PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Transkriptio

1 240 Pauli Hänninen ja Arto Hyvärinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa Vili Kuopio 1990 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, OSA VIII - P. Hänninen ja A. Hyvönen, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ISBN X ISSN

2 Hänninen, PaulijaHyvönen, Arto1990. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa VIII. Geologian tutkimuskeskus, Turveraportti sivua, 269 kuvaa, 123 taulukkoa, 5 liitettä. Geologian tutkimuskeskus tutki vuonna 1988 Pudasjärvellä 67 suota. Niiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha. Tutkimuksen päätarkoitus oli polttoturvetuotantoon soveltuvien suoalueiden löytäminen. Työ on osa valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointia. Aineisto koottiin käyttäen tutkimuslinjastoa, jossa tutkimuspisteet sijaitsevat 100 m :n välein. Jokaisella pisteellä määritettiin pinnan korkeus, suotyyppi, turvelaji, turpeen maatuneisuus, liekoisuus ja pohjamaalaji. Osalla soista turpeen paksuus sekä pohjamaalajit on luodattu maatutkalla. Laboratorionäytteitä otettiin kpl. Niistä määritettiin ph, vesipitoisuus, kuiva-aineenmäärä, lämpöarvo ja tuhkapitoisuus. Lisäksi 15 näytteestä määritettiin ainoastaan tuhkapitoisuus. Rikkipitoisuus määritettiin 333 näytteestä. Useimmilta soilta on turpeen kosteus- ja kuiva-aineenmäärä sekä energiasisältö määritetty suosondia käyttäen. Polttoturvetuotantoon soveltuvia alueita on 61 suolla yhteensä ha. Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä noin 72 milj. suo-m3. Sen energiasisältö on kuivana noin 37 milj. MWh ja 50 % :n käyttökosteuteen laskettuna noin 33 milj. MWh. Avainsanat : suo, turve, inventointi, Pudasjärvi Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen Geologian tutkimuskeskus PL KUOPIO ISBN X ISSN

3 SISÄLLYSLUETTELO 1 2 JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS Kenttätutkimukset Laboratoriomääritykset Tutkimusaineiston käsittely ja arviontiperusteet. 8 TUTKITUT SUOT Hiisisuo Virtaansuo Hautasuo Saarisuo Rytilamminsuo Kortesuo Välisuo Hongikonsuo Hongikonkankaansuo Lähteensuo Keskijärvensuo Hanganpohjansuo Kalettomansuo Ukonahonsuo Rautasuo Hiirisuo Isonniitynsuo Isosuo Tolpansuo Palosuo Haasiosuo Kurkisuo Venymänsuo Kellosuo Syrjäniemensuo Hoikkasuo Nälkäsuo Alakoirasuo Kalliosuo-Jokisuo Lamminsuo Raiskiosuo Nälkäniemensuo Nikuojansuo Vaarasuo 196

4 35. Lakisuo D Härkösuo Kokkosuo Lakisuo Lakkisuo Joutensuo Kiiskisuo-Marjasuo Koppelosuo Raiskionsuo Lakisuo B Vihantasuo Tanelinsuo Honkasuo Lakisuo C Virsusuo Limasuo Valkinsuo Mätässuo Syvänlamminsuo Päkänsuo Konnunsuo Penikkasuo Honkisuo Murtosuo Punkinsuo Saarisuo B Iso Petajäsuo Soidinsuo Pikku Petäjäsuo Lehtoinsuo Piippusuo Haarasuo Ojasuo-Käännesuo TULOSTEN TARKASTELU Tutkittu suoala ja suotyypit Turvekerrostuman paksuus ja maatuneisuus 398 KIRJALLISUUS LIITTEET 4.3 Turvelajijakauma ja liekoisuus Laboratoriotulosten tarkastelu Soveltuvuus turvetuotantoon 401

5 5 1 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on suorittanut turvetutkimuksia Pudasjärven kunnan alueella vuosina 1974, Tutkimukset liittyvät valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin. Vuosien 1974, tutkimusten tulokset on julkaistu aiemmin (Hänninen, P a ja b, 1984, 1985, 1986, 1988, Hänninen, P. ja Hyvönen, A. 1989). Tässä raportissa käsitellään vuonna 1988 tutkittuja soita. Kunnassa on luetteloitu kaikkiaan 947 yli 20 ha :n kokoista suota, joiden yhteispinta-ala on ha (Lappalainen, E., Häikiö, J. ja Heiskanen, P. 1980). Vuonna 1988 tutkittiin yhteensä 67 suota yhteispinta-alaltaan ha (kuva 1). Vuoden 1988 loppuun mennessä on tutkittu yhteensä 287 suota yhteispinta-alaltaan ha eli noin 47 % kunnan suoalasta. Liitteessä 5 on Pudasjärvellä vuoteen 1988 mennessä tutkitut suot aakkosjärjestyksessä. Tutkimukset jatkuvat edelleen. 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 2.1 Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologian tutkimuskeskuksen "Turvetutkimusten maasto-opas" (Lappalainen, Sten, Häikiö 1984) kuvattuja menetelmiä. Suot on tutkittu käyttäen 1 inj atutkimusmenetelmää, jossa suon hallitsevan osan halki vedetään selkälinja ja tälle poikkilinjoja 400 m :n välein. Varsinaisten tutkimuslinjojen väliin on tehty syvyystutkimuslinjoja, joilta on kairaamalla tutkittu turvekerroksen paksuus. Yhdeltätoista suolta turpeen paksuus sekä pohjamaalajit on luodattu maatutkalla. Ajolinjat ovat noin 100 metrin välein. Tutkaprofiilien avulla on määritetty suon syvyyskäyrät. Turpeen laatuominaisuudet on tutkittu seuraavassa kappaleessa kuvatuilla menetelmillä referenssipisteiltä, jotka ovat noin 200 x 200 metrin ruudukossa. Useimmilta soilta on turpeen kosteus- ja kuivaaineenmäärä sekä energiasisältö määritetty suosondia käyttäen. Turvetuotantoon soveltuvilta alueilta on esitetty suosonditulosten perusteella piirretyt suon kuiva-ainepitoisuusprofiilit.

6 6 os \ ^io i \ A Jh. _Pudasjärvi e Ot F 71 ok 1a Kuva 1. Vuonna 1988 tutkitut suot. 1. HIISISUO 2. VIRTAANSUO 3. HAUTASUO 4. SAARISUO 5. RYTILAMMINSUO 6. KORTESUO 7. VÄLISUO 8. HONGIKONSUO 9. HONGIKON- KANKAANSUO 10. LÄHTEENSUO 11. KESKIJÄRVENSUO 12. HANGANPOH- JANSUO 13. KALETTOMANSUO 14. UKONAHONSUO 15. RAUTASUO 16. HIIRISUO 17. ISONNIITYNSUO 18. ISOSUO 19. TOLPANSUO 20. PALOSUO 21. HAASIOSUO 22. KURKISUO 23. VENYMÄNSUO 24. KELLOSUO 25. SYRJÄNIEMENSUO 26. HOIKKASUO 27. NÄLKÄSUO 28. ALAKOIRASUO 29. KALLIOSUO- JOKISUO 30. LAMMINSUO 31. RAISKIOSUO 32. NÄLKÄNIEMENSUO 33. NIKUOJANSUO 34. VAARASUO 35. LAKISUO 36. HÄRKÖSUO 37. KOKKOSUO 38. LAKISUO 39. LAKKISUO 40. JOUTENSUO 41. KIISKISUO- MARJASUO 42. KOPPELOSUO 43. RAISKIONSUO 44. LAKISUO 45. VIHANTASUO 46. TANELINSUO 47. HONKASUO 48. LAKISUO 49. VIRSUSUO 50. LIMASUO 51. VALKINSUO 52. MÄTÄSSUO 53. SYVÄNLAMMINSUO 54. PÖKÖNSUO 55. KONNUNSUO 56. PENIKKASUO 57. HONKASUO 58. MURTOSUO 59. PUNKINSUO 60. SAARISUO 61. ISO PETÄJÄSUO 62. SOIDINSUO 63. PIKKU PETÄJÄSUO 64. LEHTOINSUO 65. PIIPPUSUO 66. HAARASUO 67. OJASUO- KÄÄNNESUO

