ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992

2 Toivonen. Tapio Alavudella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset, Turvetutkimusraportti 253, 48 sivua, 3 kuvaaja 1 liite. Geologian tutkimuskeskus tutki vuosina 1986 ja 1987 Alavuden kaupungin alueella 55 suota yhteispinta-alaltaan 6675 ha. Tämä on 42 % koko suoalasta. Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä 98,61 milj. suo-m!. Soiden keskisyvyys on 1,5 m, josta heikosti maatuneen pintarahkan osuus on 0,4 m. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,3. Yli 2 m syvän alueen pinta-ala on 1834 ha ja turvemäärä 49,91 milj. suo-m3. Turpeista on rahkavaltaisia 52 %, ja loput 48 % ovat saravaltaisia. Suurin osa soista on ojitettu. Yleisin suotyyppi on tupasvillaräme. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 2,9 % kuivapainosta, vesipitoisuus märkäpainosta on 91,5 %, kuivatilavuuspaino 93 kg/suo-nf ja rikkipitoisuus 0,21 % kuivapainosta. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 20,9 MJ/kg. Tutkituista soista soveltuu 23 energiaturvetuotantoon ja kaksi kasvuturvetuotantoon. Energiaturvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 925 ha. Käyttökelpoiset turvevarat tällä alueella ovat 17,32 milj. suo-m` ja energiasisältö 50 % :n kosteudessa 8,15 milj. MWh. Avainsanat : suo, turve, inventointi, energiaturve, Alavus Tapio Toivonen Geologian tutkimuskeskus Betonimiehenkuja 4 SF ESPOO FINLAND

3 Abstract : Toivonen. Tapio,1992. Alavudella tutkitut suot ja niiden turvevarat - The mires and peat reserves of Alavus. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Peat Researches, Report of peat investigation 253, 48 pages, 3 figures, 1 appendix. The Geological Survey of Finland studied peat resources in the town of Alavus in 1986 and mires covering a total of 6675 hectares were studied. This is about 42 % of the total peatland area. The mires studied contain a total of million m' of peat in situ. The mean depth of the mires is 1,5 m, including the poorly humified Sphagnum predominant surface layer, which averages 0,4 m in thickness. The mean humification degree (H) of the peat is 5.3. The area deeper than 2 m covers 1834 ha and contains 51 % of the total peat quantity (49.91 million nf). Fifty-two per cent of the peat is Sphagnum predominant, and the remaining 48 % Carex predominant. The majority of the mires are drained. The most common site type is Eriophorum pine bog. The average ash content of peat is 2,9 % of dry weight, the water content 91.5 % of wet weight, the dry bulk density 93 kg per m 3 in situ and the sulphur content 0,21 % of dry weight. The net calorific value of the dry peat is 20,9 MJ/kg. Twenty-three of the investigated mires are suitable for fuel peat production ; three of them are suitable for horticultural peat production. The total area suitable for fuel peat production is 925 ha. The amount of mineable peat is million m3 in situ. The energy content equals to 8.15 million MWh, as calculated for 50 % moisture content. Key words : mire, peat inventory, energy peat, Alavus Tapio Toivonen Geological Survey of Finland Betonimiehenkuja 4 SF ESPOO FINLAND

4 SISÄLLYSLUETTELO 1JOHDANTO 7 2 TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Laboratoriotutkimukset 10 3 AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET 11 4 TUTKITUT SUOT 13 5 TULOSTEN TARKASTELU 44 KIRJALLISUUTTA 48 LIITE

5 7 1 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on tehnyt valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin liittyviä turvetutkimuksia Alavuden kaupungin alueella vuosina 1986 ja Tällöin tutkittiin kaikkiaan 55 suota yhteispinta-alaltaan ha (kuva 1). Kenttätutkimuksista ja näytteenotosta vastasi geologi Erkki Raikamo. Allekirjoittanut on laatinut aineistosta suoselostukset ja suositukset soiden soveltuvuudesta turvetuotantoon. Geologian tutkimuskeskus on tutkinut tohtori Martti Salmen johdolla Alavuden soita jo 1945 ja Tällöin tutkittiin 27 suota yhteispinta-alaltaan noin ha. Turvetuotannossa on nykyisin kuusi suota kokonaispinta-alaltaan noin ha. Alavuden suoalasta on siten joko tutkittu tai turvetuotannossa noin ha, joka on 79 % kunnan koko ha :n suoalasta. Tutkimatta jääneet suot ovat melko pienialaisia ja rikkonaisia ja soveltuvat siten huonosti turvetuotantoon. Tässä vuosien 1986 ja 1987 tutkimustuloksia esittelevässä raportissa on lyhyet suoselostukset tutkituista soista sekä kuntakohtainen tulosten tarkasteluosa. Yksityiskohtaisemmat suoselostukset, jotka sisältävät suokartan, mahdolliset poikkileikkauskuvat ja laboratorioanalyysien tulokset, on tilattavissa GTK :n Etelä-Suomen aluetoimistosta. Esimerkki suokartasta on kuvassa 2 ja poikkileikkauskuvasta kuvassa 3.

