HYRYNSALMELLA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 273 Ari Luukkanen j a Heimo Porkka HYRYNSALMELLA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and peat reserves and their potential use in Hyrynsalmi. Kuopio 1994

2 Luukkanen, ArijaPorkka. Heimo Hyrynsalmella tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeen käyttökelpoisuus. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset, Turvetutkimusraportti 273, 55 sivua, 3 kuvaa ja 3 liitettä. Hyrynsalmen kunnassa on suota yhteispinta-alaltaan ha. Siitä on tutkittu ha eli 37 %. Tutkituissa 74 suossa on turvetta yhteensä noin 144 milj. suo-m3. Soiden keskisyvyys on 1,4 m, josta heikosti maatuneen pintarahkan osuus on 0,2 m. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,1. Yli 2 m syvän alueen pinta-ala on ha ja turvemäärä 69 milj. suo-m?. Turpeista on saravaltaisia 71 %, rahkavaltaisia 22 % ja ruskosammalvaltaisia 7 %. Kaksi kolmannesta soista on ojitettu. Puolet soista on rämeitä, kolmannes nevoja ja loput turvekankaita ja peltoja. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 4,1 % kuivapainosta, vesipitoisuus märkäpainosta on 90,4 %, kuiva-aineen määrä 90 kg/suo-nf ja rikkipitoisuus 0,20 % kuivapainosta. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 21,5 MJ/kg. Tutkituista soista 55 soveltuu energiaturvetuotantoon. Varsinaiseen kasvuturvetuotantoon soveltuvia soita ei ole. Energiaturvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on ha. Käyttökelpoiset energiaturvevarat tällä alueella ovat 44,4 milj. suo-m3 ja energiasisältö 50 % :n kosteudessa 21,4 milj. MWh. Avainsanat : suo, turve, inventointi, energiaturve, Hyrynsalmi Ari Luukkanen ja Heimo Porkka Geologian tutkimuskeskus PL 1237 FIN KUOPIO FINLAND

3 Luukkanen. Ari ja Porkka.Heimo Hyrynsalmella tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeen käyttökelpoisuus - The mires and peat reserves and their potential use in Hyrynsalmi. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset - Geological Survey of Finland, Peat Researches, Turvetutkimusraportti - Report of Peat Investigation pages, 3 figures, 3 appendices. The municipality of Hyrynsalmi contains mires totally hectares of which amount hectares has been studied by The Geological Survey of Finland. This is about 37 % of the total peatland area covering 74 mires. The mires studied comprise about 144 million of of peat in situ. The mean thickness of peat is 1.4 m, including the slightly humified Sphagnum predominant surface layer, which averages 0.2 m in thickness. The mean humification degree (H) of the peat is 4.1. The area deeper than 2 m covers ha and contains 69 million m 3. Seventy-one per cent of the peat is Carex predominant, 22 % Sphagnum predominant and 7 % Bryales predominant. Two thirth of the mires have been drained. Half of the mires are pine bogs, one thirth fens and the remainder are transformed mires and fields. The average ash content of peat is 4.1 % of dry weight, the water content 90.4 % of wet weight, the dry bulk density 90 kg per ni3 in situ and the sulphur content 0.20 % of dry weight. The effective calorific value of the dry peat is 21.5 MJ/kg. Fifty-five of the investigated mires are suitable for fuel peat production. None of them are suitable for real horticultural peat production. The total area suitable for energy peat production is ha. The amount of mineable peat is 44.4 million m3 in situ and the energy content at 50 % moisture 21.4 million MWh. Key words : mire, peat, inventory, energy peat, Hyrynsalmi Ari Luukkanen and Heimo Porkka Geological Survey of Finland P.O.Box 1237 FIN KUOPIO FINLAND

4 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 7 2 TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Laboratoriotutkimukset 11 3 AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET 11 4 TUTKITUT SUOT 13 5 TULOSTEN TARKASTELU Tutkitut suot ja turvemäärä Suotyypit ja turvelajit Keskimaatuneisuus, liekoisuus ja pohjamaalajit Laboratoriotulokset Turvetuotantoon soveltuvat alueet Soidensuojelu 54 KIRJALLISUUTTA 55 LIITTEET

5 7 1 JOHDANTO Hyrynsalmen kunta sijaitsee keskisessä Kainuussa Pohjanmaan aapasuovyöhykkeellä. Kunnan länsiosan soille antaa rehevän leimansa Kainuun liuskealue ja itäosan soille Kuhmon liuskejakso. Kunnan alueella on tehty valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiohjelmaan liittyviä turvetutkimuksia vuosina geologi Ari Luukkasen johdolla. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut turvata Kajaanin turvevoimalaitoksen energiaturpeen saantia. Soita on tutkittu kaikkiaan 74 kpl yhteispinta-alaltaan ha (kuva 1). Tutkittujen soiden pinta-ala on noin 37 % kunnan koko ha :n suoalasta. Kaikkia turveteollisesti kiinnostavia soita ei ole vielä tutkittu. Tässä julkaisussa on lyhyt kuvaus tutkituista soista ja arvio hyödyntämismahdollisuuksista sekä tulosten tarkasteluosa. Yksityiskohtaiset tutkimustiedot, suokartat, poikkileikkauskuvat ja laboratorioanalyysien tulokset säilytetään GTK :n Väli-Suomen aluetoimistossa. Esimerkki suokartasta on kuvassa 2 ja poikkileikkauskuvasta kuvassa 3. 2 TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1 Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset tehtiin siten, että tutkittaville soille laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan sijoittuvista poikkilinjoista (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1984). Tutkimuspisteet ovat selkälinjoilla ja poikkilinjoilla 100 m :n välein. Lähes kaikki tutkimuslinjat vaaittiin suon pinnan kaltevuussuhteiden selvittämiseksi. Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä ja rimpinen), mättäisyys 10 % :eina tasopinnasta ja mättäiden keskimääräinen korkeus. Lisäksi määritettiin puuston puulajisuhteet, tiheysluokka, mahdolliset hakkuut ja kehitysluokka. Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin 10 cm :n tarkkuudella pääturvelajien ja mahdollisten lisätekijöiden suhteelliset osuudet 6-asteikolla, turpeen maatuneisuus von Postin 10-asteikolla, kosteus 5-asteikolla sekä kuituisuus asteikolla 0-6. Lisäksi erotettiin mahdolliset liejukerrostumat ja määritettiin pohjamaalaji.

