ISOJOEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T LOPPURAPORTTI ISOJOEN TURVEVAROJEN KOKONAISINVENTOINNISTA
|
|
- Jussi Lahtinen
- 7 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 Erkki Raikamo ja Jouko Kokk o p /3, #/Bi/o/y ISOJOEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T LOPPURAPORTTI ISOJOEN TURVEVAROJEN KOKONAISINVENTOINNISTA Kuopio 1982
2 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 4 2. TUTKIMUSMENETELMÄT Maastotutkimukset Näytteiden käsittely Kartat ja profiilit 6 3. SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMAT Isojoen kunnan suot Pinta-ala- ja tutkimustarkkuus - tiedot sekä soiden laskusuhteet Suotyypit ja ojitustilanne Turvelajit, turpeen maatuneisuus ja pohjamaalajit Turvekerrostumat ja liekoisuus Suokohtainen tarkastelu SOIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET Soveltuvuus kasvuturpeeksi Polttoturve Edellytykset Polttoturpeeksi soveltuvat suot Yhdistelmä Isojoen polttoturvesoista YHTEENVETO 28 5 KIRJALLISUUTTA 287
3 Johdanto Isojoen kunnan alueella suoritettiin vuosina tur - vevarojen kokonaisinventointi. Alueen turvetutkimukset liittyvä t osana Etelä-Pohjanmaan turveprojektiin, mikä toteutetaan Kauppa - ja teollisuusministeriön Geologiselle tutkimuslaitokselle myön - tämän määrärahan turvin. Projektin tavoitteena on selvittää eräiden turpeen käyttö - suunnitelmien laatimisen kannalta kiireisimpien Etelä-Pohjanmaa n kuntien turvevarojen määrä ja käyttökelpoisuus. Erityisesti p y - ritään tuottamaan tietoa polttoturpeen tuotantoon soveliaist a soista ja. niiden energiasisällöistä. Tämän lisäksi selviävät o - hessa myöskin turpeen ja soiden muut käyttömuodot, kuten kasvu - turve sekä soiden soveltuvuus suojelutarkoituksiin. Vuonna 1980 aloitetussa kokonaisinventoinnissa, joka jatku i v ja 1982 tutkittiin kaikki ne suot, jotka ovat peruska r- tan (1 :20 000) suokuvioituksen mukaan vähintään 50 ha :n suurui - sia sekä aina 20 ha :n suuruisiin asti, mikäli suokuvio on yhte - näinen. Tutkimuksista on aijemmin julkaistu kaksi väliraporttia, joissa on esitetty alustavasti soiden ja turvevarojen käyttökel - poisuuksia. Käyttösuositukset ovat joidenkin soiden kohdall a muuttuneet tähän loppuraporttiin, koska väliraportoinnin aikaan turvenäytteiden laboratorioanalysointi oli vielä kesken.
4 TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1 Maastotutkimukse t Maastotutkimuksissa noudatettiin Geologisen tutkimuslaitok - sen "Turvetutkimusten maasto-oppaan" (Lappalainen, Sten, Häiki ö 1979) menetelmiä. Näin ollen merkittävimmät suot tutkittiin li n javerkostomenetelmällä ja pinta-alaltaan pienet suot hajapistein, jolloin pyrittiin pistetiheyteen 2-3 tutkimuspistettä/10 ha. Linjaverkosto laadittiin peruskartan (1 : 20 00) avulla siten, et - tä selkälinja kattaa suon hallitsevan osan. Sitä täydennettii n tarpeen mukaan kohtisuoraan olevilla poikkilinjoilla 400 metri n välein. Runkolinjastoa täydennettiin apulinjoilla, joilla lisät - tiin suon turvekerroston paksuudesta saatavaa tiedon määrää. Apulinjat ovat poikkilinjojen väleissä ja syvyydentähystyspistee t sekä apulinjoilla että runkolinjastolla ovat 50 m :n välein. Tut - kimuslinjat va a - ittiin ja korkeudet sidottiin valtakunnallisee n kiintopisteverkkoon. Tutkimuspisteillä tehtiin suon nykyistä tilaa koskien seuraavat määritykset : suotyyppi (luonnontilaisena ja/tai ojituksen myötä muuttuneena), suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyys (% :ina suon pinnasta) sekä mättäiden keskimääräinen korkeus (dm :inä), puusto n puulajisuhteet (% :ina), puiden tiheysluokat ja mandolliset hak - kuut. Kairauksin turvekerrostumista määritettiin desimetrin tark - kuudella pääturvelaji lisätekijöineen sekä niiden suhteellise t osuudet (6-asteikolla), turpeen maatuneisuus (10-asteikolla), kosteus (5-asteikolla) ja kuituisuus (6-asteikolla). Lisäksi huo - mioitiin suon pohjamaalaji. Turvelajit ja pohjamaalajit sekä ni i - den symbolit on lueteltu kuvassa 1. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen osuus (=liekoisuus ) määritettiin siten, että tutkimuspisteen ympäristö pliktattii n kanden metrin syvyyteen kymmenessä eri kohdassa. Todetut lieko - osumat ilmoitetaan erikseen 0-1 metrin ja 1-2 metrin välisiss ä vyöhykkeissä kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä. Prosentti - luvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmää modifioiden. Kantopi - toisuus on jaettu viiteen ryhmään seuraavasti : liekoja esiintyy erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1-2 %), kohtalaisesti (2-3 %),
5 - 6 - runsaasti (3-4 %) ja'erittäin runsaasti (yli 4 %). Liekoisuut - ta ei ole määritetty ennen v suoritetuissa tutkimuksissa. Suon turvemäärä on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa noudatta - en. Siinä on määritetty erikseen suon eri syvyysvyöhykkeide n (0,3-1 m, 1-1,5 m, 1,5-2 m, 2-3 m jne) pinta-alat ja keskisyvyy - det. Näiden avulla laskettujen vyöhykkeiden sisältämät turvekuu - tiot on summattu. 2.2 Näytteiden käsittel y Soista, jotka kenttätutkimusten perusteella näyttivät sovel - tuvan polttoturvetuotantoon, otettiin näytteet laboratorioanalyysejä varten. Näytteenottopaikka valittiin siten, että se edustai - si mandollisimman hyvin suon turpeiden keskimääräisiä :arvoja. Näytteistä määritettiin laboratoriossa happamuus (ph-aste), vesipitoisuus (105 C :ssa kuivattuna), kuiva-aineen määrä tilavuusyksikössä, tuhkapitoisuus (815 ± 25 C :ssa poltettuna), joi s - takin näytteistä tuhkan sulamispiste sekä lämpöarvo (pommikalor i - metrillä). Viimemainittu on laskettu sekä tehollisena lämpöarvon a vedettömille turpeille että lämpöarvoina, jotka vastaavat turpee n 50 % :n käyttökosteutta jyrsinturpeelle ilmoitettuna ja 30 % pala - turpeelle. 2.3 Kartat ja profiili t Tutkittaessa merkittävimmiksi osoittautuneista soista on tulosten tulkintaa helpottamaan laadittu suokartat. Niistä ilmene - vät kairauspisteiden sijainnit. Niiden yläpuolella oleva luku il - moittaa pisteen keskimaatuneisuuden ja alapuolella olevan luvun osoittaja heikosti maatuneen pintakerroksen ja nimittäjä kok o turvekerroksen paksuuden dm :ssä. Karttoihin on piiretty myös kor - keuskäyrät ja turpeen paksuutta osoittavat syvyyskäyrät 1 m :n välein. Karttoihin katkoviivålla piirretty suon ja mineraalimaa n raja vastaa topografikartan rajaa ja yhtenäinen rajaviiva on ka i- rauksin todettu geologisen suon (turvetta yli 0,3 m) raja. Suokartoissa ja profiileissa käytettyjen symbolien selitys on kuvas - sa 1.
6 - 7 - Kerrostumien rakennetta havainnollistetaan poikkileikkaus - profiilien avulla. Näistä maatuneisuutta kuvaavissa profiileis - sa 10-asteikko on jaettu neljään eri luokkaan : heikosti maatunu t (H ), jokseenkin maatunut (H410-4,9), kohtalaisesti (H 5,0-5,9) ja hyvin maatunut turve (H ,0) Turvelajiprofiileiss a on kairauspisteen yläpuolella esitetty suotyyppi (luonnontilai - sena tai muuttuneena) ja liekoisuus (osoittajassa ovat 0-1 m : n syvyysvyöhykkeen osumat, ja nimittäjässä 1-2 metrin syvyysvyöhykkeen osumat). Kairauspisteen paikka on turvelajiprofiilie n pintaan merkitty pienellä pystyviivalla. Turvelajit ja pohjamaa - lajit on esitetty symbolein. Linjaverkoston suunta ja suon absoluuttiset korkeudet ovat profiilikehyksien yläreunoissa. Suokartoissa ja profiileissa käytetyt lyhentee t Suotyyppi : 1. Avosuot saraneva SN lyhytkortinenneva LKN rahkaneva RN silmäkeneva SIN kalvakkaneva KN rimpineva RIN luhtaneva LUN 3. Korve t lettokorpi LK lehtokorpi LHK ruoho- ja heinäkorpi RH K nevakorpi NK varsinainen korpi VK kangaskorpi KGK 2. Rämee t kangasräme KG R sararäme S R korpiräme KR isovarpuinen räme I R tupasvillaräme T R keidasräme KER pallosararäme PS R rahkaräme RR 4. Muuttuneet suotyypi t ojikot o j muuttumat mu karhunsammalmuuttuma ksmu turvekankaat t k - ruohoturvekangas rhtk -mustikkaturvekangas mt k -puolukkaturvekangas pt k -varputurvekangas vat k -j äkäläturvekangas jät k Kytöheitto kh Pelto pe Turpeennostoalueet ta -palaturpeennostoalue pta -jyrsinturpeennostoalue jta
7 8 - SUOKARTT A Kuva 1. Käytetyt symbolit ja lyhenteet
8 SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMA T 3.1 Isojoen kunnan suo t Isojoki sijaitsee Etelä-Pohjanmaan suoalueella. Suota o n kunnan alueella kaikkiaan noin ha (kuva 2). Inventointikelvotonta (sisältäen rikkonaiset ja pienialaiset suokuviot ) suoalaa on n ha. Geologisen tutkimuslaitoksen kesän tutkimukset kattavat 31 suota ja n ha ja kesän 1981 tutkimukset 79 suota ja n ha. Lisäksi v.1982 on tehty hajapistetutkimuksia n ha : lla. Kuva 2. Isojoen suot
9 Kuvan 3 indeksikartasssa on esitetty kaikki Isojoen inven - tointikelpoiset suot. Kuvaan on merkitty rastereilla vv. 1980, 1981 ja 1982 tutkitut suot. Näistä on erotettu hajapistein j a linjaverkostolla tutkitut suot. ISOJOEN SUOT JA NIIDEN TUTKIMUSTILANN E Kuva 3. Isojoella tutkitut suot
10 11 - I S O J O E N S U O T (liittyy kuvaan 3 ) 1. Heikinkeida s 2. Isonsaarenkeida s 3. Peurainnev a 4. Pikkukeida s 5. Lipposaarennev a 6. Ormänginnev a 7. Kotanev a 8. Kotokeidas W 9. Korkeakeida s 10. Isokeidas S 11. Vähänlamminrämäkk ä 12. Heikkijärvenneva 13. Isosuo- Laksolamminnev a 14. Isokeidas W 15. Stormossen- Kaakkolamminneva -Sulkonnev a 16. Töyreenkeida s 17. Turvekeida s 18. Rahkakeida s 19. Lassinkeida s 20. Lehmikeidas-Pitkänsaarenkeida s 21. Kiviluhdanneva - Kallioistenkeida s 22. Kiimakeida s 23. Marjokeida s 24. Vähänev a 25. Riihijärvennev a 26. Kivikeida s 27. Mustasaarenkeidas - Karhuluodonnev a 28. Veräjäneva-Karhulaks o 29. Jokikeidas- Vapunnev a 30. Saunanev a 31. Sammalistonjärvi 32. Toristonluom a 33. Piikkilänviita W 34. Piikkilänviita E 35. Lintusaadenkeida s 36. Sulkonkeida s 37. Hietaharjunkeida s 38. Salonkeida s 39. Houkonkeida s 40. Tempakankeida s 41. Helmikäiskeidas-Santaharjunkeida s 42. Forssinnev a 43. Komihaar a 44. Pitkänniemenkeida s 45. Iso Rapaneva - Surmankeidas 46. Talvitienkyt ö 47. Hummer i 48. Iso Leppikeida s 49. Puskisto 51. Surmankeida s 52. Vähä Leppikeida s 53. Villaminmäensuo 54. Riepukeida s 55. Haapakeida s 56. Haukankeida s 57. Kitukeida s 58. Saunanevanmaa 59. Tulusnev a 60. Pahalaks o 61. Kitunev a 62. Sulkonkeidas E- Kangasnev a 63. Piippunev a 64. Hohkalannev a 65. Kolmihaarannev a 66. Ympyriäine n 67. Toornikeidas- Hosiankeidas-Puolivälinnev a 68. Iivarinkorp i 69. Isokeidas E 70. Tervasillanrämäkk ä 71. Saarenkeida s 72. Kotokeidas S 73. Kinnaskeida s 74. Polvenkorp i 75. Keida s 76. Housukeida s 77. Kuivansalonkeidas - Matokeida s 78. Susikeida s 79. Koivuluomankeida s 80. Kälminkeida s 81. Kotokeidas W 82. Isonsaarenkeida s 83. Kotokeidas E 84. Luhdantaust a 85. Riitaluomanneva - Maitosalonkeida s 86. Kallionev a 87. Prunninev a 88. Lylyluomankeidas - Märkärämäkk ä 89. Fatipyöränkeida s 90. Siiononkeida s 91. Rimpikeida s 92. Talakannonkeida s 93. Hietaharjunmaa 94. Hanhikeida s 95. Salonkeidas N 96. Kloppikeida s 97. Ketturämäkk ä 98. Karhukeida s 99. Vuotinkeidas 100. Hongonkeida s 101. Uudennevankeida s 102. Välikorp i 103. Vähä-Oivar i 104. Pieni Oivar i 105. Kyrönmaansu o 106. Pohjaskeida s 107. Iso Oivar i 108. Kiikkusaarenkeida s 109. Pitkärämäkk ä 110. Lusikkakeida s 111. Lintulandenkyt ö 112. Esan Oivar i 113. Kassankeida s 114. Heikkilänneva- Prunnikeida s 115. Keräsaarenkeida s 116. Jouhurinmäensu o 117. Pitkännevankeida s 118. Virsunneva - Mesikämmenenkeida s 119. Mustakeida s 120. Sillanpäännev a 121. Susiharjunkeida s 122. Pitkänrannankeida s 123. Kölpärinkeida s 124. Kotokeidas N 125. Salomäenkeida s 126. Kirkkonev a 127. Leikkistenlakso - Talvitienlaks o 128. Lohikeidas- Isonev a 129. Haissinkeida s 130. Saarenkeida s 131. Rapakeida s 132. Lautakeida s 133. Leppikeida s 134. Palokuolemankeidas - Rapalaks o 135. Lettokeidas-Räyskänkeida s 136. Halonkeida s 137. Järvikeitaa t 138. Kellonev a 139. Kärkiluoma W 140. Varpelansuo 141. Luomainvälinkeidas - Kylmänkullaankeida s 142. Kärkiluoma E 143. Porrasnev a 144. Kärkikeida s 145. Kinnaskeida s 146. Vasikkakeida s 147. Peräkorp i 148. Lylykeidas
11 Isojoen kunnan suoala, ha, jakautuu kaikkiaan 1076t ; n suon osalle. Geologisen tutkimuslaitoksen toimesta tutkittii n kaikki ne suot, jotka ovat peruskartan suokuvioituksen mukaa n vähintään 50 ha :n suuruisia sekä aina 20 ha :n suuruisiin asti, mikäli suokuvio on yhtenäinen. Lisäksi tässä yhteydessä jätettiin inventoimatta myös turvepohjaiset pellot. Näin ollen kunnassa tutkittiin kaikkiaan 148 suota n ha :n alueella. Näistä 143 :a on käsitelty tutkimuksissa ja mittauksissa itsenäi - sinä soina ja 5 on tutkittu jonkun toisen suon yhteydessä. Tut - kituista soista 3 kpl ei ole luettavissa ns. geologisiin soihin, toisin sanoen turvekerrostuma on matalampi kuin 0,3 m. Isojoell a tutkittujen soiden keskimääräinen koko on 112 ha. Isojoen kaik - kien tutkittujen soiden ja geologisten soiden pinta-alojen mukainen luokittelu on esitelty taulukossa 1. Taulukko 1. Isojoella tutkittujen soiden pinta-alan mukaine n luokittelu. Kokoluokat yli 500 Yhteens ä 1km ha 1km halkm ha 1km ha 1km ha 1km ha 1km ha 1km ha 1km h a Geol. suot Biol. suot Yhteensä Pinta-ala- ja tutkimustarkkuustiedot sekä soide n laskusuhtee t Tutkittujen soiden yhteispinta-ala on ha, josta yl i 1 m :n syvyistä aluetta on ha eli 55 % ja yli 2 m :n ha eli 30 % Linjaverkostomenetelmällä tutkittuja soita on 83 ja lopu t 65 on tutkittu hajapistemenetelmällä. Tutkimuslinjaa on kaikki - aan m ja tutkimuspisteitä kpl, joista o n yli 0,3 m :n, yli 1 m :n ja yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,5/10 ha.
12 - 1 3 Isojoen suot sijoittuvat korkeustasojen m mpy (met - riä merenpinnan yläpuolella) väliin jakautuen eri korkeudell a oleviin luode-kaakko-suuntaisiin vyöhykkeisiin. Kunnan lounais - osan suot sijaitsevat matalimmalla, n m :n korkeudella j a koillisosan korkeimmalla, Lauhavuoren rinteillä, n m : n korkeudella. Eniten soita on m :n välisessä, kunnan poik - ki kulkevassa luode-kaakko suuntaisessa korkeusvyöhykkeessä Suotyypit ja ojitustilann e Isojoen suot kuuluvat suoyhdistymätyyppiin "Rannikko-Suo - men kermikeitaat" ja edelleen osa-alueeseen "Satakunnan ja Ete - lä-pohjanmaan kermikeitaat" (Eurola 1962). Näillä on seuraavi a tunnusomaisia piirteitä : suo on muodoltaan kilpimäinen, jolloi n keskusta kohoaa selvästi reunoja korkeammalle. Suon erottaa ym - päristön mineraalimaista kapea osa, ns. laide, joka vaatii kivennäispitoisia vesiä. Soiden keskustassa ovat ns.kermit ja kul - jut yleensä samankeskeisiä. Erityyppiset rämeet ovat selvästi yleisimpinä suotyyppei - nä. Niitä on tutkituista suotyypeistä yhteensä 64 %, jota mää - rästä yli puolet (33 %) on ojituksen seurauksena muuttunut ta i muuttumassa. Soiden keskialueilla ne ovat yleensä karuja, pää - asiassa rahka- (17 %), tupasvilla- (15 %) ja keidas- (14 %) rä - mettä.suon reunoille päin siirryttäessä ne muuttuvat asteit - tain, sara- (7 %), kangas- (4 %) ja korpirämeiksi (2 %). Reuna - alueilla vallitsevat yleisesti, mutta pienialaisina korvet (varsinainen sekä ruoho- ja heinäkorpi). Avosuotyyppejä esinty y kaikkiaan 21 %, josta luonnontilaisina 14 %. Merkittävimpi ä ovat lyhytkorsineva (7 %) ja silmäkeneva (7 %). Valtaosa Isojoen soista (54 %) on osittain tai kokonaa n ojitettu. Ojitetuilla suoalueilla on nähtävissä usein eri-ikäis - tä ojitusta ; vanhaa ojitusta, jota on paikoin perattu ja syven - netty tai vanhojen ojien väleihin on useasti kaivettu tiheämp i ojaverkosto. Täten näillä alueilla suotyypit ovat joko ojikkotai muuttuma-asteella. Yleistä on myös se, että alkuperäise t suotyypit ovat jo täysin muuttuneina kangaskasvillisuutta kasvaviksi turvekankaiksi (9 %) (vrt. taulukko 11, liitteessä 1).
13 Turvelajit, turpeen maatuneisuus ja pohjamaalaji t Turvelajisuhteiltaan Isojoen soilla vallisevat rahkavaltaiset turpeet, noin 67 % :lla. Saravaltaisten turpeiden osuu s on 33 % ja ruskosammalvaltaisia on alle 1 % :n. Yllä olevat tur - velajisuhteet niukkaravinteisten lajien vallitessa kuvasta - vat samantyyppisesti soiden karua kehitystä kuin edempänä mai - nittu suotyyppijakautuma. Yleisin turvelaji on puhdas rahkaturve (32 %). Lisätek i - jöinä tavataan runsaimmin tupasvillaa (Er,24 %). Sararahkatu r - peita (CS) on yhteensä 14 % (vrt. taulukko 12, liitteessä 2). Saravaltaisissa turpeissa tavataan lisätekijöinä runsaimmi n puunjäännöksiä (L,11%), tupasvillaa (Er,5 %), järviruokoa (Pr, 3 %) ja kortetta (Eq,3 %). Rahkasaraturpeita (SC) on yhteensä 19 %. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 14 % (vrt. taulukko 12, liitteessä 2). Isojoen soiden turvekerroston keskimääräinen maatuneisuu s (H1-10) on 5,5, josta heikosti maatuneen (H 1_4 ) osuus on 3,3 j a paremmin maatuneen (H5_10) 6,4. Soiden topografinen sijainti vaihtelee siten, että Isojoen lounaisosassa suot sijaitsevat kalliopainanteissa, joita paikoin verhoaa moreeni. Kunnan keskiosissa, valtaosa Isojoen sois - ta sijaitsee moreenipainanteissa. Pohjois- sekä koillisosie n suot ovat pääasiassa hiekka tai sorapohjaisia. Allasmaisten soi - den pohjalla, kallio- ja moreenipainanteissa tavataan toisin paikoin turpeen alla liejua osoittamassa suon syntyneen vesistö n umpeenkasvun seurauksena. Valtaosa Isojoen soista on kuitenki n syntynyt mineraalimaan soistumisena, usein metsäpalon seurauksena. Metsäpaloja on saattanut suon kehityksen aikana olla usei - takin. Näistä muistoina on nykyisin nähtävissä turvekerrostumis - sa olevat hiilikerrokset Turvekerrostumat ja liekoisuu s Isojoen soiden turvekerrostumien keskipaksuus on 1,9 metriä. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,7 m ja paremmin maa - tuneen 1,2 m. Yli yhden metrin syvyisen alueen keskisyvyys on
14 - 15-2,5 m ja yli 2 m :n 3,1 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 6,6 m (Kotokeitaassa). Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä noin 305 milj. m3, josta heikosti maatunutta on n. 39 % (119 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 61 % (186 milj. m3 ). Koko turvemäärästä on yli yhde n metrin syvyisellä alueella n. 72 % (221 milj. m 3 ) ja yli kande n metrin 50 % (152 milj. m 3 ). Isojoen soissa esiintyy liekoja sekä 0-1 metrin syvyysvy ö- hykkeessä (keskiarvo 0,5 %) että 1-2 metrin syvyysvyöhykkeess ä erittäin vähän (0,2 %). Kyseiset prosenttiluvut tarkoittava t lahoamattoman puuaineksen osuutta a.o. syvyysvyöhykkeen sisä l- tämästä turvemäärästä. 3.2 Suokohtainen tarkastel u Seuraavassa tarkastellaan jokaista suota erikseen, Merkit - tävimmistä soista on ohessa suokartta sekä linjaverkostomenete l - mällä tutkituista maatuneisuus- ja turvelajiprofiilit. Käytett y suonumerointi noudattelee systemaattisesti peruskarttanumeroi n- tia kasvavassa järjestyksessä. Suokohtaista informaatiota, jota ei ole yksityiskohtaises - ti tekstissä esitetty, on lisää taulukoissa 11 (suotyyppijakau - tumat), 12 (eriteltynä turvelajien suhteellinen eli prosentti - nen jakautuminen eri lisätekijöiden osalta suokahtaisesti esi - tettynä) ja 13 (mm. keskisyvyys- ja kuutiomäärätietoja). Suokohtaisten selvitysten lopussa on arvio suon käyttökel - poisuudesta. Niiden soiden käyttökelpoisuutta, joiden turve o n ilmoitettu soveltuvan polttoturpeeksi, on tarkasteltu eriksee n kenttä- ja laboratorioanalyysien perusteella kappaleessa : "Polttoturpeeksi soveltuvat suot".
15 Heikinkeidas (x= 68798, y= 5396) sijaitsee noin 15 km Iso - joen kirkolta lounaaseen Isojoki-Merikarvian-tien eteläpuolella. Topografisesti suo sijaitsee moreeni- ja kallioselänteiden välis - sä, pohjoisessa suo muuttuu Isokeitaaksi (nro 10). Suon pinnan korkeus on 57,5-63 m mpy. Heikinkeitaan pinta-ala on 255 ha (215 ha Isojoella), jost a yli yhden metrin syvyistä aluetta on 200 ha (175 ha Isojoella) j a yli 2 m :n 145 ha (135 ha Isojoella). Tutkimuspistetiheys on 3,0 / 10 ha ja syvyystietoja on 9,4 pisteeltä/10 ha (kuva 4). Suon pin - ta viettää länteen. Vedet laskevat länteen Heinästönluomaa pitkin, joka kääntyy etelään ja laskee Välijokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa rahkaräme-, ly - hytkorsineva-, rahkaneva ja tupasvillarämeojikot. Etelämpänä val - litsevat nevamaisemmat tyypit : lyhytkorsineva, silmäkeneva sek ä keidasräme. Laidoilla tavataan rahka-, tupasvillarämemuuttumi a sekä ojikkoja ja kangaskorpimuuttumia. Heikinkeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,7 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 1,2 m. Heinästönluoman vaikutus - piirissä - ja sen pohjoispuolella H 1-4 on noin,1,0 m, muuall a noin 2,0 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on keski - määrin 1,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,8 m j a yli 2 metrin 3,1 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,9 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa moreenia, paikoin hiekkaa, sora a ja kalliota.\syvänteissä on liejua 0,2-0,5 m. Heikinkeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 62 % ja saravaltaisia 38 %. Eteläpää on rahkavaltaisempi. Turpeen lisätekijöi - nä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (44 %) ja sa - ravaltaisissa puunjäännöksiä (8 %), kortetta (6 %) ja ruokoa (3 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 12 %. Turve - kerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, josta heikosti maatuneen pin - takerroksen keskimaatuneisuus on 3,5 ja paremmin maatuneen pohja - kerroksen 6,6. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäi n vähän (alle 1,0 %) (kuva 5). Heikinkeitaassa on turvetta 6,77 milj. m3, josta heikosti maa - tunutta on 45 % (3,02 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 55 % (3,7 5 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osal - la on 72 % (4,90 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 62 % (4,19 milj. m3 ). Heikinkeidas soveltuu kasvuturve- ja polttoturvetuotantoon.
16 Isosaarenkeidas (x= 68797, y= 5388) sijaitsee noin 16 k m Isojoen kirkolta lounaaseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee NNW-SSE suuntaisessa syvänteessä moreenipeitteisten kallioiden välissä. Suo on Heikinkeitaan (1) landeke. Suo n pinnan korkeus on 60 m mpy. Isonsaarenkeitaan pinta-ala on 20 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n 7 ha. Tutkimuspistetihey s on 2/10 ha (kuva 4). Suon pinta viettää pohjoiseen. Vedet laskeva t Heinästönluomaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosassa keidasräme, silmäkeneva ja lyhytkorsineva sekä tupasvilla- ja rahkaräme. Reunoill a on tupasvillaräme- ja rahkarämeojikoita. Isonsaarenkeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 3,9 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus on 3,4 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 0,5 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 4,5 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa ja moreenia. Pohjaa peittää n. 0,2-0,5 m paksuinen liejukerros. Isonsaarenkeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 94 Saravaltaisia on 6 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillan (37 %) ja puun-(10 %) jäännöksiä. Saravaltaisissa puun-(3 %) jäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 13 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,9, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3, 5 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,4. Liekoja ei ole lainkaan.
17 Isonsaarenkeitaassa on turvetta 1,0 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 87 %_(0,87 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 13 % (0, 13 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 40 % (0,40 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 29 % (0,29 milj. m3 ). Isonsaarenkeidas soveltuu kasvuturvetuotantoon. 3. Peurainneva (x= 68793, y= 5352) sijaitsee noinl9 km Isojoe n kirkolta lounaaseen Isojoen- ja Siikaisen kuntien rajalla. Topogra - fisesti suo sijaitsee suureksi osaksi paljaaksi huuhtoutuneiden mo - reenikumpujen patoamassa ja saarien rikkomassa suoaltaassa. Suo n pinnan korkeus on m mpy. Peurainnevan pinta-ala on 335 ha (160 ha Isojoella), josta yl i yhden metrin syvyistä aluetta on 235 ja (105 ha) ja yli 2 m :n 180 h a (75 ha). Tutkimuspistetiheys on 2,7/10 ha ja syvyystietoja on 9, 3 pisteeltä/10 ha (kuva 6). Suon pinta viettää itään. Vedet laskeva t itäosasta kaakkoon Sarviluomaan, länsiosasta etelään kohti Sarviluomaa ja pohjoisosasta koilliseen Laksolamminluomaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosassa lyhytkorsi-, kalvakka-, silmäke- ja saranevat sekä keidasräme. Itäosassa on etupääss ä kalvakkanevaa. Reunoilla tavataan tupasvilla-, rahka- ja pallosara - rämeitä sekä rahkaräme-, pallosararäme-, sararäme- ja isovarpuräme - ojikoita ja -muuttumia. Peurainnevan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,3 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 1,4 m. Paremmin maatuneen turve - kerroksen paksuus on 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,5 m ja yli 2 metrin 2,9 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 4,1 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa ja moreenia. Pohjalla o n runsaasti kiviä. Paikoin pohjaa peittää lieju. Peurainnevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 53 % ja sara - valtaisia 47 %. Suon itäosa on saravaltaisempi. Turpeen lisäteki - jöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (31 %) j a saravaltaisissa tupasvillaa (14 %), puunjäännöksiä (11 %) ja var - puja (7,3 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 13 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, josta heikos - ti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,5 ja paremmi n maatuneen pohjakerroksen 6,7. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhy k- keissä erittäin vähän (alle 1,0 %)(kuva 7).
18 Peurainnevassa on turvetta 6,40 milj. m 3 (3,00 milj. m 3 Iso - joella), josta heikosti maatunutta on 61 % (3,9 milj. m 3 )ja paremmin maatunutta 39 % (2,5 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhde n metrin syvyisellä suon osalla on 92 % (5,88 milj. m 3 ) (2,6 milj. m 3 Isojoella) ja yli 2 m :n 82 % (5,22 milj. m 3 ) 2,2 milj. m3 Isojoella). Peurainneva soveltuu polttoturvetuotantoon, mikäli heikost i maatunut saraturve käytetään myös hyväksi. 4. Pikkukeidas (x= 68812, y= 5385) sijaitsee noin 15 km Iso - joen kirkolta lounaaseen Isojoki-Merikarvian-tien varressa. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee loivien moreenikumpujen reunustamassa altaassa. Pikkukeidas on Heikinkeitaan (nro 1 ) ja Isokeidas S :n (nro 10) landeke. Suon pinnan korkeus on 57,5-6 0 m mp y. Pikkukeitaan pinta-ala on 50 ha, josta yli yhden metrin syvyis - tä aluetta on 35 ha ja yli 2 m :n 25 ha. Tutkimuspistetiheys on 2/1 0 ha (kuva 4). Suon pinta viettää etelään ja pohjoiseen. Vedet laske - vat etelässä Heinästönluomaan ja pohjoisessa Sarvijärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa rahkaräme, lyhytkorsineva ja tupasvillaräme, jotka muodostavat keidasrämeyhdistymän. Eteläosassa vallitsevat rahkaräme- ja tupasvillarämeojikot. Koko suo on ojitettu.
19 Pikkukeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,6 m, josta heikosti maatuneen turpeen osuus 1,0 m. Suon pohjoispäässä hei - kosti maatuneen kerroksen paksuus on n. 2,0 m, eteläosassa se on lähes olematon. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,6 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,6 m ja yli 2 metrin 2,6 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,6 metriä. Suo pohjamaa - laji on hiekkaa ja hiekkamoreenia. Kovaa pohjaa peittää n. 0,2-1,0 m paksuinen liejukerros. Pikkukeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 66 % ja sara - valtaisia on 34 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillaa (28 %) ja saravaltaisissa puun- (11 %) j a kortteen (6 %) jäänteitä.puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 15 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, jos - ta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,3 ja pa - remmin maatuneen pohjakerroksen 6,8. Liekoja on 0-1 metrin syvyys - vyöhykkeessä kohtalaisesti (2,9 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erit - täin vähän (0,6 %). Lieot ovat etupäässä suon eteläosassa. Pikkukeitaassa on turvetta 1,10 milj. m 3, josta heikosti maatu - nutta on 36 % (0,40 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 64 % (0,70 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla o n 84 % (0,92 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 60 % (0,66 milj. m 3 ). Isojoki-Me - rikarvia-tien pohjoispuolinen alue soveltuu kasvuturvetuotantoon j a tien eteläpuolinen alue polttoturvetuotantoon. 5. Lipposaarenneva (x= 68821, y= 5369) sijaitsee noin 10 km Iso - joen kirkolta lounaaseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografises - ti suo sijaitsee suuntautuneiden kallio- ja moreenikumpujen patoamas - sa altaassa. Suokuvio on erittäin rikkonainen. Suon keskiosassa o n Sarvijärvi. Suon pinnan korkeus on m mpy. Lipposaarennevan pinta-ala on 150 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 50 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Tutkimuspistetiheys o n 2,3/10 ha (kuva 8). Suon pinta viettää lounaaseen. Vedet laskeva t Sarvijärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat eteläosassa lyhytkorsineva, rah - kaneva, tupasvillaräme ja rahkaräme sekä niiden ojikot. Keski- j a pohjoisosassa vallitsevat sararäme, tupasvillaräme, rahkaräme j a pallosararäme ja niiden ojikot. Lähes koko suo on ojitettu.
20 24 - Lipposaarennevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,5 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,4 m. Eteläosassa heikosti maatu - nut kerros on n. 2,0 m paksuinen, muualla sitä ei juuri ole. Parem - min maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,1 m. Yli metrin syvyise n alueen keskisyvyys on 1,8 m ja yli 2 metrin 2,5 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 3,1 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa ja hiek - kamoreenia, paikoin kalliota. Kovaa pohjaa peittää usein 0,5-1,0 m paksuinen liejukerros. Lipposaarennevassa on saravaltaisia turpeita noin 66 % ja rahkavaltaisia 34 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa-run - saimmin puun- (39 %) jäännöksiä ja rahkavaltaisissa tupasvillaa(13 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 44 %. Turveker - rostuman keskimaatuneisuus on 6,1, josta heikosti maatuneen pintaker - roksen keskimaatuneisuus on 3,5 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 7,1. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähän (1,5 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,2 %). Liekoja on eniten suo n pohjoispäässä. Lipposaarennevassa on turvetta 1,40 milj. m 3, josta heikosti maa - tunutta on 26 % (0,37 mil. m 3 ) ja paremmin maatunutta 74 % (1,03 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli metrin syvyisellä suon osalla on 64 % (0, 90 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 18 % (0,25 milj. m3. Lipposaarennevan poh - jois-länsiosa soveltuu polttoturvetuotantoon. 6. Ormänginneva (x= 68809, y= 5363) sijaitsee noin 17 km Iso - joen kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitsee huuhtoutu - neiden kalliomäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Ormänginnevan pinta-ala on 65 ha, josta yli yhden metrin syvyis - tä aluetta on 35 ha ja yli 2 m :n 30 ha. Tutkimuspistetiheys on 4/1 0 ha ja syvyystietoja on 7,8 pisteeltä/10 ha (kuva 9). Suon pinta viet - tää kaakkoon. Vedet laskevat luoteisosasta Laksolamminluomaan j a muualta kaakkoon Sarviluomaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa keidasräme ja silmäkeneva/lyhytkorsineva. Laidoilla tupasvillaa-, rahkaräme-, ja pal - losararämeojikot- ja muuttumat. Suo on luonnontilainen reunoja lu - kuunottamatta. Ormänginnevan turvekerrostumien keskipaksuus on 3,0 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 1,9 m. Paremmin maatuneen turve-
21 kerroksen paksuus on 1,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 3,5 m ja yli 2 metrin 3,7 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 5,4 metriä. Suon pohjamaalaji on moreenia, jota painanteissa peittää hiekka ja lieju. Ormänginnevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 67 % ja sara - valtaisia 33 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillanjäänteitä (41 %) ja saravaltaisissa puunjäännöksiä(17 %) ja tupasvillaa (7 %). Puunjäännöksiä sisältä - vien turpeiden kokonaisosuus on 23 % (kuva 10). Turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 4,7, josta heikosti maatuneen pintakerrokse n keskimaatuneisuus on 3,6 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,6. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0 %). Ormänginnevassa on turvetta 1,93 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 63 % (1,22 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 37 % 3 ( 0,71 milj. m ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä
22 suon osalla on 64 % (1,23 milj. m a ja yli 2 m :n 58 % (1,11 milj, m). Ormänginneva soveltuu kasvuturvetuotantoon. 7. Kotaneva (x= 68828, y= 5360) sijaitsee noin 16 km Isojoe n kirkolta lounaaseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisest i suo sijaitsee paljaaksi huuhtoutuneiden moreenikumpareiden välis - sä. Suokuvio on hyvin rikkonainen. Suon pinnan korkeus on m mpy. Kotanevan pinta-ala on 40 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Tutkimuspistetiheys o n 1,0/10 ha ja syvyystietoja on 3,5 pisteeltä/10 ha. (kuva 11). Suo sijaitsee paikallisella vedenjakajalla ja vedet laskevat etelää n Laksolamminluomaan ja koilliseen Heikkijärvenluomaan.
23 Vallitsevina suotyyppeinä ovat keidasräme ja rahkarämemuuttumat, keskiosissa rahkoittuvaa lyhytkorsinevaa. Reunoilla ojien varsil - la on korpia. Kotanevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m, josta hei - kosti maatuneen turpeen osuus on 0,3 m. Keskiosissa heikosti maatunut kerros on n. 1,8 m paksuinen. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,3 m ja yli 2 metrin 3,0 m. Suurin havaittu turpeen paksuu s on 4,0 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa, jota peittää ohu t lieju- tai silttikerros. Kotanevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 78 % ja sara - valtaisia on 22 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksiä ja rahkavaltaisissa tupasvillaa se - kä puun- ja varpujenjäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien tur-
24 peiden kokonaisosuus on 23 Turvekerrostuman keskimaatuneisuu s on 5,0, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuu s on 3,2 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,1. Kotanevassa on turvetta 0,60 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 17 % (0,10 milj. m 3 ja paremmin maatunutta 83 % (0,5 0 milj. m). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 77 % (0,46 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 50 % (0,30 milj. m3 ). Kota - neva ei sovellu turvetuotantoon. 8. KotokeidasSW (x= 68813, y= 5337) sijaitsee noin 19 km Iso - joen kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitsee kivisten moreenikumpujen rajaamassa altaassa. Suon pinnan korkeus on 70,5-72,5 m mpy. Kotokeitaan pinta-ala on 45 ha, josta yli yhden metrin syvyist ä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Tutkimuspistetiheys on 2,4/10 ha ja syvyystietoja on 4,7 pisteeltä/10 ha (kuva 12). Suon pinta viettää pohjoiseen. Vedet laskevat luoteeseen Korkeakeitaalle, josta edelleen Stora Sandjärviin. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaräme ja sen ojikot ja muut - tumat sekä tupasvillaräme. Laiteilla tavataan pallosararämeitä.
25 Kotokeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,3 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 1,0 m. Paremmin maatuneen tur - peen paksuus on 1,3 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 2,5 m ja yli 2 metrin 3,1 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,4 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkamoreenia, jota paikoi n peittää ohut lieju- tai silttikerros. Kotokeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 79 % ja sara - valtaisia 21 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvi l laa (29 %) ja puun] äännöks iä (14 %) ja sara - valtaisissa puunjäännöksiä (16 %). Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 30 % (kuva 13). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, josta heikosti maatuneen pintakerrokse n keskimaatuneisuus on 3,2 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 7,0 Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin vähän (0,7 %) ja 1-2 metrin Vyöhykkeessä kohtalaisesti (2,6 %). Kotokeitaassa on turvetta 0,63 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 42 % (0,27 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 57 % (0,3 6 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 80 % (0,50 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 50 % (0,31 milj.m 3 ). Kotokeidas kuuluu soidensuojelun perusohjelmassa ehdotettuun Stormossen-Kotokeidas-Korkeakeidas-Bellasviken suojelualueeseen.
26 Korkeakeidas (x= 68824, y= 5336) sijaitsee noin 14 km Iso - joen kirkolta lounaaseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee osittain paljastuneiden moreenikumpujen välisessä laaksossa. Suon pinnan korkeus on 67,5-70 m mpy. Korkeakeitaan pinta-ala on 20 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 15 ha yli 2 m :n 10 ha. Tutkimuspistetiheys o n 2/10 ha (kuva 14). Suon pinta viettää luoteeseen. Vedet laskeva t ojia pitkin luoteeseen Stora Sandjärviin. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosassa keidasräme ja laidoilla rahkaräme-, tupasvillaräme- ja pallosararämeojikot. Korkeakeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 3,5 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 2,4 m.kaikki neljä tutkimuspistettä ovat yli 2 m :n syvyisiä. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,1 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,0 metriä. Suo n pohjamaalaji on moreenia. Ohut liejukerros (0,1-0,4 m) peittä ä syvimpiä alueita. Korkeakeitaassa on rahkavaltaisia turpeita 91 % ja saravaltaisia 9 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmi n tupasvillaa (26 %) ja saravaltaisissa puunjäännöksiä (5 %). Puun - jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 23 Turve-
27 kerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,3 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 7,1. Liekoja ei ole lainkaan. Korkeakeitaassa on turvetta 0,69 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 68 % (0,47 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 32 % (0,22 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisel - lä suon osalla on 74 % (0,51 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 49 % (0,3 4 milj. m 3 ). Korkeakeidas kuuluu soidensuojelun perusohjelmass a (I) ehdotettuun Stormossen-Korkeakeidas-Bellasviken-suojel u - alueeseen. 10,381sokeidas-Salonkeidas (x= 68823, y= 5393) sijaitsee noi n 14 km Isojoen kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitse e moreeni- ja kalliokumpujen rajaamassa altaassa. Samaan altaasee n kuuluvat Heikinkeidas (nro 1), Isonsaarenkeidas (nro 2) ja Pikkukeidas (nro 4). Suon pinta-ala on 510 ha, josta yli yhden met - rin syvyistä aluetta on 365 ha ja yli 2 m :n 270 ha. Tutkimuspi s - tetiheys on 2,6/10 ha ja syvyystietoja on 7,8 pisteeltä/10 ha (kuva 15). Suon pinta viettää etelään. Vedet laskevat Heinästö n- luomaan, Sarvijärveen ja Siironjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa keidasräme, sil - mäkeneva, lyhytkorsineva. Reunoilla vallitsevat rahkaräme-, tu - pasvillarämeojikot ja -muuttumat. Suon reunat ja Isokeitaan ete - läpää sekä Salonkeitaan pohjoispää ovat ojitetut. Isokeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 3,0 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,7 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 1,3 m. Yli metrin syvisen alueen keskisyvyys on 3,2 m ja yli 2 metrin 3,5 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 5,5 metriä. Suon pohjamaalaji on pääosin hiekkaa, ete - lä- ja pohjoisosassa on silttiä ja syvänteissä liejua. Isokeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 74 % ja sarava l - taisia 26 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa run - saimmin tupasvillanjäänteitä (34 %). Saravaltaisissa puun- ja var - pujenjäänteitä (3 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 6 % (kuva 16). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus o n 4,5, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus o n 3,5 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,8. Liekoja on molemmis - sa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0 %). Isokeitaassa on turvetta 13,89 milj. m3, josta heikosti maa-
28 tunutta on 57 % (7,85 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 43 % (6,0 4 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 84 % (11,68 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 68 % (9,45 milj. m 3 ). Isokeidas-Salonkeidas soveltuu kasvuturvetuotantoon sekä polttoturvetuotantoon sen on poistettu. jälkeen, kun heikosti maatunut pintakerro s
29 Vähänlamminrämäkkä (x= 68843, y= 5372) sijaitsee noin 1 4 km Isojoen kirkolta lounaaseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee paljaaksi huuhtoutuneiden moreenikumpareiden ympäröimässä altaassa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Vähänlamminrämäkän pinta-ala on 65 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Tutkimuspistetihey s on 1,9/10 ha (kuva 17). Suon pinta viettää kaakkoon. Vedet laske - vat itä- ja eteläosasta kaakkoon Sarvijärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaräme- ja sararämeojikot. Vähä Viitalammen pohjoispäässä on saranevaa. Laiteilla tavataa n pallosararämettä. Koko suo on ojitettu.
30 Vähänlamminrämäkän turvekerrostumien keskipaksuus on 2,2 m, josta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 1,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,3 m ja yli 2 metrin 2,7 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,3 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa ja hiekkamoreenia. Kovaa pohjaa peittää n. 0,5-1,5 m paksuinen liejuker - ros. Vähänlamminrämäkässä on saravaltaisia turpeita noin 91 % j a rahkavaltaisia 9 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisis - sa runsaimmin puun- (53 %) ja tupasvillan jäänteitä (14 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 58 Turveker - rostuman keskimaatuneisuus on 7,0, josta heikosti maatuneen pinta - kerroksen keskimaatuneisuus on 3,9 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 7,5. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisest i (2,7 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,9 %). Vähänlamminrämäkässä on turvetta 0,90 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 14 % (0,13 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 86 % (0, 77 milj. m 3, Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon
31 osalla on 78 % (0, 70 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 40 % (0,90 milj. m 3 ). Vähänlamminrämäkkä soveltuu polttoturvetuotantoon. 12. Heikkijärvenneva (x= 68846, y= 5355) sijaitsee noin 16 km Isojoen kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitsee loivie n kangasmaiden ja kalliokumpujen välisessä laaksossa. Suon pinnan korkeus on 69-72,5 m mpy. Heikkijärvennevan pinta-ala on 70 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 55 ha ja yli 2 m :n 45 ha. Tutkimuspistetihey s on 4,1 /10 ha ja syvyystietoja on 8,4 pisteeltä/10 ha (kuva 18). Suon pinta viettää etelään. Vedet laskevat suon itälaidalla ole - vaan Heikkijärveen.
32 Vallitsevina suotyyppeinä ovat silmäkeneva, rahkaräme, sara - neva ja tupasvillarämeojikot. Laiteilla tavataan etupäässä pallo - sararämeitä sekä tupasvillaräme- ja sararämemuuttumia. Heikkijärven turvekerrostumien keskipaksuus on 2,8 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 1,2 m. Paremmin maatuneen turve - kerroksen paksuus on 1,6 m. Suon eteläpäässä paremmin maatunut kerros on paksuimmillaan. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 3,0 m ja yli 2 metrin 3,4 m. Suurin havaittu turpeen paksuu s on 4,0 metriä. Suon pohjamaalaji on moreenia ja hiekkaa, joit a peittää ohut (0,3-0,5 m) liejukerros. Heikkijärvennevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 56 % j a saravaltaisia 44 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksiä (21 %) ja rahkavaltaisissa tupasvillaa (8 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus o n 23 % (kuva 19). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, jost a heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,4 ja pa - remmin maatuneen pohjakerroksen 6,3. Liekoja on 0-1 metrin syvyys - vyöhykkeessä erittäin vähän (0,5 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä e i lainkaan. Heikkijärvennevassa on turvetta 1,94 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 43 % (0,83 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 57 % (1,11 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 87 % (1,68 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 79 % (1,53 milj. m 3 ).
33 Isosuo-Laksolamminneva (x= 68845, y= 5345) sijaitsee noi n 17 km Isojoen kirkolta länteen Siipyyn kunnan rajalla. Topografisesti suo sijaitsee kallioisten moreenikumpujen välisessä ruhjelaaksossa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Isosuon pinta-ala on 95 ha, josta yli yhden metrin syvyist ä aluetta on 45 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Tutkimuspistetiheys on 2,8 / 10 ha ja syvyystietoja on 4,5 pisteeltä/10 ha (kuva 20). Suon pinta viettää kaakkoon. Vedet laskevat etelään Laksolamminluomaa pit - kin sekä länsiosasta luoteeseen Stora Sandjärviin. Vallitsevina suotyyppeinä ovat saranevaojikot ja -muuttuma t sekä eteläosassa (Laksolamminneva) sararämeojikot ja -muuttumat. Reunoilla tavataan pallosararäme- ja rahkarämeojikoita. Koko suo on ojitettu. Isosuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,4 m, josta hei - kosti maatuneen turpeen osuus on 1,3 m. Suon lounaisosassa heikos - ti maatuneen pintakerroksen paksuus on n. 2 m. Paremmin maatuneen
34 turvekerroksen paksuus on 1,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,6 m ja yli 2 metrin 3,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,4 metriä. Suon pohjamaalaji on moreenia, jota peittää syvänteissä 0,3-1,0 m paksuinen liejukerros. Isosuossa on saravaltaisia turpeita noin 83 % ja rahkavaltaisia 17 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksiä (17 %), varpuja (13 %) ja kortetta (6 %) sek ä rahkavaltaisissa tupasvillaa (9 %). Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 17 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,8 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,4. Liekoj a on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0 %)(kuva 21).