6 as] ri 48 41, I 4t ntetöysgnjg jgrvi I I K otesjgrvi r Asemanseutu Rantatöysa I ÄNtp0.11N peraseinaioe L~ ALAVUS Alavuden järvi \ ~\ \ oukkajgrvi Iso Vehka rvl Kuva 1. Alavudella vuosina 1986 ja 1987 tutkitut suot. 1. Isoneva-Hautamäenneva 15. Veitsineva 29. Pitkäneva 43. Loukaskorpi 2. Porrasneva-Nikulinneva 16. Penkkihonganneva 30. Penkkihonganneva 44. Rahkaneva 3. Loukasneva 17. Majaneva 31. Talvitienneva 45. Eteläpäänneva 4. Perkiönneva 18. Hakosaarenkonto 32. Nimetönneva 46. Kotasaarenneva 5. Salonneva 19. Havuisenneva 33. Liiverinneva 47. Hautakonto 6. Aitaneva 20. Pynttärin turvesuo 34. Pohjaisneva 48. Tuohisalonneva 7. Lakianeva 21. Majasuo 35. Riihineva 49. Kalliola 8. Palomäenneva 22. Isoneva W 36. Salonneva W 50. Korpilampi 9. Salonneva 23. Pehkuneva 37. Pentinneva 51. Niemistönsuo 10. Lepistönsuo 24. Pahkasalonneva 38. Koivuneva 52. Soukkamäensuo 11. Rahkaneva 25. Pahkaneva 39. Kolessalonneva 53. Avaranperänsuo 12. Isoneva 26. Pirjatanneva 40. Isovehkajärvenneva 54. Loukasneva 13. Viitalanneva 27. Kotineva 41. Kytöneva 55.Näkötorninmäenneva 14. Valkianeva 28. Takamäenneva 42. Iso Aitaneva

7 i 9 i Rur~~aack~~ärvi ROm /o 70. 0/3 R m 0 /3 7 ~.1 0/0 R400+ 0/9 0/15 76 / 5 9 i/1e 5,9 6 1m1 6,,/1s 1/ ~ ~1/\5 2m V 3/285 6/ m 5,2 4(% 2/21 5,8 5 / 39 5,4 2/34 6,0 4/32 1/ /31 / 6,4 3/27 i 1 0/ 1 4/22 1 /0- 'R1040m R N cl /23 A m 0 0 S00 M GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kuva 2. Esimerkki suokartasta M MPY MRRTUNEISUUS M OPI _ _ 111 _ 'VI IIIIm p111111m~11ul M MPY SUOTYYPIT,LIEKO-OSUMRT.TURVELRJIT JR POHJRMRRLRJIT M MPY _114 _113 _112 _111 _110 _109 _108 A A1040m GE0L091RN TUTKIMUSKESKUS Kuva 3. Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista.

8 1 0 2 TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1 Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että tutkittaville soille laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan sijoittuvista poikkilinjoista (Lappalainen, St6n ja Häikiö 1984). Tutkimuspisteet ovat linjoilla 100 m :n välein. Useimmat tutkimuslinjat vaaittiin suon pinnan kaltevuussuhteiden selvittämiseksi. Osa pienialaisista soista on tutkittu hajapistein. Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä ja rimpinen), mättäisyys 10 % :eina tasopinnasta ja mättäiden keskimääräinen korkeus. Lisäksi määritettiin puuston puulajisuhteet, tiheysluokka, mahdolliset hakkuut ja kehitysluokka. Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin 10 cm :n tarkkuudella pääturvelajien ja mahdollisten lisätekijöiden suhteelliset osuudet 6-asteikolla, turpeen maatuneisuus von Postin 10- asteikolla, kosteus 5-asteikolla sekä kuituisuus asteikolla 0-6. Lisäksi erotettiin mahdolliset liejukerrostumat ja määritettiin pohjamaan laatu. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi kunkin tutkimuspisteen ympäristö pliktattiin 2 m :n syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa. 2.2 Laboratoriotutkimukset Useimmista soista, jotka soveltuvat kenttätutkimusten perusteella turvetuotantoon, otettiin suon koosta riippuen 1-6 näytesarjaa laboratoriotutkimuksia varten. Näytteistä määritettiin laboratoriossa ph-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (105 C :ssa kuivaamalla), tuhkapitoisuus prosentteina (815 ± 25 C :ssa hehkutettuna) kuivapainosta sekä lämpöarvo Leco AC-300 -kalori-metrillä (ASTM D 3286). Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin lisäksi kuivatilavuuspaino (kg/suo-m 3 ). Osasta näytteitä on määritetty rikkipitoisuus prosentteina kuivapainosta LECO SC-39 -rikkianalysaattorilla.