7 7 Maatutkaluotaus sekä suosondaus tutkimusmenetelminä on yksityiskohtaisesti selvitetty erillisessä raportissa (P. Hänninen ja E. Lappalainen). Tutkimuslinjastot on vaaittu ja korkeudet on pyritty kiinnittämään valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaisella tutkimuspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyys (peittävyys-%) ja mättäiden korkeus sekä puustoisilla suotyypeillä puulajisuhteet, puuston tiheys- ja kehitysluokka ja mahdolliset hakkuut. Maatumattoman puuaineksen, ns. liekoisuuden selvittämiseksi pliktattiin turvekerrostuma tutkimuspisteiden ympärillä kymmenen kertaa 2 m :n syvyyteen asti. Kairalla otetuista turvenäytteistä määritettiin turvelaji, maatuneisuus, kosteus ja kuituisuus. Tilavuustarkalla mäntäkairalla otettiin turvenäytteitä laboratoriotutkimuksia varten. Näytteenottopisteet valittiin siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin ko. suon turvekerrostumaa Laboratoriomääritykset Kenttätutkimustietojen perusteella otettiin laboratorionäytteet siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin suon käyttökelpoista turvekerrostumaa. Näytteistä määritettiin Geologian tutkimuskeskuksen turvelaboratoriossa Kuopiossa happamuus, tuhkapitoisuus, vesipitoisuus, kuivatilavuuspaino ja lämpöarvo. Tuhkapitoisuus ilmoitetaan prosentteina kuivan turpeen painosta, hehkutettuna 815 ± 25 C :ssa. Vesipitoisuus ilmoitetaan prosentteina märkäpainosta. Vesipitoisuus ilmoitetaan prosentteina märkäpainosta. Kuivatilavuuspaino ilmoittaa suossa olevan turpeen kuiva-aineen määrän tilavuusyksikköä kohden (kg/suo-m 3 ). Lämpöarvot on mitattu jauhetuista, homogenisoiduista ja pilleriksi puristetuista turvenäytteistä LECO AC-300 isometrisellä kalorimetrillä (ASTM D 3286). Tulokset ilmoitetaan tehollisina lämpäarvoina kuivalle turpeelle ja 50 % :n käyttökosteudelle (MJ/kg). 333 näytteestä on analysoitu turpeen rikkipitoisuus LECO SC-32 -rikkianalysaattorilla.

8 8 2.3 Tutkimusaineiston käsittely ja arviointiperusteet Jokaisesta suosta piirrettiin kartta, josta selviää suon turvekerrostuman paksuus, keskimaatuneisuus ja heikosti maatuneen rahkaisen pintakerroksen paksuus. Lisäksi soista on laadittu peruskarttapohjalle tutkimuspisteiden sijaintia kuvaavat kartat. Soiden turvekerrostumia on havainnollistettu tutkimuslinjoista piirretyillä turvelaji- ja maatuneisuusprofiileilla. Selitykset käytetyistä merkinnöistä ovat kuvassa 2. Suokarttojen kopioita on saatavissa mittakaavassa 1 : Kuopion aluetoimistosta. Pohjakarttoina on käytetty maanmittaushallituksen peruskarttoja. Turpeen käyttösuunnitelmien laatimisen kannalta välttämättömiä keskiarvoja on koottu taulukkoon (liite 1). Siinä olevat turvekerrostumien keskisyvyydet ja turvemäärät laskettiin lähes maatumattomalle rahkaturpeelle (H1-3), heikosti maatuneelle rahkaturpeelle (H4) sekä kohtalaisesti ja hyvin maatuneelle rahkaturpeelle () sekä saraturpeele (). Tulokset on ilmoitettu erikseen koko suon, yli metrin, yli 1,5 metrin ja yli kahden metrin syvyisille suon osille. Turvemäärät on laskettu syvyysvyöhykkeittäin, mutta ilmoitettu syvyysalueittain. Laskuissa on käytetty seuraavia syvyysvyöhykkeitä : cm, cm, cm, cm, cm, cm. x = A. d1-l0 x = syvyysvyöhykkeen turvemäärä A = -"- pinta-ala d1-10 = syvyystutkimuspisteiden yhteenn laskettu turvekerroksen paksuus n = syvyystutkimuspisteiden lukumäärä Suon eri syvyysalueiden keskisyvyydet on saatu jakamalla syvyysalueiden turvemäärä vastaavalla pinta-alalla. Tästä syystä keskisyvyys ei ole sama kuin tutkimuspisteiden syvyyksien keskiarvo kullakin syvyysalueella. Turvelajijakaumat esitetään liitteessä 2. Siinä turvelajit on jaettu rahka- ja saravaltaisiin. Rahkavaltaiset on jaettu rahka- ja sararahkaturpeisiin.

9 10 Tutkimuspisteiden suotyyppimääritysten perusteella laskettiin suotyyppien prosenttijakauma (liite 3). Linjaverkoston sijainnista suolla johtuu, että saaduissa prosenttiluvuissa soiden keskustojen suotyypit painottuvat reunaosien suotyyppejä enemmän. Kuitenkin saadut keskiarvot kuvastavat sangen hyvin kunkin suon suotyyppien suhteita sekä antavat kuvan ojituksen laajuudesta. Liekoisuudet on laskettu soveltaen Pavlovin kokeellista menetelmää. Tässä sovellutuksessa lieko-osumien lukumäärä muutetaan prosenttiluvuksi, joka ilmoittaa lahoamattoman puuaineksen osuuden suon tilavuudesta. Liekojen määrä on luokiteltu seuraavasti : erittäin pieni (alle 1 %), pieni (1-2 %), keskimääräinen (2-3 %), suuri (3-4 %) j a erittäin suuri (yli 4 ~). Soista on kirjoitettu selostukset, joista selviää suon sijainti, ympäristön topografia ja suon koko, suotyyppien jakauma, puustoisuus ja ojitustilanne sekä kuivatusmahdollisuus. Turvekerrostumaa koskevista keskiarvotiedoista käsitellään turpeen käytön kannalta merkityksellisimpiä. Pintakerroksella tarkoitetaan näissä selostuksissa suon pintaosan käsittävää, yleensä yhtenäistä rahkavaltaista turvekerrosta, jossa maatuneisuus on korkeintaan H4. Pohjaosalla tarkoitetaan tämän alle jäävää kerrostuman osaa. Se on tavallisesti kohtalaisesti (H 5-6) tai hyvin (H7-10) maatunutta, mutta siinä voi esiintyä heikosti maatuneita kerroksia. Käytettyjen lyhenteiden ja luokitusten selitykset ovat kuvassa 2. Turvenäytteistä tehdyistä laboratoriomäärityksistä esitetään happamuus, tuhkapitoisuus (% kuiva-aineesta), vesipitoisuus (% märkäpainosta), kuiva-ainemäärä (kg/suo-m 3 ), kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo (MJ/kg) ja rikkipitoisuus (% kuiva-aineesta) sekä näiden keskiarvot. Keskiarvoja laskettaessa on jätetty huomioimatta näytesarjan kaksi alinta näytettä. Yleensä tämä osa turvekerrostumaa jää myös tuotannossa käyttämättä. Lopuksi on annettu arvio ko. suon turvekerrostuman käyttökelpoisuudesta, siihen vaikuttavista tekijöistä, tuotantokelpoisesta alasta ja sen sisältämästä polttoturpeeksi kelpaavasta luonnontilaisesta turvemäärästä sekä energiasisällöstä. Tuotantokelpoinen turvemäärä on laskettu vähentämällä suon pohjalle jäävä turvekerros (0,4-0,8 m). Tuotantoon sopivaksi