35 Isosuossa on turvetta 1,68 milj. m3, josta heikosti maatu - nutta on 55 % (0,91 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 45 % (0,7 7 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 77 % (1,30 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 48 % (0,80 milj. m 3 ). Isosuo soveltuu polttoturvetuotantoon. 14. Isokeidas W (x= 68874, y= 5353) sijaitsee noin 16 km Iso - joen kirkolta länteen. Topografisesti suo sijaitsee kallioisten, huuhtoutuneiden moreenimäkien ja hiekkakankaiden patoamassa altaassa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Isokeitaan pinta-ala on 160 ha, josta yli yhden metrin syvyis - tä aluetta on 95 ha ja yli 2 m :n 60 ha. Tutkimuspistetiheys on 3,3 / 10 ha ja syvyystietoja on 10,3 pisteeltä/10 ha (kuva 22). Suon pin - ta on lähes tasainen. Vedet laskevat kaakkoiskulmasta etelään Heik - kijärveen ja sieltä edelleen etelään Sarvijärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjois- ja eteläosissa keidas - räme, lyhytkorsineva ja silmäkeneva. Keskiosassa vallitsevat tupas - villaräme ja rahkaräme sekä niiden ojikot. Reunoilla tavataan rahka - rämeitä, tupasvillarämeitä, pallosararämeitä ja niiden ojikoita. Suon kaakkoisosa on ojitettu. Isokeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,0 m, josta hei - kosti maatuneen turpeen osuus on 1,1 m. Heikosti maatunut kerros o n paksuimmillaan suon eteläosassa (n. 2,0 m). Paremmin maatuneen tur - vekerroksen paksuus on 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,3 m ja yli 2 metrin 2,7 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 4,5 metriä. Suon pohjamaalaji on moreenia, jota suon keskiosiss a peittää hiekka. Lisäksi pohjalla on kalliopaljastumia. Isokeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 84 % ja saraval - taisia 16 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa run - saimmin tupasvillaa (40 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 3 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3, 5 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,6. Liekoja ei ole lainkaan (kuva 23). Isokeitaassa on turvetta 2,40 milj. m 3, josta heikosti maatu - nutta on 55 % (1,32 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 45 % (1,0 8 milj. m 3 ).. Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osal - la on 90 % (2,19 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 70 % (1,70 milj. m 3 ). Iso - keidas W soveltuu kasvuturvetuotantoon sekä suon koillisosa mandol - lisesti pienimuotoiseen polttoturvetuotantoon.
36 Stormossen-Kaakkolamminneva-Sulkonneva (x= 68883, y= 5331) sijaitsee noin 18 km Isojoen kirkolta länteen Lapväärti n kunnan rajalla. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti su o sijaitsee kalliokumpujen välisessä lähes etelä-pohjoissuuntaisessa syvänteessä. Suon pinnan korkeus on m mpy. Suokompleksin pinta-ala on 120 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 60 ha ja yli 2 m :n 30 ha (kuva 24). Suo o n vedenjakajalla,jonka vedet laskevat sekä pohjoiseen että etelään. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosan avosuolla lyhytkorsineva ja saraneva. Lähellä Kaakkolampea on keidasrämettä, Reuna - osissa tavataan sararämettä, tupasvillarämeitä sekä rahkarämeit ä ja niiden ojikoita. Suon etelä- ja pohjoispäät ovat ojitetut. Turvekerrostumien keskipaksuus on 2,2 m, josta heikosti maatuneen turpeen osuus 1,1 m. Heikosti maatunut pintakerros on paksuimmillaan (0,2-2,5 m) suon keskiosassa. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 1,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,5 m ja yli 2 metrin 2,7 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,8 metriä. Suon pohjamaalaji on moreenia, paikoi n pohjaa peittää 0,3-0,5 m paksuinen liejukerros. Stormossenissa on saravaltaisia turpeita noin 62 % ja rahka - valtaisia 38 Rahkavaltaisia turpeita on lähinnä suon kaakkois - osassa. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (22 %). Saravaltaisissa puun- (24 %) ja tupasvillanjäänteitä (15 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 28 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3,
37 josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3, 7 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,8. Liekoja on molemmiss a syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1 %). Suokompleksissa on turvetta 1,80 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 50 % (0,90 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 50 % (0,9 0 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 83 % (1,50 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 45 % (0,81 milj. m 3 ). Suo ei sovellu turvetuotantoon.
38 Töyreenkeidas (x= 68914, y= 5333) sijaitsee noin 17 km Isojoen kirkolta länteen Isojoen ja Lapväärtin kuntien rajalla. Topografisesti suo sijaitsee moreenipeitteisten kalliokumpuje n ympäröimässä altaassa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Töyreenkeitaan pinta-ala on 165 ha (Isojoella 35 ha), josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 105 ha (Isojoella 35 ha) j a yli 2 m :n 50 ha (Isojoella 20 ha). Tutkimuspistetiheys on 1,3/10 ha ja syvyystietoja on 2,4 pisteeltä/10 ha (kuva 25). Suon pinta viettää lounaaseen. Vedet laskevat pohjoiseen Kärjenjokeen sekä lounaaseen Töniluomaan.
39 Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa korpiräme-, rahkaräme- ja sararämemuuttumat. Eteläosan keskivaiheilla on saranevaa ja sararämettä. Muualla vallitseva suotyyppi on keidasräme,missä kuljut ovat silmäkenevoja ja kermit tupasvillarämeitä. Lisäks i laiteilla tavataan pallosararämeitä. Suon pohjoisosa on ojitettu. Töyreenkeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,6 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,5 m. Suon keskiosassa on laaja heikosti maatunut saraturvevyöhyke. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 2,8 m ja yli 2 metrin 3,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,8 metriä. Suon pohjamaalaji on moreenia, jota peittää syvänteissä ohut liejukerros. Töyreenkeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 52 % ja sara - valtaisia 48 Rahkavaltaiset turpeet ovat turvekerrostuman pinta - osassa. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmi n tupasvillaa sekä saravaltaisissa puun-, varpujen ja kortteen jäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 1 1 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, josta heikosti maatunee n pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,5 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,1. vähän (alle 1,0 %) (kuva 26). Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäi n
40 Töyreenkeitaassa on turvetta 3,36 milj. m 3 (1,40 milj. m 3 Iso - joella), josta heikosti maatunutta on 59 % (1,98 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 41% (1,38 milj. m 3 ) Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 88 % (2,94 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 49 % (1,64 milj. m 3 ). Töyreenkeidas soveltuu kasvuturvetuotantoon. 17. Turvekeidas (x= 68901, y= 5398) sijaitsee noin 10 km Iso - joen kirkolta länteen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisest i suo sijaitsee matalien moreenikankaiden rajaamassa altaassa. Suo n pinnan korkeus on 76-77,5 m mpy. Turvekeitaan pinta-ala on 50 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 28 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Tutkimuspistetiheys on 0,6 / 10 ha ja syvyystietoja on 0,8 pisteeltä/10 ha (kuva 27). Suon pin - ta viettää etelään. Vedet laskevat etelään Hanhiojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaräme- ja keskiosassa tupasvillarämemuuttumat. Suon reunat ovat turvekangasasteella. Turvekeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,5 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,2 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 2,3 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,5 m ja yli 2 metrin 2,9 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,5 metriä. Suon pohjamaalaji on moreenia, jota peittää
41 ohut savilieju. Turvekeitaassa on sekä sara- että rahkavaltaisia turpeit a noin 50 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puun-, kortteen ja järviruoonjäänteitä ja rahkavaltaisissa tupasvillaa ja varpuja. Puunjäännöksiä sisältävien turpei - den kokonaisosuus on 34 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,4 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,0. Turvekeitaassa on turvetta 0,78 milj. m3, josta heikosti maa - tunutta on 7 % (0,05 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 93 % (0,7 3 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 81 % (0,63 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 56 % (0,43 milj. m 3 ). Turvekeidas soveltuu polttoturvetuotantoon. 18. Rahkakeidas (x= 68908, y= 5386) sijaitsee noin 12 km Iso - joen kirkolta länteen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisest i suo sijaitsee loivapiirteisen moreenimaaston painanteessa. Suon pinnan korkeus on 77,5-79 m mpy. Rahkakeitaan pinta-ala on 35 ha, josta yli yhden metrin syvyis - tä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n 2 ha. Tutkimuspistetiheys on 0,6 / 10 ha ja syvyystietoja on 2,0 pisteeltä/10 ha (kuva 28). Suon pin - ta viettää etelään. Vedet laskevat länteen Kärjenjokeen, sekä ete - lään Hanhiojaan. Suo on pääosin rahkarämemuuttumaa. Rahkakeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,3 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 1,0 m. Paremmin maatuneen turve - kerroksen paksuus on 1,2 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 1,5 m ja yli 2 metrin 2,7 m. Suon pohjamaalaji on moreeni. Rahkakeitaassa on rahkavaltaisia turpeita 52 % ja saravaltai - sia 48 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 77 %. Turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 6,5, josta heikosti maatuneen pintakerrokse n keskimaatuneisuus on 3,0 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6, 9 Rahkakeitaassa on turvetta 0,32 milj. m 3, josta heikosti maa - tunutta on 11 % (0,03 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 89 % (0,2 9 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 47 % (0,15 milj. m 3 ). Rahkakeidas soveltuu enintään pie - nimuotoiseen palaturvetuotantoon.
42 Lassinkeidas (x=68925, y= 5381) sijaitsee noin 13 km Isojoen kirkolta länteen Hanhimaan metsäautotien varressa. Topografisesti suo sijaitsee moreenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Lassinkeitaan pinta-ala on 60 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 40 ha ja yli 2 m :n 25 ha. Tutkimuspistetihey s on 4,7/10 ha ja syvyystietoja on 14 pisteeltä/10 ha (kuva 29). Suon pinta viettää länteen. Vedet laskevat luoteeseen ja läntee n Kärjenluomaan sekä Kärjenjokeen. Suon keskiosat ovat silmäkenevaa, paikoin rahkanevaa. Etelä - ja itäosissa vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaräme ja keidas - räme. Koillisosassa on erilaisia korpi sekä turvekankaita. Kok o suo on ojitettu. Lassinkeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,2 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,7 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,3 m ja yli 2 metrin 2,7 m. Suurin havaittu turpeen pak-
43 suus on 3,7 metriä. Suon pohjamaalaji on etupäässä moreenia. Keskiosissa on lisäksi hiekkaa. Lassinkeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 63 % ja sara - valtaisia 37 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisissa puun- ja tupasvillan j a kortteen jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais - osuus on 33 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,0 ja pa - remmin maatuneen pohjakerroksen 7,3. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin vähän (0,4 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin runsaasti (yli 4 %) (kuva 29).
44 Lassinkeitaassa on turvetta 1,1 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 30 % (0,33 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 70 % (0,7 7 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 84 % (0,92 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 61 % (0,68 milj. m 3 ). Lassinkeitaan pintaturve soveltuu kasvuturvetuotantoon ja paremmi n maatunut pohjakerros polttoturvetuotantoon. 20. Lehmikeidas-Pitkänsaarenkeidas (x= 68949, y= 5394) sijaitsee noin 11 km Isojoen kirkolta luoteeseen Kärjenkosken kylän läheisyydessä. Topografisesti suo sijaitsee vedenjakajavyöhykkeellä, matalien moreenimäkien välissä. Suon pinnan korkeus on mmpy. Lehmikeitaan pinta-ala on 310 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 180 ha ja yli 2 m :n 110 ha. Tutkimuspistetiheys on 3,0 / 10 ha ja syvyystietoja on 10,3 pisteeltä/10 ha. (kuva 31). Suon pint a viettää lounaaseen ja koilliseen. Vedet laskevat etelään ja lounaa - seen Kärjenluomaa pitkin Kärjenjokeen sekä koilliseen Isojokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosassa keidasräme ja silmäkeneva. Paikoin on rahkoittuvaa lyhytkorsinevaa. Laitaosissa esiintyy sararämemuuttumia, ruohoturvekankaita, ruoho- ja heinäkorpia sek ä nevakorpia. Suon reunoilla on vanhaa ojitusta.
45 Lehmikeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,8 m. Suon keskiosissa (syvim - mässä osassa) heikosti maatuneen pinnan paksuus on 1,5-2,0 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,0 m. Yli metri n syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m ja yli 2 metrin 2,5 m. Suu - rin havaittu turpeen paksuus on 3,6 metriä. Suon pohjamaalaji on etupäässä moreenia ja hiekkaa. Lehmikeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 66 % ja sara - valtaisia 34 Saravaltaisia turpeita esiintyy turvekerrostuman pohjalla ja suon lounaisosassa. Turpeen lisätekijöinä tavataa n rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillanjäänteitä (34 %) ja sara - valtaisissa puunjäännöksiä sekä tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisäl - tävien turpeiden kokonaisosuus on 26 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaa - tuneisuus on 3,4 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,9. Liekoj a on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0 %)(kuva 32). Lehmikeitaassa on turvetta 5,49 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 46 % (2,55 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 54 % (2,9 4 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 70 % (3,78 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 50 % (2,75 milj. m 3 ). Lehmikeidas soveltuu kasvuturvetuotantoon.
46 Kiviluhdanneva-Kallioistenkeidas (x= 68960, y= 5380) sijaitsee noin 14 km Isojoen kirkolta luoteeseen. Topografisest i suo sijaitsee matalien moreenikankaiden välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on 84,5-86 m mpy. Kiviluhdannevan pinta-ala on 85 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 50 ha ja yli 2 m :n 25 ha. Tutkimuspistetiheys on 3,1/10 ha ja syvyystietoja on 10 pisteeltä/10 ha (kuva 33). Suon pinta viettää lounaaseen. Vedet laskevat lounaasee n Kortesluomaa pitkin Kärjenjokeen. Suon keskiosa on heikosti kehittynyttä keidasrämettä. Van - hat ojitusalueet ovat turvekangasasteella. Länsilaidalla on kor - pia. Kallioistenkeidas on biologista suota. Kallioistenkeidas o n ojitettu kokonaan, Kiviluhdanneva laitaosistaan. Kiviluhdannevan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,3 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,9 m. Syvimmän alueen keskivaiheilla (länsilaidalla) heikosti maatunut kerros on n. 2,0 m paksuinen. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,4 m. Yl i metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,5 m ja yli 2 metrin 3,1 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,9 metriä. Suon pohjamaalaj i on moreenia.
47 Kiviluhdannevassa on saravaltaisia turpeita noin 54 % j a rahkavaltaisia 46 Suon länsiosa on saravaltaista ja itäos a rahkavaltaista. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa 25 % ja saravaltaisissa tupasvilla a 21 % ja puunjäännöksiä 14 Puunjäännöksiä sisältävien turpei - den kokonaisosuus on 25 Turvekerrostuman keskimaatuneisuu s on 5,3, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatunei - suus on 3,6 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,2. Liekoj a on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0 % ) (kuva 34). Kiviluhdannevassa on turvetta 1,40 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 35 % (0,49 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 65 % (0,91 milj, m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 90 % (1,25 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 55 % (0,77 milj. m3 ). Kiviluhdanneva soveltuu polttoturvetuotantoon.
48 Kiimakeidas (x= 68976, y= 5372) sijaitsee noin 15 km Iso - joen kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo sijaitsee soraharju n ja moreenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus o n m mpy. Kiimakeitaan pinta-ala on 110 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 70 ha ja yli 2 m :n 40 ha. Tutkimuspistetiheys o n 3,6/10 ha ja syvyystietoja on 12,2 pisteeltä/10 ha (kuva 35). Suo n pinta viettää lounaaseen. Vedet laskevat kaakkoon, lounaaseen, län - teen ja luoteeseen ojia pitkin Kärjenjokeen. Suo on konsentrinen kermikeidas. Laidoilla on tupasvillaräme-, rahkaräme- ja pallosararämemuuttumia ja -ojikoita. Suon keskiosa on luonnontilainen. Kiimakeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,4 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,7 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 0,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,6 m ja yli 2 metrin 3,1 m. Suurin havaittu turpeen pak-
49 suus on 3,6 metriä. Suon pohjamaalaji on etupäässä soraa, paikoi n pistää esiin moreeni. Kiimakeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 92 % ja sara - valtaisia 8 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillanjäänteitä (22 %) ja saravaltaisissa puun - jäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 18 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3, josta hei - kosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 2,9 ja pa - remmin maatuneen pohjakerroksen 7,6. Liekoja on 0-1 metrin vyöhykvyysvyöhykkeessä erittäin vähän (0,2 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan (kuva 36). Kiimakeitaassa on turvetta 2,60 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 70 % (1,83 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 30 % (0,77 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 70 % (1,82 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 48 % (1,2 4 milj. m 3 ). Kiimakeidas soveltuu kasvuturvetuotantoon.
50 Marjokeidas (x= 68977, y= 5397) sijaitsee noin 14 km Isojoen kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo sijaitsee Vähä - kankaan ja Harjunmäen hiekkamuodostumien ja moreeniselänteide n patoamassa altaassa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Marjokeitaan pinta-ala on 170 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 135 ha ja yli 2 m :n 80 ha. Tutkimuspisteti - heys on 3,8/10 ha ja syvyystietoja on 12 pisteeltä/10 ha (kuva 37). Suon pinta viettää kakkoon. Vedet laskevat kaakkoiskulmas - ta Saarikonluomaan ja pohjoisosasta pohjoiseen kohti Isojokea. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskustassa hyvin kehittynyt keidasräme. Reunoilla tavataan rahkarämeitä, tupasvil- ' larämeitä ja turvekankaita. Suon länsilaidalla on vanhaa ojitus - ta, muualla vain reunat ovat ojitetut. Marjokeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,2 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,9 m. Paremmin maatuneen tur - vekerroksen paksuus on 1,3 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,4 m ja yli 2 metrin 2,8 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 4,3 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa ja soraa, kaakkoisosassa moreenia. Keskustassa on n. 0,2 m liejua. Marjokeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 91 % ja sa - ravaltaisia 9 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisis - sa runsaimmin tupasvillaa (29 %) ja puunjäännöksiä (11 %). Puun - jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 17 %. Turve - kerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, josta heikosti maatunee n pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,3 ja paremmin maatunee n pohjakerroksen 6,4, Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeiss ä erittäin vähän (alle 0,5 %) (kuva 38). Marjokeitaassa on luonnontilaista turvetta 3,40 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 36 % (1,22 milj. m 3 ) ja paremmi n maatunutta 64 % (2,18 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhde n metrin syvyisellä suon osalla on 95 % (3,24 milj. m 3 ) ja yl i 2 m :n 66 % (2,24 milj. m3 ). Marjokeitaan heikosti maatunut pin - takerros soveltuu kasvuturvetuotantoon, jonka poistamisen jäl - keen, paremmin maatunut pohjaturve soveltuu polttoturvetuotan - toon.
51 Vähäneva (x= 68988, y= 5379) sijaitsee noin 15 km Iso - joen kirkolta luoteeseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee soraharjun kupeessa ja on lievehiekkoje n ja moreenimaiden patoama. Suon pinnan korkeus on m mpy. Vähänevan pinta-ala on 30 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Tutkimuspistetiheys o n 2,0/10 ha ja syvyystietoja on 6,7 pisteeltä/10 ha (kuva 39). Suon pinta viettää luoteeseen ja vedet laskevat koilliseen j a luoteeseen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keidasrämeojikko, rahkanevamuuttuma ja lyhytkorsinevamuuttuma. Koko suo on ojitettu. Vähänevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,4 m, josta hei - kosti maatuneen turpeen osuus 0,7 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 0,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 1,7 m ja yli 2 metrin 2,3 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3, 0 metriä. Suon pohjamaalaji on soraa ja koillisosassa moreenia. Vähänevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 75 % ja saravaltaisia 25 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisissa puunjäännöksiä. Puunjään-
52 nöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 17 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, josta heikosti maatuneen pinta - kerroksen keskimaatuneisuus on 3,1 ja paremmin maatuneen pohja - kerroksen 7,7. Liekoja ei ole 0-1 metrin syvyysvyöhylleessä lainkaan, mutta 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (alle 1,0 %). Vähänevassa on turvetta 0,42 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 50 % (0,21 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 50 % (0, 21 milj, m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 84 % (0,35 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 55 % (0,23 milj. m 3 ). Suo soveltuu pienimuotoiseen polttoturvetuotantoon sen jälkeen, kun keskiosasta on poistettu pinnasta n. 2 m heikosti maatunutta turvetta.
53 Riihijärvenneva (x= 68999, y= 5392) sijaitsee noin 15 km Isojoen kirkolta luoteeseen. Suo on tutkittu hajapistein. Suo n eteläosa on soraharjun koillisrinteellä. Idässä suo rajoittuu peltoihin ja kuivattuun Riihijärveen. Suon pinnan korkeus on m mpy. Riihijärvennevan pinta-ala on 135 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 80 ha ja yli 2 m :n 55 ha. Tutkimuspistetiheys on 0,6/10 ha ja syvyystietoja on 5,4 pisteeltä/10 ha (kuva 40). Suon pinta viettää itään. Vedet laskevat suon itäpuolella virtaa - vaan luomaan ja sitä pitkin pohjoiseen.
54 61 - Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosassa keidasräme ja tu - pasvillaräme, pohjoisosassa rahkarämemuuttuma, länsiosassa tava - taan rahkarämettä, eteläosassa on korpirämemuuttumaa. Vanhat oji - tusalueet ovat turvekangasasteella. Suon pohjois- ja eteläosa t ovat ojitetut. Riihijärvennevan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,7 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,8 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 1,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,9 m ja yli 2 metrin 3,3 m. Suurin havaittu turpeen pak - suus on 4,0 metriä. Suon pohjamaalaji on reunoilla soraa, keskiosas - sa silttiä ja liejua. Riihijärvennevassa on saravaltaisia turpeita noin 57 % ja rahkavaltaisia 43 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisiss a runsaimmin järviruoon- ja puunjäännöksiä ja rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus o n 28 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, josta heikost i maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,2 ja paremmin maa - tuneen pohjakerroksen 6,7. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeis - sä erittäin vähän (alle 1,0 %). Riihijärvennevassa on turvetta 2,47 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 30 % (0,74 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 70 % (1, 73 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 87 % (2,1 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 73 % (1,82 milj. m 3 ). Riihijärvenneva soveltuu sekä poitto- että kasvuturvetuotantoon. 26. Kivikeidas (x= 68770, y= 5477) sijaitsee noin 14 km Iso - joen kirkolta etelään Siikaisten kunnan rajalla. Topografisest i suo sijaitsee vedenjakaja-alueella matalien moreenikankaiden reu - nustamassa altaassa. Suon pinnan korkeus on 77,5-83,5 m mpy. Kivikeitaan pinta-ala on 540 ha (380 ha Isojoella), jost a yli yhden metrin syvyistä aluetta on 350 ha (270 Isojoella) j a yli 2 m :n 210 ha (175 ha Isojoella). Tutkimuspistetiheys on 0,5 / 10 ha ja syvyystietoja on 1,0 pisteeltä/10 ha (kuva 41). Suon pin - ta viettää länteen. Vedet laskevat etelään Herrametsänojaan ja poh - joiseen ojia pitkin Siironjokeen. Suon keskiosa on hyvin kehittynyttä keidasrämettä, missä vä - lipinnat ovat silmäkenevaa, pohjoisosa on silmäkenevaa ja lyhyt - korsinevaa. Laidoilla vallitsevat isovarpuräme ja tupasvillaräme. Suo on luonnontilainen reunoja lukuunottamatta.
55 Kivikeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,0 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 1,0 m. Paremmin maatuneen turve - kerroksen paksuus on 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,3 m ja yli 2 metrin 3,0 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 4,2 metriä. Suon pohjamaalaji on moreenia, joka on suon keskiosiss a erittäin kivistä (huuhtoutunutta).
56 Kivikeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 70 % ja sara - valtaisia 30 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvilla (28 %) ja varpujen jäänteitä (4 %) ja saravaltais is sa puun- (12 %), varpujen (5 %) ja kortteen- ja ruo - joken (yht. 8 %) jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonasosuus on 15 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, josta heikosti maatuneen pintakerroksen 3,4 ja paremmin maatunee n pohjakerroksen 6,1. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0 %). Suon keskiosassa liekoja ei tavattu lainkaan (kuva 42). Kivikeitaassa on turvetta 9,40 milj. m 3 (6,6 milj. m 3 Iso - joella), josta heikosti maatunutta on 45 % (4,23 milj. m 3 )ja pa - remmin maatunutta 55 % (5,17 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 85 % (8,0 milj. m 3 ) (6,15 milj. m 3 Isojoella) ja yli 2 m :n 64 % (6,0 milj. m 3 )(5,3 milj. m 3 Iso - joella). Kivikeidas kuuluu kansallispuistokomitean mietinnöss ä ehdotettuun Happa- ja Mustasaarenkeitaan kansallispuistoon.
57 Mustasaarenkeidas (x= 68790, y= 5440) sijaitsee noin 1 4 km Isojoen kirkolta lounaaseen Isojoen ja Siikaisten kuntien ra - jalla. Topografisesti suo sijaitsee vedenjakaja-alueella matalie n rikkonaisten moreenikumpujen rajaamassa altaassa. Varsinkin suo n eteläosassa on runsaasti moreenia ja kalliosaaria. Suon pinnan korkeus on m mpy. Mustasaarenkeitaan pinta-ala on 1245 ha (825 ha Isojoella), josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 750 ha ja yli 2 m : n 570 ha. Tutkimuspistetiheys on 0,2/10 ha ja syvyystietoja on 0, 6 pisteeltä/10 ha (kuva 43). Suon pinta viettää keskustasta poi s päin. Vedet laskevat pohjoisesta kolmesta kohtaa Siironjokeen j a eteläosan vedet purkautuvat Vänninojaa pitkin etelään. Vallitsevina suotyyppeinä ovat silmäkeneva ja heikosti keihi t - tynyt keidasräme. Laidoilla tavataan tupasvilla- ja rahkarämeitä. Suo on ojitettu laidoiltaan. Mustasaarenkeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 3,3 m, josta heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,5 m. Paremmin maatu - neen turvekerroksen paksuus on 1,8 m. Yli metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 3,4 m ja yli 2 m :n 3,5 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 5,0 metriä. Suon pohjamaalaji on moreenia,paikoin kal - liota sekä liejua. Mustasaarenkeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 86 % j a saravaltaisia 14 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisi s - sa runsaimmin tupasvillaa (10 %) ja saravaltaisissa puun- (6 %) j a järviruoon (3 %) jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 6 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3, 4 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,2. Liekoja ei ole 0-1 met - rin syvyysvyöhykkeessä lainkaan, mutta 1-2 metrin vyöhykkeess ä erittäin vähän (0,2 %) (kuva 44). Mustasaarenkeitaassa on turvetta 26 milj. m 3 (22 milj. m3 Isojoella), josta heikosti maatunutta on 45 % (11,7 milj. m3 ) ja pa - remmin maatunutta 55 % (14,3 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yh - den metrin syvyisellä suon osalla on 98 % (25,5, milj. m 3 ) ja yl i 2 m :n 77 % (19,95 milj. m 3 ). Mustasaarenkeidas kuuluu kansalli s - puistokomitean mietinnössä ehdotettuun Haapa- ja Mustasaarenke i - taan kansallispuistoon.
58 Veräjäneva (x= 68880, y= 5415) sijaitsee noin 13 km Iso - joen kirkolta lounaaseen Merikarvian tien varressa. Topografisesti suo sijaitsee soraharjun ja moreenimäen välisessä painanteessa. Suon W-osassa on runsaasti kalliosaaria. Suon pinnan korkeus o n m mpy. Veräjänevan pinta-ala on 410 ha (380 Isojoella), josta yl i yhden metrin syvyistä aluetta on 265 ha (250 ha) ja yli 2 m : n 155 ha (145 ha). Tutkimuspistetiheys on 3,3/10 ha ja syvyystietoja on 8,8 pisteeltä/10 ja (kuva 45). Suon pinta viettää luoteeseen. Vedet laskevat luoteeseen Heinästönluomaa pitkin, joka kääntyy lounaaseen Merikarvianjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa lyhytkorsineva j a saraneva ja eteläosassa silmäkeneva. Reunoilla on tupasvillarämeitä ja rahkarämeitä, saarekkeiden reunoilla vallitsevat korvet. Heinästönluoman ympäristössä on ruohoturvekangasta. Reunoilla on etu - päässä rahkaräme- ja tupasvillarämemuuttumia. Suon pituussuunnass a virtaava Heinästönluoma on perattu, muutoin ojitus on vain reunoilla. Veräjänevan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,4 m, josta hei - kosti maatuneen turpeen osuus on 0,6 m. Paremmmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,8 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 2,6 m ja yli 2 metrin 3,0 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4, 5 metriä. Suon pohjamaalaji on moreenia, jonka päällä on syvimmiss ä kohdin n. 20 cm silttiä ja liejua.
59 Veräjänevassa on saravaltaisia turpeita noin 56 % ja rahkavaltaisia 44 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillanjäänteitä ja saravaltaisissa kortteen j a järviruoonjäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 11 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3, 5 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,1. Liekoja on 0-1 metri n syvyysvyöhykkeessä erittäin vähän (0,3 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Lieot ovat suon laidoilla (kuva 46). Veräjänevassa on turvetta 9,09 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 26 % (2,34 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 74 % (6,7 5 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 70 % (6,4 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 48 % (4,39 milj, m 3 ). Veräjäneva soveltuu polttoturvetuotantoon.
60 Jokikeidas-Vapunneva (x= 68785, y= 5496) sijaitsee noi n 12 km Isojoen kirkolta etelään Siironjoen varressa. Topografisesti suo sijaitsee matalien moreenikumpujen ja joen sekä jokisedimenttien rajaamassa altaassa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Jokikeitaan pinta-ala on 180 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 70 ha js yli 2 m :n 10 ha. Tutkimuspistetihey s on 1,6/10 ha syvyystietoja on 2,8 pisteeltä/10 ha (kuva 47). Suon pinta viettää koilliseen. Vedet laskevat itään ja koillisee n suoraan Siironjokeen.
61 Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa tupasvillarämeojikko ja saranevamuuttuma. Eteläosa on heikosti kehittynytt ä keidasrämettä, missä kuljut ovat lyhytkorsinevaa. Laiteilla tavataan rahkarämeitä, isovarpurämeitä, sararämeitä ja pallosararämeitä. Jokikeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,4 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,2 m. Paremmin maatunee n turpeen paksuus on 1,2 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 1,6 m ja yli 2 metrin 2,1 m. Suurin havaittu turpeen paksuu s on 2,2 metriä. Suon pohjamaalaji on itäreunalla hiekkaa ja muualla moreenia. Jokikeitaassa on saravaltaisia turpeita noin 62 % ja rahkavaltaisia 38 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisiss a runsaimmin kortteen (17 %) ja puun] äännöks iä (17 %) ja rahkaval - taisissa tupasvillaa (12 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 23 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3, 2 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,5. Liekoja on molemmiss a syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0 %) (kuva 48). Jokikeitaassa on turvetta 2,57 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 16 % (0,42 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 84 % (2,1 5 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 43 % (1,11 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 8 % (0,21 milj. m 3 ). Jokikeidas soveltuu polttoturvetuotantoon.
62 , Saunaneva (x= 68808, y= 5473) sijaitsee noin 10 km Iso - joen kirkolta etelään. Topografisesti suo sijaitsee kallioisten, paikoin huuhtoutuneiden moreenikankaiden ympäröimässä altaassa. Suon pinnan korkeus on 80-82,5 m mpy. Saunanevan pinta-ala on 70 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 40 ha ja yli 2 m :n 25 ha. Tutkimuspistetihey s on 4,9/10 ha ja syvyystietoja on 10,0 pisteeltä/10 ha (kuva 49). Suon pinta viettää kaakkoon. Vedet laskevat suon kaakkoisosass a olevien lampien kautta Siironjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat luoteisosassa rahkaräme- j a tupasvillarämeojikot ja -muuttumat. Keskiosassa vallitsevat keidasräme, lyhytkorsineva, tupasvillaräme ja rahkaräme. Kaakkois - osassa on kangaskorpea ja ruoho- ja heinäkorpimuuttumia. Laiteilla tavataan pallosararämeitä ja sen muuttumia. Suon keskiosa o n luonnontilassa. Saunanevan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,1 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,1 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen
63 keskisyvyys on 2,3 m ja yli 2 metrin 2,7 m. Suurin havaittu tur - peen paksuus on 3,5 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekka ja kivikko. Mineraalimaapohjaa peittää paikoin ohut liejukerros. Saunanevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 73 % ja saravaltaisia 27 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (58 %) ja saravaltaisissa tupasvillaa (11 %), puunjäännöksiä (4,5 %) ja kortetta. Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 6 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,4 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,6. Liekoj a on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0 %)(kuva 50). Saunanevassa on turvetta 1,10 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 52 % (0,57 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 48 % (0,5 3 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 84 % (0,92 milj. m 3 ) ja yli 2 m : n 60 % (0,67 milj. m 3 ). Saunaneva soveltuu kasvuturvetuotantoon.
64 Sammalistonjärvi (x= 68817, y= 5437) sijaitsee noin 1 3 km Isojoen kirkolta lounaaseen Siironjoen kahta puolta. Sammalistonjärvi on biologinen suo (turvetta alle 0,3 m). 32. Toristonluoma (x= 68819, y= 5453) sijaitsee noin 10 km Isojoen kirkolta etelä-lounaaseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee moreenikankaiden ja turvepeltoje n rajaamassa syvänteessä. Suon pinnan korkeus on m mpy. Toristonluoman pinta-ala on 55 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Tutkimuspistetiheys on 2,7/10 (kuva 51). Suon pinta viettää länteen. Vedet laskevat suon läpi virtaavaan Toristonluomaa pitkin länsi-lounaasee n ja etelästä lounaaseen Siironjokeen.
65 Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosassa varpu-mustikka - turvekankaat sekä kytöheitot. Reunoilla tavataan rahkaräme- j a tupasvillarämeojikoita. Laiteilla vallitsee pallosararämeojikot. Koko suo on ojitettu. Toristonluoman turvekerrostumien keskipaksuus on 1,7 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m. Paremmin maatuneen tur - vekerroksen paksuus on 1,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisy - vyys on 1,9 m ja yli 2 metrin 2,4 m. Suurin havaittu turpeen pak - suus on 2,8 metriä. Suon pohjamaalaji on moreenia, keskiosissa o n ohuelti silttiä sekä 0,1-0,7 m liejua. Toristonluomassa on saravaltaisia turpeita noin 69 % ja rahkavaltaisia 31 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisiss a runsaimmin puu- (27 %), tupasvi l lan- (19 %), varpujen- (9 %) j a järviruoonjäänteitä (9 %) ja rahkavaltaisissa puun- (15 %) ja tu - pasvillan (7 %) jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 42 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuuus on 6,2, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3, 0 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,3. Liekoja on 0-1 metri n syvyysvyöhykkeessä kohtalaisesti (2,5 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä vähän (1,5 %). Liekoja on runsaimmin länsiosassa. Toristonluomassa on turvetta 0,61 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 11 % (0,07 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 89 % (0,54 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 93 % (0,57 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 39 % (0,24 milj. m 3 ). Toristonluoma soveltuu polttoturvetuotantoon. 33. Piikkilänviita W (x= 68816, y= 5476) sijaitsee noin 9 k m Isojoen kirkolta etelään. Suo on tutkittu hajapistein. Topografi - sesti suo sijaitsee kallioisten moreenimaiden keskellä. Suon pin - nan korkeus on m mpy. Piikkilänviidan pinta-ala on 70 ha. Yli yhden metrin syvyist ä aluetta on paikoin muutama ha. Tutkimuspistetiheys on 2,0/10 ha j a syvyystietoja on 2,0 pisteeltä/10 ha (kuva 52). Suon pinta viettä ä länteen. Vedet laskevat luoteeseen Toristonluomaan ja etelään Sau - nanevalle. Vallitsevina suotyyppeinä ovat itäosassa ruohoturvekangasas - teella olevat kytöheitot, luoteisosassa vallitsevat lyhytkorsine - va- ja saranevaojikot, lounaassa taas hallitsevat rahkaräme- j a tupasvillarämeojikot. Suo on kauttaaltaan ojitettu.
66 Piikkilänviidan turvekerrostumien keskipaksuus on 0,9 m, josta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 0,8 m. Suo on kauttaaltaan var - sin matala. Suurin havaittu turpeen paksuus on 1,5 metriä, Suo n pohjamaalaji on moreenia. Piikkilänviidassa on saravaltaisia turpeita noin 81 % j a rahkavaltaisia 19 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltais is sa runsaimmin puu- (26 %), varpujen (4 %) ja kortteen (4 % ) jäänteitä ja rahkavaltaisissa puunjäännöksiä (4 %). Puunjään - nöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 30 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,3 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,3. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0 %). Piikkilänviidassa on turvetta 0,56 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 12 % (0,07 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 88 % (0,49 milj. m 3 ). Piikkilänviita W ei sovellu turvetuotantoon.
67 Piikkilänviita E (x= 68816, y= 5487) sijaitsee noin 8 km Isojoen kirkolta etelään. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee harjun kahta puolta. Harju katkeaa suo n syvimmällä kohdalla. Muualla suota rajaavat kallioiset moreenikummut. Suon pinnan korkeus on m mpy. Piikkilänviidan pinta-ala on 110 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 35 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Tutkimuspistetihey s on 2,1/10 ha (kuva 53). Suon pinta viettää etelään. Vedet laske - vat kuivatusojia pitkin etelään Siironjokeen.
68 77 - Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillarämemuuttuma ja itä - osassa sararämeojikko. Pohjoisosa on kytöheittoa, joka on osin j o turvekangasasteella. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Piikkilänviidan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,5 m. Hei - kosti maatunutta pintakerrosta ei ole juuri lainkaan. Yli metri n syvyisen alueen keskisyvyys on 1,8 m ja yli 2 metrin 2,4 m. Suuri n havaittu turpeen paksuus on 2,7 metriä. Suon pohjamaalaji on har - jun päällä soraa, muualla hiekkaa. Itäosassa on jonkin verran mo - reenia. Piikkilänviidassa on saravaltaisia turpeita noin 94 % j a rahkavaltaisia 6 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisis - sa runsaimmin puun- (32 %), järviruoon- (16 %) ja tupasvillan (13 %) jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais - osuus on 33 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,6. Liekoj a on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0 %). Piikkilänviidassa on turvetta 1,64 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 3 % (0,05 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 97 % (1, 59 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 37 % (0,61 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 21 % (0,35 milj. m 3 ). Piikkilänviita E soveltuu polttoturvetuotantoon. 35. Lintusaarenkeidas (x= 68835, y= 5491) sijaitsee noin 7 k m Isojoen kirkolta etelään. Suo on tutkittu hajapistein. Topografi - sesti suo sijaitsee soraharjun ja paljaaksihuuhtoutuneiden hiekka - kankaiden sekä kallioisten moreenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Lintusaarenkeitaan pinta-ala on 50 ha, josta yli yhden met - rin syvyistä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Tutkimuspisteti - heys on 3,2/10 ha (kuva 54). Suon pinta viettää lounaaseen. Ve - det laskevat suon eteläosasta eri kohdista etelään kohti Siiron - jokea. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosassa rahkarämeojikko, eteläosassa vallitsevat rahkaneva ja lyhytkorsineva. Pohjoisosan vanha ojitusalue on turvekangasasteella. Suo on kokonaan ojitett u karuja keskiosia lukuunottamatta. Lintusaarenkeitaan turvek rostumien keskipaksuus on 1,5 m, josta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,5 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen kes - kisyvyys on 1,6 m ja yli 2 metrin 2,2 m. Suurin havaittu turpeen
69 paksuus on 2,4 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa, koillisosassa on kallioita turpeen alla. Lintusaarenkeitaassa on saravaltaisia turpeita noin 55 % j a rahkavaltaisia 45 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksiä 26 % ja rahkavaltaisissa tupasvilla a (14 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 3 1 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,5 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,6. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0 %). Lieot ovat enimmäkseen turvekangasalueella. Lintusaarenkeitaassa on turvetta 0,45 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 33 % (0,15 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 67 % (0,30 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 71 % (0,32 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 24 % (0,11 milj. m 3 ). Lintusaarenkeidas soveltuu polttoturvetuotantoon.
70 Sulkonkeidas W (x= 68827, y= 5447) sijaitsee noin 10 km Isojoen kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitsee Rantalanharjun länsipuolisessa painanteessa. Moreenikankaat patoava t suon. Samassa suoaltaassa on myös Hietaharjukeidas (nro 37). Suo n pinnan korkeus on 72,5-78 m mpy. Sulkonkeitaan pinta-ala on 80 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 45 ha ja yli 2 m :n 25 ha. Tutkimuspistetihey s on 5/10 ha ja syvyystietoja on 13 pisteeltä/10 ha (kuva 55). Suo n pinta viettää länteen. Vedet purkautuvat suon länsi- ja eteläosasta Siironjokeen.
71 Suon keskiosa on hyvin heikosti kehittynyttä keidasrämettä, missä kuljut ovat lyhytkorsinevaa. Pääasiassa suo on rahkarämeojikkoa. Laiteilla on sararäme- ja saranevaojikkoa ja muuttumaa. Lähes koko suo on ojitettu. Sulkonkeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,0 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,5 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 1,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on on 2,4 m ja yli 2 metrin 2,8 m. Suurin havaittu tur - peen paksuus on 4,0 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkamoreenia. Sulkonkeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 53 % ja sara - valtaiset (47 %) turpeet ovat suon reunoilla ja pohjaosissa. Tur - peen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksiä (36 %) ja rahkavaltaisissa tupasvillaa (13 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 42 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8, josta heikosti maatuneen pinta - kerroksen keskimaatuneisuus on 3,1, ja paremmin maatuneen pohja - kerroksen 6,8. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisesti (2,5 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,6 % ) (kuva 56).
72 81 - Sulkonkeitaassa on turvetta 1,30 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 25 % (0,33 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 75 % (0,97 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisel - lä suon osalla on 83 % (1,08 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 54 % (0,7 0 milj. m3 ). Suokonkeidas W soveltuu polttoturvetuotantoon. 37. Hietaharjunkeidas (x= 68835, y= 5438) sijaitsee noin 1 0 km Isojoen kirkolta lounaaseen samassa suoaltaassa Sulkonkeida s W :n (nro 36) kanssa. Suo kuuluu osana Rantalanharjun länsipuoli - seen suoketjuun. Lännessä suota patoavat moreenikummut. Suon pinnan korkeus on 72,5-77,5 m mpy. Hietaharjunkeitaan pinta-ala on 95 ha, josta yli metrin sy - vyistä aluetta on 60 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Tutkimuspistetihey s on 4,2/10 ha ja syvyystietoja on 11,6 pisteeltä/10 ha (kuva 55). Suon pinta viettää lounaaseen. Vedet purkautuvat etelästä ja lou - naasta lounaaseen Siironjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat etelä- ja keskiosassa keidas - räme, silmäkeneva, rahkaneva- ja rahkarämeojikot. Pohjoisosat j a laitaosat ovat sararäme- ja saranevaojikoita ja muuttumia.paikoin suo on turvekangasasteella. Koko suo on ojitettu. Hietaharjunkeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m, josta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,6 m. Suon eteläosass a heikosti maatunut pintakerros on n. 1,5 m paksuinen. Paremmi n maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,2 m. Yli metrin syvyise n alueen keskisyvyys on 2,1 m ja yli 2 m :n 2,4 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 3,0 metriä. Suon pohjamaalaji on moreenia, kes - kiosissa sitä peittää ohut liejukerros. Hietaharjunkeitaassa on saravaltaisia turpeita noin 65 % j a rahkavaltaisia 35 %. Turpeen lisätekijäinä tavataan saravaltai - sissa runsaimmin puunjäännöksiä (31 %) ja tupasvillaa (14 %) j a rahkavaltaisissa tupasvillaa (7 %). Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 32 %. Turvekerrostuman keskimaatunei - suus on 5,7, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatu - neisuus on 3,5 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,8. Liekoj a on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin vähän (0,5 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä vähän (1,3 %) (kuva 57). Hietaharjunkeitaassa on turvetta 1,50 milj. m3, josta hei - kosti maatunutta on33 % (0,50 milj. m) 3 ja paremmin maatunutta
73 % (1,00 milj, m 3 )Koko turvemäärästä Yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 84 % (1,26 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 22 % (0, 33 milj. m 3 ). Hietaharjunkeidas soveltuu polttoturvetuotantoon. 38. Salonkeidas tutkittu Isokeitaan nro 10 yhteydessä. 39. Houkonkeidas(x= 68843, y= 5455) sijaitsee noin 7 km Iso - joen kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitsee soraharju n ja moreeniselänteiden välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeu s on m mpy. Houkonkeitaan pinta-ala on 220 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 110 ha ja yli 2 m :n 70 ha. Tutkimuspistetihey s on 3,6/10 ha ja syvyystietoja on 10,9 pisteeltä/10 ha (kuva 58). Suon pinta viettää länteen ja etelään. Vedet laskevat pohjoisosasta pohjoiseen kääntyen itään Rytiluomaan, keskiosasta länteen, etelästä kaakkoon. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keski- ja pohjoisosissa keidas - räme, lyhytkorsineva ja rahkaneva. Eteläpäässä vallitsevat rahkaräme ja tupasvillarämeojikot ja muuttumat. Reunoilla on rahkaräme, - tupasvillaräme- ja pallosararämeojikoita ja muuttumia. Suon etelä - osa on kokonaan ojitettu, pohjoisosa on pääosin luonnontilassa.
74 Houkonkeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,9 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,2 m. Yli 2 m :n syvyisellä alueella heikosti maatunut kerros on 2-3 m paksuinen. Pa - remmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 0,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,4 m ja yli 2 metrin 3,2 m. Suuri n havaittu turpeen paksuus on 4,3 metriä. Suon pohjamaalaji on pää - osin hiekkaa, itälaidalla on moreenia. Houkonkeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 87 % ja saravaltaisia 13 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillanjäänteitä (73 %) ja saravaltaisissa tupasvillanjäänteitä (8 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 5 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3, 5 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,1. Liekoja on molemmiss a syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0 %) (kuva 59). Lieko - ja on eniten suon eteläosassa. Houkonkeitaassa on turvetta 4,24 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 63 % (2,69 milj. m 3 ) ja paremmmin maatunutta 37 % (1,5 5 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 62 % (2,64 milj. m 3 ) ja yli 2..m :n 53 % (2,24 milj. m3 ). Houkonkeidas soveltuu kasvuturvetuotantoon, kaakkoisosan yli 1 m :n syvyinen alue soveltuu enintään pienimuotoiseen palaturvetuotantoon.
75 Tempakankeidas. Suo on turvetuotannossa. 41. Helmikäiskeidas-Santaharjunkeidas (x= 68865, y= 5487 ) sijaitsee noin 4 km Isojoen kirkolta lounaaseen. Suo sijaitse e moreenipainanteessa. Sen itälaidalla on ohuita hiekkakankaita. Suon pinnan korkeus on m mpy. Helmikäiskeitaan pinta-ala on 220 ha, josta yli yhden met - rin syvyistä aluetta on 160 ha ja yli 2 m :n 110 ha. Tutkimuspis - tetiheys on 2,1/10 ha ja syvyystietoja on 4,2 pisteeltä/10 ha (kuva 60). Suon pinta viettää lounaaseen. Vedet laskevat Ryti - luomaa pitkin lounaaseen, josta edelleen Siironjokeen, joka o n Lapväärtin sivuhaara. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa keidasräme, rahkaneva ja tupasvillaräme. Suon pohjois- ja länsiosissa on sa - rarämettä ja saranevaa, sekä laidoilla tupasvilla- ja sararämettä. Helmikäiskeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,4 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,8 m. Paremmin maatuneen tur - vekerroksen paksuus on 1,6 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisy - vyys on 2,7 m ja yli 2 metrin 3,1 m. Suurin havaittu turpeen pak - suus on 4,5 metriä. Suon pohjamaalaji on moreenia tai hiekkaa, jonka päällä suon keskiosissa on saviliejukerros. Heimikäiskeitaassa on saravaltaisia turpeita noin 68 % j a rahkavaltaisia 32 %. Turve on muualla saravaltaista, paitsi eteläosissa (Santaharjunkeidas) rahkavaltaista. Turpeen lisätekijöi - nä tavataan saravaltaisissa runsaimmin rahkan, puun, kortteen j a tupasvillanjäänteitä ja rahkavaltaisissa tupasvillanjäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 18 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, josta heikosti maatunee n pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,4 ja paremmin maatuneen poh - jakerroksen 6,6. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäi n vähän (0,3 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan (kuva 61). Helmikäiskeitaassa on turvetta 4,58 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 33 % (1,51 milj. m.3 ) ja paremmin maatunutta 67 % (3,07 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä sucnosalla on 91 % (4,16 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 74 % (3,41 milj. m 3). Helmikäiskeidas-Santaharjunkeidas soveltuu sekä kasvuturve- ett ä polttoturvetuotantoon.
76 Forssinneva (x= 68849, y= 5435) sijaitsee noin 8 km Iso - joen kirkolta lounaaseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee Rantalanharjua reunustavien soiden pohjois - päässä moreenikumpareiden rikkomassa moniosaisessa altaassa. Suo n pinnan korkeus on m mpy. Forssinnevan pinta-ala on 130 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 40 ha ja yli 2 m :n n. 5 ha (kuva 62). Tutkimuspistetiheys on 2,2/10 ha. Suon pinta viettää länteen. Vedet laskevat pohjoisosasta Rytiluomaan ja eteläosasta Forssinojaan, jotka virtaavat länteen. Miltei koko suo on turvekangasasteella. Etelässä on paikoi n rahkanevamuuttumia, pohjoispäässä on sararäme- ja saranevamuuttumia. Itäosassa tavataan laiteilla korpia. Koko suo on ojitettu. Forssinnevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,4 m. Hei - kosti maatunutta pintakerrosta ei ole käytännöllisesti katsoe n lainkaan. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,7 metriä. Suon pohjamaalaji o n moreenia. Luoteisosassa on jonkin verran liejua. Forssinnevassa on saravaltaisia turpeita noin 99 % ja rahkavaltaisia 1 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puu- (38 %), tupasvillan- (17 %), varpujen- (7 %) ja ruoon (7 %) jäänteitä). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 38 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,9. Liekoja
77 on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0 %). Forssinnevassa on turvetta 1,10 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 7 % (0,08 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 93 % (1,02 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 58 % (0,64 milj. m 3 ). Forssinneva soveltu u polttoturvetuotantoon.
78 Komihaara (x= 68869, y= 5425) sijaitsee noin 8 km Iso - joen kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitsee moreenikankaiden rajaamassa painanteessa. Suo kuuluu samaan suoaltaaseen Iso Rapanevan (nro 45) kanssa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Komihaaran pinta-ala on 120 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 45 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Tutkimuspistetihey s on 3,7/10 ha ja syvyystietoja on 10,3 pisteeltä/10 ha (kuva 63 ) Suon pinta viettää länteen. Vedet laskevat länsipäästä lounaaseen Hirsipuunluomaan ja itäpäästä etelään kääntyen lounaasee n Siironjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat itäosassa rahkaräme- ja keidasrämeojikot. Keskiosassa vallitsevat lyhytkorsineva-, saranevamuuttumat ja turvepellot. Länsiosaa hallitsevat tupasvillaräme- ja rahkarämeojikot ja -muuttumat. Reuna-alueilla suo on turvekangasasteella. Koko suo on ojitettu. Komihaaran turvekerrostumien keskipaksuus on 1,5 m. josta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m. Suon itäisimmän altaa n keskivaiheilla heikosti maatuneen pinnan paksuus on noin 1,5 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,3 m. Yli metri n syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 m ja yli 2 metrin 2,4 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,3 metriä. Suon pohjamaalaji on moreenia, itäosassa on ohuelti liejua.