9 1 1 3 AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen ja Grundström 1983). Siinä suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue käsitetään omana syvyysvyöhykkeenään (0,3-0,9 m, 1,0-1,9 m jne.). Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, jotka yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä selville. Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet lasketaan turvemäärillä painottaen. Todetut lieko-osumat on laskettu erikseen 0-1 ja 1-2 m :n välisissä syvyyskerroksissa kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä. Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmän mukaan, jossa kantopitoisuus on jaettu viiteen eri ryhmään : liekoja on erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1,0-1,9 %), kohtalaisesti (2,0-2,9 %) runsaasti (3,0-3,9 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %). Soiden soveltuvuus energiaturvetuotantoon riippuu mm. turvelajikoostumuksesta, maatumisasteesta ja tuhkapitoisuudesta. Rahkaturpeen (S) katsotaan soveltuvan polttoturpeeksi, jos sen maatumisaste on korkeampi kuin H 4, kun taas saravaltainen (C)turve sopii polttoturpeeksi heikomminkin maatuneena. Toisinaan käytetään myös H 4 maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta heikkolaatuisena polttoturpeena jyrsinmenetelmällä tuotettuna. Suota on suositeltu energiaturvetuotantoon, mikäli siltä löytyy vähintään 10 ha turvelajin ja maatumisasteen puolesta tuotantoon soveltuvaa yli 1 lh tai 2 m syvää yhtenäistä aluetta. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros ei saa olla yli 0,6 m paksu. Paksu pintarahka on usein yksi merkittävimmistä esteistä palaturvetuotannon aloittamiselle. Ohutta pintarahkaa ei kuitenkaan ole vähennetty käyttökelpoista turvemäärää laskettaessa. Tuotantoalueen tulee olla lisäksi ilman pumppaustoimenpiteitä kuivattavissa. Käyttökelpoisen turpeen määrää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty tilanteesta riippuen noin 0,5 m, joka vastaa suon pohjalle jäävää yleensä vaikeasti hyödynnettävissä olevaa runsastuhkaista kerrosta.

10 1 2 Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi on nojauduttu Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeisiin 1982 ja 1989 (liite 1). Käyttökelpoisen turpeen energiasisältö on laskettu sekä täysin kuivalle turpeelle että käyttökosteudessa (50 %) olevalle turpeelle. Jos suolta ei ole otettu laboratorionäytteitä, on energiasisällön arvioimisessa käytetty Mäkilän (1987) esittämää menetelmää. Hyvälaatuisen (1.1k) kasvuturpeen laatuvaatimukset ovat melko tiukat. Siihen soveltuu vain H 1-3 maatunut rahkaturve, josta valtaosa kuuluu Acutifolia-ryhmään. Arvioitaessa suon soveltuvuutta kasvuturvetuotantoon on arviointiperustana pidetty Turveteollisuusliiton kasvuturvestandardia (1980). Jokaisesta tutkitusta suosta on tässä raportissa olevan suppean selostuksen lisäksi laadittu yksityiskohtainen tutkimusselostus, jossa on tiedot suon sijainnista, suotyypeistä, ojitustilanteesta, laskusuhteista, turvemääristä, turvelajeista, ympäristöstä, maatumisasteesta, liekoisuudesta, laboratoriotuloksista sekä soveltuvuudesta turvetuotantoon. Yksityiskohtaiseen tutkimusselostukseen liittyy suokartta, johon on merkitty tutkimuslinjat, tutkimus- ja syvyydenmittauspisteet, pisteiden syvyydet sekä turpeen keskimääräinen maatumisaste pisteellä. Suokartassa on lisäksi turvekerrostuman syvyyskäyrät. paksuutta osoittavat Turvekerrostuman rakenteen selventämiseksi on vaaituista linjoista laadittu poikkileikkausprofiileita, joihin maatuneisuudet, turvelajit ja pohjamaalajit on merkitty symbolein. Niihin on lisäksi merkitty lyhentein suotyypit sekä lieko-osumien määrät. Edellä mainittujen perustulostusten lisäksi GTK :n turvetutkimuksista on laadittu atkohjelmia, joilla saadaan varsin monipuolinen kuva suosta tai halutusta tutkimusalueesta. Tulosteet ovat tasokarttoja ja listauksia tai näiden yhdistelmiä. Tällaisia ovat esimerkiksi tasokartat, joilla tutkimuspisteittäin voidaan esittää mm. suotyyppi, liekoisuus, suon pinnan korkeus, turpeen paksuus, pohjamaalaji, liejukerroksen paksuus, tietoja puustosta, suon pinnan mättäisyys ja vetisyys. Yhdelle tutkimuspisteelle voidaan tulostaa kerralla kaksi edellä mainittua tietoa.

