Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988

2 Muurinen Tapio. Turvetutkimukset Tervolassa vuonna Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation pages, 27 figures, 10 tables and 4 appendices. The Geological Survey of Finland made an inventory of the peat resources in the municipality of Tervola in Altogether hectares of peatlands were surveyed. The main emphasis was to find peat for energy use. The field work was carried out using survey line grids with study sites at the intervals of 100 metres. At each site the cover type, the peat type and the decomposition degree of peat as well as the portion of dead, undecomposed trees in the depostis were determined and recorded. Altogether 299 peat samples were taken to the laboratory for ph, water content and ash content determinations. Heating value was determined for 117 samples and sulphur content for 82 samples. About 539 hectares of peatland with a minimum depth of 1,5 metres was considered good for fuel peat production. The quantity of usable peat is 9,34 million cubic metres in situ. The energy content of the usable peat is 16,39 million GJ or 4,55 million MWh at the 50 % moisture content. Key words : mire, peat, inventory, fuel peat production, Tervola. Tapio Muurinen Geological Survey of Finland P.O. Box 77 SF ROVANIEMI

3 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 4 TUTKIMUKSET 4 Maastotutkimukset 4 Laboratoriotutkimukset 5 TULOSTEN ESITYS 7 Tuotantokelpoisuusperusteet ja laskelmat 7 TUTKITUT SUOT 9 1. Lika-aapa 9 2. Lautamaanjänkä Korttenmaanräme Poikkimaanaapa Konttikankaanaapa Poikkimaidenjänkä Pitäjänrajanaapa Heiniaapa II Ahmarakanaapa Poroharjunaapa 43 TULOSTEN TARKASTELU 48 KIRJALLISUUSLUETTELO 50 LIITTEET (4 kpl)

4 -4- JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on tehnyt turvetutkimuksia Tervolan kunnan alueella vuosina 1969, 1974, 1982 ja Ennen vuotta 1974 tehdyt tutkimukset olivat maaperäkartoitukseen liittyviä perustutkimuksia. Sen jälkeen turvetutkimuksia tehtiin osana valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointia. Aluksi ne kohdennettiin turveteollisuuden kannalta tärkeämmille soille. Vuosina 1969 ja 1974 Tervolassa tutkittiin 15 suota yhteispinta-alaltaan ha (Lappalainen ja Pajunen 1980). Aineisto on nykyistä turpeen käytön suunnittelua ajatellen osittain puutteellinen. Vuonna 1982 tutkittiin 5 suota pinta-alaltaan ha (Maunu 1983). Tämän raportin 10 suota on tutkittu vuonna Soiden pinta-ala on yhteensä ha (kuva 1). Yhteensä Tervolassa on tutkittu 30 suota pinta-alaltaan ha. Tämä on noin 24 % kunnan yli 20 ha :n kokoisten soiden pinta-alasta eli ha :sta (Lappalainen ym. 1980). TUTKIMUKSET Maastotutkimukset Tutkimuksissa noudatettiin Geologian tutkimuskeskuksen turvetutkimusten maastooppaassa kuvattuja menetelmiä (Lappalainen ym. 1984). Pääasiassa käytettiin ns. linjatutkimusmenetelmää, jossa suon hallitsevan osan läpi linjoitettiin selkälinja ja sille kohtisuoria poikkilinjoja yleensä 400 m :n välein. Tutkimuspisteet, jotka on merkitty paaluin ja pistetunnuksin, ovat linjoilla 100 m :n välein. Suon muodosta riippuen voi linjastoja olla useampia. Tutkittujen soiden linjastojen yhteispituus on 75,5 km. Linjatutkimusta voitiin täydentää hajapistein. Jokaiselta tutkimuspisteeltä havainnoitiin suotyyppi, suonpinnan vetisyys ja mättäisyys sekä puusto ja sen tila.

5 - 5 - Turvekerrostuman rakenteen selvittämiseksi kairattiin sen läpi kovaan mineraalimaahan saakka. Kairaukset tehtiin venäläismallisella siipikairalla. Näytteistä määritettiin maastossa turvelajit lisätekijöineen 10 cm :n tarkkuudella, maatuneisuus, kosteus ja kuituisuus. Pohjamaalajeista ja liejuista tehtiin myös havainnot. Turpeeseen hautautuneiden liekopuiden ja kantojen määrän selvittämiseksi pliktattiin tutkimuspisteen ympäristössä kymmenestä eri kohdasta kahden metrin syvyyteen. Osumien perusteella voitiin liekoisuus määrittää prosentteina suon turvemäärästä. Tämä pliktaus tehtiin vain yli metrin syvyisillä alueilla. Linjastot vaaittiin tutkimuspisteittäin ja korkeudet pyrittiin sitomaan valtakunnalliseen N-60 järjestelmän mukaiseen kiintopistekorkeuteen. Suon syvyystietojen tarkentamiseksi tehtiin poikkilinjojen puoliväliin niiden kanssa yleensä samansuuntaiset pliktauslinjat, joilta turvepaksuus mitattiin 50 m :n tai 100 m :n välein. Näitä linjoja ei merkitty maastoon. Viimeiseksi valittiin suon keskeisiltä osilta pisteet, joista otettiin tilavuustarkat näytesarjat laboratoriotutkimusia varten. Näytteenottopisteitä oli yksi tai useampia suota kohden, riippuen suon koosta tai osien erilaisuudesta. Periaatteena oli, että ne edustaisivat mahdollisimman hyvin suon tuotantokelpoista aluetta. Kaikkiaan otettiin 229 näytettä, 9 suolta, 19 eri pisteestä. Menetelmästä johtuen ensimmäiset pintanäytteet eivät ole tilavuustarkkoja. Laboratoriotutkimukset Tutkimukset tehtiin rikkimäärityksiä lukuunottamatta Geologian tutkimuskeskuksen turvelaboratoriossa Rovaniemellä. Rikkianalyysit tehtiin Otaniemessä geokemian laboratoriossa. Näytteistä määritettiin happamuus, kuivatilavuuspaino, tuhkapitoisuus, lämpöarvo ja rikkipitoisuus.

