Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla"

Transkriptio

1 Työraportti Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla Markku Mäkilä Ale Grundström Helmikuu 2008 POSIVA OY Olkiluoto FI EURAJOKI, FINLAND Tel Fax

2 Työraportti Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla Markku Mäkilä Ale Grundström Geologian tutkimuskeskus Etelä-Suomen yksikkö Helmikuu 2008 Posivan työraporteissa käsitellään käynnissä olevaa tai keskeneräistä työtä. Esitetyt tulokset ovat alustavia. Raportissa esitetyt johtopäätökset ja näkökannat ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa Posiva Oy:n kantaa.

3 Turpeen ikä ja kerrostumisnopeus Lounais-Suomen soilla TIIVISTELMÄ Raportti käsittelee turpeen ikää ja pitkäaikaista kerrostumisnopeutta Lounais-Suomessa. Tutkimuksessa on mukana 16 suota, joiden pohjaturve on ajoitettu radiohiilimenetelmällä. Kahdelta suolta on turvekerros ajoitettu usealta syvyydeltä, mikä mahdollistaa turpeen kerrostumisnopeuden vaihtelujen tarkastelun viimeisimmän 9000 vuoden aikana. Soiden ikä vaihtelee 1300 ja vuoden välillä. Turvetta on kerrostunut 4 metriä 4900 vuodessa, mikä on ajoitettujen turvekerrostumien keski-ikä. Turpeen kerrostuminen on ollut 0,87 mm vuodessa eli 87 cm tuhannessa vuodessa. Kerrostumisnopeuden vaihtelut voidaan pääasiassa selittää kasvilajikoostumuksen ja turpeen maatuneisuuden (hajoamisasteen) avulla, jotka johtuvat suon luontaisesta kehityksestä ja paikallisista tekijöistä (hydrologiasta, ravinteisuudesta ja topografiasta). Suurimmat turpeen kerrostumisnopeudet, yli 1 mm vuodessa, ovat rannikon nuorissa soissa ja pienimmät, 0,4-0,6 mm vuodessa soissa, jotka sijaitsevat alueen itäosan korkeammalla ja topografialtaan vaihtelevammalla maaperällä. Mitä vanhempi suo on ja mitä korkeammalla merenpinnasta se sijaitsee, sitä pienempi on yleensä turpeen kerrostumisnopeus. Vastaavasti mitä vetisempi kasvupaikka on ja mitä maatumattomampi turve, sitä suurempi on turpeen kerrostumisnopeus lukuun ottamatta kaikkein vetisimpiä nevapaikkoja. Ilmaston vaikutusta ei myöskään pidä väheksyä. Tämä näkyy varsinkin savikkoalueiden rahkasoilla, joilla ympäristön merkitys soiden kehitykseen on vähäinen. Avainsanat: turpeen kerrostumisnopeus, suo, ikä, Lounais-Suomi

4 The age and growth of peat in mires of south-western Finland (in Finnish). ABSTRACT This report focuses on the age of peat and apparent long-term peat increment in southwestern Finland. The peat increment of peat layers was determined with C-14 datings from the bottom peat of 16 mires. From two mires, datings were performed from several depths of the peat layer, which made it possible to examine variations of peat increment during the last 9000 years. The age of mires varies between 1300 and years. During the last 4900 years, which is the average age of studied mires, the average peat growth has been 4 m, in other words 0.87 mm/year or 87 cm during one thousand years. Variation in peat increment rates can mainly be explained by the vegetation composition and decomposition rates, due to natural mire succession and variations in local conditions, especially moisture, nutrient conditions and topography. The highest peat increment, over 1 mm/year, is in young coastal mires and the lowest, mm/year, in mires which are situated at the higher and topographically variably soil in the eastern part of the area. Generally the older and higher situation the mires have the lower the peat increment is. Correspondingly, the wetter the growing place is the higher the peat increment is except, in the wettest open mire places. The role of climate cannot be ignored, either. This can be seen, especially, in Sphagnum bogs where the surroundings do not have much influence in the bog development. Keywords: peat growth, mire, age, south-western Finland

5 1 SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO TUTKIMUSALUE JA TUTKITUT SUOT TUTKIMUSMENETELMÄT Aineisto Radiohiiliajoitus TULOKSET Pohjaturpeen ikä Turpeen pitkäaikainen kerrostumisnopeus YHTEENVETO LÄHDELUETTELO LIITE 1. SUOSELOSTUKSET... 21

6 2 1 JOHDANTO Viimeisimmän mannerjäätiköitymisen päättyminen, ja sitä joillakin alueilla seuranneet vesivaiheet ovat määränneet Suomen soiden maksimi-iän. Geologian tutkimuskeskuksen tähän mennessä löytämä vanhin pohjaturve, iältään kalenterivuotta, on Kuhmosta Itä-Suomesta. Vanhin, noin 4 cm paksu turvekerros iältään kalenterivuotta, löytyi liejusta Ilomantsista, alueelta, joka Suomessa ensimmäisenä vapautui lopullisesti mannerjäästä (Mäkilä et al. 2006). Paksuin turvekerros, 12,3 m on löydetty Tammelan Torronsuolta (16), jossa pohjaturpeen ikä on kalenterivuotta (Stén 1998b). Turve on kuolleista kasveista maatumisen tuloksena syntynyt eloperäinen maalaji. Soiden pinnalla rahkasammalet kasvavat pituutta 2-20 mm vuodessa (vuosittainen kasvu ennen hajotusta). Suon sammalpeite kasvaa jatkuvasti pinnaltaan ja muodostaa kuollessaan uutta turvetta. Suoekosysteemiä pitää yllä tuotannon ja hajotuksen epätasapaino: 2-20% vuosittain soilla tuotetusta biomassasta kerrostuu turpeeksi. Turpeen kertymisen avaintekijä on hajotuksen heikkous eikä esim. tuotoksen suuruus, joskin jälkimmäisellä on myös merkityksensä. Kasviaineksen hajoamisasteeseen vaikuttaa suuri määrä tekijöitä, jotka eivät välttämättä toimi toisistaan riippumatta, ja usein vaihtelevat syvyyden ja turvekerroksen iän mukaan. Päätekijöitä ovat lämpötila, kosteus, kasviaineksen koostumus ja pieneliöiden koostumus ja määrä. Hajotuksen kannalta ratkaisevaa on aika, jonka maatuva kasviaines viettää suon hapekkaassa, hajottavassa pintakerroksessa eli akrotelmassa (yleensä alle 0,4 m paksu). Hajotusta tapahtuu myös suon hapettomassa pohjakerroksessa eli katotelmassa, mutta selvästi pintakerrosta hitaammin. Turpeen kerrostumisnopeuden pohjana ovat paikan hydrologiset ja edafiset (trofia, maaperän läpäisevyys) tekijät ja niiden mahdolliset muutokset ajan, ilmaston, mineraalipohjan ja pinnan viettosuhteiden, tulipalojen ja ihmistoiminnan määrääminä (Aaby & Tauber 1975, Korhola 1992, Mäkilä 1997) sekä turvetta muodostavien kasvilajien koostumus ja lajikohtaiset hajoamisominaisuudet (Johnson & Damman 1991). Turpeen kerrostuminen loppuu, kun suon korkeuskasvu on saavuttanut vaiheen, jossa perustuotanto (orgaanisen aineksen määrä, joka vuosittain hautautuu turvekerrokseen) ei riitä kompensoimaan koko turvekerroksesta vapautuvan aineen määrää (Clymo 1984). Nykyisissä ilmasto-olosuhteissa luonnontilaiset vanhat rahkasuot säilyttävät positiivisen tasapainon vielä usean tuhannen vuoden ajan, kun taas pohjoisemmat vanhat sarasuot ovat saavuttamassa tasapainotilan huomattavasti lyhyemmässä ajassa (Mäkilä et al. 2001). Turvetta muodostavat kasviryhmät ovat turvetekijöitä. Geologisessa tutkimuksessa turpeet luokitellaan niitä muodostavien kasvijäännösten perusteella kolmeen ryhmään: rahkaturpeisiin (S), saraturpeisiin (C) ja ruskosammalturpeisiin (B) (Lappalainen et al. 1984). Satakunnan alueella soiden geologisesta kehityksestä johtuen ovat rahkaturpeet vallitsevia, yli 70 % koko turvemäärästä. Saravaltaisia turpeita on lähes 30 % (Tuittila et al. 1988, Virtanen et al. 2003). Koko maan turvevaroista on rahkavaltaisia 54 % ja saravaltaisia 45 %. Jäljelle jäänyt 1 % koostuu pääasiassa Lapissa tavattavista ruskosammalvaltaisista turpeista (Virtanen et al. 2003). Turpeessa on yleensä aina jossain määrin myös muiden erilaisten suokasvien jäännöksiä ns. lisätekijöinä.

