VALKEAKOSKEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "VALKEAKOSKEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 255 Carl-Göran Sten VALKEAKOSKEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the potential use of the peat reserves in southern Finland Valkeakoski, Espoo 1992

2 St6n, Carl-Göran Valkeakosken suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset, Turvetutkimusraportti sivua, 7 kuvaa, 3 liitettä. Geologian tutkimuskeskus tutki vuosina 1974 ja 1985 Valkeakosken kaupungin alueella 17 suota, joiden pinta-ala on 777 ha. Soiden sisältämä turvemäärä on yhteensä 20,7 milj. suo-m3 Soiden keskisyvyys on 2,7 m, josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 0,9 m. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,6. Yli 2 m syvän alueen pinta-ala on 414 ha ja turvemäärä 17,34 milj. suo-m3. Turpeista puolet on rahkavaltaisia, puolet saravaltaisia. Suoalasta on 72 % ojitettu lähinnä metsänkasvatusta varten. Yleisin suotyyppi on isovarpuräme. Turpeen keskimääräinen ph-arvo on 3,8. Tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,5 % kuivapainosta, vesipitoisuus märkäpainosta on 91,5 % ja kuivatilavuuspaino 84 kg/suo-m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 19,3 MJ/kg. Kasvuturpeen raaka-aineeksi soveltuvaa turvetta on viidessä suossa yhteensä 201 ha :n alalla n. 2,5 milj. suo-m3. Energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita löydettiin neljältä suolta yhteensä 85 ha. Käyttökelpoista energiaturvetta tällä alueella on 1,61 milj. suo-m3, ja turpeen energiasisältö 50 % :n kosteudessa on 0,73 milj. MWh. Soidensuojeluun varattujen alueiden yhteinen pinta-ala on noin 360 ha eli lähes puolet Valkeakosken suoalasta. Avainsanat : suo, turveinventointi, energiaturve, kasvuturve, Valkeakoski. Carl-Göran Sten Geologian tutkimuskeskus, Betonimiehenkuja 4 SF ESPOO FINLAND

3 Sten.Carl-Göran Valkeakosken suot ja turvevarojenkäyttökelpoisuus - The mires and the potential use of the peat reserves in Valkeakoski, southern Finland. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset - Geological Survey of Finland, Peat inventory, Turvetutkimusraportti - Report of Peat Investigation pages, 7 figures and 3 appendices. The Geological Survey of Finland made a peatland inventory in the town of Valkeakoski, which is situated about 130 km NNW of Helsinki. The Quaternary deposits including the peatlands were mapped at the scale of 1 : at the same time. Seventeen mires covering a total area of 777 hectares were studied containing 20,7 million cubic meters of peat in situ. The mean depth of the peat layers is 2,7 m, including the poorly humified Sphagnum predominant surface layer, which averages 0,9 m in thickness. The mean humification (H) degree in 1-10 scale is 5,6. The area deeper than 2 m covers 414 ha and contains 85 % of the total peat quantity 17,34 million cubic meters. Fifty percent of the peat amount is Sphagnum predominant and the remaining 50 % Carex predominant including some small amounts of Bryales peat. The majority of the peatland area has been drained. The most common site type is dwarf-shrub pine bog. The average ash content of peat is 2,5 % of dry weight. The ph-value of the peat is as low as 3,8. The water content is 91,5 % of wet weight and the dry bulk density 84 kg per m3 in situ. The net heating value of the dry peat is 19,3 MJ/kg. Nine peatlands are suitable for peat production on an area of 286 ha. The total area suitable for horticultural peat production on five bogs is 201 ha and the mineable peat is 2,2 million m3 in situ. Four of the investigated mires are suitable for energy peat production and the total area suitable for energy peat production is 85 ha. The amount of mineable energy peat is 1,61 million m3 in situ. The energy content equals to 0,73 milj. MWh as calculated for 50 % moisture content. Key words : mire, peat inventory, energy peat, horticultural peat, Valkeakoski. Carl-Göran Stdn Geological Survey of Finland, Betonimiehenkuja 4 SF ESPOO, FINLAND

4 SISÄLLYSLUETTELO I JOHDANTO 7 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTOT Kenttätutkimukset Laboratoriotutkimukset 11 3 TUTKIMUSAINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET Tutkimusaineiston laskentaperusteet Tutkimusaineiston tulosteet 12 4 SOIDEN YLEINEN KUVAUS 12 5 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTAN- TOON 15 6 TUTKIMUSTULOSTEN TARKASTELU Pinta-ala Suotyypit ja ojitus Keskisyvyys ja turvemäärä Turvelajit ja liekoisuus Turpeen maatuneisuus Turpeen kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet Pohjamaalajit 34 7 YHTEENVETO 35 KIRJALLISUUS - REFERENCES 36 LIITTEET

5 7 I JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt turvetutkimuksia Valkeakosken kaupungin alueella vuosina 1974 ja Turvevarojen inventoinnilla pyrittiin ensisijaisesti palvelemaan turpeen teollisen hyötykäytön suunnittelua. Myös turpeen pientuotantomahdollisuuksia on selvitetty. Erityisesti huomiota on kiinnitetty energiaturpeeksi soveltuvien turpeiden ja niiden hyödyntämiseen kelpaavien alueiden etsimiseen. Lisäksi on selvitetty turpeen soveltuvuutta kasvuturpeeksi. Suoritetut tutkimukset liittyvät GTK :n 1 : mittakaavaiseen maaperäkartoitukseen karttalehden n :o 2114 Toijala alueella (Perttunen, et al. 1984), sekä maanmittaushallituksen kanssa yhteistyössä suoritettavaan 1 : mittakaavaiseen maaperäkartoitukseen karttalehtien n :o 2114 Toijala ja n :o 2132 Valkeakoski alueella. Valkeakosken kaupungin alueelta GTK ja maanmittaushallitus ovat julkaisseet kuusi maaperäkarttaa mittakaavassa 1 : : karttalehdet n :o , ja Kartat ovat saatavissa myös numeerisina. Geologian tutkimuskeskus on lisäksi julkaissut kolme maaperäkarttaa mittakaavassa 1 : : karttalehdet n :o 2114 Toijala, joka käsittää kaupungin länsiosan, n :o 2132 Valkeakoski, joka käsittää kaupungin itäosan sekä n :o 2241 Kangasala, joka kattaa koillisosan. Tampereen (n :o 2123) ja Toijalan karttalehtien maaperäkartoitusalueilta kenttätyöt on suoritettu. Tähän tutkimukseen sisältyy 17 suon tutkimustiedot. Tutkittujen soiden sijainti on esitetty kuvassa 1. Merkittävimmät suoalueet ovat kunnan eteläosassa (kuva 2). Tämä tutkimustuloksia esittelevä turvetutkimusraportti sisältää lyhyet suoselostukset tutkituista soista, arvioinnit niiden käyttökelpoisuudesta ja tutkimusten yhteenvedon. Tarkemmat selostukset, jotka sisältävät suokartan, mahdolliset poikkileikkauskuvat ja laboratorioanalyysien tulokset, säilytetään arkistoraportiksi koottuina GTK :n Etelä-Suomen aluetoimistossa, mistä on tilattavissa suokohtaisia tulosteita, kuten suokarttoja syvyyskäyrineen ja poikkileikkauskuvia.

6 8 VALKEAKOSKELLA TUTKITUT SUOT 0 5km 1 1 I I I I VESISTÖ GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Mooper&osasto 1985 Kuva 1. Valkeakoskella tutkitut suot. Fig. 1. Peatlands investigated in Valkeakoski. 1. Raj asuo 7. Mamsellinkorpi 13. Mäyränrahka 2. Koivussuo 8. Savijärvensuo 14. Pyhäsuo 3. Maisasuo 9. Pyhäsuo 15. Annilansuo 4. Rauttunrahka 10. Santinsuo 16. Valokorpi 5. Väänteenkorpi 11. Vasikkalanrahka 17. Limojärvesuo 6. Jämsänhaka 12. Karvastenrahka

7 9 muz' ti ti akk raselkä 31 Saölahh Rauttunselkä L> 0 \Vanajanselk" a a 1 a 1 t)* p Kuva 2. Soiden sijoittuminen Valkeakosken kaupungin alueella. Maanhallituksen Suomen tiekartan GT-4 :n mukaan, mittakaava 1 : Fig. 2. The location of the peatlands (black areas) in Valkeakoski.

