RAUTAVAARALLA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA TURPEIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 3

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 326 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka RAUTAVAARALLA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA TURPEIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 3 Abstract : The mires, peat reserves and their potential use in Part 3 Rautavaara Espoo 2000

2 Luukkanen, Ari ja Porkka, Heimo 2000 Rautavaaralla tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus, osa 3 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 326, 62 sivua, 45 kuvaa, 1 taulukko ja 4 liitettä Geologian tutkimuskeskus tutki vuosina ja 1999 Rautavaaran kunnan alueella 39 suota yhteispinta-alaltaan 2958 ha Tämä on noin 11 kunnan koko suoalasta Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä noin 41 milj suo-m 3 Soiden keskisyvyys on 1,4 m, josta heikosti maatuneen rahkaturpeen osuus on 0,1 m Turpeen keskimaatuneisuus on H4,9 Yli 2 metriä syvän alueen pinta-ala on 656 haja turvemäärä 46 % koko tutkitun alan turpeesta Turpeista on rahkavaltaisia 23 %, saravaltaisia 74 % ja ruskosammalvaltaisia 3 % Luonnontilaisten suotyyppien osuus on 42 % suotyyppihavainnoista Rämeet ovat yleisimpiä suotyyppejä Energiaturpeeksi soveltuvan turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 3,0 % kuivapainosta, vesipitoisuus 91,8 % märkäpainosta, kuiva-aineen määrä 81 kg/m' ja rikkipitoisuus 0,16 % kuivapainosta Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,5 MJ/kg Tutkituista soista 35 soveltuu energiaturvekäyttöön Energiaturvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 828 ha Käyttökelpoiset turvevarat ovat tällä alueella noin 15,6 milj suo-m' ja energiasisältö 50 % :n kosteudessa noin 6,6 milj MWh Kuudella suolla on heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta yhteensä noin 0,26 milj suo-m' Suojeluohjelmissa olevia soita on 10 kpl Avainsanat : suo, turvevarat, energiaturve, Rautavaara Ari Luukkanen Geologian tutkimuskeskus PL 1237 FIN KUOPIO ariluukkanen@gsffi Heimo Porkka Geologian tutkimuskeskus PL 1237 FIN KUOPIO heimoporkka@gsffi ISBN ISSN

3 Luukkanen, Ari ja Porkka, Heimo 2000 Rautavaaralla tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus, osa 3 - The mires and peat reserves and their potential use in Rautavaara, part 3 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation pages, 45 figures, 1 table and 4 appendices The Geological Survey of Finland studied peat reserves in the municipality of Rautavaara and 1999 Thirty nine mires covering 2958 hectares were studied This is about I 1 % of the total peatland area in Rautavaara The mires studied contain a total of 41 million m 3 of peat in situ The mean thickness of peat is 1 4 m, including the slihgtly humified Sphagnum predominant surface layer, which averages 0 1m in thickness The mean humification degree of peat is H4 9 The area deeper than 2 meters covers 656 hectares and contains 46 % of the total quantity of peat Twenty three per cent of the peat is Sphagnum predominant, 74 % Carex predominant and 3 % Bryales predominant Virgin peatland covers 42 % of the total peatland area The most common site types are pine fens and pine bogs The average ash content of energy peat is 3 0 % of dry weight The water content of the energy peat is 91 8 % of wet weight, dry bulk density is 81 kg per m 3 in situ and sulphur content 0 16 % of dry weight The effective caloric value of dry energy peat is 21 5 MJ/kg Thirty five of the investigated mires are suitable for energy peat production The total area suitable for energy peat production is 828 hectares The amount of mineable peat is some 15 6 million m 3 in situ The energy content at 50 % moisture content is about 6 6 million MWh Six mires have weakly decomposed surface layer peat some 0 26 million m3 in situ Ten mires belong to conservation programs Key words : mire, peat reserves, energy peat, Rautavaara Ari Luukkanen Geological Survey of Finland PO Box 1237 FIN KUOPIO FINLAND ari luukkanen@gsffi Heimo Porkka Geological Survey of Finland PO Box 1237 FIN KUOPIO FINLAND E -mail: heimo porkka@gsffi

4 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 7 TUTKIMUSMENETELMÄT 7 Kenttätutkimukset 7 Laboratoriomääritykset 7 AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET 9 ARVIOINTIPERUSTEET 11 TUTKITUT SUOT Pohjoissuo Salapuronsuo Nimettömänsuo Roninsuo Suitsuo Jyräahonsuo Ollinpuronsuo Puutisenlahdensuo Myllylahdensuo Vestesuo Rehvonsuo Leveisensuo Korkalansuo Hanhisuo Rosinsuo Taivalsuo Suurisuo Korpisuo Kilansuo Honkakankaansuo Iso Soidinsuo Pärnäsensuo Iso Pirttisuo Sopasensuo Hanhisuo Teerisuo Tervamäenpääsuo Peurapuronsuo Nokkasuo Kuikkasuo Yrttisuo Koivusuo Karhukankaansuo Kukkula-ahonsuo Heinäsuo Lehmisuo Katajasuo Palosuo Haverinpuronsuo 54

5 TULOSTEN TARKASTELUA 56 Suot ja soistuminen 56 Suoyhdistymät ja suotyypit 56 Turvekerrostumat 58 Soiden soveltuvuus turvetuotantoon 58 Soidensuojelu 58 KIRJALLISUUTTA 62 KIITOKSET 62 LIITTEET

6 Rautavaaralla tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus Osa 3 JOHDANTO Rautavaaran kunta sijaitsee Koillis-Savossa rajanaapureinaan Sonkajärvi, Varpaisjärvi, Nilsiä, Juankoski, Juuka, Nurmes, Valtimo ja Sotkamo Siellä on peruskartoilta tehdyn mittauksen mukaan luetteloitu yli 20 ha :n suuruisia suokuvioita 408 kpl Geologista suota (=turvetta yli 30 cm) on yhteensä ha Tämä on noin 24 % kunnan maa-alasta Geologian tutkimuskeskus on tutkinut Rautavaaran turvevaroja ensimmäisen kerran vuonna 1985 ja tämän jälkeen vuosina sekä vuonna 1999 (liite 4) Ensimmäinen raportti kattoi vuodet 1985 ja tutkitut 71 suota (Luukkanen ja Porkka 1995) Toiseen raporttiin sovitettiin vuosina tutkitut 44 suota (Luukkanen ja Porkka 1999) Tähän raporttiin on koottu vuosina ja 1999 kartoitetut 39 suota yhteispinta-alaltaan 2958 ha (kuva l) Tämä on noin 11 % kunnan geologisesta suoalasta Rautavaaran turvetutkimukset ovat osana Geo- logian tutkimuskeskuksen tekemästä valtakunnan turvevarojen kokonaiskartoituksesta Tulokset palvelevat turpeen käyttäjiä ja antavat myös tietoja soiden j a turpeen soveltuvuudesta esimerkiksi maaja metsätalouteen sekä suojeluun ja virkistyskäyttöön Alueen turvetutkimukset ovat myös osana nyt jo päättyneessä GTK :n ja Maanmittauslaitoksen yhteistyönä tehdyssä maaperäkartoituksessa Tässä julkaisussa on lyhyt kuvaus tutkituista soista ja arvio hyödyntämismahdollisuuksista sekä tulosten tarkasteluosa Soista on mahdollisuus tilata monipuolisia suoselostuksia, yksityiskohtaisia karttoj aja turvekerrostumien poikkileikkauskuvia sekä tietoja turpeen laadusta ja määrästä Tuloksia on saatavissa palstoittain, soittain, kunnittain tai vesistöalueittain Lisäksi on mahdollisuus saada tietoja laboratorioanalyyseistä Yksityiskohtaiset tutkimustiedot säilytetään GTK :n Väli-Suomen aluetoimistossa Kuopiossa TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksissa noudatettiin GTK :n turvetutkimusten maasto-oppaassa kuvattuja menetelmiä (Lappalainen, Sten & Häikiö 1984) Isot, yhtenäiset suot tutkittiin linjatutkimusmenetelmällä, jossa suon hallitsevan osan poikki vedettiin selkälinja ja tälle poikkilinjoja, jotka ovat yleensä 200 metrin etäisyydellä toisistaan (kuva 2) Tutkimuspisteet ovat selkälinjoilla 100 metrin välein Lisäksi soilla on syvyysmittauslinj oja, joilta mitattiin turvekerrostuman paksuudet 50 metrin välein Tutkimuslinjat vaaittiin j a korkeudet kiinnitettiin valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon Jokaiselta tutkimuspisteeltä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5-asteikolla ja mättäisyys (peittävyys% ja korkeus) Lisäksi määritettiin puuston puulajisuhteet, tiheysluokka, mahdolliset hakkuut ja kehitysluokka Turvekerrostumien kairauksissa selvitettiin turvelajit lisätekijöineen (6-asteikko), turpeen maatuneisuus (10-asteikko), kosteus (5-asteikko), tupasvillan kuitujen määrä (6-asteikko) ja liekoisuus (%- osuus) Lisäksi erotettiin mahdolliset liejukerrostumat ja määritettiin pohjamaalaji (kuva 3) Laboratoriomääritykset Kenttätutkimustietojen perusteella otettiin tilavuustarkat laboratorionäytteet siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin käyttökelpoista turvekerrostumaa Näytteistä määritettiin GTK :n turvelaboratoriossa turpeen happamuus eli ph-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (+ 105 C : ssa kuivaamalla), tuhkapitoisuus prosentteina (815 ± 25 :ssa hehkutettuna), kuivapainosta sekä lämpöarvo LECO AC kalorimetrillä (ASTM D 3286) (kuva 4) Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin lisäksi kuiva-aineen määrä (kg/suo-m 3 ) Osasta näytteitä analysoitiin rikkipitoisuus LECO SC-32- rikkianalysaattorillaja typpi-, hiili- ja vetypitoisuus LECO CHN- analysaattorilla Osasta näytteitä analysoitiin ryhmä alkuaineita, (menetelmänä 511 P) kuningasvesiuutolla + 90 C :ssa ICP- tekniikalla Analysoidut alkuaineet olivat : Al, As, B, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, K, La, Mg, Mn, Mo, Na, Ni, P, Pb, S, Sb, Sn, Sr, Ti, V ja Zn 7

