KESKI-SUOMEN TURVEVAROJEN HARVAPISTEKARTOITUS KESKI- SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA MAAKUNTAKAAVOITUKSEN TARPEITA VARTEN

Transkriptio

1 Itä-Suomen yksikkö Turvetutkimusseloste 102/ Kuopio KESKI-SUOMEN TURVEVAROJEN HARVAPISTEKARTOITUS KESKI- SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA MAAKUNTAKAAVOITUKSEN TARPEITA VARTEN Matti Laatikainen & Asta Harju & Jukka Turunen

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä / Dnro M151K Tekijät Matti Laatikainen & Asta Harju & Jukka Turunen Raportin laji Turvetutkimusseloste Toimeksiantaja Keski-Suomen maakuntaliitto Raportin nimi Keski-Suomen turvevarojen harvapistekartoitus Keski-Suomen maakunnan alueella maakuntakaavoituksen tarpeita varten Tiivistelmä Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt turvevarojen kartoitusta Keski-Suomen maakunnan alueella GTK:n ja Keski-Suomen liiton välisen toimeksiantosopimuksen mukaisesti vuosina 2008 ja Tutkimukset ovat osa Keski-Suomen turvevarojen harvapistekartoitus projektia, jossa alueen turvevaroja kartoitetaan maakuntakaavoituksen tarpeita varten. Turvetutkimuksen tarkoituksena on selvittää Keski-Suomen maakunnan alueella sijaitsevien tutkimattomien metsäojitettujen soiden turvevarat ja turvetuotantoedellytykset siten, että selvitys antaa riittävästi tietoa turvetuotannon edellytyksistä maakuntakaavaa varten. Harvapistekartoitus ei anna kuitenkaan riittävän tarkkaa kuvaa suosta esimerkiksi maan hankintaan turvetuotantoa varten. Keski-Suomen harvapistekartoituksessa tutkittiin vuosina 2008 ja 2009 kaikkiaan 118 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha. Tutkimuksia tehtiin 18 kunnan alueella (Hankasalmi, Joutsa, Jämsä, Jämsänkoski, Kannonkoski, Karstula, Kinnula, Kivijärvi, Konnevesi, Kyyjärvi, Laukaa, Multia, Petäjävesi, Saarijärvi, Toivakka, Uurainen, Viitasaari ja Äänekoski). Kaikki harvapistekartoituksessa tutkitut suot olivat metsäojitettuja. Vuonna 2008 tutkittiin harvapistemenetelmällä ainoastaan suon hallitsevan osan poikki kulkeva selkälinja. Vuonna 2009 menetelmää kehitettiin ja suot tutkittiin tasavälisellä kolmiopistetutkimusverkolla. Kummassakin menetelmässä suolle tulee vähemmän tutkimuspisteitä kuin GTK:n normaalissa turvetutkimuksessa. Tutkituista soista energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita löytyi 111 suolta. Tuotantokelpoista suoalaa arvioidaan olevan ha, mikä on % tutkittujen soiden kokonaispinta-alasta. Tutkittujen soiden yhteenlaskettu käyttökelpoinen energiaturvemäärä on milj. suo-m 3, eli 4,0-6,6 milj. tonnia kuiva-aineena. Soiden energiasisältö on vastaavasti (50 % kosteudessa) GJ eli TWh. Suuri vaihteluväli em. luvuissa johtuu vuoden 2008 harvapistekartoitusmenetelmän luonteesta, jossa vuoden 2009 menetelmästä poiketen ei voida arvioida yksiselitteisesti suon tuotantokelpoista pinta-alaa eikä energiaturvevaroja. Todellisten turvevarojen arvioiminen vaatiikin tarkentavia suokohtaisia tutkimuksia pääosalta tutkituista soista. Kasvuturvetuotantoon soveltuvia alueita ei tutkituilta soilta löytynyt. GTK on tutkinut Keski-Suomen soista vuoden 2009 loppuun mennessä ha (1096 suota), mikä on 60 % maakunnan geologisten soiden kokonaispinta-alasta. Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Keski-Suomen maakunta Arkistosarjan nimi Turvetutkimusseloste Kokonaissivumäärä 75 s. + liite (1 kpl) Yksikkö ja vastuualue ISY 402 Allekirjoitus/nimen selvennys Kieli suomi Arkistotunnus Hinta Hanketunnus Allekirjoitus/nimen selvennys Julkisuus julkinen Mika Räisänen, Aluejohtaja Raimo Nevalainen, Toimialapäällikkö

3 Sisällysluettelo 1 JOHDANTO 1 2 TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Laboratoriomääritykset Aineiston käsittely 4 3 TULOSTEN TARKASTELU Keski-Suomen turvevarat Tutkitut suot ja niiden turvekerrostumat Soiden käyttömahdollisuudet turvetuotantoon 8 4 TUTKITUT SUOT Vuonna 2008 tutkitut suot (1-93) Vuonna 2009 tutkitut suot (94-118) 57 5 KIITOKSET 75 KIRJALLISUUS 75

4 1 1. JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus (GTK) teki turvevarojen kartoitusta Keski-Suomen maakunnan alueella GTK:n ja Keski-Suomen liiton välisen toimeksiantosopimuksen mukaisesti vuosina 2008 ja Tutkimukset olivat osa Keski-Suomen turvevarojen harvapistekartoitus projektia, jossa alueen turvevaroja kartoitettiin maakuntakaavoituksen tarpeita varten. Turvetutkimusten tarkoituksena oli selvittää Keski- Suomen maakunnan alueella sijaitsevien tutkimattomien metsäojitettujen soiden turvevarat ja turvetuotantoedellytykset siten, että selvitys antaa riittävästi tietoa turvetuotannon edellytyksistä maakuntakaavaa varten. Harvapistekartoitus ei kuitenkaan anna riittävän tarkkaa kuvaa suosta esimerkiksi maan hankintaan turvetuotantoa varten. Keski-Suomen liiton harvapistekartoitukselle asettamien tavoitteiden mukaisesti tutkimukset kohdennettiin seuraavien kriteerien mukaisesti: 1. Maakuntakaavan turvevyöhykkeiden alueelle 2. Vesistövaikutukset huomioon ottaen vähiten eroosioherkille vesistöalueille 3. Ojitetuille soille 4. Jyväskylän lähikuntien alueelle 5. Yli 30 ha soille Tähän loppuraporttiin on sisällytetty Keski-Suomen harvapistekartoituksen yhteydessä vuosina 2008 ja 2009 tutkitut 118 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha (kuva 1, taulukko 1, taulukko 2). Tutkimuksia tehtiin harvapistekartoitus-projektin puitteissa 18 kunnan alueella (Hankasalmi, Joutsa, Jämsä, Jämsänkoski, Kannonkoski, Karstula, Kinnula, Kivijärvi, Konnevesi, Kyyjärvi, Laukaa, Multia, Petäjävesi, Saarijärvi, Toivakka, Uurainen, Viitasaari ja Äänekoski). Tutkimusten sijoittuminen yllä mainittuihin kuntiin johtuu tutkimattomien, harvapistekartoituksen kriteerit täyttävien soiden sijainnista em. kuntien alueilla. Tässä loppuraportissa esitetään harvapistekartoituksen yhteydessä tutkittujen soiden keskeiset tulokset, kuten suon kokonaispinta-ala, arvioidut tuotantokelpoiset pinta-alat ja turvemäärät. Lisäksi on esitetty lyhyt yhteenveto kaikista GTK:n Keski-Suomessa tutkimista soista ja niiden pinta-ala- ja turvevaroista.

5 2 Kuva 1. Keski-Suomen maakunnassa harvapistekartoituksen ja GTK:n peruskartoitusten yhteydessä tutkitut suot.

6 3 2 TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1 Kenttätutkimukset Harvapistekartoitus toteutettiin kaksivaiheisena siten, että vuonna 2008 tutkittiin ensiksi maakuntakaavassa jo turvetuotantoon varattujen alueiden tutkimattomat, yli 30 ha:n metsäojitetut suot. Seuraavaksi tutkittiin Jyväskylän lähikuntien (alue 50 km:n säteellä Jyväskylästä; kuva 1) välittömässä läheisyydessä olevien alueiden eo. harvapistekartoituksen kriteerit täyttävät suot. Koska vuonna 2008 saatiin em. alueet pääosin tutkittua, niin vuonna 2009 tutkimusten pääpaino oli maakunnan luoteisosissa: Kinnulan-, Kivijärven- ja Kyyjärven kuntien alueilla (kuva 1). Tämä siitä syystä, että näissä kunnissa oli eniten tutkimatonta geologista suoalaa. Tutkittujen soiden valinnassa käytettiin karttatarkastelun ohella GTK:n lentomittausaineiston gammakarttoja (Virtanen 1997) matalien soiden poisrajaamiseksi kartoituksesta. Kenttätutkimuksissa sovellettiin Geologian tutkimuskeskuksen Turvetutkimusten maasto-oppaassa kuvattuja menetelmiä (Lappalainen ym. 1984). Suot tutkittiin vuonna 2008 GTK:n peruskartoituksesta poiketen harvemmalla pistetiheydellä, ns. harvapistemenetelmällä, jossa tutkittiin ainoastaan suon hallitsevan osan poikki kulkeva selkälinja. Tutkimuspisteet, joista määritettiin mm. turvelaji, turpeen paksuus ja maatuneisuus, olivat linjoilla pääosin 100 metrin välein. Tutkimuslinjoilla tutkimuspisteiden välisiltä pisteiltä turvekerrostuman paksuus kairattiin niin ikään 100 metrin välein. Näin pisteväliksi muodostui 50 metriä (kuva 2). Väliraportin teon yhteydessä havaittujen pinta-ala- ja turvemääräarvio -ongelmien johdosta päätettiin muuttaa vuoden 2009 tutkimusmenetelmää. Tavoitteena oli, että pistetiheys pysyisi samana kuin vuoden 2008 tutkimuksissa, mutta tietoa saataisiin tasaisesti koko suon alueelta. Soveltuvimmaksi menetelmäksi havaittiin tasavälinen kolmiopisteverkko n. 150 metrin pistevälillä (kuva 3). Näin koko suo saatiin kartoitettua riittävälle tarvetasolle maakuntakaavoitusta varten kuitenkin siten, että aikaa yhden suon tutkimiseen ei kuluisi kohtuuttomasti ja hehtaaritavoitteet saavutettaisiin. Tutkimuspistetiheys vuoden 2008 soiden osalta oli 1,9 pistettä/10 ha ja syvyystutkimuspistetiheys 2,6 pistettä/10 ha. Vastaavat luvut vuonna 2009 olivat 1,8 pistettä/10 ha ja 3,2 pistettä/10 ha. GTK:n turvevarojen peruskartoituksen yhteydessä tutkimuspistetiheys on yleensä 3-6 pistettä/10 ha (Virtanen ym. 2003). Jokaiselta tutkimuspisteeltä määritettiin suotyyppi ja mättäisyys (peittävyys -% ja mättäiden korkeus). Puustosta havainnoitiin puulajisuhteet prosenttiosuuksina sekä kehitys- ja tiheysluokka. Kairauksin selvitettiin turvekerrosten paksuus, pääturvelajit ja turpeen lisätekijät (6-asteikko), turpeen maatuneisuus (von Postin 10-asteikko), kosteusaste (5-asteikko) ja tupasvillakuitujen määrä (6-asteikko). Lisäksi kairauksissa tutkittiin soiden mahdolliset liejukerrostumat sekä suon pohjamaalaji. Tutkittuja soita ei yleensä vaaittu, eikä niiltä ole saatavissa toistaiseksi pistekohtaisia suon pinnan korkeustietoja. Poikkeuksena on kolme suota, joilla tutkimus- ja syvyyspisteiden korkeudet määritettiin VRS-GPS laitteistolla. Suo- ja turvetiedot sekä muut maastohavainnot tallennettiin maastossa numeeriseen muotoon Panasonicmaastotietokoneilla. Kaikki data on paikkatietoon sidottua ja saatavissa numeerisessa muodossa.

7 4 2.2 Laboratoriomääritykset Kenttätutkimustietojen perusteella valittiin suot ja tutkimuspisteet, joiden turpeet edustivat mahdollisimman hyvin suon käyttökelpoista turvekerrostumaa ja niiltä otettiin laatikkokairalla ja venäläistyyppisellä laippakairalla tilavuustarkat laboratorionäytteet. Turvenäytteistä määritettiin Labtium Oy:n Kuopion turvelaboratoriossa vesipitoisuus, kuivatilavuuspaino sekä tuhkapitoisuus. Osasta näytteitä määritettiin myös lämpöarvo, hiili-, typpi- ja rikkipitoisuus. Vesipitoisuus ilmoitetaan prosentteina märkäpainosta ja tuhkapitoisuus prosentteina kuivan turpeen painosta 815 ± 25ºC:ssa hehkutettuna. Kuivatilavuuspaino ilmoittaa suossa olevan turpeen kuiva-aineen määrän tilavuusyksikköä kohden (kg/suo-m 3 ). Lämpöarvot on mitattu jauhetuista, homogenisoiduista ja pilleriksi puristetuista turvenäytteistä IKA (C5000 DUO) kalorimetrillä (ASTM D ). Tulokset ilmoitetaan tehollisina lämpöarvoina kuivalle turpeelle ja 50 %:n käyttökosteudessa olevalle turpeelle (MJ/kg). Turpeen rikkipitoisuus on analysoitu LECO SC-32 rikkianalysaattorilla (Labtium-menetelmä 810L) ja hiilija typpipitoisuudet hiili-typpianalysaattorilla (Labtium-menetelmä 820L). 2.3 Aineiston käsittely Kaikki maastossa kerätty aineisto tallennettiin GTK:n tietokantoihin ja niistä laskettiin suo- ja aluekohtaisia yhteenvetoja; mm. suotyyppi- ja turvelajijakaumat sekä keskimaatuneisuudet. Vuonna 2009 tutkituille soille muodostettiin syvyysalueet interpoloimalla ja laskettiin syvyysalueiden pinta-ala- ja turvemääräarviot. Vesistöalueet ja suon viettosuhteet määritettiin karttatulkintana. Viettosuhteiden määrittämisessä käytettiin Maanmittauslaitoksen maastotietokannan korkeuskäyriä (käyräväli 2,5 m). Vuonna 2009 mitattiin kolmelta suolta tutkimus- ja syvyystutkimuspisteiden korkeudet VRS-GPS:llä. Jokaisesta suosta on kirjoitettu suoselostus, jossa käsitellään lyhyesti kunkin suon sijaintia, ympäristöä, mahdollisia kulkuyhteyksiä sekä suovesien laskusuhteita. Soista on mainittu yleisimmät suotyypit, pääturvelajit sekä tutkimus- ja syvyyspisteiden lukumäärät. Menetelmäeroista johtuen on vuonna 2008 tutkittujen soiden käyttökelpoisista energiaturvevaroista ja -sisällöstä esitetty minimi- ja maksimiarvio, kun taas vuoden 2009 soista on ilmoitettu ainoastaan yksi arvio perustuen kattavampaan inventointiaineistoon. Lopuksi on mainittu mahdolliset turvetuotantoa haittaavat tekijät ja kartoituksen yhteydessä suolla havaitut luontoarvot. Turvealueiden soveltuvuutta turvetuotantoon on tarkasteltu Energiaturpeen laatuohjeen (2006) periaatteiden mukaisesti. Vuonna 2008 tutkittujen soiden osalta tuotantokelpoisten, yli 1,5 metrin syvyisten alueiden pinta-alat on arvioitu pääosin selkälinjalta saatujen tutkimustulosten perusteella (min), jolloin arviot ovat alustavia ja hyvin konservatiivisia. Osalla soista tutkimusta on täydennetty hajapistein (lähinnä suon reunaosista). Näissä tapauksissa tuotantokelpoinen pinta-ala-arvio on luonnollisesti hiukan tarkempi verrattuna niihin soihin, joilta on tutkittu ainoastaan selkälinja. Arviot energiaturvemääristä on laskettu tuotantokelpoiseksi arvioidun alueen pinta-alan ja alueella olevien tutkimus- ja syvyyspisteiden turvepaksuuksien keskiarvon perusteella ja vähentäen turvekerroksen keskipaksuudesta suon pohjamaalajista ja pohjan muodosta riippuen 0,3 0,5 m. Tulosten tarkastelun yhteydessä on vuoden 2008 soiden osalta esitetty myös ns. laskennallinen arvio (max) turvetuotantoon soveltuvasta yli 1,5 m:n syvyisestä alueesta, energiaturvemäärästä ja -sisällöstä. Tämä arvio perustuu kaikkien Keski-Suomen alueella tutkittujen soiden keskiarvoihin. Ottaen huomioon kartoituksen ja arviointiperusteiden luonteen, voivat todelliset käyttökelpoiset pinta-alat ja turvevarat poiketa tässä raportissa esitetyistä suokohtaisista arvioista.

8 5 Vuonna 2009 tutkittujen soiden osalta tuotantokelpoisten, yli 1,5 metrin syvyisten alueiden pinta-alaarviot ovat tarkempia kuin vuoden 2008 soilla, mutta tutkimuspistetiheydestä johtuen edelleen suuntaaantavia. Energiaturvemäärät on laskettu GTK:ssa yleisesti käytössä olevin ohjelmallisin menetelmin vähentäen suon pohjamaalajista ja pohjan muodosta riippuen 0,3 0,5 m. Kuva 2. Esimerkki harvapistekartoituksen yhteydessä vuonna 2008 tutkitusta suosta. Luku jokaisen tutkimus- ja syvyystutkimuspisteen yhteydessä on turvekerroksen paksuus (dm). Selkälinjan pisteväli on 50 metriä.

9 6 Kuva 3. Esimerkki harvapistekartoituksen yhteydessä vuonna 2009 tutkitusta suosta. Luku jokaisen tutkimus- ja syvyystutkimuspisteen yhteydessä on turvekerroksen paksuus (dm). Kolmiopisteverkon pisteväli on n. 150 metriä.

