GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 318. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen PIIPPOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

Transkriptio

1 GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 318 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen PIIPPOLASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT OSA 1 Abstract : The mires and peat reserves in the municipality of Piippola, Central Finland Part 1 Espoo 1999

2 Virtanen, Kimmo & Herranen, Teuvo Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 318, 66 sivua, 30 kuvaa, 2 taulukkoa, 4 liitettä Geologian tutkimuskeskus on tutkinut Piippolan turvevaroja vuosina , 1979 ja Piippolassa tutkittiin 115 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha Tämä on 97 % kunnan kaikkien yli 20 ha :n suuruisten soiden pinta-alasta Tutkittujen soiden kokonaisturvemäärä on noin 190 milj suo-m 3 Aineisto koottiin käyttäen tutkimuslinjastoa, jolla tutkimuspisteet sijaitsevat 100 metrin välein Maastossa määritettiin pinnan korkeus, suotyyppi, turvelaji, turpeen maatuneisuus, liekoisuus ja pohjamaalaji Laboratorionäytteistä määritettiin ph, vesipitoisuus, kuivatilavuuspaino ja tuhkapitoisuus Osasta näytteitä analysoitiin myös lämpöarvo, rikki ja muita alkuaineita Piippolan suot ovat koko maahan verrattuna ohutturpeisia Turvekerrostuman keskisyvyys on vain 1,0 m, josta keskimäärin 0,2 m on heikosti maatunutta rahkavaltaista pintakerrosta Tutkitusta suoalasta on yli 1,5 metrin syvyistä 24 % (4 589 ha) käsittäen noin 50 % koko kunnan turvemäärästä Soiden turpeista on 59 % rahkavaltaisia ja 41 % saravaltaisia Suotyypit ovat valtaosin rämeitä, jotka on ojitettu tehokkaasti metsätaloutta varten Luonnontilaisten soiden osuus on 25 % Tähän raporttiin on koottu Piippolan länsiosan suot Raportin 64 suosta energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita löytyi 42 suolta yhteensä 2034 ha äiden soiden yhteenlaskettu käyttökelpoinen energiaturvemäärä on ollut ennen turvetuotannon aloittamista n 29 milj suo-m3 Kunnan länsiosan soiden energiasisältö on ollut vastaavasti noin 55,8 milj GJ eli 15,5 Twh 50 % :n käyttökosteudessa Kasvuturvetuotantoon sopivia alueita löytyi Piippolan länsiosassa 16 suolta, joissa on kasvuturpeen raaka-aineeksi sopivaa turvetta n 500 hehtaarin alueella yhteensä n 3,5 milj suo-m 3 Avainsanat : suo, turve, energia, Piippola Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen Geologian tutkimuskeskus PL KUOPIO Sähköposti : kimmovirtanen@gsffi ISB ISS

3 Virtanen, Kimmo & Herranen, Teuvo Piippolassa tutkitut suotja niiden turvevarat, osa I - The mires and peat reserves of the municipality of Piippola, part 1 Geologian tutkimuskeskus,turvetutkimusraportti - Geological Survey offinland -Report ofpeat Investigation 318,66 pages, 30 figures, 2 tables, 4 appendices The Geological Survey of Finland studied 115 mires in the municipality ofpiippola in , 1979 and They cover hectares, which is 97% of the mires over 20 hectares area in Piippola, and contain about 190 million cubic meters of peat in situ The data was collected using survey line grids with study sites at the intervals of 100 m Elevation, site type, peat type, the decomposition degree of peat, snag content and the type of subsoil were determined and recorded in the field Laboratory samples were taken from selected sites to determine ph value, water content, dry bulk density and ash content of peat Part of the samples were also analysed for heating value, sulphur and other elements The mean depth of peat is only 1 0 m, including the slightly humified Sphagnum predominant surface layer, which averages 0 2 m in thickness The mean humification degree (H) of peat is 5 0 The area deeper than 1 5 m covers 4589 hectares and contains about 50% of the total peat quantity The portion of Sphagnum predominant peat is 59% and Carex predominant peat 41 % The most common site types are pine bogs Virgin peatland covers 25% of the total peatland area This report contains the mires of the western part of Piippola Altogether 42 mires covering hectares were evaluated suitable for fuel peat production and 16 mires for horticultural peat production The available amount of fuel peat is about 29 million m 3 in situ and energy content at 50% moisture 55 8 million GJ or 15 5 Twh The quantity of horticultural peat is about 3 5 million m3 Keywords : mire, peat, energy, Piippola Kimmo Virtanen & Teuvo Herranen Geological Survey offinland P O Box 1237 FI KUOPIO FILAD kimmovirtanen@gsffi

4 SISÄLLYSLUETTELO JOHDATO - 7 TUTKIMUSMEETELMÄT 7 Kenttätutkimukset 7 Laboratoriomääritykset 11 Aineiston käsittely j a tulosteet 11 SOIDE SOVELTUVUUS TURVETUOTATOO 13 TUTKITUT SUOT 15 1 Lähdeneva 15 2 Toukkaneva 16 3 Pajusuo 16 4 Siltasaarensuo 18 5 Pömminneva 18 6 Kurkiräme 18 7 Honkaneva 19 8 Ukonmurronneva 19 9 Lattusenneva Kivineva Sarvineva Pirpanneva Oulaistenneva Pyöriäneva Saarineva Leskistenahonneva Peltolanniitty Metsälä Heteneva Pitkänsillanneva Hillakkoräme Rahkaneva Murtoneva Paaluräme Tulppaanneva Mustanmullankaarto Paskoneva Kylmäneva Karppanen Halkoräme Kuoppaneva Haisu Viitaneva Kotijärvi Kasariniitty Kivineva Tammikkineva Ohralehto Lantiininneva Sämpsänneva Peltoneva 41

5 42 43 litinneva Isoräme iemineva Joutenneva Keno-Veetin räme 43 Kurjenluianneva 43 Karkuneva 45 Karkuvainio 45 Lassinneva 45 Ruonasenneva 47 Murtoneva 48 Majaneva 48 Maljaneva Honkaneva 50 Ylineva 50 Latvaneva 51 Latvakorpi 51 Ruonasenlamminsuo 52 Ristisenjärvi 53 Jylenneva Sängenaho Rimpineva Paloneva 58 TULOSTE TARKASTELUA 60 Soiden levinneisyys ja soistuminen 60 Suoyhdistymät j a suotyypit 60 Turvekerrostumat 61 Soiden käyttömahdollisuudet turvetuotantoon 61 Soidensuojelu 66 KIRJALLISUUS 66 LIITTEET

6 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 JOHDATO Piippolan kunta sijaitsee Oulun läänin eteläosassa Alueen suurin energiaturpeen käyttäjä on IVO :n Haapaveden lauhdevoimala, jonka vuotuinen turpeen käyttö on yli 3 milj m 3 Yli miljoona kuutiometriä turvetta käyttäviin Kajaanin ja Iisalmen sähkö-lämpölaitoksiin on Piippolasta alle 100 km :n ja Ouluun vähän yli 100 km :nkuljetusmatka Oulussa käytetään vuodessa yli 4 milj M3 turvetta Piippolan ympäristössä on lisäksi monia energiaturvetta käyttäviä kunnallisia lämpökeskuksia Geologian tutkimuskeskus on tutkinut Piippolan turvevaroja vuosina , 1979 ja Piippolassa on tutkittu 115 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha (kuva 1) Tämä on 97 %kunnan yli 20 ha :n suuruisten soiden pintaalasta ja 88% kunnan koko suoalasta (214 km 3 ) Tutkimatta Piippolassa on vain joukko pieniä soita, joilla ei ole edellytyksiä energia- tai kasvuturvetuotantoon Piippolan turvetutkimukset liittyvät osana valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin Turvetutkimusten päätarkoituksena on ollut käyttökelpoisten energia- ja kasvuturvevarojen selvittäminen Lisäksi on huomioitu myös turpeen ja soiden muut käyttömahdollisuudet Piippolasta on aiemmin julkaistu vuosien 1975 ja 1976 turvetutkimustulokset GTK :n tutkimusraportissa :o 33 (Lappalainen et al 1978) Piippolan turvetutkimukset julkaistaan nyt koottuna kahdessa osassa Suot on jaoteltu vesistöalueittain Suomen vesistöalueet -julkaisun (Ekholm 1993) mukaisesti Piippolan länsiosan suot (1-64) julkaistaan tässä raportissa Vanhat tutkimustulokset julkaistaan myös näissä raporteissa uudelleen arvioituina ja tarkennettuina Piippolan turvetutkimuksista on vastannut erikoistutkija Kimmo Virtanen Tutkimuksia ovat maastossa lisäksi tehneet tutkimusassistentti Teuvo Herranen ja työnjohtaja Reijo Rantapelkonen Raportissa julkaistaan lyhyt kuvaus jokaisesta tutkitusta suosta ja selostus kunkin suon soveltuvuudesta turvetuotantoon GTK :n turveinventoinnin kehittäminen ja maksullisuus -raportin (KTM 1990) mukaisesti yksityiskohtaisia tutkimustuloksia ei julkaista, vaan niitä voi tilata GTK :n Väli-Suomen aluetoimistosta Tällöin on mahdollisuus tilata suoselosteita, jotka sisältävät yksityiskohtaisiakarttoja ja turvekerrostuman poikkileikkauskuvia sekä tietoja turpeen laadusta ja määrästä, sekä laboratorioanalyysien tuloksista ja atk-tulosteita muista suohon ja turpeeseen liittyvistä ominaisuuksista Tietoja voidaan tulostaa mm palstoittain tai koko suon osalta ja tiedoista on mahdollisuus tehdä yhteenvetoja esim kunnittain, maakunnittain tai vaikka vesistöalueittain Tietojavoitilatamyössähköisinätiedostoina TUTKIMUSMEETELMÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologian tutkimuskeskuksen Turvetutkimusten maasto-oppaassa kuvattuja menetelmiä (Lappalainen, Sten & Häikiö 1984) Isot, yhtenäiset suot on tutkittu käyttäen linjatutkimusmenetelmää,jossa suon hallitsevan osan poikki on vedetty selkälinja ja tälle tarpeen mukaan poikkilinj oja Linj oitettavat suot on valittu gammakarttoja käyttäen (Virtanen 1997) Poikkilinjat ovat soilla metrin etäisyydellä toisistaan Tutkimuspisteet ovat linjoilla 100 tai 200 metrin välein, ja ne on merkitty maastoon paaluin Lisäksi soille on tehty syvyysmittauslinj oj a, joilta turvekerrostuman paksuus on kairattu 50 metrin välein Pienet j a rikkonaiset suot on tutkittu hajapistemenetelmällä Soilla on tutkimuspisteitä 0,2-5,1 kpl/ 10 haja syvyyspisteitä 0,8-8,9 kpl/10 ha Jokaiselta tutkimuspisteeltä on havainnoitu suotyyppi, suon pinnan vetisyys (5 -asteikko) j a mättäisyys (peittävyys -% ja korkeus) Puustosta on havainnoitu puulajisuhteet % :eina sekä kehitys-ja tiheysluokka Kairauksin on selvitetty turvekerrosten paksuus, turvelajit lisätekijöineen (6-asteikko), turpeen maatuneisuus (10-asteikko), kosteus (5-asteikko), tupasvillakuitujen määrä (6-asteikko) ja liekoisuus - % Lisäksi on tehty havaintoja soiden lieju- ja järvimutakerrostumista sekä turvekerrostuman alla olevista maalajeista (kuva 2, sivu 10) Tutkimuslinjoista syvyyksiltään merkittävät on vaaittu ja korkeudet yhdistetty valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon (kuva 3, sivu 10) 7

7 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen 0 C) IZ 8

8 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 PIIPPOLASSA TUTKITUT SUOT (osa 1) 57 SIIKAJOE VESISTÖALUE 5706 LAMUJOE VALUMA-ALUE Viitaojan valuma-alue 1 Lähdeneva 2 Toukkaneva 3 Pajusuo 4 Siltasaarensuo 5 Pömminneva 6 Kurkiräme 7 Honkaneva 8 Ukonmurronneva 9 Lattusenneva 10 Kivineva 11 Sarvineva 12 Pirpanneva 13 Oulaistenneva 14 Pyöriäneva 15 Saarineva 16 Leskistenahonneva 17 Peltolanniitty 18 Metsälä 19 Heteneva 20 Pitkänsillanneva 21 Hillakkoräme 22 Rahkaneva 23 Murtoneva Lamujoen keskiosan alue 24 Paaluräme 25 Tulppaanneva 26 Mustanmullankaarto 27 Paskoneva 28 Kylmäneva 29 Karppanen 30 Halkoräme 31 Kuoppaneva 32 Haisu 33 Viitaneva 34 Kotijärvi 35 Kasariniitty 3 6 Kivineva 37 Tammikkineva 38 Ohralehto 39 Lantiininneva 40 Sämpsänneva 41 Peltoneva 42 Joutenneva 43 Iitinneva 44 Keno-Veetin räme Ruonasenojan valuma-alue 45 Kurjenluianneva 46 Karkuneva 47 Karkuvainio 48 Lassinneva 49 Ruonasenneva 50 Murtoneva 51 Majaneva 52 Maljaneva 53 Isoräme 54 Honkaneva 55 Ylineva 56 Latvaneva 57 Latvakorpi 58 Ruonasenlamminsuo Ristisenojan valuma-alue 59 Ristisenjärvi 60 Jylenneva 61 iemineva 62 Sängenaho 63 Rimpineva 64 Paloneva 9

9 t t Y J v A Kuva 2 Kerrostuman turvelajit tutkitaan maastossa, x:

10 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Laboratoriomääritykset Kenttätutkimustietojen perusteella on syvistä soista otettu laboratorionäytteet siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin suon käyttökelpoista turvekerrostumaa äytteet on otettu tilavuustarkalla kairalla (Korpijaakko 1981), jolloin niistä on voitu määrittää myös turpeen energiasisältö äytteistä on määritetty Geologian tutkimuskeskuksen turvelaboratoriossa Kuopiossa happamuus, vesipitoisuus, kuivatilavuuspaino jatuhkapitoisuus Osasta näytteitä määritetään lämpöarvo ja rikkipitoisuus Vesipitoisuus ilmoitetaan prosentteina märkäpainosta ja tuhkapitoisuus prosentteina kuivan turpeen painosta 815Ä25 ÖC : ssa hehkutettuna Kuivatilavuuspaino ilmoittaa suossa olevan turpeen kuiva-aineen määrän tilavuusyksikköä kohden (kg/ suo-m3 ) Lämpöarvot on mitattu jauhetuista, homogenisoiduista ja pilleriksi puristetuista turvenäytteistä LECO AC-300 isotermisellä kalorimetrillä (ASTM D3286) Tulokset ilmoitetaan tehollisina lämpöarvoina kuivalle turpeelle ja 50 % :n käyttökosteudessa olevalle turpeelle (MJ/kg) Turpeen rikkipitoisuus on analysoitu LECO SC-132-rikkianalysaattorilla Osasta näytepisteitä on analysoitu turpeen typpi-, hiili- ja vetypitoisuus LECO CH - analysaattorilla Aineiston käsittely ja tulosteet Tutkimusaineistot on tallennettu GTK :n turvetietokantaan numeeriseen muotoon Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen et al 1983) Siinä jokaisen suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän - tai syvyyskäyrän j a suon reunan - välinen alue on oma syvyysvyöhykkeensä Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä ja nämä yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä Maatuneisuudet sekä turvelaj ien j a turvetekijöiden määrät on laskettu turvemäärillä painottaen Lieko-osumat on muunnettu kantopitoisuusprosenteiksi turvemäärästä erikseen 0-1 ja 1-2 metrin syvyyskerroksissa Jokaisesta tutkitusta suosta on arkistoitu GTK :n turvearkistoon seloste sekä piirretty kartta Syvistä soista on piirretty myös peruskarttapohjainen pistekartta ja poikkileikkausprofiileja Selosteissa käsitellään tietoja suon sijainnista, ympäristöstä, laskusuhteista, pinta-aloista, syvyyksistä, suotyypeistä, ojitustilanteesta, turvelajeista turpeenmaatuneisuudestajapohjamaalajeista, sekä turvemääristä ja energiamääristä Soiden turvemäärät on aina raportissa esitetty suo-m 3 :na, joka ei ole verrannollinen esim tuotanto-m 3 :n tai aumam3:n kanssa Sitä vastoin suon energiasisältö vastaa suosta tuotettavissa olevaa energia määrää Laboratoriomääritysten tuloksista on esitetty lyhyt yhteenveto Tulokset on lisäksi esitetty taulukoissa Suon käyttökelpoisuudesta on tehty arvio, jossa on pyritty huomioimaan tärkeimmät tuotantoon vaikuttavat tekijät Suokartasta (kuva 4) ilmenee tutkimuslinjojen sijainti, tutkimuspisteiden syvyydet, heikosti maatuneen suon pinnassa olevan turvekerroksen paksuus ja turpeen keskimaatuneisuus Kartalle on piirretty turpeen syvyyskäyrät ja turvetuotantoon sopiva alue Poikkileikkausprofiileista (kuva 5) ilmenevät turvekerrostuman rakenne, turvelajit, maatuneisuus, pohjamaalajit ja suon kaltevuus Edellä mainittujen perustulostusten lisäksi GTK :n turvetutkimusaineistosta on saatavissa tulosteita tasokarttoina ja listauksina esim suotyypeistä, liekoisuudesta, suon pinnan ja pohjan korkeudesta, liejuista ja pohjamaalajeista Samaan karttaan yhdelle tutkimuspisteelle voidaan merkitä kerralla kaksi tietoa Suoselosteita, laboratoriotuloksia, karttojajapoikkileikkausprofiileja voi tilata GTK :n Väli-Suomen aluetoimistosta Kuopiosta 11

11 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen B 80 Om /17 6/18, 505/ /6521 7/ A163 0 m x 43 5/ / m / 5/8 1m 4y13-2/300 1/1 3 8 /12 x / m BO jr 1/ /9 OF Y 15 1/ l m 2/24- x / 9 15m 4 21 / m 3/9 15 /,, 3 41 I 11 6/ I ii x J 4/ 4 2y 1/1 E t m GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS Kuva 4 Esimerkki suokartasta Merkkien selitys liitteessä 4 1 2

12 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 M MPY MRRTUEISUUS M MPY I M MPY SUOTYYPIT LIEKO-OSUMRT TURVELRJIT JR POHJAMAALAJIT M MPY , 102 AO A1300m GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUKSET Kuva 5 Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista Merkkien selitys liitteessä 4 SOIDE SOVELTUVUUS TURVETUOTATOO Turvetuotannon laajuuden mukaan voidaan erottaa kolme tuotantomuotoa : teollinen, pienimuotoinen ja kotitarveturvetuotanto Teollinen turvetuotanto on joko jyrsin- tai palaturvetuotantoa Pienimuotoinen ja kotitarveturvetuotanto ovat pelkästään palaturvetuotantoa Pienimuotoisella tuotannolla tarkoitetaan turvetuotantoa, jossa tuotantoyksikkö on pieni, mutta turve markkinoidaan muualle Kotitarvetuotannolla tarkoitetaan turvetuotantoa, jossa tuotettu turve käytetään omalla tai lähitiloilla Kotitarvetuotantoon soveltuvien soiden syvyydelle, turpeiden tuhkapitoisuudelle, turvelajille ja tilavuuspainolle ei ole asetettu niin tiukkoja laatuvaatimuksia kuin pienimuotoiseen tai teolliseen tuotantoon soveltuvien soiden turpeille Pienimuotoi- sen turvetuotannon tuotantoalueen vähimmäispinta-ala on 5 ha Tämä voi koostua useasta lähekkäin olevasta alueesta Kotitarveturvetuotannolle ei ole asetettu pinta-alarajaa Kotitarve- ja pienimuotoisessa turvetuotannossa kulkuyhteys suolle olisi oltava valmiina jo ennen tuotannon aloittamista alkukustannusten pienentämiseksi Esiin turvepohjaiset pellot ovat usein helposti otettavissa turvetuotantoon Puuston ei katsota nykyisin olevan ongelma teollista turvetuotantoa suunniteltaessa, mutta pienimuotoisessa ja kotitarvetuotannossa se on kustannuksia lisäävän vaikutuksensa vuoksi tuotannon aloittamista vaikeuttava tekijä 1 3