10 11 on otettu yleensä yli 1,5 metriä syvät alueet. Saraturpeen (C) on katsottu soveltuvan myös heikosti maatuneena jyrsinturpeeksi. Palaturpeeksi se soveltuu mikäli mukana on riittävästi sitovaa ainetta, esim. maatunutta rahkaa. Sekaturpeet ja rahkaturve (S) soveltuvat kohtalaisesti ja hyvin maatuneena (H5-10) joko jyrsin- tai palaturpeeksi. Suon omistussuhteita ei tässä tutkimuksessa ole otettu huomioon. Sen sijaan mm. pitkälle viedyt metsähoidolliset toimenpiteet, turvealueiden sijainti vesistöjen suhteen sekä luonnonsuojelulliset näkökohdat on huomioitu. Käyttökelpoisten turvevarojen energiasisällöt on laskettu seuraavilla kaavoilla : turve) E = Nsuo-m3 x Dd x hu (kuiva turve) E = Nsuo-m3 x Dd x (100/100-K) x Hu (kosteudessa K % oleva jossa E = energiasisältö, Nsuo-m3 = suokuutioiden lukumäärä, Dd = suokuution sisältämä kuiva-aineenmäärä (kg/suo-m 3 ), = kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo (MJ/kg), K = turpeen kosteus (%). hu

11 1 2 3 TUTKITUT SUOT 1. Hiisisuo (kl , x = 7270,5, y = 3487,8) sijaitsee n. 20 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu idässä Aintionojaan ja muutoin kallion topografian mukaisiin moreenipeitteisiin muodostumiin. Hiekka- ja soravaltaisia kerrostumia on Palovaaran pohjoispuoleisilla rinteillä (kuvat 3 ja 4). Pinta on 118,2-134,6 m mpy ja viettää suon länsiosassa n. 2 m/km pohjoiseen. Keski- ja itäosissa vietto on itään n. 3 m/km. Vedet laskevat luonnon- j a metsäoj ia myöten Livoj okeen, mistä edelleen Iijokeen. Tutkimuspisteitä on 2,6 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä kaikkiaan 3,6 kpl/10 ha. Taulukko 1. Hiisisuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pinta-' ala Keskisyvyys (m) Turvemåara (milj. suo m3 ) (ha) s-t(1) C-t (2 ) ( 1 ) C-t (2 ) Koko suo 720 0,2 0,7 0,9 1,45 4,68 6,13 Yli 1 m 187 0,2 1,5 1,7 0,41 2,72 3,13 yli 1,5 m 2 0,3 1,6 1,9 0,00 0,03 0,03 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 28 % avosuolla, 58 % rämeellä, 3 % korvessa ja 11 % turvekankaalla. Turpeesta on 66 % rahka- ja 34 % saravaltaista. Tupasvillan jäännöksiä sisältäviä turpeita on 5 % ja varpuainesta sisältäviä 9 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja rahkasaraturve (kuvat 5-7). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,9. Liekoja on erittäin vähän (0,02 %). Runsaimmin liekoja esiintyy 0,1-0,5 m syvyysvälillä (0,03 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Laboratoriomäärityksiä varten on suon pohjois- ja

12 15 luoteisosista otettu tilavuustarkat näytteet pisteiltä A ja A (taulukko 2). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,4 %, vesipitoisuus 88,2 %, kuiva-aineen määrä 116 kg/m 3, tehollinen lämpöarvo 21,8 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,15 %. Kuiva-aineen määrä on suurin turvekerrostuman pintaosissa. Hiisisuossa on polttoturvetuotantoon yli 1,5 metriä syvää aluetta useassa eri altaassa yhteeensä noin 110 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 1,7 milj. suo-m 3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Heikosti maatunut rahkainen pintakerros on ohut. Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvamäärät ja energiasisältö ovat (laskentaperusteet s. 11) : Pinta- Turvetta ala (milj. (ha) suo-m3 ) Syvyysalue Kuivaainetta (103 t) Energiasisältö milj. GJ/milj.MWh Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 100 1, ,30/1,20 3,83/1,06 4,03/1,12 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 116 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21,8 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpöarvo 9,7 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 13,3 MJ/kg.

13 19 2. Virtaansuo (kl , x = 7271,2, y = 3482,1) sijaitsee n. 26 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu matalaan ja osittain lajittuneeseen moreeni- ja hiekkamaastoon. Suon länsipuolella on vanha Pudasjärvi - Ranua maantie, jota pitkin Pudasjärven keskustaan on matkaa n. 35 km (kuvat 8 ja 9). Kuva 8. Hautasuon ja Virtaansuon tutkimuspisteiden sijainti.

14 2 1 Pinta on 103,2-107,2 m mpy ja viettää länteen n. 1 m/km. Vedet laskevat pohjoisessa Oravioj an j a etelässä Heinioj an kautta Siuruanjokeen. Tutkimuspisteitä suolla on 3,3 kpl/10 ha. Taulukko 3. Virtaansuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) ala Turvemäärä (milj. suo-m3 ) (ha) ( 1 ) C-t( 2 ) Hl-10 S -t ( 1 ) C-t( 2 ) Hl-10 S -t Koko suo 110 0,2 0,3 0,5 0,27 0,30 0,57 Yli 1 m 2 0,6 0,6 1,2 0,01 0,01 0,02 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 35 % avosuolla ja 65 % rämeellä. Turpeesta on 92 % rahka- ja 8 % saravaltaista. Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 7 % ja varpuainesta sisältävien 15 %. Yleisin turvelaji on sararahkaturve. Yleisin pohjamaalaji on hieta. Virtaansuo ei matalana sovellu turvetuotantoon. 3. Hautasuo (kl , x = 7274,6, y = 3481,9) sijaitsee n. 28 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu lännessä ja pohjoisessa maantiehen ja muualla huuhtoutuneeseen hiekka- ja moreenimaastoon (kuvat 8 ja 10). Vanhaa Pudasjärvi-Ranua maantietä pitkin matkaa Pudasjärven keskustaan on n. 37 km. Pinta on 104,7-106,2 m mpy ja viettää suon pohjoisosissa loivasti luoteeseen alle 1 m/km. Suon keski- ja eteläosissa pinta viettää lounaaseen alle 1 m/km. Vedet laskevat luonnonja metsäojia myöten Siuruanjokeen. Tutkimuspisteitä suolla on 5,0 kpl/10 ha.