6 1. Lika-aapa 6. Poikkimaidenjänkä 2. Lautamaanjänkä 7. Pitäjänrajanaapa 3. Kortteenmaanräme 8. Heiniaapa II 4. Poikkimaanaapa 9. Ahmarakanaapa 5. Konttikankaanaapa 10. Poroharjunaapa Kuva 1. Raporttiin sisältyvät suot.

7 - 7 - TULOSTEN ESITYS Jokaisesta suosta kirjoitettiin lyhyt suoselostus. Selostuksessa käsitellään suon sijaintia, ympäristöä ja valmiita tieyhteyksiä. Lisäksi kerrotaan suotyypeistä, ojitustilanteesta ja laskusuhteista sekä turvelajeista ja pohjan laadusta. Tärkeimpiä numerotietoja pinta-aloista, syvyyksistä, turvemääristä ja maatuneisuuksista annetaan myös, joskin suurin osa niistä on liitetaulukoina. Laboratoriotulosten keskiarvoja käsitellään lyhyesti. Näytteistä on erilliset tulokset selostuksen yhteydessä olevassa taulukossa. Kaikista soista piirrettiin kartta ja lähes jokaisesta yksi tai useampia leikkausprofiileja. Ne havainnollistavat turvekerrostuman rakennetta ja maatuneisuutta. Piirrosten merkinnät esitetään kuvassa 2. Tuotantokelpoisuusperusteet ja laskelmat Suon käyttökelpoisuutta arvioitaessa on pyritty huomioimaan tärkeimmät tuotantoon vaikuttavat tekijät. Jyrsinturvetuotantoon soveltuvana on pidetty yhtenäistä ja sopivanmuotoista aluetta, jonka pinta-ala on vähintään 30 ha ja turvekerrostuman paksuus ojittamattomana yli 1,5 m. Pienemmätkin alueet 10 ha :sta alkaen on katsottu tarkastelussa sopiviksi, mikäli lähistöllä on muita tuotantokelpoisia alueita. Pientuotanto palaturvemenetelmällä on mahdollista pienemmilläkin alueilla, jos heikosti maatunut pintakerros on alle 0,5 m paksu eikä turve ole liian saravaltaista. Pienimuotoisessa tai tilakohtaisessa tuotannossa valmis tieyhteys ja vähäinen puusto alentavat valmistelukustannuksia ja ovat siten ratkaisevia tekijöitä. Turpeiden käyttökelpoisuusluokittelussa on noudatettu pääpiirteissään Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjetta. Suon kuivattamiseksi on jokiin ja järviin nähden pidetty pintojen välisenä korkeuserona vähintään kahta metriä. Tuotantokelpoinen turvemäärä on saatu kertomalla alueen pinta-ala yli 1,5 metrin syvyisen alueen keskisyvyydellä, josta on vähennetty käyttämättä jäävä 0,5 m :n kerros. Samoin runsaasti rikkiä sisältävät alueet on rajattu pois. Energiasisältö on laskettu kuivalle ja 50 % :n kosteudessa olevalle turpeelle. Turve- ja energiamääristä on yhteenvetotaulukko (taulukko 10).

8 - 8 - SUOKARTTA Luonnontilaiset suotyypit : Avosuot Rämeet Korvet VL Varsinainen l etto LR Lettoräme LK Lettokorpi RIL Rimpiletto RHSR Ruohoinen sararäme KOLK Koivuletto VSN Varsinainen saraneva VSR Varsinainen sararäme LHK Lehtokorpi RHSN Ruohoinen saraneva LKNR Lyhytkorsinevaräme RHK Ruoho ja heinäkorpi RIN Rimpineva TR Tupasvillaräme KGK Kangaskorpi KN Kalvakkaneva PSR Pallosararäme VK Varsinainen korpi LKN Lyhytkortinen neva KGR Kangasräme NK Nevakorpi SIN Silmäkeneva IR Isovarpuinen räme RAK Rääseikkö RN Rahkaneva RR Rahkaräme LUN Luhtaneva KER Keidasräme KR Korpiräme Muuttuneet suotyypit : oj ojikko ksmu Karhunsammalmuuttuma kh Kytöheitto mu muuttuma rhtk Ruohoturvekangas pc Pelto tk turvekangas mtk Mustikkaturvekangas ptk Puolukkaturvekangas ta turpeennostoalue pta Palaturpeen nostoalue vatk Varputurvekangas j ta Jyrsinturpeen nostoalue jätk Jäkäläkanervaturvekangas Kuva 2. Suokartoissa ja profiileissa käytetyt merkinnät ja lyhenteet.

9 - 9 - Kokonaisturvemäärät on laskettu syvyysvyöhykkeittäin, mutta ilmoitettu syvyysalueittain laskemalla eri syvyysvyöhykkeiden turvemäärät yhteen (Liite 1/1). Laskelmissa käytettiin apuna automaattista tietojenkäsittelyä. TUTKITUT SUOT 1. Lika-aapa sijaitsee karttalehden alueella (x = 7336,9, y = 559,2) noin 23 km Tervolan kirkolta itään. Suo rajoittuu yleensä hiekka- ja moreenikumpuihin, länsi- ja eteläpuolella osittain myös tiehen (kuva 3).

10 Pinta-ala on 216 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 53 ha, yli 1,5 metrin aluetta 31 ha ja yli kahden metrin aluetta 11 ha. Suon reunat sekä pohjois- ja eteläosa on ojitettu. Eteläosassa on lisäksi peltoa. Yleisimmät suotyypit ovat ruohoinen sararämeojikko ja lyhytkortinen neva. Suonpinta viettää etelään. Vedet laskevat kaivettua ojaa pitkin Ylä-Runkausjokeen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,8 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,6 m, yli 1,5 metrin alueella 2,0 m ja yli kahden metrin alueella 2,3 m. Pohja on lähes kokonaan hiekkaa.

