GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 322. Martti Korpijaakko VETELISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 322 Martti Korpijaakko VETELISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality of Veteli, Western Finland Espoo 2000

2 Korpijaakko, Martti 2000 Vetelissä tutkitut suot ja niiden turvevarat Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti sivua, 37 kuvaa, 1 taulukko ja 4 liitettä Vetelissä tutkittuun soita ensimmäisen kerran v (suot 1 32) Näiden tutkimusten tulokset on julkaistu aiemmin raportissa : Korpijaakko, M 1982 Perhon, Halsua, Vetelin ja Kaustisen kuntien turvevarat ja niiden käyttömahdollisuudet Geologian tutkimuslaitos, Tutkimusraportti N :o 56 Tutkimuksia alueella on jatkettu 1990luvulla, jolloin myös joidenkin aiemmin tutkitettujen soiden tietoja on täydennetty Tässä raportissa käsitellään lyhyesti kaikki Vetelissä tutkitut 61 suota Vetelin kunnan yli 20 ha :n kokoisten soiden alasta (noin ha) on nyt tutkittu 60 % Tutkimus on osa Geologian tutkimuskeskuksen turveja suoinventointia, jonka tarkoituksena on selvittää valtakunnan suo ja turvevarat sekä niiden käyttökelpoisuus Avainsanat : turve, suo, inventointi, Veteli Martti Korpijaakko Geologian tutkimuskeskus PL 1237 FIN70211 KUOPIO marttikorpijaakko@gsffi ISBN ISSN

3 Korpijaakko, Martti 2000 Vetelissä tutkitut suot ja niiden turvevarat The mires and peat reserves of the municipality of Veteli Western Finland Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological survey of Finland, Report ofpeat investigation 322,57 pages, 37 pictures, I table and 4 appendices One of the tasks of the Geological Survey of Finland is to make an inventory of the peat lands and peat resources of Finland The main target is to map industrially useful peat deposits, but attention is also paid to the multiple use of mires including conservation, recreation etc The results serve Finnish power companies, peat enterprises, the Ministry of Trade and Industry, the Ministry of Environment, regional planning authorities and local land owners The report is published in Finnish Key words : peat, peat land, mire, inventory, Veteli Martti Korpijaakko Geological Survey of Finland P O Box 1237 FIN70211 KUOPIO FINLAND marttikorpijaakko@gsffi

4 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 7 MENETELMÄT 7 Kenttätutkimukset 7 Laboratoriotutkimukset 7 Tulosten esitys 10 Arviointiperusteet 10 SUOSELOSTUKSET 13 1 JULKUNEVA 13 2 ISONEVA I 13 3 PALONEVA 13 4 HEINOJANNEVA 16 5 SAARINEVA 17 6 VIISTEENNEVA 17 7 POHJASNEVA 17 8 RAHKANEVA 20 9 HAAPANEVA ORAVANEVA PILVINEVA KÄRMENEVA SULKANEVA LIEDESNEVA KIVINEVA VALKIAVEDENNIITTU VALKIAVEDENNEVA ISONEVA III ALIJAUHONEVA RUONEVA ISO HÄMEENNEVA KARJANEVA KORTENEVA VEHMAANNEVA LAUKKUHUHDANNEVA KETTUSAARENNEVA JOKINEVA PAASINEVA ISO KONTONEVA LAUKKULAMMINNEVA HANGASNEVA I TUOHINEVA PEHKOSNEVA LÖYTÖNEVA KATTILANEVA VÄHÄOJANNEVA RIIPANNEVA KYLMÄLAHDENNEVA JUOPERINNEVA PIILUNEVA LEHTIKANGAS (Lehtikankaanneva) PALOHARJUNNEVA 46

5 43 KIVIVEDENKANGAS (Kivivedenkankaanneva) TOIVARINNEVA PURONNEVA VARESNEVA POHJALAISNEVA TAARNIKONNEVA HANHINEVA HANGASNEVA II ISONEVA II SÄRKKISENNEVA PALOHARJUMOSSEN PIIMÄRANNANNEVA PITKÄNEVA ISONHUHDANNEVA KUUSISAARENNEVA MYLLYNEVA KAAKKURINNEVA VÄLINEVA TERVASNEVA 55 YHTEENVETO 56 KIRJALLISUUS 56 LIITTEET

6 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 322, 2000 Vetelissä tutkitut suot ja niiden turvevarat JOHDANTO Vetelissä tutkittiin soita ensimmäisen kerran v (suot 1 32) Näiden tutkimusten tulokset on julkaistu aiemmin raportissa : Korpi Jaakko, M 1982 Perhon, Halsua, Vetelin ja Kaustisen kuntien turvevarat ja niiden käyttömahdollisuudet Geologian tutkimuslaitos, Tutkimusraportti N o 56 Tutkimuksia alueella jatkettu on 1990luvulla, jolloin myös joidenkin aiemmin tutkittujen soiden tietoja on täydennetty Tässä raportissa käsitellään lyhyesti kaikki Vetelissä tutki tut 61 suota (kuva 1) Vetelin kunnan yli 20 ha :n kokoisten soiden alasta (noin ha) on tutkittu 60 % Soista on saatavissa tarkemmat tiedot suokarttoineen Geologian tutkimuskeskuksesta Kuopiosta Tutkimus on osa Geologian tutkimuskeskuksen turve ja suoinventointia, jonka tarkoituksena on selvittää valtakunnan suoja turvevarat sekä niiden käyttökelpoisuus MENETELMÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologian tutkimuskeskuksen "Turvetutkimusten maastooppaassa" kuvattuja menetelmiä (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1984) : Suot tutkitaan käyttäen linjatutkimusmenetelmää, jossa suon hallitsevan osan halki vedetään selkälinja ja tälle kohtisuoria poikkilinjoja Poikkilinjatovat yleensä 200 metrin välein Selkälinja sekä joka toinen poikkilinja tutkitaan ja joka toiselta poikkilinjalta mitataan syvyydet Tutkimuspisteet ovat linjoilla sadan metrin välein Syvyydet mitataan 50 metrin välein Kullakin tutkimuspisteellä tehdään seuraavat havainnot : suotyyppi, ojitustilanne, suon pinnan vetisyys ja mättäisyys sekä puuston tiheys ja laatu Muita suon käyttö ja suojeluarvoon vaikuttavia havaintoja ovat : lähteet, luonnonojat ja purot, heh taaria suuremmat lammet, avovesirimmet j a allikot, saostumat ("öljyvesi"), luonnontilaiset yli hehtaarin kokoiset metsäsaarekkeet, siirtolohkareet, kalliopaljastumat, rantavallit, dyynit, merkittävä linnusto ja rauhoitetut kasvit Turvekerroksen rakenteen selvittämiseksi määritetään kullakin tutkimuspisteellä turvelajit, turpeen maatuneisuus, kuituisuus ja kosteus sekä kerrostumassa esiintyvät saostumat Näytteet otetaan ns laippakairalla Soissa esiintyvien liekopuiden määrää selvitetään luotaamalla kahden metrin tangolla kymmenen kertaa kunkin tutkimuspisteen ympärillä Liekoosumat kirjataan ja liekoisuus lasketaan soveltaen Pavlovin menetelmää Laboratoriotutkimukset Näytteet laboratoriotutkimuksia varten otetaan mahdollisimman hyvin suon käyttökelpoista turvekerrostumaa edustavilta pisteiltä Näytteet ovat tilavuustarkkoj a ja ne otetaan tätä tarkoitusta varten kehitetyllä mäntäkairalla (Korpij aakko 1981) Turpeen happamuus mitataan suoraan märästä näytteestä Vesipitoisuus ilmoitetaan prosentteina turvenäytteen alkuperäisestä märkäpainosta (kui vatus 105 C:ssa) ja tuhkapitoisuus prosentteina turpeen kuivapainosta (hehkutus 815 ± 25 C :ssa) Lämpöarvot on määritetty LECO AC 300kalorimetrillä (ASTM D ) ja tulokset ilmoitetaan megajouleina kilogrammaa kohti (MJ/kg) Rikkipitoisuudet on määritetty LECOrikinmäärityslaitteella Tuokset ilmoitetaan prosentteina kuivaaineen painosta 7

7 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 322, 2000 Martti Korpijaakko 0 5km GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimukset Kuva 1 Vetelissä tutkitut suot 8

8 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 322, 2000 Vetelissä tutkitut suot ja niiden turvevarat VETELISSÄ TUTKITUT SUOT Suon numero ja nimi Karttalehti Suon numero ja nimi Karttalehti 1 Julkuneva Isonva I Paloneva Heinojanneva Saarineva Viisteenneva Pohjanneva Rahkaneva Haapaneva Oravaneva Plvineva Kärmeneva Sulkaneva Liedesneva Kivineva Valkiavedennittu Valkiavedenneva Isoneva III AliJauhoneva Ruoneva Iso Hämeenneva Karjaneva Korteneva Vehmaanneva Laukkuhuhdanneva Kettusaarenneva Jokineva Paasineva Iso Kontoneva Laukkulamminneva Hangasneva I Tuohineva Pehkosneva Löytöneva Kattilaneva Vähäojanneva Riipanneva Kylmälahdenneva Juoperinneva Piiluneva Lehtikankaanneva Paloharjunneva Kivivedenkankaanneva Toivarinneva Puronneva Varesneva Pohjalaisneva Taarnikonnva Hanhineva Hangasneva II Isoneva II Särkkisenneva Paloharjumossen Piimärannanneva Pitkäneva Isonhuhdanneva Kuusisaarenneva Myllyneva Kaakkurinneva Välineva Tervasneva