8 1 0 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTOT 2.1 Kenttätutkimukset Kenttätutkimusten aluksi tutkittavalle suolle laadittiin linjaverkosto, joka koostui suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuorista poikkilinjoista (Lappalainen, Sten ja Häikiö, 1984). Merkittävimmät suot tutkittiin käyttäen linjaverkostoa, jonka poikkilinjojen väli oli 400 m. Kairauspisteiden väli linjoilla oli 100 m ja pliktauspisteiden 50 m. Pienet suot tutkittiin hajapistein. Tutkimuksessa pyrittiin 2-10 pisteen tiheyteen kymmentä hehtaaria kohti. Tutkimuslinjat on vaaittu vähintäin 50 metrin välein ja linjojen päissä tiheämminkin. Korkeudet sidottiin valtakunnallisen kiintopisteverkon N60-korkeustasoon. Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyys prosentteina suon pinta-alasta sekä mättäiden keskimääräinen korkeus (dm), puuston puulajisuhteet prosentteina, puuston tiheys- ja kehitysluokat ja mahdolliset hakkuut. Kairaukset tehtiin 50 cm :n kannulla varustetulla suokairalla. Kairauksin turvekerrostumista määritettiin desimetrin tarkkuudella pääturvelajit lisätekijöineen sekä niiden suhteelliset osuudet (6-asteikolla), turpeen maatuneisuus (10-asteikolla), kosteus (5- asteikolla) ja tupasvillan kuitujen määrä (6-asteikolla). Lahoamattoman puuaineksen osuus (liekoisuus) määritettiin siten, että tutkimuspisteen ympärillä pliktattiin 10 kertaa kahden metrin syvyyteen. Todetut kanto- ja lieko-osumat ilmoitetaan suon yli 2 metrin syvyiseltä osalta 0-1 metrin sekä 1-2 metrin välisestä syvyyskerroksesta liekoisuusprosentteina turvemäärästä. Lisäksi määritettiin suon pohjamaalajit. Osasta soista on otettu näytteet laboratorioanalyysejä varten jatkuvana sarjana pinnasta pohjaan. Näytesarjat on otettu alueilta, jotka esitutkimusten perusteella mahdollisesti soveltuvat joko poltto- tai kasvuturvetuotantoon. Näytteenotossa on käytetty tilavuustarkkaa mäntäkairaa, joka on halkaisijaltaan 80 mm (Lappalainen, St6n ja Häikiö 1984). Näytesarjoista on laskettu suokohtaisia keskiarvoja heikosti maatuneelle pintarahkaturpeelle ja paremmin maatuneelle rahka- ja saraturpeelle.

9 Laboratoriotutkimukset Laboratorionäytteistä määritettiin heti näytteenottohetkellä turvelaji ja maatuneisuus. Laboratoriossa määritettiin happamuus (ph-aste), vesipitoisuus prosentteina märkäpainosta (105 C :ssa kuivattuna), kuiva-aineen määrä tilavuusyksikössä (kg/suo-m 3 ), tuhkapitoisuus prosentteina kuiva-aineesta (815 ± 25' C : ssa poltettuna) sekä lämpöarvo LECO AC kalorimetrillä (ASTM D 3286). Tehollinen lämpöarvo on laskettu kuivalle turpeelle että turpeelle, jonka kosteusprosentti on 50. Osasta näytteistä on määritetty rikkipitoisuus prosentteina kuivapainosta LECO SC-39 - rikkianalysaattorilla. Turpeiden kasvuturveominaisuuksien selvittämiseksi on tehty myös vaihtokapasiteettimäärityksiä bariumasetaattimenetelmää käyttäen. Vaihtokapasiteettitulokset (CEC) ilmoitetaan milliekvivalentteina/100 g (me/100 g) kahden määrityksen keskiarvona (Puustjärvi 1973). 3 TUTKIMUSAINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET 3.1 Tutkimusaineiston laskentaperusteet Tutkimuspisteiden perusteella suo jaetaan syvyysvyöhykkeisiin. Syvyysvyöhykkeiden rajat ovat 0.3, 1.0, 1.5, 2.0, 3.0, ja 6.0 m. Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, jotka yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä selville. Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet lasketaan turvemääriin painottaen. Turve jaetaan käyttökelpoisuuden mukaan potentiaaliseen kasvuturpeeseen (St H1_3), väliturpeeseen (St H4) ja energiaturpeeseen (St Hs_10, Ct ja Bt H 1 _ 10). Kullekin luokalle lasketaan syvyysvyöhykkeittäin keskimääräinen turvepaksuus ja turvemäärät, sekä kokonaismaatuneisuus. Turve on potentiaalista kasvuturvetta, jos sen maatuneisuus on H1_3 ja siitä on rahkaturvetta (St) vähintään 5/6. Muuna turvetekijänä saa olla ainoastaan tupasvilla (Er), jota voi olla korkeintaan 1/6, eli alle 17 %. Väliturpeisiin kuuluvat S-valtaiset turpeet, joiden keskimaatuneisuus on korkeintaan H 4 ja jotka eivät kuulu edellä määriteltyihin potentiaalisiin kasvuturpeisiin. Potentiaalinen

10 1 2 kasvuturve saa sisältää väliturvetta korkeintaan 20 cm :n kerroksina. Jos väliturvetta on yli 20 cm, sen alla oleva potentiaalinen kasvuturve katsotaan kuuluvaksi väliturpeeseen. Energiaturpeita ovat maatuneet rahkaturpeet (St Hs_10) sekä kaikki sara- ja ruskosammalturpeet (Ct ja Bt H ). 3.2 Tutkimusaineiston tulosteet Tutkituista soista on laadittu suokartat (1 : ). Kartoista ilmenevät kairauspisteiden sijainti, turpeen keskimaatuneisuus sekä heikosti maatuneen pintakerroksen ja koko turvekerroksen paksuus. Karttoihin on piirretty myös turpeen paksuutta osoittavat syvyyskäyrät. Esimerkki suokartasta on kuvassa 3. Turvekerrostumien rakennetta kuvataan poikkileikkausprofiilein (kuva 4). Maatuneisuutta kuvaavissa profiileissa von Postin 10-asteikko on jaettu kolmeen eri luokkaan : heikosti maatunut (H 1-3), keskinkertaisesti maatunut (H 4) sekä kohtalaisesti ja hyvin maatunut (H 5-10). Turvelajiprofiileissa kuvataan pääturvelajien ja lisätekijöiden esiintyminen. Kuvissa käytettyjen merkkien selitykset ovat liitteissä 1 ja 2. Lieko-osumien perusteella on laskettu liekoisuusprosentti 0-1 m ja 1-2 m kerrokselle ns. Pavlovin menetelmää mukaillen. Kanto- eli liekopitoisuus on jaettu viiteen eri luokkaan : liekoja on erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1,0-1,9 %), kohtalaisesti (2,0-2,9 %), runsaasti (3,0-3,9 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %). 4 SOIDEN YLEINEN KUVAUS Valkeakosken maapinta-ala on 273,0 km 2. Kunnassa on peruskartoilta tehdyn mittauksen mukaan vähintään 20 hain suuruisia soita 14 kappaletta. Niiden yhteispinta-ala on 700 ha eli 2,6 % maa-alasta (Lappalainen et al. 1980). Koko Hämeen läänissä suota on maaalasta keskimäärin 4,8 % (Lappalainen ja Toivonen 1985, s.7). Valkeakosken suot sijaitsevat Etelä-Suomen rannikkoalueen keidasssuoalueella, lähinnä Etelä-Suomen rannikkoalueen konsentristen kermikeidassoiden ja Järvi-Suomen eksentristen kermikeidassoiden raja-alueella (kuva 2). Suot sijoittuvat järvien rannoille sekä savi- ja moreenialueiden painanteisiin (Perttunen et al. 1984).

11 1 3 N a P 2%5 P /81~~-~ P O 7.4 7~ i ;A0 5.6 /~6.7 3/13 3/13 2 / 140/81/8 0/0 2/5 P4 2/ 3/13 -~~ 2/12 ~, 0/0 A m Kuva 3. Esimerkki suokartasta. Merkkien selite liitteessä 1. Fig. 3. The peat investigation points, degree of humification and depth of peat layer in the Rajasuo mire. For key symbols and abbreviations see appendix 1. MRYRRNRRHKR VRLKEAKOSKI R-SELKRLINJR KL SW M MPY MRRTUNEISUUS ONE ~a MM 0 I VIII ~ V Ilpo SUOTYYPPI.LIEKOISUUS.TURVELRJIT JR NE M MPY POHJRMRRLRJIT M MPY RMU IROJ RROJ RROJ RROJ RRMU 0/0 0/1 0/0 0/0 0/0 84 /0 IROJ 1/ OCOLOOIRR TUTKIRUBKCBRUB RRRPERROBRBTO Kuva 4. Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista. Merkkien selite liitteissä 1-2. Fig. 4. Humification and peat types in cross-sections of the raised bog Rauttunrahka. For key symbols and abbreviations see appendix 1 and 2.