10 7 3 TULOSTEN TARKASTELU Keski-Suomen maakunnan suot sijaitsevat Sisä-Suomen viettokeitaiden ja Pohjanmaan aapasoiden suoyhdistymätyyppien alueilla. Tutkimusalueesta pääosa kuuluu metsäkeitaisiin, jotka ovat pienehköjä, puustoisia, mätäs- tai välipintaisia keidassoita. Soiden keskiosat ovat yleensä isovarpu- tai tupasvillarämettä ja puusto pääosin kookkaampaa mäntyä kuin muilla keidassoilla. Laiteilla esiintyy saranevoja, sarakorpia, korpia tai korpirämeitä (Kaakinen ym. 2008). Pohjanmaan aapasuot ovat tyypillisesti välipintaisia, usein jänteettömiä tai rimpisillä osillaan vain matalien välipintajänteiden halkomia. Alueella vallitsevat kuivahkot välipintanevat, kuten kalvakkanevat, rimpinevat, saranevat ja lyhytkorsinevat. Aapasoiden reunoilla esiintyy usein erilaisia reunarämeitä. 3.1 Keski-Suomen turvevarat Keski-Suomen maakunnan maapinta-alasta on metsätieteellistä suoalaa ha eli n. 27 % maakunnan metsätalousmaasta (Tomppo ym. 1998). Yli 20 hehtaarin geologisia soita on ha (Virtanen ym. 2003). Koko maakunnan maapinta-alasta geologisten soiden osuus on n. 8 %. Suot ovat kuitenkin jakautuneet epätasaisesti Keski-Suomen alueella. Maapinta-alaan suhteutettuna geologista suoalaa on eniten maakunnan luoteis- ja pohjoisosissa: Kyyjärven (33 %), Kinnulan (22 %) ja Karstulan (17 %) kunnissa sekä vähiten Jyväskylässä sekä Muuramen ja Kuhmoisten kunnissa alle yksi prosentti maapintaalasta. GTK tutki vuosina Keski-Suomen maakunnassa yhteensä ha geologista suoalaa (211 suota), mistä Keski-Suomen harvapistekartoitus projektin osuus oli ha (118 suota). Harvapistekartoituksen osalta turvetutkimuksia suoritettiin kaikkiaan 19 kunnassa (kuva 1). Vuoden 2009 loppuun mennessä on Keski-Suomen geologisista soista tutkittu kaikkiaan n ha (1096 suota), mikä on n. 60 % maakunnan geologisten soiden pinta-alasta. Keski-Suomen maakunnan alueella turvetutkimusta on tehty suhteellisesti eniten Laukaan, Keuruun, Korpilahden ja Multian kunnissa, missä tutkimusprosentti on yli 90 %. Keski-Suomessa on tutkimattomia geologisia soita vielä n ha, jotka sijaitsevat pääosin maakunnan luoteis- ja pohjoisosissa Kinnulassa, Kivijärvellä sekä Viitasaarella. Näissä kunnissa on tutkittu kunnan geologisesta suoalasta 39 %, 35 % ja 16 %. On myös huomioitava, että maakunnassa on lähes ha pieniä, tutkimattomia alle 30 ha:n soita (keskikoko 25 ha), joita ei harvapistekartoituksessa käytettyjen soiden valintakriteerien johdosta tutkittu. Lisäksi Keski-Suomen maakunnassa on runsaasti muiden maankäyttömuotojen piirissä (mm. suojelu-, sotilas- ja turvetuotantoalueet) olevia turvealueita, joita GTK ei turvevarojen peruskartoituksen yhteydessä tutki. Esimerkiksi Keski-Suomen Natura-alueilla on suota n ha ja turvepeltojen gammakarttatarkastelun perusteella Keski-Suomessa on turvepeltopinta-alaa n ha 3.2 Tutkitut suot ja niiden turvekerrostumat Harvapistekartoituksen yhteydessä tutkittujen soiden keskikoko oli 86 ha ( ha; taulukot 1 ja 2) ja turvekerrostumien keskipaksuus vuoden 2008 osalta 2,0 m ja vuoden ,2 m. Ero turvekerrosten keskipaksuuksissa johtuu pääosin tutkimusmenetelmäeroista ja osaltaan turvepaksuuksien maantieteellisestä

11 8 vaihtelusta. Turvekerrostumat ovat maakunnan eteläosissa paksumpia kuin maakunnan pohjoisosissa, missä vuoden 2009 tutkitut suot pääosin sijaitsivat. Harvapistekartoituksessa paksuin turvekerrostuma (6,6 m) löydettiin Jämsän Ruotsinsuolta. Vertailuna mainittakoon, että GTK:n Keski-Suomessa tutkimista soista paksuin turvekerrostuma on tavattu Jämsänkosken Kelkkasuolta (9,3 m). Yleisimmät tutkitut suotyypit olivat tupasvillaräme- ja varsinainen sararämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas (22 %, 16 % ja 15 %). Turvenäytteitä otettiin laboratorioanalyysejä varten kaikkiaan 23 suolta (n = 386). Tutkittujen soiden turvekerrostumien keskimääräinen kuiva-ainemäärä oli 93,2 kg/suo-m 3, tehollinen lämpöarvo 21,0 MJ/kg, tuhkapitoisuus 3,4 % ja rikkipitoisuus 0,20 % turpeen kuivapainosta. Analysoidut arvot ovat samaa suuruusluokkaa Keski-Suomen maakunnan keskiarvotulosten kanssa, sillä vastaavat arvot kaikista GTK:n Keski-Suomen alueelta analysoiduista turvenäytteistä (n = ) ovat 87,5 kg/suo-m 3, 21,1 MJ/kg, 3,8 % ja 0,21 %. Harvapistekartoituksen yhteydessä analysoitujen turvenäytteiden keskimääräinen kuivaainemäärä oli hieman maakunnallista keskiarvoa korkeampi. Tämä selittyy harvapistekartoituksen yhteydessä tutkittujen soiden luonteesta: kaikki näytepisteet olivat metsäojitetuilta soilta, eikä luonnontilaisia soita ollut analyyseissä. Myös heikosti maatuneita pintaturpeita oli tutkituissa soissa marginaalisesti. Taulukoissa 1 ja 2 on suon energiasisältö laskettu joko suon omien laboratoriotulosten keskiarvojen perusteella tai analyysien puuttuessa maakunnallisilla keskiarvoilla (kuiva-ainemäärä 87,5 kg/suo-m 3 ja tehollinen lämpöarvo 21,1 MJ/kg). 3.3 Soiden käyttömahdollisuudet turvetuotantoon Harvapistekartoitusmenetelmä kartoittaa potentiaaliset turvetuotantoon soveltuvat suot, mutta menetelmän luonteesta johtuen ei ole mahdollista määrittää täsmällisesti turvetuotantoon soveltuvia pinta-aloja, eikä kokonaisturvemääriä. Turvevarojen tarkempi arviointi vaatii lisätutkimuksia pääosalta harvapistekartoituksen yhteydessä tutkituilta soilta. Ainoastaan vuoden 2009 tutkimuksissa mataliksi (alle 1 m) todettujen soiden osalta ei tarvita enää lisätutkimuksia turvemäärien selvittämisen osalta. Taulukkoon 1 on koottu vuoden 2008 soiden osalta suuntaa-antavat arviot turvetuotantoon soveltuvista soista ja niiden käyttökelpoisista energiaturvevaroista. Minimiarvot on laskettu pelkästään tutkitun selkälinjan perusteella ja näin tulos todennäköisesti aliarvioi suon todellista energiaturvepotentiaalia. Maksimiarvot ovat laskennallisia arviota, jotka perustuvat GTK:n turvevarojen peruskartoituksen yhteydessä Keski-Suomessa tutkittujen soiden (860 kpl) turvepaksuuksien, kokonaispinta-alojen ja turvetuotantoon soveltuvien pinta-alojen suhdekeskiarvoihin. Vuoden 2009 kattavammasta tutkimusmenetelmästä johtuen, on taulukossa 2 esitetty vain yksi arvio vuonna 2009 tutkittujen soiden turvetuotantoon soveltuvista pinta-aloista ja niiden käyttökelpoisista energiaturvevaroista. Tähän loppuraporttiin sisältyvistä 118 suosta energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita löytyi 111 suolta vähintään 2061 ha. Tämä on 20 % harvapistekartoituksessa tutkitusta kokonaissuoalasta ( ha). Soiden energiaturvevaroiksi arvioitiin vähintään 45 milj. suo-m 3. Laskennallinen turvetuotantoon soveltuva kokonaispinta-ala ja turvemäärä ovat vastaavasti ha ja n. 74 milj. suo-m 3 olettaen, että vuoden 2008 soiden osalta yli 1,5 m:n syvyinen alue (keskisyvyys 2,7 m) on n. 42 % suon kokonaispinta-alasta. Laskennassa soiden turvekerroksen keskipaksuudesta on vähennetty suon pohjamaalajista riippuen 0,3 0,5 m. Harvapistekartoituksen yhteydessä tutkittujen soiden energiaturvevarojen arvioidaan olevan välillä milj. suo-m 3 tai 4,0-6,6 milj. tonnia kuiva-aineena. Soiden energiasisältö on vastaavasti (50 % kosteudes-

12 9 sa) GJ eli TWh. Kaikkiaan Keski-Suomessa tutkittujen soiden ( ha) turvemääräksi arvioidaan n milj. suo-m 3 ja yli 1,5 m:n syvyisen alueen ( ha) turvemääräksi n. 880 milj. suom 3. Kasvuturpeen raaka-aineeksi soveltuvaa vaaleaa, heikosti maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta ei tutkituilta soilta mainittavasti löytynyt. Pääosin tämä johtuu Keski-Suomessa vallitsevasta turvekerrostumien tyypistä, jossa ei yleensä tavata suon pinnalla heikosti maatuneita vaaleita rahkaturpeita. Harvapistekartoituksen yhteydessä pyrittiin myös havainnoimaan soilla mahdollisesti esiintyvät luontoarvot. Vuoden 2008 soiden osalta luontoarvot kartoitettiin pääosin tutkitulta selkälinjalta, eikä kartoitus kata koko suota. Tästä johtuen huomattaviakin luontoarvoja on voinut jäädä huomioimatta. Vuoden 2009 tutkimusmenetelmän johdosta saatiin aineistoa koko suon osalta ja näin myös mahdolliset luontoarvot saatiin paremmin kartoitettua. Mainittavimpia luontoarvoja, joita harvapistekartoituksen yhteydessä havaittiin, olivat kasveista punakämmekkä (Dactylorhiza incarnata) esiintymät neljällä suolla ja eläimistön osalta yhden suon toistuvat riekkohavainnot. Luontoarvoista on lyhyt kuvaus suoselostusten yhteydessä, mikäli suolta havaittiin luontoarvoja. Vuoden 2009 jälkeen Keski-Suomen etelä- ja keskiosien yli 30 ha:n metsäojitetut suot on pääosin tutkittu. Tutkimatonta suoalaa on vielä maakunnan pohjoisosissa, mutta on kuitenkin huomioitava, että näissä kunnissa on runsaasti suojeltuja laajoja luonnontilaisia soita, mikä tulee vähentämään todellista tutkittavaa suoalaa. Keski-Suomen harvapistekartoitusprojektissa saatiin lisätietoa tutkimusalueen turvevaroista. Monissa Keski-Suomen kunnissa oli GTK:n toimesta tutkittu jo huomattava osa kunnan geologisesta suoalasta. Näin harvapistekartoituksen osuudeksi jäi monin paikoin tutkia vain kunnan tutkimatta jääneet pienet suot. Tämän johdosta myös tutkitut pinta-alat, löydetyt tuotantokelpoiset alueet ja turvevarat jäivät pieniksi. Maakunnan luoteis- ja pohjoisosien kunnissa tutkimusprosentti ennen harvapistekartoitusta oli pienempi ja näillä alueilla tutkitut suot ja löydetyt tuotantokelpoiset alueet olivat taas suurempia. Kaiken kaikkiaan nykyisille turvetuotantomenetelmille sopivia laajoja yhtenäisiä suoalueita löytyi odotetusti enemmän tutkimusalueen pohjoisosista kuin keski- ja eteläosista.

13 10 Taulukko 1. Keski-Suomen maakunnassa harvapistekartoituksen yhteydessä vuonna 2008 tutkittujen soiden arvioidut (min) ja laskennalliset (max) kokonaispinta-alat, turvetuotantoon soveltuva suoalat, turpeen määrä ja energiasisältö. Keskiarvot ovat turvekerrostumien kuiva-ainemäärällä painotettuja. * = Soilta, joilta ei ollut saatavissa suokohtaisia laboratoriotuloksia, kuivatilavuuspainona ja lämpöarvoina käytettiin Keski-Suomen maakunnallisia keskiarvoja. ** = Energiaturvemäärän laskennassa käytettiin maakunnallisen turvepaksuuden keskiarvon (2,7 m) sijasta suokohtaista keskiarvoa. *** = Energiaturvemäärän laskennassa käytettiin vain suokohtaisesti arvioitua tuotantopinta-alaa ja ko. turvepaksuuden keskiarvoa. Suon nimi Pinta- Tuotanto- Energia- Energiaturpeen kuiva-ainemäärä Lämpöarvo ja energiasisältö Tuhka Rikki ala kelpoinen turvevarat Kuiva- Kuiva- Kuiva- tehollinen 50%:n kosteus pit. % pit. % (ha) Pinta-ala (ha) milj. Suom3 tilavuus- ainetta aine- lämpö- energiäsisältö lämpö- energiäsisältö kuivap. kuivap. Energia- (vähennetty paino määrä arvo milj. arvo milj. turve 0,3 tai 0,5 m) kg/suom tn 1000 tn/ha MJ/kg GJ GWh MJ/kg GJ GWh Hankasalmi 1 Tervasuo ** ** * * Joutsa 2 Isosuo ** * * * Pohjoissuo ** * * * Lakeasuo ** * * * Vetosuo ** * * * Höystösensuo ** * * * Rokasuo * * * Jämsä 8 Nytkymensuo * * * Ruotsinsuo ** * * * Kollinsuo * * * Ruotsinsuo * * * Jämsänkoski 12 Kirvessuo * * * Veljestensuo ** * * * Isosuo ** * * * Nevalansuo * * *

14 11 Kannonkoski 16 Pesäneva ** * * * Rajaneva * * * Konnevesi 18 Kurkisuo ** * * * Rantinsuo ** * Teerisuo ***0.4 * * * Nollinneva * * * Riisisuo ** * * * Heinäsuo ** * * * Laukaa 24 Heinäsuo ** * * * Huosiaissuo ** Orissuo ** * Sikasuo ** * * * Pedonsuo * * Multia 29 Nimetönsuo * * * Nimetönsuo ** * * * Nimetönsuo ** * * * Petäjävesi 32 Vispiläsuo * * * Mökinsuo ***0.5 * * * Kypäräsuo * * * Sarvisuo Karjosuo ** * * * Saarijärvi 37 Kärmeneva ** * * * Leukuneva ** Kalalampi ** * * * Kortesuo Soidinsuo * *

15 12 Suon nimi Pinta- Tuotanto- Energia- Energiaturpeen kuiva-ainemäärä Lämpöarvo ja energiasisältö Tuhka Rikki ala kelpoinen turvevarat Kuiva- Kuiva- Kuiva- tehollinen 50%:n kosteus pit. % pit. % (ha) Pinta-ala (ha) milj. Suom3 tilavuus- ainetta aine- lämpö- energiäsisältö lämpö- energiäsisältö kuivap. kuivap. Energia- (vähennetty paino määrä arvo milj. arvo milj. turve 0,3 tai 0,5 m) kg/suom tn 1000 tn/ha MJ/kg GJ GWh MJ/kg GJ GWh 42 Suljetunneva * * * Sammakkoneva * * * Korteniemi * * * Liisansuo ** * * * Koiraneva Pohjoisneva ** * * * Latoneva Ruohoneva * * * Takapellonneva ** * * * Läpilaskevanneva **0.2 * * * Toivakka 52 Leppäsenneva * * * Nallinneva ** * * * Teerisuo ** * * * Uurainen 55 Isosuo Savolaissuo * * * Heinäsuo Miehinkäisensuo ** Myllysuo ** * Rumma Isosuo ** * Tourulansuo ** Aukeasuo ** Kokkosuo **0.4 * * * Heposuo * * *

16 13 66 Lehmilampi ** * * * Pukkisuo * * * Riihisuo * * * Isosuo_S * Heinäsuo * * * Viitasaari 71 Isoneva ** * * * Iso Kelloneva ** * * * Pyöreisneva * * * Suurisuo **0.9 * * * Sarvineva * * * Äänekoski 76 Heinäsuo ** * * * Mustalamminneva ** * * * Iso Valkeislampi ** * * * Isoneva ** * * * Valkeisneva * * * Niemiskorpi ** * * * Isosuo * * * Huuhmonsuo ** * * * Pohjoisneva Atlantinsuo * * * Talvineva * * * Veteläsuo * * * Muroneva ** * * * Sikasuo * * * Kaakkosuo ** * * * Pakoneva * * * Ilakkaneva * * * Isoneva ***0.5 * * * Yhteensä/Keskiarvo

17 14 Taulukko 2. Keski-Suomen maakunnassa harvapistekartoituksen yhteydessä vuonna 2009 tutkittujen soiden arvioidut kokonaispinta-alat, turvetuotantoon soveltuva suoala, turpeen määrä ja energiasisältö. Keskiarvot ovat turvekerrostumien kuiva-ainemäärällä painotettuja. * = Soilta, joilta ei ollut saatavissa suokohtaisia laboratoriotuloksia, kuivatilavuuspainona ja lämpöarvoina käytettiin Keski-Suomen maakunnallisia keskiarvoja. Suon nimi Pinta- Tuotanto- Energia- Energiaturpeen kuiva-ainemäärä Lämpöarvo ja energiasisältö Tuhka Rikki ala kelpoinen turvevarat Kuiva- Kuiva- Kuiva- tehollinen 50%:n kosteus pit. % pit. % (ha) Pinta-ala (ha) milj. Suom3 tilavuus- ainetta aine- lämpö- energiäsisältö lämpö- energiäsisältö kuivap. kuivap. Energia- (vähennetty paino määrä arvo milj. arvo milj. 0,3 tai 0,5 kg/suom3 turve m) 1000 tn 1000 tn/ha MJ/kg GJ GWh MJ/kg GJ GWh Karstula 94 Rahkaneva Kinnula 95 Kettulanneva * * * Kolunneva Murtosuo * * * Töyrisuo * * * Ruotesuo * * * Niskaneva * * * Pieni Sääksneva * * * Iso Sääksneva * * * Petäikköneva * * * Pirttineva * * * Pirttisuo * * * Rantosuo Kivijärvi 107 Veteläneva Töyrenneva * * * Syväjärvenneva * * Syväjärvenneva * * * Louhuinneva

18 15 Suon nimi Pinta- Tuotanto- Energia- Energiaturpeen kuiva-ainemäärä Lämpöarvo ja energiasisältö Tuhka Rikki ala kelpoinen turvevarat Kuiva- Kuiva- Kuiva- tehollinen 50%:n kosteus pit. % pit. % (ha) Pinta-ala (ha) milj. Suom3 tilavuus- ainetta aine- lämpö- energiäsisältö lämpö- energiäsisältö kuivap. kuivap. Energia- (vähennetty paino määrä arvo milj. arvo milj. turve 0,3 tai 0,5 m) kg/suom tn 1000 tn/ha MJ/kg GJ GWh MJ/kg GJ GWh 112 Pillisneva Hietikonneva * * * Koivulamminneva * * * Yölamminneva * * * Kyyjärvi 116 Jänisneva * * Suurisuo Lintalamminneva * * * Yhteensä/Keskiarvo

19 16 4 TUTKITUT SUOT 4.1 Vuonna 2008 tutkitut suot Hankasalmi Tervasuo (kl , x=6907,5, y=3476,3) sijaitsee n. 42 km Jyväskylän keskustasta itään, Hankasalmen keskustan eteläpuolella. Suon länsiosassa on turvetuotantoalue. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Tervasuon kokonaispinta-ala on 178 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 22 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,3 m. Suo kuuluu Leppäveden - Kynsiveden alueeseen (14.3) ja tarkemmin Tervajoen valuma-alueeseen (14.379). Suon pinta viettää n. 2,5 m/km luoteeseen. Vedet laskevat suo-ojia pitkin suon läpi virtaavaan Sahinjokeen ja edelleen Likolammen kautta Tervalampeen. Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 31 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuuttuma sekä puolukka- ja mustikkaturvekangas. Tervasuon turpeista rahkavaltaisia on 1 % ja saravaltaisia 99 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Tervasuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,4 1,5 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Turvetuotantoa haittaava tekijä voi olla suon poikki virtaava Sahinjoki. Joutsa Isosuo (kl , x=6855,5 y=3449,1) sijaitsee n. 50 km Jyväskylän keskustasta eteläkaakkoon, Joutsan keskustan luoteispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Isosuon kokonaispinta-ala on 61 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 17 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,5 m. Suo kuuluu Sysmän reitin valumaalueeseen (14.8) ja tarkemmin Kostamonjoen valuma-alueeseen (14.838). Suon pinta viettää itään n. 15 m/km. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Kostamonjokeen, mistä edelleen Angesselälle. Suolla on 14 tutkimuspistettä ja 15 syvyyspistettä, joista 5 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukkaturvekangas ja isovarpurämemuuttuma. Isosuon turpeista rahkavaltaisia on 49 % ja saravaltaisia 51 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Isosuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,3 0,5 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Suon pohjoisosassa turpeen pintakerroksessa havaittiin kahdella pisteellä hiekkainen tulvakerros. Tämä voi haitata turvetuotantoa sen alkuvaiheessa.