11 Turpeista on rahkavaltaisia 55 % ja saravaltaisia 45 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkasaraturve. Turpeiden keskimaatuneisuus on 4,0. Heikosti maatuneen pintakerroksen (paksuus 0,6 m) maatuneisuus on 3,6 ja paremmin maatuneen pohjan 5,0 (kuvat 4 ja 5). Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 89,8 % ja tuhkapitoisuus 5,2 %. Kuivaainetta on 100 kg/suo-m³. Teholliset lämpöarvot ovat kuivalle turpeelle 19,0 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 8,3 MJ/kg (taulukko 1). Lika-aavan turvevarat ovat 1,81 milj. suo-m³. Yli metrin syvyisellä alueella turvetta on 0,86 milj. suo-m³, yli 1,5 metrin alueella 0,60 milj. suo-m³ ja yli kahden metrin alueella 0,25 milj. suo-m³.

12 Suon eteläosassa on peltojen ympäristössä tuotantokelpoista suota 29 ha. Alue soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 0,42 milj. suo-m³ (0,04 milj.tn kuiva-ainetta). Tämän turvemäärän energiasisältö on 50 % :n kosteudessa 0,70 milj. GJ eli 0,19 milj. MWh. 2. Lautamaanjänkä sijaitsee karttalehtien ja alueella (x = 7339,5, y = 558,6) noin 23 km Tervolan kirkolta itäkoilliseen. Suo rajoittuu moreeni- ja hiekkakumpareisiin. Eteläosaan tulee kärrytie (kuva 6). Suon pinta-ala on 256 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 76 ha ja yli 1,5 metrin aluetta 15 ha. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Ojitus on vanhaa ja suotyypit ovat osittain muuttuneita. Yleisimmät suotyypit ovat rahkanevamuuttuma ja ruohoinen sararämemuuttuma. Suonpinta viettää lounaaseen. Vedet laskevat suon eteläpäästä Kiviojaan.

13 Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,8 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,3 m ja yli 1,5 metrin alueella 1,6 m. Suon pohjamaalaji on hiekkaa. Turpeista on rahkavaltaisia 79 % ja saravaltaisia 21 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkaturve. Turpeiden keskimaatuneisuus on 3,6. Heikosti maatuneen pintakerroksen (paksuus 0,6 m) maatuneisuus on 3,1 ja paremmin maatuneen pohjan 5,1 (kuva 7).

14 Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 89,3 % ja tuhkapitoisuus 6,4 %. Kuivaainetta on 108 kg/suo-m³. Teholliset lämpöarvot ovat kuivalle turpeelle 19,1 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 8,3 MJ/kg (taulukko 2). Suon turvevarat ovat 2,09 milj. suo-m³. Teolliseen turvetuotantoon suo ei sovellu. Korkeintaan isäntälinjan palaturvetuotanto voisi tulla kysymykseen suon eteläosassa muutaman hehtaarin alueella.

15 Kortteenmaanräme sijaitsee karttalehtien ja 07 alueella (x = 7342,9, y = 559,8) noin 25 km Tervolan kirkolta itäkoilliseen. Suo rajoittuu mataliin moreeni- ja hiekkakumpareisiin. Eteläreunaa sivuaa metsäautotie (kuva 8). Suon pinta-ala on 124 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 6 ha ja yli 1,5 metrin aluetta 1 ha. Suo on suurimmaksi osaksi vanhaa ojikkoa ja suotyypit ovat muuttuneita. Yleisimmät suotyypit ovat rahkaneva-, rahkaräme- ja isovarpuinen rämemuuttuma. Suonpinta viettää luoteeseen ja ojitus johtaa vedet Vähäjokeen.

16 Turvekerrostuman keskipaksuus on vain 0,6 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,3 m ja yli 1,5 metrin alueella 1,5 m. Pohjamaalaji on hiekkaa. Turpeista on rahkavaltaisia 98 % ja saravaltaisia 2 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,6. Heikosti maatuneen pintakerroksen (paksuus 0,4 m) maatuneisuus on 2,9 ja paremmin maatuneen pohjan 5,0. Kortteenmaanrämeen turvevarat ovat 0,60 milj. suo-m³. Suo ei sovellu turvetuotantoon.

17 Poikkimaanaapa sijaitsee karttalehden alueella (x = 7344,8, y = 435,5) noin 36 km Tervolan kirkolta itäkoilliseen. Suo on alueeltaan laaja ja melko epäyhtenäinen. Sitä rajoittavat ja rikkovat monet moreeni- ja hiekkakankaat sekä saarekkeet. Suon eteläpuolitse virtaa Vähäjoki ja länsiosassa Suolijoki. Useita teitä tulee suon reunaan monelta suunnalta (kuva 9). Suon pinta-ala on 1282 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 592 ha, yli 1,5 metrin aluetta 397 ha ja yli kahden metrin aluetta 184 ha. Suon reunaosat ja matalat alueet on yleensä ojitettu ja suotyypit ovat osittain muuttumia. Yleisimmät suotyypit ovat ruohoinen sararämemuuttuma ja -ojikko sekä ruoho- ja heinäkorpi. Suonpinta viettää lounaaseen. Pohjoisosan vedet laskevat Suolijokeen ja eteläosan vedet Vähäjokeen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,8 m, yli 1,5 metrin alueella 2,0 m ja yli kahden metrin alueella 2,4 m. Pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Turpeista on rahkavaltaisia 53 % ja saravaltaisia 47 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkasaraturve. Turpeiden keskimaatuneisuus on 3,8. Heikosti maatuneen pintakerroksen (paksuus 1,0 m) maatuneisuus on 3,6 ja paremmin maatuneen pohjan 4,9 (kuvat 10 ja 11). Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 89,4 % ja tuhkapitoisuus 5,7 %. Kuivaainetta on 105 kg/suo-m³. Teholliset lämpöarvot ovat 19,0 MJ/kg kuivalle turpeelle ja 8,3 MJ/kg 50 % :n kosteudessa. Kuivan turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,24 % (taulukko 3). Tällöin ei pisteen C näytteitä ole laskettu mukaan. Poikkimaanaavan turvevarat ovat 15,06 milj. suo-m³. Yli metrin syvyisillä alueilla turvetta on 10,42 milj. suo-m³, yli 1,5 metrin alueilla 8,05 milj. suo-m³ ja yli kahden metrin alueilla 4,36 milj. suo-m³. Suolla on tuotantokelpoista aluetta kahdessa osassa yhteensä 293 ha. Runsaasti rikkiä sisältävä alue C-linjastolla on rajattu pois. Melko alhaisesta maatuneisuudesta johtuen suo soveltuu paremmin jyrsinturvetuotantoon. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 4,48 milj. suo-m³ (kuiva-ainetta 0,47 milj. tn). Tämän turvemäärän energiasisältö on 50 % :n kosteudessa 7,81 milj. GJ eli 2,17 milj. MWh.