13 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen Suon pohjan topografia ja pohjamaalaji, sekä kuivatusmahdollisuudet on myös huomioitava turvetuotantoa suunniteltaessa Tuotantoaluetta suunniteltaessa on huomioitava, että sarkaojien kaltevuuden on vesiensuojelusyistä oltava alle 1,5m/km, mutta ojien on kuitenkin pidettävä tuotantoalue kuivana myös tulvakausina Suon luontoarvot määräävät nykyisin yhä enemmän voidaanko joku suo ottaa turvetuotantoon Luontoarvoista merkittäviä ovat uhanalaisten ja harvinaisten eliölajien esiintyminen suolla ja ns avainbiotoopit, jotka on kuvattu metsälaissa (1997) ja luonnonsuojelulaissa (1997) ykyisin turvetuotantoon otettavat suot ovat valtaosin jo aikaisemmin metsäojitettuja soita Luonnontilaisia soita turvetuotantoon otetaan nykyisin erittäin vähän Turvetuotantoalueen ojittamiseen haetaan yleensä vesioikeuden lupa ja ainakin ojitus vaatii ilmoituksen ympäristöviranomaisille Kaupallisesta turvetuotantohankkeesta on tehtävä ennakkoilmoitus ympäristökeskukselle, joka voi kehottaa tuottajaa hakemaan vesioikeuden lupaa Vesioikeuden luvassa määrätään mm sallituista päästöistä suoja- alueista ja puhdistuslaitteista, sekä velvoitetarkkailusta ja mahdollisista korvausvelvoitteista Mikäli turvetuotantoalue on pinta-alaltaan yli 150 ha, alueelle pitää tehdä YVA -lain (1994, -99) mukaiset selvitykset ennen tuotannon aloittamista Turvekerrostuman paksuus, maatuneisuus j a turvelaji sekä turpeen fysikaaliset ominaisuudet ovat määrääviä tekijöitä arvioitaessa suon soveltuvuutta energiaturvetuotantoon Fysikaalisten ominaisuuksien osalta on noudatettu soveltaen Energiataloudellisen yhdistyksen, Lämpölaitosyhdistyksen ja Turveteollisuusliiton (1991) esittämiä laatuvaatimuksia jyrsin- ja palapolttoturpeelle (liite 2) Arvioitaessa suon soveltuvuutta kasvuturvetuotantoon kiinnitetään huomiota erityisesti turpeen maatuneisuuteen, rahkasammaltyyppiin ja kerros tuman paksuuteen Arvioinnissa on noudatettu soveltaen Turveteollisuusliiton (1997) kasvuturpeen laadunmääritysohjetta (liite 3) Seuraavia maatuneisuus-, turvelaji ja syvyysarvoja on käytetty määritettäessä suon soveltuvuutta energia- j a kasvuturvetuotantoon : Energiaturpeen tuotantoon palaturvemenetelmällä soveltuvalta suolta edellytetään : turpeen maatuneisuus on yli H4 turve ei ole pelkästään saran jäänteistä muodostunutta (palat murenevat) luonnontilaisen suon syvyys on yli 1,5 m tasapohjaisen turvepellon ja ojitusalueen syvyys on tapauksesta riippuen aina yli lm maatumaton pintakerros (H1-4) on alle 0,6 m paksu Energiaturpeen tuotantoon jyrsinturvemenetelmällä soveltuvalta suolta edellytetään : turve on saravaltaista (H 1-10) tai maatunutta rahkavaltaista ( yli H4) luonnontilaisen suon syvyys on yli 1,5 m tasapohjaisten turvepeltojen ja ojitusalueiden syvyys on tapauksesta riippuen aina yli lm maatumaton pintakerros (H1-4) on alle 0,6 m paksu tuotantoalueen on oltava yhtenäinen ja kooltaan yli 15 ha Viljelyturpeen (parhaan kasvuturpeen) tuotantoon jyrsinturvemenetelmällä soveltuvalta suolta edellytetään : turve on heikosti maatunutta (H1-3) ja sisältää yli 90 % rahkasammaljäänteitä, joista yli 80 % Acutifolia -ryhmään kuuluvia varpujen ja muiden puumaisten kasvien jäänteitä on alle 3 % ja tupasvillan jäänteitä alle 6 % kuiva-aineen painosta luonnontilaisen suon tuotantoon soveltuvan alueen vähimmäissyvyytenä on 1,5 m, josta viljely turpeeksi soveltuvaa vähintään 0,7 m tuotantoalueen on oltava yhtenäinen ja kooltaan yli 15 ha 1 4

14 Palokäs s 7I n n ö s / 1731 C v33 15 y, M 33:11 33 :1 :, -- - Ä 16 :28 S Pohjakartta Ö Maanmittauslaitos, lupa nro y :11 P L n - 17 :27 4

15 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen Tutkimuspisteistä on tutkimusajankohtana ollut 19 %avosuolla, 79 % rämeellä ja 2 % turvekankaalla Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan Vallitsevina suotyyppeinä ovat olleet oj itetut isovarpu- j a rahkarämeet Turpeesta on 80 % rahka- ja 20 saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 15 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 41 % ja varpuainesta sisältävien 11 % Yleisimmät turvelaj it ovat tupasvillapitoinen rahkaturve (33 %) ja rahkasaraturve (15 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,3 Liekoja on suolla vähän (1,2 %) Runsaimmin Tekoja esiintyy 0,6-1,0 m syvyysvälillä (4,0 %) Yleisinpohjamaalaji on hiekka Lähdenevasta soveltuu turvetuotantoon yli 1,5 metrin syvyinen alue, joka muodostuu kolmesta erillisestä altaasta iistä pohjoisimman alueen pinta-ala on 5 ha ja käyttökelpoinen turvemäärä n suo-m3 Eteläisimmän alueen pinta-ala on 3 haja käyttökelpoinen turvemäärä n suo-m3 ämä alueet soveltuvat energiaturvetuotantoon Suon keskiosan yli 1,5 metrin syvyisen alueen pinta-ala on 26 ha, josta voidaan tuottaa kasvu- ja energiaturvetta Kasvuturpeen tuotantoon soveltuu pintaturvekerros tilustien pohjoispuolisella osalla (13 ha) Alueen käyttökelpoiset kasvuturvevarat ovat n suo-m 3 ja energiaturvevarat n suo-m3 2 Toukkaneva Toukkaneva (kl ) sijaitsee n 3 kilometriä Piippolan keskustasta pohjoiseen Suo rajoittuu lännessä moreenimaastoon ja kantatiehen n : o 88, idässä lähinnä hiekkakaartoihin ja Kurkirämeeseen, etelässä moreenimaastoon sekä pohjoisessa paikallistiehen ja hiekkakaartoihin Suon pinta viettää länsiosasta (Likkainkaarrosta) n 2,5-8 m/km länteen Vedet laskevat länsiosasta Hepo-ojaan, josta Lamujoen kautta Siikajokeen Suon itäosan pinta viettää koilliseen Itäosan vedet laskevat ojia myöten Kurkinevan kautta Kurkiojaan, jota pitkin Pajusuon kautta Mehto-ojaan ja edelleen Viitaojan kautta Lamujokeen Toukkanevan pinta-ala on 180 ha Tästä on yli metrin syvyistä 7 haja yli 1,5 m syvyistä vain 1 ha Turvekerrostuman keskisyvyys on koko suolla vain 0,6 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,3 m ja yli 1,5 m syvyisellä 1,7 m Koko suon turvemäärä on 1 milj suo-m3 Tutkimuspisteistä on 6 % avosuolla, 88 % rämeellä ja 6 % turvekankaalla Toukkaneva on ojitettu lähes kauttaaltaan Vallitsevina suotyyppeinä ovat oj ikko- tai muuttuma-asteella olevat isovarpu- ja tupasvillaräme sekä ojikkoasteella oleva lyhytkorsinevaräme Turpeesta on 84 % rahka- ja 16 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 24 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 73 % Yleisin turvelaji on tupasvillapitoinen rahkaturve (63 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 Yleisin pohjamaalaji on hiekka Toukkaneva ei sovellu turvetuotantoon Suon yli 1,5 metrin syvyinen alue on liian pieni turvetuotantoon 3 Pajusuo Pajusuo (kl ) sijaitsee n 2 km Piippolan keskustasta pohjoiseen Piippola-Kestilä-maantien ja Ukonmurronnevan länsipuolella (kuva 7) Suo rajoittuu etelässä Pajukankaan harjuun, pohjoisessa ja lännessä pääosin moreenimaastoon Lännessä suo on yhteydessä Murtonevaan, idässä Pömminnevaan ja Ukonmurronnevaan Suon pinta on 79,7-96,9 m mpy ja viettää pohjoiseen Vedet laskevat suolta ojia myöten Meh- to-ojan ja Viitaojan kautta Lamujokeen ja edelleen Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 3,3 kpl/10 haja syvyyspisteitä 3,7 kpl/ 10 ha Suo on tutkittu vuonna 1979 ja täydentäviä tutkimuksia on tehty vuonna 1994 Pajusuon pinta-ala on 350 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 225 ha, yli 1,5 m syvyistä 119 haja yli 2 m syvyistä 52 ha Turvekerrostuman keskisyvyys on koko suolla 1,3 m, yli metrin syvyisellä 1 6

16

17 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen 4 Siltasaarensuo Siltasaarensuo (kl ) sijaitsee n 5 km Piippolan keskustasta pohjoiseen Suo rajoittuu pääosin moreenimaastoon Sen itäpuolella ja pohjoisosassa ovat metsäautotiet Suon pinta viettää länteen Vedet laskevat suolta ojia myöten lounaaseen Viitaojaan, josta Lamujokea Siikajokeen Siltasaarensuon pinta-ala on 65 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 5 haja yli 1,5 m syvyistä 1 ha Turvekerrostuman keskisyvyys on koko suolla vain 0,7 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,3 m ja yli 1,5 m syvyisellä 1,8 m Suon kokonaisturvemäärä on 0,4 milj suo-m 3 Tutkimuspisteistä on 11 % avosuolla, 78 % rämeellä ja 11 % turvekankaalla Suo on ojitettu kauttaaltaan Vallitsevana suotyyppinä on muuttuma-asteella oleva sararäme Turpeesta on 53 rahka- ja 47 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 30 % Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- (39 %), rahkasara- (23 %) ja puupitoinen rahkasaraturve (21 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7 Yleisin pohjamaalaji on savi Siltasaarensuo ei ohutturpeisuutensa vuoksi sovellu turvetuotantoon 5 Pömminneva Pömminneva (kl ) sijaitsee n 4 km Piippolan keskustasta koilliseen Suo rajoittuu pääosin hieta- ja hiesumaihin, lännessä Pajusuohon sekä etelässä osittain Ukonmurronnevaan ja Lattusennevaan Piippola-Kestilä-maantie kulkee suon halki Suon pinta viettää Viitaojaan Vedet laskevat suolta ojia myöten Viitaojaan, josta Lamujoen kautta Siikajokeen Pömminnevan kokonaisala on 110 haja turvemäärä suo-m3 Yli metrin syvyistä alaa on 2 ha Tutkimuspisteistä on 33 % rämeellä ja 67 turvekankaalla Suo on ojitettu kauttaaltaan Karhunsammalmuuttuma j a turvekankaat ovat yleisimmät suotyypit Turpeesta on 62 % rahka- ja 38 saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 50 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 12 % Yleisin turvelaji on puuainespitoinen sararahkaturve (31 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja hiekka Pömminneva ei ohutturpeisuutensa vuoksi sovellu turvetuotantoon 6 Kurkiräme Kurkiräme (kl ) sijaitsee n 3 km Piippolan keskustasta pohjoiseen Suo rajoittuu lännessä hiekkakaartojen välityksellä Toukkanevaan, idässä Piippola-Kestilä -maantiehen, pohjoisessa Pajukankaan harjuun ja etelässä moreenimaastoon Suon pinta viettää länteen Vedet laskevat suolta ojia myöten Kurkiojan ja Mehto-oj an kautta Viitaojaan, josta edelleen Lamujokea Siikajokeen Kurkirämeen kokonaispinta-ala on 70 haja turvemäärä suo-m3 Yli metrin syvyistä aluetta ei ole tavattu Kaikki tutkimuspisteet ovat rämeellä Suo on ojitettu kauttaaltaan Suo on rahka- ja isovarpurämettä Turpeet ovat rahkavaltaisia Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 25 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 33 % Yleisin turvelaji on puuainespitoinen rahkaturve (25 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Kurkiräme ei ohutturpeisuutensa vuoksi sovellu turvetuotantoon 18

18 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 7 Honkaneva Honkaneva (kl ) sijaitsee n 5 km Piippolan keskustasta koilliseen Suo rajoittuu moreenimaastoon Pohjoisosan halki kulkee metsäautotie Suon pinta viettää luoteeseen n 5 m/km Vedet laskevat suolta ojia myöten Viitaojaan, josta Lamuj oen kautta Siikajokeen Honkanevan koko ala on 26 ha ja turvemäärä suo-m 3 Yli metrin syvyistä aluetta ei ole tavattu Kaikki tutkimuspisteet ovat rämeellä Suo on kokonaan ojitettu Vallitsevina suotyyppeinä ovat oj ikko-tai muuttuma-asteella olevat rahka- ja pallosararäme Turpeet ovat rahkavaltaisia Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 44 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 28 % ja varpuainesta sisältävien 17 % Yleisin turvelaji on puuainesta sisältävä sararahkaturve (44 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 Yleisin pohjamaalaji on moreeni Honkaneva ei ohutturpeisuutensa vuoksi sovellu turvetuotantoon 8 Ukonmurronneva Ukonmurronneva (kl ) sijaitsee n 3 km Piippolan keskustasta koilliseen Piippola-Kestilämaantien ja Pajusuon itäpuolella Maantien itäpuolella Ukonmurronnevalla on kapea yhteys Pömminnevaan Etelässä suo rajoittuu harjujaksoon, idässä metsäautotiehen ja pohjoisessa moreenimaastoon (keskiosassa osittain Lattusennevaan) Pohjois- ja itäosat ovat saarekkeiden rikkomia (kuva 8) Suon pinta on 92,3-104,8 m mpy ja viettää länsiosassa jyrkästi kohti luoteiskulmaa n 10 m/ km Itäosassa pinta viettää pohjoiseen Vedet laskevat suolta ojia myöten Lattusenojan ja Viitaojan kautta Lamujokeen ja edelleen Siikajokeen Suon pinnan voimakas vietto on huomioitava vesien suojeluratkaisuja suolle suunniteltaessa o/ 14 :48 :- 1 1 A Pohjakartta Ö Maanmittauslaitos, lupa nro 400/MYY/99 qtin newä v r Kuva 8 Ukonmurronnevan tutkimuslinjasto 1 9

19 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen Ukonmurronnevan pinta-ala on 290 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 125 ha, yli 1,5 metrin syvyistä 90 haja yli 2 m syvyistä 55 ha Tutkimuspisteitä on 2,9 kpl/ 10 haja syvyyspisteitä 5,8 kpl/ 10 ha Suo on tutkittu vuonna 1979 ja syvyysmittauksia on tehty vuonna 1994 Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 1,1 m, yli metrin syvyisellä alueella 2 m, yli 1,5 metrin syvyisellä alueella 2,3 mja yli 2 m syvyisellä 2,7 m Koko suon turvemäärä on 3,3 milj suo-m 3, josta yli 1,5 m syvyisellä alueella 2,1 milj suo-m3 Tutkimuspisteistä on tutkimusajankohtana ollut 10 %avosuolla, 73 % rämeellä, 1 % korvessa, 14 turvekankaalla ja 1 % pellolla Suon itäosassa on tiheä uudisojitus, länsiosa on harvakseltaan ojitettu Vallitsevina suotyyppeinä ovat tutkimusajankohtanaolleet eriasteiset tupasvilla- ja isovarpurämeet Turpeesta on 62 % rahka-, 37 % sara- ja 1 ruskosammalvaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 30 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 59 % Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillapitoinen rahka- (30 %) ja rahkasaraturve (17 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9 Liekoja on suolla keskimääräisesti (2,1 %) Runsaimmin liekoja esiintyy 0,6-1,0 m syvyysvälillä (7,0 %) Yleisin pohjamaalaji on hiekka Ukonmurronneva soveltuu energiaturvetuotantoon yli 1,5 metrin syvyiseltä osaltaan (90 ha) ja sen käyttökelpoisetturvevaratovatn 1,62milj suo-m 3 Ukonmurronnevan tuotantoa haittaa suon voimakas kaltevuus (jopa 10 m/km) suon keskiosissa, josta voi aiheutua vaikeuksia vesiensuojelun toteuttamiselle Myös turvekerroksen paikoin korkeat liekoisuudet vaikeuttavat turvetuotantoa 9 Lattusenneva Lattusenneva (kl ) sijaitsee n 4 km Piippolan keskustasta koilliseen Piippola-Kestilämaantien itäpuolella Suo rajoittuu pääosin jyrkkäpiirteiseen moreenimaastoon Luoteessa suo on yhteydessä Pömminnevaan, lännessä osittain maantien välityksellä Pajusuohon ja etelässä Ukonmurronnevaan Suon pinta viettää luoteeseen Vedet laskevat suolta ojia myöten Lattusenojan ja Viitaojan kautta Lamujokeen ja edelleen Siikajokeen Lattusennevan kokonaisala on 110 haja turvemäärä suo-m3 Yli metrin syvyistä aluetta ei ole tavattu Tutkimuspisteistä on 67 % turvekankaalla ja 33 %pellolla Suo on kokonaan ojitettu Vallitsevana suotyyppinä on ruohoturvekangas Turpeet ovat rahkavaltaisia Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 59 % Turvelajit ovat puuainespitoinen sararahka- (59 %) ja sararahkaturve (41 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta Lattusenneva ei ohutturpeisuudestaan ja suon pohjoisosan rautasaostumasta johtuen sovellu turvetuotantoon 10 Kivineva Kivineva (kl ) sijaitsee n 8 km Piippolan keskustasta koilliseen Piippola-Kestilä-maantien eteläpuolella (kuva 9) Suo rajoittuu pääosin topografialtaan jyrkkäpiirteiseen moreenimaastoon, lännessä osittain Peltolanniittyyn ja idässä Ritolatvaan Suon pinta on 90,8-94,9 m mpy ja viettää suon keskelle ja lounaaseen Kiviojaan n 5 m/km Vedet laskevat suolta ojia myöten osittain Kiviojan kautta ja osittain suoraan Viitaojaan, josta Lamujokea Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 3,1 kpl/10 haja syvyyspisteitä 5,2 kpl/10 ha Suo on tutkittu vuonna 1979 ja täydentäviä tutkimuksia on tehty vuonna 1993 Kivinevan pinta-ala on 125 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 48 ha, yli 1,5 metrin syvyistä 37 haja yli 2 m syvyistä 16 ha Turvekerrostuman keskisyvyys koko suolla on 1 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,7 m, yli 1,5 metrin syvyisellä 1,9 m ja yli 2 m syvyisellä 2,2 m Koko suon turvemäärä on 1,3 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä alueella 0,7 milj suo-m 3 Tutkimuspisteistä on 38 % avosuolla, 59 % rämeellä ja 3 %korvessa Suo on kokonaan ojitettu Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosassa luonnontilaiset tai ojitetut tupasvillaräme, rahkaneva ja lyhytkortinen neva sekä ojitettu rimpineva 2 0