20 17 Kuva 4. Isovarpurämemuuttumaa Isosuon keskiosassa. Turpeen paksuus kuvanottopaikalla 190 cm (kuva Asta Harju) Pohjoissuo (kl , x=6862,5, y=3445,3) sijaitsee n. 42 km Jyväskylän keskustasta eteläkaakkoon, Leivonmäen keskustan lounaispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Pohjoissuon kokonaispinta-ala on 103 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 7 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 1,8 m. Suo kuuluu Sysmän reitin valumaalueeseen (14.8) ja tarkemmin Erkinjoen valuma-alueeseen (14.837). Suon pinta viettää n. 2 m/km lounaaseen. Vedet laskevat suo-, pelto- ja metsäojia pitkin Mahajärveen. Suolla on 15 tutkimuspistettä ja 13 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuuttuma sekä puolukka- ja mustikkaturvekangas. Pohjoissuon turpeista rahkavaltaisia on 19 % ja saravaltaisia 81 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5. Pohjoissuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 7 43 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,1 0,6 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Lakeasuo (kl , x=6856,7 y=3452,6) sijaitsee n. 50 km Jyväskylän keskustasta eteläkaakkoon. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Lakeasuon kokonaispinta-ala on 42 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 10 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,5 m. Suo kuuluu Sysmän reitin valuma-

21 18 alueeseen (14.8) ja tarkemmin Sunkinjoen valuma-alueeseen (14.842). Suon pinta viettää n. 6 m/km etelään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Ihantlampeen. Suolla on 9 tutkimuspistettä ja 17 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukkaturvekangas sekä varsinainen sararäme- ja lyhytkorsinevarämemuuttuma. Suon keskiosassa on luonnontilaista lyhytkorsinevarämettä. Lakeasuon turpeista rahkavaltaisia on 54 % ja saravaltaisia 46 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Lakeasuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,2 0,4 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Vetosuo (kl , x=6864,5 y=3460,3) sijaitsee n. 46 km Jyväskylän keskustasta kaakkoon. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Vetosuon kokonaispinta-ala on 62 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 20 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,0 m. Suo kuuluu Sysmän reitin valumaalueeseen (14.8) ja tarkemmin Vallasjoen (14.844) sekä Heinäsuonojan (14.845) valuma-alueesiin. Suon pinta viettää n. 3,5 m/km etelään. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Vallasjokeen ja edelleen Suonteeseen. Suolla on 6 tutkimuspistettä ja 29 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja lyhytkorsinevarämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Vetosuon turpeista rahkavaltaisia on 1 % ja saravaltaisia 99 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Vetosuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,3 0,4 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Höystösensuo (kl , x=6865,4 y=3458,4) sijaitsee n. 45 km Jyväskylän keskustasta eteläkaakkoon. Suon länsipuolella sijaitsee Höystösensuon turvetuotantoalue. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Höystösensuo kokonaispinta-ala on 118 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 3 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 1,8 m. Suo kuuluu Sysmän reitin valumaalueeseen (14.8) ja tarkemmin Vallasjoen valuma-alueeseen (14.844). Suon pinta viettää n. 3 m/km etelään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Vallasjokeen ja edelleen Suonteeseen. Suolla on 13 tutkimuspistettä ja 16 syvyyspistettä, joista 4 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukkaturvekangas ja tupasvillarämemuuttuma. Höystösensuon turpeista rahkavaltaisia on 51 % ja saravaltaisia 49 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8. Höystösensuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 3 50 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,05 0,7 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen

22 Rokasuo (kl , x=6871,4, y=3458,2) sijaitsee n. 40 km Jyväskylän keskustasta kaakkoon, Leivonmäen keskustan koillispuolella. Suon länsiosassa sijaitsee Rokasuon Natura-alue. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Rokasuon kokonaispinta-ala on 98 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 23 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,4 m. Suo kuuluu Sysmän reitin valumaalueeseen (14.8) ja tarkemmin Vallasjoen valuma-alueeseen (14.844). Suon pinta viettää n. 5 m/km etelään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Vallaslampeen ja edelleen Vallasjokeen. Suolla on 16 tutkimuspistettä ja 15 syvyyspistettä. Yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Rokasuon turpeista rahkavaltaisia on 67 % ja saravaltaisia 33 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Rokasuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,7 1,0 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Jämsä Nytkymensuo (kl , x=6865,3 y=3394,1) sijaitsee n. 55 km Jyväskylän keskustasta lounaaseen, Jämsän keskustan länsipuolella. Suo rajoittuu pohjoisosastaan pohjavesialueeseen. Suolla on kaksi vanhaa turvetuotantoaluetta, joiden pinta-ala on yhteensä n. 20 ha. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Nytkymensuon kokonaispinta-ala on 247 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 19 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,8 m. Suo kuuluu Suur-Päijänteen alueeseen (14.2) ja tarkemmin Kurunjoen Nytkymenjoen valuma-alueeseen (14.226). Suon pinta viettää n. 3 m/km etelään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin suuremman laskuojan kautta Nytkymenjokeen ja edelleen Nytkymenjärveen. Suolla on 24 tutkimuspistettä ja 25 syvyyspistettä, joista 2 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja lyhytkorsinevarämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Nytkymensuon turpeista rahkavaltaisia on 32 % ja saravaltaisia 68 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. Nytkymensuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,4 2,3 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Ruotsinsuo (kl , x=6864,6, y=3398,5) sijaitsee n. 52 km Jyväskylän keskustasta lounaaseen, Jämsän keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Ruotsinsuon kokonaispinta-ala on 133 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 44 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,6 m. Suo kuuluu Jämsän reitin valumaalueeseen (14.5) ja tarkemmin Märäsojan (14.513) ja Lahnajoen valuma-alueisiin (14.514). Suon pinta viettää pohjoisessa n. 2 m/km luoteeseen ja etelässä n. 2,5 m/km kaakkoon. Vedet laskevat suon pohjoisosasta suo-ojia pitkin Heinäjärveen ja eteläosasta suo- ja metsäojia pitkin Jämsänjokeen.

23 20 Suolla on 22 tutkimuspistettä ja 57 syvyyspistettä, joista 1 on hajapiste. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme-, lyhytkorsinevaräme- ja oligotrofinen lyhytkorsinevamuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Ruotsinsuon turpeista rahkavaltaisia on 47 % ja saravaltaisia 53 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Ruotsinsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 1,5-1,8 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Kollinsuo (kl , x=68636, y=3400,6) sijaitsee n. 52 km Jyväskylän keskustasta lounaaseen, Jämsän keskustan länsipuolella. Suo länsiosa sijaitsee pohjavesialueella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Kollinsuon kokonaispinta-ala on 47 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 10 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,1 m. Suo kuuluu Jämsän reitin valumaalueeseen (14.5) ja tarkemmin Märäsojan valuma-alueeseen (14.513). Suon pinta viettää n. 12 m/km kaakkoon. Vedet laskevat suo- ja pelto-ojia pitkin Märäsojaan ja edelleen Jämsänjokeen. Suolla on 10 tutkimuspistettä ja 9 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukka- ja mustikkaturvekangas. Kollinsuon turpeista rahkavaltaisia on 11 % ja saravaltaisia 89 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Kollinsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,3 0,5 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Ruotsinsuo 2 (kl , x=6874,7 y=3393,4) sijaitsee n. 50 km Jyväskylän keskustasta lounaaseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Ruotsinsuon kokonaispinta-ala on 135 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 20 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,9 m. Suo kuuluu Jämsän reitin valumaalueeseen (14.5) ja tarkemmin Lahnajoen valuma-alueeseen (14.514). Suon pinta viettää n. 2 m/km luoteeseen. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Ruotsinojaan ja edelleen Karppijärveen. Suolla on 20 tutkimuspistettä ja 20 syvyyspistettä, joista 2 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukka- ja mustikkaturvekangas. Ruotsinsuon turpeista rahkavaltaisia on 31 % ja saravaltaisia 69 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Ruotsinsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,5 1,4 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen

24 21 Jämsänkoski Kirvessuo (kl , x=6884,3 y=3406,3) sijaitsee n. 40 km Jyväskylän keskustasta länsilounaaseen, Jämsänkosken keskustan pohjoispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Kirvessuon kokonaispinta-ala on 107 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 21 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,1 m. Suo kuuluu Jämsän reitin valumaalueeseen (14.5) ja tarkemmin Iso Rautaveden Kalmaveden alueeseen (14.522). Suon pinta viettää n. 3 m/km pohjoiseen. Suon eteläosassa vedet laskevat ojia pitkin Härönlammiin, josta edelleen Kankarisveteen ja muualla suo- ja metsäojia pitkin Iso Rautaveteen. Suolla on 16 tutkimuspistettä ja 16 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja varsinainen sararämemuuttuma. Kirvessuon turpeista rahkavaltaisia on 40 % ja saravaltaisia 60 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Kirvessuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,6 1,1 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Kuva 5. Varsinaista sararämemuuttumaa Kirvessuon keskiosasta. Turpeen paksuus kuvanottopaikalla 360 cm. Harvapistekartoituksessa kairaustulokset tallennettiin suoraan maastotietokoneelle (kuva Matti Laatikainen).

25 Veljestensuo (kl , x=6884,3 y=3406,3) sijaitsee n. 33 km Jyväskylän keskustasta länsilounaaseen, Jämsänkosken keskustan pohjoispuolella. Suon lounaispuolella sijaitsee Pohjansuon turvetuotantoalue. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Veljestensuon kokonaispinta-ala on 69 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 6 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 1,9 m. Suo kuuluu Jämsän reitin valumaalueeseen (14.5) ja tarkemmin Salosveden Pettämän alueeseen (14.523). Suon pinta viettää pohjoisessa n. 5 m/km kaakkoon ja etelässä n. 8 m/km luoteeseen. Vedet laskevat suon pohjoisosassa ojia pitkin Oksalammin kautta Saarijärveen ja eteläosassa Myllyojan kautta Pettämään. Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 10 syvyyspistettä. Yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Veljestensuon turpeista rahkavaltaisia on 39 % ja saravaltaisia 61 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Veljestensuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 6-29 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,1 0,5 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Isosuo (kl , x=6890,3 y=3412,4) sijaitsee n. 25 km Jyväskylän keskustasta länsilounaaseen, Jämsänkosken koillispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Isosuon kokonaispinta-ala on 32 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 7 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 1,9 m. Suo kuuluu Jämsän reitin valumaalueeseen (14.5) ja tarkemmin Vuojanjoen valuma-alueeseen (14.528). Suon pinta viettää n. 12 m/km pohjoiseen. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Syrjäjärviin ja edelleen Koirajärveen. Suolla on 10 tutkimuspistettä ja 9 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukka- ja mustikkaturvekangas. Isosuon turpeet ovat saravaltaisia Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Isosuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 7 13 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,1 0,2 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Nevalansuo (kl , x=6890,3 y=3388,5) sijaitsee n. 47 km Jyväskylän keskustasta länsilounaaseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Nevalansuon kokonaispinta-ala on 66 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 18 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,9 m. Suo kuuluu Keuruun reitin valumaalueeseen (35.6) ja tarkemmin Ukonjoen valuma-alueeseen (35.628). Suon pinta viettää n. 5 m/km länteen Vedet laskevat suo-ojia pitkin Syvälamminsuolle. Suolla on 11 tutkimuspistettä ja 27 syvyyspistettä. Yleisin suotyyppi on lyhytkorsinevarämemuuttuma. Nevalansuon turpeista rahkavaltaisia on 80 % ja saravaltaisia 20 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6.

26 23 Nevalansuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,4 0,6 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Turvetuotantoa voi haitata paikoin paksuhko (40 50 cm) heikosti maatunut pintarahka. Kannonkoski Pesäneva (kl , x=6978,2 y=3429,5) sijaitsee n. 75 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Pesänevan kokonaispinta-ala on 175 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 17 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,1 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Lakojoen valuma-alueeseen (14.444). Suon pinta viettää n. 6 m/km länsilounaaseen. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Saukkopuroon ja edelleen Koukkujärveen. Suolla on 43 tutkimuspistettä ja 53 syvyyspistettä, joista 22 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja lyhytkorsinevarämemuuttuma. Pesänevan turpeista rahkavaltaisia on 27 % ja saravaltaisia 73 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4. Pesänevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,3 1,2 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Turvetuotantoa haittaa tuotantokelpoisen alueen rikkonaisuus. Suon itäosassa havaittiin runsas (n. 200 yksilöä) punakämmekkä (Dactylorhiza incarnata) esiintymä Rajaneva (kl , x=6976,2 y=3430,2) sijaitsee n. 73 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen, Kannonkosken- ja Äänekosken kuntien rajalla. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Rajanevan kokonaispinta-ala on 38 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 10 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,7 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Lakojoen valuma-alueeseen (14.444). Suon pinta viettää n. 8 m/km eteläkaakkoon. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Pitkäseen. Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 15 syvyyspistettä, joista 3 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorsinevaräme- ja varsinainen sararämemuuttuma. Rajanevan turpeista rahkavaltaisia on 60 % ja saravaltaisia 40 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Rajanevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,2 0,4 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Turvetuotantoa haittaava tekijä paikoin paksuhko ( cm) heikosti maatunut pintarahka.

27 24 Konnevesi Kurkisuo (kl , x=69637, y=3455,5) sijaitsee n. 65 km Jyväskylän keskustasta pohjoiskoilliseen, Konneveden keskustan pohjoispuolella. Suo rajoittuu eteläosastaan Pyhäjärven lintuveden Natura-alueeseen (Kotanen ja Pyhäjärvi). Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Kurkisuon kokonaispinta-ala on 136 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 18 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,2 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valumaalueeseen (14.4) ja tarkemmin Pyhäjoen valuma-alueeseen (14.429). Suon pinta viettää n. 1,5 m/km etelään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Pyhäjärveen. Suolla on 31 tutkimuspistettä ja 33 syvyyspistettä, joista 4 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja isovarpurämemuuttuma sekä mustikkaturvekangas. Kurkisuon turpeista rahkavaltaisia on 5 % ja saravaltaisia 95 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Kurkisuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,3 1,1 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Suo muodostaa kokonaisuuden pohjoispuolellaan sijaitsevan Teerisuon kanssa Rantinsuo (kl , x=6953,5 y=3461,1) sijaitsee n. 57 km Jyväskylän keskustasta pohjoiskoilliseen, Konneveden keskusta pohjoispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Rantinsuon kokonaispinta-ala on 100 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 28 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,5 m. Suo kuuluu Rautalammin reitin valuma-alueeseen (14.7) ja tarkemmin Silmutjoen valuma-alueeseen (14.714). Suon pinta viettää n. 5,5 m/km itään. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Kalapuroon ja edelleen kohti Konnevettä. Suolla on 32 tutkimuspistettä ja 22 syvyyspistettä, joista 17 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja lyhytkorsinevarämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Rantinsuon turpeista rahkavaltaisia on 27 % ja saravaltaisia 73 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Rantinsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,6 0,8 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Rantinsuolta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteeltä A Teerisuo (kl , x=6965,6, y=3454,8) sijaitsee n. 66 km Jyväskylän keskustasta pohjoiskoilliseen, Konneveden keskustan pohjoispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Teerisuon kokonaispinta-ala on 47 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 21 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,3 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Pyhäjoen valuma-alueeseen (14.429). Suon pinta viettää n. 2 m/km etelään. Vedet laskevat suo- ja pelto-ojia pitkin Kurkisuolle ja edelleen Pyhäjärveen. Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 13 syvyyspistettä, joista 2 on hajapisteitä. Yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Teerisuon turpeista rahkavaltaisia on 65 % ja saravaltaisia 35 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0.

28 25 Teerisuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 21 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,4 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Suo muodostaa kokonaisuuden eteläpuolellaan sijaitsevan Kurkisuon kanssa. Suon käyttöönottoa turvetuotantoon saattaa vaikeuttaa vesien valuminen Pyhäjärven lintuveden -Naturaalueelle (Kotanen ja Pyhäjärvi) Nollinneva (kl , x=6959,0, y=3457,6) sijaitsee n. 61 km Jyväskylän keskustasta pohjoiskoilliseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Nollinnevan kokonaispinta-ala on 52 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 11 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,7 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Pyhäjoen valuma-alueeseen (14.429). Suon pinta viettää n. 6,5 m/km pohjoiseen. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Palamasuolle, mistä edelleen Palamaojan kautta Pyhäjärveen. Suolla on 9 tutkimuspistettä ja 11 syvyyspistettä, joista 3 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja isovarpurämemuuttuma. Nollinnevan turpeista rahkavaltaisia on 1 % ja saravaltaisia 99 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Nollinnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,3 0,5 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Riisisuo (kl , x=6960,8, y=3459,5) sijaitsee n. 63 km Jyväskylän keskustasta pohjoiskoilliseen, Konneveden keskustan pohjoispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Riisisuon kokonaispinta-ala on 82 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 30 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 4,0 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valumaalueeseen (14.4) ja tarkemmin Keski-Keiteleen lähialueeseen (14.421). Suon pinta viettää pohjoisessa loivasti pohjoiseen ja etelässä n. 2 m/km etelään. Vedet laskevat suon pohjoisosassa suo-ojia pitkin Iso Kangasjärveen ja eteläosassa suo-ojia pitkin Pieni-Selkiäisen kautta Iso-Selkiäiseen. Suolla on 23 tutkimuspistettä ja 22 syvyyspistettä, joista 14 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja tupasvillarämemuuttuma. Kurkisuon turpeista rahkavaltaisia on 6 % ja saravaltaisia 94 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Riisisuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 1,1-1,3 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Hyödynnettävissä olevaa turvemäärä saattaa rajoittaa suon pohjalla olevat paksut (1 4 m) liejukerrostumat. Suon käyttöönottoa turvetuotantoon saattaa vaikeuttaa vesien valuminen suon eteläosasta Pieni- Selkiäinen -Natura-alueen läpi.

29 26 Kuva 6. Lyhytkorsinevarämemuuttumaa Riisisuon keskiosassa. Turpeen syvyys kuvanottopaikalla 540 cm (kuva Asta Harju) Heinäsuo (kl , x=6936,6 y=3467,9) sijaitsee n. 48 km Jyväskylän keskustasta koilliseen, Konneveden keskustan eteläpuolella. Suon pohjoisosassa sijaitsee Heinäjärvi. Kulkuyhteydet suolle ovat heikot, lähin tie suolle tulee n. 400 m:n päähän. Heinäsuon kokonaispinta-ala on 54 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 11 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,4 m. Suo kuuluu Leppäveden Kynsiveden alueeseen (14.3) ja tarkemmin Sulvallinjoen valuma-alueeseen (14.367). Suon pinta viettää n. 2,5 m/km etelään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Heinäjokeen ja siitä edelleen Pesäjärveen. Suolla on 13 tutkimuspistettä ja 14 syvyyspistettä, joista 3 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja lyhytkorsinevarämemuuttuma. Heinäsuon turpeista rahkavaltaisia on 50 % ja saravaltaisia 50 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Heinäsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,2 0,5 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen

30 27 Laukaa Heinäsuo (kl , x=6936,6, y=3449,0) sijaitsee n. 37 km Jyväskylän keskustasta pohjoiskoilliseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Heinäsuon kokonaispinta-ala on 59 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 5 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 1,9 m. Suo kuuluu Leppäveden - Kynsiveden alueeseen (14.3) ja tarkemmin Nurmisen alueeseen (14.355) sekä Uuraisen valuma-alueeseen (14.356). Suon pinta viettää n. 10 m/km koilliseen. Vedet laskevat suon pohjoisosassa Lillukkajoen kautta Kutemaiseen ja eteläosassa Ruunapuron kautta Tervalampeen. Suolla on 11 tutkimuspistettä ja 11 syvyyspistettä, joista 1 on hajapiste. Yleisimmät suotyypit ovat puolukka- ja mustikkaturvekangas. Heinäsuon turpeista rahkavaltaisia on 14 % ja saravaltaisia 86 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Heinäsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 5 25 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,1 0,4 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Altaat ovat kuitenkin pieniä ja kaukana toisistaan, mikä hankaloittaa turvetuotantoa Huosiaissuo (kl , x=69339, y=3449,0) sijaitsee n. 34 km Jyväskylän keskustasta pohjoiskoilliseen. Suo sijaitsee pohjavesialueella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Huosiaissuon kokonaispinta-ala on 74 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 14 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,5 m. Suo kuuluu Leppäveden Kynsiveden alueeseen (14.3) ja tarkemmin Nurmisen alueeseen (14.355). Suon pinta viettää n. 7,5 m/km etelään. Vedet laskevat ojia pitkin Huosiaislampeen ja siitä edelleen Orissuolle. Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 10 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja isovarpurämemuuttuma. Huosiaissuon turpeista rahkavaltaisia on 36 % ja saravaltaisia 64 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Huosiassuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,4 0,7 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Huosiaissuolta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteeltä B500.

