Turvetutkimusraportti 404

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern Finland Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 404 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro KUUSAMOSSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern Finland Espoo 2010

3 Meriluoto Heikki ja Aro Ilkka, Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 404, 79 sivua, 31 kuvaa, 3 taulukkoa, 1 liite. Geologian tutkimuskeskus on tutkinut Kuusamon soita ja turvevarojen käyttökelpoisuutta vuosina Tutkittavia soita oli 27 ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala 2140 ha. Tutkittaville soille tehtiin tutkimuslinjasto, jossa tutkimuspisteet sijaitsevat 50 m:n välein. Maastossa määritettiin suon pinnan korkeus, suotyyppi, turvelaji, turpeen maatuneisuus, liekoisuus ja pohjamaalaji. Tutkituista soista on avosoita 48 %, rämeitä 34 %, korpia 5 % sekä turvekankaita ja peltoja yhteensä 13 %. Luonnontilaisten suotyyppien osuus on 64 %. Tutkittujen soiden keskisyvyys on 1,5 m ja kokonaisturvemäärä 32,5 milj. suo-m3. Yli 1,5 m:n syvyistä aluetta on 919 ha, jonka kokonaisturvemäärä 23,3 milj. suo-m3. Tutkittujen soiden turpeista on 65 % saravaltaista, 33 % rahkavaltaista ja 2 % ruskosammalvaltaista. Turvekerrostumien keskimaatuneisuus on von Postin asteikolla 4,3. Keskimääräinen tuhkapitoisuus on 4,7 % kuivapainosta, vesipitoisuus 91,4 % märkäpainosta ja kuiva-aineen määrä eli tiheys 84 kg/m3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 20,4 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,34 % kuivapainosta. Tutkituista soista energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita löytyi 24 suolta yhteensä 803 ha. Käyttökelpoinen energiaturvemäärä on 16,65 milj. suo-m3 ja sen energiasisältö 6,85 milj. MWh (50 %:n käyttökosteudessa). Avainsanat: suo, turve, inventointi, energiaturve, Kuusamo Heikki Meriluoto, geologi Ilkka Aro, tutkimusavustaja Geologian tutkimuskeskus Pohjois-Suomen yksikkö PL ROVANIEMI Sähköposti: [email protected] [email protected] ISBN ISSN

4 Meriluoto Heikki ja Aro Ilkka, Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern Finland. Geological Survey of Finland, Report of peat investigation 404, 79 pages, 31 figures, 3 tables, 1 appendix. Abstract: The Geological survey of Finland studied 27 peatlands in Kuusamo municipality (Northern Finland) in Total area of studied peatlands is 2140 hectares. The data was collected using survey grids with study sites at the intervals of 50 m. Elevation, site type, peat type and its decomposition degree, snag content and the subsoil type were determined and recorded in the field. The most common peatland types were open fens (48%), pine bogs (34%), spruce mires (5%) and the cultivated peat soils or drained peatland forest types (13%). The proportion of undrained peatlands was 64%. The mean depth of studied peatlands was 1.5 m and the total storage of peat approximately 32.5 million m3. The studied area deeper than 1.5 m covers 919 hectares and contains about 23.3 million m3 of peat. 65% of peat is Carex predominant, 33% is Sphagnum predominant and 2% is Bryales predominant. The mean humification degree (H) of the peat is 4.3. The average ash content of peat is 4.7% by dry weight, water content 91.4% by wet weight and the dry bulk density 84 kg/m3. The effective calorific value of dry peat is 20.4 MJ/kg on an average and the sulphur concentration 0.34% of dry weight. Altogether 24 mires covering 803 hectares were evaluated to be suitable for energy peat production. The quantity of usable peat is million m3 in situ and the energy content at 50% moisture content is 6.85 million MWh. Keywords: peatland, mire, peat, inventory, energy peat, Kuusamo Heikki Meriluoto, geologist Ilkka Aro, research assistant Geological Survey of Finland P.O. Box 77 FI ROVANIEMI FINLAND [email protected] [email protected]

5

6 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO... 7 ALUEKUVAUS... 7 TUTKIMUSMENETELMÄT... 9 Kenttätutkimukset... 9 Laboratoriotutkimukset... 9 AINEISTON KÄSITTELY ARVIOINTIPERUSTEET TUTKITUT SUOT Katajasuo Löytösuo Kontiosuo Raivosuo Murronpääsuo Isosuo Ponnetonsuo Huuhkajasuo Kirkkosuo Hävittömänlamminsuo Välisuo Iso Kuohusuo Isosuo Juntinsuo Isosuo Niittysuo Puukkosuo Jänissuo Pukansuo Isosuo-Likalahdensuo Palosuo Ruostesuo Porosuo Pöppösuo Likasuo Palovaaransuo Hanhisuo ALUEEN SOIDEN KEHITYKSESTÄ TULOSTEN TARKASTELU Suot ja niiden turvekerrokset Laboratoriomääritysten tulokset Soveltuvuus turvetuotantoon KIITOKSET KIRJALLISUUS LIITE... 78

7

8 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt valtakunnan turvevarojen kartoitukseen liittyviä turvetutkimuksia Kuusamon kunnan alueella vuosina Turvetutkimusten tarkoituksena on etsiä energia- ja kasvuturvetuotantoon soveltuvia soita. Tutkimustulokset palvelevat turvetuottajia ja turpeen käyttäjiä sekä antavat tietoa soiden ja turpeen soveltuvuudesta esimerkiksi maa- ja metsätalouteen, luonnonsuojeluun ja virkistyskäyttöön. Tähän raporttiin on koottu kaikki Kuusamossa tutkitut 27 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 2140 ha (kuva 1). Kuusamon maapinta-alasta yli 20 hehtaarin kokoisten soiden osuus on noin 15 % eli ha (Virtanen ym. 2003). Kuusamon yli 20 ha:n soista on siis tutkittu vasta noin 3 %. Tämä raportti sisältää suokohtaiset yleiskuvaukset ja arviot soveltuvuudesta turvetuotantoon. Yksityiskohtaisemmat tutkimustulokset voi tilata Geologian tutkimuskeskukselta. Turvetutkimusraportit löytyvät myös internetistä osoitteesta ALUEKUVAUS Kuusamon kunnan etelä- ja keskiosan kallioperä kuuluu arkeeiseen, miljoonaa vuotta vanhaan pohjagneissikompleksiin. Alueelle tyypillisiä kivilajeja ovat granitoidit ja migmatiitit. Kunnan kaakkoisosassa on Iivaaran alkalikiviesiintymä. Kunnan pohjoisosa on puolestaan Kuusamon liuskealuetta, jossa tavataan pohjagneissin päälle kerrostuneita varhaisproterotsooisia, miljoonaa vuotta vanhoja vulkaanis-sedimenttisiä muodostumia. Kvartsiitit ja vulkaniitit ovat tällä alueella yleisiä kivilajeja. (Pankka ym. 1991) Kuusamon alueella yleisiä ovat myös dolomiittiset kalkkikivet. Kuusamon maaperää hallitsevat erilaiset moreenimuodostumat, kalliopaljastumat, turvekerrostumat ja vesistöt. Lisäksi on paikoin lajittuneesta aineksesta kuten sorasta ja hiekasta muodostuneita kerrostumia. Moreeniselänteet eli drumliinit ovat syntyneet aktiivisesti virtaavan jäätikön pohjalla pohjamoreenin kasautuessa jäätikön virtauksen suuntaisiksi kohoumiksi. Drumliinien muoto vaihtelee pitkänomaisista ellipsoideista virtaviivaisiin sikarimaisiin ja neulamaisiin muotoihin sekä epämääräisiin leveisiin muotoihin. Kuusamon drumliinikenttä on yksi Suomen suurimmista ja se koostuu noin 2400 yksittäisestä drumliiniselänteestä. (Johansson ym. 2005) Jäätikön vetäydyttyä Kuusamon alueelta noin vuotta sitten syntyi Kuusamon kirkonkylän itäpuolelle jääjärvi, joka peitti alleen huomattavasti nykyisiä järviä suuremman alueen (Johansson ym. 2005). Kuusamo on ylänköseutua, jonka korkein huippu on Valtavaaralla 492 metrissä ja alavimmat alueet ovat kunnan koillisosassa Oulankajoen laaksossa noin 137 m merenpinnasta. Muinaisen Itämeren vaiheet eivät ole koskaan ulottuneet Kuusamon korkeudelle ja aluetta kutsutaan siten supra-akvaattiseksi eli vedenkoskemattomaksi. Vedenkoskemattomilla alueilla moreeniaines on huuhtoutumatonta ja hyvän vedenpidätyskyvyn omaavana se näkyy kasvillisuudessa hyväkasvuisina kuusivaltaisina tuoreina kangasmetsinä (Johansson ym. 2000). Lentohiekkaa kerrostui jäätikön vetäytymisen jälkeen vallinneessa tuulisessa ja kuivassa ilmastossa. Kerrostuminen loppui kun kasvillisuus peitti maan ja sitoi hiekan. Kuusamon kirkonkylän pohjoispuolella on huomattava lentohiekka-alue. Toinen lentohiekka-alue on Kuusamon kunnan etelärajalla Hossassa. (Johansson ym. 2005). Kuusamo kuuluu Peräpohjolan aapasuoalueeseen. Suot ovat usein muodoiltaan jäätikön virtauksen mukaan luode-kaakkosuuntautuneita. Alueen aapasuoluonnolle ovat tyypillisiä rimpiset nevat, karuilla soilla korkeat rahkajänteet, ravinteisemmilla soilla jänteet ovat tavallisesti saroja kasvavaa välipintaa. Ravinteisen kallioperän alueella esiintyy tasaisilla mailla rimpilettoja ja koivulettoja. Kuusamo erottuu muusta Peräpohjolasta kasvillisuusrikkaiden ja monimuotoisten rinnelettojensa vuoksi. (Ruuhijärvi 1983) Erityisen rikasta soiden kasvillisuus on Kuusamon pohjoisosissa, jossa kalkkipitoinen kallioperä on mahdollistanut hyvin erikoisten ja harvinaisten kasvilajien kuten kalkki-imarteen esiintymisen. 7

9 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro Kuusamo Posio Kuusamo Taivalkoski Tutkittu suo Valuma-alue Natura- ja suojelualueet 0 20km Geologian tutkimuskeskus 2010 Pohjakartta Maanmittauslaitos lupanro 13/MML/10 ja Logica Suomi Oy Kuva 1. Kuusamossa tutkitut suot. 1. Katajasuo 8. Huuhkajasuo 15. Isosuo Ruostesuo 2. Löytösuo 9. Kirkkosuo 16. Niittysuo 23. Porosuo 3. Kontiosuo 10. Hävittömänlamminsuo 17. Puukkosuo 24. Pöppösuo 4. Raivosuo 11. Välisuo 18. Jänissuo 25. Likasuo 5. Murronpääsuo 12. Iso Kuohusuo 19. Pukansuo 26. Palovaaransuo 6. Isosuo Isosuo Isosuo-Likalahdensuo 27. Hanhisuo 7. Ponnetonsuo 14. Juntinsuo 21. Palosuo 8

10 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset suoritettiin Geologian tutkimuskeskuksen Turvetutkimusten maasto-oppaassa kuvatuin menetelmin (Lappalainen ym. 1984). Tutkittaville soille tehtiin linjaverkosto, jossa selkälinja kulkee pitkin suon hallitsevaa osaa ja poikkilinjat ovat sitä vastaan kohtisuorassa 200 m:n välein. Suon muodosta ja koosta riippuen voi linjastoja olla useampia, esim. A, B, C jne. Linjaverkosto muodostuu tutkimuspisteistä ja syvyystutkimuspisteistä. Tutkimuspisteet ovat linjastoilla 100 metrin välein ja näiden välissä ovat syvyystutkimuspisteet, jolloin pisteväliksi linjoilla tuli 50 m. Yleisesti joka toinen poikkilinja koostuu ainoastaan syvyystutkimus- eli ns. pliktauspisteistä. Tarvittaessa on tehty erillisiä linjaston ulkopuolisia hajapisteitä, jotka voivat olla joko tutkimus- tai syvyystutkimuspisteitä. Tutkimuspisteellä määritettiin suotyyppi, luonnontilaisuus, mättäisyys ja mättäiden korkeus. Lisäksi metsäisillä alueilla puulajisuhteet sekä puuston tiheys- ja kehitysluokka. Maatumattoman puuaineksen määrä eli liekoisuus selvitettiin pliktaamalla turvekerros kairan varsilla kahden metrin syvyyteen saakka. Maastossa määritettiin turvekerroksen pääturveturvelaji ja mahdollisten lisätekijöiden suhteelliset osuudet (0-6), maatuneisuus (H1-10), kosteus (B1-5), tupasvillan kuitujen osuus (F0-6) sekä pohjamaalaji ja mahdolliset liejukerrokset. Tutkimuspisteitä on yhteensä 807. Syvyystutkimuspisteitä on 1413 ja niillä määritettiin turpeen syvyys. Osa tutkimuslinjoista vaaittiin ja vaaitukset kiinnitettiin valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Laboratoriomäärityksiä varten otettiin näytteet mäntäkairalla. Laboratoriotutkimukset Laboratoriomäärityksiä varten turvenäytteitä otettiin useimmista tutkimuksen perusteella turvetuotantoon soveltuvista soista. Näytepisteet valittiin siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin tuotantokelpoisia alueita. Näytteistä määritettiin laboratoriossa happamuus (ph-arvo), vesipitoisuus kuivattamalla turvenäytteet 105 ºC:ssa vakiopainoon (GTK:n menetelmätunnus 608G), kuiva-aineen määrä suokuutiota kohti eli tiheys (kg/suo-m3) ja tuhkapitoisuusprosentti hehkuttamalla turvenäyte 815 ± 25 ºC:ssa (819G). Kuiva-aineesta tehtiin myös lämpöarvo- (602L), hiilipitoisuus- (820L), typpipitoisuus- (820L) ja rikkipitoisuusmäärityksiä (810L). Vesipitoisuus ilmoitetaan prosentteina märän näytteen painosta ja tuhka-, rikki-, hiili- ja typpipitoisuus prosentteina kuiva-aineesta. Tiheys ilmoitetaan kiloina kuutiometriä kohti ja lämpöarvot kuivalle sekä 50 %:n käyttökosteudessa olevalle turpeelle tehollisena lämpöarvona megajouleina kilogrammaa kohden. Lämpöarvomääritykset tehtiin kuivatuista ja jauhetuista turvepuristeista LECO AC-300 kalorimetrillä (ASTM D 3286) GTK:n turvelaboratoriossa Rovaniemellä. Rikkipitoisuus määritettiin samanlaisista turvepuristeista LECO SC-32-rikkianalysaattorilla GTK:n kemian laboratoriossa Kuopiossa. 9

11 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro AINEISTON KÄSITTELY Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja -tekijöiden osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen ym. 1983). Siinä jokaisen suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue muodostaa oman syvyysvyöhykkeensä. Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, ja näin yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä. Maatuneisuudet sekä turvelajien ja -tekijöiden määrät on laskettu turvemäärillä painottaen. Turpeessa havaitut lieko-osumat on muunnettu tilastollisesti kantopitoisuusprosenteiksi turvemäärästä erikseen 0 1 ja 1 2 metrin syvyyskerroksissa (Pavlovin menetelmä). Jokaisesta suosta on kirjoitettu yksityiskohtainen suoseloste, jossa esitellään suon sijainti lähiympäristöineen, kulkuyhteydet, vesistöalueet, laskusuhteet ja ojitustilanne. Lisäksi on tiedot pinta-aloista, yleisimmistä suotyypeistä, turvesyvyyksistä, turvelajeista, maatuneisuudesta ja pohjamaalajeista. Suon alueella havaitut mahdolliset luonto- ja suojeluarvot on myös huomioitu. Suokartoissa (kuva 2) on pistekohtaisesti turvekerrostuman keskimaatuneisuus sekä heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturvekerroksen / koko turvekerroksen paksuus dm:nä. Kartalle on piirretty myös turpeen syvyyskäyrät. Soiden syvimmistä tutkimuslinjoista on piirretty poikkileikkausprofiileja (kuva 3), joista nähdään turvekerroksen rakenne, turvelajit, maatuneisuus, pohjamaalajit sekä suon pinnan ja pohjan korkeudet. Geologian tutkimuskeskukselta voi tilata raportoitujen soiden yksityiskohtaisemmat suoselostukset, jotka sisältävät mm. suokartan, tarkemmat pistekohtaiset tiedot, poikkileikkausprofiileja ja laboratorioanalyysien tulokset. 10

12 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Koiravaara A /0 2/5 3/8 Nurmela Nimetönlampi / A Väinönaho A / A / / / /0 3/ / /9 0/ /8 0/ /17 16 A Hävittömänlamminsuo 3.8 3/ / / / /26 Hävittömänlampi / / /0 11 0/17 0/0 17 0/ A /0 A A1550 Hävittömänlamminsuo, Kuusamo Turvekerrostuman paksuus Tutkimuspiste 0-1m 6,4 Keskimääräinen maatuneisuus Heikosti maatuneen rahkavaltaisen 1-1,5m 1,5-2m 2-3m 2/17 pintakerroksen/turvekerrostuman paksuus (dm) Syvyystutkimuspiste Turvekerrostuman paksuus (dm) m Geologian tutkimuskeskus 2010 Ahomäki Pohjakartta Maanmittauslaitos lupanro 13/MML/10 ja Logica Suomi Oy Uutisniitty Kuva 2. Esimerkki suokartasta 11

13 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro Kuva 3. Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista 12

14 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus ARVIOINTIPERUSTEET Tuotantokelpoisena pidettiin 1,5 m:n syvyistä aluetta. Paikoin voi olla kannattavaa ulottaa tuotantoa matalammillekin alueille pohjan muodosta, pohjamaalajista ja turpeen laadusta riippuen. Tuotantokelpoisen alueen keskisyvyydestä vähennettiin 0,5 m pohjalle jäävänä kerroksena. Tuotantokelpoista aluetta arvioitaessa jätettiin vesistöjen ympärille 100 m leveä suojavyöhyke. Metsälain tarkoittamat luonnon monimuotoisuudelle tärkeät elinympäristöt kuten letot ja pienet lammet on huomioitu suokohtaisesti (Ranta 2000). Turpeenottoalueiksi tulisi käyttää jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja (Valtion alueiden käyttötavoitteet 2008). Kuivatusmahdollisuudet ja pumppauksen tarve selvitetään yksityiskohtaisen suotutkimuksen yhteydessä. Alueen kuivatuksen ollessa erityisen vaikeaa on siitä erikseen mainittu. Tuotantokelpoisen alueen turvekerrosta on arvioitu sekä ympäristö- että energiaturpeen käytön kannalta. Suon pintakerroksen heikosti maatunutta eli ns. vaaleaa rahkaturvetta (H1 4) voidaan käyttää ympäristöturpeena, jos sitä on yli 0,6 m. Ympäristöturvetta voidaan käyttää moniin eri tarkoituksiin turpeen laadusta riippuen; maataloudessa maanparannus- ja kuivikekäyttöön, teollisuudessa ja jätehuollossa erilaisten aineiden sitomiseen ja kompostointiin sekä viherrakentamiseen ja kasvualustakäyttöön. Nykyisin ympäristöturpeena käytetään myös tummia, paremmin maatuneita turvelaatuja. Ohut heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros sekoittuu alla olevaan maatuneempaan turpeeseen ja se voidaan käyttää energiaturpeena. Energiaturpeeksi soveltuvat kaikki saraturpeet maatuneisuudesta riippumatta sekä H5 10 maatunut rahkaturve. H4-maatunut rahkavaltainen turve voidaan käyttää vähemmän lämpöarvoa sisältävänä heikompilaatuisena energiaturpeena. Tuotantomenetelmiä ovat jyrsinturvetuotantoja palaturvetuotanto. Palaturvemenetelmä soveltuu pienillekin alueille, mutta vaatii turpeelta kohtalaisen hyvää maatuneisuutta (>H4) palojen koossa pysymisen kannalta. Turve ei myöskään saisi olla puhdasta saraturvetta. Jyrsinturvemenetelmä soveltuu puolestaan laaja-alaiseen tuotantoon kaikille saraturpeille ja yli H4 maatuneille rahkaturpeille. Tuotantoalueen vähimmäiskoko tulisi olla noin 10 ha, mutta myös lähekkäin olevia pienempiä alueita voidaan käyttää. Tässä raportissa ei ole otettu suokohtaisesti tarkemmin kantaa kulloinkin soveltuvaan tuotantomenetelmään. Nykyisin on lisäksi kokeiltu uudenlaista tuotantomenetelmää, joka soveltuu myös muutaman hehtaarin kokoisille ja matalammillekin alueille. Menetelmä perustuu kuivatuskenttään (biomassakuivuri), jonne kaivinkoneen irrottama turve siirretään joko pumppaamalla tai peräkärryllä ja levitetään kuivumaan levitysvaunun avulla. Aurinko ja tuuli kuivattavat turvetta päältä ja lisäksi asfalttisen kuivatuskentän alla kiertää aurinkokeräinten avulla lämmitetty vesi-glykoli seos. Tällä menetelmällä turve saadaan suotuisalla kelillä kuivaksi 1-2:ssa päivässä. Lopuksi kuiva turve kerätään talteen kokoojavaunulla. Menetelmän merkittävimpiä etuja ovat vesistö-, pöly- ja meluhaittojen väheneminen. Koko tuotantolohkon turpeen nostaminen kerralla mahdollistaa välittömän jälkikäytön aloittamisen ja siten hiilen sidonnan uudelleen käynnistymisen. Menetelmän kustannukset ovat vielä kuitenkin perinteisiä tuotantotapoja huomattavasti korkeammat mikä rajoittaa sen laajempaa käyttöönottoa. (Laiho-Logrén, Jenergia ) Arvioitaessa turpeen käyttökelpoisuutta polttoaineeksi on nojauduttu energiaturpeen laatuohjeeseen (2006). Energiasisältöjä laskettaessa on käytetty jyrsinturpeen lämpöarvoa 50 %:n kosteudessa (M50). Kaikki tässä raportissa esitetyt turvemäärät ovat suokuutiometrejä. Tuotantokuutioina laskien turvemäärät ovat huomattavasti pienempiä. Jos turvetuotantoalue on yli 10 hehtaaria on suon ojittamiselle tai turvetuotannolle oltava Aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa. Luvassa lupaviranomainen ottaa kantaa hankkeen toteutukseen, vesienkäsittelyyn ja ympäristövaikutuksiin. Ympäristöluvassa määrätään mm. sallituista päästöistä, suoja-alueista ja puhdistuslaitteista sekä velvoitetarkkailusta ja mahdollisista korvausvelvoitteista. Alle 10 ha:n alueesta on tehtävä ilmoitus alueelliseen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen. Mikäli turvetuotantoalue on yli 150 ha pitää alueelle tehdä YVA -lain mukaiset selvitykset ennen tuotannon aloittamista. Uusille turvetuotantoon otettaville alueille tehdään luontoselvitys, jossa selvitetään mm. suon kasvillisuus, linnusto, pöly- ja meluvaikutukset, maiseman muutokset sekä vaikutus terveyteen ja yleiseen viihtyvyyteen (Väyrynen ym. 2008). Tässä raportoidut suot on tutkittu vuosina , minkä vuoksi niiden ojitustilanteessa ja suotyypeissä on voinut tapahtua muutoksia vuosien myötä. Turvekerrostumiin tämä ei ole kuitenkaan merkittävästi vaikuttanut. Puuston kehityksessä tapahtuneita muutoksia on yritetty huomioida nykyisen ojitustilanteen ja uusimpien ilmakuvien perusteella. 13