6

7 9 TUTKITUT SUOT (kuva 1) 1. Vaajasuo 2. Aittosuo 3. Papusuo 4. Teerensuo 5. Palosuo 6. Piesansuo 7. Lokkisuo 8. Kettusuo 9. Hoikkasuo 10. Lehtosuo 11. Heinisuo 12. Valkeissuo 13. Rytisuo 14. Kuoppasuo 15. Pieni RÄmpsÄnsuo 16. Iso RÄmpsÄnsuo 17. SileÄsuo 18. Kinnusensuo 19. VetelÄnsuo 20. Kelosuo 21. Joutensuo 22. Matalansuo 23. Rauniosuo 24. Haaposuo 25. Riekkisensuo 26. Lehtisuo 27. PesÄsuo 28. Isosuo 29. Hetesuo 30. Riekkisensuo 31. VÄÄrÄnsuo 32. Siitinsuo 33. Oikarisensuo 34. Hakosuo 35. Pekansuo 36. Haarasuo 37. Petronsuo 38. Karjosuo 39. Isosuo 40. Kurkisuo 41. Teerisuo 42. Hirvisuo 43. Roukasuo 44. Isosuo 45. MÄntysuo 46. Suolamminsuo 47. Niemisensuo 48. Pilkkasuo 49. Oinassuo 50. Rinnesuo 51. Pentinsuo 52. Soikonsuo 53. Honkasuo 54. Nuottisuo 55. Saarisuo 56. Isosuo 57. Kumpussuo 58. Rapasuo 59. Poutiaisensuo 60. Louhensuo 61. Mustasuo 62. Palosuo 63. Poskisuo 64. KorteperÄ 65. Isosuo 66. Kitkansuo 67. Kivisuo 68. LÖytÖsuo 69. Lukkarisensuo 70. Karankasuo 71. Joutensuo 72. Leskisensuo 73. JÄrvisuo-Kivisuo 74. Lososuo

8 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1 0 Turvetutkimus. % % /- -% j O 7 % i o ,2)ö 110 A m /30 3m 36, /- 20 -/6 36 %8 5M70 1N4 -/ 15 : %10 9.e m 1Ö 2%9 12 f / %12 32T 131 m 13, t 500m O. b/ 9 /9 : -140m 4 -/- II A 1940m Kuva 2. Esimerkki suokartasta. Merkkien selite liitteessä 1. M MPY MRRTUNEISUUS m MPY M MPY 162 SUOTYYPPI.LIEKOISUUS.TURVELAJIT JR POHJRMRRLRJIT M MPY D A200ä m Kuva 3. Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista. Merkkien selite liitteessä 1.

9 1 1 Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi kunkin tutkimuspisteen ympäristö pliktattiin 2 m :n syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa. Pliktauksia ei tehty alle 1 m syvyisillä alueilla. 2.2 Laboratoriotutkimukset Soista, jotka soveltuvat kenttätutkimusten perusteella turvetuotantoon, otettiin koosta riippuen 1-5 näytesarjaa laboratoriotutkimuksia varten. NÄytteistÄ määritettiin laboratoriossa ph-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (105 C :ssa kuivaamalla), tuhkapitoisuus prosentteina (815 ä 25 C :ssa hehkutettuna) kuivapainosta sekä lämpöarvo LECO AC-300 -kalorimetrillä (ASTM D 3286). Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin lisäksi kuiva-aineen määrä (kg/suo-m 3 ). Osasta näytteitä on määritetty rikkipitoisuus prosentteina kuivapainosta LECO SC-39 -rikkianalysaattorilla. 3 AINEISTON KˆSITTELY JA TULOSTEET TurvemÄÄrÄt, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (HÄnninen, Toivonen ja GrundstrÖm 1983). SiinÄ suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue käsitetään omana syvyysvyöhykkeenään (0,3-0,9 m, 1,0-1,5 m jne.). Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, jotka yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä selville. Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet lasketaan turvemäärillä painottaen. Todetut lieko-osumat on laskettu erikseen 0-1 ja 1-2 m :n välisissä syvyyskerroksissa kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä. Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmää soveltaen jossa liekopitoisuus on jaettu viiteen eri ryhmään : liekoja on erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1,0-1,9 %), kohtalaisesti (2,0-2,9 %), runsaasti (3,0-3,9 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %). Soiden soveltuvuus energiaturvetuotantoon riippuu mm. turvelajikoostumuksesta, maatumisasteesta ja tuhkapitoisuudesta. Rahkaturpeen (S) katsotaan soveltuvan energiaturpeeksi, jos sen maatumisaste on korkeampi kuin H 4, kun taas saraturve (C) sopii energiaturpeeksi heikomminkin maatuneena. Toisinaan käytetään myös H 4 maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta heikkolaatuisena energiaturpeena jyrsinmenetelmällä tuotettuna.

10 1 2 Suo on arvioitu soveltuvaksi energiaturvetuotantoon, mikäli siltä löytyy vähintään 10 ha turvelajin ja maatumisasteen puolesta tuotantoon soveltuvaa yli 1,5 tai 2 m syvää yhtenäistä aluetta. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros ei saa olla yli 0,6 m paksu. Paksu pintarahka on usein este palaturvetuotannon aloittamiselle. Ohutta pintarahkaa ei kuitenkaan ole vähennetty kokonaan käyttökelpoista turvemäärää laskettaessa, koska se voidaan tuottaa heikkolaatuisena energiaturpeena. Tuotantoalueen tulee mieluiten olla ilman pumppausta kuivattavissa. KÄyttÖkelpoisen turpeen määrää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty noin 0,5 m, joka vastaa suon pohjalle jäävää yleensä vaikeasti hyödynnettää runsastuhkaista kerrosta. Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi on nojauduttu polttoturpeen laatuohjeeseen vuodelta 1991 (liite 2). KÄyttÖkelpoisen turpeen energiasisältö on laskettu sekä täysin kuivalle että käyttökosteudessa (50 %) olevalle turpeelle. HyvÄlaatuisen (1. lk) kasvuturpeen laatuvaatimukset ovat melko tiukat. Siihen soveltuu vain H 1-3 maatunut rahkaturve, josta valtaosa kuuluu Acutifolia-ryhmÄÄn. Arvioitaessa suon soveltuvuutta kasvuturvetuotantoon on arviointiperustana pidetty kasvuturvestandardia (1980). Turveteollisuusliiton Jokaisesta tutkitusta suosta on tässä raportissa olevan suppean selostuksen lisäksi laadittu yksityiskohtainen tutkimusselostus, jossa on tiedot suon sijainnista, ympäristöstä, suotyypeistä, ojitustilanteesta, laskusuhteista, turvemääristä, turvelajeista, maatumisasteesta, liekoisuudesta, laboratoriotuloksista sekä soveltuvuudesta turvetuotantoon. Yksityiskohtaiseen tutkimusselostukseen liittyy suokartta, johon on merkitty tutkimuslinjat, tutkimus- ja syvyydenmittauspisteet, pisteiden syvyydet sekä turpeen keskimääräinen maatumisaste pisteellä. Suokartassa on lisäksi turvekerrostuman paksuutta osoittavat syvyyskäyrät. Turvekerrostuman rakenteen selventämiseksi on vaaituista linjoista laadittu poikkileikkausprofiileita, joihin maatuneisuudet, turvelajit ja pohjamaalajit on merkitty symbolein. Niihin on lisäksi merkitty lyhentein suotyypit sekä lieko-osumien määrät. EdellÄmainittujen perustulostusten lisäksi GTK :n turvetutkimuksista on laadittu atkohjelmia, joilla saadaan monipuolinen kuva suosta tai halutusta tutkimusalueesta. Tulosteet ovat tasokarttoja ja listauksia tai näiden yhdistelmiä. TÄllaisia ovat esimerkiksi kartat, joilla tutkimuspisteittäin voidaan esittää mm. suotyyppi, liekoisuus, suon pinnan korkeus, pohjamaalaji, liejukerroksen paksuus, tietoja puustosta, suon pinnan mättäisyys ja vetisyys. Yhdelle tutkimuspisteelle voidaan piirtää kerralla kaksi tietoa. edellä mainittua