11 1 3 4 TUTKITUT SUOT 1. Isoneva-Hautamäenneva (kl ) sijaitsee noin 13 km Alavuden keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu pohjoisessa Kontolampeen, etelässä paikoin peltoihin ja muualla moreenimäkiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suota halkoo useita autoteitä. Kuivatusmahdollisuudet ovat Kontolammen lähiympäristöä lukuun ottamatta hyvät. Suolla on 113 tutkimuspistettä ja 97 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 365 ha, yli syvän alueen 234 ha ja yli 2 m syvän 87 ha. 1 m Isoneva-Hautamäennevan yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla-, isovarpu- ja sararämemuuttuma. Reunaosissa on pallosararämettä ja turvekankaita. Suon itäosassa on pienehkö palaturpeennostoalue. Isoneva-Hautamäennevan turpeista on rahkavaltaisia 58 % ja saravaltaisia 42 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 22 %, CS 36 %, C 1 % ja SC 41 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (66 %) ja moreeni. Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijöitä Isoneva-Hautamäennevalla ovat Kontolammen ympäristön kuivatusvaikeudet, suon osittainen mataluus ja rikkonaisuus. Paksuturpeisempia alueita on kuitenkin mahdollista käyttää energiaturvetuotantoon. Suolla on yhteensä neljä yli 1,5 m syvää energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta, joiden yhteispinta-ala on noin 115 ha. 2. Porrasneva-Nikulinneva (kl ) sijaitsee osittain Virtain puolella noin 26 km Alavuden keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu etelässä Haukkanevaan, luoteessa Isoon Vehkajärveen ja muualla kallioiseen ja rikkonaiseen moreenimaastoon. Vedet laskevat pohjois- ja länsiosasta ojia pitkin Isoon Vehkajärveen. Itäosasta lähtee laskuojia Aliseen Sulkavanjärveen, josta on yhteys Toisveteen. Suolla on 202 tutkimuspistettä ja 155 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 560 ha, yli 1 m syvän alueen 340 ha ja yli 2 m syvän 200 ha.

12 14 Suurin osa Porrasneva-Nikulinnevan alueesta kuuluu soidensuojelualueeseen. Suolla on lukuisia kauniita kalliosaarekkeita ja lampia. Siellä pesii lisäksi monipuolinen linnusto. Suon pohjoisosassa Valkeisen lammen pohjoispuolella on keidasrämettä, muualla tupasvillarämettä ja reunoilla pallosararämettä. Suon keskiosassa on keidasrämettä ja reunaosissa pallosararämettä. Kaakkoisosassa on lyhytkorsinevaa ja rahkanevaa sekä korpirämemuuttumaa. Nikulinlammen itäpuolinen osa on tupasvillarämettä. Suon lounaisosassa on yleensä lyhytkorsinevaa. Tämän alueen reunaosissa on nevakorpea ja länsiosassa tupasvillarämettä ja pallosararämettä. Porrasneva-Nikulinnevan turpeista on rahkavaltaisia 58 % ja saravaltaisia 42 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 35 %, CS 23 %, C 1 % ja SC 41 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Suon pohja on melko epätasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Liejua on suon pohjalla syvimmissä kohdissa kerros. paikoin ohut Suurin osa Porrasneva-Nikulinnevasta kuuluu soidensuojelualueeseen. K~uivatusvaikeuksien, paksun pintarahkan sekä rikkonaisuuden takia suo ei sovellu turvetuotantoon. 3. Loukasneva (kl ) sijaitsee noin 16 km Alavuden keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu etelässä kallioiseen mäkeen ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat melko huonot. Suon lähelle ei ulotu ajokelpoista tietä. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Suolla on 14 tutkimuspistettä ja 12 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 63 ha ja yli 1 m syvän alueen 28 ha. Loukasnevan keskiosassa on rahkarämeojikkoa ja -muuttumaa, joka vaihtuu reunoja kohti ensin tupasvillarämeeksi ja lopuksi pallosararämeeksi. Loukasnevan turpeista on rahkavaltaisia 100 %. Pääturvelajeittainjakaantuma on S 43 %, CS 57 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (55 %) ja hiekka. Ohuen turvekerroksen takia Loukasneva ei sovellu turvetuotantoon.

