Turvetutkimusraportti 404

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern Finland Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 404 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro KUUSAMOSSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern Finland Espoo 2010

3 Meriluoto Heikki ja Aro Ilkka, Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 404, 79 sivua, 31 kuvaa, 3 taulukkoa, 1 liite. Geologian tutkimuskeskus on tutkinut Kuusamon soita ja turvevarojen käyttökelpoisuutta vuosina Tutkittavia soita oli 27 ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala 2140 ha. Tutkittaville soille tehtiin tutkimuslinjasto, jossa tutkimuspisteet sijaitsevat 50 m:n välein. Maastossa määritettiin suon pinnan korkeus, suotyyppi, turvelaji, turpeen maatuneisuus, liekoisuus ja pohjamaalaji. Tutkituista soista on avosoita 48 %, rämeitä 34 %, korpia 5 % sekä turvekankaita ja peltoja yhteensä 13 %. Luonnontilaisten suotyyppien osuus on 64 %. Tutkittujen soiden keskisyvyys on 1,5 m ja kokonaisturvemäärä 32,5 milj. suo-m3. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on 919 ha, jonka kokonaisturvemäärä 23,3 milj. suo-m3. Tutkittujen soiden turpeista on 65 % saravaltaista, 33 % rahkavaltaista ja 2 % ruskosammalvaltaista. Turvekerrostumien keskimaatuneisuus on von Postin asteikolla 4,3. Keskimääräinen tuhkapitoisuus on 4,7 % kuivapainosta, vesipitoisuus 91,4 % märkäpainosta ja kuiva-aineen määrä eli tiheys 84 kg/m3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 20,4 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,34 % kuivapainosta. Tutkituista soista energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita löytyi 24 suolta yhteensä 803 ha. Käyttökelpoinen energiaturvemäärä on 16,65 milj. suo-m3 ja sen energiasisältö 6,85 milj. MWh (50 %:n käyttökosteudessa). Avainsanat: suo, turve, inventointi, energiaturve, Kuusamo Heikki Meriluoto, geologi Ilkka Aro, tutkimusavustaja Geologian tutkimuskeskus Pohjois-Suomen yksikkö PL ROVANIEMI Sähköposti: heikki.meriluoto@gtk.fi ilkka.aro@gtk.fi ISBN ISSN

4 Meriluoto Heikki ja Aro Ilkka, Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern Finland. Geological Survey of Finland, Report of peat investigation 404, 79 pages, 31 figures, 3 tables, 1 appendix. Abstract: The Geological survey of Finland studied 27 peatlands in Kuusamo municipality (Northern Finland) in Total area of studied peatlands is 2140 hectares. The data was collected using survey grids with study sites at the intervals of 50 m. Elevation, site type, peat type and its decomposition degree, snag content and the subsoil type were determined and recorded in the field. The most common peatland types were open fens (48%), pine bogs (34%), spruce mires (5%) and the cultivated peat soils or drained peatland forest types (13%). The proportion of undrained peatlands was 64%. The mean depth of studied peatlands was 1.5 m and the total storage of peat approximately 32.5 million m3. The studied area deeper than 1.5 m covers 919 hectares and contains about 23.3 million m3 of peat. 65% of peat is Carex predominant, 33% is Sphagnum predominant and 2% is Bryales predominant. The mean humification degree (H) of the peat is 4.3. The average ash content of peat is 4.7% by dry weight, water content 91.4% by wet weight and the dry bulk density 84 kg/m3. The effective calorific value of dry peat is 20.4 MJ/kg on an average and the sulphur concentration 0.34% of dry weight. Altogether 24 mires covering 803 hectares were evaluated to be suitable for energy peat production. The quantity of usable peat is million m3 in situ and the energy content at 50% moisture content is 6.85 million MWh. Keywords: peatland, mire, peat, inventory, energy peat, Kuusamo Heikki Meriluoto, geologist Ilkka Aro, research assistant Geological Survey of Finland P.O. Box 77 FI ROVANIEMI FINLAND heikki.meriluoto@gtk.fi ilkka.aro@gtk.fi

5

6 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO... 7 ALUEKUVAUS... 7 TUTKIMUSMENETELMÄT... 9 Kenttätutkimukset... 9 Laboratoriotutkimukset... 9 AINEISTON KÄSITTELY ARVIOINTIPERUSTEET TUTKITUT SUOT Katajasuo Löytösuo Kontiosuo Raivosuo Murronpääsuo Isosuo Ponnetonsuo Huuhkajasuo Kirkkosuo Hävittömänlamminsuo Välisuo Iso Kuohusuo Isosuo Juntinsuo Isosuo Niittysuo Puukkosuo Jänissuo Pukansuo Isosuo-Likalahdensuo Palosuo Ruostesuo Porosuo Pöppösuo Likasuo Palovaaransuo Hanhisuo ALUEEN SOIDEN KEHITYKSESTÄ TULOSTEN TARKASTELU Suot ja niiden turvekerrokset Laboratoriomääritysten tulokset Soveltuvuus turvetuotantoon KIITOKSET KIRJALLISUUS LIITE... 78