18 Konttikankaanaapa sijaitsee karttalehden alueella (x = 7342,4, y = 436,1) noin 38 km Tervolan kirkolta itäkoilliseen. Suo rajoittuu hiekka- ja moreenikankaisiin. Metsäautotiet kiertävät suon reunoja (kuva 12). Suon pinta-ala on 171 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 66 ha, yli 1,5 metrin aluetta 29 ha ja yli kahden metrin aluetta 17 ha. Suolla on vanha ojitus ja suotyypit ovat enimmäkseen muuttumia. Yleisimmät suotyypit ovat länsiosassa esiintyvä rahkanevamuuttuma ja itäosassa varsinainen korpimuuttuma. Suonpinta viettää lounaaseen. Vedet laskevat suon eteläpuolella virtaavaan Vähäjokeen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,1 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,6 m, yli 1,5 metrin alueella 2,3 m ja yli kahden metrin alueella 2,7 m. Pohjaamalaji on hiekkaa.

19 Turpeista on rahkavaltaisia 82 % ja saravaltaisia 18 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkasaraturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,7. Heikosti maatuneen pintakerroksen (paksuus 0,8 m) maatuneisuus on 3,3 ja paremmin maatuneen pohjan 5,0 (kuvat 13 ja 14). Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 88,5 % ja tuhkapitoisuus 4,9 %. Kuivaainetta on 113 kg/suo-m³. Teholliset lämpöarvot ovat kuivalle turpeelle 19,1 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 8,3 MJ/kg (taulukko 4). Konttikankaanaavan turvevarat ovat 1,82 milj. suo-m³. Yli metrin syvyisellä alueella turvetta on 1,07 milj. suo-m³, yli 1,5 metrin alueella 0,66 milj. suo-m³ ja yli kahden metrin alueella 0,46 milj. suo-m³.

20 25 - Palaturvetuotantoon soveltuvaa suota on B-linjastolla 22 ha. Jyrsinturvetuotantoon suo on liian pieni. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 0,39 milj. suo-m³ ( kuiva-ainetta 0,04 milj. tn ). Tämän turvemäärän energiasisältö on 50 % :n kosteudessa 0,73 milj GJ eli 0,20 milj. MWh. Koska suon heikosti maatunut pintakerros on melko paksu, saattaa tuotettavasta palaturpeesta tulla helposti murenevaa. Puusto on huomioitava valmistelukustannuksia lisäävänä tekijänä.

21 Poikkimaidenjänkä sijaitsee karttalehden alueella (x = 7347,2, y = 438,6) noin 40 km Tervolan kirkolta itäkoilliseen. Suo rajoittuu moreenikankaisiin ja -saarekkeisiin. Lounaisosassa on lampia. Suon itä- ja pohjoispuolelle on tieyhteys (kuva 15). Suon pinta-ala on 177 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 84 ha, yli 1,5 metrin aluetta 55 ha ja yli kahden metrin aluetta 32 ha. Suo on luonnontilaista lammen ympäristössä ja A-linjaston osalta. Yleisimmät suotyypit ovat suon reunaosissa esiintyvä korpirämemuuttuma, keskellä rimpiletto ja koillisosassa pelto. Suonpinta viettää pääasiassa luoteeseen.

22 Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,9 m, yli 1,5 metrin alueella 2,2 m ja yli kahden metrin alueella 2,6 m. Pohjamaalajit ovat moreeni, hiesu ja hieta. Syvillä alueilla liejukerrostumat ovat tavallisia. Paksuimmillaan liejua on noin 1 m lampien ympäristössä. Turpeista on saravaltaisia 73 %, rahkavaltaisia 24 % ja ruskosammalvaltaisia 3 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve ja ruskosammalsaraturve. Turpeiden keskimaatuneisuus on 3,8. Heikosti maatuneen pintakerroksen (paksuus 1,0 m) maatuneisuus on 3,3 ja paremmin maatuneen pohjan 6,2 (kuvat 16 ja 17). Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 90,9 % ja tuhkapitoisuus 6,9 %. Kuivaainetta on 91 kg/suo-m³. Teholliset lämpöarvot ovat kuivalle turpeelle 19,0 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 8,3 MJ/kg. Kuivan turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,87 %. Se on koillisosan näytteissä varsin korkea (taulukko 5).

23 Poikkimaidenjängän turvevarat ovat 2,22 milj. suo-m³. Yli metrin syvyisellä alueella turvetta on 1,56 milj. suo-m³, yli 1,5 metrin alueilla 1,21 milj. suo-m³ ja yli kahden metrin alueilla 0,82 milj. suo-m³. Suo ei sovellu turvetuotantoon. Koillisosassa rikki- ja tuhkapitoisuus ovat korkeita. Lounaisosassa lammet haittaavat kuivatusta.

