GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 318. Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen PIIPPOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

Transkriptio

1 GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 318 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen PIIPPOLASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT OSA 1 Abstract : The mires and peat reserves in the municipality of Piippola, Central Finland Part 1 Espoo 1999

2 Virtanen, Kimmo & Herranen, Teuvo Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 318, 66 sivua, 30 kuvaa, 2 taulukkoa, 4 liitettä Geologian tutkimuskeskus on tutkinut Piippolan turvevaroja vuosina , 1979 ja Piippolassa tutkittiin 115 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha Tämä on 97 % kunnan kaikkien yli 20 ha :n suuruisten soiden pinta-alasta Tutkittujen soiden kokonaisturvemäärä on noin 190 milj suo-m 3 Aineisto koottiin käyttäen tutkimuslinjastoa, jolla tutkimuspisteet sijaitsevat 100 metrin välein Maastossa määritettiin pinnan korkeus, suotyyppi, turvelaji, turpeen maatuneisuus, liekoisuus ja pohjamaalaji Laboratorionäytteistä määritettiin ph, vesipitoisuus, kuivatilavuuspaino ja tuhkapitoisuus Osasta näytteitä analysoitiin myös lämpöarvo, rikki ja muita alkuaineita Piippolan suot ovat koko maahan verrattuna ohutturpeisia Turvekerrostuman keskisyvyys on vain 1,0 m, josta keskimäärin 0,2 m on heikosti maatunutta rahkavaltaista pintakerrosta Tutkitusta suoalasta on yli 1,5 metrin syvyistä 24 % (4 589 ha) käsittäen noin 50 % koko kunnan turvemäärästä Soiden turpeista on 59 % rahkavaltaisia ja 41 % saravaltaisia Suotyypit ovat valtaosin rämeitä, jotka on ojitettu tehokkaasti metsätaloutta varten Luonnontilaisten soiden osuus on 25 % Tähän raporttiin on koottu Piippolan länsiosan suot Raportin 64 suosta energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita löytyi 42 suolta yhteensä 2034 ha äiden soiden yhteenlaskettu käyttökelpoinen energiaturvemäärä on ollut ennen turvetuotannon aloittamista n 29 milj suo-m3 Kunnan länsiosan soiden energiasisältö on ollut vastaavasti noin 55,8 milj GJ eli 15,5 Twh 50 % :n käyttökosteudessa Kasvuturvetuotantoon sopivia alueita löytyi Piippolan länsiosassa 16 suolta, joissa on kasvuturpeen raaka-aineeksi sopivaa turvetta n 500 hehtaarin alueella yhteensä n 3,5 milj suo-m 3 Avainsanat : suo, turve, energia, Piippola Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen Geologian tutkimuskeskus PL KUOPIO Sähköposti : kimmovirtanen@gsffi ISB ISS

3 Virtanen, Kimmo & Herranen, Teuvo Piippolassa tutkitut suotja niiden turvevarat, osa I - The mires and peat reserves of the municipality of Piippola, part 1 Geologian tutkimuskeskus,turvetutkimusraportti - Geological Survey offinland -Report ofpeat Investigation 318,66 pages, 30 figures, 2 tables, 4 appendices The Geological Survey of Finland studied 115 mires in the municipality ofpiippola in , 1979 and They cover hectares, which is 97% of the mires over 20 hectares area in Piippola, and contain about 190 million cubic meters of peat in situ The data was collected using survey line grids with study sites at the intervals of 100 m Elevation, site type, peat type, the decomposition degree of peat, snag content and the type of subsoil were determined and recorded in the field Laboratory samples were taken from selected sites to determine ph value, water content, dry bulk density and ash content of peat Part of the samples were also analysed for heating value, sulphur and other elements The mean depth of peat is only 1 0 m, including the slightly humified Sphagnum predominant surface layer, which averages 0 2 m in thickness The mean humification degree (H) of peat is 5 0 The area deeper than 1 5 m covers 4589 hectares and contains about 50% of the total peat quantity The portion of Sphagnum predominant peat is 59% and Carex predominant peat 41 % The most common site types are pine bogs Virgin peatland covers 25% of the total peatland area This report contains the mires of the western part of Piippola Altogether 42 mires covering hectares were evaluated suitable for fuel peat production and 16 mires for horticultural peat production The available amount of fuel peat is about 29 million m 3 in situ and energy content at 50% moisture 55 8 million GJ or 15 5 Twh The quantity of horticultural peat is about 3 5 million m3 Keywords : mire, peat, energy, Piippola Kimmo Virtanen & Teuvo Herranen Geological Survey offinland P O Box 1237 FI KUOPIO FILAD kimmovirtanen@gsffi

4 SISÄLLYSLUETTELO JOHDATO - 7 TUTKIMUSMEETELMÄT 7 Kenttätutkimukset 7 Laboratoriomääritykset 11 Aineiston käsittely j a tulosteet 11 SOIDE SOVELTUVUUS TURVETUOTATOO 13 TUTKITUT SUOT 15 1 Lähdeneva 15 2 Toukkaneva 16 3 Pajusuo 16 4 Siltasaarensuo 18 5 Pömminneva 18 6 Kurkiräme 18 7 Honkaneva 19 8 Ukonmurronneva 19 9 Lattusenneva Kivineva Sarvineva Pirpanneva Oulaistenneva Pyöriäneva Saarineva Leskistenahonneva Peltolanniitty Metsälä Heteneva Pitkänsillanneva Hillakkoräme Rahkaneva Murtoneva Paaluräme Tulppaanneva Mustanmullankaarto Paskoneva Kylmäneva Karppanen Halkoräme Kuoppaneva Haisu Viitaneva Kotijärvi Kasariniitty Kivineva Tammikkineva Ohralehto Lantiininneva Sämpsänneva Peltoneva 41

5 42 43 litinneva Isoräme iemineva Joutenneva Keno-Veetin räme 43 Kurjenluianneva 43 Karkuneva 45 Karkuvainio 45 Lassinneva 45 Ruonasenneva 47 Murtoneva 48 Majaneva 48 Maljaneva Honkaneva 50 Ylineva 50 Latvaneva 51 Latvakorpi 51 Ruonasenlamminsuo 52 Ristisenjärvi 53 Jylenneva Sängenaho Rimpineva Paloneva 58 TULOSTE TARKASTELUA 60 Soiden levinneisyys ja soistuminen 60 Suoyhdistymät j a suotyypit 60 Turvekerrostumat 61 Soiden käyttömahdollisuudet turvetuotantoon 61 Soidensuojelu 66 KIRJALLISUUS 66 LIITTEET