9 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 322, 2000 Martti Korpijaakko Tulosten esitys Tähän raporttiin on liitetty vain lyhyet yhteenvedot tutkituista soista sekä arvio niiden käyttökelpoisuudesta Mukaan selostuksiin on liitetty ote 1 : peruskartasta Karttaan on merkitty tutkimuspisteet, mutta ei syvyysmittauspisteitä Jokaisesta tutkitusta suosta on arkistoitu tarkempi selostus, joka sisältää suokartan ja poikkileikkausprofiileja sekä laboratoriomääritysten tulokset, lisäksi niissä käsitellään tietoja suon sijainnista, ympäristöstä, suon pintaaloista ja syvyyksistä, suotyypeistä, ojitustilanteesta ja laskusuhteista sekä suon turvelajeista ja maatuneisuudesta Laboratoriotuloksia on käsitelty lyhyesti ja lisäksi ne on esitetty taulukoissa Suon käyttökelpoisuudesta on tehty selvitys, jossa on pyritty huomioimaan tärkeimmät tuotantoon vaikuttavat tekijät Suokartassa on tutkimuslinjojen sijainti, tutkimuspisteiden syvyydet, heikosti maatuneen pintaturvekerroksen paksuudet ja turpeen keskimaatuneisuudet Kartalle on piirretty turpeen paksuuskäyrät (kuva 2) Poikkileikkausprofiileissa on esitetty turvekerrostuman rakenne, turvelajit, maatuneisuus ja pohjamaalajit (kuva 3) Selosteita, karttoja, poikkileikkauskuvia jne on tilattavissa GTK :sta Kuopiosta Arviointiperusteet Turpeen käyttökelpoisuuden arviointi perustuu Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeeseen (liite 2) Mikäli laatuvaatimukset tuhka ja rikkipitoisuuden sekä lämpöarvon suhteen täyttyvät, kelpaa saraturve (Cturve) energiaturvetuotantoon sekä heikosti että hyvin maatuneena ja rahkaturve (Sturve) kohtalaisesti ja hyvin maatuneena Energiaturvetuotantoon soveltuvan alueen vähimmäiskoko riippuu mm turvekerrostuman syvyydestä ja laadusta sekä muiden tuotantoalueiden läheisyydestä Vähimmäissyvyytenä pidetään kahta metriä Soveltuvana alueena käytetään laskelmissa kuitenkin yli 1,5 m syvää suon osaa jos suo soveltuu energiaturvetuotantoon Energiaturpeen määriä laskettaessa on otettu huomioon suon pohjalle jäävä 0,5 m :n turvekerros Kasvuturvetuotantoon soveltuvaksi katsotaan suo, jonka pinnassa on vähintään 80 cm kasvuturpeeksi soveliasta turvetta vähintään 30 hain alalla Kasvuturpeen tulee olla H 13 maatunutta rahkaturvetta, josta valtaosa kuuluu Acutifoliaryhmään (Kasvuturpeen laadunmääritysohje 1997)) (liite 3) Kasvuturpeeksi kelpaamaton heikosti maatunut rahkaturve soveltuu käytettäväksi ympäristöturpeena, maanparannukseen liettämiseen jne 1 0

10 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 322, 2000 Vetelissä tutkitut suot ja niiden turvevarat KUUSISAARENNEVA, Veteli kl ' A20Q 68~0`m A 2i61 2m 5 3 \ 3%7 5+2/8 (_y3i 2115 ;8 r8 5V,3m 1 m ( ; /19 ;9 2/ s 0 15 m / A m 4 8 2/10 1~ \A m 47) ii r / ~A1150m 500 m 5 5 / m x x x \1 x2m19 2 ''2,~,20 x v ' 1,5 m ~9 13 m 0 500m 1 1 I I i GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimukset 1999 Kuva 2 Esimerkki suokartasta Tutkimuspisteen yläpuolella on turpeen keskimaatuneisuus von Postin asteikolla (H 110), alapuolella heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen paksuus/koko turvekerroksen paksuus desimetreinä Yhtenäiset syvyyskäyrät on piirretty metrin välein Katkoviivalla piirretty käyrä rajaa yli 1,5 m syvän alueen 1 1

11 RIIPRNNEVR VETELI R 0POIKKILINJR M MPY MRATUNE I SUUS M MPY 120 _ _ i 1i10I''ÄM ä 1 /%11~' `` ` _lle ~~~~~ ~~~ (M~~I I 117 I _ 1~ Ilo II / ~'' 117 ~II 11 ~~rl~ 116 _ III II~~~I111, _116 1 ~li~~~~~lll I III ~IMI~II 115 _ _114 SUOTYYPIT LIEKOOSUMAT TURVELRJIT JA POHJRMRRLRJIT M MPY IR M MPY 0/0 120 _ RR RR TR TR IR _120 RN RR LKN LKN LKN 0/0 0/0 LKN VSR VSN 2/0 2/1 0/0 ä 0/1 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 0/0 119 p \ '~ _ /v _ II6 \ A 7 / I A o A A ä n IIS 115 A _114 Adö A1260m GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TUTKIKUSYUOKU90 TURVETUTKIMUKSET

12 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 322, 2000 VetelissÖ tutkitut suot ja niiden turvevarat SUOSELOSTUKSET 1 JULKUNEVA Julkuneva (kl ) on osa laajasta moreenisaarekkeiden rikkomasta suoalueesta Se sijaitsee Porasenjoen etelöpuolella noin 20 km Vetelin keskustasta etelöön (kuva 4) Suon pinta on 8694 m mpy ja viettöö pohjoiseen Vedet laskevat suon koillispuolella virtaavaan Porasenjokeen YleisimmÖt suotyypit ovat rahka, isovarpu ja tupasvillaröme sekö keskiosassa lyhytkorsineva Suo on valtaosin luonnontilainen, ojitusta on pööasiassa pohjois ja lönsiosissa Turpeesta on 87 rahka ja 13 % saravaltaista Yleisin turvelaji on rahkaturve, jossa ontupasvillan jöönteitö lisötekijönö Saravaltaista turvetta esiintyy suon pohjakerroksissa, pohjoisosassa paikoin my s pintakerroksessa Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,4 YleisimmÖt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Julkunevassa on noin 350 hayli 1,5 syvöö aluetta, joka soveltuu turvetuotantoon Rahkavaltainen ympörist turpeeksi soveltuva pintakerros on suon syvimmillö osilla paksu My s energiaturpeeksi soveltuvassa kerrostumassa on paikoin heikosti maatuneita rahkaturvekerroksia 2 ISONEVA I Isoneva (kl ) sijaitsee noin 20 km Vetelin keskustasta etelöön Suo rajoittuu pohjoisessa Porasenjokeen ja muualla moreenimökiin Pinta on 9397 m mpy viettöö pohjoiseen kohti Porasenjokea, jonne my s vedet laskevat (kuva 5) Yleisin suotyyppi on isovarpuröme Paikoin on my s isovarpurömeojikkoa ja rahkarömettö Suo on valtaosin luonnontilainen, ojitusta on ainoastaan etelö ja lönsiosissa Turpeet ovat rahkavaltaisia Yleisin lisötekijö on tupasvilla Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,6 YleisimmÖt pohj amaalaj it ovat hieta ja hiekka Isonevassa on 32 ha yli 1,5 m syvöö aluetta, joka soveltuu energiaturvetuotantoon Heikosti maatunut pintarahkaturvekerros on ohut 3 PALONEVA Paloneva (kl ) sijaitsee noin 20 km etelöön Vetelin kirkonkylöltö Suon itöreunaa sivuaa Porasenjoki, jonne my s vedet laskevat Muualla kapeiden moreenikankaiden völiset salmet liittövöt sen ympör iviin soihin (Tuohineva, Isoneva) (kuva 5) TutkimuspisteistÖ on 93 % römeellö, 1 % korvessa j a 6 % turvekankaalla YleisimmÖt suotyypit ovat tupasvillaröme ja pallosararömeojikko HavaintopisteistÖ oli 18 % luonnontilaisella suolla Turpeesta on 86 % rahka ja 14 % saravaltaista YleisimmÖt turvelajit ovat tupasvillarahka, rahkaja sararahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,4 Liekoja on 2,3 % Runsaimmin liekoja esiintyy 0,61,0 m syvyysvölillö 5,0 % YleisimmÖt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Palonevassa on 35 ha yli 1,5 m syvöö aluetta, joka soveltuu turvetuotantoon Heikosti maatunut, pööosin ympörist turpeeksi soveltuva, pintarahkaturvekerros on paksu 13

13 ah g~g OL J6ki~oi t 6 1 LIM ~nevan yt4rim 8a1 '1, N, 1) en e V P9 4 % J7, ~Ä J 0 Lisskanharju kl 7\ 01 1 ik i a h W t " Virs6kanges~_ 44 vm y ; r 1 ~a S 11 gl ROTka78 FV 40 Pohjakartta ä Maanmittauslaitos, lupa nro 294/MYY/00 1 1ke \ :, Kuva 4 Julkunevan (1) tutkimuspisteeet K , 11

14 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 322, 2000 VetelissÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat Pohjakartta ä Maanmittauslaitos, lupa nro 294/MYY/00 Kuva 5 IsonevaI :n(2),palonevan(3),tuohinevan(32)japiilunevan(40)tutkimuspisteet K

15 i SP, ~ Imela EV8r Vj rj KO kiwä 0 pello angäs Kä1 ~l:+trste~hö ',S sr N,, yor ant Korpi P01,0 /r~~~ 1 ö` 1` fy fr ~~ kil 511 3r Ft r s b a 1 Finni Ö 1 rk si 10 5 :, T ± ~, H,7UnÖ engos n ä KSA, A L peenk ö n k, T k T,irkislar ( :ö 7 Pohjakgtta Maanmittauslaitos, lupa nro 294/MYY/ AY 11