24 Pitäjänrajanaapa sijaitsee karttalehden alueella (x = 7347,1, y = 442,7) noin 44 km Tervolan kirkolta itäkoilliseen. Suo rajoittuu loivapiirteisiin moreenikankaisiin. Tieyhteyttä ei ole (kuva 18). Suon pinta-ala on 120 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 24 ha, yli 1,5 metrin aluetta 7 ha ja yli kahden metrin aluetta 2 ha. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Osa ojista on aivan uusia. Enimmäkseen ojat ovat kuitenkin vanhoja ja suotyypit ovat jo muuttuma-asteella. Yleisimmät suotyypit ovat pallosararämemuuttuma ja ruohoturvekangas. Suonpinta viettää koilliseen.

25 Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,8 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,5 m, yli 1,5 metrin alueella 1,9 m ja yli kahden metrin alueella 2,5 m. Pohjamaalajeina ovat enimmäkseen hieta ja hiesu. Turpeista on rahkavaltaisia 76 % ja saravaltaisia 24 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkasaraturve. Turpeiden keskimaatuneisuus on 4,2. Heikosti maatuneen pintakerroksen (paksuus 0,4 m) maatuneisuus on 2,4 ja paremmin maatuneen pohjan 6,8 (kuva 19).

26 Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on vain 84,5 % ja tuhkapitoisuus 4,1 %. Kuiva-ainetta on suokuutiossa 158 kg. Teholliset lämpöarvot ovat kuivalle turpeelle 21,5 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,5 MJ/kg (taulukko 6). Suon turvevarat ovat 0,91 milj. suo-m³. Yli metrin syvyisellä alueella turvetta on 0,36 milj. suo-m³, yli 1,5 metrin alueella 0,14 milj. suo-m³ ja yli kahden metrin alueella 0,05 milj. suo-m³. Syrjäisen sijainnin ja pienen koon johdosta suo ei sovellu turvetuotantoon. 8. Heiniaapa II sijaitsee karttalehden alueella (x = 7341,8, y = 445,9) noin 46 km Tervolan kirkolta itäkoilliseen. Suo rajoittuu yleensä moreenikankaisiin, eteläosassa lisäksi osittain Ali-Konttijokeen. Suon länsiosan poikki kulkee tie (kuva 20). Pinta-ala on 216 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 136 ha, yli 1,5 metrin aluetta 101 ha ja yli kahden metrin aluetta 81 ha.

27 Suon keskellä oleva lampi on vedenjakajalla, josta vedet virtaavat länteen ja kaakkoon. Suo on luonnontilainen. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinen neva ja ruohoinen sararäme. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,7 m, yli metrin syvyisellä alueella 2,4 m, yli 1,5 metrin alueella 2,9 m ja yli kahden metrin alueella 3,1 m. Pohjamaalajeina ovat hiekka, hieta ja hiesu. Turpeista on rahkavaltaisia 75 % ja saravaltaisia 25 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkasaraturve. Turpeiden keskimaatuneisuus on 4,0. Heikosti maatuneen pintakerroksen (paksuus 1,1 m) maatuneisuus on 3,5 ja paremmin maatuneen pohjan 4,0 (kuvat 21 ja 22).

28 Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 89,4 % ja tuhkapitoisuus 4,7 %. Suokuutiossa on kuiva-ainetta 108 kg. Teholliset lämpöarvot ovat kuivalle turpeelle 20,1 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 8,9 MJ/kg. Kuivan turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,22 %. Muutamat pohjanäytteet on tällöin rajattu pois (taulukko 7). Suon turvevarat ovat 3,72 milj. suo-m³. Yli metrin syvyisillä alueilla on turvetta 3,28 milj. suo-m³, yli 1,5 metrin alueilla 2,88 milj. suo-m³ ja yli kahden metrin alueilla 2,53 milj. suo-m³. Tuotantokelpoista suota on kahdessa osassa yhteensä 88 ha. Itäpuolen syvä alue on rajattu noin 200 m lammesta. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 2,07 milj. suo-m³ (0,22 milj. tn kuiva-ainetta). Tämän turvemäärän energiasisältö on 50 % :n kosteudessa 3,98 milj GJ eli 1,11 milj. MWh. Paksun, heikosti maatuneen pintakerroksen vuoksi suo soveltuu paremmin jyrsin- kuin palaturvetuotantoon. 9. Ahmarakanaapa sijaitsee karttalehden alueella (x = 7344,1, y = 448,6) noin 49 km Tervolan kirkolta itäkoilliseen. Suo rajoittuu yleensä moreenikankaisiin ja -selänteisiin. Itäpuolella maasto on lohkareista, paikoitellen rakkaista. Suon länsipuolelle tulee metsäautotie (kuva 23). Suon pinta-ala on 368 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 170 ha, yli 1,5 metrin aluetta 123 ha ja yli kahden metrin aluetta 85 ha. Suo on luonnontilainen. Vallitseva suotyyppi on ruohoinen sararäme, jota itäosa on suurimmaksi osaksi. Länsiosassa tavallisia suotyyppejä ovat lettoräme ja lyhytkorsinevaräme. Suonpinta viettää luoteeseen ja vedet laskevat Yli-Konttijokeen. Länsiosassa viettosuunta on lounaaseen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m, yli metrin syvyisellä alueella 2,0 m, yli 1,5 metrin alueella 2,4 m ja yli kahden metrin alueella 2,6 m. Pohjamaalaji on hiekkaa. Turpeista on rahkavaltaisia 52 % ja saravaltaisia 48 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkasaraturve. Turpeiden keskimaatuneisuus on 3,9. Heikosti maatuneen pintakerroksen (paksuus 1,1 m) maatuneisuus on 3,7 ja paremmin - maatuneen pohjan 5,0 (kuva 24 ja 25).

29 Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 90,7 % ja tuhkapitoisuus 4,4 %. Kuivaainetta on 93 kg/suo-m³. Teholliset lämpöarvot ovat kuivalle turpeelle 19,6 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 8,6 MJ/kg. Kuivan turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,25 % (taulukko 8 ). Ahmarakanaavan turvevarat ovat 4,67 milj. suo-m³. Yli metrin syvyisillä alueilla turvetta on 3,42 milj. suo-m³, yli 1,5 metrin alueilla 2,89 milj. suo-m³ ja yli kahden metrin alueilla 2,24 milj. suo-m³. Tuotantokelpoista aluetta on kahdessa osassa yhteensä 107 ha. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 1,98 milj. suo-m³ (0,18 milj. tn kuiva-ainetta). Tämän turvemäärän energiasisältö on 50 % :n kosteudessa 3,17 milj. GJ eli 0,88 milj. MWh. Paksun, heikosti maatuneen pintakerroksen vuoksi suo soveltuu paremmin jyrsin- kuin palaturvetuotantoon.

