoa ja uutta tiheämpää ojitusta. Suotyypit ovat täten pohjoisosissa turvekangas- sekä muualla muuttuma- ja ojikkoasteella. Suorannansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,3 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,8 m. Suurin

22 havaittu turpeen paksuus on 2,9 metriä. Suon pohjamaalaj i on pääasiassa savea, jonka päällä on ohut liejukerros. Suorannansuossa on saravaltaisia turpeita noin 94 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan runsaimmin puunjäännöksiä, kortetta ja järviruokoa. Puunjäännöksiä sisältävien tur - peiden kokonaisosuus on 40 %. Turvekerrostuman keskimaa - tuneisuus on 6,6. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,4 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,1 %). Suorannansuossa on turvetta 0,608 milj. m3, joka on kokonaisuudessaan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden m :n syvyisellä suon osalla on 76 % (0,460 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 28 % (0,168 milj. m3 ). Suorannansuon turv e soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 7. Varrassuo (x = 67658, y = 5805) sijaitsee noin 7 km Hol - lolan kirkolta kaakkoon, Työtjärven itäpuolella. Topogra - fisesti suo sijaitsee Toisella Salpausselällä olevass a painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Varrassuon pointa-ala on 32 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 28 ha ja yli 2 m :n 25 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspisteitä 17 kpl. Näistä 13 kpl on yl i 3 m :n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 5,3/10 ha (kuva 10). Suo kallistuu luoteen suuntaan. Vedet laskevat Työtjärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa keidasrämeen ja silmäkenevan kompleksi, sekä rahkaräme. Reunaosill a on selvä saraneva ja sararäme laide. Suolla on yksi vanha, lähes umpeenkasvanut oja sekä joitakin umpeutuneita turve - hautoja, joten suotyypit ovat luonnontilaisia. Varrassuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,3 m. Täst ä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 0,9 m ja paremmin maatuneen (H5_10) osuus 2,4 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 4,0 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekka a ja silttiä (kuva 11).

23 Varrassuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 88 Sara - valtaisia on 12 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahka - valtaisissa runsaimmin tupasvillaa. Puunjäännäksiä sisäl - tävien turpeiden kokonaisosuus on 5 Turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 6,0, josta heikosti maatuneen osa n 3,2 ja paremmin maatuneen osan 7,1. Liekoja on erittäin vähän molemmissa (0,6 ja 0,3 %). syvyysvyöhykkeiss ä Varrassuossa on turvetta 1,070 milj. m 3, josta heikosti

24 maatunutta on 28 % (0,295 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 72 % (0,775 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yh - den metrin syvyisellä suon osalla on 80 % (0,924 milj. m3 ). Varrassuota on esitetty Päijät-Hämeen seutukaavass a (v. 1979) suojelualueeksi. Suon kyseistä käyttöä puoltavatkin useat seikat, suo on lähes ainoa Hollolan luon - nontilaisista soista, suolla on tieteellinen merkity s eräänä maamme vanhimmista soista sekä sijaintinsa puolesta Varrassuo on erinomainen opetus- ja retkeilykohde. 8. Tyhnynsuo (x = 67668, y = 5799) sijaitsee noin 5 k m Hollolan kirkolta kaakkoon, Työtjärven pohjoispuolella. Topografisesti suo sijaitsee Toisella Salpausseläll ä olevassa painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy - Tyhnynsuon pinta-ala on 68 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on n. 40 ha ja yli 2 m :n 30 ha. Tutkimuslinja a on 920 m ja tutkimuspisteitä 12 kpl, joista 8 kpl on yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,8/10 ha (kuva 10, sivu 26). Suo kallistuu selvästi etelään. Vedet laskevat keskell ä olevan Mustajärven kautta Työtjärveen. Vallitsevina suo - tyyppeinä ovat keskiosissa laaja keidasrämeen ja silmäke - nevan kompleksi sekä reuna-alueilla rahka- ja tupasvilla - rämeet ja kapeat korpivyöhykkeet. Keskiosa on luonnonti - laista ja reunat ojikko- muuttuma-asteella. Tyhnynsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,0 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 0,6 m ja pa - remmin maatuneen (H5-10) osuus 2,4m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,3 m ja yli 2 metrin 3,5 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,4 metriä. Suon pohjamaalaj i on pääasiassa hiekkaa. Tyhnynsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 73 Sara - valtaisia on 27 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahka-