31 28 Kuva 7. Isovarpurämemuuttumaa Huosiaissuon itäosasta. Turpeen paksuus kuvanottopaikalla 260 cm (kuva Matti Laatikainen) Orissuo (kl , x=6932,0, y=3450,2) sijaitsee n. 33 km Jyväskylän keskustasta pohjoiskoilliseen. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Orissuon kokonaispinta-ala on 55 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 9 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,5 m. Suo kuuluu Leppäveden Kynsiveden alueeseen (14.3) ja tarkemmin Kuusveden lähialueeseen (14.351) sekä Nurmisen alueeseen (14.355). Suon pinta viettää n. 5 m/km kaakkoon. Vedet laskevat suo- ja pelto-ojia pitkin Kuusveteen. Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 15 syvyyspistettä, joista 4 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukka- ja ruohoturvekangas. Orissuon turpeista rahkavaltaisia on 13 % ja saravaltaisia 87 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Orissuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 9 23 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,2 0,5 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Orissuolta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteeltä A700. Orissuon pohjoisosassa on muutaman yksilön punakämmekkä (Dactylorhiza incarnata) esiintymä.

32 Sikasuo (kl , x=6932,2, y=3447,4) sijaitsee n. 32 km Jyväskylän keskustasta pohjoiskoilliseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Sikasuon kokonaispinta-ala on 46 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 3 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,3 m. Suo kuuluu Leppäveden Kynsiveden alueeseen (14.3) ja tarkemmin Hallapuron valuma-alueeseen (14.354). Suon pinta viettää n. 8,5 m/km kaakkoon. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Hallapuroon ja edelleen Kuusveteen. Suolla on 7 tutkimuspistettä ja 17 syvyyspistettä, joista 1 on hajapiste. Yleisimmät suotyypit ovat ruohoturvekangas ja tupasvillarämemuuttuma. Sikasuon turpeet ovat rahkavaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Sikasuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 3 19 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,06-0,4 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Pedonsuo (kl , x=6935,6, y=3442,6) sijaitsee n. 34 km Jyväskylän keskustasta pohjoiskoilliseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Pedonsuon kokonaispinta-ala on 26 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 6 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,7 m. Suo kuuluu Leppäveden Kynsiveden alueeseen (14.3) ja tarkemmin Vatianjärven lähialueeseen (14.331). Suon pinta viettää n. 5 m/km länteen. Vedet laskevat suo- ja pelto-ojia pitkin Kapeenlampeen, mistä edelleen Vatianjärveen. Suolla on 10 tutkimuspistettä ja 9 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukka- ja varputurvekangas. Pedonsuon turpeista rahkavaltaisia on 36 %, saravaltaisia 63 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Pedonsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 6 11 ha (yli 1,5 metrin syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,2 0,3 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Pedonsuolta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteeltä A500. Multia Nimetönsuo 3 (kl , x=6936,9, y=3402,4) sijaitsee n. 46 km Jyväskylän keskustasta luoteeseen, Multian keskustan koillispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Nimetönsuo 3:n kokonaispinta-ala on 55 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 11 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,9 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Kotajoen alueeseen (14.624). Suon pinta viettää n. 6 m/km pohjoiseen. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Pieni-Mustiin ja edelleen Kotajokeen. Suolla on 20 tutkimuspistettä ja 18 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma ja puolukkaturvekangas. Nimetönsuo 3:n turpeista rahkavaltaisia on 66 % ja saravaltaisia 34%. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0.

33 30 Nimetönsuo 3:sta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,3 0,5 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Nimetönsuo 4 (kl , x=6936,7, y=3401,0) sijaitsee n. 47 km Jyväskylän keskustasta luoteeseen, Multian keskustan koillispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Nimetönsuo 4:n kokonaispinta-ala on 32 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 7 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,6 m. Suo kuuluu Jämsän (14.5) ja Saarijärven reittien (14.6) valuma-alueesiin ja tarkemmin Pengerjoen yläosan (14.543) sekä Kotajoen (14.624). alueisiin. Suon pinta viettää lännessä n. 12,5 m/km luoteeseen. Vedet laskevat suon länsiosassa suo-ojia pitkin Kokkosuolle ja Kalliolampeen ja itäosassa suo- ja metsäojia pitkin Sirkkapuroon ja edelleen Iso Mustiin. Suolla on 15 tutkimuspistettä ja 14 syvyyspistettä, joista 1 on hajapiste. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma ja mustikkaturvekangas. Nimetönsuo 4:n turpeista rahkavaltaisia on 71 % ja saravaltaisia 29%. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. Nimetönsuo 4:sta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 7 13 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,2 0,3 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Nimetönsuo 5 (kl , x=6935,0, y=3404,4) sijaitsee n. 44 km Jyväskylän keskustasta luoteeseen, Multian keskustan koillispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Nimetönsuo 5:n kokonaispinta-ala on 58 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 12 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,6 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin valumaalueeseen (14.6) ja tarkemmin Kotajoen alueeseen (14.624). Suon pinta viettää n. 7 m/km luoteeseen. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Sarvisuolle, mistä edelleen Pieni-Mustiin ja Kotajokeen. Suolla on 14 tutkimuspistettä ja 18 syvyyspistettä, joista 10 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja tupasvillarämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Nimetönsuo 5:n turpeista rahkavaltaisia on 32 % ja saravaltaisia 68%. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Nimetönsuo 5:sta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,3 0,6 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Petäjävesi Vispiläsuo (kl , x=6925,1, y=3406,1) sijaitsee n. 36 km Jyväskylän keskustasta luoteeseen Petäjäveden ja Uuraisen kuntien rajalla. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Vispiläsuon kokonaispinta-ala on 37 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 7 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,1 m. Suo kuuluu Jämsän reitin valuma-alueeseen

34 31 (14.5) ja tarkemmin Ohrajoen valuma-alueeseen (14.548). Suon pinta viettää n. 10 m/km länteen. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Kornapuroon ja edelleen Metsopuroon. Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 10 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuuttuuma ja puolukkaturvekangas. Vispiläsuon turpeista rahkavaltaisia on 9 % ja saravaltaisia 91%. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Vispiläsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 7 16 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,2 0,3 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Turvetuotantoa vaikeuttava tekijä on suon eteläosassa sijaitseva Mustaslampi Mökinsuo (kl , x=69237, y=34037) sijaitsee n. 37 km Jyväskylän keskustasta länsiluoteeseen, Petäjäveden keskustan pohjoispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Mökinsuon kokonaispinta-ala on 32 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 14 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 4,2 m. Suo kuuluu Jämsän reitin valumaalueeseen (14.5) ja tarkemmin Ohrajoen valuma-alueeseen (14.548). Suon pinta viettää n. 5 m/km pohjoiseen. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Kypärälampeen ja edelleen kohti Ohrajokea. Suolla on 10 tutkimuspistettä ja 9 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja tupasvillarahkarämemuuttuma. Mökinsuon turpeista rahkavaltaisia on 62 % ja saravaltaisia 38 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Mökinsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 14 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,5 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Turvetuotantoa vaikeuttava tekijä on paksu (n. 100 cm) heikosti maatunut pintarahkakerros Kypäräsuo (kl , x=69230, y=3405,0) sijaitsee n. 35 km Jyväskylän keskustasta länsiluoteeseen, Petäjäveden keskustan pohjoispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Kypäräsuon kokonaispinta-ala on 46 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 12 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,9 m. Suo kuuluu Jämsän reitin valumaalueeseen (14.5) ja tarkemmin Ohrajoen valuma-alueeseen (14.548). Suon pinta viettää n. 3 m/km etelään. Vedet valuvat suo- ja metsäojia pitkin Ohrajokeen. Suolla on 10 tutkimuspistettä ja 9 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja tupasvillarahkarämemuuttuma. Kypäräsuon turpeista rahkavaltaisia on 61 % ja saravaltaisia 39%. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Kypäräsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,3 0,4 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen

35 Sarvisuo (kl , x=6921,9, y=3406,5) sijaitsee n. 34 km Jyväskylän keskustasta länsiluoteeseen, Petäjäveden keskustan pohjoispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Sarvisuon kokonaispinta-ala on 38 ha. Suo kuuluu Jämsän reitin valuma-alueeseen (14.5) ja tarkemmin Ohrajoen valuma-alueeseen (14.548). Suon pinta viettää n. 16 m/km kohti suon keskiosaa ja vedet laskevat suo-ojia pitkin suon halki virtaavaan Ohrajokeen. Suolla on 9 tutkimuspistettä ja 11 syvyyspistettä, joista 3 on hajapisteitä. Yleisin suotyyppi on varsinainen sararämemuuttuma. Sarvisuon turpeista rahkavaltaisia on 10 % ja saravaltaisia 90 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Suon halki virtaavan Ohrajoen ja ohutturpeisuuden vuoksi suo ei sovellu turvetuotantoon Karjosuo (kl , x=6925,2 y=3406,7) sijaitsee n. 35 km Jyväskylän keskustasta luoteeseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Karjosuon kokonaispinta-ala on 43 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 7 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,5 m. Suo kuuluu Jämsän reitin valumaalueeseen (14.5) ja tarkemmin Ohrajoen valuma-alueeseen (14.548). Suon pinta viettää n. 4 m/km länsilounaaseen. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Sakarijärveen. Suolla on 14 tutkimuspistettä ja 12 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorsinevaräme- ja isovarpurämemuuttuma. Karjosuon turpeista rahkavaltaisia on 81 % ja saravaltaisia 19 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6. Karjosuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 7 18 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,1 0,4 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Saarijärvi Kärmeneva (kl , x=6967,2, y=3429,1) sijaitsee n. 65 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Kärmenevan kokonaispinta-ala on 245 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 17 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,6 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valumaalueeseen (14.4) ja tarkemmin Isojoen valuma-alueeseen (14.414). Suon pinta viettää etelässä n. 12 m/km koilliseen ja pohjoisessa n. 10 m/km kaakkoon Vedet laskevat suo-ojia pitkin Isojokeen ja edelleen Ala- Keiteleen Pyyrinlahteen Suolla on 40 tutkimuspistettä ja 42 syvyyspistettä, joista 19 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma ja puolukkaturvekangas. Kärmenevan turpeista rahkavaltaisia on 19 % ja saravaltaisia 81 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8.

36 33 Kärmenevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,3 2,2 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Turvetuotantoa vaikeuttava tekijä on suon eteläosassa sijaitseva Pahalampi. Kärmenevan kaakkoisosassa on muutaman yksilön punakämmekkä (Dactylorhiza incarnata) esiintymä Leukuneva (kl , x=6966,8, y=3423,9) sijaitsee n. 65 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Leukunevan kokonaispinta-ala on 80 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 17 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,2 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Iso Suojärven valuma-alueeseen (14.687). Suon pinta viettää n. 10 m/km etelään. Vedet laskevat suo- ja pelto-ojia pitkin Pyhäjärveen. Suolla on 11 tutkimuspistettä ja 22 syvyyspistettä, joista 11 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukka- ja mustikkaturvakangas. Leukunevan turpeista rahkavaltaisia on 20 % ja saravaltaisia 80 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4. Leukunevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,3 0,6 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Leukunevalta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteeltä A Kalalampi (kl , x=6965,5, y=3428,4) sijaitsee n. 63 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu länsiosastaan pohjavesialueeseen. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Suon kokonaispinta-ala on 76 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 19 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,0 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Iso Suojärven valuma-alueeseen (14.687). Suon pinta viettää n. 5 m/km luoteeseen. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Pohjoislampeen, mistä edelleen Pohjoispuron kautta Iso Suojärveen. Suolla on 14 tutkimuspistettä ja 16 syvyyspistettä, joista 3 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja isovarpurämemuuttuma. Suon turpeista rahkavaltaisia on 36 % ja saravaltaisia 64 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Suosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,3 0,5 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat suon länsiosissa sijaitsevat lammet (Kalalampi ja Pohjoislampi)

37 Kortesuo (kl , x=6966,1, y=3424,7) sijaitsee n. 64 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen. Kulkuyhteydet suolle ovat huonot. Kortesuon kokonaispinta-ala on 73 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta ei selkälinjalla tavattu. Suo kuuluu Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Harinkaanpuron valuma-alueeseen (14.688). Suon pinta viettää etelään n. 4 m/km. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Kortesuonpuroon ja edelleen Pyhäjärveen. Suolla on 23 tutkimuspistettä ja 26 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuuttuma sekä puolukka- ja ruohoturvakangas. Kortesuon turpeista rahkavaltaisia on 40 % ja saravaltaisia 60 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,2. Kortesuolta ei tavattu yli 1,5 m:n syvyistä aluetta, eikä se mahdollisesti sovellu turvetuotantoon Soidinsuo (kl , x=6965,9, y=3425,4) sijaitsee n. 64 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Soidinsuon kokonaispinta-ala on 124 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 32 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,8 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Harinkaanpuron valuma-alueeseen (14.688). Suon pinta viettää n. 7 m/km länteen. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Kortesuolle ja edelleen Kortesuonpuron kautta Pyhäjärveen. Suolla on 20 tutkimuspistettä ja 39 syvyyspistettä joista 16 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat ruoho- ja puolukkaturvekangas sekä tupasvillarämemuuttuma. Soidinsuon turpeista rahkavaltaisia on 26 % ja saravaltaisia 74 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3. Soidinsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,7 1,1 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Soidinsuolta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteeltä B Suljetunneva (kl , x=6969,8, y=3428,9) sijaitsee n. 67 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suljetunnevan kokonaispinta-ala on 102 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 31 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,6 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin (14.4) ja Saarijärven reitin (14.6) valuma-alueisiin ja tarkemmin Isojoen (14.414) ja Iso Suojärven (14.687) valuma-alueisiin. Suon pinta viettää pohjoisessa ja keskiosissa n. 2 m/km lounaaseen ja etelässä n. 3 m/km etelään. Vedet laskevat suon pohjois- ja keskiosissa suo-ojia pitkin Raatenevalle ja edelleen Iso Suojärveen ja eteläosassa suo-ojia pitkin Sammakkonevan kautta Kärmenevalle. Suolla on 14 tutkimuspistettä ja 19 syvyyspistettä, joista 6 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme-, lyhytkorsinevaräme- ja oligotrofinen lyhytkorsinevamuuttuma. Suljetunnevan turpeista rahkavaltaisia on 34 % ja saravaltaisia 66 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5.

38 35 Suljetunnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,9-1,0 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Suo muodostaa kokonaisuuden viereisen Sammakkonevan kanssa. Turvetuotantoa vaikeuttava tekijä on suon keskellä sijaitseva Helvetinlampi Sammakkoneva (kl , x=6969,3 y=3426,5) sijaitsee n. 66 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Sammakkonevan kokonaispinta-ala on 127 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 22 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,0 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin (14.4) ja Saarijärven reitin (14.6) valuma-alueisiin ja tarkemmin Isojoen (14.414) sekä Iso Suojärven (14.687) valuma-alueisiin. Suon pinta viettää pohjoisessa ja länsiosassa n. 3,5 m/km pohjoiseen ja itäosassa n. 2,5 m/km etelään. Vedet valuvat suon pohjois- ja länsiosissa suo- ja metsäojia pitkin Iso Suojärveen ja itäosassa suo-ojia pitkin Kärmenevalle. Suolla on 16 tutkimuspistettä ja 18 syvyyspistettä, joista 4 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja varsinainen sararämemuuttuma. Sammakkonevan turpeista rahkavaltaisia on 23 % ja saravaltaisia 77 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Sammakkonevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,6 1,2 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Suo muodostaa kokonaisuuden viereisen Suljetunnevan kanssa. Turvetuotantoa vaikeuttava tekijä on suon länsiosassa sijaitseva Sammakkolampi Korteniemi (kl , x=6969,3 y=3426,5) sijaitsee n. 67 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon kokonaispinta-ala on 79 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 15 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,8 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Iso Suojärven valuma-alueeseen (14.687). Suon pinta viettää n. 5 m/km etelään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Iso Suojärveen. Suolla on 16 tutkimuspistettä ja 18 syvyyspistettä, joista 3 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat mustikka- ja puolukkaturvekangas. Suon turpeista rahkavaltaisia on 10 % ja saravaltaisia 90 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Suosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,4 0,8 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Suo sijaitsee Suljetunneva-Sammakkoneva -kokonaisuuden välittömässä läheisyydessä. Turvetuotantoa vaikeuttava tekijä on suon sijainti Iso Suojärven välittömässä läheisyydessä.

39 Liisansuo (kl , x=6970,8, y=3426,7) sijaitsee n. 68 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Liisansuon kokonaispinta-ala on 56 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 9 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,3 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin valumaalueeseen (14.6) ja tarkemmin Iso Suojärven valuma-alueeseen (14.687). Suon pinta viettää n. 3 m/km länteen. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Iso Suojärveen. Suolla on 22 tutkimuspistettä ja 35 syvyyspistettä joista 9 on hajapisteitä. Yleisin suotyyppi on mustikkakorpi- ja lyhytkorsinevarämemuuttuma. Liisansuon turpeista rahkavaltaisia on 41 % ja saravaltaisia 59 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Liisansuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 9 24 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,2 0,4 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat suon keskellä sijaitseva Liisanlampi sekä lammen ympärillä paikoin paksu (n. 100 cm) heikosti maatunut pintarahka Koiraneva (kl x=6971,8, y=3425,0) sijaitsee n. 69 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen Pyhä-Häkin kansallispuiston itäpuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Koiranevan kokonaispinta-ala on 84 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 23 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,7 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Iso Suojärven valuma-alueeseen (14.687). Suon pinta viettää n. 7 m/km etelään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Iso Suojärveen. Suolla on 18 tutkimuspistettä ja 33 syvyyspistettä, joista 14 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja varsinainen sararämemuuttuma sekä ruohoturvekangas. Koiranevan turpeista rahkavaltaisia on 33 % ja saravaltaisia 67 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,7. Koiranevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,6 0,8 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Koiranevalta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteeltä A Pohjoisneva (kl , x=6973,1 y=3426,4) sijaitsee n. 71 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen Pyhä-Häkin kansallispuiston itäpuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Pohjoisnevan kokonaispinta-ala on 162 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 18 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,4 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Iso Suojärven valuma-alueeseen (14.687). Suon pinta viettää n. 5 m/km etelään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Kohmunjokeen, mistä edelleen Iso Suojärveen.

40 37 Suolla on 19 tutkimuspistettä ja 41 syvyyspistettä, joista 31 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuuttuma ja puolukkaturvekangas. Pohjoisnevan turpeista rahkavaltaisia on 22 % ja saravaltaisia 78 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,7. Pohjoisnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,3 1,3 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Kuva 8. Täydennysojitusta Pohjoisnevan varsinaisella sararämemuuttumalla. Turpeen paksuus kuvanottopaikalla 250 cm (kuva Matti Laatikainen) Latoneva (kl , x=6966,2, y=3431,9) sijaitsee n. 63 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Latonevan kokonaispinta-ala on 78 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 1 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 1,9 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valumaalueeseen (14.4) ja tarkemmin Isojoen valuma-alueeseen (14.414). Suon pinta viettää n. 4 m/km länteen. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Isojokeen ja siitä edelleen Ala-Keiteleen Pyyrinlahteen. Suolla on 21 tutkimuspistettä ja 19 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpurämemuuttuma ja varputurvekangas. Latonevan turpeista rahkavaltaisia on 69 % ja saravaltaisia 31 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Latonevalla on yli 1,5 m:n syvyistä aluetta ainoastaan n. 1 ha.