12 14 Valkeakosken korkeimmat alueet nousivat saarina muinaisesta Itämerestä eli Yoldiamerestä noin vuotta sitten. Soistuminen alkoi maaperägeologisesti melko varhain alueen alavimpien altaiden kurouduttua ja maan paljastuttua Ancylusjärvestä n vuotta sitten. Vanajaveden altaassa on ollut jatkuva transgressio kuroutumisen jälkeen (Auer 1924, 1925, 1968, Simola 1963). Vanajaveden kynnyskorkeus oli aikaisemmin n. 82 m mpy Lempäälän Kuokkalankoskella, mutta vuosina ja uudelleen tehdyn Vanajaveden laskun jälkeen se on 79,4 m ja säännöstelyn vaihteluväli on 78,00-79,80 m. Valkeakosken Apiankoski perattiin vuosina ja , minkä seurauksena Mallasveden, Pälkäneveden ja Roineen pinnat laskivat 2-3m. Valkeakoski kuuluu Kokemäen vesistöön (n :o 35). Kaupungin alue jakautuu kahteen osaan. Koillisosa kuuluu Roineen reittiin (n :o ) ja Pälkäneveden vesistöön (n :o ). Länsiosa kuuluu Vanajaveden reittiin (n :o 35.2), jonka osavesistöalueet ovat etelässä Nahkilanjoen vesistö (n :o ) ja Oikolanjoen vesistö (n :o ), kaakossa Vanajaveden vesistö (n :o 35.2) ja lännessä Jumusen vesistö (n :o ) (Seuna 1971).

13 1 5 5 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON 1. Rajasuo (kl ) sijaitsee noin 15 km Valkeakosken keskustasta etelään (kuva 1). Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon (Perttunen 1976). Suon pinta-ala on 36 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 14 ha. Suon pinta on noin 116 m mpy ja se viettää luoteeseen. Suo on kauttaaltaan ojitettu ja sen kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Suolla on 20 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 5,5/10 ha. Rajasuon yleisin suotyyppi on isovarpuräme (53 %). Turvekankaita on 47 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,1. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 2,7 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerroksen peräti 8,0. Rajasuossa on eniten rahkavaltaisia turpeita (67 %). Suon yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta (56 %), hiesu (22 %) ja hiekka (11 %). Liejua on tavattu 22 % : ssa tutkimuspisteistä. Liekoja on suon yli 1 m :n syvyisellä alueella 0-1 m:n syvyydessä hyvin runsaasti (3,5 %). Käyttökelpoisuus Rajasuo ei sovellu pienen kokonsa ja mataluutensa vuoksi kuin korkeintaan tilakohtaiseen palaturvetuotantoon. Liekojen suuri määrä suon pintaosassa haittaa turvetuotantoa. 2. Koivussuo (kl ) sijaitsee noin 14 km Valkeakosken keskustasta etelään. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon (Perttunen 1976). Suon pinta-ala on 30 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 7 ha. Suon pinta on n. 100 m mpy ja se viettää itään. Suo on lähes kauttaaltaan ojitettu ja sen kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvät. Kulkuyhteydet sinne ovat kohtalaiset. Suolla on 25 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 8,3/10 ha. Koivussuolla on eniten rämeitä (54 %), joista yleisin on isovarpuräme (39 %). Korpia on peräti 41 %. Yleisin korpityyppi on kangaskorpi (26 %) ja varsinainen korpi (15 %).

14 16 Tutkimuspistehavaintojen perusteella 15 % suoalasta on luonnontilaista. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,7. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,5 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 7,8. Suurin turpeen paksuus on vain 1,3 m. Koivussuossa on eniten rahkavaltaisia turpeita (57 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi (48 %) ja moreeni (40 %). Käyttökelpoisuus Koivussuo ei sovellu teolliseen turvetuotantoon mataluutensa vuoksi. 3. Maisasuo (ki ) sijaitsee Toijalan ja Valkeakosken kaupunkien rajalla noin 14 km Valkeakosken keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon (Perttunen 1976). Suon pinta-ala on 39 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 21 ha. Suon pinta-alasta 13 ha on Valkeakosken ja 26 ha Toijalan kaupungin alueella. Suon pinta on n m mpy ja se viettää luoteeseen, jonne myös vedet laskevat Juurusojaa pitkin. Suo on kauttaaltaan ojitettu ja sen kuivatusmahdollisuuudet ovat hyvät. Kulkuyhteydet sinne ovat kohtalaiset. Suolla on 39 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 10/10 ha. Suotyyppijakaumasta varsinaisia korpia on 15 %, kangaskorpia 13 %, isovarpuisia rämeitä 16 % ja rahkarämeitä 4 %. Turvekankaiden ja turvepeltojen osuus on loput 48 %. Turpeista on saravaltaisia 56 %. Turpeen keskimaatuneisuus on 7,1. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,3 ja pohjakerroksen 7,4. Suurin turpeen paksuus on 1,6 m. Turvevaroista noin kolmannes on Valkeakosken puolella, kaksi kolmannesta Toijalassa. Maisasuon yleisin pohjamaalaji on savi (83 %). Liejua on paikoitellen. Liekoja on suon yli metrin syvyisellä alueella 0-1 m :n syvyydessä erittäin runsaasti (5,9 %).

15 1 7 Käyttökelpoisuus Maisasuo ei sovellu turvetuotantoon suon mataluuden ja runsaan liekoisuuden takia. Suolla on ampumarata. 4. Rauttunrahka (kl ) sijaitsee noin 8 km Valkeakosken keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu Vanajaveteen ja savipeltoihin sekä moreenimäkiin (Perttunen 1976). Suon pinta-ala on 52 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 45 haja yli 2 metrin syvyistä 36 ha. Suon pinta on m mpy ja se viettää sekä pohjoiseen että etelään. Suo on itäja keskiosiltaan ojitettu ja sen kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvät. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suolla on 55 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 10,6/10 ha. Isovarpuräme (31 %) on Rauttunrahkan yleisin suotyyppi. Turvepehkua on nostettu ohut kerros lähes koko suon alueelta. Tutkimuspistehavaintojen perusteella 27 luonnontilaista. % suoalasta on Turpeen keskimaatuneisuus on 7,4. Rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 4,0 ja pohjakerroksen 7,5. Suurin turpeen paksuus on 6,4 m. Rauttunrahkan turpeet ovat pääosin rahkavaltaisia (70 %). Yleisin pohjamaalaji on savi (98 %). Liejua on paikoitellen. Liekoja on suon yli 2 m syvällä alueella pintakerroksessa erittäin vähän (0,8 %) ja 1-2 m:n syvyydessä vähän (1,2 %). Käyttökelpoisuus Rauttunrahkassa on 36 ha :n alueella kasvuturpeen raaka-aineeksi soveltuvaa turvetta. Kasvuturpeen laatua heikentävät paikoin esiintyvät ohuet, hyvin maatuneet turvekerrokset ja tupasvillan jäännökset. 5. Väänteenkorpi (kl ) sijaitsee noin 13 km Valkeakosken keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu lännessä Vanajaveteen ja muualla savikoihin (Perttunen 1976). Suon pinta-ala on 39 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 24 haja yli 2 m :n syvyistä

16 ha. Suon pinta on n. 81,5 m mpy ja se viettää länteen Väänteenvuolteeseen, jonne myös vedet laskevat. Suo on valtaosaltaan luonnontilainen. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suolla on 5 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 1,3/10 ha. Väänteenkorven yleisin suotyyppi on isovarpuräme. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,9. Rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,7 ja pohjakerroksen 7,3. Suurin turvepaksuus on 3,8 m. Väänteenkorvessa on rahkavaltaisia turpeita 51 jäännöksiä sisältäviä turpeita on 17 %. %. Puun ja varpujen Väänteenkorven yleisin pohjamaalaji on savi. Liejua on suon pohjalla paikoitellen. Liekoja on vähän. Käyttökelpoisuus Väänteenkorvessa on vajaan 20 ha :n alueella energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta. Turpeen käyttöönottoa vaikeuttavat kuivatusongelmat Vanajaveden läheisyydessä. 6.,Tämsänhaka (kl ) sijaitsee noin 12 km Valkeakosken keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu pohjoisessa vesistöön, muualla savikoihin (Perttunen 1976). Suon pinta-ala on 20 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 16 haja yli 2 metrin syvyistä 14 ha. Suon pinta on n. 81,5 m mpy ja se viettää luoteeseen, jonne myös vedet laskevat. Suo on ojitettu ja sen kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvät. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suolla on 5 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 2,5/10 ha. Jämsänhaan yleisin suotyyppi on isovarpuräme (70 % suoalasta). Turpeen keskimaatuneisuus on 6,7. Rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,8 ja pohjakerroksen 7,6. Suurin turpeen paksuus on 3,2 m. Turpeet ovat rahkavaltaisia (63 %). Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on 25 %. Yleisin pohjamaalaji on savi. Liejua on paikoitellen. Liekoja on suon yli 2 m :n syvyisellä alueella 0-1 m:n syvyydessä erittäin runsaasti (5,3 %) mutta 1-2 m:n syvyydessä erittäin vähän (0,5 %).