6 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 JOHDATO Piippolan kunta sijaitsee Oulun läänin eteläosassa Alueen suurin energiaturpeen käyttäjä on IVO :n Haapaveden lauhdevoimala, jonka vuotuinen turpeen käyttö on yli 3 milj m 3 Yli miljoona kuutiometriä turvetta käyttäviin Kajaanin ja Iisalmen sähkö-lämpölaitoksiin on Piippolasta alle 100 km :n ja Ouluun vähän yli 100 km :nkuljetusmatka Oulussa käytetään vuodessa yli 4 milj M3 turvetta Piippolan ympäristössä on lisäksi monia energiaturvetta käyttäviä kunnallisia lämpökeskuksia Geologian tutkimuskeskus on tutkinut Piippolan turvevaroja vuosina , 1979 ja Piippolassa on tutkittu 115 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha (kuva 1) Tämä on 97 %kunnan yli 20 ha :n suuruisten soiden pintaalasta ja 88% kunnan koko suoalasta (214 km 3 ) Tutkimatta Piippolassa on vain joukko pieniä soita, joilla ei ole edellytyksiä energia- tai kasvuturvetuotantoon Piippolan turvetutkimukset liittyvät osana valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin Turvetutkimusten päätarkoituksena on ollut käyttökelpoisten energia- ja kasvuturvevarojen selvittäminen Lisäksi on huomioitu myös turpeen ja soiden muut käyttömahdollisuudet Piippolasta on aiemmin julkaistu vuosien 1975 ja 1976 turvetutkimustulokset GTK :n tutkimusraportissa :o 33 (Lappalainen et al 1978) Piippolan turvetutkimukset julkaistaan nyt koottuna kahdessa osassa Suot on jaoteltu vesistöalueittain Suomen vesistöalueet -julkaisun (Ekholm 1993) mukaisesti Piippolan länsiosan suot (1-64) julkaistaan tässä raportissa Vanhat tutkimustulokset julkaistaan myös näissä raporteissa uudelleen arvioituina ja tarkennettuina Piippolan turvetutkimuksista on vastannut erikoistutkija Kimmo Virtanen Tutkimuksia ovat maastossa lisäksi tehneet tutkimusassistentti Teuvo Herranen ja työnjohtaja Reijo Rantapelkonen Raportissa julkaistaan lyhyt kuvaus jokaisesta tutkitusta suosta ja selostus kunkin suon soveltuvuudesta turvetuotantoon GTK :n turveinventoinnin kehittäminen ja maksullisuus -raportin (KTM 1990) mukaisesti yksityiskohtaisia tutkimustuloksia ei julkaista, vaan niitä voi tilata GTK :n Väli-Suomen aluetoimistosta Tällöin on mahdollisuus tilata suoselosteita, jotka sisältävät yksityiskohtaisiakarttoja ja turvekerrostuman poikkileikkauskuvia sekä tietoja turpeen laadusta ja määrästä, sekä laboratorioanalyysien tuloksista ja atk-tulosteita muista suohon ja turpeeseen liittyvistä ominaisuuksista Tietoja voidaan tulostaa mm palstoittain tai koko suon osalta ja tiedoista on mahdollisuus tehdä yhteenvetoja esim kunnittain, maakunnittain tai vaikka vesistöalueittain Tietojavoitilatamyössähköisinätiedostoina TUTKIMUSMEETELMÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologian tutkimuskeskuksen Turvetutkimusten maasto-oppaassa kuvattuja menetelmiä (Lappalainen, Sten & Häikiö 1984) Isot, yhtenäiset suot on tutkittu käyttäen linjatutkimusmenetelmää,jossa suon hallitsevan osan poikki on vedetty selkälinja ja tälle tarpeen mukaan poikkilinj oja Linj oitettavat suot on valittu gammakarttoja käyttäen (Virtanen 1997) Poikkilinjat ovat soilla metrin etäisyydellä toisistaan Tutkimuspisteet ovat linjoilla 100 tai 200 metrin välein, ja ne on merkitty maastoon paaluin Lisäksi soille on tehty syvyysmittauslinj oj a, joilta turvekerrostuman paksuus on kairattu 50 metrin välein Pienet j a rikkonaiset suot on tutkittu hajapistemenetelmällä Soilla on tutkimuspisteitä 0,2-5,1 kpl/ 10 haja syvyyspisteitä 0,8-8,9 kpl/10 ha Jokaiselta tutkimuspisteeltä on havainnoitu suotyyppi, suon pinnan vetisyys (5 -asteikko) j a mättäisyys (peittävyys -% ja korkeus) Puustosta on havainnoitu puulajisuhteet % :eina sekä kehitys-ja tiheysluokka Kairauksin on selvitetty turvekerrosten paksuus, turvelajit lisätekijöineen (6-asteikko), turpeen maatuneisuus (10-asteikko), kosteus (5-asteikko), tupasvillakuitujen määrä (6-asteikko) ja liekoisuus - % Lisäksi on tehty havaintoja soiden lieju- ja järvimutakerrostumista sekä turvekerrostuman alla olevista maalajeista (kuva 2, sivu 10) Tutkimuslinjoista syvyyksiltään merkittävät on vaaittu ja korkeudet yhdistetty valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon (kuva 3, sivu 10) 7

7 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen 0 C) IZ 8

8 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 PIIPPOLASSA TUTKITUT SUOT (osa 1) 57 SIIKAJOE VESISTÖALUE 5706 LAMUJOE VALUMA-ALUE Viitaojan valuma-alue 1 Lähdeneva 2 Toukkaneva 3 Pajusuo 4 Siltasaarensuo 5 Pömminneva 6 Kurkiräme 7 Honkaneva 8 Ukonmurronneva 9 Lattusenneva 10 Kivineva 11 Sarvineva 12 Pirpanneva 13 Oulaistenneva 14 Pyöriäneva 15 Saarineva 16 Leskistenahonneva 17 Peltolanniitty 18 Metsälä 19 Heteneva 20 Pitkänsillanneva 21 Hillakkoräme 22 Rahkaneva 23 Murtoneva Lamujoen keskiosan alue 24 Paaluräme 25 Tulppaanneva 26 Mustanmullankaarto 27 Paskoneva 28 Kylmäneva 29 Karppanen 30 Halkoräme 31 Kuoppaneva 32 Haisu 33 Viitaneva 34 Kotijärvi 35 Kasariniitty 3 6 Kivineva 37 Tammikkineva 38 Ohralehto 39 Lantiininneva 40 Sämpsänneva 41 Peltoneva 42 Joutenneva 43 Iitinneva 44 Keno-Veetin räme Ruonasenojan valuma-alue 45 Kurjenluianneva 46 Karkuneva 47 Karkuvainio 48 Lassinneva 49 Ruonasenneva 50 Murtoneva 51 Majaneva 52 Maljaneva 53 Isoräme 54 Honkaneva 55 Ylineva 56 Latvaneva 57 Latvakorpi 58 Ruonasenlamminsuo Ristisenojan valuma-alue 59 Ristisenjärvi 60 Jylenneva 61 iemineva 62 Sängenaho 63 Rimpineva 64 Paloneva 9

9 t t Y J v A Kuva 2 Kerrostuman turvelajit tutkitaan maastossa, x:

10 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Laboratoriomääritykset Kenttätutkimustietojen perusteella on syvistä soista otettu laboratorionäytteet siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin suon käyttökelpoista turvekerrostumaa äytteet on otettu tilavuustarkalla kairalla (Korpijaakko 1981), jolloin niistä on voitu määrittää myös turpeen energiasisältö äytteistä on määritetty Geologian tutkimuskeskuksen turvelaboratoriossa Kuopiossa happamuus, vesipitoisuus, kuivatilavuuspaino jatuhkapitoisuus Osasta näytteitä määritetään lämpöarvo ja rikkipitoisuus Vesipitoisuus ilmoitetaan prosentteina märkäpainosta ja tuhkapitoisuus prosentteina kuivan turpeen painosta 815Ä25 ÖC : ssa hehkutettuna Kuivatilavuuspaino ilmoittaa suossa olevan turpeen kuiva-aineen määrän tilavuusyksikköä kohden (kg/ suo-m3 ) Lämpöarvot on mitattu jauhetuista, homogenisoiduista ja pilleriksi puristetuista turvenäytteistä LECO AC-300 isotermisellä kalorimetrillä (ASTM D3286) Tulokset ilmoitetaan tehollisina lämpöarvoina kuivalle turpeelle ja 50 % :n käyttökosteudessa olevalle turpeelle (MJ/kg) Turpeen rikkipitoisuus on analysoitu LECO SC-132-rikkianalysaattorilla Osasta näytepisteitä on analysoitu turpeen typpi-, hiili- ja vetypitoisuus LECO CH - analysaattorilla Aineiston käsittely ja tulosteet Tutkimusaineistot on tallennettu GTK :n turvetietokantaan numeeriseen muotoon Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen et al 1983) Siinä jokaisen suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän - tai syvyyskäyrän j a suon reunan - välinen alue on oma syvyysvyöhykkeensä Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä ja nämä yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä Maatuneisuudet sekä turvelaj ien j a turvetekijöiden määrät on laskettu turvemäärillä painottaen Lieko-osumat on muunnettu kantopitoisuusprosenteiksi turvemäärästä erikseen 0-1 ja 1-2 metrin syvyyskerroksissa Jokaisesta tutkitusta suosta on arkistoitu GTK :n turvearkistoon seloste sekä piirretty kartta Syvistä soista on piirretty myös peruskarttapohjainen pistekartta ja poikkileikkausprofiileja Selosteissa käsitellään tietoja suon sijainnista, ympäristöstä, laskusuhteista, pinta-aloista, syvyyksistä, suotyypeistä, ojitustilanteesta, turvelajeista turpeenmaatuneisuudestajapohjamaalajeista, sekä turvemääristä ja energiamääristä Soiden turvemäärät on aina raportissa esitetty suo-m 3 :na, joka ei ole verrannollinen esim tuotanto-m 3 :n tai aumam3:n kanssa Sitä vastoin suon energiasisältö vastaa suosta tuotettavissa olevaa energia määrää Laboratoriomääritysten tuloksista on esitetty lyhyt yhteenveto Tulokset on lisäksi esitetty taulukoissa Suon käyttökelpoisuudesta on tehty arvio, jossa on pyritty huomioimaan tärkeimmät tuotantoon vaikuttavat tekijät Suokartasta (kuva 4) ilmenee tutkimuslinjojen sijainti, tutkimuspisteiden syvyydet, heikosti maatuneen suon pinnassa olevan turvekerroksen paksuus ja turpeen keskimaatuneisuus Kartalle on piirretty turpeen syvyyskäyrät ja turvetuotantoon sopiva alue Poikkileikkausprofiileista (kuva 5) ilmenevät turvekerrostuman rakenne, turvelajit, maatuneisuus, pohjamaalajit ja suon kaltevuus Edellä mainittujen perustulostusten lisäksi GTK :n turvetutkimusaineistosta on saatavissa tulosteita tasokarttoina ja listauksina esim suotyypeistä, liekoisuudesta, suon pinnan ja pohjan korkeudesta, liejuista ja pohjamaalajeista Samaan karttaan yhdelle tutkimuspisteelle voidaan merkitä kerralla kaksi tietoa Suoselosteita, laboratoriotuloksia, karttojajapoikkileikkausprofiileja voi tilata GTK :n Väli-Suomen aluetoimistosta Kuopiosta 11

11 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen B 80 Om /17 6/18, 505/ /6521 7/ A163 0 m x 43 5/ / m / 5/8 1m 4y13-2/300 1/1 3 8 /12 x / m BO jr 1/ /9 OF Y 15 1/ l m 2/24- x / 9 15m 4 21 / m 3/9 15 /,, 3 41 I 11 6/ I ii x J 4/ 4 2y 1/1 E t m GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS Kuva 4 Esimerkki suokartasta Merkkien selitys liitteessä 4 1 2

12 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 M MPY MRRTUEISUUS M MPY I M MPY SUOTYYPIT LIEKO-OSUMRT TURVELRJIT JR POHJAMAALAJIT M MPY , 102 AO A1300m GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUKSET Kuva 5 Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista Merkkien selitys liitteessä 4 SOIDE SOVELTUVUUS TURVETUOTATOO Turvetuotannon laajuuden mukaan voidaan erottaa kolme tuotantomuotoa : teollinen, pienimuotoinen ja kotitarveturvetuotanto Teollinen turvetuotanto on joko jyrsin- tai palaturvetuotantoa Pienimuotoinen ja kotitarveturvetuotanto ovat pelkästään palaturvetuotantoa Pienimuotoisella tuotannolla tarkoitetaan turvetuotantoa, jossa tuotantoyksikkö on pieni, mutta turve markkinoidaan muualle Kotitarvetuotannolla tarkoitetaan turvetuotantoa, jossa tuotettu turve käytetään omalla tai lähitiloilla Kotitarvetuotantoon soveltuvien soiden syvyydelle, turpeiden tuhkapitoisuudelle, turvelajille ja tilavuuspainolle ei ole asetettu niin tiukkoja laatuvaatimuksia kuin pienimuotoiseen tai teolliseen tuotantoon soveltuvien soiden turpeille Pienimuotoi- sen turvetuotannon tuotantoalueen vähimmäispinta-ala on 5 ha Tämä voi koostua useasta lähekkäin olevasta alueesta Kotitarveturvetuotannolle ei ole asetettu pinta-alarajaa Kotitarve- ja pienimuotoisessa turvetuotannossa kulkuyhteys suolle olisi oltava valmiina jo ennen tuotannon aloittamista alkukustannusten pienentämiseksi Esiin turvepohjaiset pellot ovat usein helposti otettavissa turvetuotantoon Puuston ei katsota nykyisin olevan ongelma teollista turvetuotantoa suunniteltaessa, mutta pienimuotoisessa ja kotitarvetuotannossa se on kustannuksia lisäävän vaikutuksensa vuoksi tuotannon aloittamista vaikeuttava tekijä 1 3

