KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 259. Ari Luukkanen ja Heimo Porkka

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 259 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 2 Abstract : The mires and peat reserves of Kiuruvesi. Part 2 Kuopio 1993

2 Luukkanen.Ari&Porkka. Heimo 1993., Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset, Turvetutkimusraportti 259, 23 sivua, 2 kuva, 3 liitettä. Geologian tutkimuskeskus tutki vuonnna 1990 Kiuruveden alueella 24 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on ,38 milj. suo-m3. kunnan ha ja turvemäärä Aineisto koottiin tutkimuslinjastoilta, joilla tutkimuspisteet sijaitsivat 100 m :n välein. Jokaisella pisteellä määritettiin suotyyppi, turvekerroksen paksuus, turvelajit, turpeen maatuneisuus, liekoisuus ja pohjamaalaji. Energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita löydettiin 19 suolta yhteensä noin 614 ha. Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä noin 10,5 milj. suo-d. Sen energiasisältö on noin 5,0 milj. MWh 50 % kostealle jyrsinturpeelle laskettuna. Avainsanat : suo, energiaturve, Kiuruvesi Ari Luukkanen & Heimo Porkka Geologian tutkimuskeskus PL 1237 SF KUOPIO FINLAND

3 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 7 2 TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Laboratoriotutkimukset 9 3 AINEISTON KÄSITTELY JA ARVIOINTIPERUSTEET Arviointiperusteet Laskelmat Tulosteet TUTKITUT SUOT 12 5YHTEENVETO 22 KIRJALLISUUS 23 LIITTEET

4 7 1 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on tehnyt turvetutkimuksia Kiuruveden alueella vuosina 1984, 1987 ja Tutkimusten tavoitteena on ollut selvittää alueen turvevarojen soveltuvuus lähinnä energiaturpeeksi. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää myös esim. maaperäkartoituksessa, maankäytön suunnittelussa ja metsänkasvatuksessa. Kiuruvedellä tutkittujen soiden sijainti on esitetty kuvassa 1. Kunnassa on peruskartoilta tehdyn mittauksen mukaan vähintään 20 ha suuria suokuvioita 282 kpl ja suota yhteensä ha (Lappalainen & al. 1980). Tähän raporttiin sisältyvän 24 suon yhteisala on ha eli n. 10 % kunnan koko suoalasta. Kun otetaan mukaan turveraportissa 222/1988 olevat suot, on Kiuruvedellä tutkittu kaikkiaan ha eli noin 27 kunnan suo alasta. Kiuruvesi on merkittävä energiaturvetuotantopitäjä. VAPO :lla oli vuonna 1992 tuotannossa soita kaikkiaan ha, mikä on noin 7 % kunnan koko suoalasta. Tuotantoon varattuna olevia soita on noin ha. Nämä ovat yhdessä noin 11 % Kiuruveden kunnan koko suoalasta. Tuotannosta jo poistunut suoala on noin 150 ha. GTK :n laskelmien mukaan tuotantoon soveltuva suoala on noin ha. Tähän tutkimustuloksia esittelevään raporttiin sisältyy lyhyet suoselostukset tutkituista soista ja yhteenveto. Tarkemmat selostukset, jotka sisältävät suokartan, poikkileikkauskuvat ja laboratorioanalyysien tulokset, säilytetään arkistoraporttina GTK :n Väli- Suomen aluetoimistossa. Siitä aineistosta on tilattavissa suokohtaisia tai alueellisia tulosteita, kuten suokarttoja syvyyskäyrineen ja poikkileikkauskuvia. 2 TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1 Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksissa käytettiin tutkimuslinjastoa ja pienempien soiden kohdalla hajapisteverkkoa (Lappalainen, St6n ja Häikiö 1984). Syvyyssuhteiden selvittämiseksi tehtiin tutkimuspisteiden välissä ja soiden reunoilla täydentäviä syvyysmittauksia. Tutkimuslinjastot on vaaittu ja vaaitukset on sidottu kiintopisteeseen. Hajapistetutkimuksissa ei vaaituksia tehty.

5 8 0 10km GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto 1984,1987,1990 Kuva 1. Kiuruvedellä tutkitut suot. 22. Verkasuo 30. Talviahonsuo 38. Rajapetäikkö 23. Kuulasuo 31. Herukkasuo 39. Sikakorpi 24. Rajaräme 32. Paalsuo 40. Haukkasuo 25. "Nummelansuo" 33. Vääränsuo 41. Turronsuo-Pohjoissuo 26. Kurkisuo 34. Luikkusuo 42. Loutesuo 27. Soidinsuo 35.Järvenpäänsuo 43. "Majakankaansuo" 28. Kuikkasuo 36. Saarisuo 44. Heinäsuo 29. Pitkänsillansuo 37. Ruuskansuo 45. Lamminneva