7 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 326, 2000 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka > \ i, %Q x Rautavaara 1 1 ~~ o8 11 Kuva 1 Rautavaaralla tutkitut suot 116 Pohjoissuo 117 Salapuronsuo 118 Nimettömänsuo 119 Roninsuo 120 Suitsuo 121 Jyräahonsuo 122 Ollinpuronsuo 123 Puutisenlahdensuo 124 Myllylahdensuo 125 Vestesuo 126 Rehvonsuo 127 Leveisensuo 128 Korkalansuo 129 Hanhisuo 130 Rosinsuo 131 Taivalsuo 132 Suurisuo 133 Korpisuo 134 Kilansuo 13 5 Honkakankaansuo 136 Iso Soidinsuo 137 Pärnäsensuo 138 Iso Pirttisuo 139 Sopasensuo 140 Hanhisuo 141 Teerisuo 142 Tervamäenpääsuo 143 Peurapuronsuo 144 Nokkasuo 145 Kuikkasuo 146 Yrttisuo 147 Koivusuo 148 Karhukankaansuo 149 Kukkula-ahonsuo 150 Heinäsuo 151 Lehmisuo 152 Katajasuo 153 Palosuo 154 Haverinpuronsuo Rautavaaralla tutkittujen soiden aakkosellinen hakemisto on liitteessä 4 8

8 Rautavaaralla tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus Osa 3 AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET Tutkimusaineisto on tallennettu GTK :n turvetietokantaan Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen ym 1983) Siinä jokaisen suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue on oma syvyysvyöhykkeensä Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, ja nämä yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet on lasket- tu turvemäärillä painottaen Lieko-osumat on muutettu kantopitoisuusprosenteiksi turvemäärästä erikseen 0-1 ja 1-2 metrin välisissä syvyyskerroksissa Jokaisesta suosta on tässä raportissa olevan suppean kuvauksen lisäksi laadittu yksityiskohtainen tutkimusselostus, suokartta ja poikkileikkauskuvia Suokartassa on tutkimus- ja syvyysmittauspisteet, pistekohtaiset turvepaksuudet sekä turpeen keskimääräinen maatuneisuus Kartassa on lisäksi turvekerrostuman paksuutta osoittavat syvyyskäyrät (kuva 2) Kuva 2 Esimerkki suokartasta Merkkien selite liitteessa 2 9

9 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka M MPY MRRTUNE I SUUS M MPY _ _ _ _ _ _ _ _ _ _202 SUOTYYPIT LIEKO-OSUMRT TURVELRJIT JA POHJRMRRLRJIT M MPY M MPY 211 _ PTK 0/0 _ _ 209 _ III,,, - 0/0 6 RIN 5 0/0 RIN,~ 0/0 RIN KN 0/0 ~+ 0VSN /0-210 _209 _ _ _ _ _ I4 _ _ I130m AO GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUKSET Kuva 3 Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista Merkkien selite liitteessä 2 10

10

11 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 326, 2000 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka TUTKITUT SUOT 116 Pohjoissuo Pohjoissuo (kl ) sijaitsee noin 10 km Rautavaaran keskustasta luoteeseen Uusi metsöautotie kulkee suon kaakkoispuolitse Suon pinta on m mpy ja viettöö melko jyrkösti (8 m/km) koilliseen Vedet laskevat pööosin suon kaakkoisosassa sijaitsevaan, vajaan hehtaarin suuruiseen Nölkölampeen (157,9 m mpy) ja sen kautta ojia pitkin itöön Pieni Karilampeen (145,9 m mpy), josta Koljunpuroa pitkin kaakkoon Keyrittyyn (kuva 5) Suo on löhes luonnontilainen Suon kokonaispintaala on 69 ha ja siitö on yli metrin syvyistö aluetta 57 ha ja yli kahden metrin aluetta 22 ha Tutkimuspisteistö on 51 % avosuolla, jonka yleisintö suotyyppiö varsinaista saranevaa on suon keskiosassa Rimpinevan osuus saranevan ympörillö on myäs huomattava Silmökerahkasammal ~ r HOImmatr - A- IMI -- n - A - Arm -a A r I Ä~ Ö= Z==_ makk u a A S 1 u a in w,, Q>2,~ ac, ~,_i asa 1 lw~~~a R aa --- I---- ~slm A _ - A : Pähjoism k n Pohjolsmöki n alarn n ~I'i~ ~ ar>s ~flsirar~ La ~ 1 ar~ ~~s K lak A r a W~ i ~ Sai\-a Pohjakartta ± Maanmittauslaitos, lupa nro 539/MYY/00 s 14 N~metätl Nimaitbmönmök M a Kuva 5 Tutkimuspisteiden sijainti Pohjoissuolla, Salapuronsuo (117) janimettämönsuolla (118) merkitty vinoviivoituksella NATURA-alue on 12