7 3 Rahkasammalet muodostavat rahkaturvetta ja saavat kasvunsa edellyttämän veden lähes pelkästään sadevedestä. Rahkasammalet kasvavat yläpäästään, ja kuolevat alapäästään, muuttuen turpeeksi, joka on niukkaravinteista. Sarakasvit ovat tyypillisiä vetisten soiden kasveja ja ovat olleet Suomen soiden merkittävin alkuaikojen turpeiden muodostaja. Kaikissa soissa on ainakin niiden kehityksen alkuvaiheessa ollut ravinteisuutta ilmentävää sarakasvillisuutta. Sarakasvit kasvattavat juuriaan syvälle turpeeseen. Tärkein ja lähes yksinomainen turpeen muodostaja on juuristo ja pienemmässä määrin muut maanalaiset kasvinosat. Sara- ja ruskosammalturvetta muodostavat kasvit saavat vetensä aina suorien sadevesien lisäksi myös ympäröiviltä ja alapuolisilta kivennäismailta, joista huuhtoutuu ja mineraalimaahan ylettyvän juuriston vaikutuksesta myös kulkeutuu kasvien tarvitsemia ravinteita. Turpeen maatuneisuus määritellään von Postin H 1-10 asteikon mukaan, jossa H 1 edustaa täysin hajoamatonta ja H 10 täysin hajonnutta ja tässä vaiheessa jo amorfista kasvimassaa. Von Postin menetelmä (1922) perustuu turpeen silmämääräiseen tarkasteluun ja kädessä suoritettuun turpeen puristuskokeeseen, jolloin havaitaan erkanevan veden väri, sormien välistä pursuavan turvemassan määrä ja laatu sekä käteen jäävän turpeen kimmoisuusominaisuus. Tämän raportin tarkoituksena on antaa lisävalaistusta turpeen iästä ja pitkäaikaisesta kerrostumisnopeudesta Lounais-Suomessa ja siitä miten kerrostumisnopeus vaihtelee suon iän, maatuneisuuden ja korkeustason mukaan. Tähän antaa mahdollisuuden Geologian tutkimuskeskuksen soiden radiohiiliajoitus- ja kartoitusarkisto.

8 4 2 TUTKIMUSALUE JA TUTKITUT SUOT Maa kohoaa kaikkialla Suomessa muistona muinaisesta mannerjäätiköstä. Maankohoaminen on vaihtelevan suuruista eri alueilla, nopeinta Perämeren ympäristössä, 8-9 millimetriä vuodessa suhteessa merenpintaan ja hitainta Kaakkois-Suomessa, tuskin kahta millimetriä (Kakkuri 1992). Heti mannerjäätikön peräydyttyä maankohoaminen oli moninkertaista nykyiseen verrattuna (esim. Saarnisto 1981). Monet Suomen suot ovat syntyneet suoraan merestä kohoavan maan soistuessa tai järvien umpeenkasvun kautta. Soiden pohjakerrostumissa turpeen alla voi siis olla kuroutumiskontakti, jonka avulla voidaan ajoittaa suoaltaan kynnyksen kohoaminen vedestä. Maankohoamisen seurauksena on Itämeren rantaviiva jääkauden jälkeen siirtynyt pitkiä matkoja, ennen kuin se on saanut nykyisen hahmonsa (kuva 1). Soiden muodostumisen edellytyksenä on ollut soistumiselle sopiva humidi ilmasto, jossa haihdunta on pienempi kuin sadanta. Ilmaston ohella merkittävä tekijä on ollut maan tasaisuus. Soistumiseen ei kuitenkaan vaikuta pelkästään ilmasto ja topografia. Maankohoamisalueilla maanpinnan kallistuminen saattaa muuttaa altaiden hydrologiaa aiheuttaen niiden soistumisen. Lounais-Suomen ensimmäiset suot alkoivat syntyä heti mannerjään sulettua ja tätä seuranneen vesivaiheen alta paljastuneen kivennäismaan jouduttua suokasvillisuuden valtaan. Soistuminen alkoi maaston painanteista ja vesien vaivaamilta mailta. Varsinainen soistuminen kiihtyi, kun rahkasammalet ja sarakasvillisuus pääsivät vallalle. Kuolleet kasvinjäännökset alkoivat kerrostua kostealle vähähappiselle alustalle ja maatuivat muodostaen turvetta ja aikaa myöten turvekerrostumia. Alueen suot ovat syntyneet primaarisen soistumisen, metsämaan soistumisen ja vesistöjen umpeenkasvun tuloksena. Eri soistumistapojen keskinäinen osuus vaihtelee suosta ja alueesta toiseen. Liejukerroksen ohuus osoittaa suon syntyneen primaarisen soistumisen tuloksena. Umpeenkasvusuolle on tyypillistä paksu liejukerros, jonka päälle on syntynyt turvetta. Metsämaan soistumista ohjaa pitkälti maaston topografia. Metsämaan soistuminen syntyy esimerkiksi ympäröiviltä harjuilta purkautuvien vesien vaikutuksesta. Suon pohjalla on ohut, hyvin maatunut puunjäännöspitoinen saraturve. Harvemmin koko suo on saanut alkunsa samalla tavalla. Soistumistapaan ovat vaikuttaneet Itämeren kehitys, paikallinen topografia, maalajit, ilmasto, maankohoaminen ja metsäpalot (Kukkonen et al. 1993). Alueen länsiosissa on ollut pääasiallisesti tasaisille savikoille syntyneitä primäärejä soistumia, joista muodostuneiden soiden kehitykseen ei ole juurikaan vaikuttanut ympäristön topografia (Svahnbäck 2007). Tutkimusalueen topografialtaan vaihtelevassa itäosassa suot ovat pääosin pienialaisia (kuva 2). Jokilaaksojen ja savikoiden suot ovat yleensä olleet ohutturpeisia ja runsasravinteisia. Viljelyyn soveltuvina on huomattava osa niistä alueen pitkän asutushistorian aikana raivattu pelloiksi, jolloin ne ovat aikojen kuluessa mineralisoituneet niin, että turvekerros on kokonaan hävinnyt, ja ainoastaan viljelymaan ympäristöään suurempi humuspitoisuus ilmaisee paikalla olleen turvekerrostuman. Yli 20 ha:n suuruisten geologisten soiden pinta-ala on Varsinais-Suomessa ha ja turvekerrostuman keskipaksuus 2,5 m. Satakunnassa vastaavat arvot ovat ha ja 2,0 m (Virtanen et al. 2003).

9 5 Kuva 1. Soistuminen ja turvekerrostumien muodostuminen Suomessa Virtasen (2006) mukaan.

10 6 Ajoitetut suot 1. Isorahka (Laitila) 7. Isoneva (Pomarkku) 12. Pesänsuo (Mellilä) 2. Ojasuo (Lappi) 8. Lehdonsaarensuo (Laitila) 13. Nanhiansuo (Huittinen) 3. Isosuo (Rauma) 9. Hirvilamminsuo (Laitila) 14. Isoneva (Ikaalinen) 4. Hevossuo (Rauma) 10. Järvenrahka (Yläne) 15. Rapakonneva (Jämijärvi) 5. Lastensuo (Eurajoki) 11. Eurassuo (Eura) 16. Torronsuo (Tammela) 6. Pitkäsuo (Kullaa) Kuva 2. Ajoitettujen soiden sijainti. Kuvasta näkyy myös soiden 14 C BP ikä ja turpeen kerrostumisnopeus. Suoselostukset ovat liitteenä. Tutkimusalue kuuluu laakiokeitaiden ja konsentristen kermikeitaiden vyöhykkeeseen (kuva 3). Suurmuodoltaan rannikon suuret suot ovat laakiokeitaita ja sisämaan suot kilpikeitaita (kuva 4). Pienet suot ovat enimmäkseen metsäkasvillisuuden luonnehtimia laakeahkoja rahkasoita (Eurola 1962).

11 7 Kuva 3. Suoyhdistymävyöhykkeet Ruuhijärven & Hosiaisluoman (1988) mukaan. Mustan viivan alapuolinen osa on keidassuoaluetta ja yläpuolinen osa aapasuoaluetta. Tutkimusalue on rajattu katkoviivalla karttaan. Kuva 4. Tammelan Torronsuon keidasrämettä. Etualalla on silmäkenevaa. Valokuva Jari Väätäinen, GTK, 2006.