16 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 322, 2000 VetelissÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat 5 SAARINEVA Saarineva (kl ) sijaitsee 4 km Vetelin keskustasta koilliseen ja rajoittuu kivikkoiseen moreenimaastoon Pinta on m mpy Vedet laskevat koilliseen KÄrmeojaan ja edelleen Perhonjokeen (kuva 7) YleisimmÄt suotyypit ovat isovarpu ja tupasvillarämeojikko Keskiosien luonnontilaiset avosuoalueet ovat lyhytkorsi ja kalvakkanevaa TutkimuspisteistÄ lähes puolet on ojitetulla alueella Turpeesta on 83 % rahka ja 17 % saravaltaista Saraturpeet ovat pieninä linsseinä suon keski ja pohjakerroksissa Yleisin turvelaji on rahkaturve, jossa on yleisesti tupasvillaa lisätekijänä Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,6 Pohjamaalaji on moreeni Saarinevalla on yhteensä noin 100 ha yli 1,5 m syvää aluetta kolmessa eri altaassa Heikosti maatunutta, pääosin ympäristäturpeeksi soveltuvaa pintarahkaturvetta on lähes metrin vahvuudelta SyvemmÄllÄ on energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta keskimäärin metrin paksuinen kerros 6 VIISTEENNEVA Viisteenneva (kl ) sijaitsee Perhonjoen koillispuolella noin 17 km Vetelin keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu moreenimäkiin Pinta on noin 95 m mpy ja viettää loivasti pohjoiseen Vedet laskevat eteläosasta etelään Perhonjokeen, luoteisosasta koilliseen HaapajÄrveen ja koillisosasta pohjoiseen Halsuanjokeen (kuva 8) Suo on valtaosin luonnontilaista keidasrämettä Reunamilla on myäs rahka ja isovarpurämettä Turpeesta on 98 % rahkavaltaista ja 2 saravaltaista Pinta on rahkaturvetta ja pohja sararahkaturvetta Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9 Viisteennevalla on 220 ha yli 1,5 syvää aluetta Kerrostuman heikosti maatunut rahkaturve soveltuu osin kasvuturpeeksi ja osin ympäristäturpeeksi Energiaturvetuotantoon suo ei turvekerrostuman rakenteen vuoksi sovellu 7 POHJASNEVA Pohjasneva (kl ) sijaitsee Viisteennevan koillispuolella noin 15 km Vetelin keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu huuhtoutuneisiin moreenikumpuihin Pinta on 9497 m mpy ja viettää kohti suon keskiosan läpi länteen virtaavaa LÄhteenojaa Vedet laskevat LÄhteenojaa ja Viisteenojaa myäten Halsuanjokeen (kuva 8) YleisimmÄt suotyypit ovat tupasvillaräme ja sen ojikko sekä matalilla alueilla pallosararämojikko VÄhÄisiÄ avosoita hallitsee lyhytkorsi ja rahkaneva Noin 40 % suosta on luonnontilassa Turve on valtaosin rahkaturvetta Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,3 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hieta ja hiekka Pohjasnevassa on 120 ha yli 1,5 m syvää aluetta, joka syvyytensä puolesta soveltuu turvetuotantoon Heikosti maatuneen, ympäristäturpeeksi soveltuvan paksuhkon pintakerroksen alla on keskimäärin 0,7 metrin kerros energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta 17

17 N 7s : t k n 98 's' tms PII ~:, 1 ~ Ä 1, ~ ä : Ä k sonomoam y MMUH poa ~s 10 A 4r Ä n /,/POJO4 i \ l~ j Pohjakartta ö Maanmittauslaitos, lupa nro 294/MYY/00 1 ~5~ Ä19 T Kuva 7 S aarinevan (5) tutkimuspisteet K

18 ~ Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 322, 2000 VetelissÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat 1 1 l, :~1 ~1 % /' 5 M 1 11 ewle A T /rl 1 % `_ 1,~ ~, N A, A 9,1 h t 1, Sj j(ortlui 1, 2 v 1 ~ ä _S,, 59 ILO Kms kitoi N32 %, 1 C, 11 v7 : C,,, yd W ~, VIISte, 1, N ~~ Kerhukangö : 1 'J 0 N 111m _ 22 MÄot lsq ikivenkaiwti : ~_ :'~, 1 JL ~'~J _u,r _~ Ö(,,r ~ _ ~ ~7,~~ "r i~ AI~ ~ r x ~' L1, ~ 'Terva A,, %',1,, t~_ 1 k r y,, 1 ~: im13, tö _ ~ 1 l+'',, 1 ~L~ 1 ± k A lehto K `l/2 / ~V,, 'Y ~, Vertaiie~rrevP :S, 0Viii e nn e 7; ~T' KErsbÄrk, i t y~g _ ~ : Koski I N 11 7, _~ti1 K, A,,, t ~922k_~ A, 3,N~_ '0 ko w A ~ 08s l 1 A ~ AA 't ~4 i 10 p, ~ 1 AI timö flä, 1 Rauhala 1 1 ~1 i' A 0 Pohjakartta ˆ Maanmittauslaitos, lupa nro 244/MYY/00 Nak Kaltala Kuva 8 Viisteennevan(6),Pohjasnevan(7)jaPiimÄrannannevan(54) tutkimuspisteet K I231412

19 j1 ki 4 W /,, v Ä 5 vi NF j Karhu AN 0 1 S 0, rjä k, 1 F ~A ; 1 ; 2u'ol 1, ~F k ÄÄ ~, e AA,, 7, 11 poro W rimök, kor ~ ;~~ Fy ~ ii' r` s + ~ s, ',, r h v n k ~,~~~, t ävaalkkeanarr~ "'''' CY a, Pohjakartta Ö Maanmittauslaitos, lupa nro 294/MYY/00 : t; IN r 51 Kuva 9 Rahkanevan (8) tutkimusdisteet K

20 Äntysolk, Ikg nga,, 1 ' I " _ +': "APa : ~ ~1 1 SAA, : i,t, t ä+ \\ T~ ~ ; r,,, ~1~~77k ~a, Haapa, 'a',, 1 % r p OSA 1~U PU neve isar~ A Bneva oji a 0 ro 1/ An 47 yl, ujuhuht a : A ; 1 %' N 12 1,1 11 K s Pohjakartta ö Maanmittauslaitos, lupa nro 294/MYY/00 U ~ n _ 8

21 MtikiÄh V~ n a \ \ rs : ~L A 1 ~~~ faltllp8 g ä % \\ A 1 It _ + Y nr :: ~1 lib P _ \11,~ _ YliPata a ~ ä~, IPP idl Kyhna'nlem A'" _ Ra,, nnuanismi G y ' r k r ~ f1 r _ ~~s r n ; ' äf ivif :a 1 M1r, `', :'PltkJkangas,, r ~ I :"~ 1; + _d'; ~~ w : Pb +ttkenysa /\ l " n a _ A Nefkdrsnea A '~ w' 1' r ' ä A Pohjakartta ö Maanmittauslaitos, lupa nro 294/MYY/00

22 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 322, 2000 VetelissÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat 11 PILVINEVA Pilvineva (kl ) sijaitsee noin 15 km Vetelin keskustasta länteen Suon halki on vedetty vain kolme pitkää tutkimuslinjaa, joilla on yhteensä 48 tutkimuspistettä Pinta on m mpy Vedet laskevat itä ja eteläosasta etelään Halsuanjokeen ja pohjoisosasta pohjoiseen KäyhÄjokeen TutkimuspisteistÄ on 40 % avosuolla ja 60 rämeellä EtelÄosa on keidassuota ja siellä turpeet ovat rahkavaltaisia Pohjoisosa on saraturvevaltaista aapasuota Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,9 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni Pilvineva on suojeltu 12 KöRMENEVA KÄrmeneva (kl ) sijaitsee 16 km Vetelin keskustasta kaakkoon valtatien nro 13 itäpuolella Suo rajoittuu pohjoisessa Riipannevaan ja muualla hiekkakankaisiin Pinta on m mpy ja viettää luoteeseen (kuva 12) TutkimuspisteistÄ on 33 % avosuolla ja 67 rämeellä Yleisin suotyyppi on rahkaräme LÄnsiosat ovat lyhytkorsi ja rahkanevaa Suo on luonnontilainen Turpeesta on 87 % rahkavaltaista ja 13 % saravaltaista Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 7,1 Yleisin pohjamaalaji on hiekka KÄrmenevan itäosan yli 1,5 m syvä 22 hain alue soveltuu energiaturvetuotantoon Turve soveltuu sekä pala että jyrsinturpeeksi LÄnsiosassa turvetuotannon estää suon syvyyteen nähden liian paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros KÄrmeneva on suojeltu 13 SULKANEVA Sulkaneva (kl ) sijaitsee noin 20 km Vetelin keskustasta kaakkoon valtatien nro 13 eteläpuolella Suo rajoittuu pohjoisessa hiekkakankaisiin, lännessä osittain peltoihin ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon Suon keskiosassa on luodekaakkosuuntainen hiekkakaarre, jonka länsipuolella suon pinta on selvästi itäosaa alempana (kuva 13) Pinta on m mpy ja viettää pohjoisosassa lounaaseen ja eteläosassa länteen Vedet laskevat VÄhÄojaan ja edelleen Perhonjokeen TutkimuspisteistÄ on 64 % rämeellä, 24 % avosuolla Yleisin suotyyppi on sararämemuuttuma LÄnsiosassa on rahkarämettä ja eteläosassa rimpinevamuuttumaa ItÄosan avosuoalue on pääosin saranevaa Turvekankaita on lähinnä suon reunaosissa So on ojitettu lukkunottamatta luoteisja itäosia Turpeesta on 33 % rahkavaltaista 67 % saravaltaista Yleisin turvelaji on saraturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,6 Yleisin pohjamaalaji on hiekka Sulkanevalla on yli 1,5 m syvää aluetta 50 ha, joka soveltuu energiaturvetuotantoon 23

23 RA ifi Olli t m 1 f : 0 0 ) / 1~~ Iki okt 1 1 A 1 7~Al~'kti k angas ', 77J ' ',, k S 4 /I rj' 1, ~ Isenkorvenka,,5 1 ~1 JEF 1 K ik V A"n,+ MA~ W v %, 1 n ' f, 7,4 Tc Puc 1 ` ~ W ÄÄ b 5 1 L L A 12 1 J1 ~7 4 Juo Itt Pohjakartta ä Maanmittauslaitos, lupa nro 294/MYY/00 Kuva 12, Körmenevan (12), Riipannevan (37) ja Kylmölahdennevan (38) tutkimuspisteet Kl

24 rp C, ;r LI4 I :;:L_It_/ ÄI I,p "'I ' _ c '~Ä i~ ~ '~' "r I :a:t'~ TAS 4, \ if, I 1 I / 15 : 1 U 'It's G ~~ 3 :II Ä so i, Ä s ~ ~, ~_ ~~ I ~ ö ~, ~ '~:i ~ I I~,'i ~' r Ä ~I II, I' :I ~~~ ~,I~,~: ~ '~''~~' : I 0 `~\ I j `I,,', I Ä 11'I 1 'I ~I u ~I I'TI, I l,,;~ ' I i,,~~ IÄ' ' : I, ; J I ~, ä, '; 4: ;;,~ I lt,,,, Ä~ i r '1'1 lip ~'~ 1 ÄI C~ ~, :ty :' )~ (,t I ' Ä' ' ~ I Ill~~~a I ~ I ;, Ä'II l ~ f ;,,~, I I r7 ) Q 1 1, YL ~1 0, i I I I IM ;ti j, ',, ' :i'~ii~i~`;: ' I~,`, I I :il) I,I:~ Ä' 1`~ 0 17 ~x W Ak I~ji I tj I QLa " I ( C14 cl~ ),i ( n I I J I ks \ IN " I , I Uo