13 15 4. Perkiänneva (kl ) sijaitsee noin 9 km Alavuden keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu kallioisiin moreenimökiin. Kulkuyhteydet ovat tyydyttövöt. Suon itöpuolella noin 300 m :n etöisyydellö on maantie. Etelöpöötö halkoo lisöksi rautatie. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt. Laskuojat johtavat koilliseen löheiseen Vetömöjörveen. Suolla on 23 tutkimuspistettö ja 13 syvyyspistettö. Suon kokonaispinta-ala on 43 ha, yli 1 m syvön alueen 29 ha, yli 1,5 m syvön 23 ha ja yli 2 m syvön 18 ha. Perkiännevan keskiosassa on tupasvilla- ja rahkarömettö. Reunaosissa on lisöksi pallosararömettö, varsinaista sararömettö sekö korpia. Suotyypit ovat joko ojikko- tai muuttuma-asteella. Perkiännevan turpeista on saravaltaisia 53 % ja rahkavaltaisia 47 %. Pööturvelajeittain jakaantuma on S 33 %, CS 14 %, BC 6 % ja SC 47 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni, savi ja hiekka. Perkiännevalla on paksu pintarahka, joka soveltuu huonosti sekö kasvu- ettö energiaturpeeksi. 5. Salonneva (kl ) sijaitsee noin 10 km Alavuden keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu luoteessa Kyräsjörveen, etelössö Pynttörin turvesuohon ja muualla mökiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvöt. Suon poikki kulkee uudehko autotie. Kuivatusmahdollisuudet ovat Kyräsjörven ympöristäö lukuun ottamatta melko hyvöt. Suolla on 57 tutkimuspistettö ja 48 syvyyspistettö. Suon kokonaispinta-ala on 155 ha, yli 1 m syvön alueen 103 ha, yli 1,5 m syvön 78 haja yli 2 m syvön 58 ha. Salonnevan yleisimmöt suotyypit ovat tupasvilla- ja isovarpurömeojikot ja -muuttumat. Reunaosissa on pallosararömettö ja erilaisia korpityyppejö. Suon lönsipöössö on korpirömealue. Umpeenkasvaneen lahden ympöristässö on luhtanevaa ja ruohoista saranevaa. Salonnevan turpeista on rahkavaltaisia 59 % ja saravaltaisia 41 %. Pööturvelajeittain jakaantuma on S 32 %, CS 27 %, C 2 % ja SC 39 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja hiesu. Liejua on suon pohjalla paksu kerros Kyräsjörven etelölahdekkeen kohdalla.