20 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Reuna-alueilla ovat yleisimmät ojikko- tai muuttuma-asteella olevat pallosara- ja isovarpuräme Turpeesta on 70 % rahka- ja 30 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 35 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 68 % Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillapitoiset rahka- (37 %) ja sararahkaturve (13 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,3 Liekoja on suolla vähän (1, 1 %) Runsaimmin liekoja esiintyy 0,6-1,0 m syvyysvälillä (3,0 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hieta j a hiekka Kivinevasta soveltuu energiaturvetuotantoon yli 1,5 metrin syvyinen alue (37 ha) Sen länsiosa (17 ha) soveltuu pintakerroksen osalta kasvuturpeen tuotantoon Suon käyttökelpoiset kasvuturvevarat ovat n suo-m3ja energiaturvevarat n suo-m 3 Energiaturvetuotantoa haittaa koko suolla heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros ja runsas tupasvillan määrä Jos nämä pystytään hyödyntämään kasvuturpeen raaka-aineeksi sekä tupasvillakuidun tuotannossa, niin tuotannon kannattavuus paranee huomattavasti Pohjakartta Ö Maanmittauslaitos, lupa nro 400/MYY/99 Kuva 9 Kivinevan tutkimuslinjasto 11 Sarvineva Sarvineva (kl ) sijaitsee n 6 km Piippolan keskustasta koilliseen Sarvikankaan metsäautotien lounaispuolella (kuva 10) Suo rajoittuu enimmäkseen vaihtelevaan moreenimaastoon Lännessä suo on yhteydessä Metsälään, pohjoisessa Kivinevaan ja Ritolatvaan, etelässä Leskistenahonnevaan ja Pirpannevaan Suon pinta on 101,1-107,3 m mpy ja viettää länteen n 1,5-6 m/km Vedet laskevat suolta ojia myöten Viitaojaan, josta Lamujoen kautta Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 4,9 kpl/10 haja syvyyspisteitä 3,3 kpl/10 ha Suo on tutkittu vuonna 1979 ja syvyyspliktauksia on tehty vuonna 1994 Sarvinevan pinta-ala on 155 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 90 ha, yli 1,5 metrin syvyistä 65 ha ja yli 2 m syvyistä 37 ha Turvekerrostuman keskisyvyys on koko suolla 1,3 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,9 m, yli 1,5 m syvyisellä 2,1 m ja yli 2 m syvyisellä 2,4 m Koko suon turvemäärä on 2,0 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla 1,4 milj suo-m 3 Tutkimuspisteistä on tutkimusajankohtana ollut 39 % avosuolla, 57 % rämeellä ja 4 % korvessa Etenkin suon keskiosat ovat lähes ojittamattomat, paikoin ojitus on suollatiheää Vallitsevina suotyyppeinä ovat olleet luonnontilaiset tai ojitetut lyhytkortinen neva, pallosara- ja tupasvillaräme Turpeesta on 69 % rahka- ja 31 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 23 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 56 % ja varpuainesta sisältävien 10 % Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillapitoiset rahka- (28 %) ja sararahkaturve (16 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,4 Liekoja on keskimääräisesti (2,1 %) Runsaimmin liekoja esiintyy 0,6-1,0 m syvyysvälillä (4,8 %) 2 1

21 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen Yleisimmät pohj amaalaj it ovat hiekka ja moreeni Sarvinevasta soveltuu turvetuotantoon kaksi yli 1,5 metrin syvyistä aluetta, joista pohjoisemman pinta-ala on 48 haja eteläisemmän 18 ha Pohjoisemman alueen pinnalla oleva paksu (keskim 0,6 m) heikosti maatunut rahkavaltainen turvekerros soveltuu kasvuturpeen tuotantoon ja alla oleva tur- ve energiaturvetuotantoon Alueen tuotantokelpoinen kasvuturvemäärä on n suo-m3 ja energiaturvemäärä n suo-m3 Eteläisemmän alueen käyttökelpoinen energiaturvemäärä on n suo-m 3 Alueen heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros on paikoin haitallisen paksu energiaturvetuotantoon n, -y -- A, Pohjakartta Ö Maanmittauslaitos, lupa nro 400/MYY/99 / Kuva 10 Sarvinevan tutkimuslinjasto 12 Pirpanneva Pirpanneva (kl ) sijaitsee n 5 km Piippolan keskustasta itään kantatien n :0 88 pohjoispuolella Suon länsipuolella on metsäautotie ja eteläpuolella Vanhantienkankaan harju Suon eteläosassa on Viitalampi (kuva 11) Suo rajoittuu pääosin kumpuilevaan moreenimaastoon Suon pinta on 102,4-106,9 m mpy ja viettää luoteeseen Vedet laskevat suolta ojia myöten Viitaojaan, josta Lamujokea Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 3,3 kpl/10 haja syvyyspisteitä 4,2 kpl/10 ha Pirpannevan pinta-ala on 200 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 60 ha, yli 1,5 m syvyistä 35 ha ja yli 2 m syvyistä 17 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 0,9 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,7 m, yli 1,5 m syvyisellä 2,1 m ja yli 2 m syvyisellä 2,4 m Koko suon turvemäärä on 1,9 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla 0,7 milj suo-m3 Tutkimuspisteistä on 9 % avosuolla, 82 % rämeellä, 2 % korvessa, 5 % turvekankaalla ja 3 pellolla oin 2/3 suosta on ojitettu tiheällä ojaverkostolla ja 1/3 on ojittamatonta Vallitsevina suotyyppeinä ovat luonnontilaiset tai muuttuneet isovarpu- ja tupasvillarämeet Turpeesta on 84 % rahka- ja 16 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on yhteensä 48 % jatupasvillan jäännöksiä sisältävien 26 % Yleisimmät turvelajit ovat puuainespitoinen sararahka- (44 %) ja tupasvillapitoinen sararahkaturve (16 %) Turvekerrostuman keskimaatunei- 2 2

22 44 s ye - n - 31 :5 S7 r - ai 1514 an : s a -Les 7 La ta/ka i 3 11 f- 1MME 11- ä - 15 : lxg s Vapugö-nnva r ngas n, An LC engas - A 175 G, j Kap kkoker%as i %- n O A Älka agya : / C 1 l n I -( T- m e : n - y n p ita OSI n t n as T 1 - e -& -, avosojan, :nges n ö 6 Z o 4 i - is :4 t o epo mp i ry L- :Ö P L t KaatoPalkka --- AI/511/ / : n 1vöq wsop - - / A - r A - opnj n a n / el I V -%1 17 O 11 kiye Ame Puiroo Ö ttaa e -- p rlahtnkaa I Temrterha wr Ö 0 n a 7 5 :17 C) / 91 i Txlmlta he q7 511,-, i5 17 C i j / M :kels r Ö, u, 17 :23 k 18 :6 / s Ö : 11 1 I : // 1a m, v, :9 n 1,, Dja M 5 : ly w Ib d b 7 :23 m, / lti - / O 1 A A a1 E ORautaher u r i n -n n ua o 1 a, 14 :20 1 4:22/ x4 ka l -,r Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 400/MYY/99 i - - n

23 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen 13 Oulaistenneva Oulaistenneva (kl ) sijaitsee n 6 km Piippolan keskustasta itään kantatien n :o 88 pohjoispuolella Suon länsiosassa on Hepolampi (kuva 11) Suo rajoittuu pääosin topografialtaan jyrkkäpiirteiseen moreenimaastoon Etelässä on rajana Kortteisen tekojärvi Lännessä ja luoteessa suo on yhteydessä Pirpannevaan ja pohjoisessa Leskistenahonnevaan Metsäautotie erottaa lännessä Oulaistennevan Pirpannevasta Suon pinta on 100,0-107,2 m mpy ja viettää Hepolampeen ja Leväojaa Viitalampeen (Pirpannevalle) Vedet laskevat suon pohjoisosasta ojia myöten Leväojaan, josta Hepolammen ja Viitalammen kautta Lattusenojaan ja edelleen Viitaojaan Tästä vedet valuvat Lamujokea Siikajokeen Suon eteläosan vedet laskevat ojia myöten Kortteisen tekojärven kautta Lamujokeen ja edelleen Siikajokeen Oulaistennevan pinta-ala on 125 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 65 ha, yli 1,5 m syvyistä 45 haja yli 2 m syvyistä 21 ha Tutkimuspisteitä on 5,0 kpl/ 10 haja syvyyspisteitä 8,0 kpl/ 10 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 1,2 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,8 m, yli 1,5 metrin syvyisellä 2 m ja yli 2 m syvyisellä 2,4 m Koko suon turvemäärä on 1,5 milj suo-m 3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla on 0,9 milj suo-m3 Tutkimuspisteistä on 28 % avosuolla, 58 % rämeellä, 7 % korvessa ja 7 %turvekankaalla Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan Vallitsevina suotyyppeinä ovat ojikko- tai muuttuma-asteella olevat isovarpu- j a rahkarämeet sekä tupasvillaräme Yleinen on myös ojitettu ruohoinen saraneva Turpeesta on 48 % rahka- ja 52 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 31 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 23 % Yleisimmät turvelajit ovat kortepitoinen rahkasara- (19 %), puuainespitoinen rahkasara- (16 %) ja tupasvillapitoinen rahkaturve (15 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,9 Liekoja on koko suolla erittäin vähän (0,2 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu, moreeni ja hiekka Hepolammen ympäristöstä on tavattu järvimutaa 0,25-1,1 m kerros turvekerrostuman ja mineraalimaan välistä Oulaistennevasta soveltuu energiaturvetuotantoon sen itäosassa oleva yli 1,5 metrin syvyinen alue (11 ha), jonka käyttökelpoiset turvevarat ovat n suo-m 3, samoin kuin Hepolammen pohjoispuolella oleva yli 1,5 metrin syvyinen alue (5 ha) Sen käyttökelpoinen turvemäärä on n suom3 Turvemäärän laskelmissa on Hepolammen ympärille on j ätetty n 100 metriä leveä suoj avyöhyke lammen kuivumisen estämiseksi ja alueella olevan järvimutakerrostuman vuoksi Hepolampi on lähes luonnontilainen pienvesi, joka on huomioitava turvetuotantoa suunniteltaessa metsälain tarkoittamana avainbiotooppina Suon eteläosan yli 1,5 metrin syvyinen alue ei sovellu turvetuotantoon kuivatusvaikeuksien, paikoin paksun heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturvekerroksen ja paksun järvimutakerroksen vuoksi 14 Pyöriäneva Pyöriäneva (kl ) sijaitsee n 8 km Piippolan keskustasta itään Suo rajoittuu pääosin korkeussuhteiltaan vaihtelevaan moreenimaastoon ja etelässä, kaakossa ja idässä osaksi myös metsäautotiehen (kuva 12) Etelässä suo on yhteydessä Hetenevaan Suon pinta on 108,8-114,7 m mpy ja viettää eteläosassa suon halki laskevaan Leväojaan Pohjoisosassa suon pinta viettää pohjoiseen ja itään Vedet laskevat suon eteläosasta ojia myöten Leväojaan, josta Hepolammin ja Viitalammin kautta Lattusenoj aan ja edelleen Viitaojaa Lamujokeen ja lopulta Siikajokeen Suon pohjoisosan vedet valuvat ojia myöten Leskistenahonnevan ja Karpalon kautta Jarvanojaan ja edelleen Mustaojaa Uljuan tekoj ärveen, josta Siikajokeen Pyöriänevan pinta-ala on 120 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 71 ha, yli 1,5 m syvyistä 50 haja yli 2 m syvyistä 32 ha Tutkimuspisteitä on 6,4 kpl/ 10 haja syvyyspisteitä 7,2 kpl/ 10 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 1,5 m, yli metrin syvyisellä alueella 2 m, yli 1,5 metrin syvyisellä 2,4 m ja yli 2 m syvyisellä 2,7 m Koko suon turvemäärä on 1,8 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla 1,2 milj suo-m 3 Tutkimuspisteistä on 12 % avosuolla, 82 % rämeellä, 1 % korvessa ja 5 % turvekankaalla Yleisin suotyyppi on isovarpurämemuuttuma Yleisiä ovat 2 4

24 / A Pitkä ka g as, i A y v JIM, L lleskisterlöhv, - I /n Y4at/ :14 f- i, - - Les La t )kartg, 4i i 15 :8 / L- gos P onäneva-, : - - Kap kkoka,t as 1 - e 11-k,T J s,, -- Karh 14 A II7J y Vrta gas / g r :ivosojen, :nga nl 8 :6 J P(n, Terv aut II Ä SO4, Ad - i / i : r ve time I Puiroo an- c o, ( J i: 1 tlt koagös Pohjakartta Ö Maanmittauslaitos, lupa nro 400/MYY/99 - -

25 ,T Z -1 a n ZT i ( F Fd sr -/ rr s n % , c s 1, n ),7 - VI 10 fei, C C L C rh, C C a 8 :6 1 r 7, -,i t 79 4 / r y A / j erv -JeirlcAns-, r - i h m hh, M S 43 ä Jöt Te-- uta 1 w, v r- - Puiroon r enke Pohjakartta Ä Maanmittauslaitos, lupa nro 400/MYY/99 n

26 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Saarinevan pinta-ala on 145 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 85 ha, yli 1,5 m syvyistä 65 haja yli 2 m syvyistä 43 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 1,5 m, yli metrin syvyisellä alueella 2,2 m, yli 1,5 metrin syvyisellä 2,6 m ja yli 2 m syvyisellä 3 m Suon turvemäärä on 2,2 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla 1,7 milj suo-m3 Tutkimuspisteistä on 46 % avosuolla, 51 % rämeellä ja 4 % turvekankaalla Vallitsevana suotyyppinä on lyhytkortinen neva Yleisiä ovat myös eriasteiset tupasvilla- ja isovarpurämeet Puolet suoalasta on oj ittamatonta ja puolet uutta oj itusta Turpeesta on 48 % rahka- ja 52 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 22 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 23 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- (19 %) ja kortepitoinen rahkasaraturve (16 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,4 Liekoja on koko suolla erittäin vähän (0,2 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni Saarineva on erittäin rikkonainen ja se muodostuu saarien välisistä alueista ja kapeista salmista Suosta soveltuvat turvetuotantoon sen keski- ja pohjoisosan yli 1,5 metrin syvyiset alueet yhteensä n 63 ha, jakautuen kolmeen erilliseen alueeseen Suon pohjois- (3 ha) ja länsiosa (18 ha) soveltuvat energiaturvetuotantoon Käyttökelpoiset energiaturvevarat ovat vastaavasti pohjoisosassa n suo-m3ja länsiosassa n suo-m 3 Turvetuotannon kannattavuutta heikentää näillä alueilla paikoin paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros Suon itäosa soveltuu aluksi kasvuturvetuotantoon ja tämän jälkeen energiaturvetuotantoon Suon itä-koillisosassa (24 ha :n alue C-linjaston itäosassa ja D-linjastolla) on paksu (keskim 1,1 m) heikosti maatunut Cuspidata -rahkavaltainen pintaturvekerros, jossa on myös tupasvillan ja sarojen jäänteitä Tämä turve soveltuu kasvuturpeen tuotantoon Suon itäosan käyttökelpoiset kasvuturvevarat ovat n suo-m 3 ja energiaturvevarat n suo-m 3 16 Leskistenahonneva Leskistenahonneva (kl ) sijaitsee n 7 km Piippolan keskustasta itään Suo rajoittuu loivapiirteiseen lohkareiseen moreenimaastoon Lännessä suo on yhteydessä Pirpannevaan, etelässä Oulaistennevaan, kaakossa Pyöriänevaan ja pohjoisessa Sarvinevaan Suon koillispuolelle tulee Sarvikankaan metsäautotie (kuva 14) Suon pinta on 103,7-111,2 m mpy ja viettää suon eteläosassa lounaaseen ja etelään Pohjoisosassa suon pinta viettää pohjoiseen Mustalampeen Vedet laskevat suon eteläosasta ojia myöten Oulaistennevalle, josta Leväojaa Hepolammen ja Viitalammen kautta Lattusenojaan ja edelleen Viitaojaa Lamujokeen ja lopulta Siikajokeen Pohjoisosan vedet valuvat ojia myöten Mustalammen kautta Mustaojaan ja edelleen Uljuantekojärveen, josta Lamujokea Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 3,6 kpl/10 haja syvyyspisteitä 8,9 kpl/10 ha Leskistenahonnevan pinta-ala on 140 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 80 ha, yli 1,5 m syvyistä 50 haja yli 2 m syvyistä 27 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 1,3 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,8 m, yli 1,5 m syvyisellä 2,2 m ja yli 2 m syvyisellä 2,7 m Koko suon turvemäärä on 1,8 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla on 1,1 milj suo-m3 Tutkimuspisteistä on 15 % avosuolla, 77 % rämeellä, 2 % korvessa ja 6 % turvekankaalla Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahka-, tupasvilla- ja isovarpuräme, jotka ovat osittain oj ikko- j a muuttuma-asteella C-linjaston alkupäässä myös ojitettu lyhytkortinen neva on yleinen Suon keskiosassa on ojittamaton alue, muuten suo on ojitettu Turpeesta on 74 % rahka- ja 26 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 26 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 34 % ja varpuainesta sisältävien 10 % Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillapitoiset rahka- (19 %) ja sararahkaturpeet (14 %) sekä puuainespitoinen sararahkaturve (14 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,8 Liekoja on koko suolla erittäin vähän (0,5 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja hiesu Leskistenahonneva soveltuu ensin kasvuturvetuotantoon ja sen jälkeen energiaturvetuotantoon suon yli 1,5 metrin syvyisiltä alueilta (50 ha) Suolla on vaihtelevan paksuinen (keskim 0,7 m) heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros Se on muodostunut Acutifolia- ja Cuspidata -ryhmän rahkasammalista, sekä saran ja tupasvillan jäänteistä Turve soveltuu kasvuturpeen tuotantoon Käyttökelpoiset kasvuturvevarat ovat n suo-m3 ja energiaturvevarat n suo-m 3 27

27 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen maha ta r A np 1 n t,f 1 i Pitkäka gas 50 n - n Leskistenäha / A 10 h 1 1 g 10, p 1Y L- A Kajikkokangas ei ka g s - k a e orianeye n- n Pohjakartta Ä Maanmittauslaitos, lupa nro 400/MYY/99 Kuva 14 Leskistenahonnevan tutkimuslinjasto 17 Peltolanniitty Peltolanniitty (kl ) sijaitsee n 6 km Piippolan keskustasta koilliseen Piippola-Kestilämaantien kaakkoispuolella Suo rajoittuu huuhtoutuneisiin moreenimaihin ja tasaiseen hieta-alueeseen Suon pinta viettää Viitaojaan, johon vedet laskevat suolta päätyen Lamujoen kautta Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 0,4 kpl/10 haja syvyyspisteitä 5,4 kpl/10 ha Peltolanniityn suoala on 100 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 15 ha ja yli 1,5 m syvyistä 1 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on vain 0,7 m ja yli metrin syvyisellä alueella 1,1 m Koko suon turvemäärä on 0,7 milj suo-m 3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla suo-m3 Tutkimuspisteet ovat rämeellä Vallitsevat suotyypit ovat rämemuuttumia suon pohjoisosa korpirämettä, etelä- ja keskiosat korpi- ja tupasvillarämettä Suo on ojitettu kauttaaltaan Turpeesta on 71 % rahka- ja 29 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 46 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 21 % Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- (29 %), puuta ja kortetta sisältävä rahkasara- (29 %) sekä tupasvillapitoinen rahkaturve (21 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,7 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja moreeni Peltolanniitystä soveltuu tilakohtaiseen energiaturvetuotantoon sen kolme yli 1,3 metrin syvyistä aluetta (yht 5 ha) Sen käyttökelpoiset turvevarat ovat n suo-m3 2 8