11 1 3 4 TUTKITUT SUOT 1. Vaajasuo Vaajasuo (kl ) sijaitsee noin 23 km Hyrynsalmen keskustasta luoteeseen Viinavaaran itäpuolella. Suo rajoittuu itäosastaan Kaiskonjokeen. Pohjois- ja koillisosassa on hiekkakangasta. Suon eteläpuolitse kulkee Puolanka - ˆmmÄnsaari tie ja länsipuolitse yksityistie. Suon pinta on m mpy ja se viettää itäkaakkoon 6 m/km. Vedet laskevat Kaiskonjokea pitkin Alajokeen ja edelleen HyrynjÄrven vesistöön. Suon pinta-ala on 154 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 104 haja yli kahden metrin aluetta 50 ha. YleisimmÄt suotyypit ovat varsinainen sararäme ja rimpineva sekä ruohoinen sararäme ja ruohoinen saraneva, jotka ovat useimmiten muuttumavaiheessa. Koko suo on ojitettu. Turvekerrostumasta on yli neljä viidesosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,9. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (42 %) ja hiekka. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet kolmelta pisteeltä. Vaajasuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 65 hain alueella. 2. Aittosuo Aittosuo (kl ) sijaitsee noin 28 km Hyrynsalmen keskustasta luoteeseen KaiskojÄrven kaakkoisrannalla. Suo rajoittuu etelässä ja idässä hiekka- ja sorakankaisiin. Pohjoispuolella on moreenimaastoa. Suon länsiosassa olevalle pellolle tulee viljelystie. Suon pinta on m mpy ja se viettää länteen 2 m/km. Vedet laskevat ojia pitkin KaiskojÄrveen ja edelleen Kaiskonjokea pitkin HyrynjÄrven vesistöön. Suon pinta-ala on 77 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 24 ha ja yli kahden metrin aluetta 9 ha. Suon keskiosa on vetistä rimpinevaa ja lyhytkortista nevaa. LÄnsiosan vanhalla ojitusalueella suotyypit ovat muuttumavaiheessa ja paikoin jo turvekangasta. Turvekerrostumasta on kaksi kolmannesta saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,5. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka (88 %) ja hiesu. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Aittosuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta 13 hain alueella. Haittana on paikoin yli puolen metrin paksuinen heikosti maatunut pintarahkakerros. Turvekerrostuman pohjaosan hyödyntämistä haittaa lähellä sijaitseva KaiskojÄrvi.

12 14 3. Papusuo Papusuo (kl ) sijaitsee noin 25 km Hyrynsalmen keskustasta luoteeseen Puolanka - ˆmmÄnsaari tien eteläpuolella. Suon itäpuolella on hiekkakankaita. Muualla ympäristö on moreenimaastoa. Suon pinta on m mpy ja se viettää luoteeseen 5 m/km. Vedet laskevat ojia pitkin Alajokeen ja edelleen HyrynjÄrven vesistöön. Suon pinta-ala on 105 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 72 ha ja yli kahden metrin aluetta 48 ha. Koko suo on ojitettu. Yleisin suotyyppi on rimpinevamuuttuma. Turvekerrostumasta on neljä viidesosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,5. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka (65 %) ja moreeni. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet kolmelta pisteeltä. Papusuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta 52 hain alueella. KeskimÄÄrÄinen rikkipitoisuus on lähellä ilmoitusrajaa. 4. Teerensuo Teerensuo (kl ) sijaitsee noin 25 km Hyrynsalmen keskustasta pohjoiseen Ruponlammen koillispuolella lähellä Suomussalmen rajaa. Suolla on runsaasti moreenisaarekkeita. LÄhelle suon eteläpäätä tulee metsäautotie. Suon pinta on m mpy ja se viettää itään 8 m/km. Vedet laskevat yleensä itään, mutta Ruponlammen lähellä laskusuunta on kaakkoon. Kumpaakin kautta vedet joutuvat HyrynjÄrven vesistöön. Suon pinta-ala on 118 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 65 ha ja yli kahden metrin aluetta 36 ha. Suon keskiosa on rimpinevaa ja lyhytkortista nevaa. Niiden ympärillä on vyöhyke lyhytkortista nevarämettä ja tupasvillarämettä. Turvekerrostumasta on yli puolet rahkavaltaista. Rahkavaltaisia turpeita on eniten suon länsiosassa ja turvekerrostuman pintakerroksessa. Keskimaatuneisuus on 5,1. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (86 %) ja hiekka. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Teerensuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 40 ha :n alueella. Sopivuutta energiaturvetuotantoon heikentää paikoitellen paksu lähes maatumaton tai heikosti maatunut pintarahkakerros.

13 Palosuo Palosuo (kl ) sijaitsee noin 25 km Hyrynsalmen keskustasta pohjoiseen lähellä Suomussalmen rajaa. Suo rajoittuu moreenimaastoon. LÄhin metsäautotie tulee noin kilometrin päähän suon lounaispuolelle. Suon pinta on m mpy ja se viettää kaakkoon 5 m/km. Vedet laskevat Teerenpuroa pitkin Joutenjokeen ja edelleen EmÄjoen kautta HyrynjÄrveen. Suon pinta-ala on 155 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 50 ha ja yli kahden metrin aluetta 23 ha. Koko suo on ojitettu. YleisimmÄt suotyypit ovat ruohoinen ja varsinainen sararämemuuttuma sekä ruohoinen saranevamuuttuma. Turvekerrostumasta on neljä viidesosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,3. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (43 %), hiekka ja hieta. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Palosuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 30 hain alueella. HaittatekijÖinÄ ovat korkeahko keskimääräinen rikkipitoisuus (0,32 %) ja Teerenpuron ympäristön turpeen korkea tuhkapitoisuus. 6. Piesansuo Piesansuo (kl ) sijaitsee noin 25 km Hyrynsalmen keskustasta pohjoiseen Puolanka - ˆmmÄnsaari tien molemmin puolin. Suo rajoittuu moreenisaarekkeisiin. Suon pinta on m mpy ja se viettää 5 m/km kaakkoon. Vedet laskevat Joutenjoen kautta EmÄjokeen ja edelleen HyrynjÄrveen. Suon pinta-ala on 241 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 82 ha ja yli kahden metrin aluetta 19 ha. YleisimmÄt suotyypit ovat suon keskellä rimpineva ja varsinainen saraneva. Reunoilla on varsinaista ja ruohoista sararämettä sekä tupasvillarämettä. Turvekerrostumasta on kaksi kolmasosaa saravaltaista. Rahkavaltaiset turpeet ovat turvekerrostuman pintaosassa. Keskimaatuneisuus on 4,1. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (72 %) ja hiekka. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Piesansuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta kahdessa altaassa yhteensä 37 ha :n alueella. Turpeen laatua heikentää korkeahko keskimääräinen rikkipitoisuus (0,31 %). Suolla on jo turvetuotantoa.