15 2 3 Taulukko 4. Hautasuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) ala (ha) s-t (1) c-t (2) s-t(1) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) c-t (2) Koko suo 70 0,2 0,5 0,7 0,11 0,32 0,43 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 18 % avosuolia, 42 % rämeellä, 6 % korvessa, 4 % turvekankaalla ja 30 % pellolla. Turpeesta on n. 49 % rahka- ja n. 51 % saraturvetta. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 2 %. Varpua sisältäviä turpeita on 17 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve. Hautasuo ei matalana sovellu turvetuotantoon. 4. Saarisuo (kl , x = 7272,7, y = 3488,0) sijaitsee n. 24 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu lännessä ja etelässä huuhtoutuneisiin moreenikankaisiin. Pohjoisessa on matalaprofiilisia moreenikumpuja sekä Kapustasuo. Suon itäpuolitse virtaa Aintionoja. Suon keskiosan lävistää Pudasjärvi-Ranua maantie, jota pitkin Pudasjärven keskustaan on matkaa 36 km (kuvat 11 ja 12). Pinta on 119,3-142,4 m mpy ja viettää lännessä kohti Saarilampea alle 1 m/km. Muualla pinta viettää loivasti itään alle 1 m/km. Vedet laskevat Saariojan ja Aintionojan kautta Livojokeen. Tutkimuspisteitä on 2,8 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä kaikkiaan 4,4 kpl/10 ha.

16 26 Taulukko 5. Saarisuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) ala (ha) s-t(1) c-t(2) s-t(1) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) c-t (2) (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 30 % avosuolla, 58 % rämeellä, 6 % korvessa ja 6 % turvekankaalla. Turpeesta on 66 % rahka-, 33 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaista (kuva 13). Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 1 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 18 % ja varpuainesta sisältävien 18 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka ja rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,3. Liekoja on erittäin vähän (0,2 %). Runsaimmin liekoja esiintyy 0,1-0,5 m syvyysvälillä (0,4 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, moreeni ja hieta. Koko suo ,2 0,5 0,7 1,88 5,28 7,16 Yli 1 m 200 0,2 1,3 1,5 0,37 2,54 2,91 Yli 1,5 m 90 0,2 1,7 1,9 0,14 1,54 1,68 Yli 2,0 m 25 0,2 2,2 2,4 0,04 0,56 0,60 Laboratoriomäärityksiä varten on suon etelä- ja luoteisosista otettu tilavuustarkat näytteet pisteiltä P 10 ja B (taulukko 6). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,1 % (tuhkapitoisuus on suuri pisteen B pintanäytteessä), vesipitoisuus 89,9 %, kuiva-aineen määrä 98 kg/m 3, tehollinen lämpöarvo 21,9 Mj/kg ja rikkipitoisuus 0,18 %. Kuiva-aineen määrä on suurin suon länsiosissa ja se painottuu turvekerrostuman pinta- ja keskiosiin. Saarisuossa on polttoturvetuotantoon soveltuvaa aluetta useassa eri altaassa yhteensä noin 80 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 1,1 milj. suo-m 3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Heikosti maatunut rahkainen pintakerros on ohut.

17 2 7 Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvamäärät ja energiasisältö ovat (laskentaperusteet s. 11) : Pinta- Turvetta ala (milj. (ha) suo-m3 ) Syvyysalue Kuivaainetta (10 3t) Energiasisältö milj. GT/milj.MWh Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 80 1, ,36/0,66 2,09/0,58 2,22/0,62 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 98 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21,9 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpöarvo 9,7 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 13,4 MJ/kg. Kuva 13. Saarisuon tutkalinjojen maatuneisuus- ja turvelaj iprofiilit.

18 2 8 Taulukko 6. Laboratoriomääritysten tuloksia Saarisuosta 5. Rytilammensuo (kl , x = 7259,5, y = 3496,6) sijaitsee n.10 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu idässä Kivarinjokeen ja muualla matalaprofiiliseen, pinnaltaan huuhtoutuneeseen moreenimaastoon. Suon halki kulkee metsäautotie (kuvat 14 ja 15).

19 2 9 Pinta on 113,7-126,2 m mpy ja viettää suon länsiosassa koilliseen n. 1 m/km. Muualla suon pinta viettää kaakkoon n. 2 m/km. Vedet laskevat luonnon-ja metsäojia myöten Kivarinjokeen ja lopulta Kivarinjärveen. Tutkimuspisteitä on 5,0 kpl/10 ha. Taulukko 7. Rytilammensuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) ala Turvemäärä (milj. suo-m3 ) (ha) (1) C-t (2 ) ( 1 ) C-t (2 ) Koko suo 280 0,3 0,7 1,0 0,77 2,05 2,82 Yli 1 m 90 0,3 1,5 1,8 0,29 1,31 1,60 Yli 1,5 m 68 0,3 1,7 2,0 0,23 1,13 1,36 Yli 2,0 m 30 0,4 2,0 2,4 0,11 0,61 0,72 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 32 % avosuolla, 66 % rämeellä, 1 % korvessa ja 1 % turvekankaalla. Turpeesta on 89 % rahka- ja 11 % saravaltaista (kuvat 16-18). Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 2 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 32 % ja varpuainesta sisältävien 24 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja tupasvilla- sekä varpuainespitoinen sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 ja poittoturpeeksi soveltuvan osan 5,5. Liekoja on erittäin vähän (0,2 %). Runsaimmin liekoja esiintyy 0,6-1,0 m syvyysvälillä (0,4 ~). Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja hieta. Laboratoromäärityksiä varten on suon pohjois- ja lounaisosista otettu tilavuustarkat näytteet pisteiltä A 500 ja B 700 (taulukko 8). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,2 %, vesipitoisuus 90,1 %, kuiva-aineen määrä 101 kg/m 3, tehollinen lämpöarvo 21,5 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,15 %. Pohjoisessa B-linjalla

20 3 1 Kuva 15. Rytilammensuon tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuus ja turvekerrostuman paksuus. kuiva-aineen määrä on suurin turvekerrostuman pinta- ja keskiosissa ja se on keskimääräistä pienempi tutkimuspistevälillä B B 550. Suon lounaisosassa A-linjalla kuiva-aineen määrä on jakautunut tasaisesti alueen eri osiin ja se on suurin turvekerrostuman pinta- ja keskiosissa (kuva 19). Rytilammensuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta useassa eri altaassa yhteensä noin 60 ja käyttökelpoista turvetta noin 0,9 milj. suo-m3. ha Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on ohut.

21 3 2 Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältö ovat (laskentaperusteet s. 11) : Pinta- Turvetta ala (milj. (ha) suo-m3 ) Syvyysalue Kuivaainetta (10 3 t) Energiasisältö milj. GT/milj.MWh Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 60 0,9 91 1,96/0,54 1,73/0,48 1,83/0,51 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 101 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21,5 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpöarvo 9,5 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 13,1 MJ/kg. Kuva 16. Rytilammensuon A-selkälinjan maatuneisuus- ja turvelaj iprofiili.