13 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen Suon pohjan topografia ja pohjamaalaji, sekä kuivatusmahdollisuudet on myös huomioitava turvetuotantoa suunniteltaessa Tuotantoaluetta suunniteltaessa on huomioitava, että sarkaojien kaltevuuden on vesiensuojelusyistä oltava alle 1,5m/km, mutta ojien on kuitenkin pidettävä tuotantoalue kuivana myös tulvakausina Suon luontoarvot määräävät nykyisin yhä enemmän voidaanko joku suo ottaa turvetuotantoon Luontoarvoista merkittäviä ovat uhanalaisten ja harvinaisten eliölajien esiintyminen suolla ja ns avainbiotoopit, jotka on kuvattu metsälaissa (1997) ja luonnonsuojelulaissa (1997) ykyisin turvetuotantoon otettavat suot ovat valtaosin jo aikaisemmin metsäojitettuja soita Luonnontilaisia soita turvetuotantoon otetaan nykyisin erittäin vähän Turvetuotantoalueen ojittamiseen haetaan yleensä vesioikeuden lupa ja ainakin ojitus vaatii ilmoituksen ympäristöviranomaisille Kaupallisesta turvetuotantohankkeesta on tehtävä ennakkoilmoitus ympäristökeskukselle, joka voi kehottaa tuottajaa hakemaan vesioikeuden lupaa Vesioikeuden luvassa määrätään mm sallituista päästöistä suoja- alueista ja puhdistuslaitteista, sekä velvoitetarkkailusta ja mahdollisista korvausvelvoitteista Mikäli turvetuotantoalue on pinta-alaltaan yli 150 ha, alueelle pitää tehdä YVA -lain (1994, -99) mukaiset selvitykset ennen tuotannon aloittamista Turvekerrostuman paksuus, maatuneisuus j a turvelaji sekä turpeen fysikaaliset ominaisuudet ovat määrääviä tekijöitä arvioitaessa suon soveltuvuutta energiaturvetuotantoon Fysikaalisten ominaisuuksien osalta on noudatettu soveltaen Energiataloudellisen yhdistyksen, Lämpölaitosyhdistyksen ja Turveteollisuusliiton (1991) esittämiä laatuvaatimuksia jyrsin- ja palapolttoturpeelle (liite 2) Arvioitaessa suon soveltuvuutta kasvuturvetuotantoon kiinnitetään huomiota erityisesti turpeen maatuneisuuteen, rahkasammaltyyppiin ja kerros tuman paksuuteen Arvioinnissa on noudatettu soveltaen Turveteollisuusliiton (1997) kasvuturpeen laadunmääritysohjetta (liite 3) Seuraavia maatuneisuus-, turvelaji ja syvyysarvoja on käytetty määritettäessä suon soveltuvuutta energia- j a kasvuturvetuotantoon : Energiaturpeen tuotantoon palaturvemenetelmällä soveltuvalta suolta edellytetään : turpeen maatuneisuus on yli H4 turve ei ole pelkästään saran jäänteistä muodostunutta (palat murenevat) luonnontilaisen suon syvyys on yli 1,5 m tasapohjaisen turvepellon ja ojitusalueen syvyys on tapauksesta riippuen aina yli lm maatumaton pintakerros (H1-4) on alle 0,6 m paksu Energiaturpeen tuotantoon jyrsinturvemenetelmällä soveltuvalta suolta edellytetään : turve on saravaltaista (H 1-10) tai maatunutta rahkavaltaista ( yli H4) luonnontilaisen suon syvyys on yli 1,5 m tasapohjaisten turvepeltojen ja ojitusalueiden syvyys on tapauksesta riippuen aina yli lm maatumaton pintakerros (H1-4) on alle 0,6 m paksu tuotantoalueen on oltava yhtenäinen ja kooltaan yli 15 ha Viljelyturpeen (parhaan kasvuturpeen) tuotantoon jyrsinturvemenetelmällä soveltuvalta suolta edellytetään : turve on heikosti maatunutta (H1-3) ja sisältää yli 90 % rahkasammaljäänteitä, joista yli 80 % Acutifolia -ryhmään kuuluvia varpujen ja muiden puumaisten kasvien jäänteitä on alle 3 % ja tupasvillan jäänteitä alle 6 % kuiva-aineen painosta luonnontilaisen suon tuotantoon soveltuvan alueen vähimmäissyvyytenä on 1,5 m, josta viljely turpeeksi soveltuvaa vähintään 0,7 m tuotantoalueen on oltava yhtenäinen ja kooltaan yli 15 ha 1 4

14 Palokäs s 7I n n ö s / 1731 C v33 15 y, M 33:11 33 :1 :, -- - Ä 16 :28 S Pohjakartta Ö Maanmittauslaitos, lupa nro y :11 P L n - 17 :27 4

15 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen Tutkimuspisteistä on tutkimusajankohtana ollut 19 %avosuolla, 79 % rämeellä ja 2 % turvekankaalla Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan Vallitsevina suotyyppeinä ovat olleet oj itetut isovarpu- j a rahkarämeet Turpeesta on 80 % rahka- ja 20 saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 15 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 41 % ja varpuainesta sisältävien 11 % Yleisimmät turvelaj it ovat tupasvillapitoinen rahkaturve (33 %) ja rahkasaraturve (15 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,3 Liekoja on suolla vähän (1,2 %) Runsaimmin Tekoja esiintyy 0,6-1,0 m syvyysvälillä (4,0 %) Yleisinpohjamaalaji on hiekka Lähdenevasta soveltuu turvetuotantoon yli 1,5 metrin syvyinen alue, joka muodostuu kolmesta erillisestä altaasta iistä pohjoisimman alueen pinta-ala on 5 ha ja käyttökelpoinen turvemäärä n suo-m3 Eteläisimmän alueen pinta-ala on 3 haja käyttökelpoinen turvemäärä n suo-m3 ämä alueet soveltuvat energiaturvetuotantoon Suon keskiosan yli 1,5 metrin syvyisen alueen pinta-ala on 26 ha, josta voidaan tuottaa kasvu- ja energiaturvetta Kasvuturpeen tuotantoon soveltuu pintaturvekerros tilustien pohjoispuolisella osalla (13 ha) Alueen käyttökelpoiset kasvuturvevarat ovat n suo-m 3 ja energiaturvevarat n suo-m3 2 Toukkaneva Toukkaneva (kl ) sijaitsee n 3 kilometriä Piippolan keskustasta pohjoiseen Suo rajoittuu lännessä moreenimaastoon ja kantatiehen n : o 88, idässä lähinnä hiekkakaartoihin ja Kurkirämeeseen, etelässä moreenimaastoon sekä pohjoisessa paikallistiehen ja hiekkakaartoihin Suon pinta viettää länsiosasta (Likkainkaarrosta) n 2,5-8 m/km länteen Vedet laskevat länsiosasta Hepo-ojaan, josta Lamujoen kautta Siikajokeen Suon itäosan pinta viettää koilliseen Itäosan vedet laskevat ojia myöten Kurkinevan kautta Kurkiojaan, jota pitkin Pajusuon kautta Mehto-ojaan ja edelleen Viitaojan kautta Lamujokeen Toukkanevan pinta-ala on 180 ha Tästä on yli metrin syvyistä 7 haja yli 1,5 m syvyistä vain 1 ha Turvekerrostuman keskisyvyys on koko suolla vain 0,6 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,3 m ja yli 1,5 m syvyisellä 1,7 m Koko suon turvemäärä on 1 milj suo-m3 Tutkimuspisteistä on 6 % avosuolla, 88 % rämeellä ja 6 % turvekankaalla Toukkaneva on ojitettu lähes kauttaaltaan Vallitsevina suotyyppeinä ovat oj ikko- tai muuttuma-asteella olevat isovarpu- ja tupasvillaräme sekä ojikkoasteella oleva lyhytkorsinevaräme Turpeesta on 84 % rahka- ja 16 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 24 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 73 % Yleisin turvelaji on tupasvillapitoinen rahkaturve (63 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 Yleisin pohjamaalaji on hiekka Toukkaneva ei sovellu turvetuotantoon Suon yli 1,5 metrin syvyinen alue on liian pieni turvetuotantoon 3 Pajusuo Pajusuo (kl ) sijaitsee n 2 km Piippolan keskustasta pohjoiseen Piippola-Kestilä-maantien ja Ukonmurronnevan länsipuolella (kuva 7) Suo rajoittuu etelässä Pajukankaan harjuun, pohjoisessa ja lännessä pääosin moreenimaastoon Lännessä suo on yhteydessä Murtonevaan, idässä Pömminnevaan ja Ukonmurronnevaan Suon pinta on 79,7-96,9 m mpy ja viettää pohjoiseen Vedet laskevat suolta ojia myöten Meh- to-ojan ja Viitaojan kautta Lamujokeen ja edelleen Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 3,3 kpl/10 haja syvyyspisteitä 3,7 kpl/ 10 ha Suo on tutkittu vuonna 1979 ja täydentäviä tutkimuksia on tehty vuonna 1994 Pajusuon pinta-ala on 350 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 225 ha, yli 1,5 m syvyistä 119 haja yli 2 m syvyistä 52 ha Turvekerrostuman keskisyvyys on koko suolla 1,3 m, yli metrin syvyisellä 1 6