14 16 7. Lokkisuo Lokkisuo (kl ) sijaitsee noin 30 km Hyrynsalmen keskustasta pohjoiseen lähellä Suomussalmen rajaa. Kajaani - Taivalkoski rautatie halkaisee suon. Suo rajoittuu moreenimaastoon. Suon eteläpuolelle tulee metsäautotie ja pohjoispuolelle viljelystie. Suon pinta on m mpy ja se viettää itään 8 m/km. Vedet laskevat Matopuroa pitkin SaarijÄrveen ja edelleen EmÄjoen kautta HyrynjÄrveen. Suon pinta-ala on 295 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 114 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 31 ha. YleisimmÄt suotyypit ovat tupasvillaräme, varsinainen sarararäme ja varsinainen saraneva, jotka ovat paikoin muuttumavaiheessa vanhan ojituksen vaikutuksesta. Rautatien länsipuoli on lähes kokonaan ojitettu. ItÄpuoli on luonnontilainen. Turvekerrostumasta on kolme neljäsosaa saravaltaista. Rahkavaltaisia turpeita on lähinnä turvekerrostuman pintaosassa. Keskimaatuneisuus on 4,0. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (62 %) ja hiekka. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet kolmelta pisteeltä. Lokkisuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 50 ha :n alueella. Tuotantoa suunniteltaessa on otetta huomioon suon pinnan jyrkkä vietto itään. Turvekerrostuman keski- ja pohjaosissa on paikoitellen korkea rikkipitoisuus. 8. Kettusuo Kettusuo (kl ) sijaitsee Hallan tien varressa, noin 18 km Hyrynsalmen keskustasta pohjoiseen moreenimaastossa. Paikallistie kulkee suon etelä- ja länsipuolitse. Suon pinta on m mpy ja se viettää länsiosassa koilliseen noin 5 m/km. EtelÄja keskiosassa suon pinta on lähes horisontaalinen. Vedet laskevat puroja pitkin itään EmÄjokeen ja edelleen HyrynjÄrveen. Suon pinta-ala on 83 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 60 ha ja yli kahden metrin aluetta 37 ha. Suon keskiosan yleisimmät suotyypit ovat rimpineva ja lyhytkortinen neva. Reunoilla on tupasvillarämettä ja varsinaista sararämettä. Turvekerrostumasta on kaksi kolmasosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,1. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka (35 %), moreeni ja hieta. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Kettusuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta 40 hain alueella. Heikosti maatunut pintarahkakerros on keskimäärin 0,5 m paksu. Suolla on turvetuotantoa.

15 Hoikkasuo Hoikkasuo (kl ) sijaitsee RiitakylÄn lounaispuolella noin 18 km Hyrynsalmen keskustasta kaakkoon. Suo on luodekaakko suuntaisten moreeniselänteiden välissä. Suon poikki kulkee Hirvivaara - RiitakylÄ paikallistie sekä yksityistie RoukajÄrven rantaan. Suon pinta on m mpy. Keskiosaltaan se on tasaista. LÄnsiosassa on viettoa luoteeseen ja itäosassa kaakkoon. Vedet laskevat länsiosasta Roukajokeen ja itäosasta RoukajÄrven kautta Roukajokeen ja edelleen EmÄjoen vesistöön. Suon pinta-ala on 80 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 34 ha ja yli kahden metrin aluetta 22 ha. YleisimmÄt suotyypit ovat rimpinevamuuttuma sekä ruohoinen ja varsinainen sararämemuuttuma. Osa suosta on peltona. Turvekerrostumasta on neljä viidesosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,0. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (52 %), hieta ja hiekka. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Hoikkasuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta 27 hain alueella. 10. Lehtosuo Lehtosuo (kl ) sijaitsee noin 23 km Hyrynsalmen keskustasta kaakkoon lähellä RistijÄrven rajaa. Suo rajoittuu moreenimaastoon. Paikallistie kulkee suon länsiosaa sivuten. Suon pinta on m mpy ja se viettää etelään noin 5 m/km. Vedet laskevat Kinnusenjokea pitkin TervajÄrveen ja edelleen Tervajokea pitkin EmÄjoen vesistöön. Suon pinta-ala on 295 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 164 kahden metrin aluetta 53 ha. ha ja yli Suon keskiosa on varsinaista saranevaa ja rimpinevaa. Reunoilla on varsinaista sararämettä ja tupasvillarämettä. Turvekerrostumasta on yli puolet saravaltaista. Rahkaturpeita on eniten suon pohjoispäässä. Keskimaatuneisuus on 3,9. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (41 %), hiekka ja hiesu. LehtojÄrven ympäristössä on suon pohjalla liejua noin kahden metrin kerros. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet viideltä pisteeltä. Lehtosuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 80 ha :n alueella. Paikoin tuotantoa haittaa liekojen erittäin suuri määrä 1,1-1,5 m:n syvyydessä. Lehtosuo on turvetuotannossa.

16 Heinisuo Heinisuo (kl ) sijaitsee noin 23 km Hyrynsalmen keskustasta kaakkoon moreenimaastossa. Suoaltaassa on moreenisaarekkeita. Yksityistie kulkee suon etelä- ja lounaispuolitse. Suon pinta on m mpy ja se viettää noin 7 m/km itään ja koilliseen. Vedet laskevat puroja pitkin pohjoiseen LuvanjÄrveen ja edelleen HyrynjÄrven vesistöön. Suon pinta-ala on 290 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 100 kahden metrin aluetta 39 ha. ha ja yli YleisimmÄt suotyypit ovat varsinainen sararäme ja varsinainen saraneva. Reunoilla on pallosararämettä. Turvekerrostumasta on kolme neljäsosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,9. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (70 %) ja hiekka. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet kolmelta pisteeltä. Heinisuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta kahdessa altaassa yhteensä noin 50 ha :n alueella. Suossa on paikoitellen runsaasti liekoja. 12. Valkeissuo Valkeissuo (kl ) sijaitsee noin 14 km Hyrynsalmen keskustasta itään. Suoallas on moreenisaarekkeiden rikkoma. EtelÄpuolella suo rajoittuu harjumaastoon, muualla moreenimaastoon. Paikallis- ja yksityistiet ympäröivät suota. Suon pinta on m mpy ja se viettää itäosassa kaakkoon ja länsiosassa lounaaseen. Vedet laskevat itäosasta Valkeispuroa pitkin Tervajokeen ja edelleen HyrynjÄrven vesistöön. LÄnsiosasta ne laskevat Ristipuron kautta länteen Pajupuroon ja edelleen HyrynjÄrven vesistöön. Suon pinta-ala on 120 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 70 ha ja yli kahden metrin aluetta 42 ha. Yleisin suotyyppi on ruohoinen sararämemuuttuma. Osa suosta on peltona. Turvekerrostumasta yli puolet on saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,4. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hieta (66 %), hiekka ja hiesu. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet kolmelta pisteeltä. Valkeissuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 45 ha :n alueella. Suon keskellä oleva noin 4 hain laajuinen Valkeislampi jakaa tuotantoon soveltuvan alueen kahteen osaan.