79 Komihaarassa on saravaltaisia turpeita noin 59 % ja rahkavaltaisia 41 %, itäisen altaan keskiosissa on rahkakakku. Tur - peen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin tupasvillan (30 %) puun- (18 %) ja varpujen (4 %) jäänteitä ja rahkavaltaisissa tupasvillaa (13 %) ja puunjäännöksiä (11 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 29 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0, josta heikosti maatuneen pinta - kerroksen keskimaatuneisuus on 3,6 ja paremmin maatuneen pohja - kerroksen 6,4. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäi n vähän (alle 1,0 %) (kuva 64). Komihaarassa on turvetta 1,40 milj. m 3, josta hiekosti maatunutta on 25 % (0,35 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 75 % (1, 05 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 64 % (0,90 milj. m 3 ) ja yli 2 m : n 34 % (0,48 milj. m 3 ). Komihaara soveltuu polttoturvetuotantoon.
80 Pitkänniemenkeidas (x= 68889, y= 5408) sijaitsee noi n 10 km Isojoen kirkolta länteen. Topografisesti suo sijaitsee moreenimaiden ympäröimässä suoaltaassa mihin kuuluvat lisäksi Is o Rapaneva (nro 45) ja Rimpikeidas (nro 91). Suon pinnan korkeus o n m mpy. Pitkänniemenkeitaan pinta-ala on 380 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 220 ha ja yli 2 m :n 135 ha. Tutkimuspistetiheys on 2,2/10 ha ja syvyystietoja on 8,4 pisteeltä/10 ha (kuva 65). Suon pinta viettää länteen. Vedet laskevat luoteeseen Hanhi - ojaan ja sitä pitkin länteen Siironjokeen.
81 Vallitsevina suotyyppeinä ovat keski- ja länsiosassa hyvi n kehittyneet keidasräme ja silmäkeneva. Itäosassa vallitsevat turvekankaat. Laidoilla on sararäme ja tupasvillarämeojikot. Hanhi - ojan varrella on luhtanevaa. Suon koillisosa ja reunat ovat ojitetut. Pitkänniemenkeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,6 m, josta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,6 m. Heikosti maatunu t kerros on länsilaidalla n. 2 m paksu, epähomogeeninen ja usei n hyvin maatuneen alla. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuu s on 2,0 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,9 m ja yl i 2 metriä 3,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 5,0 metriä. Suon pohjamaalaji on moreenia paikoin soraa, keskiosissa 0,3-0, 5 liejua ja/tai n. 0,2 m silttiä. Pitkänniemenkeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 62 % j a saravaltaisia 38 % (pääasiassa suon koillisosassa). Turpeen lisä - tekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (17 % ) ja saravaltaisissa puunjäännöksiä (9 %) ja kortetta + järviruoko a (4 + 4 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus o n 14 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, josta heikost i maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,7, ja paremmi n maatuneen pohjakerroksen 5,8. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0 %) (kuva 66). Pitkänniemenkeitaassa on turvetta 9,92 milj. m3, josta hei - kosti maatunutta on 23 % (2,29 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 77 % (7,63 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 64 % (6,38 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 44 %(4, 32 milj. m3 ). Pitkänniemenkeidas soveltuu polttoturvetuotantoon.
82 ,51 Iso Rapaneva-Surmankeidas (x= 68883, y= 5430) sijaitsee noin 8 km Isojoen kirkolta länteen. Topografisesti suo sijaitsee moreenimaiden rajaamassa suoaltaassa, johon kuuluvat lisäksi Pitkänniemenkiedas (nro 44), Komihaara (nro 43) ja Rimpikeidas (nro 91). Suon pinnan korkeus on m mpy. Iso Rapanevan pinta-ala on 310 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 225 ha ja yli 2 m :n 140 ha. Tutkimuspistetiheys on 3/10 ha ja syvyystietoja on 10,8 pisteeltä/10 ha (kuva 67). Suon pinta viettää länteen. Vedet laskevat ojia pitki n länteen Hanhiojaan ja jossain määrin etelään ja edelleen Kärjen - jokeen.
83 94 - Vallitsevina suotyyppeinä ovat Iso Rapanevan keskiosiss a keidasräme ja silmäkeneva, muutoin saraneva ja lyhytkorsineva. Surmankeidas on etupäässä saraneva- ja sararämeojikkoa. Keskiosan hyvin ojitetuilla alueilla ( poikkilinjat) val - litsevat turvekankaat. Reunoilla on sara- ja tupasvillarämeet. Suon eteläosa (Iso Rapaneva) on itäosastaan ojitettu, pohjois - osa (Surmankeidas) on kokonaan ojitettu. Iso Rapanevan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,5 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,1 m. Iso Rapanevan kes - kiosissa heikosti maatuneen pinnan korkeus on 2-3 m. Pohjoisessa sitä ei ole Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,4 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,7 m ja yli 2 metrin 3,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 5,0 metriä. Suon poh - jamaalaji on moreenia ja hiekkaa. Paikoin peittää ohut (0,1-0,3 m) siltti- tai liejukerros. Iso Rapanevassa on saravaltaisia turpeita noin 64 % ja rah - kavaltaisia 36 %. Surmankeidas on kokonaan saravaltaista. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupas - villaa (13 %) ja saravaltaisissa puunjäännöksiä (17 %) ja tupasvillaa (17 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 18 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus o n 3,3 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,2. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0 %) (kuva 68). Iso Rapanevassa on turvetta 7,61 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 44 % (3,36 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 56 % (4,25 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä on yli yhden metrin syvyi - sellä suon osalla on 80 % (6,08 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 59 % (4, 48 milj. m 3 ). Polttoturvetuotantoon soveltuu Surmankeidas koko - naisuudessaan ja Iso Rapanevan pohjaosat.
84 Talvitienkytö(x= 68869, y= 5441) sijaitsee noin 7 km Isojoen kirkolta lounaaseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee moreenikankaiden ympäröimässä painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Talvitienkydön pinta-ala on 25 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 10 ha (kuva 69). Tutkimuspistetiheys o n 3,2/10 ha. Suon pinta viettää lounaaseen. Vedet laskevat lounaaseen ja etelään Rytiluomaan, joka virtaa länteen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosassa rahkaräme- j a tupasvillarämemuuttumat, luoteisosassa on turvekankaita, itä - reunassa on saraneva-, lyhytkorsinevaojikoita. Eteläosa on bio - loginen suo. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Talvitienkydön turvekerrostumien keskipaksuus on 1,4 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m. Suurin havaittu tur - peen paksuus on 0,2 metriä. Suon pohjamaalaji on moreenia. Talvitienkydössä on saravaltaisia turpeita noin 59 % j a rahkavaltaisia 41 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puun- (33 %) ja tupasvillan (14 %) jäänteit ä ja rahkavaltaisissa tupasvillaa (27 %). Puunjäännöksiä sisäl - tävien turpeiden kokonaisosuus on 40 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0, josta heikosti maatuneen pintakerrokse n keskimaatuneisuus on 3,4 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen
85 - 96-6,3. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisesti (2, 0 ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,9 %) enimmäkseen turvekangasalueella.. Lieot ovat Talvitienkydössä on turvetta 0,23 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 9 % (0,02 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 91 % (0,21 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 61 % (0,14 milj. m 3 ). Talvitienkytö ei sovell u polttoturvetuotantoon ohuen turvekerrostuman ja runsaan liekoisuutensa takia.
86 Hummeri (x= 68867, y= 5448) sijaitsee noin 6 km Isojoe n kirkolta lounaaseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisest i suo sijaitsee moreenimaiden rajaamassa painanteessa. Suon pinna n korkeus on 82,5-86 m mpy. Hummerin pinta-ala on 30 ha, josta yli yhden metrin syvyist ä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 5 ha (kuva 70). Suon pinta viettä ä etelään. Vedet laskevat suon eteläosasta Rytiluomaan, joka virta a länteen. Suo on pääosin turvekangasasteella (varputurvekangasta), paikoin on rahkarämemuuttumia. Suo on kokonaan ojitettu. Hummerin turvekerrostumien keskipaksuus on 1,9 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,2 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 1,7 m. Yli metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 1,9 m ja yli 2 metrin 2,3 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 2,5 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekka a suon eteläpäässä ja hiekkamoreenia suon pohjoispäässä.
87 Hummerissa on saravaltaisia turpeita noin 93 % ja rahkaval - taisia 7 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa run - saimmin tupasvillaa (39 %) puuta (30 %) ja j ärviruokoa (11 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 30 %. Tur - vekerrostuipan keskimaatuneisuus on 5,9, josta heikosti maatunee n pintakerroksen keskimaatuneisuus on 4,0 ja paremmin maatunee n pohjakerroksen 6,1. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeiss ä erittäin vähän (alle 1,0 %). Hummerissa on turvetta 0,30 milj. m 3, josta heikosti maatu - nutta on 10 % (0,03 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 90 % (0,2 7 milj. m),_ Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 93 % (0,28 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 40 % (0,12 milj. m 3 ). Hummeri soveltuu polttoturvetuotantoon. 48. Iso Leppikeidas (x= 68875, y= 5465) sijaitsee noin 4 k m Isojoen kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitsee moreeni - painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Iso Leppikeitaan pinta-ala on 100 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 75 ha ja yli 2 m :n 35 ha. Tutkimuspistetihey s on 4,6/10 ha ja syvyystietoja on 14,7 pisteeltä/10 ha (kuva 71). Suon pinta viettää etelään. Vedet laskevat lounaaseen Rytiluomaan, joka laskee Siironjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon pohjoisosissa keidasräme ja suon eteläosassa rahkaräme ja tupasvillaräme. Iso Leppikeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,0 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 1,1 m. Suon pohjoisosissa hei - kosti maatunut kerros on tätä paksumpi ja suon eteläosissa ohuempi. Paremmmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 0,9 m. Yli metrin sy - vyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m ja yli 2 metrin 2,5 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,4 metriä. Suon pohjamaalaji on moreenia, jota paikoin verhoavat hiekat tai siltit. Iso Leppikeitaassa on sekä sara- että rahkavaltaisia turpeit a noin 50 %. Suon pohjoisosa on rahkavaltaistaja eteläosa saravaltaista. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmi n puun ja kortteen jäänteitä ja rahkavaltaisissa tupasvillan_jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 17 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,3, ja paremmin maatu-
88 syvyysvyöhykkeis- neen pohjakerroksen 5,2. Liekoja on molemmissa sä erittäin vähän (alle 1,0 %) (kuva 72). Iso Leppikeitaassa on turvetta 1,58 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 56 % (0,88 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 44 % (0, 70 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 94 % (1,48 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 56 % (0,88 milj. m 3 ). Iso Leppikeitaan eteläosa soveltuu polttoturvetuotantoon.
89 Puskisto (x= 68880, y= 5451) sijaitsee noin 5 km Isojoe n kirkolta länteen. Topografisesti suo sijaitsee loivapiirteisess ä moreenimaastossa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Puskiston pinta-ala on 80 ha, josta yli yhden metrin syvyist ä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Tutkimuspistetiheys on 5,7/1 0 ha ja syvyystietoja on 11,4 pisteeltä/10 ha (kuva 71). Suon pint a viettää lounaaseen. Vedet laskevat Rytiluomaa pitkin Siironjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat muuttumat ja turvekankaat. Ko - ko suolla on tiheä puusto. Puskiston turvekerrostumien keskipaksuus on 1,2 m, josta hei - kosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 1 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 1,7 m ja yli 2 m :n 2,3 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2, 7 metriä. Suon pohjamaalaji on kivistä moreenia. Puskistossa on saravaltaisia turpeita noin 99 % ja rahkavaltaisia 1 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puun, tupasvillan ja kortteen jäänteitä. Puunjäännöksi ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 31 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4, josta heikosti maatuneen pintakerrokse n keskimaatuneisuus on 4,0 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,7. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (0,2 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan (kuva 73). Puskistossa on turvetta 0,57 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 14 % (0,08 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 86 % (0,4 9 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 58 % (0,33 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 21 % (0,12 milj. m 3 ). Puskisto soveltuu pienimuotoiseen palaturvetuotantoon.
90 Typpykeidas (x= 68883, y= 5490) sijaitsee noin 2 km Iso - joen kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitsee matalass a painanteessa hiekkamaalla. Suon pinnan korkeus on m mpy. Tyyppykeitaan pinta-ala on 40 ha, josta yli metrin syvyist ä aluetta on 25 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Tutkimuspistetiheys on 6,3 / 10 ha ja syvyystietoja on 12,6 pisteeltä/10 ha (kuva 60). Suo n pinta viettää pohjoiseen. Vedet laskevat ojia myöten Isojokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa keidasräme, lyhytkortinen neva ja silmäkeneva. Reunaosat ovat tupasvillarämettä ja rahkarämettä. Typpykeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,6 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,7 m. Paremmin maatuneen turve - kerroksen paksuus on0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 1,7 m ja yli 2 metrin 2,3 m. Suurin havaittu turpeen paksuu s on 2,5 metriä. Suon pohjamaalajeina vaihtelevat hiekka ja moreeni. Typpykeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 100 Turpee n lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa j a suoleväkköä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, josta
91 heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,6 j a paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,3. Liekoja ei ole lainkaa n (kuva 74). Typpykeitaassa on turvetta 0,56 milj. m 3, josta heikost i maatunutta 46 % (0,26 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 54 % (0, 30 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvisell ä 3 suon osalla on 75 % (0,42 milj. m ) ja yli 2 m :n 21 % (0,12 milj '. m3 ). Typpykeitaan keskiosa on ojittamatta ja pinta epätasainen, sekä koska suo on matala ja turve valtaosaltaan heikosti maatunutta rahkaturvetta, suo ei sovellu turvetuotantoon. 51. Surmankeidas ks. suo nro Vähä Leppikeidas (x= 68863, y= 5475) sijaitsee noin 3 k m Isojoen kirkolta lounaaseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee sora- ja hiekkakankaan ja moreenimaiden välissä. Suon pinnan korkeus on m mpy.
92 Vähä Leppikeitaan pinta-ala on 20 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 5 ha ja yli 2 m :n ei ole lainkaan. Tutkimuspistetiheys on 3,0/10 ha (kuva 75). Suon pinta viettää pohjoiseen. Vedet laskevat kuivatusojia pitkin koilliseen, itään j a etelään. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa rahkarämeojikot, länsi- ja itä reunoilla on lyhytkorsinevoja. Vähä Leppikeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,2 m, josta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,5 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 0,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 1,9 metriä. Suon pohjamaalaji on länsiosassa soraa ja hiekkaa ja itälaidall a moreenia. Vähä Leppikeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 92 % j a saravaltaisia 8 Turpeen lisätekijäinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin puun- (18 %), varpujen- (7 %) ja tupasvillan (9 % ) jäänteitä ja saravaltaisissa puunjäännöksiä (4 %). Puunjäännöksi ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 22 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, josta heikosti maatuneen pintakerrokse n keskimaatuneisuus on 3,8 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,0.
93 Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähän (1,2 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,2 %). Vähä Leppikeitaassa on turvetta 0,22 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 46 % (0,10 milj. m3 ) ja paremmin maatunut - ta 54 % (0,12 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 32 % (0,07 milj. m 3 ). Vähä Leppikei - das soveltuu enintään pienimuotoiseen palaturvetuotantoon. 53. Villaminmäensuo (x= 68990, y= 5448) sijaitsee noin 5 k m Isojoen kirkolta länteen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografi - sesti suo sijaitsee hiekkakankaiden ympäröimässä painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Villaminmäensuon pinta-ala on 35 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 10 ha. Tutkimuspistetiheys on 1,1/10 ha ja sy - vyystietoja on 2,6 pisteeltä/10 ha (kuva 76). Suon pinta viettä ä etelään._v_edet laskevat ojia pitkin luoteeseen ja länteen. Lähes koko suo on turvekangasasteella, varpupuolukkaturvekangas, lukuunottamatta. lounaisosan rahkarämemuuttumajuottia. Koko suo on ojitettu. Villaminmäensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,0 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m. Paremmin maatuneen tur - vekerroksen paksuus on 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisy - vyys on 1,5 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 1,7 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa. Villaminmäensuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 51 % ja saravaltaisia 49 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin puun- ja tupasvillanjäänteitä ja saravaltaisissa puun - ja kortteen jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 35 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3, jos - ta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 4,0 j a paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,7. Villaminmäensuossa on turvetta 0,30 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 13 % (0,04 milj. it3 ) ja paremmin maatunutta 87 % (0,26 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 50 % (0,15 milj. m3 ). Villaminmäensuo soveltu u enintään pienimuotoiseen palaturvetuotantoon.
94 Riepukeidas (x= 68898, y= 5475) sijaitsee noin 3 km Iso - joen kirkolta länteen. Suo on tutkittu hajapistein. Suota ympäröivät hiekkakankaat. Suon pinnan korkeus on 102,5-105 m mpy. Riepukeitaan pinta-ala on 65 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Tutkimuspistetihey s on 2,9/10 ha (kuva 77). Suon pinta viettää länteen. Vedet las - kevat pohjoisesta koilliseen Isojokeen sekä lännestä lounaasee n ja edelleen Hanhiojaan. Suon keskiosa on heikosti kehittynyttä keidasrämettä, miss ä rahkarämekermit ja lyhytkorsinevakuljut vaihtelevat. Muualla vallitsevat rahkaräme, tupasvillaräme ja lyhytkorsineva. Laiteill a tavataan pallosararämettä. Suon itä- ja pohjoisreunat sekä tai - dat ovat ojitetut. Riepukeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,1 m. Heikosti maatunutta pintaosaa on ainoastaan suon kaakkoiskulmassa (0,7-1,1 m). Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,7 m ja yli 2 metrin 2,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,5 metriä. Suo n pohjamaalaji on moreenia, hiekkaa, joita paikoin peittää silttikerros. Riepukeitaassa on rahkavaltaisia turpeita 100 Turpeen lisätekijöinä tavataan tupasvillaa (29 %) ja puunjäännöksiä (6 %).
95 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,0 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,8. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0 %). Riepukeitaassa on turvetta 0,72 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 15 % (0,11 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 85 % (0,6 1 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 46 % (0,33 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 15 % (0,11 milj. m 3 ). Riepukeidas soveltuu polttoturvetuotantoon. 55. Haapakeidas(x= 68755, y= 5531) sijaitsee noin 14 k m Isojoen kirkolta etelään Isojoen ja Honkajoen rajalla. Topografisesti suo sijaitsee vedenjakaja-alueella, keskellä laajaa suoaluetta loivien moreenikumpujen ja hiekkakankaiden rajaamassa altaassa. Suon pohjoisosassa on Haapajärvi. Suon pinnan korkeus on m mpy. Haapakeitaan pinta-ala on 320 ha, josta yli yhden metri n syvistä aluetta on 175 ha ja yli 2 m :n 75. Pinta-alasta on las - kettu ainoastaan Isojoen puoleinen osa. Tutkimuspistetiheys o n 0,6/10 ha ja syvyystietoja on 1,5 pisteeltä/10 ha (kuva 78). Suon pinta viettää pohjoiseen. Vedet laskevat pohjoisosasta
96 Haapajärveen ja lounaisosasta lounaaseen Pieneen Haapajärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keidasräme, jonka välipinnoilla ovat silmäkeneva ja lyhytkorsineva. Reunoilla tavataa n isovarpurämettä, pallosararämettä, sararämettä ja varputurvekangasta. Suo on eteläreunaa lukuun ottamatta luonnontilainen. Haapakeitaan turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 2,1 m, josta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,4 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 1,7 m. Yli metrin syvyisen alueen kes - kisyvyys on 2,4 m ja yli 2 metrin 2,6 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 4,4 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa ja moreenia.
97 Haapakeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 80 % ja saravaltaisia 20 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisis - sa runsaimmin tupasvillaa (21 %) ja saravaltaisissa puunjäännök - siä (9 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus o n 10 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, josta heikost i maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,2 ja paremmi n maatuneen pohjakerroksen 5,8. Liekoja ei tavattu (kuva 79). Haapakeitaassa on turvetta 6,95 milj. m 3, josta hiekost i maatunutta on 20 % (1,36 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 80 % (5,59 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 61 % (4,21 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 28 % (1,9 6 milj. m 3 ). Haapakeidas kuuluu kansallispuistokomitean mietinnössä ehdotettuun Haapa- ja Mustasaarenkeitaan kansallispuistoon. 56. Haukankeidas (x= 68769, y= 5530) sijaitsee noin 15 km Isojoen kirkolta etelään Isojoen ja Honkajoen kuntien rajalla. Suo kuuluu osana vedenjakaja-alueella olevaan laajaan suoalueeseen. Sitä ympäröivät loivapiirteiset moreenimaat. Suon pinnan korkeus on 87-88,5 m mpy. Haukankeitaan pinta-ala on 140 ha (95 ha Isojoella), jost a yli yhden metrin syvyistä aluetta on 75 ha ja yli 2 m :n 45 ha. Tutkimuspistetiheys on 1,1/10 ha ja syvyystietoja on 2,3 pisteeltä/10 ha (kuva 80). Suon pinta viettää lounaaseen. Vede t laskevat pohjois- ja länsilaidalta pohjoiseen Haukanjokeen. Eteläosan vedet valuvat etelään Rynkäjokeen.
98 Vallitsevina suotyyppeinä ovat länsi- ja pohjoisosissa hei - kosti kehittynyt keidasräme/lyhytkorsineva. Keskiosat ovat tupasvillarämettä. Eteläosassa on sararämettä ja itälaidalla saranevaa. Ojitetut reunat ovat turvekangasasteella. Suo on laitojaan lukuun ottamatta luonnontilainen. Haukankeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,6 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,9 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 1,7 m. Yli metrin syvyisen alueen kes - kisyvyys on 2,7 m ja yli 2 m :n 2,8 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,8 metriä. Suon pohjamaalaji on moreenia, joka o n paikoin hyvin kivistä. Haukankeitaassa on saravaltaisia turpeita noin 74 % ja rah - kavaltaisia 26 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisiss a runsaimmin puun-, ruoon, tupasvillan ja kortteen jäänteitä j a rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpei - den kokonaisosuus on 11 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus o n 4,9, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus o n 3,5 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,7. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0 %) (kuva 81).
99 Haukankeitaassa on turvetta 2,48 milj. m 3 (1,47 milj. m3 Isojoella), josta heikosti maatunutta on 35 % (0,87 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 65 % (1,61 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 81 % (2,01 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 50 % (1,26 milj. m 3 ). Haukankeidas kuuluu kansallispuistokomitean ehdottamaan Haapa- ja Mustasaarenkeitaa n kansallispuistoon. 57. Kitukeidas (x= 68785, y= 5512) sijaitsee noin 12 km Iso - joen kirkolta etelään. Topografisesti suo sijaitsee loivien huuhtoutuneiden moreenikankaiden rajaamassa painanteessa, yhdessä Saunanevanmaankanssa.(nro 58). Suon pinnan korkeus on m mpy. Kitukeitaan pinta-ala on 100 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 55 ha ja yli 2 m :n 30 ha. Tutkimuspistetihey s on 4/10 ha ja syvyystietoja on 8 pisteeltä/10 ha (kuva 82). Suo n pinta viettää kaakkoon. Vedet laskevat suon kaakkoispäästä luo - maa pitkin Siironjokeen.
100 Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjois- ja keskiosissa keidasräme, silmäkeneva ja lyhytkorsineva. Eteläosassa tavataan rahkarämettä, tupasvillarämeitä sekä lyhytkorsinevaa ja luhtanevamuuttumia. Laiteilla vallitsevat sararäme, korpiräme, pallosararäme sekä korvet. Suon pohjoispää ja reunat ovat ojitetut. Kitukeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,0 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,6 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,4 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,5 m ja yli 2 metrin 2,9 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,7 metriä. Suon pohjamaalaji on moreenia, jota paikoin peittää karkeadetrituslieju. Kitukeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 79 % ja sara - valtaisia 21 Suon kaakkoispää on saravaltainen. Turpeen lisä - tekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (10 % ) ja saravaltaisissa puun- (4 %) ja kortteen (3 %) jäänteitä. Puun - jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 6 Turveker - rostuman keskimaatuneisuus on 5,0, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,7 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,6. Liejoa ei tavattu lainkaan (kuva 83).
101 Kitukeitaassa on turvetta 2,05 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 31 % (0,64 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 69 % (1,4 1 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 66 % (1,36 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 42 % (0,87 milj. m 3 ). Kitukeidas soveltuu polttoturvetuotantoon. 58. Saunanevanmaa (x= 68783, y= 5525) sijaitsee noin 12 k m Isojoen kirkolta etelään. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee moreeni- ja hiekkakumpujen rajaamassa painanteessa. Suokuvio on melko epäsäännöllinen. Suon pinnan korkeus o n m mpy. Saunanevanmaan pinta-ala on 95 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 45 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Tutkimuspistetiheys o n 2,5/10 ha,(kuva 84). Suon pinta viettää lounaaseen. Vedet laskeva t lounaaseen Haukanjokeen. Suo on aikaisemmin ollut pääosin viljelyksessä. Vallitsevin a suotyyppeinä ovat turvekankaat, kytöheitot ja turvepellot. Viljelemättömillä alueilla vallitsevat rahkaräme, tupasvillaräme ja pal - losararäme sekä niiden muuttumat. Koko suo on ojitettu. Saunanevanmaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,3 m, jo s ta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,2 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 m ja yli 2 metrin 2,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,6 metriä. Suon pohjamaalaji on moreenia sekä länsiosassa hiekkaa.
102 Saunanevanmaassa on saravaltaisia turpeita noin 98 % j a rahkavaltaisia 2 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltai - sissa runsaimmin tupasvillaa (15 %) puunjäännöksiä (12 %) j a kortetta (8 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonai - osuus on 12 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5. Lie - koja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin vähän (0,3 %) j a 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Saunanevanmaassa on turvetta 0,90 milj. m 3. Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 74 % (0,67 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 24 % (0,22 milj. m3 ). Saunanevanmaa soveltu u polttoturvetuotantoon.
103 Tulusneva (x= 58782, y= 5547) sijaitsee noin 13 km Iso - joen kirkolta etelään Isojoen ja Honkajoen rajalla. Topografisesti suo sijaitsee moreeni- ja hiekkakankaiden välisessä painanteessa. Etelässä suo rajoittuu Huidankeitaaseen. Suon pinnan korkeus on 92,5-97,5 m mpy. Tulusnevan pinta-ala on 140 ha (80 ha Isojoella), josta yl i yhden metrin syvyistä aluetta on 65 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Tutkimuspistetiheys on 2,7/10 ha ja syvyystietoja on 5 pisteeltä / 10 ha (kuva 85 ). Suon pinta viettää etelään. Vedet laskevat lounaasta Haukanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa kytöheitto, karhusammalmuuttuma, rahkaräme- ja tupasvillarämemuuttumaa. Eteläos a on pääasiassa kytöheittoa, karhusammalmuuttumaa, rahkarämettä ja
104 lyhytkorsinevaa. Eteläkärki on rahkanevamuuttumaa. Laiteilla o n sararämeitä, korpirämeitä, kangasrämeitä ja pallosararämeitä. Koko suo on ojitettu. Tulusnevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,6 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,2 m. Tulusneva on vanha a metsäpaloaluetta, joten heikosti maatunut pintakerros on voinu t palaa. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,4 m. Yl i metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,7 m ja yli 2 m :n 2,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,6 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa, jota paikoin peittää ohut liejukerros. Tulusnevassa on saravaltaisia turpeita 76 % ja rahkavaltaisia 24 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaim - min puun-, kortteen- ja tupasvillan jäänteitä ja rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais - osuus on 25 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,9 j a paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,1. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0 %) (kuva 86). Tulusnevassa on turvetta 1,56 milj. m 3 ( 0,78 milj. m 3 Iso - joella), josta heikosti maatunutta on 13 % (0,20 milj. m 3 ) j a paremmin maatunutta 87 % (1,36 milj. m 3 ). Koko turvemääräst ä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 71 % (1,11 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 21 % (0,33 milj. m 3 ). Tulusneva soveltuu pienimuotoiseen palaturvetuotantoon.
105 Pahalakso (x= 68785, y= 5537) sijaitsee noin 12 km Iso - joen kirkolta etelään. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee huuhtoutuneiden, osin paljastuneiden moreeni ja hiekkakankaiden ympäröimässä painanteessa. Suon pinnan kor - keus on 92,5-97 m mpy. Pahalakson pinta-ala on 40 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 5 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Tutkimuspistetiheys on 2,8/10 ha (kuva 87). Suon pinta viettää lounaaseen. Vedet laskevat lounaaseen Haukanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa sararäme- j a pallosararäme ja niiden ojikot ja muuttumat. Eteläosassa vallitsevat rahkaneva- ja tupasvillarämeojikot. Koko suo on ojitettu. Pahalakson turvekerrostumien keskipaksuus on 1,0 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,1 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 0,9 m. Suo kuuluu laajaan metsäpaloalueeseen, joten heikosti maatunut pintakerros lienee palanut. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,8 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,4 metriä. Suon pohjamaalaji on suon pohjoisosassa hiekkaa ja eteläosassa moreenia.
106 Pahalaksossa on saravaltaisia turpeita noin 83 % ja rahka - valtaisia 17%. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisiss a runsaimmin puun (53 %), tupasvillan (17 %) ja varpujen (4 % ) jäänteitä ja rahkavaltaisissa tupasvillaa (11 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 57 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,8. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin vähän (0,6 %),ja 1-2 metrin vyöhykkeessä e i lainkaan. Pahalaksossa on turvetta 0,25 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 12 % (0,03 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 88 % (0, 22 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 36 % (0,09 milj. m 3 ). Pahalakso soveltuu pieni - muotoiseen palaturvetuotantoon. 61. Kituneva (x= 68794, y= 5508) sijaitsee noin 11 km Iso - joen kirkolta etelään. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee moreenikankaiden ympäröimässä painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Kitunevan pinta-ala on 50 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Tutkimuspistetiheys on 0,6 / 10 ha ja syvyystietoja on 1,8 pisteeltä/10 ha (kuva 88). Suon pin - ta viettää länteen. Vedet laskevat länsilounaaseen Siironjokeen.
107 118 - Vallitsevina suotyyppeinä ovat itäosassa rahkaräme ja tupasvillamuuttumat, keskiosassa on turvekangasasteella olevaa ky - töheittoa ja länsiosa on soistuvaa kangasta. Kitunevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,2 m, josta hei - kosti maatuneen turpeen osuus on alle 0,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 m ja yli 2 metrin 2,7 m. Suurin havait - tu turpeen paksuus on 2,7 metriä. Suon pohjamaalaji on moreenia. Kitunevassa on saravaltaisia turpeita noin 81 % ja rahkavaltai-.. sia 19 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaim - min puun-, kortteen- ja järviruoon jäänteitä_ja rahkavaltaisissa tupasvillaa ja puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien tur - peiden kokonaisosuus on 39 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuu s on 6,3, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuu s on 3,0 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,5. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin vähän (0,8 %) ja 1-2 metri n vyöhykkeessä ei lainkaan. Kitunevassa on turvetta 0,50 milj. m3, josta heikosti maatu - nutta on 6 % (0,03 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 94 % (0,4 7 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 57 % (0,28 milj. m3) ja yli 2 m :n 30 % (0,15 mi1j. m). _ Kituneva soveltuu pienimuotoiseen palaturvetuotantoon. 62. Sulkonkeidas E (x= 68795, y= 5565) sijaitsee noin 12 k m Isojoen kirkolta kaakkoon Isojoen ja Honkajoen rajalla. Topografi - sesti suo sijaitsee soraharjun ja hiekkakankaiden patoamassa altaassa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Tutkimuspistetiheys on 3,4/10 ha ja syvyystietoja on 6,8 pis - teeltä/10 ha (kuva 89). Suon pinta viettää lounaaseen. Vedet las - kevat pohjoisosasta suon länsipuolella virtaavia ojia pitkin lou - naaseen Haukanjokeen. Eteläosasta vedet purkautuvat myös lounaaseen Haukanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keidasräme suon keskiosassa, missä välipinnat ovat silmäkenevaa ja lyhytkorsinevaa. Pohjois - osassa vallitsevat rahkaräme-, rahkarämeojikot ja sararäme. Ete - läosassa on etupäässä rahkarämeojikoita ja -muuttumia. Laiteill a tavataan pallosararämettä. Suon reunat ovat ojitetut. Sulkonkeitaan.turvekerr.ostumien keskipaksuus on 2,7 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,5 m. Paremmin maatuneen turve - kerroksen paksuus on 2,2 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisy-
108 vyys on 2,9 m ja yli 2 metrin 3,4 m. Suurin havaittu turpeen pak - suus on 4,9 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa ja moreenia. Sulkonkeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 65 % ja saravaltaisissa 35 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (18 %) ja saravaltaisissa puunjäännöksiä (13 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 14 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, josta heikost i maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,5 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,8. Liekoja on molemmisssa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0 %) (kuva 90). Sulkonkeitaassa on turvetta 2,30 milj. m 3 (1,60 milj. m3 Iso - joella), josta heikosti maatunutta on 19 % (0,44 milj. m 3 ) ja pa - remmin maatunutta 81 % (1,86 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yl i yhden metrin syvyisellä suon osalla on 76 % (1,74 milj. m 3 ) ja
109 yli 2 m :n 66 % (1,53 milj. m 3 ). Sulkonkeidas E soveltuu polttoturvetuotantoon. 63. Piippuneva (x= 68806, y= 5502) sijaitsee noin 9 km Iso - joen kirkolta etelään. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee loivapiirteisessä moreenimaastossa. Suo muodostuu kolmesta peräkkäisestä altaasta. Suon pinnan korkeus m mp y. Piippunevan pinta-ala on 60 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 25 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Tutkimuspistetiheys on 0,8 / 10 ha ja syvyystietoja on 1,8 pisteeltä/10 ha (kuva 91). Suon pinta viettää lounaaseen. Vedet laskevat kaakosta etelään ja pohjoisesta lounaaseen ja edelleen Siironjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat kaakkoisosassa rahkarämeojikko, keskiosassa kytöheitto ja lyhytkorsinevaojikko, luoteisosassa keidasrämeojikko. Koko suo on ojitettu.
110 Piippunevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,4 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 1,7 m ja yli 2 metrin 2,1 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 2,2 metriä. Suon pohjamaalaji on keskiosassa sora a muualla moreenia. Piippunevassa on saravaltaisia turpeita noin 62 % ja rahkavaltaisia 38 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillaa ja varpujenjäänteitä ja saravaltaisiss a järviruokoa ja kortetta. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 6 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3, 2 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,1. Liekoja on 0-1 metri n syvyysvyöhykkeessä erittäin vähän (0,2 %) ja 1-2 metrin ei lainkaan. Piippunevassa on turvetta 0,67 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 21 % (0,14 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 79 % (0, 53 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 63 % (0,42 milj. m 3 ) ja yli 2 m : n 15 % (0,10 milj. m 3 ). Piippuneva soveltuu enintään pienimuotoiseen palaturvetuotantoon.
111 Hohkalanneva (x= 68809, y= 5515) sijaitsee noin 10 km Isojoen kirkolta etelään. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee moreenimaiden ja hiekkakankaiden patoamassaaltaassa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Hohkalannevan pinta-ala on 35 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n aluetta ei Ole. Tutkimuspistetiheys on 0,9/10 ha ja syvyystietoja on 2,3 pisteeltä/10 ha (kuva 92). Suon pinta viettää etelään. Vedet laskevat etelään Siironjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosassa saranevamuuttuma, pohjoisosassa rahkarämemuuttuma ja itäosassa tupasvillarämemuuttuma. Koko suo on ojitettu.
112 Hohkalannevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,2 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen kes - kisyvyys on 1,3 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 1,8 m. Suo n pohjamaalaji on moreenia. Hohkalannevassa on saravaltaisia turpeita noin 77 % ja rahka - valtaisia 23 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa run - saimmin puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 40 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1, jos - ta_heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,5 j a paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,5. Liekoja on 0-1 metrin sy - vyysvyöhykkeessä erittäin vähän (0,2 %) ja 1-2 metrin vyöhykkees - sä ei lainkaan. Hohkalannevassa on turvetta 0,34 milj. m 3, josta heikosti ma a - tunutta on 14 % (0,05 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 86 % (0,2 9 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osal - la on 57 % (0,20 milj. m3 ). Hohkalanneva soveltuu pienimuotoisee n polttoturvetuotantoon. 65. Kolmihaaranneva (x= 68819, y= 5508) sijaitsee noin 8 k m Isojoen kirkolta etelään. Suo on tutkittu hajapistein. Suo muo - dostuu useista erillisistä altaista, joita rajaavat paljaaks i huuhtoutuneet moreenikankaat. Suon pinnan korkeus on 93-97, 5 m mpy. Kolmihaarannevan pinta-ala on 35 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 5 ha ja yli 2 m :n aluetta ei ole. Tutkimuspistetiheys on 1,1/10 ha ja syvyystietoja on 3,4 pisteeltä/10 ha (kuva 92). Suon pinta viettää etelään. Vedet laskevat pohjoisosas - ta luoteeseen ja eteläosasta etelään. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa sararämemuuttuma, keskiosassa tupasvillaräme- ja rahkarämemuuttuma. Eteläosa on tur - vekangasasteella olevaa kytöheittoa. Koko suo on ojitettu Kolmihaarannevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,1 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m. Paremmin maatuneen tur - vekerroksen paksuus on 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisy - vyys on 1,5 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 1,6 metriä. Suon pohjamaalaji on moreenia.
113 Kolmihaarannevassa on saravaltaisia turpeita noin 80 % j a rahkavaltaisia 20 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksiä.ja rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 61 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5, josta heikosti maatunee n pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,0 ja paremmin maatuneen poh - jakerroksen 6,7. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäi n vähän (alle 1,0 %). Kolmihaarannevassa on turvetta 0,29 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 7 % (0,02 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 93 % (0, 27 ;milj-m3). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 26 % (0,07 milj. m 3 ). Kolmihaaranneva soveltuu enintää n pienimuotoiseen polttoturvetuotantoon. 66. Ympyriäinen (x= 68820, y= 5517) sijaitsee noin 8 km Iso - joen kirkolta etelään. Suo on tutkittu hajapistein. Suo rajoittu u pohjoisessa hiekkakankaaseen, itä- ja etelälaidoilla suota rajaa - vat kallioiset hiekkakankaat. Suon pinnan korkeus on m mpy. Ympyriäisen pinta-ala on 65 ha, josta yli yhden metrin syvyis - tä aluetta on 25 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Tutkimuspistetiheys o n 0,5/10 ha ja syvyystietoja on 1,4 pisteeltä/10 ha (kuva 93). Suon pinta viettää etelään. Vedet laskevat ojia pitkin kaakkoon ja ede l- leen Siironjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat itäosassa sararämemuuttuma,luoteisosassa kytöheitto ja varputurvekangas. Koko suo on ojitettu. Ympyriäisen turvekerrostumien keskipaksuus on 1,5 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,3 m. Paremmin maatuneen tur - vekerroksen paksuus on 1,2 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisy - vyys on 1,8 m ja yli 2 metrin 2,1 m. Suurin havaittu turpeen pak - suus on 2,1 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa. Ympyriäisessä on saravaltaisia turpeita noin 78 % ja rahkavaltaisia 22 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan runsaimmin puun, kortteen ja tupasvillan jäänteitä ja rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 35 %. Turve - kerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9, josta heikosti maatuneen pin - takerroksen keskimaatuneisuus on 3,7 ja paremmin maatuneen pohja - kerroksen 6,3. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäi n vähän (alle 1,0 %).
114 Ympyriäisessä on turvetta 0,68 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 18 % (0,12 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 82 % (0, 56 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 64 % (0,43 milj.m 3 ) ja yli 2 m :n 30 % (0,21 milj. m3 ). Ympyriäinen soveltuu polttoturvetuotantoon. 67,71 Toornikeidas-Saarenkeidas (x= 68812, y= 5535) sijaitsee noin 10 km Isojoen kirkolta kaakkoon. Topografisesti suo sijaitsee moreenimaastossa. Allas on salpautunut eteläosastaan leveän kallioselänteen taakse. Suon pinnan korkeus on m mpy. Toornikeitaan pinta-ala on 395 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 220 ha ja yli 2 m :n 135 ha. Tutkimuspistetihey s on 2,9/10 ha ja syvyystietoja on 8,2 pisteeltä/10 ha (kuva 94). Suon pinta viettää lounaaseen. Vedet laskevat Siironjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keidasräme ja silmäkeneva. Paikoin suon keskustassa on myös saranevaa ja lyhytkortista nevaa. Suon itäosassa on rahkanevaa ja rahkarämettä. Suo on keski - osiltaan luonnontilainen. Laitoilla on vähän ojitusta.
115 Toornikeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,2 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 1,0 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 1,2 m. Yli metrin syvyisen alueen kes - kisyvyys on 2,4 m ja yli 2 metrin 2,9 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 4,7 metriä. Suon pohjamaalaji on paikoin hiekkaa j a paikoin moreenia. Näiden päällä on suon keskiosassa yleensä ohu t kerros liejua tai savea. Toornikeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 80 % ja sa - ravaltaisia 20 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisi s - sa runsaimmin tupasvillaa ja tupasluikkaaja saravaltaisissa puu n ja kortteen jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 9 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, jos - ta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,0 j a paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,0. Liekoja on 0-1 metrin sy - vyysvyöhykkeessä erittäin vähän (0,2 %) ja 1-2 metrin ei lainkaa n (kuva 95). Toornikeitaassa on turvetta 6,21 milj. m 3, josta heikosti maa - tunutta on 45 % (2,79 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 55 % (3,4 2 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osal - la on 83 % (5,16 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 63 % (3,90 milj. m 3 ). Toornikeidas ei sovellu polttoturvetuotantoon paksun heikosti maa - tuneen pintakerroksen vuoksi. Sen sijaan turve soveltuu kasvuturpeen tuottamiseen.
116 Iivarinkorpi (x= 68807, y= 5552) sijaitsee noin 10 k m Isojoen kirkolta etelään. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee Pesäkankaan soramuodostuman, hiekka- ja moreenikumpujen rajaamassa painanteessa. Suon pinnan korkeus o n 102,5-105 m mpy. Iivarinkorven pinta-ala on 25 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 5 ha. Tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha (kuva 96). Suon pinta viettää luoteeseen. Vedet laskevat ensin luoteesee n ja kääntyvät suon pohjoisosasta lounaaseen kohti Haukanjokea. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa tupasvillarämeojikot. Eteläosassa vallitsevat pallosararäme- ja sararämeojikot. Koko suo on intensiivisesti ojitettu. Iivarinkorven turvekerrostumien keskipaksuus on 1,0 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,4 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 1,6 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa ja hiekkamoreenia. Iivarinkorvessa on rahkavaltaisia turpeita noin 83 % ja saravaltaisia 17 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (54 %) ja puunjäännöksiä (13 %) ja saravaltaisissa tupasvillaa (13 %) ja kortetta (4 %). Puunjäännöksiä
117 sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 13 Turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 5,9, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,5 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,4. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vä - hän (alle 1,0 %). Iivarinkorvessa on turvetta 0,15 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 13 % (0,02 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 87 % (0,13 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 47 % (0,07 milj. m 3 ). Iivarinkorpi soveltu u enintään pienimuotoiseen palaturvetuotantoon. 69. Isokeidas E(x= 68803, y= 5572) sijaitsee noin 12 km Isojoen kirkolta kaakkoon Isojoen ja Hönkajoen kuntien rajalla. Topografisesti suo sijaitsee sorakankaan (todennäköisesti deltta) päällä. Suon pinnan korkeus on m mpy. Isokeitaan pinta-ala on 45 ha (20 ha Isojoella), josta yl i yhden metrin syvyistä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Tutkimuspistetiheys on 6,9/10 ja syvyystietoja on 11 pisteeltä/1 0 ha (kuva 97).
118 Suon pinta viettää lounaaseen. Suolla ei ole lasku-uomaa, vaa n se on pohjavesiyhteydessä delttaan ja vedet valuvat pohjavesin ä koilliseen ja lounaaseen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosassa heikosti kehittynyt keidasräme, missä kuljut ovat lyhytkorsinevaa ja kermi t tupasvillarämettä. Eteläosassa vallitsevat saraneva ja tupasvillaräme. Laiteilla on pallosararämettä. Itälaitaa reunustaa saraneva-lyhytkorsinevajuotti. Suo on luonnontilainen. Isokeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,2 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 1,7 m ja yli 2 metrin 2,7 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,0 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkamoreenia. Isokeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 93 % ja sar a valtaisia 7 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvilla (26 %) ja puun] äännöks iä (13 %). Puunjään - nöksiä Sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 13 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, josta heikosti maatuneen pinta - kerroksen keskimaatuneisuus on 3,0 ja paremmin maatuneen pohja - kerroksen 6,3. Liekoja ei havaittu lainkaan (kuva 98).
119 Isokeitaassa on turvetta 0,52 milj. m 3 0,23 milj. m 3 Iso - joella), josta heikosti maatunutta on 25 % (0,13 milj. m 3 ) j a paremmin maatunutta 75 % (0,38 milj. m 3 ). Koko turvemääräst ä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 67 % (0,34 milj. m 3 ). ja yli 2 m :n 26 % (0,13 milj. m 3 ). Isokeidas E soveltuu pieni - muotoiseen palaturvetuotantoon. 70. Tervasillanrämäkkä (x= 68812, y= 5579) sijaitsee noi n 12 km Isojoen kirkolta kaakkoon Isojoen ja Hinkajoen kuntien rajalla. Suosta on tutkittu hajapistein vain Isojoen puoli. Topogra - fisesti suo sijaitsee soraharjun ja hiekkakankaiden välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on 92,5-95 m mpy. Tervasillanrämäkän pinta-ala on 50 ha (15 ha Isojoella), jos - ta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 10 ha, yli 2 m :n syvyist ä aluetta ei ole. Tutkimuspistetiheys on 1,2/10 ha (kuva 99). Suo n pinta viettää koilliseen. Vedet laskevat useista kohdista Kodesjokeen, joka virtaa suon koillisreunalta kohti kaakkoa.
120 Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaräme ja rahkarämeojikot sekä korpiräme. Tervasillanrämäkän turvekerrostumien keskipaksuus on 1,5 m, josta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 1,3 m. Yli metrin syvyisen alueen kes - kisyvyys on 1,7 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,1 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa, jota peittää n. 0,5-1,0 m paksui - nen liejukerros. Tervasillanrämäkässä on saravaltaisia turpeita noin 53 % j a rahkavaltaisia 47 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisis - sa runsaimmin puun- (29 %) ja järviruoön (6 %) jäänteitä ja rahkavaltaisissa puun- (18 %) ja tupasvillan (8 %) jäänteitä. Puun - jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 47 %. Turveker - rostuman keskimaatuneisuus on 6,1, josta heikosti maatuneen pinta - kerroksen keskimaatuneisuus on 3,7 ja paremmin maatuneen pohjaker - roksen 6,5. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3, 0 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,3 %). Tervasillanrämäkässä on turvetta Isojoen puolella 0,20 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 20 % (0,04 milj. m3 ) j a paremmi n maatunutta 80 % (0,16 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden met - rin syvyisellä suon osalla on 85 % (0,17 milj. m3 ). Tervasillanrä - mäkkä soveltuu pienimuotoiseen polttoturvetuotantoon. 71. Saarenkeidas tutkittu Toornikeitaan nro 67 yhteydessä. 72. Kotokeidas S (x= 68828, y= 5570) sijaitsee noin 10 k m Isojoen kirkolta kaakkoon. Topografisesti suo sijaitsee moreeni n ja glasifluviaaliaineksen välisessä painanteessa. Suon pinnan kor - keus on m mpy. Kotokeitaan pinta-ala on 50 ha, josta yli yhden metrin syvyis - tä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n 25 ha. Tutkimuspistetiheys on 4,6 / 10 ha ja syvyystietoja on 14,4 pisteeltä/10 ha (kuva 100). Suon pin - ta viettää lounaaseen. Vedet laskevat Kodesjärveen, joka laske e edelleen Karvianjokeen. Suo on eksentrinen kermikeidas, joka muodostuu keidasrämeest ä ja silmäkenevasta ja jonka laidoilla tavataan isovarpu-, sara- j a rahkarämeitä. Kotokeidas on lähes luonnontilainen.
121 Kotokeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 3,7 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 2,5 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,2 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 4,3 m ja yli 2 metrin 4,3 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 6,6 metriä. Suon pohjamaalaji on moreeni, jonka päällä on paikoin alle 0,5 m paksuinen savikerros. Kotokeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 95 % ja sara - valtaisia 5 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillan jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien tur - peiden kokonaisosuus on 4 Turvekerrostuman keskimaatuneisuu s on 4,2, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuu s on 3,3 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,0. lainkaan (kuva 101). Liekoja ei ol e
122 Kotokeitaassa on turvetta 1,37 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 68 % (0,93 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 32 % (0,4 4 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 90 % (1,23 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 68 % (0,93 milj. m 3 ) Kotokeidas S soveltuu kasvuturvetuotantoon. 73. Kinnaskeidas(x= 68835, y= 5509) sijaitsee noin 6 km Iso - joen kirkolta etelään. Topografisesti suo sijaitsee ohutpiirteisessä moreenimaastossa. Suon pinnan korkeus on 103 m mpy. Kinnaskeitaan pinta-ala on 40 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on pari hehtaaria ja yli 2 m :n syvyinen alue puuttuu. Tutkimuspistetiheys on 7,7/10 ha (kuva 102). Kinnaskeitaalta ei ole laskuojaa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskustassa lyhytkortine n neva ja tupasvillaräme, sekä pohjoispäässä rahkaräme. Koko suo on ojitettu.
