GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 234. Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnbäck PARKANON SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 234. Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnbäck PARKANON SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1"

Transkriptio

1 GELGIA TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPRTTI 234 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnbäck PARKA SUT JA TURVEVARJE KÄYTTÖKELPISUUS SA 1 Abstract : Inventory of Mires and Peat Resources. Parkano, Western Finland Part 1 Kuopio 1989

2 Stän, Carl-Göran ja Svahnbäck, Lasse Parkanon suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus. sa 1. Abstrackt : Inventory of Mires and Peat Resources. Parkano, Western Finland. Part 1. Geological Survey of Finland. Report of Peat Investigation pages, 85 figures, 50 tables and 2 appendix. The Geological Survey of Finland studied peat resources in the town of Parkano, western Finland in Altogether 43 mires covering a total of 4280 hectares were studied. According to this peat inventory the most common site types are pine mires, (76 of the number of observations). ineteen (19) % of the study sites are in treeless mires, 3 % in hardwood-spruce mires and 7 in old peatland forests. The mires studied contain a total of 60.3 million m 3 of peat. Fifty four per cent of the amount is Sphagnum predominant and 46 % Carex predominant. The mean depth of the mires is 1.4 m including the slightly humified surface layer, which averages 0.3 m in thickness. The mean humification degree (H) of the peat is 5.8 (V. Posts scale). The average acidity (ph) of the peat samples tested in the laboratory is 4.4, the average ash content is 3,7 % of dry weight, the water content 90,1 % of wet weight and the bulk density 86 kg per m 3 in situ. The effective calorific value of the dry peat is 22.1 MJ/kg. Areas good for fuel peat production were found in 19 mires. They cover altogether 696 hectares. The average depth of the areas is 2.4 meters. The amount of useful peat is 16.4 million cubic meters in situ. The energy content of the fuel peat at 50 % moisture content is 28.1 mill. GJ or 7.8 mill. MWh. Horticultural peat was found in two peat bogs. The total area is 25 hectares with an average thickness of 1.3 m. The amount of horticultural peat is 0.3 mill.m3 in situ. Key words : mire, raised bog, horticultural peat, fuel peat, Parkano. Carl-Göran Stan and Lasse Svahnbäck Geological Survey of Finland Betonimiehenkuja 4 SF ESP FILAD ISB ISS

3 SISÄLLYSLUETTEL 1 JHDAT 5 2 TUTKIMUSMEETELMÄT Maastotutkimukset Tutkimusaineiston käsittely Laboratoriotutkimukset Suokartat ja profiilit 10 3 SIDE KÄYTTÖMAHDLLISUUKSIA Soveltuvuus kasvuturpeeksi Soveltuvuus polttoturpeeksi 13 4 SUKHTAIE TARKASTELU 16 5 TUTKIMUSTULKSET Pinta-ala Suotyypit ja ojitus Keskisyvyys ja turvemäärä Turvelajit ja liekoisuus Turpeen maatuneisuus Turpeen kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet Happamuus Vesipitoisuus Tuhkapitoisuus Kuivatilavuuspaino Tehollinen lämpöarvo Pohjamaalajit TURVEVARJE KÄYTTÖKELPISUUS Kasvuturvevarat Polttoturvevarat Soiden suojelu YHTEEVET 160 KIRJALLISUUS LIITTEET

4 1 JHDAT Geologian tutkimuskeskuksen maaperäosasto suoritti alustavan turvetutkimuksen Pohjois-Satakunnassa ja mm. Parkanossa vuonna Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Tampereen talousalueen polttoturvevarojen käyttömahdollisuudet Tampereella perustettavan voimalämpölaitoksen polttoaineena (Salmi 1960). Geologian tutkimuskeskus on jatkanut Parkanon kunnan alueella (lehdet ja ja ) turvetutkimuksia vuosina Turvevarojen kokonaisinventoinnin ensisijaisena tarkoituksena on palvella turpeen teollisen hyötykäytön suunnittelua. Myös turpeen pientuotantomahdollisuuksia on selvitetty. Erityisesti huomiota on kiinnitetty polttoturpeeksi soveltuvien turpeiden ja niiden hyödyntämiseen kelpaavien alueiden etsimiseen. Lisäksi on pyritty selvittämään turpeen soveltuvuus kasvuturpeeksi. Suoritetut tutkimukset liittyvät myos maanmittaushallituksen kanssa suoritettavaan maaperän yhteistyökartoitukseen mittakaavassa 1 : Parkanon kaupungin alueelta on julkaistu 13 maaperäkarttaa selostuksineen. Parkano on Etelä-Suomen suorikkain kunta. Parkanossa on yli 20 ha :n kokoisia soita ha (Lappalainen ja Toivonen, 1985). Tässä raportissa esitettyjen tutkittujen soiden yhteispinta-ala on ha eli noin 18 % soiden kokonaispinta-alasta. Suoritetuissa tutkimuksissa on selvitetty 43 yli 20 hain suuruisen suon turvemäärät ja turpeen laatu (kuva 1). Parkanon suot sijaitsevat Etelä- Suomen rannikkoalueen konsentristen kermikeidassoiden ja Järvi-Suomen eksentristen keidassoiden ja sphagnum fuscum soiden rajavyöhykkeessä. Soiden osuus maa-alasta vaihtelee kunnan eteläosan 20 % :n osuudesta pohjoisosien 50 % :iin.

5 6 2 TUTKIMUSMEETELMÄT 2.1 Maastotutkimukset Maastotutkimuksissa on noudatettu Geologisen tutkimuslaitoksen "Turvetutkimusten maasto-oppaan" (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1978) menetelmiä. Merkittävimmät suot tutkittiin linjaverkostomenetelmällä ja pienet suot hajapistein, jolloin pyrittiin 2-3 pisteen tiheyteen kymmentä hehtaaria kohti. Linjaverkosto laadittiin peruskartan (1 : ) avulla siten, että selkälinja kattaa suon hallitsevan osan. Selkälinjaa täydennettiin tarpeen mukaan kohtisuorilla poikkilinjoilla. Apulinjat ovat poikkilinjojen väleissä ja syvyyden luotauspisteet ovat 50 m :n välein ja tutkimuslinjastolla aina 50 m :n kohdalla kairauspisteiden välissä. Tutkimuslinjat vaa'ittiin 50 metrin välein ja korkeudet sidottiin valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon 60-korkeustasoon. Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi luonnontilaisena tai ojituksen myötä muuttuneena (taulukko 1), suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyys prosentteina suon pinta-alasta sekä mättäiden keskimääräinen korkeus (dm :einä), puuston puulajisuhteet prosentteina, puuston tiheysluokka ja mahdolliset hakkuut. Kairaukset on suoritettu 50 cm :n kannulla varustetuilla Hiller- tai venäläisellä kairalla. Kairauksin turvekerrostumista määritettiin desimetrin tarkkuudella pääturvelajit lisätekijöineen sekä niiden suhteelliset osuudet (6-asteikolla), turpeen' maatuneisuus (10-asteikolla), kosteus (5-asteikolla) ja tupasvillan kuitujen määrä (6-asteikolla). Lisäksi huomioitiin suon pohjamaalajit. Turvelajit ja pohjamaalajit sekä niiden symbolit on esitetty kuvassa 2. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen osuus (liekoisuus) määritettiin siten, että tutkimuspisteen ympäristö luodattiin kahden metrin syvyyteen kymmenessä eri kohdassa. Todetut lieko-osumat ilmoitetaan suon yli 2 metrin syvyiseltä osalta 0-1 metrin sekä 1 ja 2 metrin välisestä syvyyskerroksesta kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä.

6 7 LI JAVERKSTTUTKIMUS I^` MAATIE HAJAPISTETUTKIMUS RAUTATIE SIDESUJELU PERUS - HJELMAA KUULUVA SU 0 10km VESISTÖ sivu sivu sivu 1. KUUSIKEIDAS MURREVA HÄRKÄLÄHTEEEVA KYTÖMÄEKEIDAS SUSILLAEVA LIESIEVA E PITKÄSALKEIDAS RUKEVA KARHUVUREEVA VIITASAAREKEIDAS TAKALSU ISLEHMIEVA KIVIEVA KETTUKEIDAS KAPPERAEVA HRJUKEIDAS KETTUKEIDAS VIRKAEVA MATEVA MUSTAKEIDAS KTEVA KIIMAKEIDAS ISEVA LAADUVIIDAEVA HAAKEIDAS HAUTALAMMIEVA HAGASDEVA KAGASLAMMIEVA LETTLAMMIKEIDAS LIESIEVA MUSTAEVA VALKEISEVA SILMÄEEVA ÄKYVÄEVA LEHTLAMMEEVA SILEVA KTEVA VÄLIEVA LUHIEVA VÄLIKRVEEVA TEERIEVA k. VARPUSUEVA KIIMAEVA 105 Kuva 1. Parkanossa tutkitut suot 1-43.