15 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro TUTKITUT SUOT 1. Katajasuo Katajasuo (kl , x=7294,8, y=3593,9) sijaitsee noin 26 km Kuusamon keskustasta etelään. Suon pohjoispuolella virtaa Käsmäjoki, kaakossa on Vääräkoskenaho ja lounaassa Kataja-aho. Suon eteläpuolella on Palvasensuontie, josta lähtee ajoura suon koillispuolelle (kuva 4). Suon pinta on m merenpinnasta ja viettää loivasti koilliseen. Katajasuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Käsmäjoen alaosan alueeseen (61.361). Suon vedet laskevat läheisen Käsmäjoen kautta Heinäjärveen, josta edelleen Suulampeen ja Keski-Keroon. Katajasuo on täysin luonnontilainen. Suolla on 24 tutkimuspistettä (5,9/10 ha) ja 26 syvyystutkimuspistettä (6,4/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 12,3/10 ha. Katajasuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 40 0,1 0,1 1,4 1,6 0,03 0,06 0,56 0,65 Yli 1,0 m 24 0,1 0,1 2,0 2,2 0,02 0,03 0,50 0,55 Yli 1,5 m 19 0,1 0,1 2,4 2,6 0,01 0,01 0,47 0,49 Yli 2,0 m 13 0,1 0,1 2,7 2,9 0,01 0,01 0,37 0,39 Koko suon pinta-ala on 40 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 24 ha, yli 1,5 m:n aluetta 19 ha ja yli 2 m:n aluetta 13 ha. Keskisyvyys on 1,6 m ja suurin syvyys 3,9 m. Suon pohja on melko tasainen, ja yleisin pohjamaalaji on moreeni (83 %). Tutkimuspisteistä on rämeellä 50 % ja avosuolla 50 %. Yleisimmät suotyypit ovat laitaosien ohutturpeisten alueiden pallosararäme ja keskiosien rimpineva. Katajasuosta noin puolet on aukeaa. Mäntyvaltaista ja harvaa taimisto- ja riukuasteen puustoa on lähinnä suon laitaosissa. Katajasuon turpeesta on saravaltaista 66 %, rahkavaltaista 33 % ja ruskosammalvaltaista 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 57 % ja sararahkaturve (CS) 21 %. Varpujen jäännöksiä (N) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 5 %, tupasvillaa (ER) sisältävän 1 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävän 1 % kokonaisturvemäärästä. Pohjaturve on yleisesti rahkavaltaista, paikoin on myös kerrostunut ruskosammalturvetta. Turvekerroksen keskiosa on saravaltainen ja pintaosa vaihtelevasti sara- ja rahkavaltainen. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen keskipaksuus on suon etelä- ja lounaisosissa noin 50 cm, muualla puuttuen kokonaan. Koko turvekerroksen keskimaatuneisuus on H4,3. Katajasuon yhdeltä tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 91 kg/m3, tuhkapitoisuus 4,6 % ja lämpöarvo 20,4 MJ/kg. Rikkipitoisuutta ei analysoitu. Katajasuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 19 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 0,40 milj. suom3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0. Energiaturvetuotantoa haittaavaa heikosti maatunutta rahkavaltaista pintakerrosta on paikoin noin 50 cm:n paksuudelta, mikä voidaan sekoittaa alla olevaan paremmin maatuneeseen turpeeseen ja tuottaa heikkolaatuisena energiaturpeena. 14

16 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 4. Katajasuon tutkimuslinjasto. 15

17 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 2. Löytösuo Löytösuo (kl , x=7291,9, y=3598,0) sijaitsee noin 29 km Kuusamon keskustasta etelään. Suo rajoittuu pohjoisessa Heinäjärveen, idässä Kajaanintiehen, etelässä Soidinvaaraan ja muualla moreenimaihin. Pohjoispuolella on Kajaanintieltä lähtevä metsäautotie. Pohjoisosan peltoalueen läheisyydessä on pieni lampi (kuva 5). Suon pinta on m merenpinnasta ja viettää pohjoiseen. Löytösuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Käsmäjoen alaosan alueeseen (61.361). Vedet laskevat suon halki virtaavaa Löytöpuroa pitkin Heinäjärveen, josta edelleen Heinäjokea pitkin Suulammen kautta Keski-Keroon. Suosta noin puolet on luonnontilaisena, ojitusta on lähinnä suon laitaosissa. Suolla on 66 tutkimuspistettä (5,6/10 ha) ja 73 syvyystutkimuspistettä (6,1/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 11,7/10 ha. Löytösuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 119 0,1 0,2 1,2 1,5 0,15 0,25 1,44 1,84 Yli 1,0 m 83 0,1 0,2 1,6 1,9 0,10 0,19 1,33 1,62 Yli 1,5 m 60 0,2 0,3 1,8 2,3 0,09 0,17 1,09 1,35 Yli 2,0 m 37 0,1 0,4 2,1 2,6 0,05 0,13 0,77 0,95 Koko suon pinta-ala on 119 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 83 ha, yli 1,5 m:n aluetta 60 ha ja yli 2 m:n aluetta 37 ha. Keskisyvyys on 1,5 m ja suurin syvyys 4,0 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (56 %) ja savi (37 %). Liejupohjaisia tutkimuspisteistä on 2 %. Tutkimuspisteistä on avosuolla 47 %, rämeellä 26 %, pellolla 17 %, korvessa 7 % ja turvekankaalla 3 %. Yleisin suotyyppi on lyhytkortinen neva, jota ta vataan luonnontilaisena suon keskiosissa sekä muuttumina suon ojitetuilla alueilla. Löytösuo on suureksi osaksi aukeaa, ojitetuilla alueilla sekä suon laitaosissa on pääosin taimisto- ja riukuasteen saavuttanutta harvahkoa mäntymetsää. Löytösuon turpeesta on rahkavaltaista 53 %, saravaltaista 45 % ja ruskosammalvaltaista 2 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 40 %, rahkaturve (S) 28 % ja sararahkaturve (CS) 23 %. Varpujen jäännöksiä (N) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 5 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävän 2 % kokonaisturvemäärästä. Turvekerroksen pohjaosa on yleisesti rahkavaltainen, keskiosa sara- ja ruskosammalvaltainen ja pintaosa vaihtelevasti rahkasara- sekä sararahkavaltainen. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on ohut tai puuttuu kokonaan. Koko turvekerroksen keskimaatuneisuus on H4,3. Löytösuon kuudelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 92 kg/m3, tuhkapitoisuus 10,6 % ja lämpöarvo 19,1 MJ/kg. Rikkipitoisuus analysoitiin yhdeltä tutkimuspisteeltä keskiarvon ollessa 0,35 %. Suon kaakkoisosan altaan tuhkapitoisuudet ovat huomattavan korkeita ja lämpöarvot vastaavasti alhaisia. Näytepisteiden tuhkapitoisuudet ovat korkeita koko turvekerrostumassa, noin metrin syvyydeltä mitattiin useita yli 20 %:n pitoisuuksia. Löytösuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 60 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 1,04 milj. suo-m3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A10.0+, Q8.0, S0.35. Tuotantokelpoista aluetta on kolmessa eri altaassa, jotka ovat kooltaan 4 ha, 7 ha ja 49 ha. Tuotantoa suunniteltaessa on huomioitava tuotantokelpoisten alueiden välissä oleva metsälaissa luonnon monimuotoisuudelle tärkeäksi elinympäristöksi luokiteltava pieni lampi lähiympäristöineen. 16

18 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 5. Löytösuon tutkimuslinjasto. 17

19 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 3. Kontiosuo Kontiosuo (kl , x=7296,2, y=3601,6) sijaitsee noin 24 km Kuusamon keskustasta etelään. Suo rajoittuu lännessä Kontiovaaraan ja Kajaanintiehen, idässä Kuparivaaraan ja muualla moreenimaihin sekä viereisiin soihin. Suon luoteisosassa on Kontiolampi. Kontiosuon pohjois- sekä eteläpuolella kulkee metsäautotiet. Lisäksi on suon alueella oleville pelloille tulevat ajourat (kuva 6). Suon pinta on m merenpinnan yläpuolella. Kontiosuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu kolmeen eri valuma-alueeseen. Suon länsiosa viettää länteen ja vedet laskevat sieltä Laiskanpuroa pitkin Vähäjärven ja Kontioluoman kautta Kontiojokeen (Kontiojoen valuma-alue, ). Itäosasta vedet laskevat pääosin idässä virtaavaa Kontiopuroa pitkin Hietajokeen (Hietajoen valuma-alue, 61.37). Suon eteläosa kuuluu pieneltä osin Iso-Keron alueeseen (61.322) ja viettää loivasti etelään. Suosta hieman yli puolet on luonnontilaisena, ojitusta on lähinnä itä- ja länsiosissa. Suolla on 51 tutkimuspistettä (2,6/10 ha) ja 96 syvyystutkimuspistettä (4,9/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 7,5/10 ha. Kontiosuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 195 0,0 0,0 2,5 2,5 0,00 0,02 4,87 4,89 Yli 1,0 m 154 0,0 0,0 3,0 3,0 0,00 0,02 4,63 4,65 Yli 1,5 m 126 0,0 0,0 3,4 3,4 0,00 0,02 4,29 4,31 Yli 2,0 m 107 0,0 0,0 3,7 3,7 0,00 0,02 3,96 3,98 Koko suon pinta-ala on 195 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 154 ha, yli 1,5 m:n aluetta 126 ha ja yli 2 m:n aluetta 107 ha. Keskisyvyys on 2,5 m ja suurin syvyys 8,2 m. Pohja on muodoltaan vaihteleva ja yleisin pohjamaalaji on moreeni (99 %). Kontiolammen läheisyydestä havaittiin paikoin pohjamoreenin päälle kerrostunutta liejua noin 20 cm:n paksuudelta. Liejupohjaisia tutkimuspisteitä on 8 %. Tutkimuspisteistä on avosuolla 59 %, rämeellä 23 %, turvekankaalla 12 % ja pellolla 6 %. Yleisin suotyyppi on rimpineva, jota esiintyy luonnontilaisena suon keski- ja eteläosissa, sekä muuttumavaiheen saavuttaneena suon itäosassa. Suo on pääosin aukeaa tai melkein aukeaa, ojitetuilla alueilla harvahko mäntyvaltainen puusto on paikoin saavuttanut taimisto- ja riukuasteen. Kontiosuon turpeesta on saravaltaista 92 %, rahkavaltaista 5 %, ruskosammalvaltaista 3 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 53 % ja saraturve (C) 27 %. Varpujen jäännöksiä (N) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus 22 %, tupasvillaa (ER) sisältävän 1 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävän 1 % kokonaisturvemäärästä. Suon keskiosan syvillä alueilla pohjaturve on yleensä ruskosammalsaraturvetta. Muutoin turvekerros on hyvin saravaltainen ja keskimaatuneisuudeltaan H4,0. Kontiosuon kahdelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 73 kg/m3, tuhkapitoisuus 3,7 % ja lämpöarvo 20,7 MJ/kg. Rikkipitoisuutta ei analysoitu. Tuhkapitoisuus on korkeahko näytepisteiden pintaturpeessa. Kontiosuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 113 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 3,26 milj. suom3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A4.0, Q8.0. Energiaturvetuotantoa haittaava heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros puuttuu lähes kokonaan. Tuotantokelpoisen alueen sisälle jäävän Kontiolammen ympärille on huomioitu jätettävän 100 metrin levyinen suojavyöhyke. 18

20 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 6. Kontiosuon tutkimuslinjasto. 19

21 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 4. Raivosuo Raivosuo (kl , x=7305,1, y=3578,8) sijaitsee noin 26 km Kuusamon keskustasta lounaaseen. Suo on Kuolionvaaran koillisrinteessä ja sen pohjoispuolella on Ala-Kuoliojärvi. Idässä suo rajoittuu Kuolionvaarantiehen ja Myllyahoon. Lisäksi luoteisosaan tulee ajoura. Suon keskellä on Myllylampi (kuva 7). Suon pinta on m merenpinnan yläpuolella ja viettää luoteeseen. Raivosuo on Iijoen vesistöalueella. Valuma-alueiden raja halkaisee suon siten, että pohjoisosa kuuluu läheisen Ala-Kuoliojärven valuma-alueeseen (61.672), johon suon vedet laskevat suoraan. Eteläosasta vedet laskevat Raivolammen kautta Taipaleenalaseen, josta edelleen jokia ja järviä pitkin Porojokeen, Porojoen valumaalue (61.623). Raivosuo on lähes kokonaan luonnontilainen, vähäistä ojitusta on suon koillis- ja kaakkoisosissa. Suolla on 21 tutkimuspistettä (5,6/10 ha) ja 29 syvyystutkimuspistettä (7,8/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 13,4/10 ha. Raivosuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 37 0,2 0,1 1,5 1,8 0,06 0,05 0,55 0,66 Yli 1,0 m 24 0,2 0,1 2,1 2,4 0,04 0,04 0,52 0,60 Yli 1,5 m 20 0,1 0,2 2,4 2,7 0,03 0,03 0,48 0,54 Yli 2,0 m 15 0,1 0,1 2,8 3,0 0,02 0,02 0,43 0,47 Koko suon pinta-ala on 37 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 24 ha, yli 1,5 m:n aluetta 20 ha ja yli 2 m:n aluetta 15 ha. Keskisyvyys on 1,8 m ja suurin syvyys 6,0 m. Suon pohja on pääosin moreenia (61 %) ja muodoltaan vaihtelevaa vaaran alarinnettä. Lisäksi on paikoin kerrostunut hiekkaa (28 %) ja hiesua (11 %). Tutkimuspisteistä on avosuolla 47 %, rämeellä 43 % ja korvessa 10 %. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme ja lyhytkortinen neva. Raivosuo on pääosin lähes aukeaa, suon laitaosissa on harvahkoa mänty-kuusivaltaista puustoa. Raivosuon turpeesta on saravaltaista 64 %, rahkavaltaista 35 % ja ruskosammalvaltaista 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 35 % ja saraturve (C) 27 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 10 %, varpujen jäännöksiä (N) sisältävän 10 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävän 1 % kokonaisturvemäärästä. Kuolionvaaran puoleisen rinteen korkeimmilla alueilla turvekerros on rahkavaltaista. Keskiosan syvimpien alueiden pohjaturve on rahkavaltainen, kaakkoisosassa paikoin ruskosammalvaltainen. Muutoin turvekerrostuma on pääosin saravaltaista ja keskimaatuneisuudeltaan H4,3. Raivosuon kahdelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 77 kg/m3, tuhkapitoisuus 4,5 %, lämpöarvo 20,0 MJ/kg, hiilipitoisuus 49,7 % ja typpipitoisuus 1,9 %. Rikkipitoisuutta ei analysoitu. Raivosuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 15 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 0,29 milj. suom3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0. Energiaturvetuotantoa haittaava heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on ohut tai puuttuu lähes kokonaan. Tuotantokelpoisesta alueesta on rajattu pois Myllylammen läheisyydestä 100 metriä leveä suojakaista. Pienet lammet ja niiden välittömät lähiympäristöt luokitellaan metsälaissa luonnon monimuotoisuudelle tärkeiksi elinympäristöiksi. 20

22 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 7. Raivosuon tutkimuslinjasto. 21

23 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 5. Murronpääsuo Murronpääsuo (kl , x=7308,5, y=3580,5) sijaitsee noin 22 km Kuusamon keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu idässä Heinävaaraan, luoteessa Kasakkavesakkoon sekä ympäröiviin moreenimaihin ja eteläpuolella Heinälampeen sekä viereisiin soihin. Itäpuolella on Kuloharjuntie, josta lähtee suon pohjois- ja länsipuolelle tuleva metsäautotie. Lisäksi on suon alueella oleville pelloille idästä tulevat ajourat. Suon koillisosassa on pieni lampi (kuva 8). Suon pinta on m merenpinnasta ja viettää kaakkoon. Murronpääsuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Ala-Kuoliojärven valuma-alueeseen (61.672). Suon vedet laskevat pääosin ojia pitkin Heinäjoen kautta Ala-Kuoliojärveen. Lounaisosasta vedet laskevat ensin Heinälampeen, josta edelleen Heinäjokeen. Suon luoteisosassa on muutamia ojia, joiden vedet laskevat Kasakkapuron kautta Heinäjokeen. Suosta hieman yli puolet on luonnontilaisena, ojitusta on lähinnä eteläosassa sekä peltoalueiden läheisyydessä. Suolla on 35 tutkimuspistettä (5,2/10 ha) ja 61 syvyystutkimuspistettä (9,1/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 14,3/10 ha. Murronpääsuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 67 0,0 0,1 1,5 1,6 0,00 0,04 1,01 1,05 Yli 1,0 m 44 0,0 0,1 2,0 2,1 0,00 0,04 0,88 0,92 Yli 1,5 m 33 0,0 0,1 2,3 2,4 0,00 0,04 0,76 0,80 Yli 2,0 m 22 0,0 0,2 2,6 2,8 0,00 0,04 0,57 0,61 Koko suon pinta-ala on 67 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 44 ha, yli 1,5 m:n aluetta 33 ha ja yli 2 m:n aluetta 22 ha. Keskisyvyys on 1,6 m ja suurin syvyys 5,3 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja pääosin moreenia (63 %). Hiesua on pohjamaalajina 20 % ja hiekkaa 17 %. Liejupohjaisia tutkimuspisteitä on 4 % ja liejua on kerrostunut paikoin suon keskiosassa noin cm:n paksuudelta. Tutkimuspisteistä on avosuolla 60 %, rämeellä 17 %, korvessa 12 % ja pellolla 11 %. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen saraneva ja rimpineva, joita tavataan pääasiassa suon keskiosan syvimmillä alueilla. Suon keskiosassa on luonnontilainen noin 2 ha:n laajuinen lettorämealue. Harvahkoa mäntyvaltaista puustoa esiintyy lähinnä suon laitaosissa sekä ojitetuilla alueilla. Murronpääsuon turpeesta on saravaltaista 85 %, rahkavaltaista 13 % ja ruskosammalvaltaista 2 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve (SC) 58 %. Varpujen jäännöksiä (N) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 9 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävän 2 % kokonaisturvemäärästä. Suon syvimpien alueiden pohjaturpeet ovat ruskosammal- ja rahkavaltaisia, muutoin turvekerros on saravaltainen ja keskimaatuneisuudeltaan H4,3. Murronpääsuon kahdelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 89 kg/m3, tuhkapitoisuus 4,3 % ja lämpöarvo 20,4 MJ/kg. Rikkipitoisuutta ei analysoitu. Tuhkapitoisuus on korkea toisen näytepisteen pinta- ja pohjaosissa. Murronpääsuon yli 1,5 m syvät alueet ovat kahdessa eri osassa ja niillä yhteensä 24 ha:n alalla tuotantokelpoista energiaturvetta 0,48 milj. suom3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0. Tuotantokelpoiset alueet ovat kooltaan noin 13 ha ja 11 ha. Tuotantokelpoisesta alueesta on rajattu pois 100 m leveä suojavyöhyke suon eteläosan Heinälammen rannasta sekä suon keskiosan luonnontilainen lettorämealue. Suon koillisosan lammen kaakonpuolinen luonnontilainen alue on myös jätetty pois arvioista. Energiaturvetuotantoa haittaava heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on ohut tai puuttuu lähes kokonaan. 22

24 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 8. Murronpääsuon tutkimuslinjasto