12 8 3 TUTKIMUSMENETELMÄT 3.1 Aineisto Tutkimuksessa käytetään eri puolilta Lounais-Suomea ajoitetun 16 suon turvekerroksen pohjaturpeen ikiä. Kahdelta suolta, Pitkäsuolta (6) ja Pesänsuolta (12) on turvekerros ajoitettu usealta eri syvyystasolta, mikä mahdollistaa turpeen kerrostumisnopeuden vaihtelujen tarkastelun viime jääkauden jälkeisenä aikana. Ajoitetut suot näkyvät kuvassa 2. Turpeen pitkäaikainen kerrostumisnopeus saadaan jakamalla turvekerroksen paksuus pohjaturpeen iällä. Turpeen kerrostuminen hapettomiin kerrostumiin (katotelma) on vain näennäistä, sillä orgaaninen aines hajoaa edelleen pitkän ajan kuluessa hapettomissa olosuhteissa. Turpeen kerrostumisnopeutta ei ole tässä tutkimuksessa tarkasteltu turpeen kuiva-aineen suhteen lukuun ottamatta Pesänsuota (Ikonen 1993, 1995), jonka näytteistä on määritetty kuiva-aine- ja hiilipitoisuus. 3.2 Radiohiiliajoitus Radiohiileksi nimitetty hiilen radioaktiivinen isotooppi hiili-14 ( 14 C) syntyy kosmisen säteilyn vaikutuksesta ilmakehän ylimmissä kerroksissa. Näin syntynyt hiili on kemiallisesti hyvin aktiivista ja yhtyy pian happeen muodostaen nk. raskasta hiilidioksidia. Tämä taas sekoittuu ilmakehän tavalliseen hiilidioksidiin ja ottaa osaa hiilen kiertokulkuun. Ajoitettaessa katsotaan ilmakehän hiilidioksidin 14 C-pitoisuus vakioksi; tosiasiassa se on aikojen kuluessa jonkin verran vaihdellut, minkä vuoksi radiohiilivuodet poikkeavat kalenterivuosista. Kasvit käyttävät hiilidioksidia yhteyttämiseen ja sitovat täten itseensä myös raskasta hiilidioksidia. Ravinnon mukana sitä kulkeutuu eläimiin. Merien organismit sitovat itseensä veteen liuennutta hiilidioksidia. Kun kasvi tai eläin kuolee, radiohiilen sitoutuminen siihen lakkaa ja sen määrä alkaa vähetä radioaktiivisen hiilen hajotessa. Radiohiilen puoliintumisaika on 5730 ± 40 vuotta (Libby 1955). Tässä ajassa radioaktiivisen hiilen määrä vähenee siis puoleen. Hiiltä sisältävän aineksen ikä voidaan määrittää mittaamalla näytteessä jäljellä olevan 14 C:n määrä. Radiohiilimenetelmällä ajoitettavaksi soveltuu orgaaninen aines, joka on elänyt alle vuotta sitten. Radiohiili-ikä on aika, joka on kulunut ajoitettavan aineksen kuolemasta. Turve on verraten hyvä ajoitusmateriaali. Ruohokasvien juuret saattavat joskus tunkeutua syvälle ja siten nuorentaa ikää, mutta ei kovin paljon ja sitä paitsi laboratoriossa poistetaan näytteistä kaikki havaitut nuoriksi oletetut juuret. Radiohiili-ikiä laskettaessa käytetään puoliintumisaikaa 5568 ± 30 vuotta, ns. Libbyn puoliintumisaikaa. Iät ilmoitetaan 14 C-vuosina BP eli vuodesta 1950 taaksepäin (Before Present; ennen nykyaikaa). Kaikille ajoitettaville näytteille oletetaan sama alkuperäinen 14 C-aktiivisuus. Ilmakehän 14 C-pitoisuus vaihtelee (mm. Eronen & Kankainen 1986) ja sen vuoksi perinteisellä tavalla lasketut radiohiilivuodet voivat poiketa kalenterivuosista huomattavasti, jopa yli tuhat vuotta. 14 C-ikien aika-asteikko on kalibroitu dendrokronologisesti

13 9 eli rinnastettu puulustojen avulla laskettuihin kalenterivuosiin. Radiohiili-iät on kalibroitu käyttäen atk-ohjelmaa (Stuiver & Reimer 1993). Ajoitukset on tehty Geologian tutkimuskeskuksen ja Poznanin radiohiililaboratoriossa vuosien aikana. Ajoitusaineistoa säilytään Geologian tutkimuskeskuksen radiohiiliarkistossa.

14 10 4 TULOKSET 4.1 Pohjaturpeen ikä Maksimirajat tutkimusalueen soiden iälle antavat jäätikön häviäminen ja tätä seuranneet vesivaiheet. Ajoitetut suot ovat alkaneet soistua kalenterivuotta sitten (kuva 2, Taulukko 1). Vanhin ajoitettu suo tutkimusalueella on Tammelan Torronsuo (16), jossa soistuminen on alkanut vuotta sitten. Ajoitettujen turvekerrostumien keski-ikä on 4900 vuotta ja turpeen kerrostumisnopeus 0,87 mm vuodessa (taulukko 1). Lounais-Suomen rahkasoiden kehityksestä on esimerkkinä Hirvilamminsuo (9). Turvetta on alkanut muodostua Hirvilamminsuon altaaseen noin 5500 kalenterivuotta sitten. Hirvilamminsuon pohjakerroksen minerotrofisen saravaiheen turpeiden paksuus on keskimäärin yksi metri (kuva 5). Tämän päällä on n. 2,5-3,0 metrin paksuinen heikosti maatunut (keskim. H 3,2) rahkaturvekerros (Tuittila et al. 1988), joka on syntynyt n vuoden aikana. Tällöin aluksi nevasuotyypit ja myöhemmin myös keidasrämesuotyypit ovat olleet vallitsevia. Mitä korkeammalla suo on merenpinnasta sitä vanhempi ja paksuturpeisempi se yleensä on (kuvat 6 ja 7, taulukko 2). Taulukko 1. Näytepisteen suon pinnan ja näytteen korkeus merenpinnasta, pohjaturpeiden 14 C BP iät ja kalibroidut iät, turpeen kerrostumisnopeus sekä turvekerroksen turvelaji ja maatuneisuus. Pinnan Näyteen Turpeen Kerrostumis- Turvekerros Suo Suon nimi Kartta- Ajoitus Tutkimus- X Y korkeus korkeus paksuus Ikä nopeus Turve- Maatunr lehti nro piste m mpy m mpy m BP ± Cal BP mm/a laji neisuus 1. Isorahka Su-436 B ,00 12,55 2, ,40 S 3,1 2. Ojasuo Su-1623 S ,60 33,37 4, ,97 S 3,7 3. Isosuo Su-1624 N ,10 18,7 1, ,05 C 4,5 4. Hevossuo Su-1625 S ,10 15,57 2, ,23 S 3,9 5. Lastensuo Su-1622 S ,45 40,72 5, ,08 S 3,9 6. Pitkäsuo Su-648 A ,90 29,7 1, ,41 C 6,8 7. Isoneva (Pomarkku) Su-1428 A ,99 47,11 4, ,97 S 3,1 8. Lehdonsaarensuo Su-937 A ,33 43,63 1, ,57 C 5,2 9. Hirvilamminsuo Su-938 A ,12 43,32 4, ,87 S 3,4 10. Järvenrahka Su-779 A ,41 44,61 1, ,92 S 4,7 11. Eurassuo Su-1621 A ,10 76,53 4, ,69 S 3,5 12. Pesänsuo Su-318 A ,29 81,16 6, ,69 S 3,6 13. Nanhiansuo Poz A ,51 50,95 2, ,82 S 3,8 14. Isoneva (Ikaalinen) Su-3682 B ,55 112,72 5, ,69 S 5,2 15. Rapakonneva Su-3246 A ,98 123,64 2, ,36 S 4,6 16. Torronsuo Su-3166 H ,15 95,17 11, ,14 S 3,3 Keskiarvo 58,29 54,34 4, ,87 4,1

15 11 Kuva 5. Hirvilamminsuon maatuneisuus- ja turvelajiprofiili (Tuittila 1981, Perttunen et al. 1984).

16 y = -0,423x ,32x - 570,05 R 2 = 0,70 Ikä (kalibroitua vuotta) Pohjaturpeen korkeus (m mpy) Kuva 6. Turpeen ikä korkeuden funktiona. Kuvassa näkyy myös aineiston perusteella sovitettu käyrä y = -0,0006x 2 + 0,1235x - 0,4357 R 2 = 0,30 Torronsuo Turpeen paksuus (m) Pohjaturpeen korkeus (m mpy) Kuva 7. Turpeen paksuus korkeuden funktiona. Kuvassa näkyy myös aineiston perusteella sovitettu käyrä.

17 Turpeen pitkäaikainen kerrostumisnopeus Huolimatta siitä, että korkeammalla olevat suot ovat vanhempia ja paksuturpeisempia (kuvat 7 ja 8) on turpeen kerrostumisnopeus yleensä pienempi kuin nuorilla lähempänä rannikkoa olevilla soilla (kuvat 8 ja 9, taulukko 2). Poikkeuksen ajoitetuista soista tekee Torronsuo (16), jossa paikalliset tekijät, ennen kaikkea kosteusolosuhteet, ovat olleet erityisen suosiollisia suon syvimmän pisteen turpeen kerrostumiselle. Vetisissä olosuhteissa pintaturpeen mikrobitoiminta on vähäisempää ja siten myös turpeen maatuminen (kuva 10). Taulukko 2. Korrelaatiomatriisi. Korkeus Turpeen Ikä Kerrostumis- Maatumism mpy paksuus (kalibr.) nopeus aste m mpy 1 Paksuus 0,49 1 Ikä (kalibroitu) 0,83 0,84 1 Kerrostumisnopeus -0,53 0,26-0,23 1 Maatumisaste 0,04-0,46-0,20-0, y = -56,121x ,5x - 124,27 R 2 = 0,75 Ikä (kalibroitua vuotta) Turpeen paksuus (m) Kuva 8. Turpeen ikä paksuuden funktiona. Kuvasta näkyy myös aineiston perusteella sovitettu käyrä.

18 14 1,6 1,4 y = 5E-05x 2-0,0107x + 1,2241 R 2 = 0,29 Turpeen kerrostumisnopeus (mm vuodessa) 1,2 1,0 0,8 0,6 0,4 0,2 Torronsuo 0, Pohjaturpeen korkeus (m mpy) Kuva 9. Turpeen kerrostumisnopeus korkeuden funktiona. Kuvassa näkyy myös aineiston perusteella sovitettu käyrä. 8 7 y = 2,2461x 2-6,0187x + 7,4862 R 2 = 0,45 6 Maatumisaste (H) ,2 0,4 0,6 0,8 1 1,2 1,4 1,6 Turpeen kerrostumisnopeus (mm vuodessa) Kuva 10. Turpeen maatumisaste kerrostumisnopeuden funktiona. Kuvassa näkyy myös aineiston perusteella sovitettu käyrä.