25 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 322, 2000 Martti Korpijaakko 14 LIEDESNEVA Liedesneva (kl ) sijaitsee Halsuan ja Vetelin rajalla noin 20 km Vetelin kuntakeskuksesta itään Suo rajoittuu lännessä kallioiseen moreenimaastoon ja idässä tasaiseen hiekkakankaaseen Osa Halsuan puolella olevasta suon eteläkärjestä on raivattu pelloksi Pinta on m mpy ja viettää kaakkoon Vedet laskevat Liedesojaan ja edelleen HalsuanjÄrveen (kuva 14) Liedesneva on aapasuo Lyhytkorsi, kalvakkaja rahkanevat peittävät suosta kolmanneksen ja loppu on pääosin isovarpu, tupasvilla ja rahkarämettä Suo on eteläosaa lukuunottamatta luonnontilainen Turpeesta on puolet rahka ja puolet saravaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat sara, rahka ja tupasvillarahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,3 Yleisin pohjamaalaji on moreeni Liedesnevalla on 177 ha yli 1,5 syvää aluetta, joka soveltuu energiaturvetuotantoon 15 KIVINEVA Kivineva (kl ) sijaitsee valtatien nro 13 itäpuolella noin 25 km Vetelin keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu moreenimaastoon, joka idässä on louhikkoista Pinta on noin m mpy ja viettää itään (kuva 15) Kivineva on aapasuo, jonka yleisimmät suotyypit ovat rimpi lyhytkorsi ja rahkaneva Noin kolmasosa suosta on rämettä yleisimpinä rahka, isovarpu ja keidasräme Suo on luonnontilainen paitsi reunat ja Kellonevan eteläosa Turpeesta on 86 % rahkavaltaista 14 % saravaltaista Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9 Yleisin pohjamaalaji on hiekka Kivineva ei sovellu mataluutensa vuoksi turvetuotantoon 16 VALKIAVEDENNIITTU Valkiavedenniittu (kl ) sijaitsee 7 km Vetelin keskustasta lounaaseen Pinta on 8992 m mpy ja viettää lounaaseen Vedet laskevat länteen Toikkarinojaan (kuva 16) YleisimmÄt suotyypit ovat tupasvillaräme ja tupasvillarämemuuttuma Noin puolet suosta on ojitettu Turpeet ovat rahkavaltaisia YleisimmÄt turvelajit ovat tupasvillarahkaturve ja rahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,6 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 7,5 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Valkiavedenniittulla on kahdessa altaassa yhteensä noin 44 ha yli 1,5 syvää aluetta, joka soveltuu energiaturvetuotantoon 17 VALKIAVEDENNEVA Valkiavedenneva (kl ) sijaitsee 6 km Vetelin keskustasta lounaaseen Suo rajoittuu etelässä Valkiaveteen ja muualla moreenimäkiin Pinta on 9495 m mpy Vedet laskevat Toikkarinojaan ja edelleen Peckas sjäniin (kuva 16) YleisimmÄt suotyypit ovat tupasvilla ja keidasräme Reunoilla on isovarpu, korpi ja kangasrämettä Reunaosat on ojitettu Turpeesta on 92 % rahka ja 8 % saravaltaista Yleisin turvelaj i on tupasvillarahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 7,0 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hieta Valkiavedennevalla on kahdessa eri altaassa yhteensä noin 88 ha yli 1,5 m syvää aluetta, joka soveltuu energiaturvetuotantoon 26

26 ~ \Ä 1 + :~~ ~, i y 1m ~ ä A g 531, \n Malk ~aa r w 477 änt ä ~~~ 111 \La \ \~~~ _ naa(7 ö ':~~~''~ ~~ ; ö ~~ö Ö~ ~~ 13E, ~ ö ~:~~ ~~ ~` ~l s _ F, 1,, % %,, x vs + r t ',~ Ilk lk Mm 121, L 12V 32 uus ~Iiri err W f~ a Nl 1 x~ He ärohaud kg t _, ", IME2~ " ' % erv mm n g 1s l~ M,,un eff a; W, ~ H 0 7~ v\ ~ R s hlllf ON : J ~ 01 ~ 0 E: svj Pohjakaftta ± Maanmittauslaitos, lupa nro 294/MYY/00 Ho 1 4 Kuva 14 Liedesnevan(14)jaPitk nevan(55)tutkimuspisteetki

27 om 1 % ~ L_~ 0 tr~ 1 vi n 1 (Unien)P, : t Ä 'L ~ s ;, W a 1 7 Terv 1 WN24 voi A K2vunov 421 K, wp Pohjakartta ä Maanmittauslaitos, lupa nro 294/MYY/00

28

29 _ ~' ~i~ r', : t rä/velkorpi` ä' 9 _~,~ t ' ' ~~ '' i'~ '~~" Kenltikivenkölrgp ' o ~ CHtunkengas,,, L Ö ~ '~~'Ö ~, r `\ 'Ö~ SrmntakkdpoNnkvNmÄp Haufaken aen SL ri i Ö` _ ~, Iso neva,~ OJW Mustikkfat/u _ a _ Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 294/MYY/00 ' v;k`k'ää"'ä'" ~ ~' f"

30 Rinnisiannov L 8 ke rer9veh ~w Ä S ä W; Ä 7 ~ 1 23 t Uht41 7 _2_ T Pohjakartta ö Maanmittauslaitos, lupa nro 294/MYY/00 Q \ Kuva 18 Alijauhonevan (19) tutkimuspisteet KI

31 Iider 0 1 :, :, 1 Muu o 5 r _ k Ikuu 1 Haut T % A A 1 K 1 n ti 1 A U2 Qht~W ~l0k luo \ ~,,, Pohjakartta Ä Maanmittauslaitos, lupa nro 294/MYY/00

32 7 ' erunnlk vnn~n Ä ;, %' ~~"~' ~ ~ ~ ;, r; äj, Ysoh ko Kötibs, ~ ken w : 0 Uhtav 1 : Sehb k,k' 1 1 MU, ~ MC A 'nga r MVI ~ ;Wva L 25 ` Ä 1 r aisko k Ä ' l r a ;,'I,,, ~Ä~ In~nir)m1 '~ VY v 741 jön 174 ML ; A7 Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 294/MYY/00 Kuva 20 Ison HÖmeennevan (21) tutkimuspisteet Ki

33 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 322, 2000 Martti Korpijaakko 22 KARJANEVA Karjaneva (kl ) sijaitsee Vetelin ja LappajÄrven rajalla noin 20 km Vetelin keskustasta etelään ja on osa laajaa suoaluetta Suo rajoittuu idässä ja pohjoisessa moreenimäkiin, lännessä LappajÄrven puolella Matinnevaan ja etelässä Kortenevaan Pinta on 7983 m mpy ja viettää pohjoiseen Vedet laskevat Porasenjokeen (kuva 21) YleisimmÄt suotyypit ovat avosuoalueella lyhytkorsineva ja rämealueella tupasvillaräme Paikoin on myäs isovarpu, korpi ja sararämettä Noin puolet suosta on ojitettu Turpeesta on 94 % rahka ja 6 % saravaltaista Yleisin turvelaji on tupasvillarahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,8 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja hieta Karjanevalla on noin 37 ha yli 1,5 m syvää aluetta, jolta on saatavissa energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta Suolla on paksuhko heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros (0,6 m), joka osin soveltuu kasvu ja osin ympäristäturpeeksi 23 KORTENEVA Korteneva (kl ) sijaitsee LappajÄrven ja Vetelin rajalla noin 20 km Vetelin keskustasta etelään ja on osa laajaa suoaluetta Suo liittyy etelässä Julkunevaan ja lännessä LappajÄrven Matinnevaan sekä pohjoisessa Karjanevaan Pinta on 8288 m mpy ja viettää luoteeseen Vedet laskevat Porasenjokeen (kuva 21) YleisimmÄt suotyypit ovat tupasvillaräme, sararäme, rahkaräme ja isovarpurämeojikko Suo on kokonaan ojitettu Turpeesta on 71 % rahka ja 29 % saravaltaista Yleisin turvelaji on tupasvillarahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,7 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka, moreeni ja hieta Kortenevassa on noin 35 ha yli 1,5 m syvää aluetta, joka soveltuu energiaturvetuotantoon Alueen lähellä on muita turvetuotantoon soveltuvia soita 24 VEHMAANNEVA Vehmaanneva (kl ) sijaitsee 16 km Vetelin keskustasta etelään Suo rajoittuu huuhtoutuneisiin moreenikankaisiin Pinta on 8995 m mpy ja viettää länteen (kuva 22) Suota halkovasta KalliojÄrven tiestä itään oleva alue on luonnontilaista tupasvillarämettä Tien länsipuolella ovat vallitsevina tupasvilla, isovarpuja sararämeen ojikot ja muuttumat Turpeesta on 76 % rahka ja 24 % saravaltaista Yleisin turvelaji on tupasvillarahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,6 Pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Vehmaannevalla on noin 80 ha yli 1,5 syvää aluetta, joka soveltuu energiaturvetuotantoon Paikoin on pinnalla paksuhkosti heikosti maatunutta rahkaturvetta, joka soveltuu ympäristäturpeeksi 34

34 soi, ~isahkenqaa I ~, Ä 'c KarjanevprtkanVua 1 5 How, J I~u~rta ~ Karjane~a Ä' ~ SPnlokka 1 Mä'nt lkanpas _ ~ ~ ~ ~ + ~ sh6sesgri KAIM450AlI _o r\ i_e ne v i ~ T691kanQss~ Ä' _ Ä~ ~'W _, is,, 2~_ w ", V MM6nÄ(ykA'nyas Ä(: t : Pohjakartta ö Maanmittauslaitos, lupa nro 294/MYY/00 Kuva 21 Karjanvan (22) ja Kortenevan (23) tutkimuspisteetkl