25 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 6. Isosuo 1 Isosuo 1 (kl , x=7306,4, y=3581,9) sijaitsee noin 22 km Kuusamon keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu kaakossa läheisen Kuolion kylän läpi kulkevaan Ouluntiehen, pohjoisessa Isoahoon ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon sekä viereisiin soihin. Isosuon koillispuolella on Kuloharjuntie ja eteläpuolella Kuolionvaarantie. Suon alueel la on useita peltokuvioita, joille on ajourat (kuva 9). Suon pinta on m merenpinnan yläpuolella ja viettää pääosin lounaaseen siten, että kaakkoisosan vedet laskevat ojia pitkin läheisen Kovajärven kautta Ala-Kuoliojärveen. Suon luoteisosan vedet puolestaan ojia pitkin pääosin Heinäjoen kautta Ala-Kuoliojärveen. Isosuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Ala-Kuoliojärven valuma-alueeseen (61.672). Suo on pääosin ojitettu, suurin luonnontilainen alue on luoteisosassa. Suolla on 64 tutkimuspistettä (3,3/10 ha) ja 113 syvyystutkimuspistettä (5,9/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 9,2/10 ha. Isosuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 193 0,0 0,1 1,2 1,3 0,03 0,09 2,31 2,43 Yli 1,0 m 112 0,0 0,0 1,7 1,7 0,00 0,01 1,92 1,93 Yli 1,5 m 70 0,0 0,0 2,0 2,0 0,00 0,00 1,42 1,42 Yli 2,0 m 31 0,0 0,0 2,5 2,5 0,00 0,00 0,77 0,77 Koko suon pinta-ala on 193 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 112 ha, yli 1,5 m:n aluetta 70 ha ja yli 2 m:n aluetta 31 ha. Keskisyvyys on 1,3 m ja suurin syvyys 3,4 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja yleisin pohjamaalaji on moreeni (79 %), hiekkaa on 16 % ja hiesua 5 %. Pohjaliejua havaittiin yhdeltä tutkimuspisteeltä suon eteläosan peltoalueella noin 20 cm:n kerros. Tutkimuspisteistä on avosuolla 53 %, pellolla 30 %, rämeellä 8 %, korvessa 8 % ja turvekankaalla 1 %. Yleisin suotyyppi on muuttunut tai luonnontilainen rimpineva, joita on lähinnä suon syvimmillä alueilla. Suon itäosan ohutturpeisella alueella on pieni alle 0,5 ha:n luonnontilainen rimpilettoalue. Isosuon harva kuusi-koivuvaltainen puusto on keskittynyt ojitetuille alueille sekä suon ohutturpeisiin laitaosiin. Isosuon turpeesta on saravaltaista 82 % ja rahkavaltaista 18 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 57 % ja saraturve (C) 23 %. Puun jäännöksiä (L) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 3 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältävän 1 % kokonaisturvemäärästä. Suon syvimpien alueiden pohjaturve on paikoin rahka- ja ruskosammalvaltainen. Muutoin turvekerros on hyvin saravaltainen ja keskimaatuneisuudeltaan H4,3. Isosuon kahdelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 97 kg/m3, tuhkapitoisuus 4,9 %, lämpöarvo 20,3 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,21 %. Isosuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 m:n aluetta 70 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 1,07 milj. suo-m3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0, S0.25. Energiaturvetuotantoa haittaava heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on ohut tai puuttuu kokonaan. 24

26 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 9. Isosuon tutkimuslinjasto. 25

27 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 7. Ponnetonsuo Ponnetonsuo (kl , x=7305,2, y=3585,5) sijaitsee noin 21 km Kuusamon keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu lounaassa Katajavaaraan ja pohjoisessa Haippakumpuun. Luoteessa Ouluntiehen ja idässä ympäröiviin soihin sekä moreenimaastoon. Suon eteläpuolella on Penttilänvaarantie ja koillisessa Kapustasuon turvetuotantoalue. Lisäksi suon etelä- ja luoteisosien peltokuvioille on ajourat (kuva 10). Suon pinta on m merenpinnan yläpuolella. Korkein kohta on suon kapeassa keskiosassa, josta viettoa on suon pituussuunnassa kaakkoon sekä luoteeseen. Ponnetonsuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Ala-Kuoliojärven valuma-alueeseen (61.672). Kaakkoisosan vedet laskevat harvahkoa ojitusta pitkin Yli-Kuoliojärveen, josta edelleen Kovajärveen. Luoteisosan vedet laskevat ojia pitkin Kovajärven kautta Ala-Kuoliojärveen. Ponnetonsuosta noin puolet on luonnontilaisena. Suolla on 49 tutkimuspistettä (5,2/10 ha) ja 77 syvyystutkimuspistettä (8,2/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 13,4/10 ha. Ponnetonsuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 94 0,0 0,1 1,2 1,3 0,05 0,07 1,09 1,21 Yli 1,0 m 43 0,0 0,1 2,0 2,1 0,02 0,03 0,87 0,92 Yli 1,5 m 31 0,1 0,1 2,3 2,5 0,02 0,03 0,74 0,79 Yli 2,0 m 22 0,1 0,1 2,7 2,9 0,01 0,02 0,60 0,63 Koko suon pinta-ala on 94 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 43 ha, yli 1,5 m:n aluetta 31 ha ja yli 2 m:n aluetta 22 ha. Keskisyvyys on 1,3 m ja suurin syvyys 4,0 m. Pohja on muodoltaan vaihtelevaa ja yleisin pohjamaalaji on moreeni (95 %). Liejupohjaisia tutkimuspisteitä on 2 %. Suon eteläosan umpeenkasvavan lampialueen läheisyydestä havaittiin liejukerrostumaa noin 160 cm:n paksuudelta. Myös kaakkoisosan syvimmän alueen pohjalle on paikoin kerrostunut liejua noin 20 cm:n paksuudelta. Tutkimuspisteistä on avosuolla 58 %, rämeellä 22 %, pellolla 16 % ja korvessa 4 %. Yleisimpiä suotyyppejä ovat rimpineva, joita tavataan luonnontilaisena sekä ojikko- ja muuttumavaiheen saavuttaneina suon keski- ja kaakkoisosissa sekä suon keskiosan ohutturpeisten alueiden pallosararäme ja syvempien alueiden varsinainen saranevaojikko. Ponnetonsuo on suurimmaksi osaksi aukeaa, puustoa on lähinnä suon laitaosissa, jossa se on pääosin harvennusvaiheen mänty-kuusisekametsää. Ponnetonsuon turpeesta on saravaltaista 72 % ja rahkavaltaista 28 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve (SC) 58 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 3 %, varpujen jäännöksiä (N) sisältävän 3 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävän 1 % kokonaisturvemäärästä. Suon keskiosan korkeimpien alueiden turvekerros on rahkavaltaista. Muualla pohjaturve on yleisesti rahkavaltaista vaihettuen nopeasti pintaa kohti mentäessä saravaltaiseksi. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H4,4. Ponnetonsuon yhdeltä tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 86 kg/m3, tuhkapitoisuus 4,4 %, lämpöarvo 20,6 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,19 %. Ponnetonsuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 31 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 0,63 milj. suo-m3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0, S0.20. Tuotantokelpoista aluetta on kahdessa eri altaassa, joista suurempi on kooltaan 25 ha ja pienempi 6 ha. Energiaturvetuotantoa haittaava heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on ohut tai puuttuu lähes kokonaan. 26

28 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 10. Ponnetonsuon tutkimuslinjasto. 27

29 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 8. Huuhkajasuo Huuhkajasuo (kl , x=7309,2, y=3588,2) sijaitsee noin 16 km Kuusamon keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu idässä Ouluntiehen, lännessä Maunuvaaraan ja muualla ympäröiviin soihin sekä moreenimaihin. Suon luoteispuolella on Maunujärven luonnonravintolammikko. Itäosan peltokuvioille tulee ajourat (kuva 11). Suon pinta on m merenpinnan yläpuolella ja viettää pohjoiseen. Huuhkajasuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Ala-Kuoliojärven valuma-alueeseen (61.672). Suon vedet laskevat läheisen Maunujärven kautta Lapinluomaan ja Heinäjärveen, josta edelleen Heinäjokea pitkin Ala-Kuoliojärveen. Suo on suurimmalta osaltaan luonnontilainen, ojitusta on peltoalueiden läheisyydessä. Suolla on 37 tutkimuspistettä (4,6/10 ha) ja 49 syvyystutkimuspistettä (6,1/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 10,7/10 ha. Huuhkajasuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 80 0,1 0,2 0,7 1,0 0,09 0,14 0,57 0,80 Yli 1,0 m 33 0,1 0,2 1,2 1,5 0,04 0,08 0,39 0,51 Yli 1,5 m 16 0,1 0,1 1,8 2,0 0,02 0,02 0,27 0,31 Yli 2,0 m 5 0,3 0,3 2,1 2,7 0,02 0,02 0,11 0,15 Koko suon pinta-ala on 80 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 33 ha, yli 1,5 m:n aluetta 16 ha ja yli 2 m:n aluetta 5 ha. Keskisyvyys on 1,0 m ja suurin syvyys 3,7 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja viettää paikoin melko jyrkästikin pohjoiseen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (53 %) ja hiekka (37 %). Tutkimuspisteistä on rämeellä 46 %, avosuolla 29 %, korvessa 11 %, pellolla 11 % ja turvekankaalla 3 %. Yleisimpiä suotyyppejä ovat lyhytkorsinevaräme ja tupasvillaräme. Suo on suurelta osin aukeaa tai melkein aukeaa. Harvahko riukuasteen mäntypuusto on keskittynyt lähinnä suon kaakkoisosan ohutturpeisille alueille. Huuhkajasuon turpeesta on saravaltaista 59 % ja rahkavaltaista 41 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 35 %, saraturve (C) 23 %, rahkaturve (S) 21 % ja sararahkaturve (CS) 20 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 9 % kokonaisturvemäärästä. Suon syvimmän alueen pohjaturpeessa esiintyy ruskosammalia, muutoin turvekerros on pääosin saravaltainen ja keskimaatuneisuudeltaan H4,2. Pinnassa on paikoin ohut kerros heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta. Huuhkajasuolta ei otettu turvenäytteitä laboratorioon analysoitavaksi. Huuhkajasuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m:n syvyistä aluetta yhteensä 16 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 0,24 milj. suo-m3. Tuotantokelpoinen alue on jakaantunut kolmeen eri noin 5 ha:n kokoiseen altaaseen. Turvetuotantoalueen vesien johtamisessa tulee huomioida läheinen Maunujärven luonnonravintolammikko. 28

30 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 11. Huuhkajasuon tutkimuslinjasto. 29

31 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 9. Kirkkosuo Kirkkosuo (kl , x=7308,8, y=3589,0) sijaitsee noin 16 km Kuusamon keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu idässä Lomavaaraan ja Tavelantiehen, luoteessa Ouluntiehen ja muualla viereisiin soihin ja moreenimaihin. Suon pohjoispuolella on ajotie ja lisäksi keskiosan pellolle tulee ajoura (kuva 12). Suon pinta on m merenpinnasta ja viettää luoteeseen. Kirkkosuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Ala-Kuoliojärven valuma-alueeseen (61.672). Suon vedet laskevat ojia pitkin läheiseen Maunujärveen, josta edelleen jokien ja järvien kautta Ala-Kuoliojärveen. Suosta yli puolet on ojitettua, luonnontilaista on keskiosassa. Suolla on 21 tutkimuspistettä (5,1/10 ha) ja 33 syvyystutkimuspistettä (8,0/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 13,1/10 ha. Kirkkosuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 41 0,0 0,1 1,0 1,1 0,01 0,03 0,40 0,44 Yli 1,0 m 21 0,0 0,1 1,5 1,6 0,00 0,02 0,31 0,33 Yli 1,5 m 12 0,0 0,2 1,7 1,9 0,00 0,02 0,20 0,22 Yli 2,0 m 3 0,0 0,2 2,1 2,3 0,00 0,01 0,06 0,07 Koko suon pinta-ala on 41 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 21 ha, yli 1,5 m:n aluetta 12 ha ja yli 2 m:n aluetta 3 ha. Keskisyvyys on 1,1 m ja suurin syvyys 2,6 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja yleisin pohjamaalaji on moreeni (94 %). Tutkimuspisteistä on rämeellä 48 %, pellolla 33 % ja avosuolla 19 %. Yleisimpiä suotyyppejä ovat tupasvillaräme, kangasräme ja rimpinevaojikko. Puusto suon alueella on keskimäärin harvaa riukuasteen männikköä. Kirkkosuon turpeesta on saravaltaista 84 % ja rahkavaltaista 16 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve (SC) 61 %. Puun jäännöksiä (L) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 8 %, varpujen jäännöksiä (N) sisältävän 4 % ja tupasvillaa (ER) sisältävän 1 % kokonaisturvemäärästä. Pohjaturve on paikoin rahkavaltaista, mutta pääosin koko turvekerros on hyvin saravaltainen ja keskimaatuneisuudeltaan H4,3. Kirkkosuolta ei otettu turvenäytteitä laboratorioon analysoitavaksi. Kirkkosuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 12 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 0,16 milj. suo-m3. Energiaturvetuotantoa haittaava heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros puuttuu lähes kokonaan. Turvetuotantoalueen vesien johtamisessa tulee huomioida läheinen Maunujärven luonnonravintolammikko. 30

32 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 12. Kirkkosuon tutkimuslinjasto. 31

33 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 10. Hävittömänlamminsuo Hävittömänlamminsuo (kl , x=7303,1, y=3588,5) sijaitsee noin 20 km Kuusamon keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu pohjoisessa Koiravaaraan, muualla moreenimaihin ja viereisiin soihin. Suon eteläpuolella on Penttilänvaarantie. Suon eteläosassa on Hävittömänlampi (kuva 13). Suon pinta on m merenpinnasta ja viettää loivasti etelään. Hävittömänlamminsuo on Iijoen vesistöalueella. Pienialue suon luoteisosasta viettää luoteeseen ja kuuluu Ala-Kuoliojärven valumaalueeseen (61.672). Pääosin Hävittömänlamminsuo kuuluu Isonsuonjoen valuma-alueseen (61.363) ja sen vedet laskevat ojaverkostoa pitkin etelässä virtaavan Välijoen ja Riitajoen kautta Isonsuonjokeen. Suo on lounaisosan pientä peltokuviota lukuun ottamatta täysin luonnontilainen. Suolla on 33 tutkimuspistettä (5,5/10 ha) ja 39 syvyystutkimuspistettä (6,5/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 12/10 ha. Hävittömänlamminsuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) Syvyysalue (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pinta-ala H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 60 0,1 0,1 0,7 0,9 0,06 0,04 0,48 0,58 Yli 1,0 m 22 0,0 0,0 1,5 1,5 0,01 0,01 0,34 0,36 Yli 1,5 m 12 0,0 0,0 1,8 1,8 0,00 0,00 0,22 0,22 Yli 2,0 m 2 0,1 0,0 2,1 2,2 0,00 0,00 0,03 0,03 Koko suon pinta-ala on 60 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 22 ha, yli 1,5 m:n aluetta 12 ha ja yli 2 m:n aluetta 2 ha. Keskisyvyys on 0,9 m ja suurin syvyys 2,6 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja yleisin pohjamaalaji on moreeni (77 %). Tutkimuspisteistä on avosuolla 58 % ja rämeellä 42 %. Yleisimmät suotyypit ovat suon syvimpien alueiden lyhytkortinen neva ja rimpineva sekä reuna-alueiden pallosararäme. Hävittömänlamminsuo on pääosin aukeaa, harvahkoa riukuasteen männikköä on laitaosien ohutturpeisilla alueilla. Hävittömänlamminsuon turpeesta on saravaltaista 55 % ja rahkavaltaista 45 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve (SC) 51 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 6 % kokonaisturvemäärästä. Syvimmillä alueilla pohjaturve on yleisesti rahkavaltaista. Turvekerroksen keski- ja pintaosa on saravaltaista kokonaiskeskimaatuneisuuden ollessa H4,2. Heikosti maatunutta rahkavaltaista pintakerrosta esiintyy lähinnä vain suon ohutturpeisilla alueilla. Hävittömänlamminsuolta ei otettu turvenäytteitä laboratorioon analysoitavaksi. Hävittömänlamminsuo ei sovellu turvetuotantoon tuotantokelpoisen alueen pienuuden ja Hävittömänlammin läheisyyden aiheuttamien kuivatusvaikeuksien johdosta. 32

34 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 13. Hävittömänlamminsuon tutkimuslinjasto. 33

35 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 11. Välisuo Välisuo (kl , x=7301,5, y=3589,3) sijaitsee noin 21 km Kuusamon keskustasta lounaaseen. Suon rajoittuu koillisessa Penttilänvaarantiehen, etelässä Tuhnia-ahoon ja muualla ympäröiviin moreenimaihin sekä soihin. Suon halki virtaa länteen päin laskeva Välijoki. Kaakkoisosan peltokuviolle tulee ajoura ja lisäksi on suon eteläpuolen Tuhnia-ahoon tuleva metsäautotie (kuva 14). Suon pinta on m merenpinnan yläpuolella ja viettää molemmin puolin suon läpi virtaavaan Välijokeen siten, että itäpuolella viettosuunta on pääosin pohjoiseen ja länsipuolella etelään. Välisuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Isonsuonjoen alueeseen (61.363) ja sen vedet laskevat Välijokea pitkin suon länsipuolella olevaan Riitalampeen, josta edelleen Riitajokea pitkin Isonsuonjokeen. Suo on suurimmalta osaltaan luonnontilainen, ojitusta on luoteisosassa ja vanhaa peltoaluetta suon kaakkoisosassa. Suolla on 58 tutkimuspistettä (6,8/10 ha) ja 85 syvyystutkimuspistettä (9,9/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 16,7/10 ha. Välisuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 86 0,0 0,0 1,6 1,6 0,02 0,02 1,36 1,40 Yli 1,0 m 59 0,0 0,0 2,1 2,1 0,01 0,00 1,22 1,23 Yli 1,5 m 49 0,0 0,0 2,3 2,3 0,01 0,00 1,10 1,11 Yli 2,0 m 34 0,0 0,0 2,6 2,6 0,01 0,00 0,87 0,88 Koko suon pinta-ala on 86 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 59 ha, yli 1,5 m:n syvyistä 49 ha ja yli 2 m:n aluetta 34 ha. Keskisyvyys on 1,6 m ja suurin syvyys 3,5 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (41 %) ja moreeni (35 %). Liejupohjaisia tutkimuspisteistä on 20 %. Pohjaliejua on suon syvillä alueilla paikoin yli 1,5 m. Tutkimuspisteistä on avosuolla 71 %, rämeellä 15 %, turvekankaalla 9 % ja korvessa 5 %. Yleisimmät suotyypit ovat luonnontilaisella alueella rimpineva ja varsinainen saraneva sekä luoteisosan ojikon karhunsammalmuuttuma ja kaakkoisosan kytöheitto. Suon länsiosassa on pieni alle 1 ha:n rimpilettoalue. Välisuo on pääosin aukeaa, harvahkoa riukuasteen mäntyvaltaista puustoa on lähinnä luoteisosan ojikolla sekä suon ohutturpeisilla reuna-alueilla. Välisuon turpeesta on saravaltaista 81 %, rahkavaltaista 17 % ja ruskosammalvaltaista 2 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 46 % ja saraturve (C) 28 %. Varpujen jäännöksiä (N) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 6 %, puun jäännöksiä (L) sisältävän 2 % ja tupasvillaa (ER) sisältävän 1 % kokonaisturvemäärästä. Suon syvimpien alueiden pohjaturve on paikoin ruskosammal- sekä rahkavaltainen. Turvekerroksen keski- ja pintaosat ovat hyvin saravaltaisia ja koko turvekerroksen keskimaatuneisuus on H4,3. Välisuon kahdelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 85 kg/m3, tuhkapitoisuus 5,4 %, lämpöarvo 20,7 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,24 %. Välisuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 45 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 0,84 milj. suom3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0, S0.25. Tuotantokelpoiseen alueeseen ei ole huomioitu suon länsiosan Riitalammen viereistä syvempää aluetta lammen läheisyydestä sekä alueen pienuudesta johtuen. Energiaturvetuotantoa haittaava heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros puuttuu lähes kokonaan. Tuotantokelpoisen alueen halki virtaavan Välijoen läheisyydestä tulee tehdä lisää tuhkapitoisuusmäärityksiä mahdollisten tulvakerrostumien havaitsemiseksi. Suon syvimmän altaan pohjan paksu liejukerros saattaa vaikeuttaa pohjakerrostumien turvetuotantoa heikon kantavuuden takia. Suon länsiosan pieni metsälaissa suojeltu luonnontilainen rimpilettoalue on rajattu pois tuotantokelpoisesta alueesta. 34

36 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 14. Välisuon tutkimuslinjasto

37 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 12. Iso Kuohusuo Iso Kuohusuo (kl , x=7304,3, y=3594,9) sijaitsee noin 17 km Kuusamon keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu luoteessa Kenttäradantiehen, etelässä Heinäjärvenpalon moreeniselänteisiin ja muualla moreenimaihin sekä viereisiin soihin. Suon koillispuolelle tulee metsäautotie, joka johtaa suon itäpään läpi Kuohuahoon (kuva 15). Suon pinta on m merenpinnasta ja viettää kaakkoon. Iso Kuohusuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Hietajoen valuma-alueeseen (61.37). Suon lounaisosan vedet laskevat Kuohupuron ja Heinäjärven kautta kaakossa virtaavaan Välijokeen, muilta alueilta Hietaluoman kautta Välijokeen, josta edelleen Akonjokea ja Kuparijokea pitkin Hietajokeen. Suo on kokonaan luonnontilainen. Suolla on 31 tutkimuspistettä (6,0/10 ha) ja 48 syvyystutkimuspistettä (9,4/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 15,4/10 ha. Iso Kuohusuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 51 0,1 0,0 1,1 1,2 0,04 0,02 0,55 0,61 Yli 1,0 m 25 0,1 0,0 1,7 1,8 0,02 0,01 0,43 0,46 Yli 1,5 m 17 0,1 0,0 2,0 2,1 0,01 0,01 0,34 0,36 Yli 2,0 m 11 0,1 0,0 2,3 2,4 0,01 0,00 0,25 0,26 Koko suon pinta-ala on 51 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 25 ha, yli 1,5 m:n aluetta 17 ha ja yli 2 m:n aluetta 11 ha. Keskisyvyys on 1,2 m ja suurin syvyys 3,6 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (48 %) ja hiekka (44 %). Tutkimuspisteistä on avosuolla 71 %, rämeellä 26 % ja korvessa 3 %. Yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosien rimpineva sekä laitaosien tupasvillaräme. Suon itäosassa on noin 2 ha:n rimpilettoalue ja koillisosassa noin 1 ha varsinaista lettoa. Suo on pääosin aukeaa, harvaa riukuasteen mäntyvaltaista puustoa on suon laitaosissa. Iso Kuohusuon turpeesta on saravaltaista 60 % ja rahkavaltaista 40 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve (SC) 52 %. Varpujen jäännöksiä (N) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 3 %, tupasvillaa (ER) sisältävän 1 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävän 1 % kokonaisturvemäärästä. Pohjaturve on yleisesti rahkavaltaista, keski- ja pintaosan turvekerroksen ollessa saravaltainen. Koko turvekerroksen keskimaatuneisuus on H4,4. Iso Kuohusuon yhdeltä tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 96 kg/m3, tuhkapitoisuus 4,7 % ja lämpöarvo 22,1 MJ/kg. Rikkipitoisuutta ei analysoitu. Iso Kuohusuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 15 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 0,24 milj. suom3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0. Tuotantokelpoisen alueen ulkopuolelle on jätetty suon itäosan metsälain mukaan suojeltava luonnontilainen rimpilettoalue. Energiaturvetuotantoa haittaava heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros puuttuu kokonaan. 36