7

8 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt valtakunnan turvevarojen kartoitukseen liittyviä turvetutkimuksia Kuusamon kunnan alueella vuosina Turvetutkimusten tarkoituksena on etsiä energia- ja kasvuturvetuotantoon soveltuvia soita. Tutkimustulokset palvelevat turvetuottajia ja turpeen käyttäjiä sekä antavat tietoa soiden ja turpeen soveltuvuudesta esimerkiksi maa- ja metsätalouteen, luonnonsuojeluun ja virkistyskäyttöön. Tähän raporttiin on koottu kaikki Kuusamossa tutkitut 27 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 2140 ha (kuva 1). Kuusamon maapinta-alasta yli 20 hehtaarin kokoisten soiden osuus on noin 15 % eli ha (Virtanen ym. 2003). Kuusamon yli 20 ha:n soista on siis tutkittu vasta noin 3 %. Tämä raportti sisältää suokohtaiset yleiskuvaukset ja arviot soveltuvuudesta turvetuotantoon. Yksityiskohtaisemmat tutkimustulokset voi tilata Geologian tutkimuskeskukselta. Turvetutkimusraportit löytyvät myös internetistä osoitteesta ALUEKUVAUS Kuusamon kunnan etelä- ja keskiosan kallioperä kuuluu arkeeiseen, miljoonaa vuotta vanhaan pohjagneissikompleksiin. Alueelle tyypillisiä kivilajeja ovat granitoidit ja migmatiitit. Kunnan kaakkoisosassa on Iivaaran alkalikiviesiintymä. Kunnan pohjoisosa on puolestaan Kuusamon liuskealuetta, jossa tavataan pohjagneissin päälle kerrostuneita varhaisproterotsooisia, miljoonaa vuotta vanhoja vulkaanis-sedimenttisiä muodostumia. Kvartsiitit ja vulkaniitit ovat tällä alueella yleisiä kivilajeja. (Pankka ym. 1991) Kuusamon alueella yleisiä ovat myös dolomiittiset kalkkikivet. Kuusamon maaperää hallitsevat erilaiset moreenimuodostumat, kalliopaljastumat, turvekerrostumat ja vesistöt. Lisäksi on paikoin lajittuneesta aineksesta kuten sorasta ja hiekasta muodostuneita kerrostumia. Moreeniselänteet eli drumliinit ovat syntyneet aktiivisesti virtaavan jäätikön pohjalla pohjamoreenin kasautuessa jäätikön virtauksen suuntaisiksi kohoumiksi. Drumliinien muoto vaihtelee pitkänomaisista ellipsoideista virtaviivaisiin sikarimaisiin ja neulamaisiin muotoihin sekä epämääräisiin leveisiin muotoihin. Kuusamon drumliinikenttä on yksi Suomen suurimmista ja se koostuu noin 2400 yksittäisestä drumliiniselänteestä. (Johansson ym. 2005) Jäätikön vetäydyttyä Kuusamon alueelta noin vuotta sitten syntyi Kuusamon kirkonkylän itäpuolelle jääjärvi, joka peitti alleen huomattavasti nykyisiä järviä suuremman alueen (Johansson ym. 2005). Kuusamo on ylänköseutua, jonka korkein huippu on Valtavaaralla 492 metrissä ja alavimmat alueet ovat kunnan koillisosassa Oulankajoen laaksossa noin 137 m merenpinnasta. Muinaisen Itämeren vaiheet eivät ole koskaan ulottuneet Kuusamon korkeudelle ja aluetta kutsutaan siten supra-akvaattiseksi eli vedenkoskemattomaksi. Vedenkoskemattomilla alueilla moreeniaines on huuhtoutumatonta ja hyvän vedenpidätyskyvyn omaavana se näkyy kasvillisuudessa hyväkasvuisina kuusivaltaisina tuoreina kangasmetsinä (Johansson ym. 2000). Lentohiekkaa kerrostui jäätikön vetäytymisen jälkeen vallinneessa tuulisessa ja kuivassa ilmastossa. Kerrostuminen loppui kun kasvillisuus peitti maan ja sitoi hiekan. Kuusamon kirkonkylän pohjoispuolella on huomattava lentohiekka-alue. Toinen lentohiekka-alue on Kuusamon kunnan etelärajalla Hossassa. (Johansson ym. 2005). Kuusamo kuuluu Peräpohjolan aapasuoalueeseen. Suot ovat usein muodoiltaan jäätikön virtauksen mukaan luode-kaakkosuuntautuneita. Alueen aapasuoluonnolle ovat tyypillisiä rimpiset nevat, karuilla soilla korkeat rahkajänteet, ravinteisemmilla soilla jänteet ovat tavallisesti saroja kasvavaa välipintaa. Ravinteisen kallioperän alueella esiintyy tasaisilla mailla rimpilettoja ja koivulettoja. Kuusamo erottuu muusta Peräpohjolasta kasvillisuusrikkaiden ja monimuotoisten rinnelettojensa vuoksi. (Ruuhijärvi 1983) Erityisen rikasta soiden kasvillisuus on Kuusamon pohjoisosissa, jossa kalkkipitoinen kallioperä on mahdollistanut hyvin erikoisten ja harvinaisten kasvilajien kuten kalkki-imarteen esiintymisen. 7

9 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro Kuusamo Posio Kuusamo Taivalkoski Tutkittu suo Valuma-alue Natura- ja suojelualueet 0 20km Geologian tutkimuskeskus 2010 Pohjakartta Maanmittauslaitos lupanro 13/MML/10 ja Logica Suomi Oy Kuva 1. Kuusamossa tutkitut suot. 1. Katajasuo 8. Huuhkajasuo 15. Isosuo Ruostesuo 2. Löytösuo 9. Kirkkosuo 16. Niittysuo 23. Porosuo 3. Kontiosuo 10. Hävittömänlamminsuo 17. Puukkosuo 24. Pöppösuo 4. Raivosuo 11. Välisuo 18. Jänissuo 25. Likasuo 5. Murronpääsuo 12. Iso Kuohusuo 19. Pukansuo 26. Palovaaransuo 6. Isosuo Isosuo Isosuo-Likalahdensuo 27. Hanhisuo 7. Ponnetonsuo 14. Juntinsuo 21. Palosuo 8

10 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset suoritettiin Geologian tutkimuskeskuksen Turvetutkimusten maasto-oppaassa kuvatuin menetelmin (Lappalainen ym. 1984). Tutkittaville soille tehtiin linjaverkosto, jossa selkälinja kulkee pitkin suon hallitsevaa osaa ja poikkilinjat ovat sitä vastaan kohtisuorassa 200 m:n välein. Suon muodosta ja koosta riippuen voi linjastoja olla useampia, esim. A, B, C jne. Linjaverkosto muodostuu tutkimuspisteistä ja syvyystutkimuspisteistä. Tutkimuspisteet ovat linjastoilla 100 metrin välein ja näiden välissä ovat syvyystutkimuspisteet, jolloin pisteväliksi linjoilla tuli 50 m. Yleisesti joka toinen poikkilinja koostuu ainoastaan syvyystutkimus- eli ns. pliktauspisteistä. Tarvittaessa on tehty erillisiä linjaston ulkopuolisia hajapisteitä, jotka voivat olla joko tutkimus- tai syvyystutkimuspisteitä. Tutkimuspisteellä määritettiin suotyyppi, luonnontilaisuus, mättäisyys ja mättäiden korkeus. Lisäksi metsäisillä alueilla puulajisuhteet sekä puuston tiheys- ja kehitysluokka. Maatumattoman puuaineksen määrä eli liekoisuus selvitettiin pliktaamalla turvekerros kairan varsilla kahden metrin syvyyteen saakka. Maastossa määritettiin turvekerroksen pääturveturvelaji ja mahdollisten lisätekijöiden suhteelliset osuudet (0-6), maatuneisuus (H1-10), kosteus (B1-5), tupasvillan kuitujen osuus (F0-6) sekä pohjamaalaji ja mahdolliset liejukerrokset. Tutkimuspisteitä on yhteensä 807. Syvyystutkimuspisteitä on 1413 ja niillä määritettiin turpeen syvyys. Osa tutkimuslinjoista vaaittiin ja vaaitukset kiinnitettiin valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Laboratoriomäärityksiä varten otettiin näytteet mäntäkairalla. Laboratoriotutkimukset Laboratoriomäärityksiä varten turvenäytteitä otettiin useimmista tutkimuksen perusteella turvetuotantoon soveltuvista soista. Näytepisteet valittiin siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin tuotantokelpoisia alueita. Näytteistä määritettiin laboratoriossa happamuus (ph-arvo), vesipitoisuus kuivattamalla turvenäytteet 105 ºC:ssa vakiopainoon (GTK:n menetelmätunnus 608G), kuiva-aineen määrä suokuutiota kohti eli tiheys (kg/suo-m3) ja tuhkapitoisuusprosentti hehkuttamalla turvenäyte 815 ± 25 ºC:ssa (819G). Kuiva-aineesta tehtiin myös lämpöarvo- (602L), hiilipitoisuus- (820L), typpipitoisuus- (820L) ja rikkipitoisuusmäärityksiä (810L). Vesipitoisuus ilmoitetaan prosentteina märän näytteen painosta ja tuhka-, rikki-, hiili- ja typpipitoisuus prosentteina kuiva-aineesta. Tiheys ilmoitetaan kiloina kuutiometriä kohti ja lämpöarvot kuivalle sekä 50 %:n käyttökosteudessa olevalle turpeelle tehollisena lämpöarvona megajouleina kilogrammaa kohden. Lämpöarvomääritykset tehtiin kuivatuista ja jauhetuista turvepuristeista LECO AC-300 kalorimetrillä (ASTM D 3286) GTK:n turvelaboratoriossa Rovaniemellä. Rikkipitoisuus määritettiin samanlaisista turvepuristeista LECO SC-32-rikkianalysaattorilla GTK:n kemian laboratoriossa Kuopiossa. 9