35 A,'511 nx, c, i~4 1 ti j' 1 ÄN ~il Priä Koivi: to ö 2k K Suu 1 L ik 94 A 77:~~ II I inc näevä KcrpÖli ä c L OPO on 2 TLJrkiSjo gl ';'4 U ~~ ' n _ ' ~J_, ~ ; t A `: ~ ~ _ ~u A 11 ; ~ Pvwhm twsi : ` 7~ Matojenkan 2, A Phw J KunuRVW r : ~ ~ 1 öö 1 JA T A l,± _~s,, J, x 7, ~T ~`' l,0 KUOPpa M _ ~ ~ 4 ~ / ~,'+,/Koskela~ ~ 1 :%~ ~' ''~ J " ~;~," _,: _, yal rlxi N~i ~ iviara'nkanprrs,1 s_ t f ~, :_~~~i :,~ l+, nsn d 3 I Rs,juN : ":k P Rlurylu 99,1 No 97 ~"y~~ ushkke erju JyjrkJn ~ ~ A ~`,_~ _ ~~~ _,;; ' _H~~ i ~ g k Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 294/MYY/0 0 ILli~lar II:

36 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 322, 2000 VetelissÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat 25 LAUKKUHUHDANNEVA Laukkuhuhdanneva (kl ) sijaitsee 15 km Vetelin keskustasta etelään Suo rajoittuu pohjoisessa peltoihin ja etelässä moreenikankaisiin Pinta on 8992 m mpy ja viettää luoteeseen Vedet laskevat Pesuojaan ja edelleen Porasenjokeen (kuva 22) YleisimmÄt suotyypit ovat keidas, isovarpu ja tupasvillaräme Reunoilla on korpirämettä ja pohjoisosassa lyhytkorsinevaa Suolla on harva ojitus Turpeesta on 81 % rahka ja 19 % saravaltaista Yleisin turvelaji on tupasvillarahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,7 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hieta, hiekka ja moreeni Laukkuhuhdannevalla on noin 90 ha yli 1,5 syvää aluetta, joka soveltuu energiaturvetuotantoon 26 KETTUSAARENNEVA Kettusaarenneva (kl ) sijaitsee KalliojÄrventien itäpuolella noin 16 km Vetelin keskustasta etelään Suo rajoittuu moreenikumpuihin, jotka myäs tekevät suoalueesta rikkonaisen Pinta on m mpy viettää länsiosassa kaakkoon ja itäosassa luoteeseen Vedet laskevat Perhonjokeen ja Porasenjokeen (kuva 22) YleisimmÄt suotyypit ovat isovarpu ja tupasvillarämeojikko Suo on lähes kokonaan ojitettu Turpeet ovat rahkavaltaisia Yleisin turvelaji on tupasvillarahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,2 Pohjamaalaji on moreeni Kettusaarennevalla on 88 ha yli 1,5 m syvää aluetta, joka soveltuu energiaturvetuotantoon 27 JOKINEVA Jokineva (kl ) sijaitsee Vimpeliin johtavan tien itäpuolella noin 17 km Vetelin keskustasta etelään Suo rajoittuu kaakossa hiekkakankaisiin ja muualla moreenimäkiin Pinta on m mpy ja viettää eteläosassa kaakkoon ja muualla luoteeseen Vedet laskevat Porasenjokeen ja RÄyringin järveen (kuva 23) YleisimmÄt suotyypit ovat isovarpuräme ja isovarpurämeojikko Paikoin on myäs tupasvilla ja rahkarämettä Suon pohjoisosat on ojitettu kokonaan ja eteläosassa on harvahko ojitus Turpeet ovat rahkavaltaisia YleisimmÄt turvelajit ovat rahka ja tupasvillarahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,3 Yleisin pohjamaalaji on moreeni Jokinevassa on 125 ha yli 1,5 m syvää aluetta, joka soveltuu energiaturvetuotantoon 28 PAASINEVA Paasineva (kl ) sijaitsee PatananjÄrven eteläpuolella noin 24 km Vetelin keskustasta etelään Suo rajoittuu moreenikankaisiin Pinta on m mpy ja viettää luoteeseen Vedet laskevat PatananjÄrveen ja Porasenjokeen (kuva 24) YleisimmÄt suotyypit ovat tupasvilla ja isovarpuräme sekä paikoin rahkaräme Suo on lähes kokonaan ojitettu Turpeet ovat rahkavaltaisia YleisimmÄt turvelajit ovat tupasvillarahka ja sararahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,6 Pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Paasinevalla on yli 1,5 syvää aluetta 67 ha Energiaturvetuotantoa haittaa paikoin paksu heikosti maatunut rahkaturvekerros, joka soveltuu ympäristäturpeeksi 37

37 eli 1 97n6 UulihihTa ApÄni m~q A 23 ä mk Patana aitos, lupa n n :22 2

38 r Q ` _' NLÌkatrarrG R, pasrneve+ A,/ unr ~ ',Oko,pi rmn r Ä Ä i: ;S : :,,) t~a(kiit ~hls rn l ~: E TrapY, A':r' Äreoak( orrsrar ` I', _ I ~ ly, ~f rt Äd IsamdkJ _ Ty _ ä elna rey Tiek 1 ;ö Pohjakartta Ö Maanmittauslaitos, lupa nro 294/MYY/00 ''' "' " Ä ', '', / Kuva 24 Paasinvan (28), Ison Kontonevan (29) ja V linevan (60) tutkimuspisteet Kl

39 , Vehko,neva VoAko Ära kangas S, 1 'ÄkÄrÄkO las p 12ti 4 1 p k 1 hä i ~4S i _~, lr t ~ 6 1 La ck k,, ~ j ä ~ ~_ö~y _~ ~~~, ` ö~ r ~~ r nn,ö~e'f' r' ~ 1ih' r~ f 3 4 T T5, papinoho A 1,, YPIE k 12 it m), _ IPEEa Pohjakartta(gMaanmittauslaitos, lupa nro294/myy/00 " ~ 1 Laukkulo" KÄ ~ d 'Pd4j

40 aurinneva L10l4lilitoa ve _J v ÄÄ ~ ` ~n l'~ Y,+ r12' 11' _ `I : is r1~jää '7,1~ ää KurA i k4ro AA 2 Pol ie i 1 epp4 ; 'Rau "h 1 In ; Pitkö t juirl Oik, ras, i/ auta a 4r,f1' 9 oli M M ~ J :'~~Il % ;, 1,, 11, `n 1l _ 21), tv A k 1 p,u1 1",\ oh k,, ~~ `k,4 ~ 7 j Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 294/MYY/00 esö' 1 HytÖnon

41 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 322, 2000 Martti Korpijaakko 32 TUOHINEVA Tuohineva (kl ) sijaitsee 22 km Vetelin keskustasta etelään Pinta on m mpy ja viettää luoteeseen Vedet laskevat eteläosasta lounaaseen Hanhilampeen ja muualta pohjoiseen Porasenjokeen (kuva 5) YleisimmÄt suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma sekä isovarpu ja tupasvillaräme Kaakkoisosa on rahkanevaa Suon luoteisosassa on tiheä ojitus ja muualla yksittäisiä ojia Turpeet ovat rahkavaltaisia YleisimmÄt turvelajit ovat rahka, tupasvillarahka ja sararahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 7,2 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Tuohinevassa on noin 54 ha yli 1,5 m syvää aluetta, joka soveltuu energiaturvetuotantoon 33 PEHKOSNEVA Pehkosneva (kl ) sijaitsee noin 24 km Vetelin keskustasta kaakkoon valtatie nro 13 länsipuolella Pehkosneva rajoittuu loivapiirteisiin moreenimäkiin Vedet laskevat suon keskiosan läpi luoteeseen virtaavaa valtaojaa myäten Tämisojaan ja edelleen Perhonjokeen (kuva 27) YleisimmÄt suotyypit ovat sararäme ja tupasvillarämemuuttuma Reunoilla on turvekankaita Suo on kokonaan ojitettu Turpeesta on 76 % rahkavaltaista ja 24 % saravaltaista Yleisin turvelaji on sararahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,5 YleisimmÄt pohj amaalaj it ovat hiekka ja moreeni Pehkosnevan yli 1,5 m syvä 22 ha :n alue soveltuu energiaturvetuotantoon 34 LöYTöNEVA Läytäneva (kl ) sijaitsee 25 km Vetelin keskustasta kaakkoon valtatien nro 13 länsipuolella (kuva 27) Läytäneva rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon Pinta on m mpy ja viettää eteläosassa länteen ja pohjoisosassa luoteeseen Vedet laskevat Perhonjokeen Yleisin suotyyppi on tupasvillaräme Ojitusta on vain suon kaakkoisja lounaisosissa Turpeesta on 76 % rahkavaltaista ja 24 % saravaltaista Yleisin turvelaji on sararahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,0 Yleisin pohjamaalaji on hiekka Läytäneva ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa vuoksi 35 KATTILANEVA Kattilaneva (kl ) sijaitsee Vetelin itäosassa noin 20 km keskustasta kaakkoon Suon pohjoisosa on Halsuan puolella Kattilaneva rajoittuu pohjoisessa hiekkaja muualla moreenikankaisiin Pinta on m mpy ja viettää länteen Vedet laskevat länteen Perhonjokeen (kuva 13) YleisimmÄt suotyypit ovat sararäme j a lyhytkorsinevarämemuuttuma Reunoilla on lisäksi pallosararämettä ja turvekankaita Kattilaneva on ojitettu lukuun ottamatta pieniä alueita suon keskija kaakkoisosissa Turpeesta on 50 % rahkavaltaista ja 50 % saravaltaista Yleisin turvelaji on rahkasaraturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni Kattilaneva ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa vuoksi 42

42 nk 42 A l i 1vmh r ~,4 ma 41 2N ~, % sälm Ri ~ ä _ ~~ ` k 1 PI 9, 0~ Nö 1\ ky 81L L A d t ~N A~, koi 'I, LÖ v K6ntkm korpi N 11 ~N A \ t, t, ~ 1, 3 y T,3rv h t/ 4 1 ~ ~ ~, II ~~ '~~,, CdYtpnevÄrisÖÖrl y ;l / 4 ' 0 1, i111 Pohjakartta 0 Maanniittauslaitos, lupa nro 29 /MYY/00, 1 k Kuva 27Pehkosn an(33)jalöytönnan(34) t utkimuspisteet K I233202