7 8 Taulukko 1. Suotyyppien ja turpeen lyhenteet. I Avosuot 1. Varsinainen letto VL 2. Rimpiletto RIL 3. Ruohoinen saraneva RHS 4. Varsinainen saraneva VS 5. Rimpineva RI 6. Lyhytkortinen neva U 7. Kalvakkaneva K 8. Silmäkeneva SI 9. Rahkaneva R 10. Luhtaneva LU II Rämeet 1. Lettoräme LR 2. Ruohoinen sararäme RHSR 3. Varsinainen sararäme VSR 4. Lyhytkorsinevaräme LKR 5. Tupasvillaräme TR 6. Pallosararäme PSR 7. Korpiräme KR 8. Kangasräme KGR 9. Isovarpuräme IR 10. Rahkaräme RR 11. Keidasräme KER III Korvet 1. Lettokorpi LK 2. Koivuletto KL 3. Lehtokorpi LHK 4. Ruoho- ja heinäkorpi RHK 5. Kangaskorpi KGK 6. Varsinainen korpi VK 7. evakorpi K 8. Rääseikkö RAK IV Muuttuneetsuotyypit 1. jikko J 2. Muuttuma MU 3. Karhunsammalmuuttuma KSMU 4. Ruohoturvekangas RHTK 5. Mustikkaturvekangas MTK 6. Puolukkaturvekangas PTK 7. Varputurvekangas VATK 8. Jäkäläturvekangas JATK 9. Kytöheitto KH 10. Pelto PE 11. Palaturpeen nostoalue PTA 12. Jyrsinturpeen nostoalue JTA Pääturvelajit 1. Rahkaturve S 2. Sararahkaturve CS 3. Ruskosammalrahkaturve BS 4. Saraturve c 5. Rahkasaraturve SC 6. Ruskosammalsaraturve BC 7. Ruskosammalturve B 8. Rahkaruskosammalturve SB 9. Sararuskosammalturve CB Lisätekijät 1. Tupasvilla (Eriophorum) ER 2. Puuaines (Lignidi) L 3. Varpuaines (anolignidi) 4. Korte (Equisetum) EQ 5. Järviruoko (Phragmites) PR 6. Suoleväkkö (Scheuchzeria) SH 7. Tupasluikka (Trichophorum) TR 8. Raate (Menyanthes) M 9. Siniheinä (Molinia) ML 10. Järvikaisla (Scirpus) SP

8 9 LI a Suon ja mineraalimaan raja SU KARTTA : Epämääräinen rantaviiva Joki f Järvi tai lampi Pelto Puro ja oja sekä veden virtaussuunta Lohkare Tie Rautatie / 2m Syvyyskayrä Korkeuskäyrä 6,0 Keskimääräinen maatuneisuus 3/14 Heikosti moatuneen pintakerroksen/ koko turvek.rrostumon paksuus dm P3. Hajopiste x Turvek.rrostuman paksuus dm 22 äytepiste PRFIILIT : Turvelajit : Rahka (Sphagnum) S IS f Tupasvilla (Eriophorum) ER Järvikaisla (Scirpus) SP a- Sara (Carex) Ruskosammal (Bryales) Sararahka (Carex-Sphagnum) C B CS S r ö r b Tupasluikka (Trichophorum) Suoleväkkö (Scheuchzeria) Siniheinä (Molinia) TR SH ML IEI Järviruoko (Phragmites) Raate (Menyanthes) PR M Varpuaines "' (anolignidi) ^ Rahkasara (Sphagnum-Carex) SC i Korte (Equisetum) E A Puuaines n (Lignidi) L r Ruskosammalsara (Bryales.-Carex) BC Pohjamaalajit : Lohkareita L Hiekka HK Savi SA Moreeni MR Hieta HT 1+++ Liejusavi USA R R R R R, p / Sora SR Savilieju SALJ Järvimuta JAMU Hienodetrituslieju HDLJ m I Hiesu HS Liejut : Karkeadetrituslieju KDLJ Piilevälieju PILJ Piimaa PIMA I I Kallio U HS U HT U HK U SR v_ Veden pinta KA Liekoisuus : Turpeen maatuneisuus : 3/2 Lieko-osumien määrä 0-1/ 1-2 m : n syvyydessä H 1-3 H 4 Xffl H 5-10 Kuva 2. Käytetyt symbolit ja lyhenteet.

9 Tutkimusaineiston käsittely Kenttätutkimusaineisto on kerätty yhtenä tavoitteena suo- ja turvetietojen atk-pohjainen jatkokäsittely. Tiedostoon tallennetusta aineistosta on voitu tulostaa mm. suotyyppien esiintyminen, turpeen määrät, keskisyvyydet, keskimaatuneisuudet, turvelajit, liekoisuus, ja osittain myös teollisesti käyttökelpoisen turpeen määrä ja ominaisuudet. Turvetutkimustietojen laskentamenetelmät on esitetty Geologian tutkimuskeskuksen raportissa (Hänninen et al. 1983). 2.3 Laboratoriotutkimukset sasta soista on otettu näytteet laboratorioanalyysejä varten. äytteenottopaikka valittiin siten, että sen turve edustaisi suon turpeiden keskimääräisiä ominaisuuksia. äytteenotossa on käytetty mäntäkairoja, jotka ovat halkaisijaltaan 50 ja 80 mm. 80 mm :n kairalla otetut näytteet ovat tarkkatilavuuksisia (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1984). äytteistä määritettiin näytteenottohetkellä kentällä turvelaji ja maatuneisuus. Laboratoriossa määritettiin happamuus (ph-aste), vesipitoisuus % :eina märkäpainosta (105 C :ssa kuivattuna), kuiva-aineen määrä tilavuusyksikössä (kg/suo-m 3 ), tuhkapitoisuus % :eina kuiva-aineesta (815 ± 25 C :ssa poltettuna) sekä lämpöarvo (MJ/kg). Vesipitoisuus ja kuivaaineen määrä on ilmoitettu vain tarkkatilavuuksisista näytteistä. Lämpöarvot on laskettu tehollisina. Joistakin näytteistä on määritetty rikkipitoisuus Leco SC32 -analysaattorilla ja tulokset ilmoitetaan prosentteina kuivapainosta. Eri käyttökosteudella olevien turpeiden lämpöarvot nähdään liitteestä Suokartat ja profiilit Jokaisesta tutkitusta suosta on laadittu suokartta (1 : ) helpottamaan tulosten tulkintaa. Kartasta ilmenevät kairauspisteiden sijainnit ja kairauspistetiedot. Pisteen yläpuolella oleva luku ilmoittaa pisteen keskimaatuneisuuden ja alapuolella olevan luvun osoittaja heikosti maatuneen pintakerroksen ja nimittäjä koko turvekerroksen paksuuden dm :einä. Karttoihin on piirretty myös turpeen paksuutta osoittavat syvyyskäyrät (1 m, 2 m, 3 m jne.). Karttoihin piirretty yhtenäinen rajaviiva on kairauksin todettu geologisen suon (turvetta yli 0,3 m) raja.