12 Rautavaaralla tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden köyttäkelpoisuus Osa 3 (Sphagnum balticum) on niukkaravinteisen rimpinevan erös tyyppilaj eista Keskiravinteisella rimpinevalla kasvaa paikoitellen vaaleaa saraa (Carex livida) Nölkölammen ympöristä on varsinaista saranevaa Römeiden osuus on 40 % ja niistö yleisin on varsinainen sararöme Turve on saravaltaista ja yleisimmöt turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 38 % ja saraturve (C-t) 27 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H 5,1 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan H 5,6 Suon pohjamaalaji on moreenia Tilavuustarkat laboratorionöytteet on otettu varsinaiselta saranevalta Turpeen tuhkapitoisuus on korkeimmillaan vajaan metrin syvyydessö, missö se ylittöö 10 % :n pitoisuuden Keskimööröinen pitoisuus on 6,3 % Turpeen kuivatilavuuspaino on keskimöörin 92 kg /m 3 Kuivan turpeen tehollinen lömpäarvo on keskimöörin 20,4 MJ/kg Pohjoissuo on luonnontilainen, kaunis suo, jolla on myäs luonnonsuojelullisia arvoja Energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta on 0,44 milj suo-m3 26 hain alueella Nölkölammen ympöristä on rajattu tuotantoalueen ulkopuolelle 117 Salapuronsuo Salapuronsuo (kl ) sijaitsee 11 km Rautavaaran keskustasta luoteeseen Suo on lönnessö yhteydessö Pontussuohon, koillisessa Pohjoissuohon ja lounaassa Nimettämönsuohon Kulkuyhteydet suolle ovat heikot, metsöautotiet ohittavat suon vajaan kilometrin etöisyydeltö Suon pinta on m mpy ja viettöö etelöön noin 8 m/km Vedet laskevat suon halki etelöön virtaavaan Salapuroon, jota pitkin edelleen Nimettämöön (157,0 m mpy) Tööltö vedet laskevat Myllypuroa pitkin lönsiluoteeseen Musta-Karsikon (144,2 m mpy) NATU- RA- alueelle (kuva 5) Suo on runsassaarekkeinen ja kaakkoisosastaan luonnontilainen Kuivatusvaikeuksia ei ole Suon pinta-ala on 105 haja siitö on yli metrin syvyistö aluetta 79 haja yli kahden metrin aluetta 35 ha Römeet ovat yleisiö Avosoiden osuus on neljönnes suotyyppihavainnoista Suon keskustassa on rimpinevaa Rimpinevan ympöristä on varsinaista saranevaa ja sen muuttumaa Turve on saravaltaista Yleisimmötturvelajit ovat saraturve (C-t) 47 % ja rahkasaraturve (SC-t) 21 % Heikosti maatuneen rahkaturpeen paksuus on vain 0,2 m Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H 4,9 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan H 5,2 Liekoja on vöhön ja yleisin pohjamaalaji on moreeni Tilavuustarkat laboratorionöytteet on otettu kahdelta pisteeltö varsinaisen sararömeen muuttumalta ja isovarpurömeen muuttumalta Turpeen tuhkapitoisuus (2,8 %) on alhainen Kuiva-ainepitoisuus on keskimöörin 77 kg/m3 Kuivan turpeen tehollinen lömpäarvo on korkea, varsinkin varsinaisen sararömeen muuttumalla (23,0 MJ/kg) Salapuronsuolla on kaksi erillistö allasta, joissa on 38 ha :n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta 0,72 milj suo-m3 Tuotantoa haittaavia tekijäitö ovat suoaltaan saarekkeisuus sekö tiestän kaukainen sijainti Suo sijaitsee NATURA- alueen suojavyähykkeellö 118 Nimettämönsuo Nimettämönsuo (kl ) sijaitsee 14 km Rautavaaran keskustasta luoteeseen Suon luoteisnurkassa sijaitseva pienikokoinen Rummakkosuo on otettu mukaan Nimettämönsuohon Suon pinta on m mpy ja viettöö (noin 5 m/km) pohjoisosastaan kaakkoon kohti suon etelöosan halki virtaavaa Myllypuroa Etelöosan vedet virtaavat luoteeseen Myllypuroon, jota pitkin edelleen lönteen Musta-Karsikkoon (144,2 m mpy) Itöosan vedet laskevat mm Salapuroa pitkin etelöön Nimettämöön (157,0 m mpy) Kokonaispinta-alaltaan suo on 165 ha, mistö yli metrin syvyistö aluetta on 110 ha ja yli kahden metrin aluetta 48 ha Suo rajoittuu lönnessö Tiilikanjoen- lönteen NATURAalueeseen (kuva 5) Suon luoteisosassa, Rummakkosuon kapeassa lahdekkeessa on erittöin syvö suoallas Suurin havaittu turvepaksuus on 9,3 metriö Tutkimuspisteistö on 65 % römeellö, josta yleisimmöt ovat tupasvillaröme ja tupasvillarömeen muuttuma Avosoiden osuus suotyyppihavainnoista on vajaa neljönnes Rimpinevan muuttumaa on yleisesti suon keskiosassa Römeillö kasvaa runsaasti varpuj a kuten esimerkiksi kanervakasveihin kuuluvaa suokukkaa Luonnontilaisten suotyyppien osuus on 47 % havainnoista Turpeesta on 81 % saravaltaista Yleisimmöt turvelajit ovat saraturve (C-t) 33 % ja rahkasaraturve (SC-t) 17 % Varpuainesta sisöltövien turpeiden osuus on 12 % j a tupasvillan j öönnäksiö sisöltö- 1 3

13 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka vien 11 % Suon pinnassa on heikosti maatunutta rahkaturvetta keskimöörin 0,2 m Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H 4,7 Liekoja on vöhön Suon pohjamaalaji on moreeni Tilavuustarkat laboratorionöytteet on otettu kolmelta pisteeltö varsinaiselta sararömeeltö sekö tupasvillarömeen ja varsinaisen sararömeen muuttumilta Turvenöytteiden keskimööröinen tuhkapitoisuus on melko alhainen, keskimöörin 3,3 % Nöytteiden rikkipitoisuus ylittöö suon pohjalla ilmoi- tusrajan (0,3 %) Turpeen keskimööröinen kuivaaineen möörö (73 kg/m 3 ) on ojituksesta huolimatta alhainen Kuivan turpeen tehollinen lömpäarvo on keskimöörin 21,3 MJ/kg Pohjaturpeen kuparipitoisuus on kohonnut Nimettämönsuolla on 73 hain alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta 1,68 milj suo-m3 Suoalueen rikkonaisuus haittaa tuotantoa Nimettämönsuo sijaitsee NATURA :n suoja-alueella eli suovedet laskevat NATURA-alueelle 119 Roninsuo Roninsuo (kl ) sijaitsee noin 15 km Rautavaaran keskustasta lönsiluoteeseen Metsöautotiet ympöräivöt suota löhes kaikkialla Suon pinta on m mpy Matalimmillaan pinta on suon pohjoispöössö Musta-Karsikon (144,2 m mpy) rannalla Suon itöosassa vietto luoteeseen on erittöin Mustenrin A -, JFJ~~IF Yip JEf1 1-~ -YY,7~IYt YYYI~R~ _Y ly~iy~ YYSf~, ~YY~ir 7 n n= R skun utlo n Lemma T nou eri,~r Pohjakartta ± Maanmittauslaitos, lupa nro 539/MYY/00 Kuva 6 Tutkimuspisteiden sijainti Roninsuolla NATURA-alue on merkitty vinoviivoituksella 1 4

14 Rautavaaralla tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden köyttäkelpoisuus Osa 3 jyrkkö (noin 10 m/km) Etelöosassa suonpinta viettöö sekö kaakkoon ettö luoteeseen Kaakkoon laskevat vedet virtaavat Körepuroon, jota pitkin edelleen lounaaseen lönteen Joutenlahteen (144,1 m mpy) Suolla on vanhaa ojitusta Pohjoisosa suosta kuuluu Tiilikanj oen-alönteen NATURA-alueeseen (kuva 6) Suon kokonaispinta-ala on 56 ha, mistö yli metrin syvyistö aluetta on 3 5 haja yli kahden metrin aluetta 10 ha Römeet kattavat yli puolet suon pinnasta Turvekankaiden osuus on 20 % ja avosoiden 15 % Suon etelöosan keskustassa on rimpinevan muuttumaa, jonka ympörillö on tupasvillarömeen muuttumaa Pohjoisosassa suota on rehevöö ruohoisen sararömeen muuttumaa sekö myäs ruohoista heinökorpea, jossa kasvaa mm oravanmarjaa, kurjenjalkaa sekö korpikastikkaa Puolukkaturvekangasta on monin paikoin suon laitamilla Turpeesta on 72 % saravaltaista, 23 % rahkavaltaista ja 5 % ruskosammalvaltaista Suon pohjois- osan rehevillö suotyypeillö on pohjalla runsaasti ruskosammalturvetta Yleisimmöt turvelajit ovat saraturve (C-t) 22 %, rahkasaraturve (SC-t) 19 ja ruskosammalsaraturve (BC-t) 9 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 1-15,6 Pohjamaalaji on pööosin moreenia Tilavuustarkat laboratorionöytteet on otettu rimpinevan ja korpirömeen muuttumilta Turvenöytteiden tuhkapitoisuudet ovat alhaisia, keskimöörin 2,9 % Samoin on laita rikkipitoisuuksien (0,13 %) kanssa Turpeen kuiva-aineen möörö on keskimöörin 83 kg/m3 ja tehollinen lömpäarvo 21,0 MJ/kg Roninsuolla on 9 ha :n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta 0,12 milj suo-m3 Suon pinnalla, 6 ha : n alueella on heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta noin 0,04 milj suo-m 3 Roninsuon pohjoisosa ei sovellu tuotantoon kuivatusvaikeuksien ja paksun liejukerroksen takia Suo sijaitsee sekö NATURA- alueella ettö sen suoja-alueella 120 Suitsuo Suitsuo (kl ) sijaitsee noin 15 km Rautavaaran keskustasta lönsiluoteeseen Tiilikanselön pohjoispuolella Metsöautotie kulkee suon itöpuolitse Suon pinta on m mpy ja viettöö loivasti itökaakkoon Pohjoisosastaan suo on luonnontilainen Etelöosa on ojitettu Etelöosan vedet laskevat ojia pitkin etelöön Tiilikanselölle (144,1 m mpy) Koillisosan vedet laskevat kaakkoon Saari-Valkeiseen (144,7 m mpy), josta edelleen etelöön lönteeseen (144,1 m mpy) Suitsuo sijaitsee Tiilikanjoen- lönteen NATURA-alueella Suon pinta-ala on 39 ha, mistö yli metrin syvyistö aluetta on 12 haja yli kahden metrin aluetta 4 ha (kuva 7) '> A Suitsahihkan~8s Pohjakartta ± Maanmittauslaitos, lupa nro 539/MYY/00 Kuva 7 Tutkimuspisteiden sijainti Suitsuolla NATURA-alue on merkitty vinoviivoituksella 15