43 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 322, 2000 Martti Korpijaakko 36 VÄHÄOJANNEVA Vähäojanneva (kl ) sijaitsee noin 20 km Vetelin keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu pohjoisessa Sulkaharjuun ja muualla moreenikankaisiin Lännessä, idässä ja etelässä on paikoin peltoa Pinta on m mpy ja viettää pohjois ja itäosassa etelään ja lounaisosassa Vähäojan eteläpuolella pohjoiseen Vedet laskevat suon eteläosan halki virtaavaan Vähäojaan ja edelleen Perhonjokeen (kuva 13) Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorsinevarämeja tupasvillarämemuuttuma Vähäojanneva on kokonaan ojitettu Turpeesta on 83 % rahka ja 17 % saravaltaista Yleisin turvelaji on rahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta Vähäojanneva ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa vuoksi 37 RIIPANNEVA Riipanneva (kl ) sijaitsee 15 km Vetelin keskustasta kaakkoon valtatien nro 13 koillispuolella Riipanneva rajoittuu etelässä hiekka ja muualla moreenikankaaseen Lännessä on matalia hiekkaisia rantavalleja Pinta on m mpy ja viettää lounaaseen Vedet laskevat länteen Riipanojaan, josta edelleen Halsuanjokeen (kuva 12) Yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme ja keidasräme Etelä ja lounaisosissa on sararäme ja saranevamuuttumaa Ojittamattomat avosuoalueet itäosassa ovat pääosin lyhytkorsinevaa Tutkimuspisteistä on 36 % ojitetulla alueella Turpeesta on 44 % rahka ja 56 % saravaltaista Yleisimmät turvelajit ovat sara, rahka ja tupasvillarahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,8 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni Riipannevalla on yhteensä 110 ha yli 1,5 m syvää aluetta, joka soveltuu energiaturvetuotantoon 38 KYLMÄLAHDENNEVA Kylmälahdenneva (kl ) sijaitsee Halsuanj oen eteläpuolella noin 18 km Vetelin keskustasta kaakkoon Kylmälahdenneva rajoittuu etelässä ja lännessä moreenimäkiin, idässä hiekkaisiin kumpumoreeneihin ja pohjoisessa Halsuanjokeen Pinta on m mpy ja viettää pohjoiseen kohti Halsuanjokea, jonne vedet laskevat (kuva 12) Yleisimmät suotyypit ovat sararämemuuttuma ja tupasvillarämeojikko Itäosassa on myös saranevamuuttumaa Suo on kokonaan ojitettu Turpeesta on 39 % rahka ja 61 % saravaltaista Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,8 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta Kylmälahdennevan yli 1,5 m syvä 50 ha :n alue soveltuu energiaturvetuotantoon 39 JUOPERINNEVA Juoperinneva (kl ) sijaitsee Vetelin kunnan itäosassa noin 20 km kuntakeskuksesta länteen Suo rajoittuu koillisessa ja lounaassa peltoihin j a muualla moreenikumpuihin Lännessä Juoperinneva rajoittuu Pilvinevan soidensuojelualueeseen Pinta on m mpy ja viettää etelään Vedet laskevat lounaaseen Koiraojan kautta Halsuanjokeen (kuva 28) Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme ja tupasvillarämemuuttuma sekä suon keskiosassa myös lyhytkorsineva ja lyhytkorsinevamuuttuma Ojittamattomat alueet sijoittuvat pääasiassa suon keskijapohjoisosiin Tutkimuspisteistä on 57 % ojitetulla alueella 44

44 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 322, 2000 Vetelissä tutkitut suot ja niiden turvevarat Turpeesta on 45 % rahka ja 55 % saravaltaista Yleisin turvelaji on rahkasaraturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7 ja energiatur peeksi soveltuvan osan 6,5 Yleisin pohjamaalaji on hiekka Juoperinnevan yli 1,5 m syvä 55 ha :n alue soveltuu energiaturvetuotantoon Pohjakartta Ö Maanmittauslaitos, lupa nro 294/MYY/00,,,,\ Kuva 28 Juoperinnevan (39) tutkimuspisteet Kl PIILUNEVA Piiluneva (kl ) sijaitsee Patananjärven länsipuolella noin 23 km Vetelin keskustasta etelään Piiluneva rajoittuu paikoin peltoihin ja paikoin moreenimäkiin Pohjoisessa Piiluneva on yhteydessä Palonevaan ja etelässä Kaakkurinnevaan Vedet laskevat suon itäpuolella virtaavaan Porasenjokeen (kuva 5) Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma ja matalimmilla alueilla pallosararämemuuttuma Koko suolla on harvahko ojitus Kerrostuma on rahkaturvetta Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 Piiluneva ei sovellu energiaturvetuotantoon mataluutensa vuoksi 41 LEHTIKANGAS (Lehtikankaanneva) Lehtikangas (kl ) sijaitsee Kiviveden itäpuolella noin 5 km Vetelin keskustasta länteen Tällä nimikkeellä on tutkittu suoalue, joka rajoittuu idässä Iso Kiviveteen, muualla louhikkoisiin moreenimäkiin j a paikoin idässä hiekkakankaisiin (kuva 17) Pinta on m mpy ja viettää loivasti länteen Vedet laskevat sekä länteen Isoon Kiviveteen että koillisosasta pohjoiseen Aununkiin Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme ja lyhytkorsineva Reunoilla on pääasiassa pallosa rarämettä Noin puolet suosta on ojitettu Turpeesta on 77 % rahka ja 23 % saravaltaista Yleisin turvelaji on rahkaturve, jossa on tupasvillaa lisätekijänä Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,6 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta Suolla on 95 ha yli 1,5 m syvää aluetta, jolta on mahdollista tuottaa sekä energia että ympäristöturvetta Suolla sijaitsevat lammet ja Kiviveden läheisyys voivat estää turvetuotannon alueella 4 5

45 2 k A _IN KÄthukon 948 A,,Nörr en '1,1 500 ä, 7 rotrmchen N Ö %, VA 1Bi, " '_ ;:,~h :' ROgobs k hölt ~, 5W 0 d0 c, 9 Ö A Pohjakartta ± Maanmittauslaitos, lupa nro 294/MYY/00

46 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 322, 2000 VetelissÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat 43 KIVIVEDENKANGAS (Kivivedenkankaanneva) Kivivedenkangas (kl ) sijaitsee 8 km Vetelin keskustasta länteen TÄmÄn nimisenä on tutkittu Paloharjunnevan eteläinen osa, joka etelässä rajoittuu Kivivedenkankaaseen Kivivedenkangas rajoittuu moreenimäkiin Pinta on 9094 m mpy ja viettää länteen Vedet laskevat Toikkarinojaan (kuva 29) YleisimmÄt suotyypit ovat tupasvillarämeojikko ja matalimmilla alueilla pallosararämeojikko Turpeesta on 98 % rahka 2 % saravaltaista Yleisin turvelaji ovat sararahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,3 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Suo ei mataluutensa eikä turvekerroksen rakenteen vuoksi sovellu turvetuotantoon 44 TOIVARINNEVA Toivarinneva (kl ) sijaitsee Perhonjoen eteläpuolella noin 22 km Vetelin keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu pohjoisessa peltoon ja muualla moreenikankaisiin Pinta on 9399 m mpy ja viettää luoteeseen Vedet laskevat Perhonjokeen (kuva 30) YleisimmÄt suotyypit ovat suon länsiosassa sararämemuuttuma ja itäosassa tupasvillarämeoj ikko Kaakkoisosat ovat luonnontilaista tupasvillarämettä TutkimuspisteistÄ on 73 % ojitetulla alueella Turpeesta on 43 % rahka ja 57 % saravaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasaraturve ja rahkaturve Varpu on yleinen lisätekijä saravaltaisessa ja tupasvilla rahkavaltaisessa turpeessa Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,5 YleisimmÄt pohj amaalaj it ovat hieta ja hiekka Toivarinnevan yli 1,5 m syvä 45 hain alue soveltuu turvetuotantoon r es r y ~++ Kaltala ', i Le pfireiiia a Heikinnie Rau,ala ä Pohjakartta ö Maanmittauslaitos, lupa nro 294/MYY/00 10 '_'~t Kuva 30 Toivarinnevan (44) tutkimuspisteet Kl

47 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 322, 2000 Martti Korpijaakko 45 PURONNEVA Puronneva (kl ) sijaitsee Perhonjoen länsipuolella noin 22 km Vetelin keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu lounaassa Ristinevan turvetuotantoalueeseen ja muualla moreenikankaisiin Suolle on raivattu peltoa Pinta on m mpy ja viettää pohjoiseen Vedet laskevat Perhonjokeen (kuva 10) Yleisin suotyyppi on sararämemuuttuma Paikoin on myös tupasvilla, ranka ja isovarpurämettä Reunoilla on pallosararämeojikkoa Suolla on harvahko ojitus Turpeesta on 66 % rahka 34 % saravaltaista Yleisin turvelaji on sararahkaturve, jossa on tupasvillaa lisätekijänä Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,1 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Suolla on 40 ha yli 1,5 m syvää aluetta kolmessa erillisessä altaassa Turpeen alhaisen maatumisasteen ja kuivaainepitoisuuden vuoksi suo ei sovellu turvetuotantoon 46 VARESNEVA Varesneva (kl ) sijaitsee noin 20 km Vetelin keskustasta kaakkoon Suo rajoittuu koillisessa Perhonjokeen ja muualla kivikkoiseen moreenimaastoon Pinta on 9196 m mpy ja viettää koilliseen kohti Perhonjokea (kuva 31) YleisimmÄt suotyypit ovat tupasvillaräme ja rahkarämeojikko Reunoilla on paikoin korpia ja turvekankaita TutkimuspisteistÄ on 89 % ojitetulla alueella Turpeesta on 60 % rahka 40 % saravaltaista Yleisin turvelaji on rahkaturve Rahkaturpeessa on lisätekijänätupasvillaajasaraturpeessapuuta Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,6 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hieta ja hiekka, koillisosassa myös hiesu Varesnevalla on noin 57 ha yli 1,5 syvää aluetta, joka soveltuu energiaturvetuotantoon f I re Pohjakartta ö Maanmittauslaitos, lupa nro 294/MYY/00 ' Kuva 31 Varesnevan (46) tutkimuspisteet Kl