123 Kinnaskeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 0,6 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 0,4 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 1,7 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekka- tai kivimoreenia. Kinnaskeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 83 % ja saravaltaisia 17 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahka- ja sara - valtaisissa runsaimmin tupasvillaa ja puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 47
124 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8, josta heikosti maatu - neen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,6 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,7. Liekoja ei tavattu lainkaan. Kinnaskeitaassa on turvetta 0,23 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 35 % (0,08 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 65 % (0,15 milj. m3 ). Kinnaskeidas on rikkonainen ja matala suo. Se ei sovellu turvetuotantoon. 74. Polvenkorpi (x= 68843, y= 5537) sijaitsee noin 6 km Iso - joen kirkolta etelään. Suo on tutkittu hajapistein. Topografise s - ti suo sijaitsee soraharjun kupeessa lievehiekkojen patoamassa al - taassa. Suo koostuu kandesta erillisestä altaasta. Suon pinnan kor - keus on 92,5-100 m mpy. Polvenkorven pinta-ala on 30 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 5 ha. Tutkimuspistetiheys on 3,3/10 ha (kuva 103). Suon pinta viettää koilliseen. Vedet laskevat pohjoisosasta koil - liseen Isojokeen ja eteläosasta pohjoiseen myös Isojokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa rahkaräme- j a pallosararäme sekä sararämeojikot ja muuttumat. Eteläosassa val - litsevat korpiräme ja kangaskorpityypit. Koko suo on ojitettu. Polvenkorven turvekerrostumien keskipaksuus on 0,7 m, Heikos - ti maatunutta pintakerrosta ei ole lainkaan. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 2,2 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa, eteläosassa on savilie - jua jopa 2 metriä sekä silttiä. Polvenkorvessa on rahkavaltaisia turpeita noin 50 % ja saravaltaisia 50 %. Eteläosa on saravaltaisempi. Turpeen lisätekijöin ä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksiä (50 %) ja rah - kavaltaisissa puun (29 %) ja tupasvillan (21 %) jäänteitä, Puun - jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 79 %. Turveker - rostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Liekoja on 0-1 metrin syvyys - vyöhykkeessä erittäin vähän (0,8 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä e i lainkaan. Lieot ovat suon eteläosassa. Polvenkorvessa on turvetta 0,20 milj. m 3. Koko turvemääräst ä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 40 % (0,08 milj. m3 ). Polvenkorpi soveltuu poltto- ja palaturvetuotantoon yhdessä Kei - taan (nro 75) kanssa.
125 Keidas (x= , y= 55395) sijaitsee noin 7 km Iso - joen kirkolta kaakkoon. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee soraharjun mutkassa, missä pellot patoava t suoaltaan. Suon pinnan korkeus on m mpy. Keitaan pinta-ala on 35 ha, josta yli yhden metrin syvyist ä aluetta on 25 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Tutkimuspistetiheys on 2,9 / 10 ha (kuva 103). Suon pinta viettää luoteeseen. Vedet laskevat luoteeseen Isojokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvilla- ja rahkaräme sek ä niiden ojikot. Lähteisillä reuna-alueilla on korpirämettä. Lounaisosassa on pallosararäme vallitseva suotyyppi. Suon itäreun a on ojitettu. Keitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,4 m. Heikosti maatunutta pintakerrosta ei ole. Yli metrin syvisen alueen keskisyvyy s on 2,5 m ja yli 2 metrin 2,6 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 3,2 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa, kaakkoisosassa ja luoteis - puolella silttiä ja silttimoreenia.
126 Keitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 65 % ja saravaltaisia 35 %, lähteisellä reuna-alueilla saran osuus kasvaa. Tur - peen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puun (16%) ; ja kortteen (3 %) jäänteitä ja rahkavaltaisissa tupasvillaa (13%). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 19 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9.Paremmin_.maatuneen -.poh jakerroksenkeskimaatuneisuuson 5,9. Liekoja ei ole 0-1 metri n syvyysvyöhykkeessä lainkaan ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäi n vähän (0,4 %). Lieot on tavattu suon eteläosassa (harjun kupees - sa). Keitaassa on turvetta 0,82 milj. m 3. Koko turvemäärästä yl i yhden metrin syvyisellä suon osalla on.77 % (0,63 milj. m3 ) j a yli 2 m :n 48 % (0,39 milj. m 3 ). Keidas soveltuu polttoturvetuo - tantoon. 76. Housukeidas (x= 68849, y= 5505) sijaitsee noin 5 km Iso - joen kirkolta etelään. Topografisesti suo sijaitsee moreeniss a olevassa painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Housukeitaan pinta-ala on 155 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 100 ha ja yli 2 m :n 75 ha. Tutkimuspistetiheys on 3,2/10 ha syvyystietoja on 8,5 pisteeltä/10 ha (kuva 102). Suo on keskeltä koholla ja sen pinta viettää kaikkiin suuntiin. Vedet laskevat Isojokeen. Suo on konsentrinen kermikeidas, jonk a laidoilla on sararämettä. Housukeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,4 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 1,.0 m. Paremmin maatuneen tur - vekerroksen paksuus on 1,4 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,7 m ja yli 2 metrin 3,0 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 4,2 metriä. Suon pohjamaalajit ovat moreenia ja hiek - kaa,sekä paikoin liejun peittämää silttiä. Housukeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 85 % ja sara - valtaisia 15 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillan, suoleväkön ja tupasluikan jäänteitä j a saravaltaisissa puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 10 ;%. Turvekerrostuman keskimaatuneisuu s on 4,7, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuu s on 3,5 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,6. Liekoja ei Ole lainkaan (kuva 104).
127 Housukeitaassa on turvetta 3,01 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 42 % (1,26 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 58 % (1,7 5 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 89 % (2,68 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 77 % (2,33 milj. m 3 ). Housukeidas soveltuu lähinnä kasvuturvetuotantoon. 77. Kuivansalonkeidas (x= 68843, y= 5587) sijaitsee noin 1 0 km Isojoen kirkolta kaakkoon. Suo muodostuu kolmesta pienestä al - taasta, jotka ovat moreenipainanteissa. Suon pinnan korkeus o n m mpy. Kuivansalonkeitaan pinta-ala on 110 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 45 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Tutkimuspistetiheys on 2,5/10 ha ja syvyystietoja on 8,5 pisteeltä/10 ha (kuva 105). Vedet laskevat kaakkoon Kodesjokeen ja luoteiseen Iso - jokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon altaiden keskellä keidasrämeet, rahkarämeet ja tupasvillarämeet. Suon laidoilla vallitse - vat sararämeet ja kangaskorvet. Suo on kokonaan ojitettu.
128 Kuivansalonkeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,9 m, josta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,9 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,2 m ja yli 2 metrin 2,7 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,5 metriä. Suon pohjamaalaji on moreenia. Kuivansalonkeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 66 % j a saravaltaisia 34 Lähes kaikki saraturpeet ovat itäisen altaa n pohjaosissa. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillan jäänteitä ja saravaltaisissa puun- ja korttee n jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus o n 15 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, josta heikost i maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,0 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,6. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0 %) (kuva 106).
129 Kuivansalonkeitaassa on turvetta 1,25 milj. m 3, josta hei - kosti maatunutta on 48 % (0,60 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 52 % (0,65 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 69 % (0,86 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 33% (0, 41 milj. m 3 ). Kuivansalonkeidas soveltuu polttoturpeen tuottamiseen. 78. Susikeidas (x= 68842, y= 5597) sijaitsee noin 11 km Iso - joen kirkolta kaakkoon Honkajoen kunnan rajalla. Suo on tutkitt u hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee sora- ja hiekkakankaiden rajaamassa altaassa. Suon pinnan korkeus on 112,5-117,5 m mpy. Susikeitaan pinta-ala on 20 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Tutkimuspistetihey s on 5,5/10 ha (kuva 107). Suon pinta viettää lounaaseen. Vede t laskevat lounaiskulmasta länteen ja kääntyvät sitten etelää n Kodesjokeen.
130 Vallitsevina suotyyppeinä ovat koillisosassa rahkaräme j a tupasvillaräme sekä niiden ojikot. Lounaisosassa vallitseva t saraturvepellot ja korvet. Koko suo on ojitettu. Susikeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,3 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,2 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,0 m ja yli 2 metrin 2,2 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 2,5 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa ja hiekkamoreenia. Susikeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 72 % ja sara - valtaisia 28 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillaa (33 %) ja puunjäännöksiä (9 %),ja sara - valtaisissa puunjäännöksiä (13 %) ja kortetta (8 %). Puunjään - nöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 22 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9, josta heikosti maatuneen pinta - kerroksen keskimaatuneisuus on 3,4 ja paremmin maatuneen pohja - kerroksen 6,1. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäi n vähän (alle 1,0 %).
131 Susikeitaassa on turvetta 0,26 milj. m 3, josta heikosti maa - tunutta on 8 % (0,02 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 92 % (0,2 4 milj. m 3 ). Koko turvemaarästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 77 % (0,20 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 42 % (0,11 milj. m 3 ). Susikeidas soveltuu pienimuotoiseen palaturvetuotantoon. 79. Koivuluomankeidas (x= 68867, y= 5595) sijaitsee noin 1 0 km Isojoen kirkolta etelään. Topografisesti suo sijaitsee Koivuluoman puronvarsilaaksossa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Koivuluomankeitaan pinta-ala on 305 ha, josta yli yhden met - rinsyvyistä aluetta on 190 ha ja yli 2 m :n 135 ha. Tutkimuspistetiheys on 2,7/10 ha ja syvyystietoja on 8,6 pisteeltä/10 ha (kuva 108). Suon pinta viettää luoteeseen. Vedet laskevat Koivuluomaa pitkin Isojokeen.
132 Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaräme, tupasvillaräm e ja sararäme sekä purojen varsilla erilaiset korpityypit. Koko suo on ojitettu. Koivuluomankeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,2 m, josta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 1,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,5 m ja yli 2 metrin 3,0 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 4,5 metriä. Suon pohjamaalaji on paikoin hiekkaa, paikoin moreenia. Näiden päällä on usein ohut liejukerros. Koivuluomankeitaassa on saravaltaisia turpeita noin 80 % j a rahkavaltaisia 20 Suon eteläosat ovat rahkaturvetta. Turpee n lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puun, varvun, tupasvillan ja kortteen jäänteitä ja rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 2 8 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,8 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,8. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähän (1,5 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähä n (0,1 %) (kuva 109). Koivuluomankeitaassa on turvetta 5,24 milj. m 3, josta hei - kosti maatunutta on 13 % (0,68 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 87 % (4,56 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 90 % (4,69 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 70 % (3, 67 milj. m 3 ). Koivuluomankeidas soveltuu polttoturvetuotantoon.
133 Kälminekeidas (x= 68856, y= 5582) sjiajtsee noin 9 k m Isojoen kirkolta kaakkoon. Topografisesti suo sijaitsee loiva - piirteisessä moreenipainanteessa.suon pinnan korkeus on m mpy. Kälminkeitaan pinta-ala on 75 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 50 ha ja yli 2 m :n 40 ha. Tutkimuspisteti - heys on 4,1/10 ha ja syvyysteitoja on 13,3 pisteeltä/10 ha (kuva 108). Suon pinta viettää etelään. Vedet laskevat Koivuluoma a myöten Isojokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keidasräme ja silmäkeneva. Suon laidoilla on rahkarämettä ja korpirämettä. Kälminkeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,6 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 1,1 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 1,5 m. Yli metrin syvyisen alueen kes - kisyvyys on 2,8 m ja yli 2 metrin 3,0 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 4,0 metriä. Suon pohjamaalaji on moreenia, jonka pääl - lä suon keskustassa on vähän savea ja liejua. Kälminkeitaassaon rahkavaltaisia turpeita noin 92 % ja sa - ravaltaisia 8 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisissa puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 18 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,3 ja paremmin maatunee n pohjakerroksen 5,7. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeess ä erittäin vähän (0,1 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan (kuva 110). Kälminkeitaassa on turvetta 1,53 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 42 % (0,64 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 58 % (0,89 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisella suon osalla on 92 % (1,40 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 78 % (1,2 0 milj. m3 ). Kälminkeidas ei sovellu polttoturvetuotantoon, kosk a turvekerrostossa on useita maatuneita kerroksia, jotka alentava t turpeen laatua merkittävästi.
134 Kotokeidas W (x= 68873, y= 5503) sijaitsee noin 2,5 k m Isojoen kirkolta etelään. Suo on tutkittu normaalia harvemmall a pisteverkolla. Topografisesti suo sijaitsee loivapiirteisell ä kangasmaalla. Suon pinnan korkeus on 105 m mpy. Kotokeitaan pinta-ala on 95 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 75 ha ja yli 2 m :n 55 ha. Tutkimuspistetihey s on 2,6/10 ha ja syvyystietoja on 5,2 pisteeltä/10 ha (kuva 111).
135 Suon pinta viettää keskustasta reunoja kohti. Vedet laskevat Iso - jokeen. Suo on tyypillinen konsentrinen kermikeidas, jossa vallitse - vina suotyyppeinä ovat keidasräme ja silmäkeneva. Sen laidoill a on rahkarämettä ja sararämettä. Suon reunat ovat ojitetut ja ko - ko suolta on puusto kaadettu. Kotokeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 3,1 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 1,0 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 2,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 3,3 m ja yli 2 metrin 3,6 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 4,4 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa tai soraa, jonka päällä suon keskustassa on ohut silttikerros. Kotokeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 97 % ja saravaltaisia 3 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 2 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, jos - ta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,3 j a paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,0. Liekoja ei ole lainkaan. (kuva 112). Kotokeitaassa on turvetta 2,10 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 32 % (0,67 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 68 % (1, 43 milj m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvisellä suon osalla on 96 % ( 2,02 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 84 % (1,76 milj. m 3 ). Kotokeidas W soveltuu kasvuturvetuotantoon.
136 Isonluomankeidas (x= 68882, y= 5552) sijaitsee noin 5, 5 km Isojoen kirkolta itään. Topografisesti suo sijaitsee moreenipainanteessa. Suon pinnan korkeus on 110 m mpy. Isonluomankeitaan pinta-ala on 90 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 45 ha ja yli 2 m :n 30 ha. Tutkimuspistetiheys on 3,2/10 ha ja syvyystietoja on 9,3 pisteeltä/10 ha (kuva 113). Suon pinta viettää länteen. Vedet laskevat suon etelä - päästä Isojokeen ja suon pohjoispäästä Riitaluoman kautta Isojokeen. Suo on konsentrinen kermikeidas, joka muodostuu keidasrämeistä ja lyhytkortisesta nevasta. Suon laidoilla on isovarpuist a rämettä ja rahkarämettä. Suo on ojitettu laidoilta ja itä- j a pohjoispäästä. Isonluomankeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,7 m, josta heikosti maatuneen turpeen osuus 1,0 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 1,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,9 m ja yli 2 metrin 3,2 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 4,5 metriä. Suon pohjamaalaji on kivistä moreenia.
137 Isonluomankeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 99 % ja saravaltaisia 1 Lisätekijöitä turpeessa on vähän. Puun - jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 5 Turve - kerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, josta heikosti maatunee n pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,5 ja paremmin maatunee n pohjakerroksen 5,1. Liekoja ei ole lainkaan (kuva 114). Isonluomankeitaassa on turvetta 1,47 milj. m 3, josta hei - kosti maatunutta on 37 % (0,54 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 63 % (0,93 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 78 % (1,15 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 62 % (0,91 milj. m 3 ). Isonluomankeidas ei sovellu polttoturpeen tuot - tamiseen turvekerrostossa tavattavien heikosti maatuneiden kerroksien takia.
138 Kotokeidas E (x=68890, y= 5529) sijaitsee noin 2,5 k m Isojoken kirkolta itään. Topografisesti suo sijaitsee moreenipainanteessa, jota pohjoispuolella verhoavat sorakerrostumat. Suon pinnan korkeus on m mpy. Kotokeitaan pinta-ala on 35 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Tutkimuspistetihey s on 7,0/10 ha ja syvyystietoja on 20,3 pisteeltä/10 ha (kuva 115). Suon pinta viettää etelään. Vedet laskevat ojaa myöten Isojokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat erilaiset muuttumat, sill ä koko suolla on vanha ojitus. Alunperin suo on ollut keidasrämettä ja rahkarämettä. Kotokeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,4 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,4 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,2 m ja yli 2 metrin 2,5 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,1 metriä. Suon pohjamaalaji on itä- ja pohjoisosissa soraa, länsi- ja eteläosissa moreenia. Kotokeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 82 % ja sara - valtaisia 18 %, jotka sijaitsevat suon itäosassa. Turpeen lisä - tekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasluikan j a tupasvillan jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 14 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3, 8 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,7. Liekoja ei ole lainkaa n (kuva 116).
139 Kotokeitaassa on turvetta 0,48 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 19 % (0,09 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 81 % (0, 39 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 81 % (0,39 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 52 % (0,25 milj. m 3 ). Kotokeidas E soveltuu pienimuotoiseen palaturvetuotantoon. 84. Luhdantausta (x= 68896, y= 5554) sijaitsee noin 5 km Iso - joen kirkolta itään. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisest i suo sijaitsee Sarviluoman jokilaaksossa. Länsipuolelta suota ra - jaa hiekkakangas ja itäreunalla sitä reunustavat turvepellot. Suo n pinnan korkeus on 107,5-110 m mpy. Luhdantaustan pinta-ala on 40 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Tutkimuspistetiheys o n 1,8/10 ha (kuva 117). Suon pinta viettää kaakkoon. Vedet laskevat suon itälaidassa virtaavaan sarviluomaan ja sitä pitkin etelää n Isojokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat eteläpäässä pallosararäme, keskiosassa rahkaräme ja pohjoisosassa puolukkaturvekangas, pallosararäme ja korpiräme. Koko suo on ojitettu, eteläpäässä on tiheää, uutta ojitusta.
140 Luhdantausta turvekerrostumien keskipaksuus on 1,9 m. Hei - kosti maatunutta pintakerrosta ei ole lainkaan. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,9 m ja yli 2 metrin 2,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,3 metriä. Suon pohjamaalaj i on pohjoisosassa silttiä ja moreenia, eteläpäässä pohja on hiekkaa, jota peittää lieju. Luhdantaustassa on rahkavaltaisia turpeita noin 50 % ja saravaltaisia 50 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisis - sa runsaimmin puun- (15 %) ja tupasvillan (12 %) jäänteitä ja saravaltaisissa puun (15 %) ja kortteen (5 %) jäänteitä. Puunjään - nöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 30 Turvekerros - tuman keskimaatuneisuus on 6,8. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisesti (2,9 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä e i lainkaan. Luhdantaustassa on turvetta 0,52 milj. m 3, Koko tuvemääräst ä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 73 % (0,38 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 20 % (0,11 milj. m 3 ). Luhdantausta soveltuu polttoturvetuotantoon.
141 Riitaluomanneva-Maitosalonkeidas (x= 68886, y= 5569) sijaitsee noin 7 km Isojoen kirkolta itään. Topografisesti suo sijaitsee moreenipainanteessa ja se on muodostunut Riitaluoman var - teen. Suon pinnan korkeus on m mpy. Riitaluomannevan pinta-ala on 125 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 75 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Tutkimuspistetihey s on 3,8/10 ha ja syvyystietoja on 12,4 pisteeltä/10 ha (kuva 118). Vedet laskevat suon läpi kulkevaa Riitaluomaa pitkin Isojokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keidasräme ja rahkaräme, sek ä erilaiset korvet. Suo on kokonaan ojitettu. Riitaluomannevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,7 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus on keskimäärin 0,5 m. Suon itä - osien turpeet ovat heikosti maatuneita. Paremmin maatuneen turve - kerroksen paksuus on 1,2 m, mutta suon länsiosista heikosti maatunut kerros usein puuttuu. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 1,9 m ja yli 2 metrin 2,5 m. Suurin havaittu turpeen paksuu s on 3,6 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa tai moreenia, jonk a päällä on paikoin ohut savi- ja liejukerros.
142 Riitaluomannevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 68 % j a saravaltaisia 32 Suon etelä- ja itäosan turpeet ovat rahkaval - taisia ja länsiosan saravaltaisia. Turpeen lisätekijöinä tavataa n rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillan jäänteitä. Puunjäännöksi ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 27 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus 3,4 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,4. Lie - koja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähän (1,8 %) ja 1-2 metri n vyöhykkeessä erittäin vähän (0,2 %) (kuva 119). Riitaluomannevassa on turvetta 1,52 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 28 % (0,43 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 72 % (1,09 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 84 % (1,27 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 33 % (0,50 milj. m 3 ). Riitaluomanneva soveltuu polttoturvetuotantoon. 86. Kallioneva (x= 68888, y= 5580) sijaitsee noin 9 km Iso - joen kirkolta itään Lauhavuoren alarinteellä. Suo on tutkitt u hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee paikoin paljaaksi huuh - toutuneiden sorakankaiden välisessä tasanteessa. Suon pinnan kor - keus on m mpy. Kallionevan pinta-ala on 30 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on alle 5 ha, yli 2 m :n aluetta ei ole. Tutkimuspistetiheys on 1/10 ha (kuva 120). Suon pinta viettää lounaaseen.
143 Vedet laskevat etelään ja suon lounaisnurkasta lounaaseen Riita - luomaa. Vallitsevina suotyyppeinä ovat saranevamuuttuma, pallosara - rämemuuttuna ja korpiräme. Koko suo on ojitettu. Kallionevan turvekerrostumien keskipaksuus on 0,8 m, heikost i maatunutta pintakerrosta ei ole lainkaan. Suurin havaittu turpee n paksuus on 1,0 metriä. Suon pohjamaalaji on soraa. Kallionevassa on saravaltaisia turpeita noin 67 % ja rahkavaltaisia 33 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisiss a runsaimmin puunjäännöksiä (47 %). Puunjäännöksiä sisältävien tur - peiden kokonaisosuus on 47 on 8,1. Turvekerrostuman keskimaatuneisuu s Kallionevassa on turvetta 0,23 milj. m 3. Kallioneva ei sovel - lu turvetuotantoon.
144 Prunnineva (x= 68896, y= 5583) sijaitsee noin 9 km Iso - joen kirkolta itään Lauhavuoren lounaisrinteellä. Suo on tutkit - tu hajapistein. Suota reunustavat rikkonaiset sora- ja heikka - kankaat. Suossa on useita hiekkavalleja. Suon pinnan korkeus o n m mpy. Prunninevan pinta-ala on 120 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 40 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Tutkimuspistetihey s on 1,3/10 ha (kuva 120). Suon pinta viettää lounaaseen. Vedet laskevat itäosasta Lohiluomaa pitkin etelään ja lounaiskulmast a luomaa pitkin etelään Riitaluomaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat korpiräme, sararäme ja kan - gaskorpi sekä niiden muuttumat ja ojikot. Lisäksi tavataan rah karämettä, tupasvillarämettä ja ruoho- ja heinäkorpea. Koko suo on ojitettu. Prunninevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,3 m, heikosti maatunutta pintakerrosta ei ole käytännöllisesti katsoen lainkaan. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,9 m ja yli 2 metri n 3,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,0 metriä, Suon pohja - maalaji on hiekkaa ja moreenia. Prunninevassa on saravaltaisia turpeita noin 90 % ja rahka - valtaisia 10 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisiss a runsaimmin puunjäännöksiä (43 %), tupasvillaa (8 %) ja kortett a (4 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 51 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,8. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,0 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeess ä erittäin vähän (0,4 %). Prunninevassa on turvetta 1,62 milj. m 3. Koko turvemääräst ä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 46 % (0,74 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 19 % (0,31 milj. m 3 ). Prunnineva soveltuu polttotur - vetuotantoon. 88. Lylyluomankeidas-Märkärämäkkä (x= 68875, y= 5610) sijait - see noin 11 km Isojoen kirkolta itään. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee soraharjun rinteessä olevassa painau - tumassa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Lylyluomankeitaan pinta-ala on 80 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Tutkimuspistetihey s on 0,5/10 ha ja syvyystietoja on 1,5 pisteeltä/1 0. ha (kuva 121).
145 Suon pinta viettää lounaaseen. Itäosan vedet laskevat etelää n Lylyluomaa pitkin ja länsiosasta lounaaseen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat itäosassa rahkarämemuuttuma, länsiosassa korpirämemuuttuma. Vanhojen ojien reunoilla on turvekankaita. Koko suo on ojitettu. Lylyluomankeitaanturvekerrostumien keskipaksuus on 1,7 m. Heikosti maatunutta pintakerrosta ei ole. Yli metrin syvyise n alueen keskisyvyys on 2,3 m ja yli 2 metrin 3,6 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,2 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa. Lylyluomankeitaassa on saravaltaisia turpeita noin 77 % j a rahkavaltaisia 23 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puun ja järviruoon jäänteitä ja rahkavaltaisissa puun ja tupasvillan jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien tur - peiden kokonaisosuus on 38 Turvekerrostuman keskimaatuneisuu s on 6,4. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähän (1,7 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Lylyluomankeitaassa on turvetta 1,02 milj. m 3. Koko turve - määrästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 60 % (0,6 2 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 35 % (0,36 milj. m 3 ). Lylyluomankeida s soveltuu polttoturvetuotantoon.
146 Fatipyöränkeidas (x= 68870, y= 5617) sijaitsee noin 1 2 km Isojoen kirkolta itään Isojoen ja Honkajoen kuntien rajalla. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee Näätä - kankaan hiekkamuodostuman länsilaidalla olevassa puolipyöreäss ä painanteessa. Lännessä suo rajoittuu hiekkavalleihin. Suon pinnan korkeus on m mpy. Fatipyöränkeitaan pinta-ala on 50 ha (Isojoen kunnan puolel - la 20 ha), josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 30 ha (1 0 ha) ja yli 2 m :n 15 ha (2 ha). Tutkimuspistetiheys on 0,4/10 ha ja syvyystietoja on 1,2 pisteeltä/10 ha (kuva 121). Suon pinta viettää länteen, jonne vedet laskevat Lylyluomaan. Suossa on run - saasti lähteitä. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keidasräme ja lyhytkorsineva. Reunoilla tavataan rahkarämeitä ja korpia. Länsiosa on kytöheit - toa. Suon länsiosa on ojitettu. Fatipyöränkeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,2 m, josta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,6 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 1,6 m. Yli metrin syvyisen alueen kes - kisyvyys on 2,5 m ja yli 2 metrin 2,6 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 2,8 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa, länsiosass a paikoin kalliota. Fatipyöränkeitaassa on saravaltaisia turpeita noin 59 % j a rahkavaltaisia 41 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravalta i - sissa runsaimmin puun ja järviruoon jäänteitä. Puunjäännöksi ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 43 %. Turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 5,5, josta heikosti maatuneen pintakerro k- sen keskimaatuneisuus on 3,0 ja paremmin maatuneen pohjakerro k - sen 6,5. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin vä - hän (0,7 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Fatipyöränkeitaassa on turvetta 0,79 milj. m 3 (Isojoell a 0,44 milj. m3 ), josta heikosti maatunutta on 27 % (0,21 milj. m 3 )cja paremmin maatunutta 73 % (0,58 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 80 % (0,6 3 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 50 % (0,39 milj. m 3 ). Fatipyöränkeida s soveltuu polttoturvetuotantoon.
147 Siioninkeidas-Mustakeidas (x= 68898, y= 5616) sijaitse e noin 13 km Isojoen kirkolta itään Lauhavuoren rinteellä Isojoe n ja Kauhajoen kuntien rajalla. Topografisesti suo sijaitsee Lauhavuoren kaakkoisrinteellä, missä huuhtoutuneet moreeniseläntee t ja hiekkavallit patoavat useita erillisiä suoalueita, joista su o muodostuu. Suon pinnan korkeus on m mpy. Siioninkeitaan pinta-ala on 360 ha (185 ha Isojoella), jost a yli yhden metrin syvyistä aluetta on 95 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Tutkimuspistetiheys on 1,3/10 ha ja syvyystietoja on 2,5 pisteeltä/10 ha (kuva 122). Suon pinta viettää kaakkoon. Vedet laskeva t länsiosasta etelään ja edelleen Lylyluomaan ja itäosasta kaakkoo n ojia pitkin Paholuomaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lounaisosassa heikosti kehittynyt keidasräme (tupasvillaräme/lyhytkorsineva). Länsi- ja itä - osat ovat tupasvillarämettä. Mustakeitaan keskiosat ovat saranevaa ja sararämettä. Laiteilla vallitsevat pallosararämeet ja rahkarämeet. Mustakeitaan itä- ja keskiosat ovat ojitetut.
148 Siioninkeitaanturvekerrostumien keskipaksuus on 1,5 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,6 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,7 m ja yli 2 metrin 2,6 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,7 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa ja soraa. Siioninkeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 76 % ja saravaltaisia 24 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillaa ja puunjäännöksiä ja saravaltaisissa puun-, tupasvillan-, kortteen ja ruoon jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältä - vien turpeiden kokonaisosuus on 20 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,4 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,7. Lie - koja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0 % ) (kuvat 123 ja 124). Siioninkeitaassa on turvetta 3,54 milj. m 3 (1,78 milj. m 3 Iso - joella), josta heikosti maatunutta on 38 % (1,35 milj. m 3 ) ja pa - remmin maatunutta 62 % (2,19 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yl i yhden metrin syvyisellä suon osalla on 48 % (1,69 milj. m 3 ) j a yli 2 m :n 15 % (0,52 milj. m 3 ). Siioninkeidas kuuluu Lauhavuoren kansallispuiston suojeltuihin soihin, samoin Mustakeitaan länsi - osa.
149 Rimpikeidas (x= 68915, y= 5430) sijaitsee noin 7 km Iso - joen kirkolta länteen. Topografisesti suo sijaitsee Rimpikankaa n soraharjun ja moreenikankaiden välisessä suoaltaassa Hanhikeitaa n (nro 94), Pitkänniemenkeitaan (nro 44) ja Iso Rapanevan (nro 45 ) kanssa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Rimpikeitaan pinta-ala on 315 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 230 ha ja yli 2 m :n 165 ha. Tutkimuspistetihey s on 2,9/10 ha ja syvyystietoja on 10,6 pisteeltä/10 ha (kuva 125). Suon pinta viettää lounaaseen. Vedet laskevat itäosasta etelään samoin länsiosasta Hanhiojaan, joka virtaa länteen.
150 Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa hyvin kehittyny t keidasräme-silmäkeneva. Vanhat ojitusalueet idässä ja luoteess a ovat turvekangasasteella. Laiteet ovat rahkarämeitä, isovarpurämeitä ja sararämeitä sekä niiden muuttumia. Suon itä- ja luoteis - osa ovat ojitetut. Rimpikeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,7 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 1,4 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,3 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,9 m ja yli 2 metrin 3,1 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 4,7 metriä. Suon pohjamaalaji on koillisosassa sora a ja hiekkaa, lounaispuolella moreenia, keskellä on ohuelti liejua. Rimpikeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 81 % ja sara - valtaisia 19 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillan jäänteitä (20 %) ja saravaltaisissa puun - (6 %) ja j ärviruoon (3 %) jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 15 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,1 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,5. Liekoj a on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0 %) (kuva 126). Rimpikeitaassa on turvetta 8,43 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 53 % (4,48 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 47 % (3,9 5 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 80 % (6,76 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 61 % (5,16 milj. m 3 ). Rimpikeitaan heikosti maatunut pintaosa soveltuu kasvuturve - tuotantoon.
151 Talakannonkeidas (x= 68908, y= 5444) sijaitsee noin 6 km Isojoen kirkolta länteen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee Rimpikankaan soraharjun ja lievemuodostumien ja moreenikankaiden rajaamassa altaassa. Suo on Rimpikeitaan (nro 91) landeke. Suon pinnan korkeus on 87,5-95 m mpy. Talakannonkeitaan pinta-ala on 95 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 45 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Tutkimuspistetiheys on 2,4/10 ha (kuva 127). Suon pinta viettää länteen. Ve - det laskevat pohjoisosasta lounaaseen ja eteläosasta etelään. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa heikosti kehittynyt keidasräme, jonka kuljut ovat lyhytkorsinevaa. Keskiosassa on pienehkö saraneva-sararämealue. Reunoilla tavataan tupasvillarämeitä ja rahkarämeitä sekä niiden ojikoita ja muuttumia. Eteläosa on etupäässä turvekangasasteella. Suon etelä- ja luo - teisosat ovat ojitetut.
152 Talakannonkeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,6 m, josta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,4 m. Paremmin maatu - neen turvekerroksen paksuus on 1,2 m. Yli metrin syvyisen alu - een keskisyvyys on 2,1 m ja yli 2 metrin 2,7 m. Suurin havait - tu turpeen paksuus on 4,2 metriä. Suon pohjamaalaji on soraa j a hiekkaa. Talakannonkeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 52 % j a saravaltaisia 48 %. Suon eteläpää on saravaltaisempi.turpeen li - sätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puun- (24 %) j a järviruoon (9 %) jäänteitä ja rahkavaltaisissa tupasvillaa (15 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 29 %. Tur - vekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8, josta heikosti maatunee n pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,4 ja paremmin maatuneen poh - jakerroksen 6,6.,Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähä n (1,0 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,3 %). Talakannonkeitaassa on turvetta 1,23 milj. m3, josta heikos - ti maatunutta on 25 % (0,31 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 75 % (0,92 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 77 % (0,95 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 44 % (0,54 milj. m 3 ). Talakannonkeidas soveltuu polttoturvetuotantoon. 93. Hietaharjunmaa (x= 68912, y= 5457) sijaitsee noin 5 k m Isojoen kirkolta länteen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee harjun liepeessä, missä hiekkavallit patoava t turpeen. Suon koillisosassa vuorottelevat hiekkavallit ja turve - juotit kapeina vyöhykkeinä. Suon pinnan korkeus on 95,5-100m mpy. Hietaharjunmaan pinta-ala on 75 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 9 ha. Tutkimuspistetiheys on 1/10 ha ja sy - vyystietoja on 2,5 pisteeltä/10 ha (kuva 128). Suon pinta viet - tää lounaaseen. Vedet laskevat etelään Rytiluomaan, koillisest a virtaa jonkin verran Isojokeen. Suon keskiosassa on keidasrämettä, missä välipinnat ovat ly - hytkorsineva. Muualla vallitsevasuotyyppi on tupasvillarämemuut - tuma. Kaakkoisosa on turvekangasasteella. Eteläinen ja lounaine n landeke ovat matalia (turvetta alle 0,5 m). Koko suo on ojitettu. Hietaharjunmaan turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m. Hei - kosti maatunutta pintakerrosta ei ole käytännöllisesti katsoe n lainkaan. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,3 m.
153 Suurin havaittu turpeen paksuus on 1,8 metriä. Suon pohjamaalaj i on hiekkaa. Hietaharjunmaassa on saravaltaisia turpeita 82 % ja rahkavaltaisia 18 Turpeen lisätekijöinä tavataan runsaimmin puun-, (27 %) ja järviruoon (25 %) jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävi - en turpeiden kokonaisosuus on 27 Turvekerrostuman keskimaatu - neisuus on 6,5. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäi n vähän (alle 1,0 %). Hietaharjunmaassa on turvetta 0,42 milj. m 3, Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 29 % (0,12 milj. m 3 ). Hietaharjunmaa ei sovellu polttoturvetuotantoon. 94. Hanhikeidas (x= 68930, y= 5410) sijaitsee noin 10 km Isojoen kirkolta länsiluoteeseen. Topografisesti suo sijaitse e loivapiirteisen moreenimaaston ympäröimässä altaassa. Suon pinnan korkeus on 77,5-85 m mpy. Hanhikeitaan pinta-ala on 820 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 540 ha ja yli 2 m :n 395 ha. Tutkimuspistetiheys on 0,3/10 ha ja syvyystietoja on 0,6 pisteeltä/10 ha (kuva 129).
154 Suo sijaitsee vedenjakaja-alueella, joten vedet laskevat poh - joisesta Maksakorvenluomaan, etelästä Hanhiojaan ja lännestä Kärjenluomaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat kermikeidas, jonka välipinnoilla ovat silmäkeneva ja lyhytkorsineva. Suon keskiselällä allikkoalueella yleisin suotyyppi on lyhytkorsineva, pohjoisosa on saranevaa. Laidoilla tavataan tupasvilla- ja sararämettä. Suo on luonnontilainen. Hanhikeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 3,4 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 2,7 m. Paremmin maatuneen turve - kerroksen paksuus on 0,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys
155 on 3,6 m ja yli 2 metrin 3,9 m. Suurin havaittu turpeen paksuu s on 6,0 metriä. Suon pohjamaalaji on lohkareista tai kivistä moreenia, jota paikoin peittää hiekka. Hanhikeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 82 % ja saravaltaisia 18 Turpeen lisätekijöinä tavataan runsaimmin tupasvillaa (12 %) ja saravaltaisissa puun- (5 %) ja kortteen (3 % ) jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus o n 7 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,6, josta heikost i maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 2,9 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,0. Liekoja ei ole tavattu (kuva 130). Hanhikeitaassa on turvetta 21,0 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 69 % (14,5 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 31 % (6, 5 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 93 % (19,4 milj. m 3 ja yli 2 m : n 71 % (15,0 milj. m 3 ). Hanhikeidas kuuluu soidensuojelun perusohjelma I :ssä suojeltavaksi ehdotettuihin soihin.
156 Salonkeidas N (x= 68922, y= 5440) sijaitsee noin 7 k m Isojoen kirkolta luoteeseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topo - grafisesti suo sijaitsee Rimpikankaan soraharjun keskellä. Suo n pinnan korkeus on m mpy. Salonkeitaan pinta-ala on 10 ha (peruskarttakuvio on suurempi). Tutkimuspistetiheys on 6/10 ha (kuva 131). Suon pinta viettää pohjoiseen. Vedet laskevat ojia pitkin koilliseen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillarämemuuttuma ja lyhytkorsinevaojikot, laiteilla on pallosararämettä. Koko suo on ojitettu. Salonkeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 0,6 m. Suuri n havaittu turpeen paksuus on 1,2 metriä. Suon pohjamaalaji on soraa ja hiekkaa. Salonkeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 74 % ja sara - valtaisia 26 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillaa (47 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpei - den kokonaisosuus on 19 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus o n 6,8, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus o n 4,0 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 7,3. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0). Salonkeitaassa on turvetta 0,06 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 17 % (0,01 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 83 % (0,0 5 milj. m 3 ). Salonkeidas N ei sovellu turvetuotantoon.
157 Kloppikeidas (x= 68993, y= 5439) sijaitsee noin 7 k m Isojoen kirkolta luoteeseen samassa suoaltaassa Ketturämäkä n (nro 97) kanssa. Topografisesti suo sijaitsee Rimpikankaan har - jun ja matalien moreenikumpujen välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Kloppikeitaan pinta-ala on 95 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 60 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Tutkimuspistetihey s on 4,3/10 ha ja syvyystietoja on 8,2 pisteeltä/10 ha (kuva 132). Suon pinta viettää koilliseen. Vedet laskevat ojia pitkin koilliseen Isojokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosassa hyvin kehittyny t keidasräme ja silmäkeneva-lyhytkorsineva. Etelä-ja pohjoisosan uusilla ojitusalueilla hallitsevat rahkaräme- ja tupasvillarämeojikot ja muuttumat. Vanhoilla ojitusalueilla suon reunoilla on turvekankaita. Kloppikeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,6 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,4 m. Suon keskiosissa heikosti
158 maatunut pintakerros on noin 2 m paksuinen (A A400). Pa - remmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,2 m. Suon reunaosissa heikosti maatunuttä pintaa ei ole. Yli metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 1,9 m ja yli 2 metrin 2,2 m. Suurin havaittu tur - peen paksuus on 2,8 metriä. Suon pohjamaalaji on reunoilla soraa, keskellä hiekkaa, jota peittää 5-10 cm paksuinen liejukerros. Pohjoislaidalla on moreenia. Kloppikeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 100 Tur - peen lisätekijäinätavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (25 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus o n 11 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, josta heikost i maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,8 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,6. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0 %) (kuva 133). Kloppikeitaassa on turvetta 1,50 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 26 % (0,39 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 74 % (1,1 1 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osal - la on 76 % (1,14 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 29 % (0,44 milj. m 3 ). Kloppikeidas soveltuu polttoturvetuotantoon.
159 Ketturämäkkä (x= 68945, y= 5438) sijaitsee noin 8 k m Isojoen kirkolta luoteeseen samassa suoaltaassa Kloppikeitaa n (nro 96) kanssa. Topografisesti suo sijaitsee soraharjun ja moreenikumpujen välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Ketturämäkän pinta-ala on 50 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 15 ha. Tutkimuspistetiheyd on 4,6/10 ha ja syvyystietoja on 9,4 pisteeltä/10 ha (kuva 134). Suon pinta viettää koilliseen. Vedet laskevat koilliseen ja kääntyvät itään Iso - jokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa heikosti kehittynyt keidasräme, jossa välipinnoilla on lyhytkorsinevaa. Laidoilla vallitsevat rahkaräme, sararäme, tupasvillaräme ja isovarpuräme sekä näiden muuttumat. Suon laidat ovat ojitetut. Ketturämäkän turvekerrostumien keskipaksuus on 1,2 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,6 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 0,6 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,4 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 1,9 metriä. Suon pohjamaalaji on etupäässä hiekka, keskivaiheilla hiekkamoreeni.
160 Ketturämäkässä on rahkavaltaisia turpeita noin 98 % ja saravaltaisia on 2 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltai - sissa runsaimmin tupasvillaa (50 %) ja puunjäännöksiä 17 Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 17 Turveker - rostuman keskimaatuneisuus on 5,0, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,0 ja paremmin maatuneen pohja - kerroksen 7,1. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäi n vähän (0,5 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan (kuva 135). Ketturämäkässä on turvetta 0,58 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 52 % (0,30 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 48 % (0,2 8 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 36 % (0,21 milj. m 3 ). Ketturämäkkä ei sovellu polttoturvetuotantoon. 98. Karhukeidas (x= 68925, y= 5452) sijaitsee noin 6 k m Isojoen kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo sijaitsee Rimpikankaan soraharjun ja moreenikankaiden välisessä painanteessa samassa suoaltaassa Kloppikeitaan (nro 98) kanssa. Suon pinnan korkeus on m mpy.
161 Karhukeitaan pinta-ala on 65 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n alle 5 ha. Tutkimuspistetiheys on 3,1/10 ha ja syvyystietoja on 5,9 pisteeltä/10 ha (kuva 136). Suon pinta viettää pohjoiseen. Vedet laskevat ojia pitki n koilliseen Isojokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa keidasräme, lyhytkorsineva ja silmäkeneva. Luoteisosassa vallitsee rahkottuva lyhytkorsineva. Reunoilla tavataan kangasrämettä, sekä rahkarämettä, isovarpurämettä, tupasvillarämettä ja niiden ojikoita. Karhukeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,3 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,5 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 0,8 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m ja yli 2 metrin 2,3 m. Suurin havaittu turpeen
162 paksuus on 2,5 metriä. Suon pohjamaalaji on soraa, keskiosiss a sitä peittää hiekka, länsilaidalla on moreenia. Karhukeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 100 Tur - peen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillan (61 %) sekä puun (7 %) ja varpujen (2 %) jäänteitä. Puun - jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 7 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,1 ja paremmin maatuneen pohja - kerroksen 6,0. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäi n vähän (alle 1,0 %). Lieot ovat suon reunoilla (kuva 137). Karhukeitaassa on turvetta 0,82 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 35 % (0,29 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 65 % (0,5 3 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 56 % (0,46 milj. m 3 ). Karhukeidas ei sovellu polttoturvetuotantoon huonon turvelaatunsa vuoksi.
163 Vuotinkeidas (x= 68945, y= 5481) sijaitsee noin 5 k m Isojoen kirkolta koilliseen. Topografisesti suo sijaitsee sora - ja hiekkakankaiden välissä. Suon pinnan korkeus on m mpy. Vuotinkeitaan pinta-ala on 120 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 90 ha ja yli 2 m :n 50 ha. Tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha ja syvyystietoja on 12,7 pisteeltä/10 ha (kuva 138). Suon pinta viettää lounaaseen. Vedet laskevat Vuotinluoman kautta etelään Isojokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat itä- ja keskiosassa heikohkosti kehittynyt keidasräme ja silmäkeneva. Länsiosassa on rahka-, sara- ja tupasvillarämeitä ja niiden ojikoita sekä muuttumia. Vanhoilla ojitusalueilla suon eteläosissa on paikoin turve - kankaita. Koko suo on ojitettu. Vuotinkeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,7 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m. Paremmin maatuneen turvekerroksenpaksuus on 1,4. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 metriä ja yli 2 metrin 2,4 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,2 metriä. Suon pohjamaalaji on soraa ja hiekkaa. Keskiosissa on ohuelti liejua. Vuotinkeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 93 % ja sara - valtaisia 7 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (68 %) ja saravaltaisissa puunjäännöksiä. Puun-
164 jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 11 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, josta heikosti maatunee n pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,6 ja paremmin maatunee n pohjakerroksen 6,1. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeiss ä erittäin vähän (alle 1,0 %) (kuva 139). Vuotinkeitaassa on turvetta 2,05 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 16 % (0,32 milj. m') ja paremmin maatunutta 84 % (1,73 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 90 % (1,86 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 59 % (1,2 0 milj. m 3 ). Vuotinkeidas soveltuu polttoturvetuotantoon Hongonkeidas (x= 68964, y= 5436) sijaitsee noin 10 k m Isojoen kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo sijaitsee Risti - kankaan harjun ja hiekkapohjaisten peltojen välissä. Suon pinna n korkeus on m mpy. Hongonkeitaan pinta-ala on 45 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Tutkimuspistetihey s on 4,9/10 ha ja syvyystietoja on 8,9 pisteeltä/10 ha (kuva 140). Suon pinta viettää pohjoiseen. Vedet laskevat pohjoiseen Isojokeen.
165 Vallitsevina suotyyppeinä ovat heikosti kehittynyt keidas - räme, joka on vielä monin paikoin rahkarämettä, välipinnat ova t lyhytkorsinevaa. A-400 poikkilinjan kohdalla menee sararäme-saranevajuotti. Reunoilla ovat tupasvillaräme sekä rahkaräme j a pallosararäme sekä niiden muuttumat vallitsevia. Suon reunat ovat ojitetut. Hongonkeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,2 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,7 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 0,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,3 m ja yli 2 metrin 2,4 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,0 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa. Hongonkeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 90 % ja saravaltaisia 10 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (23 %) ja puunjäännöksiä (12 %) ja saravaltaisissa puunjäännöksiä (9 %). Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 21 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,1 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,9. Liekoja
166 on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0 %)(kuva 141). Hongonkeitaassa on turvetta on 0,54 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 61 % (0,33 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 39 % (0,21 milj, m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 83 % (0,45 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 44 % (0,24 milj. m 3 ). Hongonkeidas ei sovellu polttoturvetuotantoon heikon turve - laatunsa vuoksi Uudennevankeidas (x= 68959, y= 5411) sijaitsee noin 1 1 km Isojoen kirkolta luoteeseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee moreeniselänteen ja hiekkakankaan välissä. Suon keskiosa on hiekkavallien rikkoma. Suon on Hanhikeitaan (nro 94) landeke. Suon pinna korkeus on m mpy. Uudennevankeitaan pinta-ala on 60 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n aluetta ei ole. Tutkimuspistetiheys on 0,5/10 ha ja syvyystietoja on 1,7 pisteeltä/
167 ha (kuva 142). Suon pinta viettää koilliseen. Vedet laskevat sekä koilliseen Maksakorvenluomaan että pohjoiseen Saarikonluomaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat heikosti kehittynyt keidasrämeojikko, keskiosa on lyhytkorsinevaojikkoa. Koko suolla on uusi ojitus. Uudennevankeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 0,8 m, josta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 0,6 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 1,5 metriä. Suon pohjamaalaji on soraa ja hiekkaa. Uudennevankeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 62 % j a saravaltaisia 38 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksiä ja rahkavaltaisissa tupasvillaa j a puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais - osuus on 71 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,3 ja pa - remmin maatuneen pohjakerroksen 6,9. Liekoja on 0-1 metrin syvyys-
168 vyöhykkeessä erittäin vähän (0,5 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeess ä ei lainkaan. Uudennevankeitaassa on turvetta 0,47 millj. m3, josta heikos - ti maatunutta on 25 % (0,12 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 75 % ( 0,35 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 25 % (0,12 milj. m 3 ). Uudennevankeidas ei sovell u turvetuotantoon Välikorpi (x= 68958, y= 5422) sijaitsee noin 10 km Iso - joen kirkolta luoteeseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee soraharjun, hiekkakankaiden ja -vallien ja moreeniselänteiden välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus o n m mpy. Välikorven pinta-ala on 85 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 40 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Tutkimuspistetiheys on 0,7 / 10 ha ja syvyystietoja on 4,6 pisteeltä/10 ha (kuva 143). Suon pin - ta viettää Maksakorvenluomaan.
169 Lähes koko suo on turvekangasasteella (ruohopuolukkaturve - kangas), luoman läheisyydessä pohjoisosassa on tupasvillarämemuuttumaa. Suon eteläosan reunoilla on korpia. Koko suolla o n vanha ojitus. Välikorven turvekerrostumien keskipaksuus on 1,7 m. Heikos - ti maatunutta pintakerros ei ole lainkaan. Yli metrin syvyise n alueen keskisyvyys on 1,8 m ja yli 2 metrin 2,5 m. Suurin havait - tu turpeen paksuus on 2,7 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekka a luoman läheisyydessä liejua ja silttiä. Välikorvessa on saravaltaisia turpeita noin 90 % ja rahkavaltaisia 10 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisiss a runsaimmin järviruokoa, kortetta ja puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on28 %. Turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 6,2. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähän (1,2 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,7 %). Välikorvessa on turvetta 0,93 milj._ m 3. Koko turvemääräst ä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 75 % (0,70 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 27 % (0,25 milj. m 3 ). Välikorpi soveltuu polttotur - vetuotantoon Vähä-Oivari (x= 68990, y= 5458) sijaitsee noin 10 km Iso - joen kirkolta luoteeseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee hiekka- ja sorakankaiden painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Vähä-Oivarin pinta-ala on 15 ha, yhtenäistä yli yhden metri n aluetta ei ole. Tutkimuspistetiheys on 0,7/10 ha ja syvyystietoj a on 4,7 pisteeltä/10 ha (kuva 144). Suon pinta viettää länteen. Ve - det laskevat ojia pitkin Pajuluomaan. Vallitseva suotyyppi on tupasvillarämeojikko. Koko suo on oji - tettu. Vähä-Oivarin turvekerrostumien keskipaksuus on 1,2 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m. Paremmin maatuneen turve - kerroksen paksuus on 1,1 m. Suurin havaittu, turpeen paksuus o n 2,5 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa ja soraa. Vähä-Oivarissa on rahkavaltaisia turpeita noin 96 % ja sara - valtaisia 4 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillaa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,0
170 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 4,6. Liekoja ei ole lainkaan. Vähä-Oivarissa on turvetta 0,18 milj. m', josta heikosti maa - tunutta on 6 % (0,01 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 94 % (0,1 7 milj. m 3 ). Vähä-Oivari ei sovellu turvetuotantoon Pieni Oivari (x= 68996, y= 5476) sijaitsee noin 10 k m Isojoen kirkolta pohjoiseen. Alue on soistuvaa kangasmaata. Suo n pinta-ala kartalla on 25 ha (kuva 147) Kyrönmaansuo (x= 69000, y= 5491) sijaitsee noin 10 k m Isojoen kirkolta pohjoiseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee lounaaseen viettävässä moreenmaiden painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Lähes koko su o on biologista suota.