15 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka Suosta on löhes neljö viidennestö römettö ja loput ovat avosoita Pohjoisosan avosuoalue on luonnontilaista rahkanevaa ja sen ympörillö on keidasrömettö ja tupasvillarömettö Etelöosan römealue on rahkarömeen j a tupasvillarömeen muuttumaa Suon reunat ovat pallosararömeen muuttumaa tai kangasrömettö Turve on rahkavaltaista Tupasvillan jöönnäksiö sisöltöviö turpeita on runsaasti (33 %) Yleisimmöt turvelajit ovat sararahkaturve (CS-t) 34 %, tupasvillarahkaturve (ErS-t) 17 % ja tupasvillasararahkaturve (ErCS-t) 15 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H 4,8 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan H 6,3 Suon pohja on moreenia Tilavuustarkat laboratorionöytteet on otettu tupasvillarömeeltö Turvenöytteiden tuhka-ja rikkipitoisuudet ovat alhaisia, poikkeuksena pohj aturpeena oleva kortesaraturve (EqC-t), jonka rikkipitoisuus on korkea Turpeen kuiva-aineen möörö on keskimöörin 89 kg/m 3 Raskasmetallipitoisuudet ovat erittöin alhaiset Kuivan turpeen lömpäarvo on keskimöörin 21,8 MJ/kg Suitsuolla on 6 ha : n alueella tuotantoon soveltuvaa turvetta 0,14 milj suo-m3 Töstö on heikosti maatunutta rahkaturvetta noin 0,03 milj suo-m 3ja hyvin maatunutta energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta 0,11 milj suo-m 3 Suitsuo sijaitsee NATU- RA-alueella 121 Jyröahonsuo Jyröahonsuo (kl ) sijaitsee 8 km Rautavaaran keskustasta lounaaseen Paikallistie kulkee suon kaakkoispuolitse Suon pinta on m mpy ja viettöö loivasti kaakkoon Vedet laskevat ojia pitkin suon kaakkoispöössö sijaitsevaan Alaseen (149, 9 m mpy) Suon itöreunalla on Nikinlampi (150,1 m mpy) Siihen laskeva puro virtaa suon koillisosaa pitkin Suo on ojitettu löhes kauttaaltaan Kokonaispinta-alaltaan suo on 62 ha, mistö yli metrin syvyistö aluetta on 3 5 haja yli kahden metrin aluetta 6 ha (kuva 8) oinsuo A R Hiekkeh oinmäki NikinmÄkl' = t Museo o Ahole n Hui Pet autokongas Pohjakartta ± Maanmittauslaitos, lupa nro 539/MYY/00 w Kuva 8 Tutkimuspisteiden sijainti Jyröahonsuolla 1 6

16 Rautavaaralla tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden köyttäkelpoisuus Osa 3 Römeet ovat yleisiö Korpien osuus on 15 % ja avosoiden 13 % suotyyppihavainnoista Suon pohjoispöössö, jyrkön Nikinmöen juurella on rehevömpiö suotyyppejö kuin suon etelöosassa Puronvarrella on metsökortetta kasvavaa korpityypin suota Turve on saravaltaista Rahkavaltaisen turpeen osuus on 16 % ja ruskosammalvaltaisen 2 % Puun jöönnäksiö sisöltövien turpeiden osuus on 15 % Yleisimmöt turvelajit ovat saraturve (C-t) 27 % ja rahkasaraturve (SC-t) 25 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H 4,5 Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni (56 %) sekö savi ja hiesu Nikinlammen luoteispuolella on vajaan 10 hehtaarin alueella, paksuimmillaan noin 3 metrin vahvuinen, suon pohjan liejukerros Tilavuustarkat laboratorionöytteet on otettu tupasvillarömeen muuttumalta Turpeen tuhka- ja rikkipitoisuudet ovat alhaiset Kuiva-aineen möörö, keskimöörin 75 kg/maja tehollinen lömpäarvo, keskimöörin 20,8 MJ/kg ovat myäs suhteellisen alhaisia Pienialaisuuden, kuivatusvaikeuksien sekö paksujen liejukerrosten takia Jyröahonsuota ei suositella turvetuotantoon 122 Ollinpuronsuo Ollinpuronsuo (kl ) sijaitsee 14 km Rautavaaran keskustasta luoteeseen Rautavaara-Sonkaj örvi-tie kulkee suon luoteispuolitse ja Tiilikanjoki suon pohj ois-koillispuolitse Iso Ollinjörvi (152,4 m mpy) on suon lönsireunalla Suon pinta on m mpy ja se viettöö pööosin lounaaseen Iso Ollinjörveen, johon myäs vedet laskevat ja jatkavat siitö edelleen Ollinpuroa pitkin pohjoiseen Tiilikanjokeen Koillisosan vedet laskevat suon itöpuolella olevaan Issakkajörveen (152,4 m mpy) Suo on ojitettu kauttaaltaan, mutta sen kuivatus on ongelmallista Tiilikanjoki, Iso Ollinjörvi ja Issakkajörvi ympöräivöt suota löhes kaikkialta ja lisöksi suon pinta on vain runsas puoli metriö vesistäjen pinnan ylöpuolella Suon kokonaispinta-ala on 110 ha, mistö yli metrin syvyistö aluetta on 57 ha ja yli kahden metrin aluetta 15 ha (kuva 9) x\v\sa\m\ Lautfake as SI \0 OOJnjörv / kangas ~ ~ ä 4 ~Ge L - i 4s _-- w n I 1 I Ko\Qe\o, 11 - i 1JWW~~~+S~ Iss~kkamöki, C)ˆ ~Issakka o Ä=ä, A Pohjakartta ± Maanmittauslaitos, lupa nro 539/MYY/00 Kuva 9 Tutkimuspisteiden sijainti Ollinpuronsuolla 1 7