28 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 18 Metsälä Metsälä (kl ) sijaitsee n 5 km Piippolan keskustasta itäkoilliseen Suo rajoittuu lohkareisiin ablaatiomoreenimaihinjatasaisiinhietamaihin Suon halki kulkee metsäautoteitä Suon pinta viettää Viitaojaan, josta vedet laskevat Lamujokea Siikajokeen Metsälän kokonaisala on 70 ha ja turvemäärä suo-m 3 Yli metrin syvyistä alaa on vain 1 ha Tutkimuspisteistä on 67 % rämeellä ja 33 korvessa Yleisin suotyyppi on pallosararämemuut- tuma Koko suo on ojitettu Turpeesta on 87 rahka- ja 13 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 47 % j a varpuainesta sisältävien 27 % Yleisimmät turvelajit ovat puuainespitoinen sararahka- (47 %) ja sararahkaturve (27 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja moreeni Metsälä ei ohutturpeisuutensa vuoksi sovellu turvetuotantoon 19 Heteneva Heteneva (kl ) sijaitsee n 9 km Piippolan keskustasta itään (kuva 13) Suo rajoittuu moreenimaastoon ja lännessä salmien välityksellä Oulaistennevaan Suon pinta on 110,6-116,9 m mpy ja viettää länsiosassa lounaaseen ja itäosassa etelään Vedet laskevat suolta ojia myöten (itäosasta Oulaistenojan kautta) Kortteisen tekojärveen, josta Lamujokea Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 4,7 kpl/10 haja syvyyspisteitä 3,1 kpl/10 ha Hetenevan pinta-ala on 100 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 50 ha, yli 1,5 m syvyistä 38 ha ja yli 2 m syvyistä 25 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 1,4 m, yli metrin syvyisellä alueella 2,1 m, yli 1,5 metrin syvyisellä 2,4 m ja yli 2 m syvyisellä 2,8 m Suon turvemäärä on 1,4 milj suo-m3, josta yli 1,5 m syvyisellä osalla on 0,9 milj suo-m3 Tutkimuspisteistä on 19 % avosuolla, 70 % rämeellä ja 11 % turvekankaalla Vallitsevina suotyyppeinä A-linjastolla ovat ojikkoasteella olevat isovarpuräme, tupasvillaräme ja rahkaräme B-linjastolla ovat vallitsevina ojitetut tai luonnontilaiset tupasvillaräme, rahkaräme, rahkaneva, isovarpuräme ja lyhytkorsinevaräme C-linjaston yleisimmät suotyypit ovat ojikko-tai muuttuma-asteella olevat rimpineva ja isovarpuräme Suon keskiosa on pääosin ojittamatta, muuten suolla on nuori ojitus Turpeesta on 68 % rahka- ja 32 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 26 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 47 % ja varpuainesta sisältävien 17 % Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillapitoiset rahka- (29 %) ja sararahkaturve (11 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,3 Liekoja on koko suolla erittäin vähän (0,3 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu, hiekka ja moreeni Hetenevasta soveltuu turvetuotantoon yli 1,5 metrin syvyinen alue (38 ha) Suon pinnassa on vaihtelevanpaksuinen (keskim 0,7 m) kerros heikosti maatunutta Cuspidata- jaacutifolia -valtaista rahkaturvetta, jossa on lisäksi tupasvillan ja sarojen jäänteitä Pintaturve soveltuu kasvuturpeen tuotantoon ja alla oleva turve energiaturpeen tuotantoon Käyttökelpoinen kasvuturvemäärä on n suo-m3 ja energiaturvemäärä n suo-m33 20 Pitkänsillanneva Pitkänsillanneva (kl ) sijaitsee n 6 km Piippolan keskustasta koilliseen Piippola-Kestilämaantien pohjoispuolella (kuva 15) Suo rajoittuu pääosin pinnanmuodoiltaan vaihtelevaan moreenimaastoon Suon länsiosaa kiertää metsäautotie Suon pinta on 82,4-84,1 m mpy ja viettää länsiosas- sa länsilounaaseen Itäosassa pinta viettää etelään n 3 m/km Vedet laskevat ojia myöten suon länsiosasta Viitaojaan, itä- ja eteläosasta Haaraojan kautta Viitaojaan Tästä vedet valuvat Lamujokea Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 2,8 kpl/10 haja syvyyspisteitä 6,3 kpl/10 ha 2 9

29 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (, - Pohjakartta Ä Maanmittauslaitos, lupa nro 400/MYY/99 -- Kuva 15 Pitkänsillannevan tutkimuslinjasto Pitkänsillannevan pinta-ala on 140 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 65 ha, yli 1,5 m syvyistä 29 ha ja yli 2 m syvyistä 9 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 1 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,5 m, yli 1,5 metrin syvyisellä 1,9 m ja yli 2 m syvyisellä 2,2 m Koko suon turvemäärä on 1,4 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla on 0,5 milj suo-m 3 Tutkimuspisteistä on 3 % avosuolla, 65 % rämeellä, 26 % korvessa ja 6 % turvekankaalla Vallitsevina suotyyppinä luoteisosassa on muuttuma-asteella oleva ruoho- ja heinäkorpi Muualla on ojitettu isovarpuräme yleisin Koko suo on ojitettu Turpeesta on 43 % rahka- ja 57 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 36 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 27 % ja varpuainesta sisältävien 11 % Yleisimmät turvelajit ovat puuta ja kortetta sisältävä rahkasara- (24 %), rahkasara- (13 %) ja tupasvillapitoinen rahkaturve (13 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,0 Liekoja on suolla erittäin vähän (1,0 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hieta ja hiesu Pitkänsillannevasta soveltuu energiaturvetuotantoon sen yli 1,5 metrin syvyiset yhtenäiset alueet, joista läntisemmän pinta-ala on 18 haja itäisemmän 9 ha Käyttökelpoiset turvemäärät ovat vastaavasti n suo-m3 ja n suo-m3 21 Hillakkoräme Hillakkoräme (kl ) sijaitsee n 7 km Piippolan keskustasta pohjoiseen Majanperän paikallistien pohjoispuolella Suo rajoittuu hiekkakankaisiin Suon pinta on 77,9-79,6 m mpy ja viettää itään n 2 m/km Vedet laskevat suolta ojia myöten eteläosasta Viitaojaan ja pohjoisosasta Heteojan kautta Viitaojaan, josta vedet valuvat Lamujoen kautta Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 2,8 kpl/10 haja syvyyspisteitä 7,7 kpl/10 ha Hillakkorämeen pinta-ala on 60 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 14 ha, yli 1,5 m syvyistä 9 ha ja yli 2 m syvyistä 3 ha Turvekerrostuman keskisy- vyys suolla on vain 0,8 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,6 m, yli 1,5 m syvyisellä 1,9 m ja yli 2 m syvyisellä 2,2 m Suon turvemäärä on 0,5 milj suom3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla 0,2 milj suom 3 Tutkimuspisteistä on 65 % rämeellä ja 35 turvekankaalla Yleisimmät suotyypit ovat ruohoturvekangas ja muuttuma-asteella oleva sararäme Koko suo on ojitettu Turpeesta on 56 % rahka- ja 44 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 38 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 12 % ja varpuainesta sisältävien 11 % 3 0

30 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Yleisimmät turvelajit ovat puuainespitoiset sararahka- ja rahkasara- (yht 33 %) sekä sara-rahka- (15 %) ja kortepitoinen rahkasaraturve ( 15 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,4 Liekoja on koko suolla erittäin vähän (0,4 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, hiesu ja hieta Hillakkoräme soveltuu energiaturvetuotantoon yli 1,5 metrin syvyiseltä osaltaan (9 ha) Sen käyttökelpoinen turvemäärä on n suo-m 3 22 Rahkaneva Rahkaneva (kl ) sijaitsee n 5 km Piippolan keskustasta pohjoiseen Majanperän paikallistien itäpuolella Suo rajoittuu moreenimaastoon Suon pinta viettää itään n 5 m/km Vedet laskevat suolta ojia myöten Mehto-ojan kautta Viitaojaan, josta Lamujokea Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 1,0 kpl/10 haja syvyyspisteitä 7,4 kpl/10 ha Rahkanevan pinta-ala on 39 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 12 ha, yli 1,5 m syvyistä 4 ha ja yli 2 m syvyistä 1 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 0,9 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,4 m, yli 1,5 m syvyisellä 1,8 m ja yli 2 m syvyisellä 2,2m Suon turvemäärä on 0,3 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla 0,1 milj suo-m 3 Tutkimuspisteistä on 75 % rämeellä ja 25 turvekankaalla Vallitsevina suotyyppeinä ovat ojik- koasteella olevat isovarpu- ja tupasvillaräme sekä ruohoturvekangas Suo on ojitettu kokonaan Turpeesta on 66 % rahka- ja 34 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 71 % Yleisimmät turvelajit ovat puuainespitoinen sararahka- (49 %), puu-ja kortepitoinen rahkasara- (18 %) sekä rahkasaraturve (15 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,0 Liekoja on koko suolla erittäin vähän (0,1 %) Yleisin pohjamaalaji on hiesu Rahkaneva soveltuu tilakohtaiseen energiaturvetuotantoon yli 1,5 m syvyiseltä osaltaan (4 ha) Sen käyttökelpoiset turvevarat ovat n suo- Mm 3 23 Murtoneva Murtoneva (kl ) sijaitsee n 4 km Piippolan keskustasta pohjoiseen Majanperän paikallistien kaakkoispuolella Tien toisella puolen on kaatopaikka Suo rajoittuu moreenimaastoon Suon pinta viettää itään n 5 m/km Vedet laskevat suolta ojia myöten Mehto-ojan kautta Viitaojaan, josta Lamujokea Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 1,8 kpl/ 10 ha ja syvyyspisteitä 8,8 kpl/10 ha Murtonevan pinta-ala on 34 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 20 ha, yli 1,5 m syvyistä 12 ha ja yli 2 m syvyistä 3 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 1,2 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,7 m, yli 1,5 m syvyisellä 1,9 m ja yli 2 m syvyisellä 2,3 m Suon turvemäärä on 0,4 milj suoma, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla 0,2 milj suom 3 Tutkimuspisteistä on 33 % rämeellä, 17 % korvessa ja 50 % turvekankaalla Vallitsevana suotyyppinä pohjoisosassa on karhunsammalmuuttuma, eteläosassa ruohoturvekangas Koko suo on ojitettu Turpeesta on 21 % rahka- ja 79 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 43 % Yleisin turvelaji on puuainespitoinen rahkasaraturve (35 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 Liekoja on suolla vähän (1,1 %) Runsaimmin liekoja esiintyy 0,6-1,0 m syvyysvälillä (2,2 %) Yleisin pohjamaalaji on hiesu Murtonevasta soveltuu energiaturvetuotantoon yli 1,5 metrin syvyinen alue (12 ha), jonka käyttökelpoinen turvemäärä on n suo-m 3 3 1

31 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen 24 Paaluräme Paaluräme (kl ) sijaitsee n 8 km Piippolan keskustasta länsi-luoteeseen valtatien n :o 4 länsipuolella Suon luoteispuolella on Laakkolan paikallistie Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon Suon pinta viettää etelään n 2,5-7,5 m/km Vedet laskevat suolta ojia myöten Lamujokeen ja edelleen Siikajokeen Paalurämeen kokonaispintaala on 50 haja turvemäärä n suo-m 3 Yli metrin syvyistä suota on vain 2 ha Tutkimuspisteet ovat rämeellä Lähes koko suo on ojitettu Vallitsevana suotyyppinä on tupasvillarämemuuttuma Turpeet ovat rahkavaltaisia Tupasvillanjäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 72 % Yleisin turvelaji on tupasvillapitoinen sararahkaturve (52 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 Yleisin pohjamaalaji on hiekka Paaluräme ei ohutturpeisuudestaan johtuen sovellu turvetuotantoon 25 Tulppaanneva Tulppaanneva (kl ) sijaitsee n 5 km Piippolan keskustasta luoteeseen valtatien n :o 4 länsipuolella Suo rajoittuu hiekkakankaisiin Suon etelä- ja itäpuolella olevalla Paskokankaalla on pohjavedenottamoita Suon eteläosassa on umpeenkasvava Pihlajaisenjärvi Suon pinta on 105,1-110,4 m mpy ja viettää lounaaseen n 2,5-7,5 m/km Vedet laskevat suolta ojia myöten Pihlajaisenjärven kautta Pihlajaisenojaan, josta Lamuj okea Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 4,3 kpl/10 haja syvyyspisteitä 4,4 kpl/10 ha Tulppaannevan pinta-ala on 75 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 21 ha, yli 1,5 m syvyistä 11 ha ja yli 2 m syvyistä 6 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 0,9 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,6 m, yli 1,5 m syvyisellä 1,9 m ja yli 2 m syvyisellä 2,1 m Koko suon turvemäärä on 0,7 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla on 0,2 milj suo-m3 Tutkimuspisteistä on 29 % avosuolla, 41 % rämeellä, 6 % korvessa ja 24 %turvekankaalla Koko suo on ojitettu Vallitsevana suotyyppinä on ojikkotai muuttuma-asteella oleva tupasvillaräme Pihlajaisenjärvi on umpeenkasvun tuloksena syntynyttä luhtanevaa ja siellä pesii mm joutsen pari Pihlajaisenjärvi on luonnontilainen ja se on metsälaissa määritetty erityistä suojelua vaativa pienvesi Turpeesta on 45 % rahka- ja 55 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 10 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- (30 %) ja sararahkaturve (22 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,7 Liekoja on koko suolla erittäin vähän (0,3 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta, moreeni ja hiekka Tulppaannevasta soveltuu energiaturvetuotantoon yli 1,5 metrin syvyinen alue (11 ha), jonka käyttökelpoinen turvemäärä on n suo-m3 Tulppaanneva voidaan ottaa turvetuotantoon, mikäli tuotanto voidaan toteuttaa Pihlajaisenjärven vedenpintaa muuttamatta 26 Mustanmullankaarto Mustanmullankaarto (kl ) sijaitsee n 6 km Piippolan keskustasta länsiluoteeseen Suon länsiosassa on metsäautotie ja eteläosan pelloille tulee tilustie Suo rajoittuu lännessä hiekkakankaisiin, muualla moreenimaastoon Suon pinta viettää kaakkoon Vedet laskevat suolta ojia myöten Pihlajaisenojaan, josta Lamujokea Siikajokeen Mustanmullankaarron kokonaisala on 170 ha ja turvemäärä suo-m 3 Yli metrin syvyistä aluetta ei ole tavattu Tutkimuspisteistä on 11 % avosuolla, 44 % rä- meellä ja 44 % turvekankaalla Lähes koko suo on ojitettu Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpurämemuuttuma ja ruohoturvekangas Turpeesta on 91 % rahka- ja 9 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 44 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 18 % ja varpuainesta sisältävien 15 % Yleisinturvelaji on puuainespitoinen sararahkaturve (44 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 Yleisin pohjamaalaji on hiekka Suo ei ohutturpeisuutensa vuoksi sovellu turvetuotantoon 3 2

32 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 27 Paskoneva Paskoneva ( kl ) sijaitsee n 1 km Piippolan keskustasta luoteeseen Suo rajoittuu pohjoisessa Paskokankaan soraharjuun ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon (kuva 16) Itäpuolella on kantatie n :o 88 Suolle on tilustie Suon pinta on 103,3-106,6 m mpy ja viettää kaakkoon Hepo-ojaan, jota myöten vedet laskevat Lamujokeen ja edelleen Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 3,2 kpl/ 10 haja syvyyspisteitä 8,1 kpl/ 10 ha Suon pinta-ala on 110 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 44 ha, yli 1,5 m syvyistä 23 haja yli 2 m syvyistä 12 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 1 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,7 m, yli 1,5 m syvyisellä 2,1 m ja yli 2 m syvyisellä 2,4 m Koko suon turvemäärä on 1,1 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla on 0,5 milj suo-m3 Tutkimuspisteistä on 6 % avosuolla, 77 % rämeellä, 11 % turvekankaalla ja 6 %pellolla Vallitsevana suotyyppinä on isovarpurämemuuttuma Yleisiä ovat myös muuttuma-asteella olevat sararäme ja tupasvillaräme sekä karhunsammalmuuttuma Turpeesta on 56 % rahka- ja 44 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 35 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- (30 %) ja puuainespitoinen sararahkaturve (26 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,5 Liekoja on koko suolla erittäin vähän (0,2 %) Yleisin pohjamaalaji on hiekka Suon itäosan syvänteen pohjalla on ohuita liejuisia kerrostumia Paskonevan turpeita on suunniteltu jätevesilietteen kompostointikäyttöön Paskonevan heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros on ohut, joten edellytykset hyvälaatuisen kompostointiturpeen pitkäaikaiselle tuotannolle ovat huonot Sen sijaan suon yli 1,5 m :n syvyisen alueen (23 ha) turvekerros soveltuu hyvin teolliseen tai pienimuotoiseen energiaturvetuotantoon palaturvemenetelmällä Energiaturvetuotannon yhteydessä suon yli metrin syvyisellä alueella oleva ohut heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros (ka 0,4 m) voitaisiin ensin käyttää lietteen imeytys- ja kompostointiturpeeksi Kuivatusvaikeudet ja suon pohjan liejukerrostumat voivat vaikeuttaa suon itäosan pohjaturpeiden hyödyntämistä Suon käyttökelpoiset imeytys- ja kompostointiturvevarat ovat n suo-m3 ja energiaturvevarat n suo-m 3 Pohjakartta Ä Maanmittauslaitos, lupa nro 400/MYY/99 Kuva 16 Paskonevan tutkimuslinjasto 3 3

33 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen 28 Kylmäneva Kylmäneva (kl ) sijaitsee n 3 km Piippolan keskustasta länteen Suo rajoittuu moreenimaastoon Suon pinta viettää kaakkoon Vedet laskevat suolta ojia myöten Lamujoen kautta Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 2,1 kpl/ 10 haja syvyyspisteitä 2,7 kpl/10 ha Kylmänevan pinta-ala on 70 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 22 ha, yli 1,5 m syvyistä 6 ha ja yli 2 m syvyistä 1 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on vain 0,8 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,4 m, yli 1,5 m syvyisellä 1,8 m ja yli 2 m syvyisellä 2,5 m Koko suon turvemäärä on 0,6 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla on 0,1 milj suo-m3 Tutkimuspisteistä on 13 % avosuolla, 27 % rämeellä, 27 % korvessa ja 33 % turvekankaalla Koko suo on ojitettu Vallitsevina suotyyppeinä ovat ruohoinen sararämemuuttuma ja ruohoturvekangas Turpeesta on 23 % rahka- ja 77 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 43 % Yleisimmät turvelajit ovat kortepitoinen rahkasaraturve (41 %) ja puuainespitoinen rahkasaraturve (23 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,7 Liekoja on koko suolla erittäin vähän (0,1 %) Yleisin pohjamaalaji on hiesu Kylmänevasta soveltuu energiaturvetuotantoon yli 1,5 metrin syvyinen alue (6 ha), jonka käyttökelpoiset turvevarat ovat n suo-m 3 Ennen mahdollista tuotannon aloittamista tulee turpeen tuhkapitoisuus selvittää 29 Karppanen Karppanen (kl ) sijaitsee n 5 km Piippolan keskustasta länteen Suon länsiosan pelloille tulee tilustie Suo rajoittuu etelässä Lamujokeen ja muualla moreenimaastoon Suon pinta viettää etelään n 2,5-7,5 m/km Vedet laskevat suolta ojia myöten Lamujoen kautta Siikajokeen Karppasen kokonaispinta-ala on 3 3 haja turvemäärä n suo-m3 Yli metrin syvyistä aluetta on vain 5 ha Tutkimuspisteistä on 50 % korvessa ja 50 turvekankaalla Koko suo on ojitettu Vallitsevina suotyyppeinä ovat ruohoturvekangas sekä ruohoja heinäkorpimuuttuma Turpeesta on 52 % rahka- ja 48 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 39 % Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- (34 %) ja kortepitoinen rahkasaraturve (23 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja hieta Turvekerrostumassa on paikoin liejua välikerroksina, jotka ovat syntyneet Lamujoen tulviessa suolle Suo ei ohutturpeisuudestaan ja turvekerrostuman sisällä olevista liejukerroksista johtuen sovellu turvetuotantoon 30 Halkoräme Halkoräme (kl ) sijaitsee n 2 km Piippolan keskustasta länteen Suo rajoittuu moreenimaastoon Suon pinta viettää etelään n 3 m/km Vedet laskevat suolta ojia myöten Kruununojaan, josta Lamujoen kautta Siikajokeen Halkorämeen pinta-ala on 50 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 3 haja yli 1,5 m syvyistä 1 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on vain 0,7 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,4 m ja yli 1,5 m syvyisellä 1,6 m Koko suon turvemäärä on 0,4 milj suo-m 3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla on suo-m3 Tutkimuspisteistä on 50 % turvekankaalla ja 50 % pellolla Koko suo on ojitettu Vallitsevat suotyypit ovat karhunsammalmuuttuma ja kytöheitto Turpeesta on 94 % rahka- ja 6 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 15 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 22 % Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- (37 %), rah ka- (23 %) ja tupasvillapitoinen sararahkaturve (22 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja hieta Halkoräme ei ohutturpeisuudestaan johtuen sovellu turvetuotantoon 3 4

34 /2 i ät , -- ä 7 :42 L -- -n- --- o 2 :49 n- - C0 P,, ö95 3 I -krie 2 3 t i T, ä ä 5 Auki ns1 2 :46 Ä f7 4, - r0 ä o 1 20 A - lasa r4 i :20 3, 5 4, 1 M, n n, / 1i% 3 Ö n I oö ii7ug lr n ä kuusb 4 n- n A- n 1,14tx,0,/ ä 3 t2n -, o vikko : Tammi rnev ö n :9 arlo Ö 325 n 4k 1 htäo 0 34 n n n n Kiv, k ,115 J4 :7, - Sill kocvt et dello l in l 1ö 34 :6 0 j Pihkaleht n ä - -1,n 1 :11a, ö 1 n- i ä 34 : :3- n--- - Leulu s :ri -n n 34 :20 34 t y - 6 Susly Ä JA f 34 :14 - n i 120 -K n 3 8 r 1 n -n d t - 9 1, I ö 1 - Phk- - av n / 5 /- r R I/ 6-4 e : n t y - a su, 7-1 s --k , hk k ngas 1 a h A - n --- Aholanmaia l 10 ä Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 400/MYY/99,( ihk ala %