171 Pohjaskeidas (x= 69002, y= 5429) sijaitsee noin 13 k m Isojoen kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitsee sora - ja hiekkamäkien välissä. Lännessä suo rajoittuu peltoihin. Suo n pinnan korkeus on m mpy. Tutkimuspistetiheys on 4,2/1 0 ha ja syvyystietoja on 8,4 pisteeltä/10 ha (kuva 145). Suon pin - ta viettää pohjoiseen ja etelään. Vedet laskevat länsiosasta poh - joiseen Pohjasojaan,joka virtaa länteen Isojokeen, idästä etelää n Pajuluomaa pitkin Isojokeen.
172 Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa rahkaräme, tupasvillaräme-, rahkaneva-, lyhytkorsineva- ja silmäkenevamuuttuma ja -ojikot. Laidoilla on korpimuuttumia ja turvekankaita. Koko suo on ojitettu. Pohjaskeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,4 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,4 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,7 m ja yli 2 metrin 2,4 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,1 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa ja soraa, B - linjalla on syvimmillä kohdin noin 0,5 m silttiä. Pohjaskeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 65 % ja saravaltaisia 35 Suon länsiosa on saravaltaisempi. Turpeen lisä - tekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (44 % ) ja saravaltaisissa puunjäännöksiä (17 %). Puunjäännöksiä sisältä - vien turpeiden kokonaisosuus on 25 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,5 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 7,0. Lie - koja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähän (1,3 %) ja 1-2 metri n vyöhykkeessä erittäin vähän (0,5 %) (kuva 146).
173 Pohjaskeitaassa on turvetta 1,60 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 29 % (0,46 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 71 % (1,4 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 85 % (1,36 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 45 % (0,7 2 milj. m 3 ). Pohjaskeidas soveltuu polttoturvetuotantoon Iso Oivari (x= 69002, y= 5465) sijaitsee noin 11 km Isojoen kirkolta pohjoiseen. Topografisesti suo sijaitsee moreenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Iso Oivarin pinta-ala on 160 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 100 ha ja yli 2 m :n 40 ha. Tutkimuspistetihey s on 3/10 ha ja syvyystietoja on 10 pisteeltä/10 ha (kuva 147 ) Suon pinta viettää lounaaseen. Vedet laskevat ojia myöten Pajuluomaan ja edelleen Isojokeen.
174 Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon luonnontilaisessa keskiosassa keidasräme, jonka ympärillä on rahkanevaa. Ojitetuss a itäosassa on pääasiassa ojikkoasteen rämeitä (tupasvilla-, rahkaräme). Suon reunaosat ovat pääasiassa tupasvillarämemuuttumia. Suon keskiosa on luonnontilainen. Iso Oivarin turvekerrostumien keskipaksuus on 1,7 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 1,2 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 0,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,0 m ja yli 2 metrin 2,4 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,0 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkamoreenia, jot a paikoin peittää ohut liejukerros. Iso Oivarissa on rahkavaltaisia turpeita noin 99 % ja sara - valtaisia 1 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillaa ja varpujen jäänteitä. Puunjäännöksiä si - sältävien turpeiden kokonaisosuus on 6 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,5 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,6. Liekoja ei ole 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä lainkaan, mutta 1-2 metrin vyöhykkeessä niitä on erittäin vähän (0,1 %) (kuva 148). Iso Oivarissa on turvetta 2,20 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 67 % (1,47 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 33 % (0,7 3 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 91 % (2,00 milj. m 3 ) ja yli 2 m : n 44 % (0,96 milj. m 3 ). Iso Oivari soveltuu kasvuturvetuotantoon.
175 Kiikkusaarenkeidas (x= 69025, y= 5437) sijaitsee noi n 13 km Isojoen kirkolta pohjoiskoilliseen. Topografisesti suo si - jaitsee sora- ja hiekkakankaa ja moreenikankaan välisessä kapeas - sa pohjois-etelä-suuntaisessa painanteessa. Suon pinnan korkeu s on m mpy. Kiikkusaarenkeitaan pinta-ala on 145 ha, josta yli yhden met - rin syvyistä aluetta on 85 ha ja yli 2 m :n 35 ha. Tutkimuspiste - tiheys on 5/10 ha ja syvyystietoja on 15,6 pisteeltä/10 ha (kuva 149). Suon pinta viettää länteen. Vedet laskevat suon itä- j a keskiosista ojia pitkin länteen Pohjasjärveen ja sieltä edellee n Isojokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa keidasräme, sil - mäkeneva ja lyhytkorsineva. Eteläosassa on pääasiassa rahkarämet - tä, tupasvillarämettä, niiden ojikoita sekä turvekankaita ja pal - losararämettä. Laiteilla tavataan pallosararämeitä, rahkarämeitä, sararämeitä_ja korpia. Suon keskiosa on ojittamaton. Kiikkusaarenkeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,6 m, josta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,6 m. Suon keski- ja poh - joisosissa heikosti maatunut pintakerros on noin 1,5-2,0 m pak - suinen. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,0 m. Yl i metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,8 m ja yli 2 metrin 2, 3 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,0 metriä. Suon pohjama a - laji on länsilaidalla moreenia, itälaidalla hiekkaa, lisäksi suo n keskiosissa on jonkin verran silttiä. Kiikkusaarenkeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 87 % j a saravaltaisia 13 %. A 1600-poikkilinjan kohdalla turpeen ovat sa - ravaltaisia. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa run - saimmin tupasvillaa (28 %) ja puun] äännöks iä (11 %). Puunjäännök - siä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 14 %. Turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 5,4, josta heikosti maatuneen pintakerrokse n keskimaatuneisuus on 3,5 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,6. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin vähän (0,2 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan (kuva 150). Kiikkusaarenkeitaassa on turvetta 2,32 milj. m3, josta hei - kosti maatunutta on 39 % (0,90 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 61 % (1,42 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyi - sellä suon osalla on 50 % (1,16 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 20 % (0, 47 milj. m3 ). Kiikkusaarenkeidas ei sovellu polttoturvetuotantoo n heikkolaatuisen turpeen takia.
176 Pitkärämäkkä (x= 69022, y= 5425) sijaitsee noin 17 km Isojoen kirkolta luoteeseen Vanhassakylässä. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee moreenimaiden painantees - sa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Pitkärämäkän pinta-ala on 75 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 20 ha. Tutkimuspistetiheys on 0,4/10 ha ja syvyystietoja on 2,1 pisteeltä/10 ha (kuva 151). Suon pinta viettä ä länteen ja etelään. Vedet laskevat ojia myöten Pohjasjärveen j a edelleen Pohjasojaa pitkin Isojokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa isovarpurämeojikko ja lyhytkorsinevamuuttuma. Eteläosassa vallitsee isovar - purämeojikot ja muuttumat. Koko suo on ojitettu. Pitkärämäkän turvekerrostumien keskipaksuus on 1,3 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,7 m. Paremmin matuneen turve - kerroksen paksuus on 0,6 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 1,5 metriä. Suo n pohjamaalaji on hiekkaa. Pitkärämäkässä on rahkavaltaisia turpeita 100 Turpeen lisä - tekijöinä tavataan runsaimmin puun-, tupasvillan- ja varpujen jään - teitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 5 5 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3m,josta heikosti maatuneen
177 pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,6 ja pohjakerroksen 7,0. paremmin maatunee n Pitkärämäkässä on turvetta 0,63 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 54 % (0,34 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 46 % (0,29 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 48 % (0,30 milj. m 3 ). Pitkärämäkkä ei sovell u polttoturvetuotantoon.
178 Lusikkakeidas (x= 69020, y= 5443) sijaitsee noin 14 k m Isojoen kirkolta luoteeseen. Suo on Kiikkusaarenkeitaan (nro 108 ) ja Virsunnevan (nro 118) välisessä landekkeessa. Suo on tutkitt u hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee sora- ja hiekkakankai - den ympäröimässä kapeassa uomassa, joka on mandollisesti vanha purkausuoma. Suon pinnan korkeus on 92,5-100 m mpy. Lusikkakeitaan pinta-ala on 40 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n alle 5 ha. Tutkimuspiste - tiheys on 1,5/10 ha (kuva 149). Suon pinta viettää etelään. Vedet laskevat etelään ja kääntyvät suon eteläpuolella länteen Poh - jajärveen. Vallitsevana suotyyppinä on rahkaräme ja sen ojikot. Koko suo on ojitettu. Lusikkakeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m, jos - ta heikosti maatueen turpeen osuus 0,3 m. Paremmin maatuneen tur - vekerroksen paksuus on 1,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisy - vyys on 1,8 ja yli 2 metrin 2,1 m. Suurin havaittu turpeen paksuu s on 2,1 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekka. Lusikkakeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 51 % ja saravaltaisia 49 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillaa (30 %) ja saravaltaisissa tupasvillaa (21 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 3 %. Turve - kerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9, josta heikosti maatuneen pin - takerroksen keskimaatuneisuus on 4,0 ja paremmin maatuneen pohja - kerroksen 6,3. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäi n vähän (alle 1, 0 %). Lusikkakeitaassa on turvetta 0,45 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 15 % (0,07 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 85 % (0,38 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisel - lä suon osalla on 60 % (0,27 milj. m 3 ). Lusikkakeidas ei sovel - lu polttoturvetuotantoon Lintulandenkytö (x= 69014, y= 5456) sijaitsee noin 13 k m Isojoen kirkolta luoteeseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topogra - fisesti suo sijaitsee matalien moreenimaiden painanteessa. Suo muo - dostuu kandesta erillisestä osasta. Suon pinnan korkeus on ,5 m mpy. Lintulandenkydön pinta-ala on 30 ha, josta yli yhden metrin
179 syvyistä aluetta on vain muutama hehtaari. Tutkimuspistetihey s on 0,3/10 ha ja syvyystietoja on 2,0 pisteeltä/10 ha (kuva 152). Suon pinta viettää kaakkoon. Vedet laskevat ojia myöten Pajuluomaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat eteläisessä osassa isovarpuräme- ja tupasvillarämeojikot, pohjoisessa osassa tupasvillarämeojikko. Koko suo on ojitettu. Lintulandenkydön turvekerrostumien keskipaksuus on 1,1 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,5 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 0,6 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,1 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 1,7 metriä. Suo n pohjamaalaji on hiekkaa. Lintulandenkydössä on rahkavaltaisia turpeita 100 Turpee n lisätekijöinä tavataan runsaimmin tupasvillaaja puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 12 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, josta heikosti maatunee n pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,6 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,9. Liekoja ei tavattu lainkaan.
180 Lintulandenkydössä on turvetta 0,34 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 47 % (0,16 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 53 % (0,18 milj. m3 ). Lintulandenkytö ei sovellu turvetuotantoon Esan Oivari (x= 69016, y= 5466) sijaitsee noin 13 k m Isojoen kirkolta luoteeseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee hiekkakankaiden ja -vallien ympäröimässä painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Suon pin - ta viettää länteen. Vedet laskevat Pajuluomaan. Valtaosa kartalla olevasta suosta on biologista suota (tur - vetta alle 0,3 m). Eteläosassa on pienialainen (muutama ha) rahkanevamuuttumasuo. Koko suo on ojitettu (kuva 153).
181 Kassankeidas (x= 69023, y= 5466) sijaitsee noin 13 k m Isojoen kirkolta luoteeseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee sorakankaiden välisessä painanteessa. Etelässä suota patoavat Pajuluoman sedimentit. Suon pinna korkeus on m mpy. Kassankeitaan pinta-ala on 30 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n aluetta ei ole lainkaan. Tutkimuspistetiheys on 1,0/10 ha ja syvyystietoja on 3,0 pisteeltä/10 ha (kuva 153). Suon pinta viettää etelään. Vedet laskeva t Pajuluomaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosassa heikosti kehittynyt keidasrämeojikko (melkein tupasvillaräme), reunaosat ova t rahkarämemuuttumia tai varputurvekankaita. Koko suo on ojitettu. Kassankeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,2 m. Hei - kosti maatunutta turvekerrosta ei käytännöllisesti katsoen ol e lainkaan. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,4 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 1,7 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa. Kassankeitaassa on saravaltaisia turpeita noin 78 % ja rahkavaltaisia 22 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa run - saimmin varpujen-, tupasvillan ja puunjäännöksiä. Puunjäännöksi ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 10 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 4,0 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,9. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin vähän (0,2 %) j a 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Kassankeitaassa on turvetta 0,28 milj. m 3. Koko turvemääräst ä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 50 % (0,14 milj. m 3 ). Kassankeidas soveltuu pienimuotoiseen polttoturvetuotantoon Heikkilänneva (x= 9020, y= 5485) sijaitsee noin 12 k m Isojoen kirkolta pohjoiseen. Topografisesti suo sijaitsee loivapiirteisten moreenimäkien välisessä laaksossa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Heikkilännevan pinta-ala on 390 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 240 ha ja yli 2 m :n 170 ha. Tutkimuspistetiheys on 3,1/10 ha ja syvyystietoja on 6,2 pisteeltä/10 ha (kuva 154). Suon pinta viettää etelään. Vedet laskevat Kirppuluoma a pitkin Heikkilänjokeen.
182 Vallitsevina suotyyppeinä ovat eteläosassa keidasräme ja silmäkeneva. Pohjoisosassa vallitsevat suotyypit ovat saraneva ja lyhytkortinen neva. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen. Heikkilännevan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,2 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 1,2 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,5 m ja yli 2 metrin 3,0 m. Suon pohjamaalaji on hiekkamoreenia tai hiekkaa. Heikkilännevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 51 % ja saravaltaisia 49 Suon pohjoispää on saravaltainen ja eteläpä ä rahkavaltainen. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisiss a runsaimmin puun-, varpujen ja kortteen jäänteitä ja rahkavaltaisissa tupasvillaa ja varpuja. Puunjäännöksiä sisältävien turpei - den kokonaisosuus on 12 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus o n 4,5, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus o n 3,6 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,7. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin vähän (0,4 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan (kuva 155).
183 Heikkilännevassa on turvetta 7,22 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 55 % (3,97 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 45 % (3,25 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 81 % (5,88 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 71 % (5,13 milj. m 3 ). Heikkilänneva soveltuu polttoturvetuotantoon Keräsaarenkeidas (x= 69027, y= 5456) sijaitsee noin 1 4 km Isojoen krikolta luoteeseen. Suo on tutkittu hajapistein. To - pografisesti suo sijaitsee hl6kkakankaiden välisessä uomassa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Keräsaarenkeitaan pinta-ala on 60 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 40 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Tutkimuspistetihey s on 1,0/10 ha ja syvyystietoja on 8,3 pisteeltä/10 ha (kuva 156). Suon pinta viettää kaakkoon. Vedet laskevat ojia pitkin kaakkoo n Pajuluomaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat eteläosassa tupasvillaa- j a isovarpurämeojikko, keskiosanavuosuolla lyhytkorsinevaojikko, pohjoisosassa keidasrämeojikko ja rahkarämeojikko. Koko suo on ojitettu. Keräsaarenkeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,7 m, josta heikosti maatuneen turpeen osuus 1,1 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 0,6 m. Yli metrin syvyisen alueen kes - kisyvyys on 1,9 m ja yli 2 metrin 2,3 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,0 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa. Keräsaarenkeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 72 % j a saravaltaisia 28 %. Turpeen liästekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa ja varpujen ja saravaltaisissa puun, - varpujen- ja tupasvillan jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 9 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,9 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,5. Liekoj a ei ole lainkaan. Keräsaarenkeitaassa on turvetta 0,83 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 65 % (0,54 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 35 % (0, 29 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 86 % (0,71 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 28 % (0,23 milj. m3 ). Keräsaarenkeidas ei sovellu turvetuotantoon.
184 Jouhurinmäensuo (x= 69037, y= 5471) sijaitsee noin 1 5 km Isojoen kirkolta pohjoiseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee etelään viettävän sorakankaan rinteessä. Suo muodostuu kolmesta osasta. Suon pinnan korkeus on m mpy. Jouhurinmäensuon pinta-ala on 40 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 5 ha ja yli 2 m :n syvyistä aluetta ei ole. Tutkimuspistetiheys on 0,7/10 ha ja syvyystietoja on 2,0 pisteeltä/10 ha (kuva 157). Suon pinta viettää etelään. Vedet laskevat ojia pitkin etelään Pajuluomaan.
185 Etelä- ja keskiosan avosuo on tupasvillarämemuuttumaa. Pohjoisosa ja vanhojen ojitusalueiden reunat ovat turvekangasasteella. Koko suo on ojitettu. Jouhurinmäensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 0,7 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 0,6 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 1,5 metriä. Suo n pohjamaalaji on soraa ja hiekkaa. Jouhurinmäensuossa on saravaltaisia turpeita noin 61 % ja rahkavaltaisia 39 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisiss a runsaimmin puun-, ruoon- ja kortteen jäänteitä. Puunjäännöksiä si - sältävien turpeiden kokonaisosuus on 22 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,7, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 4,0 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 7,3. Liekoja ei ole 0-1 metrin syvyysvyöhykkeissä lainkaan, mutta 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,2 %.). Jouhurinmäensuossa on turvetta 0,29 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 7 % (0,02 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 93 %
186 (0,27 milj. m ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 26 % (0,07 milj. m 3 ). Jouhurinmäensuo ei sovell u turvetuotantoon Pitkännevankeidas (x= 69027, y= 5498) sijaitsee noi n 13 km Isojoen kirkolta pohjoiseen. Topografisesti suo sijaitse e soraharjun ja moreenikumpujen välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Pitkännevankeitaan pinta-ala on 135 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 45 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Tutkimuspistetiheys on 3,5/10 ha ja syvyystietoja on 6,0 pisteeltä/10 ha (kuva 158).
187 Suon pinta viettää lounaaseen. Vedet laskevat ojitusta pitki n etelään Heikinjokeen sekä pohjoisosasta länteen Pajuluomaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat kaakkoisosassa lyhytkorsineva, eteläosan keskivaiheilla keidasräme. Muualla vallitse e tupasvillarämemuuttumaa, laiteet ovat yleensä pallosararämemuuttumia. Suon on kaakkoisosaa lukuunottamatta ojitettu. Pitkännevankeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,3 m, josta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m. Kaakkoisosassa hei - kosti maatunut pintakerros on 1,0-2,0 m :n paksuinen. Paremmi n maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,1 m. Yli metrin syvyise n alueen keskisyvyys on 1,7 m ja yli 2 metrin 2,9 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,2 metriä. Suon pohja on enimmäkseen hiekkaa tai soraa. Pitkännevankeitaassa on saravaltaisia turpeita noin 60 % j a rahkavaltaisia 40 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin tupasvillaa, puunjäännöksiä ja ruokoa ja rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 19 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3, 5 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,7. Liekoja on molemmiss a syvyyssyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0 %) (kuva 159).
188 204 - Pitkännevankeitaassa on turvetta 1,39 milj. m3, josta hei - kosti maatunutta on 18 % (0,25 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 82 % (1,14 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 55 % (0,77 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 42 % (0,58 milj. m 3 ). Pitkännevankeidas soveltuu polttoturvetuotan - toon Virsunneva (x= 69055, y= 5445) sijaitsee noin 17 km Iso - joen kirkolta pohjoiseen. Topografisesti suo sijaitsee loivapiir - teisessä moreenimaastossa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Virsunnevan pinta-ala on 605 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 340 ha ja yli 2 m :n 180 ha. Tutkimuspistetihey s on 3,4/10 ha ja syvyysteitoja on 6,8 pisteeltä/10 ha (kuva 160). Suon pinta viettää länteen. Vedet laskevat suon keskustasta Ohri - luomaan ja eteläosasta Pohjoisojaanja edelleen Isojokeen. Vallitsevina suatyyppeinä ovat suon keskiosassa saraneva, pohjoisosassa erilaisten rämetyyppien muuttuma-asteita. Suo n pohjoisosa on ojitettu kokonaan Ohriluomaan asti. Virsunnevan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,0 m, josta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,8 m. Paremmin maatuneen tur - vekerroksen paksuus on 1,2 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,2 m ja yli 2 metrin 2,8 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 4,3 metriä. Suon pohjamaalaji on suon pohjoisosass a ja eteläosassa moreenia ja suon keskiosassa yleensä hiekkaa. Virsunnevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 73 % ja sara - valtaisia 27 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisissa tupasvillaa ja puun - jäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 11 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, josta hei - kosti maatuneen turvekerroksen keskimaatuneisuus on 3,6 ja pa - remmin maatuneen pohjakerroksen 6,2. Liekoja on molemmissa sy - vyysvyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0 %) (kuva 161). Virsunnevassa on turvetta 8,87milj. m3, josta heikosti maa - tunutta on 40 % (3,55 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 60 % (5,3 2 milj. m3 )'. Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 84 % (7,48 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 57 % (5,04 milj. m3 ). Virsunneva ei sovellu turvetuotantoon. Polttoturpeeksi turpee n laatu on huonoa, kohtalaisesti maatunutta rahkaturvetta. Kasvu - turpeeksi laatua alentavana lisätekijänä tavataan tupasvillaa j a suoleväkköä.
189 Mustakeidas (x= 69055, y= 5458) sijaitsee noin 17 k m Isojoen kirkolta pohjoiseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee hiekkakankaiden ja kapean hiekkavalli n patoamassa altaassa. Suon pinnan korkeus on 117,5-120 m mpy. Mustakeitaan pinta-ala on 50 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 20 ha. Tutkimuspistetiheys on 1,0/10 ha j a syvyystietoja on 6,6 pisteeltä/10 ha (kuva 162). Suon pinta viet - tää länteen. Vedet laskevat etelään ojia pitkin ja edelleen Paju - luomaan ja Pohjasojan kautta Isojokeen.
190 Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillarämemuuttuma, rahkarämemuuttuma. Eteläosa on biologista suosta. Mustakeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,3 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3. Paremmin maatuneen turve - kerroksen paksuus on 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m ja yli 2 metrin 2,1 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,3 metriä, Suon pohjamaalaji on hiekka ja sora.
191 Mustakeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 69 % ja saravaltaisia 31 %. Turpeen lisätekijöilä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin puun- ja tupasvillan jäänteitä ja saravaltaisissa puun - jäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus o n 33 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4, josta heikost i maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,2 ja paremmin maa - tuneen pohjakerroksen 7,2. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeis - sä erittäin vähän (alle 1,0 %). Mustakeitaassa on turvetta 0,50 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 23 % (0,12 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 77 % (0,3 8 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osal - la on 64 % (0,32 milj. m3 ). Mustakeidas soveltuu polttoturvetuotan - toon Sillanpäänneva (x= 69046, y= 5481) sijaitsee noin 17 k m Isojoen kirkolta pohjoiseen. Suo on tutkittu hahapistein. Topogr a fisesti suo sijaitsee hiekkakankaan rinteessä. Suota patoavat Paju - luoman sedimentit. Pohjoisosassa hiekkavallit jakavat suon kapeaks i juotiksi. Suon pinnan korkeus on m mpy. Sillanpäännevan pinta-ala on 20 ha. Tutkimuspistetiheys o n 1,0/10 ha ja syvyystietoja on 2,5 pisteeltä/10 ha (kuva 163). Suon pinta viettää etelään. Vedet laskevat suon itäreuna.ssa virtaavaa n Pajuluomaan, josta virtaa etelään. Vallitsevina suotyyppeinä ovat kaakkoisosassa turvekengas, lounaisosassa korpi, keskosa on pallosararämemuuttumaa. Pohjoisess a hiekkavalliten väliset suot ovat pallosara- tai tupasvillarämemuu t- tumia. Koko suo on ojitettu. Sillanpäännevan turvekerrostumien keskipaksuus on 0,7 m. Hei - kosti maatunutta kerrosta ei ole. Suurin havaittu turpeen paksuu s on 1,1 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekka. Sillanpäännevassa on saravaltaisia turpeita noin 76 % ja rah - kavaltaisia 24 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara- ja rahka - valtaisissa runsaimmin puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 100 %. Turvekerrostuman keskimaatunei - suus on 7,5. Leikoja on vähän (1,8 %). Sillanpäännevassa on tur - vatta 0,14 milj. m 3. Sillanpäänneva ei sovellu turvetuotantoon.
192 Susiharjunkeidas (x= 69057, y= 5489) sijaitsee noin 1 6 km Isojoen kirkolta pohjoiseen Kauhajoen kunnan rajalla. Suo o n tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee hiekkavallie n ja moreenipeitteisen harjun välissä. Suo koostuu kolmesta erillisestä osasta. Suon pinnan korkeus on m mpy. Susuharjunkeitaan pinta-ala on 25 ha, yli metrin syvyistä aluetta ei ole (kuva 164). Suon pinta viettää länteen. Vede t laskevat Pajuluomaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillaräme- ja pallosararämemuuttumat, kaakkoisosa on kytöheittoa, laitaosat ja saare t ovat korpia. Koko suo on ojitettu. Susiharjunkeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 0,5 m, josta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 0,6 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa, pohja "aaltoilee" (hiekkavalleja). Susiharjunkeitaassa on saravaltaisia turpeita noin 73 % j a rahkavaltaisia 27 Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 73 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, jos - ta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,0 j a paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,6. Liekoja on vähän (1,8 %). Susiharjunkeitaassa on turvetta 0,13 milj. m 3, josta hei - kosti maatunutta on 40 % (0,05 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 60 % (0,08milj. m 3 ). Susiharjunkeidas ei sovellu turvetuotantoon.
193 Pitkänrannankeidas (x= 69068, y= 5474) sijaitsee noi n 17 km Isojoen kirkolta pohjoiseen Karijoen kunnan rajalla. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee hiekkakankaa n rinteessä olevassa painaumassa. Suon pinnan korkeus on m mp y. Pitkänrannankeitaan pinta-ala on 7 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 3 ha yli 2 m :n aluetta ei ole. Tutkimuspistetiheys on 1,4/10 ha ja syvyystietoja on 2,8 pisteeltä/10 ha (kuva 165). Suon pinta viettää itään. Vedet laskevat ojitusta pitkin kaakkoo n Pajuluomaan. Vallitseva suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma, pohjoisosa suosta on soistuvaa kangasta. Koko suo on ojitettu. Pitkänrannankeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,0 m, josta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,4 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 0,6 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 1,6 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 1,6 metriä. Suon pohjamaalaji on soraa. Pitkänrannankeitaassa on saravaltaisia turpeita noin 60 % j a rahkavaltaisia 40 Turpeen lisätekijöinä tavataan runsaimmi n puunjäännöksiä 50 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3, 5 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 7,6. Liekoja ei tavattu.
194 Pitkänrannankeitaassa on turvetta 0,08 milj. m 3, josta hei - kosti maatunutta on 38 % (0,03 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 62 % (0,05 milj. m 3 ). Koko turvemaarästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 63 % (0,05 milj. m 3 ). Pitkänrannankeidas e i sovellu polttoturvetuotantoon.
195 Kölpärinkeidas (x= 69079, y= 5464) sijaitsee noin 1 9 km Isojoen kirkolta pohjoiseen lähellä Karijoen kunnan rajaa. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee ka h- den sorakankaan välisessä painaumassa. Eteläosassa hiekkavalli t pirstovat suon. Suon pinnan korkeus on m mpy. Kölpärinkeitaan pinta-ala on 130 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 60 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Tutkimuspistetihey s on 0,7/10 ha ja syvyystietoja on 4,8pisteeltä/10 ha (kuva 165). Suon pinta viettää lounaaseen. Vedet laskevat lounaaseen eri reit - tejä pitkin Isojokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keidasräme- ja rahkarämeojiko t ja -muuttumat, lounaisosassa tupasvillarämeojikkoa,reunat ovat rah - karämeitä ja kangasrämeitä. Koko suo on ojitettu. Kölpärinkeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m. Paremmin maatuneen turve - kerroksen paksuus on 1,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,0 m ja yli 2 metrin 2,4 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 2,6 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa. Kölpärinkeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 56 % ja saravaltaisia 44 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisissa puunjäännöksiä. Puunjään - nöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 24 %. Turvekerrost u- man keskimaatuneisuus on 6,0, josta heikosti maatuneen pintakerrok - sen keskimaatuneisuus on 3,0 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 6,3. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (al - le 1,0 %). Kölpärinkeitaassa on turvetta 1,53 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 5 % (0,08 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 95 % (1, 45 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 68 % (1,04 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 37 % (0,56 milj. m3 ). Kölpärinkeidas soveltuu polttoturvetuotantoon Kotokeidas N (x= 68902, y= 5522) sijaitsee noin 2 km Iso - joen kirkolta itään. Topografisesti suo sijaitsee tasaisella moree - nialustalla. Suon pinnan korkeus on m mpy. Kotokeitaan pinta-ala on 55 ha, josta yli yhden metrin syvyis - tä aluetta on 35 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Tutkimuspistetiheys on 4,6 / 10 ha ja syvyystietoja on 9,2 pisteeltä/10 ha (kuva 166). Vede t laskevat ojia myöten etelään Isojokeen.
196 Suo on konsetrinen keidassuo, jonka laidoilla on saraneva a ja sararämettä. Suon laidat on ojitettu. Kotokeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,9 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,7 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,2 m. Paremmin maatunutta turvetta o n suon pinnalla ja pohjalla ja näiden välillä on paksu heikost i maatunut kerros. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,2 m ja yli 2 metrin 2,4 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3, 0 metriä. Suon pohjamaalaji on huuhtoutunutta moreenia. Kotokeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 99 % ja saravaltaisia 1 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 4 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3, 4 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,5. Liekoja ei ole lainkaa n (kuva 167).
197 Kotokeitaassa on turvetta 0,76 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 36 % (0,27 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 64 % (0,4 9 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 89 % (0,68 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 64 % (0,49 milj. m 3 ) Kotokeidas N ei sovellu poltto- eikä kasvuturvetuotantoon. Turve on varsin huonolaatuista ; heikosti maatunutta ja sen lämpöarv o on alhainen Salomäenkeidas (x= 68905, y= 5532) sijaitsee noin 3, 5 km Isojoen kirkolta itään. Topografisesti-suo sijaitsee hiekkakankaalla. Suon pinnan korkeus on m mpy. Salomäenkeitaan pinta-ala on 55 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 35 ha ja yli 2 m :n 25 ha. Tutkimuspistetihey s on 6,6/10 ha ja syvyystietoja on 18,6 pisteeltä/10 ha (kuva 166). Suon pinta viettää etelään. Vedet laskevat ojia myöten Isojokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat silmäkeneva ja keidasräme. Kermit ovat heikosti kehittyneet ja niitä on harvassa. Suo on osittain ojitettu.
198 Salomäenkeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,6 m, josta heikosti maatuneen turpeen osuus 1,1 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,0 m ja yli 2 metrin 3,4 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,2 metriä. Suon pohjamaalaji on yleens ä hiekka. Suon keskiosassa pohjamaa on silttiä, jonka päällä o n ohut savikerros. Salomäenkeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 88 % j a saravaltaisia 12 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltai - sissa runsaimmin tupasvillan- ja tupasluikan jäänteitä ja sara - valtaisissa tupasvillaa ja kortetta. Puunjäännoksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 2 Turvekerrostuman keskimaatunei - suus on 4,9, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,6 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,9. Lie - koja ei ole lainkaan (kuva 168). Salomäenkeitaassa on turvetta 1,13 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 42 % (0,47 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 58 % (0,66 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 90 % (1,02 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 75 % (0,85 milj. m3 ). Salomäenkeidas ei sovellu polttoturvetuotantoon heikon turvelaatunsa vuoksi. Ei myöskään kasvuturvetuotantoon, sillä hei - kosti maatuneessa kerroksessa tavataan runsaasti laatua heikentävinä tekijöinä tupasvillan ja tupasluikan jäänteitä.
199 Kirkkoneva (x= 68907, y= 5570) sijaitsee noin 7 km Isojoen kirkolta itään Lauhavuoren alarinteellä. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee soraharjun ja hiekkakankaiden välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on 117,5-127,5 m mpy. Kirkkonevan pinta-ala on 40 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n aluetta ei ole. Tutkimuspistetiheys on 3,5/10 ha (kuva 169). Suon pinta viettää lounaaseen. Vedet laskevat Riitaluomaan pohjois- ja eteläosasta, jok a virtaa etelään Isojokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat korpiräme, rahkaräme ja kangaskorpi. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Kirkkonevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,1 m. Heikosti maatunutta pintaosaa ei ole. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 1,6 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,4 metriä. Suon pohjamaalaji on soraa ja hiekkaa. Kirkkonevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 61 % ja sara - valtaisia 39 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa
200 runsaimmin puun- (21 %) ja tupasvillan (14 %) jäänteitä ja saravaltaisissa puun- (20 %) jäännöksiä ja kortetta (13 %). Puunjään - nöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 41 Turvekerros - tuman keskimaatuneisuus on 6,8. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyö - hykkeessä kohtalaisesti (2,3 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erit - täin vähän (0,5 %). Kirkkonevassa on turvetta 0,37 milj. m 3. Koko turvemääräst ä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 43 % (0,16 milj. m 3 ). Kirkkoneva ei sovellu polttoturvetuotantoon rikkonaise n suokuvioituksen takia Leikkistenlakso-Talvitienlakso (x= 68908, y= 5580) sijaitsee noin 9 km Isojoen kirkolta itään Lauhavuoren lounais - rinteellä. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee sora- ja hiekkakankaiden välisessä uomassa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Leikkistenlakson pinta-ala on 20 ha. Yli yhden metrin alu - etta ei ole. Tutkimuspistetiheys on 4,5/10 ha (kuva 170). Suo n pinta viettää kaakkoon. Vedet laskevat eteläpäästä kaakkoon Lo - hiluomaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa puolukkaturvekangas, länsilaidalla korpiräme ja muualla sararäme. Suon etelä - ja pohjoispäät ovat ojitetut. Leikkistenlakson turvekerrostumien keskipaksuus on 0,6 m, josta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 0,3 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 1,0 metriä. Suon pohjamaalaji on soraa sekä etelä - päässä moreenia. Leikkistenlaksossa on rahkavaltaisia turpeita noin 79 % j a saravaltaisia 21 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltai - sissa runsaimmin tupasvillaa (34 %) ja varpujen jäänteitä (15 % ) ja saravaltaisissa puunjäännoksia (15 %). Puunjaannöksiä sisäl - tävien turpeiden kokonaisosuus on 15 Turvekerrostuman keski - maatuneisuus on 5,3, josta heikosti maatuneen pintakerrokse n keskimaatuneisuus on 3,3 ja paremmin maatuneen pohjakerrokse n 7,0. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähän (1,2 %) j a 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan.
201 Leikkistenlaksossa on turvetta 0,11 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 45 % (0,05 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 55 % (0,06 milj, 3 Leikkistenlakson-Talvitienlakson pohjoisos a (Talvitienlakso) kuuluu Lauhavuoren kansallispuistoon Lohikeidas (x= 68907, y= 5596) sijaitsee noin 10 km Iso - joen kirkolta länteen Lauhavuoren lounaisrinteellä. Topografisest i suo sijaitsee rinteessä, missä sitä rajaavat sora- ja hiekkakankaat. Pohjoisessa suo rajoittuu Peräkorpeen. Suon pinnan korkeus on 147,5-157,5 m mpy. Lohikeitaan pinta-ala on 155 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 95 ha ja yli 2 m :n 45 ha. Tutkimuspistetiheys on 0,9 / 10 ha ja syvyystietoja on 2,5 pisteeltä/10 ha (kuva 171). Suon pinta viettää lounaaseen. Vedet laskevat Vyösluomaa ja Huhtaluomaa pit - kin etelään. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keidasräme, missä kuljut ova t silmäkenevaa ja kermit rahkarämettä tai tupasvillarämeitä. Laitee t ovat sararämeitä ja korpirämeitä.
202 Lohikeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,4 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,4 m. Paremmin maatuneen pohjakerroksen paksuus on 2,0 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,5 m ja yli 2 metrin 2,6 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 4,1 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa. Lohikeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 92 % ja sara - valtaisia 8 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillaa ja puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältä - vien turpeiden kokonaisosuus on 14 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,0 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,2. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (all e 1,0 %) (kuva 172). Lohikeitaassa on turvetta 2,75 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 18 % (0,50 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 82 % (2,2 5 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 87 % (2,40 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 43 % (1,18 milj. m 3 ). Lohikeidas kuuluu Lauhavuoren kansallispuistoon.
203 Haissinkeidas (x= 68936, y= 5510) sijaitsee noin 4 k m Isojoen kirkolta pohjoiseen. Topografisesti suo sijaitsee kangas - maastossa olevassa painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Haissinkeitaan pinta-ala on 160 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 90 ha ja yli 2 m :n 50 ha. Tutkimuspistetiheys
204 on 4,6/10 ha ja syvyystietoja on 11,8 pisteeltä/10 ha (kuva 173). Vedet laskevat suon pohjoispäästä Kiviluomaa pitkin Heikkilänjokeen ja sen eteläpäästä Kylmäluomaa pitkin Isojokeen. Vallitsevana suotyyppinä on keidasräme. Suon pohjoisosass a on laidoilla korpea. Suon etelä- ja keskiosissa on vanha ojitus.
205 Haissinkeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,9 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m. Paremmin maatuneen tur - vekerroksen paksuus on 1,6 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,4 m ja yli 2 metrin 2,8 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,4 metriä. Suon pohjamaalajion yleensä hiekkaa, jonk a päällä on suon eteläosassa 0,5 m paksu silttikerros. Haissinkeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 77 % ja saravaltaisia 23 Suon pohjoispään turve on saravaltaista ja suo n eteläpää rahkavaltaista. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa ja puunjäännöksiä ja saravaltai - sissa puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisuus on 10 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, jost a heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,6 ja pa - remmin maatuneen pohjakerroksen 6,1. Liekoja on molemmissa syvyys - vyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0 %) (kuva 174). Haissinkeitaassa on turvetta 2,32 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 16 % (0,37 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 84 % (1,95 milj. m. 3 ). Koko turvemaarästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 85 % (1,97 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 63 % (1,46 milj. m 3 ). Haissinkeidas soveltuu polttoturvetuotantoon.
206 Saarenkeidas (x= 68937, y= 5520) sijaitseen noin 4, 5 km Isojoen kirkolta koilliseen. Topografisesti suo sijaitse e matalassa moreenipainanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Saarenkeitaan pinta-ala on 70 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 25 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Tutkimuspistetiheys on 6,0/10 ha ja syvyystietoja on 12,0 pisteeltä/10 ha (kuva 173). Vedet laskevat Kiviluomaa pitkin Heikkilänjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskustassa keidasräme ja silmäkeneva sekä suon laidoilla rahka- ja tupasvillaräme. Suon reunat ovat ojitetut, mutta keskiosat ovat ojittamatta. Saarenkeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,5 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,6 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 m ja yli 2 metrin 2,4 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,0 metriä. Suon pohjamaalaji on kivistä moreenia. Saarenkeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 98 % ja saravaltaisia 2 Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais - osuus on 1 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,6 j a paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,3. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0 %) (kuva 175).
207 Saarenkeitaassa on turvetta 0,85 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 41 % (0,35 milj. m3 ja paremmin maatunutta 59 % (0,50 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisel - lä suon osalla on 59 % (0,50 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 44 % (0, 37 milj. m3 ). Saarenkeidas ei sovellu polttoturvetuotantoo n turpeen huonon laadun vuoksi Rapakeidas (x= 68932, y= 5537) sijaitsee noin 5 km Iso - joen kirkolta koilliseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografi - sesti suo sijaitsee lajittuneen Hautakankaan ja moreenista muodostuneen Tuohikorven välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Rapakeitaan pinta-ala on 60 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 35 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Tutkimuspistetihey s on 2,2/10 ha ja syvyystietoja on 4,4 pisteeltä/10 ha (kuva 176). Vedet laskevatmyllyluomaan, josta edelleen Isojokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keidasräme-, lyhytkorsineva-, rahkaräme ja tupasvillarämeojikko. Suo on kokonaan ojitettu. Rapakeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,6 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,8 m. Paremmin maatuneen tur - vekerroksen paksuus on 1,8 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,6 m ja yli 2 metrin 3,2 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 5,6 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa tai silttiä. Rapakeitaassa on saravaltaisia turpeita noin 54 % ja rahka - valtaisia 46 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisiss a runsaimmin puun ja ruoon jäänteitä ja rahkavaltaisissa tupasvil - laa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 29 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,5 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,6. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä (2,3 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä (0,1 %). Rapakeitaassa on turvetta 1,60 milj. m3, josta heikosti maa - tunutta on 32 % (0,51 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 68 % (1,0 9 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 55 % (0,88 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 29 % (0,47 milj. m 3 ). Rapakeitaan keski- ja eteläosat soveltuvat pienimuotoiseen pala - turvetuotantoon.
208 Lautakeidas (x= 68944, y= 5537) sijaitsee noin 5,5 k m Isojoen kirkolta koilliseen samassa suoaltaassa Leppikeitaan (nr o 133) kanssa. Topografisesti suo sijaitsee kapeassa moreenimäkie n välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Lautakeitaan pinta-ala on 50 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta pn 35 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Tutkimuspistetihey s on 8,5/10 ha ja syvyystietoja 21,0 pisteeltä/10 ha (kuva 176). Suon pinta viettää kaakkoon. Vedet laskevat Myllyluomaa pitki n Isojokeen.
209 Lautakeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,1 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 1,8 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,6 m ja yli 2 metrin 3,0 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 5,1 metriä. Suon pohjamaalaji on kivistä moreenia, muualla paitsi suon eteläosassa, jossa pohjamaalajina on siltti. Lautakeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 65 % ja saravaltaisia 35 Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais - osuus on 13 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,7 j a paremmin maatuneen pohjakerroksen 6, 6. Liekoja on molemmissa sy - vyysvyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0 %) (kuva 177). Lautakeitaassa on turvetta 0,89 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 14 % (0,12 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 86 % (0,77 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 91 % (0,81 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 67 % (0,60 milj. m 3 ). Lautakeidas soveltuu polttoturvetuotantoon.
210 Leppikeidas (x= 68948, y= 5543) sijaitsee noin 6,5 k m Isojoen kirkolta koilliseen samassa suoaltaassa Lautakeitaan (nr o 132) kanssa. Topografisesti suo sijaitsee jyrkkäpiirteisten moreenikumpujen välissä. Suon pinnan korkeus on m mpy. Leppikeitaan pinta-ala on 125 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 95 ha ja yli 2 m :n 35 ha. Tutkimuspistetiheys on 3,2/10 ha ja syvyystietoja on 7,8 pisteeltä/10 ha (kuva 176). Suon pinta viettää etelään. Vedet laskevat etelään j a pohjoiseen. Etelässä Isojokeen Saviluomaan ja Riitaluomaa pit - kin. Pohjoisessa Heikkilänjokeen Kärkiluomaa pitkin. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keidasräme ja silmäkeneva, jotka ovat ojituksen seurauksena muuttuneet suon laidoilla. Ko - ko suolla on uusi ojitus. Leppikeitaan turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 2,7 m, josta heikosti maatuneen turpeen osuus 1,1 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 1,6 m. Suon pohjoispään turpeet ova t paremmin maatuneita kuin eteläpään turpeet. Yli metrin syvyise n alueen keskisyvyys on 3,0 m ja yli 2 metrin 3,4 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,4 metriä. Suon pohjamaalaji on moreeni a ja hiekkaa, jota paikoitellen peittää ohut silttikerros. Leppikeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 86 % ja saravaltaisia 14 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillan,- suoleväkön ja puunjäänteitä. Puun - jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 14 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, josta heikosti maatunee n pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,5 ja paremmin maatunee n pohjakerroksen 6,0. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeiss ä erittäin vähän (alle 1,0 %) (kuva 178). Leppikeitaassa on turvetta 2,25 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 40 % (0,90 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 60 % (1,35 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 88 % (1,98 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 51 % (1,14 milj. m 3 ). Leppikeitaan pohjois- ja itäosat soveltuvat polttoturvetuotantoon.
211 Palokuolemankeidas-Rapalakso (x= 68935, y= 5555) sijaitsee noin 7 km Isojoen kirkolta koilliseen. Suo on tutkitt u hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee moreenimäkien välisessä kapeassa laaksossa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Palokuolemankeitaan pinta-ala on 35 ha. Tutkimuspistetiheys on 1,7/10 ha ja syvyystietoja on 3,4 pisteeltä/10 ha (kuva 179). Suon pinta viettää etelään. Vedet laskevat Riitaluomaa pitkin Isojokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaneva-, rahkaräme- j a tupasvillarämeojikko. Koko suo on ojitettu. Palokuolemankeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 0,8 m, josta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,4 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 0,4 m. Suurin havaittu turpeen paksuu s on 1,8 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa ja soraa. Palokuolemankeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 97 % ja saravaltaisia 3 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillan, puun ja varpujen jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 17 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, josta heikosti maatuneen
212 pintakerroksen keskimaatuneisuus on 2,5 ja paremmin maatunee n pohjakerroksen 7,1. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeiss ä erittäin vähän (alle 1,0 %). Palokuolemankeitaassa on turvetta 0,26 milj. m', josta hei - kosti maatunutta 46 % (0,12 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 54 % (0,14 milj. m3 ). Palokuolemankeidas on matala ja rikkonainen. Suo ei sovellu turvetuotantoon Lettokeidas-Räyskänkeidas (x= 68950, y= 5575) sijaitsee noin 9 km Isojoen kirkolta koilliseen. Topografisesti su o sijaitsee Lauhavuoren alarinteessä olevassa painanteessa. Suo muodostuu kandesta eri altaasta, joiden välillä on mineraalimaakangas. Suon pinnan korkeus on m mpy. Lettokeitaan pinta-ala on 160 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 80 ha ja yli 2 m :n 50 ha. Tutkimuspisteti - heys on 3,8/10 ha ja syvyystietoja on 7,6/pisteeltä/10 ha (kuva 180). Suon pinta viettää länteen. Vedet laskevat Lettoluomaa ja Kärkiluomaa Heikkilänjokeen ja Riitaluomaa Isojokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa keidasräme ja laidoilla rahkaräme ja tupasvillaräme. Itälaidoilla o n lähteitä. Suo on ojitettu keskiosan keidasrämealuetta lukuun - ottamatta.
213 Lettokeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,2 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,4 m. Eteläisen altaan keskiosassa heikosti maatunut pintakerros on 1,5-2,0 m :n paksuinen. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,8 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,6 m ja yli 2 metrin 3,5 m. Suuri n havaittu turpeen paksuus on 5,1 metriä. Suon pohjamaalaji on soraa tai hiekkaa, jonka päällä suon keskellä on saviliejua. Lettokeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 63 % ja sara - valtaisia 37 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillaa ja puunjäännöksiä ja saravaltaisissa puun - jäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on
214 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, josta heikost i maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,1 ja paremmi n maatuneen pohjakerroksen 6,4. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0 %) (kuva 181). Lettokeitaassa on turvetta 2,57 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 20 % (0,51 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 80 % (2,06 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 81 % (2,09 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 65 % (1,6 7 milj. m 3 ). Lettokeidas soveltuu polttoturvetuotantoon Halonkeidas (x= 68965, y= 5505) sijaitsee noin 7 km Iso - joen kirkolta pohjoiseen. Topografisesti suo sijaitsee loivapiirteisten moreenimäkien välissä. Suon pinnan korkeus on m mpy. Halonkeitaan pinta-ala on 85 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 40 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Tutkimuspistetihey s on 4,4/10 ha ja syvyystietoja on 8,8 pisteeltä/10 ha (kuva 182). Suon pinta viettää pohjoiseen. Vedet laskevat Kiviluomaa pitki n Heikkilänjokeen, joka on Isojoen sivujoki.
215 Vallitsevina suotyyppeinä ovat keidasräme, rahkaräme j a rahkaneva. Suon itäosa on Kiviluoman vaikutuksesta korpea j a saranevaa. Halonkeidas on lähes ojittamatta. Vain suon reunoilla on ojia. Halonkeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 1,0 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 0,8 m. Yli metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 2,2 m ja yli 2 metrin 2,7 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 3,5 metriä. Suon pohjamaalaji on moreenia. Halonkeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 83 % ja saravaltaisia 17 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillan jäänteitä ja saravaltaisissa puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus o n 13 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2, josta heikost i maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,3 ja paremmi n maatuneen pohjakerroksen 5,8. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (alle 1,0 %) (kuva 183). Halonkeitaassa on turvetta 1,14 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 55 % (0,63 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 45 %
216 (0,51 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 72 % (0,82 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 47 % (0,54 milj. m 3 ). Halonkeidas soveltuu kasvuturvetuotantoon Järvikeitaat (x= 68966, y= 5531) sijaitsee noin 7 km Isojoen kirkolta koilliseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee soraharjun päällä olevissa painanteissa. Suo muodostuu useista pienistä yksiköistä, joiden väliss ä on soistuvia kankaita. Suon pinnan korkeus on m mpy. Järvikeitaiden pinta-ala on 20 ha. Yli yhden metrin syvyistä aluetta ei ole. Tutkimuspistetiheys on 1,0/10 ha ja syvyystietoja on 3,5 pisteeltä/10 ha (kuva 184). Suon pinta viettää pohjoiseen. Vedet laskevat Heikkilänjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaräme ja rahkarämemuuttuma. Koko suo on ojitettu. Järvikeitaiden turvekerrostumien keskipaksuus on 0,6 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m. Suurin havaittu tur - peen paksuus on 1,0 metriä. Suon pohjamaalaji on soraa. Järvikeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 100
217 Turpeen lisätekijöinä tavataan puunjäännöksiä. Puunjäännöksi ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 20 Turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 6,9 Liekoja ei tavattu. Järvikeitaassa on turvetta 0,12 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 20 % (0,02 milj. m 3 ). Järvikeitaat eivät sovell u turve tuotantoon Kelloneva (x= 68966, y= 5537) sijaitsee noin 8 km Iso - joen kirkolta koilliseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee harjun päällä olevassa painanteessa. Suoll a ei ole luonnollista lasku-uomaa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Kellonevan pinta-ala on 15 ha, josta yli yhden metrin syvyista aluetta on alle 5 ha. Tutkimuspistetiheys on 0,7/10 ha ja syvyystietoja on 4,7 pisteeltä/10 ha (kuva 184). Vedet laskevat etelään.