17 1 9 Käyttökelpoisuus Jämsänhaassa on noin 15 ha :n alueella energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta. Vanajaveden läheisyys vaikeuttaa kuivatusta. Tuotantoa vaikeuttaa suossa esiintyvien liekopuiden erittäin runsas määrä. 7. Mamsellinkorpi (kl ) sijaitsee noin 11 km Valkeakosken keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu etelässä Vanajaveteen, muualla lähinnä savikoihin (Perttunen 1976). Suon pinta-ala on 86 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 67 ha ja yli 2 metrin syvyistä 55 ha. Suon pinta on m mpy ja se viettää etelään Makkaraselkään, jonne myös vedet laskevat. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Kulkuyhteydet ovat erinomaiset, sillä suon halki kulkee Toijala - Valkeakoski -maantie ja -rautatie. Suon itäosassa on luhtainen, umpeenkasvava ja laskettu Malmijärvi, jossa on liejua. Vesipähkinän (Trapa natans) piikikkäitä hedelmiä on tavattu liejukerroksesta n. 3 m:n syvyydestä (Auer 1924, 1925). Suolla on 53 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 6,2/10 ha. Mamsellinkorpi on keidassuo. Turvekankaita on paljon (64 % suoalasta). Yleisimmät niistä ovat varputurvekangas (32 %) ja mustikkaturvekangas (25 %). Rämeitä on 30 %. Yleisin rämetyyppi on isovarpuräme (28 %). Tutkimuspistehavaintojen perusteella vain 6 % suoalasta on luonnontilaista. Turpeen keskimaatuneisuus on 7,2. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,9 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 7,6. Suurin turpeen paksuus on 6,3 m. Saravaltaiset turpeet ovat enemmistönä (65 %). Yleisin pohjamaalaji on savi. Liejua on tavattu suon pohjalta 46 % :sta tutkimuspisteistä. Suurin liejualue on lasketun Malmijärven kohdalla. Liekoja on vähän. Käyttökelpoisuus Mamsellinkorvessa on Valkeakoski - Toijala -maantiehen rajoittuva n. 30 ha :n alue, joka soveltuu energiaturpeen tuotantoon. Turve on pääosin kohtalaisesti ja hyvin maatunutta rahkaturvetta.

18 20 8. Saviiärvensuo-Krimminletto (kl ) sijaitsee noin 6 km Valkeakosken keskustasta luoteeseen Lempäälän rajan tuntumassa. Suo rajoittuu moreenimaastoon ja Savijärviin (Perttunen 1976). Suon pinta-ala on 31 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 19 ha ja yli 2 m :n syvyistä 3 ha. Suon pinta on m mpy. Vedet laskevat Vähään Savijärveen ja Isoon Savijärveen. Suo on harvaan ojitettu ja sen kuivattamismahdollisuudet ovat melko hyvät. Kulkuyhteydet sinne ovat heikot. Suolla on 9 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 2,9/10 ha. Yleisimpiä suotyyppejä ovat korvet (39 % suoalasta), joista nevakorpea on eniten. Rämeiden osuus on 32 %. Yleisimpiä rämetyyppejä ovat tupasvillaräme (15 %) ja isovarpuräme (10 %). Turvekankaiden osuus on 29 %. Luonnontilaisten suotyyppien osuus on 46 %. Suolla kasvaa itäisessä Suomessa yleinen, mutta Hämeessä harvinainen vaivero (Chamaedaphne calyculata). Vaiveron esiintymisestä on ensimmäinen kirjallinen maininta 1940-luvun lopulta (Sotavalta 1948). Turpeen keskimaatuneisuus on alhainen, 3,8. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,4 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,1. Suurin turpeen paksuus on 2,2 m. Rahkavaltaisia turpeita on runsas puolet (52 %). Yleisin pohjamaalaji on savi. Liejua on kaikkialla suon pohjalla, mikä osoittaa suon syntyneen järven umpeenkasvun seurauksena. Liekoja on erittäin vähän. Käyttökelpoisuus Savijärvensuo-Krimminletto ei sovellu teolliseen turvetuotantoon pienen kokonsa ja mataluutensa vuoksi. 9. Pvhäsuo, K (Kalvola) (kl ) sijaitsee noin 15 km Valkeakosken keskustasta etelään Valkeakosken ja Kalvolan kunnan rajalla. Suo rajoittuu moreeni- ja kalliomäkiin. Suon pohjois- ja koillispuolella sijaitsevat Porsasvuori ja Valkeakosken korkein kallio, Tunturivuori, jonka huippu kohoaa 164 m mpy. Suon pinta-ala on 64 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 41 ha ja yli 2 m syvyistä 25 ha. Suon pinta-alasta 52 ha on Valkeakosken kaupungin alueella ja 12 ha Kalvolan kunnassa. Suon pinta on m

19 2 1 mpy ja se viettää luoteeseen. Vedet laskevat Pajasillanojaa pitkin Oikolanjokeen. Suo on lähes kauttaaltaan ojitettu ja sen kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Kulkuyhteydet sinne ovat heikot, joskin valtatie 3 on vain muutaman sadan metrin päässä suon luoteisosasta. Suolla on 63 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 9,8/10 ha. Yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme ja varsinainen sararäme. Tutkimuspistehavaintojen perusteella vain 6 % suoalasta on luonnontilaista. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,6. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,4 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 7,1 (Sten 1988a). Suurin turpeen paksuus on 4,1 m. Turve on saravaltaista (87 %), varsinkin suon länsiosassa. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on huomattavan runsaasti (46 %). Saravaltaisissa turpeissa on yleisesti puuainesta. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi (73 %) ja moreeni (27 %). Liejua on suon pohjalla 1/3 tutkimuspisteistä. Liekoja on suon yli 2 m syvällä alueella 0-1 m :n syvyydessä runsaasti (3,6 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin vähän (0,8 %). Käyttökelpoisuus Pyhäsuo soveltuu pienimuotoiseen energiaturvetuotantoon. Pintakerroksessa on heikohkosti maatunutta rahkaturvetta, muualla kohtalaisesti tai hyvin maatunutta rahka- ja saraturvetta. Kantojen ja liekojen runsaus haittaa turvetuotantoa. Pyhäsuossa on energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta on 25 ha :n alueella. 10. Santinsuo (kl ) sijaitsee noin 13 km Valkeakosken keskustasta etelään. Suo rajoittuu pohjoisessa Saarioisjärveen, muualla savikoihin. Tarttilan harju pistää pieninä saarekkeina turpeen läpi suon pohjoisosassa (Sten 1988b). Suon pinta-ala on 203 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 195 haja yli 2 m :n syvyistä 178 ha. Suon pinta on m mpy ja se viettää pohjoiseen Saarioisjärveen, jonne myös vedet laskevat. Suon 2-3 metriä paksun pintaosan kuivattaminen luontaisesti on mahdollista. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suolla on 81 tutkimuspistettä ja 56 syvyyspistettä. Tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha.