38 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 15. Iso Kuohusuon tutkimuslinjasto. 37

39 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 13. Isosuo 3 Isosuo 3 (kl , x=7312,0, y=3595,5) sijaitsee noin 9 km Kuusamon keskustasta lounaaseen. Suo on moreenimaaston ympäröimä. Pohjoisessa on Maanselkä, etelässä Isopalo ja luoteessa Joutenlehto. Kaakkoisosassa on kuivunut Suolampi. Suon eteläpuoliselta Juusolantieltä tulee ajourat kaakkoisosan pienelle peltokuviolle sekä luoteisosaan (kuva 16). Suon pinta on m merenpinnasta ja viettää kaakkoon. Isosuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Oijusluoman valuma-alueeseen (61.342). Suon vedet laskevat Matalanlamminpuroa pitkin Oijusluomajärven läheiseen Kutulampeen. Isosuo on melkein kokonaan luonnontilainen, suon keskiosan halki on kaivettu Suolampeen laskeva oja sekä lammen kuivatusta varten laskuoja kaakkoon. Suolla on 25 tutkimuspistettä (4,7/10 ha) ja 45 syvyystutkimuspistettä (8,5/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 13,2/10 ha. Isosuo 3:n eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) Syvyysalue (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pinta-ala H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 53 0,0 0,1 1,6 1,7 0,01 0,04 0,83 0,88 Yli 1,0 m 37 0,0 0,0 2,1 2,1 0,00 0,02 0,76 0,78 Yli 1,5 m 28 0,0 0,1 2,3 2,4 0,00 0,02 0,66 0,68 Yli 2,0 m 18 0,0 0,0 2,8 2,8 0,00 0,01 0,50 0,51 Koko suon pinta-ala on 53 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 37 ha, yli 1,5 m:n aluetta 28 ha ja yli 2 m:n aluetta 18 ha. Keskisyvyys on 1,7 m ja suurin syvyys 5,1 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva, länsiosa viettää paikoin jyrkästi kaakkoon. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (68 %) ja hiekka (21 %). Liejupohjaisia tutkimuspisteistä on 6 %. Pohjaliejua on kerrostunut suon keski- ja kaakkoisosan syvänteisiin keskimäärin 50 cm:n paksuudelta. Tutkimuspisteistä on avosuolla 64 %, rämeellä 27 %, korvessa 8 % ja pellolla 1 %. Yleisimmät suotyypit ovat keskiosan rimpineva ja varsinainen saraneva sekä laitaosien pallosararäme. Isosuon puusto on harvaa, taimisto- ja riukuasteen saavuttanutta mäntyä ja keskittynyt lähinnä rimpialueen jänteille. Aavaa on suon länsi- ja luoteisosissa. Isosuon turpeesta on saravaltaista 71 % ja rahkavaltaista 29 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve (SC) 60 %. Varpujen jäännöksiä (N) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 4 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävän 1 % kokonaisturvemäärästä. Pohjaturve on yleisesti rahkavaltaista muuttuen keski- ja pintaosissa saravaltaiseksi. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on ohut tai puuttuu kokonaan. Koko turvekerroksen keskimaatuneisuus on H4,6. Isosuon yhdeltä tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 75 kg/m3, tuhkapitoisuus 4,6 % ja lämpöarvo 20,7 MJ/kg. Rikkipitoisuutta ei analysoitu. Isosuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 25 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 0,48 milj. suo-m3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0. Suon luoteisosan pieniä ja muodoltaan kapeita alle 2 ha:n kokoisia syvempiä alueita ei ole huomioitu tuotantokelpoiseen alueeseen. 38

40 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 16. Isosuon tutkimuslinjasto. 39

41 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 14. Juntinsuo Juntinsuo (kl , x=7316,3, y=3597,9) sijaitsee noin 5 km Kuusamon keskustasta etelään. Suon eteläpuolella on Vääränkangas, luoteessa suo rajoittuu Vilponlampeen, koillisessa Pikkulampeen ja muualla luode-kaakkosuuntaisiin moreeniselänteisiin sekä soihin. Lähin tie on suon kaakkoisosan läheisyydessä kulkeva Kajaanintie (kuva 17). Suon pinta on m merenpinnasta ja viettää voimakkaasti kaakkoon. Juntinsuo on Vienan Kemin latvavesistöalueella ja kuuluu Niskajoen Vääräjoen valuma-alueeseen (74.032). Suon vedet laskevat pääosin kaakkoisosan ojia pitkin Vääräjokeen, josta edelleen Kuusamojärveen. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen, ojitusta on kaakkoisosassa. Suolla on 42 tutkimuspistettä (5,6/10 ha) ja 66 syvyystutkimuspistettä (8,8/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 14,4/10 ha. Juntinsuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 75 0,1 0,2 1,9 2,2 0,08 0,12 1,44 1,64 Yli 1,0 m 55 0,1 0,2 2,5 2,8 0,05 0,09 1,37 1,51 Yli 1,5 m 44 0,1 0,1 3,0 3,2 0,03 0,06 1,29 1,38 Yli 2,0 m 34 0,1 0,2 3,3 3,6 0,03 0,06 1,14 1,23 Koko suon pinta-ala on 75 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 55 ha, yli 1,5 m:n aluetta 44 ha ja yli 2 m:n aluetta 34 ha. Keskisyvyys on 2,2 m ja suurin syvyys 6,3 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (60 %) ja hiekka (28 %). Liejupohjaisia tutkimuspisteistä on 1 %. Tutkimuspisteistä on avosuolla 64 % ja rämeellä 36 %. Yleisimpiä suotyyppejä ovat luonnontilaisen alueen lyhytkortinen neva, varsinainen saraneva ja rimpineva, ojitetulla alueella pallosararäme ja varsinainen sararäme. Juntinsuo on pääosin aukeaa, harvahkoa mäntyvaltaista puustoa tavataan suon laitaosissa sekä kaakkoisosan ojikolla. Juntinsuon turpeesta on saravaltaista 51 % ja rahkavaltaista 49 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve (SC) 43 %. Varpujen jäännöksiä (N) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 7 %, puun jäännöksiä (L) sisältävän 7 % ja tupasvillaa (ER) sisältävän 4 % kokonaisturvemäärästä. Suon syvimpien alueiden pohjaturve on rahkavaltaista, paikoin esiintyy myös ruskosammalia. Turvekerroksen keski- ja pintaosat ovat saravaltaisia ja koko turvekerroksen keskimaatuneisuus on H4,5. Juntinsuon yhdeltä tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 83 kg/m3, tuhkapitoisuus 3,3 %, lämpöarvo 20,9 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,25 %. Rikkipitoisuus nousee turvekerroksen pohjaosan näytteissä. Juntinsuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 41 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 1,12 milj. suom3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A4.0, Q8.0, S0.25. Tuotantokelpoista aluetta rajattaessa on huomioitu koillisosan Pikkulammen rannasta 100 metriä leveä suojavyöhyke. Suon luoteisosan Vilponlammen läheisyydessä olevaa syvempää aluetta ei ole myöskään huomioitu altaan pienestä koosta ja lammen läheisyydestä johtuen. Energiaturvetuotantoa haittaava heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on ohut tai puuttuu kokonaan. Turvekerroksen paikoin korkeiden rikkipitoisuuksien selvittämiseksi tulisi tehdä lisäanalyysejä. 40

42 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 17. Juntinsuon tutkimuslinjasto

43 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 15. Isosuo 2 Isosuo 2 (kl , x=7313,6, y=3603,4) sijaitsee noin 8 km Kuusamon keskustasta kaakkoon. Suo on Vanttajajärven ja Kuusamojärven välissä rajoittuen ympäröiviin luode-kaakkosuuntaisiin moreeniselänteisiin. Kaakkoispuolella on Mustaniemi ja eteläpuolella kulkee Lämsänkyläntie. Suon luoteisosan läpi tulee Niittyläntie ja pohjoispuolella on Ervastintie. Lisäksi on muita pienempiä ajouria (kuva 18). Suon pinta on m merenpinnasta ja viettää keskiosan korkeimmalta luonnontilaiselta alueelta sekä luoteeseen että kaakkoon. Isosuo on Vienan Kemin latvavesistöalueella ja kuuluu Kuusamojärven lähialueeseen (74.031), johon suon vedet ojia pitkin laskevat. Suosta noin puolet on luonnontilaisena. Suolla on 49 tutkimuspistettä (5,9/10 ha) ja 77 syvyystutkimuspistettä (9,2/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 15,1/10 ha. Isosuo 2:n eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 83 0,1 0,1 1,3 1,5 0,07 0,05 1,10 1,22 Yli 1,0 m 41 0,1 0,1 2,3 2,5 0,02 0,03 0,95 1,00 Yli 1,5 m 33 0,1 0,1 2,6 2,8 0,02 0,02 0,86 0,90 Yli 2,0 m 25 0,0 0,1 3,0 3,1 0,01 0,02 0,73 0,76 Koko suon pinta-ala on 83 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 41 ha, yli 1,5 m:n aluetta 33 ha ja yli 2 m:n aluetta 25 ha. Keskisyvyys on 1,5 m ja suurin syvyys 4,8 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu (44 %) ja hiekka (24 %). Liejupohjaisia tutkimuspisteistä on 10 %. Pohjaliejua esiintyy lähinnä suon keskiosan syvimmässä altaassa enimmillään noin 1 metrin paksuudelta. Tutkimuspisteistä on avosuolla 43 %, rämeellä 31 %, pellolla 18 %, korvessa 4 % ja turvekankaalla 4 %. Yleisimpiä suotyyppejä ovat suon keskiosan rimpineva sekä luoteisosan lyhytkortinen nevamuuttuma. Suon luonnontilainen keskiosa on aukeaa, keskitiheä mäntyvaltainen puusto on järeintä suon laitaosissa sekä luoteisosan ojitetulla alueella. Isosuon turpeesta on saravaltaista 56 % ja rahkavaltaista 44 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve (SC) 48 %. Varpujen jäännöksiä (N) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 7 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävän 4 % kokonaisturvemäärästä. Suon syvimpien alueiden pohjaturve on yleisesti rahkavaltaista muuttuen turvekerroksen keski- ja pintaosissa saravaltaiseksi, keskimaatuneisuuden ollessa H4,4. Isosuon yhdeltä tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 73 kg/m3, tuhkapitoisuus 3,1 %, lämpöarvo 20,8 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,19 %. Rikkipitoisuus on korkeahko turvekerroksen pohjaosan näytteessä. Isosuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 33 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 0,73 milj. suo-m3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A4.0, Q8.0, S0.20. Energiaturvetuotantoa haittaava heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros puuttuu lähes kokonaan. 42

44 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 18. Isosuon tutkimuslinjasto

45 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 16. Niittysuo Niittysuo (kl , x=7310,1, y=3604,7) sijaitsee noin 12 km Kuusamon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu pohjoisessa Matala-ahoon, etelässä Niittylehtoon ja muualla viereisiin soihin sekä moreenimaihin. Suon kaakkoisosan halki kulkee Puukkopurontie ja lisäksi on luoteisosaan tuleva ajoura (kuva 19). Suon pinta on m merenpinnasta ja viettää kaakkoon. Niittysuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Iijärven lähialueeseen (61.341). Suon vedet laskevat ojia pitkin Maaselänpuroon, josta edelleen Iijärven Maaselänlahteen. Niittysuosta yli puolet on ojitettua, luonnontilaista aluetta on suon keskiosassa. Suolla on 34 tutkimuspistettä (6,1/10 ha) ja 45 syvyystutkimuspistettä (8,1/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 14,2/10 ha. Niittysuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 56 0,2 0,1 1,4 1,7 0,09 0,04 0,80 0,93 Yli 1,0 m 35 0,1 0,1 2,0 2,2 0,04 0,04 0,72 0,80 Yli 1,5 m 28 0,1 0,1 2,4 2,6 0,03 0,03 0,65 0,71 Yli 2,0 m 22 0,0 0,1 2,7 2,8 0,01 0,02 0,59 0,62 Koko suon pinta-ala on 56 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 35 ha, yli 1,5 m:n aluetta 28 ha ja yli 2 m:n aluetta 22 ha. Keskisyvyys on 1,7 m ja suurin syvyys 4,5 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja pohjamaalajit ovat moreeni (53 %), hiekka (29 %) ja savi (18 %). Liejupohjaisia tutkimuspisteistä on 12 %. Pohjaliejua on kerrostunut suon keskiosan syvän altaan pohjalle saven päälle keskimäärin 60 cm:n, mutta paikoin jopa 130 cm:n paksuudelta. Tutkimuspisteistä on rämeellä 55 %, avosuolla 24 %, pellolla 12 %, korvessa 6 % ja turvekankaalla 3 %. Yleisimmät suotyypit ovat laitaosien pallosararäme ja kangasräme sekä keskiosan rimpineva muuttuma. Niittysuon mäntyvaltainen puusto on keski- ja kaakkoisosissa harvahkoa taimisto- ja riukuasteen saavuttanutta, luoteisosan ojikolla keskinkertaisen tiheää harvennusmetsää. Niittysuon turpeesta on rahkavaltaista 55 % ja saravaltaista 45 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 35 %, rahkaturve (S) 28 % ja sararahkaturve (CS) 27 %. Puun jäännöksiä (L) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 11 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältävän 9 % kokonaisturvemäärästä. Pohjaturve on yleisesti rahkavaltaista, keski- ja pintaosan turve saravaltaista. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on ohut tai puuttuu kokonaan. Koko turvekerroksen keskimaatuneisuus on H4,5. Niittysuon yhdeltä tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 107 kg/m3, tuhkapitoisuus 4,9 % ja lämpöarvo 20,7 MJ/kg. Rikkipitoisuutta ei analysoitu. Niittysuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 28 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 0,57 milj. suom3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0. Pohjalieju saattaa paikoin heikentää kantavuutta pohjakerrostumien turvetta nostettaessa. 44

46 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 19. Niittysuon tutkimuslinjasto. 45

47 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 17. Puukkosuo Puukkosuo (kl , x=7308,4, y=3605,2) sijaitsee noin 13 km Kuusamon keskustasta kaakkoon. Suota ympäröivät luode-kaakkosuuntaiset moreeniselänteet. Koillispuolella on Jänissuo, kaakossa suo rajoittuu Iijärven Puukkolahteen, lounaassa Puukkomurtoon sekä Välimurtoon ja luoteessa Puukkoahoon. Suon keskiosan halki kulkee talvitienpohja (kuva 20). Suon pinta on m merenpinnasta ja viettää kaakkoon. Puukkosuon luoteisosan vedet laskevat ojia pitkin Karhapuron kautta Puukkolampeen, josta edelleen Puukkopuroa pitkin Iijärveen. Muualta suon alueelta vedet laskevat Puukkopuroon ja Iijärveen. Puukkosuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Iijärven lähialueeseen (61.341). Suo on suurimmalta osin luonnontilainen, ojitusta on luoteisosassa. Suolla on 26 tutkimuspistettä (6,0/10 ha) ja 40 syvyystutkimuspistettä (9,3/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 15,3/10 ha. Puukkosuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 43 0,1 0,1 1,3 1,5 0,05 0,06 0,55 0,66 Yli 1,0 m 25 0,0 0,1 2,1 2,2 0,00 0,04 0,52 0,56 Yli 1,5 m 19 0,0 0,0 2,6 2,6 0,00 0,01 0,48 0,49 Yli 2,0 m 13 0,0 0,0 2,9 2,9 0,00 0,01 0,38 0,39 Koko suon pinta-ala on 43 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 25 ha, yli 1,5 m:n aluetta 19 ha ja yli 2 m:n aluetta 13 ha. Keskisyvyys on 1,5 m ja suurin syvyys 3,9 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (62 %) ja hiekka (24 %). Liejupohjaisia tutkimuspisteistä on 5 %. Pohjaliejua on kerrostunut suon keskiosan syvän altaan pohjalle hiesun päälle keskimäärin 10 cm:n paksuudelta. Tutkimuspisteistä on rämeellä 58 % ja avosuolla 42 %. Yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosan varsinainen saraneva sekä laitaosien kangasräme ja tupasvillaräme. Mäntyvaltaista ja keskitiheää harvennusvaiheen metsää on suon laitaosissa sekä kaakkoisosan halki virtaavan ojan ympäristössä että lähellä Puukkolahden rantaa. Puukkosuon turpeesta on saravaltaista 57 % ja rahkavaltaista 43 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 44 % ja rahkaturve (S) 24 %. Puun jäännöksiä (L) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 7 %, tupasvillaa (ER) sisältävän 5 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältävän 2 % kokonaisturvemäärästä. Pohjaturve on yleisesti rahkavaltaista, keskija pintaosien turve saravaltaista. Koko turvekerroksen keskimaatuneisuus on H4,4. Heikosti maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta on vain suon ohutturpeisilla alueilla. Puukkosuon yhdeltä tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 87 kg/m3, tuhkapitoisuus 3,6 % ja lämpöarvo 20,9 MJ/kg. Rikkipitoisuutta ei analysoitu. Puukkosuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 17 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 0,37 milj. suom3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A4.0, Q8.0. Tuotantokelpoisesta alueesta on rajattu pois Puukkolahden rannan lähellä oleva syvempi alue. 46

48 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 20. Puukkosuon tutkimuslinjasto

49 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 18. Jänissuo Jänissuo (kl , x=7308,7, y=3605,4) sijaitsee noin 13 km Kuusamon keskustasta kaakkoon. Suo on muodostunut luode-kaakkosuuntaisten moreeniselänteiden väliin rajoittuen luoteessa Niittylehtoon ja Puukkopurontiehen, etelässä osittain Puukkosuohon ja muualla suuntautuneisiin moreenimaihin. Suon itäpuolelle tulee Taipaleentieltä lähtevä metsäautotie, joka jatkuu suon halki talvitienpohjana Puukkomurron soranottokuopalle (kuva 21). Suon pinta on m merenpinnasta ja viettää jyrkästi kaakkoon. Jänissuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Iijärven lähialueeseen (61.341). Suon vedet laskevat kaakossa virtaavaa Maaselänpuroa pitkin läheiseen Iijärven Maaselänlahteen. Suo on lähes kokonaan luonnontilainen, vähäistä ojitusta on luoteis- ja kaakkoisosissa. Suolla on 26 tutkimuspistettä (8,1/10 ha) ja 31 syvyystutkimuspistettä (9,7/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 17,8/10 ha. Jänissuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 32 0,2 0,0 1,1 1,3 0,05 0,01 0,36 0,42 Yli 1,0 m 20 0,0 0,1 1,7 1,8 0,01 0,01 0,33 0,35 Yli 1,5 m 14 0,0 0,0 2,1 2,1 0,00 0,01 0,28 0,29 Yli 2,0 m 7 0,0 0,1 2,4 2,5 0,00 0,01 0,17 0,18 Koko suon pinta-ala on 32 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 20 ha, yli 1,5 m:n aluetta 14 ha ja yli 2 m:n aluetta 7 ha. Keskisyvyys on 1,3 m ja suurin syvyys 3,6 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (39 %) ja hiekka (35 %). Tutkimuspisteistä on avosuolla 69 %, rämeellä 27 % ja korvessa 4 %. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen saraneva ja rimpineva sekä ojitettujen alueiden kangaskorpi ja pallosararäme. Jänissuo on pääosin aukeaa, keskitiheää harvennusvaiheen männikköä on suon reunaosissa ja ojikoilla. Jänissuon turpeesta on saravaltaista 62 % ja rahkavaltaista 38 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve (SC) 58 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 3 %, varpujen jäännöksiä (N) sisältävän 3 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävän 2 % kokonaisturvemäärästä. Pohjaturve on yleisesti rahkavaltainen, paikoin esiintyy myös ruskosammalia. Keski- ja pintaosan turvekerros on saravaltainen ja koko turvekerroksen keskimaatuneisuus on H4,4. Jänissuon yhdeltä tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 86 kg/m3, tuhkapitoisuus 4,4 % ja lämpöarvo 20,8 MJ/kg. Rikkipitoisuutta ei analysoitu. Jänissuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 14 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 0,21 milj. suom3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0. Energiaturvetuotantoa haittaava heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros puuttuu. 48

50 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 21. Jänissuon tutkimuslinjasto. 49

51 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 19. Pukansuo Pukansuo (kl , x=7307,8, y=3610,7) sijaitsee noin 17 km Kuusamon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu pohjoisessa Pukankankaaseen, idässä Pikku-Pukka-lampeen ja Pukkajärveen, muualla viereisiin soihin ja moreeniselänteisiin. Suon eteläpuolella on Hiltusentie ja pohjoispuolella Pokotuksentie (kuva 22). Suon pinta on m merenpinnasta ja viettää kaakkoon. Pukansuo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Naamankajärven valuma-alueeseen (61.343). Suon vedet laskevat ojia pitkin läheiseen Pukkajärveen, josta edelleen Iijärveen. Pukansuosta yli puolet on luonnontilaisena, ojitusta on tehty suon eri osissa. Suolla on 41 tutkimuspistettä (3,6/10 ha) ja 70 syvyystutkimuspistettä (6,2/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 9,8/10 ha. Pukansuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 113 0,2 0,2 1,4 1,8 0,18 0,27 1,58 2,03 Yli 1,0 m 69 0,1 0,3 2,1 2,5 0,09 0,20 1,46 1,75 Yli 1,5 m 54 0,2 0,2 2,5 2,9 0,09 0,12 1,37 1,58 Yli 2,0 m 41 0,2 0,2 2,9 3,3 0,08 0,10 1,17 1,35 Koko suon pinta-ala on 113 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 69 ha, yli 1,5 m:n aluetta 54 ha ja yli 2 m:n aluetta 41 ha. Keskisyvyys on 1,8 m ja suurin syvyys 5,8 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (32 %), hiekka (29 %) ja savi (26 %). Liejupohjaisia tutkimuspisteistä on 5 %. Liejua on kerrostunut paikoin suon syvimpien altaiden pohjalle keskimäärin 30 cm:n paksuudelta. Tutkimuspisteistä on rämeellä 69 %, avosuolla 22 %, pellolla 5 %, korvessa 2 % ja turvekankaalla 2 %. Yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosien lyhytkorsinevaräme, rahkaräme sekä rimpineva. Puusto on mäntyvaltaista ja pääosin harvahkoa taimistoja riukuasteen metsää. Järeintä puusto on suon ohutturpeisilla ojitetuilla laitaosilla, missä se on keskitiheää harvennusvaiheen saavuttanutta mäntymetsää. Pukansuon turpeesta on saravaltaista 53 %, rahkavaltaista 45 % ja ruskosammalvaltaista 2 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 28 %, rahkaturve (S) 23 % ja sararahkaturve (CS) 22 %. Tupasvillaa (ER) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 1 %, puun jäännöksiä (L) sisältävän 1 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältävän 1 % kokonaisturvemäärästä. Pohjaturve on yleisesti rahka- sekä ruskosammalvaltaista ja paikoin heikosti maatunutta. Turvekerroksen keskiosa on saravaltaista, johon on paikoin myös kerrostunut ruskosammalturvetta. Pintaturve on suon itäosassa rahkavaltainen, muualla heikosti saravaltainen. Heikosti maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta on suon itäosassa keskimäärin 30 cm, puuttuen muualla lähes kokonaan. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H4,3. Pukansuon kahdelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 81 kg/m3, tuhkapitoisuus 4,5 %, lämpöarvo 20,6 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,27 %. Pukansuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 51 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 1,24 milj. suom3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0, S0.30. Tuotantokelpoisesta alueesta on rajattu pois Pikku-Pukka-lammen rannasta 100 metriä leveä suojakaista. Lammen pinnankorkeus on huomioitava läheisen altaan pohjaturpeen kuivatuksessa. 50