11 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro AINEISTON KÄSITTELY Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja -tekijöiden osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen ym. 1983). Siinä jokaisen suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue muodostaa oman syvyysvyöhykkeensä. Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, ja näin yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä. Maatuneisuudet sekä turvelajien ja -tekijöiden määrät on laskettu turvemäärillä painottaen. Turpeessa havaitut lieko-osumat on muunnettu tilastollisesti kantopitoisuusprosenteiksi turvemäärästä erikseen 0 1 ja 1 2 metrin syvyyskerroksissa (Pavlovin menetelmä). Jokaisesta suosta on kirjoitettu yksityiskohtainen suoseloste, jossa esitellään suon sijainti lähiympäristöineen, kulkuyhteydet, vesistöalueet, laskusuhteet ja ojitustilanne. Lisäksi on tiedot pinta-aloista, yleisimmistä suotyypeistä, turvesyvyyksistä, turvelajeista, maatuneisuudesta ja pohjamaalajeista. Suon alueella havaitut mahdolliset luonto- ja suojeluarvot on myös huomioitu. Suokartoissa (kuva 2) on pistekohtaisesti turvekerrostuman keskimaatuneisuus sekä heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturvekerroksen / koko turvekerroksen paksuus dm:nä. Kartalle on piirretty myös turpeen syvyyskäyrät. Soiden syvimmistä tutkimuslinjoista on piirretty poikkileikkausprofiileja (kuva 3), joista nähdään turvekerroksen rakenne, turvelajit, maatuneisuus, pohjamaalajit sekä suon pinnan ja pohjan korkeudet. Geologian tutkimuskeskukselta voi tilata raportoitujen soiden yksityiskohtaisemmat suoselostukset, jotka sisältävät mm. suokartan, tarkemmat pistekohtaiset tiedot, poikkileikkausprofiileja ja laboratorioanalyysien tulokset. 10

12 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Koiravaara A /0 2/5 3/8 Nurmela Nimetönlampi / A Väinönaho A / A / / / /0 3/ / /9 0/ /8 0/ /17 16 A Hävittömänlamminsuo 3.8 3/ / / / /26 Hävittömänlampi / / /0 11 0/17 0/0 17 0/ A /0 A A1550 Hävittömänlamminsuo, Kuusamo Turvekerrostuman paksuus Tutkimuspiste 0-1m 6,4 Keskimääräinen maatuneisuus Heikosti maatuneen rahkavaltaisen 1-1,5m 1,5-2m 2-3m 2/17 pintakerroksen/turvekerrostuman paksuus (dm) Syvyystutkimuspiste Turvekerrostuman paksuus (dm) m Geologian tutkimuskeskus 2010 Ahomäki Pohjakartta Maanmittauslaitos lupanro 13/MML/10 ja Logica Suomi Oy Uutisniitty Kuva 2. Esimerkki suokartasta 11

13 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro Kuva 3. Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista 12