41 Ruohoneva (kl , x=6969,9, y=3418,8) sijaitsee n. 69 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen, Saarijärven keskustan pohjoispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Ruohonevan kokonaispinta-ala on 45 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 10 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,1 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Pöykynjoen (14.685) ja Haukiojan (14.686) valuma-alueisiin. Suon pinta viettää idässä n. 12 m/km kaakkoon ja muualla n. 5,5 m/km pohjoiseen. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Pöykynjokeen ja siitä edelleen Pyhäjärveen ja suon itäosassa Haukipuroon ja siitä edelleen Kolunlammen kautta Pyhäjärveen. Suolla on 10 tutkimuspistettä ja 11 syvyyspistettä, joista 2 on hajapisteitä. Yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Ruohonevan turpeista rahkavaltaisia on 48 % ja saravaltaisia 52 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Ruohonevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,3 0,5 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat suon pohjoisosassa sijaitseva Ruoholampi sekä paikoin paksuhko ( cm) heikosti maatunut pintarahkakerros Takapellonneva (kl , x=6977,3 y=3424,1) sijaitsee n. 75 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Takapellonnevan kokonaispinta-ala on 58 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 11 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 1,9 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Lakojoen valuma-alueeseen (14.444). Suon pinta viettää n. 5 m/km etelään. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Heinäjärveen. Suolla on 15 tutkimuspistettä ja 15 syvyyspistettä, joista 1 on hajapiste. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpurämemuuttuma ja puolukkaturvekangas. Takapellonnevan turpeista rahkavaltaisia on 29 % ja saravaltaisia 71 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3. Takapellonnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,2 0,4 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Läpilaskevanneva (kl , x=6964,9, y=34335) sijaitsee n. 62 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen, Saarijärven ja Äänekosken kuntien rajalla. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Läpilaskevannevan kokonaispinta-ala on 30 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 11 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,3 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Isojoen valuma-alueeseen (14.414). Suon pinta viettää n. 5,5 m/km etelään. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Isojokeen ja edelleen Ala-Keiteleeseen.

42 39 Suolla on 11 tutkimuspistettä ja 13 syvyyspistettä, joista 3 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja tupasvillarahkarämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Läpilaskevannevan turpeista rahkavaltaisia on 8 % ja saravaltaisia 92 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6. Läpilaskevannevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,2 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Toivakka Leppäsenneva (kl , x=6891,6, y=3458,5) sijaitsee n. 26 km Jyväskylän keskustasta kaakkoon, Toivakan keskustan koillispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Leppäsennevan kokonaispinta-ala on 97 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 12 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,7 m. Suo kuuluu Leppäveden Kynsiveden alueeseen (14.3) ja tarkemmin Pitkäjoen valuma-alueeseen (14.318). Suon pinta viettää n. 3 m/km pohjoiseen. Vedet laskevat suo-ojia pitkin suon itäosassa virtaavaan Leppäsenjokeen ja edelleen Leppäseen. Suolla on 11 tutkimuspistettä ja 10 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja isovarpurämemuuttuma. Leppäsennevan turpeista rahkavaltaisia on 60 % ja saravaltaisia 40 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Leppäsennevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,3 0,9 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat suon alueella sijaitsevat lammet (Pieni- ja Iso Muuratlampi) ja suon rajoittuminen pohjoisessa Leppäseen. Lisäksi suo rajoittuu eteläosastaan Puolustusvoimien alueeseen Nallinneva (kl , x=6892,5, y=3457,6) sijaitsee n. 26 km Jyväskylän keskustasta itäkaakkoon, Toivakan keskustan koillispuolella. Suon eteläosa kuuluu puolustusvoimien alueeseen, eikä suon eteläosaa ole tutkittu. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Nallinnevan tutkitun alueen pinta-ala on 74 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 23 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,3 m. Suo kuuluu Leppäveden Kynsiveden alueeseen (14.3) ja tarkemmin Pitkäjoen valuma-alueeseen (14.318). Suon pinta viettää n. 3,5 m/km pohjoiseen. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Leppäseen. Suolla on 16 tutkimuspistettä ja 43 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukka- ja ruohoturvekangas. Suon keskivaiheilla on myös n. 20 ha ojittamatonta lyhytkortista nevarämettä. Nallinnevan turpeista rahkavaltaisia on 36 % ja saravaltaisia 64 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4.

43 40 Nallinnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,5 0,6 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Teerisuo (kl , x=6897,4 y=3458,4) sijaitsee n. 25 km Jyväskylän keskustasta itäkaakkoon, Lievestuoreen keskustan eteläpuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Teerisuon kokonaispinta-ala on 95 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 10 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,2 m. Suo kuuluu Leppäveden - Kynsiveden alueeseen (14.3) ja tarkemmin Hohonjoen valuma-alueeseen (14.394). Suon pinta viettää n. 8 m/km itään. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Heinäpuroon ja edelleen Lapinjokeen. Suolla on 15 tutkimuspistettä ja 19 syvyyspistettä, joista 7 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja varsinainen sararämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Teerisuon turpeista rahkavaltaisia on 49 % ja saravaltaisia 51 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8. Teerisuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,2 0,8 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Uurainen Isosuo (kl , x=6927,1, y=3422,2) sijaitsee n. 26 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen, Uuraisen keskustan eteläpuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Isosuon kokonaispinta-ala on 81 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 18 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,6 m. Suo kuuluu Suur-Päijänteen alueeseen (14.2) ja tarkemmin Autiojoen valuma-alueeseen (14.295). Suon pinta viettää n. 5,5 m/km lounaaseen. Vedet laskevat suo- ja pelto-ojia pitkin Nauttiaiseen ja suon eteläisimmässä osassa Julmalammen kautta Nauttiaiseen. Suolla on 14 tutkimuspistettä ja 15 syvyyspistettä, joista 4 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja varsinainen sararämemuuttuma. Isosuon turpeista rahkavaltaisia on 2 % ja saravaltaisia 98 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Isosuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,6 0,8 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Isosuo muodostaa kokonaisuuden eteläpuolellaan sijaitsevan Isosuon eteläisen osan kanssa. Isosuolta on otettu tilavuustarkat näytteet pisteeltä A700.

44 41 Kuva 9. Tupasvillarämemuuttumaa Isosuon keskiosassa. Turpeen paksuus kuvanottopaikalla 350 cm (kuva Asta Harju) Savolaissuo (kl , x=69331, y=3416,5) sijaitsee n. 34 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen, Uuraisen keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Savolaissuon kokonaispinta-ala on 65 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 5 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,9 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Isojoen (14.652) ja Kyynämöisen - Sääkspään (14.653) alueisiin. Suon pinta viettää loivasti etelään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Kynsilampeen ja edelleen suo-, metsäja pelto-ojia pitkin Sääkspäähän. Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 11 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma ja puolukkaturvekangas. Savolaissuon turpeista rahkavaltaisia on 77 % ja saravaltaisia 23 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Savolaissuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 5 27 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,1 0,6 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat suon saarekkeisuus, paikoin paksuhko ( cm) heikosti maatunut pintarahkakerros sekä suon keskellä sijaitseva Kynsilampi.

45 Heinäsuo (kl , x=6927,3, y=3412,6) sijaitsee n. 33 km Jyväskylän keskustasta luoteeseen. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Heinäsuon kokonaispinta-ala on. 105 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 13 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,5 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Kylkijoen valuma-alueeseen (14.657). Suon pinta viettää n. 4 m/km itään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Miehinkäisenojaan ja edelleen Kylkijokeen ja Kyynämöiseen. Suolla on 25 tutkimuspistettä ja 19 syvyyspistettä, joista 2 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma ja puolukkaturvekangas. Heinäsuon turpeista rahkavaltaisia on 84 %, saravaltaisia 15 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Heinäsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,3 1,0 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Heinäsuolta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteiltä A300 ja A Miehinkäisensuo (kl , x=6925,5, y=3410,0) sijaitsee n. 33 km Jyväskylän keskustasta luoteeseen. Suon länsiosa kuuluu Oksalan Isosuo Miehinkäisensuo Natura-alueeseen. Suon pohjoisosassa sijaitsee Miehinkäisenlampi. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Miehinkäisensuon kokonaispinta-ala on 119 ha, josta Natura-aluetta n. 29 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 20 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,0 m. Suo kuuluu Jämsän reitin (14.5) ja Saarijärven reitin (14.6) valuma-alueisiin ja tarkemmin Ohrajoen (14.548) ja Kylkijoen (14.657) valuma-alueisiin. Suon pinta viettää pohjoisessa n. 5 m/km pohjoiseen ja etelässä länteen. Suon pohjoisosasta vedet laskevat suo-ojia pitkin Miehinkäisenlammen kautta Miehinkäisenpuroon ja Kyynämöiseen ja eteläosassa Kaijanpuron kautta Sakarijärveen. Suolla on 18 tutkimuspistettä ja 19 syvyyspistettä, joista 6 on hajapisteitä. Yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Miehinkäisensuon turpeista rahkavaltaisia on 93 % ja saravaltaisia 7 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Miehinkäisensuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,4 1,2 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Miehinkäisensuolta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteiltä A500 ja A1200. Suon ottamista turvetuotantoon voi rajoittaa suon länsiosan Natura-alue Myllysuo (kl , x=6930,8, y=3409,4) sijaitsee n. 37 km Jyväskylän keskustasta luoteeseen, Uuraisen keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Myllysuon kokonaispinta-ala on 46 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 11 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,6 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin valumaalueeseen (14.6) ja tarkemmin Kyynämöisen - Sääkspään alueeseen (14.653) ja Saunajoen valumaalueeseen (14.658). Suon pinta viettää pohjoisosassa n. 7 m/km koilliseen ja suon eteläosassa n. 8 m/km eteläkaakkoon. Vedet laskevat suon pohjoisosassa suo- ja pelto-ojia pitkin Koirapuron kautta Kyynämöiseen ja eteläosassa suo- ja metsäojia pitkin Saunajoen kautta Kyynämöiseen.

46 43 Suolla on 17 tutkimuspistettä ja 16 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukkaturvekangas, isovarpuräme- ja tupasvillarämemuuttuma. Myllysuon turpeista rahkavaltaisia on 65 % ja saravaltaisia 35 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Myllysuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,2 0,4 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Myllysuolta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteeltä A Rumma (kl , x=6936,4, y=3408,2) sijaitsee n. 43 km Jyväskylän keskustasta luoteeseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Rumman kokonaispinta-ala on 56 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 20 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,7 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin valumaalueeseen (14.6) ja tarkemmin Murronjoen (14.616) ja Kotajoen (14.624) alueisiin. Suon pinta viettää idässä n. 4 m/km kaakkoon. Vedet laskevat suon itäosassa suo-ojia pitkin Rummaan ja siitä edelleen Keskiseen Kalliolampeen ja länsiosassa suo-ojia pitkin Sahrajärveen. Suolla on 13 tutkimuspistettä ja 16 syvyyspistettä, joista 5 on hajapisteitä. Yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Rumman turpeista rahkavaltaisia on 41 % ja saravaltaisia 59 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Rummasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,4 0,6 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Rummasta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteeltä A Isosuo (kl , x=6935,8, y=3418,0) sijaitsee n. 36 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen, Uuraisen keskustan luoteispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Isosuon kokonaispinta-ala on 27 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 10 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 4,5 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin vesistöalueeseen (14.6) ja tarkemmin Iso-Kuukan valuma-alueeseen (14.654). Suon pinta viettää luoteeseen n. 9 m/km. Vedet laskevat suo-, metsä- ja pelto-ojia pitkin Iso-Kuukkaan. Suolla on 8 tutkimuspistettä ja 7 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukkaturvekangas ja isovarpurämemuuttuma. Isosuon turpeista rahkavaltaisia on 7 % ja saravaltaisia 93 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Isosuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,4 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Isosuolta on otettu tilavuustarkat näytteet pisteeltä A Tourulansuo (kl x=6939,9, y=3425,9) sijaitsee n. 36 km Jyväskylän keskustasta pohjoiskoilliseen, Uuraisen keskustan koillispuolella. Suo rajoittuu lounaisosastaan pohjavesialueeseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät.

47 44 Tourulansuon kokonaispinta-ala on 49 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 8 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 1,9 m. Suo kuuluu Leppäveden - Kynsiveden alueeseen (14.3) ja tarkemmin Saarijoen valuma-alueeseen (14.347). Suon pinta viettää n. 6,5 m/km kaakkoon. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Saarilampeen. Suolla on 14 tutkimuspistettä ja 13 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukka- ja mustikkaturvekangas. Isosuon turpeista rahkavaltaisia on 20 % ja saravaltaisia 80 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Tourulansuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 8 21 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,1 0,3 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Tourulansuolta on otettu tilavuustarkat näytteet pisteeltä A Aukeasuo (kl , x=6924,7, y=3421,3) sijaitsee n. 25 km Jyväskylän keskustasta koilliseen, Uuraisen keskustan eteläpuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Aukeasuon kokonaispinta-ala on 61 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 13 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,5 m. Suo kuuluu Suur-Päijänteen (14.2) ja Saarijärven reitin (14.6) vesistöalueisiin ja tarkemmin Autiojoen (14.295) ja Muikkujoen (14.656) valumaalueisiin. Suon pinta viettää idässä n. 9 m/km luoteeseen ja lännessä n. 6,5 m/km luoteeseen. Vedet laskevat suon itäosassa suo- ja metsäojia pitkin Iso-Petäiseen ja länsiosassa Muikkulampeen. Suolla on 22 tutkimuspistettä ja 20 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma sekä puolukka- ja mustikkaturvekangas. Aukeasuon turpeista rahkavaltaisia on 6 % ja saravaltaisia 94 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Aukeasuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,3 0,5 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Aukeasuolta on otettu tilavuustarkat näytteet pisteiltä A500 ja B Kokkosuo (kl , x=6927,0, y=3418,8) sijaitsee n. 28 km Jyväskylän keskustasta koilliseen, Uuraisen keskustan eteläpuolella. Suon länsiosa sijaitsee pohjavesialueella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Kokkosuon kokonaispinta-ala on 29 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 11 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,9 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin valumaalueeseen (14.6) ja tarkemmin Muikkujoen valuma-alueeseen (14.656). Suon pinta viettää loivasti etelälounaaseen. Vedet laskevat suo-ojia myöten Muikkujokeen ja edelleen Kiijasen ja Pieni-Tehlon kautta Tehloon. Suolla on 11 tutkimuspistettä ja 10 syvyyspistettä. Yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Kokkosuon turpeista rahkavaltaisia on 71 % ja saravaltaisia 29 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2. Kokkosuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,4 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen

48 45 Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat suon itäosassa paksu ( cm) heikosti maatunut pintarahkakerros sekä suon länsiosassa sijaitsevat Kokkolammet Heposuo (kl , x=6934,2, y=3408,7) sijaitsee n. 40 km Jyväskylän keskustasta koilliseen Uuraisen keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon länsipuolella sijaitsee Oksalan Isosuon Natura-alue. Heposuon kokonaispinta-ala on 30 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 6 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,1 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Kyynämöisen - Sääkspään alueeseen (14.653). Suon pinta viettää loivasti kaakkoon. Vedet laskevat suon eteläosassa suo-ojia pitkin Lehtolammen kautta Iso Hepolampeen ja pohjoisosassa suo-, metsä- ja pelto-ojia pitkin Vankan ja Lokalammen kautta edelleen Kyynämöiseen. Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 11 syvyyspistettä. Yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Heposuon turpeista rahkavaltaisia on 68 % ja saravaltaisia 32 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Heposuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 6 13 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,2 0,3 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat suon alueella sijaitsevat lammet (Lehtolampi sekä Iso- ja Pieni Hepolampi) Lehmilampi (kl , x=6922,0, y=3422,0) sijaitsee n. 23 km Jyväskylän keskustasta luoteeseen, Uuraisen keskustan eteläpuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Suon kokonaispinta-ala on 42 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 2 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,2 m. Suo kuuluu Suur-Päijänteen alueeseen (14.2) ja Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Autiojoen (14.295) ja Muikkujoen (14.656) valumaalueisiin. Suon pinta viettää loivasti etelään. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Lehmilammen kautta Keskiseen ja etelässä myös Sorvaseen. Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 11 syvyyspistettä, joista yksi on hajapiste. Yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Suon turpeista rahkavaltaisia on 81 % ja saravaltaisia 19 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Suosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 2 18 ha ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,03 0,3 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat suon keskellä sijaitseva Lehmilampi, suon saarekkeisuus sekä turvepaksuuden vaihtelevuus.

49 Pukkisuo (kl , x=6938,1, y=3428,6) sijaitsee n. 36 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen, Uuraisen keskustan itäpuolella. Suo rajoittuu länsiosastaan pohjavesialueeseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Pukkisuon kokonaispinta-ala on 31 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 5 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,7 m. Suo kuuluu Leppäveden Kynsiveden alueeseen (14.3) ja tarkemmin Kuorejoen Häkinjoen alueeseen (14.345). Suon pinta viettää n. 6 m/km kaakkoon. Vedet laskevat suo- ja pelto-ojia pitkin Häkinjokeen ja edelleen Tallijoen kautta Kuorelampeen. Suolla on 11 tutkimuspistettä ja 12 syvyyspistettä, joista 2 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat mustikka- ja puolukkaturvekangas. Pukkisuon turpeista rahkavaltaisia on 20 % ja saravaltaisia 80 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Pukkisuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 5 13 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,1 0,3 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Riihisuo (kl , x=69239, y=3415,0) sijaitsee n. 28 km Jyväskylän keskustasta luoteeseen, Uuraisen keskustan lounaispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Riihisuon kokonaispinta-ala on 43 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 10 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,8 m. Suo kuuluu Jämsän reitin valuma-alueeseen (14.5) ja tarkemmin Pohjoisjoen valuma-alueeseen (14.554). Suon pinta viettää n. 5 m/km etelään. Vedet laskevat suo-, pelto- ja metsäojia pitkin Linkkupuroon ja edelleen Pohjoisjärveen. Suolla on 13 tutkimuspistettä ja 21 syvyyspistettä, joista 13 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma ja puolukkaturvekangas. Riihisuon turpeista rahkavaltaisia on 47 % ja saravaltaisia 53 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Riihisuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,2 0,4 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Turvetuotantoa vaikeuttavina tekijöinä ovat paksuhko (50-60 cm) heikosti maatunut pintarahkakerros sekä tuotantokelpoisten alueiden rikkonaisuus Isosuo S (kl , x=6926,1, y=3423,1) sijaitsee n. 26 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Isosuon kokonaispinta-ala on 40 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 7 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 4,0 m. Suo kuuluu Suur-Päijänteen alueeseen (14.2) ja tarkemmin Autiojoen valuma-alueeseen (14.295). Suon pinta viettää n. 6 m/km lounaaseen. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Köntysjokeen ja siitä edelleen Köntyslampeen.