25 valtaisissa runsaimmin tupasvillaa ja suoleväkköä ja sa - ravaltaisissa suoleväkköä ja kortetta. Puunjäännöksi ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 16 %. Turvekerros - tuman keskimaatuneisuus on 6,2, josta heikosti maatunee n osan 2,7 ja paremmin maatuneen osan 6,9. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähän (1,2 %) j a 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Tyhnynsuossa on turvetta 2,047 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 19 % (0,381 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 81 % (1,666 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 64 % (1,320 milj. m 3 ). Tyhnynsu o sijaitsee puolustusvoimien omistamalla alueella. 10. Rätäksuo (x = 67681, y = 5810) sijaitsee noin 6 km Hol - lolan kitkolta kaakkoon, Iso Tiilijärven luoteispuolella. Topografisesti suo sijaitsee Toisella Salpausselällä olevas - sa painanteessa rajoittuen itäreunaltaan kvartsiittisee n Tiirismaahan. Suon pinnan korkeus on m mpy. Rätäksuon pinta-ala on 30 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 25 ha ja yli 2 metrin 23 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspisteitä 17 kpl, joista 13 on yli 1 m :n ja sama l - la yli 2 m :n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 5,7/10 ha (kuva 12). Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Kiiskiojaa pitki n Kutajärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat varsinainen se - kä ruoho- ja heinäkorpi. Lisäksi eteläosassa on pienialainen rahkaräme. Suolla on yksi vanhahko oja, joka ei ole sit ä sanottavasti kuivattanut. Rätäksuon turvekerrostumien keskipaksuus on 4,4 m. Tästä o n heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 0,7 m ja paremmi n maatuneen (H5-10) osuus 3,7 m. Yli metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 4,7 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 9,7 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä ja kerralli s - ta savea (kuva 13).

26 Rätäksuossa on saravaltaisia turpeita noin 75 Rahka - valtaisia on 25 Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin puunjäännöksiä ja järviruokoa sekä rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisäl - tävienturpeiden kokonaisosuus on 46 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9, josta heikosti maatunee n osan 3,7 ja paremmin maatuneen osan 6,3.

27 Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisest i (2,2 %) ja 1-2 m :n vyöhykkeessä erittäin vähän (0,1 %). Rätäksuossa on turvetta 1,327 milj. m3, josta hiekost i maatunutta on 15 % (0,204 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 85 % (1,125 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yh - den metrin syvyisellä suon osalla on 88 % (1,175 milj. m 3 ). Rätäksuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen ny - kyisellään, sillä suon tehokas kuivatus aiheuttais i mandollisesti myös Isossa Tiilijärvessä vedenpinnan las - kua (Iso Tiilijärvi lienee pohjavesiyhteydessä Rätäksuohon). 11. Kaukalamminsuo (x = 67723, y = 5694) sijiatsee näi n 8 km Hollolan kirkolta länteen, osaksi Kosken kunnassa. Topografisesti suo sijaitsee harjun ja moreenimäkien vä - lisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on 113m mpy. Kaukalamminsuon pinta-ala on 22 ha, josta yli 1 m :n sy - syvyistä aluetta on 16 ha ja yli 2 metrin 13 ha. Hajatutkimuspisteitä on 6 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metri n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,7/10 ha (kuva 14). Suo kallistuu loivasti länteen. Vedet laskevat Luhdan - jokeen, josta edelleen Pääjärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa ruoho - ja heinäkorpi sekä itä- ja länsireunoilla tupasvillarä - me. Suolla on vanhaa, harvahkoa ojitusta sekä uutta ti - heämpää. Suotyypit ovat muuttuma-asteella. Kaukalamminsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,8 m. Tästä on heikosti maatuneen (H1_4 ) turpeen osuus 0,2 m ja paremmin maatuneen (H5_10) osuus 3,6 m. Suurin havait - tu turpeen paksuus on 5,7 metriä. Suon pohjamaalaji o n pääasiassa silttiä, jonka päällä on ohut liejukerros. Kaukalamminsuossa on saravaltaisia turpeita noin 88 %. Rahkavaltaisia on 7 % ja ruskosammalvaltaisia 5 %.