16

17 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen 4 Siltasaarensuo Siltasaarensuo (kl ) sijaitsee n 5 km Piippolan keskustasta pohjoiseen Suo rajoittuu pääosin moreenimaastoon Sen itäpuolella ja pohjoisosassa ovat metsäautotiet Suon pinta viettää länteen Vedet laskevat suolta ojia myöten lounaaseen Viitaojaan, josta Lamujokea Siikajokeen Siltasaarensuon pinta-ala on 65 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 5 haja yli 1,5 m syvyistä 1 ha Turvekerrostuman keskisyvyys on koko suolla vain 0,7 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,3 m ja yli 1,5 m syvyisellä 1,8 m Suon kokonaisturvemäärä on 0,4 milj suo-m 3 Tutkimuspisteistä on 11 % avosuolla, 78 % rämeellä ja 11 % turvekankaalla Suo on ojitettu kauttaaltaan Vallitsevana suotyyppinä on muuttuma-asteella oleva sararäme Turpeesta on 53 rahka- ja 47 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 30 % Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- (39 %), rahkasara- (23 %) ja puupitoinen rahkasaraturve (21 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7 Yleisin pohjamaalaji on savi Siltasaarensuo ei ohutturpeisuutensa vuoksi sovellu turvetuotantoon 5 Pömminneva Pömminneva (kl ) sijaitsee n 4 km Piippolan keskustasta koilliseen Suo rajoittuu pääosin hieta- ja hiesumaihin, lännessä Pajusuohon sekä etelässä osittain Ukonmurronnevaan ja Lattusennevaan Piippola-Kestilä-maantie kulkee suon halki Suon pinta viettää Viitaojaan Vedet laskevat suolta ojia myöten Viitaojaan, josta Lamujoen kautta Siikajokeen Pömminnevan kokonaisala on 110 haja turvemäärä suo-m3 Yli metrin syvyistä alaa on 2 ha Tutkimuspisteistä on 33 % rämeellä ja 67 turvekankaalla Suo on ojitettu kauttaaltaan Karhunsammalmuuttuma j a turvekankaat ovat yleisimmät suotyypit Turpeesta on 62 % rahka- ja 38 saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 50 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 12 % Yleisin turvelaji on puuainespitoinen sararahkaturve (31 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja hiekka Pömminneva ei ohutturpeisuutensa vuoksi sovellu turvetuotantoon 6 Kurkiräme Kurkiräme (kl ) sijaitsee n 3 km Piippolan keskustasta pohjoiseen Suo rajoittuu lännessä hiekkakaartojen välityksellä Toukkanevaan, idässä Piippola-Kestilä -maantiehen, pohjoisessa Pajukankaan harjuun ja etelässä moreenimaastoon Suon pinta viettää länteen Vedet laskevat suolta ojia myöten Kurkiojan ja Mehto-oj an kautta Viitaojaan, josta edelleen Lamujokea Siikajokeen Kurkirämeen kokonaispinta-ala on 70 haja turvemäärä suo-m3 Yli metrin syvyistä aluetta ei ole tavattu Kaikki tutkimuspisteet ovat rämeellä Suo on ojitettu kauttaaltaan Suo on rahka- ja isovarpurämettä Turpeet ovat rahkavaltaisia Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 25 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 33 % Yleisin turvelaji on puuainespitoinen rahkaturve (25 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka Kurkiräme ei ohutturpeisuutensa vuoksi sovellu turvetuotantoon 18

18 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 7 Honkaneva Honkaneva (kl ) sijaitsee n 5 km Piippolan keskustasta koilliseen Suo rajoittuu moreenimaastoon Pohjoisosan halki kulkee metsäautotie Suon pinta viettää luoteeseen n 5 m/km Vedet laskevat suolta ojia myöten Viitaojaan, josta Lamuj oen kautta Siikajokeen Honkanevan koko ala on 26 ha ja turvemäärä suo-m 3 Yli metrin syvyistä aluetta ei ole tavattu Kaikki tutkimuspisteet ovat rämeellä Suo on kokonaan ojitettu Vallitsevina suotyyppeinä ovat oj ikko-tai muuttuma-asteella olevat rahka- ja pallosararäme Turpeet ovat rahkavaltaisia Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 44 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 28 % ja varpuainesta sisältävien 17 % Yleisin turvelaji on puuainesta sisältävä sararahkaturve (44 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 Yleisin pohjamaalaji on moreeni Honkaneva ei ohutturpeisuutensa vuoksi sovellu turvetuotantoon 8 Ukonmurronneva Ukonmurronneva (kl ) sijaitsee n 3 km Piippolan keskustasta koilliseen Piippola-Kestilämaantien ja Pajusuon itäpuolella Maantien itäpuolella Ukonmurronnevalla on kapea yhteys Pömminnevaan Etelässä suo rajoittuu harjujaksoon, idässä metsäautotiehen ja pohjoisessa moreenimaastoon (keskiosassa osittain Lattusennevaan) Pohjois- ja itäosat ovat saarekkeiden rikkomia (kuva 8) Suon pinta on 92,3-104,8 m mpy ja viettää länsiosassa jyrkästi kohti luoteiskulmaa n 10 m/ km Itäosassa pinta viettää pohjoiseen Vedet laskevat suolta ojia myöten Lattusenojan ja Viitaojan kautta Lamujokeen ja edelleen Siikajokeen Suon pinnan voimakas vietto on huomioitava vesien suojeluratkaisuja suolle suunniteltaessa o/ 14 :48 :- 1 1 A Pohjakartta Ö Maanmittauslaitos, lupa nro 400/MYY/99 qtin newä v r Kuva 8 Ukonmurronnevan tutkimuslinjasto 1 9