17

18 Rautavaaralla tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden köyttökelpoisuus Osa 3 ympöröivön jörven sekö suolla olevien lampien takia Suon kokonaispinta-ala on 74 ha, mistö yli metrin syvyistö aluetta on 3 8 haja yli kahden metrin aluetta 10 ha RÖmemuuttumat (65 %) ja turvekankaat (31 %) ovat yleisimmöt suotyypit Suon itöpöössö ovat alkuperöiset suotyypit muuttuneet turvekankaiksi Keskiosassa on tupasvillarömeen muuttumaa ja sieltö laiteille pöinkorpirömeen ja ruohoisen sararömeen muuttumia Suon laiteella kasvaa mm maariankömmekköö (kuva 10) Turve on saravaltaista, mutta ruskosammalvaltaisen (B-t) turpeen osuus on myös merkittövö (7 %) YleisimmÖt turvelajit ovat saraturve (C-t) 40 % ja rahkasaraturve (SC-t) 31 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H4,8 Pohjamaa on löhes kauttaaltaan moreenia Tilavuustarkat laboratorionöytteet on otettu karhunsammalmuuttumalta Turpeen tuhkapitoisuudet ovat saraturpeeksi alhaiset, keskimöörin 2,1 % Kuivatilavuuspaino, keskimöörin 111 kg/m 3 on huomattavan korkea Puutisenlahdensuo ei sovellu turvetuotantoon suon rikkonaisuuden, suolla sijaitsevien lampien ja vesistöjen löheisyyden takia Kapu Emn a aa ~-q ä r a~aaa, a~ I aa _ a a ~ =aaa~rr 2:- a ä vawaawa~aaa ~= ~ aa~~aaa m aa~~~a ~aa~ o~~aca e~~ac n~a~ ~~aaa ~aawaaa~a~ -~~wr_aw~ al r~~~wai~~~a r~ Puuti\sen\ahti ~aaaa s a~~a wraa~su~-~ Ka/li taarl ofl Verkkosaar/ L9V ~\9\\ 1ti6A fl w_a_s a- Ya Ä w aaq ~~ ÄnmÄ' Turvetuotantoalue a A ~7 ä I 7 aaa aaaa aaa s_ ~ aa äa w aa %~ aa, aa as ~_aaaa~äw b% =aaa In 0 d aaa ~a IL a a 23 A LeppÖ n ~a w - köl- as ä a=iwa Turvetuota Pohjakartta ± Maanmittauslaitos, lupa nro 539/MYY/00 Kuva 11 Tutkimuspisteiden sijainti Puutisenlahdensuolla ja Myllylahdensuolla (124 ) 19

19 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka 124 Myllylahdensuo Myllylahdensuo (kl ) sijaitsee 24 km Rautavaaran keskustasta luoteeseen Ahvenisen rannalla Suo rajoittuu idössö Puutisenlahdensuohon Kajaanintie kulkee suon kaakkoispuolitse ja lisöksi metsöautotiet tulevat kapean suon molemmille laidoille Suon pinta on m mpy ja viettöö jyrkösti, noin 10 m/km luoteeseen Ahvenisen Myllylahteen Suolla on tiheö ojitus Vanhaa peltoa on suon kaakkoisnurkkauksessa Suonpinnan jyrkkyys hankaloittaa kapean suoaltaan ojitusta Kokonaispinta-alaltaan suo on 140 ha, mistö yli metrin syvyistö aluetta on 50 haja yli kahden metrin aluetta 7 ha (kuva 10) Puolet suotyyppihavainnoista on römeitö Turvekankaita on 23 %, korpityypin soita 14 % ja turvepeltoja 8 % Suon keskiosa on rimpinevasta muuttunutta karhunsammalmuuttumaa Pohjoisosa on matalaa korpirömeen ja ruohoisen sararömeen muuttumaa Suon kapea kaakkoisnurkkaus on muuttumavaiheessa olevaa avosuoaluetta Turve on saravaltaista YleisimmÖtturvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 22 % ja saraturve (C-t) 19 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H4,8 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan H5, 1 Moreeni on yleisin (90 %) pohjamaalaji Tilavuustarkat laboratorionöytteet on otettu suon kaakkoisosan nevamuuttumalta Pintaturpeen tuhkapitoisuus on hieman kohonnut Muut tuhkapitoisuusarvot ovat erittöin alhaiset Rikkipitoisuus on keskimöörin 0,14 % Turpeen kuiva-aineen möörö, keskimöörin 74 kg/m3 on myös alhainen samoin kuin tehollinen lömpöarvokin (20,5 MJ/kg) Myllylahdensuolla on 11 ha :n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta 0, 19 milj suo-m 3 Suonpinnan jyrkkyys hankaloittaa ojituksen suuntaamista 125 Vestesuo Vestesuo (kl ) sijaitsee 5 km Rautavaaran keskustasta pohjoiseen Luoteessa suo liittyy Rehvonsuohon LÖhin tie on suon itöpuolelle, noin puolen kilometrin pööhön tuleva yksityistie Suon pinta on m mpy ja viettöö pohjoisessa luoteeseen Rehvonsuolle Keskiosassa suo viettöö lounaaseen ja kaakkoisnurkkauksessa kaakkoon kohti Kukkosuota Vestesuon itölaidalla on pieni Vestelampi (174,9 m mpy) Suo on ojitettu löhes kauttaaltaan Kuivatusvaikeuksia ei ole Kokonaispinta-alaltaan suo on 43 ha, mistö yli metrin syvyistö aluetta on 29 ha ja yli kahden metrin aluetta 13 ha (kuva 12) RÖmeet ovat yleisiö SekÖ avosoiden ettö turvekankaiden osuus suotyyppihavainnoista on 13 % Suon etelöosa on rimpinevan muuttumaa Keskiosastaan suo on karua rahkarömeen muuttumaa, joka paikoitellen on jo muuttunut varputurvekankaaksi Pohjoisosa suosta on ravinteikkaampaa ja siellö tavataan mm varsinaisen sararömeen muuttumaa Vestelammen ympöristössö on luhtanevaa Turve on saravaltaista Rahkavaltaisen turpeen osuus on 26 % ja ruskosammalvaltaisen 9 % Varpuainesta sisöltövien turpeiden osuus on 18 % YleisimmÖt turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 27 % ja saraturve (C-t) 10 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5, 1 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan H5,5 Pohjamaa on moreenia Vestelammen ympöristössö on, paksun (6,2 m) turvekerrostuman alla noin puolen metrin vahvuinen liejukerros Tilavuustarkat laboratorionöytteet on otettu rahkarömeen muuttumalta Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen, keskimöörin 1,6 % Rikkipitoisuuden keskiarvo (0,10 %) on myös alhainen Turpeen kuivaaineen möörö on keskimöörin 90 kg/m3 Kuivan turpeen lömpöarvo on keskimöörin 20,9 MJ/kg Vestesuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta 16 hain alueella 0,34 milj suo-m 3 Vestelammen löheisyydessö tuotantoa haittaa pohj an liejukerros 126 Rehvonsuo Rehvonsuo (kl ) sijaitsee 6 km Rautavaaran keskustasta pohjoiseen Vestesuon luoteispuolella LÖhin tie suolle on noin puolen kilometrin pöössö suon itöpuolella kulkeva yksityistie Suon pinta on m mpy ja viettöö jyrkösti luoteeseen Noin kahden hehtaarin kokoinen Olkilampi (Sihvonlampi) (161,6 m mpy) sijaitsee suon pohjoispuolella Vedet laskevat ojia pitkin suon lönsipuolitse kaakkoon virtaavaan Hepopuroon, jota pitkin edelleen Murtopuron ja Keyritynjoen kautta Keyrittyyn (120,1 m mpy) Suo on luonnontilainen muualta paitsi reunoiltaan Kuivatusvaikeuksia ei ole 2 0