28 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaim - min puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 54 Turvekerrostuman keskimaatuneisuu s on 6,3, josta heikosti maatuneen osan 2,4 ja paremmi n maatuneen osan 6,5. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin runsaasti (4,2 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä kohtalaisest i %). Kaukalamminsuossa on turvetta 0,836 milj. m 3, josta hei - kosti maatunutta on 5 % (0,040 milj. m3 ja paremmin maatunutta 95 % (0,796 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 73 % (0,608 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 59 % (0,494 milj. m 3 ). Kaukalamminsuon turv e soveltuu käytettäväksi polttoturpeena.

29 Mällinsuo (x = 67734, y = 5699) sijaitsee noin 7 k m Hollolan kirkolta länteen. Topografisesti suo sijaitse e silttipohjaisessa moreenipainanteessa. Suon pinnan korkeus on 116 m mpy. Mällinsuon pinta-ala on 20 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 12 ha ja yli 2 m :n 7 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 5 kpl, joista 4 on yli 1 m :n ja samalla yli 2 metri n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,5/10 ha (kuva 15). Suo kallistuu loivasti pohjoiseen luoteeseen. Vedet las - kevat Vesijärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat länsiosissa varsinainen - sekä ruoho- ja heinäkorpi, pohjoisosissa tupasvillaräme.

30 Suo on kauttaaltaan sekä uudemman että vanhemman oji - tuksen peitossa, joten suotyypit ovat osaksi ojikko-, osaksi muuttuma-asteella. Mällinsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 0,1 m ja paremmin maatuneen (H5_10) osuus 1,7 m. Yli metri n syvyisen alueen keskisyvyys on 2,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,4 metriä. Suon pohjamaalaji o n pääasiassa silttiä. Mällinsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 59 %. Sara - valtaisia on 41 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa ja puunjäännöksi ä ja saravaltaisissa puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisäl - tävien turpeiden kokonaisosuus on 54 %. Turvekerrsotuma n keskimaatuneisuus on 8,0, josta heikosti maatuneen osa n 2,8 ja paremmin maatuneen osan 8,3. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin runsaasti (4,2 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähä n (0,1 %). Mällinsuossa on turvetta 0,368 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 5 % (0,020 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 95 % (0,348 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 72 % (0,264 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 42 % (0,154 milj. m3 ). Mällinsuon turve soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 13. Housunsuo (x = 67776, y = 5762) sijaitsee noin 5 k m Hollolan kirkolta pohjoiseen Vesijärven rannalla. Topografisesti suo sijaitsee järvenrantasavikolla rajoittue n pohjoisessa moreenimäkiin. Suon pinnan korkeus on 84m mpy. Housunsuon pinta-ala on 61 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 34 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspisteitä 21 kpl, joista 13 yli 1 m :n

31 ja 7 kpl yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys o n 3,4/10 ha (kuva 16). Suo kallistuu keskeltä reunoilleen. Vedet valuvat reuna - ojia myöten Vesijärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskustassa isovarpuinen räme ja reunoilla korpiräme. Suo on ojitettu kauttaaltaan 50 m :n välein, joten suotyypit ovat osaksi ojikko-, osaksi muuttuma-asteella.