20 22 Tutkimuspistehavaintojen perusteella Santinsuon yleisimpiä suotyyppejä ovat erilaiset rämeet (80 % suoalasta), joista rahkarämettä (41 %) ja isovarpurämettä (30 %) on runsaimmin. Turvekankaiden osuus on 17 %. Luonnontilaisten suotyyppien osuus on 44 %. Santinsuon kohtalaisesti ja hyvin maatuneet, energiaturpeeksi sopivat saraturvekerrostumat ovat nykyisen Vanajaveden pinnan alapuolella. Vain suon pintaosan heikosti ja kohtalaisesti maatunut, keskimäärin n. 3 metrin paksuinen rahkaturvekerros on Vanajaveden pinnan yläpuolella. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,2. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,3 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,4. Suurin turpeen paksuus on peräti 8,0 m. Saravaltaisia (51 %) ja rahkavaltaisia turpeita on lähes yhtä paljon. Yleisin pohjamaalaji on savi (95 %). Liejua on suon pohjalla 30 % :ssa tutkimuspisteistä. Liekoja on erittäin vähän. Käyttökelpoisuus Santinsuon pohjoisosassa on 50 ha :n alueella kasvuturpeeksi soveltuvaa heikosti maatunutta rahkaturvetta. Eteläosassa on samoin 50 ha :n alueella melko hyvin kasvuturpeeksi soveltuvaa rahkaturvetta. Turvetta on tällä yhteensä 100 ha :n alalla n. 1,25 milj. suo-m 3. Santinsuo kuuluu Pirkanmaan seutukaavaliiton (1976) suojeluohjelmaan. 11. Vasikkalanrahka (kl ) sijaitsee noin 12 km Valkeakosken keskustasta etelään. Suon pinta on m mpy ja se viettää länteen Saarioisjärveen, jonne myös vedet laskevat. Suo kuuluu osana laajaan suokompleksiin ja rajoittuu lännessä Saarioisjärveen, etelässä harjuun (Lapinnokka) ja muuten savi- ja moreenimaihin (St6n 1988b). Pinta-ala on 34 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 32 ha ja yli 2 m :n syvyistä 29 ha. Suon reunaosat on ojitettu. Paksun pintaosan (2-3 m) kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Suolla on 22 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 6,5/10 ha. Tutkimuspistehavaintojen perusteella Vasikkalanrahkan yleisimpiä suotyyppejä ovat erilaiset rämeet (95 % suoalasta), joista isovarpurämettä ja rahkarämettä on eniten. Avosuota on enää vain muutama hehtaari suon keskustassa ja Saarioisjärven rannassa.

21 2 3 Turvekankaita ja vanhoja turpeennostoalueita on vähän. Suoalasta on 74 % luonnontilaista. Suon pinnan rahkamättäiden peittävyys on 52 %. Mättäiden ja kermien korkeus on yleensä 2 dm. Rahkavaltaiset turpeet ovat yleisiä (64 %). Kohtalaisesti ja hyvin maatuneet saraturpeet ovat nykyisen Vanajaveden pinnan alapuolella. Suon pintaosan rahkavaltainen turve on Vanajaveden pinnan yläpuolella (Stdn 1988b). Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,4 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 7,1. Suurin turpeen paksuus on 7,2 m. Yleisin pohjamaalaji on savi. Liejua on suon pohjalla 28 % : ssa tutkimuspisteistä. Liekoja on suon yli 2 m :n syvyisellä alueella hyvin vähän. Käyttökelpoisuus Vasikkalanrahkan yli 2 metrin syvyisellä 29 ha :n alueella on kasvuturpeeksi soveltuvaa heikosti maatunutta rahkaturvetta. Vasikkalanrahka sisältyy kuitenkin Saarioisjärven ympärillä olevaan suokompleksiin, jota Pirkanmaan seutukaavaliitto on ehdottanut suojeltavaksi. 12. Karvastenrahka (kl ) sijaitsee noin 11 km Valkeakosken keskustasta etelään. Valtatie 3 ylittää suon länsiosan. Suo rajoittuu moreenisaarekkeisiin ja savikoihin (St6n 1988b). Suon pinta-ala on 19 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 17 ha ja yli 2 m:n syvyistä 15 ha. Suon pinta on m mpy ja se viettää länteen Kantalahteen, jonne myös vedet laskevat. Suo on kauttaaltaan ojitettu ja sen kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Kulkuyhteydet ovat erinomaiset. Suolla on 19 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 10/10 ha. Tutkimuspistehavaintojen perusteella Karvastenrahkan yleisimpiä suotyyppejä ovat erilaiset rämeet (77 % suoalasta), joista eniten on isovarpu- ja rahkarämettä. Suo on kokonaan ojitettu. Suon pinnan rahkamättäiden peittävyys on 44 % ja kermien ja mättäiden korkeus 2-3 dm.

22 24 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,3. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,5 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerroksen turpeen paksuus on 6,2 m. Karvastenrahkassa on rahkavaltaisia turpeita 53 6,4. Suurin %. Saravaltaisissa turpeissa yleisimmät lisätekijät ovat puuaines ja korte. Karvastenrahkan pohjakerroksen saravaltaiset turpeet ovat Vanajaveden pinnan alapuolella. Karvastenrahkan pohjamaalajina on savi. Suon pohjoisosan pellot on savettu. Liekoja on suon yli 2 m syvällä alueella erittäin vähän (0,8 %). Käyttökelpoisuus Karvastenrahkan yli 2 metrin syvyisellä alueella on kasvuturpeen raaka-aineeksi soveltuvaa turvetta noin 10 ha :n alueella. 13. Mäyränrahka (kl ) sijaitsee noin 11 km Valkeakosken keskustasta etelään. Suo rajoittuu idässä osittain Vanajaveteen, muualla savikoihin ja moreenimäkiin (Sten 1988b). Suon pinta-ala on 48 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 33 ha ja yli 2 m :n syvyistä 26 ha. Suon pinta on n m mpy ja se viettää loivasti itään Vanajaveteen, jonne myös vedet laskevat. Suo on lähes kauttaaltaan ojitettu ja sen 2-3 metriä paksun pintaosan kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suolla on 35 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 8,1/10 ha. Suolla on runsaasti rämeitä (79 % suoalasta). Yleisimmät niistä ovat rahkaräme, isovarpuräme ja tupasvillaräme. Yleisimpinä nevatyyppeinä ovat varsinainen saraneva ja luhtaneva. Suon pinnan rahkamättäiden peittävyys on 30 % ja kermien ja mättäiden korkeus 2 dm. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,0. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus 3,3 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,9. Suurin turvepaksuus on 4,7 m. Mäyränrahkassa ovat rahkavaltaiset turpeet yleisiä (60 %). Pohjamaalajeja ovat savi (87 %) ja hiesu (13 %). Liejua on niukalti. Liekoja on suon yli 2 m syvällä alueella erittäin vähän.

23 25 Käyttökelpoisuus Mäyränrahkan yli 2 metriä syvällä 26 ha :n alueella on kasvuturpeeksi soveltuvaa heikosti maatunutta (H 1-3) rahkaturvetta. 14. Pvhäsuo, A (Annila) (kl ) sijaitsee noin 6 km Valkeakosken keskustasta etelään Annilan kylässä. Suon pinta-ala on 8 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 3 ha ja yli 2 m :n syvyistä 2 ha. Suon pinta on n m mpy ja se viettää pohjoiseen Annilanlahteen, jonne myös vedet laskevat. Suo on kauttaaltaan ojitettu ja sen pintaosan kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Suo rajoittuu pohjoisessa Annilanlahteen ja etelässä savipeltoihin (St6n 1988a). Kulkuyhteydet ovat kohtalaiset. Suolla on 4 tutkimuspistettä. Pyhäsuon pintakasvillisuudelle antavat oman leimansa turvekankaat ja kuiviketurpeen nostoalue. Turpeen keskimaaatuneisuus on 7,2. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,9 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 7,5. Suurin turpeen paksuus on 2,8 m. Pyhäsuossa ovat saravaltaisia turpeita runsaasti (68 %). Pohjamaalajina on savi. Liekoja on yli 2 m syvällä alueella 0-1 m :n syvyydessä erittäin vähän (0,7 %) ja 1-2 m :n syvyydessä kohtalaisesti (2,1 %). Käyttökelpoisuus Pyhäsuo ei sovellu pienen kokonsa ja sijaintinsa vuoksi teolliseen turvetuotantoon. Suurin osa turvevaroista sijaitsee Vanajaveden pinnan alapuolella. Suolta on nostettu pieniä määriä turvetta. 15. Annilansuo (kl ) sijaitsee 6 km Valkeakosken keskustasta etelään, Annilanlahden ja Rapolanlahden välissä. Suo rajoittuu pohjoisessa ja idässä Rapolanharjuun, etelässä Vanajaveteen (St6n 1988b). Suon pinta-ala on 17 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 6 ha ja yli 2 m :n syvyistä 2 ha. Suon pinta on m mpy ja se viettää Vanajaveteen päin. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Suolla on 4 tutkimuspistettä ja tutkimupistetiheys on 2,3/10 ha.