22 37 6. Kortesuo (kl , x = 7257,7, y = 3500,5) sijaitsee n. 5 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu lännessä sekä pohjoisessa Kivarinjokeen ja etelässä Kivarinjärveen. Idässä on huuhtoutunutta moreeni- ja hiekkamaastoa. Suon läheisyyteen ei johda teitä (kuvat 20 ja 21). Pinta on 113,1-121,3 m mpy ja viettää suon eteläosassa D-linjalla kaakkoon n. 3 m/km. Muualla suon pinta viettää länteen j a luoteeseen n. 2-3 m/km. Vedet laskevat metsäoj ia pitkin Kivarinjokeen ja sieltä Kivarinjärveen. Tutkimuspisteitä on 4,5 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä on kaikkiaan 5,8 kpl/10ha. Taulukko 9. Kortesuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) (ha) s-t(1) c-t(2) Hl-10 s-t(1) C-t( 2 ) Koko suo 400 0,2 0,9 1,1 0,79 3,47 4,26 Yli 1 m 135 0,3 1,7 2,0 0,41 2,30 2,71 Yli 1,5 m 105 0,3 1,9 2,2 0,35 2,01 2,36 Yli 2,0 m 60 0,4 2,2 2,6 0,26 1,33 1,59 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 25 % avosuolla, 73 % rämeellä ja 2 % korvessa. Turpeesta on 84 % rahka- ja 16 % saravaltaista (kuvat 22-25). Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 6 % j a varpuainesta sisältävien 4 %. Yleisin turvelaj i on sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 6,0. Liekoja on erittäin vähän (0,3 %). Runsaimmin liekoja esiintyy 0,1-0,5 m syvyysvälillä (0,7 %). Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on suon keski- ja kaakkoisosista otettu tilavuustarkat näytteet pisteiltä A 800 ja D 600 (taulukko 10). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,6 %, vesipitoisuus 91,6 % ja kuiva-aineen määrä 88 kg/m 3 ja tehollinen lämpöarvo 20,1 Mj/kg. Kuiva-aineen määrä on suurin A-linjalla

23 44 turvekerrostuman keski- ja pintaosissa painottuen suoalueen laitaosiin. D-linjalla kuiva-aineen määrä on suurin turvekerrostuman keski- ja pohjaosissa ja se on tasaisesti jakautunut suoalueen eri osiin (kuva 26). Kortesuossa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta useassa eri altaassa yhteensä noin 100 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 1,7 milj. suo-m3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Heikosti maatunut rahkainen pintakerros on ohut. Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältö ovat (laskentaperusteet s. 11) : Pinta- Turvetta ala (milj. (ha) suo-m3 ) Syvyysalue Kuivaainetta (10 3t) Energiasisältö milj. GJ/milj.MWh Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 100 1, ,42/0,95 3,00/0,83 3,19/0,89 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 88 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpäarvo 20,1 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpöarvo 8,8 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,2 MJ/kg.

24 47 7. Välisuo (kl , x = 7264, 2, y = 3494,7) sijaitsee n. 13 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen. Suo sijaitsee matalaprofiilisen ja huuhtoutuneen moreenimaaston painanteissa, jonka vuoksi suokuvio on rikkonainen. Suon eteläja itäpuolelle on tehty metsäautoteitä (kuvat 27 ja 28). Pinta on 116,6-127,8 m mpy ja viettää n. 1-2 m/km luoteeseen ja länteen. Vedet laskevat metsäojien kautta kohden Voilampia ja sieltä edelleen Livojokeen. Tutkimuspisteitä on 4,1 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä on kaikkiaan 5,6 kpl/10 ha. Taulukko 11. Välisuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) (ha) ( 1 ) C-t( 2 ) ( 1 ) C-t( 2 ) Koko suo 120 0,2 0,5 0,7 0,24 0,65 0,89 Yli 1 m 23 0,2 1,2 1,4 0,04 0,27 0,31 Yli 1,5 m 8 0,2 1,5 1,7 0,02 0,12 0,14 Yli 2,0 m 25 0,2 2,2 2,4 0,04 0,56 0,60 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 45 % avosuolla ja 55 % rämeellä. Turpeesta on 82 % rahka- ja 18 % saravaltaista (kuva 29). Puun jäännäksiä sisältävien turpeiden osuus on vajaa 1 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävien 35 % ja varpuainesta sisältävien 10 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja tupasvillapitoinen sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 ja poltto- turpeeksi soveltuvan osan 5,7. Liekoja on erittäin vähän (0,5 %). Runsaimmin liekoja esiintyy 0,1-0,5 m syvyysvälillä (0,9 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on suon pohjoisosasta otettu tilavuustarkat näytteet pisteeltä A 600 (taulukko 12). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,0 %, vesipitoisuus 90,4 %, kuiva- aineen määrä 94 kg/m 3, tehollinen lämpäarvo 22,1 Mj/kg ja rikkipitoisuus 0,15 %.

25 50 Välisuon keskiosassa on lähinnä isäntälinjan palaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 5 ha ja käyttäkelpoista turvetta noin 0,06 milj. suo-m 3. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on ohut. Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvamäärät ja energiasisältä ovat (laskentaperusteet s. 11) : Syvyysalue Pinta- Turvetta Kuivaainetta Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea EnergiasisältÄ milj. GJ/milj.MWh ala (milj. (ha) suo-m3 ) (10 3t) (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 8 0,06 6 0,13/0,04 0,12/0,03 0,12/0,03 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 94 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpäarvo 22,1 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpäarvo 9,8 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 13,5 MJ/kg. Taulukko 12. Laboratoriomääritysten tuloksia Välisuosta

26 Hon ikonsuo (kl , x = 7265,7, y = 3496,2) sijaitsee n. 14 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu idässä lajittuneeseen rantakerrosmateriaaliin ja muualla huuhtoutuneeseen moreeni- sekä hiekkamaastoon, joka aiheuttaa suokuvion rikkonaisuuden. Suon itälaidalle johtaa metsäautotie (kuvat 27 ja 30). Pinta on 125,7-140,8 m mpy ja viettää n. 4 m/km länteen. Suon itäosassa D-linjalla vietto on kaakkoon n. 5 m/km. Vedet laskevat luonnon- ja metsäojia pitkin Kivarinjokeen ja sieltä Kivarinjärveen. Tutkimuspisteitä on 5,3 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä on kaikkiaan 7,2 kpl/10 ha. Taulukko 13. Hongikonsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Turvemäära Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) (milj. suo-m3 ) ala (ha) (1) C-t( 2 ) Hl-10 (1) C-t( 2 ) Koko suo 180 0,2 0,4 0,6 0,41 0,73 1,14 Yli 1 m 18 0,3 1,1 1,4 0,05 0,19 0,24 Yli 1,5 m 6 0,3 1,5 1,8 0,02 0,09 0,11 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 35 % avosuolla, 64 % rämeellä ja 1 turvekankaalla. Turpeesta on 88 % rahka- ja 12 % saravaltaista. Tupasvillan jäännäksiä sisältäviä turpeita on 19 % ja varpuainesta sisältäviä 13 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- sekä varpu- ja tupasvillapitoinen sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Suo ei matalana ja rikkonaisena sovellu turvetuotantoon.