35

36 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 32 Haisu Haisu (kl ) sijaitsee n 3 km Piippolan keskustasta lounaaseen Honkaperän paikallistien itäpuolella Suo rajoittuu moreenimaastoon Suon pinta viettää länteen n 10 m/km Vedet laskevat suolta ojia myöten Korvenojan kautta Lamujokeen ja edelleen Siikajokeen Haisun kokonaisala on 90 ha ja turvemäärä suo-m 3 Yli metrin syvyistä aluetta ei ole tavattu Tutkimuspisteet ovat rämeellä Koko suo on ojitettu Vallitsevana suotyyppinä on kangasrämeojikko Turpeet ovat rahkavaltaisia Yleisinturvelaji on puuainespitoinen sararahkaturve (56 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1 Yleisin pohjamaalaji on moreeni Suo ei sovellu turvetuotantoon ohutturpeisuutensa vuoksi 33 Viitaneva Viitaneva (kl ) sijaitsee n 3 km Piippolan keskustasta etelään Suo rajoittuu moreenimaastoon Suon länsipään läpi kulkee metsäautotie (kuva 19) Suon pinta on 111,8-114,4 m mpy ja viettää pohjoiseen Vedet laskevat suolta Kotijärven läpi Lamujokeen ja edelleen Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 3,0 kpl/ 10 haja syvyyspisteitä 1,6 kpl/ 10 ha Suo on tutkittu vuonna 1979 ja täydentäviä tutkimuksia on tehty vuonna 1994 Viitanevan pinta-ala on 154 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 66 ha, yli 1,5 m syvyistä 35 ha ja yli 2 m syvyistä 19 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 1,1 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,7 m, yli 1,5 m syvyisellä 2,1 m ja yli 2 m syvyisellä 2,4 m Suon turvemäärä on 1,6 milj suom3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla 0,7 milj suom 3 Tutkimuspisteistä on 11 % avosuolla, 78 % rämeellä, 2 % korvessa ja 9 % turvekankaalla Suon keskiosa (n puolet suosta) on luonnontilainen, muu- ten suo on ojitettu Suo on muodostunut karuista rämeistä, kuten rahka-, isovarpu- ja tupasvillarämeestä Turpeesta on 65 % rahka- ja 35 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 22 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 30 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- (16 %), tupasvillapitoinen sararahka- (14 %), sararahka- (13 %) ja puhdas rahkaturve (12 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,6 Liekoja on koko suolla erittäin vähän (0,5 %) Suolla on moreenipohja, jota monin paikoin peittää hiekkakerros Viitanevasta soveltuu turvetuotantoon sen yli 1,5 metrin syvyinen ala 35 ha Suon heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturvekerros (keskimäärin 0,5 m) soveltuu kasvuturpeen tuotantoon ja pohj aturvekerros energiaturvetuotantoon Käyttökelpoiset kasvuturvevarat ovat n suo-m 3ja energiaturvevarat n suo-m 3 34 Kotijärvi Kotijärvi (kl ) sijaitsee n 1 km Piippolan keskustasta lounaaseen Suon länsiosan läpi kulkee Honkaperän paikallistie ja pohjoispuolella on Piippola-Leskelä-maantie (kuva 19) Suo rajoittuu lähinnä peltoihin, etelässä moreenimaastoon Suon pinta on 99,0-103,0 m mpy ja viettää länsiluoteeseen Vedet laskevat suolta ojia myöten Lamujokeen ja edelleen Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 2,3 kpl/10 haja syvyyspisteitä 1,7 kpl/10 ha Suo on tutkittu vuonna 1979 ja täydentäviä tutkimuksia on tehty vuonna 1994 Suon pinta-ala on 90 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 72 ha, yli 1,5 m syvyistä 59 haja yli 2 m syvyistä 44 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 2 m, yli metrin syvyisellä alueella 2,4 m, yli 1,5 m syvyisellä 2,6 m ja yli 2 m syvyisellä 2,9 m Koko suon turvemäärä on 1, 8 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla on 1,5 milj suo-m 3 Tutkimuspisteistä on 5 % avosuolla, 14 % rämeellä, 5 % korvessa, 43 % turvekankaalla ja 33 pellolla Lähes koko suo on ojitettu Vallitsevina suotyyppeinä ovat varpu- ja puolukkaturvekangas 37

37 1A13 :18 eo1, 339 ycili23sj o i äkk r3 v i Raaja 55 : VI a I m 32 Rulkkä n r / 1 17 n 1 1 / / Kotit4lsu skag ö l änkumpu 2 42 PI 9 : / 9 :14 / 4,27 Pi o1 n A 4-3 Ä,v L 27 :11 r n(r7u : 10 soo n / -25 :14, 27 :1 Ä 2,,L PPa,I,% SOSUO o irtola 4- - a ö C 9: 1 1 Ö11 - km- 29 :38 1o2a :3 a s J,Vanhä 21 Kai 34 )a3 a ö G s, l 29/40 r- y n arlknne A Ä 3:7 ko ak / - (viann -a nnii / :24 ö/ I n l i - -- Sp rola n Pitkäna oqk - I n 7 : r 9 :391, :2( -- n,, I uh, :40 rlö ivima 1 äa77,ka 29 ö ä f i, y Ä: - (: C 1 5pwa n 1 Vi a kangas, 5 13 m 4 gs5-7tz m 29 :2 n REIMI 1101 ILLw l n 1, affi: I i k 12, I i Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 400/MYY/99 A r yrälengas, A s A s 31 :22 1

38 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 35 Kasariniitty Kasariniitty (kl ) sijaitsee n 9 km Piippolan keskustasta länteen valtatien n :o 4 länsipuolella Suo rajoittuu pääosin moreenimaastoon, etelässä osittain metsäautotien välityksellä Palonevaan Suon pinta viettää luoteeseen Vedet laskevat suolta ojia myöten eteläosasta Palonevalle, josta Lamujokea Siikajokeen Pohjoisosan vedet valuvat Lamuj okeen Suon pinta-ala on 39 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 3 ha ja yli 1,5 m syvyistä 1 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on vain 0,7 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,3 m ja yli 1,5 m syvyisellä 1,5 m Koko suonturvemääräon 0,3 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla on suo-m3 Tutkimuspisteistä on 4 % avosuolla, 25 % rämeellä, 4 % korvessa ja 67 % turvekankaalla Suo on ojitettu kokonaan Vallitsevana suotyyppinä on ruohoturvekangas Turpeesta on 29 % rahka- ja 71 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 33 % Yleisimmätturvelajit ovat kortepitoinen rahkasara- (28 %), puuainespitoinen rahkasara- (22 %), rahkasara- (21 %) ja sararahkaturve (18 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni Suo ei ohutturpeisuudestaan johtuen sovellu turvetuotantoon 36 Kivineva Kivineva (kl ) sijaitsee n 9 km Piippolan keskustasta länsi-lounaaseen valtatien n :o 4 länsipuolella Suon pohjoispäässä on metsäautotie Se rajoittuu hiekkakankaisiin Sen pinta viettää luoteeseen Vedet laskevat suolta ojia pitkin Palonevalle, josta Luhtaanojan kautta Lamujokeen ja edelleen Siikajokeen Kivinevan pinta-ala on 28 haja turvemäärä suo-m 3 Yli metrin syvyistä aluetta on vain 1 ha Tutkimuspisteet ovat turvekankaalla Koko suo on ojitettu Turpeesta on 89 % rahka- ja 11 saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 39 % Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- (61 %) ja puuainespitoinen sararahkaturve (29 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9 Yleisin pohjamaalaji on hiekka Kivineva ei ohutturpeisuudestaanjohtuen sovellu turvetuotantoon 37 Tammikkineva Tammikkineva (kl sijaitsee n 3 km Piippolan keskustasta länteen Piippola-Leskelämaantien j a Pihkalehdon paikallistien kulmauksessa Suo rajoittuu pääosin hiekkakankaisiin, paitsi pohjoisessa maantiehen Etelässä suo on yhteydessä Kuoppanevaan Suon pinta on 97,5-98,2 m mpy ja viettää pohjoiseen Vedet laskevat suolta metsäojia myöten Lamujokeen ja edelleen Siikajokeen Itäosasta vedet valuvat Katajapuron kautta Lamuj okeen Tutkimuspisteitä on 2,4 kpl/ 10 haja syvyyspisteitä 3,5 kpl/10 ha Tammikkinevan pinta-ala on 80 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 14 haja yli 1,5 m syvyistä 4 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 0,8 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,3 m ja yli 1,5 m syvyisellä 1,6 m Koko suon turvemäärä on 0,7 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla on suo-m3 Tutkimuspisteistä on 5 % avosuolla, 63 % rämeellä, 5 % korvessa, 21 % turvekankaalla ja 5 pellolla Koko suo on ojitettu Vallitsevina suotyyppeinä ovat muuttuma-asteella olevat tupasvillaräme ja varsinainen sararäme Turpeesta on 36 rahka- ja 64 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 30 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 11 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara (34 %) ja puuainespitoinen rahkasaraturve (19 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,0 Liekoja on koko suolla erittäin vähän (0,1 %) Yleisin pohj amaalaj i on hiekka Tammikkinevasta soveltuu kotitarpeeksi energiaturvetuotantoon yli 1,5 metrin syvyiseltä osaltaan (4 ha) Sen käyttökelpoinen turvemäärä on n suo-m 3 3 9

39 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen 38 Ohralehto Ohralehto (kl ) sijaitsee n 4 km Piippolan keskustasta länteen pääosin Piippola-Leskelämaantien eteläpuolella Pihkalehdon paikallistie on suon kaakkoispuolella Suo rajoittuu moreenimaastoon Suon pinta on 96,9-98,2 m mpy ja viettää luoteeseen Vedet laskevat suolta ojia myöten Ruonasenojan kautta Lamujokeen ja edelleen Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 3,9 kpl/10 haja syvyyspisteitä 4,2 kpl/10 ha Suon pinta-ala on 57 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 24 haja yli 1,5 m syvyistä 12 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 1 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,5 m jayli 1,5 m syvyisellä 1,7 m Koko suon turvemäärä on 0,6 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla on 0,2 milj suom 3 Tutkimuspisteistä on 54 % rämeellä, 4 % korvessa ja 42 % turvekankaalla Koko suo on ojitettu Vallitsevina suotyyppeinä ovat muuttuma-asteella olevat tupasvillaräme ja isovarpuräme Myös ruoho- ja varputurvekangas ovat yleisiä Turpeesta on 40 % rahka- ja 60 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 38 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 23 % Yleisimmät turvelajit ovat kortepitoinen rahkasara- (31 %), puuainespitoinen rahkasara- (18 %) sekä tupasvillapitoiset rahka- ja sararahkaturve (yht 24 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,0 Liekoja on koko suolla erittäin vähän (0,1 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja hieta Liejuja ei ole tavattu Ohralehto soveltuu energiaturvetuotantoon yli 1,5 metrin syvyiseltä osaltaan (12 ha) Alueen käyttökelpoinen turvemäärä on n suo-m 3 Suon heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros on paikoin paksu ja se heikentää turpeen laatua energiaturpeena 39 Lantiininneva Lantiininneva (kl ) sijaitsee n 2 km Piippolan keskustasta koilliseen kantatien n :o 88 pohjoispuolella Suon länsipuolella on Piippola-Kestilä-maantie ja pohjoispuolella metsäautotie Suo rajoittuu pohjoisessa hiekkakankaisiin ja etelässä moreenimaastoon Suon pinta on 103,5-107,9 m mpy ja viettää etelään Vedet laskevat suolta Lamujoen kautta Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 3,7 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä 3,7 kpl/10 ha Lantiininnevan pinta-ala on 65 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 18 ha, yli 1,5 m syvyistä 10 ha ja yli 2 m syvyistä 6 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on vain 0,8 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,7 m, yli 1,5 m syvyisellä 2 m ja yli 2 m syvyisellä 2,3 m Koko suon turvemäärä on 0,6 milj suo-m3, josta yli 1, 5 metrin syvyisellä osalla on 0,2 milj suo-m3 Tutkimuspisteistä on 13 % avosuolla, 75 % rämeellä ja 4 % korvessa Suon lounais- ja luoteisosat on ojitettu, muuten suo on luonnontilainen Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaräme ja -neva Turpeesta on 53 % rahka- ja 47 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 37 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 33 % Yleisimmät turvelajit ovat kortetta sisältävä rahkasara- (20 %) sekä tupasvillaa sisältävä rahka- (17 %) ja sararahkaturve (13 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,9 Liekoja on koko suolla erittäin vähän (0,3 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja hieta Lantiininneva soveltuu energiaturvetuotantoon yli 1,5 metrin syvyiseltä osaltaan (10 ha) Alueen käyttökelpoinen turvemäärä on n suo-m3 40 Sämpsänneva Sämpsänneva (kl ) sijaitsee n 2 km Piippolan keskustasta itään kantatien n :o 88 pohjoispuolella Suo rajoittuu pääosin hiekkakankaisiin, eteläosassa osin peltoihin Suon pinta viettää lounaaseen Vedet laskevat suolta Lamujoen kautta Siikajokeen Sämpsännevan kokonaispinta-ala on 85 ha ja turvemäärä suo-m3 Yli metrin syvyistä aluetta ei ole tavattu Tutkimuspisteistä on 38 % rämeellä, 31 % turvekankaallaja 31 %pellolla Suon länsi- ja eteläosat 4 0

40 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 on ojitettu Vallitsevat suotyypit ovat jäkäläturvekangas ja lyhytkorsinevaräme Turpeet ovat rahkavaltaisia Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 24 % Yleisin turvelaji on tupasluikkapitoinen rahkaturve (53 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6 Pohjamaalajina on hiekka Sämpsänneva ei ohutturpeisuudestaan johtuen sovellu turvetuotantoon 41 Peltoneva Peltoneva (kl ) sijaitsee n 4 km Piippolan keskustasta kaakkoon Kortteisen tekojärven lounaispuolella (kuva 20) Suon pohjoispuolella on metsäautotie Suo rajoittuu luoteessa Lamujokeen ja muualla moreenimaastoon (kuva) Suon pinta on 101,8-106,1 m mpy ja viettää luoteeseen Vedet laskevat suolta ojia myöten Lamujokeen, josta edelleen Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 3,0 kpl/ 10 haja syvyyspisteitä 4,6 kpl/ 10 ha Suo on tutkittu vuonna 1979 ja syvyystutkimuksia on tehty vuonna 1993 Peltonevan pinta-ala on 260 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 150 ha, yli 1,5 m syvyistä 85 ha ja yli 2 m syvyistä 30 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 1,2 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,6 m, yli 1,5 m syvyisellä 1,9 m ja yli 2 m syvyisellä 2,4 m Koko suon turvemäärä on 3 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla on 1,7 milj suo-m3 Tutkimuspisteistä on 37 % avosuolla, 22 % rämeellä, 1 %korvessa, 14 % turvekankaalla ja 27 pellolla Lähes koko suo on ojitettu Luoteispää on peltoa Muuttuma-asteella olevat suotyypit rimpineva (keskiosat ja kaakkoispää) ja isovarpuräme (laiteet) ovat vallitsevina suotyyppeinä muulla osalla suota Turpeesta on 41 % rahka- ja 59 saravaltaista Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 12 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- (29 %) ja sararahkaturve (17 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5, 8 Liekoja on erittäin vähän (0,6 %) Runsaimmin liekoja esiintyy 0,6-1,0 m syvyysvälillä (2,2 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, moreeni ja hieta Peltoneva soveltuu energiaturvetuotantoon yli 1,5 syvyisiltä osiltaan Suon länsiosasta soveltuu tuotantoon 34 ha, keskiosasta 7 haja itäosasta 45 ha Käyttökelpoiset turvemäärät ovat vastaavasti n suo-m 3, n suo-m 3 ja n suo-m3 Ennen mahdollista tuotannon aloittamista tulisi tuhkapitoisuusmäärityksiä tehdä suolta lisää 42 Joutenneva Joutenneva (kl ) sijaitsee n 6 km Piippolan keskustasta etelään Piippola-Saviselkä-maantien länsipuolella (kuva 20) Suo rajoittuu moreenimaastoon Sen pinta on 114,2-117,9 m mpy ja viettää koilliseen Vedet laskevat suolta Soikkoojan kautta Lamujokeen ja edelleen Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 2,8 kpl/10 haja syvyyspisteitä 4,4 kpl/10 ha Suo on tutkittu vuonna 1979 ja syvyystutkimuksia on tehty vuonna 1995 Joutennevan pinta-ala on 170 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 37 ha, yli 1,5 m syvyistä 19 ha ja yli 2 m syvyistä 7 ha Turvekerrostuman keskisyvyys on 0,7 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,5 m, yli 1,5 m syvyisellä 1,9 mja yli 2 m syvyisellä 2,1 m Koko suon turvemäärä on 1,3 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla on 0,4 milj suom 3 Tutkimuspisteistä on 28 % avosuolla, 47 % rämeellä, 13 % turvekankaalla ja 13 %pellolla Suon keskiosa on luonnontilainen, muuten suo on ojitettu Suon pohjoisosa on peltoa Länsiosassa ja laiteilla ovat vallitsevana rahkaräme ja tupasvillaräme, keski- ja kaakkoisosassa kalvakka- ja rimpineva Turpeesta on 81 % rahka- ja 19 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 32 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 47 % Yleisin turvelaji on tupasvillarahkaturve (32 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 Liekoja on erittäin vähän (0,9 %) Runsaimmin liekoja esiintyy 0,6-1,0 m syvyysvälillä (3,3 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja sora 4 1

41 w -1 k 11, / -, i 1, j1 11L wi : :3-14 :4 ä 1 ö, i v : italo 23s47 T 3,471 n,,w / ä ä ÄR il C :4i J, I Ö a stla , /r-- I Ä37 f 23 : : I 1 22 I l as t 1 L F :4 1 y, l 1 f - I i n 1 L n 19 :11 % % 1 Ri e v k k3 6 e 25:14 p llone a 2214ö 29,35 jäkängg L, 1 :19 ö e Isosuo 3 P Äkä i 0 2 4,R, äl - C Y, öh t,ö I 1 n 82 :4 jj 1221, d- KU se V v :141 /05 i82 : -jn - % Hal salgn7can g s r i 82, - 77 n n Pel oneva pq 1 n - 19 ö n a9 f, --- Lehto 4 q 1, ẇiffle 10 E : n A- - Jn,i Hau a, s n I arti : kkl :4 :,-rr onnisaari y Uusihak 1,l,K -a 1 s Mustakorpi - C I : w % V 001wr El Eli,-F51, n 1, , - - Sirvi nsaari 7r a s n ö J - n n- 3 1 n l, - 1, Cr, M A1- A J uu nev L- 1-1-,, 424 jojiref s a 19 ˆ i 1 n d k n Pf n n i, n -A- 4 A1V A 1 10 w /, r: uolikorpi : 1 -, 1 C 26 : 0-25 :14 11 Mw Ri Pohjakartta Š Maanmittauslaitos, lupa nro 400/MYY/99 öa at angas - % ä,- / q Kuva 20 Peltonevan ja Joutennevan tutkimuslinjasto kang : / -