24 26 Annilansuon yleisimpinä suotyyppeinä ovat turvekankaat (75 % havainnoista). Luonnontilaista luhtanevaa on järven rannalla. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,4. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 4,0 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 7,8 (Stern 1988b). Suurin turvepaksuus on 3,3 m. Annilansuossa ovat saravaltaiset turpeet vallitsevia. Suon pohjamaalajina on savi. Liejua on suon pohjalta 50 % : ssa tutkimuspisteistä. Liejukerroksesta on löydetty vesipähkinän (Trapanatans) piikikkäitä pähkinöitä (Auer 1924, 1925). Liekoja on koko suolla erittäin vähän. Käyttökelpoisuus Annilansuo ei sovellu pienen kokonsa vuoksi teolliseen turvetuotantoon. Turvetta on nostettu pieniä määriä tilakohtaisesti, lähinnä kuivikkeeksi ja maanparannusaineeksi. 16. Valokorpi (kl ) sijaitsee 12 km Valkeakosken keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu etelässä Suolahteen ja muualla savikkoon ja loivapiirteiseen moreenimaastoon (St6n 1988d). Suon pinta-ala on 21 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 17 ha ja yli 2 m :n syvyistä 11 ha. Suon pinta on 79,4-82 m mpy ja se viettää etelään Suolahteen. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suolla on 6 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 2,8 / 10 ha. Tutkimuspistehavaintojen perusteella Valokorven yleisimpiä suotyyppejä ovat rämeet, joista isovarpuräme ja varsinainen sararäme ovat yleisimmät. Vanhoja pistoturpeen nostoalueita on vielä näkyvissä. Rannat ovat luhtanevaa. 76 % suoalasta on luonnontilaista. Suon pinnan rahkamättäiden peittävyys on 20 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Suo on vain osittain ojitettu ja sen n. 2 metriä paksun pintakerroksen kuivatusmahdollisuudet suon itäosassa ovat hyvät. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,5. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 4,0 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,6 (Sten 1988d). Suurin turpeen paksuus on 4,2 m. Valokorven länsiosan turvekerrokset ovat lähes kokonaan Vanajaveden pinnan alapuolella. Suon itäosan rahkaturpeet ovat 1-2 metriä Vanajaveden pinnan yläpuolella.

25 27 Turve on lähes yksinomaan saraturvetta (92 %). Pohjamaa on savea. Liejukerrostumasta on löydetty vesipähkinän hedelmiä (Auer 1925). Liekoja on suon yli 2 m syvällä alueella 0-1 m :n syvyydessä vähän ja 1-2 m :n syvyydessä kohtalaisesti. Käyttökelpoisuus Valokorpi ei sovellu pienen kokonsa vuoksi teolliseen turvetuotantoon. Suon länsiosa on osittain raivattu pelloiksi. Itäosista on nostettu pieniä määriä turvepehkua. 17. Limojärvensuo (kl ) sijaitsee noin 10 km Valkeakosken keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon (St6n 1988e). Suon pinta-ala on 30 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n syvyistä vain 1 ha. Suon pinta on n m mpy ja se viettää länteen Limojärveen. Suo on itäosiltaan ojitettu ja sen kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Kulkuyhteydet ovat heikot. Suolla on 10 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 3,3/10 ha. Tutkimuspistehavaintojen perusteella Limojärvensuon yleisimpiä suotyyppejä ovat korvet (45 % suoalasta) ja niistä yleisin varsinainen korpi. Varsinaisten sararämeiden osuus on 17 %. Yleisin nevatyyppi on varsinainen saraneva (17 %). Turvekankaiden osuus on peräti 21 %. 57 % suoalasta on luonnontilaista. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,6. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,1 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,8. Suurin turpeen paksuus on 2,0 m (Sten 1988e). Turvekerrostuma on pääosin saravaltaista (84 %). Yleisin pohjamaalaji on savi, jota on 90 % :lla tutkimuspisteistä. Liejua on suon pohjalla puolella tutkimuspisteistä. Liekoja on hyvin vähän. Käyttökelpoisuus Limojärvensuo ei sovellu teolliseen turvetuotantoon pienen kokonsa vuoksi. Tilakohtaiseen palaturvetuotantoon on edellytyksiä.

26 28 6 TUTKIMUSTULOSTEN TARKASTELU 6.1 Pinta-ala Valkeakosken tutkittujen soiden kokonaispinta-ala on 777 ha. Ainoa yli 100 hehtaarin suuruinen suo on Santinsuo. Sen pinta-ala on 203 ha eli 26 % tutkitusta suoalasta. Soiden yli 1 metrin syvyisten alueiden pinta-ala on 567 ha eli 73 % tutkitusta suoalasta. Yli 2 metrin syvyistä aluetta on 414 ha eli 53 % tutkitusta suoalasta. Suokohtaiset ja yli 2 m :n syvyisten alueiden pinta-alat on esitetty kuvassa Suotyypit ja ojitus Valkeakosken konsentriset kermikeitaat ovat ympäristöään ylemmäksi kasvaneita, karuja, ombrotrofisia eli vain sadevesistä ravinteensa saavia soita. Alueen keidassuot ovat joko konsentrisia kilpikeitaita tai tasapintaisia Sisä-Suomen Sphagnumfuscum-keitaita. Soiden keskiosista poiketen laiteet ovat ympäröiviltä mineraalimailta valuneista vesistä ja osittain sadevesistä ravinteensa saavia, keskiravinteisia tai runsasravinteisia eli minerotrofisia suon osia. Alueelle tyypillisiä reheviä luhtia on järvien rannoilla yleensä kapeana vyöhykkeenä sekä umpeenkasvaneissa järvialtaissa. Kairauspisteillä tehtyjen suotyyppihavaintojen mukaan n. 50 % tutkitusta suoalasta on ombrotrofista ja 50 % minerotrofista. Rämetyypit ovat yleisiä. Niitä on 51 % tutkitusta suoalasta. Yleisimpiä ovat isovarpuräme (27 %) ja rahkaräme (17 %). Rämeistä on ojitettu keskimäärin 57 %. Isovarpurämeistä on ojitettu 60 %, rahkarämeistä 47 % ja tupasvillarämeistä 85 %. Avosoita eli nevoja on vain 3 % tutkitusta suoalasta. Yleisimpiä nevatyyppejä ovat lyhytkorsineva, varsinainen saraneva ja luhtaneva. Korpia on 10 % tutkitusta suoalasta. Yleisimmät korpityyppit ovat nevakorpi (5 %) ja varsinainen korpi (3 %). Korvista on ojitettu suurin osa, yhteensä 70 %. Tutkittujen soiden pinta-alasta oli tutkimusajankohtana luonnontilaisena 28 % ja ojitettuna 72 %. Ojituksen voimakkaasti muuttamia suotyyppejä, luonnontilaisen suokasvillisuuden lähes täysin menettäneitä turvekankaita oli 35 %, ojikoita oli 15 %, muuttumia 22 %, turvepeltoja 1 % ja turvepehkun nostoalueita 1 %.