30 Ahmarakanaavan turvevarat ovat 4,67 milj. suo-m³. Yli metrin syvyisillä alueilla turvetta on 3,42 milj. suo-m³, yli 1,5 metrin alueilla 2,89 milj. suo-m³ ja yli kahden metrin alueilla 2,24 milj. suo-m³. Tuotantokelpoista aluetta on kahdessa osassa yhteensä 107 ha. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 1,98 milj. suo-m³ (0,18 milj. tn kuiva-ainetta). Tämän turvemäärän energiasisältö on 50 % :n kosteudessa 3,17 milj. GJ eli 0,88 milj. MWh. Paksun, heikosti maatuneen pintakerroksen vuoksi suo soveltuu paremmin jyrsin- kuin palaturvetuotantoon.

31 Poroharjunaapa sijaitsee karttalehden alueella (x = 7343,5, y = 451,3) noin 51 km Tervolan kirkolta itäkoilliseen. Suo rajoittuu yleensä moreenikankaisiin ja -selänteisiin muualla paitsi itäpuolella, missä se rajoittuu Poroharjuun. Metsäautotie tulee suon itäreunaan (kuva 26). Suon pinta-ala on 105 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 45 ha, yli 1,5 metrin aluetta 28 ha ja yli kahden metrin aluetta 15 ha. Suo on aivan pohjoisinta osaa lukuunottamatta luonnontilainen. Yleisimmät suotyypit ovat ruohoinen sararäme ja ruohoinen saraneva. Suonpinta viettää pohjoiseen.

32 -44- Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,1 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,7 m, yli 1,5 metrin alueella 2,0 m ja yli kahden metrin alueella 2,3 m. Pohjamaalaji on hiekkaa. Turpeista on rahkavaltaisia 53 % ja saravaltaisia 47 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkasaraturve. Turpeiden keskimaatuneisuus on 4,0. Heikosti maatuneen pintakerroksen (paksuus 0,9 m) maatuneisuus on 3,7 ja paremmin maatuneen pohjan 5,1.

33 -47- Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 90,7 % ja tuhkapitoisuus 7,4 %. Kuivaainetta on 92 kg/suo-m³. Teholliset lämpöarvot ovat kuivalle turpeelle 19,0 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 8,3 MJ/kg (taulukko 9). Poroharjunaavan turvevarat ovat 1,16 milj. suo-m³. Yli metrin syvyisillä alueilla turvetta on 0,75 milj. suo-m³, yli 1,5 metrin alueilla 0,56 milj. suo-m³ ja yli kahden metrin alueilla 0,35 milj. suo-m³. Suon koillisosan turpeissa on korkea tuhkapitoisuus. Luoteisosa jää yksin liian pieneksi turvetuotantoon.

34 TULOSTEN TARKASTELU Vuonna 1985 Tervolassa tutkittiin 10 suota pinta-alaltaan yhteensä ha. Soille raivattiin tutkimuslinjastoa 75,5 km. Niillä oli tutkimuspisteitä 815 kpl. Soiden keskimääräinen koko on 304 ha. Suurin suo on Poikkimaanaapa (1 282 ha) ja pienin Poroharjunaapa (105 ha). Turvepaksuudeltaan yli metrin syvyisiä alueita on ha (41 % soiden yhteispinta-alasta), yli 1,5 metrin alueita 787 ha (26 %) ja yli kahden metrin alueita 427 ha (14 %). Tutkimuspisteistä laskettuna ja pinta-alalla painotettuna on luonnontilaisia soita 55 %, ojikoita 14 % ja muuttumia 31 %. Erilaisia rämeitä on 57 %, avosoita 19 %, korpia 18 %, turvekankaita 3 % ja peltoja 3 %. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,13 m, josta on heikosti maatunutta pintakerrosta 0,88 m. Yli metrin syvyisillä alueilla vastaavat keskiarvot ovat 1,82 m ja 1,41 m sekä yli 1,5 metrin alueilla 2,19 m ja 1,72 m. Turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 3,9. Heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,5 ja paremmin maatuneen pohjan 5,1. Heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus vaihtelee suuresti eri soilla ja myös samalla suolla eri osissa. Yleensä tästä pintakerroksesta suurin osa on maatuneisuudeltaan H4. Soiden kokonaisturvemäärä on 34,19 milj. suo-m³. Siitä on rahkavaltaisia turpeita 58 % ja saravaltaisia turpeita 42 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve (55 %) ja rahkasaraturve (38 %). Yli metrin syvyisten alueiden turvemäärä on 22,73 milj. suo-m³ (66 % soiden kokonaisturvemäärästä) ja yli 1,5 metrin alueiden 17,26 milj. suo-m³ (50 %). Tavallisia lisätekijöitä ovat varpuaines, kortteen jäänteet ja tupasvilla. Liekoja on erittäin vähän eikä niistä ole haittaa turvetuotannolle. Turpeiden tuhkapitoisuus on keskimäärin 5,5 % kuivapainosta. Vesipitoisuus on 89,6 % ja kuiva-aineen määrä 104 kg/suo-m³. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 19,5 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 8,5 MJ/kg.