42 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Joutennevasta soveltuu energiaturvetuotantoon sen eteläosassa oleva yli 1,5 metrin syvyinen 19 hain alue, jonka käyttökelpoinenturvemäärä on n suo-m3 Ennen mahdollista tuotannon aloittamista tulisi tuhkapitoisuusmäärityksiä tehdä lisää suon pohjan turpeiden korkeiden tuhkapitoisuuksien raj aamiseksi Heikosti maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta on enimmillään n 0,5 m paksu kerros Jollei sitä hyödynnetä kasvuturpeena, heikentää se energiaturpeen laatua tuotannon alkuvaiheessa 43 litinneva Iitinneva ( kl ) sijaitsee n 6 km Piippolan keskustasta etelä-kaakkoon Piippola-Saviselkämaantien länsipuolella Luoteispäässä suon läpi kulkee metsäautotie Suo rajoittuu moreenimaastoon Sen pinta viettää luoteeseen Vedet laskevat suolta ojia myöten Raatokorven ja Saarinevan kautta Soikko-ojaan, josta Lamujokea Siikajokeen Iitinnevan pinta-ala on 3 0 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta liha ja yli 1,5 m syvyistä 1 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 0,9 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,2 m jayli 1,5 m syvyisellä 1,7 m Koko suon turvemäärä on 0,3 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla on suo- m 3 Tutkimuspisteet ovat rämeellä Koko suo on ojitettu Vallitsevana suotyyppinä on ojikko- tai muuttuma-asteella oleva isovarpuräme Turpeesta on 74 % rahka- ja 26 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 29 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 47 % ja varpuainesta sisältävien 20 % Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillapitoinen sararahka- (28 %), puuainespitoinen sararahka- (21 %) ja rahkasaraturve (17 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 Liekoja on koko suolla erittäin vähän (0,2 %) Yleisin pohj amaalaj i on hiekka litinneva ei ohutturpeisuudestaan johtuen sovellu turvetuotantoon 44 Keno-Veetin räme Keno-Veetin räme (kl ) sijaitsee n 7 km Piippolan keskustasta etelä-kaakkoon Piippola-Saviselkä-maantien länsipuolella Suo rajoittuu huuhtoutuneeseen moreenimaastoon Suolla on muutamia hiekkakaartoja Suon pinta viettää itään ja etelään Vedet laskevat suolta osittain itään litinnevalle, josta Soikko-ojan kautta Lamujokeen ja edelleen Siikajokeen Osittain suon vedet valuvat etelään Latvanevalle, josta Ruonasenojan kautta Lamujokeen Suon kokonaisala on 60 haja turvemäärä 0,3 milj suo-m3 Yli metrin syvyistä aluetta on vain 3 ha Tutkimuspisteet ovat rämeellä Lähes koko suo on ojitettu Suo on rahka-, isovarpu-, tupasvilla- ja pallosararämettä Turpeet ovat rahkavaltaisia Tupasvillanjäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 25 % ja varpuainesta sisältävien 22 % Yleisin turvelaj i on sararahkaturve (53 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0 Yleisin pohjamaalaji on hiekka Keno-Veetin räme ei ohutturpeisuudestaan johtuen sovellu turvetuotantoon 45 Kurjenluianneva Kurjenluianneva (kl ) sijaitsee n 6 km Piippolan keskustasta lounaaseen valtatien n :o 4 itäpuolella (kuva 21) Suo rajoittuu moreenimaastoon Sen pinta on 105,7-110,3 m mpy ja viettää pohjoisosassa länteen n 1 m/km ja eteläosassa pohjoiseen n 4 m/km Vedet laskevat suon etelä- osasta ojia myöten Ruonasenojan (Yliojan) ja Haaraojan kautta Lamujokeen, pohjoisosasta Palonevan kautta Luhtaanojaa tai Ristisenojaa Lamujokeen Lamujoen vedet valuvat Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 2,1 kpl/ 10 ha Suo on tutkittu vuonna 1976 (Lappalainen et al 1978) 4 3

43 I c s J C7C oli 1 : :21,g5 M 21C-22G hh -4 A P 3, GG F n 31- yse 1 ton 3, - 2ä k xr K rkunev 1 jyynek Fl n I ä -, IIG- n a A 1154ZöaC : r, T n a - G CC7 2 I ä : : :16, Ylin0 2 : Ä a e :m- n r2 - n i - liki-, S pl : Pir tisaa S 2:30I Ö 9 :54 n nn n I 191, - 2C Tuo ikk- Ö / / y n - e 2Caa5 C5a CsS Hongikko c, 9C F re :CiylZrZ iaäa d l Matosaari C IML -, kh: a I öa:y1- aa p2 a5as reaea e iss, S B r l 7C s :2 2 -Kalikka illan : o- E MME - M C ar Ö as I ,12 - hk 5 s I 2aa rc - 25 E 2 aaeaa5ö :mlk - - GCIGCGp i C 5 rc - iac :Ca G-CGCaS1 e - Sn C ICa a 2 K urjenluiannea2 3G5 G2,F2Cd G L a m m 7CaaC I12 ja - GGC C G - - a2 a S a2a5mm n- 5 n eas a-ae aa:i3 lama 22e Ci2G7 as- s C CC IGe 2sC saa 1- sil ae - y a ssa s ae a n Ea jy 1 Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 400/MYY/99 R // -Pia - jo Kuva 21 Kurjenluiannevan tutkimuslinjasto

44 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 46 Karkuneva Karkuneva (kl ) sijaitsee n 6 km Piippolan keskustasta länteen Suo rajoittuu moreenimaastoon Suon pinta viettää koilliseen Vedet laskevat suolta ojia myöten Haaraojan ja Ruonasenojan (Yliojan) kautta Lamujokeen ja edelleen Siikajokeen Karkunevan kokonaispinta-ala on 60 ha ja turvemäärä 0,4 milj suo-m3 Yli metrin syvyistä aluetta ei ole tavattu Tutkimuspisteet ovat rämeellä Suo on ojitettu kokonaan Suotyyppeinä ovat muuttuma-asteella olevat isovarpu- ja tupasvillaräme Turpeet ovat rahkavaltaisia Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 70 % jatupasvillan jäännöksiä sisältävien 30 % Yleisin turvelaji on puuainespitoinen sararahkaturve (70 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 Yleisimmät pohjamaalajitovat hiesu ja moreeni Karkuneva ei ohutturpeisuutensa vuoksi sovellu turvetuotantoon 47 Karkuvainio Karkuvainio (kl ) sijaitsee n 5 km Piippolan keskustasta länteen Pihkalehdon paikallistie tulee suon eteläpuolelle Suo rajoittuu moreenimaastoon Suon pinta on 96,6-97,9 m mpy ja viettää suon läpi virtaavaan Ruonasenojaan (Yliojaan), josta vedet laskevat Lamujokeen ja edelleen Siikajokeen Suon pinta-ala on 95 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 33 haja yli 1,5 m syvyistä 10 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 0,9 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,3 m jayli 1,5 m syvyisellä 1,6 m Koko suon turvemäärä on 0,8 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla on 0,2 milj suo-m3 Tutkimuspisteistä on 17 % rämeellä, 58 % korvessa 17 % turvekankaalla ja 8 % pellolla Suo on ojitettu kauttaaltaan Vallitsevana suotyyppinä on lehtokorpimuuttuma Turpeesta on 62 % rahka- ja 38 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 24 % Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- (38 %), rahkasara- (25 %) ja puuainespitoinen sararahkaturve (20 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 Liekoja on koko suolla erittäin vähän Runsaimmin liekoja esiintyy 0,6-1,0 m syvyysvälillä (0,1 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi, hiekka ja hiesu Suo ei sovellu turvetuotantoon turpeiden korkeista tuhkapitoisuuksistaj ohtuen e aiheutuvat Ruonasenojan tulvavesien tuomasta mineraaliaineksesta 48 Lassinneva Lassinneva (kl ) sijaitsee n 6 km Piippolan keskustasta lounaaseen Sen länsi-ja itäpuolella on metsäautoteitä (kuva 22) Suo rajoittuu pääosin moreenimaastoon Pohjoisessa rajana on Ruonasenoj a, jonka toisella puolella on Ruonasenneva Luoteessa suolla on yhteys Kurjenluiannevaan Lounaassa ja etelässä suo on yhteydessä Rimpinevaan Suon pinta on 105,7-112,4 m mpy ja viettää pohjoiseen Vedet laskevat suolta ojia myöten Ruonasenojan kautta Lamujokeen ja edelleen Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 3,5 kpl/10 haja syvyyspisteitä 6,1 kpl/ 10 ha Lassinnevan pinta-ala on 300 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 127 ha, yli 1,5 m syvyistä 54 ha ja yli 2 m syvyistä 18 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 1 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,5 m, yli 1,5 m syvyisellä 1,9 m ja yli 2 m syvyisellä 2,2 m Koko suon turvemäärä on 3 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla on 1 milj suo-m3 Tutkimuspisteistä on 8 % avosuolla, 60 % rämeellä, 16 % korvessa ja 16 % turvekankaalla Suo on ojitettu lähes kokonaan Vallitsevana suotyyppinä ovat luonnontilainen ja muuttunut tupasvillaräme Myös sararämemuuttuma on yleinen Turpeesta on 58 % rahka- ja 42 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 32 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 16 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- (21 %), puuainespitoinen sararahka- (19 %) ja sararahkaturve (15 %) Tur- 4 5

45 I i 1 I 1 1 / c c1, koi, -7 I äk C,- -ö 15 1, 11 1 L i ÖLiLi,, lf,,, Z o Ie,Ä I I I I i IIIYs Iti M l1 II I- n,u a1b I, 9M P II c kk ( m A111 M,, 14 I wa I % c p IIIYR v09 f, o, mk r o ITMGlÖ jol II li, OCC1V1j I I- -rl hll - a Irr : - 1 II I 1,, l l I,1 l Lj4 y,, I 111Of111a1 q I I I ( 1 G mrp 11f 11111M11 J 1 c, 0 I I Ip n, r c V1Z11101 i1pu1 p11g11mi II Yd1f i ök 111R11fiM c 1 YpM -1, IM a ö, It,li 11 4 : j 111p, r 1 1 ii i, OZ 46

46

47 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,4 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, moreeni ja hieta Ruonasenneva soveltuu energiaturvetuotantoon yli 1,5 metrin syvyiseltä osaltaan (95 ha) Suon käyttökelpoiset energiaturvevarat ovat n 1,14 milj suo-m3 Suon pinnassa oleva heikosti maatunut rahkavaltainen turvekerros (keskimäärin 0,4 m) soveltuu tuotettavaksi ympäristöturpeena Suon ympäristöturvevarat ovat n suo-m 3 50 Murtoneva Murtoneva (kl ) sijaitsee n 4 km Piippolan keskustasta etelään Honkaperän paikallistien itäpuolella Suo rajoittuu moreenimaastoon Luoteessa suo on yhteydessä Ruonasennevaan ja etelässä Majanevaan Sen pinta on 114,0-120,8 m mpy ja viettää luoteeseen Vedet laskevat suolta ojia myöten Ruonasennevalle, josta Ruonasenojaa Lamujokeen ja edelleen Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 1,6 kpl/10 haja syvyyspisteitä 3,4 kpl/10 ha Suo on tutkittu vuonna 1979 ja syvyystutkimuksia on tehty vuonna 1995 Murtonevan pinta-ala on 270 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 46 ha, yli 1,5 m syvyistä 11 ha ja yli 2 m syvyistä 1 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 0,7 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,3 m, yli 1,5 m syvyisellä 1,7 m ja yli 2 m syvyisellä 2,2 m Koko suon turvemäärä on 1,8 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla on 0,2 milj suo-m3 Tutkimuspisteistä on 21 % avosuolla, 55 % rämeellä, 23 % turvekankaalla Suo on kauttaaltaan ojitettu Kaikki suotyypit ovat muuttumia länsiosa rimpinevaa, itäosa lyhytkortista nevaa, tupasavillarämettä ja rahkarämettä Turpeesta on 68 % rahkaja 32 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 38 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 68 % ja varpuainesta sisältävien 19 % Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillapitoinen rahka- (22 %) sekä puuainespitoiset rahka- (11 %) ja sararahkaturve (11 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 Liekoja on erittäin vähän (0,3 %) Runsaimmin liekoja esiintyy 0,6-1,0 m syvyysvälillä (1,2 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni Murtonevasta soveltuu pienimuotoiseen energiaturvetuotantoon palaturvemenetelmällä kaksi erillistä aluetta, joista läntisemmän pinta-ala on 6 ha ja itäisemmän 5 ha Käyttökelpoiset turvevarat ovat vastaavasti n suo-m 3 ja suo-m3 51 Majaneva Majaneva (kl ) sijaitsee n 6 km Piippolan keskustasta etelään (kuva 22) Honkaperän paikallistie kulkee suon keskeltä Suo rajoittuu moreenimaastoon Pohjoisessa suo on yhteydessä Ruonasennevaan ja Murtonevaan Sen pinta on 107,0-111,2 m mpy ja viettää länteen Vedet laskevat suolta ojia myöten Ruonasenojaan, josta Lamujokea Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 3,1 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä 5,4 kpl/ 10 ha Suo on tutkittu vuonna 1979 j a syvyystutkimuksia on tehty vuonna 1995 Majanevan pinta-ala on 210 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 135 ha, yli 1,5 m syvyistä 100 ha ja yli 2 m syvyistä 55 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 1,4 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,9 m, yli 1,5 m syvyisellä 2,1 m ja yli 2 m syvyisellä 2,4 m Koko suon turvemäärä on 2,9 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla on 2,1 milj suo-m3 Tutkimuspisteistä on tutkimusajankohtana ollut 25 % avosuolla, 55 % rämeellä, 3 %korvessa, 12 turvekankaalla ja 5 % pellolla Suo on ojitettu kauttaaltaan Vallitsevana suotyyppinä on rimpinevamuuttuma Turpeesta on 13 % rahka- ja 87 saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 18 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 10 % ja varpuainesta sisältävien 41 % Yleisin turvelaji on kortteen ja varpujen jäännöksiä sisältävä saraturve (38 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9 Liekoja on koko suolla erittäin vähän (0,2 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, hieta ja moreeni Detritusliejuja on paikoin turpeen ja pohjamaalajin välissä cm Majaneva soveltuu energiaturvetuotantoon yli 1,5 metrin syvyiseltä osaltaan (100 ha) Suon käyttökelpoiset turvevarat ovat n 1,6 milj suo-m3 48

48 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 52 Maljaneva Maljaneva (kl ) sijaitsee n 7 km Piippolan keskustasta etelään Honkaperän paikallistien eteläpuolella Suon poikki kulkee metsäautotie (kuva 24) Suo rajoittuu moreenimaastoon Etelässä suo on yhteydessä Isorämeeseen ja idässä Honkanevaan Suon pinta on 117,1-124,8 m mpy ja viettää länsipäästä (Puolivälinrämeeltä) luoteeseen n 4 m/ km, suon keskiosasta pohjoiseen n 2-6 m/km ja itäosasta luoteeseen n 4-6 m/km Vedet laskevat suon keski- ja itäosasta Maljaojan ja otko-ojan kautta Ruonasenojaan, josta Lamujokea Siikajokeen Suon länsipään vedet valuvat ojia myöten Rimpinevalle, josta Lassinnevan kautta Ruonasenojaan tai Telinnevan kautta Telinojaan ja edelleen Ristisenojaa Lamujokeen Tutkimuspisteitä on 1,1 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä 4,0 kpl/10 ha Suo on tutkittu vuonna 1976 (Lappalainen et al 1978) ja syvyystutkimuksia on täydennetty vuonna 1993 Maljanevan pinta-ala on 470 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 140 ha, yli 1,5 m syvyistä 75 ha ja yli 2 m syvyistä 41 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 0,9 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,7 m, yli 1,5 m syvyisellä 2,2 m ja yli 2 m syvyisellä 2,5 m Koko suon turvemäärä on 4,3 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla on 1,6 milj suo-m3 Tutkimuspisteistä on 24 % avosuolla, 74 % rämeellä ja 2 % pellolla Suon keskiosa on lähes luonnontilainen, muuten suolla on tiheä ojitus Vallitsevana suotyyppinä on isovarpuräme Turpeesta on 52 % rahka- ja 48 % saravaltaista Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 31 % Yleisimmät turvelajit ovat kortepitoinen sara- (18 %), puhdas rahka- (17 %) sekä tupasvillapitoiset rahka- ja sararahkaturve (yht 23 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 7,0 Liekoja on vähän (1,1 %) Runsaimmin liekoja esiintyy 0,6-1,0 m syvyysvälillä (4,1 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni Maljanevasta soveltuvat turvetuotantoon kaksi yli 1,5 metrin syvyistä aluetta äistä läntisen alueen pinta-ala on 58 ha Läntisen alueen heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros (keskimäärin 0,8 m) soveltuu kasvu- tai viljelyturpeen tuotantoon ja sen allaoleva turvekerros energiaturvetuotantoon Alueen käyttökelpoiset kasvuturvevarat ovat n suo-m 3 ja energiaturvevarat n suo-m 3 Itäinen turvetuotantoon soveltuva alue on kooltaan 15 ha Se soveltuu turvelajiensa puolesta energiaturvetuotantoon Alueen käyttökelpoiset turvevarat ovat n suo-m 3 Kuva 24 Maljanevan tutkimuslinjasto 4 9

49 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen 53 Isoräme Isoräme (kl ) sijaitsee n 8 km Piippolan keskustasta etelään Sen luoteis-ja pohjoispuolella on metsäautotie Suo rajoittuu moreenimaastoon Pohjoisessa suo on yhteydessä Maljanevaan ja etelässä Jylennevaan Suon pinta on 122,5-126,5 m mpy ja viettää luoteeseen Vedet laskevat suolta ojia myöten Maljanevalle, josta Maljaojan kautta Ruonasenojaan ja edelleen Lamujokea Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 3,3 kpl/ 10 haja syvyyspisteitä 3,5 kpl/10 ha Isorämeen pinta-ala on 85 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 21 ha, yli 1,5 m syvyistä 7 haja yli 2 m syvyistä 1 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 0,8 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,4 m, yli 1,5 m syvyisellä 1,7 m ja yli 2 m syvyisellä 2,1 m Koko suon turvemäärä on 0,7 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla on 0,1 milj suo-m 3 Tutkimuspisteistä on 58 % rämeellä, 13 % korvessa ja 29 % turvekankaalla Koko suolla on tiheä ojitus Vallitsevina suotyyppeinä ovat puolukkaturvekangas sekä ojitetut isovarpu- ja tupasvillaräme Turpeesta on 42 % rahka- ja 58 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 30 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- (26 %), kortepitoinen rahkasara- (22 %) ja sararahkaturve (17 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 Liekoja on erittäin vähän (0,9 %) Runsaimmin liekoja esiintyy 0,1-0,5 m syvyysvälillä (1,9 %) Yleisimmät pohj amaalaj it ovat hiekka ja moreeni Isorämeestä soveltuu pienimuotoiseen energiaturvetuotantoon mm palaturvemenetelmällä yli 1,5 metrin syvyinen yhtenäinen alue (7 ha) Sen käyttökelpoiset turvevarat ovat n suo-m3 Suon pinnalla oleva heikosti maatunut turvekerros heikentää paikoin tuotettavan turpeen laatua 54 Honkaneva Honkaneva (kl , 08) sijaitsee n 9 km Piippolan keskustasta etelään Suon läpi kulkee metsäautotie Suo rajoittuu moreenimaastoon Suon pinta viettää luoteeseen Vedet laskevat suolta ojia myöten Maljanevalle, jostaotko-ojan ja Maljaojan kautta Ruonasenojaan ja edelleen Lamujokea Siikajokeen Honkanevan kokonaispinta-ala on 60 ha ja turvemäärä 0,5 milj suo-m3 Yli metrin syvyistä aluetta on tavattu 2 ha Kaikki tutkimuspisteet ovat rämeellä Suo on kokonaan ojitettu Suotyyppinä on rahkarämemuuttuma Turpeet ovat rahkavaltaisia Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 32 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 78 % Yleisin turvelaji on tupasvillapitoinen rahkaturve (46 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 Yleisin pohj amaalaj i on hiekka Honkaneva ei ohutturpeisuutensa vuoksi sovellu turvetuotantoon 55 Ylineva Ylineva (kl ) sijaitsee n 7 km Piippolan keskustasta länteen valtatien n :o 4 itäpuolella Suo rajoittuu koillisessa hiekkakaartoihin ja muualla moreenimaastoon Koillisessa suo on yhteydessä Karkunevaan ja etelässä Kurjenluiannevaan (Valkianevaan) Sen pinta on 104,3-106,6 m mpy ja viettää suon itäosasta Karkunevalle ja länsipäästä Valkianevalle Vedet laskevat suon itäosasta osittain Karkunevan kautta Haaraojaan, josta Ruonasenojaa Lamujokeen ja edelleen Siikajokeen Suon länsipään vedet valuvat etelään Valkianevalle, josta Palonevan kautta Luhtaanoj aan ja edelleen Lamuj okeen Tut- kimuspisteitä on 4,3 kpl/ 10 haja syvyyspisteitä 3,7 kpl/10 ha Ylinevan pinta-ala on 95 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 13 ha, yli 1,5 m syvyistä 4 ha ja yli 2 m syvyistä 1 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 0,7 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,3 m, yli 1,5 m syvyisellä 1,8 m ja yli 2 m syvyisellä 2,1 m Koko suon turvemäärä on 0, 7 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla on suo-m 3 Tutkimuspisteistä on 7 % avosuolla, 88 % rämeellä, 2 % korvessa ja 2 % turvekankaalla Suon länsipäässä on tiheä ojitus, keskiosa on ojittamaton ja itäosassa on harvakseltaan ojitusta Vallitsevina 5 0