10 Turvekerrostumien rakennetta kuvataan poikkileikkausprofiilein. Maatuneisuutta kuvaavissa profiileissa v. Postin 10-asteikko on jaettu kolmeen eri luokkaan : heikosti maatunut (H 1-3), keskinkertaisesti maatunut (H 4) ja kohtalaisesti ja hyvin maatunut (H 5-10). Turvelajiprofiileissa on kairauspisteen yläpuolella esitetty suotyyppi (luonnontilaisena tai muuttuneena) ja liekoisuus (osoittajassa ovat 0-1 m :n syvyydessä tavatut osumat ja nimittäjässä 1-2 m :n syvyydessä tavatut osumat). Linjan suunta ja suon absoluuttiset korkeudet ovat profiilikehyksien yläreunoissa. Edellä kuvatut suokartat ja profiilit ovat apuna selvitettäessä mahdollisesti teolliseen tuotantoon soveltuvien kasvu- ja poittoturpeiden esiintymisen laajuutta ja määrää. 3 SIDE KÄYTTÖMAHDLLISUUKSIA Soiden hyödyntämismahdollisuuksia on useita. Rehevät ohutturpeiset suot ja soiden reunaosat on paikoin raivattu viljelymaaksi. Ravinteikkaat suot ja suon osat ovat myös kelvollisia metsänkasvatukseen, suon pintakerroksen kuivattavan ojituksen jälkeen. Turvetta käytetään yleisesti maanparannusaineena. Saraturve ja puusaraturve soveltuvat sinänsä maanparannukseen. Toisaalta käyttämällä turvepehkua kuivikkeena on saatu runsastyppistä maanparannusainetta. Joillakin soilla tämän tapaisesta käytöstä ovat muistoina vanhat, umpeenkasvavat turpeennostohaudat. ykyisin turvetta käytetään yleisimmin polttoturpeena energiantuotantoon ja kasvuturpeena viljelytarkoituksiin. Turpeesta voidaan lisäksi valmistaa metallurgista koksia, aktiivihiiltä, turvevahaa ja useita muita kemiallisia tuotteita. Maastamme puuttuu Keski-Euroopassa hyvin merkittävä turpeen käyttö terveyttävänä, ns. balneoterapisena kylpyturpeena. Soilla, välittömien hyödyntämismahdollisuuksien lisäksi, on myös merkitystä luonnonsuojelullisesti arvokkaina alueina. Valtakunnalliseen soidensuojelun perusohjelmaan (1981) on valittu soita, jotka ovat säilyttäneet alkuperäisen suoluontonsa ja jotka edustavat alueellisesti tyypillisiä suoekosysteemejä.

11 3.1 Soveltuvuus kasvuturpeeksi Kasvuturpeella tarkoitetaan kasvualustaksi ja, maanparannuskäyttöön soveltuvaa heikosti tai heikohkosti maatunutta rahkaturvetta. Paras kasvualusta saadaan acutifol_ia ryhmään kuuluvista rahkasammalista. Erityisesti rahkanevoille ja rahkarämeille tyypillinen Sphagnum fuscum -turve on erittäin hyvälaatuista. Rahkaturve on yleensä muodostunut monista rahkasammallajeista. Siinä on paikoin lisätekijänä tupasvillaa, tupasluikkaa, suoleväkköä tai varpuainesta. ämä lisätekijät heikentävät rahkaturpeen ominaisuuksia kasvuturpeen raaka-aineena. Heikosti maatunut, rahkaturve (H 1-3) soveltuu hyvin kasvuturpeeksi, heikohkosti maatunut (H 4) soveltuu vähemmän vaativaan kasvuturvekäyttöön ja viherrakentamiseen. Turveteollisuusliiton viljelyturpeen turveraaka-aineen standardin mukaiset luokitukset ovat : 1. Laatuluokka. Hyväksyttävän turpeen tulee olla vaaleaa turvetta, H 1-3, jossa on vähintään 90 % rahkasammaljäänteitä, ja joista valtaosa, yli 80 % on acutifolia ryhmän jäänteitä. Varpujen ja muiden puumaisten kasvien jäänteitä saa olla korkeintaan 3 % ja tupasvillan jäänteitä korkeintaan 6 % painosta. II Laatuluokka. Hyväksyttävän turpeen tulee olla vaaleaa, H 1-3, tai tummaa, H 4-5 turvetta, jossa on vähintään 80 % rahkasammalien jäänteitä. Allikkoiset ja silmäkkeiset keidassuot ovat joko tuotantoon kelpaamattomia tai vaikeasti käyttöön otettavissa. Keidassoiden reunaluisuilla liekoisuus, varpumaisten kasvien jäännökset ja turvekerroksissa esiintyvät keskinkertaisesti tai hyvin maatuneet turvelinssit alentavat turpeen käyttöarvoa siten, että niistä on saatavissa korkeintaan laatuluokkaan II kuuluvaa kasvuturvetta. Teolliseen kasvuturvetuotantoon soveltuvat yli 20 ha :n suuruiset suoalueet. Pienemmissä soissa (1-20 ha) olevat turpeet, samoin kuin soiden ohuet (0,5-1,0 m) heikosti maatuneet pintaturpeet pientuotantoon. soveltuvat

12 Soveltuvuus polttoturpeeksi Polttoturpeeksi soveltuvat kaikki riittävästi maatuneet ja vähätuhkaiset turpeet. Rahkavaltaisten turpeiden maatuneisuuden tulisi olla H 5 - H 10 ja saravaltaisten H 3 - H 10. Parkanossa on monia polttoturvetuotantoon soveltuvia kokonaisia soita, lisäksi useiden soiden lahdekkeet ja reuna-alueet soveltuvat pienimuotoiseen polttoturvetuotantoon. Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohjeen (Turveteollisuusliitto 1976 ja 1982) mukaiset laatuvaatimukset on esitetty liitteessä 1. Heikosti maatuneen rahkaturpeen poltto ei ole yleensä taloudellisesti kannattavaa. Käyttöä rajoittaa turpeen alhainen kuljetustilavuuspaino (n kg /M3), mistä johtuen tilavuusyksikön energiasisältö (MWh /M3) on pieni ja kuljetuskustannukset korkeat. Myös turpeen kasvikoostumus vaikuttaa sen palamisominaisuuksiin. Saravaltaisilla, heikosti ja kohtalaisesti maatuneilla turpeilla lämpöarvo on jonkin verran korkeampi kuin rahkavaltaisilla. Tosin edellisten tuhkapitoisuus on selvästi suurempi kuin jälkimmäisten. Heikosti maatuneiden rahkaturpeiden lämpöarvo on keidassuoalueella keskimäärin 13 % alhaisempi kuin polttoturpeeksi soveltuvien turpeiden. Alueen soiden turvekerrostumissa on usein päällimmäisenä ohut kerros heikosti maatunutta rahkaturvetta. Tämä kerros on joko poistettava tai, sen ollessa riittävän ohut, sekoitettava alla olevaan paremmin maatuneeseen kerrokseen. Parkanon soilla tämä kerros on yleensä melko ohut. Heikosti maatuneen kerroksen paksuuden ollessa yli 1 metriä, on se tarkoituksenmukaista käyttää esimerkiksi kasvuturpeena tai maanparannusturpeena. Pintaturpeen käyttö kasvuturpeena tai maanparannusaineena on itsenäinen, usean vuoden kestävä vaihe turvetuotannossa. Tämän jälkeen tulee polttoturpeeksi soveltuvan turpeen tuotanto mahdolliseksi. Parkanon soista suurimmalla osalla ovat niiden kehityksen aikana vallinneet erilaiset avosuotyypit. äin myös turvekerrostumissa liekojen osuus on yleensä melko alhainen.

13 Polttoturvesuon tulee sijaita riittävän lähellä kulutuspistettä - autokuljetuksessa yleensä alle 100 km :n etäisyydellä, mutta rautateitse turpeen kuljettaminen kannattaa yli kaksikin kertaa kauempaa. Suon pinta-alan tulisi olla teollista tuotantoa ajatellen yleensä yli 50 ha :n suuruinen, mutta pienyrittäjän tarpeisiin riittää alle 10 ha :n suo. Tilakohtaiseen tuotantoon riittävänä suoalana voidaan pitää jo alle 1 ha :n aluetta. Tekijöitä, jotka vaikuttavat edullisesti suon hyödyntämiseen, ovat suon yhtenäinen muoto, riittävä syvyys (keskimäärin vähintään 1,5 m), aikaisempi ojitus ja hyvät tieyhteydet. Haittaa aiheuttavat suon pohjan huomattava epätasaisuus ja kivisyys, suon pinnan kulju- ja allikkoalueet sekä turpeen korkea tuhkapitoisuus. Polttoturve voidaan jakaa tuotantomenetelmien mukaisesti jyrsinturpeeseen ja palaturpeeseen. Edellinen on suon pinnalta jyrsittynä koottava, joka on tällä hetkellä yleisempää etenkin suurkulutuksessa. Palaturvemenetelmällä saadaan kappalemaista polttoainetta. Se soveltuu pääasiassa pienkattiloihin. äin palaturpeen käyttökohteina ovat lähinnä yksityiset kiinteistöt ja pienet kuntakohtaiset aluelämpökeskukset (palaturpeen tuotanto). Polttoturpeen tuottamiseen soveltuvan suon luokittelu perustuu pääasiassa turpeen laatuun ja suon muotoon. Suon koko ei ole palaturvesoilla kovinkaan ratkaiseva päinvastoin kuin jyrsinturvesoilla. Maaseudulla pientuottajien tai sivuelinkeinona turvetta nostavien maanviljelijöiden panos on merkittävä kuntakohtaisten tai pienempien 1ämmitysyksiköiden polttoaineen tuottamisessa. Palaturpeen vuosisato on tuotanto-m 3 /ha, pääasiassa sääoloista ja tuotantomenetelmistä riippuen.