27 5 3 Kuva 30. Hongikonsuon tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuus ja turvekerrostuman paksuus. 9. Honcrikonkankaansuo (kl O1, x = 7258,5, y = 3501,7) sijaitsee n. 8 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu pohjoisessa Kivarinjokeen, idässä hiekkavaltaisiin rantakerrostumiin ja muualla huuhtoutuneisiin, pinnaltaan hiekkaisiin moreenikankaisiin. Suon keskiosan halki kulkee metsäautotie (kuvat 31 ja 32). Pinta on 114,3-135,8 m mpy ja viettää pohjoisosissa n. 6 m/km länteen. Suon keski- ja eteläosissa vietto on 1-2 m/km luoteeseen ja itään. Vedet laskevat metsäojia pitkin Kivarinjokeen ja lopulta Kivarinjärveen. Tutkimuspisteitä on 3,6 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä on kaikkiaan 5,4 kpl/10 ha.

28 56 Taulukko 14. Hongikonkankaansuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) (ha) s-t(1) c-t(2) Hl-10 s-t(1) C-t (2) Hl-10 Koko suo 460 0,3 0,5 0,8 1,47 2,46 3,93 Yli 1 m 139 0,4 1,0 1,4 0,55 1,42 1,97 Yli 1,5 m 55 0,4 1,4 1,8 0,21 0,78 0,99 Yli 2,0 m 13 0,5 1,9 2,4 0,06 0,24 0,30 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 33 % avosuolla, 66 % rämeellä ja 1% korvessa. Turpeesta on 95 % rahka- ja 5 % saravaltaista. Tupasvillan jäännäksiä sisältävien turpeiden osuus on 28 % ja varpuainesta sisältävien 5 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaja tupasvillapitoinen sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 6,1. Liekoja on erittäin vähän (0,6 %). Runsaimmin liekoja esiintyy 0,1-0,5 m syvyysvälillä (1,4 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on suon pohjois- ja kaakkoiosista otettu tilavuustarkat näytteet pisteiltä A 1000 ja B 700 (taulukko 15). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,7 %, vesipitoisuus 90,3 %, kuiva-ainemäärä 103 kg/m 3 ja tehollinen lämpäarvo 21,9 Mj/kg. Hongikonkankaansuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta useassa eri altaassa yhteensä noin 50 ha ja käyttäkelpoista turvetta noin 0,7 milj. suo-m 3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Heikosti maatunut rahkainen pintakerros on melko ohut.

29 5 8 Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvamäärät ja energiasisältä ovat (laskentaperusteet s. 11) : Syvyys- Pinta- Turvetta Kuiva- EnergiasisältÄ milj. G7/milj.MWh alue ala (milj. ainetta Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (ha) suo-m3 ) (10 3t) (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 50 1, ,93/0,82 2,60/0,72 2,76/0,77 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 103 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpäarvo 21,9 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpäarvo 9,7 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 13,4 MJ/kg. 10. Lähteensuo (kl , x = 7265,7, y = 3499,5) sijaitsee n. 14 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu pohjoisessa paikallistiehen, lännessä hiekkakankaisiin ja etelässä sekä idässä matalaprofiilisiin hiekkasaarekkeisiin (kuvat 33 ja 34). Pinta on 121,2-133,4 m mpy ja viettää kaakkoon n. 6 m/km. Vedet laskevat metsäojia pitkin öllinojaan, josta edelleen Kivarinjokeen ja Kivarinjärveen. Tutkimuspisteitä on 4,3 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä yhteensä 5,5 kpl/10 ha. Taulukko 16. Lähteensuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Turvemäärä Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) (milj. suom3 ) ala (ha) s-t(1) c-t(2) Hl-10 s-t( 1 ) c-t( 2 ) Koko suo 100 0,3 0,8 1,1 0,26 0,82 1,08 Yli 1 m 50 0,3 1,3 1,6 0,15 0,66 0,81 Yli 1,5 m 30 0,3 1,5 1,8 0,10 0,46 0,56 Yli 2,0 m 13 0,4 1,8 2,2 0,05 0,23 0,28 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve

30 6 0 LAHTEENSUO, Pudasjärvi, ki Kuva 34. Lähteensuon tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuus ja turvekerrostuman paksuus. Tutkimuspisteistä on 35 % avosuolla, 60 % rämeellä, 2 % korvessa ja 3 % turvekankaalla. Turpeesta on 67 % rahka- ja 33 % saravaltaista (kuva 35). Tupasvillan jäännäksiä sisältäviä turpeita on 31 % ja varpuainesta sisältävien 24 %. Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillapitoinen sararahka- sekä rahkasaraturve.

31 6 2 Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,5. Liekoja on erittäin vähän (0,1 ~). Runsaimmin liekoja esiintyy 0,1-0,5 m syvyysvälillä (0,4 ~). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Laboratoriomäärityksiä varten on suon keskiosasta otettu tilavuustarkat näytteet pisteeltä A (taulukko 17). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 1,6 %, vesipitoisuus 88 % ja kuiva-aineen määrä 116 kg/m3, tehollinen lämpäarvo 21,5 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,17 %. Kuiva-aineen määrä on suurin turvekerrostuman pinta- ja keskiosissa painottuen suon keski- ja itäosaan (kuva 36). Lähteensuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta noin 25 ha ja käyttäkelpoista turvetta noin 0,3 milj. suo-m 3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Heikosti maatunut rahkainen pintakerros on ohut. Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältä ovat (laskentaperusteet s. 11) : Pinta- Turvetta ala (milj. (ha) suo-m3 ) Syvyysalue Kuivaainetta (103 t) EnergiasisältÄ milj. GT/milj.MWh Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 25 0,3 35 0,75/0,21 0,67/0,18 0,71/0,20 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 116 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpäarvo 21,5 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpäarvo 9,5 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 13,1 MJ/kg.

32 6 3 Kuva 36. Kuiva-aineprofiili Lähteensuon A poikkilinj alta. 11. Keskiiärvensuo b (kl , x = 7263,0, y = 3500,9) sijaitsee n. 11 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu idässä Kivarinjokeen ja muualla moreenikankaisiin. A j a B -linjojen välissä sijaitsee Keskij ärvi. Suon luoteispuolelle johtaa metsäautotie (kuvat 33 ja 37). Pinta on 113,8-122,9 m mpy j a viettää pohjoisosassa kohden Keskijärveä n. 3 m/km. Keski- ja eteläosissa suurin vietto on länteen kohden Kivarinjokea n. 5 m/km. Vedet laskevat Kivarinjokea pitkin Kivarinjärveen ja lopulta Iijokeen. Tutkimuspisteitä on 5,1 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä on kaikkiaan 8,1 kpl/10 ha.

33 6 5 Taulukko 18. Keskijärvensuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) ala (ha) s-t( 1 ) c-t(2) s-t(1) Turvemaara (milj. suo-m3 ) c-t( 2 ) Koko suo 230 0,3 0,8 1,1 0,61 1,85 2,46 Yli 1 m 129 0,3 1,1 1,4 0,42 1,48 1,90 Yli 1,5 m 58 0,4 1,5 1,9 0,23 0,85 1,08 Yli 2,0 m 15 0,4 2,0 2,4 0,06 0,30 0,36 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 19 % avosuolla, 68 % rämeellä, 5 % korvessa ja 8 % turvekankaalla. Turpeesta on 69 % rahka-, 30 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaista (kuvat 38 ja 39). Puun jäännäksiä sisältävien turpeiden osuus on 2 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävien 21 % ja varpuainesta sisältävien 24 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja tupasvillapitoinen sararahka- sekä rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,1. Liekoja on erittäin vähän (0,2 %). Runsaimmin liekoja esiintyy 0,1-0,5 m syvyysvälillä (0,5 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, moreeni ja hieta. Laboratoriomäärityksiä varten on suon keski- ja pohjoisosista otettu tilavuustarkat näytteet pisteiltä A 800 ja B 700 (taulukko 19). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,2 %, vesipitoisuus 88,8 %, kuiva-aineen määrä 115 kg/m 3, tehollinen lämpäarvo 21,3 Mj/kg ja rikkipitoisuus 0,15 %. A-linjastolla kuiva-aineen määrä on suurimmillaan turvekerroksen keskiosissa. Vain Keskijärven puoleisessa osassa linjastoa kuiva-ainepitoisuudet laskevat (kuva 40). Keskijärvensuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta useassa eri altaassa yhteensä noin 50 ja käyttäkelpoista turvetta noin 0,7 milj. suo-m 3. ha Heikosti maatunut rahkainen pintakerros on Keskijärven lähellä olevaa aluetta lukuunottamatta ohut. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon.