20

21 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka 127 Leveisensuo Leveisensuo (kl ) sijaitsee noin 10 km Rautavaaran keskustasta itäkoilliseen LapinjÄrven kaakkoispuolella Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät MetsÄautotie kulkee suon itäpuolitse Suon pinta on m mpy ja viettää pohjois-ja keskiosastaan länsilounaaseen sekä kaakkoispäästään eteläkaakkoon Haukipuro virtaa suon luoteispuolitse ja Keyritynjoki eteläpuolitse Keski-ja pohjoisosien vedet laskevat ojia pitkin luoteeseen Hanhipuroon, jota pitkin edelleen länteen LapinjÄrveen Suon kaakkoisosan vedet laskevat ojia pitkin kaakkoon Keyritynjokeen Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan Kuivatusvaikeuksia ei ole Suon pinta-ala on 68 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 15 ha ja yli kahden metrin aluetta vain 1 ha (kuva 13) RÄme on yleisin (83 %) suotyyppi Korpien osuus suotyyppihavainnoista on 14 % Suon eteläosa on keskiosastaan korpirämeen ja laidoilta pallosararä- meen sekä kangaskorven muuttumaa Pohjoisosa on varsinaisen sararämeen ja korpirämeen muuttumaa Turve on saravaltaista (83 %) Rahkavaltaisen turpeen osuus on 16 % Turve on hyvin puupitoista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 45 % YleisimmÄt turvelaj it ovat puurahkasaraturve (LSC-t) 25 % ja saraturve (C-t) 21 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,0 Liekoja on koko suossa runsaasti ja erittäin runsaasti syvyysvälillä 0,6-1,0 m Pohjamaalaji on moreenia Tilavuustarkat laboratorionäytteet on otettu korpirämeen muuttumalta Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 5,0 % Kuivan turpeen lämpöarvo on korkea, keskimäärin 22,3 MJ/kg Leveisensuo on matala ja saarekkeinen eikä sovellu turvetuotantoon 128 Korkalansuo Korkalansuo (kl ) sijaitsee 8 km Rautavaaran keskustasta itään Kulkuyhteydet suolle ovat heikohkot, lähin autotie tulee vajaan kilometrin päähän suon lounaispuolelle Suon pinta on m mpy ja viettää loivasti luoteeseen kohti Keyritynjokea, joka virtaa suon pohjoispuolitse Vedet laskevat suon halki virtaavaa Korkalanpuroa pitkin luoteeseen Keyritynjokeen Noin 3 hehtaarin kokoinen Kaatronlampi on suon kaakkoisnurkalla ja puolen hehtaarin kokoinen Pahalampi suon etelänurkalla Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan Kokonaispinta-alaltaan suo on 43 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 11 ha ja yli kahden metrin vain 1 ha (kuva 13) Erilaiset rämeet (52 %) ja turvekankaat (40 %) ovat yleisimmät suotyypit Suon keskiosassa on sekä varsinaista että ruohoista sararämettä Karhunsammalmuuttumaa on laaja-alaisesti suon eteläpäässä Suon laidoilla on varpu- ja puolukkaturvekangasta sekä kangasrämettä Korkalanpuron varrella on paikoitellen luhtanevaa Turpeesta on 76 % saravaltaista Rahkavaltaisen turpeen osuus on 18 % ja ruskosammalvaltaisen 6 % YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 42 % ja ruskosammalsaraturve (BC-t) 8 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H4,6 Liekoja on erittäin runsaasti syvyysvälillä 0,6-1,0 m Pohjamaa on pääasiassa moreenia Korkalansuo on lampien ja joen ympäröimä matala suo Suo ei sovellu turvetuotantoon 129 Hanhisuo Hanhisuo (kl ) sijaitsee 11 km Rautavaaran keskustasta koilliseen LapinjÄrven itäpuolella MetsÄautotie kulkee suon itäpuolitse ja ylittää sen eteläosan Suon pinta on m mpy ja viettää loivasti etelään Vehkapuro virtaa suon halki keskellä suota sijaitsevaan Hanhilampeen, josta se jatkaa Hanhipurona laskien lounaaseen LapinjÄrveen (135,7 m mpy), jonne valtaosa suon vesistä laskee Suon kaakkoisosan vedet virtaavat ojia pitkin etelään Leveisensuolle, josta edelleen etelään Keyritynjokeen Suo on ojitettu lähes kauttaal- taan Kokonaispinta-alaltaan suo on 48 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 29 haja yli kahden metrin aluetta 9 ha (kuva 13) Hanhisuon ojitus on niin vanhaa, että valtaosa suotyypeistä on muuttunut turvekankaiksi Turvekankaiden osuus suotyyppihavainnoista on 53 % ja niitä on suon etelä-ja keskiosissa RÄmeiden osuus on vajaa kolmannes j a niitä on pääosin suon pohjoisosassa Vehkapuron varrella on ruohoheinäturvekangasta Hanhilammen ympäristössä on rimpinevaa, jolla kasvaa mm raatetta (kuva 14) 22

22 Rautavaaralla tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus Osa 3 L - WhI&I ~~ I - 1\ INY Wlkx% 1101 Pohjakartta ä Maanmittauslaitos, lupa nro 539/MYY/00 ~, Kuva 13 Tutkimuspisteiden sijainti Leveisensuolla, Korkalansuolla (128) jahanhisuolla (129) 2 3

23

24

25 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka 131 Taivalsuo Taivalsuo (kl ) sijaitsee 11 km Rautavaaran keskustasta pohjoiseen Rosinsuon pohjoisja lönsipuolella MetsÖautotie sivuaa suon lönsiosaa Suon pinta on m mpy ja viettöö pööasiassa kaakkoon Pohjoisosassa vietto (noin 15 m/km) on erittöin jyrkkö, lönsiosassa loivempi Vedet laskevat pööosin kaakkoon Rosinsuolle ja sieltö edelleen Kestilammen (162,2 m mpy) kautta Pohjoispuroon Suo on valtaosin luonnontilainen, ojitusta on vain sen keskiosassa Suonpinnan jyrkkyys asettaa omat rajoituksensa ojituksen suhteen Kokonaispinta-alaltaan suo on 98 ha, mistö yli metrin syvyistö aluetta on 66 haja yli kahden metrin aluetta 32 ha (kuva 15) RÖme on yleisin (64 %) suotyyppi Avosoita on neljösosa suotyyppihavainnoista Suon pohjoisosan jyrkköpiirteinen avosuoalue on lyhytkortista nevaa TÖmÖn etelöpuolella on ruohoista sararömettö ja rimpinevaa Suon etelöosassa vaihtelevat rimpineva, ruohoinen saraneva sekö erilaiset römeet Turve on saravaltaista (78 %) Puun jöönnäksiö sisöltövön turpeen osuus on 14 % YleisimmÖt turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 26 % ja saraturve (C-t) 21 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H4,9 Pohjamaa on pööasiassa moreenia Tilavuustarkat laboratorionöytteet on otettu lyhytkortiselta nevalta ja ruohoiselta sararömeeltö Turpeen tuhkapitoisuus ei kummallakaan nöytepisteellö nouse yli 4 % :n, keskiarvon ollessa 2,4 % RuskosammalsaraturvenÖytteissÖ (BC-t) rikkipitoisuus ylittöö 0,3 % :a Turpeen kuiva-aineen möörö on keskimöörin 89 kg/m 3 Puupitoisten turpeiden kuiva-aineen möörö on selvösti korkeampi kuin muilla Kuivan turpeen tehollinen lömpäarvo on keskimöörin 20,8 MJ/kg Taivalsuolla on 43 ha :n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta 0,77 milj suo-m3 Tuotantoa haittaavana tekijönö mainittakoon paikoittainen suonpinnan jyrkkyys Suon luonnontilaisuus antaa oman arvonsa suoluonnolle 132 Suurisuo Suurisuo (kl ) sijaitsee 8 km Rautavaaran keskustasta pohjoiseen Kulkuyhteydet suolle ovat hyvöt MetsÖautotie kulkee suon itö-, lönsi- ja pohjoispuolitse Suon pinta on m mpy ja viettöö etelöpööstöön loivasti etelöön Keskiosassa on keidassuon piirteitö Vedet laskevat suon etelöj a keskiosista ojia pitkin etelöön Olkilampeen (161,6 m mpy), josta edelleen Hepopuroon ja Murtopuroon Pohjoisosan vedet valuvat suon luoteispuolella sijaitsevaan Tielampeen (164,0 m mpy) Suon A w u~a Ä t - 1 MME Pohjakartta ö Maanmittauslaitos, lupa nro 539/MYY/00 ~~ Kuva 16 Tutkimuspisteiden sijainti Suurisuolla 26