14 Taulukko 2. Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeet. PALATURPEE LUKITUS 1982 PS. * MIAISUUS YKSIKKÖ LAATU P10 LAATU P12 LAATU P13 3 Kosteus, toimituserä % Tehollinen lämpöarvo MJ/kg saapumistilassa, vähintään MWh/m' 1,0 1,2 1,3 5.1 Tuhka kuiva-aineessa, max - kuukausikeskiarvo % toimituserä (tarvitteessa) % Tuhkan sulamiskäyttäytyminen** 8 Kappalekoko, max mitat mm 150x200x 150x200x 10x100x Murskan määrä, alle 20 mm, max % Rikkipitoisuus, ilmoitetaan jos yli % 0,3 0,3 0,3 * Positionumerot viittaavat Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeeseen ** Ilmoitetaan, jos puolipallopiste on alle 1120 C (Turveteollisuus ) JYRSITURPEE LUKITUS 1976 PS. MIAISUUS YKSIKKÖ LAATU J9 LAATU 41 LAATU J11S 3 Kosteus % Tehollinen lämpöarvo Hu MJ/kg yli 8 11 ± 2 11 ± 2 MJ/m' yli 2500 yli 3000 yli Tuhka, kuukausikeskiarvo, max % yksittäinen näyte, max % Tuhkan sulamiskäyttäytyminen x x x 5.3 Tuhkan kemiallinen koostumus x x 6 Kuljetustilavuuspaino likimain kg/m' Karkeus, ritilän mitat mm 100 x x x 40 9 Puun määrä, max % Rikkipitoisuus % y y Tuotanto-, käsittely- ja kuljetustapa ym. lisätiedot x x x HUM. : Turpeen tulisi olla olosuhteisiin nähden mahdollisimman vapaa lumesta ja jäästä. x - ilmoitetaan tarvittaessa y - ilmoitetaan, jos on yli 0,3 % Eo. standardiluokituksen ohella voidaan kaupassa tarvittaessa yksittäistapauksissa soveltaa poikkeavia laatuvaatimuksia. Pos.-numerot viittaavat Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeeseen (Turveteollisuus )

15 Kuusikeidas (kl , x = 6874,3, y = 428,8) sijaitsee noin 21 km Parkanon keskustasta länteen. Suon pinta on m mpy, ja viettää itään ja etelään, jonne myös vedet laskevat. Suo rajoittuu loivapiirteisiin moreenimäkiin. Suolla on 43 tutkimuspistettä ja 63 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 4,5/10 ha (kuva 3). Kuva 3. Kuusikeitaan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus.

16 Kuusikeitaan yleisimpinä suotyyppeinä ovat rämeet (89 % suoalasta), joista vallitsevimpina ovat kangasräme (26 %), rahkaräme (20 %) ja tupasvillaräme (13 %). Avosoita on 10 %. Yleisimpiä nevatyyppejä ovat varsinainen saraneva (6 %) ja lyhytkortinen neva (3 %). Korpityypeistä ainoa on ruohoja heinäkorpi (7 %). Turvekankaita ja muita on 1 % (taulukko 49). Tutkimuspistehavaintojen perusteella 25 % suoalasta on luonnontilaista. Puuston kehitys on pääosin taimikko- ja pinotavara-asteella. Se on mäntyvaltaista ja harvaa sekä keskitiheää. Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on 34 % ja mättäiden korkeus on 3 dm. Suo on pääosin ojitettu ja sen kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvät. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,4. Heikosti maatuneen pintakerroksen 3,7 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,6. Taulukossa 3 on esitetty Kuusikeitaan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Suurin turvepaksuus, 4,1 m, on tavattu pisteestä A (taulukko 46 ja kuvat 3 ja 4). Taulukko 3. Kuusikeitaan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyys- alueittain. I Syvyys-1 Pinta-I Keskisyvyys (m) 1 Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) I 1 alue 1 ala 1 pinta 1 pohja 1 yht. 1 pinta 1 pohja 1 yht (ha) 1 H1-4 1 H H Hl-4 1 H H Koko suot ,1 1 1,2 1 1,3 1 0,09 1 1,16 1 1, IYli 1 m ,2 1 1,9 1 2,1 1 0,08 1 0,93 1 1, JYli 2 m ,2 1 2,7 1 2,9 1 0,05 1 0,56 1 0, Kuusikeitaassa on rahkavaltaisia turpeita 53 %. Saravaltaisia turpeita on 47 %. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on 29 % ja tupasvillarahkaturpeita 27 %. Saravaltaisissa turpeissa yleisimpinä lisätekijöinä tavataan varpuja ja puuainesta turpeista (taulukko 48). Yleisimpinä turvetekijöinä Kuusikeitaassa ovat rahka (S) 43 %, sara (C) 37 %, tupasvilla (Er) 12 %, varpuaines () 3 % ja puuaines (L) 3 %. Kuusikeitaan yleisin pohjamaalaji on moreeni, jonka osuus on 97 % ja kallion on 3 %. Liekoja on suon yli 2 m :n syvyisellä alueella 0-1 m :n syvyydessä 0,2 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,6 %.

17 Turpeen tuhkapitoisuus pisteessä A 300 on 3,3 % ( vaihteluväli 1,6-4,3) kuivapainosta, ph-arvo 4,2 (3,3-4,7), vesipitoisuus märkäpainosta 89,6 (85,0-91,9) ja kuivatilavuuspaino 95 kg/m3 (76-127). Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 19,8 MJ/kg (18,3-20,8) ja 50 % :n kosteudessa 8,7 MJ/kg. Käyttökelpoisuus Kuusikeitaan yli 2 metrin syvyisellä, eteläisellä (A-linjasto) alueella on polttoturpeeksi soveltuvaa hyvin maatunutta rahkaturvetta. Suo on vain osittain ojitettu koillis- ja lounaisosaltaan, mutta sen jatko-ojitus on mahdollista. Kuusikeitaassa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta yli 2 metrin syvyisellä 20 ha :n alueella keskimäärin 2,4 metrin paksuudelta 0,48 milj. suo-m 3. Turpeen kuiva-ainemäärä on 0,05 m ilj. t n ja kuivan turpeen energiasisältö 0,89 milj. GJ eli 0,25 milj. MWh. 50 % :n käyttökosteudella turpeen energiasisältö on 0,79 milj. GJ eli 0,22 milj. MWh (taulukko 50). 2. Kytömäenkeidas (kl , x = 6876,3, y = 427,2) sijaitsee noin 22 km Parkanon keskustasta länteen. Suon pinta on m mpy, ja viettää kaakkoon, jonne myös vedet laskevat. Suo rajoittuu loivapiirteisiin moreenimaihin ja suoalueisiin. Suolla on 29 tutkimuspistettä ja 26 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 5,3/10 ha (kuva 5). Kytömäenkeitaan yleisimpinä suotyyppeinä ovat rämeet (51 % suoalasta), joista vallitsevimpina ovat rahkaräme (28 %), isovarpuinen räme (11 %) ja tupasvillaräme (7 %). Ainoa nevatyyppi on varsinainen saraneva (2 %). Korpityypeistä (14 %) yleisimmät ovat kangaskorpi (7 %) ja ruoho- ja heinäkorpi (7 %). Turvekankaita ja muita on 42 %. Tutkimuspistehavaintojen perusteella 4 % suoalasta on luonnontilaista (taulukko 49). Puuston kehitys on pääosin taimikko- ja pinotavara-asteella. Se on mänty- ja koivuvaltaista ja harvaa ja keskitiheää. Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on 23 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Suo on kauttaaltaan ojitettu ja sen kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvät.

18 Kuva 5. Kytömäenkeitaan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,1, heikosti maatuneen pintakerroksen on 4,0 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,6. Taulukossa 4 on esitetty Kytömäenkeitaan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Suurin turvepaksuus, 4,8 m, havaittiin pisteellä A (taulukko 46 ja kuva 6). Kytömäenkeitaassa on saravaltaisia turpeita (73 %). Rahkavaltaisia turpeita on 27 %. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on 36 % ja tupasvillarahkaturpeita 8 %. Saravaltaisissa turpeissa yleisimpinä lisätekijöinä ovat varvut ja järviruoko (taulukko 48). Yleisimpinä turvetekijöinä Kytömäenkeitaassa esiintyvät sara (C) 66 %, rahka (S) 21 %, varpuaines () 6 %, tupasvilla (Er) 4 % ja korte (EQ) 2 %.

