VIITA SAMMAKON KUTUALUEKARTOITUS LAIHIAN VAATIMONNEVALLA TOUKOKUUSSA 2014

Transkriptio

1 EPV BOTURVE OY VTA SAMMAKON KUTUALUEKARTOTUS LAHAN VAATMONNEVALLA TOUKOKUUSSA 2014 *sr Ahma ympäristö Oy lmajoki 2014

2 1. 1 JOHDANTO Laihian Vaatimonnevalla toukokuussa 2014 tehty viitasammakon kutualuekartoitus on yksi EPV Bioturve Oy:n Kaakimo-Vaatimo-Nälkänevan turvetuotantohankkeeseen liittyvistä ympäristöselvityksistä. Karloituksen tarkoituksena oli selvittää, onko hankealueella viitasammakon kutualueiksi soveltuvia vesimuodostumia sekä arvioida mahdolliseen kututapahtumaan osallistuvien viitasammakoiden lukumäärä. 2 SELVTYSALUE Kaakimo-Vaatimo-Nälkänevan hankealue sijaitsee Laihialla Madesjoen kylän itäpuolella (kuva 1). Alue sijoittuu kolmelle suolle (Kaakimonneva, Vaatimonneva ja Nälkäneva) ja se on alustavan tuotantosuunnitelman mukaisesti kooltaan n. 25 ha. Viitasammakon kutualueselvitys tehtiin Vaatimonnevan keskiosassa sij aitsevalla luonnontilaisella alueella. Kaakimonneva ja hankealueeseen alustavasti sisältyvä Nälkänevan läntisin osa on kokonaan ojitettu. Alueen yleisimpiä suotyyppejä ovat erilaiset rämeet. Rämetyypeistä selvästi yleisimmät ovat tupasvilla- ja varsinainen sararämemuuttuma. Monin paikoin on lisäksi rahkaräme-, lyh korsinevaräme- ja saranevamuuttumaa. Myös Vaatimonneva on pääosin ojitettu, mutta suon keskellä ja länsiosassa on myös luonnontilaisia alueita. Yleisimpiä suotyyppejä ovat erilaiset rämeet. Suon keskellä luonnontilaisella alueella on lyh korsinevaa sekä paikoin rahkanevaa, lyhytkorsinevarämettä ja reunemmalla rahkarämettä. Ojitetulla alueella on mm. tupasvillarämettä, rahkarämettä, isovarpurämettä ja paikoin varsinaista sararämettä, jotka ovat yleensä muuttuma-asteella. Suon länsiosassa ovat rahkaräme, tupasvillaräme ja isovarpuräme tyypillisiä; paikoin esiintyy myös varsinaista sararämettä ja keidasrämettä (Toivonen 1997). 3 MENETELMAT Viitasammakoiden kutu ajoittuu Etelä-Pohjanmaalla tavallisesti jaksolle Kudun ajoittuminen ja kesto vaihtelevat vesistökohtaisesti, mutta huippuvaihe on yleensä toukokuun ensimmäisellä viikolla. Tyypillisiä kutupaikkoja ovat rehevien järvien, lampien tai jokisuvantojen runsaskasvustoiset sekä matalat (vesisyvyys alle 0,5 m) rannat. Laji suosii kutuvesinään suurempia vesimuodostumia kuin tavallinen sammakko, eikä näytä kutevan vähävetisissä ojissa kuten osa sammakoista. Viitasammakon kutuaika on myös hieman myöhäisempi. Vaatimonnevan viitasammakkokartoitukselle sopivan ajankohdan arvioimiseksi seurattiin kudun alkamista ennestään tunnetuilla kutupaikoilla Hirvijärven ja Varpulan tekoaltailla sekä kahdella niiden läheisyydessä sijaitsevalla lammella. Näillä kohteilla äänteleviä viitasammakoita kuultiin välisenä alkana. Toukokuun alkupuolella ääntely oli aktiivista päivisin n. klo 10-18, mutta laantui myöhemmin illalla (mahdollisesti vuodenaikaan nähden kylmistä öistä johtuen). Vaatimonnevalla kutualuekartoitus tehtiin keskipäivälä Sää oli heikkotuulinen ja lähes selkeä (ilman lämpötila 8 "C). Selvityskohteena oli n. 34 ha:n laajuinen suon ojittamaton keskiosa

3 2 (kuva 1), jolta tarkistettiin kaikki vesimuodostumat. Kartoituksen maastotyöt ja raportoinnin on tehnyt alihankintatyönä Ahma ympäristö Oy:lle vesibiologi Harri Hutri Pohjanlumme Ky:stä. 4 TULOKSET JA TARKASTELU Selvitysalue oli pääosin puoliavointa tai avointa nevaa/rämettä, jolla ei ole pysyviä vesimuodostumia (kuva 2). Suon keskellä oli joitakin lumen/roudan sulamisesta syntyneitä pieniä vesilammikoita (alle m2;, jotka eivät pienuutensa ja tilapäisen luonteensa vuoksi sovi viitasammakoiden kutupaikoiksi. Alueen koillis- ja eteläosien reunaojissa (kuva 3) oli paikoin kirkasta vettä, jonka syvyys vaihteli 0,1-0,5 m välillä. Ojien pitkälle edenneestä umpeenkasvusta johtuen avovesipintaa oli kuitenkin vähän, eikä sammakoita tai niiden kutua havaittu. a 0 c^ Þ o 0 t- ' r ô ^l ^ s a 1, 0 Kuva. Kaakimo-Vaatimo-Ndlkdnevan hankealueen ja viitasammakon kutualuekartoituksessa tutkitun luonnontilai s en alue en (punainen r aj aus) s ij ainti.

4 3 Kuva 2. Ndlrymri kartoitusalueen keskiosasta. Kuva 3. Kartoitusalueen etelciosan reunaoja.

5 4 KRJALLSUUS: Toivonen, T Laihialla tutkitut suot ja niiden turvevarat. Geologian tutkimuskeskus, turvetutkimusraportti 304. Espoo s.2. Seinäjoella Pohjanlumme Ky il,n',1[ e Harri Hutri FM, vesibiologi