34 6 7 Kuva 39. Keskijärvensuo B :n B-selkälinjan maatuneisuusja turvelajiprofiili. Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvamäärät ja energiasisältä ovat (laskentaperusteet s. 11) : Pinta- Turvetta ala (milj. (ha) suo-m3 ) Syvyysalue Kuivaainetta (103 t) EnergiasisältÄ milj. GT/milj.MWh Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 50 0,7 81 1,73/0,48 1,52/0,42 1,62/0,45 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 115 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpäarvo 21,3 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpäarvo 9,4 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 13,0 MJ/kg.

35 6 9 Kuva 40. Kuiva-aineprofiili Keskijärvensuo B :n A poikkilinjalta. 12. Hanganpoh-iansuo (kl , x = 7245,2, y = 351-6,7) sijaitsee n. 18 km Pudasjärven keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu idässä Sotkavaaraan, etelässä ja lännessä maantiehen ja pohjoisessa Kalettomansuohon (kuvat 41 ja 42). Maantietä pitkin matkaa on n. 20 km Pudasjärven keskustaan. Pinta on 120,4-143,3 m mpy ja viettää eteläosassa n. 10 m/km pohjoiseen. Muualla vietto on pohjoiseen n. 1 m/km. Vedet laskevat Sotkaojaa pitkin Sotkajärveen, josta ne edelleen laskevat lijokeen. Tutkimuspisteitä on 4,4 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä on kaikkiaan 6,0 kpl/10 ha. Taulukko 20. Hanganpohjansuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) ala Turve (milj. suo-m3 ) (ha) (1) C-t( 2 ) ( 1 ) C-t( 2 ) Koko suo 280 0,2 1,0 1,2 0,47 2,93 3,40 Yli 1 m 134 0,2 1,7 1,9 0,28 2,23 2,51 Yli 1,5 m 90 0,2 2,0 2,2 0,17 1,83 2,00 Yli 2,0 m 57 0,2 2,4 2,6 0,10 1,35 1,45 (1) Heikosti maatunut pintarabkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve

36 74 Tutkimuspisteistä on 20 % avosuolla, 72 % rämeellä, 6 % korvessa ja 2 % pellolla. Turpeesta on 30 % rahka- ja 70 % saravaltaista (kuvat 43 ja 44). Puun jäännäksiä sisältävien turpeiden osuus on 16 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävien 3 % ja varpuainesta sisältävien 32 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja varpuainespitoinen rahkasara- sekä sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,5. Liekoja on erittäin vähän (0,6 %). Runsaimmin liekoja esiintyy 0,1-0,5 m syvyysvälillä (1,3 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hiesu. Laboratoriomäärityksiä varten on suon pohjois- ja kaakkoisosista otettu tilavuustarkat näytteet pisteiltä A 800 ja B sekä erillinen tuhkanäyte pisteeltä B 1000 (taulukko 21). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 5,3 % ja se on paikallisesti suurimmillaan suon pohjoisosissa Sotkaojan läheisyydessä. Vesipitoisuus on keskimäärin 90,0 %, kuiva-ainemäärä 103 kg/m 3, tehollinen lämpäarvo 22,2 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,18 %. Hanganpohjansuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta 4 eri altaassa yhteensä noin 80 ha ja käyttäkelpoista turvetta noin 1,4 milj. suo-m 3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on ohut. Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältä ovat (laskentaperusteet s. 11) : Pinta- Turvetta ala (milj. (ha) suo-m3 ) Syvyysalue Kuivaainetta (10 3t) Energiasisältä milj. GT/milj.MWh Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 80 1, ,20/0,88 2,85/0,79 3,01/0,84 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 103 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpäarvo 22,2 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpäarvo 9,9 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 13,6 MJ/kg.

37 Kalettomansuo (kl , x = 7248, 5, y = 351-6,5) sijaitsee n. 16 km Pudasjärven keskustasta itään. Suo rajoittuu pohjoisessa Iij okeen, lännessä Sotkaj ärveen j a Sotkaojaan sekä idässä Sotkavaaraan. Suon pohjoispuolelle johtaa yksityistie (kuvat 45 ja 46). Pinta on 120,8-139,4 m mpy ja viettää alle 1 m/km länteen kohden Sotkajärveä ja Sotkaojaa, josta edelleen Iijokeen. Tutkimuspisteitä on 3,2 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä on kaikkiaan 4,5 kpl/10 ha. Taulukko 22. Kalettomansuon pinta-alat, keskisyvyydet turvemäärät syvyysalueittain. ja Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) ala (ha) s-t(1) c-t(2) (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve s-t( 1 ) c-t(2) Koko suo 600 0,2 0,6 0,8 1,32 3,32 4,64 Yli 1 m 80 0,2 1,5 1,7 0,18 1,20 1,38 Yli 1,5 m 55 0,2 1,8 2,0 0,11 0,97 1,08 Yli 2,0 m 22 0,2 2,3 2,5 0,04 0,51 0,55 Tutkimuspisteistä on 32 % avosuolla, 51 % rämeellä, 11 % korvessa, 5 % turvekankaalla ja 1 % pellolla. Turpeesta on 67 % rahka- j a 33 % saravaltaista (kuvat 47 j a 48). Puun jäännäksiä sisältävien turpeiden osuus on 2 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävien 16 % ja varpuainesta sisältävien 19 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja tupasviliapitoinen sararahka- sekä rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,5. Liekoja on erittäin vähän (1,0 %). Runsaimmin liekoja esiintyy 0,1-0,5 m syvyysvälillä (3,2 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, hieta ja hiesu. Laboratoriomäärityksiä varten on suon keski- ja pohjoisosista otettu tilavuustarkat näytteet pisteiltä P 26 ja B 600 (taulukko 23). Iijoen, Sotkaojan ja Sotkajärven tulvimisen seurauksena turpeeseen on kerrostunut mineraaliaineslinssejä,