32 Housunsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,7 m, jok a on kokonaan paremmin maatunutta. Yli metrin syvyise n alueen keskisyvyys on 2,1 m ja yli 2 metrin 2,5 m. Suuri n havaittu turpeen paksuus on, 3,0 metriä. Suon pohjamaalaj i on pääasiassa savea, jonka päällä ohut liejukerros (kuva 17). Housunsuossa ovat vallitsevina rahkavaltaiset turpeet, noin 74 Saravaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöin ä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa j a saravaltaisissa kortetta ja järviruokoa. Puunjäännöksi ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 5 Turvekerros - tuman keskimaatuneisuus on 5,9.

33 Liekoja on erittäin vähän molemmissa (0,7 ja 0,2 %). syvyysvyöhykkeiss ä Housunsuossa on turvetta 1,033 milj. m 3, joka on koko - naisuudessaan paremmin maatunutta. Koko turvemääräst ä yli yhden m :n syvyisellä suon osalla on 69 % (0,714 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 24 % (0,250 milj. m3 ). Housunsuon turv e soveltuu käytettäväksi polttoturpeena. 14. Kytösuo (x = 67533, y = 4208) sijaitsee noin 20 k m Hollolan kirkolta kaakkoon. Topografisesti suo sijaitse e kallioperän painanteessa. Suon pinnan korkeus on 92 m mpy. Kytösuon pinta-ala on 14 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 12 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Hajatutkimuspisteit ä 9 kpl, joista 7 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 6,4/10 ha (kuva 18). Suo kallistuu osaksi etelään ja osaksi pohjoiseen. Vede t laskevat etelästä Kupero-ojaan ja pohjoisesta Luhdan - jokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa tupasvillaräme ja isovarpuinen räme. Reuna-alueilla tavataan varsi - naista korpea sekä ruoho- ja heinäkorpea. Suo on tiheää n ojitettu, joten suotyypit ovat osaksi ojikko-, osaks i muuttuma-asteella. Kytösuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,0 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 0,7 m ja pa - remmin maatuneen (H5-10) osuus 2,3 m. Yli metrin syvyi - sen alueen keskisyvyys on 3,3 m ja yli 2 metrin 3,6 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 5,5 metriä. Suon poh - jamaalaji on pääasiassa savea. Kytösuossa tavataan saravaltaisia turpeita, noin 65 %, rahkavaltaisia on 34 % ja loput on ruskosammalvaltaist a turvetta. Turpeen lisätekijöinä on saravaltaisissa

34 runsaimmin puunjäännöksiä ja rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 39 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1, jos - ta heikosti maatuneen osan 3,6 ja paremmin maatuneen osan 6,8.

35 Liekoja on erittäin runsaasti molemmissa syvyysvyöhykkeissä (4,0 ja 4,1 %). Kytösuossa on turvetta 0,418 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 23 % (0,096 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 77 % (0,322 milj. m3 ), Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 95 % (0,396 milj. m 3 ) ja yli kanden metrin 86 % (0,360 milj. m3 ). Kytösuo n turve soveltuu poittoturpeeksi. 15. Lahosuo (x = 67681, y = 5810) sijaitsee noin 20 k m Hollolan kirkolta kaakkoon, Kytösuon itäpuolella. Topografisesti suo sijaitsee kallioiden välisessä painantees - sa. Suon pinnan korkeus on 90 m mpy. Lahosuon pinta-ala on 25 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 23 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 12 kpl, joista 11 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 4,8/10 ha (kuva 18, sivu 39). Suo kallistuu osittain pohjoiseen ja osittain itään. Ve - det laskevat Kupero-ojaan ja Puujokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillaräme ja isovar - puinen räme. Suo on tiheään ojitettu, joten suotyypi t ovat muuttuma-asteella. Lahosuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,0 m. Tästä on heikosti maatuneen (H1_4 ) turpeen osuus 1,0 m ja pa - remmin maatuneen (H5-10) osuus 2,0 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,2 m. Suurin havaittu tur - peen paksuus on 4,6 m. Suon pohjamaalaji on pääasiass a savea. Lahosuossa tavataan saravaltaisia turpeita, noin 67 % ja rahkavaltaisia 33 %. Turpeen lisätekijöinä esiinty y saravaltaisissa runs-dimminjärviru o - on ja varpujen jään - nöksiä ja rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäännöksiä

36 sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 22 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, josta heikosti maatu - neen osan 3,7 ja paremmin maatuneen osan 6,3. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisesti (2,2 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,8 %). Lahosuossa on turvetta 0,756 milj. m3, josta heikosti maa - tunutta on 33 % (0,248 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 67 % (0,508 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 91 % (0,690 milj. m 3 ) ja yl i kanden metrin 85 % (0,640 milj. m 3 ). Lahosuon turve sovel - tuu polttoturpeeksi. 16. Kintterönsuo(x = 67666, y 4220) sijaitsee noin 9 km Hollolan kirkolta kaakkoon. Topogafisesti suo sijaitse e harjukuopassa. Suon pinnan korkeus on 120 m mpy. Kintterönsuon pinta-ala on 30 ha, josta yli 1 m :n syvyis - tä aluetta on 27 ha ja yli 2 m :n 25 ha. Tutkimuslinja a on 950 m ja tutkimuspisteitä 11 kpl, joista 10 kpl on yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,7/lo ha. Suo kallstuu selväpiirteisesti pohjoiseen. Vedet laskeva t Messilänojaa pitkin Vesijärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat korpi- ja isovarpuinen räme. Kintterönsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,9 m. Tästä on heikosti maatuneen ( H 1_ 4 ) turpeen osuus 0,3 m j a paremmin maatuneen (H5-10) osuus 3,6 m. Yli metrin syvyi - sen alueen keskisyvyys on 4,0 m ja yli 2 metrin 4,4 m. Suu - rin havaittu turpeen paksuus on 6,0 metriä. Suon pohjamaa - laji on pääasiassa savea ja silttiä. Kintterönsuossa on saravaltaisia turpeita, noin 51 % j a rahkavaltaisia 49 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin järviruokoa ja rahkavaltaisissa

37 tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 11 %. Turvekerrostuman kskimaatuneisuus o n 5,8, josta heikosti maatuneen osan 3,3 ja paremmin maatu - neen osan 6,0. Turvekerroston liekoisuutta ei ole tähys - tetty. Kintterönsuossa on turvetta 1,200 milj. m3, josta heikos - ti maatunutta on 7 % (0,090 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 93 % (1,110 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhde n m :n syvyisellä suon osalla on 90 % (1,080 milj. m3 ) j a yli 2 m :n 80 % (0,968 milj. m3 ). Suo sijaitsee seutukaavan varatulla virkistysalueella. 17. Soisalmensuo (x =67664, y = 4201) sijaitsee noin 8 k m Hollolan kirkolta kaakkoon, Ison Tiilijärven kaakkoisran - nalla. Topografisesti suo sijaitsee Toisella Salpausseläl - lä järvialtaan jatkeena olevassa painanteessa. Suon pinnan korkeus on 144 m mpy. Soisalmensuon pinta-ala on 16 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 14 ha ja yli 2 m :n 12 ha. Hajatutkimuspisteit ä on 4 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutki - muspistetiheys on 2,5/10 ha. Suo kallistuu loivasti länteen. Vedet laskevat Isoon Tiili - järveen. Suotyypeiltään suon keskusta on miltei luonnontilaine n silmäkenevan ja keidasrämeen kompleksi. Reuna-alueilla ta - vataan tupasvilla-, korpi- ja isovarpuista rämettä. Soisalmensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 4,9 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 1,7 m j a paremmin maatuneen (H5_10) osuus 3,2 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 6,0 metriä. Suon pohjamaalaji on pää - asiassa hiekkaa. Soisalmensuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 63 % ja