50 47 Suolla on 7 tutkimuspistettä ja 11 syvyyspistettä, joista 5 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat mustikkaturvekangas sekä varsinainen sararäme- ja isovarpurämemuuttuma. Isosuon turpeista rahkavaltaisia on 17 % ja saravaltaisia 83 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Isosuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 7 17 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,2 0,4 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Isosuolta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteeltä A Heinäsuo 2 (kl , x=6924,8 y=3418,6) sijaitsee n. 27 km Jyväskylän keskustasta luoteeseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Heinäsuon kokonaispinta-ala on 32 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 10 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,8 m. Suo kuuluu Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Muikkujoen valuma-alueeseen (14.656). Suon pinta viettää n. 8 m/km länteen. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Muikkulampeen. Suolla on 11 tutkimuspistettä ja 9 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja lyhytkorsinevarämemuuttuma. Heinäsuon turpeista rahkavaltaisia on 39 % ja saravaltaisia 61 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Heinäsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,2-0,3 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Viitasaari Isoneva (kl , x=6989,6, y=3427,5) sijaitsee n. 87 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen, Viitasaaren keskustan lounaispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Isonevan kokonaispinta-ala on 73 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 24 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,3 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valumaalueeseen (14.4) ja tarkemmin Vuosjärven alueeseen (14.441). Suon pinta viettää n. 4 m/km lounaaseen. Vedet laskevat ojia pitkin Rantanevalle ja siitä edelleen Vuosjärveen. Suolla on 19 tutkimuspistettä ja 17 syvyyspistettä. Yleisin suotyyppi on lyhytkorsinevarämemuuttuma. Isonevan turpeista rahkavaltaisia on 59 % ja saravaltaisia 41 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5. Isonevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,4 0,6 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Turvetuotantoa haittaavana tekijänä voi olla suon pohjalla paksu liejukerros Iso Kelloneva (kl , x=6988,4, y=3430,0) sijaitsee n. 86 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen, Viitasaaren keskustan lounaispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät.

51 48 Iso Kellonevan kokonaispinta-ala on 39 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 5 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 1,5 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Vuosjärven alueeseen (14.441). Suonpinta viettää n. 10 m/km lounaaseen. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Sammallspuroon ja siitä edelleen Vuosjärveen. Suolla on 14 tutkimuspistettä ja 14 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpuräme- ja tupasvillarämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Iso Kellonevan turpeista rahkavaltaisia on 78 % ja saravaltaisia 22 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,1. Iso Kellonevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 5 16 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,1 0,2 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Pyöreisneva (kl , x=6990,8, y=34339) sijaitsee n. 88 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen, Viitasaaren keskustan lounaispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Pyöreisnevan kokonaispinta-ala on 110 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 21 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,9 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Huopanansuonpuron valuma-alueeseen (14.434). Suon pinta viettää n. 6,5 m/km luoteeseen. Vedet laskevat Pyöreiseen ja Kaijanlampeen ja edelleen Kaijapuron ja Huopananpuron kautta Muuruejärveen. Suolla on 21 tutkimuspistettä ja 30 syvyyspistettä, joista 2 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja tupasvillarämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Pyöreisnevan turpeista rahkavaltaisia on 28 % ja saravaltaisia 72 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Pyöreisnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,5 1,0 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Suurisuo (kl , x=69931, y=3432,5) sijaitsee n. 90 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen, Viitasaaren keskustan lounaispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suurisuon kokonaispinta-ala on 82 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 28 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,6 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Huopanansuonpuron valuma-alueeseen (14.434). Suon pinta viettää n. 4 m/km lounaaseen. Vedet laskevat Kaijapuron ja Huopananpuron kautta Muuruejärveen. Suolla on 18 tutkimuspistettä ja 17 syvyyspistettä, joista 1 on hajapiste. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuuttuma ja puolukkaturvekangas. Suurisuon turpeista rahkavaltaisia on 25 % ja saravaltaisia 75 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8. Suurisuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,9 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen

52 Sarvineva (kl , x=6980,4, y=3434,5) sijaitsee n. 78 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen, Kannonkosken-, Viitasaaren- ja Äänekosken kuntien rajalla. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Sarvinevan kokonaispinta-ala on 47 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 7 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,1 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Hakojoen valuma-alueeseen (14.423). Suon pinta viettää n. 4,5 m/km etelään. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Huuhmonsuolle ja edelleen Pieni- ja Iso-Korppiseen. Suolla on 9 tutkimuspistettä ja 7 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja varsinainen saranevamuuttuma sekä tupasvillarämemuuttuma. Sarvinevan turpeista rahkavaltaisia on 14 % ja saravaltaisia 86 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Sarvinevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 7 20 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,2 0,4 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Äänekoski Heinäsuo (kl , x=6955,7, y=3434,1) sijaitsee n. 52 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen, Äänekosken keskustan pohjoispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Heinäsuon kokonaispinta-ala on 38 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 9 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,3 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valumaalueeseen (14.4) ja tarkemmin Hakalammen valuma-alueeseen (14.413). Suon pinta viettää n. 2 m/km itään. Vedet laskevat ojia pitkin Petopuroon ja edelleen Jounaanlampeen. Suolla on 8 tutkimuspistettä ja 13 syvyyspistettä, joista 2 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukkaturvekangas ja varsinainen sararämemuuttuma. Heinäsuon turpeista rahkavaltaisia on 40 % ja saravaltaisia 60 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,1. Heinäsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 9 16 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,2 0,3 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Mustalamminneva (kl x=69737, y=3428,9) sijaitsee n. 71 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Mustalamminnevan kokonaispinta-ala on 55 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 10 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,0 m. Suo kuuluu Viitasaaren (14.4) ja Saarijärven reittien (14.6) valuma-alueisiin ja tarkemmin Isojoen (14.414) sekä Iso Suojärven (14.687) valuma-alueisiin. Suon pinta viettää itäosassa n. 5 m/km itään ja länsiosassa n. 3 m/km länteen. Vedet laskevat suon itäosassa suo-ojia pitkin Mustalampeen ja länsiosassa Kohmujärveen.

53 50 Suolla on 9 tutkimuspistettä ja 20 syvyyspistettä, joista 12 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja lyhytkorsinevarämemuuttuma. Mustalamminnevan turpeista rahkavaltaisia on 78 % ja saravaltaisia 22 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. Mustalamminnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,2 0,3 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Suo muodostaa kokonaisuuden viereisten soiden kanssa (Iso Valkeislampi ja Valkeisneva). Turvetuotantoa vaikeuttava tekijä on suon länsiosassa sijaitseva Mustalampi Iso Valkeislampi (kl x=6972,9, y=3429,7) sijaitsee n. 70 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon kokonaispinta-ala on 63 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 6 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,1 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin- valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Lakojoen valuma-alueeseen (14.444). Suon pinta viettää pohjoisessa ja keskiosassa n. 5 m/km pohjoiseen ja etelässä n. 10 m/km länteen. Vedet laskevat suon pohjois- ja keskiosissa suo-ojia pitkin Mustalampeen ja eteläosassa Kohmujärveen. Suolla on 14 tutkimuspistettä ja 15 syvyyspistettä, joista 3 on hajapisteitä. Yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Suon turpeista rahkavaltaisia on 43 % ja saravaltaisia 57 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Suosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 6 26 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,1 0,4 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Suo muodostaa kokonaisuuden viereisten soiden kanssa (Mustalamminneva ja Valkeisneva). Turvetuotantoa vaikeuttavina tekijöinä ovat suon itäosassa sijaitseva Iso Valkeislampi ja pohjoisosassa sijaitseva Sammakkolampi Isoneva (kl , x=6956,7, y=3453,6) sijaitsee n. 57 km Jyväskylän keskustasta pohjoiskoilliseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Isonevan kokonaispinta-ala on 53 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 4 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 1,6 m. Suo kuuluu Leppäveden Kynsiveden alueeseen (14.3) ja Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Pukaran valuma-alueeseen (14.363) sekä Keski-Keiteleen lähialueeseen (14.421). Suon pinta viettää n. 4 m/km etelään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Hallapuroon, josta edelleen Pääjärveen. Suolla on 14 tutkimuspistettä ja 15 syvyyspistettä. Yleisin suotyyppi on puolukkaturvekangas. Isonevan turpeista rahkavaltaisia on 35 % ja saravaltaisia 65 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4. Isonevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 4 22 ha (yli 1,5 metrin syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,04 0,2 milj. suo-m 3, olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen

54 Valkeisneva (kl , x=6972,2, y=3405,6) sijaitsee n. 70 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen. Suon eteläpuolella sijaitsee vanhojen metsien suojelualue. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Valkeisnevan kokonaispinta-ala on 62 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 15 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,2 m. Suo kuuluu Viitasaaren (14.4) ja Saarijärven reittien (14.6) valuma-alueisiin ja tarkemmin Isojoen (14.414) sekä Iso Suojärven valuma-alueisiin (14.687). Suon pinta viettää pohjoisessa ja keskiosassa n. 3 m/km etelään ja lännessä n. 3 m/km länteen. Vedet laskevat suon pohjois- ja keskiosissa suo-ojia pitkin Ylä-Kivettyyn ja länsiosassa Kauhanevalle ja edelleen Kohmujärveen. Suolla on 20 tutkimuspistettä ja 26 syvyyspistettä, joista 8 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja lyhytkorsinevarämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Valkeisnevan turpeista rahkavaltaisia on 43 % ja saravaltaisia 57 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Valkeisnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,4 0,6 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Suo muodostaa kokonaisuuden viereisten soiden kanssa (Mustalamminneva ja Iso Valkeislampi). Turvetuotantoa vaikeuttava tekijä on suon länsiosassa sijaitseva Pieni Valkeislampi Niemiskorpi (kl , x=6961,7, y=34332) sijaitsee n. 59 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen, Äänekosken keskustan pohjoispuolella. Suon halki lännestä itään virtaa Isojoki. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Niemiskorven kokonaispinta-ala on 52 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 12 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,2 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Isojoen valuma-alueeseen (14.414). Suon pinta viettää itään ja vedet laskevat suo-ojia pitkin Isojokeen ja siitä edelleen Ala-Keiteleen Pyyrinlahteen. Suolla on 11 tutkimuspistettä ja 19 syvyyspistettä, joista 13 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat ruohoturvekangas ja tupasvillarämeen eri ojitusasteet. Niemiskorven turpeista rahkavaltaisia on 65 % ja saravaltaisia 35 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,0. Niemiskorvesta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,2 0,4 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Isosuo (kl , x=6972,4, y=34330) sijaitsee n. 70 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen. Suon länsipuolella sijaitsee vanhojen metsien suojelualue. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Isosuon kokonaispinta-ala on 65 ha. Yli 1,5 m:n aluetta arvioidaan olevan vähintään 18 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,8 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Isojoen (14.414) ja Iisjoen (14.442) valuma-alueisiin. Suon pinta viettää n. 2 m/km lounaaseen. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Iso-Kivettyyn.

55 52 Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 25 syvyyspistettä, joista 14 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpuräme- ja tupasvillarämemuuttuma. Isosuon turpeista rahkavaltaisia on 43 % ja saravaltaisia 57 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Isosuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,4 0,6 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Huuhmonsuo (kl , x=6977,4, y=3435,4) sijaitsee n. 75 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen, Konginkankaan keskustan pohjoispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Huuhmonsuo kokonaispinta-ala on 45 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 3 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 1,9 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Hakojoen valuma-alueeseen (14.423). Suon pinta viettää n. 8,5 m/km itään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Pieni-Korppiseen ja edelleen Iso-Korppiseen. Suolla on 11 tutkimuspistettä ja 12 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma ja mustikkaturvekangas. Huuhmonsuon turpeista rahkavaltaisia on 62 % ja saravaltaisia 38 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3. Huuhmonsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 3 19 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,05 0,3 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Pohjoisneva (kl , x=6959,1 y=3456,0) sijaitsee n. 60 km Jyväskylän keskustasta pohjoiskoilliseen. Pohjoisnevan kokonaispinta-ala on 34 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta ei suolla havaittu. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin pyhäjoen valuma-alueeseen (14.429). Suolla on 9 tutkimuspistettä ja 12 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat pallosararämemuuttuma ja puolukkaturvekangas. Pohjoisnevan turpeet ovat rahkavaltaisia. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,7. Pohjoisneva on ohutturpeinen, eikä tutkittujen pisteiden perusteella sovellu turvetuotantoon Atlantinsuo (kl , x=6967,8, y=34330) sijaitsee n. 65 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Atlantinsuon kokonaispinta-ala on 86 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 12 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,9 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueiseen (14.4) ja tarkemmin Isojoen valuma-alueeseen (14.414). Suon pinta viettää n. 6,5 m/km etelään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Iso Kalliojärveen ja edelleen kohti Kangasjärveä.

56 53 Suolla on 21 tutkimuspistettä ja 29 syvyyspistettä, joista 19 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja tupasvillarämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Isosuon turpeista rahkavaltaisia on 5 % ja saravaltaisia 95 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Isosuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,3 0,8 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Turvetuotantoa vaikeuttava tekijä on suon eteläosassa sijaitseva Heinälampi ja suon saarekkeisuus Talvineva (kl , x=6969,0, y=3432,2) sijaitsee n. 66 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Talvinevan kokonaispinta-ala on 32 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 4 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,7 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueiseen (14.4) ja tarkemmin Isojoen valuma-alueeseen (14.414). Suon pinta viettää n. 7,5 m/km etelään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Iso-Salmiseen ja edelleen Isojoen kautta Ala-Keiteleen Pyyrinlahteen. Suolla on 10 tutkimuspistettä ja 11 syvyyspistettä, joista 2 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja pallosararämemuuttuma. Talvinevan turpeista rahkavaltaisia on 40 % ja saravaltaisia 60 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Isosuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 4 13 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,1 0,3 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Veteläsuo (kl , x=6970,7, y=3430,3) sijaitsee n. 68 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen Äänekosken ja Kannonkosken kuntien rajalla. Suon itäpuolella sijaitsee vanhojen metsien suojelualue. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Veteläsuon kokonaispinta-ala on 50 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 5 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,1 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueiseen (14.4) ja tarkemmin Isojoen valuma-alueeseen (14.414). Suon pinta viettää n. 4 m/km etelään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Sikasuolle ja edelleen Isojoen kautta Ala-Keiteleen Pyyrinlahteen. Suolla on 11 tutkimuspistettä ja 14 syvyyspistettä, joista 8 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja lyhytkorsinevarämemuttuma sekä oligotrofinen lyhytkortinen neva. Veteläsuon turpeista rahkavaltaisia on 27 % ja saravaltaisia 73 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Veteläsuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 5 21 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,1 0,5 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Suo muodostaa kokonaisuuden eteläpuolellaan sijaitsevan Sikasuon kanssa. Turvetuotantoa vaikeuttava tekijä ovat suon itäosassa sijaitseva Kaakonlampi.

57 Muroneva (kl , x=6975,9, y=3431,6) sijaitsee n. 73 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen, Äänekosken ja Kannonkosken kuntien rajalla. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Muronevan kokonaispinta-ala on 37 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 8 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,6 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Iisjoen valuma-alueeseen (14.422). Suon pinta viettää n. 6 m/km kaakkoon. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Pieni Murojärveen. Suolla on 13 tutkimuspistettä ja 10 syvyyspistettä, joista 4 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja lyhytkorsinevarämemuuttuma. Muronevan turpeista rahkavaltaisia on 42 % ja saravaltaisia 58 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Muronevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 8 16 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,2 0,3 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Sikasuo (kl , x=6969,4, y=3430,8) sijaitsee n. 67 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen, Äänekosken ja Kannonkosken kuntien rajalla. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Sikasuon kokonaispinta-ala on 40 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 2 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,9 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valumaalueeseen (14.4) ja tarkemmin Isojoen valuma-alueeseen (14.414). Suon pinta viettää n. 3 m/km etelään. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Isojokeen ja edelleen Ala-Keiteleen Pyyrinlahteen. Suo on tutkittu hajapistein (9 kpl). Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja tupasvillarämemuuttuma. Sikasuon turpeista rahkavaltaisia on 28 % ja saravaltaisia 72 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3. Suosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 2 17 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,05 0,4 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3m:n paksuinen Sikasuo muodostaa kokonaisuuden pohjoispuolellaan sijaitsevan Veteläsuon kanssa Kaakkosuo (kl , x=6945,8 y=3444,4) sijaitsee n. 44 km Jyväskylän keskustasta pohjoiskoilliseen, Suolahden keskustan koillispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Kaakkosuon kokonaispinta-ala on 33 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 5 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,3 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Ala-Keiteleen lähialueeseen (14.411) sekä Kurujoen valumaalueeseen (14.418). Suon pinta viettää n. 2,5 m/km lounaaseen. Vedet laskevat suon eteläosassa suo- ja metsäojia pitkin Jouhisuon kautta Leväseen ja pohjoisosassa Iso-Jurvoon. Suolla on 12 tutkimuspistettä ja 10 syvyyspistettä, joista 3 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorsinevaräme- ja isovarpurämemuuttuma. Kaakkosuon turpeista rahkavaltaisia on 80 % ja saravaltaisia 20 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7.

58 55 Kaakkosuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 5 14 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,1 0,3 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Pakoneva (kl , x=69635, y=3452,4) sijaitsee n. 63 km Jyväskylän keskustasta pohjoiskoilliseen, Sumiaisen keskustan pohjoispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Pakonevan kokonaispinta-ala on 103 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 9 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,9 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Keski-Keiteleen lähialueeseen (14.421). Suon pinta viettää n. 4 m/km luoteeseen. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Patajärveen. Suolla on 24 tutkimuspistettä ja 19 syvyyspistettä. Yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Pakonevan turpeista rahkavaltaisia on 84 % ja saravaltaisia 16 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Pakonevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 9 43 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,2 1,0 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Ilakkaneva (kl , x=6952,7, y=3460,4) sijaitsee n. 56 km Jyväskylän keskustasta pohjoiskoilliseen, Konneveden keskustan pohjoispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Ilakkanevan kokonaispinta-ala on 32 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 9 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 2,7 m. Suo kuuluu Leppäveden Kynsiveden alueeseen (14.3) ja tarkemmin Lapunjoen valuma-alueeseen (14.364). Suon pinta viettää pohjoisessa n. 8 m/km länteen ja muualla n. 2,5 m/km etelään. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Rajapuroon ja siitä edelleen Saittajoen kautta Liesveteen ja suon pohjoisosassa Rantinsuolle ja edelleen Kalapuron kautta kohti Konnevettä. Suolla on 10 tutkimuspistettä ja 9 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja tupasvillarahkarämemuuttuma. Ilakkasuon turpeista rahkavaltaisia on 15 % ja saravaltaisia 85 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Ilakkanevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 9 13 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,1 0,3 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Isoneva (kl , x=6959,6, y=3430,0) sijaitsee n. 57 km Jyväskylän keskustasta pohjoiseen, Äänekosken keskustan pohjoispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Isonevan kokonaispinta-ala on 26 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta arvioidaan olevan vähintään 15 ha, jolla sijaitsevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskipaksuus on 3,6 m. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valumaalueeseen (14.4) ja tarkemmin Isojoen valuma-alueeseen (14.414). Suon pinta viettää n. 2 m/km pohjoiseen. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Keräjärveen ja edelleen Pitkäsillanpuroon ja Ruuhipuroon.

59 56 Suolla on 10 tutkimuspistettä ja 9 syvyyspistettä, joista 14 on hajapisteitä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarahkaräme- ja lyhytkorsinevarämemuuttuma. Isonevan turpeista rahkavaltaisia on 64 % ja saravaltaisia 36 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Isonevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon 15 ha (yli 1,5 m:n syvyinen alue). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,5 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä ovat suon eteläosan rajoittuminen Kapustalampeen sekä paikoin paksu ( cm) heikosti maatunut pintarahkakerros.