38 82 jotka heijastuvat korkeina tuhkapitoisuuksina B-linjastolla läpi turvekerrostuman sekä tutkalinjastolla turvekerrostuman yläosissa. Tuhkapitoisuus on keskimäärin 17,1 %, vesipitoisuus 88,5 %, kuiva-ainemäärä 110 kg/m 3, tehollinen lämpäarvo 17,9 Mj/kg ja rikkipitoisuus 0,15 %. Vetisellä tutkalinjan osalla vesipitoisuus on keskimäärin 91,2 % ja kuiva-ainemäärä 84 kg/m 3. Korkeiden tuhkapitoisuuksien ja kuivatusvaikeuksien vuoksi Kalettomansuota ei suositella turvetuotantoon. 14. Ukonahonsuo (kl , x = 7246,6, y = 3519,8) sijaitsee n. 20 km Pudasjärven keskustasta itäkaakkoon. Suo sijaitsee kalliosydämisten vaarojen välissä n. 160 m mpy. Suon itäpuolella on Pudasjärvi-Puolanka maaantie, jota pitkin Pudasjärven keskustaan on matkaa n. 32 km (kuvat 49 ja 50). Pinta on 143,2-173,8 m mpy ja viettää B -linjalla alle 1 m/km pohjoiseen. Suon keskiosissa vietto on itään n. 20 m/km. Vedet laskevat luonnonojia pitkin Iijokeen. Tutkimuspisteitä on 4,3 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä on kaikkiaan 4,6 kpl/10 ha. Taulukko 24. Ukonahonsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemä rä (milj. suo-m3 ) (ha) (1) C -t(2) Hl-10 St(l) Ct( 2 ) Hl-10 Koko suo 260 0,2 0,6 0,8 0,62 1,61 2,23 Yli 1 m 61 0,3 1,5 1,8 0,20 0,89 1,09 Yli 1,5 m 36 0,4 1,8 2,2 0,15 0,66 0,81 Yli 2,0 m 21 0,5 2,1 2,6 0,11 0,44 0,55 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 14 % avosuolla, 77 % rämeellä, 4 % korvessa ja 5 % pellolla. Turpeesta on 71 % rahka- ja 29 % saravaltaista (kuvat 51 ja 52). Puun jäännäksiä sisältävien turpeiden osuus on 11 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävien 23 % ja varpuainesta sisältävien 31 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- sekä varpu- ja tupasvillapitoinen sararahkaturve.

39 85 (0,4 %). Runsaimmin liekoja esiintyy 0,6-1,0 m syvyysvälillä (0,6 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, moreeni ja Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1 ja poltto- turpeeksi soveltuvan osan 6,1. Liekoja on erittäin vähän hieta. Laboratoriomäärityksiä varten on suon lounais- ja länsiosista otettu tilavuustarkat näytteet pisteiltä B 400 ja C 1100 (taulukko 25). Tuhkapitoisuus on suuri suon länsiosissa C- linjalla pinta- ja pohjanäytteissä. Koko suon keskimääräinen tuhkapitoisuus on 8,1 %, vesipitoisuus 92,1 % ja kuiva-ainemäärä 81 kg/m 3, tehollinen lämpäarvo 19,1 Mj/kg ja rikkipitoisuus 0.29 %. Suon länsiosissa B -linjalla kuiva-ainemäärä on keskimäärin 58 kg/m 3 painottuen suon pintakerrokseen (kuva 53) ja lounaisosissa C-linjalla 102 kg/m 3. Ukonahonsuossa on isäntälinjan palaturvetuotantoon kohtalaisesti soveltuvaa turvetta useassa eri altaassa yhteensä noin 30 ha ja käyttäkelpoista turvetta noin 0,5 milj. suo-m 3. C- linjastolla turpeen tuhkapitoisuus on melko korkea. B-linjastolla turpeen kuiva-ainepitoisuus on melko alhainen. Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvamäärät ja energiasisältä ovat (laskentaperusteet s. 11) : Pinta- Turvetta ala (milj. (ha) suo-m3 ) Syvyysalue Kuivaainetta (10 3t) EnergiasisältÄ milj. GJ/milj.MWh Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 30 0,5 41 0,78/0,22 0,68/0,19 0,73/0,20 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 81 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpäarvo 19,1 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpäarvo 8,3 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 11,6 MJ/kg.

40 89 Kuva 53. Kuiva-aineprofiili Ukonahonsuon B 1000-poikkilinjalta. 15. Rautasuo (kl , x = 7241,7, y = 3519,7) sijaitsee n. 21 km Pudasjärven keskustasta kaakkoon. Suon pohjoisosan halki kulkee paikallistie, joka on rajana suon itä- ja länsiosille. Pudasjärven keskustaan matkaa tietä pitkin on n. 33 km. Etelässä suo rajoittuu hiekkamuodostumiin sekä osittain Pelttarinjärveen ja pohjoisessa jyrkkärinteiseen vaaraan (kuvat 54 ja 55). Pinta on 125,3-151,5 m mpy ja viettää pohjoisessa C- linjalla 1-2 m/km kaakkoon ja etelään. Muualla vietto on 1 m/km etelään ja kaakkoon. Vedet laskevat metsä- ja luonnonojia pitkin Pelttarinj ärven, Korpij oen j a Jongunj ärven kautta I ij okeen. Tutkimuspisteitä on 4,3 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä kaikkiaan 6,4 kpl/10 ha.

41 90 Kuva 54. Rautasuon tutkimuspisteiden sijainti. Taulukko 26. Rautasuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala Turvemaara Keskisyvyys (m) (milj. suo-m3 ) (ha) ( 1) C-t( 2 ) ( 1 ) C-t( 2 ) Hl-10 Koko suo 190 0,2 0,9 1,1 0,34 1,72 2,06 Yli 1 m 67 0,2 2,0 2,2 0,14 1,31 1,45 Yli 1,5 m 47 0,2 2,4 2,6 0,10 1,14 1,24 Yli 2,0 m 34 0,2 2,8 3,0 0,06 0,95 1,01 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve

42 9 2 Tutkimuspisteistä on 35 % avosuolla, 60 % rämeellä, 2 % korvessa, 2 % turvekankaalla ja 1 % pellolla. Turpeesta on 45 % rahka-, 54 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaista (kuvat 56-58). Puun jäännäksiä sisältävien turpeiden osuus on 1 %, tupasvillan jäännäksiä sisältävien 15 % ja varpuainesta sisältävien 11 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0 ja polttoturpeeksi soveltuvan osan 5,4. Liekoja on erittäin vähän (0,2 %). Runsaimmin liekoja esiintyy 0,1-0,5 m syvyysvälillä (0,5 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, moreeni ja hiesu. Laboratoriomäärityksiä varten on suon pohjois- ja eteläosista otettu tilavuustarkat näytteet pisteiltä B 300 ja C (taulukko 27). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 6,0 % (korkea suon pintakerroksessa), vesipitoisuus 92,4 %, kuivaainemäärä 80 kg/m3, tehollinen lämpäarvo 19,7 Mj/kg ja rikkipitoisuus 0,18 %. Pohjoisessa C-linjalla kuiva-ainemäärä on suurin turpeen pintakerroksessa painottuen suon laiteille. Sen määrä pienenee turvekerroksessa alaspäin mentäessä sekä edettäessä suon keskustaa kohden (kuva 59). Rautasuossa on lähinnä isäntälinjan palaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta kolmessa eri altaassa yhteensä noin 45 ha ja käyttäkelpoista turvetta noin 0,9 milj. suo-m3. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on ohut. Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvamäärät ja energiasisältä ovat (laskentaperusteet s. 11) : Syvyys- Pinta- Turvetta Kuiva- EnergiasisältÄ milj. GY/milj.MWh alue ala (milj. ainetta Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (ha) suo-m3 ) (103t) (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 45 0,9 72 1,42/0,39 1,24/0,34 1,33/0,37 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 80 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpäarvo 19,7 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpäarvo 8,6 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,0 MJ/kg.