19 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen Ukonmurronnevan pinta-ala on 290 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 125 ha, yli 1,5 metrin syvyistä 90 haja yli 2 m syvyistä 55 ha Tutkimuspisteitä on 2,9 kpl/ 10 haja syvyyspisteitä 5,8 kpl/ 10 ha Suo on tutkittu vuonna 1979 ja syvyysmittauksia on tehty vuonna 1994 Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 1,1 m, yli metrin syvyisellä alueella 2 m, yli 1,5 metrin syvyisellä alueella 2,3 mja yli 2 m syvyisellä 2,7 m Koko suon turvemäärä on 3,3 milj suo-m 3, josta yli 1,5 m syvyisellä alueella 2,1 milj suo-m3 Tutkimuspisteistä on tutkimusajankohtana ollut 10 %avosuolla, 73 % rämeellä, 1 % korvessa, 14 turvekankaalla ja 1 % pellolla Suon itäosassa on tiheä uudisojitus, länsiosa on harvakseltaan ojitettu Vallitsevina suotyyppeinä ovat tutkimusajankohtanaolleet eriasteiset tupasvilla- ja isovarpurämeet Turpeesta on 62 % rahka-, 37 % sara- ja 1 ruskosammalvaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 30 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 59 % Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillapitoinen rahka- (30 %) ja rahkasaraturve (17 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9 Liekoja on suolla keskimääräisesti (2,1 %) Runsaimmin liekoja esiintyy 0,6-1,0 m syvyysvälillä (7,0 %) Yleisin pohjamaalaji on hiekka Ukonmurronneva soveltuu energiaturvetuotantoon yli 1,5 metrin syvyiseltä osaltaan (90 ha) ja sen käyttökelpoisetturvevaratovatn 1,62milj suo-m 3 Ukonmurronnevan tuotantoa haittaa suon voimakas kaltevuus (jopa 10 m/km) suon keskiosissa, josta voi aiheutua vaikeuksia vesiensuojelun toteuttamiselle Myös turvekerroksen paikoin korkeat liekoisuudet vaikeuttavat turvetuotantoa 9 Lattusenneva Lattusenneva (kl ) sijaitsee n 4 km Piippolan keskustasta koilliseen Piippola-Kestilämaantien itäpuolella Suo rajoittuu pääosin jyrkkäpiirteiseen moreenimaastoon Luoteessa suo on yhteydessä Pömminnevaan, lännessä osittain maantien välityksellä Pajusuohon ja etelässä Ukonmurronnevaan Suon pinta viettää luoteeseen Vedet laskevat suolta ojia myöten Lattusenojan ja Viitaojan kautta Lamujokeen ja edelleen Siikajokeen Lattusennevan kokonaisala on 110 haja turvemäärä suo-m3 Yli metrin syvyistä aluetta ei ole tavattu Tutkimuspisteistä on 67 % turvekankaalla ja 33 %pellolla Suo on kokonaan ojitettu Vallitsevana suotyyppinä on ruohoturvekangas Turpeet ovat rahkavaltaisia Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 59 % Turvelajit ovat puuainespitoinen sararahka- (59 %) ja sararahkaturve (41 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta Lattusenneva ei ohutturpeisuudestaan ja suon pohjoisosan rautasaostumasta johtuen sovellu turvetuotantoon 10 Kivineva Kivineva (kl ) sijaitsee n 8 km Piippolan keskustasta koilliseen Piippola-Kestilä-maantien eteläpuolella (kuva 9) Suo rajoittuu pääosin topografialtaan jyrkkäpiirteiseen moreenimaastoon, lännessä osittain Peltolanniittyyn ja idässä Ritolatvaan Suon pinta on 90,8-94,9 m mpy ja viettää suon keskelle ja lounaaseen Kiviojaan n 5 m/km Vedet laskevat suolta ojia myöten osittain Kiviojan kautta ja osittain suoraan Viitaojaan, josta Lamujokea Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 3,1 kpl/10 haja syvyyspisteitä 5,2 kpl/10 ha Suo on tutkittu vuonna 1979 ja täydentäviä tutkimuksia on tehty vuonna 1993 Kivinevan pinta-ala on 125 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 48 ha, yli 1,5 metrin syvyistä 37 haja yli 2 m syvyistä 16 ha Turvekerrostuman keskisyvyys koko suolla on 1 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,7 m, yli 1,5 metrin syvyisellä 1,9 m ja yli 2 m syvyisellä 2,2 m Koko suon turvemäärä on 1,3 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä alueella 0,7 milj suo-m 3 Tutkimuspisteistä on 38 % avosuolla, 59 % rämeellä ja 3 %korvessa Suo on kokonaan ojitettu Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosassa luonnontilaiset tai ojitetut tupasvillaräme, rahkaneva ja lyhytkortinen neva sekä ojitettu rimpineva 2 0

20 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Reuna-alueilla ovat yleisimmät ojikko- tai muuttuma-asteella olevat pallosara- ja isovarpuräme Turpeesta on 70 % rahka- ja 30 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 35 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 68 % Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillapitoiset rahka- (37 %) ja sararahkaturve (13 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,3 Liekoja on suolla vähän (1, 1 %) Runsaimmin liekoja esiintyy 0,6-1,0 m syvyysvälillä (3,0 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hieta j a hiekka Kivinevasta soveltuu energiaturvetuotantoon yli 1,5 metrin syvyinen alue (37 ha) Sen länsiosa (17 ha) soveltuu pintakerroksen osalta kasvuturpeen tuotantoon Suon käyttökelpoiset kasvuturvevarat ovat n suo-m3ja energiaturvevarat n suo-m 3 Energiaturvetuotantoa haittaa koko suolla heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros ja runsas tupasvillan määrä Jos nämä pystytään hyödyntämään kasvuturpeen raaka-aineeksi sekä tupasvillakuidun tuotannossa, niin tuotannon kannattavuus paranee huomattavasti Pohjakartta Ö Maanmittauslaitos, lupa nro 400/MYY/99 Kuva 9 Kivinevan tutkimuslinjasto 11 Sarvineva Sarvineva (kl ) sijaitsee n 6 km Piippolan keskustasta koilliseen Sarvikankaan metsäautotien lounaispuolella (kuva 10) Suo rajoittuu enimmäkseen vaihtelevaan moreenimaastoon Lännessä suo on yhteydessä Metsälään, pohjoisessa Kivinevaan ja Ritolatvaan, etelässä Leskistenahonnevaan ja Pirpannevaan Suon pinta on 101,1-107,3 m mpy ja viettää länteen n 1,5-6 m/km Vedet laskevat suolta ojia myöten Viitaojaan, josta Lamujoen kautta Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 4,9 kpl/10 haja syvyyspisteitä 3,3 kpl/10 ha Suo on tutkittu vuonna 1979 ja syvyyspliktauksia on tehty vuonna 1994 Sarvinevan pinta-ala on 155 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 90 ha, yli 1,5 metrin syvyistä 65 ha ja yli 2 m syvyistä 37 ha Turvekerrostuman keskisyvyys on koko suolla 1,3 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,9 m, yli 1,5 m syvyisellä 2,1 m ja yli 2 m syvyisellä 2,4 m Koko suon turvemäärä on 2,0 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla 1,4 milj suo-m 3 Tutkimuspisteistä on tutkimusajankohtana ollut 39 % avosuolla, 57 % rämeellä ja 4 % korvessa Etenkin suon keskiosat ovat lähes ojittamattomat, paikoin ojitus on suollatiheää Vallitsevina suotyyppeinä ovat olleet luonnontilaiset tai ojitetut lyhytkortinen neva, pallosara- ja tupasvillaräme Turpeesta on 69 % rahka- ja 31 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 23 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 56 % ja varpuainesta sisältävien 10 % Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillapitoiset rahka- (28 %) ja sararahkaturve (16 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,4 Liekoja on keskimääräisesti (2,1 %) Runsaimmin liekoja esiintyy 0,6-1,0 m syvyysvälillä (4,8 %) 2 1

21 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen Yleisimmät pohj amaalaj it ovat hiekka ja moreeni Sarvinevasta soveltuu turvetuotantoon kaksi yli 1,5 metrin syvyistä aluetta, joista pohjoisemman pinta-ala on 48 haja eteläisemmän 18 ha Pohjoisemman alueen pinnalla oleva paksu (keskim 0,6 m) heikosti maatunut rahkavaltainen turvekerros soveltuu kasvuturpeen tuotantoon ja alla oleva tur- ve energiaturvetuotantoon Alueen tuotantokelpoinen kasvuturvemäärä on n suo-m3 ja energiaturvemäärä n suo-m3 Eteläisemmän alueen käyttökelpoinen energiaturvemäärä on n suo-m 3 Alueen heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros on paikoin haitallisen paksu energiaturvetuotantoon n, -y -- A, Pohjakartta Ö Maanmittauslaitos, lupa nro 400/MYY/99 / Kuva 10 Sarvinevan tutkimuslinjasto 12 Pirpanneva Pirpanneva (kl ) sijaitsee n 5 km Piippolan keskustasta itään kantatien n :0 88 pohjoispuolella Suon länsipuolella on metsäautotie ja eteläpuolella Vanhantienkankaan harju Suon eteläosassa on Viitalampi (kuva 11) Suo rajoittuu pääosin kumpuilevaan moreenimaastoon Suon pinta on 102,4-106,9 m mpy ja viettää luoteeseen Vedet laskevat suolta ojia myöten Viitaojaan, josta Lamujokea Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 3,3 kpl/10 haja syvyyspisteitä 4,2 kpl/10 ha Pirpannevan pinta-ala on 200 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 60 ha, yli 1,5 m syvyistä 35 ha ja yli 2 m syvyistä 17 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 0,9 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,7 m, yli 1,5 m syvyisellä 2,1 m ja yli 2 m syvyisellä 2,4 m Koko suon turvemäärä on 1,9 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla 0,7 milj suo-m3 Tutkimuspisteistä on 9 % avosuolla, 82 % rämeellä, 2 % korvessa, 5 % turvekankaalla ja 3 pellolla oin 2/3 suosta on ojitettu tiheällä ojaverkostolla ja 1/3 on ojittamatonta Vallitsevina suotyyppeinä ovat luonnontilaiset tai muuttuneet isovarpu- ja tupasvillarämeet Turpeesta on 84 % rahka- ja 16 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on yhteensä 48 % jatupasvillan jäännöksiä sisältävien 26 % Yleisimmät turvelajit ovat puuainespitoinen sararahka- (44 %) ja tupasvillapitoinen sararahkaturve (16 %) Turvekerrostuman keskimaatunei- 2 2