48 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 322, 2000 VetelissÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat 47 POHJALAISNEVA Pohjalaisneva (kl ) sijaitsee Patanan tekojärven pohjoispuolella noin 27 km Vetelin keskustasta eteläkaakkoon Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon Pinta on m mpy ja viettää länteen Vedet laskevat Patananjokeen (kuva 32) Yleisin suotyyppi on lyhytkorsineva Paikoin on myös tupasvilla ja rahkarämettä Reunoilla on pallosararämettä ja varsinaista korpea Ojitusta on vain suon länsireunalla Turpeesta on 94 % rahka ja 6 % saravaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat rahka ja sararahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,9 Yleisin pohjamaalaji on hiekka Pohjalaisnevalla on 18 ha yli 1,5 m syvää aluetta Pinnalla on keskimäärin määrin 0, 8 m heikosti maatunutta ympäristöturpeeksi soveltuvaa rahkaturvetta Sen alla on runsaan metrin kerros energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta Pohjakartta ö Maanmittauslaitos, lupa nro 294/MYY/00 Kuva 32 Pohjalaisnevan (47) tutkimuspisteet Kl TAARNIKONNEVA Taamikonneva (kl ) sijaitsee PatananjÄrven itäpuolella 23 km Vetelin keskustasta etelään Suo rajoittuu kivikkoiseen moreenimaastoon Pinta on m mpy ja viettää jyrkästi länteen kohti PatananjÄrveÄ, jonne myös vedet laskevat (kuva 11) Yleisin suotyyppi on pallosararäme ojikkoineen ja muuttumineen Suo on ojitettu lounaisosaa lukuun ottamatta Turpeesta on 72 % rahka ja 28 % saravaltaista Yleisin turvelaji on sararahkaturve, jossa on yleisesti puuta lisätekijänä Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4, 4 YleisimmÄt pohj amaalaj it ovat moreeni ja hiekka Taarnikonneva ei sovellu turvetuotantoon 4 9

49 VU Ä, Oravattr~lt ä 1 t j u _+F\kkuiJ(ryasaaeri ~ ~ ~ ~ G Ka 1 i0jä N ~~~1'w~~ 1, h~~ ~ 'r _ ~rö~7y~ Kivikkoholi v'1 : A K~Nek Kosketa AU~ Y r 1 N, 6 ~t 94 t" ( LÖ f%,, % ~ra 49j g Ä1, " Saari lnovj r7 6,, 1 / 1, P, ~: 1 jk Pohjakartta (D Maanmittauslaitos, lupa nro 294/MYY/00 5~ Houi~kom

50 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 322, 2000 VetelissÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat 50 HANGASNEVA II Hangasneva (kl ) sijaitsee RÄyringinjÄrven luoteispuolella noin 10 km Vetelin keskustasta etelään Suo rajoittuu kivikkoiseen moreenimaastoon Pinta on 8690 m mpy ja viettää lounaaseen Vedet laskevat länteen Porasenjokeen (kuva 16) YleisimmÄt suotyypit ovat isovarpurämeojikko ja sen muuttuma sekä tupasvillaräme Matalat alueet ovat kangas ja korpirämettä Yleisin turvelaji on rahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,9 Pohjamaalaji on moreeni Suolla on 20 ha yli 1,5 m syvää aluetta, jolta on mahdollista tuottaa sekä ympäristö että energiaturvetta 51 ISONEVA II Isoneva II (kl ,) sijaitsee noin 8 km Veteli keskustasta etelään Suo rajoittuu moreeni kankaisiin Pinta on m mpy ja viettää etelään Vedet laskevat RÄyringin järveen (kuva 16) TutkimuspisteistÄ on 82 % rämeellä ja 18 avosuolla Vajaat puolet suosta on ojitettu Vallitsevat suotyypit ovat pallosara, tupasvilla ja iso varpurämeojikko sekä rahkaräme Turpeet ovat rahkavaltaisia Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,5 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Isoneva II :lla on 26 ha yli 1,5 m syvää aluetta, jolta voidaan tuottaa sekä energiaturvetta että ympäristö tai kasvuturvetta 52 S RKKISENNEVA SÄrkkisenneva (kl ) sijaitsee noin 8 km etelään Vetelin keskustasta Suo rajoittuu moreenikankaisiin LÄnsiosa on osittain raivattu pelloksi Vedet laskevat koilliseen päätyen Porasenjokeen (kuva 34) Vallitsevat suotyypit ovat rahkaräme, isovarpurämeen ojikko ja muuttuma sekä ruoho ja heinä korven ojikko Turpeesta on 67 % rahka, 33 saravaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat rahka, rahkasara ja sararahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0 Pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni SÄrkkisenneva ei turvekerrostuman rakenteen vuoksi sovellu turvetuotantoon 53 PALOHARJUMOSSEN Paloharjumossen (kl ) sijaitsee 5 km länteen Vetelin keskustasta Vetelin ja TeerijÄrven raja kulkee suon poikki Suo rajoittuu hiekka ja moreenikankaisiin Pinta on m mpy Vedet laskevat koilliseen TvÄrasjÖn järveen (kuva 29) Vallitsevat suotyypit ovat tupasvilla ja pallosararämeen ojikot Turpeet ovat rahkavaltaisia Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 Pohjamaa on moreenia Paloharjumossen ei mataluutensa vuoksi sovellu turvetuotantoon 5 1

51 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 322, 2000 Martti Korpijaakko 54 PIIM RANNANNEVA PiimÄrannanneva (kl , x 7030,8, y 2496,9) sijaitsee noin 12 km kaakkoon Vetelin keskustasta Suo rajoittuu moreenikankaisiin Pohjoisessa se liittyy Pohjasnevaan (suo no 7) Pinta on m mpy Vedet laskevat Perhonjokeen (kuva 8) Vallitsevat suotyypit ovat tupasvillarämeojikko, rahkaräme ja sen ojikko sekä pallosararämeojikko Noin kolmannes suosta on ojitettu Turvekerrostuma on muodostunut rahkaturpeesta Koko kerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 Pohja on moreenia Energiaturvetuotantoon suo ei sovellu Rahkavaltainen heikosti maatunut kerrostuma soveltuu ympäristöturpeeksi 55 PITK NEVA PitkÄneva (kl ) sijaitsee n 15 km Vetelin keskustasta itään Kaakkoisosa suosta on Halsuan puolella Suo rajoittuu lännessä hiekka, muualla moreenikankaisiin LÄnnessÄ suo on yhteydessä Pilvinevaan Vedet laskevat Halsuanjokeen (kuva 14) Avosoita luonnehtivat rahkaneva, lyhytkortinen neva ja paikoin rimpineva Puustoisella alueella yleisin suotyyppi on isovarpurämeojikko ja reunamilla pallosararämeojikko Noin kaksi kolmannesta suosta on ojitettu Turpeesta on 45 % rahka ja 55 % saravaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat rahkasara, sararahkaja rahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5, 1 Liekoja on erittäin vähän YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka, moreeni ja hieta PitkÄnevalla on 200 ha yli 1,5 m syvää aluetta, joka soveltuu energiaturvetuotantoon 56 ISONHUHDANNEVA Isonhuhdanneva (kl ) sijaitsee Vetelin eteläosassa noin 30 km kuntakeskuksesta kaakkoon Isonhuhdanneva rajoittuu moreenikankaisiin ja ympäröiviin turvetuotantoalueisiin Pinta on m mpy ja viettää pohjoisosassa luoteeseen ja eteläosassa loivasti koilliseen Vedet laskevat puroja myöten Perhonjokeen (kuva 35) YleisimmÄt suotyypit ovat rahkaräme ja tupasvillarämeojikko sekä matalimmilla osilla pallosararämeojikko EtelÄosan avosuoalueet ovat rah ka ja lyhytkorsinevaa Noin 70 % suosta on ojitettu Turpeesta on 93 % rahka ja 7 % saravaltaista Yleisin turvelaj i on tupasvillarahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,5 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni Isonhuhdannevalla on yli 1,5 m syvää aluetta noin 60 ha, jolta voidaan tuottaa energiaturvetta Pinnassa on paksu heikosti maatunut rahkaturvekerros, joka soveltuu ympäristöturpeeksi 57 KUUSISAARENNEVA Kuusisaarenneva (kl ) sijaitsee noin viisi kilometriä kaakkoon Vetelin keskustasta Suo rajoittuu pohjoisessa SmäbÖndersiin vievään tiehen muualla moreeni kankaisiin IdÄssÄ salmet liittävät sen Valkiavedenniittuun Suon eteläisin osa on rai vattu pelloksi Pinta on m mpy ja viettää koilliseen Vedet laskevat Toikkarinojaa myöten TvÄrasjÖn järveen (kuva 16) Suo on kauttaaltaan ojitettu Yleisin suotyyppi on varsinaisen sararämeen muuttuma 5 2

52 iät M, S ä ~ 4 N, 11 ö S ST ';Ö1 Nuftustrtkan ~' '~fea9'ti97lhbhta _~ '~ ; 7 kangas KOlkl ~i'` '` 7"`~ ~~ ',,~ ä Trvlh _ ", ti, ' ~ 1' ~ ~`~S,, , ö I t'ö ö,, n3 1 Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 294/MYY/00 Ähk 4r l ok rn, 'I,p O ji V Kuva 34 SÄrkkisennevan (52)ja Myllynevan (58) tutkimuspisteet KI dinkalho\ P ± A4Ja A tuo 1 r, ~, ~'`_~ _'" ~ ö~ ~ i _ u Aff / ~ö ~ e, ' ~~ 5 5 p kanlf t kn ~, 115'' h ~~ fl D 1 IN rl w Pa 030 r Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 294/MYY/00 Tu( Kuva 35 Isonhuhdannevan (56) tutkimuspisteet K I