19 15 5 YHTEENVETO Turpeen kerrostumisnopeuden pohjana ovat paikan hydrologiset ja edafiset (trofia, maaperän läpäisevyys) tekijät ja niiden mahdolliset muutokset ajan, ilmaston, mineraalipohjan ja suon pinnan viettosuhteiden määrääminä. Suurin turpeen kerrostumisnopeus on lähellä merta olevilla nuorilla rahkasoilla. Näillä soilla turve on pääosin hapanta (ph < 4), heikosti maatunutta rahkaturvetta. Sadannan määrä ja pohjaveden taso vaikuttavat voimakkaasti Sphagnum(rahka) -tuotantoon. Myös muiden ilmastollisten tekijöiden, kuten vuotuisen kasvukauden lämpötilan ja kasvukauden keston, on myös osoitettu korreloivan sammaleen kasvuun (Thormann & Bayley 1997). Turpeen suurempi kerrostuminen rannikon rahkasoissa verrattuna vanhempiin keidassoihin johtuu ilmaston lisäksi siitä, että rannikon suot ovat kehityksensä alkuvaiheessa. Tällainen nuori suo tuottaa enemmän sammalta, ja hajoavan sekä tiivistyvän turpeen määrä on vähäisempi kuin vanhalla suolla. Ojitetuilla soilla kerrostumisarvot voivat olla 10-20% pienemmät riippuen turpeen paksuudesta (Mikola 1961). Ojituksen jälkeen suon pinta painuu. Aluksi painuminen on suurimmaksi osaksi fysikaalista tiivistymistä, kun veden pinta alenee. Tiivistyvän turpeen kuiva-ainemäärä kasvaa suokuutiossa ja vastaavasti kerrostumisnopeus on pienempi. Tämä näkyy esimerkiksi Pitkäsuolla (6) (kuva 11) ja Pesänsuon (12) pintaosassa. Korkeita kertymisnopeuksia on paikoissa, jotka ovat soistuneet vesistön umpeenkasvun seurauksena, ja soistuneissa vettä hyvin pidättävissä maaperän painanteissa, joissa hajotus rajoittuu ohueen pintakerrokseen. Turpeen kertymisnopeus on yleensä sitä suurempi, mitä kosteampi ja maatumattomampi sen syntypaikka on lukuun ottamatta kaikkein vetisimpiä nevapaikkoja. Torronsuon (16) suuri turpeen kerrostumisnopeus selittyy pääosin kerrostumispaikan vetisyydellä. Lounais-Suomen pienimmät kertymisnopeudet ovat soissa, jotka ovat syntyneet kaltevalle, hyvin vettä läpäisevälle maaperälle. Suon voimakas vietto vaikuttaa hydrologisiin olosuhteisiin kuivattavasti. Kuivissa olosuhteissa mikrobitoiminta on vilkkaampaa ja siten myös turpeen maatuminen suurempaa kuin vetisissä olosuhteissa. Turpeen kertymisnopeus on suurempi rahka(keidas)soissa kuin sara(aapa)soissa (kuvat 11 ja 13). Hajotus on tehokkaampaa sarasoissa, sillä ne saavat hapekasta ravinteista vettä ympäröiviltä mineraalimailta. Rahkasoita sitä vastoin ruokkii vain sadevesi. Tulipalot ovat voineet myös pienentää turpeen kerrostumisnopeutta (esim. Pitkänen et al. 1999). Mellilän Pesänsuosta (12) on otettu yli 100 ajoitusta (Ikonen 1993). Sen lisäksi turvenäytteistä on määritetty myös kuiva-aine- ja hiilipitoisuus. Rahkavaltaisen Pesänsuon turpeen hiilen määrän vaihtelut osoittavat myös ilmaston vaihteluja eri aikoina. Kosteuden lisäyksen seurauksena haihdunta pienenee, pohjaveden taso nousee ja turpeen kerrostumisnopeus kasvaa. Tämä näkyy kuvassa 12 hiilen määrän kasvuna Pintaosan pienet hiilimäärät johtuvat suon tehokkaasta ojituksesta. Turpeen hiilen kertyminen korreloi eniten turpeen kerrostumisnopeuden kanssa ja vähäisemmin turpeen kuiva-aineen ja hiilipitoisuuden kanssa (Ikonen 1995, Mäkilä 1997). Turpeen kerrostumisnopeus on vaihdellut Suomessa suuresti viimeisimmän jääkauden jälkeisenä aikana (Mäkilä 2007) (kuva 13). Suurimmat turpeen kerrostumisnopeudet ovat 2 3 mm vuodessa nuorissa rannikkosoissa ja pienimmät 0,1 mm vuodessa Pohjoisja Itä-Suomen soissa, jotka ovat syntyneet kaltevalle, heikosti vettä pidättävälle maaperälle.

20 16 1,6 Turpeen kerrostumisnopeus (mm/vuosi) 1,4 1,2 1 0,8 0,6 0,4 0, Ikä (vuotta cal BP) Kuva 11. Saravaltaisessa ja tehokkaasti ojitetussa Pitkäsuossa turpeen kerrostumisnopeus on pienempi kuin luonnontilaisessa tai rahkavaltaisessa suossa. Hiilen kertymisnopeus (g m -2 v -1 ) Ikä (vuotta cal BP) Kuva 12. Pesänsuon turpeen hiilen määrän vaihtelut eri aikoina.

21 17 Kuva 13. Keidas(rahka)- ja aapa(sara)suoalueiden turpeen kerrostumisnopeudet Suomessa pohjaturpeen iän mukaan. Kuvassa näkyvät myös aineiston perusteella keidas- ja aapasuoalueille sovitetut käyrät (Mäkilä 2007). Koko maan turpeen keskimääräinen kerrostumisnopeus on 0,32 mm/vuodessa (Mäkilä & Toivonen 2004). Keidassuoalueen soissa kerrostumisnopeus on 0,59 mm vuodessa ja aapasuoalueen soissa 0,25 mm vuodessa. Keidassoiden turpeen kerrostumisnopeuden kasvu, noin 4500 vuotta sitten (kuva 13) ei osoita ainoastaan kehitystä kohti rahkavaltaisempaa kasviyhdyskuntaa vaan myös muutosta kohti kosteampaa ilmastoa (kuva 1). Lounais-Suomen suot ovat rahkavaltaisempia ja turpeen kerrostumisnopeudet ovat suurempia kuin keskimäärin koko maassa. Alueen tasaisille savikoille syntyneet keidassuot, joiden kehitykseen ei ole juurikaan vaikuttaneet ympäristön topografia, ovat myös otollisia ilmaston pitkäaikaisten muutosten tutkimuskohteita. Tarkemman kuvan saamiseksi turpeen kertymisnopeuksien vaihteluista Lounais-Suomen soilta tarvittaisiin lisää ajoituksia ja turpeen kuiva-ainemäärityksiä. Soiden pintakerrosten tutkiminen hiilen nopeassa kierrossa on korostunut viime aikoina.

22 18 LÄHDELUETTELO Aaby, B. & Tauber, H Rates of peat formation in relation to degree of humification and local environment, as shown by studies of a raised bog in Denmark. Boreas 4, Clymo, R.S The limits to peat bog growth. Philosophical Transactions of the Royal Society of London B 303, Eronen, M. & Kankainen, T Radiohiili-ikien rinnastamisesta kalenterivuosiin milloin mänty hukkui Niskalampeen? Terra 98, Eurola, S Über die regionale Einteilung der südfinnischen Moore. Ann. Bot. Soc. Vanamo 33, 243 s. Ikonen, L Holocene development and peat growth of the raised bog Pesänsuo in southwestern Finland. Geological Survey of Finland. Bulletin 370, Ikonen, L Rate of carbon accumulation in a raised bog, southwestern Finland. Julkaisussa: Autio, S. (toim.). Current Research Geological Survey of Finland, Special Paper 20, Johnson, L. & Damman, A.W.H Species-controlled Sphagnum decay on a South Swedish raised bog. Oikos 61, Kakkuri, J Recent vertical crustal movements. Atlas Map 6. A Continent Revealed: The European Geotraverse. Scale 1:2.5 Million. Cambridge University Press. Korhola, A Mire induction, ecosystem dynamics and lateral extension on raised bogs in the southern coastal area of Finland. Fennia 170 (2), Kukkonen, M., Stén, C.-G. & Herola, E Loimaan kartta-alueen maaperä. Suomen geologinen kartta 1: Maaperäkarttojen selitykset, lehti Geologian tutkimuskeskus. 49 s. Lappalainen, E., Stén, C. G. & Häikiö, J Turvetutkimusten maasto-opas. Geologian tutkimuskeskus. Opas 12, 62 s. Libby, W.F Radiocarbon dating. 2nd ed. Chicago Univ. Press, Chicago, 175 s. Lindroos, P., Hyyppä, J., Stén, C.-G. & Tuittila, H Rauman Kokemäen seudun maaperä. Suomen geologinen kartta 1: Maaperäkarttojen selitykset, lehdet 1132 ja Geologinen tutkimuslaitos. 71 s. Mikola, I Suon painumisesta polttoturvesoilla. Suo 1 (12), Mäkilä, M Holocene lateral expansion, peat growth and carbon accumulation on Haukkasuo, a raised bog in southeastern Finland. Boreas 26, 1-14.