52 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 22. Pukansuon tutkimuslinjasto. 51

53 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 20. Isosuo-Likalahdensuo Isosuo-Likalahdensuo (kl , x=7308,2, y=3615,4) sijaitsee noin 20 km Kuusamon keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu koillisessa Suolampeen, kaakossa Kiekkimurtoon, lounaassa Pokotusjärveen, luoteessa Hevosahoon sekä muualla viereisiin soihin ja moreenimaihin. Suon kaakkoisosassa on Kaakkurilampi ja eteläpuolella Särkilampi. Itäosaan tulee läheiseltä Lämsänkyläntieltä lähtevä ajotie, joka jatkuu talvitien pohjana suon eteläpuolella (kuva 23). Suon pinta m merenpinnasta ja viettää länsipuolella paikoin jyrkästikin etelään, itäosissa viettoa on hyvin loivasti suon korkeimmalta keskiosalta laitaosiin päin. Suo on Iijoen vesistöalueella ja kuuluu Naamankajärven valuma-alueeseen (61.343) ja sen länsiosan vedet laskevat Särkilammen ja Likalahden kautta Pokotuksenjokea pitkin läheiseen Naamankajärveen. Itäosasta vedet laskevat Kaakkurilammelta ja Suolammelta laskevia ojia pitkin Naamankajärveen. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen, ojitusta on Suolammen sekä Pokotuksen läheisyydessä. Suolla on 59 tutkimuspistettä (4,5/10 ha) ja 89 syvyystutkimuspistettä (6,7/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 11,2/10 ha. Isosuo-Likalahdensuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 132 0,1 0,1 1,4 1,6 0,14 0,11 1,83 2,08 Yli 1,0 m 84 0,1 0,1 1,9 2,1 0,08 0,08 1,64 1,80 Yli 1,5 m 58 0,1 0,1 2,4 2,6 0,04 0,05 1,42 1,51 Yli 2,0 m 42 0,1 0,1 2,8 3,0 0,04 0,04 1,15 1,23 Koko suon pinta-ala on 132 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 84 ha, yli 1,5 m:n aluetta 58 ha ja yli 2 m:n aluetta 42 ha. Keskisyvyys on 1,6 m ja suurin syvyys 4,8 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja pohjamaalajit ovat moreeni (69 %) ja hiekka (31 %). Liejupohjaisia tutkimuspisteistä on 3 %. Pohjaliejua on kerrostunut paikoin suon syvimpien altaiden pohjalle. Liejua on keskimäärin 20 cm kerros, paksuin 60 cm:n kerros havaittiin länsiosan syvänteestä. Tutkimuspisteistä on avosuolla 61 %, rämeellä 35 %, korvessa 2 % ja pellolla 2 %. Yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosien rimpineva ja lyhytkorsinevaräme sekä ojitettujen alueiden lyhytkortinen nevamuuttuma. Isosuo-Likalahdensuo on pääosin aukeaa. Harvahkoa riukuasteen männikköä on suon laitaosissa sekä ojikoilla, länsiosan ojikon reunaalueilla paikoin keskitiheää harvennusvaiheen mäntymetsää. Isosuo-Likalahdensuon turpeesta on saravaltaista 67 %, rahkavaltaista 32 % ja ruskosammalvaltaista 1 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve (SC) 55 %. Varpujen jäännöksiä (N) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 8 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävän 3 % kokonaisturvemäärästä. Pohjaturve on yleisesti rahkavaltaista, paikoin ruskosammalvaltaista. Keskija pintaosat ovat saravaltaisia ja koko turvekerroksen keskimaatuneisuus H4,3. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on ohut tai puuttuu kokonaan. Isosuo-Likalahdensuon kahdelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 73 kg/m3, tuhkapitoisuus 3,3 %, lämpöarvo 20,5 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,25 %. Isosuo-Likalahdensuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 50 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 1,05 milj. suo-m3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A4.0, Q8.0, S0.25. Tuotantokelpoista aluetta rajattaessa on jätetty 100 metriä leveä suojakaista Suolammen läheisyyteen. Suolammen pinnan korkeus on huomioitava kuivatuksen suunnittelussa. 52

54 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 23. Isosuo-Likalahdensuon tutkimuslinjasto. 53

55 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 21. Palosuo Palosuo (kl , x=7325,8, y=3587,1) sijaitsee noin 13 km Kuusamon keskustasta luoteeseen. Suon koillispuolella on Meskusvaara, lounaassa Palojärvi ja luoteessa Autiojärvi. Suon pohjoisosan halki virtaa kaakkoon laskeva Juomajoki. Idässä Palosuo rajoittuu Palojärventiehen ja muualla moreenimaastoon. Suon pohjois- ja eteläpuolelle johtaa ajourat (kuva 24). Suon pinta on m merenpinnasta ja viettää pohjoiseen. Palosuo on Vienan Kemin latvavesistöalueella ja kuuluu Meskusjoen valuma-alueeseen (74.043). Suon vedet laskevat Juomajokea pitkin Yli-Meskusjärveen, josta edelleen Välijokea myöten Ala-Meskusjärven kautta Meskusjokeen. Palosuo on kokonaan luonnontilainen. Suolla on 24 tutkimuspistettä (6,0/10 ha) ja 25 syvyystutkimuspistettä (6,2/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 12,2/10 ha. Palosuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 40 0,0 0,1 1,0 1,1 0,01 0,04 0,39 0,44 Yli 1,0 m 19 0,0 0,1 1,6 1,7 0,00 0,01 0,30 0,31 Yli 1,5 m 10 0,0 0,1 2,0 2,1 0,00 0,01 0,20 0,21 Yli 2,0 m 5 0,0 0,0 2,5 2,5 0,00 0,00 0,13 0,13 Koko suon pinta-ala on 40 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 19 ha, yli 1,5 m:n aluetta 10 ha ja yli 2 m:n aluetta 5 ha. Keskisyvyys on 1,1 m ja suurin syvyys 3,6 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (50 %) ja moreeni (45 %). Liejupohjaisia tutkimuspisteistä on 2 %. Tutkimuspisteistä on avosuolla 67 %, rämeellä 25 % ja korvessa 8 %. Yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosien varsinainen saraneva ja rimpineva. Juomajoen varressa on lettoräme- ja rimpilettoalueita. Palosuo on pääosin aukeaa, mäntyvaltaista harvaa taimisto- ja riukuasteen puustoa on lähinnä Juomajoen varressa. Suon länsipuolen ohutturpeisilla alueilla on paikoin vajaatuottoista ja harvahkoa kuusivaltaista puustoa. Palosuon turpeesta on saravaltaista 74 % ja rahkavaltaista 26 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve (SC) 68 %. Puun jäännöksiä (L) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 3 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältävän 1 % kokonaisturvemäärästä. Pohjaturve on paikoin rahkavaltainen, myös ruskosammalia esiintyy. Pääosin turvekerros on pohjasta pintaan saravaltainen ja keskimaatuneisuudeltaan H4,2. Palosuon yhdeltä tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 90 kg/m3, tuhkapitoisuus 2,5 % ja lämpöarvo 21,2 MJ/kg. Rikkipitoisuutta ei analysoitu. Palosuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 10 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 0,16 milj. suo-m3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A4.0, Q8.0. Tuotantokelpoista aluetta on kahdessa eri altaassa, jotka ovat kooltaan 2 ha ja 8 ha. Energiaturvetuotantoa haittaava heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on ohut tai puuttuu kokonaan. 54

56 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 24. Palosuon tutkimuslinjasto. 55

57 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 22. Ruostesuo Ruostesuo (kl , x=7322,9, y=3594,6) sijaitsee noin 4 km Kuusamon keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu kaakossa Ruosteahoon, etelässä Ruostesuontiehen, lännessä Majava-ahoon ja muualla moreenimaihin sekä viereisiin soihin. Suon pohjoisja eteläosien peltokuvioille on ajourat (kuva 25). Suon pinta on m merenpinnasta, ja viettää korkeimmasta keskiosastaan koilliseen sekä kaakkoon. Ruostesuo on Vienan Kemin latvavesistöalueella. Valuma-alueiden raja kulkee suon keskiosan halki siten, että pohjoispuoli kuuluu Oivanginjärven lähialueeseen (74.041) ja vedet sieltä ojia pitkin Majavapuron, Matkajoen ja Leskelänjärven kautta Kuusamojärveen. Ruostesuon eteläpuolen vedet laskevat ojia pitkin läheiseen Leskelänjärveen laskevaan Meskusjokeen (Meskusjoen valuma-alue ). Suo on lähes kokonaan ojitettu, luonnontilaista aluetta on pohjoisosassa. Suolla on 35 tutkimuspistettä (3,0/10 ha) ja 43 syvyystutkimuspistettä (3,7/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 6,7/10 ha. Ruostesuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 118 0,0 0,1 0,8 0,9 0,02 0,13 0,91 1,06 Yli 1,0 m 38 0,0 0,1 1,8 1,9 0,00 0,02 0,69 0,71 Yli 1,5 m 27 0,0 0,1 2,0 2,1 0,00 0,02 0,56 0,58 Yli 2,0 m 15 0,0 0,1 2,4 2,5 0,00 0,02 0,36 0,38 Koko suon pinta-ala on 118 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 38 ha, yli 1,5 m:n aluetta 27 ha ja yli 2 m:n aluetta 15 ha. Keskisyvyys on 0,9 m ja suurin syvyys 3,7 m. Suon pohja on muodoltaan paikoin jyrkästi vaihteleva. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi (32 %), hiesu (29 %) ja moreeni (19 %). Liejupohjaisia tutkimuspisteistä on 13 %. Pohjaliejua esiintyy suon syvimmissä altaissa saven päälle kerrostuneena keskimäärin 60 cm:n paksuudelta. Tutkimuspisteistä on rämeellä 46 %, avosuolla 34 %, turvekankaalla 11 %, korvessa 6 % ja pellolla 3 %. Yleisimpiä suotyyppejä ovat ohutturpeisten ojikkoalueiden pallosararäme, pohjoisosan varsinainen saranevamuuttuma ja keskiosan syvempien alueiden ruohoinen sararämeojikko. Suon keskiosan ohutturpeisella ojikolla on noin 1 ha:n laajuinen lettorämealue. Suon keskiosan puusto on pääosin keskitiheää mäntyvaltaista harvennusmetsää, laitaosien koivuvaltainen puusto on keskitiheää ja vajaatuottoista. Ruostesuon turpeesta on saravaltaista 57 % ja rahkavaltaista 43 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve (SC) 53 %. Puun jäännöksiä (L) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 8 % ja varpujen jäännöksiä (N) sisältävän 6 % kokonaisturvemäärästä. Pohjaturve on pääosin rahkavaltaista, pohjoisosan syvemmällä alueella esiintyy myös ruskosammalturvetta. Keskija pintaosan turve on saravaltaista koko turvekerroksen keskimaatuneisuuden ollessa H4,2. Ruostesuolta ei otettu näytteitä laboratorioon analysoitavaksi. Ruostesuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 14 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 0,21 milj. suo-m3. Tuotantokelpoiseen alueeseen ei huomioitu suon pohjois- ja eteläosan pieniä syvempiä alueita. Energiaturvetuotantoa haittaava heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros puuttuu. 56

58 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 25. Ruostesuon tutkimuslinjasto. 57

59 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 23. Porosuo Porosuo (kl , x=7321,7, y=3602,9) sijaitsee noin 4 km Kuusamon keskustasta itään. Suon pohjoispuolella on Kuusamon lentokenttä. Pohjoisessa ja idässä Porosuo rajoittuu Sossonniementiehen, lounaassa Haaposelkään sekä muualla soistuneisiin maihin. Suon itäosassa on talvitienpohja (kuva 26). Suon pinta on m merenpinnan yläpuolella ja viettää lounaaseen. Porosuo on Vienan Kemin latvavesistöalueella ja kuuluu Kuusamojärven lähialueeseen (74.031). Suon vedet laskevat ojia pitkin läheiseen Haaposelän Pohjaslahteen. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Suolla on 30 tutkimuspistettä (2,8/10 ha) ja 48 syvyystutkimuspistettä (4,4/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 7,2/10 ha. Porosuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 108 0,3 0,1 0,7 1,1 0,28 0,19 0,74 1,21 Yli 1,0 m 46 0,3 0,2 1,4 1,9 0,12 0,09 0,64 0,85 Yli 1,5 m 28 0,3 0,4 1,6 2,3 0,09 0,09 0,46 0,64 Yli 2,0 m 19 0,3 0,3 2,0 2,6 0,06 0,06 0,36 0,48 Koko suon pinta-ala on 108 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 46 ha, yli 1,5 m:n aluetta 28 ha ja yli 2 m:n aluetta 19 ha. Keskisyvyys on 1,1 m ja suurin syvyys 4,5 m. Suon pohja on muodoltaan loivasti vaihteleva ja pohjamaalajit ovat hiekka (96 %) ja hiesu (4 %). Liejupohjaisia tutkimuspisteistä on 4 % ja paksuimmillaan pohjaliejua on suon syvillä alueilla noin cm:n kerros. Suon kaakkoisosassa havaittiin turpeeseen kerrostunut noin 10 cm:n paksuinen hiekkalinssi. Tutkimuspisteistä on rämeellä 67 %, avosuolla 23 % ja pellolla 10 %. Yleisimpiä suotyyppejä ovat suon keskiosan rahkaräme ojikko sekä lyhytkortinen nevamuuttuma. Puusto on pääosin mäntyvaltaista keskinkertaisen tiheää harvennusmetsää. Porosuon turpeesta on rahkavaltaista 69 %, saravaltaista 30 % ja ruskosammalvaltaista 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkaturve (S) 48 % ja rahkasaraturve (SC) 25 %. Varpujen jäännöksiä (N) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 4 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävän 3 % kokonaisturvemäärästä. Suon korkeammalla olevien laitaosien turvekerros on rahkavaltainen. Alempana olevien alueiden keskiosien pohjaturve on ruskosammal- ja rahkavaltainen, muutoin pääosin saravaltainen. Pintaosissa on yleisesti noin 30 cm:n kerros heikosti maatunutta (H1-3) rahkaturvetta. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H4,0. Porosuon yhdeltä tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 87 kg/m3, tuhkapitoisuus 3,5 %, lämpöarvo 19,8 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,42 %. Porosuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 28 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 0,50 milj. suom3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A4.0, Q8.0, S0.45. Suon kaakkoisosan H4-6 maatunut rahkaturvekerros voidaan käyttää heikompilaatuisena energiaturpeena. Turpeen käytön kannalta on huomioitava korkea rikkipitoisuus (ka.0,42 %), joka analysoitiin yhdeltä suon keskiosan tutkimuspisteeltä. Rikkipitoisuusmäärityksiä tulisi tehdä lisää. 58

60 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 26. Porosuon tutkimuslinjasto. 59

61 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 24. Pöppösuo Pöppösuo (kl , x=7324,0, y=3604,6) sijaitsee noin 6 km Kuusamon keskustasta koilliseen. Suo sijaitsee Hietavaaran ja Isoahon välissä rajoittuen luoteessa Likolampeen ja Saapunkijärveen. Suon kaakkoisosan peltokuviolle sekä Likolammen rantaan on ajourat (kuva 27). Suon pinta on m merenpinnasta ja viettää luoteeseen. Pöppösuo on Vienan Kemin latvavesistöalueella ja kuuluu Saapungin valuma-alueeseen (74.083). Vedet laskevat suon halki kaivettua kanavaa sekä ojia pitkin Likolammen kautta Saapunkijärveen. Suosta hieman yli puolet on ojitettua, luonnontilaista aluetta on suon keskiosassa. Suolla on 38 tutkimuspistettä (5,4/10 ha) ja 45 syvyystutkimuspistettä (6,4/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 11,8/10 ha. Pöppösuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 70 0,1 0,3 1,4 1,8 0,06 0,17 1,01 1,24 Yli 1,0 m 53 0,1 0,2 1,8 2,1 0,06 0,13 0,95 1,14 Yli 1,5 m 44 0,1 0,2 2,0 2,3 0,06 0,09 0,90 1,05 Yli 2,0 m 30 0,1 0,2 2,3 2,6 0,03 0,07 0,69 0,79 Koko suon pinta-ala on 70 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 53 ha, yli 1,5 m:n aluetta 44 ha ja yli 2 m:n aluetta 30 ha. Keskisyvyys on 1,8 m ja suurin syvyys 4,8 m. Suon pohja on muodoltaan loivasti vaihteleva, ja yleisin pohjamaalaji on savi (66 %). Liejupohjaisia tutkimuspisteistä on 10 %. Pohjaliejua on suon syvimmillä alueilla yleisesti noin 50 cm:n paksuudelta. Tutkimuspisteistä on rämeellä 58 %, pellolla 18 %, avosuolla 13 %, korvessa 8 % ja turvekankaalla 3 %. Yleisimpiä suotyyppejä ovat suon reunaosien korpiräme ja keskiosien ojitettu- sekä luonnontilainen rahkaräme. Harvennusvaiheen mänty-kuusivaltainen puusto on keskittynyt suon luoteisosan ojikolle sekä reunaosien ohutturpeisille alueille. Pöppösuon turpeesta on rahkavaltaista 61 % ja saravaltaista 39 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 37 %, sararahkaturve (CS) 33 % ja rahkaturve (S) 29 %. Varpujen jäännöksiä (N) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 4 %, puun jäännöksiä (L) sisältävän 2 % ja tupasvillaa (ER) sisältävän 1 % kokonaisturvemäärästä. Suon syvimpien alueiden pohjaturve on hyvin rahkavaltaista ja paikoin heikosti maatunutta (H1-3). Muutoin turvekerroksen keski- ja pintaosa on sararahka- ja rahkasaravaltaista. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros on ohut. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on H4,2. Pöppösuon yhdeltä tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 72 kg/m3, tuhkapitoisuus 8,4 %, lämpöarvo 19,2 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,98 %. Tuhkapitoisuudet ovat paikoin korkeita (>10 %) turvekerroksen pinta- sekä pohjaosissa. Näytepiste sijaitsee vanhan purouoman läheisyydessä. Myös rikkipitoisuudet ovat huomattavan korkeita koko turvekerroksessa. Pöppösuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 41 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 0,77 milj. suom3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A10.0, Q8.0, S Tuotantokelpoisen alueen rajauksessa on huomioitu Likolammen rannasta 100 metriä leveä suojavyöhyke. Tuotantokelpoisen alueen yhdeltä tutkimuspisteeltä analysoidut korkeat rikki- ja tuhkapitoisuudet on huomioitava. 60

62 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 27. Pöppösuon tutkimuslinjasto

63 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 25. Likasuo Likasuo (kl , x=7324,6, y=3610,0) sijaitsee noin 11 km Kuusamon keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu pohjoisessa Hangasvaaraan, lännessä Hangasjärventiehen ja muualla moreenimaihin sekä viereisiin soihin. Suon itäpuolella on Likalampi. Pohjoispuolelle tulee metsäautotie, josta lähtee ajourat suon itäosan peltokuvioille (kuva 28). Suon pinta on m merenpinnasta ja viettää kaakkoon. Likasuo on Vienan Kemin latvavesistöalueella ja kuuluu Tärkkämöjoen valuma-alueeseen (74.022). Suon vedet laskevat ojia pitkin Likalammen ja Likapuron kautta läheiseen Tärkkämöjärveen, josta edelleen Tärkkämöjokeen. Suosta hieman alle puolet on luonnontilaisena. Suolla on 36 tutkimuspistettä (4,7/10 ha) ja 52 syvyystutkimuspistettä (6,8/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 11,5/10 ha. Likasuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 76 0,1 0,2 1,1 1,4 0,05 0,12 0,92 1,09 Yli 1,0 m 44 0,1 0,2 1,7 2,0 0,02 0,10 0,77 0,89 Yli 1,5 m 33 0,1 0,2 2,0 2,3 0,02 0,07 0,65 0,74 Yli 2,0 m 24 0,1 0,3 2,1 2,5 0,02 0,07 0,52 0,61 Koko suon pinta-ala on 76 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 44 ha, yli 1,5 m:n aluetta 33 ha ja yli 2 m:n aluetta 24 ha. Keskisyvyys on 1,4 m ja suurin syvyys 3,7 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja yleisimmät pohjamaalajit ovat savi (45 %) ja moreeni (26 %). Liejupohjaisia tutkimuspisteistä on 25 %. Pohjaliejua kerrostunut suon syvimmille alueille keskimäärin noin 1 m:n, paikoin jopa 1,8 m:n paksuudelta. Tutkimuspisteistä on avosuolla 53 %, pellolla 22 %, korvessa 14 % ja rämeellä 11 %. Yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosien rimpinevamuuttuma ja rimpineva sekä luoteisosan varsinainen korpi. Suon keskiosassa on pieni noin 1 ha:n laajuinen rimpilettoalue. Puusto on suon keskiosissa harvahkoa koivuvaltaista riukuasteen metsää, etelälaidalla vastaavaa mäntyvaltaista ja pohjoispuolella varttuneempaa keskitiheää kuusimetsää. Likasuon turpeesta on saravaltaista 55 %, rahkavaltaista 41 % ja ruskosammalvaltaista 4 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 32 % ja rahkaturve (S) 24 %. Varpujen jäännöksiä (N) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 8 % ja puun jäännöksiä (L) sisältävän 1 % kokonaisturvemäärästä. Turvekerroksen pohja- ja keskiosan vallitseva turvelaji on rahkasaraturve, myös ruskosammalturvetta esiintyy. Pintaosassa on paikoin noin 30 cm:n kerros heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta, saravaltaisen turpeen ollessa yleisin. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3. Likasuon yhdeltä tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 85 kg/m3, tuhkapitoisuus 4,1 %, lämpöarvo 20,2 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,28 %. Rikkipitoisuus on korkein turvekerroksen pinta- ja keskiosassa. Tuhkapitoisuus on korkein pintaturpeessa. Likasuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä yli 1,5 m:n syvyistä aluetta 31 ha ja sillä tuotantokelpoista energiaturvetta 0,55 milj. suom3, joka energiaturpeen laatuohjeen (2006) mukaan kuuluu laatuluokkaan M50, A6.0, Q8.0, S0.30. Tuotantokelpoisesta alueesta on rajattu pois Likalammen ja Hangasvaaran läheiset syvemmät, mutta pienet alle 1 ha:n alueet sekä suon keskiosan luonnontilainen rimpilettoalue. Pohjaliejun vaikutus tuotantokentän kantavuuteen tulee huomioida. 62