6 9 Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys, mättäisyys ja mättäiden korkeus sekä puustoisilla suotyypeillä puulajisuhteet, tiheys- ja kehitysluokka ja mahdolliset hakkuut. Kairalla otetuista turvenäytteistä määritettiin turvelaji lisätekijöineen, turpeen maatuneisuus, kosteus ja kuituisuus. Kairaushavaintoja tehtiin myös turpeen alla olevista maalajeista. Maatumattoman puuaineksen, ns. liekoisuuden selvittämiseksi pliktattiin turvekerrostuma kairanvarsilla tutkimuspisteiden ympärillä kymmenen kertaa 2 m :n syvyyteen saakka. 2.2 Laboratoriotutkimukset Tilavuustarkalla mäntäkairalla otettiin turvenäytteitä laboratoriotutkimuksia varten lähes kaikilta soilta. Laboratoriossa määritettiin turvenäytteiden ph märästä näytteestä ja vesipitoisuus kuivaamalla turve 105 C :ssa vakiopainoon. Tilavuustarkoista näytteistä laskettiin kuiva-ainemäärä eli suo-m 3 :n irtotiheys. Kuivatuista turvenäytteistä määritettiin 815±25 C :ssa hehkuttamalla tuhkapitoisuus ja osasta näytteitä lämpöarvo LECO AC 300 kalorimetrillä (ASTM D ) sekä rikkipitoisuus LECO-rikinmäärityslaitteella. 3 AINEISTON KÄSITTELY JA ARVIOINTIPERUSTEET 3.1 Arviointiperusteet Turneiden käyttökelpoisuutta selvitettäessä on perustana ollut Energiataloudellisen yhdistyksen julkaisemat laatuohjeet (liite 2). Mikäli turve täyttää nämä vaatimukset tuhka- ja rikkipitoisuuden ja lämpöarvon suhteen, määritetään se energiaturpeeksi soveltuvaksi seuraavasti : - Saraturve (C) soveltuu myös heikosti maatuneena jyrsinturpeeksi. Palaturpeeksi se soveltuu mikäli mukana on riittävästi sitovaa ainetta, esim. maatunutta rahkaa, jotta palat pysyvät koossa. - Rahkaturve (S) ja sekaturve soveltuvat kohtalaisesti ja hyvin maatuneena (H5-10) joko jyrsin- tai palaturpeeksi. Soiden käyttökelpoisuutta arvioitaessa on käytetty nelijakoa : energiaturvesuo, kasvuturvesuo, suojelusuo ja muu käyttö, joista jälkimmäinen tarkoittaa lähinnä suon jättämistä luonnontilaiseksi tai esim. metsänkasvatukseen.

7 10 Perinteisesti energiaturvetuotantoon soveltuvan alueen vähimmäissyvyytenä on pidetty kahta metriä, mutta käytännön raja on nykyään 1,5 m. Mikäli turpeen kuivaainepitoisuus on suuri, on tuotantokelpoiseksi katsottu yli metrin syvyiset alueet. Jyrsinturvetuotantoon soveliaan alueen vähimmäiskooksi on otettu 20 ha. Käytännössä näin pienen kentän kunnostaminen tuotantoon vaatinee, että lähistöllä on muitakin tuotantoalueita. Palaturvetuotantoon soveltuvan alueen vähimmäiskokoa on vaikea määritellä, koska kyseeseen saattaa tulla myös pienimuotoinen kotitarvetuotanto. Tapaukset on arvioitava yksittäin ottaen huomioon mm. tiestö sekä kuivatus ja kunnostustyöt sekä kerrostuman liekoisuus. Kasvuturvetuotantoon soveltuvaksi on katsottu suo, jonka pintakerroksessa on vähintään 80 cm heikosti maatunutta (H1-3) rahkaturvetta vähintään 30 ha :n alalla. Suon omistussuhteita ei tässä tutkimuksessa ole otettu huomioon. Sen sijaan mm. pitkälle viedyt metsähoidolliset toimenpiteet ja turvealueiden sijainti vesistöjen on huomioitu. suhteen 3.2 Laskelmat Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu käyttäen vyöhykkeistä laskutapaa (Hänninen, Toivonen, Grundström 1983). Soiden koko alaa koskevia tietoja on taulukkona liitteessä 1. Energiaturpeen tuottamiseen sopivan turpeen määrä on laskettu vähentämällä kyseisen alueen turpeen kokonaismäärästä mahdollisen heikosti maatuneen pintarahkan ja pohjalle jäävän runsastuhkaisen turvekerroksen osuus. Tuotantomenetelmistä johtuvia vähennyksiä ei ole otettu huomioon. 3.3 Tulosteet Jokaisesta tutkitusta suosta on kirjoitettu tutkimusselostus, jossa käsitellään suon sijaintia, ympäristöä, suotyyppejä, ojitustilannetta, laskusuhteita, turvelajeja, maatumisastetta, liekoisuutta, laboratoriotuloksia, turvekerrostuman rakennetta ja käyttömahdollisuutta.

8 1 1 Tutkimusselostukseen liittyy suokartta, johon on merkitty tutkimuslinjat tutkimusja syvyydenmittauspisteineen. Tutkimuspisteittäin on merkitty turvekerroksen paksuus ja keskimääräinen maatuneisuus. Lisäksi on piirretty turvekerrostuman paksuutta osoittavat käyrät. Tutkimuslinjoilta on laadittu poikkileikkauskuvia, joista selviää turvekerrostumien rakenne. Näissä kuvissa turvelajit, maatuneisuudet ja pohjamaalajit on merkitty symbolein sekä lisäksi suotyypit lyhentein ja lieko-osumien määrät (kuva 2). Tutkimustuloksia kartta- ja kuvaliitteineen säilytetään GTK :n Väli-Suomen aluetoimiston arkistossa. Yllä mainittujen perustulostusten lisäksi GTK :n turvetutkimuksissa on laadittu atkohjelmia, joilla saadaan varsin monipuolinen kuva suosta tai halutusta tutkimusalueesta. Tulosteet ovat tasokarttoja ja listauksia tai näiden yhdistelmiä. Tällaisia ovat esimerkiksi tasokartat, joilla tutkimuspisteittäin voidaan esittää mm. suotyyppi, liekoisuus, suon pinnan korkeus, suon pohjan korkeus, pohjamaalaji, liejukerroksen paksuus, tietoja puustosta, suon pinnan mättäisyys ja vetisyys. Yhdelle tutkimuspisteelle voidaan piirtää kaksi edellä mainittua tietoa kerrallaan. M MPY MRRTUNEISUUS M MPY e _ M MPY SUOTYYPIT.LIEKO-OSUMRT.TURVELRJIT JR POHJAMRRLRJIT M MPY 114 _ _ _ G/' If _117 _ _ m I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS w, , 1, 1 A500± GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUKSET Kuva 2. Esimerkki suokartasta ja profiilista. Suokartta piirretään 1 : mittakaavassa. Merkkien selitykset liitteessä 3.