38 saravaltaisia 37 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahka-, valtaisissa runsaimmin tupasvillaa ja suoleväkköä ja sara - valtaisisissa suoleväkköä. Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 14 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, josta heikosti maatuneen osan 3,6 j a paremmin maatuneen osan 6,6. Liekoja on erittäin vähän molemmissa (0,2 ja 0,9 %). syvyysvyöhykkeiss ä Soisalmensuossa on turvetta 0,788 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 35 % (0,276 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 65 % (0,512 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden m : n syvyisellä suon osalla on 87 % (0,686 milj. m3 ) ja yli kahden metrin 75 % (0,588 milj. m3 ). Soisalmensuo sijaitse e seutukaavaan varatulla virkistysalueella. 18. Laasonpohjansuo (x = 67697, y = 4198) sijaitsee noi n 5 km Hollolan kirkolta kaakkoon. Topografisesti suo sijai t- see Kutajärven ja Vesijärven välisellä kannaksella. Suon pinnan korkeus on 83 m mpy. Laasonpohjansuon pinta-ala on 60 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 40 ha ja yli 2 m :n 23 ha. Tutkimuslinja a on m ja tutkimuspisteitä 26 kpl, joista 18 kpl o n yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 4,3/10 ha (kuva 19). Suo kallistuu loivasti itään. Vedet laskevat suoraan Vesi - järveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskustassa isovarpui - nen räme ja laidoilla nevakorpi sekä korpiräme. Suon länsi - osassa on vanha palaturpeennostoalue. Vain suon reunaosa t on ojitettu. Laasonpohjansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,7 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 0,2 m ja

39 paremmin maatuneen osuus 2,5 m. Yli metrin syvyi - (H5-10 ) sen alueen keskisyvyys on 3,0 m ja yli 2 metrin 3,4 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 5,5 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea (kuva 20). Laasonpohjansuossa on saravaltaisia turpeita noin 72 % ja rahkavaltaisia 28 Turpeen lisätekijöinä tavataa n saravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksiä ja järviruoko a ja rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältä - vien turpeiden kokonaisosuus on 52 Turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 6,2, josta heikosti maatuneen osa n 3,6 ja paremmin maatuneen osan 6,4.

40 Liekoja on kohtalaisesti molemmissa (2,2 %) 0. syvyysvyöhykkeiss ä Laasonpohjansuossa on turvetta 1,620 milj. m 3, josta hei - kosti maatunutta on 7 % (0,120 milj. m3) ja paremmin maatunutta 93 % (1,500 milj. m 3 ). Koko turvemaarästa yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 74 % (1,200 milj. m 3 ) ja yli kanden m :n 48 % (0,782 milj. m 3 ). Laasonpohjansuo n turve soveltuisi polttoturpeeksi, mutta suon kuivatus lie - nee melko ongelmallinen.

41 Sokonpohjansuo (x = 67705, y = 4267) sijaitsee noi n 11 km Hollolan kirkolta itään Vesijärven rannalla. Topografisesti suo on Vesijärven rantasoistumaa. Suon pinna n korkeus on 82 m mpy. Sokonpohjansuon pinta-ala on 14 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 8 ha ja yli 2 m :n 6 ha. Hajatutkimuspisteitä on 4 kpl, joista 2 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,8/10 ha. Suo kallistuu länteen. Vedet laskevat suoraan Vesijärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat ranta-alueella luhtanev a ja suon keskiosissa pääasiassa isovarpuinen räme. Pohjoi - sin osa suosta on ojitettu. Sokonpohjansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m. Tästä on heikosti maatuneen (H1_4 ) turpeen osuus 0,2 m j a paremmin maatuneen (H5-10) osuus 1,6 m. Yli kanden metri n syvyisen alueen keskisyvyys on 3,2 m. Suurin havaittu tur - peen paksuus on 3,9 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasias - sa savea, jonka päällä on ranta-alueella liejua. Sokonpohjansuossa on saravaltaisia turpeita noin 62 % j a rahkavaltaisia 38%. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin puunjäännöksiä ja järviruokoa j a rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 40 %. Turvekerrostuman keski - maatuneisuus on 5,5, josta hiekosti maatuneen osan 2,4 j a paremmin maatuneen osan 6,0. Liekoja ei ole 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä lainkaan, 1-2 metrin vyöhykkeessä niitä on erittäin vähän (0,3 %). Sokonpohjansuossa on turvetta 0,259 milj. m 3, josta hei - kosti maatunutta on 13 % (0,035 milj. m 3 ) ja paremmi n maatunutta 87 % (0,224 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yl i yhden metrin syvyisellä suon osalla on 98 % (0,256 milj. m3 ) ja yli kanden metrin 74 % (0,192 milj. m 3 ).