23 19 Mäkilä, M Turpeen pitkäaikainen kerrostumisnopeus. Julkaisussa: Ojala, A. (toim.). Jääkausiajan muuttuva ilmasto ja ympäristö. Geologian tutkimuskeskus. Opas 52. Espoo, Mäkilä, M., Saarnisto, M. & Kankainen, T Aapa mires as a carbon sink and source during the Holocene. Journal of Ecology 89 (4), Mäkilä, M. & Toivonen, T Rate of peat accumulation and its variability during the Holocene. Julkaisussa: Päivänen, J. (toim.). Wise Use of Peatlands, proceedings of the 12th International Peat Congress June Tampere, Finland. Vol 1. Oral Presentations. International Peat Society, Mäkilä, M., Moisanen, M., Kauppila, T., Rainio, H. & Grundström, A Onko Suomen vanhin viime jääkauden jälkeinen turve Ilomantsissa? Suo, Mires and Peat 57 (1), Perttunen, M., Lappalainen, E., Taka, M. ja Herola, E Vehmaan, Mynämäen, Uudenkaupungin ja Yläneen Kartta-alueiden maaperä. Suomen geologinen kartta 1: Maaperäkarttojen selitykset, lehdet 1042, 1044, 1131 ja Geologian tutkimuskeskus. 51 s. Pitkänen, A., Turunen, J. & Tolonen, K The role of fire in the carbon dynamics of a mire, eastern Finland. The Holocene 9, Ruuhijärvi, R. & Hosiaisluoma, V Julkaisussa: Alalammi, P. (toim.). Suomen kartasto. Vihko Elävä luonto, luonnonsuojelu. 5. laitos. Helsinki. Maanmittaushallitus ja Suomen Maantieteellinen Seura, 32 s ja 3 liitekarttaa. Saarnisto, M Holocene emergence history and stratigraphy in the area north of the Gulf of Bothnia. Annales Academiae Scientiarum Fennica A III 142, 42 s. Stén, C.-G. & Moisanen, M Lappi Tl:n suot ja niiden turvevarat. Turvetutkimusraportti 298, 26 s. Stén, C.-G. 1998a. Huittisten tutkitut suot ja turpeen käyttökelpoisuus. Geologian tutkimuskeskus. Turvetutkimusraportti 309, 41 s. Stén, C.-G. 1998b. Tammelan suot ja turpeen käyttökelpoisuus. Osa 1. Geologian tutkimuskeskus. Turvetutkimusraportti 314, 46 s. Stuiver, M. & Reimer, P Extended 14 C Data Base and Revised Calib C Age Calibration Program. Radiocarbon 35 (1), Svahnbäck, L Precipitation-induced runoff and leaching from milled peat mining mires by peat types: a comparative method for estimating the loading of water bodies during peat production. Publication of the Department of Geology D 13. Helsingin yliopisto. 111 s liitettä.

24 20 Thormann, M.N. & Bayley, S.E Aboveground plant production and nutrient content of the vegetation in six peatlands in Alberta, Canada. Plant Ecology, 131, Toivonen, T Eurassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Geologian tutkimuskeskus. Turvetutkimusraportti 283, 33 s. Tuittila, H Laitilan turvevarat : osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroista. Geologinen tutkimuslaitos. Maaperäosasto. Raportti P 13.4/81/60, 150 s. Tuittila, H Mynämäen turvevarat : osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroista. Geologinen tutkimuslaitos. Maaperäosasto. Raportti P 13.4/82/91, 163 s. Tuittila, H Yläneen turvevarat : osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroista. Geologinen tutkimuslaitos. Maaperäosasto. Raportti P 13.4/83/139, 144 s. Tuittila, H., Stén, C-G., Lehmuskoski, K. & Svahnbäck, L Varsinais-Suomen suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus. Geologian tutkimuskeskus. Tutkimusraportti 83, 248 s. Virtanen, K., Hänninen, P., Kallinen, R-L., Vartiainen, S., Herranen, T. & Jokisaari, R Suomen turvevarat Geologian tutkimuskeskus. Tutkimusraportti 156, 101 s. Virtanen K Soistuminen ja turvekerrostumien muodostuminen. Julkaisussa: Räty M. et al. (toim.). Paludification, Terrestrialisation, Primary Mire Formation and Peat Deposition. IV Maaperätieteen päivien laajennetut abstraktit. Pro Terrae 29/2006, von Post, L Sveriges Geologiska Undersöknings torvinventering och några av dess hittils vunna resultat. Svenska Mosskulturförenings tidskrift 1, 1-27.

25 21 LIITE 1 LIITE 1. Suoselostukset 1. Isorahka Isorahka N (- Hankeransuo) (kl , x = 6754,2, y = 1533,1) sijaitsee noin 5 km Laitilan keskustasta länsiluoteeseen Untamolan kylän Niinisalonmäen pohjoispuolella. Isorahka on tutkittu vuonna 1978 (Tuittila 1981). Kokonaispinta-ala on 399 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 275 ha ja yli 2 m:n syvyistä 200 ha. Suolla on 60 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 1,5 kpl/10 ha. Suo rajoittuu savikkopeltoihin lukuun ottamatta moreenimaastoon rajoittuvaa lounaisosaa. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m. Suo on ojitettu. Suurin turvekerroksen paksuus 3,5 m, on mitattu pisteen B 1350 ympäristössä. Ajoitus on pisteen B 300 turpeesta 2,40 2,49 m syvyydestä. Suon pohja on tasainen, pohjamaalaji on pääosin liejusavi. Liejua esiintyy paksuimmillaan suon C-linjaston alueella jopa 3 m:n kerroksena pohjamaan päällä osoittaen alueen syntyä umpeenkasvun seurauksena. Muu osa suosta on syntynyt pohjalla olevasta liejusavikerroksesta päätellen primaarisen soistumisen seurauksena. Isorahkan vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosassa keidasräme ja rahkaneva sekä reunaosissa isovarpuräme. Rahkavaltaista turvetta on 96 % ja saravaltaista 4 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on rahkaturve (S) 70 %, sararahkaturve (CS) 8 % rahkasara (SC) 9 % ja sara (C) 13 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 35 % ja puun jäännöksiä (L) sisältäviä 10 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 2,9 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,0. Turvetta on Isorahkalla 8,31 milj. suo-m 3, josta heikosti maatunutta pintaturvetta 7,46 milj. suo-m 3 ja paremmin maatunutta turvetta 0,85 milj. suo-m 3 (kuutiometriä turvetta suossa). 2. Ojasuo Ojasuo (kl , x = 6771,5, y = 1543,5) sijaitsee noin 6 km Lapin kunnan keskustasta etelälounaaseen. Ojasuo on tutkittu vuonna 1983 (Stén & Moisanen 1996). Kokonaispinta-ala on 135 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 103 ha ja yli 2 m:n syvyistä 83 ha. Suolla on 61 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 4,5 kpl/10 ha. Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 33,5 38,5 m, ja pinta viettää lounaaseen ja etelään. Suo on suurelta osin ojitettu. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus 5,5 m, on pisteellä A 650 ja A 750. Ajoitus on pisteen S 1 pohjaturpeesta. Yleisin pohjamaalaji on liejusavi ja savi, reunoilla moreeni ja kallio. Suo on syntynyt pohjalla olevasta ohuesta liejusavikerroksesta päätellen primaarisen soistumisen seurauksena. Satunnaisesti kalliota on keskemmälläkin suon kaakkois- ja eteläosassa. Suon reunaosissa on paikoin muutaman sentin paksuisia hiekkakerroksia, jotka ovat aikoinaan huuhtoutuneet savipohjalle ympäröiviltä moreenimailta. Ojasuon yleisimmät suotyypit ovat keskiosassa rahkaräme ja keidasräme, jolla sijaitsevat pikkulammet Ojasuonkuljut. Reunaosissa on pääosin isovarpurämettä, mutta myös karhunsammalmuuttumaa, kangaskorpea, ruohoista sararämettä ja