27 2 9 0 I I I I 11 I I I I 20 km GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUKSET Kuva 5. Valkeakoskella tutkittujen soiden kokonais- ja yli 2 m syvien alueiden pinta-alat. Fig. 5. The whole area and the area over 2 m deep of the peatlands investigated. 1. Rajasuo 7. Mamsellinkorpi 13. Mäyränrahka 2. Koivussuo 8. Savijärvensuo 14. Pyhäsuo 3. Maisasuo 9. Pyhäsuo 15. Annilansuo 4. Rauttunrahka 10. Santinsuo 16. Valokorpi 5. Väänteenkorpi 11. Vasikkalanrahka 17. Limojärvesuo 6. Jämsänhaka 12. Karvastenrahka

28 30 N 6805 N 6805 S NA 6775 N km I I I I 1 1 I I I I I Potentiaaliset kasvuturpeet milj.m3 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUKSET Polttoturpeet Kuva 6. Valkeakosken turvevarakartta. Turpeen soveltuvuus perustuu turvelajeihin ja maatuneisuuteen. Fig. 6. The peat reserves in Valkeakoski. 1. Raj asuo 7. Mamsellinkorpi 13. Mäyränrahka 2. Koivussuo 8. Savijärvensuo 14. Pyhäsuo 3. Maisasuo 9. Pyhäsuo 15. Annilansuo 4. Rauttunrahka 10. Santinsuo 16. Valokorpi 5. Väänteenkorpi 11. Vasikkalanrahka 17. Limojärvesuo 6. Jämsänhaka 12. Karvastenrahka

29 Keskisyvyys ja turvemäärä Tutkittujen soiden keskisyvyys on 2,7 m, josta heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen paksuus on keskimäärin 0,9 m. Yli 1 metrin syvyisten suon osien keskisyvyys on 3,4 m, josta heikosti maatunutta pintakerrosta on 1,2 m. Yli 2 metrin syvyisten suon osien keskisyvyys on 4,2 m, ja tästä heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 1,5 m. Valkeakosken soiden suurin havaittu turpeen paksuus, 8 m, on mitattu Santinsuosta. Turvetta Valkeakosken tutkituissa soissa on yhteensä 20,7 milj. suo-m3, josta on heikosti maatunutta pintaturvetta on 6,7 milj. M3 (31 %) ja kohtalaisesti tai hyvin maatunutta pohjaturvetta 14,0 milj.suo-m3 (69 %). Valkeakosken turvevarat on esitetty kuvassa 6. Tutkittujen soiden yli 1 metrin syvyisten alueiden kokonaisturvemäärä on 19,5 milj. suo-m3, josta heikosti maatunutta pintaturvetta on 6,6 milj. suo-m3 ja kohtalaisesti ja hyvin maatunutta pohjaturvetta 12,9 milj. suo-m3. Yli 2 metrin syvyisten alueiden kokonaisturvemäärä on 17,3 milj. suo-m3, josta on heikosti maatunutta pintaturvetta on 5,1 milj. suo-m3 ja kohtalaisesti tai hyvin maatunutta pohjaturvetta 11,2 milj. suo-m Turvelajit ja liekoisuus Valkeakosken suot ovat syntyneet moreenimäkien välisiin painanteisiin ja vesistöjen, erityisesti Vanajaveden, ranta-alueille soiden kehitys on suurelta osin saavuttanut ombrotrofisen (sateista riippuvaisen niukkaravinteisen) kehitysvaiheen. Ombrotrofisten soiden turpeet ovat ainakin pintakerroksiltaan rahkavaltaisia ja useimmiten puhtaita rahkaturpeita. Rahkaturpeita on 43 % kokonaisturvemäärästä. Tupasvilla (ER) on yleisin rahkaturpeen lisätekijä ja sitä esiintyy 16 % :ssa rahkaturpeista. Sararahkaturpeita on 6 %. Valkeakosken soiden pääturvelajien prosentuaalinen jakauma on esitetty kuvassa 7. Saravaltaista turvetta on yleisimmin soiden pohjaosissa ja Vanajaveden rantasoissa. Yleisimpiä lisätekijöitä saravaltaisissa turpeissa ovat järviruoko (Pr), korte (Eq), varpuaines (N) ja puuaines (L). Kaikista tutkituista turpeista varpu- ja puuainespitoisia turpeita on keskimäärin 40 %. Liekojen eli lahoamattoman puuaineksen esiintyminen Valkeakosken soiden yli 1 metrin syvyisellä alueella on melko vähäistä. Heikosti maatunut rahkaturvevaltainen pintakerros

30 32 ei sisällä liekoja juuri ollenkaan, kun taas paremmin maatuneessa rahka- ja saraturpeessa liekoja esiintyy jonkin verran. Liekoja on 0,7 % turpeiden kokonaistilavuudesta km I 1 1 I 1 I I. I I I I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUKSET Kuva 7. Valkeakosken soiden pääturvelajien jakauma. Fig. 7. The main peat types of the peatlands in Valkeakoski. 1. Rajasuo 7. Mamsellinkorpi 13. Mäyränrahka 2. Koivussuo 8. Savijärvensuo 14. Pyhäsuo 3. Maisasuo 9. Pyhäsuo 15. Annilansuo 4. Rauttunrahka 10. Santinsuo 16. Valokorpi 5. Väänteenkorpi 11. Vasikkalanrahka 17. Limojärvesuo 6. Jämsänhaka 12. Karvastenrahka

31 Turpeen maatuneisuus Soiden turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 5,6. Heikosti maatuneen (H 1-4) rahkavaltaisen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,4 ja hyvin maatuneen (H 5-10) suon pohjaosan keskimaatuneisuus 7,0. Soiden pintaosien heikosti maatuneessa (H 1-4) turpeessa on paikoin ohuita, paremmin maatuneita (H 5-10) kerroksia. Heikosti maatunut pintaturve on lähes poikkeuksetta rahkaturvetta. Kohtalaisesti ja hyvin maatunut pohjaturve on yläosastaan usein sararahkaturvetta ja syvemmältä rahkasara- ja saraturvetta. 6.6 Turpeen kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet Näytteitä turpeen kemiallisten ja fysikaalisten ominaisuuksien selvittämiseksi on otettu 4 suosta yhteensä 97 kpl. Kaikkien näytteiden keskimääräinen happamuus (ph) on 3,8, kuiva-aineen määrä 84 kg /M3, tuhkapitoisuus kuiva-aineesta 2,5 %, vesipitoisuus märkäpainosta 91,5 % ja kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 19,3 MJ/kg. Tehollinen lämpöarvo laskettuna 50 % :n kosteudelle on 8,4 MJ/kg. Kaikkien näytteiden keskimääräinen rikkipitoisuus on 0,14 % kuivapainosta ja käyttökelpoisten energiaturvenäytteiden 0,21 % kuivapainosta. Alueen järviruoko-saraturpeet ovat yleensä rikkipitoisia, eivätkä sovellu korkean (yli 0,3 %) rikkipitoisuutensa takia energiaturpeiksi (Turveteollisuusliitto 1989). Heikosti maatuneiden rahkaturpeiden ph-aste ja tuhkapitoisuus ovat alhaisia. Ainoastaan suon pintakerroksessa tuhkapitoisuus kohoaa jonkin verran korkeammaksi kuin alemmissa kerroksissa. Pintakerroksesta otetusta 15 turvenäytteestä saatiin heikosti maatuneelle rahkaturpeelle (S, H 1-3) keskimääräiseksi vaihtokapasiteetiksi 120 me/100 g. Vaihtokapasiteetin vaihteluväli oli me/100 g. Lisätekijöinä mm. leväkköä, tupasvillaa, puuainesta ja varpuainesta sisältäneiden heikosti ja heikohkosti maatuneiden rahkaturpeiden eli väliturpeiden (S, H 1-4) vaihtokapasiteetti oli 13 näytteen keskiarvona 100 me/100 g. Vaihteluväli oli me/100 g. Vertai-

32 34 lun vuoksi määritettiin vaihtokapasiteetti myös saraturpeesta. Saraturvetta sisältävien viiden turvenäytteen vaihtokapasiteetti oli keskimäärin 83 me/100 g. Vaihteluväli oli me/100 g. 6.7 Pohjamaalajit Tutkitun suoalan pohjamaalajeista savi on yleisin (88 %). Moreenia on 5 %, hietaa 3 %, hiesua 3 % ja hiekkaa 1 %. Paikoin hiekka ja hieta esiintyvät suon pohjalla ohuena, vain 1-20 cm paksuna kerroksena saven päällä. Tämä ympäröiviltä moreenimailta tai harjulta maan kohotessa savikolle huuhtoutunut hiekka- tai hietakerros ohenee siirryttäessä kauemmaksi aineksen lähtöpaikasta. Liejua esiintyy 13 suon pohjalla (n. 28 % tutkitusta alasta), mikä on hieman vähemmän kuin Hämeen läänissä keskimäärin, 37 % (Lappalainen & Toivonen 1985). Tämä osoittaa, että soistuminen umpeenkasvun seurauksena on ollut yleistä, joskaan ei kovin laaja-alaista. Paksuhkoja hieno- ja karkeadetritusliejukerroksia on runsaimmin Vanajaveden rantasoissa sekä myös topografialtaan vaihtelevien moreeni- ja kallioalueiden soissa. Hieno- ja karkeadetritusliejut ovat kerrostuneet lampien pohjille. Vähitellen lammet kasvoivat umpeen ja soistuivat. Umpeenkasvuvaiheen jälkeen suot levittäytyivät ympäristöön metsämaan soistumisen myötä. Valkeakoskelta on löydetty nykyään Suomesta hävinnyttä vesipähkinää neljältä eri paikalta, Konhon Mamsellinkorvesta sekä Sääksmäen Annilasta, Suolahdesta ja Uskista (Auer 1924, 1925).