19 Taulukko 4. Kytömäenkeitaan pinta-alat, keskisyvyydet turvemäärät syvyysalueittain. I Syvyys-I Pinta-I Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 I alue I ala I pinta 1 pohja I yht. I pinta I pohja I yht. 1 I (ha) I H1-4 I H5-10 I H H1-4 I H5-10 I H1-10 IKoko suol 55 I 0,6 I 1,2 I 1,8 1 0,35 I 0,66 I 1, I 1Yli 1 m 1 40 I 0,9 I 1,5 1 2,4 I 0,35 1 0,59 1 0,94 93 I IYli 2 m ,2 1 1,6 1 2,8 1 0,31 1 0,43 1 0,74 74 I Kytömäenkeitaan yleisin pohjamaalaji on moreeni, jonka osuus on 63 %, hiesun 22 % ja hiedan 12 %. Liekoja on suon yli 2 m :n syvyisellä alueella 0-1 m :n syvyydessä 0,3 %, ja 1-2 m :n syvyydessä niitä ei ole havaittu. Käyttökelpoisuus Kytömäenkeidas soveltuu vain välttävästi teolliseen turvetuotantoon, lähinnä suon pienen koon vuoksi. Suon yli 2 metrin syvyisellä 26 hain alueella on pienimuotoiseen palaturvetuotantoon soveltuvaa kohtalaisesti maatunutta sara- ja rahkasaraturvetta keskimäärin 2,3 metrin paksuudelta 0,60 milj. suo-m 3 (taulukko 50). 3. Pitkänsalonkeidas (kl , x = 6877,9, y = 425,5) sijaitsee noin 24 km Parkanon keskustasta. Suon pinta on m mpy, ja viettää länteen, jonne myös vedet laskevat. Suo rajoittuu moreeni- ja kalliomäkiin ja suoalueisiin. Suolla on 54 tutkimuspistettä ja 47 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 5,1/10 ha (kuva 7). Pitkänsalonkeitaan yleisimpinä suotyyppeinä ovat rämeet (65 % suoalasta), joista vallitsevimpina ovat kangasräme (26 %), isovarpuinen räme (14 % ja rahkaräme (7 %). Avosoita on 7 %. Yleisimmät nevatyypit ovat lyhytkortinen neva (3 %) ja rahkaneva (2 %). Turvekankaita ja muita on 35 %. Tutkimuspistehavaintojen perusteella 3 % suoalasta on luonnontilaista (taulukko 49). Puuston kehitys on pääosin taimikko- ja pinotavara-asteella. Se on mäntyvaltaista ja harvaa sekä keskitiheää. Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on 36 % ja mättäiden korkeus on 2,7 dm. Suo on kauttaaltaan ojitetu ja sen kuivatusmahdollisuudet ovat vain kohtalaiset.

20 Kuva 7. Pitkänsalonkeitaan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,6, heikosti maatuneen pintakerroksen on 3,2 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 7,0. Taulukossa 5 on esitetty Pitkänsalonkeitaan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Suurin turvepaksuus, 2,7 m, havaittiin pisteellä A 400 (taulukko 46 ja kuva 8).

21 -26- Taulukko 5. Pitkänsalonkeitaan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. j Syvyys-l Pinta-J Keskisyvyys (m) I Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) j I alue I ala (ha) I pinta I pohja I yht. I pinta I pohja I yht. 1 H1-4 1 H H H1-4 1 H H % 1 1 Koko suol 105 j 0,2 1 1,1 1 1,3 1 0,15 1 1,19 1 1, (Yli 1 m ,2 1 1,5 1 1,7 1 0,13 1 1,08 1 1, IYli 2 m ,4 1 2,0 1 2,4 1 0,06 1 0,33 1 0, Pitkänsalonkeitaassa ovat rahkavaltaiset turpeet vallitsevia (54 %). Saravaltaisia turpeita on 25 %. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on 25 % ja tupasvillarahkaturpeita 29 %. Saravaltaisissa turpeista yleisimpinä lisätekijöinä esiintyy varpuainesta ja puuainesta (taulukko 48). Yleisimpinä turvetekijöinä Pitkänsalonkeitaassa esiintyvät rahka (S) 42 %, sara (C) 42 %, tupasvilla (Er) 9 %, varpuaines () 3 % ja puuaines (L) 2 %. Pitkänsalonkeitaan yleisin pohjamaalaji on moreeni, jonka osuus on 71 %, hiesua on 13 % ja hietaa 7 %. Liejua on turpeen ja pohjamaan välissä. Liekoja on suon yli 2 m :n syvyisellä alueella 0-1 m :n syvyydessä 0,2 ja 1-2 m :n syvyydessä niitä ei ole havaittu. Käyttökelpoisuus Pitkänsalonkeidas ei sovellu teolliseen turvetuotantoon suon pienen koon vuoksi. Suon eteläosassa on yli 2 metrin syvyisellä noin 12 hain alalla pienimuotoiseen polttoturvetuotantoon soveltuvaa pääosin kohtalaisesti ja hyvin maatunutta rahkaturvetta 1,9 metrin paksuudelta 0,23 milj. suo-m Viitasaarenkeidas (kl , x = 6878,2, y = 426,9) sijaitsee noin 22 km Parkanon keskustasta länteen. Suon pinta on noin m mpy, ja viettää pohjoiseen, jonne myös vedet laskevat. Suo rajoittuu moreenimaihin ja suoalueisiin. Suolla on 9 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 1,0/10 ha (kuva 9).

22 Kuva 9. Viitasaarenkeitaan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus. Viitasaarenkeitaan yleisimpinä suotyyppeinä ovat rämeet (83 %suoalasta), joista vallitsevina ovat varsinainen sararäme (42 %) ja rahkaräme (41 %). Turvekankaita ja muita on (17 %). Tutkimuspistehavaintojen perusteella 18 % suoalasta on luonnontilaista (taulukko 49). Puuston kehitys on pääosin taimikko- ja pinotavara-asteella. Se on koivu- ja mäntyvaltaista ja keskitiheää. Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on 26 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Suo on kauttaaltaan ojitettu ja sen kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,8. Heikosti maatuneen pintakerroksen maatuneisuus on 4,0 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,0. Taulukossa 6 on esitetty Viitasaarenkeitaan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Suurin turvepaksuus, 2,8 m, havaittiin pisteellä P 3 (taulukko 46).

23 Taulukko 6. Viitasaarenkeitaan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. 1 Syvyys-1 Pinta-I Keskisyvyys (m) 1 Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) I 1 alue 1 ala 1 pinta 1 pohja 1 yht. 1 pinta 1 pohja I yht. I (ha) 1 H1-4 1 H H Hl-4 1 H H % 1 1Koko suot ,1 1 1,4 1 1,5 1 0,11 1 1,24 1 1, lyli 1 m ,2 1 1,8 1 2,0 1 0,09 1 1,03 1 1, lyli 2 m ,3 1 2,2 1 2,5 1 0,09 1 0,54 1 0, Viitasaarenkeitaassa on saravaltaisia turpeita 86 %. Rahkavaltaisia turpeita on 14 %. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on 31 %. Saravaltaisissa turpeissa yleisimpinä lisätekijöinä on varpuja ja puuainesta (taulukko 48). Yleisimpinä turvetekijöinä Viitasaarenkeitaassa esiintyvät sara (C) 68 %, rahka (S) 20 %, tupasvilla (Er) 6 %, varpuaines () 3 % ja puuaines (L) 2 %. Viitasaarenkeitaan yleisin pohjamaalaji on moreeni, jonka osuus on 89 %, ja hiekan 11 %. Liejua ei ole tavattu turpeen ja pohjamaan välistä. Liekoja suon yli 2 m :n syvyisellä alueella ei ole havaittu. Käyttökelpoisuus Viitasaarenkeitaassa on polttoturpeeksi soveltuvaa rahkasaraturvetta suon yli 2 metrin syvyisellä alueella. Suon pohjoisosan teolliseen tuotantoon soveltuva alue on lähes turvekangasasteella ja alueen puusto on pinotavara-asteella. Viitasaarenkeitaassa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta yli 2 metrin syvyisellä 25 ha :n alueella keskimäärin 2,0 metrin paksuudelta 0,50 milj. suo-m 3 (taulukko 50). 5. Kivineva (kl , x = 6878,8, y = 427,8) sijaitsee noin 21 km Parkanon keskustasta länteen. Suon pinta on noin m mpy, ja viettää länteen ja etelään, jonne myös vedet laskevat. Suo rajoittuu loivapiirteisiin moreenimahin ja suoalueisiin. Suolla on 11 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 2,8/10 ha (kuva 10).