9 1 2 4 TUTKITUT SUOT 22. Verkasuo (kl ) sijaitsee Murtoperän koillispuolella moreenimäkien välisessä painanteessa. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon pinta on m mpy, ja se viettää pohjois-koilliseen. Pinta-ala on 90 ha ja siitä on yli metrin syvyistä aluetta 55 ha ja yli kahden metrin 33 ha. Yleisimmät suotyypit ovat suon eteläpäässä ja laidoilla varsinaisen korven ja ruohoisen korven muuttumat. Keskiosissa on lyhytkortisen nevarämeen muuttumaa ja varsinaisen sararämeen muuttumaa. Saravaltaisen turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi, moreeni ja hiesu. Paikoitellen on suon pohjalla paksu kerros liejua. Suolta on otettu kahdet tilavuustarkat näytesarjat laboratoriomäärityksiä varten. Turpeensa puolesta Verkasuo soveltuu jyrsinturvetuotantoon. Haittana on korkea tuhkapitoisuus. Tuotantotokelpoista aluetta on noin 45 ha. 23. Kuulasuo (kl ) sijaitsee Verkasuon itäpuolella rajoittuen länsipuoleltaan moreenipeitteisiin Verkamäkiin. Muualla ympäristö on loivapiirteistä moreenimaastoa. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Suon pinta on m mpy, ja se viettää itä-koilliseen 5 m/km. Vedet laskevat ojia pitkin Lahnajokeen ja edelleen Osmanginjärveen. Pinta-ala on 44 ha ja siitä on yli metrin syvyistä aluetta 33 ha ja yli kahden metrin aluetta 20 ha. Yleisimmät suotyypit ovat rahkanevan ojikko ja lyhytkortisen nevarämeen sekä tupasvillarämeen muuttumat. Turvekerrostumasta on 2/3 rahkavaltaista. Keskimaatuneisuus on 5,2. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja savi. Suon pohjoisosassa on liejuja ohuehko kerros. Suolta on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Tuotantokelpoista aluetta on noin 18 ha. Haittana on paksu lähes maatumaton pintarahkakerros. 24. Rajaräme (ki ,) sijaitsee Korpijoen kylän länsipuolella noin 20 km Kiuruveden keskustasta länsi-luoteeseen. Suo rajoittuu hiesu- ja moreenimaastoon. Suon pinta on m mpy, ja se viettää voimakkaasti kaakkoon. Pinta-ala on 150 ha ja siitä on yli metrin syvyistä aluetta 25 ha.

10 1 3 Yleisin suotyyppi on korpirämeen muuttuma. Turpeesta on puolet rahka- ja puolet saravaltaista. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu, moreeni ja savi. Rajaräme on matalaturpeinen suo, jossa kasvaa ainespuu- ja paikoin tukkipuuvaltasta metsää. Suo soveltuu metsänkasvatukseen. 25. "Nummelansuo" (kl ) sijaitsee Korpijoen kylän itäpuolella noin 18 km Kiuruveden keskustasta länsi-luoteeseen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen hiesu- ja moreenimaastoon. Suo on matala. Sen kokonaispinta-ala on 70 ha : 14 ha. Yli 1 m syvää aluetta on Nummelansuo sopii metsänkasvatukseen. Alueella kasvaa ainespuu- ja paikoin tukkipuuvaltaista sekametsää. 26. Kurkisuo (kl ) sijaitsee Pihkapuron kylän länsipuolella noin 22 km Kiuruveden keskustasta länsi-luoteeseen. Suo rajoittuu pohjoisosastaan Heinäsuohon sekä etelä- ja kaakkoispäästään maantiehen, jonka takana suo vielä jatkuu. Muualla ympäristö on loivapiirteistä moreenimaastoa. Suon pinta on m mpy, ja se viettää itään kohti Pihkapuroa. Vedet laskevat Pihkapuron kautta Korpijokeen ja edelleen Osmanginjärveen. Pinta-ala on 65 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 40 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 7 ha. Yleisimmät suotyypit ovat varsinaisen sararämeen muuttuma sekä mustikka- ja puolukkaturvekangas. Turvekerrostumasta on kaksi kolmasosaa rahka- ja kolmasosa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,8. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja hiesu. Liejuja on pohjalla paikoin ohuena kerroksena. Suolta on otettu näytesarja laboratoriotutkimuksia varten. Kurkisuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 15 ha. 27. Soidinsuo, (kl ) sijaitsee Lahnajoen kylän luoteispuolella noin 24 km Kiuruveden keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu kaakossa peltoon ja lounaassa Lahnajokeen sekä luoteessa Lahnaseen. Muualla suon ympäristö on hiesua tai hiesumoreenia Suon pinta on m mpy, ja se viettää kaakkoispäässä etelään sekä luoteispäässä luoteeseen kohti Lahnasta. Pinta-ala on 130 ha ja siitä on yli metrin syvyistä aluetta 63 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 5 ha.

11 1 4 Yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa ojikkoasteella olevat rahkaräme ja rahkaneva. Luoteisosan yleisin tyyppi on pallosararämeen muuttuma. Turvekerrostumasta on runsaat puolet rahkavaltaista ja loput saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 5,0. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja hiesu. Suon pohjalla on lähes kauttaaltaan noin puolen metrin paksuinen liejukerros. Soidinsuolta on otettu kolmet tilavuustarkat näytteet laboratoriotutkimuksia varten. Soidinsuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 30 ha. Tuotantoa haittaavina tekijöinä ovat paikoin paksuhko maatumaton pintarahkaturve ja liekojen suuri määrä. Kasvu- tai kuiviketurpeeksi soveltuvaa rahkaturvetta on suon pinnalla 2 ha :n alueella noin m Kuikkasuo (kl ) sijaitsee Soidinsuon koillispuolella noin 26 km Kiuruveden keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen hienoainesmoreenimaastoon. Suon pinta on m mpy. Vedet laskevat eteläpäästä lounaaseen Soidinsuon läpi Lahnajokeen ja edelleen Osmanginjärveen. Pohjoispäässä vesien purkautumissuunta on luoteeseen Lahnaseen ja itään Remesjokeen. Pinta-ala on 90 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 25 ha ja yli kahden metrin aluetta 6 ha. Yleisimmät suotyypit ovat kaakkoispäässä varsinaisen sararämeen muuttuma ja luoteispäässä korpirämeen muuttuma. Turvekerrostumasta on puolet rahka- ja puolet saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,8. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja hieta. Liejuja on paikoitellen paksuhkona kerroksena. Suolta on otettu näytesarja laboratoriomäärityksiä varten. Kuikkasuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 10 ha. Tuotanto edellyttäisi runsaan hehtaarin suuruisen Korpilammen kuivatusta. 29. Pitkänsillansuo (kl ) sijaitsee Varpalahden länsipuolella noin 18 km Kiuruveden keskustasta matalahkon moreenimaaston välisessä luode-kaakko suuntaisessa painanteessa. Suo on matala. Sen kokonaispinta-ala on 60 ha, josta yli 1 m syvää aluetta on vain 2 ha. Suo soveltuu metsänkasvatukseen.