14 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus ARVIOINTIPERUSTEET Tuotantokelpoisena pidettiin 1,5 m:n syvyistä aluetta. Paikoin voi olla kannattavaa ulottaa tuotantoa matalammillekin alueille pohjan muodosta, pohjamaalajista ja turpeen laadusta riippuen. Tuotantokelpoisen alueen keskisyvyydestä vähennettiin 0,5 m pohjalle jäävänä kerroksena. Tuotantokelpoista aluetta arvioitaessa jätettiin vesistöjen ympärille 100 m leveä suojavyöhyke. Metsälain tarkoittamat luonnon monimuotoisuudelle tärkeät elinympäristöt kuten letot ja pienet lammet on huomioitu suokohtaisesti (Ranta 2000). Turpeenottoalueiksi tulisi käyttää jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja (Valtion alueiden käyttötavoitteet 2008). Kuivatusmahdollisuudet ja pumppauksen tarve selvitetään yksityiskohtaisen suotutkimuksen yhteydessä. Alueen kuivatuksen ollessa erityisen vaikeaa on siitä erikseen mainittu. Tuotantokelpoisen alueen turvekerrosta on arvioitu sekä ympäristö- että energiaturpeen käytön kannalta. Suon pintakerroksen heikosti maatunutta eli ns. vaaleaa rahkaturvetta (H1 4) voidaan käyttää ympäristöturpeena, jos sitä on yli 0,6 m. Ympäristöturvetta voidaan käyttää moniin eri tarkoituksiin turpeen laadusta riippuen; maataloudessa maanparannus- ja kuivikekäyttöön, teollisuudessa ja jätehuollossa erilaisten aineiden sitomiseen ja kompostointiin sekä viherrakentamiseen ja kasvualustakäyttöön. Nykyisin ympäristöturpeena käytetään myös tummia, paremmin maatuneita turvelaatuja. Ohut heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros sekoittuu alla olevaan maatuneempaan turpeeseen ja se voidaan käyttää energiaturpeena. Energiaturpeeksi soveltuvat kaikki saraturpeet maatuneisuudesta riippumatta sekä H5 10 maatunut rahkaturve. H4-maatunut rahkavaltainen turve voidaan käyttää vähemmän lämpöarvoa sisältävänä heikompilaatuisena energiaturpeena. Tuotantomenetelmiä ovat jyrsinturvetuotantoja palaturvetuotanto. Palaturvemenetelmä soveltuu pienillekin alueille, mutta vaatii turpeelta kohtalaisen hyvää maatuneisuutta (>H4) palojen koossa pysymisen kannalta. Turve ei myöskään saisi olla puhdasta saraturvetta. Jyrsinturvemenetelmä soveltuu puolestaan laaja-alaiseen tuotantoon kaikille saraturpeille ja yli H4 maatuneille rahkaturpeille. Tuotantoalueen vähimmäiskoko tulisi olla noin 10 ha, mutta myös lähekkäin olevia pienempiä alueita voidaan käyttää. Tässä raportissa ei ole otettu suokohtaisesti tarkemmin kantaa kulloinkin soveltuvaan tuotantomenetelmään. Nykyisin on lisäksi kokeiltu uudenlaista tuotantomenetelmää, joka soveltuu myös muutaman hehtaarin kokoisille ja matalammillekin alueille. Menetelmä perustuu kuivatuskenttään (biomassakuivuri), jonne kaivinkoneen irrottama turve siirretään joko pumppaamalla tai peräkärryllä ja levitetään kuivumaan levitysvaunun avulla. Aurinko ja tuuli kuivattavat turvetta päältä ja lisäksi asfalttisen kuivatuskentän alla kiertää aurinkokeräinten avulla lämmitetty vesi-glykoli seos. Tällä menetelmällä turve saadaan suotuisalla kelillä kuivaksi 1-2:ssa päivässä. Lopuksi kuiva turve kerätään talteen kokoojavaunulla. Menetelmän merkittävimpiä etuja ovat vesistö-, pöly- ja meluhaittojen väheneminen. Koko tuotantolohkon turpeen nostaminen kerralla mahdollistaa välittömän jälkikäytön aloittamisen ja siten hiilen sidonnan uudelleen käynnistymisen. Menetelmän kustannukset ovat vielä kuitenkin perinteisiä tuotantotapoja huomattavasti korkeammat mikä rajoittaa sen laajempaa käyttöönottoa. (Laiho-Logrén, Jenergia ) Arvioitaessa turpeen käyttökelpoisuutta polttoaineeksi on nojauduttu energiaturpeen laatuohjeeseen (2006). Energiasisältöjä laskettaessa on käytetty jyrsinturpeen lämpöarvoa 50 %:n kosteudessa (M50). Kaikki tässä raportissa esitetyt turvemäärät ovat suokuutiometrejä. Tuotantokuutioina laskien turvemäärät ovat huomattavasti pienempiä. Jos turvetuotantoalue on yli 10 hehtaaria on suon ojittamiselle tai turvetuotannolle oltava Aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa. Luvassa lupaviranomainen ottaa kantaa hankkeen toteutukseen, vesienkäsittelyyn ja ympäristövaikutuksiin. Ympäristöluvassa määrätään mm. sallituista päästöistä, suoja-alueista ja puhdistuslaitteista sekä velvoitetarkkailusta ja mahdollisista korvausvelvoitteista. Alle 10 ha:n alueesta on tehtävä ilmoitus alueelliseen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen. Mikäli turvetuotantoalue on yli 150 ha pitää alueelle tehdä YVA -lain mukaiset selvitykset ennen tuotannon aloittamista. Uusille turvetuotantoon otettaville alueille tehdään luontoselvitys, jossa selvitetään mm. suon kasvillisuus, linnusto, pöly- ja meluvaikutukset, maiseman muutokset sekä vaikutus terveyteen ja yleiseen viihtyvyyteen (Väyrynen ym. 2008). Tässä raportoidut suot on tutkittu vuosina , minkä vuoksi niiden ojitustilanteessa ja suotyypeissä on voinut tapahtua muutoksia vuosien myötä. Turvekerrostumiin tämä ei ole kuitenkaan merkittävästi vaikuttanut. Puuston kehityksessä tapahtuneita muutoksia on yritetty huomioida nykyisen ojitustilanteen ja uusimpien ilmakuvien perusteella. 13

15 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro TUTKITUT SUOT 1. Katajasuo Katajasuo (kl , x=7294,8, y=3593,9) sijaitsee noin 26 km Kuusamon keskustasta etelään. Suon pohjoispuolella virtaa Käsmäjoki, kaakossa on Vääräkoskenaho ja lounaassa Kataja-aho. Suon eteläpuolella on Palvasensuontie, josta lähtee ajoura suon koillispuolelle (kuva 4). Suon pinta on m merenpinnasta ja viettää loivasti koilliseen. Katajasuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Käsmäjoen alaosan alueeseen (61.361). Suon vedet laskevat läheisen Käsmäjoen kautta Heinäjärveen, josta edelleen Suulampeen ja Keski-Keroon. Katajasuo on täysin luonnontilainen. Suolla on 24 tutkimuspistettä (5,9/10 ha) ja 26 syvyystutkimuspistettä (6,4/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 12,3/10 ha. Katajasuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 40 0,1 0,1 1,4 1,6 0,03 0,06 0,56 0,65 Yli 1,0 m 24 0,1 0,1 2,0 2,2 0,02 0,03 0,50 0,55 Yli 1,5 m 19 0,1 0,1 2,4 2,6 0,01 0,01 0,47 0,49 Yli 2,0 m 13 0,1 0,1 2,7 2,9 0,01 0,01 0,37 0,39 Koko suon pinta-ala on 40 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 24 ha, yli 1,5 m:n aluetta 19 ha ja yli 2 m:n aluetta 13 ha. Keskisyvyys on 1,6 m ja suurin syvyys 3,9 m. Suon pohja on melko tasainen, ja yleisin pohjamaalaji on moreeni (83 %). Tutkimuspisteistä on rämeellä 50 % ja avosuolla 50 %. Yleisimmät suotyypit ovat laitaosien ohutturpeisten alueiden pallosararäme ja keskiosien rimpineva. Katajasuosta noin puolet on aukeaa. Mäntyvaltaista ja harvaa taimisto- ja riukuasteen puustoa on lähinnä suon laitaosissa. Katajasuon turpeesta on saravaltaista 66 %, rahkavaltaista 33 % ja ruskosammalvaltaista 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 57 % ja sararahkaturve (CS) 21 %. Varpujen jäännöksiä (N) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 5 %, tupasvillaa (ER) sisältävän 1 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävän 1 % kokonaisturvemäärästä. Pohjaturve on yleisesti rahkavaltaista, paikoin on myös kerrostunut ruskosammalturvetta. Turvekerroksen keskiosa on saravaltainen ja pintaosa vaihtelevasti sara- ja rahkavaltainen. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen keskipaksuus on suon etelä- ja lounaisosissa noin 50 cm, muualla puuttuen kokonaan. Koko turvekerroksen keskimaatuneisuus on H4,3. Katajasuon yhdeltä tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 91 kg/m3, tuhkapitoisuus 4,6 % ja lämpöarvo 20,4 MJ/kg. Rikkipitoisuutta ei analysoitu. Katajasuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 19 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 0,40 milj. suom3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0. Energiaturvetuotantoa haittaavaa heikosti maatunutta rahkavaltaista pintakerrosta on paikoin noin 50 cm:n paksuudelta, mikä voidaan sekoittaa alla olevaan paremmin maatuneeseen turpeeseen ja tuottaa heikkolaatuisena energiaturpeena. 14