64 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 28. Likasuon tutkimuslinjasto

65 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 26. Palovaaransuo Palovaaransuo (kl , x=7329,4, y=3610,8) sijaitsee noin 14 km Kuusamon keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu luoteessa Palovaaraan, idässä Palovaaranlehtoon ja muualla luode-kaakkosuuntaisiin moreenimaihin. Suon eteläpuolella on Erolantie. Palovaaransuo on Natura 2000-suojelualueella (kuva 29). Suon pinta on m merenpinnasta ja viettää kaakkoon. Palovaaransuo on Koutajoen latvavesistöalueella ja kuuluu Hiisijoen valuma-alueeseen (73.047). Vedet laskevat suon halki virtaavaa puroa pitkin Jorvanjärveen, josta edelleen Hiisijokeen. Suo on kokonaan luonnontilainen. Suolla on 34 tutkimuspistettä (5,4/10 ha) ja 50 syvyystutkimuspistettä (8,0/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 13,4/10 ha. Palovaaransuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Koko suo 63 0,1 0,2 1,0 1,3 0,06 0,10 0,66 0,82 Yli 1,0 m 38 0,1 0,2 1,4 1,7 0,03 0,09 0,52 0,64 Yli 1,5 m 27 0,1 0,3 1,5 1,9 0,02 0,07 0,42 0,51 Yli 2,0 m 9 0,1 0,2 1,9 2,2 0,01 0,02 0,17 0,20 Koko suon pinta-ala on 63 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 38 ha, yli 1,5 m:n aluetta 27 ha ja yli 2 m:n aluetta 9 ha. Keskisyvyys on 1,3 m ja suurin syvyys 3,0 m. Suon pohja on muodoltaan vaihteleva ja yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (68 %) ja hiekka (29 %). Tutkimuspisteistä on avosuolla 59 %, rämeellä 35 % ja korvessa 6 %. Yleisimmät suotyypit ovat rimpineva, lyhytkortinen neva sekä suon laita osien pallosararäme. Suon länsiosassa on noin 2 ha:n alue rimpilettoa. Palovaaransuosta hieman yli puolet on aukeaa, keskitiheää paikoin vajaatuottoista mäntykuusimetsää on suon laitaosissa sekä purouomien läheisyydessä. Palovaaransuon turpeesta on rahkavaltaista 56 %, saravaltaista 40 % ja ruskosammalvaltaista 4 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC) 34 % ja sararahkaturve (CS) 33 %. Puun jäännöksiä (L) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 4 % kokonaisturvemäärästä. Pohjaturve on yleisesti rahka- ja ruskosammalvaltaista, keskiosa rahkasaraturvetta ja pintaosa rahkavaltaista. Heikosti maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta on keskimäärin 30 cm. Turvekerroksen keskimaatuneisuus on H4,5. Palovaaransuon yhdeltä tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 116 kg/m3, tuhkapitoisuus 5,8 %, lämpöarvo 20,0 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,48 %. Palovaaransuo on suojelussa oleva Natura alue eikä siten sovellu turvetuotantoon. Suolla on metsälain tarkoittamia arvokkaita luonnontilaisia elinympäristöjä kuten pieni lettoalue, puroja sekä pieniä kangasmetsäsaarekkeita. 64

66 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 29. Palovaaransuon tutkimuslinjasto. 65

67 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro 27. Hanhisuo Hanhisuo (kl , x=7341,5, y=3622,6) sijaitsee noin 31 km Kuusamon keskustasta koilliseen. Hanhisuo on Kuntivaaran ja Laajusjärven välissä. Hanhisuosta on tutkittu vain keskiosa ja siten suo jatkuu samana altaana sekä itään että länteen, rajoittuen pohjoisessa ja etelässä moreenimaihin. Eteläpuolella on Hanhisuontie (kuva 30). Suon pinta on noin 257 m merenpinnasta. Hanhisuo on Koutajoen latvavesistöalueella ja kuuluu Kuntijärven valuma-alueeseen (73.045). Suon halki on kaivettu kaakkoon laskeva kanava, jota pitkin vedet laskevat Ylemmän -ja Alemman Hanhilammen kautta Kuntijärveen. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen, vähäistä ojitusta on laitaosissa sekä keskellä. Suolla on 8 tutkimuspistettä (5,3/10 ha) ja 23 syvyystutkimuspistettä (15,4/10 ha). Tutkimus- ja syvyystutkimuspisteitä on yhteensä 20,7/10 ha. Hanhisuon eri syvyysalueiden pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät. Syvyysalue Pinta-ala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) (ha) Pintakerros H 1-10 C-t Yht. Pintakerros H 1-10 C-t Yht. H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 H 1-3 S-t H 4 S-t H 5-10 S-t H 1-10 Tutkittu alue 15 0,0 0,0 1,7 1,7 0,00 0,00 0,26 0,26 Yli 1,0 m 10 0,0 0,0 2,2 2,2 0,00 0,00 0,22 0,22 Yli 1,5 m 9 0,0 0,0 2,3 2,3 0,00 0,00 0,20 0,20 Yli 2,0 m 6 0,0 0,0 2,6 2,6 0,00 0,00 0,16 0,16 Tutkitun alueen pinta-ala on 15 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta 10 ha, yli 1,5 m:n aluetta 9 ha ja yli 2 m:n aluetta 6 ha. Keskisyvyys 1,7 m ja suurin syvyys 3,4 m. Pohjamaalaji on moreeni. Pohjaliejua on kerrostunut yleisesti noin 30 cm:n paksuudelta. Tutkimuspisteistä on avosuolla 100 %. Yleisin suotyyppi on varsinainen letto. Harvahkoa mäntykoivuvaltaista puustoa on lähinnä ojitusten läheisyydessä. Hanhisuon turpeesta on saravaltaista 58 %, ruskosammalvaltaista 33 % ja rahkavaltaista 9 %. Yleisin turvelaji on ruskosammalsaraturve (BC) 57 %. Varpujen jäännöksiä (N) lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 9 % kokonaisturvemäärästä. Koko turvekerroksen keskimaatuneisuus on H4,2 Hanhisuon yhdeltä tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 79 kg/m3, tuhkapitoisuus 3,1 % ja lämpöarvo 20,5 MJ/kg. Rikkipitoisuutta ei analysoitu. Hanhisuon luonnontilaiset letot ovat metsälain tarkoittamia tärkeitä elinympäristöjä eikä suo tämän vuoksi sovellu tutkitun alueen osalta turvetuotantoon. 66

68 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 30. Hanhisuon tutkimuslinjasto. 67

69 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro ALUEEN SOIDEN KEHITYKSESTÄ Tutkimusalue kuuluu Peräpohjolan aapasuoalueeseen. Kuusamon soille on tyypillistä niiden suuntautuneisuus ja paikoin rikkonaiset suoaltaat pienine lampineen. Usein soita ympäröivät suuntautuneet moreeniselänteet ja vaarat. Maanpinnan paljastuttua jäätikön ja jääjärven alta alkoivat suokasvit levittäytyä alaville alueille ja painanteisiin. Soistumiselle otollista maata vapautui laajoilta alueilta jäätikön nopean vetäytymisen ja maan kohoamisen seurauksena. Soistuminen on Kuusamon alueella alkanut noin vuotta sitten (Mäkilä ja Muurinen 2008). Kuolleiden kasvinjäänteiden kerrostuessa kostealle ja hapettomalle alustalle alkoi muodostua turvetta. Jään alta vapautuneen mineraalimaan soistumista kutsutaan primääriseksi soistumiseksi. Toinen pääasiallinen soistumistapa on metsien leviämisen jälkeen tapahtunut metsämaan soistuminen, joka saa alkunsa kivennäismaan vettyessä. Metsämaan soistuminen alkaa pohjaveden pinnan noustua esimerkiksi metsäpalon seurauksena tai maankohoamisen aiheuttamasta maanpinnan kaltevuuden muutoksesta. Metsämaan soistuminen näkyy turvekerroksen pohjaosien kohtalaisesti tai hyvin maatuneena, puunjäänteitä sisältävänä kerroksena. Muita soistumistapoja ovat vesistöjen umpeenkasvu ja tulvamaiden soistuminen. Niukkaravinteiset vesistöt soistuvat pinnanmyötäisesti ja ravinteiset pohjanmyötäisesti. Suon pohjalla olevat liejukerrostumat kertovat suon kehityksen alkaneen vesistön umpeenkasvusta. Suon kehitykseen vaikuttavat monet eri tekijät. Ilmastossa ja ravinteisuudessa tapahtuneet muutokset ovat nähtävissä suon turvekerroksessa. Rehevän kasvillisuuden suo saa runsaasti ravinteita ympäröiviltä mineraalimailta ja kallioperästä. Ravinteisen kallioperän ja mineraalimaan alueille on tasaisilla mailla muodostunut rimpilettoja ja koivulettoja. Kuusamon alueen erityispiirteenä ovat rinneletot. Reheviltä nevoilta ja letoilta on myös aikaisemmin niitetty karjan tarvitsemaa ruokaa ja niitä on raivattu pelloiksi. Keväiset tulvat ja vesien mukana kulkeutuvat ravinteet vaikuttavat myös merkittävästi soiden kehitykseen. Runsasravinteisessa ympäristössä muodostuneessa turpeessa on sarojen ja ruskosammalten jäänteitä. Ravinneympäristössä niukempaan suuntaan tapahtuvat muutokset näkyvät karumpina suotyyppeinä kuten nevoina ja rämeinä, tällöin valunta- ja pohjavesien mukana kulkeutuvien ravinteiden määrä on vähentynyt, mikä näkyy rahkavaltaisempana turpeena. Suot jaetaan ravinteisuuden perusteella ombrotrofisiin ja minerotrofisiin pääryhmiin. Ombrotrofiset suot saavat ravinnelisäystä vain sadevedestä ja ovat siten vähäravinteisempia kuin minerotrofiset suot, jotka saavat ravinteita sadeveden lisäksi myös ympäristöstä tulevien pohja- ja pintavesien mukana (Laine ja Vasander 2005). Kuusamon suot ovat pääosin minerotrofisia ja alueen aapasuoluonnolle tyypillisiä ovat rimpinevat ja saranevat. 68

70 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus TULOSTEN TARKASTELU Suot ja niiden turvekerrokset Kuusamon maapinta-ala on 4978 km2, josta geologisten soiden osuus on 740 km2, mikä on noin 15 % maa-alasta. Soiden keskikoko on 139 ha ja lukumäärä 533. Geologisilla soilla tarkoitetaan tässä yli 20 ha:n suuruisia soita, joissa on yli 0,3 m turvetta (Virtanen ym. 2003). Kuusamossa tutkittiin vuosina valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin liittyen 27 suota, joiden kokonaispinta-ala on 2140 ha. Tutkitut suot sijaitsevat Maanselän päävedenjakajan molemmin puolin m:n korkeudessa merenpinnasta. Soista kaksikymmentä on Itämereen laskevan Iijoen vesistöalueella (nro 61) ja seitsemän Jäämereen laskevan Vienan Kemin latvavesistöalueella (nro 74). Soiden koko vaihtelee ha, keskimääräisen koon ollessa 79 ha (taulukko 1). Suurimpia ovat 3.Kontiosuo (195 ha) ja 6.Isosuo 1 (193 ha), pienimpiä 18.Jänissuo (32 ha) ja 4.Raivosuo (37 ha). 27.Hanhisuosta on tutkittu vain keskiosa (15 ha). Tutkittujen soiden keskisyvyys on 1,5 m. Yli metrin syvyistä aluetta on 1258 ha (59 % tutkitusta suoalasta), yli 1,5 m:n aluetta on 919 ha (43 %) ja yli 2 m:n aluetta 613 ha (29 %). Matalimpia ovat 10.Hävittömänlamminsuo ja 22.Ruostesuo, joissa keskisyvyys on vain 0,9 m. Syvimpiä soita ovat puolestaan 3.Kontiosuo (2,5 m) ja 14.Juntinsuo (2,2 m). Tutkittujen soiden turvemäärä on yhteensä 32,5 milj. suo-m3, josta 72 % (23,3 milj. suo-m3) on yli 1,5 m:n syvyisillä alueilla. Eniten turvetta on 3.Kontiosuolla (4,87 milj. suo-m3). Tutkitusta suoalasta on avosoita 48 %, rämeitä 34 %, korpia 5 % sekä turvekankaita ja peltoja yhteensä 13 %. Avosoiden osuus on suurin, hieman yli 70 % 12.Iso Kuohusuolla ja 11.Välisuolla. Rämeiden osuus on suurin 19.Pukansuolla ja 23.Porosuolla, hieman alle 70 %. Korpien osuus on suurin 25.Likasuolla (14 %). Turvekankaita on eniten 3.Kontiosuolla (12 %) ja peltoja 9.Kirkkosuolla (33 %). Luonnontilaisen alueen osuus on 64 % ja ojitetun sekä ojituksen vaikutuksen alaisen alueen osuus 36 %. Luonnontilaisia lettoja, varsinaista lettoa ja rimpilettoa havaittiin 26.Palovaaransuolla, 12.Iso Kuohusuolla, 6.Isosuo 1:llä, 11.Välisuolla, 25.Likasuolla, 5.Murronpääsuolla ja 27.Hanhisuolla. Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat luonnontilaiset letot on määritelty metsälaissa erityisen tärkeiksi elinympäristöiksi. Laki koskee kaikkia erityisen tärkeitä elinympäristöjä huolimatta siitä, onko niitä merkitty tai muuten osoitettu. Tutkituista soista 26.Palovaaransuo kuuluu nykyisin Natura 2000 verkostoon. Turpeista on saravaltaista 65 %, rahkavaltaista 33 % ja ruskosammalvaltaista 2 %. Saravaltainen turve on selvästi vallitsevana (yli 80 %) 3.Kontiosuossa, 5.Murronpääsuossa, 9.Kirkkosuossa, 6.Isosuo 1:ssä sekä 11.Välisuossa. Rahkavaltaisen turpeen osuus on suurin 23.Porosuossa (69 %). Lettoisten suotyyppien 27.Hanhisuolla on ruskosammalvaltaisen turpeen osuus 33 %. Yli 2 metrin syvyisillä alueilla saravaltaisen turpeen osuus on 71 %, rahkavaltaisen 27 % ja ruskosammalvaltaisen 2 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve 46 %, sararahkaturve 17 % ja rahkaturve 16 %. Tupasvillan jäännöksiä lisätekijänä sisältävien turpeiden osuus on 1 %, varpujen jäännöksiä sisältävien 7 % ja puun jäännöksiä sisältävien 3 % kokonaisturvemäärästä. Tupasvilla esiintyy yleisimmin karuilla räme- ja nevasuotyypeillä ja se kestää myös hyvin metsäojituksen kuivatusvaikutusta. Varpujen jäänteet ilmentävät rämeisyyttä ja ravinteisuudeltaan karua suotyyppiä. Puun jäännökset puolestaan kertovat metsäisten suotyyppien vallinneen turpeen kerrostumisen aikaan (Virtanen ym. 2003). Turvekerrostumien keskimaatuneisuus on H4,3 (von Postin 10-asteikko). Suokohtaiset keskiarvot vaihtelevat välillä H4,0 4,6. Pinta-alalla painotettuna yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (56 %) ja hiekka (23 %). Liejua havaittiin 19 suon pohjalta. Tutkimuspisteistä laskettu ja pinta-aloilla painotettu liejun esiintymisprosentti on noin 6. Pohjaliejujen esiintyminen kertoo suon syntyneen vesialueen umpeenkasvun seurauksena. 69

71 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro Taulukko 1. Soiden pinta-ala, keskisyvyys, turvelajit ja turpeen keskimääräinen maatuneisuus Suon nimi Pinta-ala (ha) Keskisyvyys (m) Turvelajit (%) Maatuneisuus Pintaosa 1 ) Yhteensä Rahkavaltainen Saravaltainen Ruskosammalvaltainen 1. Katajasuo 40 0,2 1, ,3 2. Löytösuo 119 0,3 1, ,3 3. Kontiosuo 195 0,0 2, ,0 4. Raivosuo 37 0,3 1, ,3 5. Murronpääsuo 67 0,1 1, ,3 6. Isosuo ,1 1, ,3 7. Ponnetonsuo 94 0,1 1, ,4 8. Huuhkajasuo 80 0,3 1, ,2 9. Kirkkosuo 41 0,1 1, ,3 10. Hävittömänlamminsuo 60 0,2 0, ,2 11. Välisuo 86 0,0 1, ,3 12. Iso Kuohusuo 51 0,1 1, ,4 13. Isosuo ,1 1, ,6 14. Juntinsuo 75 0,3 2, ,5 15. Isosuo ,2 1, ,4 16. Niittysuo 56 0,3 1, ,5 17. Puukkosuo 43 0,2 1, ,4 18. Jänissuo 32 0,2 1, ,4 19. Pukansuo 113 0,4 1, ,3 20. Isosuo-Likalahdensuo 132 0,2 1, ,3 21. Palosuo 40 0,1 1, ,2 22. Ruostesuo 118 0,1 0, ,2 23. Porosuo 108 0,4 1, ,0 24. Pöppösuo 70 0,4 1, ,2 25. Likasuo 76 0,3 1, ,3 26. Palovaaransuo 63 0,3 1, ,5 27. Hanhisuo 15 0,0 1, ,2 Yhteensä / keskimäärin ,2 1, ,3 (H) 1)Pintaosa -heikosti maatunut (H1-4) rahkavaltainen turve kerrostuman pintaosassa 70

72 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Laboratoriomääritysten tulokset Laboratoriomäärityksiä varten otettiin 23 suolta yhteensä 35 näytepisteeltä 495 turvenäytettä. Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin turpeen fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia. Tutkittujen soiden keskimääräinen vesipitoisuus on 91,4 % märkäpainosta. Alhaisimmat vesipitoisuudet ovat 16.Niittysuossa sekä 26.Palovaaransuossa ja korkeimmat 15.Isosuo 2:ssa sekä 20.Isosuo-Likalahdensuossa (taulukko 2). Vesipitoisuuteen vaikuttavat mm. ojitus, turpeen maatuneisuus sekä turvelajit. Turpeen tiheys on keskimäärin 84 kg/m3. Alhaisimmat tiheydet mitattiin 24.Pöppösuolta ja suurimmat 26.Palovaaransuolta. Turpeen tiheyteen vaikuttavat mm. vesipitoisuus, maatuneisuus ja turvelaji. Tiheydet ovat keskimäärin pienempiä heikosti maatuneissa rahkaturpeissa ja suurimpia hyvin maatuneissa rahkavaltaisissa turpeissa (Mäkilä 1994). Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 4,7 %. Alhaisimmat pitoisuudet mitattiin 21.Palosuolta ja korkeimmat 2.Löytösuolta. Tuhkapitoisuus kertoo turpeessa olevien kivennäisravinteiden, tulvakerrostumien ja kemiallisten saostumien yhteisvaikutuksesta (Virtanen ym. 2003). Tuhkapitoisuus kasvaa yleensä suon ravinnetason ja turpeen maatumisasteen kasvaessa (Mäkilä 1994). Tehollinen lämpöarvo kuivalla turpeella on tutkituissa soissa keskimäärin 20,4 MJ/kg ja vastaavasti 50 %:n kosteudessa 9,0 MJ/kg. Alhaisin lämpöarvo on 2.Löytösuolla ja korkein 12.Iso Kuohusuolla. Lämpöarvoon vaikuttavat turvelaji ja maatuneisuus. Pitkälle maatuneilla rahka- ja saraturpeilla on yleensä korkeimmat lämpöarvot ja alhaisimmat suon pinnan heikommin maatuneilla turpeilla. Rikkipitoisuus mitattiin 12 eri suolta keskiarvon ollessa 0,34 %. Alhaisimmat rikkipitoisuudet ovat 7.Ponnetonsuolla sekä 15.Isosuo 2:lla ja korkeimmat 24.Pöppösuolla. Rikkiä on maatuneiden kasvien rakenneosissa. Rikkipitoisuuteen voi myös vaikuttaa suon vaikutuspiirissä oleva maa- ja kallioperä (Kuusamon liuskejaksot). Rikkipitoisuus on yleensä suurempi pohjaturpeissa. Suon alla olevat rikkipitoiset savikerrostumat voivat myös nostaa turpeen rikkipitoisuutta. (Virtanen ym. 2003) Hiili- ja typpipitoisuus määritettiin vain 4.Raivosuolta keskiarvojen ollessa C 50 % ja N 1,9 %. Alhainen hiilipitoisuus on yleistä heikosti maatuneessa tai paljon tuhkaa sisältävässä turpeessa. Typpipitoisuudet ovat alhaisempia rahkaturvevaltaisessa turpeessa ja korkeampia saravaltaisessa. Viljelykäytössä turvemaan hiili- ja typpiprosenttien suhdeluku tulisi olla lähellä kymmentä. Maatumisasteen noustessa C/N-luku pienenee. (Kurki 1983) 71