35 Rikkimäärityksiä tehtiin 4 suolta 13 eri pisteestä. Analysoitavia näytteitä oli 82 kpl ja niiden rikkipitoisuuden keskiarvo on 0,49 % kuiva-aineesta. Korkea keskiarvo johtuu muutamista Poikkimaanaavan, Poikkimaidenjängän ja Heiniaapa II :n hyvin rikkipitoisista näytteistä. Kun tarkastellaan teolliseen käyttöön soveltuvien turvevarojen rikkipitoisuutta, saadaan keskiarvoksi 0,23 %. Tuotantokelpoista aluetta on viidellä suolla yhteensä 539 ha. Suurin yhtenäinen alue on Poikkimaanaavalla, lähes 300 ha. Yli 50 ha :n alueita on Heiniaapa Il :lla ja Ahmarakanaavalla. Yleensä paksun, heikosti maatuneen pintakerroksen vuoksi suot soveltuvat paremmin jyrsin- kuin palaturvetuotantoon. Käyttökelpoisen turpeen määrä on yhteensä 9,34 milj. suo-m³, joka on 27 % soiden kokonaisturvemäärästä. Kuiva-aineeksi muutettuna sen massa on 0,95 milj. tn. Energiasisältö on 50 % :n käyttökosteudessa 16,39 milj. GJ eli 4,55 milj. MWh.

36 Taulukko 10. Yhteenveto tuotantokelpoisista soista, niiden turve- ja energiamääristä sekä mahdollinen tuotantomenetelmä. Energiasisältö Kuiva turve Kosteus 50 % (10 6 GJ) (MWh/suo-m³) (10 6 GJ) (10 6 MWh) (MWh/ha) Mahdollinen Suon numero ja nimi Tuotantokelpoinen pinta-ala (ha) Käyttökelpoinen turvemäärä (106 suo-m³) Kuivaaineen määrä (10 6 tn) tuotantomenetelmä 1. Lika-aapa 29 0,42 0,04 0,80 0,53 0,70 0, J, P 4. Poikkimaanaapa 293 4,48 0,47 8,94 0,55 7,81 2, J, (P) 5. Konttikankaanaapa 22 0,39 0,04 0,85 0,60 0,73 0, P 8. Heiniaapa II 88 2,07 0,22 4,49 0,60 3,98 1, J, (P) 9. Ahmarakanaapa 107 1,98 0,18 3,61 0,51 3,17 0, J, (P) Yhteensä 539 9,34 0,95 18,69 16,39 4,55 Mahdollinen tuotantomenetelmä : J = soveltuu teolliseen turvetuotantoon P = soveltuu palaturvetuotantoon (P) = soveltuu varauksin palaturvetuotantoon

37 KIRJALLISUUSLUETTELO Lappalainen, E., Häikiö, J. ja Heiskanen, P., Suomen suovarat. Geologinen tutkimuslaitos, Maaperäosasto, Raportti P 13,4/80/34. Lappalainen, E. ja Pajunen, H., Turvetutkimusten maasto-opas. Geologian tutkimuskeskus, Opas nro 12. Maunu, M., Tervolassa vuonna 1982 tutkitut suot ja niiden turvevarat. Geologinen tutkimuslaitos, Maaperäosasto, Raportti P 13,4/83/142. Turveteollisuusliitto, Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohje. Turveteollisuus 1976 (3). Turveteollisuusliitto, Turveteollisuusliiton palaturpeen luokitus Turveteollisuus 1982 (3).

38 Liite 1/1 YHTEENVETOTAULUKKO Koko suo Suon numero ja nimi Pintaala Keskipaksuus (m) Keskimaatuneisuus Turvemäärä (106 suo-m ³) (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H Lika-aapa 216 0,59 0,25 0,84 3,6 5,0 4,0 1,28 0,53 1,81 2. Lautamaanjänkä 256 0,60 0,21 0,81 3,1 5,1 3,6 1,54 0,55 2,09 3. Kortteenmaanräme 124 0,40 0,20 0,60 2,9 5,0 3,6 0,49 0,25 0,74 4. Poikkimaanaapa ,96 0,21 1,17 3,6 4,9 3,8 12,43 2,63 15,06 5. Konttikankaanaapa 171 0,82 0,25 1,07 3,3 5,0 3,7 1,40 0,42 1,82 6. Poikkimaidenjänkä 177 1,02 0,23 1,25 3,3 6,2 3,8 1,81 0,41 2,22 7. Pitäjänrajanaapa 120 0,44 0,32 0,76 2,4 6,8 4,2 0,53 0,38 0,91 8. Heiniaapa II 216 1,08 0,64 1,72 3,5 5,0 4,0 2,34 1,38 3,72 9. Ahmarakanaapa 368 1,07 0,20 1,27 3,7 5,0 3,9 3,93 0,74 4, Poroharjunaapa 105 0,88 0,22 1,10 3,7 5,1 4,0 0,93 0,23 1,16 Yhteensä/keskiarvo ,88 0,25 1,13 3,5 5,1 3,9 26,68 7,51 34,19

39 Liite 1/ 2 YHTEENVETOTAULUKKO (jatkuu) Yli metrin syvyiset alueet Suon numero ja nimi Pintaala Keskipaksuus (m) Turvemäärä (10 6 suo-m³ ) (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H Lika-aapa 53 1,13 0,31 1,62 0,70 0,16 0,86 2. Lautamaanjänkä 76 0,94 0,31 1,25 0,71 0,24 0,95 3. Kortteenmaanräme 6 0,47 0,82 1,29 0,03 0,05 0,08 4. Poikkimaanaapa 592 1,40 0,36 1,76 8,30 2,12 10,42 5. Konttikankaanaapa 66 1,19 0,42 1,61 0,79 0,28 1,07 6. Poikkimaidenjänkä 84 1,56 0,29 1,85 1,31 0,25 1,56 7. Pitäjänrajanaapa 24 0,74 0,74 1,48 0,18 0,18 0,36 8. Heiniaapa II 136 1,47 0,94 2,41 2,00 1,28 3,28 9. Ahmarakanaapa 170 1,71 0,30 2,01 2,91 0,51 3, Poroharjunaapa 45 1,41 0,27 1,68 0,63 0,12 0,75 Yhteensä/keskiarvo ,40 0,41 1,82 17,56 5,17 22,73