60 Vuonna 2009 tutkitut suot Karstula Rahkaneva (kl , x=6994,3, y=3399,8) sijaitsee n. 96 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen, Kivijärven keskustan eteläpuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Rahkanevan kokonaispinta-ala on n. 142 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 47 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Viivajoen- (14.445) ja Heitjärven (14.446) valuma-alueisiin. Suon pohjoisosassa vedet laskevat suo-ojia pitkin Ylä-Kastejärveen ja eteläosassa suo-ojia pitkin Ala-Kastejärveen. Suon itäosan altaasta vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Heitjärveen. Suolla on 23 tutkimuspistettä ja 47 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarämemuuttuma ja puolukkaturvekangas. Rahkanevan turpeista rahkavaltaisia on 78 %, saravaltaisia 21 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Yleisin pohjamaalaji on moreeni (71 %). Taulukko 3. Rahkanevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. alue (ha) H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 142 0,2 0,0 0,9 1,1 0,4 0,0 1,3 1,7 Yli 1,0 m 67 0,3 0,1 1,6 2,0 0,2 0,0 1,1 1,3 Yli 1,5 m 47 0,2 0,1 2,0 2,3 0,1 0,0 1,0 1,1 Yli 2,0 m 28 0,3 0,0 2,3 2,6 0,1 0,0 0,7 0,8 Rahkanevalta otettiin tilavuustarkat näytteet pisteeltä B600. Rahkanevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon neljästä erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 metrin syvyinen alue (45 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,9 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat suon saarekkeisuus sekä suon länsi- ja etelälaidoilla sijaitsevat Ylä- ja Ala-Kastejärvi. Kinnula Kettulanneva (kl , x=7039,5, y=3402,0) sijaitsee n. 140 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen, Kinnulan keskustan pohjoispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Kettulannevan kokonaispinta-ala on n. 149 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 29 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Jääjoen valuma-alueeseen (14.457). Suon pinta viettää suon pohjoisosassa n. 4 m/km kaakkoon ja eteläosassa n. 3 m/km luoteeseen. Vedet laskevat suoojia pitkin suon halki virtaavaan Jääjokeen, mistä edelleen Isojoen kautta Kivijärveen. Suolla on 32 tutkimuspistettä ja 54 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme-, karhunsammal-, lyhytkorsinevaräme- ja tupasvillarämemuuttuma. Kettulannevan turpeista rahkavaltaisia on

61 58 67 % ja saravaltaisia 33 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,2. Yleisin pohjamaalaji on moreeni (86 %). Taulukko 4. Kettulannevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) alue Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. (ha) H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 149 0,0 0,0 0,9 0,9 0,0 0,0 1,3 1,3 Yli 1,0 m 63 0,0 0,0 1,5 1,5 0,0 0,0 0,9 0,9 Yli 1,5 m 29 0,1 0,0 1,7 1,8 0,0 0,0 0,5 0,5 Yli 2,0 m 5 0,0 0,1 2,2 2,3 0,0 0,0 0,1 0,1 Kettulannevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon neljästä erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 metrin syvyinen alue (26 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,3 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat tuotantokelpoisen alueen rikkonaisuus ja alueiden pienialaisuus. Myös suon halki virtaava Jääjoki voi haitata tuorvetuotantoa. Kuva 10. Varsinaista sararämevamuuttumaa Kettulannevan pohjoisosassa. Turpeen paksuus kuvanottopaikalla 110 cm (kuva Matti Laatikainen).

62 Kolunneva (kl , x=7040,9, y=3403,2) sijaitsee n. 140 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Kolunnevan kokonaispinta-ala on n. 233 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 41 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Jääjoen valuma-alueeseen (14.457). Suon pinta viettää suon itäosassa n. 3 m/km länteen ja länsiosassa n. 5 m/km kaakkoon. Vedet laskevat suo-ojia pitkin suon halki virtaavaan Jääjokeen, mistä edelleen Isojoen kautta Kivijärveen. Suolla on 41 tutkimuspistettä ja 89 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme-, lyhytkorsinevaräme- ja varsinainen sararämemuuttuma. Kolunnevan turpeista rahkavaltaisia on 80 %, saravaltaisia 18 % ja ruskosammalvaltaisia 2 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Yleisin pohjamaalaji on moreeni (97 %). Taulukko 5. Kolunnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) alue Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. (ha) H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 233 0,1 0,1 0,6 0,8 0,2 0,2 1,5 1,9 Yli 1,0 m 84 0,1 0,1 1,3 1,5 0,1 0,1 1,0 1,2 Yli 1,5 m 41 0,2 0,0 1,6 1,8 0,1 0,0 0,6 0,7 Yli 2,0 m 7 0,4 0,0 2,0 2,4 0,0 0,0 0,2 0,2 Kolunnevalla on yli 1,5 m:n syvyistä aluetta n. 41 ha, mutta alue koostuu eri puolilla suota olevista kymmenestä erillisestä altaasta. Lisäksi suon pohja on hyvin lohkareinen, joten Kolunnevaa ei suositella turvetuotantoon Murtosuo (kl , x=7026,2, y=3409,6) sijaitsee n. 124 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen, Pihtiputaan keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Murtosuon kokonaispinta-ala on n. 116 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 8 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Kivijärven alueeseen (14.443). Suon pinta viettää n. 5,5 m/km etelään. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Murtopuroon, mistä edelleen Kivijärveen. Suolla on 17 tutkimuspistettä ja 24 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukkaturvekangas, varsinainen sararäme- ja kanervarahkarämemuuttuma. Murtosuon turpeista rahkavaltaisia on 58 % ja saravaltaisia 42 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,0. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (65 %) ja hieta (28 %). Taulukko 6. Murtosuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) alue Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. (ha) H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 116 0,0 0,0 0,9 0,9 0,0 0,0 0,9 0,9 Yli 1,0 m 39 0,1 0,1 1,1 1,3 0,0 0,0 0,5 0,5 Yli 1,5 m 8 0,0 0,0 1,9 1,9 0,0 0,0 0,1 0,1

63 60 Murtosuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon kahdesta erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 metrin syvyinen alue (5 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,1 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Tuotantokelpoisten alueiden pienialaisuudesta ja etäisyydestä toisiinsa nähden Murtosuota suositellaan turvetuotantoon vain viereisten Pirttisuon ja Pirttinevan lisäalueena Töyrisuo (kl , x=7025,9, y=3407,2) sijaitsee n. 124 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen, Pihtiputaan keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Töyrisuon kokonaispinta-ala on n. 44 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 22 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Kivijärven alueeseen (14.443). Suon pinta viettää pohjoisessa n. 3,5 m/km luoteeseen ja etelässä n. 2,5 m/km etelään. Suon pohjoisosan vedet laskevat suoojia pitkin Kapulapuroon ja siitä edelleen Kivijärveen. Eteläosan vedet laskevat Rantosuon kautta Kivijärveen. Suolla on 8 tutkimuspistettä ja 12 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukkaturvekangas, lyhytkorsinevaräme- ja varsinainen sararämemuuttuma. Töyrisuon turpeista rahkavaltaisia on 54 % ja saravaltaisia 46 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,2. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (45 %) ja savi (30 %). Taulukko 7. Töyrisuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) alue Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. (ha) H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 44 0,0 0,0 1,5 1,5 0,0 0,0 0,7 0,7 Yli 1,0 m 29 0,0 0,0 1,9 1,9 0,0 0,0 0,6 0,6 Yli 1,5 m 22 0,0 0,0 2,2 2,2 0,0 0,0 0,5 0,5 Yli 2,0 m 16 0,0 0,0 2,4 2,4 0,0 0,0 0,4 0,4 Töyrisuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon yhtenäinen yli 1,5 metrin syvyinen alue (22 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,4 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Ruotesuo (kl , x=7033,1, y=3405,7) sijaitsee n. 132 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen, Pihtiputaan keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Ruotesuon kokonaispinta-ala on n. 143 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 22 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Kivijärven alueeseen (14.443). Suon pinta viettää n. 4 m/km luoteeseen. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Hyrkönpuroon ja siitä edelleen Kivijärveen. Suolla on 24 tutkimuspistettä ja 34 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuuttuma ja puolukkaturvekangas. Ruotesuon turpeista rahkavaltaisia on 51 % ja saravaltaisia 49 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,7. Yleisin pohjamaalaji on moreeni (90 %).

64 61 Taulukko 8. Ruotesuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) alue Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. (ha) H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 143 0,1 0,1 0,7 0,9 0,1 0,1 0,9 1,1 Yli 1,0 m 45 0,3 0,3 1,0 1,6 0,1 0,1 0,4 0,6 Yli 1,5 m 22 0,4 0,7 0,9 2,0 0,1 0,1 0,2 0,4 Yli 2,0 m 8 0,8 1,2 0,4 2,4 0,1 0,1 0,0 0,2 Ruotesuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon kahdesta erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 metrin syvyinen alue (21 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,4 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Niskaneva (kl , x=7035,9, y=3408,1) sijaitsee n. 134 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen, Pihtiputaan keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Niskanevan kokonaispinta-ala on n. 252 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 111 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Kivijärven alueeseen (14.443). Suon pinta viettää n. 4 m/km lounaaseen. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Hyrkönpuroon ja siitä edelleen Kivijärveen. Suolla on 44 tutkimuspistettä ja 81 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme-, lyhytkorsinevaräme-, varsinainen saranevamuuttuma ja puolukkaturvekangas. Niskanevan turpeista rahkavaltaisia on 29 %, saravaltaisia 70 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4. Yleisin pohjamaalaji on moreeni (85 %). Taulukko 9. Niskanevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. alue (ha) H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 252 0,1 0,0 1,2 1,3 0,2 0,1 3,1 3,4 Yli 1,0 m 147 0,1 0,1 1,7 1,9 0,2 0,1 2,5 2,8 Yli 1,5 m 111 0,1 0,1 1,9 2,1 0,2 0,1 2,1 2,4 Yli 2,0 m 65 0,2 0,1 2,1 2,4 0,1 0,1 1,4 1,6 Niskanevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon kuudesta erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 metrin syvyinen alue (103 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 1,7 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat tuotantokelpoisen alueen rikkonaisuus sekä suon keskiosan paikoin paksuhko (50 80 cm) heikosti maatunut pintarahka. Suon etelä- ja pohjoispuolella sijaitsevat Natura-alueet (Seläntauksen suot) voivat vaikeuttaa turvetuotannon luvitusta. Niskanevan kaakkoisosassa havaittiin muutaman yksilön punakämmekkä (Dactylorhiza incarnata) esiintymä.

65 Pieni Sääksneva (kl , x=7027,9, y=3392,2) sijaitsee n. 130 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen, Pihtiputaan keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suo rajoittuu Vehkanevan turvatuotantoalueeseen. Pieni Sääksnevan kokonaispinta-ala on n. 67 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 14 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Matkusjoen alueeseen (14.453). Pieni Sääksnevalta määritettiin tutkimus- ja syvyyspisteiden korkeudet VRS-GPS:llä. Suon pinta viettää n. 1.8 m/km itäkaakkoon. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Matkusjokeen ja siitä edelleen Ylä-Jäppään. Suolla on 18 tutkimuspistettä ja 37 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuuttuma sekä tupasvillarahkarämeen ojikko- ja muuttuma-asteet. Pieni Sääksnevan turpeista rahkavaltaisia on 89 %, saravaltaisia 8 % ja ruskosammalvaltaisia 3 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,1. Yleisin pohjamaalaji on moreeni (84 %). Taulukko 10. Pieni sääksnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) alue Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. (ha) H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 67 0,1 0,0 0,8 0,9 0,1 0,0 0,5 0,6 Yli 1,0 m 28 0,2 0,1 1,2 1,5 0,0 0,0 0,4 0,4 Yli 1,5 m 14 0,1 0,1 1,7 1,9 0,0 0,0 0,2 0,2 Yli 2,0 m 5 0,1 0,0 2,1 2,2 0,0 0,0 0,1 0,1 Pieni Sääksnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon kahdesta erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 metrin syvyinen alue (13 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,2 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Turvetuotantoa haittaavana tekijänä on suo pohjan lohkareisuus. Suolla havaittiin metsäpeuroja sekä metsäkauris Iso Sääksneva (kl , x=7029,5, y=3390,4) sijaitsee n. 132 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen, Pihtiputaan keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suo rajoittuu Vehkanevan turvatuotantoalueeseen. Iso Sääksnevan kokonaispinta-ala on n. 92 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 49 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Matkusjoen alueeseen (14.453). Iso Sääksnevalta määritettiin tutkimus- ja syvyyspisteiden korkeudet VRS-GPS:llä. Suon pinta viettää n. 2,0 m/km itäkaakkoon. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Vehkanevan turvetuotantoalueelle, mistä edelleen Pieni Sääksnevan kautta Matkusjokeen ja Ylä-Jäppään. Suolla on 19 tutkimuspistettä ja 41 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarame- ja varsinainen sararämemuuttuma. Iso Sääksnevan turpeista rahkavaltaisia on 73 %, saravaltaisia 26 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (72 %) ja savi (18 %).

66 63 Taulukko 11. Iso sääksnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) alue Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. (ha) H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 92 0,1 0,1 1,4 1,6 0,1 0,1 1,3 1,5 Yli 1,0 m 59 0,1 0,1 2,0 2,2 0,0 0,1 1,2 1,3 Yli 1,5 m 49 0,1 0,1 2,2 2,4 0,0 0,0 1,1 1,1 Yli 2,0 m 34 0,1 0,1 2,6 2,8 0,0 0,0 0,9 0,9 Iso Sääksnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon yhtenäinen yli 1,5 metrin syvyinen alue (48 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 1,0 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Suolla havaittiin metsäpeuroja Petäikköneva (kl , x=7028,6, y=3390,9) sijaitsee n. 131 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen, Pihtiputaan keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suon keski- ja eteläosat oli kesällä 2009 raivattu turvetuotantoalueeksi. Petäikkönevan kokonaispinta-ala on n. 28 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 12 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Matkusjoen alueeseen (14.453). Petäikkönevalta määritettiin tutkimus- ja syvyyspisteiden korkeudet VRS-GPS:llä. Suon pinta viettää n. 1,4 m/km kaakkoon. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Petäikkönevan turvetuotantoalueelle, mistä edelleen Matkusjoen kautta ja Ylä-Jäppään. Suolla on 5 tutkimuspistettä ja 13 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillarahkaräme- ja lyhytkorsinevarämemuuttuma. Petäikkönevan turpeista rahkavaltaisia on 91 %, saravaltaisia 7 % ja ruskosammalvaltaisia 2 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3. Yleisin pohjamaalaji on moreeni (89 %). Taulukko 12. Petäikkönevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. alue (ha) H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 28 0,2 0,0 1,3 1,5 0,1 0,0 0,3 0,4 Yli 1,0 m 16 0,3 0,1 2,0 2,4 0,0 0,0 0,3 0,3 Yli 1,5 m 12 0,3 0,1 2,3 2,7 0,0 0,0 0,3 0,3 Yli 2,0 m 10 0,4 0,1 2,4 2,9 0,0 0,0 0,2 0,2 Petäikkönevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon yhtenäinen yli 1,5 metrin syvyinen alue (12 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,3 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen

67 64 Petäikkönevan pohjoisosa soveltuu jo tuotannossa olevan Petäikkönevan keski- ja eteläosien lisäalueeksi. Tuotantokelpoisen alueen paikoin paksuhko (60 cm) Acutifolia-valtainen heikosti maatunut pintarahka heikentää energiaturpeen laatua Pirttineva (kl , x=7026,5, y=3410,6) sijaitsee n. 124 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen, Pihtiputaan keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Pirttinevan itäpuolella sijaitsee soidensuojelualue (Seläntauksen suot). Pirttinevan kokonaispinta-ala on n. 156 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 46 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Kivijärven alueeseen (14.443) ja Urpilanjoen valuma-alueeseen (14.449). Suon pinta viettää n. 4,5 m/km länsilounaaseen. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Murtosuolle, mistä edelleen Murtopuron kautta Kivijärveen. Suolla on 25 tutkimuspistettä ja 37 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja tupasvillarämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Pirttinevan turpeista rahkavaltaisia on 42 %, saravaltaisia 57 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (61 %) ja hieta (19 %). Taulukko 13. Pirttinevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) alue Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. (ha) H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 156 0,1 0,0 1,2 1,3 0,1 0,0 1,7 1,8 Yli 1,0 m 82 0,1 0,0 1,6 1,7 0,1 0,0 1,3 1,4 Yli 1,5 m 46 0,1 0,0 2,0 2,1 0,0 0,0 0,9 0,9 Yli 2,0 m 24 0,1 0,1 2,3 2,5 0,0 0,0 0,6 0,6 Pirttinevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon yhtenäinen yli 1,5 metrin syvyinen alue (21 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,4 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen

68 65 Kuva 11. Varsinaista saranevamuuttumaa Pirttinevan pohjoisosassa (kuva Matti Laatikainen) Pirttisuo (kl , x=7027,6, y=3409,3) sijaitsee n. 126 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen, Pihtiputaan keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Pirttisuon kokonaispinta-ala on n. 101 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 35 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Kivijärven alueeseen (14.443) ja Urpilanjoen valuma-alueeseen (14.449). Suon pinta viettää suon keski- ja eteläosissa loivasti etelään ja pohjoisosassa pohjoiseen. Suon keski- ja eteläosan vedet laskevat Murtosuolle, mistä edelleen Murtopuron kautta Kivijärveen. Suon pohjoisosan vedet laskevat suo- ja metsäojia Kurkisuolle ja siitä edelleen Urpilanjokeen. Suolla on 14 tutkimuspistettä ja 28 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja tupasvillarämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Pirttisuon turpeista rahkavaltaisia on 19 %, saravaltaisia 80 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (67 %) ja hieta (21 %).

69 66 Taulukko 14. Pirttisuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) alue Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. (ha) H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 101 0,1 0,0 1,3 1,4 0,1 0,0 1,3 1,4 Yli 1,0 m 58 0,1 0,1 1,7 1,9 0,1 0,0 1,0 1,1 Yli 1,5 m 35 0,0 0,1 2,2 2,3 0,0 0,0 0,7 0,7 Yli 2,0 m 18 0,1 0,1 2,6 2,8 0,0 0,0 0,5 0,5 Pirttisuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon kahdesta erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 metrin syvyinen alue (35 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,6 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Rantosuo (kl , x=7023,9, y=3407,9) sijaitsee n. 122 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Rantosuon kokonaispinta-ala on n. 75 ha. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta ei suolla havaittu. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Kivijärven alueeseen (14.443). Suon pinta viettää n. 4 m/km lounaaseen. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Murtopuroon ja siitä edelleen Kivijärveen. Suolla on 11 tutkimuspistettä ja 16 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararämemuuttuma sekä puolukka- ja ruohoturvekangas. Rantosuon turpeista rahkavaltaisia on 75 % ja saravaltaisia 25 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,7. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi (56 %) ja moreeni (33 %). Taulukko 15. Rantosuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) alue Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. (ha) H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 75 0,0 0,0 0,8 0,8 0,0 0,0 0,6 0,6 Yli 1,0 m 22 0,0 0,0 1,2 1,2 0,0 0,0 0,2 0,2 Rantosuolla ei havaittu yli 1,5 m:n syvyistä aluetta, eikä sitä mataluutensa vuoksi suositella turvetuotantoon. Kivijärvi Veteläneva (kl , x=6996,9, y=3397,7) sijaitsee n. 100 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen, Kivijärven keskustan lounaispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Vetelänevan kokonaispinta-ala on n. 189 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 58 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Viivajoen- (14.445) ja Heitjärven (14.446) valuma-alueisiin. Suon pinta viettää suon länsiosassa n. 4,5 m/km länteen ja suon itä- ja eteläosissa n. 10 m/km itään. Vedet laskevat lännessä suo-ojia pitkin Kuruinpuroon ja siitä edelleen Poskutlammen kautta Ylä-Kastejärveen. Idässä ja etelässä vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Heitjärveen.