17 Rytisuo Rytisuo (kl ) sijaitsee noin 38 km kaakkoon Hyrynsalmen keskustasta rajoittuen moreenimaastoon. EtelÄpuolitse kulkee yksityistie. Suon pinta on m mpy ja se viettää itäosassa koilliseen sekä länsiosassa luoteeseen. Vedet laskevat Kinnusenjoen kautta Pieni KarhujÄrveen ja edelleen LuvanjÄrven vesistöön. Suon pintaala on 115 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 53 ha ja yli kahden metrin aluetta 16 ha. YleisimmÄt suotyypit ovat rimpinevamuuttuma ja varsinainen sararämemuuttuma. Turvekerrostumasta yli neljä viidesosaa on saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,8. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (66 %) ja hieta. Liejuja on suon länsiosassa paikoin yli metrin kerros. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Rytisuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta kahdessa altaassa yhteensä noin 30 ha :n alueella. 14. Kuoppasuo Kuoppasuo (kl ) sijaitsee noin 38 km Hyrynsalmen keskustasta kaakkoon Rytisuon eteläpuolella. ItÄosassa on yhteys Iso RÄmpsÄnsuolle. Suon pohjoispuolitse kulkee yksityistie. Pinta on m mpy ja se viettää itäosassa koilliseen noin 5 m/km. LÄnsiosassa vietto on pohjoiseen. Vedet laskevat Kinnusenjoen kautta Pieni KarhujÄrveen ja edelleen LuvanjÄrven vesistöön. Suon pinta-ala on 105 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 45 ha ja yli kahden metrin aluetta 7 ha. YleisimmÄt suotyypit ovat varsinainen sararämemuuttuma ja rimpinevamuuttuma. Turvekerrostuma on lähes kokonaan saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,9. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (67 %), hiekka ja hieta. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Kuoppasuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta kahdessa altaassa yhteensä noin 20 ha :n alueella. LÄnsiosan alue on samaa allasta Rytisuon kanssa.

18 Pieni RÄmpsÄnsuo Pieni RÄmpsÄnsuo (kl ) sijaitsee noin 38 km kaakkoon Hyrynsalmen keskustasta Rytisuon koillispuolella. Kaakossa on yhteys Iso RÄmpsÄnsuolle. Muualla ympäristö on saarekkeista moreenimaastoa. Suon kaakkoispuolitse kulkee yksityistie. Suon pinta on m mpy ja se viettää noin 5 m/km luoteeseen. Vedet laskevat Kinnusenjokea pitkin Pieni KarhujÄrveen ja edelleen LuvanjÄrven vesistöön. Suon pintaala on 65 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 19 haja yli puolentoista metrin aluetta 8 ha. Yleisin suotyyppi on ruohoinen sararämemuuttuma. Turvekerrostumasta on kolme neljäsosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,1. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (78 %) ja hiekka. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Pieni RÄmpsÄnsuo on liian matala soveltuakseen energiaturvetuotantoon. 16. Iso RÄmpsÄnsuo Iso RÄmpsÄnsuo (kl ) sijaitsee noin 38 km kaakkoon Hyrynsalmen keskustasta Kuoppasuon ja Pieni RÄmpsÄnsuon itäpuolella. Moreenisaarekkeet ja yksityistie erottavat sen edellä mainituista soista. Muualla suo rajoittuu kumpareiseen moreenimaastoon. Suon pinta on m mpy ja se viettää luoteeseen noin 4 m/km. Vedet laskevat ojia pitkin Kinnusenjokeen ja edelleen Pieni KarhujÄrven kautta LuvanjÄrven vesistöön. Suon pinta-ala on 180 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 78 ha ja yli kahden metrin aluetta 37 ha. YleisimmÄt suotyypit ovat ruohoinen sararäme- ja varsinainen sararämemuuttuma sekä rimpinevamuuttuma. Turvekerrostumasta on neljä viidesosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,7. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (76 %) ja hieta. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet kolmelta pisteeltä. Iso RÄmpsÄnsuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta kahdessa altaassa yhteensä noin 40 ha :n alueella. Ukonlampi ja Sammakkolampi on huomioitu tuotantoalueita rajattaessa.

19 SileÄsuo SileÄsuo (ki ) sijaitsee noin 37 km Hyrynsalmen keskustasta kaakkoon luode-kaakko suuntaisen moreeniselänteen kahtia jakamassa painanteessa. Suo rajoittuu länsiosastaan PetronjÄrveen ja kalliomaastoon. Koillisreunalla oleva PitkÄaho on lajittunutta ainesta. Muualla ympäristö on moreenimaastoa. Suon koillispuolitse kulkee yksityistie. Suon pinta on m mpy. ItÄosa viettää kaakkoon ja vedet laskevat Kinnusenjoen kautta Pieni KarhujÄrveen ja edelleen LuvanjÄrven vesistöön. LÄnsiosa viettää luoteeseen ja vedet laskevat Petronpuron kautta Pieni KarhujÄrveen. Suon pintaala on 135 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 95 ha ja yli kahden metrin aluetta 50 ha. YleisimmÄt suotyypit ovat keskiosassa luonnontilainen rimpineva ja lyhytkortinen neva sekä reunoilla ojitettu lyhytkortinen nevaräme ja tupasvillaräme. Turvekerrostumasta on yli puolet rahkavaltaista turvetta. Keskimaatuneisuus on 4,3. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Lampien ympäristössä liejukerrostuma on paksuimmillaan 1,5 m. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet kolmelta pisteeltä. SileÄsuon luonnontilaisessa koillisosassa on paksu, lähes maatumaton tupasvillarahkaturvekerros. KyseisellÄ alueella SileÄlammen ympäristössä on suojelullisia arvoja. Suon pohjois- ja luoteisosassa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 25 ha. 18. Kinnusensuo Kinnusensuo (kl ) sijaitsee noin 33 km Hyrynsalmen keskustasta kaakkoon osittain RistijÄrven puolella. Suon eteläpuolella on Kinnussuon soidensuojelualue ja länsipuolella Lokkisuon soidensuojelualue. Suo rajoittuu idässä Matala-Kinnuseen ja pohjoisessa SyvÄ-Kinnuseen. Muualla ympäristö on moreenimaastoa. Pohjoispuolitse kulkee yksityistie. Suon pinta on m mpy ja se viettää pohjoisosassa itäkoilliseen 7 m/km. EtelÄosa viettää loivasti itään. Vedet laskevat Kinnusenjoen kautta TervajÄrveen ja edelleen EmÄjoen vesistöön. Suon pinta-ala on 110 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 60 ha ja yli kahden metrin aluetta 15 ha. YleisimmÄt suotyypit ovat suon pohjoisosassa lyhytkortinen nevaräme ja tupasvillaräme. EtelÄosassa on varsinaista saranevaa ja rimpinevaa. Ojitusta on vain reunoilla. Turvekerrostumasta on yli puolet rahkavaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,2. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (74 %) ja hiesu. Matala-Kinnusen ympäristössä on metrin