50 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 suotyyppeinä ovat luonnontilaiset tai muuttuneet rahka-, isovarpu- ja pallosararäme Turpeesta on 96 % rahka- ja 4 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 10 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 51 % Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillapitoiset rahka-(3 5 %) ja sararahka- (16 %) sekä puhdas rahkaturve (24 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,0 Liekoja on koko suolla erittäin vähän (0,2 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni Ylinevan turvetuotannon haittana on paksu heikosti maatunut rahkavaltainen turvekerros j a yli 1,5 metrin syvyisen alueen pienuus (4 ha) Kurjenluiannevan tuotantoalueen läheisyys tekee Ylinevan turpeet tuotantokelpoisiksi Kerrostuman pinnan heikosti maatunut rahkavaltainen kerros voidaan tuottaa kasvuturpeeksi (n suo-m3 ) ja sen alla oleva turve energiaturpeeksi Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n suo-m3 Suon länsiosa on liian ohutturpeinen turvetuotantoon 56 Latvaneva Latvaneva (kl ) sijaitsee n 9 km Piippolan keskustasta etelään Honkaperän paikallistie kulkee suon pohjoisosan halki Sen itäpuolella on metsäautotie Suo rajoittuu idässä huuhtoutuneeseen kalliomaastoon ja hiekkakaartoihin, lännessä pääosin hiekkakankaisiin Suon pinta on 121,2-128,0 m mpy ja viettää länteen Vedet laskevat suolta ojia myöten Ruonasenojaan, josta Lamujokea Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 1,8 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä 3,3 kpl/ 10 ha Suo on tutkittu vuonna 1979 j a syvyystutkimukset on tehty vuonna 1994 Latvanevan pinta-ala on 355 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 58 ha, yli 1,5 m syvyistä 23 ha ja yli 2 m syvyistä 1 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 0,7 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,4 m, yli 1,5 m syvyisellä 1,6 m ja yli 2 m syvyisellä 2,2 m Koko suon turvemäärä on 2,6 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla on 0,4 milj suo-m3 Tutkimuspisteistä on tutkimusajankohtana ollut 13 % avosuolla, 75 % rämeellä ja 12 % turvekankaalla Suo on kokonaan ojitettu Pohjois-ja itäosat ovat karujatupasvilla-jarahkarämeojikkoja Eteläja lounaisosat ovat rehevämpiä rimpinevamuuttumia ja ruohoturvekankaita Turpeesta on 73 rahka- ja 27 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 36 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 54 % Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillapitoiset sararahka- (17 %) ja rahka- (17 %) sekä sararahkaturve (12 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,7 Liekoja on vähän (1,1 %) Runsaimmin liekoja esiintyy 0,6-1,0 m syvyysvälillä (3,4 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni Latvanevasta soveltuu turvetuotantoon yli 1,3 metrin syvyiset alueet, joista pohjoisemman pintaala on 10 haja eteläisemmän 20 ha äillä alueilla on tasainen hiekkapohja, ja suon kuivatus on ollut tehokas Pohjoisen alueen pinnassa on keskimäärin 40 cm viljelyturpeen tuotantoon soveltuvaa heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta, jossa Acutifolia - ryhmän rahkasammalien osuus on hallitseva Tällaista turvetta alueelta löytyy n suo-m 3 Sen alla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta n suo-m3 Läntinen alue soveltuu kokonaisuudessaan energiaturvetuotantoon, j a sen tuotantokelpoinen turvemäärä on n suo-m3 57 Latvakorpi Latvakorpi (kl ) sijaitsee n 9 km Piippolan keskustasta etelään Sen lounaispuolella on metsäautotie Suo rajoittuu moreenimaastoon Etelässä suo on yhteydessä Ruonasenlamminsuohon Suon pinta viettää pohjoiseen Vedet laskevat ojia myöten Latvanevan kautta Ruonasenojaan, josta Lamujokea Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 2,9 kpl/10 haja syvyyspisteitä 8,6 kpl/10 ha Latvakorven pinta-ala on 49 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 11 ha ja yli 1,5 m syvyistä 1 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 0,8 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,1 m ja yli 1,5 m 5 1

51 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen syvyisellä 1,6 m Koko suon turvemäärä on 0,4 milj suo-m 3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla on suo-m3 Tutkimuspisteistä on 31 % rämeellä, 16 % korvessa ja 53 % turvekankaalla Suo on kokonaan ojitettu Vallitsevina suotyyppeinä ovat ruohoturvekangas, ruoho-ja heinäkorpimuuttuma sekä isovarpurämemuuttuma Turpeesta on 53 % rahka- ja 47 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 30 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 11 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- (24 %), sararahka- (24 %) ja puuainespitoinen rahkasaraturve (18 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni Latvakorpi ei ohutturpeisuutensa vuoksi sovellu turvetuotantoon 58 Ruonasenlamminsuo Ruonasenlamminsuo (kl ) sijaitsee n 11 km Piippolan keskustasta etelään Etelässä suo on metsäautotien välityksellä yhteydessä Teerinevaan ja pohjoisessa Kotanevaan Suon keskellä on Ruonasenlampi (kuva 25) Se rajoittuu pääosin hiekkakankaisiin, idässä osin moreenimaastoon Suon pinta on 131,2-134,0 m mpy ja viettää suon keskellä olevaan Ruonasenlampeen Vedet laskevat suolta ojia myöten Ruonasenojaan, josta Lamujokea Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 4,2 kpl/10 haja syvyyspisteitä 5,5 kpl/10 ha ri Kuva 25 Ruonasenlamminsuon tutkimuslinjasto 5 2

52 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Ruonasenlamminsuon pinta-ala on 125 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 55 ha, yli 1,5 m syvyistä 43 ha ja yli 2 m syvyistä 19 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 1,1 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,8m, yli 1,5nisyvyisellä2,Onl, ja yli 2 m syvyisellä 2,3 m Koko suon turvemäärä on 1,4 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla on 0,9 milj suo-m3 Tutkimuspisteistä on 13 % avosuolla, 81 % rämeellä, 2 % korvessa ja 4 % turvekankaalla Ruonasenlammen länsi- ja eteläpuolella on laaja ojittamaton alue Suon reunaosat ja Ruonasenlammen itäpuoli on ojitettu Vallitsevana suotyyppinä on luonnontilainen tai muuttuma-asteella oleva rahkaräme Myös isovarpurämemuuttuma on yleinen Turpeesta on 90 % rahka- ja 10 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 28 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 39 % Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillapitoinen sara- rahka- (27 %), puuainespitoinen sararahka- (25 %) ja sararahkaturve (13 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,0 Liekoja on koko suolla erittäin vähän (0,1 %) Pohjamaalajina on hiekka Liejuja on erittäin vähän, mutta järvimutaa esiintyy Ruonasenlammen ympäristössä paksuina kerrostumina turpeen ja hiekan välissä Ruonasenlamminsuo soveltuu turvetuotantoon yli 1,5 metrin syvyiseltä osaltaan lukuun ottamatta Ruonasenlammen ympärille jätettävää n 100 m leveää vyöhykettä Tuotantoon soveltuvalla alueella (25 ha) on suon pinnassa paksu heikosti maatunut rahkavaltainen turvekerros, joka on pääosin muodostunut Cuspidata -ryhmän rahkasammalista Turve soveltuu kasvuturpeen tuotantoon Tuotantokelpoinen kasvuturvemäärä on n suoma Suon pohjalla oleva turvekerros soveltuu energiaturvetuotantoon Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n suo-m 3 59 Ristisenjärvi Ristisenjärvi (kl , 08) sijaitsee n 10 km Piippolan keskustasta etelään Sen etelä- ja pohjoispuolelle johtaa metsäautoteitä (kuva 26) Suo rajoittuu pääosin hiekkakankaisiin, kaakossa moreenimaastoon Sen keskellä on Ristisenjärvi Suon pinta on 121,1-126,6 m mpy ja viettää suon länsiosassa Ristisenjärveen ja itäosassa kaakkoon Vedet laskevat suolta Ristisenojaan, josta Lamujokea Siikajokeen Kerrostuman kuivatus ei onnistu ilman pumppukuivatusta Tutkimuspisteitä on 4,3 kpl/10 haja syvyyspisteitä 6,1 kpl/10 ha Suon pinta-ala on 180 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 84 ha, yli 1,5 m syvyistä 49 haja yli 2 m syvyistä 27 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 1 m, yli metrin syvyisellä alueella 1, 5 m, yli 1,5 m syvyisellä 1,9 m ja yli 2 m syvyisellä 2,1 m Koko suon turvemäärä on 1,9 milj suo-m 3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla on 0,9 milj suo-m3 Tutkimuspisteistä on 14 % avosuolla, 55 % rämeellä, 22 % korvessa ja 9 % turvekankaalla Ristisenjärven ympäristöä lukuun ottamatta suo on ojitettu Vallitsevina suotyyppeinä ovat ruoho- ja heinäkorpimuuttuma sekä ruohoinen sararämemuuttuma Turpeesta on 33 % rahka-, 66 % sara-ja 1 ruskosammalvaltaista Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- (30 %), kortepitoinen rahkasara- (22 %) ja sararahkaturve (11 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1 Liekoja on koko suolla erittäin vähän (0,2 %) Yleisin pohjamaalaji on hiekka Liejuja ei juuri ole, mutta järvimutaa on turpeen ja mineraalimaan välissä Ristisenjärven läheisyydessä jopa 2,6 m paksu kerros Suosta soveltuu energiaturvetuotantoon Ristisenjärven länsi- ja pohjoispuolella oleva yli 1,5 metrin syvyinen alue (40 ha) edellyttäen, että kerrostuma voidaan kuivata pumppaamalla Suon käyttökelpoinen turvemäärä on n suo-m 3 Ristisenjärven läheisyydessä haittana ovat paksut järvimutakerrostumat Muut suon yli 1,5 metrin syvyiset alueet ovat pienialaisia ja sijaitsevat hajallaan Tämän lisäksi osa alueista on vaikeasti kuivattavissa 5 3

53 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen Pohjakartta Ä Maanmittauslaitos, lupa nro 400/MYY/99 Kuva 26 Ristisenjärven tutkimuslinjasto 60 Jylenneva Jylenneva (kl , 08, 10, 11) sijaitsee n 11 km Piippolan keskustasta etelään (kuva 27) Se rajoittuu pääosin moreenimaastoon Etelässä se rajoittuu osin Luomanevan turvetuotantoalueeseen Suon eri puolille tulee useita metsäautoteitä Suon pinta on 124,6-130,8 m mpy ja viettää länteen Vedet laskevat suolta Ristisenojaan, josta Lamujokea Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 1,8 kpl/10 haja syvyystutkimuspisteitä 3,6 kpl/10 ha Suo on tutkittu vuonna 1976 (Lappalainen et al 1978) ja täydentäviä tutkimuksia on tehty vuonna 1993 Jylennevan pinta-ala on 735 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 190 ha, yli 1,5 m syvyistä 85 ha ja yli 2 m syvyistä 36 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 0,9 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,5 m, yli 1,5 m syvyisellä 1,9 m ja yli 2 m syvyisellä 2,3 m Koko suon turvemäärä on 6,3 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla on 1,6 milj suo-m3 Tutkimuspisteistä on 34 % avosuolla, 55 % rämeellä, 6 %korvessa ja 5 % turvekankaalla Suon pohjoisosa on lähes ojittamatonta rahkanevaa ja keidasrämettä, jonka rahkamättäät ovat hyvin kehittyneitä Eteläosa on lähinnä reunaosiltaan ojitettua lyhytkorsinevaa sekä tupasvilla- ja sararämettä Turpeesta on 73 % rahka- ja 27 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 5 4

54 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 15 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 14 % Yleisimmät turvelajit ovat puhdas rahka- (22 %), tupasvillapitoinen rahka- (20 %), sararahka- (12 %) ja rahkasaraturve (10 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,5 Liekoja on erittäin vähän (0,2 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni Liejua ei juuri ole tavattu Jylennevasta soveltuu turvetuotantoon n 70 ha :n alue yli 1,5 m syvyistä aluetta Suon pohjoisosa (33 ha) on pääasiassa Acutifolia -valtaista rahkaturvetta Se soveltuu viljelyturpeen ja kasvuturpeen raaka-aineeksi, jota alueella on keskimäärin 0,8 m paksuinen kerros eli n 0,25 milj suo-m3 Suon eteläosa (37 ha) ja pohjoisosa, kasvuturvetuotannon jälkeen, soveltuvat energiaturpeeksi Energiaturvetta suolla on kaikkiaan n 0,75 milj suo-m3 lw A utekeeno h 1,11 isti8enkankaat f f- C C) r Th 2ss o 3 9 r Kuva 27 Jylennevan tutkimuslinjasto 5 5

55 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen 61 iemineva iemineva (kl , 05) sijaitsee n 9 km Piippolan keskustasta lounaaseen Valtatie n :o 4 kulkee suon itäosan (Lamminnevan) poikki (kuva 28) Suo rajoittuu moreenimaastoon Kaakossa suo on yhteydessä Telinnevaan ja etelässä Sängenahoon Suon pinta on 104,5-107,2 m mpy ja viettää länteen Vedet laskevat suolta ojia myöten pääosin lounaaseen Telinojaan, josta Ristiseojaa Lamujokeen ja edelleen Siikajokeen Suon pohjoispään vedet valuvat ojia myöten Palonevan kautta Ristisenojaan Tutkimuspisteitä on 2,2 kpl/10 haja syvyyspisteitä 3,2 kpl/10 ha Suo on tutkittu vuonna 1979 ja syvyyspliktauksia on tehty vuonna 1994 ieminevan pinta-ala on 290 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 72 ha, yli 1,5 m syvyistä 27 ha ja yli 2 m syvyistä 2 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 0,8 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,4 m, yli 1,5 m syvyisellä 1,7 m ja yli 2 m syvyisellä 2,0 m Koko suon turvemäärä on 2,3 milj suo-m 3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla on 0,5 milj suo-m3 Tutkimuspisteistä on 14 % avosuolla, 81 % rämeellä, 3 % korvessa ja 2 % turvekankaalla Lähes koko suo on ojitettu Vallitsevina suotyyppeinä ovat ojitetut rahka- ja tupasvillarämeet Turpeesta on 37 % rahka- ja 63 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 10 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 35 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- (24 %) sekä tupasvillapitoiset rahka- ja sararahkaturve (yht 25 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8 Liekoja on erittäin vähän (0,4 %) Runsaimmin liekoja esiintyy 0,6-1,0 m syvyysvälillä (1,4 %) Yleisin pohjamaalaji on moreeni Liejuja ei juuri ole tavattu iemineva soveltuu energiaturvetuotantoon yli 1,3 metrin syvyiseltä osaltaan (35 ha) Sen käyttökelpoiset turvevarat ovat n suo-m3 ML i1 1 A4 ftgalk Ox i 107t2-1 affi,g im affi g i C 41 GC -4 C 1C A IiemJn va i a7hlflinneva D i Ralim nsösri - l - 1 i, id Inoffi nkiartta Ccl Maanmittnnslnitns liina - n v nro 400/MYY/99 b e Kuva 28 ieminevan tutkimuslinjasto 56

56 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 62 Sängenaho Sängenaho (kl ) sijaitsee n 11 km Piippolan keskustasta lounaaseen valtatien n :o 4 länsipuolella Suo rajoittuu moreenimaastoon Luoteessa se on yhteydessä urkkanevaan ja ieminevaan, idässä Telinnevaan Suon pinta viettää Telinojaan, josta vedet laskevat Ristisenojan kautta Lamujokeen ja edelleen Siikajokeen Sängenahon pinta-ala on 170 ha ja turvemäärä 0,9 milj suo-m 3 Yli metrin syvyistä aluetta ei ole tavattu Tutkimuspisteistä on 40 % rämeellä ja 60 turvekankaalla Koko suo on ojitettu Vallitsevana suotyyppinä on ruohoturvekangas Turpeet ovat rahkavaltaisia Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 53 % Yleisimmät turvelajit ovat puuainespitoinen sararahka- (47 %) ja sararahkaturve (36 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu, hieta ja moreeni Suo ei ohutturpeisuudestaan johtuen sovellu turvetuotantoon 63 Rimpineva Rimpineva (kl ) sijaitsee n 8 km Piippolan keskustasta lounaaseen Porkkalan paikallistien itäpuolella Sen pohjoispuolella on metsäautoteitä (kuva 29) Suo rajoittuu moreenimaastoon Lännessä se on yhteydessä Telinnevaan, pohjoisessa Lassinnevaan ja idässä Maljanevaan Suon pinta on 114,3-119,2 m mpy ja viettää länteen Vedet laskevat suon länsiosasta Telinnevalle, josta Telinojaa Ristisenojaan ja edelleen Lamujoen kautta Siikajokeen Suon pohjois- ja itäpäästä vedet valuvat ojia myöten pohjoiseen Lassinnevalle, josta Ruonasenojan kautta Lamujokeen Tutkimuspisteitä on 5,1 kpl/10 haja syvyystutkimuspisteitä 3,9 kpl/10 ha Suo on tutkittu vuonna 1976 (Lappalainen et al 1978) j a täydentäviä tutkimuksia on tehty vuonna 1992 Rimpinevan pinta-ala on 185 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 115 ha, yli 1,5 m syvyistä 95 haja yli 2 m syvyistä 75 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 1,7 m, yli metrin syvyisellä alueella 2,3 m, yli 1,5 m syvyisellä 2,5 m ja yli 2 m syvyisellä 2,8 m Koko suon turvemäärä on 3,1 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla on 2,4 milj suo-m3 Tutkimuspisteistä on 51 % avosuolla, 46 % rämeellä, 1 % korvessa ja 2 % turvekankaalla Vain suon reunaosia on ojitettu Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaneva ja lyhytkortinen neva Myös muuttunut tai luonnontilainen tupasvillaräme sekä luonnontilaiset rimpi- j a saraneva ovat yleisiä Turpeesta on 53 % rahka- ja 47 % saravaltaista Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 27 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- (14 %) sekä tupasvillapitoiset sararahka- ja rahkaturve (yht 23 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,3 Liekoja on koko suolla erittäin vähän (0,2 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, moreeni ja hieta Rimpineva soveltuu jyrsinturvetuotantoon yli 1,5 metrin syvyiseltä osaltaan (95 ha) Suon keskiosassa on 15 hain alue, jonka pinnalla oleva heikosti maatunut rahkavaltainen turvekerros soveltuu viljely- ja kasvuturpeen tuotantoon Tuotantokelpoinen kasvuturvemäärä on n 0,1 milj suo-m3 Muualla suolla heikosti maatunut rahkavaltainen turvekerros on vaihtelevan paksuinen ja sisältää rahkasammalien lisäksi sarojen, tupasvillan, kortteen ja järviruon jäänteitä Se ei siten sovellu kasvuturvetuotantoon Pintaturvekerroksen alla oleva turvekerros soveltuu energiaturvetuotantoon Mahdollista energiaturvetuotantoa haittaa kuitenkin heikosti maatuneen pintaturpeen paksuus ja suon osittainen vetisyys Tuotantokelpoiset energiaturvevarat suolla ovat n 1,8 milj suo-m3 Suon luontoarvot on huomioitava suota tuotantoon suunniteltaessa 5 7

57 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen - 11 Pohjakartta Ä Maanmittauslaitos, lupa nro 400/MYY/99 Kuva 29 Rimpinevan tutkimuslinjasto 64 Paloneva Paloneva (kl , 08) sijaitsee n 10 km Piippolan keskustasta länteen Sen eteläpuolelle tulee metsäautotie (kuva 30 ) Se on valtatien n :o 4 länsipuolella Suo rajoittuu moreenimaastoon Idässä suo on yhteydessä Kurjenluiannevaan, etelässä urkkanevaan Suon pinta on 100,1-103,6 m mpy ja viettää suon länsiosassa länteen, keskiosassa pohjoiseen ja itäosassa luoteeseen Vedet laskevat ojia myöten suon länsiosasta Ristisenojaan, josta Lamujokea Siikajokeen Suon keski- ja itäosan vedet valuvat Luhtaanojankautta Lamujokeen Tutkimuspisteitä on 1,7 kpl/10 haja syvyyspisteitä 0,8 kpl/10 ha Suo on tutkittu vuonna 1979 ja syvyystutkimuksia on lisätty vuonna 1994 Palonevan pinta-ala on 610 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 220 ha, yli 1,5 m syvyistä 85 ha ja yli 2 m syvyistä 25 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 0,9 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,4 m, yli 1,5 m syvyisellä 1,8 m ja yli 2 m syvyisellä 2,2 m Koko suon turvemäärä on 5,5 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla on 1,5 milj suo-m3 5 8