24 Kuva 10. Kivinevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus. Kivinevan yleisimpinä suotyyppeinä ovat rämeet (78 %), joista vallitsevina ovat varsinainen sararäme (55 %) ja tupasvillaräme (23 %). Turvekankaita ja muita on 22 %. Puuston kehitysluokka on pääosin taimikkoasteella (taulukko 49). Se on mänty- ja koivuvaltaista ja keskitiheää sekä tiheää. Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on 15 % ja mättäiden korkeus on 2 dm. Suo on kauttaaltaan ojitettu ja sen kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,6, heikosti maatuneen pintakerroksen 4,0 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,8. Taulukossa 7 on esitetty Kivinevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Suurin turvepaksuus, 2,2 m, havaittiin pisteellä P 4 (taulukko 46).

25 Taulukko 7. Kivinevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. I Syvyys-1 Pinta-I Keskisyvyys (m) 1 Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) I 1 alue 1 ala 1 pinta 1 pohja 1 yht. 1 pinta 1 pohja 1 yht. 1 I (ha) 1 H1-4 1 H H H1-4 1 H H % 1 1Koko suot ,2 1 1,1 1 1,3 I 0,06 1 0,45 1 0, lyli 1 m ,1 1 1,6 1 1,7 1 0,02 1 '0,38 1 0, IYli 2 m ,1 1 2,0 1 2,1 1 0,01 1 0,18 1 0, Kivinevassa ovat saravaltaiset turpeet vallitsevia (99 %). Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on 10 %. Saravaltaisissa turpeissa yleisimpinä lisätekijöinä tavataan tupasvillaa ja varpuja (taulukko 48). Yleisimpinä turvetekijöinä Kivinevassa esiintyvät sara (C) 78 %, rahka (S) 15 %, tupasvilla (Er) 5 % ja varpuaines () 2 %. Kivinevan pohjamaalaji on moreeni. Liekoja suon yli 2 m :n syvyisellä alueella ei esiinny. Käyttökelpoisuus Kivineva ei sovellu yli 2 metrin syvyisen alueen pienuuden vuoksi teolliseen turvetuotantoon. 6.Horjunkeidas (kl , x = 6882,3, y = 427,8) sijaitsee noin 22 km Parkanon keskustasta luoteeseen. Suon pinta on m mpy, ja viettää etelään, jonne myös vedet laskevat. Suo rajoittuu loiviin moreenisaarekkeisiin ja suoalueisiin. Suolla on 88 tutkimuspistettä ja 83 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 2,6/10 ha (kuva 11). Horjunkeitaan yleisimpinä suotyyppeinä ovat nevat (39 % suoalasta), joista vallitsevimpina ovat rahkaneva (18 %), lyhytkortinen neva (11 %) ja silmäkeneva (5 %). Rämeitä on 38 %, joista yleisimpiä ovat varsinainen sararäme (12 %) ja rahkaräme (9 %). Korpityypeistä ainoa on nevakorpi (3 %). Turvekankaita ja muita on 20 %. Tutkimuspistehavaintojen perusteella 55 % suoalasta on luonnontilaista (taulukko 49).

26 Kuva 11. Horjunkeitaan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus. Puuston kehitys on pääosin taimikko- ja riukuasteella. Se on mänty- ja koivuvaltaista ja harvaa tai keskitiheää. Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on 33 % ja mättäiden korkeus 2,6 dm. Suo on reunaosiltaan ojitettu ja sen kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaiset. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5. Heikosti maatuneen pintakerroksen maatuneisuus on 3,2 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,4. Taulukossa 8 on esitetty Horjunkeitaan pinta-alat, keskisyvyydet ja

27 turvemäärät syvyysalueittain. Suurin turvepaksuus, 4,0 m, havaittiin pisteellä A (taulukko 46 ja kuva 12). Taulukko 8. Horjunkeitaan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. I Syvyys-I Pinta-I Keskisyvyys (m) I Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) I alue 1 ala I pinta I pohja 1 yht. 1 pinta I pohja I yht. I I I (ha) I H1-4 1 H5-10 I H H1-4 I H5-10 I H IKoko suol ,4 I 0,9 I 1,3 1 1,19 I 3,15 I 4,34 I 100 I IYli 1 m ,4 1 1,3 1 1,7 1 0,85 1 2,65 1 3, I IYli 2 m ,8 1 1,8 1 2,6 1 0,46 1 1,10 1 1, I Horjunkeitaassa ovat saravaltaiset turpeet vallitsevia (54 %). Rahkavaltaisia turpeita on 46 %. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on 12 % ja tupasvillarahkaturpeita 26 %. Saravaltaisissa turpeista yleisimpinä lisätekijöinä ovat tupasvilla ja järviruoko (taulukko 48). Yleisimpinä turvetekijöinä Horjunkeitaassa esiintyvät sara (C) 45 %, rahka (S) 41 %, tupasvilla (Er) 10 %, korte (Eq) 1 % ja varpuaines () 1 %. Horjunkeitaan yleisin pohjamaalaji on moreeni, jonka osuus on 87 %, hiesun 8 % ja hiedan 3 %. Liejua on tavattu turpeen ja pohjamaan välistä keskimäärin 7 % :sta tutkimuspisteistä. Liekoja on koko suon alueella erittäin vähän (alle 1 %). Käyttökelpoisuus Horjunkeitaan länsiosan yli 2 metrin syvyinen 50 hain alue soveltuu välttävästi polttoturvetuotantoon. Turvelaji vaihtelee pintakerroksen rahkaturpeista syvemmällä saraturpeisiin ja maatuneisuus on melko vaihtelevaa. Turpeen vaihteleva maatuneisuus ja suon melko epätasainen pohja heikentävät suon käyttökelpoisuutta. Horjunkeitaassa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta yli 2 metrin syvyisellä 50 hain alueella keskimäärin 2,1 metrin paksuudelta 1,05 milj. suo-m3 (taulukko 50).

28 Matoneva (kl , x = 6878,8, y = 437,5) sijaitsee noin 13 km Parkanon keskustasta lounaaseen. Suon pinta on m mpy, ja viettää pohjoiseen, jonne myös vedet laskevat. Suo rajoittuu moreenipeitteisiin mäkiin ja saarekkeisiin. Suolla on 43 tutkimuspistettä ja 37 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 5,9/10 ha (kuva 13). Matonevan yleisimpinä suotyyppeinä ovat rämeet (71 % suoalasta), joista vallitsevimpina ovat rahkaräme (26 %), korpiräme (10 %) ja pallosararäme (10 %). Ainoa nevatyyppi on lyhytkortinen neva (4 %). Korpityypeistä (17 %) yleisimmät ovat varsinainen korpi (9 %) ja kangaskorpi (5 %). Tutkimuspistehavaintojen perusteella 24 % suoalasta on luonnontilaista (taulukko 49). MAT EVA, Parkano, Ikaalinen k Kuva 13. Matonevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus.

29 Puusto on pääosin taimikko- ja pinotavara-asteella. Se on mänty- ja koivuvaltaista ja harvaa tai keskitiheää. Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäiden peittävyys on 28 % ja mättäiden korkeus on 2,5 dm. Suo on pääosin ojitettu ja sen kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,0. Heikosti maatuneen pintakerroksen maatuneisuus on 3,8 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,6. Taulukossa 9 on esitetty Matonevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Suurin turvepaksuus, 4,7 m, havaittiin pisteellä A 700 (taulukko 46 ja kuvat 14a ja b). Taulukko 9. Matonevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. I Syvyys-I Pinta-I Keskisyvyys (m) I Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) I alue I ala I pinta I pohja I yht. I pinta I pohja I yht. I ( ( ha) I Hl-4 I H5-10 I H1-10 I H1-4 I H5-10 I H1-10 I % I IKoko suol ,4 I 1,6 1 2,0 1 0,32 1 1,18 1 1, I IYli 1 m ,6 1 2,1 1 2,7 1 0,30 1 1,10 1 1, IYli 2 m ,7 1 2,4 I 3,1 1 0,26 1 0,92 1 1, Matonevassa ovat saravaltaiset turpeet vallitsevia (55 %). Rahkavaltaisia turpeita on 45 %. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on 34 ja tupasvillarahkaturpeita 17 %. Saravaltaisissa turpeissa yleisimpinä lisätekijöinä esiintyy varpuja ja puuainesta (taulukko 48). Yleisimpinä turvetekijöinä Matonevassa esiintyvät sara (C) 40 %, rahka (S) 38 %, tupasvilla (Er) 12 %, varpuaines () 3 % ja puuaines (L) 3 %. Matonevan yleisin pohjamaalaji on moreeni, jonka osuus on 57 %, hiedan 21 % ja hiekan 12 %. Liejua on tavattu turpeen ja pohjamaan välistä keskimäärin 4 % :sta tutkimuspisteistä. Liekoja on suon yli 2 m :n syvyisellä alueella 0-1 m :n syvyydessä 0,2 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,2 %.