12 Talviahonsuo (kl ) sijaitsee noin 19 km Kiuruveden keskustasta luoteeseen Kiuruvesi-Pyhäntä tien länsipuolella rikkonaisessa moreenimaastossa. Suon pinta on m mpy, ja se viettää luoteeseen 2,5 m/km. Vedet laskevat ojia pitkin Remesjokeen ja edelleen Jylängönjoen kautta Osmanginjärveen. Pinta-ala on 80 haja siitä on yli metrin syvyistä aluetta 48 ha ja yli kahden metrin syvyistä 14 ha. Suon keskiosan yleisimmät suotyypit ovat varsinaisen sararämeen ja lyhytkortisen nevarämeen muuttumat. Laitaosissa on puolukkaturvekangasta. Turpeesta on kaksi kolmasosaa saravaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Pohjamaalaji on pääasiassa hienoainesmoreenia. Pohjalla on liejuja noin puolen metrin kerroksena. on otettu kaksi näytesarjaa laboratoriomäärityksiä varten. Suolta Talviahonsuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 20 ha. 31. Herukkasuo (kl ) sijaitsee noin 15 km Kiuruveden keskustasta luoteeseen Kiuruvesi-Pyhäntä tien varressa. Suo rajoittuu pohjoisosastaan Herukkamäkeen ja eteläosastaan Tapanahonmäkeen. Suon pinta on m mpy, ja se viettää lounaaseen noin 4 m/km. Vedet laskevat Valkeispuroa pitkin läheiseen Osmanginjärveen. Pintaala on 50 ha ja siitä on yli metrin syvyistä aluetta 17 ha ja yli kahden metrin aluetta 8 ha. Suon laitaosat on raivattu pelloiksi. Suon keskiosa on ruohoisen sararämeen muuttumaa ja ruohoturvekangasta. Turpeet ovat saravaltaisia. Keskimaatuneisuus on 4,5. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja savi. Turpeen alla on liejuja paikoin paksuna kerroksena. Suolta on otettu tilavuustarkat näytteet laboratoriomäärityksiä varten. Turpeensa puolesta Herukkasuo soveltuu energiaturvetuotantoon. Haittana voidaan pitää paikoin suurta liekojen määrää ja suhteellisen korkeaa tuhkapitoisuutta. Tuotantokelpoista aluetta on noin 13 ha. 32. Paalsuo (kl ) sijaitsee noin 23 km pohjois-koilliseen Kiuruveden keskustasta Näläntöjärven lounaispuolella. Suoaltaassa on runsaasti moreenisaarekkeita. Suon pinta on m mpy, ja se viettää koillisosassa pohjoiseen ja lounaisosassa kaakkoon. Vedet laskevat koillispäästä Näläntöjärveen ja eteläpäästä Valkeispuroa pitkin Osmanginjärveen. Pinta-ala on 125 ha ja siitä on yli metrin syvyistä aluetta 64 ha ja yli kahden metrin aluetta 10 ha.

13 1 6 Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortisen nevarämeen, isovarpuisen rämeen, korpirämeen ja varsinaisen sararämeen muuttumat. Vanhan ojituksen vaikutuksesta yli kolmannes suosta on turvekangasasteella. Turvekerrostumasta on kaksi kolmasosaa saravaltaista ja yksi kolmasosa rahkavaltaista. Keskimaatuneisuus on 5,2. Yleisin pohjamaalaji on savi. Liejuja on lähes koko suon alueella. Suolta on otettu tilavuustarkat näytteet laboratoriomäärityksiä varten. Paalsuolla on noin 7 ha :n lähinnä palaturvetuotantoon soveltuva alue. vaikeuttaa suon pohjaosan kuivatusta. Koiralampi 33. Vääränsuo (kl ) sijaitsee noin 18 km Kiuruveden keskustasta pohjoisluoteeseen lähellä Näläntöjärven kaakkoiskulmaa. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Suon pinta on m mpy, ja se viettää kaakkoon ja etelään noin 1,5 m/km. Vedet laskevat Valkeispuroa pitkin etelään Osmanginjärveen. Pinta-ala on 40 ha ja siitä on yli metrin syvyistä aluetta 25 ha ja yli kahden metrin aluetta 13 ha. Turpeet ovat saravaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja savi. Suolta on otettu kahdet tilavuustarkat näytteet laboratoriomäärityksiä varten. Turpeensa puolesta Vääränsuo soveltuisi jyrsinturvetuotantoon. Korkea tuhkapitoisuus vaikeuttaa turpeen hyödyntämistä. 34. Luikkusuo (kl ) sijaitsee Näläntöjärven kaakkoispäässä Turhala-Tihilä maantien länsipuolella. Suo rajoittuu etelässä ja lännessä loivaan moreenimaastoon. Suon pinta on m mpy, ja se viettää pohjoiseen kohti Näläntöjärveä 2 m/km. Pinta-ala on 115 ha ja siitä on yli metrin syvyistä aluetta 70 ha ja yli kahden metrin aluetta 10 ha. Yleisimmät suotyypit ovat varsinaisen sararämeen ja korpirämeen muuttumat. Turpeet ovat saravaltaisia. Keskimaatuneisuus on 4,8. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu, moreeni ja hiekka. Suolta on otettu tilavuustarkat näytteet laboratoriomäärityksiä varten. Turpeensa puolesta Luikkusuo soveltuu energiaturvetuotantoon. runsastuhkaista. Tuotantokelpoista aluetta on noin 30 ha. Pintaturve on 35. Järvenpäänsuo (kl ) sijaitsee Turhala-Tihilä tien itäpuolella vastapäätä Luikkusuota. Suo rajoittuu lännessä maantiehen. Muualla ympäristö on loivapiirteistä