73 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro Taulukko 2. Laboratoriomääritysten suokohtaiset keskiarvot. Suon nimi Vesipit. Tiheys Tuhkapit. Lämpöarvo Lämpöarvo C N S % kg/m3 % MJ/kg MJ/kg/50% % % % 1. Katajasuo 91,2 91 4,6 20,4 9,0 2. Löytösuo 90, ,6 19,1 8,3 0,35 3. Kontiosuo 92,3 73 3,7 20,7 9,1 4. Raivosuo 92,3 77 4,5 20,0 8,8 49,7 1,9 5. Murronpääsuo 91,1 89 4,3 20,4 9,0 6. Isosuo 1 89,6 97 4,9 20,3 8,9 0,21 7. Ponnetonsuo 91,2 86 4,4 20,6 9,1 0, Välisuo 91,3 85 5,4 20,7 9,1 0, Iso Kuohusuo 90,8 96 4,7 22,1 9,8 13. Isosuo 3 92,3 75 4,6 20,7 9,1 14. Juntinsuo 91,9 83 3,3 20,9 9,2 0, Isosuo 2 92,7 73 3,1 20,8 9,2 0, Niittysuo 88, ,9 20,7 9,1 17. Puukkosuo 90,8 87 3,6 20,9 9,2 18. Jänissuo 91,7 86 4,4 20,8 9,2 19. Pukansuo 91,6 81 4,5 20,6 9,1 0, Isosuo-Likalahdensuo 92,6 73 3,3 20,5 9,1 0, Palosuo 90,8 90 2,5 21,1 9,3 23. Porosuo 91,1 87 3,5 19,8 8,7 0, Pöppösuo 92,0 72 8,4 19,2 8,4 0, Likasuo 91,2 85 4,1 20,2 8,9 0, Palovaaransuo 89, ,8 20,0 8,8 0, Hanhisuo 92,0 79 3,1 20,5 9,0 Keskiarvo 91,4 84 4,7 20,4 9,0 0,34 72

74 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Soveltuvuus turvetuotantoon Kuusamossa 93 % lämpölaitosten vuosienergiasta tuotetaan kuusamolaisella purulla, puunkuorella, hakkeella ja turpeella (Kuusamon Energia- ja vesiosuuskunta 2010, WWW-dokumentti). Tutkituista soista 24:llä on turvetuotantoon soveltuvia alueita yhteensä 803 ha (kuva 31) ja niillä tuotantokelpoista energiaturvetta 16,65 milj. suo-m3. Energiaturpeen tehollinen energiasisältö on 7,78 milj. MWh ja 50 %:n käyttökosteudessa 6,85 milj. MWh. Yhden suokuution sisältämä energiamäärä on keskimäärin 0,41 MWh 50 %:n käyttökosteudelle laskettuna (taulukko 3). Suurimmat tuotantokelpoiset alueet ovat 3.Kontiosuolla (113 ha), 6.Isosuo 1:llä (70 ha) ja 2.Löytösuolla (60 ha). Vähiten tuotantokelpoista aluetta on 21.Palosuolla (10 ha). Tuotantokelpoisten alueiden pinnassa on paikoin ohut alle 0,5 m:n kerros heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta. Tämä kerros ohenee tuotantokentän muokkauksessa ja sekoitettuna syvemmällä olevaan paremmin maatuneeseen turpeeseen se voidaan käyttää heikompilaatuisena energiaturpeena. Suot ovat usein muodoiltaan rikkonaisia ja monesti tuotantokelpoinen alue onkin jakaantunut useampaan eri altaaseen. Pohjan muoto vaihtelee paikoin jyrkästikin ja on pääasiassa moreenia ja hiekkaa. Joidenkin altaiden pohjalle kerrostunut lieju saattaa aiheuttaa kantavuusongelmia pohjakerrostumien turpeen tuotannossa. Lahoamattoman puuaineksen eli liekojen määrä tutkituissa soissa on erittäin vähäinen. Nykyisillä tuotantomenetelmillä voidaan runsasliekoisilla alueilla käyttää kunnostusjyrsintä ja sekoittaa cm:n paksuudelta murskattu puuaines energiaturpeen sekaan seospolttoaineeksi. Tutkittujen soiden tuotantokelpoisilla alueilla on usein turvepeltoja, mikä aiheuttaa ongelmia pintakerroksen (0-50 cm) mahdollisesti korkeina tuhkapitoisuuksina ja alhaisempina lämpöarvoina. Korkea tuhkapitoisuus johtuu ojista kaivetun maa-aineksen sekoittumisesta pintakerrokseen tai täytemaan ajamisesta. Pintakerros on yleensä kuivunut tehokkaasti ja tiivistynyt hyvin minkä vuoksi tiheys on korkea, johtuen osaltaan myös korkeasta tuhkapitoisuudesta. Korkean tuhkapitoisuuden ja alhaisen lämpöarvon vuoksi pintaturve soveltuu huonosti energiaturpeeksi. Maanparannusaineena sitä sen sijaan voidaan käyttää. Pintakerroksen poistamisen jälkeen turvetta voidaan käyttää normaalisti energiaturpeena. Suopeltojen rikki- ja raskasmetallipitoisuudet eivät poikkea muiden turpeiden vastaavista arvoista. (Peronius ym. 1998) 73

75 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro Kuusamo Posio Kuusamo Taivalkoski Tutkittu suo Tuotantoon soveltuva suo Valuma-alue Natura- ja suojelualueet 0 20km Geologian tutkimuskeskus 2010 Pohjakartta Maanmittauslaitos lupanro 13/MML/10 ja Logica Suomi Oy Kuva 31. Turvetuotantoon soveltuvat suot Kuusamossa. 74

76 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Taulukko 3. Käyttökelpoiset turvevarat. Valuma-alueet Ekholmin (1993) mukaan. Suon nimi Pinta-ala (ha) Energiaturvetta milj. m 3 Energiaa (milj. MWh) Energiaa (milj. MWh/50%) Energiamäärä (MWh/ suo-m3/50%) Valuma-alue Numero ja nimi 1. Katajasuo 19 0,402 0,206 0,181 0, Käsmäjoen alaosan alue 2. Löytösuo 60 1,044 0,507 0,442 0, Käsmäjoen alaosan alue 3. Kontiosuo 113 3,259 1,365 1,203 0, Kontiojoen va., Hietajoen va., Iso-Keron a. 4. Raivosuo 15 0,289 0,121 0,107 0, Ala-Kuoliojärven va., Porojoen va. 5. Murronpääsuo 24 0,477 0,241 0,212 0, Ala-Kuoliojärven va. 6. Isosuo ,071 0,587 0,517 0, Ala-Kuoliojärven va. 7. Ponnetonsuo 31 0,628 0,309 0,272 0, Ala-Kuoliojärven va. 8. Huuhkajasuo* 16 0,239 0,118 0,104 0, Ala-Kuoliojärven va. 9. Kirkkosuo* 12 0,161 0,082 0,073 0, Ala-Kuoliojärven va. 11. Välisuo 45 0,840 0,406 0,358 0, Isosuonjoen alue 12. Iso Kuohusuo 15 0,249 0,147 0,130 0, Hietajoen va. 13. Isosuo ,484 0,209 0,184 0, Oijusluoman va. 14. Juntinsuo 41 1,123 0,537 0,474 0, Niskajoen - Vääräjoen va. 15. Isosuo ,736 0,309 0,272 0, Kuusamojärven lähialue 16. Niittysuo 28 0,570 0,348 0,307 0, Iijärven lähialue 17. Puukkosuo 17 0,372 0,186 0,164 0, Iijärven lähialue 18. Jänissuo 14 0,214 0,106 0,093 0, Iijärven lähialue 19. Pukansuo 51 1,239 0,573 0,505 0, Naamankajärven va. 20. Isosuo-Likalahdensuo 50 1,053 0,439 0,387 0, Naamankajärven va. 21. Palosuo 10 0,164 0,088 0,078 0, Meskusjoen va. 22. Ruostesuo* 14 0,211 0,103 0,091 0, Oivanginjärven lähialue, Meskusjoen va. 23. Porosuo 28 0,501 0,239 0,210 0, Kuusamojärven lähialue 24. Pöppösuo 41 0,775 0,299 0,261 0, Saapungin va. 25. Likasuo 31 0,549 0,260 0,229 0, Tärkkämöjoen va. Yhteensä / keskimäärin ,65 7,785 6,854 0,41 * laskettu keskimääräisen tiheyden ja lämpöarvon perusteella 75

77 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro KIITOKSET Tutkijana maastossa oli LuK Anne Sandberg. Töihin osallistui työnjohtaja Markku Virtasen lisäksi tutkimustyöntekijä Tauno Hakala ja kaksi paikallista avustajaa. Raportin on tarkastanut geologi Teuvo Herranen. Kiitokset kaikille maastossa, laboratoriossa ja toimistolla eri työvaiheisiin osallistuneille henkilöille. 76

78 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus KIRJALLISUUS Ekholm, M Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallitus. Sarja 126. Painatuskeskus. 166 s. Energiaturpeen laatuohje Polttoaineluokitus ja laadunmääritys, näytteenotto ja ominaisuuksien määritys. Nordic Innovation Centre Nordtest, NT ENVIR 009. Method. 23 s. Hänninen, P., Toivonen, T. ja Grundström, A Turvetutkimustietojen laskentamenetelmät. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13.4/83/ s. Johansson, P., Sahala, L. ja Virtanen, K Rantamerkit, tuulikerrostumat ja moreenikerrostumat geologisina luontokohteina. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti s. Johansson, P. (toim.); Kujansuu, R. (toim.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. ja Väisänen, U Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1: selitys. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. 236 s. Kurki, M Turvemaiden pääasialliset kemialliset ominaisuudet. Julkaisussa: Laine, J. (toim.) Suomen suot ja niiden käyttö. Suoseura ry Kuusamon Energia- ja vesiosuuskunta Viittaus internet-lähteeseen. [WWW-dokumentti] < Laiho-Logrén, E Biomassakuivuri vauhdittaa kotimaisia polttoaineita. Jenergia 3/2005. Laine, J. ja Vasander, H Suotyypit ja niiden tunnistaminen. Metsäkustannus Oy. 110 s. Lappalainen, E., Sten, C-G. ja Häikiö, J Turvetutkimusten maasto-opas. Geologian tutkimuskeskus, Opas N:o s. Mäkilä, M Suon energiasisällön laskeminen turpeen ominaisuuksien avulla. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti s. Mäkilä, M. ja Muurinen, T Kuinka vanhoja ovat Pohjois-Suomen suot?. Julkaisussa Geologi 6/2008. Suomen Geologinen Seura ry Pankka, H., Puustinen, K. ja Vanhanen, E Kuusamon liuskealueen kulta-koboltti-uraaniesiintymät. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti s. Peronius, P., Virtanen, K., Leino, J. ja Lerssi, J Inventointimenetelmät suopeltojen kartoituksessa. Suo Oy. 49 s. + liitteet. Ranta, H. (toim.) Ympäristölainsäädäntö. Jyväskylä: Kauppakaari Oyj Ruuhijärvi, R Suomen suoyhdistymätyypit. Julkaisussa Suomen suot ja niiden käyttö. Suoseura ry Valtion alueiden käyttötavoitteet Valtioneuvoston päätös valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamisesta Virtanen, K., Hänninen, P., Kallinen, R-L., Vartiainen, S., Herranen, T. ja Jokisaari, R Suomen turvevarat Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti s. Väyrynen, T., Aaltonen, R., Haavikko, H., Juntunen, M., Kalliokoski, K., Niskala, A-L. ja Tukiainen, O Turvetuotannon ympäristönsuojeluopas. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. 87 s. 77

79 Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro NORDTEST METHOD NT ENVIR 009 LIITE 1 (1) Taulukko. Laatuluokat palaturpeelle. Päätaulukko Alkuperä Kauppanimike Mitat (mm) a Muoto sylinteri D D Turve Palaturve Halkaisija (D) / pituus (L) P40 40 mm ja L 5 x halkaisija P60 60 mm ja L 5 x halkaisija P80 80 mm ja L 5 x halkaisija L L kuutio P30 L 1 30 mm, L 2 40 mm L mm L 1 L 2 L3 kaari (lainepalaturve) P70 L mm, L 2 70 mm L mm L 1 L 3 Velvoittavat Opastavat L 2 Ylisuuret kappaleet (% painosta), ylisuurien kappaleiden enimmäispaino yksittäisessä kuormassa OP0.5 0,5 % OP1.0 1,0 % Ylisuuret kappaleet, yksittäisen kappaleen suurin mitta ja ulottuvuuksien summa (mm) MD mm ja ulottuvuuksien summa 450 mm MD mm ja ulottuvuuksien summa 700 mm MD mm ja ulottuvuuksien summa 900 mm Kosteus (p-% saapumistilassa) M30 20 M 30 % M38 25 M 38 % M47 30 M 47 % M55 40 M 55 % Tuhka (p-% kuiva-aineesta) A2.0 2,0 % A4.0 4,0 % A6.0 6,0 % A8.0 8,0 % A % A10.0+ > 10,0 %, todellinen arvo ilmoitettava Tehollinen lämpöarvo saapumistilassa (MJ/kg (= MWh/t)) b, c Q14.0 Q12.0 Q10.0 Q8.0 14,0 ( 3,9 MWh/t) 12,0 ( 3,3 MWh/t) 10,0 ( 2,8 MWh/t) 8,0 ( 2,2 MWh/t) tai energiatiheys saapumistilassa (E) (MWh/irto-m 3 ) E1.30 1,30 MWh/irto-m 3 E1.15 1,15 MWh/irto-m 3 E1.00 1,00 MWh/irto-m 3 E0.80 0,80 MWh/irto-m 3 vastaa M30-kosteusarvoa vastaa M38-kosteusarvoa vastaa M47-kosteusarvoa vastaa M55-kosteusarvoa vastaa M30-kosteusarvoa vastaa M38-kosteusarvoa vastaa M47-kosteusarvoa vastaa M55-kosteusarvoa Hienoaineksen määrä (p-%, < 20 mm P40 P80-luokissa ja < 5 mm P30-luokassa) tuotannon jälkeen F5.0 5,0 % F ,0 % F ,0 % F15.0+ > 15,0 %, todellinen arvo ilmoitettava Rikki (p-% kuiva-aineesta) S0.15 S0.20 S0.25 S0.30 S0.35 S0.40 S0.45 S0.50 S ,15 % 0,20 % 0,25 % 0,30 % 0,35 % 0,40 % 0,45 % 0,50 % > 0,50 %, todellinen arvo ilmoitettava Typpi (p-% kuiva-aineesta) N1.0 N1.5 N2.0 N2.5 N3.0 N3.0+ 1,0 % 1,5 % 2,0 % 2,5 % 3,0 % > 3,0 %, todellinen arvo ilmoitettava Irtotiheys saapumistilassa (kg/irto-m 3 ) Kloori, Cl (p-% kuiva-aineesta) Tuhkan sulamiskäyttäytyminen (hapettava ilmakehä), muodonmuutoslämpötila (DT) o C a Lainepalaturpeen piirros esittää tuotantovaihetta. Toimituksessa turvepala katkeaa 2 4 osaan. Suositeltavaa ilmoittaa, jos palaturvetta myydään tilavuuden mukaan jossain seuraavista laatuluokista: (BD280, BD300), enintään BD550. Klooripitoisuus on suositeltavaa ilmoittaa jonain seuraavista laatuluokista: Cl 0.03, Cl 0.05 tai Cl 0.07, Cl 0.10 tai Cl (jos Cl > 0,10 %, todellinen arvo ilmoitettava). DT on suositeltavaa ilmoittaa, mikäli lämpötila on <1100 o C. HUOM: Kaikki mitatut lämpötilat ja käytetyt testausmenetelmät (ISO tai CEN) on suositeltavaa ilmoittaa. b Valitaan joko tehollinen lämpöarvo saapumistilassa tai energiatiheys. c Tehollisen lämpöarvon (kuiva-aineesta) vähimmäisvaatimus 18 MJ/kg. 78

80 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus NORDTEST METHOD NT ENVIR 009 LIITE 1 (2) Taulukko. Laatuluokat jyrsinturpeelle. Velvoittavat Opastavat Päätaulukko Alkuperä Kauppanimike Ylisuuret kappaleet a Turve Jyrsinturve Ylisuuret kappaleet (OP), paino (p-%), ylisuurien kappaleiden enimmäispaino yksittäisessä kuormassa OP0.5 0,5 % OP1.0 1,0 % Ylisuuret kappaleet, yksittäisen kappaleen suurin mitta ja ulottuvuuksien summa (mm) MD mm ja ulottuvuuksien summa 600 mm MD mm ja ulottuvuuksien summa 1000 mm MD mm ja ulottuvuuksien summa 1500 mm Kosteus (p-% saapumistilassa) (liite E) M45 40 M 45 % yksittäisessä kuormassa enintään 50 %, vähintään 38 % M50 40 M 50 % yksittäisessä kuormassa enintään 55 %, vähintään 38 % M55 45 M 55 % yksittäisessä kuormassa enintään 60 %, vähintään 38 % M60 50 M 60 % yksittäisessä kuormassa enintään 65 %, vähintään 38 % Tuhka (p-% kuiva-aineesta) A2.0 2,0 % A4.0 4,0 % A6.0 6,0 % A8.0 8,0 % A ,0% A10.0+ > 10,0 %, todellinen arvo ilmoitettava Tehollinen lämpöarvo saapumistilassa (MJ/kg b = MWh/t) Q MJ/kg ( 2,8 MWh/t) vastaa M45-kosteusarvoa Q8.0 8 MJ/kg ( 2,2 MWh/t) vastaa M50-kosteusarvoa Q6.0 6 MJ/kg ( 1,7 MWh/t) vastaa M55-kosteusarvoa Q5.0 5 MJ/kg ( 1,4 MWh/t) vastaa M60-kosteusarvoa Q5.0- < 5,0 MJ/kg (< 1,4 MWh/t) kosteuspitoisuus 60 p-% tai energiatiheys (E) (MWh/irto-m 3 ) c E0.8 0,8 MWh/irto-m 3 vastaa M45-kosteusarvoa E0.7 0,7 MWh/irto-m 3 vastaa M50-kosteusarvoa E0.5 0,5 MWh/irto-m 3 vastaa M55-kosteusarvoa E0.4 0,4 MWh/irto-m 3 vastaa M60-kosteusarvoa Rikki (p-% kuiva-aineesta) S0.15 0,15 % S0.20 0,20 % S0.25 0,25 % S0.30 0,30 % S0.35 0,35 % S0.40 0,40 % S0.45 0,45 % S0.50 0,50 % S0.50+ > 0,50 %, todellinen arvo ilmoitettava Tuhkan sulamiskäyttäytyminen (hapettava ilmakehä), muodonmuutoslämpötila (DT) o C DT on suositeltavaa ilmoittaa, jos lämpötila on <1100 o C. HUOM: Kaikki mitatut lämpötilat ja käytetyt testausmenetelmät (ISO tai CEN) on suositeltavaa ilmoittaa. Typpi (p-% kuiva-aineesta) N1.0 N1.5 N2.0 N2.5 N3.0 N3.0+ 1,0 % 1,5 % 2,0 % 2,5 % 3,0 % > 3,0 %, todellinen arvo ilmoitettava Kloori, Cl (p-% kuiva-aineesta) Irtotiheys saapumistilassa (kg/irto-m 3 ) a Mittojen numeeriset arvot viittaavat kappaleisiin, jotka läpäisevät mainitun kokoisen pyöreäreikäisen seulan (ISO-mitat). Todellisten kappaleiden mitat voivat poiketa näistä arvoista, erityisesti pituuden osalta. Klooripitoisuus on suositeltavaa ilmoittaa jonain seuraavista laatuluokista: Cl 0.03, Cl 0.05 tai Cl 0.07, Cl 0.10 tai Cl (jos Cl > 0,10 %, todellinen arvo ilmoitettava). Suositeltavaa ilmoittaa, mikäli jyrsinturvetta myydään tilavuuden mukaan seuraavissa laatuluokissa: vähintään BD200, BD220, BD240, BD 350, enintään BD470. b Katso myös liite D, jyrsinturpeen laadunvalintakaavio. c Tehollista lämpöarvoa suositellaan käytettäväksi mieluummin kuin energiatiheyttä. d Tehollisen lämpöarvon (kuiva-aineesta) vähimmäisvaatimus 18 MJ/kg. 79

81 VUOSIEN AIKANA ILMESTYNEET TURVETUTKIMUSRAPORTIT 1. Erkki Raikamo (1980). Sysmän turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 55 s. 3. Erkki Raikamo (1980). Hollolan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 71 s. 5. Markku Mäkilä (1980). Tutkimus Toholammin soiden käyttökelpoisuudesta ja turpeen eri ominaisuuksien riippuvuuksis ta. 149 s. 6. Erkki Raikamo (1980). Kärkölän turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 65 s. 7. Erkki Raikamo (1980). Koski HL:n turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 40 s. 8. Erkki Raikamo (1980). Hartolan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 128 s. 10. Jukka Leino (1980). Rantasalmen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 81 s. 13. Erkki Raikamo (1980). Asikkalan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 63 s. 14. Erkki Raikamo (1980). Orimattilan ja Artjärven turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 70 s. 15. Erkki Raikamo (1980). Nastolan ja Lahden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 57 s. 16. Erkki Raikamo (1980). Heinolan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 64 s. 17. Erkki Raikamo (1980). Padasjoen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 76 s. 20. Eino Lappalainen ja Hannu Pajunen (1980). Lapin turvevarat, yhteenveto vuosina Lapissa tehdyistä turvetutki muksista. 229 s. 23. Erkki Raikamo (1980). Päijät-Hämeen suot ja turvevarojen käyttömahdollisuudet. 110 s. 55. Carl-Göran Stén ja Timo Varila (1981). Raportti Punkalaitumen turvevaroista ja niiden käyttömahdollisuuksista. 67 s. 60. Helmer Tuittila (1981). Laitilan turvevarat. 150 s. 61. Jukka Leino (1981). Karttulassa tutkittujen soiden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 59 s. 62. Jukka Leino (1981). Pielavedellä tutkittujen soiden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 61 s. 63. Markku Mäkilä ja Tapio Toivonen (1981). Pyhäjärven (01.) turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 215 s. 64. Jukka Häikiö ja Hannu Pajunen (1981). Ylikiimingin inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. 58 s. 91. Helmer Tuittila (1982). Mynämäen turvevarat. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroista. 175 s. 98. Tapio Toivonen (1982). Pihtiputaan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osaraportti Pihtiputaan soiden turvevarojen koko naisinventoinnista. 73 s. 99. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoja (1982). Sotkamon kunnassa inventoidut turvevarat ja niiden soveltu vuuspolttoturvetuotantoon. 84 s Ari Luukkanen (1982). Väliraportti Pielavedellä 1981 tutkittujen soiden turvevaroista ja niiden käyttökelpoisuudesta. 137 s Jukka Häikiö (1982). Tutkimus Kiimingin soista ja turvevaroista. 73 s Jukka Leino (1982). Joroisten turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 145 s Jukka Leino ja Juha Saarinen (1982). Tuupovaaran turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 283 s Carl-Göran Stén, Riitta Korhonen ja Lasse Svahnbäck. Petäjäveden karttalehden (2234) itäosan suot. Väliraportti Petäjävedellä, Korpilahdella, Jyväskylän mlk:ssa ja Jämsänkoskella tehdyistä turvetutkimuksista. 119 s Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoja (1982). Kuhmon kunnassa tutkitut turvevarat ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. 141 s Erkki Raikamo ja Jouko Kokko (1982). Isojoen suot ja turvevarojen käyttömahdollisuudet. 287 s Erkki Raikamo ja Pertti Silén (1982). Kauhajoen suot ja turvevarojen käyttömahdollisuudet. Loppuraportti Kauhajoen turvevarojen kokonaisinventoinnista. 311 s Timo Varila (1982). Ylikiimingin inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa ll. 116 s Pauli Hänninen (1983). Pudasjärven inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa I. 229 s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1983). Luumäen ja lähikuntien eräiden soiden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 83 s Helmer Tuittila (1983). Pöytyän turvevarat. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroista. 97 s Tapio Toivonen (1983). Jaalan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 88 s Kimmo Virtanen (1983). Tyrnävällä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 45 s Kimmo Virtanen ja Olli Ristaniemi (1983). Kuivaniemellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 169 s Jukka Leino (1983). Virtasalmen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 119 s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1990). Miehikkälän turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Uusittu ja täydennetty painos. 109 s Juha Saarinen (1983). Jäppilän turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 65 s Ari Luukkanen (1983). Pielavedellä 1981 tutkittujen soiden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 196 s Erkki Raikamo ja Pertti Silén (1983). Karijoen suot ja turvevarojen käyttömahdollisuudet. 84 s Erkki Raikamo, Jouko Kokko ja Riitta Lappalainen (1983). Teuvan suot ja turvevarojen käyttömahdollisuudet. 179 s Jukka Leino (1983). Kerimäellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. 85 s Kimmo Virtanen (1983). Pihtiputaan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa II. Osaraportti Pihtiputaan soiden turvevarojen kokonaisselvityksestä. 94 s.