30 MRTEVR PRRKR R-SELKnLIJR. KL M MPY MRRTUEISUUS Kuva 14a. Matonevan A-selkälinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili. Käyttökelpoisuus Matonevassa on yli 2 metrin syvyisellä 38 ha :n alueella polttoturpeeksi kohtalaisesti soveltuvaa turvetta. Turve on paikoitellen 1-1,5 metrin paksuisessa pintakerroksessa vain kohtalaisesti maatunutta (H 4), muuten turve on hyvin maatunutta. Suo on lähes kokonaan muuttuma-asteella ja sen jatkokuivatus on myös mahdollista. Matonevassa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta yli 2 metrin syvyisellä 38 ha :n alueella keskimäärin 2,5 metrin paksuudelta 0,95 milj. suo-m 3 (taulukko 50).

31 MRTEVR PRRKR B-SELKPLIJR. KL W M MPY M MPY Kuva 14b. Matonevan B-selkälinjan maatuneisuus- ja turvelajiprofiili. 8. Kiimakeidas (kl , x = 6875,7, y = 434,5) sijaitsee noin 15 km Parkanon keskustasta länteen. Suon pinta on noin 138 m mpy, ja viettää länteen, jonne myös vedet laskevat. Suo rajoittuu moreenimaastoon ja suoalueisiin. Suolla on 4 tutkimuspistettä ja 24 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 0,7/10 ha (kuva 15). Kiimakeitaan yleisimpinä suotyyppeinä ovat rämeet (72 % suoalasta), joista vallitsevimpina ovat rahkaräme (31 %), varsinainen sararäme (26 %) ja tupasvillaräme (12 %). Avosuota on 28 % tutkimuspistehavainnoista. Yleisimmät nevatyypit ovat lyhytkortinen neva (25 %) ja rahkaneva (3 %). Tutkimuspistehavaintojen perusteella 55 % suoalasta on luonnontilaista (taulukko 49).

32 KIIMAKEIDAS KL PARKA L I I I I I 0 500M GELGIA TUTKIMUSKESKUS Kuva 15. Kiimakeitaan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus. Puusto on pääosin taimikkoasteella. Se on mäntyvaltaista ja harvaa tai keskitiheää. Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäiden peittävyys on 25 ja mättäiden korkeus on 2,5 dm. Suo on reunaosiltaan ojitettu ja sen kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvät. Turpeen keskimaatuneisuus on 7,0. Heikosti maatuneen pintakerroksen maatuneisuus on 3,0 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 7,3. Taulukossa 10 on esitetty Kiimakeitaan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Suurin turvepaksuus, 5,3 m, on havaittiin pisteellä A (taulukko 46).

33 Taulukko 10. Kiimakeitaan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyys-I Pinta-[ Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) alue 1 ala 1 pinta I pohja 1 yht. 1 pinta 1 pohja I yht. I 1 1 (ha) 1 H1-4 1 H H H1-4 I H5-10 I H1-10 1Koko suot ,1 1 2,2 1 2,3 1 0,07 1 1,19 1 1, I IYli 1 m ,2 1 2,7 1 2,9 1 0,07 1 1,09 1 1, IYli 2 m ,3 1 3,3 1 3,6 I 0,07 1 0,89 1 0, Kiimakeitaassa ovat saravaltaiset turpeet vallitsevia (77 %). Rahkavaltaisia turpeita on 23 %. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on 13 % ja tupasvillarahkaturpeita on 12 %. Saravaltaisissa turpeissa yleisimpinä lisätekijöinä tavataan kortetta ja järviruokoa (taulukko 48). Yleisimpinä turvetekijöinä Kiimakeitaassa esiintyvät sara (C) 57 %, rahka (S) 31 %, korte (Eq) 6 %, tupasvilla (Er) 3 % ja varpuaines () 2 %. Kiimakeitaan yleisin pohjamaalaji on moreeni, jonka osuus on 42 %, hiesun 38 % ja hiekan 8 %. Liejua on tavattu turpeen ja pohjamaan välistä keskimäärin 8 % :sta tutkimuspisteistä. Liekoja on suon yli 2 m :n syvyisellä alueella 0-1 m :n syvyydessä 0,5 %, ja 1-2 m :n syvyydessä niitä ei yleensä esiinny. Käyttökelpoisuus Kiimakeidas on Mesäntutkimuslaitoksen koealueena, eikä sen näin voida katsoa kuuluvan teollisesti käyttökelpoisiin suoalueisiin. 9. Hannankeidas (kl , x = 6878,9, y = 430,7) sijaitsee noin 18 km Parkanon keskustasta länteen. Suon pinta on m mpy, ja viettää itään, jonne myös vedet laskevat. Suo rajoittuu loivapiirteisiin moreenimaihin ja suoalueisiin. Suolla on 68 tutkimuspistettä ja 106 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 4,4/10 ha (kuva 16). Hannankeitaan yleisimpinä suotyyppeinä ovat rämeet (72 % suoalasta), joista vallitsevimpina ovat rahkaräme (41 %), tupasvillaräme (12 %) ja kangasräme (7 %). Avosoita on 23 %. Yleisimmät nevatyypit ovat lyhytkortinen neva (14 %) ja rahkaneva (9 %). Korpityypeistä ainoa on

34 HAAKEIDAS, Parkano k Kuva 16. Hannankeitaan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus. varsinainen korpi (1 %). Turvekankaita ja muita on 4 %. Tutkimuspistehavaintojen perusteella 62 % suoalasta on luonnontilaista (taulukko 49). Puusto on pääosin taimikko- ja riukuasteella. Se on mäntyvaltaista ja harvaa tai keskitiheää. Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäiden peittävyys on 38 % ja mättäiden korkeus on 3 dm. Suo on itäosaltaan ojitettu ja sen kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5. Heikosti maatuneen pintakerroksen maatuneisuus on 3,3 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,5. Taulukossa 11 on esitetty Hannankeitaan pinta-alat, keskisyvyydet

35 ja turvemäärät syvyysalueittain. Suurin turvepaksuus, pisteellä A 600 (taulukko 46 ja kuva 17). 2,9 m, havaittiin Taulukko 11. Hannankeitaan pinta-alat, keskisyvyydet ja syvyysalueittain. turvemäärät 1 Syvyys-l Pinta-I Keskisyvyys (m) 1 Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) I 1 alue 1 ala 1 pinta 1 pohja I yht. 1 pinta 1 pohja 1 yht (ha) 1 H1-4 1 H H H1-4 1 H H % 1 1Koko suot ,4 1 0,8 1 1,2 1 0,58 1 1,30 1 1,88 I lyli 1 m ,5 1 1,2 1 1,7 1 0,43 1 1,00 1 1, IYli 2 m ,8 1 1,6 1 2,4 1 0,23 1 0,45 1 0, Hannankeitaassa on rahkavaltaisia turpeita 78 %. Saravaltaisia turpeita on 22 %. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on 16 % ja tupasvillarahkaturpeita 2 %. Saravaltaisissa turpeissa on yleisimpinä lisätekijöinä kortetta ja puuainesta (taulukko 48). Yleisimpinä turvetekijöinä Hannankeitaassa esiintyvät rahka (S) 57 %, sara (C) 22 %, tupasvilla (Er) 17 %, puuaines (L) 2 % ja varpuaines () 1 %. Hannankeitaan yleisin pohjamaalaji on moreeni, jonka osuus on 95 %. Liekoja on suon yli 2 m :n syvyisellä alueella 0-1 m :n syvyydessä 0,1 %, ja 1-2 m :n syvyydessä niitä ei ole havaittu. Turpeen tuhkapitoisuus pisteellä A 1000 on keskimäärin 2,3 % (vaihteluväli 2,0-3,1) kuivapainosta, ph-arvo 3,6 (3,5-3,9), vesipitoisuus märkäpainosta 89,6 % (83,3-95,5) ja kuivatilavuuspaino 104 kg/m 3 (45-171). Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,1 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,3 MJ/kg. Käyttökelpoisuus Hannankeitaan keskiosan yli 2 metrin syvyinen 29 ha :n alue soveltuu kohtalaisesti polttoturvetuotantoon. Turve on suon pintaosassa (0-0,8 m) heikosti maatunutta rahkaturvetta ja soveltuu vain välttävästi polttoturvekäyttöön. Syvemmällä turve on kohtalaisesti ja hyvin maatunutta rahkaturvetta.