14 1 7 moreenimaastoa. Suon pinta on m mpy, ja se viettää luoteeseen noin 3 m/km. Vedet laskevat ojia pitkin Näläntöjärveen. Pinta-ala on 175 ha ja siitä on yli metrin syvyistä aluetta 107 ha ja yli kahden metrin aluetta 44 ha. Yleisimmät suotyypit ovat suon pohjois- ja koillisosissa lyhytkortisen nevarämeen ojikko ja muuttuma. Eteläpään suotyypit ovat rehevämpiä ja osa suosta on raivattu pelloksi. Turvekerrostumasta on kaksi kolmannesta saravaltaista ja kolmannes rahkavaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,9. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiesu ja savi. Suolta on otettu kolmelta pisteeltä tilavuustarkat näytteet laboratoriomäärityksiä varten. Järvenpäänsuossa on paikoin 0,8 m paksu lähes maatumaton tai heikosti maatunut pintarahkaturve ja paljon liekoja. Kasvuturpeeksi soveltuvaa pintarahkaturvetta on 4 ha :n alueella noin m3. Ilman kyseistä aluetta tuotantokelpoisen alueen pinta-ala on noin 70 ha. 36. Saarisuo (kl ) sijaitsee Turhalan kylän koillispuolella Turhala-Lapinsalo maantien kummallakin puolen noin 16 km Kiuruveden keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Suon pinta on m mpy, ja se viettää länsiosassa luoteeseen noin 2 m/km sekä kaakkoisosassa kaakkoon noin 1 m/km. Vedenjakaja on suon keskiosassa. Osa vesistä laskee ojia pitkin luoteeseen Näläntöjärveen ja osa Heinäpuron kautta kaakkoon Luupuveteen. Pinta-ala on 270 ha ja siitä on yli metrin syvyistä aluetta 145 ha ja yli kahden metrin aluetta 52 ha. Yleisimmät suotyypit ovat karhunsammalmuuttuma ja varsinaisen sararämeen muuttuma. Turvekankaita on runsaasti. Suon keskiosa on raivattu pelloksi. Turpeet ovat saravaltaisia. Keskimaatuneisuus on 4,8. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, savi ja hiesu. Liejun paksuus vaihtelee 0,1-1,0 m :n välillä. Suolta on otettu neljältä pisteeltä tilavuustarkat näytteet laboratoriomäärityksiä varten. Pintaturpeet ovat runsastuhkaisia. Turpeensa puolesta Saarisuo soveltuu energiaturvetuotantoon. Tuotantokelpoista aluetta on noin 85 ha. 37. Ruuskansuo (kl ) sijaitsee Valkeisjärven länsirannalla noin 12 km Kiuruveden keskustasta pohjoisluoteeseen. Suo rajoittuu idässä Valkeisjärveen ja lännessä Murtomäkeen. Muualla ympäristö on loivapiirteistä moreenimaastoa. Suon pinta on m mpy, ja se viettää luoteeseen noin 2 m/km. Vedet purkautuvat ojia pitkin pohjoisluoteeseen Valkeispuroon ja edelleen Osmanginjärveen. Pinta-ala on 190 haja siitä on yli metrin syvyistä aluetta 135 ha ja yli kahden metrin aluetta 63 ha.

15 1 8 Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme, lyhytkortinen räme ja varsinainen sararäme, jotka ovat pääosin muuttuma-asteella. Kolmasosa suosta on vanhan ojituksen vaikutuksesta turvekangasasteella. Suon keskiosa on turvetuotannossa. Turvekerrostumasta on yli puolet saravaltaista ja loput rahkavaltaista turvetta. Keskimaatuneisuus on 5,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi, hiesu ja moreeni. Liejuja on suon syvimmissä painanteissa paksuimmillaan 2,5 m. Suolta on otettu kolmelta pisteeltä tilavuustarkat näytteet laboratoriomäärityksiä varten. Turpeensa ja maatuneisuutensa puolesta Ruuskansuo soveltuu energiaturpeeksi. Liekojen suurehko määrä voi paikoin haitata turvetuotantoa. Valkeisjärven pinnan korkeus (138,8 m mpy) haittaa turvekerroksen pohjaosien kuivattamista suon itäosassa. Tuotantokelpoista aluetta on noin 70 ha. Suosta on jo otettu tuotantoon noin 20 ha :n alue. 38. Raiapetäikkö (kl ) sijaitsee Kiuruveden luoteisosassa osittain Pyhännän puolella noin 33 km Kiuruveden keskustasta. Suo rajoittuu luoteisosastaan Teerisuohon ja kaakkoisosastaan Sikakorpeen. Itä- ja koillisreunalla on jyrkkäpiirteistä moreenimaastoa. Länsiosat ovat loivaa, osittain soistuvaa moreenimaastoa. Suon pinta on m mpy, ja se viettää pohjoisosassa länsi-lounaaseen noin 8 m/km. Kaakkoisosassa vietto on 4 m/km kaakkoon. Vedet laskevat Sikopuron kautta Pilpanpuroon ja edelleen Näläntöjärveen. Pinta-ala on 130 haja siitä on yli metrin syvyistä aluetta 75 ja yli kahden metrin aluetta 34 ha. ha Yleisimmät suotyypit ovat suon luoteispäässä lyhytkortisen nevarämeen ojikko ja kaakkoispäässä rimpinevan ojikko ja muuttuma. Suon keskiosa on luonnontilaisena, muualta ojitettu. Turvekerrostumasta on puolet sara- ja puolet rahkavaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,9. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, moreeni ja hieta. Suolta on otettu kahdelta pisteeltä tilavuustarkat näytteet laboratoriomäärityksiä varten. Rajapetäikön keskiosassa on energiaturvetuotantooon soveltuvaa aluetta noin 35 ha. 39. Sikakorpi (kl ) sijaitsee Rajapetäikön kaakkoispuolella välittömästi siihen liittyen. Suo rajoittuu pohjoisessa moreenimäkeen, kaakossa peltoihin ja lännessä loivapiirteiseen, osittain soistuneeseen, moreenimaastoon. Suon pinta on m mpy, ja se viettää voimakkaasti etelään. Vedet laskevat ojia pitkin Pilpanpuroon ja edelleen Näläntöjärveen. Pinta-ala on 55 ha ja siitä on yli metrin syvyistä aluetta 18 ja yli kahden metrin aluetta 3 ha. ha