16 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 4. Katajasuon tutkimuslinjasto. 15

17 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 2. Löytösuo Löytösuo (kl , x=7291,9, y=3598,0) sijaitsee noin 29 km Kuusamon keskustasta etelään. Suo rajoittuu pohjoisessa Heinäjärveen, idässä Kajaanintiehen, etelässä Soidinvaaraan ja muualla moreenimaihin. Pohjoispuolella on Kajaanintieltä lähtevä metsäautotie. Pohjoisosan peltoalueen läheisyydessä on pieni lampi (kuva 5). Suon pinta on m merenpinnasta ja viettää pohjoiseen. Löytösuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Käsmäjoen alaosan alueeseen (61.361). Vedet laskevat suon halki virtaavaa Löytöpuroa pitkin Heinäjärveen, josta edelleen Heinäjokea pitkin Suulammen kautta Keski-Keroon. Suosta noin puolet on luonnontilaisena, ojitusta on lähinnä suon laitaosissa. Suolla on 66 tutkimuspistettä (5,6/10 ha) ja 73 syvyystutkimuspistettä (6,1/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 11,7/10 ha. Löytösuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 119 0,1 0,2 1,2 1,5 0,15 0,25 1,44 1,84 Yli 1,0 m 83 0,1 0,2 1,6 1,9 0,10 0,19 1,33 1,62 Yli 1,5 m 60 0,2 0,3 1,8 2,3 0,09 0,17 1,09 1,35 Yli 2,0 m 37 0,1 0,4 2,1 2,6 0,05 0,13 0,77 0,95 Koko suon pinta-ala on 119 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 83 ha, yli 1,5 m:n aluetta 60 ha ja yli 2 m:n aluetta 37 ha. Keskisyvyys on 1,5 m ja suurin syvyys 4,0 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (56 %) ja savi (37 %). Liejupohjaisia tutkimuspisteistä on 2 %. Tutkimuspisteistä on avosuolla 47 %, rämeellä 26 %, pellolla 17 %, korvessa 7 % ja turvekankaalla 3 %. Yleisin suotyyppi on lyhytkortinen neva, jota ta vataan luonnontilaisena suon keskiosissa sekä muuttumina suon ojitetuilla alueilla. Löytösuo on suureksi osaksi aukeaa, ojitetuilla alueilla sekä suon laitaosissa on pääosin taimisto- ja riukuasteen saavuttanutta harvahkoa mäntymetsää. Löytösuon turpeesta on rahkavaltaista 53 %, saravaltaista 45 % ja ruskosammalvaltaista 2 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 40 %, rahkaturve (S) 28 % ja sararahkaturve (CS) 23 %. Varpujen jäännöksiä (N) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 5 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävän 2 % kokonaisturvemäärästä. Turvekerroksen pohjaosa on yleisesti rahkavaltainen, keskiosa sara- ja ruskosammalvaltainen ja pintaosa vaihtelevasti rahkasara- sekä sararahkavaltainen. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on ohut tai puuttuu kokonaan. Koko turvekerroksen keskimaatuneisuus on H4,3. Löytösuon kuudelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 92 kg/m3, tuhkapitoisuus 10,6 % ja lämpöarvo 19,1 MJ/kg. Rikkipitoisuus analysoitiin yhdeltä tutkimuspisteeltä keskiarvon ollessa 0,35 %. Suon kaakkoisosan altaan tuhkapitoisuudet ovat huomattavan korkeita ja lämpöarvot vastaavasti alhaisia. Näytepisteiden tuhkapitoisuudet ovat korkeita koko turvekerrostumassa, noin metrin syvyydeltä mitattiin useita yli 20 %:n pitoisuuksia. Löytösuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 60 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 1,04 milj. suo-m3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A10.0+, Q8.0, S0.35. Tuotantokelpoista aluetta on kolmessa eri altaassa, jotka ovat kooltaan 4 ha, 7 ha ja 49 ha. Tuotantoa suunniteltaessa on huomioitava tuotantokelpoisten alueiden välissä oleva metsälaissa luonnon monimuotoisuudelle tärkeäksi elinympäristöksi luokiteltava pieni lampi lähiympäristöineen. 16

18 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 5. Löytösuon tutkimuslinjasto. 17

19 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 3. Kontiosuo Kontiosuo (kl , x=7296,2, y=3601,6) sijaitsee noin 24 km Kuusamon keskustasta etelään. Suo rajoittuu lännessä Kontiovaaraan ja Kajaanintiehen, idässä Kuparivaaraan ja muualla moreenimaihin sekä viereisiin soihin. Suon luoteisosassa on Kontiolampi. Kontiosuon pohjois- sekä eteläpuolella kulkee metsäautotiet. Lisäksi on suon alueella oleville pelloille tulevat ajourat (kuva 6). Suon pinta on m merenpinnan yläpuolella. Kontiosuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu kolmeen eri valuma-alueeseen. Suon länsiosa viettää länteen ja vedet laskevat sieltä Laiskanpuroa pitkin Vähäjärven ja Kontioluoman kautta Kontiojokeen (Kontiojoen valuma-alue, ). Itäosasta vedet laskevat pääosin idässä virtaavaa Kontiopuroa pitkin Hietajokeen (Hietajoen valuma-alue, 61.37). Suon eteläosa kuuluu pieneltä osin Iso-Keron alueeseen (61.322) ja viettää loivasti etelään. Suosta hieman yli puolet on luonnontilaisena, ojitusta on lähinnä itä- ja länsiosissa. Suolla on 51 tutkimuspistettä (2,6/10 ha) ja 96 syvyystutkimuspistettä (4,9/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 7,5/10 ha. Kontiosuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 195 0,0 0,0 2,5 2,5 0,00 0,02 4,87 4,89 Yli 1,0 m 154 0,0 0,0 3,0 3,0 0,00 0,02 4,63 4,65 Yli 1,5 m 126 0,0 0,0 3,4 3,4 0,00 0,02 4,29 4,31 Yli 2,0 m 107 0,0 0,0 3,7 3,7 0,00 0,02 3,96 3,98 Koko suon pinta-ala on 195 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 154 ha, yli 1,5 m:n aluetta 126 ha ja yli 2 m:n aluetta 107 ha. Keskisyvyys on 2,5 m ja suurin syvyys 8,2 m. Pohja on muodoltaan vaihteleva ja yleisin pohjamaalaji on moreeni (99 %). Kontiolammen läheisyydestä havaittiin paikoin pohjamoreenin päälle kerrostunutta liejua noin 20 cm:n paksuudelta. Liejupohjaisia tutkimuspisteitä on 8 %. Tutkimuspisteistä on avosuolla 59 %, rämeellä 23 %, turvekankaalla 12 % ja pellolla 6 %. Yleisin suotyyppi on rimpineva, jota esiintyy luonnontilaisena suon keski- ja eteläosissa, sekä muuttumavaiheen saavuttaneena suon itäosassa. Suo on pääosin aukeaa tai melkein aukeaa, ojitetuilla alueilla harvahko mäntyvaltainen puusto on paikoin saavuttanut taimisto- ja riukuasteen. Kontiosuon turpeesta on saravaltaista 92 %, rahkavaltaista 5 %, ruskosammalvaltaista 3 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 53 % ja saraturve (C) 27 %. Varpujen jäännöksiä (N) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus 22 %, tupasvillaa (ER) sisältävän 1 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävän 1 % kokonaisturvemäärästä. Suon keskiosan syvillä alueilla pohjaturve on yleensä ruskosammalsaraturvetta. Muutoin turvekerros on hyvin saravaltainen ja keskimaatuneisuudeltaan H4,0. Kontiosuon kahdelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 73 kg/m3, tuhkapitoisuus 3,7 % ja lämpöarvo 20,7 MJ/kg. Rikkipitoisuutta ei analysoitu. Tuhkapitoisuus on korkeahko näytepisteiden pintaturpeessa. Kontiosuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 113 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 3,26 milj. suom3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A4.0, Q8.0. Energiaturvetuotantoa haittaava heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros puuttuu lähes kokonaan. Tuotantokelpoisen alueen sisälle jäävän Kontiolammen ympärille on huomioitu jätettävän 100 metrin levyinen suojavyöhyke. 18