82 134. Jouko Kokko (1983). Karttalehdillä 2222 (Seinäjoki) ja 2311 (Lapua) v tutkitut suot ja niiden turvevarat. 111 s Jouko Kokko (1983). Ylihärmän suot ja turvevarojen käyttömahdollisuudet. 35 s Pauli Hänninen (1983). Pudasjärven inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa II. 138 s Jukka Häikiö, Hannu Pajunen ja Kimmo Virtanen (1983). Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 100 s Carl-Göran Stén ja Lasse Svahnbäck (1983). Jämijärven suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. 68 s Helmer Tuittila (1983). Yläneen turvevarat. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroista. 144 s Ari Luukkanen (1983). Juankosken turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. 114 s Eino Lappalainen ja Tapio Toivonen (1984). Laskelmat Suomen turvevaroista. 104 s Matti Maunu (1983). Tervolassa vuonna 1982 tutkitut suot ja niiden turvevarat. 26 s Jouko Saarelainen (1984). Sonkajärven suot ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa I. 254 s Matti Maunu (1984). Simossa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 34 s Jukka Leino (1984). Pieksämäen mlk:ssa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Olli Ristaniemi (1984). Petäjäveden kunnan länsiosan turvevarat. 108 s Olli Ristaniemi ja Carl-Göran Sten (1984). Petäjäveden kunnassa suoritetut turvetutkimukset. 12 s Jukka Häikiö ja Heimo Porkka (1984). Ristijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 51 s Hannu Pajunen (1984). Yli-Iissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 100 s Jukka Leino ja Juha Saarinen (1984). Haukivuorella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Tapio Muurinen ja Anne Nokela (1984). Kittilässä vuosina tutkittujen soiden turvevarat ja niiden tuotantokel poisuus. 441 s Pauli Hänninen (1984). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa III. 95 s Eino Lappalainen, Pauli Hänninen, Pekka Hänninen, Leevi Koponen, Jukka Leino, Heikki Rainio ja Raimo Sutinen (1984). Geofysikaalisten mittausmenetelmien soveltuvuus maaperätutkimuksiin. 36 s Tapio Toivonen (1984). Valkealan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 331 s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1984). Anjalankosken turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 280 s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1984). Elimäen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 53 s Markku Mäkilä, Kari Lehmuskoski ja Ale Grundström (1984). Savitaipaleen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 114 s Ari Luukkanen (1984). Pielavedellä 1982 tutkittujen soiden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 85 s Juha Saarinen ja Riitta Lappalainen (1984). Jurvan suot ja turvevarojen käyttömahdollisuudet. 171 s Hannu Pajunen ja Timo Varila (1984). Ylikiimingin inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa III. 167 s Jukka Häikiö ja Heimo Porkka (1984). Kajaanissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. 110 s Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto (1984). Sievissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 288 s Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (1984). Vihannissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. 169 s Ari Luukkanen (1985). Kaavilla 1982 tutkittujen soiden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 66 s Jukka Leino (1985). Kuopiossa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 95 s Eino Lappalainen ja Pauli Hänninen (1985). Maatutkaluotaimen ja suosondin soveltuvuus turvetutkimuksiin. 24 s Jouko Saarelainen (1985). Sonkajärven suot ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa s Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka (1985). Kajaanissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa II. 178 s Carl-Göran Stén ja Lasse Svahnbäck (1985). Kankaanpään itäosan suot ja niiden turvevarojen käyttökelpoisuus. 115s Pauli Hänninen (1985). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa IV. 113 s Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka (1985). Kajaanissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa III. 142 s Kimmo Virtanen (1985). Pattijoella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 163 s Matti Maunu (1985). Ranualla tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. 234 s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1985). Virolahden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 90 s Erkki Raikamo ja Pertti Silén (1985). Kristiinan kaupungin suot ja turvevarojen käyttömahdollisuudet. 203 s Ari Luukkanen (1986). Pielavedellä 1983 tutkittujen soiden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 174 s Riitta Korhonen (1986). Jämsässä ja Jämsänkoskella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 160 s Hannu Pajunen (1986). Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. 135 s Jouko Saarelainen (1986). Vieremän suot ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa I. 208 s Jukka Leino ja Jouko Kokko (1986). Lieksan suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. Osa I. 212 s Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto (1986). Haapajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 179 s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1986). Vehkalahden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 195 s Tapio Muurinen (1986). Rovaniemen alueen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa I. 185 s Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (1986). Vihannissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa II. 207 s Hannu Pajunen (1986). Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa II. 98 s.

83 190. Jukka Häikiö (1986). Pulkkilassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. 98 s Tapio Toivonen (1986). Virtain turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 225 s Pauli Hänninen (1986). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa V. 121 s Jukka Leino (1987). Kerimäellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa II. 191 s Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (1987). Haapavedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. 131 s Jouko Saarelainen (1987). Vieremän suot ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa II. 221 s Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto (1987). Ylivieskassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 77 s Ari Luukkanen (1987). Siilinjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat sekä turpeiden soveltuvuus jätevesilietteen käsittelyyn ja polttoturvetuotantoon. 57 s Tapio Muurinen (1987). Turvevarojen inventointi Kittilässä vuonna s Tapio Toivonen (1987). Mäntyharjun turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 217 s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1987). Kotkan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 99 s Tapio Muurinen (1987). Rovaniemen alueen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa II. 73 s Pauli Hänninen ja Eino Lappalainen (1987). Maatutkan ja suosondin soveltuvuus turvevarojen määrän ja laadun selvittämi seen. 31 s Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (1987). Ruukissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. 163 s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1987). Pyhtään turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 88 s Sirkka Lojander (1987). SPSSX-tilasto-ohjelmiston käyttö turvetutkimuksissa. 51 s Hannu Pajunen (1987). Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa III. 83 s Jukka Häikiö ja Heimo Porkka (1987). Vuolijoella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. 192 s Tapio Toivonen (1988). Närpiön turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 275 s Jukka Leino (1988). Pieksämäen mlk:ssa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (1988). Ruukissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa II. 158 s Tapio Muurinen (1988). Turvetutkimukset Tervolassa vuonna s Pauli Hänninen (1988). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VI. 136 s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1988). Kuusankoskella ja Kouvolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 56 s Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto (1988). Haapajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Carl-Göran Stén ja Lasse Svahnbäck (1988). Kankaanpään länsiosan suot ja niiden turvevarojen käyttökelpoisuus. 93 s Jouko Saarelainen (1988). Juuan kunnassa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa I. 242 s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1988). Iitin turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 102 s Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (1988). Oulaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 239 s Jukka Leino ja Pertti Silén (1988). Suonenjoella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 270 s Pekka Hänninen (1988). Atk:n hyväksikäyttö turveinventoinnin ja tutkimuksen apuna. 37 s Riitta Korhonen (1988). Keuruulla tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1988). Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 168 s Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto (1989). Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 51 s Jukka Leino (1989). Jäppilässä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 2 ja yhteenveto. 116 s Tapio Toivonen (1989). Ähtärin turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa s Jouko Saarelainen (1989). Ilomantsin kunnassa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa s Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen (1989). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VII. 324 s Timo Suomi (1989). Isokyrössä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa I. 69 s Hannu Pajunen (1989). Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa IV. 137 s Tapio Muurinen (1989). Simossa vuosina tutkitut suot ja niiden turvevarat. 213 s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1989). Ylämaan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 142 s Jukka Leino (1989). Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto (1989). Reisjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 96 s Carl-Göran Stén ja Lasse Svahnbäck (1989). Parkanon suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus. Osa s Ari Luukkanen (1989). Nilsiässä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 109 s Carl-Göran Stén ja Tapio Toivonen (1990). Kihniössä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 151 s Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (1990). Limingassa, Lumijoella ja Temmeksellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 148 s Jukka Leino ja Jouko Saarelainen (1990). Outokummussa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Tapio Muurinen (1990). Simon suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus. Osa II. 238 s Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen (1990). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VIII. 403 s Hannu Pajunen (1990). Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa V. 141 s Tapio Toivonen (1990). Kuortaneen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 212 s.

84 243. Timo Suomi (1991). Ilomantsissa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. Osa II. 150 s Martti Korpijaakko (1991). Kannonkoskella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 58 s Tapio Toivonen (1991). Töysässä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 107 s Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen (1991). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa IX. 129 s Tapio Toivonen (1991). Ähtärin turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa s Jukka Leino (1992). Pieksämäen mlk:ssa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1992). Mäntsälän turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 50 s Hannu Pajunen (1992). Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa IV. 22 s Jukka Leino (1992). Pieksämäellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 19 s Pauli Hänninen ja Satu Jokinen (1992). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa X. 20 s Tapio Toivonen (1992). Alavudella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 48 s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1992). Tuuloksen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 36 s Carl-Göran Stén (1992). Valkeakosken suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus. 38 s Riitta Korhonen (1992). Leivonmäellä tutkitut suot ja niiden käyttökelpoisuus. 34 s Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (1992). Haapavedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Tapio Toivonen (1993). Nurmossa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 50 s Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1993). Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1993). Lammin turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. 58 s Timo Suomi (1993). Ilomantsissa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. Osa III. 24 s Jukka Häikiö, Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1993). Paltamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoi suus. 39 s Timo Suomi (1993). Ilomantsissa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. Osa IV. 25 s Tapio Muurinen (1993). Kuivaniemen soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus. Osa II. 95 s Riitta Korhonen (1993). Peräseinäjoella tutkitut suot ja niiden käyttökelpoisuus. 40 s Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1993). Ristijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeen käyttökelpoisuus. Osa s Tapio Toivonen ja Pertti Silén (1993). Kurikassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 51 s Tapio Toivonen (1993). Seinäjoella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 26 s 269. Hannu Pajunen (1993). Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VI. 27 s Carl-Göran Stén ja Markku Moisanen (1993). Karkkilan suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus. 44 s Jukka Häikiö (1993). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XI. 27 s Riitta Korhonen (1993). Multialla tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1994). Hyrynsalmella tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeen käyttökelpoisuus. 55 s Carl-Göran Stén ja Markku Moisanen (1994). Humppilan ja Jokioisten suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus. 41 s Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1994). Pyhäsalmella tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeen käyttökelpoisuus. Osa II.18 s Jukka Häikiö ja Heikki Sutinen (1994). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XII. 37 s Jukka Leino ja Heimo Porkka (1994). Uuraisten kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Tapio Toivonen (1994). Lapualla tutkitut suot ja niiden turvevarat. 49 s Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen (1994). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XIII, 43 s Hannu Pajunen (1994). Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Timo Suomi (1994). Ilomantsissa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. Osa V. 41 s Hannu Pajunen ja Heikki Sutinen (1994). Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VII. 30 s Tapio Toivonen (1994). Eurassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 33 s Carl-Göran Stén & Markku Moisanen (1994). Tammisaaren suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus. Osa s Hannu Pajunen ja Heikki Sutinen (1995). Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VIII. 44 s Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (1995). Kärsämäellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 88 s Carl-Göran Stén & Markku Moisanen (1995). Karvian suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus. Osa s Riitta Korhonen (1995). Lehtimäellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 34 s Tapio Toivonen (1995). Ilmajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 41 s Hannu Pajunen (1995). Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa IX. 28 s Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1995). Rautavaaralla tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus. 83 s Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen (1995). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XIV. 33 s Tapio Toivonen (1995). Ylistarossa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 36 s Martti Korpijaakko (1995). Perhossa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 32 s Hannu Pajunen (1996). Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Markku Mäkilä ja Ale Grundström (1996). Kurussa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 23 s.

85 297. Tapio Toivonen (1996). Isossakyrössä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Carl-Göran Stén ja Markku Moisanen (1996). Lappi Tl:n suot ja niiden turvevarat. 26 s Timo Suomi (1996). Ilomantsissa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus turvetuotantoon. Osa VI. 40 s Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1996). Nurmeksessa tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus. Osa s Pauli Hänninen ja Heikki Sutinen (1996). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XV. 29 s Riitta Korhonen (1996). Jalasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Hannu Pajunen (1997). Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa V. 33 s Tapio Toivonen (1997). Laihialla tutkitut suot ja niiden turvevarat. 37 s Tapio Muurinen (1997). Yli-Iin soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus. Osa s Carl-Göran Stén ja Markku Moisanen (1997). Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummen tutkitut suot sekä turpeen käyttökelpoisuus. 61 s Martti Korpijaakko (1997). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 19 s Tapio Toivonen (1997). Heikosti maatuneen rahkaturpeen laatuluokitus. 38 s Carl-Göran Stén (1997). Huittisten tutkitut suot ja turpeen käyttökelpoisuus. 41 s Jukka Häikiö, Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1997). Sotkamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus. Osa II. 48 s Hannu Pajunen (1998). Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VI. 43 s Martti Korpijaakko (1998). Kyyjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 23 s Markku Mäkilä ja Tapio Toivonen (1998). Turvetutkimusten ja johtavuusluotausten käyttömahdollisuudet suoalueen ympäristötutkimuksissa: esimerkkinä Lapuan Löyhinkinevan jätevesialue. 25 s Carl-Göran Stén (1998). Tammelan suot ja turpeen käyttökelpoisuus. Osa s Jukka Leino ja Heimo Porkka (1998). Kangasniemellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus. 62 s Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1998). Sonkajärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus. Osa s Heikki Sutinen (1999). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XVI. 30 s Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (1999). Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s 319. Tapio Toivonen (1999). Maalahdessa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 42 s Carl-Göran Stén ja Markku Moisanen (1999). Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus. 40 s Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (1999). Rautavaaralla tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus. Osa s Martti Korpijaakko (2000). Vetelissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 57 s Tapio Muurinen (2000). Iin soiden ja turvevarojen käyttökelpoisuus. 44 s Martti Korpijaakko (2000). Evijärven kunnan alueella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Martti Korpijaakko (2000). Kaustisen kunnan alueella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 34 s Ari Luukkanen ja Heimo Porkka (2000). Rautavaaralla tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus. Osa s 327. Carl-Göran Stén ja Markku Moisanen (2000). Espoon ja Kauniaisten suot. 59 s Hannu Pajunen (2001). Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Martti Korpijaakko (2001). Evijärven kunnan alueella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Martti Korpijaakko (2001). Kortesjärven kunnan alueella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 49 s Tapio Muurinen ja Ilkka Aro (2001). Sallassa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. Osa s Heikki Sutinen (2001). Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XVII. 31 s 333. Ari Luukkanen (2001). Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Tapio Toivonen (2001). Porvoossa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 29 s Martti Korpijaakko ja Pertti Silén (2002). Halsualla tutkitut suot ja niiden turvevarat. 51 s Jukka Leino (2002). Mikkelin kunnassa tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus. 106 s Carl-Göran Stén ja Markku Moisanen (2002). Hämeenlinnan suot. 34 s Carl-Göran Stén ja Markku Moisanen (2002). Rengon suot ja niiden turvevarat. 53 s Tapio Toivonen (2002). Alajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Hannu Pajunen (2002). Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Ari Luukkanen (2002). Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Tapio Muurinen ja Ilkka Aro (2002). Tutkimus Haukiputaan soista ja turvevarojen käyttökelpoisuudesta. 58 s Riitta Korhonen ja Timo Suomi (2003). Jalasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Kimmo Virtanen ja Teuvo Herranen (2003). Piippolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s.

86 345. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo Herranen (2003). Alavieskassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 47 s Ari Luukkanen (2003). Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Tapio Toivonen (2003). Honkajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat. 40 s Ari Luukkanen (2003). Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Jukka Häikiö ja Teuvo Herranen (2004). Merijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Riitta-Liisa Kallinen (2004). Kaavilla tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Tapio Muurinen ja Ilkka Aro (2004). Kiimingin suot, turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa s Tapio Toivonen (2004). Multialla tutkitut suot ja niiden käyttökelpoisuus. Osa s Tapio Toivonen (2004). Pernajassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 26 s Ari Luukkanen (2004). Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s 355. Jukka Leino (2004). Tohmajärven kunnassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Hannu Pajunen (2004). Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Timo Suomi ja Riitta Korhonen (2004). Karviassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Carl-Göran Stén ja Markku Moisanen (2004). Tammelan suot ja turpeen käyttökelpoisuus. Osa s Carl-Göran Stén ja Tapio Toivonen (2005). Kokemäen suot ja niiden turvevarat. 44 s Jukka Turunen ja Teuvo Herranen (2005). Ylivieskassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Jukka Häikiö ja Teuvo Herranen (2005). Merijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Ari Luukkanen (2005). Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Tapio Toivonen (2005). Siikaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 64 s Tapio Toivonen ja Timo Suomi (2006). Merikarvialla tutkitut suot ja niiden turvevarat. 48 s Riitta Liisa Kallinen (2006). Lestijärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Hannu Pajunen (2006). Ylikiimingissä tutkitut suot ja niden turvevarat. Osa s Jukka Turunen (2006). Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Ari Luukkanen (2006). Iisalmessa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Tapio Toivonen (2006). Noormarkussa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 50 s Tapio Toivonen ja Onerva Valo (2006). Hämeenkyrössä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 52 s Carl-Göran Stén (2006). Ahvenanmaan tutkitut suot. 65 s Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski (2006). Kalvolassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 59 s Hannu Pajunen (2007). Oulun turvevarat. Osa s Tapio Muurinen ja Ilkka Aro (2007). Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. Osa s Tapio Toivonen ja Onerva Valo (2007). Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. 98 s Ari Luukkanen (2007). Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Jukka Turunen ja Matti Laatikainen (2007). Pyhäjoella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Tapio Toivonen ja Onerva Valo (2007). Alahärmässä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 80 s Kimmo Virtanen ja Timo Hirvasniemi (2007). Turvetuotantoalueiden hankintaopas PK-turvetuottajille. 44 s Tapio Toivonen ja Samu Valpola (2007). Pomarkussa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 82 s Tapio Toivonen ja Teuvo Herranen (2008). Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Riitta-Liisa Kallinen (2008). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Jukka Häikiö (2008). Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Ari Luukkanen (2008). Iisalmessa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Tapio Toivonen ja Onerva Valo (2008). Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 106 s Matti Maunu, Jukka Räisänen ja Timo Hirvasniemi (2008). Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. 47 s Jukka Turunen (2008). Pyhäjoella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Tapio Toivonen ja Onerva Valo (2008). Kankaanpäässä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku Moisanen ja Riitta Korhonen (2008). Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Hannu Pajunen (2008). Limingassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s.

87 Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Hannu Pajunen (2009). Tyrnävällä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Hannu Pajunen ja Heikki Meriluoto (2009). Siikalatvan turvevarat. Osa s Tapio Toivonen ja Onerva Valo (2009). Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. 60 s Ari Luukkanen (2009). Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Teuvo Herranen (2009). Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Hannu Pajunen (2009). Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Teuvo Herranen (2009). Turpeen rikkipitoisuus Suomessa. 61 s Timo Suomi, Kari Lehmuskoski ja Markku Moisanen (2009). Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Tapio Muurinen ja Ilkka Aro (2009). Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. Osa s Jukka Turunen ja Matti Laatikainen (2009). Reisjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Jukka Räisänen (2009). Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. Osa s Hannu Pajunen (2010). Limingassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa s Heikki Meriluoto ja Ilkka Aro (2010). Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus. 79 s. Tutustu turvepaikkaan: Julkaisun myynti: Geologian tutkimuskeskus / Kirjasto PL 1237, Kuopio Puh tai Fax s-posti: [email protected] EDITA PRIMA OY Helsinki 2010 ISBN ISSN ,!7IJ5C2-bhbccb!