26 Rautavaaralla tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden köyttäkelpoisuus Osa 3 keskusta on luonnontilainen Reunoilla j a suon koillisosassa on vanhaa ojitusta Kuivatusvaikeuksia ei ole Suon pinta-ala on 39 ha, mistö yli metrin syvyistö aluetta on 27 haja yli kahden metrin aluetta 13 ha (kuva 16) RÖmeet (52 %) ja avosuot (36 %) ovat yleisimmöt suotyypit Korpityyppien osuus on 10 % Suon keskusta on pööosin lyhytkortista nevaa Nevaalueen ympörillö on tupasvillarömeen ja varsinaisen sararömeen vyähyke Suon reunalla on korpirömettö ja kangaskorpea Kaksi kolmasosaa suotyyppihavainnoista on luonnontilaisella suolla Turpeesta on 72 % saravaltaista Puun jöönnäk- siö sisöltövien turpeiden osuus on 14 % YleisimmÖt turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 30 % ja saraturve (C-t) 18 % Suurin havaittu turpeen paksuus on 6,7 m Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,0 Pohjamaa on pööosin moreenia Tilavuustarkat laboratorionöytteet on otettu varsinaiselta saranevalta Turpeen tuhkapitoisuus on keskimöörin 3,5 % Turpeen kuiva-aineen möörö on suhteellisen alhainen, keskimöörin 72 kg/m3 Kuivan turpeen tehollinen lömpäarvo on keskimöörin 21,4 MJ/kg Suurisuolla on 17 hain alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta 0,43 milj suo-m3 133 Korpisuo Korpisuo (kl ) sijaitsee 16 km Rautavaaran keskustasta pohjoiseen Tutkittu alue sisöltöö myäs Pieni Pirttisuon MetsÖautotiet ympöräivöt suota etelö-, luoteis-ja koillispuolelta Suon pinta on m mpy ja viettöö luoteisosastaan lönteen ja keski- sekö etelöosistaan kaakkoon, jonne vietto on erittöin jyrkkö (noin 14 m/km) Runsaan hehtaarin kokoinen Korpilampi (201,6 m mpy) sijaitsee suon luoteispöössö Suon kaakkoispöössö sijaitsevat alle hehtaarin kokoiset Pirttilammet (186,8 ja 187,2 m mpy) Luoteisosan vedet virtaavat ojia pitkin lönteen, NATURA- alueella sijaitsevaan Honkalampeen (187,3 m mpy), josta edelleen etelöön Honkapuroon Keski- ja etelöosien vedet laskevat Pirttilampien kautta kaakkoon Läytäsuolle ja Kilansuolle, joilta edelleen etelöön Pirttipuroon Suon pohjoisosa on luonnontilainen Suonpinnan jyrkkyys ja Pirttilampien sijainti vaikeuttavat suon etelöosan kuivatusta (kuva 17) Suon kokonaispinta-ala on 90 ha, mistö yli metrin syvyistö aluetta on 63 ha ja yli kahden metrin aluetta 37 ha Avosoiden osuus suotyyppihavainnoista on 40 % RÖmeitÖ on runsas neljönnes ja turvekankaita vajaa neljönnes Suon luonnontilaiset pohjois- ja keskiosat, jotka muodostavat varsinaisen Korpisuon ovat rimpinevaa ja varsinaista saranevaa Rimpinevaalueilla kasvaa punakömmekköö, joka on rauhoitettu Oulun löönin etelöpuolella Neva-alueen reunamilla on varsinaista sararömettö Suon etelöosa, Pieni Pirttisuo on valtaosin turvekangasta Turpeesta on 85 % saraturvetta Suossa esiintyvö ruskosammalturve (4 %) on valtaosiltaan suon pintakerroksen karhunsammalturvetta (Polytrichum) Turvekerrostuma ei juurikaan sisöllö ns turpeen lisötekijäitö YleisimmÖt turvelajit ovat saraturve (C-t) 59 % ja rahkasaraturve (SC-t) 18 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 1-15,0 Pohjamaa on pööosin moreenia Tilavuustarkat laboratorionöytteet on otettu varsinaiselta saranevalta sekö karhunsammalmuuttumalta Turpeen tuhka-ja rikkipitoisuudet ovat sekö luonnontilaisella nevalla ettö muuttumalla alhaiset Turpeessa on kuiva-ainetta keskimöörin 78 kg/m 3 Kuivan turpeen lömpäarvo on keskimöörin 21,9 MJ/ kg Korpisuo sijaitsee Sammakkosuo-HeinÖsuon soidensuojelualueensuoja-alueella Suon etelö- jakeskiosassa on 24 hain alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta 0,55 milj suo-m Kilansuo Kilansuo (kl ) sijaitsee 12 km Rautavaaran keskustasta koilliseen Luoteessa suo yhtyy Läytäsuohon ja pohjoisessa Iso Pirttisuohon Pohjois- ja keskiosistaan suo on metsöautoteiden ympöräimö Suon pinta on m mpy ja se viettöö loivasti kaakkoon Suo on ojitettu löhes kauttaaltaan Luonnontilaista suota on vain paikoitellen suon etelöosassa PÖÖosa vesistö laskee ojia pitkin etelöön virtaavaan Pirttipuroon Suon kaakkois- osan vedet laskevat ojia pitkin kaakkoon Akkosuon turvetuotantoalueelle Kuivatusvaikeuksia ei ole Suon pinta-ala on 180 ha, mistö yli metrin syvyistö aluetta on 84 ha ja yli kahden metrin aluetta 19 ha (kuva 18) RÖmeet (46 %) ja turvekankaat (30 %) ovat yleisimmöt suotyypit Korpien osuus on 12 % ja avosoiden 11 % Pirttipuron varrella on ruohoheinökorpea, jossa kasvaa mm kurjenjalkaa, siniheinöö 2 7

27 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka a1a n n J sssssl ss sw ssr-~a ± srs_e w KorpinkÄ ra as- O aa - - HeinÖm :ofn uo a a ~wa Matis niehto- Ko~Oao n -- E 4 I A orjcamöki-- _=_ Ralreraho Ä - \ - - 'tk -Bk Suo a usa~or a aa~ a~ _~_fnla_aat± ~~~~~aaa is n iw ~8 VI W 1 Ä s a r aho/ma _' a ~ a a_- - ~ 3if0 a S 0 n W TBk n - aa~r aa Pohjakartta ö Maanmittauslaitos, lupa nro 539/MYY/00 Kuva 17 Tutkimuspisteiden sijainti Korpisuolla NATURA-alue on merkitty vinoviivoituksella j a erilaisia saniaisia Suon pohj oisosa on karumpaa, pööosin varputurvekangasta, kuin suon etelö- ja keskiosat, joissa vaihtelevat vaateliaammat turvekankaat sekö paikoitellen myäs rimpinevan muuttuma Turpeesta on 79 % saravaltaista Ruskosammalvaltainen (2 %) turve on pööosin suon pinnalla olevaa karhunsammalturvetta Puun ja tupasvillan jöönnäksiö sisöltöviö turpeita on hyvin vöhön YleisimmÖt turvelajit ovat saraturve (C-t) 49 % ja rahkasaraturve (SC-t) 22 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H4,9ja energiaturpeeksi soveltuvan osan H5,4 Pohjamaa on pööosin moreenia Tilavuustarkat laboratorionöytteet on otettu kolmelta pisteeltö, varsinaiselta saranevalta suon etelöosasta, tupasvillarömeen muuttumalta suon keskiosasta sekö turvekankaalta suon itöreunalta Turpeen tuhkapitoisuudet ovat löhes kaikissa turvenöytteissö alhaiset, keskimöörin 2,6 % Rikkipitoisuudet ovat myäs alhaiset, poikkeuksena suon pohjaturvenöytteet, joissa rikkipitoisuus on noin 0,4 % Turpeen kuiva-aineen mööröt on luonnontilaisella neva-alueella korkeampi kuin ojitetuilla alueilla Ojien kuivatusvaikutus ulottuu vain kerrostumien pintaosaan eikö ojituksen tehokkuus tunnu kovinkaan suurelta Kuiva-ainetta on keskimöörin 82 kg/ m 3 Kuivan turpeen keskimööröinen lömpäarvo on 21,8 MJ/kg Kilansuolla on 60 ha :n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta 0,90 milj suo-m 3 2 8

28

29 w LLI sa Ä~J~,~~r ~_ loof A~G ss:~r 9 ~-a s Ö Pr,r :: :s=a,: :=ss Ari _+fs ss _ r a iss~s _= ~ tw ==s = r =s== rea ~rs:_ Er~ ~yar~~l,\ =wt+~i +r s~:: ~s==r~r~ :tr Pohjakartta ä Maanmittauslaitos, lupa nro 539/MYY/00 r'~'

30 = - a~ _ ~_ rr~äi ~ ~j Ö - I, - i - ä S SI S

31

32 ~~- 71 ~w~w V ~\ POrrasm -PItkI A we\ awa~wä n w n aa Öffi-II:VEE IL - k =~1 Nk- ll / w n s NIBI \ -- _ -~ _ - A ä-' t as_aä~ v~aw arts et\aw~~ awww- ~~a~ ' a~ ai r wa=w _ Pohjakartta ö Maanmittauslaitos, lupa nro 539/MYY/00 \ -