58 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Tutkimuspisteistä on 41 % avosuolla, 36 % rämeellä ja 23 % turvekankaalla Suo on lähes kokonaan oj itettu Suon keskiosassa vallitseva suotyyppi on rimpinevamuuttuma, länsiosassa ojitetut rahkaneva ja tupasvillaräme Itäosaa luonnehtivat turvekankaat Turpeesta on 40 % rahka- ja 60 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 23 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 27 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- (19 %), tupasvillapitoinen rahka- (14 %) ja puhdas saraturve (12 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7 Liekoja on erittäin vähän (0,1 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hieta Liejuja ei juuri ole tavattu Palonevasta soveltuvat energiaturvetuotantoon suon yli 1,3 metrin syvyiset alueet, joita on yhteensä n 120 ha Tuotantokelpoinen alue on kolmessa erillisessä osassa Suon energiaturvevarat ovat yhteensä n 1,5 milj suo-m3 Osalla alueista on paksu heikosti maatunut rahkaturvekerros, joka heikentää tuotetun energiaturpeen laatua L Patonevanero,- i / r A,, - A - l A : esar-nht y K k hilo -- Prakin7Th, - - t7 MIL L 1-1 t: - ltehyakang s n 2MEI iw IL 1 C OM He korp CA I - LI c KuuaiÖwi i Z Ilk % la CSukkasalo 9 C r, ML al ivin JILL a uursm,kkor5me A n 1 ei, Ikk ITL M a,g, a, v r Pr/onY x- l- -T Pohjakartta Ä Maanmittauslaitos, lupa nro 400/MYY/99 Kuva 30 Palonevan tutkimuslinjasto 5 9

59 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen TULOSTE TARKASTELUA Soiden levinneisyys ja soistuminen Piippolan kunnan pinta-ala on 466 km 2 Suota Piippolassa on 214 km 2 eli 46 % kunnan pintaalasta Vähiten suota on Ristisenojan varressa suon länsiosassa ja Vähäjoen varressa suon itäosassa Eniten suota on kunnan keskiosassa, jossa yli puolet maa-alasta on suota Koko kunnan alue on muinaista meren pohjaa Soistuminen Piippolassa on alkanut alueen kohottua merenpinnan yläpuolelle Haapaveden Piipsanneva, joka sijaitsee muutamia kilometrejä Piippolan kunnanrajan länsipuolella, on alkanut soistua noin 7000 vuotta sitten (Salmi 1963, Hyyppä 1966) Piippolan suot ovat suunnilleen samalla korkeudella merenpinnasta kuin Piipsanneva, joten soistumisen voidaan kunnassa olettaa alkaneen samoihin aikoihin Yleisin alueen soiden soistumistapa on metsämaan soistuminen Tämä voidaan päätellä soiden pohjalla tavattavista puupitoisista turvekerroksista Alueella on kuitenkin myös primäärisesti, suoraan merestä kohonneen maan soistumia ja lampien umpeenkasvun tuloksena syntyneitä soita Piippolan soiden tutkimuspisteistä on 54 % hiekkapohjaisia, 23 %moreenipohjaisia, 13 % hietapohjaisiaja 8 % hienosedimenttipohj aisia (savi - hiesu) Suurimpia soita kunnan länsiosassa ovat Jylenneva 735 ha ja Paloneva 610 ha Suoyhdistymät ja suotyypit Suoyhdistymällä tarkoitetaan eri soiden muodostamaa, kasviyhdyskunniltaan samankaltaisten soiden aluetta, joka on syntynyt eri soiden samanlaisen hydrologian ja kasvien ravinteiden saannin seurauksena Piippola on suoyhdistymiltään vaihettumisvyöhykkeessä Suot kuuluvat pääosin Pohjanmaan aapasoiden alaryhmään Suomenselän aapasuot (saraaavat) ja osaksi Pohjanmaan vietto- ja rahkakeitaisiin (Vasander 1998) Suoyhdistymätyypit muodostuvat Piippolan alueella vaihtelevaksi, mosaiikkimaisiksi yhdistymä rakenteeksi, sillä alueella suoyhdistymät vaihettuvat toisikseen leveässä vyöhykkeessä, eikä eri suoyhdistymien välillä ole selvää rajaa Tämä johtuu siitä, että suot kehittyvät paikallisten hydrologisten-, topografisten- ja maaperäolosuhteiden määrääminä kukin omaan suuntaansa Useat Piippolan suot ovat osittain minerotrofista aapasuota, osittain ombrotrofista keidassuota Suon yksilöllinen kehityshistoria näkyy soiden turvekerrostumissa turvelajien ja turpeen maatumisasteen vaihteluina Yleisinä piirteinä Suomenselän aapasoiden kasvillisuudelle ovat kuivahkot välipintakasvustot, jotka ovat pääosin Sphagnum papillosum -nevoja ja usein niihin liittyy Carex lasiocarpa -välipintajänteitä äiden nevojen rimpisyys ja jänteisyys ovat heikosti kehittyneitä Suon reunoilla esiintyy yleensä tupasvilla-, pallosara- ja nevarämeitä (Ruuhijärvi 1988) Piippolassa aitoja aapasoiden piirteitä ei ojituksen takia löydy enää moneltakaan suolta Pohjanmaan kermikeitaille on tyypillistä, että ne ovat usein viettäviä eli eksentrisiä, jolloin kuljuissa vallitsevat tavallisesti Scheucheria - Sphagnum balticum - kasvustot ja kermeillä yleisiä ovat Sphagnum fuscum ja Empetrun nigrum Erityisen tyypillisiä tälle suoyhdistymätyypille ovat Sphagnumfuscum -keidassuot (Ruuhijärvi 1988) Piippolassa suot ovat tehokkaan ojitustoiminnan seurauksena osittain rahkoittuneet, mikä on lisännyt keidassuotyyppisten niukkaravinteisten soiden määrää kunnassa Tutkimuspisteistä on ojittamattomilla suotyypeillä vain 25 % Osa suotyyppi havainnoista on vanhoja, vuosina ja 1979 kerättyä, jonka jälkeen soita on vielä ojitettu lisää Voidaan siis todeta, että kaikki kunnan suot on ainakin jossain määrin ojitettu Sellaisia soita, joissa tutkimuspisteistä yli puolet on luonnontilaisella ojittamattomalla suolla, Piippolan länsiosassa on vain kolme : Sarvineva (11 ), Lantiininneva (3 9 ) j a Rimpineva (63 ) Piippolan soista reilu kolmannes (44 suota) on ojitettu täysin Alkuperäisistä suotyypeistä 60 % on ollut rämeitä, 22 % nevoja, 4 % korpia sekä 14 turvekankaita ja peltoja 60

60 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Turvekerrostumat Piippolan suot ovat yleensä ohutturpeisia Tutkittujen soiden keskisyvyys on vain 1,0 m Koko Suomen tutkittujen soiden keskisyvyys on 1,4 m (Lappalainen &Hänninen 1993) Piippolassa tutkitusta ha :n suoalasta on ha (39 %) yli metrin syvyistä, ha (24 %) yli 1,5 metrin syvyistä ja ha (13 %) yli kahden metrin syvyistä Lukuihin sisältyvät myös ne suot, jotka on tutkimuksen jälkeen otettu tuotantoon ja turpeet on j o osittain käytetty energia- tai kasvuturpeena (taulukko 1) Tutkittujen soiden turpeista rahkavaltaisia on 59 % ja saravaltaisia 41 % Piippolan turpeista on tupasvillapitoisia 27 %, puuainespitoisia 20 % ja varpupitoisia 7 % Yleensä ravinteikkaita saraturpeita tavataan soiden pohjalla ja tupasvillaa sisältävät rahkaturpeet muodostavat suon pintakerroksen Tällainen kerrosjärjestys on merkkinä turpeen paksuuskasvun kiihtymisestä ja suon pinnan kuivu- misesta joko luonnollisesti suon kehityksen tai ojitustoiminnan seurauksena Soiden kuivuminen ja rahkoittuminen on aiheuttanut soiden pintakerroksissa myös turpeen ph :n laskua Piippolan turvekerrostumien tuhkapitoisuus on keskimäärin 5,4 % Turpeen kuiva-ainepitoisuus on kunnan soissa keskimäärin 86 kg/suo-m 3ja tehollinen lämpöarvo 19,5 MJ/kg Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,21 % turpeen kuivapainosta Polttoturpeen laatuohjeen (liite 2) mukaan turpeen rikkipitoisuus tulee ilmoittaa, mikäli se ylittää 0,3 % Piippolan soiden yhteenlaskettu turvemäärä on ollut ennen turvetuotannon aloittamista n 190 milj suo-m 3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä alueella noin 100 milj suo-m3 Piippolassa tutkittujen soiden kokonaispinta-ala, keskisyvyys, keskimaatuneisuus ja turvemäärä on esitetty taulukossa 1 Soiden käyttömahdollisuudet turvetuotantoon Piippolan soilta tuotettu energiaturve käytetään pääasiassa Haapaveden lauhdevoimalassa sekä Kajaanin, Oulun, Kuopion ja Kokkolan lämmitysvoimalaitoksissa Myös kunnallisissa aluelämmityslaitoksissa käytetään Piippolassa tuotettua turvetta Tiedot Piippolan länsiosan tuotantoon soveltuvista soista, niiden käyttökelpoisista turvevaroista ja energiasisällöstä on koottu taulukkoon 2 Piippolan länsiosan tutkituista soista turvetuotannossa on kaksi suota : Paskoneva (27 ) ja Kurjenluianneva (45 ) Tämän raportin 64 suosta löytyi 42 suolta energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita yhteensä ha Tästä on kasvuturvetuotantoon soveltuvia alueita 16 suolla yhteensä 524 ha Tässä raportissa julkaistujen soiden hain alasta noin 20 % soveltuu turvetuotantoon Mukaan on laskettu myös j o turvetuotantoon otetut alueet Teolliseen turvetuotantoon soveltuu raportin soista 28 kpl Suurimpia turvetuotantoon soveltuvia alueita on Kurjenluiannevalla (180 ha), Kuoppanevalla (155 ha), Palonevalla (120 ha), Pajusuolla (119 ha) ja Majanevalla (100 ha) Osa soista soveltuu turve- tuotantoon yksinään, mutta osa soista on pieniä ja ne voidaan ottaa teolliseen turvetuotantoon vain jonkin toisen suon lisäalueena Loput soveltuvista soista ovat kooltaan niin pieniä, että ne soveltuvat vain pienimuotoiseen- tai kotitarveturvetuotantoon Muutamissa soissa on tavattu korkeita tuhkapitoisuuksia, mikä alentaa turvetuotannon mahdollisuuksia niillä Piippolan länsiosan soiden yhteenlasketut käyttökelpoiset energiaturvevarat ovat olleet ennen turvetuotannon aloittamista n 29 milj suo-m3 elin 3,0 milj tonnia kuiva-ainetta Kunnan länsiosan soiden käyttökelpoinen energiasisältö on ollut vastaavasti noin 55,8 milj GJ eli 15,5 Th Kasvuturvetuotantoon sopivia alueita on Piippolan länsiosassa 16 suolla Kasvuturpeeksi sopiva turve on soiden heikosti maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta Raportin soissa on tuotantokelpoista kasvuturvetta yhteensä n 3,5 milj suo-m 3 eli keskimäärin 0,7 m :n kerros Muissa soissa on kasvuturvetta vain ohuehko kerros energiakäyttöön sopivan turpeen päällä 6 1

61 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen Taulukko 1 Piippolassa tutkittujen soiden pinta-ala, keskisyvyys, keskimaatuneisuus ja turvemäärä SUO :O SUO IMI KARTTA LEHTI ALA HA KESKISYVYYS8 (m) PITA- KESKI- MAAT TURVEMÄÄRÄ (milj m) S 1-4 YHT S 1-4 YHT 1 LÄHDEEVA TOUKKAEVA PAJUSUO SILTASAARESUO PÖMMIEVA KURKIRÄME HOKAEVA UKOMURROEVA LATTUSEEVA KIVIEVA SARVIEVA PIRPAEVA OULAISTEEVA PYÖRIÄEVA SAARIEVA LESKISTEAHOEVA PELTOLAIITTY METSÄLÄ HETEEVA PITKÄSILLAEVA HILLAKKORAME RAHKAEVA MURTOEVA PAALURÄME TULPPAAEVA MUSTAMULLAKAARTO PASKOEVA KYLMÄEVA KARPPAE HALKORAME KUOPPAEVA HAISU VIITAEVA KOTIJÄRVI KASARIIITTY KIVIEVA TAMMIKKIEVA OHRALEHTO LATIIIEVA SÄMPSÄEVA PELTOEVA JOUTEEVA IITIEVA

62 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Taulukko 1 jatkoa SUO :O SUO IMI KARTTA LEHTI ALA HA PITA- KESKISYVYYS KESKI- TURVEMÄÄRÄ (m) MAAT (milj m3 ) S 1-4 YHT S 1-4 YHT 44 KEO-VEETI RÄME KURJELUIAEVA KARKUEVA KARKUVAIIO LASSIEVA RUOASEEVA MURTOEVA MAJAEVA MALJAEVA ISORÄME HOKAEVA YLIEVA LATVAEVA LATVAKORPI RUOASELAMMISUO RISTISEJÄRVI JYLEEVA IEMIEVA SÄGEAHO RIMPIEVA PALOEVA TALASEVA SARVIKAGAS KUOJAEVA SAARIJÄRVI RYTIEVA ULJUASALMI KALMOEVA RAPAKIVEEVA ISO SUKSIEVA RITOLATVA HAGASEVA ISOEVA HOIKKAEVA ISO-MAIE KOTAEVA HOKAEVA KERÄSEKAKAASUO PALOEVA PYÖRIÄRÄME POHJOISKAGAS KÄÄPPÄÄRÄME PIEI HAGASEVA

63 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 318, 1999 Taulukko 1 jatkoa SUO :O SUO IMI KARTTA LEHTI ALA HA KESKISYVYYS (m) PITA- KESKI- MAAT TURVEMÄÄRÄ (milj m) S 1-4 YHT S 1-4 YHT 87 SOIDIEVA HEIÄEVA SILTARÄME SAARIEVA PITKÄEVA RAATOKORPI SYSIKAARROEVA PELLIKAISEEVA JOUTEEVA HUTTUPOUKAMASUO KULJUEVA RAHKAEVA RAHKAEVA VIITAEVA ÄIJÄAHO VIITAKAKAAEVA HAUTAKAGAS AHVEJÄRVEEVA KUKKAROLAHTI ÄIJÄAHOEVA SUKSIKAARTO ISKAKALLIOSUO JOKIEVA KYTÖSUO KYTÖEVA SOIDISAARESUO KOKKOPERÄ TEERIEVA SIKOKAKAASUO YHTEESÄ/ KESKIM

64 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 a0 Y d R) L c C O E C Y, 2 Y w 7 Ch U 7 ÖY (O a (O C CL C 0 C O C t1 (0 C d a (C C G, C4 CC C m n io C a 0 Y Y I iö l0 C G CL 0 CCM O CC 2 Y c O C1 c: C 0 ro ö U C x x O ö r rr et CO ö M Oo O O Ö n m o r 0) m IM O O C M O 1 (D O) M M M 0) U) r M 0 O M r h c) Cn M 0,, M, M MÖ r 0 It ö V O) CO M, M CO U) 0 t r- M O CO ( It O O O r O V r 0 r ö O M 0 O O r CD U) Cn r M 0 O 0) (7 U) O0 rm a O O 0 0 ö 0 ö ö ö, ö r r v0 0 0(D 0 O II O - (0 (D CO O O C O CO O r M M O r r M M -II n et t r r O o 0 0 o 0 o 0 0 O O O O d o 0O CD M M O 11r CO O M M n h r r O V r 0 0 CO Cp 0 0 c) 0 Co V Ui M O ui n r r r (5 O0 0 n a 0Or O hr O M0 Mr M M M (n U) co r o) r n 0 r 0 r O) M M M U) M 00 O) M U) M U) O M M Cn O U) M M r C C) O) O) 0 O r r CO 0) M n 0) 0) cm U) 1 CU u)1 r c) O O a r U) O r O) O r 0) 0) 0) CI) CM 0 V 0 (D r M 0 0 d M r 0 V 0 0 CO M 0 0 C O 0 M o 0 r 0 M O 0 0 ö U) O O d r M ö o O M O O 0 r O r O (D (O O CO r O Cb V r (0 O 0 r O O r OO O U) CD O10 M II O r M M U) I O 0 0 C) 0 I O r O r h r Cn V O M o) CP O O M r CO 0 M(0 M r M CO U) O) r r 0 CD O M r O M t M C) 0 r r o o 0 o O O O O LI) U) V t M I S M M O r 01 M VO O M r ö r O) r r O CO (D CD r 0 Cn OI O M M,0 r 0 M r U) O M 1 M d It d M n V Cn O 00 -lt M O M M O CO O 0) V v v n r a c O c) -lt O O O M 0 0 M C- 0 Y r O M 0 M M (0 (0 Co Cn O CD d- O M o) d (O O C) CM U) M O M t c) 1t CO r (0 o C) C) O (D M t M Cn Cn O O M t1 : M V U) M 0 COI1 M CO CO O (0, t CO Co (O 1t 0 (,C r r r r r r r r O O r r r r r r r r r r r r r r,-,- r r r r r O r O r r r r r V r C E O Y m EO c O O CO (O M U) Co O M Co O M CD -lt M O t M et V r ) CO r LO r M U) M M ct (0 M CD CO n O o) 7 M M M M U) V CO - O - r r r T M r n 00 M M n r r r r 0 M d O Y 0 O M CD O m E M O O M r M (O (0 CD M CO CO CO 00 M Co CD CD O Co (0 M U) (0 0) (0 O) MI O V co r, (0 r M r M 0 r 0 M Or r D) r 0 CA CA r 0 - r 0) o m O r c) r 0 a) r O r rr rrrr r rrr rrrr rr rrrr 0 c Y P m M c D ay O c) O M (O V CM CO C U) o 0 M M O (0 r O U) M O CO d M M,- r r Co 0 w t 0) M 0 t 0 V r r M r CV 0 r 0 0) v r V r O (o CD I- Co 0I M 0) M O O CD U) I C) O OCO OU) M r r 0 O O O 0 O O O 0 r O 0 0 r r r r 0 w E 0 M O M 0 U) te) M C) (0 It M (01 0 M E r r a M r M R O O r I r d ö M Z 0 Y 2 y C m 0 m xxx xxx x x x ö c, o c S E x x xxxx x x x x ö I-, ä x x x m M M 0 r (O t Co 0 M 0 U) Co r- M V,- M CD U) M tt O (O M 0 U) U) 0 M O U) O 0 U) U) M M (O M r (O U) M r r Cn M U) r r M r CD M r O t- M V - M M M C r r r r O CC y C: m M CD (O M 0 CD M U) O r r d M C) M U) M -lt O Cn M I M M U) r r CC) O a),, y CC c c c ö Co v m ml m E E c 0 c m m c E m c m c 01 c (u c 10 I O m 1 m m C O O C C C C Y O m l i Y C C CD m C O C C p C C C D C t0 - R O O Ċ -10 ỵ Ṉ L CC n y te O CO 0 E C C O y C O -5 c CI 2 O m LMO O CO Oa O, 7 Y 7 O O (4 O O I- I 7 ( I- m l0 C YIäOa nx YYIYr-O (0 ö r-n a Y cc -itir CEa 3 O - M tn c) O M U) CU,t r CD I r Cn CO 0) O m C/) r r r,- r r r M I M M 00 M V V V V v U) C0 U) M U) I (D CD M 0 M V C I U)1 U),, Cn 1 O Co (D CO - 6 5