16 1 9 Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämeen ja kangasrämeen muuttumat. Turvekerrostumasta on kaksi kolmannesta saravaltaista ja loput rahkavaltaista. Keskimaatuneisuus on 5,0. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Suolta on otettu tilavuustarkat näytteet pisteeltä laboratoriomäärityksiä varten. Sikakorvessa on tuotantokelpoista aluetta vain 9 ha, mutta se liittyy saumattomasti Rajapetäikköön. 40. Haukkasuo (kl ) sijaitsee Näläntöjärven pohjoispuolella noin 28 km Kiuruveden keskustasta pohjois-luoteeseen. Suo rajoittuu etelässä Näläntöjärveen ja lännessä Rikkajokeen. Muualla ympäristö on loivasti koilliseen kohoavaa moreenimaastoa. Suon pinta on m mpy, ja se viettää länsi-lounaaseen noin 3 m/km. Vedet laskevat sekä Rikkajoen kautta että suoraan Näläntöjärveen. Pinta-ala on 230 ha ja siitä on yli metrin syvyistä aluetta 115 ha ja yli puolentoista metrin aluetta 12 ha. Suon länsi- ja luoteisosat Rikkajoen rannalla on raivattu pelloksi. Yleisimmät suotyypit ovat varsinaisen sararämeen muuttuma, korpirämeen ojikko ja muuttuma sekä lyhytkortisen nevarämeen muuttuma. Neljäsosa suosta on vanhan ja tehokkaan ojituksen myötä turvekangasasteella. Turvekerrostumasta on kolme neljäsosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,7. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi, hiesu ja moreeni. Liejuja on suon pohjalla ohuehko kerros. Suolta on otettu kahdelta pisteeltä tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä laboratoriomäärityksiä varten. Rikkajoen tulvimisesta johtuen suon länsiosassa on erittäin korkeat tuhkapitoisuudet. Haukkasuolla on noin 9 ha :n alue, joka soveltuu energiaturvetuotantoon. 41. Turronsuo-Pohioissuo (kl ) sijaitsee Majoon itäpuolella noin 35 km Kiuruveden keskustasta pohjois-luoteeseen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen hiesu- ja moreenimaastoon. Eteläosistaan suo on yhteydessä Loutesuohon. Suon pinta on m mpy, ja se viettää pohjoiseen ja luoteeseen 1,5 m/km. Vedet laskevat Vanhapuroa pitkin Rikkajokeen ja edelleen Näläntöjärveen. Pinta-ala on 150 ha ja siitä on yli metrin syvyistä aluetta 150 ha ja yli kahden metrin aluetta 2 ha. Yleisimmät suotyypit ovat varsinaisen sararämeen ja lyhytkortisen nevarämeen muuttumat. Viidesosa suosta on turvekangasasteella vanhan ja tehokkaan ojituksen myötä. Turvekerrostumasta on valtaosa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 5,0. Yleisimmät

17 20 pohjamaalajit ovat moreeni, hiesu ja hieta. Suon pohjalla on paikoitellen liejua. Suolta on otettu kahdelta pisteeltä tilavuustarkat näytteet laboratoriomäärityksiä varten. Turronsuo-Pohjoissuolla on jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluetta kahdessa altaassa yhteensä noin 28 ha. 42. Loutesuo (kl ) sijaitsee Turronsuo-Pohjoissuon eteläpuolella loivapiirteisessä moreenimaastossa. Suon pinta on m mpy, ja se viettää pohjoispäästä Rikkajoen kautta pohjoiseen Näläntöjärveen. Valtaosa vesistä virtaa kuitenkin ojia pitkin kaakkoon Kivipuroon ja edelleen Näläntöjärveen. Pinta-ala on 90 ha ja siitä on yli metrin syvyistä aluetta 25 ha ja yli kahden metrin aluetta 8 ha. Suon keskiosassa on vanha, jo metsittynyt avosuoalue, joka on muuttuma-asteella. Yleisimmät suotyypit ovat varsinaisen sararämeen ja lyhytkortisen nevarämeen ojikot ja muuttumat. Turvekerrostuma on valtaosin saravaltainen. Keskimaatuneisuus on 5,3. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja savi. Suolta on otettu tilavuustarkat näytteet laboratoriomäärityksiä varten. Loutesuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 15 ha. määrä voi paikoin haitata tuotantoa. Suuri liekojen 43 "Majakankaansuo" (ki ) sijaitsee Saarisuon koillispuolella Kiuruvesi- Lapinsalo maantien varressa noin 17 km Kiuruveden keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen hienoainesmoreenimaastoon. Suon pinta on m mpy, ja se viettää loivasti luoteeseen. Kauttaaltaan ojitetun suon vedet laskevat ojia pitkin Järvenpäänsuon kautta luoteeseen Näläntöjärveen. Pinta-ala on 30 syvyistä aluetta 16 haja yli kahden metrin aluetta 2 ha. ha ja siitä on yli metrin Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämeen ja isovarpuisen rämeen muuttumat. Turvekerrostumasta on kolme neljännestä rahkavaltaista ja neljäsosa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 6,0. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, savi ja hiesu. Liejuja on suon pohjalla ohuena kerroksena. Suolta on otettu tilavuustarkat näytteet laboratoriomäärityksiä varten. Majakankaansuo soveltuu turpeensa puolesta palaturvetuotantoon. Liekojen määrä on paikoitellen erittäin suuri. Tuotantokelpoista aluetta on noin 15 ha.