20 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 6. Kontiosuon tutkimuslinjasto. 19

21 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 4. Raivosuo Raivosuo (kl , x=7305,1, y=3578,8) sijaitsee noin 26 km Kuusamon keskustasta lounaaseen. Suo on Kuolionvaaran koillisrinteessä ja sen pohjoispuolella on Ala-Kuoliojärvi. Idässä suo rajoittuu Kuolionvaarantiehen ja Myllyahoon. Lisäksi luoteisosaan tulee ajoura. Suon keskellä on Myllylampi (kuva 7). Suon pinta on m merenpinnan yläpuolella ja viettää luoteeseen. Raivosuo on Iijoen vesistöalueella. Valuma-alueiden raja halkaisee suon siten, että pohjoisosa kuuluu läheisen Ala-Kuoliojärven valuma-alueeseen (61.672), johon suon vedet laskevat suoraan. Eteläosasta vedet laskevat Raivolammen kautta Taipaleenalaseen, josta edelleen jokia ja järviä pitkin Porojokeen, Porojoen valumaalue (61.623). Raivosuo on lähes kokonaan luonnontilainen, vähäistä ojitusta on suon koillis- ja kaakkoisosissa. Suolla on 21 tutkimuspistettä (5,6/10 ha) ja 29 syvyystutkimuspistettä (7,8/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 13,4/10 ha. Raivosuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 37 0,2 0,1 1,5 1,8 0,06 0,05 0,55 0,66 Yli 1,0 m 24 0,2 0,1 2,1 2,4 0,04 0,04 0,52 0,60 Yli 1,5 m 20 0,1 0,2 2,4 2,7 0,03 0,03 0,48 0,54 Yli 2,0 m 15 0,1 0,1 2,8 3,0 0,02 0,02 0,43 0,47 Koko suon pinta-ala on 37 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 24 ha, yli 1,5 m:n aluetta 20 ha ja yli 2 m:n aluetta 15 ha. Keskisyvyys on 1,8 m ja suurin syvyys 6,0 m. Suon pohja on pääosin moreenia (61 %) ja muodoltaan vaihtelevaa vaaran alarinnettä. Lisäksi on paikoin kerrostunut hiekkaa (28 %) ja hiesua (11 %). Tutkimuspisteistä on avosuolla 47 %, rämeellä 43 % ja korvessa 10 %. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme ja lyhytkortinen neva. Raivosuo on pääosin lähes aukeaa, suon laitaosissa on harvahkoa mänty-kuusivaltaista puustoa. Raivosuon turpeesta on saravaltaista 64 %, rahkavaltaista 35 % ja ruskosammalvaltaista 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 35 % ja saraturve (C) 27 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 10 %, varpujen jäännöksiä (N) sisältävän 10 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävän 1 % kokonaisturvemäärästä. Kuolionvaaran puoleisen rinteen korkeimmilla alueilla turvekerros on rahkavaltaista. Keskiosan syvimpien alueiden pohjaturve on rahkavaltainen, kaakkoisosassa paikoin ruskosammalvaltainen. Muutoin turvekerrostuma on pääosin saravaltaista ja keskimaatuneisuudeltaan H4,3. Raivosuon kahdelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 77 kg/m3, tuhkapitoisuus 4,5 %, lämpöarvo 20,0 MJ/kg, hiilipitoisuus 49,7 % ja typpipitoisuus 1,9 %. Rikkipitoisuutta ei analysoitu. Raivosuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 15 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 0,29 milj. suom3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0. Energiaturvetuotantoa haittaava heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on ohut tai puuttuu lähes kokonaan. Tuotantokelpoisesta alueesta on rajattu pois Myllylammen läheisyydestä 100 metriä leveä suojakaista. Pienet lammet ja niiden välittömät lähiympäristöt luokitellaan metsälaissa luonnon monimuotoisuudelle tärkeiksi elinympäristöiksi. 20

22 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 7. Raivosuon tutkimuslinjasto. 21