26 22 LIITE 1 korpirämettä. Pohjoisosassa on jyrsinturvealue ja itäosassa vanha turvepehkun nostoalue. Rahkavaltaista turvetta on 86 % ja saravaltaista 14 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on rahka (S) 80 %, rahkasara (SC) 7 %, sara (C) 7 % ja sararahka (CS) 6 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 45 % ja puun jäännöksiä (L) sisältäviä 35 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,7 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,8. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros ulottuu lähes viiden metrin syvyyteen. Turvetta on Ojasuolla 3,25 milj. suo-m 3, josta heikosti maatunutta pintaturvetta 2,60 milj. suo-m 3 ja paremmin maatunutta turvetta 0,65 milj. suo-m Isosuo (Murtamo) Isosuo (kl , x = 6778,5, y = 1537,3) sijaitsee Murtamon kylän eteläpuolella Lapin kunnan ja Rauman maalaiskunnan rajalla noin 7,5 km Lapin kunnan keskustasta länsiluoteeseen. Isosuo on tutkittu vuonna 1983 (. Kokonaispinta-ala on 50 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 37 ha ja yli 2 m:n syvyistä 11 ha. Suolla on 12 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 2,4 kpl/10 ha. Suo rajoittuu luoteessa ja etelässä turvepohjaisiin peltoihin sekä muualla kallioiseen moreenimaastoon. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 19,5-21 m, ja pinta viettää pohjoisluoteeseen sekä eteläkaakkoon. Suo on kauttaaltaan tiheästi ojitettu. Suurin turvekerroksen paksuus 2,2 m, on mitattu pisteessä P 2. Ajoitus on pisteen N 1 pohjaturpeesta. Suon pohja on tasainen, pohjamaalaji on pääosin liejusavi ja savi. Liejua esiintyy suon pohjoisosassa cm paksuna kerroksena pohjamaan päällä. Suo on syntynyt primaarisen soistumisen seurauksena. Isosuon yleisimmät suotyypit ovat rehevät turvekankaat, ruohoturvekangas ja mustikkaturvekangas, joita on erityisesti suon pohjoisosassa, sekä tupasvilla- ja rahkaräme. Reunaosissa on varsinaista sararämettä ja korpirämettä. Itäreunalla on vanha kuiviketurpeen nostoalue. Rahkavaltaista turvetta on 71 % ja saravaltaista 29 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on rahka (S) 43 %, sararahka (CS) 28 % ja rahkasara 29 %. Puun jäännöksiä (L) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 41 % ja tupasvillaa (ER) sisältäviä 39 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,7 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 4,8. Heikosti maatunut pintakerros ulottuu paksuimmillaan 2,0 m:n syvyyteen. Turvetta on Isosuolla 0,64 milj. suo-m 3, josta heikosti maatunutta pintaturvetta 0,39 milj. suo-m 3 ja paremmin maatunutta turvetta 0,25 milj. suo-m Hevossuo Hevossuo (kl , x = 6781,0, y = 1534,4) sijaitsee noin 6 km Rauman keskustasta länteen Rauma Lappi -tien pohjoispuolella. Hevossuo on tutkittu vuonna Kokonaispinta-ala on 31 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 22 ha ja yli 2 m:n syvyistä 12 ha. Suolla on 29 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 9,4 kpl/10 ha. Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon sekä peltoihin, ja sen koillisosassa on kaato-

27 23 LIITE 1 paikka. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 14,9 18,1 m. Suo on kokonaan ojitettu. Suurin turvekerroksen paksuus 2,7 m, on mitattu pisteissä A 150, A 250 ja A Ajoitus on pisteen S 1 pohjaturpeesta. Suon pohja on tasainen, pohjamaalaji on pääosin savi. Liejua esiintyy suon syvimmässä osassa ohuena kerroksena pohjamaan päällä. Suo on syntynyt primaarisen ja metsämaan soistumisen seurauksena. Hevossuon yleisimmät suotyypit ovat keskiosassa rahka- ja isovarpuräme. Reunaosissa on ruoho- ja heinäturvekangasta. Rahkavaltaista turvetta on Hevossuolla 99 % ja saravaltaista 1 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on rahka (S) 85 %, sararahka (CS) 14 % ja rahkasara (SC) 1 %. Puun jäännöksiä (L) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 43 % ja tupasvillaa (ER) sisältäviä 23 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,9 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,7. Turvetta on Hevossuolla 0,47 milj. suo-m 3, josta heikosti maatunutta pintaturvetta 0,35 milj. suo-m 3 ja paremmin maatunutta turvetta 0,12 milj. suo-m Lastensuo Lastensuo (kl , x = 6798,5, y = 1545,3) sijaitsee noin 10 km Euran keskustasta pohjois-koilliseen, ja se sisältyy Valtakunnalliseen Soidensuojelun Perusohjelmaan. Lastensuo on tutkittu vuonna Kokonaispinta-ala on 439 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 363 ha ja yli 2 m:n syvyistä 297 ha. Suolla on 140 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 3,2 kpl/10 ha. Suo rajoittuu kumpuiseen moreenimaastoon. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m, ja pinta viettää lounaaseen. Suurin turvekerroksen paksuus 6,3 m, on mitattu pisteessä A Ajoitus on pohjaturpeesta suon keskiosasta pisteestä S1 pisteiden A ja A välistä. Suon pohja on tasainen, pohjamaalaji on pääosin savi ja hiekka. Liejua esiintyy suon keskiosassa pohjamaan päällä. Lastensuo on moreenialueelle syntynyt umpeenkasvusuo, jonka reunaosissa on metsämaan soistumisen seurauksena syntyneitä puunjäännöksiä sisältäviä saravaltaisia osia. Lastensuosta on tehty siitepöly- ja piilevädiagrammi (Lindroos et al. 1983). Lastensuon yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa rahkaneva, rahkaräme, keidasräme ja silmäkeneva. Reunaa kohti suotyypit vaihtuvat lyhytkorsinevaksi ja tupasvillarämeeksi ja reunaosissa on varsinaista sararämettä sekä erilaisia korpi- ja turvekangastyyppejä. Rahkavaltaista turvetta on 66 % ja saravaltaista 34 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on rahka (S) 58 %, sararahka (CS) 8 %, sara (C) 19 ja rahkasara 15 %. Puun jäännöksiä (L) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 25 % ja tupasvillaa (ER) sisältäviä 15 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,1. Heikosti maatunut pintakerros ulottuu paksuimmillaan 5 m:n syvyyteen. Lastensuolla on turvetta 12,76 milj. suo-m 3, josta heikosti maatunutta pintaturvetta 7.13 milj. suo-m 3 ja paremmin maatunutta turvetta 5,63 milj. suo-m 3.

28 24 LIITE 1 6. Pitkäsuo Pitkäsuo (kl , x = 6825,5, y = 1555,3) sijaitsee noin 11 km Kullaan keskustasta luoteeseen Tyvijärven eteläpuolella. Pitkäsuo on tutkittu vuonna Kokonaispinta-ala on 179 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 135 ha ja yli 2 m:n syvyistä 72 ha. Suolla on 62 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 3,5 kpl/10 ha. Suo rajoittuu luoteessa Tyvijärveen, pohjoisessa Tyvijokeen, koillisessa ja lounaassa kallioiseen moreenimaastoon sekä kaakossa peltoihin. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 30,5 33,8 m. Suurin turvekerroksen paksuus 3,5 m, on mitattu pisteessä A 1500 ja A Ajoitus on pisteen A pohjaturpeesta. Suon pohjamaalaji on pääosin savi. Liejua esiintyy koko suon alueella vaihtelevan paksuna kerroksena pohjamaan päällä. Suo on syntynyt umpeenkasvun seurauksena. Pitkäsuon yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme ja rahkaneva. Reunaosissa on ruoho- ja heinäturvekangasta sekä vähäisessä määrin korpityyppejä. Rahkavaltaista turvetta on 74 % ja saravaltaista 26 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on rahka (S) 59 %, sararahka (CS) 15 %, rahkasara (SC) 13 % ja sara (C) 13 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 33 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä 12 % ja varpuja (N) 3 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,4. Heikosti maatunut pintakerros ulottuu paksuimmillaan 2,5 metrin syvyyteen. Turvetta on Pitkäsuolla 2,98 milj. suo-m 3, josta heikosti maatunutta pintaturvetta 1,56 milj. suo-m 3 ja paremmin maatunutta turvetta 1,42 milj. suo-m Isoneva (Pomarkku) Isoneva, (kl , x = 6840,9, y =1551,0) sijaitsee noin 3 km Pomarkun keskustasta lounaaseen, ja se sisältyy Valtakunnalliseen Soidensuojelun Perusohjelmaan. Isoneva on tutkittu vuonna Kokonaispinta-ala on 935 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 845 ha ja yli 2 m:n syvyistä 712 ha. Suolla on 127 tutkimuspistettä ja 237 syvyyspistettä. Yhteensä pistetiheys on 3,9 kpl/10 ha. Isoneva on laaja epäyhtenäinen suoalue, jota reunustaa paikoin kallioinen moreenimaasto. Reunaosiin on raivattu pieniä peltoalueita, ja pohjoisosasta se rajoittuu pieneltä osin Pomarkun asuntoalueeseen. Sen halki johtaa Pori Pomarkku tie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 48,8 53,6 m. Suurin turvekerroksen paksuus 5,70 m, on mitattu pisteessä A ja A Ajoitus on pisteen A 3800 pohjaturpeesta. Suon pohjamaalaji on pääosin lohkareinen moreeni ja paikoin kallio. Suon syvimmissä osissa pohjalla on savea jota peittää lieju vaihtelevan paksuna kerroksena. Suo on syntynyt umpeenkasvun seurauksena. Isonevan yleisimmät suotyypit ovat keidasräme ja lyhytkorsineva. Reunaosissa on tupasvilla- ja isovarpurämettä sekä korpityyppejä. Rahkavaltaista turvetta on 97 % ja saravaltaista 3 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on: rahka (S) 82 %, sararahka (CS) 15 % ja rahkasara (SC) 3 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 27 %, puun jäännöksiä (L) sisältäviä 8 % ja varpuja (N) 2 %.