33 3 5 7 YHTEENVETO Valkeakoskella on turvetutkimuksia tehty seitsemällätoista suolla yhteensä 777 hain alalla, josta 739 ha on Valkeakosken kaupungin alueella ja 38 ha naapurikuntien puolella. Suot ovat kooltaan pieniä. Vain Santinsuon pinta-ala on yli 100 ha. Tutkitusta suoalasta on yli 1 metrin syvyistä aluetta 577 ha eli 74 % ja yli 2 metriä syvää aluetta 414 ha eli 53 %. Turvetta on yli 2 m syvällä alueella yhteensä 17,3 milj. suo-m3. Suurin turpeen paksuus, 8 m, on mitattu Santinsuosta. Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä 20,7 milj. m 3, josta 14 milj. suo-m3 on hyvin maatunutta. Turvetuotantoon sopivaa aluetta on yhteensä 286 ha ja siinä on käyttökelpoista turvetta noin 3,87 milj. suo-m3 (19 % koko turvemäärästä). Kasvuturvetuotantoon soveltuuu viisi suota, joissa on tuotantokelpoista aluetta yhteensä 201 ha. Niissä on kasvuturveraakaaineeksi soveltuvaa turvetta 2,26 milj. suo-m3. Energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita on neljällä suolla yhteensä 85 ha. Näissä on käyttökelpoista energiaturvetta 1,61 milj. suo-m3. Turpeen energiasisältö on 50 % kosteudessa 0,73 milj. MWh. Tampereen seutukaavaliiton 1. vaihekaavan mukaan (1976) Valkeakoskella on kolme maakunnallisesti tärkeää suoaluetta : 1. Saarioisjärvi ja järveen rajoittuva Santinsuon suokompleksi sekä Rauttunrahka. 2. Sääksmäen tervaleppäkorpi Vanajaveden rannalla, joka on biologisesti arvokas, noin 12 ha :n laajuinen luhtainen suoalue. 3. Rehevän, umpeenkasvavan Vallonjärven rantasuo, joka on paikallinen, biologisesti merkittävä opetus-, virkistys- ja suojelukohde näköalatorneineen kaupungin keskustan tuntumassa. Soidensuojeluun varattujen alueiden pinta-ala on noin 360 ha eli suunnilleen puolet Valkeakosken suoalasta.

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 394

Turvetutkimusraportti 394 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 274 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the usefulness of the peat resources

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 327. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 327. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 327 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT Sammandrag : Myrarna i Esbo och Grankulla Summary : The peatlands in Espoo and Kauniainen,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 254 Markku Mäkilä ja Ale Grundström TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Tuulos and their usefulness Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN LASSE SVAHNBÄCK JA KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires in the western part

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

KARKKILAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

KARKKILAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 270 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen KARKKILAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the potential use of the peat reserves in

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252 Pauli Hänninen ja Satu Jokinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Pudasjärvi.

Lisätiedot

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 249 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Mäntsälä and their potential use. Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

HÄMEENLINNAN SUOT. Summary: The peatlands in Hämeenlinna, southern Finland

HÄMEENLINNAN SUOT. Summary: The peatlands in Hämeenlinna, southern Finland Hämeenlinnan suot GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 337 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 337 HÄMEENLINNAN SUOT Summary: The peatlands in Hämeenlinna, southern Finland

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 446

Turvetutkimusraportti 446 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 Pauli Hänninen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI Kuopio 1988 Hänninen, Pauli1988. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235. Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235. Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235 Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Nilsiä Kuopio 1989 Luukkanen,Ari1989.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 246 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA IX Kuopio 1991 Hänninen, Pauli ja Hyvönen, Arto 1991. Pudasjärvellä

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 298 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Summary : The mires and peat resources in Lappi, southwestern Finland Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 297. Tapio Toivonen ISOSSAKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT OSA 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 297. Tapio Toivonen ISOSSAKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT OSA 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 297 ISOSSAKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT OSA 2 Abstract : The mires and peat reserves of Isokyrö Part 2 Espoo 1996 Toivonen, Tapio, 1996. Isossakyrössä

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 449

Turvetutkimusraportti 449 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 224. Jukka Leino. JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto

TURVERAPORTTI 224. Jukka Leino. JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 224 Turvetutkimus Jukka Leino JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto Kuopio 1989 Leino.Jukka1988. Jäppilässä tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO. Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO. Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3 Kuopio 1988 Leino.Jukka1988. Pieksämäen mlk :ssa tutkitut suot, osa 3.

Lisätiedot

KOKEMÄEN SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KOKEMÄEN SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 359 Carl-Göran Stén ja Tapio Toivonen KOKEMÄEN SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands and peat reserves of Kokemäki, Southwest Finland Geologian

Lisätiedot

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 350 KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Kaavi Part 2 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2004 Kaavilla

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 382

Turvetutkimusraportti 382 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 382 2008 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Karstula, part 2 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

ALAVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract: The mires and peat reserves in the municipality of Alavieska, Western Finland

ALAVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract: The mires and peat reserves in the municipality of Alavieska, Western Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 345 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 345 ALAVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves in

Lisätiedot

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

PERÄSEINÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 265 Riitta Korhonen PERÄSEIÄJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires of Peräseinäjoki and their usefulness Espoo 1993 Korhonen Riitta

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 9

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 9 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 356 Hannu Pajunen YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 9 Abstract: The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland Part 9 Geologian

Lisätiedot

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 278 Tapio Toivonen LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Lapua Kuopio 1994 Toivonen Tapio 1994 Lapualla tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 453

Turvetutkimusraportti 453 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands

Lisätiedot

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 400

Turvetutkimusraportti 400 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 400 2009 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 397

Turvetutkimusraportti 397 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 397 2009 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: Mires and peat reserves of Muhos, Central Finland. Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 434

Turvetutkimusraportti 434 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu Pajunen

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 409

Turvetutkimusraportti 409 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 409 2010 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 1 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 208 MAAPERÄOSASTO TAPIO TOIVONEN NÄRPIÖN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 208 MAAPERÄOSASTO TAPIO TOIVONEN NÄRPIÖN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 208 MAAPERÄOSASTO TAPIO TOIVONEN NÄRPIÖN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Torvtillgångarna i Närpes och deras användbarhet Abstract : The peat resources of

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 390

Turvetutkimusraportti 390 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 390 2008 Limingassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The mires and peat reserves of Liminka, Central Finland Part 2 Hannu Pajunen GEOLOGIAN

Lisätiedot

MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/83/11 9. Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m

MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/83/11 9. Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/83/11 9 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m LUUMÄEN JA LÄHIKUNTIEN ERÄIDE N SOIDEN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Raportti Geologisen tutkimuslaitoksen,

Lisätiedot

KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSAST O RAPORTTI P 13.4/85/17 3 CARL-GÖRAN STEN J A LASSE SVAHNBÄC K KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS ~ r cr,~~,,j ~ : ~ V~,._~ -3.~. `.n

Lisätiedot

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 365 LESTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 380

Turvetutkimusraportti 380 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 380 2007 Pomarkussa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Pomarkku, Southwest Finland Tapio Toivonen ja Samu Valpola

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 412

Turvetutkimusraportti 412 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 412 2010 Hattulan tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat resources of Hattula, southern Finland. Timo Suomi, Kari Lehmuskoski

Lisätiedot

MULTIALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

MULTIALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 352 MULTIALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The mires of Multia and their usefulness Part 2 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 423

Turvetutkimusraportti 423 391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. 399. 400. 401. 402. 403. 404. 405. 406. 407. 408. 409. 410. 411. 412. 413. 414. 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 381

Turvetutkimusraportti 381 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 381 2008 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, part 1, Northern Ostrobothnia Tapio Toivonen

Lisätiedot

KARVIASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KARVIASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 357 Timo Suomi ja Riitta Korhonen KARVIASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karvia Part 2 Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 435

Turvetutkimusraportti 435 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu

Lisätiedot

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary :

Turveraportti 236. Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 236 Turvetutkimus Carl-Göran Sten ja Tapio Toivonen KIHNIÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary : The peat resources and their potential use in Kihniö,

Lisätiedot