218 Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaneva ja rahkarämemuut - tuma. Suon eteläosa on ojitettu. Kellonevan turvekerrostumien keskipaksuus on 0,7 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,4 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 1,7 metriä. Turve on rahkaturvetta. Suon pohjamaalaj i on soraa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Liekoja e i ole. Kellonevassa on turvetta 0,10 milj. m 3, josta heikosti maa - tunutta on 60 % (0,06 milj. m 3 ). Kelloneva ei sovellu turvetuo - tantoon Kärkiluoma W (x= 69870, y= 5547) sijaitsee noin 8 km Iso - joen kirkolta koilliseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee soramäkien välisessä laaksossa, joka avautu u pohjoiseen. Suon pinnan korkeus on m mpy. Kärkiluoman pinta-ala on 85 ha (peltoa n. 30 ha), josta yl i yhden metrin syvyistä aluetta on 45 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Tutki - muspistetiheys on 0,8/10 ha ja syvyystietoja on 2,7 pisteeltä/1 0 ha (kuva 185). Suon pinta viettää pohjoiseen. Vedet laskeva t reunoilta suon keskellä virtaavaan Kärkiluomaan, joka virtaa poh - joiseen Heikkilänjokeen. Suon keskiosassa on suuria lähteitä. Suo on pääosin turvekangasasteella, keski- ja pohjoisosiss a on korpimuuttumia. Etelä- ja koillisosienisyvänteissä vallitse e tupasvillarämemuuttumat. Pohjoisosan rinnesuo on rahkarämemuuttu - maa. Koko suo on ojitettu. Kärkiluoman turvekerrostumien keskipaksuus on 1,7 m. Heikost i maatunutta pintakerrosta ei ole. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 1,9 m ja yli 2 metrin 2,4 m. Suurin havaittu turpeen pak - suus on 3,5 metriä. Suon pohjamaalaji on reunoilla ja luoman varres - sa hiekkaa. Syvänteissä on liejua ja silttiä. Kärkiluomassa on rahkavaltaisia turpeita noin 58 % ja saraval - taisia 42 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin puunjäännöksiä ja saravaltaisissa puun- ja järviruoon jään - teitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 68 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,9 josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,0 ja paremmin maatuneen pohja - kerroksen 7,2. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeissä kohtalaises - ti (2,4 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,1 %).
219 Kärkiluomassa on turvetta 1,10 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 2 % (0,02 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 98 % (1,0 8 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 71 % (0,78 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 40 % (0,36 milj. m3 ) Kärkiluoma W soveltuu polttoturvetuotantoon.
220 Varpelansuo (x= 68980, y= 5526) sijaitsee noin 8 km Isojoen kirkolta koilliseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee kanden soramäen välisessä uomassa, joka kallistuu pohjoiseen. Suo muodostuu kolmesta altaasta. Suo n pinnan korkeus on m mpy. Varpelansuon pinta-ala on 25 ha. josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 5 ha. Tutkimuspistetiheys on 1,2/10 ha ja syvyystietoja on 3,2 pisteeltä/10 ha (kuva 186). Vedet laskvat pohjoiseen Heikkilänjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat eteläosassa keidasrämeojikko, keskiosassa rahkarämemuuttuma, koillisosassa rahkarämeojikko. Van - hat ojitusalueet ovat turvekangasasteella. Luoteisosa on biologis - ta suota. Varpelansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,3 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,5 m. Suon eteläosassa heikost i maatunut kerros on noin 1 m :n paksuinen. Paremmin maatuneen turve-
221 kerroksen paksuus on 0,8 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisy - vyys on 1,7 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,5 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa. Varpelansuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 55 % ja saravaltaisia 45 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin järviruokoa ja tupasvillaa ja rahkavaltaisissa var - puja. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 3 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, josta heikosti maatu - neen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,1 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 7,2. Liekoja ei tavattu lainkaan. Varpelansuossa on turvetta 0,23 milj. m3, josta heikosti maa - tunutta on 16 % (0,03 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 84 % (0,2 0 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 37 % (0,08 milj. m 3 ). Varpelansuo ei sovellu turvetuotantoon Luomainvälinkeidas-Kylmänkullaankeidas (x= 68967, y= 5578 ) sijaitsee noin 10 km Isojoen kirkolta koilliseen. Topografisest i suo sijaitsee Lauhavuoren rinteessä. Suon poikki kulkee lukuisi a hiekkavalleja. Suon pinnan korkeus on m mpy. Luomainvälinkeitaan pinta-ala on 100 ha, josta yli yhden met - rin syvyistä aluetta on 5 ha. Yli 2 m :n aluetta ei ole lainkaan. Tutkimuspistetiheys on 6,0/10 ha ja syvyystietoja on 12,0 pisteel - tä/10 ha (kuva 180). Suon pinta viettäälänteen. Vedet laskeva t Kärkiluomaa pitkin Heikkilänjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaräme ja tupasvillaräme. Myös sararämettä ja erilaisia korpia on yleisesti. Ojitusta on suon kaikissa osissa. Luomainvälinkeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 0,7 m, josta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 0,6 m. Yli metrin syvyisen alueen kes - kisyvyys on 1,5 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 1,9 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa. Luomainvälinkeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 52 % ja saravaltaisia 48 %. Turpeen liästekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillan, tupasluikan ja varpujen jääntei - tä ja saravaltaisissa kortteen ja puunjäännöksiä. Puunjäännöksi ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 7 %. Turvekerrostuman keski-
222 maatuneisuus on 6,2, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,4 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,8. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin vähän (0,4 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan (kuva 187). Luomainvälinkeitaassa on turvetta 0,56 milj. m 3, josta hei - kosti maatunutta on 18 % (0,10 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 82 % (0,46 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 14 % (0,08 milj. m 3 ). Luomainvälinkeidas o n matala ja lukuisten hiekkavallien rikkoma. Suo ei sovellu turve - tuotantoon. Suon itäosa kuuluu Lauhavuoren kansallispuistoon Kärkiluoma E (x= 68960, y= 5583) sijaitsee noin 11 k m Isojoen kirkolta koilliseen Lauhavuoren alarinteellä. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee moreenimaiden välisessä painanteessa. Suokuvio on saarekkeiden rikkoma ja pohja
223 on hyvin epätasainen. Suon pinnan korkeus on m mpy. Kärkiluoman pinta-ala on 20 ha, yhtenäistä yli yhden metrin syvyistä aluetta ei ole. Syvyystietoja on 2,0 pisteeltä/1 0 ha (kuva 188). Suon pinta viettää luoteeseen. Vedet laskevat ojia pitkin Kärkiluomaan ja edelleen Heikkilänjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpurämeojikko ja reunoilla kangasräme. Suon koillisosa (n. 10 ha) on biologist a suota. Kärkiluoman turvekerrostumien keskipaksuus on 1,5 m, Hei - kosti maatunutta pintakerrosta ei ole. Suurin havaittu turpee n paksuus on 2,2 metriä. Suon pohjamaalaji on moreenia. Kärkiluoman turpeet ovat rahkavaltaisia. Turve on kohtalaisen hyvin maatunutta. Kärkiluomassa on turvetta 0,29 milj. m 3. Kärkiluoma E e i sovellu turvetuotantoon Porrasneva (x= 68985, y= 5537) sijaitsee noin 9 km Iso - joen kirkolta koilliseen. Topografisesti suo sijaitsee rinteessä, jonka poikki kulkee hiekkavalleja. Suon pinnan korkeus on m mpy. Porrasnevan pinta-ala on 80 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 15 ha. Tutkimuspistetiheys on 7,0/10 ha ja sy-
224 vyystietoja on 14,0 pisteeltä/10 ha (kuva 189). Suon pinta viettää länteen. Vedet laskevat Heikkilänjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillaräme ja rahkaräme, sekä paikoin keidasräme ja sararäme. Suon länsi- ja pohjoispuolella on ojitusta. Porrasnevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,1 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m. Paremmin maatuneen pohjakerroksen paksuus on 0,8 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 1,5 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,0 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa. Porrasnevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 95 % ja sara - valtaisia 5.%. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillan, varpujen ja puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 5 Turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 6,0, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,4 ja paremmin maatuneen pohjakerrok - sen 6,9. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vä - hän (alle 1,0 %) (kuva 190).
225 Porrasnevassa on turvetta 0,56 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 25 % (0,14 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 75 % (0, 42 milj, m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 43 % (0,24 milj. m 3 ). Porrasneva ei sovellu polttoturvetuotantoon Kärkikeidas (x= 68978, y= 5566) sijaitsee noin 10 km Isojoen kirkolta koilliseen.topografisesti suo rajoittuu pohjoisessa ja lännessä hiekkakankaisiin. Idästä ja etelästä moreenimaihin. Suon pinnan korkeus on m mpy. Kärkikeitaan pinta-ala on 190 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 95 ha ja yli 2 m :n 40 ha. Tutkimuspistetiheys on 3,1/10 ha ja syvyystietoja on 6,2 pisteeltä/10 ha (ku - va 191). Suon pinta viettää lounaaseen. Vedet laskevat Lähdesojaa myöten Kärkiluomaan, joka puolestaan laskee Heikkilänjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat erilaiset rämeet, yleens ä rahka- tai tupasvillarämeet. Avosuot ovat rahkanevaa tai lyhyt - kortista nevaa. Kärkikeidas on kokonaan ojitettu.
226 Kärkikeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,9 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,7 m. Paremmin maatunee n pohjakerroksen paksuus on 1,2 m. Paremmin maatuneet turpeet ova t suon pinnalla ja pohjalla. Näiden välissä on heikommin maatunu t kerros. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,2 m ja yl i 2 metrin 2,9 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,0 metriä. Suon eteläosassa pohjamaalaji on hiekka, muualla lohkareinen moreeni. Kärkikeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 64 % ja saravaltaisia 36 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillan jäänteitä ja saravaltaisissa puun-, ruoon ja kortteen jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien tur - peiden kokonaisosuus on 13 Turvekerrostuman keskimaatune i suus on 4,7, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,5 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,5.
227 Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin vähän (0,4 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan (kuva 192). Kärkikeitaassa on turvetta 2,33 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 39 % (0,91 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 61 % (1,42 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 79 % (1,85 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 49 % (1,1 5 milj. m 3 ). Kärkikeitaan itäosa soveltuu polttoturpeen tuottamiseen. 145.Kinnaskeidas (x= 68995, y= 5545) sijaitsee noin 11 k m Isojoen kirkolta koilliseen. Suo on tutkittu Kauhajoen Merarämäkän yhteydessä. Topografisesti suo sijaitsee loivassa hiekkapainanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Kinnaskeitaan pinta-ala on 110 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 40 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Tutkimuspistetihey s on 3,5/10 ha ja syvyystietoja on 7,1 pisteeltä/10 ha (kuva 193). Suon pinta viettää lounaaseen. Vedet laskevat suoraan Hukanluomaan, josta edelleen Heikkilänjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaräme, isovarpuräme j a tupasvillaräme. Suotyypit ovat melko tiheän ojituksen seurauksena ojikko- ja muuttuma-asteella.
228 Kinnaskeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,0 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 0,7 m. Yli metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 1,5 m ja yli 2 metrin 2,4 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 3,0 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa. Kinnaskeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 52 % ja saravaltaisia 48 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillan ja varvun jäännöksiä ja saravaltaisissa puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais - osuus on 19 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,6 ja pa - remmin maatuneen pohjakerroksen 6,9. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähän (1,2 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vä - hän (0,1 %) (kuva 194).
229 Kinnaskeitaassa on turvetta 1,10 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 30 % (0,33 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 70 % 3 )Koko turvemäärästä Yli yhden metrin syvyisel - (0,77 milj. m lä suon osalla on 55 % (0,60 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 22 % (0,2 4 milj. m 3 ). Kinnaskeidas soveltuu polttoturvetuotantoon Vasikkakeidas (x= 69007, y= 5522) sijaitsee noin 11 km Isojoen kirkolta koilliseen. Topografisesti suo sijaitsee Uuronluoman laaksossa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Vasikkakeitaan pinta-ala on 115 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 65 ha ja yli 2 m :n syvyistä aluetta tavataa n vain yksittäisissä pisteissä. Tutkimuspistetiheys on 4,1/10 ha j a syvyystietoja on 12,1 pisteeltä/10 ha (kuva 195). Suon pinta viettää kaakkoon. Vedet laskevat Kiviluomaa pitkin Heikkilänjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaräme ja tupasvillaräme. Koko suolla on vanha ojitus, joten suotyypit ovat yleensä muuttumia.
230 Vasikkakeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,2 m, jos - ta heikosti maatunen turpeen osuus 0,3 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 1,5 m ja suurin havaittu turpeen paksuus on 2,2 metriä. Suon pohjamaalaji on luoteisosassa moreenia ja kaakossa silttiä. Vasikkakeitaassa on saravaltaisia turpeita noin 58 % ja rahkavaltaisia 42 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisissa tupasvillan ja puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 9 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,8 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,2. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeess ä erittäin vähän (0,2 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan (kuva 196). Vasikkakeitaassa on turvetta 1,28 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 23 % (0,29 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 77 % (0,99 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 74 % (0,95 milj. m 3 ). Vasikkakeidas soveltuu pienimuotoiseen palaturvetuotantoon.
231 Peräkorpi (x= 68923, y= 5603) sijaitsee noin 11 km Iso - joen kirkolta länteen Lauhavuoren rinteellä. Topografisesti su o sijaitsee rinteellä, missä sitä rajaavat sora- ja hiekkakankaat. Kaakossa Vyösluoma erottaa sen Lohikeitaasta. Suon pinnan korkeus ,5 m mpy. Peräkorven pinta-ala on 130 ha, josta yli yhden metri n vyistä aluetta on 50 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Tutkimuspistetihey s on 1,2/10 ha ja syvyystietoja on 2,3 pisteeltä/10 ha (kuva 171 ) Suon pinta viettää lounaaseen,minne myös vedet laskevat kaht a eri puroa pitkin. Vallitsevina suotyyppeinä ovat A- ja B-linjojen keskivaiheilla keidasräme, näiden välissä rahkaräme ja tupasvillaräme. Laiteilla on tupasvillarämeitä, isovarpurämeitä ja pallosararämeitä. Suon länsilaidalla on vanhaa ojitusta, muutoin suo o n luonnontilassa. Peräkorven turvekerrostumien keskipaksuus on 1,9 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,1 m ja yli 2 metrin 3,1 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,5 metriä. Suon pohjamaalaji on soraa tai hiekkaa.
232 Peräkorvessa on rahkavaltaisia turpeita noin 78 % ja sara - valtaisia 22 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillaa, varpujen- ja puun jäänteitä ja saravaltaisissa puun- ja ruoon jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 14 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,0 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,4. Liekoja ei ole lainkaan lukuunottamatta keidasrämeiden välist ä vyöhykettä (kuva 197). Peräkorvessa on turvetta 1,61 milj. m 3, josta heikosti maa - tunutta on 12 % (0,19 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 88 % (1, 42 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 65 % (1,05 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 10 % (0,1 6 milj. m 3 ). Peräkorpi kuuluu Lauhavuoren kansallispuistoon.
233 Lylykeidas (x= 68911, x= 5620) sijaitsee noin 12 k m Isojoen kirkolta länteen Lauhavuoren etelärinteellä. Topografisesti suo sijaitsee huuhtoutuneiden moreenikankaiden ympäröimässä painanteessa etelään viettävässä rinteessä. Etelässä suo jat - kuu Siioninkeitaan nimisenä. Suon pinnan korkeus on m mpy. Lylykeitaan pinta-ala on 140 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 50 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Tutkimuspistetihey s on 0,9/10 ha ja syvyystietoja on 2,4 pisteeltä/10 ha (kuva 198). Suon pinta viettää kaakkoon. Vedet laskevat rinteen viettosuuntaan eteläkaakkoon. Varsinaista lasku-uomaa suossa ei ole. Vallitsevina suotyyppeinä on keidasräme-yhdistymä, joss a rahkaräme- ja tupasvillarämekermit vaihtelevat lyhytkorsineva n ja silmäkenevan kanssa. Suon reunoilla on sararämettä. Suo on luonnontilainen. Lylykeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,9 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,4 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,1 m ja yli 2 metrin 2,5 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,0 metriä. Suon pohjamaalaji on huuhtoutunutta moreenia.
234 Lylykeitaassa on rahkavaltaisia turpeita noin 89 % ja saravaltaisia 11 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa (6 %) ja puunjäännöksiä (4 %) j a saravaltaisissa puunjäännöksiä (5 %). Puunjäännöksiä sisältä - vien turpeiden kokonaiosuus on 9 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,7 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,4. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (all e 1,0 %) (kuva 199). Lylykeitaassa on turvetta 2,69 milj. m 3, josta heikosti maa - tunutta on 20 % (0,53 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 80 % (2, 16 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 38 % (1,03 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 14 % (0,3 7 milj. m 3 ). Lylykeidas kuuluu Lauhavuoren kansallispuiston suojeltuihin soihin.
235 SOIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T Soiden hyödyntämismandollisuuksia on useita. Rehevimmät, matalaturpeiset suot lienevät Etelä-Suomessa nykyisin jo milte i kaikki raivattu viljelysmaaksi. Ravinteikas suo on kuivattun a myös otollinen pohja metsänkasvatukselle. Isojoella tutkituiss a soissa on ohutturpeiset tai korkean tuhkapitoisuuden omaavat suot, joiden kuivattaminen on ongelmallista, ilmoitettu soveltumattomiksi turvetuotantoon. Tällaisia soita on Isojoen 148 :st a tutkitusta suosta yhteensä 40 kpl. Lisäksi niiden soiden, joide n turve vain osittain soveltuu polttoturpeeksi, reuna-alueet--ova t yleensä otollisimpia metsämaita. Turvetta on aikaisemmin käytetty yleisesti jo sinänsä maa n- parannusaineena. Toisaalta kun turvepehkua on käytetty kuivikkeena karjasuojissa, on sitä kautta saatu valmiiksi lannoitettu a maanparannusainetta. Tänä päivänäkään ei liene syytä väheksy ä varsinkaan turvepehkun merkitystä, sillä suuren vedenimemiskykynsä (imee ilmakuivana vähintää 12-kertaisen painomääräns ä vettä) ansiosta se on varsin käyttökelpoinen kuivikemateriaal i karjankasvatusta harjoittavissa talouksissa. Toisaalta myös o n huomattava, että turvepehkun käytöllä voidaan pelastaa merkittä - vät määrät karjanlannan typestä, joka nykyisin menee vielä suu - relta osalta hukkaan. Isojoella olevien useiden pienialaiste n soiden turpeen pintakerroksista osa soveltuu parhaiten juur i turvepehkuksi tyydyttämään tilakohtaisia tarpeita. Joillakin soilla tämäntapaisesta käytösta ovat muistoina vanhat, umpeen- - kasvavat turpeennostohaudat. Nykyisin tunnetuimmat'-ja kansantaloudellisesti merkittävim - mät käyttömuodot turpeelle ovat kasvu- ja polttoturve. Turpeest a voidaan lisäksi valmistaa metallurgista koksia, aktiivihiiltä j a useita muita kemiallisia tuotteita. Soiden välittömien hyödyntämistapojen rinnalla on mainitta - va niiden tärkeä merkitys luonnonsuojelullisesti arvokkaina. luonnon säästiöinä. Isojoen soista valtaosa on enemmän tai vä - hemmän tehokkaasti ojitettu. Suojeluun varattavia soita on Isojoella kaikkiaan 13 kpl, yhteensä ha :n alueella (ks. taulukko 2). Soidensuojelu n perusohjelmassa rauhoitettavaksi ehdotettuja soita on Isojoell a 3 kpl eli Kotokeidas SW (n :o 8), Korkeakeidas (n :o 9) ja Hanhi-
236 keidas (94). Kansallispuistokomitean mietinnössä on ehdotett u rauhoitettavaksi Haapa- ja Mustasaarenkeitaan kansallispuisto n yhteydessä Kivikeidas (26), Mustasaarenkeidas (27), Haapakeida s (55) ja Haukankeidas (56). Jo suojelluista soista Lauhavuore n kansallispuistoon kuuluvat Siioninkeidas-Mustakeidas (90), Leik - kistenlakso-talvitienlakso (127), Lohikeidas (128), Luomainvälinkeidas-Kylmäkullaankeidas (141), Peräkorpi (147) ja Lylykei - das (148). Taulukko 2. Isojoen suojellut ja suojeltavaks i ehdotetut suot. Kuntakoht. Suon nimi Pinta - nro ala (ha ) 8 Kotokeidas SW Korkeakeidas Kivikeidas Mustasaarenkeidas Haapakeidas Haukankeidas Siioninkeidas -Mustasaa - renkeidas Hanhikeidas Leikkistenlakso-T alvi - tienlakso Lohikeidas Luomainvälinkeidas -Kyl - mänkullaankeidas Peräkorpi Lylykeidas 14 0 Yhteensä 13 kpl Soveltuvuus kasvuturpeeks i Kasvuturpeella tarkoitetaan kasvualustaksi ja maanparannus - käyttöön soveltuvaa heikosti maatunutta rahkaturvetta. Paras laa-
237 tu saadaan Sphagnum fuscum -turpeesta. Rahkaturve voi olla kuitenkin muodostunut muustakin rahkasammallajista ja lisäksi sii - nä esiintyy usein lisätekijöitä - mm. tupasvillaa, suoleväkkö ä ja varpuja - jotka heikentävät sen kasvuturveominaisuuksia. Maatumisaste H 4 muodostaa rajan kasvu- ja polttoturpeen välillä ; rahkavaltaisena turve soveltuu välttävästi kasvuturpeeksi ja sa - ravaltaisena polttoturpeeksi. Tässä selvityksessä kasvuturvekerrostumiksi on arvioitu yl i metrin syvyiset heikosti maatuneet rahkaturvekerrostumat. Tuotantoon soveltuvan alueen tulisi olla riittävän suuri tuotanto - kenttien sijoittelua silmälläpitäen sekä mieluiten avosuota ta i ainakin mandollisimman vähäpuustoista. Nämä ehdot täyttäviä soita on Isojoen kunnassa 13 kpl. Lisäksi sellaisia soita, joiden heikosti maatunut pintakerros so - veltuu kasvuturpeeksi ja sen alapuolella oleva paremmin maatunut kerros polttoturpeeksi, on Isojoella 11 kpl (ks. taulukko 3). Heikosti maatuneen kerroksen paksuus on Isojoen alueell a keskimäärin 1,7 m ja keskimaatuneisuus 3,3. Luonnontilaisen kas - vuturpeen määrä on yhteensä noin 25,76 milj. m ha :n pinta-alalla. Kasvuturpeen tuottamiseen soveltuva suoala on noi n 10 % Isojoen kokonaissuoalasta. Kasvuturpeen laatua heikentävänä lisätekijänä tavataan kun - nan soissa jonkin verran tupasvillan kuituja (vrt. turpeen lisä - tekijöiden osuuksia taulukossa 12 liitteessä 2). Kasvuturvesoi - den alueellinen sijoittuminen on esitetty kuvassa 200 sivull a Polttoturv e Edellytykse t Polttoturpeeksi soveltuvat kaikki vähintään keskinkertai - sesti maatuneet turpeet. Heikosti maatuneiden turpeiden poltt o ei ole yleensä taloudellisesti kannattavaa. Myös turpeen kasvi - koostumus vaikuttaa sen palamisominaisuuksiin ; saravaltaisilla, kohtalaisesti maatuneilla turpeilla lämpöarvo on korkeampi kui n rahkavaltaisilla. Tosin edellisten tuhkapitoisuus on selväst i suurempi kuin jälkimmäisten.
238 Taulukko 3. Kasvuturpeen tuotantoon soveltuvat suo t Isojoella. Kunta- Suon nimi Pinta- Pohja- Heikosti K.o. ker- Heikost i koht. ala (ha) osa sov. maat. ker- roksen maatunutt a nro yli 2m : n poltto - roksen kes - keskimaa - turvet a syv. alue turpeeksi kisyv. (m) tuneisuus (H) milj. m 1 Heikinkeidas 135 x 1,5 3,5 2,0 3 2 Isonsaarenkeidas 7 3,4 3,5 0,0 4 4 Pikkukeidas 25 x 1,0 3,3 0,2 5 6 Ormänginneva 30 2,5 3,6 0, Isokeidas 270 x 2,0 3,5 5, Heikkijärvenneva 45 x 1,6 3,4 0, Isokeidas W 60 x 1,5 3,5 0, Töyreenkeidas 20 2,0 3,5 0, Lassinkeidas 25 x 1,0 3,0 0, Lehmikeidas -Pit - känsaarenkeidas 110 1,4 3,4 1, Kiimakeidas 40 2,3 2,9 0, Marjokeidas 80 x 1,2 3,3 0, Riihijärvenneva 55 x 1,0 3,2 0, Saunaneva 25 1,6 3,4 0, Houkonkeidas 70 x 2,3 3,5 1, Helmikäiskeidas - Santaharjunneva 110 x 1,0 3,4 1, Toornikeidas 135 1,3 3,0 1, Kotokeidas S 25 3,0 3,3 0, Housukeidas 75 1,3 3,5 1, Kotokeidas W 55 1,2 3,3 0, Rimpikeidas 165 1,7 3,1 2, Iso Oivari 40 1,7 3,5 0, Halonkeidas 20 1,7 3,3 0, Kinnaskeidas 10 x 0,5 3,6 0,0 5 Yhteensä 24 kpl ,7 3,3 25,76 Soiden turvekerrostum.issa on yleensä päällimmäisenä kerroksena heikosti maatunutta turvetta, mikä vaikeuttaa polttoturpee n tuotantoa. Ko. kerros on joko poistettava tai ollessaan riittävän matala sekoitettava alla olevaan paremmin maatuneeseen ker -
239 rokseen. Isojoen polttoturpeeksi soveltuvilla soilla tämä ker - ros on vaihtevan paksuinen, 0 :sta 2,0 m :iin. Keskimäärin se n paksuus on 0,5 m eriteltynä siten, että jyrsinturpeeksi sovel - tuvilla soilla se on 1,1 m ja palaturpeeksi 0,4 m. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (= liekojen) pois - to aiheuttaa tuntuvia lisäkustannuksia. Suurimmalla osalla Iso - joen soista ovat niiden kehityksen aikana vallinneet erilaiset metsättömät avosuotyypit. Näin myös turvekerrostumissa liekojen osuus on yleensä kohtalaisen alhainen. Polttoturvesuon tulee sijaita lähellä kulutuspistettä - autokuljetuksessa yleensä alle 100 km, mutta rautateitse se n kuljettaminen kannattaa yli kaksikin kertaa pitemmän matkan. Suon pinta-alan tulisi olla laajempaa tuotantoa ajatellen ha, mutta pienyrittäjälle ja tilakohtaisiin tarpeisiin riit - tää jopa alle 10 ha :n suo. Muita tekijöitä, jotka edullisest i vaikuttavat suon hyödyntämiseen, ovat suon yhtenäinen muoto, riittävä syvyys (keskimäärin vähintään 1,5 m), aikaisempi ojitus ja hyvät tieyhteydet. Haittaa aiheuttavana tekijänä on suo n pohjan epätasaisuus ja kivisyys. Suon tuotantoon saattamisessa suuren kustannuserän aiheut - taa suon kunnostus, joka sisältää ojituksen, puuston raivauksen ja pinnan muokkauksen. Turvesuon perustaminen maksaa keskimääri n yhtä paljon kuin pellon raivaaminen viljelytarkoituksiin (Kallio- Mannila 1970). Polttoturve voidaan jakaa tuotantomenetelmien mukaisest i kahteen ryhmään, nimittäin jyrsinturpeeseen ja palaturpeeseen. Edellinen on suon pinnalta jyrsittynä koottava raaka-aine, jok a on tällä hetkellä yleisempää etenkin suurkulutuksessa. Palatu r vemenetelmällä saadaan kappalemaista polttoainetta. Palaturpee n tuottaminen on yksinkertaista ja halpaa. Se soveltuu arinapolttoon eli pääasiassa pienkattiloihin. Täten palaturpeen käyttö - kohteina ovat lähinnä yksityiset kiinteistöt ja pienet kuntakoh - taiset aluelämpökeskukset. Palaturvemenetelmän edullisuus nimen - omaan pienimuotoisessa tuotannossa on siinä, että palaturpeen poltto ei vaadi erikoispolttolaitteita (kuten jyrsinturpeen polt - to). Lisäksi nykyisin on kehitetty tuotantokoneita, jotka saava t käyttövoimansa maataloustraktoreista. Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohjee n (Turveteollisuusliitto r.y :n julkaisu 3/1976) mukaiset laatuvaa-
240 timukset on esitetty liitteessä 4. Tässä selvityksessä on polt - toturpeeksi._. soveltuvien soiden käyttökelpoinen turvemäärä las - kettu suoalojen niiltä osilta, joilla turvepaksuus on suuremp i kuin 2 metriä jyrsinturpeelle ja 1 metri palaturpeelle. Muide n syvyysalueiden turvemäärät ilmenevät taulukosta 13 (liite 3). Polttoturpeena käytettäväksi on otettu huomioon turvekerroston paremmin maatunut osuus. Kuutiomäärää laskettaessa keski - määräisestä turvepaksuudesta on vähennetty suon pohjalle jääv ä kerros (vaihdellen 0,3-0,5 m). Tuhkapitoisuuden keskiarvo o n määritetty polttoturpeeksi soveltuvasta turvekerrostosta. Kos - ka kaikilta soilta ei ole otettu tilavuustarkkoja näytesarjoj a eikä lämpöarvomäärity.snäytteitä, on suon kuiva-ainesisällön j a energiasisällön määrittämisessä käytetty samantyyppiseltä suol - ta otettujen vastaavien turvelajien antamia keskimääräisiä arvo - ja. Luokitteluperuste polttoturpeen tuottamiseen soveltuvast a suosta perustuu pääasiassa turpeen laatuun ja suon muotoon. Suon koko ei ole palaturvesoilla kovinkaan ratkaiseva niinkui n jyrsinturvesoilla. Maatalousvaltaisissa kunnissa pientuottajie n tai sivuelinkeinona turvetta nostavien maanviljelijöiden pano s on merkittävä kuntakohtaisen tai pienempien lämmitysyksiköide n energian tuottamisessa. Palaturpeen vuosisato vaihtelee tuotanto-m 3 /ha pääasiassa sääoloista riippuen. Keskikokoine n maatalo kuluttaa noin tuotanto- m 3 palaturvetta vuodessa. Jos esimerkiksi määritetään 10 ha :n tuotantokelpoisen alan j a 2 m :n keskisyvyisen suon riittävyys, niin saadaan seuraava las - kelma : - luonnontilaista turvetta m 3 - siitä saanto tuotanto-m m 3 - vuosittainen sato m 3 - se riittää noin 35 maatalolle tai noin 0,7 MW : n tehoiselle aluelämpökeskukselle (noin MWh : n huipun käyttöajalle laskettuna) (Päijät-Hämeen seu - tukaavaliitto 1980 ) - suon turvevarojen riittävyys mainitulla kulutuk - sella noin 15 vuotta
241 Isojoen polttoturpeeksi soveltuvat suo t 1. Heikinkeitaassa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnon - tilaista turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella (145 ha) 1,6 0 milj. m 3. Turve on hyvin maatunutta saravaltaista turvetta. Hei - kosti maatunut pintakerros on 1,5 m :n paksuinen. Suo on melk o säännöllisen muotoinen ja hyvien tieyhteyksien varrella. Heikinkeidas kuuluu samaan suoaltaaseen Isokeidas-Salonkeidas (nro 10 ) kanssa. Polttoturve'soveltuu nostettavaksi jyrsinturpeena se n jälkeen,.kun pinnan heikosti maatunut kerros on poistettu esim. kasvuturpeeksi. Heikinkeitaan turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 1,7 % kuivapainosta, vesipitoisuus n. 91 % märkäpainosta ja kuiva-aineen määrä n. 85 kg/m 3. Tehollinen lämpöarvo on 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 9,2 MJ/kg (taulukko 4). Yli 2 m :n syvyisen polttoturpeeksi soveltuvan alueen energiasisältö on 2,5 5 milj. GJ eli n. 0,70 milj. MWh. 3. Peurainnevassa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella (180 ha) n, 2, 7 milj. m 3, tästä Isojoen kunnan puolella on n. 1,1 milj. m 3. Tur - ve on pääasiassa heikosti - jokseenkin maatunutta saraturvetta, jota peittää n. 0,2 m - 1,0 m :n paksuinen heikosti maatunut rah - kakerros. Suo on melko säännöllisen muotoinen. Turve on nostet - tavissa jyrsinturpeena. Peurainnevan turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 3,6 % kuivapainosta, vesipitoisuus n. 92 % märkäpainosta ja kuiva-aineen määrä n. 70 kg/ m 3. Tehollinen lämpöarvo on 50 % :n kosteudel - la keskimäärin 9,0 MK/kg (taulukko 4). Polttoturpeeksi soveltuva n alueen energiasisältö on 3,4 milj. GJ eli 0,9 milj. MWh, täst ä Isojoen puoleinen osuus on n. 4,0 % (n. 0,36 milj. MWh). 4. Pikkukeitaassa on luonnontilaista polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella (6 ha) 0,07 milj. m 3. Turve on hyvin maatunutta saravaltaista turvetta. Polttoturpeeks i soveltuva alue on säännöllisen muotoinen ja hyvien tieyhteyksien
242 varrella. Pikkukeidas on Heikinkeitaan (nro 1) landeke. Suo so - veltuu Heikinkeitaan yhteydessä palaturvetuotantoon. 5. Lipposaarennevassa on luonnontilaista polttoturpeeks i soveltuvaa turvetta yli metrin syvyisellä alueella (24 ha) 0,3 6 milj. m3. Turve on hyvin maatunutta saravaltaista turvetta. Polttoturpeeksi soveltuva alue on säännöllisen muotoinen. Tieyhtey s suolle on huono. Suo soveltuu tilakohtaiseen palaturvetuotantoon. 10,38. Isokeidas-Salonkeitaassa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella (27 0 ha) 3,2 milj. m3. Turve on kohtalaisesti maatunutta rahkavaltais - ta turvetta. Heikosti maatunut pintakerros on n. 2 m :n paksuinen, mikä on poistettava ennen polttoturvetuotannon aloittamista. Pohjoisosan kuivatusta vaikeuttaa Veitsilampi. Isokeidas-Salonkei - das kuuluu samaan suoaltaaseen Heikinkeitaan (nro 1) kanssa. Suo muodostuu useista melko yhtenäisistä altaista. Tieyhteys suoll e on hyvä. Isokeidas-Salonkeitaan polttoturpeeksi soveltuvan turpee n keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,0 % kuivapainosta,.vesipito i - suus n.. 91,4 % märkäpainosta ja kuiva-aineen määrä n. 80 kg/ m3. Tehollinen lämpöarvo on 50 % :n kosteudella 9,1 MJ/kg (taulukk o 4). Polttoturpeeksi soveltuvan alueen energiasisältö on 4,6 7 milj. GJ eli n.1,3 milj. MWh. 11. Vähänlamminrämäkässä on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta yli metrin syvyisellä alueella (30 ha) 0, 5 milj. m3. Turve on hyvin maatunutta saravaltaista turvetta. Lie - koja on haitallisen paljon suon pintakerroksessa. Suo on epäsään - nöllisen muotoinen ja lähin autotie on n. 2 km :n päässä. Turve o n nostettavissa palaturpeena enintään tilakohtaiseen käyttöön. 12. Heikkijärvennevassa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella (45 ha) 0,6 7 milj. m 3. Turve on hyvin maatunutta saraturvetta. Liekoja on mo-
243 lemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän. Heikosti maatunee n pintakerroksen keskimääräinen vahvuus on 1,6 m. Suokuvio on yhtenäinen, mutta tieyhteys suolle on huono. Polttoturpeeksi soveltuvan turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 90 % märkäpainosta ja kuiva-ainepitoisuus 86 kg/m 3. Tuh - kapitoisuus on 2,0 % kuivapainosta ja lämpöarvo 30 % :n käyttökosteudelle laskettuna 14,9 MJ/kg (taulukko 4). Polttoturpeeksi soveltuvan yli 2 m :n syvyisen alueen energiasisältö on 1,3 milj. GJ eli 0,36 milj. MWh. 13. Isosuo-Laksolamminnevassa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella (2 5 ha) 0,55 milj. m 3. Turve on kohtalaisesti maatunutta saraval - taista turvetta. Liekoja on molemmissa syvyyskerroksissa erittäin vähän. Heikosti maatunut pintakerros on keskimäärin 1, 8 m :n paksuinen, mutta suon lounaisosassa se on n. 3 m :n paksuinen. Suokuvio on epäyhtenäinen ja pohja on epätasainen, tieyhteys suolle on hyvä.
244 Polttoturpeeksi soveltuvan turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 91 % märkäpainosta ja kuiva-ainepitoisuus 77 kg/m 3. Tuhkapitoisuus on 3,3 % kuivapainosta ja lämpöarvo 30 % :n käyt - tökosteudelle laskettuna on 13,2 MJ/kg (taulukko 5). Isosuon yl i 2 m :n syvyisen alueen energiasisältö on n. 0,8 milj. GJ eli 0,2 2 milj. MWh. 14. Isokeidas W :ssä on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnonti - laista turvetta yli 2 m :n syvyisellä alueella suon koillisosass a (18 ha) 0,4 milj. m 3. Turve on kohtalaisesti maatunutta rahkatur - vetta. Heikosti maatunut pintakerros on varsin ohut. Liekoja e i ole lainkaan. Suokuvio on yhtenäinen ja tieyhteys suolle on melk o hyvä. Turpeen vesipitoisuus vaihtelee suon eri osissa 89 :stä 93 % : iin märkäpainosta, tuhkapitoisuus 1,2 :stä 6,0 % :iin kuivapainosta. Kuiva-ainetta on keskimäärin 81 kg/ m3. Polttoturpeeksi soveltuva n turpeen lämpöarvo 30 % :n käyttökosteudelle laskettuna on 14,3 MJ / kg. Polttoturpeeksi soveltuvan yli 2 m :n syvyisen alueen energia - sisältö on 0,7 milj. GJ eli 0,20 milj. MWh. 17. Turvekeitaassa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta suon yli 2 m :n syvyisellä osalla (15 ha) 0,36 milj. m3. Turve on kohtalaisesti maatunutta rahka- ja saratu r vetta. Suo on melko säännöllisen muotoinen, mutta tieyhteys o n heikko. Suo soveltuu pienimuotoiseen palaturvetuotantoon. 18. Rahkakeitaassa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta yli metrin syvyisellä suon osalla (10 ha) 0,1 2 milj. m3. Turve on hyvin maatunutta, pinnalla rahkavaltaista, pohjalla saravaltaista. Suo on säännöllisen muotoinen, mutt a tieyhteys suolle on heikko. Suo soveltuu enintään pienimuotoiseen palaturvetuotantoon. 19. Lassinkeitaassa on polttotupeeksi_soveltuvaaluonnonti - laista turvetta yli 2 m :n syvyisellä suon osalla (25 ha) 0,3 milj. m 3.
245 262 - Turve on hyvin maatunutta saravaltaista turvetta. Liekoja on 1-2 m :n syvyyskerroksessa haitallisen runsaasti (yli 400 m 3 /ha). Heikosti maatunut pintakerros on keskimäärin 1 m :n paksuinen j a soveltuu kohtalaisen hyvin kasvuturvetuotantoon. Suo on säännöl - lisen muotoinen ja tieyhteys suolle on hyvä. Polttoturpeeksi soveltuvan pohjaosan turpeen keskimääräine n vesipitoisuus on 89 % märkäpainosta ja kuiva-ainetta on 112 kg / m3. Tuhkapitoisuus on 2,2 % kuivapainosta ja lämpöarvo on 30 % :n käyttökosteudelle laskettuna 13,1 MJ/kg (taulukko 5). Polttoturpeeksi soveltuvan yli 2 m :n syvyisen alueen energiasisältö on 0,6 7 milj. GJ eli 0,18 milj. MWh. 21. Kiviluhdannevassa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnon - tilaista turvetta suon yli 2 m :n syvyisellä osalla (25 ha) 0,3 5 milj. m3. Turve on kohtalaisesti maatunutta saravaltaista turvet - ta. Heikosti maatunut pintakerros on keskimäärin 1,4 m :n paksui - nen. Liekoja on molemmissa syvyyskerroksissa erittäin vähän. Suo on säännöllisen muotoinen ja tieyhteys suolle on hyvä. Polttoturpeeksi soveltuvan turpeen keskimääräinen vesipitoi - suus on 91 % märkäpainosta ja kuiva-aineen määrä 70 kg/m 3. Tuhka - pitoisuus 3,1 % kuivapainosta ja lämpöarvo30 % :n käyttökosteudelle laskettuna 13,3 MJ/kg (taulukko 5). Polttoturpeeksi soveltuva n yli 2 m :n syvyisen alueen energiasisältö on 0,50 milj. GJ el i 0,14 milj. MWh. 23. Marjokeitaassa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnonti - laista turvetta 1,2 milj. m3 yli 2 m :n syvyisellä alueella (80 ha). Turve on kohtalaisesti maatunutta rahkaturvetta. Heikosti maatunut pintakerros on keskimäärin 1,0 m :n paksuinen ja soveltuu käy - tettäväksi kasvuturpeena. Liekoja on molemmissa syvyyskerroksiss a erittäin vähän. Suon luoteisosassa heikosti maatunut kerros on m. 1,5 m :n paksuinen ja se on poistettava ennen polttoturvetuotantoa. Suo on säännöllisen muotoinen ja tieyhteys suolle on hyvä. Turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 90 % märkäpainosta j a kuiva-aineen määrä on n. 80 kg/ m 3. Tuhkapitoisuus 1,3 % kuivapai - nosta ja tehollinen lämpöarvo50% :n kosteudella on 8,5 MJ/kg (tau - lukko 5). Polttoturpeeksi soveltuvan yli 2 m :n syvyisen aluee n energiasisältö on 1,6 milj. GJ eli 0,44 milj. MWh.
246 Riihijärvennevassa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta yli 2 m :n syvyisellä aluella (55 ha) 1, 1 milj. m 3, Turve on hyvin maatunutta saravaltaista turvetta. Hei - kosti maatunut pintakerros on keskimäärin 1,0 m :n paksuinenj a suon keskiosissa paksuimmillaan noin 1,8 m. Liekoja on molemmissa syvyyskerroksissa erittäin vähän. Suon pohjamaalaji on silttiä. Yli 2 m :n syvyinen alue muodostuu kandesta erillisestä altaasta. Tieyhteys suolle on hyvä. 28. Veräjänevassa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta suon yli 2 m :n syvyisellä osalla (155 ha) 2, 8 milj. m 3, Turve on hyvin maatunutta saravaltaista turvetta. Hei - kosti maatuneen pintakerroksen keskimääräinen paksuus on 0,9 m. Liekoja on turvekerroston pintaosissa erittäin vähän. Suon länsilaidalla oleva saarijono rikkoo muutoin yhtenäisen suokuvion. Tieyhteys suolle on hyvä. Turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 92,5 märkäpainost a ja kuiva-ainepitoisuus 71 kg/m 3, Tuhkapitoisuus on 4,4 % kuiva - painosta ja tehollinen lämpöarvo 50 % :n käyttökosteudella 9,3 MJ / kg (taulukko 5). Polttoturpeeksi soveltuvan yli 2 m :n syvyine n alueen energiasisältö on 3,70 milj. GJ eli 1,02 milj. MWh.
247 Jokikeidas-Vapunneva suoalueella on polttoturpeeksi so - veltuvaa turvetta suon yli metrin syvyisellä osalla (70 ha) 0,7 0 milj. m 3. Turve on selvästi saravaltaista ja hyvin maatunutta. Heikosti maatunut pintakerros on varsin ohut ja liekoja on erittäin vähän. Suo soveltuuu pienimuotoiseen palaturvetuotantoon. 32. Toristonluomassa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvett a suon yli metrin syvyisellä osalla (30 ha) 0,48 milj. m3. Turve on hyvin maatunutta saravaltaista turvetta_ Liekoja on suon pin - taosassa kohtalaisesti (250 m 3 /ha) ja 1-2 m :n syvyysvyöhykkeess ä vähän. Suokuvio on yhtenäinen ja tieyhteys suolle on hyvä. 34. Piikkilänviita E :ssä on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta suon yli metrin syvyisellä osalla (35 ha) 0, 5 milj. m 3. Turve on hyvin maatunutta saravaltaista turvetta. Lie - koja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän, eikä heikos - ti maatunutta pintakerrosta ole. Suokuvio on yhtenäinen ja tieyh - teys suolle on hyvä. Suo soveltuu pienimuotoiseen palaturvetuotantoon. 35. Lintusaarenkeitaassa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta yli metrin syvyisellä suon osalla (20 ha ) 0,26 milj. m 3. Turve on kohtalaisesti maatunutta saravaltaist a turvetta. Liekoja on molemmissa syvyyskerroksissa erittäin vä - hän. Heikosti maatunut pintakerros on keskimäärin 0,5 m :n paksuinen. Suokuvio on melko yhtenäinen ja tieyhteys suolle on hy - vä. Suo soveltuu pienimuotoiseen palaturvetuotantoon. 36. Sulkonkeidas W :ssä on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta yli 2 m :n syvyisellä suon osalla (25 ha ) 0,4 milj. m 3. Turve on hyvin maatunutta saravaltaista turvetta. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimääräinen kerrospaksuu s on 0,8 m. Liekoja on suon pintaosassa kohtalaisesti (250 m 3 /ha). Yli 2 m :n syvyinen alue muodostuu kandesta erillisestä altaasta, joista idempi on suurempi. Sulkonkeidas W kuuluu Hietaharjunkei - taan (nro 37) kanssa samaan suoaltaaseen. Tieyhteys suolle on hy - vä.
248 Polttoturpeeksi soveltuvan turpeen keskimääräinen vesipi - toisuus on 87 % märkäpainosta ja kuiva-ainepitoisuus 86 kg/m 3. Tuhkapitoisuus on 3,6 % kuivapainosta ja tehollinen lämpöarvo 30 % :n käyttökosteudella 14 MJ/kg (taulukko 6). Polttoturpeeksi soveltuvan alueen energiasisältö on 0,72 milj. GJ eli 0,20 milj. MWh. 37. Hietaharjunkeitaassa on polttoturpeeksi soveltuvaa luon - nontilaista turvetta yli metrin syvyisellä suon osalla (60 ha ) 0,7 milj. m3. Turve on hyvin maatunutta saravaltaista turvetta. Heikosti maatuneen pintaosan keskimääräinen paksuus on 0,8 m. Suon eteläosassa se on 1,5 m :n paksuinen. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän. Suo on melko epäsäännölli - senmuotoinen ja pohja on epätasainen. Hietaharjunkeidas kuulu u samaan suoaltaaseen Sulkonkeidas W :n (nro 36) kanssa. Tieyhtey s suolle on hyvä. Polttoturpeeksi soveltuvan turpeen keskimääräinen vesipitoi - suus on 90 % märkäpainosta ja kuiva-ainetta on 92 kg/m 3. Tuhka - pitoisuus on melko korkea 6,5 % kuivapainosta ja tehollinen läm - pöarvo on 30 % :n käyttökosteudella 14,2 MJ/kg (taulukko 6). Polt - toturpeeksi soveltuvan suon osan energiasisältö on 1,4 milj.. GJ eli 0,39 milj. MWh. 39. Houkonkeitaassa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta suon kaakkoisosassa yli metrin syvyisellä alueel - la (5 ha),n. 0,05 milj. m3. Turve on hyvin maatunutta rahkaturvet - ta. Liekoja on haitallisen runsaasti. Alue soveltuu enintään pala - turvetuotantoon. Tuotantoon soveltuva alue on yhtenäinen ja tieyh - teys suolle on hyvä. 40. Tempakankeidas on turvetuotannossa. 41. Helmikäiskeidas-Santaharjunkeitaassa on polttoturpeeks i soveltuvaa luonnontilaista turvetta yli 2 m :n syvyisellä suon osal - la (110 ha) 2,0 milj. m3. Turve on hyvin maatunutta saravaltaist a turvetta. Liekoja on pintakerroksessa erittäin vähän. Heikosti maa -
249 tuneen pintakerroksen keskimääräinen paksuus on 1,0 m. Suo on ojitettu ja raivattu-turvetuotantoa varten. 42. Forssinnevassa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnonti - laista turvetta y.li_metrin syvyisellä suon osalla (40 ha) 0,4 4 milj. m 3. Turve on hyvin maatunutta saravaltaista turvetta. Lie - koja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän. Suokuvio on rikkonainen, yli metrin syvyinen alue koostuu neljästä eril - lisestä alueesta. Tieyhteys suolle on hyvä. Suo soveltuu pieni - muotoiseen palaturvetuotantoon. 43. Komihaarassa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta suon yli 2 m :n syvyisellä osalla 0,3 milj. r, 3 (20 ha). Turve on hyvin maatunutta saravaltaista turvetta. Heikosti maatunut pintakerro s on keskimäärin 0,4 m :n paksuinen. Liekoja on molemmissa syvyyskerroksissa erittäin vähän. Komihaara muodostuu kolmesta altaas - ta, joista ainoastaan itäisin on riittävän laaja turvetuotanto a varten. Suo kuuluu samaan suoaltaaseen Iso Rapanevan (nro 45 ) kanssa. Tieyhteys suolle on hyvä. 44. Pitkänniemenkeitaassa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta suon yli 2 m :n syvyisellä osalla (135 ha) 2, 8 milj. m 3. Turve on kohtalaisesti maatunutta rahkaturvetta. Saratur - vetta on suon itäpäässä. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimääräinen paksuus on 0,8 m,,j.a paksuimmillaan se on 2 m. Liekoj a on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän. Pitkänniemenkei - das on yhteydessä Iso Rapanevaan (nro 45) ja Rimpikeitaaseen (nr o 91). Suokuvio on melko säännöllinen ja tieyhteys suolle on kohtalainen. Polttoturpeeksi soveltuvan turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 92 % märkäpainosta ja kuiva-ainepitoisuus 80 kg/m3. Tuhka - pitoisuus on 3,6 % kuivapainosta ja tehollinen lämpöarvo 50 % : n käyttökosteudella 9,3 MJ/kg (taulukko 6). Polttoturpeeksi sovel - tuvan yli 2 m :n syvyinen suon osan energiasisältö on 4,0 milj. GJ eli 1,1 milj. MWh.