20 22 paksuinen liejukerros. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Kinnusensuo on valtaosaltaan luonnontilainen ja järvien ympäröimä. Heikosti maatunutta pintarahkaturvetta on 0,8 m. Suota ei suositella energiaturvetuotantoon. 19. VetelÄnsuo VetelÄnsuo (kl ) sijaitsee noin 41 km Hyrynsalmen keskustasta kaakkoon Kuhmon rajalla. Suo rajoittuu moreenimaastoon. ItÄosassa on VetelÄnlampi. Suon pohjoispuolitse kulkee metsäautotie ja eteläpuolitse KontiomÄki - Kostamus rautatie. Suon pinta on m mpy ja keskiosastaan se viettää noin 2 m/km itään. LÄnsiosa viettää luoteeseen ja vedet laskevat LuvanjÄrveen. Suon pinta-ala on 85 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 50 ha ja yli kahden metrin aluetta 29 ha. YleisimmÄt suotyypit ovat rimpineva, varsinainen saraneva ja varsinainen sararäme. Suon keskiosa on luonnontilaista. Turvekerrostumasta on yli neljä viidennestä saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,1. Yleisin pohjamaalaji on moreeni (74 %). LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. VetelÄnsuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 25 ha :n alueella. Noin 3 hain suuruinen VetelÄnlampi on otettava huomioon mahdollista tuotantoaluetta suunniteltaessa. Rikkipitoisuus on turvekerrostuman pohjaosassa korkea. 20. Kelosuo Kelosuo (kl ) sijaitsee noin 37 km Hyrynsalmen keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu moreenimaastoon. KeskellÄ olevalle pellolle tulee heikkokuntoinen viljelystie. Suon pinta on m mpy. Vedet laskevat Kylkijoen kautta LuvanjÄrven vesistöön. Suon pinta-ala on 265 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 145 aluetta 40 ha. ha ja yli kahden metrin YleisimmÄt suotyypit ovat ruohoinen ja varsinainen sararäme sekä rimpineva. Suon luonnontilaisessa keskiosassa on erilaisia lettotyyppejä. Turvekerrostumasta on kolme neljäsosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,7. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (74 %) ja hieta. Suon itäosassa on yli metrin paksuinen liejukerrostuma.

21 23 LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet neljältä pisteeltä. Kelosuo kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan. 21. Joutensuo Joutensuo (kl , ) sijaitsee noin 44 km Hyrynsalmen keskustasta kaakkoon KontiomÄki-Kostamus rautatien varressa Kuhmon rajalla. Suo rajoittuu moreenimaastoon. Suoallas on moreenisaarekkeiden rikkoma. LÄnsilaitaan tulee metsäautotie. Suo sijaitsee vedenjakajalla ja sen keskiosa on 216,5 m mpy. EtelÄosan vedet virtaavat ojia pitkin etelään VuosanginjÄrven vesistöön. Pohjoisosassa virtaussuunta on pohjoiseen LuvanjÄrven vesistöön. Suon pinta-ala on 235 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 165 ha ja yli kahden metrin aluetta 72 ha. Suon keskiosa on märkää rimpinevaa, paikoin myös saranevaa. Reunoilla on tupasvillarämettä ja pallosararämettä. Turvekerrostumasta on kolme neljäsosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,9. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (73 %) ja hiekka. Lampien ympäristössä on liejua. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet kolmelta pisteeltä. Suon luonnontilaisuus, rimpisyys ja epätasainen pohjan muoto sekä Iso Joutenlammen ja Hanhilammen läheisyys puoltavat suon säilyttämistä luonnontilaisena. 22. Matalansuo Matalansuo (kl ) sijaitsee Hyrynsalmen kaakkoisosassa MatalanjÄrven luoteisrannalla noin 38 km kunnan keskustasta. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. LÄhin tie kulkee noin kilometrin päässä länsipuolella. Suon pinta on m mpy ja se viettää keskiosasta loivasti sekä kaakkoon että luoteeseen. Vedet laskevat MatalanjÄrveen ja Matalanjokeen ja edelleen LuvanjÄrven vesistöön. Suon pinta-ala on 90 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 45 ha ja yli kahden metrin aluetta 6 ha. YleisimmÄt suotyypit ovat tupasvillaräme ja pallosararäme, jotka ovat pääasiassa muuttumavaiheessa. Turvekerrostumasta on puolet saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,4. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (59 %), hiesu ja hieta. MatalanjÄrven ympäristössä on liejua noin kahden metrin paksuudelta. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä.

22 24 MatalanjÄrven läheisyys, suon mataluus, rikkonaisuus ja liekojen runsaus vaikeuttavat suon ottamista energiaturvetuotantoon. 23. Rauniosuo Rauniosuo (kl ) sijaitsee Hyrynsalmen kaakkoisosassa MatalanjÄrven pohjoisrannalla noin 38 km kunnan keskustasta. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. LÄhin tie kulkee noin kilometrin päässä suon luoteispuolella. Suon pinta on m rnpy ja se viettää etelään noin 3 m/km. Vedet laskevat Matalanjokea pitkin LuvanjÄrven vesistöön. Suon pinta-ala on 95 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 28 haja yli kahden metrin aluetta 12 ha. YleisimmÄt suotyypit ovat tupasvillaräme, sararäme ja lyhytkortinen nevaräme, jotka ovat muuttumavaiheessa. Turvekerrostumasta on noin puolet saravaltaista. Rahkaturpeita on turvekerrostuman pintaosassa ja ruskosammalturpeita pohjaosassa. Keskimaatuneisuus on 4,0. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (61 %), hiesu ja hieta. Liejua on Matalanjoen varressa jopa 2 m :n kerroksena. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Rauniosuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 15 ha :n alueella. Turvekerrostuman keski- ja pohjaosien hyödyntäminen on hankalaa kuivatusvaikeuksien takia. 24. Haaposuo Haaposuo (kl ) sijaitsee Hyrynsalmen kaakkoisosassa MatalanjÄrven kaakkoisrannalla noin 42 km kunnan keskustasta. Suo rajoittuu kumpuilevaan moreenimaastoon. MyÖs suoallas on moreenisaarekkeiden rikkoma. LÄhin tie kulkee suon eteläpuolelta noin kilometrin etäisyydellä. Suon pinta on 194,7-199 m mpy ja se viettää luoteeseen 3 m/km. Vedet laskevat Haapopuroa pitkin MatalanjÄrveen ja edelleen Matalanjoen kautta LuvanjÄrven vesistöön. Suon pinta-ala on 145 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 70 ha ja yli kahden metrin aluetta 30 ha. YleisimmÄt suotyypit ovat varsinainen letto, rimpiletto ja ruohoinen saraneva sekä lettoräme, jotka ovat monin paikoin muuttumavaiheessa. Suolla on runsaasti eutrofisia kasvilajeja. Turvekerrostumasta on yli neljä viidesosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus

23 25 on 3,7. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (53 %), hiesu ja hieta. MatalanjÄrven ympäristössä on turpeen alaisia liejuja yli metrin paksuudelta. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Haaposuon itäosassa on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 30 ha :n alueella. MatalanjÄrven pinnan korkeus aiheuttaa ongelmia suon kuivatukselle. 25. Riekkisensuo Riekkisensuo (kl , ) sijaitsee Hyrynsalmen kaakkoisosassa MikitÄnjÄrven lounaispuolella noin 38 km kunnan keskustasta. Suo rajoittuu moreenimaastoon. ItÄ- sekä länsiosan pelloille tulevat viljelystiet. Suon pinta on m mpy. Keskiosassa viettoa on hyvin vähän. LÄnsi- ja eteläosat on viettävät luoteeseen ja itäosa koilliseen. Vedet virtaavat MikitÄnjÄrveen ja edelleen LuvanjÄrven vesistöön. Suon pintaala on 345 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on ha. ha ja yli kahden metrin aluetta Erilaiset sararämemuuttumat ja rimpinevamuuttuma ovat yleisimpiä suotyyppejä. Turvekerrostumasta neljä viidesosaa on saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,7. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (71 %), hieta ja hiesu. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet neljältä pisteeltä. Riekkisensuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 160 ha :n alueella. Suossa on paikoitellen korkea rikkipitoisuus. 26. Lehtisuo Lehtisuo (kl , ) sijaitsee MikitÄnjÄrven eteläpuolella noin 41 km Hyrynsalmen keskustasta. Suo rajoittuu kallio- ja moreenimaastoon. MyÖs suoallas on moreeni- ja kalliosaarekkeiden rikkoma. LÄnsiosasta on yhteys Riekkisensuolle. ItÄpuolella on Julmasuon soidensuojelualue. Tie tulee noin kilometrin päähän suon pohjoispuolelle. Suon pinta on m mpy ja se viettää keski- ja pohjoisosastaan pohjoiseen noin 2 m/km. Vedet laskevat Honkapuroa pitkin MikitÄnjÄrveen. EtelÄosa viettää lounaaseen ja vedet virtaavat Matalanjoen kautta LuvanjÄrven vesistöön. Suon pinta-ala on 220 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 77 ha ja yli kahden metrin aluetta 14 ha.

24 26 Suo on lähes luonnontilainen. YleisimmÄt suotyypit ovat ruohoinen ja varsinainen sararäme sekä varsinainen saraneva. Turvekerrostumasta on kaksi kolmasosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,7. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (76 %) ja hiekka. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Lehtisuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 20 ha :n alueella. 27. PesÄsuo PesÄsuo (kl ) sijaitsee Hyrynsalmen länsiosassa noin 18 km kunnan keskustasta Hyrynsalmen ja Paljakan välisen maantien läheisyydessä. Suo rajoittuu kumpareiseen moreenimaastoon. Suon pinta on m mpy ja keskiosan vietto on vähäistä. LÄnsiosa viettää itään. EtelÄpÄÄstÄ vedet virtaavat Jatkonpuron kautta LietejÄrveen ja edelleen Lietejokea pitkin EmÄjoen vesistöön. PohjoispÄÄstÄ vedet virtaavat Halmejoen kautta SyvÄjokeen ja edelleen Lietejokeen. Suon pinta-ala on 84 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 42 ha ja yli kahden metrin aluetta 19 ha. YleisimmÄt suotyypit ovat rimpineva ja ruohoinen saraneva. Turvekerrostumasta on kolme neljäsosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,7. Yleisin pohjamaalaji on moreeni (79 %). LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. PesÄsuo on keskiosaltaan avovetistä rimpinevaa. Suolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 25 ha : n alueella. 28. Isosuo Isosuo (kl ) sijaitsee Hyrynsalmen länsiosassa noin 15 km kunnan keskustasta LietejÄrven pohjoispuolella. Suo rajoittuu kumpareiseen moreenimaastoon. MyÖs suoallas on moreenisaarekkeiden rikkoma. Suon eteläpuolitse kulkee Hyrynsalmi-Paljakka paikallistie. Suon pinta on m mpy. EtelÄ- ja länsiosastaan se viettää voimakkaasti itä-kaakkoon. Keski- ja pohjoisosat viettävät pohjoiseen. EtelÄosan vedet laskevat Lietejoen kautta EmÄjoen vesistöön. Pohjoisosassa lasku on SyvÄjoen kautta samaan vesistöön. Suon pinta-ala on 215 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 125 kahden metrin aluetta 80 ha. ha ja yli

25 27 YleisimmÄt suotyypit ovat varsinainen saraneva ja rimpineva sekä varsinainen sararäme, jotka ovat monin paikoin muuttumavaiheessa. Suon keskiosa on luonnontilainen. Turvekerrostumasta on neljä viidesosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,7. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (69 %), hiekka ja hieta. Liejuja on suon keskiosan syvimmässä painanteessa noin puolen metrin paksuudelta. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet neljältä pisteeltä. Isosuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta kolmessa altaassa yhteensä noin 90 hain alueella. Tuotantoa haittaa paikoin suon pinnan jyrkkä vietto. 29. Hetesuo Hetesuo (kl , 06, x 7179,9, y 3556,6) sijaitsee Hyrynsalmen länsiosassa noin 18 km kunnan keskustasta. Suo rajoittuu lännessä jyrkkäpiirteiseen moreeniselänteeseen ja muualla mataliin moreenikumpareisiin. Lammaslehdon ja Paljakan välinen paikallistie kulkee länsipuolella noin 1 km :n päässä. Suon pinta on m mpy ja se viettää enimmäkseen pohjoiseen noin 4 m/km. LÄnsiosa viettää voimakkaasti kaakkoon. Vedet laskevat puroa pitkin koilliseen SyvÄjokeen ja edelleen EmÄjoen vesistöön. Suon pinta-ala on 85 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 39 ha ja yli kahden metrin aluetta 21 ha. YleisimmÄt suotyypit ovat ruohoinen ja varsinainen saraneva sekä varsinainen sararäme, jotka ovat monin paikoin muuttumavaiheessa. Suon keskellä on pienehkö luonnontilainen alue. Turvekerrostumasta neljä viidesosaa on saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,8. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (74 %) ja hiekka. Suon keskisyvänteessä on jopa 5 m liejua. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Hetesuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta 25 ha :n alueella. Turvekerrostuman pohjaosan hyödyntämistä vaikeuttaa paksu liejukerros. 30. Riekkisensuo Riekkisensuo (kl , 06) sijaitsee Hyrynsalmen länsiosassa noin 16 km kunnan keskustasta. Suon koillis- ja itäpuolella kulkee harjujakso, jonka aines on pääosin hiekkaa. Muualla ympäristö on moreenia. MetsÄautotie tulee suon itäreunaan. Suon pinta

26 28 on m mpy ja se viettää keski- ja pohjoisosasta pohjoiseen noin 3 m/km. Vedet laskevat puroa pitkin SyvÄjokeen ja edelleen EmÄjoen vesistöön. ItÄosa on viettää kaakkoon ja vedet laskevat Lietejoen kautta EmÄjoen vesistöön. Suon pinta-ala on 100 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 55 ha ja yli kahden metrin aluetta 16 ha. Suon keskiosa on välipintajänteistä rimpinevaa, varsinaista saranevaa ja lyhytkortista nevaa. Puron varressa on luhtanevaa. Reunoilla on varsinaista sararämettä. ItÄosa on turvekangasvaiheessa. Turvekerrostumasta on puolet saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,6. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka (56 %) ja moreeni. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Riekkisensuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 25 ha :n alueella. Suon pinnalla on keskimäärin 0,5 m paksu heikosti maatunut pintarahkakerros. LisÄksi suon pohja on hyvin epätasainen ja allas rikkonainen, mikä vaikeuttaa pohjakerrostuman hyödyntämistä. 31. VÄÄrÄnsuo VÄÄrÄnsuo (kl ) sijaitsee Hyrynsalmen eteläpuolella noin 8 km kunnan keskustasta. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. ItÄpuolelle tulee tie. Suon pinta on m mpy ja se viettää itä-kaakkoon noin 10 m/km. Vedet laskevat ojia pitkin EmÄjokeen. Suon pinta-ala on 70 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 13 yli kahden metrin aluetta 5 ha. ha ja YleisimmÄt suotyypit ovat varsinainen saraneva ja varsinainen sararäme. Suon keskiosa on luonnontilainen. Turvekerrostumasta on lähes kaksi kolmannesta saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,9. Pohjamaa on moreenia. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. VÄÄrÄnsuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 9 ha :n alueella. 32. Siitinsuo Siitinsuo (kl ) sijaitsee Hyrynsalmen eteläpuolella noin 8 km kunnan keskustasta EmÄjoen länsirannalla. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Sen lounaisosasta on yhteys VÄÄrÄnsuolle. Suon lounaispuolitse kulkee paikallistie. Suon pin-