53 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 322, 2000 Martti Korpijaakko 58 MYLLYNEVA Myllyneva (kl ) sijaitsee noin 10 kilometriä etelään Vetelin keskustasta Tie 751 kulkee suon eteläpään poikki Suo rajoittuu moreenikankaisiin Pinta on m mpy Vedet laskevat pohjoiseen päätyen Porasenjokeen (kuva 34) TutkimuspisteistÄ on 85 % rämeellä, 12 % korvessa, 4 % turvekankaalla Yleisin suotyyppi on lyhytkorsinevaräme Suon reunamat on ojitettu Turpeesta on 97 % rahka ja 3 % saravaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat rahka ja sararahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,5 Pohjamaalaji on moreeni Myllyneva ei pienen kokonsa ja turvekerrostuman rakenteen vuoksi sovellu turvetuotantoon 59 KAAKKURINNEVA Kaakkurinneva (kl ) sijaitsee noin 20 km etelään Vetelin keskustasta Suo rajoittuu moreenikankaisiin IdÄssÄ sitä sivuaa valtatie n :o 740 Pinta on m mpy Vedet laskevat suota koillisessa sivuavaan Porasen jokeen (kuva 36) YleisimmÄt suotyypit ovat tupasvilla, isovarpuja rahkaräme Noin viidennes suosta on luonnontilassa Turpeesta on 77 % rahka, 23 % saravaltaista YleisimmÄt turvelajit ovat rahka, sararahka ja rahkasaraturve Rahkavaltaiset turpeet ovat suon pintakerroksissa Koko turvekerrostuman keski maatuneisuus on 5,2 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,9 YleisimmÄt pohjamaalajit ovat hiekka, hieta ja hiesu Kaakkurinnevalla on 52 ha yli 1,5 m syvää aluetta, joka syvyyden ja turvelajien puolesta soveltuu energiaturvetuotantoon TutkimuspisteeltÄ A otettujen näytteiden tuhka ja rikkipitoisuus ylittää kuitenkin polttoturpeelle asetetut rajat Muilla tutkimuspisteillä ei poikkeavuuksia havaittu MikÄli suolle suunnitellaan turvetuotantoa, on tuhka ja rikkimäärityksiä tehtävä lisää Pohjakartta ä Maanmittauslaitos, lupa nro 294/MYY/00 Kuva 36 Kaakkurinnevan (59) tutkimuspisteet Kl

54 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 322, 2000 VetelissÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat 60 VALINEVA VÄlineva (kl ) sijaitsee noin 23 km etelään Vetelin keskustasta Kallio ja moreenikankaat ympäröivät suota Pinta on m mpy Vedet laskevat pohjoiseen (kuva 24) TutkimuspisteistÄ on 24% avosuolla ja 76% rämeellä Avosuot ovat luonnontilaista lyhytkorsinevaa RÄmeitÄ hallitsevat tupasvilla ja isovarpuräme Noin 40 % suosta on ojitettu Turpeet ovat rahkavaltaisia YleisimmÄt turvelajit ovat rahka ja sararahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 7,3 Pohjamaalajit ovat hiekka, moreeni ja hiesu VÄlinevalla on noin 14 ha yli 1,5 m syvää aluetta, joka soveltuu energiaturvetuotantoon 61 TERVASNEVA Tervasneva (kl ) sijaitsee noin 5 km luoteeseen Vetelin keskustasta Osa suosta on Kaustisen kunnan puolella Suo rajoittuu moreenikankaisiin Pinta on m mpy Vedet laskevat TvÄrasj ön järveen (kuva 37) Suo lähes kokonaan ojitettu Vallitsevat suotyypit ovat tupasvilla ja isovarpuräme muuttuma sekä keskustassa lyhytkorsineva Turpeesta on 95 % rahka, 5 % saravaltaista Yleisin turvelaji on sararahkaturve Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,8 Pohjamaalajit ovat moreeni j a hiekka Tervasnevalla on noin 13 ha yli 1,5 m syvää aluetta, joka soveltuu energiaturvetuotantoon Pohjakartta ä Maanmittauslaitos, lupa nro 294/MYY/00 Kuva 37 Tervasnevan (61) tutkimuspisteet Kl

55 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 322, 2000 Martti Korpijaakko YHTEENVETO Peruskartoilta suoritetun mittauksen mukaan VetelissÄ on 20 ha :n kokoisia tai sitä suurempia soita noin ha, josta on tutkittu ha eli 60 % ( liite 1) Energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta on tutkituilla soilla arvioitu olevan noin 4080 ha TÄmÄ on noin 31 % tutkitusta suoalasta Energiaturvetuotantoon on tältä alueelta saatavissa kaikkiaan noin 55 milj suom3, jossa on kuivaainetta noin 4,9 milj tonnia (taulukko 1) EnergiasisÄltö on kuivana noin 105 milj GJ / 29 milj MWh ja vastaavasti 50 prosentin kosteudessa noin 93,5 milj GJ / 26 milj MWh (taulukko 1) Veteli sijaitsee alueella, jossa noin puolet soista on aapa ja puolet keidassoita Monien energiaturvetuotantoon soveltuvien soiden pintakerros on ympäristöturpeeksi kelpaavaa rahkaturvetta Kasvuturvetuotantoon soveltuvia alueita löytyy Heinojannevalta (4) ja Viisteennevalta (6) VetelissÄ on tutkimatonta suoaluetta jäljellä noin 8800 ha NÄmÄ alueet ovat kuitenkin pieniä erillisiä soita, jotka on jätetty tutkimusten ulkopuolelle karttaanalyysin sekä osittain myös paikalla suoritetun arvion perusteella Ne eivät sisällä huomattavia hyödynnettävissä olevia turvevaroja Lukuun sisältyvät ennen GTK :n suorittamia tutkimuksia tuotantoon otetut suot KIRJALLISUUS Energiataloudellinen yhdistys, LÄmpölaitosyhdistys ry ja Turveteollisuusliitto ry, 1991 Polttoturpeen laatuohje Korpijaakko, Martti 1982 Perhon, Halsuan, Veteli ja Kaustisen kuntien turvevarat ja niiden käyttömahdollisuus Geologian tutkimuslaitos, Tutkimusraportti N :o 56 Espoo Lappalainen, E, Sten, CG Ja HÄikiö, J 1984 Turvetutkimusten maastoopas Geologian tutkimuskeskus, opas n :o 12 Espoo Turveteollisuusliitto ry 1997 Kasvuturpeen laadunmääritysohje 1997 Suoja Turve 3 5 6

56 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 322, 2000 VetelissÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat Taulukko 1 Vetelin turvetuotantoon soveltuvat suot, pintaalat ja energiasisältö Suon ind N :o Suon nimi Syvyys alue Suot raportoitu myös GTL :n tutkimusraportissa No : 56 ha Turvetta miljsuom3 Pintaala Kuivaainetta 103 T EnergiasisÄltö milj GJ 1 milj MWh Kuiva turve (teholl) Kostea turve (50 %) milj GJ I milj MWh milj GJ I milj MWh Julkuneva 1, , ,25 2,57 8,20 2,28 2 Isoneva 1 1,0 80 0, ,60 0,44 1,50 0,42 3 Paloneva 1,5 35 0, ,89 0,25 0,79 0,22 4 Heinojanneva 1, , ,89 0,53 1,66 0,46 5 Saarineva 1, , ,56 0,71 2,26 0,63 6 Viisteenneva 1, , ,20 1,17 3,72 1,03 7 Pohjasneva 1, , ,73 0,48 1,54 0,43 8 Rahkaneva 1, , ,52 0,98 3,12 0,87 9 Haapaneva 1,5 77 1, ,47 0,69 2,19 0,61 10 Oravaneva 1, , ,75 0,76 2,43 0,68 13 Sulkaneva 1,5 50 0, ,06 0,29 0,94 0,26 14 Liedesneva 1, , ,33 2,04 6,49 1,80 16 Valkiavedenniittu 1,5 44 0, ,50 0,42 1,33 0,37 17 Valkiavedenneva 1,5 88 1, ,84 0,79 2,51 0,70 18 Isoneva 111 1,5 57 0, ,10 0,58 1,86 0,52 19 AliJauhoneva 1, , ,93 1,93 6,17 1,72 20 Ruonneva 1, , ,05 1,13 3,64 1,01 22 Karjaneva 1,5 37 0, ,59 0,16 0,52 0,14 23 Korteneva 1,5 35 0, ,76 0,21 0,67 0,19 24 Vehmaanneva 1,5 83 1, ,97 0,55 1,75 0,49 25 Laukkuhuhdanneva 1,5 90 1, ,06 1,13 3,59 1,00 26 Kettusaarenneva 1,5 88 1, ,47 0,69 2,18 0,61 27 Jokineva 1, , ,74 1,04 3,21 0,89 28 Paasineva 1,5 67 0, ,83 0,51 1,62 0,45 29 Iso Kontoneva 1,5 94 1, ,74 0,48 1,54 0,43 30 Laukkulamminneva 1, , ,30 0,92 2,91 0,81 31 Hangasneva I 1,5 46 0, ,72 0,20 0,65 0,18 32 Tuohineva 1,5 54 0, ,07 0,30 0,95 0,26 33 Pehkosneva 1,5 22 0, ,70 0,19 0,62 0,17 37 Riipanneva 1, , ,23 0,90 2,87 0,80 38 KylmÄlahdenneva 1,5 50 0, ,26 0,35 1,11 0,31 39 Juoperinneva 1,5 55 0, ,91 0,53 1,71 0,48 41 Lehtikangas 1,5 95 1, ,03 0,56 1,81 0,50 44 Toivarinneva 1,5 45 0, ,43 0,40 1,26 0,35 46 Varesneva 1,5 57 0, ,60 0,44 1,41 0,39 47 Pohjalaisneva 1,5 18 0, ,37 0,10 0,33 0,09 49 Hanhineva 1, , ,22 1,17 3,76 1,05 51 Isoneva II 1,5 26 0, ,60 0,17 0,53 0,15 55 PitkÄneva 1, , ,75 1,32 4,21 1,17 56 Isonhuhdanneva 1,5 61 0, ,63 0,45 1,45 0,40 57 Kuusisaarenneva 1,5 50 0, ,36 0,38 1,21 0,34 59 Kaakkurinneva 1,5 52 0, ,92 0,26 0,81 0,23 60 VÄlineva 1,5 14 0, ,31 0,09 0,28 0,08 61 Tervasneva 1,5 13 0, ,20 0,06 0,18 0,05 YhteensÄ , , , , ,99 5 7