250 ,51. Iso Rapaneva-Surmankeitaassa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta suon yli 2 m :n syvyisellä osal - la (140 ha) 1,7 milj. m 3. Turve on kohtalaisesti maatunutta sara - turvetta. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskipaksuus on 1,5 m, pohjoisosassa sitä ei ole. Liekoja on molemmissa syvyyskerroksiss a erittäin vähän. Suokuvio on säännöllisen muotoinen ja suo on hy - vien tieyhteyksien varrella. Iso Rapanevan polttoturpeeksi soveltuvan turpeen keskimää - räinen tuhkapitoisuus on 3,8 % kuivapainosta, vesipitoisuus o n 92 % märkäpainosta ja kuiva-ainepitoisuus 75 kg/ m3. Teholline n lämpöarvo 50 % :n käyttökosteudella 9,1 MJ/kg (taulukko 6). Is o Rapanevan polttoturpeeksi soveltuvan yli 2 m :n syvyisen osa n energiasisältö on 2,3 milj. GJ eli 0,64 milj. MWh. 47. Hummerissa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta suon yli metrin syvyisellä osalla (15 ha) 0,2 milj. m 3. Turve on kohtalaisesti maatunutta saravaltaista turvetta. Liekoja on molemmissa syvyyskerroksissa erittäin vähän. Suoku - vio on yhtenäinen ja tieyhteys suolle on hyvä. 48. Iso Leppikeitaan polttoturpeeksi soveltuvassa eteläosassa on polttoturpeen tuottamiseen soveltuvaa aluetta yli kande n metrin syvyisellä suon osalla n. 25 ha ja siellä polttoturvett a n. 0,3 milj. m3. Turve on kohtalaisesti maatunutta saravaltaist a turvetta. Heikosti maatunut pintakerros on keskimäärin metri n vahvuinen. Suokuvio on säännöllinen ja tieyhteys suolle on hyvä. Polttoturpeeksi soveltuvan turpeen keskimääräinen vesipitoi - suus on 91 % märkäpainosta, kuiva-ainepitoisuus on 85 kg/luonnon - tilainen kuutiometri, tuhkapitoisuus on 3,0 % kuivapainosta j a tehollinen lämpöarvo 50 % :n käyttökosteudella 9,3 MJ/kg (tauluk - ko 6). Polttoturpeeksi soveltuvan turpeen energiasisältö on 0, 5 milj. GJ eli 0,13 milj. MWh.
251 Puskisto on rikkonainen ja matala suo, jota peittä ä erittäin tiheä lehtimetsä. Suon raivaaminen turvetuotantoon tulee turvemäärään nähden kalliiksi. Kuitenkin Puskiston tur - ve on erittäin hyvälaatuista polttoturvetta ja soveltuu tuotettavaksi tilakohtaiseen palaturvetuotantoon. Yli 1 m :n syvyisellä alueella (20 ha) on polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta 0,2 2 milj. m3, jonka energiasisältö on 30 % :n käyttökosteudella 0,3 4 milj. GJ eli 0,09 milj. MWh (taulukko 6 ) 52. Vähä Leppikeitaassa on polttoturpeeksi soveltuvaa tur - vetta yli metrin syvyisellä alueella (5 ha) n. 0,05 milj. m 3. Suo soveltuu enintään pienimuotoiseen palaturvetuotantoon. Suo on säännöllisen muotoinen ja hyvien tieyhteyksien varrella. Turve on laadullisesti kohtalaista, hyvin maatunutta, rahkavaltaista.
252 Villaminmäensuossa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta yli metrin syvyisellä alueella (10 ha) n. 0,1 milj. m3. Suo soveltuu enintään pienimuotoiseen palaturvetuotantoon. Suon muo - to on yhtenäinen ja tieyhteys sinne on kohtalaisen hyvä. Turve on laadullisesti hyvää, rahka-/saravaltaista. 54. Riepukeidas soveltuu palaturvetuotantoon. Siellä on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta yli metrin syvyisellä alueella (20 ha) n. 0,2 milj. m3. Turve on laadullisesti mel - ko hyvää rahkavaltaista, kohtalaisesti maatunutta. Suon muoto o n säännöllinen. 57. Kitukeitaassa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta yl i metrin syvyisellä alueella (55 ha) n. 0,8 milj. luonnontilaista m3. Turve on melko huonolaatuista, rahkavaltaista ja kohtalaisesti maa - tunutta. Suo on säännöllisen muotoinen, mutta tieyhteys sinne o n huono. 58. Saunanevanmaassa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvett a yli metrin syvyisellä alueella (45 ha) n. 0,5 milj. m 3. Suo soveltuu hyvin pienimuotoiseen palaturvetuotantoon. Suon peruskuivatu s on jo monin paikoin viljelykseenottovaiheessa suoritettu. Turve on hyvälaatuista saravaltaista ja hyvin maatunutta. Suokuvio on hie - man rikkonainen. Tieyhteys on kohtalainen. 59. Tulusnevassa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta yl i metrin syvyisellä alueella (65 ha) n. 0,7 milj. m3. Suo soveltu u pienimuotoiseen palaturvetuotantoon. Turve on melko hyvälaatuista, kohtalaisesti maatunutta saravaltaista. Suokuvio on jokseenkin yh - tenäinen ja tieyhteys suon reunaan on melko hyvä. 60. Pahalaksossa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta yl i metrin syvyisellä alueella (5 ha) n. 0,07 milj. m3. Suo soveltu u pienimuotoiseen palaturvetuotantoon. Turve on laadultaan hyvää
253 saravaltaista ja hyvin maatunutta. Yli metrin syvyinen alue. o n melko yhtenäinen ja tieyhteys suolle on hyvä. 61. Kitunevassa om polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta yl i metrin syvyisellä alueella (15 ha) n. 0,2 milj. luonnontilaista m3. Suo soveltuu pienimuotoiseen palaturvetuotantoon. Turve on melko hyvälaatuista, saravaltaista ja hyvin maatunutta. Suoku - vio on säännöllinen, mutta tieyhteys suolle on melko huono. 62. Sulkonkeidas E :ssä on polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta yli kanden metrin syvyisellä alueella (45 ha) n. 1,1 milj. m3, josta Isojoen kunnan alueella on n. 0,4 milj. m3. Turve on laadul - lisesti melko hyvää, rahkavaltaista ja kohtalaisesti maatunutta. Suokuvio on varsin yhtenäinen ja tieyhteys suolle on hyvä. 63. Piippunevassa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta yl i metrin syvyisellä alueella (25 ha) n. 0,3 milj. luonnontilaist a m 3. Suo soveltuu pienimuotoiseen palaturvetuotantoon. Turve o n melko hyvälaatuista, saravaltaista ja kohtalaisesti maatunutta. Suokuvio on rikkonainen ja tieyhteys suolle on huono. 64,65 Hohkalanneva-Kolmihaarannevassa on yhteensä polttotur - peeksi soveltuvaa yli metrin syvyistä aluetta n. 20 ha, joss a käyttökelpoisen turpeen määrä on 0,15 milj. m 3. Turve on hyvälaatuista, saravaltaista ja hyvin maatunutta. Suot soveltuva t enintään tilakohtaiseen palaturvetuotantoon. Suokuviot ovat rik - konaisia ja tieyhteydet ovat huonot. 66. Ympyriäinen soveltuu pienimuotoiseen palaturvetuotantoon. Suossa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta yli metrin syvyisel - lä alueella (25 ha) n. 0,3 milj. m3. Turve on melko hyvälaatuista, kohtalaisesti maatunutta saraturvetta. Suokuvio muodostuu kandest a erillisestä altaasta. Tieyhteys suolle on huono.
254 Iivarinkorvessa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvett a yli metrin syvyisellä alueella (5 ha) n. 0,05 milj. m 3. Suo so - veltuu enintään tilakohtaiseen palaturvetuotantoon. Turve on hy - vin maatunutta rahkavaltaista turvetta. Suokuvio on rikkonainen. Tieyhteys suolle on kohtalainen. 69. Isokeidas E :ssä on polttoturpeeksi soveltuvaa turvett a yli metrin syvyisellä alueella (20 ha) n. 0,2 milj. m 3, (jost a n. 0,1 milj. m 3 Isojoen kunnan alueella). Suo soveltuu parhaite n palaturpeen tuottamiseen. Turve on kohtalaisesti - hyvin maatunut - ta rahkavaltaista turvetta. Suo on varsin säännöllisen muotoine n ja hyvien tieyhteyksien varrella. Polttoturpeeksi soveltuvan turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 89 % märkäpainosta laskettuna, kuiva-ainepitoisuus 109 kg / luonnontilainen m 3, tuhkapitoisuus varsin alhainen 1,1 % kuivapai - nosta ja tehollinen lämpöarvo30 % :n käyttökosteudella 13,3 MJ/k g (taulukko 7). Polttoturpeeksi soveltuvan turpeen energiasisält ö (Isojoen puolella) on 0,21 milj. GJ eli 0,06 milj. MWh. 70. Tervasillanrämäkässä on Isojoen puolella polttoturpeeks i soveltuvaa turvetta yli metrin syvyisellä alueella (10 ha) n. 0, 1 milj. m3. Turve on hyvälaatuista, saravaltaista ja hyvin maatunutta. Suo soveltuu palaturvetuotantoon. Suokuvio on ehyt ja tie - yhteys on kohtalainen. 74,75. Polvenkorpi-Keidas suokokonaisuus soveltuu palapoltto - turpeen tuotantoon. Niissä on yhteensä polttoturpeen tuottamisee n soveltuvaa yli metrin syvyistä aluetta 30 ha ja polttoturvetta 0,6 milj. luonnontilaista m 3. Turvepohjaisia peltoja ulottuu soi - den reuna-alueille, joten todellinen tuotantoon soveltuva alue lie - nee yllä mainittua suurempi. Suokuvio on kohtalaisen säännölline n ja tieyhteys suolle on hyvä. 77. Kuivansalonkeidas on rikkonainen ja matala. Se muodostu u kolmesta pienestä altaasta, joista eteläinen ja läntinen ovat alle
255 metriä syviä ja itäinen allas n. 3 metriä syvä. Kuivansalon - keitaan turve on rahkaturvetta, paitsi suon itäosassa on myö s saraturvetta. Suolle on hyvä tieyhteys. Suolla on yli 1 m :n syvyisellä alueella luonnontilaista polttoturpeeksi soveltuva a turvetta n. 0,4 milj. m3. Polttoturpeeksi soveltuvan turpeen keskimääräinen vesipi - toisuus on n. 90 % märkäpainosta laskettuna, kuiva-ainepitoi - suus 85 kg/luonnontilainen m 3, tuhkapitoisuus 2,3 % kuivapai - nosta ja tehollinen lämpöarvo 30% :nkäyttökosteudella 14,8 MJ/kg (taulukko 7). Polttoturpeeksi soveltuvan turpeen energiasisält ö on 0,75 milj. GJ eli 0,21 milj. MWh. 78. Susikeitaassa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta yli metrin syvyisellä alueella (10 ha) n. 0,1 5 milj. m 3. Suo soveltuu tilakohtaiseen palaturvetuotantoon. Tur - ve on laadultaan melko hyvää, rahkavaltaista ja hyvin maatunutta. Suokuvio on yhtenäinen ja tieyhteys suolle on kohtalainen. 79. Koivuluomankeidas soveltuu laajamittaiseen jyrsinpolttoturvetuotantoon, aivan suon eteläisintä osaa lukuunottamatta. Polttoturpeeksi soveltuva turve on hyvin maatunutta saravaltaista tur - vetta, jota peittää 0-1,00 m :n paksu heikosti maatunut rahkaturve. Polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta on yli 2 m : n syvyisellä alueella (135 ha) kaikkiaan n. 3,1 milj. m 3. Todellist a turvemäärää lisännevät vielä suon ympärillä olevat turvepohjaise t pellot. Suo koostuu kandesta melko säännöllisen muotoisesta altaas - ta. Tieyhteydet suolle ovat hyvät. Koivuluomankeitaan turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 90 % märkäpainosta laskettuna, kuiva-ainepitoisuus on 85 kg/luonnontilai - nen m 3, tuhkapitoisuus 2,9 % kuivapainosta ja tehollinen lämpöarv o 50 % :n käyttökosteudella 10,0 MJ/kg (taulukko 7). Polttoturpeeks i soveltuvan turpeen energiasisältö on 5,27 milj. GJ eli 1,46 milj. MWh.
256 Kotokeidas E soveltuu pienimuotoiseen palaturvetuotantoon. Siellä on polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta yli metri n syvyisellä alueella (20 ha) n. 0,3 milj. m 3. Turve on kohtalaisesti maatunutta rahkaturvetta, joka sisältää runsaasti tupasvil - lan jäänteitä. Suon länsiosa on paremmin maatunut kuin suon itä - osa. Ajokelpoista tietä ei suolle ole. Kotokeitaan turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 91 % mär - käpainosta laskettuna, kuiva-ainepitoisuus 88 kg/luonnontilaine n m 3, tuhkapitoisuus 2,4 % kuivapainosta ja tehollinen lämpöarvo 301% :.n käyttökosteudella 13,4 MJ/kg (taulukko 7). Polttoturpeeksi sovel - tuvan turpeen energiasisältö on 0,53 milj. GJ eli 0,15 milj. MWh. 84. Luhdantaustassa on polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta yli metrin syvyisellä alueella (20 ha) n. 0,3 milj. m3. Turve on hyvälaatuista, hyvin maatunutta sara-/rahkaturvetta. Suon muoto on säännöllinen ja tieyhteys suolle on hyvä. 85. Riitaluomannevassa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvett a yli metrin syvyisellä alueella (75 ha) n. 1,1 milj. m3. Supn turve on hyvin maatunutta sara- ja rahkaturvetta. Heikosti maatunut pin - takerros puuttuu yleensä, mutta suon keskiosissa sen paksuus vaih - telee 1-2 metriin. Suon muoto on epäyhtenäinen, saarien ja valta - ojien pirstoma soveltuen pienimuotoiseen palaturvetuotantoon. Suon kaakkoispäähän johtaa metsäautotie. Riitaluomannevan turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 85 % märkäpainosta laskettuna, kuiva-ainepitoisuus on varsin korke a 145 kg/luonnontilainen m 3, tuhkapitoisuus 4,4 % kuivapainosta j a tehollinen lämpöarvo 30 % :n käyttökosteudella 14,1 MJ/kg (taulukk o 7). Polttoturpeeksi soveltuvan turpeen energiasisältö on 3,4 milj. GJ eli 0,94 milj. MWh. 87. Prunninnevassa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta yl i metrin syvyisellä alueella (40 ha) n. 0,6 milj. m 3. Suo soveltu u palaturpeen tuottamiseen. Turve on varsin hyvälaatuista, hyvi n maatunutta, saravaltaista turvetta, joskin liekojen runsas esiintyminen suon pintakerroksessa saattaa vaikeuttaa tuotantoa. Tuotantoon soveltuva alue on melko yhtenäinen, mutta tieyhteys suol - le on huono.
257 ,89. Lylyluomankeidas-Fatinpyöränkeidas suoalueella o n palapolttoturpeeksi soveltuvaa turvetta yli metrin syvyisell ä alueella (yht. 60 ha), josta Isojoella 40 Ha n. 1,0 milj. m 3, tästä Isojoen alueella n. 0,6 milj. m 3, Turve on hyvin maatu - nutta saravaltaista turvetta. Suokompleksi muodostuu kandest a yhtenäisestä altaasta. Tieyhteys suolle on melko huono. 92. Talakannonsuossa on polttoturpeeksi palamenetelmäll ä soveltuvaa turvetta yli metrin syvyisellä alueella (45 ha) n. 0,7 milj. m3. Turve on hyvin maatunuttarahkavaltaista turvetta. Suo on muodoltaan melko yhtenäinen. Tieyhteys sinne o n hyvä.
258 Kloppikeitaassa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvett a yli metrin syvyisellä alueella (60 ha) n. 1,0 milj. m 3. Turve on suon reuna-alueilla jokseenkin hyvälaatuista, mutta suon keskel - lä on paksu heikosti maatunut (paikoin 2 m) turvekerros, joka o n poistettava ennen polttoturpeen tuottamista. Suokuvio on yhtenäi - nen. Tieyhteys suolle on huono. 99. Vuotinkeitaassa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvett a yli metrin syvyisellä alueella (90 ha) n. 1,30 milj. m3. Turve o n melko hyvälaatuista, rahkavaltaista ja hyvin maatunutta. Suon muo - to on hieman epäyhtenäinen ja keskiosassa on pienialainen matalik - ko. Tieyhteys suolle on melko huono. Vuotinkeitaan turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 89 % märkäpainosta, kuiva-ainepitoisuus 99 kg/luonnontilainen m 3, tuh - kapitoisuus 4,3 % kuivapainosta ja lämpöarvo 30 % :n käyttökosteu - della 14,2 MJ/kg (taulukko 8). Polttoturpeeksi soveltuvan turpee n energiasisältö on 2,74 milj. GJ eli 0,76 MWh Välikorvessa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta yl i metrin syvyisellä alueella (40 ha) n. 0,6 milj. m3. Turve on hyvä - laatuista, hyvin maatunutta saraturvetta. Suo soveltuu hyvin pala - turvetuotantoon. Suokuvio on ehyt. Tieyhteys suolle on melko hyvä Pohjaskeitaassa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvett a yli metrin syvyisellä alueella (80 ha) n. 0,8 milj. luonnontilais - ta m 3. Turve on hyvälaatuista, hyvin maatunutta rahkavaltaist a turvetta. Suokuvio on melko ehyt ja tieyhteys suolle on hyvä. Pohjaskeitaan turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 92 % märkäpainosta, kuiva-ainepitoisuus on 74 kg/luonnontilainen m3, tuhkapitoisuus 2,1 % kuivapainosta ja lämpöarvo 30 % :n käyttö - kosteudella 13,1 MJ/kg (taulukko 8). Polttoturpeeksi soveltuva n turpeen energiasisältö on 1,16 milj. GJ eli 0,32 milj. MWh.
259 Kassankeitaassa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvett a yli metrin syvyisellä alueella (10 ha) n. 0,1 milj. m3. Suo so - veltuu tilakohtaiseen palaturvetuotantoon. Turve on melko hyvä - laatuista, kohtalaisesti maatunutta saraturvetta. Suokuvio on ehyt ja tieyhteys suolle on kohtalainen Heikkilänneva muodostuu turvetuotannollisesti kandest a erilaisesta osasta ; suon eteläosa (=Prunnikeidas) soveltuu kasvu - turvetuotantoon ja pohjoisosa soveltuu polttoturpeen tuotantoon - tuotettu turve tulisi olemaan melko heikkolaatuista, kohtalaises - ti maatunutta saraturvetta. Eteläosan pohjaturpeet soveltuvat myö s polttoturpeeksi. Heikkilänneva soveltuu alueellisesti turvetuotantoon jyrsinmenetelmällä. Yli 2 m :n syvyisellä alueella (170 ha) on 75 ha sel - laista, josta polttoturvetta voidaan nostaa pinnasta lähtien n. 1,8 milj. m 3 ja 95 ha on polttoturpeeksi käyttökelpoista n. 1, 2 milj. m3 vasta pintaturpeen poiston jälkeen. Heikkilännevan polttoturpeeksi soveltuvan turpeen keskimää - räinen vesipitoisuus on 92 % märkäpainosta, kuiva-ainepitoisuu s on 77 kg/luonnontilainen m 3, tuhkapitoisuus 2,9 % kuivapainost a ja tehollinen lämpöarvo 50 %mkäyttökosteudella 10,1 MJ/kg (tau - lukko 8). Polttoturpeeksi soveltuvan turpeen energiasisältö o n 4,67 milj. GJ eli 1,30 milj. MWh Pitkännevankeitaassa on polttoturpeeksi soveltuvaa tur - vetta yli metrin syvyisellä alueella (45 ha) n. 0,6 milj. m 3. Tur - ve on hyvälaatuista, hyvin maatunutta saraturvetta. Tuotantoon so - veltuva alue on yhtenäinen. Tieyhteys suolle on kohtalaisen hyvä Mustakeitaassa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta yli metrin syvyisellä alueella (20 ha) n. 0,2 milj. m3. Turve on hyvälaatuista, hyvin maatunutta rahkaturvetta. Tuotantoon soveltu - va alue on yhtenäisen muotoinen, mutta sinne on melko huono tie - yhteys.
260 Kölpärinkeitaassa on polttoturpeeksi soveltuvaa tur - vetta yli metrin syvyisellä alueella (60 ha) n. 0, 9 milj. m 3, Turve on hyvälaatuista, hyvin maatunutta rahkavaltaista turvetta. Turvetuotantoon soveltuva alue on yhtenäinen, joskin kaksi - osainen. Tieyhteys suolle on melko hyvä Haissinkeitaassa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta yli metrin syvyisellä alueella (90 ha) n. 1,60 milj. m 3, Turve on hyvälaatuista, hyvin maatunutta, rahkavaltaista turvetta. Hei - kosti maatunut pintakerros on ohut. Suo on pitkänomainen, säännöllisen muotoinen ja tieyhteys sinne on hyvä. Haissinkeitaan polttoturpeeksi soveltuvan turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 90 märkäpainosta, kuiva-ainepitoisuu s 91 kg/luonnontilainen m 3, tuhkapitoisuus 1,5 % kuivapainosta j a lämpöarvo 30 % :n kosteudella 14,0 MJ/kg (taulukko 8). Turpee n energiasisältö on 3,06 milj. GJ eli 0,85 milj. MWh.
261 Rapakeidas on pitkänomainen, rikkonainen suo, jonk a poikki kulkee tie. Sen turpeet ovat etelä- ja keskiosissa sara - valtaisia ja pohjoisosissa rahkavaltaisia. Heikosti maatunut pin - takerros on paksu (1,5-2,5 m) suon pohjoisosassa, mutta suon keski- ja eteläosissa se on ohuempi (0-0,8 m). Suon keskiosas - ta voidaan muodostaa noin 10 ha :n suuruinen ja eteläosasta noi n 5 ha :n suuruinen tuotantoalue. Keski- ja eteläosassa yli metri n syvyisellä alueella on luonnontilaista, hyvälaatuista polttotu r- peeksi sopivaa turvetta 0,50 milj. m 3. Suo soveltuu paikallisee n tai tilakohtaiseen tuotantoon palamenetelmällä. 132,133. Lautakeidas-Leppikeidas suokokonaisuus soveltuu polt - toturpeen tuottamiseen. Lautakeidas on pinnalta rahka- ja pohjalt a saravaltaista turvetta, joka on yleensä hyvin maatunutta. Leppikei - taan turve on kohtalaisesti maatunutta rahkaturvetta. Suokokonaisuus muodostuu kolmesta altaasta, joiden polttoturpeeksi soveltuva yhteispinta-ala yli metrin syvyisellä alueella on n. 130 ha. Siinä on polttoturvetta n. 2,1 milj. luonnontilaista m3. Suokokonaisuus soveltuu paikalliseen palaturvetuotantoon. Lautakeitaan polttoturpeeksi soveltuvan turpeen keskimääräi - nen vesipitoisuus on 90 % märkäpainosta (Leppikeitaan 90 %), kui - va-ainepitoisuus 86 kg/luonnontilainen kuutio (Leppikeitaalla 8 5 kg), tuhkapitoisuus 2,8 % kuivapainosta (Leppikeitaalla 2,3 %) j a lämpöarvo 30 % :n käyttökosteudella 14,2 MJ/kg (Leppikeitaall a 14,1 MJ/kg) (taulukko 9). Suokokonaisuuden polttoturpeeksi soveltuvan turpeen energiasisältö on 3,8 milj. GJ eli 1,06 milj.mwh Lettokeidas muodostuu kandesta altaasta, joiden välill ä on mineraalimaakannas. Altaista pohjoisempi on alle 2 m syvä, se n sijaan eteläinen allas on syvä ja sen yli 2 m :n syvyinen alue o n säännöllisen muotoinen. Lettokeitaalle ei johda kunnollista tietä. Turve on pintaosissa rahkaturvetta, pohjalla saraturvetta. Heikos - ti maatunut pintakerros on yleensä ohut, mutta eteläisen altaa n keskiosissa se on 1,5-2 metriä. Lettokeitaan eteläisen altaa n alueelta on mandollista saada melko hyvälaatuista polttoturvett a 1,2 milj. m3. Se soveltuu laajamittaiseen tuotantoon. Pohjoisemmasta altaasta on mandollisuus saada hyvälaatuista polttoturvetta
262 n. 0,2 milj. m3. Se soveltuu paikalliseen tai tilakohtaiseen tuo - tantoon palamenetelmällä. Lettokeitaan polttoturpeeksi soveltuvan turpeen keskimääräi - nen vesipitoisuus on 90 % märkäpainosta laskettuna, kuiva-aineen - määrä 91 kg/luonnontilainen m 3, tuhkapitoisuus 2,8 % kuivapainost a ja lämpöarvo 50 % :n käyttökosteudella 9,8 MJ/kg ja 30 % :n käyttö - kosteudella 14,6 MJ/kg (taulukko 9). Polttoturpeeksi soveltuva n turpeen energiasisältö on eteläisessä altassa 2,14 milj. GJ el i 0,60 milj. MWh ja pohjoisessa altaassa 0,40 milj. GJ eli 0,11 milj. MWh Kärkiluoma W :ssä on polttoturpeeksi soveltuvaa turvett a yli metrin syvyisellä alueella (45 ha) n. 0,67 milj. m3. Turve o n hyvälaatuista, hyvin maatunutta rahka- ja saraturvetta. Tuotantoon soveltuva alue on ehyt. Sen rikkoo ainoastaan suon läpi virtaav a Kärkiluoma. Tieyhteys suolle on hvyä. Suon ympärillä olevien tur - vepohjaisten peltojen ansiosta todellinen turvemäärä lienee yll ä mainittua suurempi. Turve soveltuu nostettavaksi palamenetelmällä Kärkikeidas on rikkonainen, mutta sen yli 2 m syvyiset alueet ovat kuitenkin yhtenäisiä. Suolle johtaa useita metsäteitä. Turve on rahkaturvetta, paitsi suon eteläosassa ja suon pohjalla on saraturvetta. Suon länsiosan turve on heikosti maatunut - ta, itäosan turve on lähellä pintaa hyvin maatunutta, mutta syvem - mällä on paksuja, heikosti maatuneita kerroksia, jotka alentava t turpeen laatua. Kärkikeitaan itäosa soveltuu poittoturvetuotantoon. Siellä on yli 2 m :n syvyisellä alueella (40 ha) n. 0,8 milj. m 3 polttoturvetta. Kärkikeitaan polttoturpeeksi soveltuvan turpeen keskimääräi - nen vesipitoisuus on 89 % märkäpainosta. Kuiva-ainepitoisuus o n 106 kg/luonnontilainen m 3, tuhkapitoisuus 4,3 % kuivapainosta j a lämpöarvo 50.% :n käyttökosteudella 10,3 MJ/kg (taulukko 9). Polt - toturpeeksi soveltuvan turpeen energiasisältö on 1,74 milj. GJ eli 0,48 milj. MWh Kinnaskeitaassa on_.polttoturpeeksi soveltuvaa turvett a yli yhden metrin syvyisellä alueella (40 ha) n. 0,4 milj. luonnontilaista m3. Heikosti maatunut pintakerros vaihtelee 0-1,5 m :iin.
263 Polttoturpeeksi soveltuva kerros on hyvin maatunutta ja rahkavaltaista. Tuotantoon soveltuva alue on melko yhtenäinen, mutta tieyhteys suolle on huono. Suo soveltuu tilakohtaiseen palaturvetuotantoon. Kinnaskeitaan polttoturpeeksi soveltuvan turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 88 märkäpainosta, kuiva-ainepitoisuu s on 110 kg/luonnontilainen m 3, tuhkapitoisuus on 3,0 % kuivapainosta ja lämpöarvo 30 % :n käyttökosteudella 14,9 MJ/kg (taulukko 9). Polttoturpeen energiasisältö on 0,98 millj. GJ eli 0,2 7 milj. MWh Vasikkakeidas on matala, mutta yhtenäinen suo. Suolle on hyvä tieyhteys. Turve on kohtalaisesti maatunutta rahka- j a saraturvetta, jota peittää ohut heikosti maatunut kerros. Mataluudestaan huolimatta Vasikkakeidas soveltuu tilakohtaiseen palaturvetuotantoon, kun puusto on poistettu. Yli 1 metrin syvyisellä alueella on polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta n. 0,5 4 milj. m 3, Vasikkakeitaan polttoturpeeksi soveltuvan turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 86 märkäpainosta, kuiva-ainemäärä 10 9 kg/luonnontilainen m 3, tuhkapitoisuus 3,1 % kuivapainosta j a lämpöarvo 30 % :n käyttökosteudella 14,5 MJ/kg. Polttoturpee n energiasisältö on 1,28 milj. GJ eli 0,35 milj. MWh.
264 Yhdistelmä Isojoen polttoturvesoista Isojoella polttoturpeen tuottamiseen todettiin soveltuva n 74 suota yhteispinta-alaltaan ha (vrt. taulukko 10), mik ä merkitsee noin 23 % :a kokonaissuoalasta. Määrällisesti poltto - turvetta on Isojoella noin 54 milj.. luonnonkuutiota. Polttoturpeeksi soveltuvat suot on jaettu tuotantomenetel - män mukaisesti siten, että jyrsinturvesuoksi on arvioitu 15 suo - ta (1 710 ha) ja palaturvesuoksi 59 suota (2 033 ha). Isojoe n turvereservit ovat jakautuneet tasaisesti ympäri kuntaa (ks. kuva 200). Heikosti maatuneen pintakerroksen keskipaksuus on kunna n alueella 0,5 m. Jos heikosti maatunut pintakerros on ollut ohut, sen on katsottu soveltuvan polttoturvetuotantoon - varsinkin se - koitettuna palaturpeen tuottamisessa alla olevaan paremmin maa - tuneeseen turpeeseen. Paksu heikosti maatunut kerros täyty y poistaa esimerkiksi kasvu- ja kuiviketurpeena ennen polttoturve - tuotannon aloittamista. Polttoturvetuotantoon soveltuvan aluee n kokonaiskeskipaksuus on Isojoella 2,2 mp Kun tästä vähennetää n heikosti maatunut pintakerros, 0,3 m ja suon pohjalle jätettäv ä 0,3 m :n paksuinen, runsastuhkainen kerros, saadaan polttoturpeeksi soveltuvan luonnontilaisen turvepatjan keskimääräiseks i vahvuudeksi kunnan alueella 1,4 metriä. Polttoturpeeksi soveltuva turvekerrosto on Isojoella ylei - sesti ottaen hyvälaatuista, keskimaatuneisuudeltaan hyvin maatunutta (H 6,6 ) ja turvelajiltaan vaihdellen rahka- ja saravaltaista. Liekojen haitallinen merkitys Isojoella on lähes olematon. Tilavuustarkkoja laboratorionäytteitä otettiin tutkimus - alueelta kaikkiaan n. 700 kpl. Niiden keskimääräinen vesipitoi - suus on 90,3 % märkäpainosta ja keskimääräinen kuivatilavuuspaino on 83 kg/m 3. Polttoturvesoiden kuiva-ainesisällöt on laskettu sekä ko - keellisten tulosten että graafisesta kuvaajasta saatujen turve - lajikohtaisten keskiarvolukujen avulla. Täten Isojoella saatii n polttoturpeeksi soveltuvien soiden kuiva-ainesisällöksi yhteensä 4,5 milj. tonnia (taulukko 10).
265 Kuva 200. Isojoen soiden soveltuvuus turvetuotantoon.
266 Taulukko 10. Laskelmat polttoturpeeksi soveltuvien alueide n pinta-aloista, turvemääristä, lämpöarvoista j a tuhkapitoisuuksista. Kunta- Suon nimi Polttoturpeeksi Soveltuvuus I Keskisyv s Im) polttoturpeeksi Kuiva-aineen Kesklm.lämpöarvo MJ /kg Suon energiasisältö Tuhka - koht. soveltuva suoala 2 2 m, ha Palaturve (P) Maat.kerr. vekerros vetta milj. m~ n 1000 äärä tn Tehollinen 50 e kost.j 50 8 Kost.J 30 8 kost.p pit. Jyrsinturve (J ) Heikost i Kokp tur - soveltuvaa t oro (2 1 m) (lucxmmtil.) (k,i.ratl+rvnl 30 8 kost.p milj. GJ milj. MWh 8 1 Heikinkeidas 145 J 1,5 3,1 1, ,9 9,2 2,55 0,70 1, 7 3 peurainneva 180 J 0,6 2,9 1, ,5 9,0 1,30 0,36 3, 6 4 Pikkukeidas 6 P 1,0 2,6 0, ,12 0,03-5 Lipposaarenkeidas (24) P 0,5 1,8 0, ,63 0,17-10,38 Isokeidas- Salonkeidas 270 J 2,0 3,5 3, ,7 9,1 4,67 1,30 2, 0 11 Yähänlamminrämäkkä (30) P 0,3 2,3 0, ,83 0,23-12 Heikkijärvenneva 45 P 1,6 3,4 0, ,4 14,9 1,30 0,36 2, 0 13 Isosuo-Laksolamminneva 25 P 1,8 3,2 0, ,9-13,2 0,80 0,22 3, 3 14 Isokeidas W 18 p 0,2 2,7 0, ,5 14,3 0,70 0,20 2, 9 17 Turvekeidas 15 p 0,2 2,9 0, ,56 0,15-18 Rahkakeidas (10) P 0,1 1,5 0, ,20 0,05-19 Lassinkeidas 25 P 1,0 2,7 0, ,8 13,1 0,67 0,18 2, 2 21 Kiviluhdanneva 25 P 1,4 3,1 0, ,1 13,3 0,50 0,14 3, 1 23 Marjokeidas 80 J 1,0 2,8 1, ,4 8,5 1,60 0,44 1, 3 25 Riihijärvenneva 55 J 1,0 3,3 1, ,90 0,52-28 Veräjäneva 155 J 0,9 3,0 2, ,1 9,3 3,70 1,02 4, 4 29 Jokikeidas-Vapunneva (70) P 0,3 1,6 0, ,18 0,33-32 Toristonluoma (30) P - 1,9 0, ,88 0,25-34 Piikkilänviita E (35) P 0,1 1,8 0, ,87 0,24-35 Lintusaarenkeidas (20) P 0,5 1,6 0, ,41 0,11 _ 36 Sulkonkeidas W 25 P 0,8 2,8 0, ,1 14,0 0,72 0,20 3, 6 37 Hietaharjunkeidas (60) p 0,7 2,1 0, ,4 14,2 1,41 0,39 6, 5 39 Houkonkeidas ( 5) P - 1,4 0, ,08 0,02-41 Helmikäiskeidas 110 J 1,0 3,1 2, ,91 0,81-42 Forssinneva (40) P 0,1 1,6 0, ,74 0,21-43 Komihaara 20 J 0,4 2,4 0, ,41 0, Pitkänniemenkeidas 135 J 0,8 3,2 2, ,1 9,3 4,00 1,10 3, 6 45,51 Iso Rapareva-Suxnunkeidas 140 J 1,5 3,2 1, ,7 9,1 2,30 0,64 3, 8 47 Hummer, (15) P 0,2 1,9 0, ,31 0, Iso Leppikeidas 25 J 1,5 2,5 0, ,1 9,3 0,50 0,13 3, 0 49 Puskisto 49 P 0,3 1,7 0, ,34 0,09-52 Vähä Leppikeidas ( 5) P 0,6 1,5 0, ,08 0,02-53 Villaminmäensuo (10) P 0,1 1,5 0, ,15 0,04-54 Riepukeidas (20) P 0,2 1,7 0, ,21 0,06-57 Kitukeidas (55) P 0,7 2,5 0, ,13 0,31-58 Saunanevanmaa (45) P 0,1 1,5 0, ,83 0,23-59 Tulusneva (65) P 0,2 1,7 0, ,95 0, Pahalakso ( 5) P 0,2 1,8 0, ,08 0,02-61 Kituneva (15) p - 1,5 0, ,32 0,09-62 Sulkonkeidas E 45 P 0,7 3,4 0, ,55 0,15-63 Piippuneva (25) P 0,4 1,7 0, ,65 0,44 0,1 2 Hohkalanneva-Kolmi - (20) P 0,2 1,4 0, ,24 0,07 - haaranneva 66 Ympyriäinen (25) P 0,3 1,8 0, ,49 ' 0,13 - Livarinkorpi ( 5) P 0,2 1,4 0, ,08 0,0 2 Isokeidas E (20) P 0,3 1,7 0, ,1 13,3 0,21 0,06 1, 1 70 Tervasillanrämäkkä (10) P 0,3 1,7 0, ' 0,15 0,04-74,75 Polvenkorpi- Keidas (30) P - 2,3 0, ,94 0,26-77 Kuivansalonkeidas (30) p 1,0 2,2 0, ,2 14,8 0,75 0,21 2, 3 78 Susikeidas (10) P 0,1 2,0 0, ,24 0, Koivuluomankeidas 135 J 0,4 3,0 3, ,4 10,0 5,27 1,46 2, 9 83 Kotokeidas E (20) P 0,5 2,2 0, ,2 13,4 0,53 0,15 84 Luhdantausta 2, 4 (20) P - 1,9 0, ,48 0,13-85 Riitaluomanneva (75) p 0,6 1,9 1, ,2 14,1 3,40 87 Prunnineva 0,94 4, 4 (40) P 0,1 1,9 0, ,07 88,89 Lylyluomankeidas- 0,30 - Fatinpyöränkeidas 0,27 (40) P 0,3 1,9 0, ,97-92 Talakannonsuo (45) P 0,6 2,1 0, ,25 0,35-96 Kloppikeidas (60) P 0,5 1,9 1, ,26 0,35-99 Vuotinkeidas (90) P 0,3 2,0 1, ,5 14,2 2,74 0,76 4, Välikorpi (40) P - 1,8 0, ,97 0, Pohjaskeidas (80) P 0,5 1,7 0, ,8 13,1 1,16 0,32 2, Kassankeidas (10) P 0,1 1,4 0, ,14 0, Heikkilänneva 170 J 1,9 3,0 3, ,6 10,1 4,67 1,30 2, Pitkännevankeidas (45) P 0,3 1,7 0, ,97 0, Mustakeidas (20) P 0,3 1,6 0, ,37 0, Kölpärinkeidas (60) P 0,1 2,0 0, , Haissinkeidas (90) P 0,4 2,4 1, ,1 14,0 3,06 0,85 1, Rapakeidas (15) P 0,8 2,6 0, ,95 0,26-132,133 Lautakeidas-Leppikeidas. (130) P 0,8 2,8 2, ,3 14,2 3,80 1,06 2, Lettokeidas 50 J 0,8 3,5 1, ,1 9,8 2,14 0,60 2, 8 20 P - 1,5 0, ,9 14,6 0,40 0, Kärkiluoma W (45) P - 1,9 0, ,24 0, Kärkikeidas 40 J 1,2 2,9 0, ,0 10,3 1,74 0,48 4, Kinnaskeidas (40) P 0,4 1,5 0, ,3 14,9 0,98 0,27 3, Vasikkakeidas (65) P 0,4 1,5 0, ,8 14,5 1,28 0,35 3, 1 Yhteensä Yhteensä Jyrsinturve Palaturve ,4 1,1 3,0 2,0 26,20 27, ,3 21,1 14,0 9,4 39,66 49,71 10,97 13,29 3, 3, 0 _ YHTEENSA J + p ,5 2,2 54, ,2 12,2 89,37 24,26 3, 0. ========== Isojoen turpeiden kuiva-aineen keskimääräinen lämpöarvo o n 21,2 MJ/kg. Tämä on eriteltynä jyrsinturpeelle laskettuna 5 0 % :n kosteudella 9,4 MJ/kg ja palaturpeelle 30 % :n kosteudell a 14,0 MJ/kg. Soiden energiasisältö on laskettu lämpöarvon j a
267 kuiva-ainemäärän avulla. Näin on saatu Isojoen polttoturpeeks i soveltuvien soiden kokonaisenergiasisällöksi käyttökosteudell e laskettuna noin 89 milj. GJ, mikä vastaa noin 24 milj. MWh : a (taulukko 10). Turpeen tuhkapitoisuus on kääntäen verrannollinen sen läm - pöarvoon : mitä korkeampi tuhkapitoisuus, sitä alhaisempi lämpö - arvo. Isojoen turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 3,0 % kuivapainosta. Se on hieman alhaisempi kuin Lappalaisen (1980 ) koko maalle laskema keskiarvo 3,8 Tuhkapitoisuutta nostava t paikallisesti muutamilla soilla kemialliset rautasaostumat j a jokien tai järvien tulvakerrostumat. Turvetuhkan sulamiskäyttäytymisellä on merkitystä polttokattiloiden rakennetta suunniteltaessa. Isojoella tuhkan sulamispiste on keskimäärin C vaihtelurajoilla C. Ilmosen (1974) mukaan turvetuhkan sulamispiste vaihtelee Suomessa välillä C.
268 YHTEENVETO Isojoen kunnan alueella tutkittiin kaikki säännöllise n muotoiset yli 20 hain suuruiset suot, joita on 148. Näist ä niin sanottuihin geologisiin soihin voidaan lukea 145. Isojok i kuuluu ns. Suomenselän eteläosan suoalueeseen ; soiden kokonai s - osuus on noin 33 % maa-alasta (tutkittujen soiden noin 25 %). Tutkittu suoala kattaa ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 55 % eli noin ha ja yli kanden metrin syvyistä aluetta 30 % eli noin ha. Tutkittujen soi - den keskimääräinen koko on 112 ha. Eniten soita on koko luokas - sa ha. Soiden keskisyvyys on 1,9 metriä, josta heikost i maatunut pintakerros on 0,7 metriä ja paremmin maatunut pohj a 1,2 m. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5. Soiden turvemäärä o n noin 305 milj. m 3, josta yli yhden metrin syvyisellä alueell a on 221 milj. m3 ja yli kanden 152 milj. m 3. Suotyypit ovat luontaisesti pääasiassa puuttomia tai vähä - puisia kermikeidastyyppejä. Soiden puustoisuus on lisääntyny t merkittävästi ihmisen vaikutuksesta - ojituksen seurauksena, sillä valtaosa (54 %) Isojoen soista on ojitettu. Alueen soide n kehittymisen ajan vallinneiden puuttomien räme- ja nevatyyppie n ansiosta turvekerrostoissa tavataan yleensä erittäin vähän ta i ei lainkaan liekoja. Turvelajisuhteiltaan Isojoella vallitsevat rahkavaltaise t turpeet 67 % :lla. Saraturvetta tavataan runsaimmin soiden poh - jakerroksissa. Vallitsevin lisätekijä on tupasvilla. Isojoen soista todettiin 74 soveltuvan polttoturpeen tuot - tamiseen. Niiden kattama ala on noin ha eli noin 23 % ko - ko suoalasta. Jyrsinturvetuotantoon soveltuu 15 suota (noi n ha) ja palaturpeena tuotettavaksi 59 suota (2 033 ha). Polttoturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta on n. 54 milj. m 3. Tilavuustarkkojen turvenäytteiden perusteella yksi luonnonkuutio sisältää keskimäärin 90 % vettä märkäpainost a laskettuna, ja se tuottaa 83 kg kuiva-ainetta. Niinpä polttotur - vesoiden kuiva-ainesisältö on noin 4,5 milj. tonnia. Se vasta a käyttökosteudelle laskettuna noin 89 milj. GJ eli 24 milj. MWh. Polttoturvesoiden heikosti maatunut pintakerros on ohuehko, keskimäärin 0,5 metriä. Tuhkapitoisuus on 3,0 % kuivapainosta.
269 Kasvuturpeeksi soveltuvaa turvetta saadaan 24 :ltä suolta, joiden pinta-ala on ha. Näistä 11 :n suon paremmin maatu - nut pohjaosa soveltuu käytettäväksi polttoturpeena kasvuturpee n poiston jälkeen. Kasvuturve on laadultaan kohtalaisen hyvää. Laatua heikentävänä tekijänä tavataan paikoin tupasvillan tyvi - tuppien jäänteitä. Soiden välittömien.hyödyntämistapojen rinnalla on muistet - tava niiden luonnonsuojelullisesti tärkeä merkitys arvokkaina luonnonsäästiöinä. Isojoella on joko kokonaan tai osittain luon - nontilaisina suojeluun soveltuvia soita yhteensä 13. Niiden pinta-ala on ha, mikä on noin 25 % Isojoen suoalasta. Talou - dellisen käytön ulkopuolelle jätettävistä soista kuusi on jo ny - kyisellään rauhoitettu Lauhavuoren kansallispuiston yhteydessä. Loput 7 on esitetty rauhoitettaviksi kansallispuistokomitea n mietinnössä ja soidensuojelun perusohjelmassa.