22 44 s ye - n - 31 :5 S7 r - ai 1514 an : s a -Les 7 La ta/ka i 3 11 f- 1MME 11- ä - 15 : lxg s Vapugö-nnva r ngas n, An LC engas - A 175 G, j Kap kkoker%as i %- n O A Älka agya : / C 1 l n I -( T- m e : n - y n p ita OSI n t n as T 1 - e -& -, avosojan, :nges n ö 6 Z o 4 i - is :4 t o epo mp i ry L- :Ö P L t KaatoPalkka --- AI/511/ / : n 1vöq wsop - - / A - r A - opnj n a n / el I V -%1 17 O 11 kiye Ame Puiroo Ö ttaa e -- p rlahtnkaa I Temrterha wr Ö 0 n a 7 5 :17 C) / 91 i Txlmlta he q7 511,-, i5 17 C i j / M :kels r Ö, u, 17 :23 k 18 :6 / s Ö : 11 1 I : // 1a m, v, :9 n 1,, Dja M 5 : ly w Ib d b 7 :23 m, / lti - / O 1 A A a1 E ORautaher u r i n -n n ua o 1 a, 14 :20 1 4:22/ x4 ka l -,r Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 400/MYY/99 i - - n

23 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen 13 Oulaistenneva Oulaistenneva (kl ) sijaitsee n 6 km Piippolan keskustasta itään kantatien n :o 88 pohjoispuolella Suon länsiosassa on Hepolampi (kuva 11) Suo rajoittuu pääosin topografialtaan jyrkkäpiirteiseen moreenimaastoon Etelässä on rajana Kortteisen tekojärvi Lännessä ja luoteessa suo on yhteydessä Pirpannevaan ja pohjoisessa Leskistenahonnevaan Metsäautotie erottaa lännessä Oulaistennevan Pirpannevasta Suon pinta on 100,0-107,2 m mpy ja viettää Hepolampeen ja Leväojaa Viitalampeen (Pirpannevalle) Vedet laskevat suon pohjoisosasta ojia myöten Leväojaan, josta Hepolammen ja Viitalammen kautta Lattusenojaan ja edelleen Viitaojaan Tästä vedet valuvat Lamujokea Siikajokeen Suon eteläosan vedet laskevat ojia myöten Kortteisen tekojärven kautta Lamujokeen ja edelleen Siikajokeen Oulaistennevan pinta-ala on 125 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 65 ha, yli 1,5 m syvyistä 45 haja yli 2 m syvyistä 21 ha Tutkimuspisteitä on 5,0 kpl/ 10 haja syvyyspisteitä 8,0 kpl/ 10 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 1,2 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,8 m, yli 1,5 metrin syvyisellä 2 m ja yli 2 m syvyisellä 2,4 m Koko suon turvemäärä on 1,5 milj suo-m 3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla on 0,9 milj suo-m3 Tutkimuspisteistä on 28 % avosuolla, 58 % rämeellä, 7 % korvessa ja 7 %turvekankaalla Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan Vallitsevina suotyyppeinä ovat ojikko- tai muuttuma-asteella olevat isovarpu- j a rahkarämeet sekä tupasvillaräme Yleinen on myös ojitettu ruohoinen saraneva Turpeesta on 48 % rahka- ja 52 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 31 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 23 % Yleisimmät turvelajit ovat kortepitoinen rahkasara- (19 %), puuainespitoinen rahkasara- (16 %) ja tupasvillapitoinen rahkaturve (15 %) Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,9 Liekoja on koko suolla erittäin vähän (0,2 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu, moreeni ja hiekka Hepolammen ympäristöstä on tavattu järvimutaa 0,25-1,1 m kerros turvekerrostuman ja mineraalimaan välistä Oulaistennevasta soveltuu energiaturvetuotantoon sen itäosassa oleva yli 1,5 metrin syvyinen alue (11 ha), jonka käyttökelpoiset turvevarat ovat n suo-m 3, samoin kuin Hepolammen pohjoispuolella oleva yli 1,5 metrin syvyinen alue (5 ha) Sen käyttökelpoinen turvemäärä on n suom3 Turvemäärän laskelmissa on Hepolammen ympärille on j ätetty n 100 metriä leveä suoj avyöhyke lammen kuivumisen estämiseksi ja alueella olevan järvimutakerrostuman vuoksi Hepolampi on lähes luonnontilainen pienvesi, joka on huomioitava turvetuotantoa suunniteltaessa metsälain tarkoittamana avainbiotooppina Suon eteläosan yli 1,5 metrin syvyinen alue ei sovellu turvetuotantoon kuivatusvaikeuksien, paikoin paksun heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturvekerroksen ja paksun järvimutakerroksen vuoksi 14 Pyöriäneva Pyöriäneva (kl ) sijaitsee n 8 km Piippolan keskustasta itään Suo rajoittuu pääosin korkeussuhteiltaan vaihtelevaan moreenimaastoon ja etelässä, kaakossa ja idässä osaksi myös metsäautotiehen (kuva 12) Etelässä suo on yhteydessä Hetenevaan Suon pinta on 108,8-114,7 m mpy ja viettää eteläosassa suon halki laskevaan Leväojaan Pohjoisosassa suon pinta viettää pohjoiseen ja itään Vedet laskevat suon eteläosasta ojia myöten Leväojaan, josta Hepolammin ja Viitalammin kautta Lattusenoj aan ja edelleen Viitaojaa Lamujokeen ja lopulta Siikajokeen Suon pohjoisosan vedet valuvat ojia myöten Leskistenahonnevan ja Karpalon kautta Jarvanojaan ja edelleen Mustaojaa Uljuan tekoj ärveen, josta Siikajokeen Pyöriänevan pinta-ala on 120 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 71 ha, yli 1,5 m syvyistä 50 haja yli 2 m syvyistä 32 ha Tutkimuspisteitä on 6,4 kpl/ 10 haja syvyyspisteitä 7,2 kpl/ 10 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 1,5 m, yli metrin syvyisellä alueella 2 m, yli 1,5 metrin syvyisellä 2,4 m ja yli 2 m syvyisellä 2,7 m Koko suon turvemäärä on 1,8 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla 1,2 milj suo-m 3 Tutkimuspisteistä on 12 % avosuolla, 82 % rämeellä, 1 % korvessa ja 5 % turvekankaalla Yleisin suotyyppi on isovarpurämemuuttuma Yleisiä ovat 2 4

24 / A Pitkä ka g as, i A y v JIM, L lleskisterlöhv, - I /n Y4at/ :14 f- i, - - Les La t )kartg, 4i i 15 :8 / L- gos P onäneva-, : - - Kap kkoka,t as 1 - e 11-k,T J s,, -- Karh 14 A II7J y Vrta gas / g r :ivosojen, :nga nl 8 :6 J P(n, Terv aut II Ä SO4, Ad - i / i : r ve time I Puiroo an- c o, ( J i: 1 tlt koagös Pohjakartta Ö Maanmittauslaitos, lupa nro 400/MYY/99 - -