29 25 LIITE 1 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,8 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,2. Heikosti maatunut pintakerros ulottuu paksuimmillaan yli 4 m:n syvyyteen. Turvetta on Isonevalla 23,96 milj. suo-m 3, josta heikosti maatunutta pintaturvetta 19,14 milj. suo-m 3 ja paremmin maatunutta turvetta 4,82 milj. suo-m Lehdonsaarensuo Lehdonsaarensuo (kl , x = 6751,3, y = 1556,8) sijaitsee noin 21 km Mynämäen keskustasta koilliseen Laajoen kylästä luoteeseen. Suo on tutkittu vuonna Kokonaispinta-ala on 260, ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 230 ha ja yli 2 m:n syvyistä 105 ha. Suolla on 92 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 3,5 kpl/10 ha. Suo rajoittuu idässä peltoihin ja muualla moreenipeitteiseen kalliomaastoon. Suon luoteisosa liittyy saranevajuotin kautta Hirvilamminsuohon. Lehdonsaarensuon pinnan korkeus merenpinnasta on 40,3 45,4 m, ja pinta viettää kaakkoon. Suurin turvekerroksen paksuus 4,0 m, on mitattu pisteessä A Ajoitus on pisteen A 50 pohjaturpeesta. Suon pohja on melko tasainen, pohjamaalaji on pääosin savi, paikoin sora ja moreeni. Liejua esiintyy suon syvimmissä osissa vaihtelevan paksuna kerroksena pohjamaan päällä. Suo on syntynyt primaarisen soistumisen seurauksena. Lehdonsaarensuon yleisin suotyyppi on silmäkeneva, joka vallitsee suon keskiosassa. Lisäksi tavataan lyhytkorsi- ja rahkanevaa sekä isovarpu- ja tupasvillarämettä. Reunaosissa on nevakorpea ja korpirämettä. Saravaltaista turvetta on 72 % ja rahkavaltaista 28 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on rahka (S) 18 %, sararahka (CS) 10 % sara (C) 41 % ja rahkasara (SC) 31 %. Puun jäännöksiä (L) sisältäviä turpeita on 17 % ja tupasvillaa (ER) sisältäviä 10 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,2. Turvetta on Lehdonsaarensuolla 5,40 milj. suo-m 3, josta heikosti maatunutta pintaturvetta 3,08 milj. suo-m 3 ja paremmin maatunutta turvetta 2,32 milj. suom Hirvilamminsuo Hirvilammin suo (kl , x = 6753,0, y =1555,0) sijaitsee noin 8 km Laitilan keskustasta itään Laajoelle johtavan tien pohjoispuolella. Suo on tutkittu vuonna 1978 (Tuittila 1981). Kokonaispinta-ala on 190 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 155 ha ja yli 2 m:n syvyistä 145 ha. Suolla on 50 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 2,6 kpl/10 ha. Suo rajoittuu pohjoisessa Kirvessuohon ja etelässä Lehdonsaarensuohon, muualla moreenimaastoon. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 45,6-48,3 m, ja pinta viettää etelään. Suurin turvekerroksen paksuus 5,6 m, on mitattu pisteessä A Ajoitusnäyte on pisteen A pohjaturpeesta. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi, moreeni ja hiekka. Suo on syntynyt primaarisen ja metsämaan soistumisen seurauksena. Hirvilamminsuon yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorsi-, rahka- ja silmäkeneva sekä keidasräme. Rahkavaltaista turvetta on 73 % ja saravaltaista loput. Pääturvelajeittain jakaan-

30 26 LIITE 1 tuma on rahka (S) 66 %, sararahka (CS) 7 %, rahkasara (SC) 14 % ja sara (C) 13 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältäviä turpeita on 10 % ja puun jäännöksiä (L) sisältäviä 9 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,9. Hirvilamminsuolla on turvetta 5,70 milj. suo-m 3, josta heikosti maatunutta pintaturvetta 3,66 milj. suo-m 3 ja paremmin maatunutta turvetta 2,04 milj. suo-m Järvenrahka Järvenrahka (kl , x = 6755,0, y = 1575,4) sijaitsee noin 2,5 km Yläneen keskustasta luoteeseen Pyhäjärven eteläpuolella. Suo on tutkittu vuonna 1978 (Tuittila 1983). Kokonaispinta-ala on 140 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 119 ha ja yli 2 m:n syvyistä 93 ha. Suolla on 36 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 2,6 kpl/10 ha. Suo rajoittuu pohjoisessa Pyhäjärven rantahiekkaan, etelässä Yläneenjoen jokilaakson savikkotasankoon ja muualla moreenipeitteiseen maastoon. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on m Suurin turvekerroksen paksuus 5,8 m, on mitattu pisteessä A 200. Ajoitus on pisteen A 0 pohjaturpeesta. Pisteestä on määritetty Pyhäjärven transgressio ja Järvenrahkan kehitys. Suon pohjamaalaji on pääosin siltti ja reunaosissa moreeni. Suo on syntynyt primaarisen soistumisen seurauksena. Järvenrahkan yleisimmät suotyypit ovat isovarpuja rahkaräme. Suon keskiosassa on rahkanevaa. Koillis- ja etelälaidalla on vanhoja kuiviketurpeen nostoalueita. Rahkavaltaista turvetta on 73 % ja saravaltaista 27 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on rahka (S) 65 %, sararahka (CS) 8 % sara (C) 18 % ja rahkasara (SC) 9 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 7,0. Järvenrahkalla on turvetta 3,95 milj. suo-m 3, josta heikosti maatunutta pintaturvetta 2,63 milj. suo-m 3 ja paremmin maatunutta turvetta 1,32 milj. suo-m Eurassuo Eurassuo (kl x = 6779,5, y = 1566,1) sijaitsee noin 4 km Euran keskustasta itään. Eurassuo on tutkittu vuonna 1982 (Toivonen 1994). Kokonaispinta-ala on 103 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 72 ha ja yli 2 m:n syvyistä 55 ha. Suolla on 186 tutkimuspistettä ja 27 syvyyspistettä. Pistetiheys on yhteensä 20,1 kpl/10 ha. Tavallista suurempi tutkimuspistetiheys johtuu suolla tehdystä vertailevasta kasvuturvemäärätutkimuksesta. Suo rajoittuu kaakkoispäässä hiekkakankaaseen ja muualla moreenimaastoon. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 75,8 80,1 m. Suon luoteis- ja kaakkoispäät sekä reunat on ojitettu. Suurin havaittu turvekerroksen paksuus 5,3 m, on pisteellä A ja A Ajoitus on pisteen A pohjaturpeesta 462 cm syvyydestä. Suon pohjamaalajina on hiekka ja moreeni. Liejua on suon pohjalla paikoin ohut kerros pohjamaan päällä. Suo on syntynyt primaarisen soistumisen seurauksena. Eurassuon keskiosa on suurim-

TURPEEN PITKÄAIKAINEN KERROSTUMISNOPEUS. Tiivistelmä

TURPEEN PITKÄAIKAINEN KERROSTUMISNOPEUS. Tiivistelmä Jääkausiajan muuttuva ilmasto ja ympäristö Antti E. K. Ojala (toim.) Geologian tutkimuskeskus, Opas 52 Geological Survey of Finland, Guide 52, 2007 TURPEEN PITKÄAIKAINEN KERROSTUMISNOPEUS Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 394

Turvetutkimusraportti 394 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

Turpeen riittävyys energiakäyttöön hiilikertymän pohjalta

Turpeen riittävyys energiakäyttöön hiilikertymän pohjalta 1 Turpeen riittävyys energiakäyttöön hiilikertymän pohjalta Markku Mäkilä, Geologian tutkimuskeskus Tiivistelmä Alle 100 vuoden ikäisen turpeen vuotuinen hiilikertymä on pinnaltaan turvetta kerryttävällä

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ

ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ Suot syntyvät ERKKI RAIKAMO RAIMO HEIKKILÄ Suomi on suomaa: haluttiinpa sitä tai ei. Etymologisesti Suomi lienee suo-sanan johdannainen vaikka sitä ei yleisesti tunnustettaisikaan. Toisaalta englanninkielinen

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 327. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 327. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 327 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen ESPOON JA KAUNIAISTEN SUOT Sammandrag : Myrarna i Esbo och Grankulla Summary : The peatlands in Espoo and Kauniainen,

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 453

Turvetutkimusraportti 453 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2

Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Potentiaaliset turvetuotantoalueet, Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Suokohtainen aineisto 31.10.2016 Anne Savola Ympäristöasiantuntija Satakuntaliitto Suokohtainen aineisto: Kartta- ja ilmakuvaotteet Geologian

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

GEOLOGIA. Evon luonto-opas

GEOLOGIA. Evon luonto-opas Evon luonto-oppaan tekemiseen on saatu EU:n Life Luonto -rahoitustukea GEOLOGIA Korkokuva Evon Natura 2000 -alueen pohjois-, itä- ja länsireunoilla maasto kohoaa aina 180 m meren pinnan yläpuolelle asti.