270 KIRJALLISUUTTA - REFERENCE S Eurola, S., Uber die regionale Einteilung der sudfinnischen Moore_ Ann. Bot. Soc. Zool. Botan. Fenniae, Vanamo 33 (2), Ilmonen, T., Turpeen poltto. Insinöörien koulutus - keskus Kallio-Mannila, R., Polttoturpeen nosto, käsittel y ja käyttö maatilalla. Työtehoseuran julkaisuja 189, Kansallispuistokomitean mietintö. Komiteamietintö 1976 ; s. Kokko, J. ja Raikamo, E., Väliraportti Isojoen tur - vevarojen kokonaisinventoinnista..v Geologine n tutkimuslaitos. Maaperäosasto, raportti P 13.4/82/96. Lappalainen E., Sten, C-G., Häikiö, J., Turve - tutkimusten maasto-opas. Geologinen tutkimuslaitos. Opas nro Lappalainen E., The useful fuel peat resources i n Finland. Julkaisematon käsikirjoitus. Geologinen tutki - muslaitos. Maaperäosasto. Päijät-Hämeen seutukaavaliitto, Kotimaisen poltto - aineiden käyttömandollisuuksien tarkastelu Päijät - Hämeen kaukolämpöla.itosten ja teollisuuden energia - lähteenä. Julkaisu 3/80. Raikamo, E. ja Virtanen, K., Väliraportti Isojoe n turvevarojen kokonaisinventoinnista v Geolo - ginen tutkimuslaitos. Maaperöosasto, raportt i P 13.4/81/52. Soidensuojelun perusohjelma. Komiteamietintö 1977 : s. Turveteollisuusliitto, Turveteollisuusliiton pol t - toturpeen laadunmääritysohje. Turveteollisuus (3),
271 Taulukko 11. Isojoen soiden suotyyppijakautuma. Ko S U O N H I N I A V O S U S T Y N T e N S X X N T Y N T N S X _ R O R V SN } mu LItN j mu SIN j mu RN } mu LUN j mu RN j mu RAIKRI LUOLA. AV mu. AV SR j mu TR j mu R j mu RGR j mu IR l mu j mu R j mu PSI j mu KAIRRI LION. MN Hetkinkeldaa 16 B i 10 tl sonaaarenkeidae euraa 1 V l l ukeidas l Llpposaarenketdaa l 3 l _ 14 ] l fi l NU MN. LK j mu NR j mu R j T GR mu 0 j mu 0j mu N mu VIITEEN SI INN - N U U Turva - T Turpeen Pello kankaat o s KORV. Ron. alue U KWtd- Kytör eka mu Y ypi T Th[aens a 6 rmanglnneva ] o a v B okeidas Norkeakeidas ,30 Isokeidae-Salonkeidae S Vahanlaliminräeakka B - B B B B I Heikkljarvenneva lb l 23 J ] aoc o- kamla tnneva 45 ] IROka1d B BB I 22 B 50 3B B 15. Sto[moeaen-RaakkO la lnneva J Sulkonneva 16 TöyreenReldae rvekaidaa akeldae Laaainkeldac I Letutkeldae-Pltkanmaarenkeldma I 2 3, Riviluhdameva m4kelåa. 28 2B 28 - ] Msr}okeld4e ] Vahaneva R11h1jarvenneva BB ] IJ 57 SJ d Muataeaarenkeldae ] d B Sok11e1dae-Vapmv.evm Saunaneva OR l l 31 Sarmltatonjarvi e1 9eolorLnen auo ) ) P1lkkllanvll[a arsetonluoma P11kk11MV11ta IS JS Llntucaarankeldae SS J1 l l l l Sulkonkeldae 3 3] etaharjunkeidaa 7 J SalonkelLac S tutklttu I akeitaa[.ro 10 ytteydeasa 35 Noukonkeldas l , J empakankeldae turvetuolantoelueere 41 HelmikbYakettlac-Santaharjunkeldaa setnneva J lb d 38 I J omiaaara PSCkanntemenkeldas ,51 Iao Rapaneva-5urmanke1daa J 1 9 ) I _
272 66 Y.PyriKinen. 6) ,71 Toornikmidao-Ssmrmnkeidaa I J var nkorpi Isokeidaa E J Rmlvuluomankeidas I 2 07 runn neva Rimpikelaas J l t t t Taulukko 11 jatkuu Koh, 1mo - SUON NIMI VOSUOT SN KN IN j RN mu mu mu j mu LUN j mu KN j mu YHTE $ X 1 KAIKKI Luox.l MU. sr j rr j AV. Il ^V. u R XHE l cx mu mu IR j mu R j mu 1 n ~ Kea ~ 1 psr j 1l mu Y N r E E N S X KAIKKI LUOx. M U pxk, W41. LK m u xk mu rc O R x x r E e x S rc V l r mu ek mu R mu K mu AIRRI L KUORV murpeen kankaat - Eeello Kyic Y u. Lou,. alu e.i kstm me 3 en a J 37 ll urt9serssuo so Leppikeidas J l Puskista 8 J BO Typpykeidas urman a tutkittu Iso an nro 10 yhteydesa 52 ipikeldae Le ea p a 33 n ~ Vl laminmaensuo pukeiåas xaapakeldas s1 s1 3 s Kr kelaaa s 3r z i 40 J J Patlalakao Xitunhv sulkonkeitlae e JS JS - J 6 3 Ilppuneva H nkalanneva lj 33-3J ] 6 ] 65 Kolmihaarenneva erva61111nr ' aaren e ae tutkittu -'oornikeitlan nro 67 yhteyåeak l 2 otokeidaa S Klnnaskeidas fi t o ven Keidas p ouaukeidac JS Ku vansalonkeidaa-matokeidas ] 4 ] J 4 l ] 78 usikeidas g 2) 27 BO KKlminkeldas 17 1) 1] - l O okeidaa x sonluomankeidae 3 J J okelaae E u ntausta IJ BS italuomanneva-maito ealonkeldas Kallloneva 33 J L lyluomankeidas - M861T8t8mKkk eatlnpytlrankeldaa S100010kei26s-MUStakei2as B a a annonkeiåaa retaharjulwaa an keldae salonkeldas x pikeidaa ] Ke urbmxkkx arhukelåas uotinkeiaae x 9onketdaa B
273 Taulukko 11 jatkuu K u n - t ' nco S U O N N I M I A V O S U SN 3 mu KN 3 mu IN i mu O T Y H T E E N S X R X M S E YHTEEN SR J m cux 3 mu x j mu KAIKKI LOON. AV. MU. A ar J mu P mu R m GP mu IR oj su n J mu EP 3 mu PsR 3 mu KAIKKI LUON I. nu PX11. LK j mu ssx 3 mu K O N S E T YHTEENSX U N E E rc 3 mu NON mu K x i mu K J mu KAIKKI LOON. KO.u. RV. T0tvo - kankaat Turpee n ue Pellot Oheltto Y ~ ks MU ihteens 8 I Uudennevankeidas 11korPi ll J J v aha G var, rent ivat t el geologine n suo 10 5 y oomaanau o ei 9eolo9 l ne n suo Pohjaskelda s so rvatt ] d d Kllkkusaarenkeida s itk0r8m8kk ] I Luslkkakeida s n ulandenkytö l I1 1 san iv t t assakeida s xe Bnne J J J Keräsaarenkeida s t1 0 BouhurltwBensuo Knnevankeida s a -MealkBmmen - keida s ne ue a e a s 5111 np88eueva usihzrjunkelda s PitkAnmannankeldas K61pMrinkeldas otekeldas N SaloumBSnkeida s ) l 3 1 ] r r mnev a ikksstenlakso-talvienlaks o Dohiksidas a ssinkeida s Saarenkeldas B ] 36 1) J Rapaketda s B Lautakmidas ] Lepplkeldas Palokuolemankeidas - Rapalakso 6000eida6-RBy0k%n - keida s IN ) a on e a s t d 6 3 J tvtkeitae t id 0 Kelloneva KBrkiluoma Varpelansuo vX1inkeldae - rcylmankullaankuida s J KBtklluoma E errae va r eldas Klnnaskeldas > t5 - " ) d B B td ) 108 I asl akelda s er otpl Lylykeldas YHTEENSÄ i IJ ) 1) ] I B I 1 11
274 Taulukko 12. Isojoen soiden turvelajisuhteet. A A H K A V A L T A I S E T ( S - t ) S A A A V A L T A I S E T( C- t) C Rusko - S sammal - Suon Suon nimi RAHKA ( S ) SA R A R A H KA ( CS ) TOT S. H Rå ( C ) R A H K A S A R A ( SC ) TO valtaise t SC ( B - t ) nro S ErS ShS NS LS CS ErCS ShCS NCS LCS C ShC EqC PrC NC LC LEgC C SC ErSC ShSC EqSC PrSC NSC LSC SC BC TOT TOT TOT TOT S LPrC TOT TOT + BC B TOT 1 Heikinkeidas Isonsaarenkeidas Peurainneva Pikkukeidas Lipposaarenneva Ormänginneva I Kotaneva Kotokeidas SW Korkeakeidas ,38 Isokeidas-Salonkeidas Vähänlamminrämäkkä Heikkijärvenneva Isosuo-Laksolamminneva Isokeidas W Stoormossen-Kaakkolammmin neva- Sulkonnev a Töyreenkeidas Turvekeidas Rahkakeidas, Lassinkeidas Lehmikeidas-PitkaIGarenkeidas Kiviluhdanneva Kiimakeidas Marjokeidas Vähäneva Riihijärvenneva Kivikeidas Mustasaarenkeidas Veräjäneva Sokikeidas-Vapunneva Saunaneva Sammalistonjärvi ei geologine> su o 32 Toristonluoma Piikkilänviita W Piikkilänviita E Lintusaarenkeidas Sulkonkeidas W Hietaharjunkeidas ' Salonkeidas S tutki_tu Isoceitaar nro 1( yhteydess ä 39 Houkonkeidas Tempakankeida s Helmikäiskeidas-Santa- harjunkeida s turvetuotann>ssa Forssinneva Komihaara _ Pitkänniemenkeidas _ 1 1 _ ,51 Iso Rapaneva-SUrmankeidas Talvitienkytö Hummeri I Iso Leppikeidas I Puskisto ~ TYYPPyk eidas I
275 Taulukko 12 jatkuu A A H K A V A L T A I S E T S. S A R A V A L T A I S E T ( C - t ) C Rusko - S KARKA ( S ) A RA sammal - Suon Suon nimi S R A H K A ( CS ) TOT SA R.A ( C ) R A H K A S A R A ( Sc ). TOT Valtaise t nro S ErS ShS NS LS S C S TOT CS ErCS ShCS NCS LCS TOT TOT CS C ShC EqC PrC NC LC LE9C C Sc Er SC ShSC EqSC PrSC NSC LSC H- t ) SC HC TOT LPrC TOT TOT + BC B TOT 51 Surmankeidas tutkittu Iso Rapanevan nrc 45 yhteydess ä 52 Vähä Leppikeidas ~ Villaminmäensuo ~ Riepukeidas Haapakeidas = 1 = = = _ Haukankeidas Kitukeidas Saunanevanmaa I 59 Tulusneva Pahalakso Kituneva _ 62 Sulkonkeidas E Piippuneva Hohkalanneva i Komihaaranneva Ympyriäinen ,7 1 Toornikeidas-Saarenkeida s Iivarinkorpi , Isokeidas E Tervasillanrämäkkä Saarenkeidas tutk-ttu Toornikeitaan nro 67 ylteydess 4 72 Kotokeidas S _ I Kinnaskeida s Polvenkorpi Keidas Housukeida s ' Kuivansalonkeidas-Matokeidas _ Susikeidas Koivuluomankeidas Kälminkeidas Kotokeidas W 82 Isonluomankeidas 83 Kotokeidas E 84 Luhdantausta 85 Riitaluomanneva-Ma itosalonkeidas 8 6 Kallionev a 87 Prunnineva 88 Lylyluomankeidas-M ärkärämäkkä 8 9 Fatinpyöränkeidas 90 Si805inkeidas-MUStakeidas _ _ Rimpikeida s Talakannonkeidas Hietaharjunmaa Hanhikeidas Salonkeidas N Kloppikeidas Ketturämäkk ä Karhukeidas Vuotinkeida s Hongonkeidas i _ 9 _ 1 - _
276 Taulukko 12 jatkuu Suo n nro Suon nimi R A H K A V A L T A I S E T ( S - t ) S A R A V A L T A I S E T( C- t) C S TOT RARKA ( S ) S A R A R A H K A ( CS ) TOT 5.A R1f ( C ) R A H K A S A R A ( SC ) S C S Er5 ShS NS LS TOT CS ErCS ShCS NCS LCS TOT TOT S C ShC Eqe- PrC NC LC LEq C LPrC, C TOT SC ErSC ShSC EqSC PrSC 1 NSC LSC SC TOT B C TO T. BC RuskO - sammal - valtaise t ( D - t ) B TOT 101 Uudennevankeidas II Välikorpi V ä h ä-oivari Pieni -Oivari ei gerloginer su o C Kyrönmaansuo Pohjaskeidas 1 1 ei geclogine r su o Iso -0ivari Kiikkusaarenkeidas Pitkärämäkkä Lusikkakeidas Lintulandenkytö Esan Oivari Kassankeidas Heikkilänneva Keräsaarenkeidas Jouhurinmäensuo Pitkännevankeidas Virsunneva-14esikänunenkei0.s , Mustakeidas Sillanpäänneva Susiharjunkeidas Pitkänrannankeidas `t Kölpärinkeidas Kotokeidas Salomäenkeidas Kirkkoneva Leikkistenlakso- Talvitienlakso Lohikeidas Haissinkeidas Saarenkeidas Rapakeidas Lautakeidas Leppikeidas Palokuolemankeidas -Rapalakso 22, Lettokeidas-Räyskänkeidas 2' Halonkeidas Järvikeitaat Kelloneva Kärkiluoma :t, Varpelansuo Luomainvälinkeidas-Kylmän - kullaankeidas 142 Kärkiluoma E Porrasneva Kärkikeidas Kinnaskeidas Vasikkakeidas Peräkorpi 49, Lylykeidas Y H T E E N S A
277 Taulukko 13. Isojoen suot ja turvevara t Kunta - koht. nr o Suon nimi - Kartta - lehden nro Pintaala ha "^`~ Keskimaatuneisuus (H) o~v,y i. n,u,,, ay vy in e n uiue l Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. m 3 ) H 1-4 H510 H1 lo Pinta Pohja Koko Pinta Pohja Koko,i u nuo syvyinen aiuc _.u.,,,.,, ayvy.,,c a.u c Pinta- al a Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. m3 ) Pinta - al a Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. m 3 ) ha Pinta Pohja Koko Pinta Pohja Koko ha Pinta Pohja Koko Pinta Pohja Koko 0-1 m 1-2 m 1 Heikinkeidas , ,5 6,6 5,2 1,2 1,5 2,7 3,02 3,75 6, ,3 1,5 2,8 2,28 2,62 4, ,5 1,6 3,1 2,03 2,16 4,19 0,5 0, 2 2 Isonsaarenkeidas ,5 6,4 3,9 3,4 0,5 3,9 0,86 0,13 0, ,4 0,5 3,9 0,34 0,05 0,39 7 3,4 0,5 3,9 0,25 0,04 0, Peurainneva , ,5 6,7 4,7 1,4 0,9 2,3 1,77 1,22 2, ,6 0,9 2,5 1,68 0,98 2,66 i 75 1,9 1,0 2,9 1,43 0,76 2,19 0,2 0, 1 4 Pikkukeidas ,3 6,8 5,5 1,0 1,6 2,6 0,40 0,70 1, ,0 1,6 2,6 0,35 0,57 0, ,0 1,6 2,6 0,25 0,41 0,66 2,9 0, 6 5 Lipposaarenneva ,5 7,1 6,1 0,4 1,1 1,5 0,37 1,03 1, ,5 1,3 1,8 0,25 0,65 0, ,0 1,5 2,5 0,10 0,15 0,25 1,5 0, 2 6 Ormänginneva ,6 6,6 4,7 1,9 1,1 3,0 1,22 0,71 1, ,2 1,3 3,5 0,77 0,46 1, ,5 1,2 3,7 0,75 0,36 1,11 0,3 0, 2 7 Kotaneva ,2 6,1 5,0 0,3 1,5 1,8 0,10 0,50 0, ,4 1,9 2,3 0,09 0,37 0, ,8 2,2 3,0 0,08 0,22 0, Kotokeidas SW ,2 7,0 5,4 1,0 1,3 2,3 0,27 0,36 0, ,1 1,4 2,5 0,21 0,29 0, ,3 1,8 3,1 0,13 0,18 0,31 0,7 2, 6 9 Korkeakeidas ,3 7,1 4,5 2,4 1,1 3,5 0,47 0,22 0, ,4 1,1 3,5 0,35 0,16 0, ,4 1,1 3,5 0,23 0,11 0, ,38 Isokeidas-Salonkeidas ,5 5,8 4,5 1,7 1,3 3,0 7,85 6,04 13, ,8 1,4 3,2 6,57 5,11 11, ,0 1,5 3,5 5,40 4,05 9, Vähänlamminrämäkkä ,9 7,5 7,0 0,3 0,9 2,2 0,13 0,77 0, ,3 2,0 2,3 0,10 0,60 0, ,4 2,3 2,7 0,14 0,76 0,90 2,7 0, 9 12 Heikkijärvenneva ,4 6,3 5,1 1,2 1,6 2,8 0,83 1,11 1, ,3 1,7 3,0 0,73 0,95 1, ,6 1,8 3,4 0,70 0,83 1,53 0,5-13 Isosuo- Iaksoleeninneva ,8 6,4 4,9 1,3 1,1 2,4 0,91 0,77 1, ,4 1,2 2,6 0,70 0,60 1, ,8 1,4 3,2 0,45 0,35 0,80 0,2 0, 1 14 Isokeidas W ,5 6,6 4,9 1,1 0,9 2,0 1,32 1,08-2, ,3 1,0 2,3 1,24 0,95 2, ,5 1,2 2,7 0,94 0,76 1,70 0,1-15 Stormossen-Kaakkolavr minneva-sulkonneva ,7 6,8 5,3 1,1 1,1 2,2 0,90 0,90 1, ,2 1,3 2,5 0,74 0,76 1, ,4 1,3 2,7 0,42 0,39 0,81 0,2 0, 2 16 Töyreenkeidas ,5 6,1 4,6 1,5 1,1 2,6 0,82 0,58 1, ,7 1,1 2,8 0,59 0,38 0, ,0 1,2 3,2 0,40 0,24 0,64 0,2 0, 1 17 Turvekeidas ,4 6,0 5,8 0,2 2,3 2,5 0,05 0,73 0, ,2 2,3 2,5 0,05 0,58 0, ,2 2,7 2,9 0,03 0,40 0,43-18 Rahkakeidas ,0 6,9 6,5 0,1 1,2 1,3 0,03 0,29 0, ,1 1,4 1,5 0,01 0,14 0, Lassinkeidas ,0 7,3 6,0 0,7 1,5 2,2 0,33 0,77 1, ,7 1,6 2,3 0,28 0,64 0, ,0 1,7 2,7 0,25 0,43 0,68 0,4 > 4 20 Lehmikeidas-Pitkän ,4 6,9 5,3 0,8 1,0 1,8 2,55 2,94 5, ,0 1,1 2,1 1,80 1,98 3, ,4 1,1 2,5 1,54 1,21 2,75 0,8 0, 2 saarenkeidas 21 Kiviluhdanneva ,6 6,2 5,3 0,9 1,4 2,3 0,49 0,91 1, ,0 1,5 2,5 0,48 0,77 1, ,4 1,7 3,1 0,35 0,42 0,77 0,6 0, 4 22 Kiimakeidas ,9 7,6 4,3 1,7 0,7 2,4 1,83 0,77 2, ,9 0,7 2,6 1,33 0,49 1, ,3 0,8 3,1 0,92 0,32 1,24 0, 2 23 Marjokeidas ,3 6,4 5,2 0,9 1,3 2,2 1,22 2,18 3, ,0 1,4 2,4 1,35 1,89 3, ,2 1,6 2,8 0,96 1,28 2,24 0,4 0, 3 24 Vähäneva ,1 7,7 5,4 0,7 0,7 1,4 0,21 0,21 0, ,8 0,9 1,7 0,16 0,19 0, ,2 1,1 2,3 0,12 0,11 0,23-0, 3 25 Riihijärvenneva , ,2 6,7 5,6 0,8 1,9 2,7 0,74 1,73 2, ,9 2,0 2,9 0,66 1,44 2, ,0 2,3 3,3 0,55 1,27 1,82 0,3 0, 1 26 Kivikeidas , ,4 6,1 4,7 1,0 1,0 2,0 3,00 3,60 6, ,2 1,1 2,3 3,16 2,99 6, ,8 1,2 3,0 3,11 2,19 5,30 0,4 0, 1 27 Mustasaarenkeidas , ,4 5,2 4,4 1,5 1,8 3,3 9,90 12,10 22, ,6 1,8 3,4 9,18 10,97 20, ,6 1,9 3,5 7,85 8,97 16,82-0, 2 28 Veräjäneva , ,5 6,1 5,4 0,6 1,8 2,4 2,34 6,75 9, ,7 1,9 2,6 1,66 4,74 6, ,9 2,1 3,0 1,28 3,11 4,39 0,3-29 Jokikeidas-Vapunneva , ,2 6,5 6,0 0,2 1,2 1,4 0,42 2,15 2, ,3 1,3 1,6 0,18 0,93 1, ,8 1,3 2,1 0,08 0,13 0,21 0,3 0, 1 30 Saunaneva ,4 6,6 4,9 1,1 1,0 2,1 0,57 0,53 1, ,3 1,0 2,3 0,50 0,42 0, ,6 1,1 2,7 0,39 0,28 0,67 0,4 0, 2 31 Sammalistonjärvi ei geologinen suo 32 Toristonluoma ,0 6,3 6,2 0,2 1,5 1,7 0,07 0,54 0, ,0 1,9 1,9 0,00 0,57 0, ,0 2,4 2,4 0,00 0,24 0,24 2,5 1, 5 33 Piikkilänviita W ,3 6,3 6,1 0,1 0,8 0,9 0,07 0,49 0, ,6 0, 1 34 Piikkilänviita E ,0 6,7 6,6 0,1 1,4 1,5 0,05 1,59 1, , ,8 0,01 0,60 0, ,1 2,3 2,4 0,01 0,34 0,35 0,5 0, 2 35 Lintusaarenkeidas ,5 6,6 5,6 0,5 1,0 1,5 0,15 0,30 0, ,5 1,1 1,6 0,10 0,22 0,32 5 0,6 1,6 2,2 0,03 0,08 0,11 0,6 0, 3 36 Sulkonkeidas W ,1 6,8 5,8 0,5 1,5 2,0 0,33 0,97 1, ,7 1,7 2,4 0,30 0,78 1, ,8 2,0 2,8 0,22 0,48 0,70 2,5 0, 6 37 Hietaharjunkeidas ,5 6,8 5,7 0,6 1,2 1,8 0,50 1,00 1, ,7 1,4 2,1 0,45 0,81 1, ,8 1,6 2,4 0,12 0,21 0,33 0,5 1, 3 38 Salonkeidas S tutkittu Isokeitasn nro 11 yhteyde s ä 39 Houkonkeidas ,5 6,1 4,4 1,2 0,7 1,9 2,69 1,55 4, ,6 0,8 2,4 1,76 0,88 2, ,3 0,9 3,2 1,61 0,63 2,24 0,9 0, 2 40 Tempakankeidas turvetuotannoss a 41 toha r j un kei ddas-san - ahrunkedas ,4 6,6 5,6 0,8 1,6 2,4 1,51 3,07 4, ,9 1,8 2,7 1,37 2,79 4, ,0 2,1 3,1 1,10 2,31 3,41 0,3-42 Forssinneva ,8 7,1 6,9 0,1 1,3 1,4 0,08 1,02 1, ,1 1,5 1,6 0,04 0,60 0, ,5 0, 1 43 Komihaara ,6 6,4 6,0 0,2 1,3 1,5 0,35 1,25 1, ,3 1,7 2,0 0,12 0,78 0, ,4 2,0 2,4 0,08 0,40 0,48 0,8 0, 5 44 Pit känniemenkeidas ,7 5,8 5,3 0,6 2,0 2,6 2,29 7,63 9, ,7 2,2 2,9 1,54 4,84 6, ,8 2,4 3,2 1,08 3,24-4,32 0,4 0, 4 45,51 Iso Rapaneva-Surman - keidas ,3 6,2 4,9 1,1 1,4 2,5 3,36 4,25 7, ,2 1,5 2,7 2,70 3,38 6, ,5 1,7 3,2 2,10 2,38 -, 4,48 0,2 0, 2 46 Talvitienkytö ,4 6,3 6,0 0,1 1,3 1,4 0,02 0,21 0, ,1 1,3 1,4 0,01 0,13 0, ~ 2,0 0, 9 47 Hummeri ,0 6,1 5,9 0,2 1,7 1,9 0,03 0,27 0, ,2 1,7 1,9 0,03 0,25 0,28 5 0,2 2,1 2,3 0,01 0,11 0,12 0,2-48 Iso Leppikeidas ,3 5,2 4,1 1,1 0,9 2,0 0,70 0,88 1, ,2 0,9 2,1 0,64-0,64' 1, ,5 1,0 2,5 0,53 0,35 0,88 0,1 0, 1 49 Puskisto ,0 6,7 6,4 0,2 1,0 1,2 0,08 0,49 0, ,3 1,4 1,7 0,06 0,27 0,33 5 0,8 1,5 2,3 0,03 0,09 0,12 0,2-50 Typpykeidas ,6 5,3 4,5 0,7 0,9 1,6 0,26 0,30 0, ,8 0,9 1,7 0,20 0,22 0,42 5 0,9 1,4 2,3 0,04 0,08 0,12 - -
278 Taulukko 13 jatkuu Kunta- Suon nimi Kartta- KOKO SUO (yli 0,3 m syvyinen alue) YLI 1 m :n s v inen alue - YLI 2 m.n syvyinen alue LIEKOIS0OS koht. lehden Pinta- Keskimaatuneisuus (H) Keskisyvyys, (m) Turvemäärä (mil'. m 3 ) Pinta- Keskis v s (m) Turvemäärä (mil '. m 3 ) Pinta- Senkin v s (m) Turvemäärä m 3 ) nro nro ala 1 P ~- - al a ha H 1-4 H 5_10 H Pinta 1_10 Pohja Koko Pinta Pohja Koko haa Pinta Pohja Koko Pinta Pohja Koko ha Pinta Pohja Koko Pinta Pohja Koko 0-1 m 1-2 m 51 Surmankeidas tutkittu Iso Rapaneva nro 45 yhtey ess s 52 Vähä Leppikeidas ,8 6,0 5,2 0,5 0,7 1,2 0,10 0,12 0,22 5 0,6 0,9 1,5 0,03 0,04 0, ,2 0, 2 53 Villaminmäensuo ,0 6,7 6,3 0,1 0,9 1,0 0,04 0,26 0, ,1 1,4 1,5 0,01 0,14 0, Riepukeidas ,0 5,8 5,4 0,2 0,9 1,1 0,11 0,61 0, ,2 1,5 1,7 0,04 0,29 0,33 5 0,1 2,1 2,2 0,01 0,10 0,11 0,2-55 Haapakeidas ( ,2 5,8 5,3 0,4 1,7 2,1 1,36 5,59 6, ,5 1,9 2,4 0,79 3,42 4, ,5 2,1 2,6 0,36 1,60 1, Haukankeidas ,5 5,7 4,9 0,9 1,7 2,6 0,50 0,97 1, ,0 1,7 2,7 0,39 0,70 1, ,0 1,8 2,8 0,25 0,45 0,70 0,2 0, 1 57 Kitukeidas ,7 5,6 5,0 0,6 1,4 2,0 0,64 1,41 2, ,7 1,8 2,5 0,39 0,97 1, ,9 2,0 2,9 0,27 0,60 0, Saunanevanmaa ( ,0 6,7 6,5 0,1 1,2 1,3 0,06 0,84 0, ,1 1,4 1,5 0,07 0,61 0, ,2 2,0 2,2 0,02 0,20 0,22 0,3-59 Tulusneva ( ,9 6,1 5,8 0,2 1,4 1,6 0,24 0,54 0, ,2 1,5 1,7 0,05 0,38 0,43 5 0,3 1,9 2,2 0,01 0,10 0,11 0,1 0, 2 60 Pahalakso ,9 7,1 6,8 0,1 0,9 1,0 0,03 0,22 0,25 5 0,2 1,6 1,8 0,01 0,08 0, Kituneva ,0 6,5 6,3 0,0 1,2 1,2 0,03 0,47 0, ,0 1',5 1,5 0,00 0,28 0,28 5 0,3 2,4 2,7 0,01 0,14 0,15 0,8-62 Sulkonkeidas E , ,5 5,8 5,4 0,5 2,2 2,7 0,30 1,30 1, ,6 2,3 2,9 0,14 0,58 0, ,7 2,7 3,4 0,11 0,41 0,52 0,2-63 Piippuneva , ,2 6,1 5,4 0,3 1,1 1,4 0,14 0,53 0, ,4 1,3 1,7 0,10 0,32 0,42 5 0,4 1,7 2,1 0,02 0,08 0,10 0,2-64 Hohkaianneva ,5 6,5 6,1 0,2 1,0 1,2 0,05 0,29 0, ,2 1,1 1,3 0,03 0,17 0, ,2-65 Kolmihaaranneva ,0 6,7 6,5 0,1 1,0 1,1 0,02 0,27 0,29 5 0,1 1,4 1,5 0,01 0,06 0, ,8 0, 3 66 Ympyriäinen ,7 6,3 5,9 0,3 1,2 1,5 0,12 0,56 0, ,3 1,5 1,8 0,07 0,36 0, ,3 1,8 2,1 0,03 0,18 0,21 0,8 0, 2 67,71 lborni3ueidas-g k 'd ,0 6,0 4,6 1,0 1,2 2,2 2,79 3,42 6, ,1 1,3 2,4 2,37 2,79 5, ,3 1,6 2,9 1,75 2,15 3,90 0,2-68 Iivarinkorpi ,5 6,4 5,9 0,1 0,9 1,0 0,02 0,13 0,15 5 0,2 1,2 1,4 0,01 0,06 0, ,3 0, 1 69 Isokeidas E ,0 6,3 5,5 0,3 0,9 1,2 0,06 0,17 0, ,3 1,4 1,7 0,03 0,14 0, Tervasillanrämäkkä ,7 6,5 6,1 0,2 1,3 1,5 0,04 0,16 0, ,3 1,4 1,7 0,03 0,14 0, ,0 0, 3 71 Saarenkeidas tutkittu Toorni keitaan n :o 67 yht :ydessä 72 xotokeidas S ,3 6,0 4,2 2,5 1,2 3,7 0,93 0,44 1, ,0 1,3 4,3 0,85 0,38 1, ,0 1,3 4,3 0,64 0,29 0, xinnaskeidas ,6 6,7 5,8 0,2 0,4 0,6 0,08 0,15 0,2 3 ~ 74 Polvenkorpi ,0 6,1 6,1 0,0 0,7 0,7 0,00 0,20 0,20 5 0,0 1,6 1,6 0,00 0,08 0, ,8-75 Keidas ,0 5,9 5,9 0,0 2,4 2,4 0,00 0,82 0, ,0 2,5 2,5 0,00 0,63 0, ,0 2,6 2,6 0,00 0,39 0,39-0, 4 76 Housukeidas , ,5 5,6 4,7 1,0 1,4 2,4 1,26 1,75 3, ,1 1,6 2,7 1,10 1,58 2, ,3 1,7 3,0 1,00 1,33 2, Kuivansalonkeidas - Matokeidas ,0 6,6 5,0 0,9 1,0 1,9 0,60 0,65 1, ,0 1,2 2,2 0,39 0,47 0, ,3 1,4 2,7 0,20 0,21 0,41 0,1 0, 1 78 Susikeidas ,4 6,1 5,9 0,1 1,2 1,3 0,02 0,24 0, ,1 1,9 2,0 0,01 0,19 0,20 5 0,0 2,2 2,2 0,00 0,11 0,11 0,4 0, 1 79 Koivuluomankeidas , ,8 5,8 5,6 0,3 1,9 2,2 0,68 4,56 5, ,3 2,2 2,5 0,59 4,10 4, ,4 2,6 3,0 0,48 3,19 3,67 1,5 0, 1 80 Kälminkeidas ,3 5,7 4,6 1,1 1,5 2,6 0,64 0,89 1, ,2 1,6 2,8 0,60 0,80 1, ,3 1,7 3,0 0,52 0,68 1,20 0,1-81 xotokeidas W ,3 5,0 4,5 1,0 2,1 3,1 0,67 1,43 2, ,1 2,2 3,3 0,67 1,35 2, ,2 2,4 3,6 0,58 1,18 1, Isonluomankeidas ,5 5,1 4,5 1,0 1,7 2,7 0,54 0,95 1, ,1 1,8 2,9 0,44 0,71 1, ,2 2,0 3,2 0,32 0,59 0, Kotokeidas E ,8 5,7 5,3 0,4 1,4 1,8 0,09 0,39 0, ,5 1,7 2,2 0,09 0,30 0, ,5 2,0 2,5 0,05 0,20 0, I 85 Riitaluomanneva-Maitosalonke idas ,4 6,4 5,6 0,5 1,2 1,7 0,43 1,09 1, ,6 1,3 1,9 0,38 0,89 1, ,8 1,7 2,5 0,16 0,34 0,50 1,8 0, 2 84 Luhdantausta ,0 6,8 6,8 0,0 1,9 1,9 0,00 0,52 0, ,0 1,9 1,9 0,00 0,38 0,38 5 0,0 2,2 2,2 0,00 0,11 0,11 2,9-86 Kallioneva ,0 8,1 8,1 0,0 0,8 0,8 0,00 0,23 0, Prunnineva ,0 6,9 6,8 0,0 1,3 1,3 0,04 1,58 1, ,1 1,8 1,9 0,02 0,72 0, ,0 3,2 3,2 0,00 0,31 0,31 3,0 0, 4 88 Lylyluomankeidas ,0 6,4 6,4 0,0 1,7 1,7 0,00 1,02 1, ,0 2,3 2,3 0,00 0,62 0, ,0 3,6 3,6 Märkärämäkkä 0,00 0,36 0,36 1,7-39 FatipySränkeidas ,0 6,5 5,5 0,6 1,6 2,2 0,12 0,32 0, ,7 1,8 2,5 0,18 0,45 0,63 2 1,2 1,4 2,6 0,18 0,21 0,39 0,7-90 Siioninkeidas-Mustakeidas ,4 6,7 5,4 0,6 0,9 1,5 0,71 1,07 1, ,7 1,0 1,7 0,47 0,68 1, ,0 1,6 2,6 0,15 0,23 0,38 0,3 0, 1 91 Rimpikeidas ,1 6,5 4,7 1,4 1,3 2,7 4,48 3,95 8, ,6 1,3 2,9 3,68 3,08 6, ,7 1,4 3,1 2,88 2,28 5,16 0,1 0, 2 92 Talakannonkeidas ,4 6,6 5,8 0,4 1,2 1,6 0,31 0,92 1, ,6 1,5 2,1 0,22 0,73 0, ,9 1,8 2,7 0,18 0,36 0,54 1,0 0, 3 93 Hietaharjunmaa ,8 6,8 6,5 0,1 1,2 1,3 0,03 0,39 0,42 9 0,1 1,2 1,3 0,01 0,11 0, ,3 0, 1 94 Hanhikeidas ,9 6,0 3,6 2,7 0,7 3,4 14,50 6,50 21, ,8 0,8 3,6 14,58 4,86 19, ,1 0,8 3,9 11,45 3,55 15, Salonkeidas N ,0 7,3 6,8 0,1 0,5 0,6 0,01 0,05 0, ,6 0, 2 96 Kloppikeidas ,8 5,6 5,1 0,4 1,2 1,6 0,39 1,11 1, ,5 1,4 1,9 0,30 0,84 1, ,7 1,5 2,2 0,13 0,31 0,44 0,3-97 Ketturämäkkä ,0 7,1 5,0 0,6 0,6 1,2 0,30 0,28 0, ,8 0,6 1,4 0,11 0,10 0,21 ' ,5-98 Karhukeidas ,1 6,0 5,0 0,5 0,8 1,3 0,29 0,53 0, ,6 1,0 1,6 0,16 0,30 0, ,4 0, 3 99 Vuotinkeidas ,6 6,1 5,7 0,3 1,4 1,7 0,32 1,73 2, ,3 1,7 2,0 0,28 1,58 1, ,5 1,9 2,4 0,23 0,97 1,20 0,2 0, Hongonkeidas ,1 6,9 4,6 0,7 0,5 1,2 0,33 0,21 0, ,5 0,8 2,3 0,30 0,15 0, ,6 0,8 2,4 0,16 0,08 0,24 0,4 0, Oudennevankeidas ,3 6,9 5,9 0,2 0,6 0,8 0,12 0,35 0, ,7 0,5 1,2 0,07 0,05 0, ,5-102 Välikarpi ,0 6,2 6,2 0,0 1,7 1,7 0,00 0,93 0, ,0 1,8 1,8 0,00 0,70 0, ,0 2,5 2,5 0,00 0,25 0,25 1,2 0,7
279 Taulukko 13 jatkuu Kunta- Suon nimi Kartta- KOKO SUO (yli 0,3 m syvyinen alue) YLI 1 m :n syvyinen alue YLI 2 m :n syvyinen alue LIEKOISUUS koht. lehden Pinta- Keskimaatuneisuus (H) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. m 3 ) Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. m3 ) Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. m3 ) al a ala al a nro RLo ha 8 1_ Pinta Pohja Koko Pinta Pohja Koko ha Pinta Pohja Koko Pinta Pohja Koko ha Pinta Pohja Koko Pinta Pohja Koko 0-1 m 1-2 m 103 Vähä-Oivari ,0 4,6 4,4 0,1 1,1 1,2 0,01 0,17 0, " 104 Pieni Oivari ei geologinen su o 105 Kyronmaansuo ,02 ei geologinen su o 106 Pohjaskeidas , ,5 7,0 6,0 0,4 1,0 1,4 0,46 1,14 1, ,5 1,2 1,7 0,40 0,96 1, ,8 1,6 2,4 0,24 0,48 0,72 1,3 0, Iso Oivari , ,5 5,6 4,2 1,2 0,5 1,7 1,47 0,73 2, ,4 0,6 2,0 1,40 0,60 2, ,7 0,7 2,4 0,69 0,27 0,96-0, Kiikkusaarenkeidas ,5 6,6 5,4 0,6 1,0 1,6 0,90 1,42 2, ,7 1,1 1,8 0,47 0,69 1, ,1 1,2 2,3 0,23 0,24 0,47 0,2-109 Pitkärämäkkä ,6 7,0 5,3 0,7 0,6 1,3 0,34 0,29 0, ,8 0,7 1,5 0,16 0,14 0, Lusikkakeidas ,0 6,3 5,9 0,3 1,5 1,8 0,07 0,38 0, ,3 1,5 1,8 0,04 0,23 0, ,4 0, Lintulandenkyto ,6 6,9 5,4 0,5 0,6 1,1 0,16 0,18 0, Esan Oivari ei geologinen su o 113 Kassankeidas ,0 5,9 5,8 0,0 1,2 1,2 0,00 0,28 0, ,1 1,3 1,4 0,01 0,13 0, ,2-114 Heikkilänneva ,6 5,7 4,5 1,2 1,0 2,2 3,97 3,25 7, ,4 1,1 2,5 3,34 2,54 5, ,9 1,1 3,0 3,16 1,97 5,13 0,4-115 Keräsaarenkeidas ,9 5,5 4,6 1,1 0,6 1,7 0,54 0,29 0, ,2 0,7 1,9 0,45 0,26 0, ,5 0,8 2, ,08 0, Jouhurinmäensuo ,0 7,3 6,7 0,1 0,6 0,7 0,02 0,27 0,29 5 0,0 1,5 1,5 0,00 0,07 0, , Pitkännevankeidas , ,5 6,7 6,1 0,2 1,1 1,3 0,25 1,14 1, ,3 1,4 1,7 0,13 0,64 0, ,7 2,2 2,9 0,14 0,44 0,58 0,8 0, Virsunneva-Mesikäm - menkeidas ,6 6,2 5,2 0,8 1,2 2,0 3,55 5,32 8, ,9 1,3 2,2 3,06 4,42 7, ,1 1,7 2,8 1,98 3,06 5,04 0,2 0, Mustakeidas ,2 7,2 6,4 0,3 1,0 1,3 0,12 0,38 0, ,3 1,3 1,6 0,06 0,26 0, ,1 0, Sillanpäänneva ,0 7,5 7,5 0,0 0,7 0,7 0,00 0,14 0, ,8-121 Suslharjunkeidas ,0 6,6 5,6 0,2 0,3 0,5 0,05 0,08 0, ,8 0, Pitkänrannankeidas ,5 7,6 6,1 0,4 0,6 1,0 0,03 0,05 0,08 3 0,6 1,0 1,6 0,02 0,03 0, KSlpärinkeidas ,0 6,3 6,0 0,1 1,7 1,8 0,08 1,45 1, ,1 1,9 2,0 0,05 0,99 1, ,0 2,4 2,4 0,00 0,56 0,56 0,3 0, kotokeidas N ,4 5,5 4,7 0,7 1,2 1,9 0,27 0,49 0, ,8 1,4 2,2 0,24 0,44 0, ,9 1,5 2,4 0,18 0,31 0, Salomäenkeidas ,6 5,9 4,9 1,1 1,5 2,6 0,47 0,66 1, ,2 1,8 3,0 0,42 0,60 1, ,5 1,9 3,4 0,37 0,48 0, Kirkkoneva ,0 6,8 6,8 0,0 1,1 1,1 0,00 0,37 0, ,1 1,5 1,6 0,00 0,16 0, ,3 0, Leikkistenlakso-Talvitienlakso ,3 7,0 5,3 0,3 0,3 0,6 0,05 0,06 0, ,2-128 Lohikeidas , ,0 6,2 5,6 0,4 2,0 2,4 0,50 2,25 2, ,4 2,1 2,5 0,43 1,97 2, ,4 2,2 2,6 0,20 0,98 1,18 0,4 0, Hassinkeidas ,6 6,1 5,6 0,3 1,6 1,9 0,37 1,95 2, ,4 2,0 2,4 0,32 1,65 1, ,5 2,3 2,8 0,28 1,18 1,46 0,2 0, Saarenkeidas ,6 6,3 5,2 0,6 0,9 1,5 0,35 0,50 0, ,9 1,1 2,0 0,22 0,28 0, ,1 1,3 2,4 0,17 0,20 0,37 0,2 0, Rapakeidas ,5 6,6 5,6 0,8 1,8 2,6 0,51 1,09 1, ,8 1,8 2,6 0,27 0,61 0, ,1 2,1 3,2 0,17 0,30 0,47 2,3 0, Lautakeidas ,7 6,6 6,1 0,3 1,8 2,1 0,12 0,77 0, ,4 2,2 2,6 0,11 0,70 0, ,3 2,7 3,0 0,06 0,54 0,60 0,3 0, Leppikeidas ,5 6,0 5,0 1,1 1,6 2,7 0,90 1,35 2, ,2 1,8 3,0 0,79 1,19 1, ,4 2,0 3,4 0,47 0,67 1,14 0,3 0, Palokuolemankeidas - Rapalakso ,5 7,1 5,0 0,4 0,4 0,8 0,12 0,14 0, ,1-135 Lettokeidas-Räyskän ,1 6,4 5,7 0,4 1,8 2,2 0,51.2,06 2, ,5 2,1 2,6 0,42 1,67 2, ,8 2,7 3,5 0,40 1,27 1,67 0,6 0, 3 keidas 136 Halonkeidas ,3 5,8 4,2 1,0 0,8 1,8 0,63 0,51 1, ,2 1,0 2,2 0,45 0,37 0, ,7 1,0 2,7 0,34 0,20 0,54 0,9 0, 4 I 137 Järvikeitaat ,0 7,7 6,9 0,1 0,5 0,6 0,02 0,10 0, Kelloneva ,0 7,7 5,3 0,4 0,3 0,7 0,06 0,04 0, Kärkiluoma W ,0 7,2 6,9 0,0 1,7 1,7 0,02 1,08 1, ,0 1,9 1,9 0,00 0,78 0, ,1 2,3 2,4 0,01 0,35 0,36 2,4 0, Varpelansuo ,1 7,2 5,5 0,5 0,8 1,3 0,03 0,20 0,23 5 0,6 1,1 1,7 0,03 0,05 0, ,2-141 Luomainvälinkeidas - Kylmänkullaankeidas ,4 6,8 6,2 0,1 0,6 0,7 0,10 0,46 0,56 5 0,1 1,4 1,5 0,01 0,07 0, ,4-142 Kärkiluoma E ,0 1,5 1,5 0,00 0,29 0, Porrasneva ,4 6,9 6,0 0,3 0,8 1,1 0,14 0,42 0, ,3 1,2 1,5 0,06 0,18 0, ,1 0, Kärkikeidas ,5 5,5 4,7 0,7 1,2 1,9 0,91 1,42 2, ,8 1,4 2,2 0,72 1,13 1, ,2 1,7 2,9 0,46 0,69 1,15 0,4-145 Kinnaskeidas , ,6 6,9 6,2 0,3 0,7 1,0 0,33 0,77 1, ,4 1,1 1,5 0,16 0,44 0, ,5 1,9 2,4 0,05 0,19 0, Vasikkakeidas ,8 6,2 5,7 0,3 0,9 1,2 0,29 0,99 1, ,4 1,1 1,5 0,24 0,71 0, ,2-147 Peräkorpi , ,0 6,4 50 0,2 1,9 2,1 0,10 0,95 1,05 5 0,1 3,0 3,1 0,00 0,16 0,16 0,1-6,0 0,2 1,7 1,9 0,19 1,42 1, ,4 1,7 2,1 0,20 Lylykeidas ,83 1, ,7 6,4 5,9 0,4 1,5 1,9 0,53 2,16 2,69 0,5 2,0 2,5 0,07 0,30 0,37 0,1 0, 1 YHTEENSÄ ,3 6,4 5,5 I 0,7 I 1,2 1,9 111,44 172, ,1d 1,0 1,5 2,5 92, ,52 218, ,4 1,7 3,1 70,06 81,29.51,35 0,5 0,2
P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä
P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotP /3. 4// g 3/i2 g. Erkki Raikamo ja Pertti Sil6 n. Karijoen suot ja turvevarojen käyttömandollisuude t
Erkki Raikamo ja Pertti Sil6 n P /3. 4// g 3/i2 g Karijoen suot ja turvevarojen käyttömandollisuude t Loppuraportti Karijoen turvevarojen kokonaisinventoinnist a Kuopio 1983 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO
LisätiedotErkki Raikamo, Jouko Kokko ja Riitta Lappalaine n TEUVAN SUOT JA TURVEVAROJEN KAYTTÖMAHDOLLISUUDE T
Erkki Raikamo, Jouko Kokko ja Riitta Lappalaine n P 13.4/83/12 9 TEUVAN SUOT JA TURVEVAROJEN KAYTTÖMAHDOLLISUUDE T LOPPURAPORTTI TEUVAN TURVEVAROJEN KOKONAISINVENTOINNIST A Kuopio 1983 SISÄLLYSLUETTELO
LisätiedotErkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä
4 Erkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian
LisätiedotPUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita
LisätiedotErkki Raikamo SYSMÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä
Erkki Raikamo SYSMÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT 3 2.1 Maastotutkimukset
LisätiedotP 13.6/80 /17. Erkki Raikamo. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä PADASJOEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
P 13.6/80 /17 Erkki Raikamo PADASJOEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYS LUETTE LO 1. JOHDANTO 2 2, TUTKIMUSMENETEZMÄT
LisätiedotJouko Kokko KARTTALEHDILLÄ 2222 (SEINÄJOKI) JA 2311 (LAPUA ) P 13.4/83/134 VUONNA 1982 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
Jouko Kokko KARTTALEHDILLÄ 2222 (SEINÄJOKI) JA 2311 (LAPUA ) P 13.4/83/134 VUONNA 1982 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Kuopio 1983 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 4 2. TUTKIMUSMENETELMÄT 5 2.1 Maastotutkimukset
Lisätiedot13.6/8D /15. Erkki Raikamo NASTOLAN JA LAHDEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä
13.6/8D /15 Erkki Raikamo NASTOLAN JA LAHDEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotJÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto
LisätiedotErkki HARTOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä
.6/80/8 P 13 Erkki Raikamo HARTOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Espoo 1979 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen
LisätiedotErkki Raikamo KOSKEN (HL) TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä
P136/80/7 Erkki Raikamo KOSKEN (HL) TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist
LisätiedotALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSA5T0, raportti P13,4/81/6 0. Helmer Tuittil a LAITILAN TURVEVARA T. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroista
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSA5T0, raportti P13,4/81/6 0 Helmer Tuittil a LAITILAN TURVEVARA T Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroista LIITE 7 b IV NÄYTTEENOTTO A. Irtoturve Näytteen on mandollisimman
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0. Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0 Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1983 Tekijän osoite : Helmer Tuittila Geologinen tutkimuslaito
LisätiedotErkki Raikamo KARKÖLÄN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST A
Erkki Raikamo P 13.6/80/6 j KARKÖLÄN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST A Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/81/6 3. Markku Makin ja Tapio Toivane n PYHÄJÄRVEN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/81/6 3 Markku Makin ja Tapio Toivane n PYHÄJÄRVEN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUUS Espoo 1981 SISÄLTÖ 1. Johdanto 5 1.1. Tutkimuksen tarkoitus
LisätiedotKAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT
GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality
LisätiedotJouko Kokko P 13.4 /83/135 YLIHARMAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T LOPPURAPORTTI YLIHARMAN TURVEVAROJEN KOKONAISINVENTOINNISTA
Jouko Kokko P 13.4 /83/135 YLIHARMAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T LOPPURAPORTTI YLIHARMAN TURVEVAROJEN KOKONAISINVENTOINNISTA Kuopio 1983 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 4 2. TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 7 J. Häikiö, H. Pajunen ja K. Virtanen MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Kuopio 1983 Tekijöiden osoite : Geologinen tutkimuslaito
LisätiedotTurvetutkimusraportti 415
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN
LisätiedotErkki Raikamo ASIKKALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä
P l3.6/80/13 Erkki Raikamo ASIKKALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 i- s- - 2 1. JOHDANTO Asikkalan kunnan alueella olevia
LisätiedotThe peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo
Lisätiedot(2234) ITÄOSAN SUOT PETÄJÄVEDEN KARTTALEHDE N. Carl-Göran Ste n Riitta Korhonen Lasse Svahnbäc k
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÅOSASTO, raportti P 13,4/82/11 0 CarlGöran Ste n Riitta Korhonen Lasse Svahnbäc k PETÄJÄVEDEN KARTTALEHDE N (2234) ITÄOSAN SUOT Väliraportti Petäjävedellä, Korpilandella,
LisätiedotYLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa
LisätiedotTURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino
LisätiedotMaaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1983 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO
LisätiedotMaaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150
LisätiedotTurvetutkimusraportti 389
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku
LisätiedotKANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSAST O RAPORTTI P 13.4/85/17 3 CARL-GÖRAN STEN J A LASSE SVAHNBÄC K KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS ~ r cr,~~,,j ~ : ~ V~,._~ -3.~. `.n
LisätiedotTurvetutkimusraportti 413
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI Jukka Leino ja Jouko Kokko LIEKSAN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S OSA I
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 4 Jukka Leino ja Jouko Kokko LIEKSAN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S TURVETUOTANTOON OSA I Abstract : The peat resources and their potentialitie s
LisätiedotNURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN LASSE SVAHNBÄCK JA KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires in the western part
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/11 8 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE TUOTANTOON OSA I Kuopio 1983 1 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO. Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3 Kuopio 1988 Leino.Jukka1988. Pieksämäen mlk :ssa tutkitut suot, osa 3.
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/13 3
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/13 3 Kimmo Virtanen PIHTIPUTAAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S II OSA Osaraportti Pihtiputaan soiden kokonaisselvityksestä Kuopio 1983
LisätiedotTURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological
LisätiedotTurveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.
LisätiedotRENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo
LisätiedotANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian
LisätiedotKIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian
LisätiedotTapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/15 4 Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA 1981-1983 TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S Rovaniemi 1984
LisätiedotMaaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8. Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8 Tapio Toivonen PIHTIPUTAAN TURtIEVARAT Kp;YTTÖKELPO ISUUS JA NIIDE N Osaraportti Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä
LisätiedotLAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993
LisätiedotTurvetutkimusraportti 402
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 5
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 5 Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa 2 Kuopio 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7
LisätiedotTurvetutkimusraportti 421
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235. Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235 Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Nilsiä Kuopio 1989 Luukkanen,Ari1989.
LisätiedotTurvetutkimusraportti 386
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern
Lisätiedot,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.
345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa IV Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7
LisätiedotTURVERAPORTTI 224. Jukka Leino. JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 224 Turvetutkimus Jukka Leino JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto Kuopio 1989 Leino.Jukka1988. Jäppilässä tutkitut suot ja niiden turvevarat.
LisätiedotEURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 283 Tapio Toivonen EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Eura Kuopio 1994 Toivonen.Tapio.1994. Eurassa tutkitut
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti 13.4/84/16 3
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti 13.4/84/16 3 Juha Saarinen ja Riitta Lappalaine n JURVAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku
LisätiedotTOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo
LisätiedotVIHANNISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa I I
Turveraportt i Report of Peat Investigation 18 8 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herrane n VIHANNISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa I I Abstract : The mires and their peat resource s Part I I Geologian
LisätiedotAbstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.
LisätiedotPERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 265 Riitta Korhonen PERÄSEIÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires of Peräseinäjoki and their usefulness Espoo 1993 Korhonen Riitta
LisätiedotVEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality
LisätiedotTOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 134/80/ 5 Markku Mäkil ä TOHOLAMMIN TURVEVAROJEN KÄYTTÖ - KELPOISUUS JA TURPEEN OMINAISUUKSIE N VÄLINEN RIIPPUVUUS summary : The peat resources of Toholampi
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/11 6 Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1982 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9 Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a SOTKAMON KUNNASSA INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO
LisätiedotTUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 254 Markku Mäkilä ja Ale Grundström TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Tuulos and their usefulness Espoo 1992 Mäkilä,
LisätiedotYLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPER.AOSASTO, Raportti P 13.4/81/6 4 Jukka Häikiö ja Hannu Pajune n YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N Kuopio 1981 SISÄLT Ö JOHDANTO
LisätiedotLAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 278 Tapio Toivonen LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Lapua Kuopio 1994 Toivonen Tapio 1994 Lapualla tutkitut
LisätiedotHUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 274 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the usefulness of the peat resources
LisätiedotTurvetutkimusraportti 432
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),
LisätiedotGeologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous
Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot Soidensuojelutyöryhmän kokous 19.12.2012 Asta Harju 1 GTK:n systemaattinen turvevarojen kartoitus GTK kartoittaa vuosittain
LisätiedotPotentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2
Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Suokohtainen aineisto 31.10.2016 Anne Savola Ympäristöasiantuntija Satakuntaliitto Suokohtainen aineisto: Kartta- ja ilmakuvaotteet Geologian
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 208 MAAPERÄOSASTO TAPIO TOIVONEN NÄRPIÖN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 208 MAAPERÄOSASTO TAPIO TOIVONEN NÄRPIÖN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Torvtillgångarna i Närpes och deras användbarhet Abstract : The peat resources of
LisätiedotRANTASALMEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S maaperäosasto, raportti P 13.6/80/1 0 Jukka Lein o RANTASALMEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1980 SISÅLT Ö JOHDANTO 1 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 1
LisätiedotILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella
LisätiedotHUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7 Matti Maunu RANUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I Rovaniemi 1985 SISÄLLYSLUETTEL O JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 Pauli Hänninen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI Kuopio 1988 Hänninen, Pauli1988. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat,
Lisätiedot- 1 - JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMAT JA TULOSTEN ESITY S. Kenttätutkimukse t
SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 1 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 1 Kenttätutkimukset 1 Laboratoriotutkimukset 4 Tutkimusaineiston käsittely 4 TUTKITUT SUOT 7 TULOSTEN TARKASTELU 11 2 Tutkittu suoala,
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 9. Jukka Leino. Kuopiossa tutkitut suot j a niiden turvevara t
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 9 Jukka Leino Kuopiossa tutkitut suot j a niiden turvevara t Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7 70101 Kuopio 10
LisätiedotForssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus
TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland
LisätiedotTURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S ESPOO 1985 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1. Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1 Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1981 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 2
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 2 Jukka Leino ja Juha Saarine n HAUKIVUORELLA TUTKITUT SUOT J A NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kuopio 1984 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku
LisätiedotSEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella
LisätiedotKALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus
LisätiedotSIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 363 Tapio Toivonen SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Siikainen, western Finland Geologian tutkimuskeskus
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O VUOLIJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 7 HÄIKIÖ, Jukka ja PORKKA, Heimo VUOLIJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa I Kuopio 987 Häikiö, Jukkaja Porkka,Heimo987. Vuolijoella tutkitu
Lisätiedot