36 Hannankeitassa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta yli 2 metrin syvyisellä, 29 ha :n alueella keskimäärin 1,9 metrin paksuudelta 0,55 milj. suo-m 3. Turpeen kuiva-ainemäärä on 0,06 m ilj. t n ja kuivan turpeen energiasisältö noin 1,20 milj. GJ eli noin 0,33 milj. MWh. 50 % :n käyttökosteudella turpeen energiasisältö on noin 1,06 milj. GJ eli 0,30 milj. MWh (taulukko 50). 10. Kangaslanminneva (kl , x = 6877,3, y = 439,5) sijaitsee noin 10 km Parkanon keskustasta länteen. Suon pinta on m mpy, ja viettää länteen, jonne myös vedet laskevat. Suo rajoittuu idässä hiekkakankaaseen, loiviin moreenimaihin sekä etelässä turvetuotantoalueeseen. Suolla on 24 tutkimuspistettä ja 12 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 7,1/10 ha (kuva 18). K A t3 A SL A MM I E VA, Par kano kl Kuva 18. Kangaslamminnevan tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus.

37 Kangaslamminnevan yleisimpinä suotyyppeinä ovat rämeet (78 % suoalasta), joista vallitsevimpina ovat rahkaräme (47 %), isovarpuinen räme (15 %) ja keidasräme (12 %). Turvekankaita ja muita on 4 %. Tutkimuspistehavaintojen perusteella 62 % suoalasta on luonnontilaista (taulukko 49). Puusto on pääosin taimikko- ja pinotavara-asteella. Se on mäntyvaltaista ja harvaa tai keskitiheää. Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyyden peittävyys on 47 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Suo on kauttaaltaan ojitettu ja sen kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,3. Heikosti maatuneen pintakerroksen maatuneisuus on 3,6 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,6. Taulukossa 12 on esitetty Kangaslamminnevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Suurin turvepaksuus, 2,7 m, havaittiin pisteellä A 700 (taulukko 46 ja kuva 19). Taulukko 12. Kangaslamminnevan pinta-alat, syvyysalueittain. keskisyvyydet ja turvemäärät j Syvyys-I Pinta-I Keskisyvyys (m) I Turvemäärä (milj. suo-m3 ) I j alue j ala j pinta I pohja j yht. j pinta 1 pohja j yht. j j 1 1 (ha) j H1-4 1 H H H1-4 1 H H1-10 IKoko suol ,5 1 0,6 1 1,1 1 0,16 1 0,21 1 0, IYli 1 m 1 17 I 0,7 1 1,0 1 1,7 I 0,12 1 0,16 1 0, Yli 2 m ,1 1 1,4 1 2,5 1 0,06 1 0,07 1 0, Kangaslamminnevassa ovat rahkavaltaiset turpeet vallitsevia (88 %). Saravaltaisia turpeita on 12 %. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on 23 % ja tupasvillarahkaturpeita on 51 %. Saravaltaisten turpeiden yleisin lisätekijä on varpu (taulukko 48). Yleisimpinä turvetekijöinä Kangaslamminnevassa esiintyvät rahka (S) 67 %, tupasvilla (Er) 17 %, sara (C) 12 %, varpuaines () 3 % ja puuaines (L) 1 %. Kangaslamminnevan yleisin pohjamaalaji on hiekka, jonka osuus on 56 %, ja hiedan 44 %. Liejua ei ole tavattu turpeen ja pohjamaan välistä. Liekoja suon yli 2 m :n syvyisellä alueella ei yleensä esiinny.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN LASSE SVAHNBÄCK JA KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires in the western part

Lisätiedot

KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSAST O RAPORTTI P 13.4/85/17 3 CARL-GÖRAN STEN J A LASSE SVAHNBÄC K KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS ~ r cr,~~,,j ~ : ~ V~,._~ -3.~. `.n

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary :

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 236 Turvetutkimus Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary : The peat resources and their potential use in Kihniö,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 245 Tapio Toivonen TÖYSÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Töysä and their potential use Espoo 1991 3 SISÄLTÖ

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S ESPOO 1985 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 274 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the usefulness of the peat resources

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 221 RIITTA KORHONEN. Abstract : The mires and their peat resources in

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 221 RIITTA KORHONEN. Abstract : The mires and their peat resources in GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 221 MAAPERÄOSASTO RIITTA KORHONEN KEURUULLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I Abstract : The mires and their peat resources in Keuruu ESPOO 1988 Korhonen,

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160. Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160. Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 298 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Summary : The mires and peat resources in Lappi, southwestern Finland Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 449

Turvetutkimusraportti 449 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 394

Turvetutkimusraportti 394 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230 Tapio Muurinen SMOSSA VUOSNA 1985-1986 TUTKTUT SUOT JA NDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat resources of the commune of Simo in 1985-1986

Lisätiedot

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 350 KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Kaavi Part 2 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2004 Kaavilla

Lisätiedot

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 249 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Mäntsälä and their potential use. Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 363 Tapio Toivonen SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Siikainen, western Finland Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1. Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1. Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1 Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m SAVITAIPALEEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 381

Turvetutkimusraportti 381 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 381 2008 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, part 1, Northern Ostrobothnia Tapio Toivonen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 409

Turvetutkimusraportti 409 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 409 2010 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 1 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 396

Turvetutkimusraportti 396 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 396 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia, Finland. Part 3

Lisätiedot

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 265 Riitta Korhonen PERÄSEIÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires of Peräseinäjoki and their usefulness Espoo 1993 Korhonen Riitta

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 20 1 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSA I I Abstract : Peat resources and their suitability in the area

Lisätiedot

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 365 LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

TURVERAPORTTI 223. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 223 Turvetutkimus Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of seven peat deposits in

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 423

Turvetutkimusraportti 423 391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. 399. 400. 401. 402. 403. 404. 405. 406. 407. 408. 409. 410. 411. 412. 413. 414. 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut

Lisätiedot

PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T

PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 0 Jukka Häiki ö PULKKILASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA 1 Kuopio 1986 Häikiö, Jukka 1986. Pulkkilassa tutkitut suot ja niiden - turvevarat, osa I.

Lisätiedot

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 278 Tapio Toivonen LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Lapua Kuopio 1994 Toivonen Tapio 1994 Lapualla tutkitut

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252 Pauli Hänninen ja Satu Jokinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Pudasjärvi.

Lisätiedot

TAMMELAN SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

TAMMELAN SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 358 Carl-Göran Stén ja Markku Moisanen TAMMELAN SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands and the usefulness of peat in Tammela,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 453

Turvetutkimusraportti 453 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 419

Turvetutkimusraportti 419 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 419 2011 Pihtiputaalla tutkittut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Pihtipudas, Central Finland, Part 3 Jukka Turunen

Lisätiedot

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II

KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 264 Tapio Muurinen KUIVANIEMEN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa II Abstract : The mires and peat reserves of Kuivaniemi and their usefulness Part

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino

Lisätiedot

Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous

Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot Soidensuojelutyöryhmän kokous 19.12.2012 Asta Harju 1 GTK:n systemaattinen turvevarojen kartoitus GTK kartoittaa vuosittain

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0. Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0. Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0 Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1983 Tekijän osoite : Helmer Tuittila Geologinen tutkimuslaito

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 9

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 9 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 356 Hannu Pajunen YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 9 Abstract: The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland Part 9 Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 400

Turvetutkimusraportti 400 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 400 2009 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 401

Turvetutkimusraportti 401 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 401 2009 Reisjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Reisjärvi, western Finland Part 2 Jukka Turunen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 430

Turvetutkimusraportti 430 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 430 2012 Pihtiputaalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Pihtipudas, Central Finland Part 4 Heikki Meriluoto

Lisätiedot

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Suokohtainen aineisto 31.10.2016 Anne Savola Ympäristöasiantuntija Satakuntaliitto Suokohtainen aineisto: Kartta- ja ilmakuvaotteet Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 436

Turvetutkimusraportti 436 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s.

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 240 Pauli Hänninen ja Arto Hyvärinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa Vili Kuopio 1990 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1990

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 397

Turvetutkimusraportti 397 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 397 2009 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: Mires and peat reserves of Muhos, Central Finland. Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 283 Tapio Toivonen EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Eura Kuopio 1994 Toivonen.Tapio.1994. Eurassa tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9 Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a SOTKAMON KUNNASSA INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO

Lisätiedot