Lisätiedot

Kunnostusojituksen aiheuttama humuskuormitus Marjo Palviainen

Kunnostusojituksen aiheuttama humuskuormitus Marjo Palviainen Kunnostusojituksen aiheuttama humuskuormitus Marjo Palviainen Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta /Metsätieteiden laitos 10.10.2013 1 Kunnostusojitukset ja humuskuormitus Suomen soista yli puolet (54

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 434

Turvetutkimusraportti 434 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu Pajunen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 274 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the usefulness of the peat resources

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 298. Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 298 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen LAPPI TL :N SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Summary : The mires and peat resources in Lappi, southwestern Finland Espoo

Lisätiedot

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 412

Turvetutkimusraportti 412 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 412 2010 Hattulan tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat resources of Hattula, southern Finland. Timo Suomi, Kari Lehmuskoski

Lisätiedot

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,

Lisätiedot

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 423

Turvetutkimusraportti 423 391. 392. 393. 394. 395. 396. 397. 398. 399. 400. 401. 402. 403. 404. 405. 406. 407. 408. 409. 410. 411. 412. 413. 414. 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 390

Turvetutkimusraportti 390 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 390 2008 Limingassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The mires and peat reserves of Liminka, Central Finland Part 2 Hannu Pajunen GEOLOGIAN

Lisätiedot

TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE 14.9.2015. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu

TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE 14.9.2015. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu TYÖNUMERO: E27888 ALPUANHARJUN ULKOILUREITTISUUNNITELMA RAAHE SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu Sisältö 1 JOHDANTO... 2 2 MENELMÄT... 2 3 MAAPERÄ... 3 4 VESISTÖT JA POHJAVEDET... 4 5 KASVILLISUUDEN YLEISKUVAUS...

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 380

Turvetutkimusraportti 380 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 380 2007 Pomarkussa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Pomarkku, Southwest Finland Tapio Toivonen ja Samu Valpola

Lisätiedot

Soiden synty, kehitys ja suoala

Soiden synty, kehitys ja suoala Soiden synty, kehitys ja suoala Suoseuran 60-vuotisjuhlaseminaari 23. 10. 2009 Säätytalo Suomen suorunsauden edellytyksenä on ollut : * Humidi ilmasto (sadanta > haihdunta ) * Maaston tasaisuus (soita

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

Maanpinnan kallistumien Satakunnassa

Maanpinnan kallistumien Satakunnassa Ennen maan pinnan asettumista lepotilaansa, eri paikkakunnat kohoavat erilaisilla nopeuksilla. Maan kohoaminen ilmeisesti sitä nopeampaa, mitä syvemmällä maan kamara ollut. Pohjanlahden nopea nousu verrattuna

Lisätiedot

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 249 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MÄNTSÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Mäntsälä and their potential use. Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 446

Turvetutkimusraportti 446 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern

Lisätiedot

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 283 Tapio Toivonen EURASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Eura Kuopio 1994 Toivonen.Tapio.1994. Eurassa tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 278 Tapio Toivonen LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Lapua Kuopio 1994 Toivonen Tapio 1994 Lapualla tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 397

Turvetutkimusraportti 397 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 397 2009 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: Mires and peat reserves of Muhos, Central Finland. Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 418

Turvetutkimusraportti 418 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 418 2011 Uudessakaarlepyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Uusikaarlepyy, Part 2 Abstrakt: Undersökta

Lisätiedot

KARVIASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KARVIASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 357 Timo Suomi ja Riitta Korhonen KARVIASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karvia Part 2 Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 388

Turvetutkimusraportti 388 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 388 2008 Kankaanpäässä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kankaanpää Part 3 Tapio Toivonen ja Onerva Valo

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0. Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0. Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0 Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1983 Tekijän osoite : Helmer Tuittila Geologinen tutkimuslaito

Lisätiedot

Turvemaan ravinnevarat ja niiden riittävyys metsäojitusalueilla

Turvemaan ravinnevarat ja niiden riittävyys metsäojitusalueilla Turvemaan ravinnevarat ja niiden riittävyys metsäojitusalueilla Metsämaan ravinneolot muuttuvassa ympäristössä Metsäntutkimuslaitos, Muhoksen toimintayksikkö, 26.3.29 Raija Laiho Helsingin yliopisto, metsäekologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 436

Turvetutkimusraportti 436 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

ANJALANKOSK SAHKON JOHTAVUUS- JA LAMPOTILAVAIHTELUT

ANJALANKOSK SAHKON JOHTAVUUS- JA LAMPOTILAVAIHTELUT ... -... C GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. RAPORTTI ANJALANKOSK SAHKON JOHTAVUUS- JA LAMPOTILAVAIHTELUT Espoo 1997 Ql8/27/97/1 R. Puranen M. Mäkilä H. Saävuori GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geofysiikan osasto Maaperäosasto

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 405

Turvetutkimusraportti 405 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 405 2010 Uudessakaarlepyyssä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Uusikaarlepyy, Part 1 Abstrakt: Undersökta

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 409

Turvetutkimusraportti 409 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 409 2010 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 1 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

Metsäojitettu suo: KHK-lähde vai -nielu?

Metsäojitettu suo: KHK-lähde vai -nielu? Kuva: Kari Minkkinen, Kalevansuo 2011 Metsäojitettu suo: KHK-lähde vai -nielu? Paavo Ojanen, Suoseura 26.3.2012 (sekä Kari Minkkinen [HY] ja Timo Penttilä [Metla]) Metsäojitettu suo ja kasvihuonekaasut

Lisätiedot

GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN..

GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN.. GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN.., GTK 28.11.2012 Lähtökohtia turvetutkimukselle Suomessa: Suomi on maailman soistunein maa Suomen energiaomavaraisuus on huono Suomessa on suuri suoluonnon potentiaali

Lisätiedot

Suotyyppeihin ja ojituksen jälkeiseen puuston

Suotyyppeihin ja ojituksen jälkeiseen puuston Metsätieteen aikakauskirja 2/2 Raija Laiho, Timo Penttilä ja Jukka Laine Riittävätkö ravinteet suometsissä? e e m t a Turvemaiden ravinteisuuden kuvaaminen Suotyyppeihin ja ojituksen jälkeiseen puuston

Lisätiedot

JÄÄKAUDEN JÄLJET SUOMEN MAAPERÄSSÄ OLLI RUTH, YLIOPISTONLEHTORI GEOTIETEIDEN JA MAANTIETEEN LAITOS

JÄÄKAUDEN JÄLJET SUOMEN MAAPERÄSSÄ OLLI RUTH, YLIOPISTONLEHTORI GEOTIETEIDEN JA MAANTIETEEN LAITOS JÄÄKAUDEN JÄLJET SUOMEN MAAPERÄSSÄ OLLI RUTH, YLIOPISTONLEHTORI GEOTIETEIDEN JA MAANTIETEEN LAITOS Pohjois-Euroopan mannerjäätiköiden laajimmat levinneisyydet ja reuna-asemat Jäätiköitymishistorialla keskeinen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 420

Turvetutkimusraportti 420 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 420 2011 Pedersöressä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pedersöre, Part 1 Abstrakt: Undersökta myrar

Lisätiedot

LAPPEENRANTA Ruoholampi 3 (Muntero) asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2006

LAPPEENRANTA Ruoholampi 3 (Muntero) asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2006 1 LAPPEENRANTA Ruoholampi 3 (Muntero) asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2006 Timo Jussila Kustantaja: Lappeenrannan kaupunki 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Maastokartta, tutkimusalue,

Lisätiedot

HONKAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract: The mires and peat reserves of Honkajoki

HONKAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract: The mires and peat reserves of Honkajoki Honkajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 347 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 347 TapioToivonen HONKAJOELLA TUTKITUT SUOT JA

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 378

Turvetutkimusraportti 378 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 378 2007 Alahärmässä tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Alahärmä, Western Finland Tapio Toivonen ja Onerva Valo

Lisätiedot

SEINÄJOEN SEURAKUNTA NURMON HAUTAUSMAAN LAAJENNUKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 27.6.2014

SEINÄJOEN SEURAKUNTA NURMON HAUTAUSMAAN LAAJENNUKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 27.6.2014 3697 SEINÄJOEN SEURAKUNTA NURMON HAUTAUSMAAN LAAJENNUKSEN POHJATUTKIMUS POHJATUTKIMUSSELOSTUS 27.6.2014 SISÄLLYSLUETTELO 1. TEHTÄVÄ JA SUORITETUT TUTKIMUKSET 1 2. TUTKIMUSTULOKSET 1 2.1 Rakennuspaikka

Lisätiedot

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 289 Tapio Toivonen ILMAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Ilmajoki Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995 Ilmajoella

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235. Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235. Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235 Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Nilsiä Kuopio 1989 Luukkanen,Ari1989.

Lisätiedot

Soiden hiilivarastojen kehitys

Soiden hiilivarastojen kehitys Soiden hiilivarastojen kehitys, GTK Toimiva suoluonto Ympäristöakatemian kenttäseminaari 2.-3.9.2013 Sisältö: Suomen luonnon hiilivarastoista Soiden kasvu ja hiilen varastoituminen jääkauden jälkeisenä

Lisätiedot

TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 254 Markku Mäkilä ja Ale Grundström TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Tuulos and their usefulness Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 449

Turvetutkimusraportti 449 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 363 Tapio Toivonen SIIKAISISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Siikainen, western Finland Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Saimaa jääkauden jälkeen

Saimaa jääkauden jälkeen Saimaa jääkauden jälkeen Matti Saarnisto Matti.Saarnisto@Saunalahti.fi Suomen luonnon ja Geologian päivän seminaari Imatra 27.8.2016 Saimaa jääkauden jälkeen Matti Saarnisto Imatra 27.8.2016 Salpausselät

Lisätiedot