33

34 SQ'I ÄR Irlim I -

35

36 Rautavaaralla tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus Osa Teerisuo Teerisuo (kl ) sijaitsee 13 km Rautavaaran keskustasta kaakkoon Suolle on hyvät kulkuyhteydet MetsÄautotie kulkee suon itä- j a länsipuolitse Suon pinta on m mpy ja viettää loivasti etelälounaaseen Pohjoisosan vedet laskevat ojia pitkin länteen Oravisuolle ja sieltä edelleen luoteeseen NATURA :aan kuuluvalle Matalansuon soidensuojelualueelle Keski- ja eteläosien vedet laskevat suo-ojia pitkin ensin etelään ja sitten luoteeseen Oravisuolle, josta edelleen Matalansuolle Suo kuuluu NATURA- alueeseen ja on luonnontilainen muualta paitsi reunoiltaan ja eteläisestä keskiosastaan Kuivatusvaikeuksia ei ole Suon kokonaispinta-ala on 45 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 26 haja yli kahden metrin aluetta 14 ha (kuva 26) Avosoita on runsaasti Lyhytkortista nevaa on suon keski-ja eteläosissa Rimpinevaa ja varsinais- ta saranevaa on länsi- ja pohjoisosissa Suon eteläosa on rahkoittumassa rahkanevan ja rahkarämeen myötä Suon pohjoisosassa on varsinaisen sararämeen muuttumaa Turpeesta on 49 % rahkavaltaista ja 43 % saravaltaista Ruskosammalvaltaisen turpeen osuus on suhteellisen suuri Yli puolet rahkavaltaisesta turpeesta on lähes maatumatonta rahkaturvetta Saravaltaisesta turpeesta on 70 % hyvin maatunutta Ruskosammalturve, jota on runsaasti välikerroksina on joko keskinkertaisesti tai hyvin maatunutta Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 17 % YleisimmÄt turvelajit ovat sararahkaturve (CS-t) 21 %, ruskosammalsaraturve (BC-t) 15 % ja rahkasaraturve (SC-t) 12 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H4,8 Pohjamaa on moreenia Kuva 26 Tutkimuspisteiden sijainti Teerisuolla NATURA- alue on merkitty vinoviivoituksella 37

37 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka Tilavuustarkat laboratorionäytteet on otettu varsinaiselta saranevalta Turpeen tuhka-ja rikkipitoisuudet ovat alhaiset samoin on laita pintaturpeen raskasmetallien suhteen TurvenÄytteiden vesipitoisuuksissa ja kuiva-aineen määrissä on huomattavia eroja KeskimÄÄrin kuiva-ainetta on 78 kg/m 3 Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,6 MJ/kg Teerisuolla on 15 ha :n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 0,35 milj suo-m3 Teerisuolla on NATURA- varaus 142 TervamÄenpÄÄsuo TervamÄenpÄÄsuo (kl ) sijaitsee 16 km Rautavaaran keskustasta koilliseen Saarisen (174,7 m mpy) itäpuolella MetsÄautotie kulkee suon eteläpuolitse Suon pinta on m mpy ja viettää noin 10 m/km luoteeseen Suovedet laskevat pääosin suon luoteispuolitse virtaavaan VÄlijokeen, jota pitkin edelleen länteen Saariseen Lounaisnurkan vedet laskevat suon lounaisnurkassa sijaitsevan Tervalammen (177,0 m mpy) kautta luoteeseen Saariseen Suo on lähes kauttaaltaan luonnontilainen Kuivatusvaikeuksia ei ole Suon kokonaispinta-ala on 31 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 22 haja yli kahden metrin aluetta 11 ha (kuva 27) LÄhes puolet suotyyppihavainnoista on avosuolta Laajalla alueella suon keskiosassa on rimpineva-alue TÄmÄn ympärillä on varsinaista saranevaa, mikä vaihettuu suon reunoilla varsinaiseksi sararämeeksi Suon kaakkoisnurkassa on kangaskorpea Tervalammen ympäristössä on erilaisia rämeitä Turve on saravaltaista Valtaosa (87 %) saravaltaisesta turpeesta on keskinkertaisesti tai hyvin maatunutta Rahkavaltaista turvetta on ainoastaan suon pinnalla heikosti maatuneena Ruskosammalturve on samoin suon pinnalla olevaa, heikosti maatunutta karhunsammalvaltaista turvetta YleisimmÄt turvelaj it ovat saraturve (C-t) 51 %, rahkaturve (S-t) 18 % ja rahkasaraturve (SC-t) 17 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H4,9 Pohjamaa on moreenia Tervalammen ympäristössä on suon pohjalla liejua noin metrin kerros Tilavuustarkat laboratorionäytteet on otettu rimpinevalta Turpeen tuhka- ja rikkipitoisuudet ovat alhaiset Vesipitoisuus on turpeessa korkea, keski- Pohjakartta ä Maanmittauslaitos, lupa nro 539/MYY/00 Kuva 27 Tutkimuspisteiden sijainti TervamÄenpÄÄsuolla NATURA- rajaus (Saarinen ja VÄlijoki) on merkitty vinoviivauksella 3 8

38 Rautavaaralla tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus Osa 3 määrin 93,4 % ja kuiva-aineen määrä vastaavasti alhainen, keskimäärin 69 kg/m 3 Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on myös alhainen, keskimäärin 20,9 MJ/kg TervamÄenpÄÄsuolla on 11 ha :n alueella ener- giatuotantoon soveltuvaa turvetta 0,16 milj suo-m3 Suon pinnalla on heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta 6 ha :n alueella noin 0,05 milj suo-m3 Suovedet laskevat Saarisen ja VÄlijoen NATURAalueelle 143 Peurapuronsuo Peurapuronsuo (kl ) sijaitsee 26 km Rautavaaran keskustasta luoteeseen Rautavaaran- SonkajÄrven rajalla Peuralammen (184,1 m mpy) rannalla Heikkokuntoinen metsäautotie tulee sekä suon länsi- että itäpuolelle Suon pinta on m mpy ja viettää loivasti koilliseen Vedet laskevat ojia pitkin suon koillisosan halki luoteeseen virtaavaan Peurapuroon, josta edelleen lounaaseen laskevaan Lautalamminpuroon j a ItÄ-Karviseen (163,1 m mpy) Suon kaakkoisnurkassa on pieni (viidesosa hehtaarin kokoinen) lampi (185,1 m mpy), joka yhdessä Peuralammen kanssa vaikeuttaa suon itäosan kuivatusta Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan Kokonaispinta-alaltaan suo on 72 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 25 haja yli kahden metrin aluetta 8 ha (kuva 28) LÄhes koko suo on rämettä YleisimmÄt rämetyypit ovat tupasvillarämeen ja pallosararämeen muuttuma Korpisuuden piirteitä on Peurapuron varrella sekä suon koillisreunalla Tupeesta on 60 % saravaltaista ja 35 % rahkavaltaista Valtaosa saraturpeesta on hyvin tai keskinkertaisesti maatunutta YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 29 % ja sararahkaturve (CS-t) 14 % Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H5,0 Pohjamaa on moreenia Peuralammen rannassa on liejua metrin paksuudelta Tilavuustarkat laboratorionäytteet on otettu tupasvillarämeen muuttumalta Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen Rikkipitoisuuskin on muuten alhainen paitsi suon pohjan EqBC-turpeessa, missä se ylittää ilmoitusrajan (0,3 %) Kuiva-aineen määrä turpeessa on korkea, keskimäärin 93 kg/m 3 Kuivan turpeen lämpöarvo on myös korkea, keskimäärin 22,2 MJ/kg ja maksimissaan 24,5 MJ/kg Peurapuronsuolla on 9 hain alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta 0,15 milj suo-m3 e ~\amp\ n =_ t n a~sw 3 WIE 8UC8~8M'p n Pohjakartta ä Maanmittauslaitos, lupa nro 539/MYY/00 _ A n Kuva 28 Tutkimuspisteiden sijainti Peurapuronsuolla 3 9