23 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 5. Murronpääsuo Murronpääsuo (kl , x=7308,5, y=3580,5) sijaitsee noin 22 km Kuusamon keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu idässä Heinävaaraan, luoteessa Kasakkavesakkoon sekä ympäröiviin moreenimaihin ja eteläpuolella Heinälampeen sekä viereisiin soihin. Itäpuolella on Kuloharjuntie, josta lähtee suon pohjois- ja länsipuolelle tuleva metsäautotie. Lisäksi on suon alueella oleville pelloille idästä tulevat ajourat. Suon koillisosassa on pieni lampi (kuva 8). Suon pinta on m merenpinnasta ja viettää kaakkoon. Murronpääsuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Ala-Kuoliojärven valuma-alueeseen (61.672). Suon vedet laskevat pääosin ojia pitkin Heinäjoen kautta Ala-Kuoliojärveen. Lounaisosasta vedet laskevat ensin Heinälampeen, josta edelleen Heinäjokeen. Suon luoteisosassa on muutamia ojia, joiden vedet laskevat Kasakkapuron kautta Heinäjokeen. Suosta hieman yli puolet on luonnontilaisena, ojitusta on lähinnä eteläosassa sekä peltoalueiden läheisyydessä. Suolla on 35 tutkimuspistettä (5,2/10 ha) ja 61 syvyystutkimuspistettä (9,1/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 14,3/10 ha. Murronpääsuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 67 0,0 0,1 1,5 1,6 0,00 0,04 1,01 1,05 Yli 1,0 m 44 0,0 0,1 2,0 2,1 0,00 0,04 0,88 0,92 Yli 1,5 m 33 0,0 0,1 2,3 2,4 0,00 0,04 0,76 0,80 Yli 2,0 m 22 0,0 0,2 2,6 2,8 0,00 0,04 0,57 0,61 Koko suon pinta-ala on 67 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 44 ha, yli 1,5 m:n aluetta 33 ha ja yli 2 m:n aluetta 22 ha. Keskisyvyys on 1,6 m ja suurin syvyys 5,3 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja pääosin moreenia (63 %). Hiesua on pohjamaalajina 20 % ja hiekkaa 17 %. Liejupohjaisia tutkimuspisteitä on 4 % ja liejua on kerrostunut paikoin suon keskiosassa noin cm:n paksuudelta. Tutkimuspisteistä on avosuolla 60 %, rämeellä 17 %, korvessa 12 % ja pellolla 11 %. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen saraneva ja rimpineva, joita tavataan pääasiassa suon keskiosan syvimmillä alueilla. Suon keskiosassa on luonnontilainen noin 2 ha:n laajuinen lettorämealue. Harvahkoa mäntyvaltaista puustoa esiintyy lähinnä suon laitaosissa sekä ojitetuilla alueilla. Murronpääsuon turpeesta on saravaltaista 85 %, rahkavaltaista 13 % ja ruskosammalvaltaista 2 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve (SC) 58 %. Varpujen jäännöksiä (N) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 9 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävän 2 % kokonaisturvemäärästä. Suon syvimpien alueiden pohjaturpeet ovat ruskosammal- ja rahkavaltaisia, muutoin turvekerros on saravaltainen ja keskimaatuneisuudeltaan H4,3. Murronpääsuon kahdelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 89 kg/m3, tuhkapitoisuus 4,3 % ja lämpöarvo 20,4 MJ/kg. Rikkipitoisuutta ei analysoitu. Tuhkapitoisuus on korkea toisen näytepisteen pinta- ja pohjaosissa. Murronpääsuon yli 1,5 m syvät alueet ovat kahdessa eri osassa ja niillä yhteensä 24 ha:n alalla tuotantokelpoista energiaturvetta 0,48 milj. suom3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0. Tuotantokelpoiset alueet ovat kooltaan noin 13 ha ja 11 ha. Tuotantokelpoisesta alueesta on rajattu pois 100 m leveä suojavyöhyke suon eteläosan Heinälammen rannasta sekä suon keskiosan luonnontilainen lettorämealue. Suon koillisosan lammen kaakonpuolinen luonnontilainen alue on myös jätetty pois arvioista. Energiaturvetuotantoa haittaava heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on ohut tai puuttuu lähes kokonaan. 22

24 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 8. Murronpääsuon tutkimuslinjasto

25 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 6. Isosuo 1 Isosuo 1 (kl , x=7306,4, y=3581,9) sijaitsee noin 22 km Kuusamon keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu kaakossa läheisen Kuolion kylän läpi kulkevaan Ouluntiehen, pohjoisessa Isoahoon ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon sekä viereisiin soihin. Isosuon koillispuolella on Kuloharjuntie ja eteläpuolella Kuolionvaarantie. Suon alueel la on useita peltokuvioita, joille on ajourat (kuva 9). Suon pinta on m merenpinnan yläpuolella ja viettää pääosin lounaaseen siten, että kaakkoisosan vedet laskevat ojia pitkin läheisen Kovajärven kautta Ala-Kuoliojärveen. Suon luoteisosan vedet puolestaan ojia pitkin pääosin Heinäjoen kautta Ala-Kuoliojärveen. Isosuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Ala-Kuoliojärven valuma-alueeseen (61.672). Suo on pääosin ojitettu, suurin luonnontilainen alue on luoteisosassa. Suolla on 64 tutkimuspistettä (3,3/10 ha) ja 113 syvyystutkimuspistettä (5,9/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 9,2/10 ha. Isosuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 193 0,0 0,1 1,2 1,3 0,03 0,09 2,31 2,43 Yli 1,0 m 112 0,0 0,0 1,7 1,7 0,00 0,01 1,92 1,93 Yli 1,5 m 70 0,0 0,0 2,0 2,0 0,00 0,00 1,42 1,42 Yli 2,0 m 31 0,0 0,0 2,5 2,5 0,00 0,00 0,77 0,77 Koko suon pinta-ala on 193 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 112 ha, yli 1,5 m:n aluetta 70 ha ja yli 2 m:n aluetta 31 ha. Keskisyvyys on 1,3 m ja suurin syvyys 3,4 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja yleisin pohjamaalaji on moreeni (79 %), hiekkaa on 16 % ja hiesua 5 %. Pohjaliejua havaittiin yhdeltä tutkimuspisteeltä suon eteläosan peltoalueella noin 20 cm:n kerros. Tutkimuspisteistä on avosuolla 53 %, pellolla 30 %, rämeellä 8 %, korvessa 8 % ja turvekankaalla 1 %. Yleisin suotyyppi on muuttunut tai luonnontilainen rimpineva, joita on lähinnä suon syvimmillä alueilla. Suon itäosan ohutturpeisella alueella on pieni alle 0,5 ha:n luonnontilainen rimpilettoalue. Isosuon harva kuusi-koivuvaltainen puusto on keskittynyt ojitetuille alueille sekä suon ohutturpeisiin laitaosiin. Isosuon turpeesta on saravaltaista 82 % ja rahkavaltaista 18 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 57 % ja saraturve (C) 23 %. Puun jäännöksiä (L) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 3 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältävän 1 % kokonaisturvemäärästä. Suon syvimpien alueiden pohjaturve on paikoin rahka- ja ruskosammalvaltainen. Muutoin turvekerros on hyvin saravaltainen ja keskimaatuneisuudeltaan H4,3. Isosuon kahdelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 97 kg/m3, tuhkapitoisuus 4,9 %, lämpöarvo 20,3 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,21 %. Isosuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 m:n aluetta 70 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 1,07 milj. suo-m3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0, S0.25. Energiaturvetuotantoa haittaava heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on ohut tai puuttuu kokonaan. 24

26 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 9. Isosuon tutkimuslinjasto. 25