25 ,T Z -1 a n ZT i ( F Fd sr -/ rr s n % , c s 1, n ),7 - VI 10 fei, C C L C rh, C C a 8 :6 1 r 7, -,i t 79 4 / r y A / j erv -JeirlcAns-, r - i h m hh, M S 43 ä Jöt Te-- uta 1 w, v r- - Puiroon r enke Pohjakartta Ä Maanmittauslaitos, lupa nro 400/MYY/99 n

26 Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Saarinevan pinta-ala on 145 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 85 ha, yli 1,5 m syvyistä 65 haja yli 2 m syvyistä 43 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 1,5 m, yli metrin syvyisellä alueella 2,2 m, yli 1,5 metrin syvyisellä 2,6 m ja yli 2 m syvyisellä 3 m Suon turvemäärä on 2,2 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla 1,7 milj suo-m3 Tutkimuspisteistä on 46 % avosuolla, 51 % rämeellä ja 4 % turvekankaalla Vallitsevana suotyyppinä on lyhytkortinen neva Yleisiä ovat myös eriasteiset tupasvilla- ja isovarpurämeet Puolet suoalasta on oj ittamatonta ja puolet uutta oj itusta Turpeesta on 48 % rahka- ja 52 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 22 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 23 % Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- (19 %) ja kortepitoinen rahkasaraturve (16 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,4 Liekoja on koko suolla erittäin vähän (0,2 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni Saarineva on erittäin rikkonainen ja se muodostuu saarien välisistä alueista ja kapeista salmista Suosta soveltuvat turvetuotantoon sen keski- ja pohjoisosan yli 1,5 metrin syvyiset alueet yhteensä n 63 ha, jakautuen kolmeen erilliseen alueeseen Suon pohjois- (3 ha) ja länsiosa (18 ha) soveltuvat energiaturvetuotantoon Käyttökelpoiset energiaturvevarat ovat vastaavasti pohjoisosassa n suo-m3ja länsiosassa n suo-m 3 Turvetuotannon kannattavuutta heikentää näillä alueilla paikoin paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros Suon itäosa soveltuu aluksi kasvuturvetuotantoon ja tämän jälkeen energiaturvetuotantoon Suon itä-koillisosassa (24 ha :n alue C-linjaston itäosassa ja D-linjastolla) on paksu (keskim 1,1 m) heikosti maatunut Cuspidata -rahkavaltainen pintaturvekerros, jossa on myös tupasvillan ja sarojen jäänteitä Tämä turve soveltuu kasvuturpeen tuotantoon Suon itäosan käyttökelpoiset kasvuturvevarat ovat n suo-m 3 ja energiaturvevarat n suo-m 3 16 Leskistenahonneva Leskistenahonneva (kl ) sijaitsee n 7 km Piippolan keskustasta itään Suo rajoittuu loivapiirteiseen lohkareiseen moreenimaastoon Lännessä suo on yhteydessä Pirpannevaan, etelässä Oulaistennevaan, kaakossa Pyöriänevaan ja pohjoisessa Sarvinevaan Suon koillispuolelle tulee Sarvikankaan metsäautotie (kuva 14) Suon pinta on 103,7-111,2 m mpy ja viettää suon eteläosassa lounaaseen ja etelään Pohjoisosassa suon pinta viettää pohjoiseen Mustalampeen Vedet laskevat suon eteläosasta ojia myöten Oulaistennevalle, josta Leväojaa Hepolammen ja Viitalammen kautta Lattusenojaan ja edelleen Viitaojaa Lamujokeen ja lopulta Siikajokeen Pohjoisosan vedet valuvat ojia myöten Mustalammen kautta Mustaojaan ja edelleen Uljuantekojärveen, josta Lamujokea Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 3,6 kpl/10 haja syvyyspisteitä 8,9 kpl/10 ha Leskistenahonnevan pinta-ala on 140 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 80 ha, yli 1,5 m syvyistä 50 haja yli 2 m syvyistä 27 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on 1,3 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,8 m, yli 1,5 m syvyisellä 2,2 m ja yli 2 m syvyisellä 2,7 m Koko suon turvemäärä on 1,8 milj suo-m3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla on 1,1 milj suo-m3 Tutkimuspisteistä on 15 % avosuolla, 77 % rämeellä, 2 % korvessa ja 6 % turvekankaalla Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahka-, tupasvilla- ja isovarpuräme, jotka ovat osittain oj ikko- j a muuttuma-asteella C-linjaston alkupäässä myös ojitettu lyhytkortinen neva on yleinen Suon keskiosassa on ojittamaton alue, muuten suo on ojitettu Turpeesta on 74 % rahka- ja 26 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 26 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 34 % ja varpuainesta sisältävien 10 % Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillapitoiset rahka- (19 %) ja sararahkaturpeet (14 %) sekä puuainespitoinen sararahkaturve (14 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,8 Liekoja on koko suolla erittäin vähän (0,5 %) Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja hiesu Leskistenahonneva soveltuu ensin kasvuturvetuotantoon ja sen jälkeen energiaturvetuotantoon suon yli 1,5 metrin syvyisiltä alueilta (50 ha) Suolla on vaihtelevan paksuinen (keskim 0,7 m) heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros Se on muodostunut Acutifolia- ja Cuspidata -ryhmän rahkasammalista, sekä saran ja tupasvillan jäänteistä Turve soveltuu kasvuturpeen tuotantoon Käyttökelpoiset kasvuturvevarat ovat n suo-m3 ja energiaturvevarat n suo-m 3 27

27 Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen maha ta r A np 1 n t,f 1 i Pitkäka gas 50 n - n Leskistenäha / A 10 h 1 1 g 10, p 1Y L- A Kajikkokangas ei ka g s - k a e orianeye n- n Pohjakartta Ä Maanmittauslaitos, lupa nro 400/MYY/99 Kuva 14 Leskistenahonnevan tutkimuslinjasto 17 Peltolanniitty Peltolanniitty (kl ) sijaitsee n 6 km Piippolan keskustasta koilliseen Piippola-Kestilämaantien kaakkoispuolella Suo rajoittuu huuhtoutuneisiin moreenimaihin ja tasaiseen hieta-alueeseen Suon pinta viettää Viitaojaan, johon vedet laskevat suolta päätyen Lamujoen kautta Siikajokeen Tutkimuspisteitä on 0,4 kpl/10 haja syvyyspisteitä 5,4 kpl/10 ha Peltolanniityn suoala on 100 ha Tästä on yli metrin syvyistä aluetta 15 ha ja yli 1,5 m syvyistä 1 ha Turvekerrostuman keskisyvyys suolla on vain 0,7 m ja yli metrin syvyisellä alueella 1,1 m Koko suon turvemäärä on 0,7 milj suo-m 3, josta yli 1,5 metrin syvyisellä osalla suo-m3 Tutkimuspisteet ovat rämeellä Vallitsevat suotyypit ovat rämemuuttumia suon pohjoisosa korpirämettä, etelä- ja keskiosat korpi- ja tupasvillarämettä Suo on ojitettu kauttaaltaan Turpeesta on 71 % rahka- ja 29 % saravaltaista Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 46 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävien 21 % Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- (29 %), puuta ja kortetta sisältävä rahkasara- (29 %) sekä tupasvillapitoinen rahkaturve (21 %) Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,7 Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja moreeni Peltolanniitystä soveltuu tilakohtaiseen energiaturvetuotantoon sen kolme yli 1,3 metrin syvyistä aluetta (yht 5 ha) Sen käyttökelpoiset turvevarat ovat n suo-m3 2 8