70 67 Suolla on 29 tutkimuspistettä ja 46 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukkaturvekangas ja tupasvillarämemuuttuma. Vetelänevan turpeista rahkavaltaisia on 53 %, saravaltaisia 46 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Yleisin pohjamaalaji on moreeni (67 %). Taulukko 16. Vetelänevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) alue Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. (ha) H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 189 0,2 0,1 0,9 1,2 0,3 0,1 1,9 2,3 Yli 1,0 m 80 0,4 0,1 1,6 2,1 0,3 0,1 1,3 1,7 Yli 1,5 m 58 0,5 0,1 1,8 2,4 0,3 0,1 1,0 1,4 Yli 2,0 m 41 0,6 0,1 2,0 2,7 0,2 0,1 0,8 1,1 Vetelänevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon yli 1,5 metrin syvyinen alue (55 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 1,2 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Suon pinnan Cuspidata-valtainen pintarahkakerros on paikoin haitallisen paksu ( cm), mikä heikentää tuotannon alkuvaiheessa energiaturpeen laatua. Myös suon halki kulkeva voimalinja voi haitata turvetuotantoa Töyrenneva (kl , x=6995,8, y=3395,0) sijaitsee n. 100 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen, Kivijärven keskustan lounaispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Töyrennevan kokonaispinta-ala on n. 179 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 56 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Viivajoen valuma-alueeseen (14.445). Suon länsi- ja eteläosissa suon pinta viettää n. 4 m/km etelään ja suon pohjois- ja itäosissa n. 5 m/km itään. Suon eteläosan vedet laskevat suo-ojia pitkin Lahnajokeen, mistä edelleen Ylä-Kastejärveen. Suon keski- ja pohjoisosista vedet laskevat suo-ojia pitkin Kivipuron ja Kuruinpuron kautta Ylä-Kastejärveen. Suolla on 27 tutkimuspistettä ja 54 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukkaturvekangas, tupasvillaräme- ja varsinainen sararämemuuttuma. Töyrennevan turpeista rahkavaltaisia on 38 %, saravaltaisia 61 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Yleisin pohjamaalaji on moreeni (84 %). Taulukko 17. Töyrennevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. alue (ha) H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 179 0,0 0,0 1,2 1,2 0,1 0,0 2,1 2,2 Yli 1,0 m 80 0,1 0,0 1,9 2,0 0,1 0,0 1,6 1,7 Yli 1,5 m 56 0,1 0,0 2,3 2,4 0,1 0,0 1,3 1,4 Yli 2,0 m 32 0,1 0,1 2,7 2,9 0,0 0,0 0,9 0,9

71 68 Töyrennevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon viidestä erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 metrin syvyinen alue (49 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 1,0 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat tuotantokelpoisten alueiden hajanaisuus ja suon sijaitseminen asutuksen läheisyydessä Syväjärvenneva (kl , x=6998,9, y=3393,1) sijaitsee n. 103 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Syväjärvennevan kokonaispinta-ala on n. 385 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 165 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Viivajoen- (14.445) ja Veitjoen (14.447) valuma-alueisiin. Suon eteläosasta vedet laskevat suo- ja pelto-ojia pitkin Töyrennevalle, mistä edelleen Lahnajoen kautta Ylä-Kastejärveen. Suon pohjoisosan vedet laskevat suo-ojia pitkin Syväjärveen. Suolla on 42 tutkimuspistettä ja 91 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja varsinainen sararämemuuttuma. Syväjärvennevan turpeista rahkavaltaisia on 35 %, saravaltaisia 64 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Yleisin pohjamaalaji on moreeni (68 %). Taulukko 18. Syväjärvennevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. alue (ha) H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 385 0,2 0,0 1,2 1,4 0,8 0,1 4,6 5,5 Yli 1,0 m 235 0,2 0,0 1,8 2,0 0,6 0,1 4,0 4,7 Yli 1,5 m 165 0,3 0,1 1,9 2,3 0,6 0,1 3,1 3,8 Yli 2,0 m 102 0,4 0,1 2,2 2,7 0,4 0,1 2,2 2,7 Syväjärvennevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon kolmesta erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 metrin syvyinen alue (106 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 2,1 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Turvetuotantoon vaikeuttavia tekijöitä ovat suon luoteisosassa sijaitseva Syväjärvi sekä suon eteläosassa sijaitsevat Jukko-, Kylki- ja Hirvilampi. Kaksi tuotantokelpoisesta alueesta sijaitsevat pääosin viljelyssä olevilla turvepelloilla (5 ha) Syväjärvenneva (kl , x=7001,6, y=3391,7) sijaitsee n. 106 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen, Kivijärven keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Syväjärvennevan kokonaispinta-ala on n. 140 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 36 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Veitjoen valuma-alueeseen (14.447). Suon pinta viettää n. 3,5 m/km pohjoisluoteeseen. Vedet laskevat suo-ojia pitkin Syväjärvenpuroon, mistä edelleen Hoikkalammen kautta Veitjärveen.

72 69 Suolla on 22 tutkimuspistettä ja 31 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat, tupasvillaräme- ja varsinainen sararämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Syväjärvennevan turpeista rahkavaltaisia on 59 % ja saravaltaisia 41 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Yleisin pohjamaalaji on moreeni (74 %). Taulukko 19. Syväjärvennevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) alue Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. (ha) H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 140 0,2 0,1 0,7 1,0 0,2 0,2 1,0 1,4 Yli 1,0 m 64 0,1 0,2 1,4 1,7 0,1 0,1 0,9 1,1 Yli 1,5 m 36 0,1 0,3 1,7 2,1 0,0 0,1 0,6 0,7 Yli 2,0 m 21 0,0 0,2 2,2 2,4 0,0 0,0 0,5 0,5 Syväjärvennevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon kahdesta erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 metrin syvyinen alue (36 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,6 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Suolla havaittiin metsäpeuroja sekä riekkoparvi Louhuinneva (kl , x=7000,9, y=3394,4) sijaitsee n. 105 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Louhuinnevan kokonaispinta-ala on n. 74 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 34 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Heitjärven valuma-alueeseen (14.446). Suon pinta viettää n. 4 m/km luoteeseen. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Luotopuroon, mistä edelleen Pieni Perkausjärven ja Välijoen kautta Heitjärveen. Suolla on 14 tutkimuspistettä ja 21 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukkaturvekangas, varsinainen sararäme- ja lyhytkorsinevarämemuuttuma. Louhuinnevan turpeista rahkavaltaisia on 44 % ja saravaltaisia 56 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8. Yleisin pohjamaalaji on moreeni (66 %). Taulukko 20. Louhuinnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. alue (ha) H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 74 0,1 0,0 1,5 1,6 0,0 0,0 1,1 1,1 Yli 1,0 m 44 0,1 0,0 2,2 2,3 0,0 0,0 0,9 0,9 Yli 1,5 m 34 0,2 0,0 2,4 2,6 0,0 0,0 0,8 0,8 Yli 2,0 m 25 0,2 0,0 2,7 2,9 0,0 0,0 0,7 0,7 Louhuinnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon yhtenäinen, yli 1,5 metrin syvyinen alue (31 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,7 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen

73 Pillisneva (kl , x=7008,9, y=3391,6) sijaitsee n. 113 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Pillisnevan kokonaispinta-ala on n. 77 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 4 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Veitjoen valuma-alueeseen (14.447). Suon pinta viettää n. 3,5 m/km kaakkoon. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Ruostepuroon, mistä edelleen Veitjoen kautta Kivijärveen. Suolla on 17 tutkimuspistettä ja 32 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukkaturvekangas, tupasvillaräme- ja varsinainen sararämemuuttuma. Pillisnevan turpeista rahkavaltaisia on 81 % ja saravaltaisia 19 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,1. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (59 %) ja hiekka (39 %). Taulukko 21. Pillisnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) alue Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. (ha) H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 77 0,0 0,0 0,7 0,7 0,0 0,0 0,5 0,5 Yli 1,0 m 19 0,0 0,1 1,2 1,3 0,0 0,0 0,2 0,2 Yli 1,5 m 4 0,0 0,3 1,5 1,8 0,0 0,0 0,1 0,1 Pillisnevassa on yli 1,5 m:n syvyistä aluetta kahdessa erillisessä altaassa ainoastaan 4 ha. Mataluutensa vuoksi suota ei suositella turvetuotantoon Hietikonneva (kl , x=7002,7, y=3389,9) sijaitsee n. 108 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen, Kivijärven keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Hietikonnevan kokonaispinta-ala on n. 91 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 5 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Veitjoen valuma-alueeseen (14.447). Suon pinta viettää n. 6,5 m/km itään. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Hoikkalampeen, mistä edelleen Hoikkajoen, Haukilammen ja Haukijoen kautta Veitjärveen. Suolla on 17 tutkimuspistettä ja 28 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat puolukkaturvekangas sekä varsinainen sararäme- ja tupasvillarämemuuttuma. Hietikonnevan turpeista rahkavaltaisia on 86 % ja saravaltaisia 14 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,9. Yleisin pohjamaalaji on moreeni (93 %). Taulukko 22. Hietikonnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) alue Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. (ha) H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 91 0,0 0,0 0,8 0,8 0,0 0,0 0,7 0,7 Yli 1,0 m 18 0,0 0,0 1,4 1,4 0,0 0,0 0,2 0,2 Yli 1,5 m 5 0,0 0,1 2,0 2,1 0,0 0,0 0,1 0,1 Yli 2,0 m 3 0,0 0,0 2,5 2,5 0,0 0,0 0,1 0,1

74 71 Hietikonnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon kolmesta erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 metrin syvyinen alue (5 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,1 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Turvetuotantokelpoisen alueen pienialaisuudesta ja rikkonaisuudesta johtuen suota ei suositella turvetuotantoon Koivulamminneva (kl , x=7009,6, y=3393,0) sijaitsee n. 113 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Suo rajoittuu lännessä Kirkkonevan- Juurikkasuon -soidensuojelualueeseen. Koivulamminnevan kokonaispinta-ala on n. 99 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 30 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Veitjoen valuma-alueeseen (14.447). Suon pinta viettää n. 6 m/km itäkaakkoon. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Punaiseenpuroon, mistä edelleen Veitjoen kautta Kivijärveen. Suolla on 22 tutkimuspistettä ja 38 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja varsinainen saranevamuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Koivulamminnevan turpeista rahkavaltaisia on 47 %, saravaltaisia 51 % ja ruskosammalvaltaisia 2 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (57 %) ja hiekka (18 %). Taulukko 23. Koivulamminnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) alue Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. (ha) H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 99 0,0 0,0 1,2 1,2 0,0 0,0 1,2 1,2 Yli 1,0 m 48 0,0 0,0 1,9 1,9 0,0 0,0 0,9 0,9 Yli 1,5 m 30 0,1 0,0 2,3 2,4 0,0 0,0 0,7 0,7 Yli 2,0 m 16 0,1 0,0 2,7 2,8 0,0 0,0 0,4 0,4 Koivulamminnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon neljästä erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 metrin syvyinen alue (25 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,5 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat tuotantokelpoisen alueen rikkonaisuus sekä suon länsipuolella sijaitseva Salamajärven kansallispuisto Yölamminneva (kl , x=7006,8, y=3386,7) sijaitsee n. 113 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen, Kyyjärven keskustan koillispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Yölamminnevan kokonaispinta-ala on n. 252 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 111 ha. Suo kuuluu Perhonjoen vesistöalueeseen (49.0) ja Viitasaaren reitin valuma-alueeseen (14.4) ja tarkemmin Perhonjoen latvavesistöalueeseen (49.095) sekä Veitjoen valuma-alueeseen (14.447). Suon pinta viettää suon eteläosissa n. 2,5 m/km koilliseen ja pohjoisosissa loivasti luoteeseen. Eteläosasta vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Halmepuroon, mistä edelleen Veitjärveen. Pohjoisessa vedet laskevat suo-ojia pitkin Hoikkajärveen, mistä edelleen ojaverkostoa pitkin Kaitajärveen.

75 72 Suolla on 46 tutkimuspistettä ja 104 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja varsinainen sararäme- sekä varsinainen saranevamuuttuma. Yölamminnevan turpeista rahkavaltaisia on 57 % ja saravaltaisia 43 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (61 %) ja hiekka (19 %). Taulukko 24. Yölamminnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) alue Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. (ha) H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 252 0,1 0,1 1,3 1,5 0,4 0,3 3,2 3,9 Yli 1,0 m 147 0,2 0,1 1,9 2,2 0,3 0,2 2,7 3,2 Yli 1,5 m 111 0,2 0,1 2,2 2,5 0,2 0,2 2,4 2,8 Yli 2,0 m 76 0,2 0,2 2,5 2,9 0,2 0,1 1,9 2,2 Yölamminnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon neljästä erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 metrin syvyinen alue (88 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 1,9 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat tuotantokelpoisen alueen sokkeloisuus ja rikkonaisuus sekä suon alueella sijaitsevat lammet. Energiaturpeen laatua heikentää lisäksi paikoin paksuhko (40 50 cm) heikosti maatunut pintarahkakerros. Kyyjärvi Jänisneva (kl , x=7003,3, y=3388,4) sijaitsee n. 109 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen, Kivijärven keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Jänisnevan kokonaispinta-ala on n. 184 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 63 ha. Suo kuuluu Viitasaaren reitin- (14.4) ja Saarijärven reitin (14.6) valuma-alueesiin ja tarkemmin Veitjoen- (14.447) ja Pekkasenjoen (14.647) valuma-alueisiin. Suon pinta viettää idässä n. 4 m/km kaakkoon ja lännessä n. 3 m/km länteen. Vedet laskevat suon itäosasta suo-ojia pitkin Hietikonnevalle, mistä edelleen Hoikkalammen ja Hoikkajoen kautta Haukilampeen ja Veitjärveen. Suon länsiosasta vedet laskevat Kelkkupuron kautta Mustalampeen. Suolla on 27 tutkimuspistettä ja 43 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja lyhytkorsinevarämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Jänisnevan turpeista rahkavaltaisia on 49 %, saravaltaisia 50 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3. Yleisin pohjamaalaji on moreeni (74 %). Taulukko 25. Jänisnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. alue (ha) H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 184 0,2 0,0 1,2 1,4 0,3 0,1 2,1 2,5 Yli 1,0 m 94 0,2 0,1 1,7 2,0 0,2 0,1 1,6 1,9 Yli 1,5 m 63 0,3 0,1 2,0 2,4 0,2 0,0 1,3 1,5 Yli 2,0 m 41 0,4 0,1 2,3 2,8 0,2 0,0 0,9 1,1

76 73 Jänisnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon viidestä erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 metrin syvyinen alue (57 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 1,1 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,5 m:n paksuinen Turvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat tuotantokelpoisten alueiden rikkonaisuus sekä suon keskellä sijaitseva Jänislampi. Lisäksi Jänisnevan pohjoisosa (n. 27 ha) on ojittamatonta Suurisuo (kl , x=7001,9, y=3387,5) sijaitsee n. 108 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen, Kivijärven keskustan länsipuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Suurisuon kokonaispinta-ala on n. 72 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 30 ha. Suo sijaitsee Saarijärven reitin (14.6) ja Viitasaaren reitin (14.4) valuma-alueiden rajalla ja kuuluu tarkemmin Veitjoen- (14.447) ja Pekkasenjoen (14.647) valuma-alueisiin. Suon pinta viettää suon pohjois- ja keskiosissa n. 5 m/km länteen ja suon eteläosassa n. 6 m/km lounaaseen. Suon keski- ja pohjoisosan vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Kelkkupuroon, mistä edelleen Mustalammin ja Mustalamminpuron kautta Pekkasenjokeen. Eteläosasta vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Pieni Löytöjärveen ja edelleen Iso Löytöjärveen. Suolla on 20 tutkimuspistettä ja 42 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorsinevarämemuuttuma ja puolukkaturvekangas. Suurisuon turpeista rahkavaltaisia on 63 % ja saravaltaisia 37 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Yleisin pohjamaalaji on moreeni (71 %). Taulukko 26. Suurisuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. alue (ha) H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 72 0,1 0,1 1,3 1,5 0,1 0,0 0,9 1,0 Yli 1,0 m 43 0,1 0,1 1,9 2,1 0,0 0,0 0,8 0,8 Yli 1,5 m 30 0,1 0,2 2,2 2,5 0,0 0,0 0,7 0,7 Yli 2,0 m 20 0,1 0,2 2,7 3,0 0,0 0,0 0,5 0,5 Suurisuosta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon kahdesta erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 metrin syvyinen alue (30 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 0,7 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Lintalamminneva (kl , x=7001,1, y=3381,7) sijaitsee n. 110 km Jyväskylän keskustasta pohjoisluoteeseen, Kyyjärven keskustan koillispuolella. Kulkuyhteydet suolle ovat kohtalaiset. Lintalamminnevan kokonaispinta-ala on n. 195 ha, mistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on n. 56 ha. Suo kuuluu Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.6) ja tarkemmin Pekkasenjoen valuma-alueeseen (14.647). Suon pinta viettää n. 5 m/km kaakkoon. Vedet laskevat suo- ja metsäojia pitkin Pekkasenjokeen ja siitä edelleen Kyyjärveen. Suolla on 38 tutkimuspistettä ja 75 syvyyspistettä. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja varsinainen sararäme- sekä varsinainen saranevamuuttuma. Lintalamminnevan turpeista rahkavaltaisia on 81 % ja saravaltaisia 19 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (35 %), hieta (27 %) ja hiesu (24 %).

77 74 Taulukko 27. Lintalamminnevan eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyys- Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3) alue Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. (ha) H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 195 0,1 0,1 1,0 1,2 0,2 0,2 1,8 2,2 Yli 1,0 m 88 0,1 0,1 1,7 1,9 0,1 0,1 1,4 1,6 Yli 1,5 m 56 0,2 0,1 2,0 2,3 0,1 0,1 1,1 1,3 Yli 2,0 m 35 0,2 0,1 2,4 2,7 0,1 0,0 0,8 0,9 Lintalamminnevasta arvioidaan soveltuvan turvetuotantoon kolmesta erillisestä altaasta koostuva yli 1,5 metrin syvyinen alue (55 ha). Tuotantokelpoinen energiaturvemäärä on n. 1,1 milj. suo-m 3 olettaen, että suon pohjalle jätetään 0,3 m:n paksuinen Turvetuotantoa haittaavana tekijänä voi olla eteläisimmän tuotantokelpoisen altaan länsipuolella sijaitseva umpeen kasvanut Lintalampi. Kuva 12. Kalvakkanevamuuttumaa Lintalamminnevan keskiosassa (kuva Matti Laatikainen).

78 75 5 KIITOKSET Tutkijoina Keski-Suomen harvapistekartoitus projektissa vuonna 2008 toimivat geologit Asta Harju ja Matti Laatikainen. Tutkimusavustajina toimivat Jukka Laukka ja Mikko Nurmi. Vuonna 2009 tutkijana toimi Matti Laatikainen ja tutkimusavustajina Petri Nieminen, Pasi Saarinen, Olli Paananen ja Hannu Nenola. Hankepäällikkönä toimi erikoistutkija Jukka Turunen. Laboratoriomääritykset on tehty Labtium Oy:n Kuopion toimipisteessä. Raportin on tarkastanut ja kommentoinut erikoistutkija Kimmo Virtanen. Tekijät esittävät parhaat kiitoksensa kaikille raportin eri vaiheisiin osallistuneille henkilöille. KIRJALLISUUS Ekholm, M Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A s. Energiaturpeen laatuohje Polttoaineluokitus ja laadunmääritys, näytteenotto ja ominaisuuksien määritys. Energiateollisuus ry., Metsäteollisuus ry. ja Turveteollisuusliitto ry. Nordic Innovation Centre Nordtest, NT ENVIR 009. Method. 23s. Kaakinen, E., Kokko, A., Aapala,K., Kalpio, S., Eurola, S., Haapalehto, T., Heikkilä, R., Hotanen, J- P, Kondelin, H., Nousiainen, H., Ruuhijärvi,R., Salminen, P., Tuominen,S., Vasander, H., ja Virtanen, K Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. 4. Suot. Toim. Raunio, Anne, Schulman, Anna ja Kontula Tytti. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 8B / Lappalainen, E., Stén, C.-G. & Häikiö, J Turvetutkimusten maasto-opas. Geologian tutkimuskeskus. Opas n:o 12, 62 s. Tomppo, E., Katila, M., Moilanen, J., Mäkelä, H. & Peräsaari, J Kunnittaiset metsävaratiedot Metsätieteen aikakauskirja; 4B (1998):, 839 s. ISSN Virtanen, K Lentomittausten gamma-aineisto Menetelmä arvioida turvekerrostumien paksuutta. Suo ja turve 3/97. s liitteet. Virtanen, K., Hänninen, P., Kallinen, R-L., Vartiainen, S., Herranen, T. & Jokisaari, R Suomen turvevarat 2000, Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti s., 7 liitettä.

79