18 Heinäsuo (kl ) sijaitsee Pihkapuron kylän luoteispuolella noin 24 km Kiuruveden keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu eteläpäästään Kurkisuohon. Muualla ympäristö on moreenimaastoa. Suon pinta on m mpy, ja se viettää kaakkoon noin 3 m/km. Vedet laskevat ojia pitkin kaakkoon Pihkapuroon ja edelleen Osmanginjärveen. Pinta-ala on 160 ha ja siitä on yli metrin syvyistä aluetta 120 ha ja yli kahden metrin aluetta 71 ha. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen saraneva, lyhytkortinen neva ja lyhytkortinen nevaräme, jotka ovat sekä luonnontilaisia, ojikkoja että muuttumia. Turvekerrostumasta on valtaosa saravaltaista. Rahkaturpeita on suon luoteisosan pintakerroksessa. Keskimaatuneisuus on 4,6. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu, savi ja moreeni. otettu kolmelta pisteeltä tilavuustarkat näytteet laboratoriomäärityksiä varten. Suolta on Turpeensa puolesta Heinäsuo soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Haittana on paikoitellen paksuhko lähes maatumaton pintarahka ja paikoin korkeahko pintaturpeen tuhkapitoisuus. Tuotantokelpoista turvetta on noin 90 ha :n alueella. 45. Lamminneva, (kl ) sijaitsee Kiuruveden luoteiskolkassa lähellä Pyhännän ja Pyhäjärven rajaa Pieni-Lahnasen lammen ympärillä. Suon pinta on m mpy, ja se viettää lammen pohjoispäässä itään. Vedet laskevat ojia pitkin Sammakkopuroon ja edelleen Lahnaseen. Pinta-ala on 48 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 31 ha ja yli kahden metrin aluetta 13 ha. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme, rimpineva ja lyhytkortinen nevaräme, jotka ovat ojikko- ja muuttuma-asteella. Valtaosa turvekerrostumasta on rahkavaltaista. Keskimaatuneisuus on 5,1. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hieta ja hiesu. Suolta on otettu kahdelta pisteeltä tilavuustarkat näytteet laboratoriomäärityksiä varten. Ilman pumppukuivausta suo ei sovellu energiaturvetuotantoon.

19 22 5YHTEENVETO Kiuruvedellä tutkittiin vuonna suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha. Yli 1 m :n syvyistä aluetta on ha eli n. 51 % ja yli 1,5 m :n aluetta 735 ha eli n. 28 %. Valtaosa suotyypeistä on muuttuma- ja turvekangasvaiheessa. Yleisimpiä ovat rämeet. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,0 m, mistä heikosti maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta on keskimäärin 0,2 m. Keskimaatuneisuus on 5,0. Turpeista on saravaltaisia 66 %, rahkavaltaisia 33 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Turpeen lisätekijöistä on varpuaines yleisin. Yli 1 m syvällä alueella keskimääräinen liekoisuus on 1,9 %. Muutamilla soilla liekoisuudesta voi olla haittaa soiden kunnostusja tuotantovaiheissa. Laboratorioanalyysien mukaan turvekerrostumien p11-lukujen keskiarvo on 4,4. Keskimääräinen tuhkapitoisuus on 5,1 % turpeen kuiva-aineesta. Vesipitoisuus on 90,0 turpeen märkäpainosta. Suokuutiometrin kuiva-aineen määrä on keskimäärin 95 kg. Tutkittujen turpeiden tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,1 MJ/kg. Rikkipitoisuus on 0,17 % kuiva-aineesta. Kaikki mitatut arvot alittavat polttoturpeen laatuohjeen ilmoitusvelvollisuuden (0,3 %). Energiaturpeen tuotantoon soveltuvia suoalueita löytyi 19 suolta yhteensä noin 614 ha. Tuotantokelpoinen turvemäärä on noin 10,5 milj. suo-m 3. Kuiva-ainemäärä on 0,97 milj. tonnia. Kuivan, tuotantokelpoisen turpeen energiasisältö on noin 20,5 milj. GJ eli noin 5,7 milj. MWh. Palaturpeenkosteudelle (35 %) laskettuna energiasisältö on noin 19,2 milj. GJ eli noin 5,3 milj. MWh ja jyrsinturpeen kosteudelle (50 %) n. 18,1 milj. GJ eli noin 5,0 milj. MWh.

20 2 3 KIRJALLISUUS Energiataloudellinen yhdistys, Lämpölaitosyhdistys ja Turveteollisuusliitto ry, Polttoturpeen laatuohje. Hänninen, P., Toivonen, T. ja Grundström, A Turvetutkimustietoja laskentamenetelmät. Geologinen tutkimuslaitos, Maaperäosasto. Raportti P 13.4/83/131. Lappalainen, E., Häikiö, J. ja Heiskanen, P Suomen suovarat. Geologinen tutkimuslaitos, Maaperäosasto. Raportti P 13.4/80/34. Lappalainen, E., Sten, C-G. ja Häikiö, J Turvetutkimusten maasto-opas. Geologian tutkimuskeskus, opas n :o 12, Espoo. Luukkanen, A. ja Porkka, H Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Geologian tutkimuskeskus, Maaperäosasto. Raportti P 13.4/88/222.