40 Liite 1 /3 YHTEENVETOTAULUKKO (jatkuu) Yli 1,5 m :n syvyiset alueet Suon numero ja nimi Pintaala (ha) Keskipaksuus (m) Turvemäärä (10 6 suo-m³ ) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H Lika-aapa 31 1,80 0,15 1,95 0,55 0,05 0,60 2. Lautamaanjänkä 15 1,26 0,37 1,63 0,18 0,06 0,24 3. Kortteenmaanräme 1 0,55 0,95 1,50 0,01 0,00 0,01 4. Poikkimaanaapa 397 1,63 0,40 2,03 6,45 1,60 8,05 5. Konttikankaanaapa 29 1,59 0,69 2,28 0,46 0,20 0,66 6. Poikkimaidenjänkä 55 1,88 0,33 2,21 1,03 0,18 1,21 7. Pitäjänrajanaapa 7 0,73 1,20 1,93 0,06 0,08 0,14 8. Heiniaapa II 101 1,74 1,11 2,85 1,76 1,12 2,88 9. Ahmarakanaapa 123 2,06 0,29 2,35 2,54 0,35 2, Poroharjunaapa 28 1,68 0,33 2,01 0,47 0,09 0,56 Yhteensä/keskiarvo 787 1,72 0,48 2,19 13,52 3,75 17,26

41 Liite 1 /4 YHTEENVETOTAULUKKO (jatkuu) Yli 2 m :n syvyiset alueet Suon numero ja nimi Pintaala (ha) Keskipaksuus (m) Turvemäärä (10 6 suo-m³ ) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H Lika-aapa 11 2,23 0,07 2,30 0,25-0,25 2. Lautamaanjänkä Kortteenmaanräme Poikkimaanaapa 184 1,83 0,54 2,37 3,37 0,99 4,36 5. Konttikankaanaapa 17 1,81 0,91 2,72 0,31 0,15 0,46 6. Poikkimaidenjänkä 32 2,24 0,31 2,55 0,72 0,10 0,82 7. Pitäjänrajanaapa 2 0,95 1,55 2,50 0,02 0,03 0,05 8. Heiniaapa II 81 1,87 1,25 3,12 1,52 1,01 2,53 9. Ahmarakanaapa 85 2,32 0,31 2,63 1,97 0,27 2, Poroharjunaapa 15 1,82 0,51 2,33 0,27 0,08 0,35 Yhteensä 427 8,43 2,63 11,06

42 Liite 2 Eräitä yhteenvetoja soiden yli 1,5 m syvistä alueista Pinta- Keskipaksuus Keskimaatun. Turvelajeittain (%) Suon numero ja nimi ala (ha) H1-4 H1-10 H1-4 H1-10 S-valt. C-valt. B-valt. 1. Lika-aapa 31 1,80 1,95 3,7 3, Lautamaanjänkä 15 1,26 1,63 3,6 3, Kortteenmaanräme 1 0,55 1,50 2,8 4, Poikkimaanaapa 397 1,63 2,03 3,8 4, Konttikankaanaapa 29 1,59 2,28 3,7 4, Poikkimaidenjänkä 55 1,88 2,21 3,4 3, Pitäjänrajanaapa 7 0,73 1,93 2,3 5, Heiniaapa II 101 1,74 2,85 3,7 4, Ahmarakanaapa 123 2,06 2,35 3,9 4, Poroharjunaapa 28 1,68 2,01 3,8 4,

43 Liite 3 Turvelajien prosenttiset osuudet suon turvemäärästä Suon numero ja nimi S-valtaiset C-valtaiset B-valtaiset S CS BS yht. C SC BC yht. B SB CB yht. 1. Lika-aapa Lautamaanjänkä Kortteenmaanräme Poikkimaanaapa Konttikankaanaapa Poikkimaidenjänkä Pitäjänrajanaapa Heiniaapa II Ahmarakanaapa Poroharjunaapa Keskimäärin

44 Liite 4 PALATURPEEN LUOKITUS 1982 POS.* OMINAISUUS YKSIKKÖ LAATU P10 LAATU P12 LAATU P13 3 Kosteus, toimituserä Tehollinen läapöarvo saa- MJ/kg pumistilassa, vähintään MWh/m 1,0 1,2 1,3 5.1 Tuhka kuiva-aineessa, ax - kuukausikeskiarvo toimituserä (tarvittaessa) % Tuhkan sulamiskäyttäytyminen** 8 Kappalekoko, max mitat mm 150x200x 150x200x 100x100x Murskan määrä, alle 20 mm, % Rikkipitoisuus, ilmoitetaan % jos yli 0,3 0,3 0,3 * Positionumerot viittaavat turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeeseen ** Ilmoitetaan, jos puolipallopiste on alle 1120 C (Turveteollisuus ) JYRSINTURPEEN LUOKITUS 1976 POS. OMINAISUUS YKSIKKÖ LAATU J9 LAATU J11 LAATU J11S 3 Kosteus % Tehollinen lämpöarvo Hu MJ/kq yli 8 11 ± 2 11 ± 2 MJ/m yli 2500 yli 3000 yli Tuhka, kuukausikeskiarvo, max % yksittäinen näyte, max % Tuhkan sulamiskäyttäytyminen x x x 5.3 Tuhkan kemiallinen koostumus x x x 6 Kuljetustilavuuspaino liki- kg/m 3 main Karkeus, ritilän mitat mm 100 x x x 40 9 Puun määrä, max. % Rikkipitoisuus % y y y Tuotanto-, käsittely- ja kuljetustapa ym. lisätiedot x x x HUOM. : Turpeen tulisi olla olosuhteisiin nähden mahdollisimman vapaa lumesta ja jäästä. X - ilmoitetaan tarvittaessa y - ilmoitetaan, jos on yli 0,3 % Eo. standardiluokituksen ohella voidaan kaupassa tarvittaessa yksittäistapauksissa soveltaa poikkeavia laatuvaatimuksia. Pos.-numerot viittaavat Turveteollisuusliiton laadunmäärittelyohjeeseen (Turveteollisuus )