27 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 7. Ponnetonsuo Ponnetonsuo (kl , x=7305,2, y=3585,5) sijaitsee noin 21 km Kuusamon keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu lounaassa Katajavaaraan ja pohjoisessa Haippakumpuun. Luoteessa Ouluntiehen ja idässä ympäröiviin soihin sekä moreenimaastoon. Suon eteläpuolella on Penttilänvaarantie ja koillisessa Kapustasuon turvetuotantoalue. Lisäksi suon etelä- ja luoteisosien peltokuvioille on ajourat (kuva 10). Suon pinta on m merenpinnan yläpuolella. Korkein kohta on suon kapeassa keskiosassa, josta viettoa on suon pituussuunnassa kaakkoon sekä luoteeseen. Ponnetonsuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Ala-Kuoliojärven valuma-alueeseen (61.672). Kaakkoisosan vedet laskevat harvahkoa ojitusta pitkin Yli-Kuoliojärveen, josta edelleen Kovajärveen. Luoteisosan vedet laskevat ojia pitkin Kovajärven kautta Ala-Kuoliojärveen. Ponnetonsuosta noin puolet on luonnontilaisena. Suolla on 49 tutkimuspistettä (5,2/10 ha) ja 77 syvyystutkimuspistettä (8,2/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 13,4/10 ha. Ponnetonsuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 94 0,0 0,1 1,2 1,3 0,05 0,07 1,09 1,21 Yli 1,0 m 43 0,0 0,1 2,0 2,1 0,02 0,03 0,87 0,92 Yli 1,5 m 31 0,1 0,1 2,3 2,5 0,02 0,03 0,74 0,79 Yli 2,0 m 22 0,1 0,1 2,7 2,9 0,01 0,02 0,60 0,63 Koko suon pinta-ala on 94 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 43 ha, yli 1,5 m:n aluetta 31 ha ja yli 2 m:n aluetta 22 ha. Keskisyvyys on 1,3 m ja suurin syvyys 4,0 m. Pohja on muodoltaan vaihtelevaa ja yleisin pohjamaalaji on moreeni (95 %). Liejupohjaisia tutkimuspisteitä on 2 %. Suon eteläosan umpeenkasvavan lampialueen läheisyydestä havaittiin liejukerrostumaa noin 160 cm:n paksuudelta. Myös kaakkoisosan syvimmän alueen pohjalle on paikoin kerrostunut liejua noin 20 cm:n paksuudelta. Tutkimuspisteistä on avosuolla 58 %, rämeellä 22 %, pellolla 16 % ja korvessa 4 %. Yleisimpiä suotyyppejä ovat rimpineva, joita tavataan luonnontilaisena sekä ojikko- ja muuttumavaiheen saavuttaneina suon keski- ja kaakkoisosissa sekä suon keskiosan ohutturpeisten alueiden pallosararäme ja syvempien alueiden varsinainen saranevaojikko. Ponnetonsuo on suurimmaksi osaksi aukeaa, puustoa on lähinnä suon laitaosissa, jossa se on pääosin harvennusvaiheen mänty-kuusisekametsää. Ponnetonsuon turpeesta on saravaltaista 72 % ja rahkavaltaista 28 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve (SC) 58 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 3 %, varpujen jäännöksiä (N) sisältävän 3 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävän 1 % kokonaisturvemäärästä. Suon keskiosan korkeimpien alueiden turvekerros on rahkavaltaista. Muualla pohjaturve on yleisesti rahkavaltaista vaihettuen nopeasti pintaa kohti mentäessä saravaltaiseksi. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H4,4. Ponnetonsuon yhdeltä tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 86 kg/m3, tuhkapitoisuus 4,4 %, lämpöarvo 20,6 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,19 %. Ponnetonsuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 31 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 0,63 milj. suo-m3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0, S0.20. Tuotantokelpoista aluetta on kahdessa eri altaassa, joista suurempi on kooltaan 25 ha ja pienempi 6 ha. Energiaturvetuotantoa haittaava heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on ohut tai puuttuu lähes kokonaan. 26

28 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 10. Ponnetonsuon tutkimuslinjasto. 27

29 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 8. Huuhkajasuo Huuhkajasuo (kl , x=7309,2, y=3588,2) sijaitsee noin 16 km Kuusamon keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu idässä Ouluntiehen, lännessä Maunuvaaraan ja muualla ympäröiviin soihin sekä moreenimaihin. Suon luoteispuolella on Maunujärven luonnonravintolammikko. Itäosan peltokuvioille tulee ajourat (kuva 11). Suon pinta on m merenpinnan yläpuolella ja viettää pohjoiseen. Huuhkajasuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Ala-Kuoliojärven valuma-alueeseen (61.672). Suon vedet laskevat läheisen Maunujärven kautta Lapinluomaan ja Heinäjärveen, josta edelleen Heinäjokea pitkin Ala-Kuoliojärveen. Suo on suurimmalta osaltaan luonnontilainen, ojitusta on peltoalueiden läheisyydessä. Suolla on 37 tutkimuspistettä (4,6/10 ha) ja 49 syvyystutkimuspistettä (6,1/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 10,7/10 ha. Huuhkajasuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 80 0,1 0,2 0,7 1,0 0,09 0,14 0,57 0,80 Yli 1,0 m 33 0,1 0,2 1,2 1,5 0,04 0,08 0,39 0,51 Yli 1,5 m 16 0,1 0,1 1,8 2,0 0,02 0,02 0,27 0,31 Yli 2,0 m 5 0,3 0,3 2,1 2,7 0,02 0,02 0,11 0,15 Koko suon pinta-ala on 80 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 33 ha, yli 1,5 m:n aluetta 16 ha ja yli 2 m:n aluetta 5 ha. Keskisyvyys on 1,0 m ja suurin syvyys 3,7 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja viettää paikoin melko jyrkästikin pohjoiseen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (53 %) ja hiekka (37 %). Tutkimuspisteistä on rämeellä 46 %, avosuolla 29 %, korvessa 11 %, pellolla 11 % ja turvekankaalla 3 %. Yleisimpiä suotyyppejä ovat lyhytkorsinevaräme ja tupasvillaräme. Suo on suurelta osin aukeaa tai melkein aukeaa. Harvahko riukuasteen mäntypuusto on keskittynyt lähinnä suon kaakkoisosan ohutturpeisille alueille. Huuhkajasuon turpeesta on saravaltaista 59 % ja rahkavaltaista 41 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 35 %, saraturve (C) 23 %, rahkaturve (S) 21 % ja sararahkaturve (CS) 20 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 9 % kokonaisturvemäärästä. Suon syvimmän alueen pohjaturpeessa esiintyy ruskosammalia, muutoin turvekerros on pääosin saravaltainen ja keskimaatuneisuudeltaan H4,2. Pinnassa on paikoin ohut kerros heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta. Huuhkajasuolta ei otettu turvenäytteitä laboratorioon analysoitavaksi. Huuhkajasuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m:n syvyistä aluetta yhteensä 16 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 0,24 milj. suo-m3. Tuotantokelpoinen alue on jakaantunut kolmeen eri noin 5 ha:n kokoiseen altaaseen. Turvetuotantoalueen vesien johtamisessa tulee huomioida läheinen Maunujärven luonnonravintolammikko. 28