42 Sokonpohjansuolla ei ole turveteollista merkitystä kui - vatusohgelmiensa ja turpeen korkean tuhkapitoisuude n takia. 20. Räpäkänpohjansuo (x = 67750, y = 4210) sijaitsee noi n 6 km Hollolan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo o n Vesijärven rantasoistumaa. Suon pinnan korkeus on 82 m mpy. Räpäkänpohjansuon pinta-ala on 14 ha, josta yli 1 m :n sy - vyistä aluetta on 12 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutkimuspisteitä on 5 kpl, joista 2 on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,6/10 ha. Suo kallistuu itään. Vedet laskevat suoraan Vesijärveen. Suo on pääasiassa vanhaa palaturpeen nostoaluetta. Alkuperäinen suotyypistö lienee ollut korpirämettä ja isovarpuista rämettä. Räpäkänpohjansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,7 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 0,1 m ja paremmin maatuneen (H5-10) osuus 1,6 m. Yli kanden met - rin syvyinen alueen keskisyvyys on 2,4 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 2,6 metriä. Suon pohjamaalaji on pää - asiassa savea. Räpäkänpohjansuossa on saravaltaisia turpeita noin 91 % j a loput rahkavaltaisia. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin järviruo'on ja kortteen jäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 25 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2, josta heikost i maatuneen osan 3,5 ja paremmin maatuneen osan 6,5. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisest i (2,2 %) ja 1-2 m :n vyöhykkeessä erittäin vähän (0,5 %). Räpäkänpohjansuossa on turvetta 0,225 milj. m3, josta hei - kosti maatunutta on 6 % (0,015 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 94 % (0,210 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden

43 metrin syvyisellä suon osalla on 90 % (0,204 milj. m3 ) ja yli kanden metrin 53 % (0,120 milj. m 3 ). Räpäkänpoh - jansuolla ei ole turveteollista merkitystä kuivatus - ongelmiensa ja turpeen korkean tuhkapitoisuuden takia. 21. Kelkonpohjansuo (x = 67750, y = 4245) sijaitsee noi n 10 km Hollolan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo o n Vesijärven rantasoistumaa. Suon pinnan korkeus on 83 m mpy. Kelkonpohjansuon pinta-ala on 39 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Hajatutkimus - pisteitä on 9 kpl, joista 7 on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,3/10 ha. Suo kallistuu idän ja etelän suuntaan. Vedet laskevat suoraan Vesijärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat ranta - alueella luhtaneva ja nevakorpi sekä suon keskiosissa iso - varpuinen räme ja ruohoturvekangas. Suon pohjoisosa o n ojitettu. Kelkonpohjansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,4 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1_4 ) turpeen osuus 0,2 m j a paremmin maatuneen (H5_10) osuus 2,2 m. Yli 2 :n metrin sy - vyisen alueen keskisyvyys on 3,1 m. Suurin havaittu tur - peen paksuus on 4,4 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasias - sa savea ja silttiä. Kelkonpohjansuossa on saravaltaisia turpeita noin 79 % ja rahkavaltaisia loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksiä ja järviruokoa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus o n 56 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2, jost a heikosti maatuneen osan 3,4 ja paremmin maatuneen osan 6,5. Liekoja on vähän molemmissa syvyysvyöhykkeissä (1,0 %). Kelkonpohjansuossa on turvetta 0,949 milj. m3, josta hei - kosti maatunutta on 10 % (0,095 milj. m) 3 ja paremmin