27 29 ta on m mpy ja se viettää kaakkoon noin 5 m/km. Vedet laskevat EmÄjokeen. Suon pinta-ala on 35 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 4 ha. YleisimmÄt suotyypit ovat pallosara- ja tupasvillaräme sekä rimpineva, jotka kaikki ovat pääosin muuttumavaiheessa. NeljÄsosa suosta on turvekangasta. Turvekerrostumasta on puolet saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,8. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (85 %) ja hiekka. Siitinsuo on matala suo, joka soveltuu metsätalouskäyttöön. 33. Oikarisensuo Oikarisensuo (kl , 07) sijaitsee Hyrynsalmen eteläpuolella noin 11 km kunnan keskustasta KontiomÄki-Taivalkoski rautatien itäpuolella. Suo rajoittuu loivapiirteisiin hieta- ja moreenikankaisiin. Suon eteläosan poikki kulkee yksityistie. Suon pinta on m mpy ja se viettää noin 7 m/km itään. Vedet laskevat pohjoisosasta Kivipuroa pitkin EmÄjokeen ja eteläosasta Nilkanpuroa pitkin SeitenjÄrveen. Suon pintaala on 100 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 77 ha ja yli kahden metrin aluetta 47 ha. Suon koillis- ja itäosassa on lyhytkortista nevaa ja rimpinevaa. EtelÄosassa on lyhytkortista nevarämettä ja tupasvillarämettä, jotka ovat pääosin ojikkovaiheessa. LÄnsija luoteisosassa on useita lähteitä ja korpityypin soita. KorpirÄme on tällä alueella yleinen. Turvekerrostumasta on kaksi kolmannesta saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,3. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (74 %), hiekka ja hieta. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet kolmelta pisteeltä. Oikarisensuo on kaunis, lähteikköiden luonnehtima, rahkoittumaan alkanut jyrkkäviettoinen aapasuoalue, joka on eteläosaa lukuunottamatta luonnontilainen. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on keskimäärin 0,5 m paksu. Oikarisensuon pohjoisosalla on luonnonsuojelullisia arvoja. 34. Hakosuo Hakosuo (kl ) sijaitsee Ison HakojÄrven lounaispuolella noin 26 km Hyrynsalmen keskustasta itään. Suon pohjoisosan poikki kulkee harjujakso, jonka aines on hiekkaa ja soraa. Muualla ympäristö on moreenimaastoa. Suon poikki kulkee yksityis-

28 30 tie. Suon pinta on m mpy ja se viettää koilliseen noin 3 m/km. Vedet laskevat Iso HakojÄrveen ja edelleen Tervajoen kautta EmÄjoen vesistöön. Suon pinta-ala on 305 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 230 ha ja yli kahden metrin aluetta 130 ha. YleisimmÄt suotyypit ovat suon keskiosassa rimpineva ja ruohoinen saraneva sekä reunoilla ruohoinen sararäme, jotka kaikki ovat pääasiassa muuttumavaiheessa. Hakosuon etelälaidalla on laajahko lettorikko - kaarlenvaltikkakasvusto. Turvekerrostumasta on neljä viidennestä saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,7. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (79 %) ja hieta. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet kuudelta pisteeltä. Hakosuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 160 ha :n alueella. Iso HakojÄrven läheisyydessä on kuivatusvaikeuksia. Muuallakin suon pohjaosien kuivattaminen on hankalaa. 35. Pekansuo Pekansuo (kl ) sijaitsee Hyrynsalmen itäosassa noin 43 km kunnan keskustasta. Suo rajoittuu etelässä ja idässä vaaroihin. Muualla ympäristö on loivapiirteistä moreenimaastoa. Suoallas on moreenisaarekkeiden rikkoma. EtelÄ- ja pohjoispuolella kulkee tie. Suon pinta on m mpy ja se viettää keski- ja eteläosassa lounaaseen noin 6 m/km. Vedet laskevat Riihijokea pitkin MikitÄnjÄrveen. PohjoispÄÄssÄ vietto on pohjoiseen ja vedet laskevat Ahmolammen kautta Kemppaanjokeen ja edelleen MikitÄnjÄrveen. Suon pinta-ala on 100 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 55 ha ja yli kahden metrin aluetta 17 ha. YleisimmÄt suotyypit ovat rimpineva, varsinainen saraneva, varsinainen sararäme ja ruohoinen sararäme. Turvekerrostumasta on neljä viidennestä saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,8. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hieta (61 %) ja moreeni. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Pekansuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 20 ha :n alueella.

29 Haarasuo Haarasuo (kl ) sijaitsee Hyrynsalmen itäosassa noin 42 km kunnan keskustasta. Suo rajoittuu itäosastaan Pekansuohon. Muualla ympäristö on loivapiirteistä moreenimaastoa. Suoallas on moreenisaarekkeiden rikkoma. EtelÄpuolitse kulkee paikallistie. Suon pinta on m mpy ja se viettää kaakkoon 7 m/km. Vedet laskevat Riihijokea pitkin MikitÄnjÄrveen. Suon pinta-ala on 155 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 80 ha ja yli kahden metrin aluetta 29 ha. YleisimmÄt suotyypit ovat varsinainen saraneva, ruohoinen sararäme ja varsinainen sararäme, jotka ovat pääosin muuttumavaiheessa. Osa suosta on peltona. Turvekerrostumasta lähes kaksi kolmannesta on saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,8. Yleisin pohjamaalaji on moreeni (88 %). LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Haarasuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 40 hain alueella. 37. Petronsuo Petronsuo (kl ) sijaitsee Hyrynsalmen kaakkoisosassa noin 36 km kunnan keskustasta. Suo rajoittuu koillis- ja itäosastaan Kinnusenjokeen. Muualla ympäristö on moreenimaastoa. Suon eteläpuolitse kulkee yksityistie. Suon pinta on m mpy ja se viettää voimakkaasti koilliseen. Vedet laskevat Kinnusenjokea pitkin LuvanjÄrveen. Suon pinta-ala on 170 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 43 ha ja yli kahden metrin aluetta 16 ha. YleisimmÄt suotyypit ovat rimpineva, ruohoinen sararäme ja varsinainen sararäme, jotka ovat muuttumavaiheessa. Osa suosta on peltona. Turvekerrostumasta on neljä viidennestä saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,9. YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni (74 %) ja hiekka. LaboratoriomÄÄrityksiÄ varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Petronsuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 25 ha :n alueella. Mahdollisesta tuotantoalueesta on tällä hetkellä osa peltona, jonka pintakerroksessa on suuri tuhkapitoisuus.