21 Ei x M E: 000 N I 1 U)H n tn 0 H E tn NU)U)0 00U)00NN ro1pr-1onn MHIn0d tn0d ON m ()NOIU) NMNMCI tomtdmm d'olrtnn * OOMOto H000 OH000 0H0HN C~ NHON r-100mo NOU)U1 10Cot`0H U)H0Otrn HU) t- lq* InO in NOo tohtono' H O H O H O H H d'u)tnu) H H H d'n0co1 MNH0M N H N O H O N O H M N00Md'N OOOM,i' HMNd 00 MNN00Ln, M N H O H H O O N O not- ton Mtot0Od' NU)d'ON HOOHO O O O O O LIITE 1 00 M H M 0 cn 1 a tn D E1 t0000 OU)HON O H O O U) H U U) O d' d' O H O O O H H O O O O H 0000H O O O O O O O O O O O O O O O O 0 O 0) 00 O 0 tn N O1 d' N 1* -MO..,, 0 D V U) d d' d In d' U) In MW H O O O U) d' In d t0 U1 0) 0o I 1 In to U) d U) U) U) U) U) WInH a4tn0 U)NM0001 odd'00n OMOtOH, v U) U) %r d cp U) U) U) -;zm U) U) t0 d' In totddoo\m 00) I - MH M[bCo000N, d' U) U) d' U) U) U) Ln U) U) U) U) t0 d In 0 U) M In EI x InNtOt- NOO)'ON OHtnNdr Cn U)MOIO OOtHO)d~ H H H 1.-1 H H H 1-1 H H 0 H H H N E00 1 I ta U)H En 0 tn D4 d' å to H A4 M O I 9 U) c'nu)t0, 000ONU)O 00)U)HN NN01000l Oic00,N l H H O O H H O H H H H H O O O H, H N C'') H H d H NH N O N O H N H CM d' H H H H N H H,,,,,,, H N O O 0 H IN O O O O O O O O O O O O O O O O O O O 0 H N O 0 O 0d o0 U)0000 Z4 td OtfOU)U) OOOtnO o000c0 Hla.t" OIdgU)N H 'OMOlt000 H NNd'HN H tboimu)m LOlctOd' HH NHH N H 04 H HHHH HHrI 0000 ov d' v -r dvd U)tnU) U) U) t- H N H d '3I 4 10«0 q1*1 d *-::p *d ~* d0 crd ::p ;;r d' ;* :* E-1 E-1 N N N N N N N N N N N N N N N N N N N N N N N N ax MMMM t ) M M M MMMM M M M I") M M M!~ W MMMM MMMM M M M M a~ a (l M M M Cr) M m mm(y)m< 1) tn tn H t` U) t0 N z 0 0 :0 0 Un H O 00aZ D 00 :,"O HHO 0 x O O W Z 0 D D H o to D D : 0 ) :0:4 124 'a D 0 0 W z )tun : a UDnz I z~.4 0 (0 cn p4 Z ZZ cun z w0~' z) z 0z IID D ~ D OOOH 114 O :4 F D X Hc D0 W rc 0 >M z MrAMWE4 xa~ah tna WW. E-4 F-] x~-1 z Z O D Co.. NMd'In t0nopolo HNM 3 U) tonw0,o HNMd Ln. NNNN NNNNM MM (li MM MU)c') d d ~i d d Z

22 POLTTOTURPEEN LAATUOHJE 1991 LIITE 2 (2) PALATURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT Kohta Ominaisuus Raja-arvon kohdistaminen Yksikkö Ilmoitustarkkuus Raja-arvot Laatuluokittain Toteamistapa - kantavuus ja tasjuus P9 P11 P13 P15 *) l. KOSTEUS SAAPUMIS- TILASSA ToimItusera -våhintaån -en~ p-% p% 0,1 0,1 35,0 53,0 30,0 47,0 270 ) 40,0 20,0 ") 330 A, I/vrk A, I/vrk 2. TEHOLLINEN LÄMPÖARVO SAAPUMIS- TILASSA "') 3. ENERGIA- TIHEYS SAAPUMIS- TILASSA "') 4. TEHOLLINEN LÄMPÖARVO KUIVA- AINEESSA Toimituserå, våhintåån MJ/kg 0,1 9,0 11,0 13,0 150 A, I/vrk Toimituserå, vahintaan MWh/m' 0,01 1, ,30 1,50 A, I/vrk Kuukausiorå, våhintåån Ml/kg 0,01 18,00 19, ,00 B, IPork 5. TUHKA- PITOISUUS KUIVA- AINEESSA Kuukauaierå enintiin Toimituseri ja kuukausierå yhdelti toimituapaikalta minta"aa p% p% 0,1 0,1 10,0 15,0 10,0 15,0 8, ,0 8,0 B, 1/kk C 6. TUHKAN SULAMIS- KÄYTTÄYTYM. Kuukausierå, puolipallopiste våhintåin 'C C ellei etukiteen toisin ole ilmoitettu 7. RIKKI- PITOISUUS KUIVA- AINEESSA Kuukau sierå, enintiin p-% 0,01 0,30 0,30 0,30 ellei etukiteen toisin ole ilmoitettu 0,30 B, llkk 8. SUURET KAPPALEET Kuor m, suurin ulottuvuus enintiin mm l C osuus enintiin p% 0,1 1,0 1,0 1,0 1,0 ellei etukiteen toisin ole sovittu 9. PALAKOKO Keskir iiriiset mitat -halkaisija mm ellei etukäteen toisin c -pituus ole sovittu 10. HIENOAINEKSEN OSUUS Kuorma, silmikooltaan 20x20 mm verkkoseulan låpiisevi osuus enimiin P-% tai ) C ellei etukäteen tos ole ilmoitettu 11. IRTOTIHEYS Kuorta -vähintäin kg/m' C -onintåän kg/m' HUOMAUTUKSET: h Pienkiyttöluokka, jonka osalta toteamistapa (-kantavuus ja Laajuus) sovitaan tapauskohtaisesti Erityisrajoitus kohdassa 5.2 Sovitaan toimitussopimuksessa kiytetälnkö MJ/kg vai MWh/ni, ei molempia samanaikaisesti. Lisähuomautus: MJ/kg- ja MWh/m'- arvoja ei ole tästä syystä synkronoitu lasanåin. Seulottu kuormausvailieessa. Raja-arvot Ominaisuuden arvon katsotaan olevan ilmoitetun arvon mukainen, mikäli se poikkeaa raja-arvosta enintåän puolet ilmoitustarkhndesta epiedulliscen suuntaan. Kattavtus A. Koko turvemåirån kattava såånnöllinen ominaisuuden miiritys turpeen arvon miirittämisti varten. B. Koko turvemåirän kattava siinnöllinen ominaisuuden måiritys ei ole suoraan sidottu turpeen arvoon. C. Ominaisuus måiritetiån satunnaisesti tai tarpeen vaatiessa. Taajuus Ilmoitettu laajuus on vålummeistaajuua, jolla ominaisuus mäiritetiin.