14 16 Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijäitö Salonnevalla ovat lönsiosan umpeenkasvanut jörvenlahdeke ja paikoin paksuhko pintarahka. Lahdekkeen itöpuolella olevaa yli 1,5 m syvöö aluetta on kuitenkin mahdollista köyttöö energiaturvetuotantoon löhinnö jyrsinmenetelmöllö. Köyttäkelpoisen alueen kokonaispinta-ala on 47 ha. 6. Aitaneva (kl ) sijaitsee noin 13 km Alavuden keskustasta lönteen. Suo rajoittuu loivapiirteisiin moreenimökiin. Reunaosissa on paikoin peltoja. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvöt. Lönsi- ja itöpuolelle ulottuu tilustie. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt. Suolla on 29 tutkimuspistettö ja 25 syvyyspistettö. Suon kokonaispinta-ala on 80 ha, yli 1 m syvön alueen 53 ha ja yli 2 m syvön 22 ha. Aitanevan keskiosa on lyhytkorsinevaa, jota ympöräi tupasvillarömevyähyke. Reunaosissa on usein pallosararömeojikoita ja -muuttumia. Turpeista on rahkavaltaisia 75 % ja saravaltaisia 25 %. Pööturvelajeittain jakaantuma on S 39 %, CS 36 % ja SC 25 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat hiekka (85 %) ja moreeni. Liejua on suon keskiosassa pohjalla ohuehko kerros. Aitanevalla on paksu heikosti maatunut pintarahkakerros, joten se ei sovellu energiaturvetuotantoon. Pintakerros soveltuu myäs huonosti hyvölaatuiseksi kasvuturpeeksi. 7. Lakianeva (kl ) sijaitsee Edesjörven lönsipuolella noin 11 km Alavuden keskustasta etelöön. Suo rajoittuu pohjoisessa peltoon ja muualla mökiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat melko hyvöt. Luoteisreunaa sivuaa maantie. Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttövöt. Syvimpien kohtien kuivattaminen voi olla vaikeaa. Suolla on 39 tutkimuspistettö ja 35 syvyyspistettö. Suon kokonaispinta-ala on 92 ha, yli 1 m syvön alueen 80 ha ja yli 2 m syvön 32 ha. Lakianevan pohjoispöö on raivattu turvetuotantoalueeksi. Keskiosassa on tupasvilla- ja isovarpurömemuuttumia. Etelöosassa on varsinaista sararömettö ja saranevaa, mutta lyhytkorsinevaröme ja reunaosissa tupasvillaröme ovat myäs yleisiö.

15 1 7 Lakianevan turpeista on rahkavaltaisia 53 % ja saravaltaisia 47 %. Pööturvelajeittain jakaantuma on S 29 %, CS 24 %, C 1 % ja SC 46 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja hiesu. Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijäitö Lakianevalla ovat lönsiosan saarekkeisuus ja paikoin paksu pintarahka. Koska saravaltainen turve ulottuu varsinkin yli 2 m syvöllö alueella usein pintaan asti, soveltuu tömö 29 ha :n alue tyydyttövösti energiaturvetuotantoon. 8. Palomöenneva (kl ) sijaitsee Jööskönjörven itöpuolella noin 19 km Alavuden keskustasta lönteen. Suo rajoittuu pohjoisessa ja idössö paikoin peltoihin, etelössö Allasjokeen ja muualla moreenimökiin. Kulkuyhteydet ovat hyvöt. Suon halki kulkee autotie. Kuivatusmahdollisuudet ovat völttövöt. Suolla on 75 tutkimuspistettö ja 53 syvyyspistettö. Suon kokonaispinta-ala on 190 ha, yli 1 m syvön alueen 135 ha, yli 1,5 m syvön 114 haja yli 2 m syvön 87 ha. Palomöennevan yleisimmöt suotyypit ovat tupasvillaröme (35 %), rahkaröme ja isovarpuröme ja varsinkin pohjoisosassa niiden ojikko- ja muuttumamuodot. Lönsireunalla on lisöksi paikoin varsinaista saranevamuuttumaa, varsinaista korpea ja pallosararömettö. Völilammen ympöristässö on luhtanevaa. Palomöennevan turpeista on rahkavaltaisia 74 % ja saravaltaisia 26 %. Pööturvelajeittain jakaantuma on S 64 %, CS 10 %, C 5 % ja SC 21 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat savi (42 %), moreeni ja hiekka. Suon pohjalla on liejua ohut kerros laajalla alueella, paitsi etelöosassa, missö liejukerros on löhes metrin paksuinen. Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijäitö Palomöennevalla ovat kuivatusvaikeudet ja paikoin paksuhko pintarahka, jota on joskus köytetty turvepehkun raaka-aineena. Miköli Valkialampi voidaan kuivattaa, on suota halkovan tien pohjoispuolista aluetta mahdollista köyttöö energiaturvetuotantoon.

16 Salonneva E (kl ) sijaitsee Täysön vastaisella rajalla noin 15 km Alavuden keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu pohjoisessa ja etelössö peltoihin ja muualla kallioisiin moreenimökiin. Kulkuyhteydet ovat erittöin hyvöt. Maantiet ympöräivöt suota löhes joka puolelta. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt. Suolla on 54 tutkimuspistettö ja 49 syvyyspistettö. Suon kokonaispinta-ala on 140 ha, yli 1 m syvön alueen 62 haja yli 2 m syvön 8 ha. Salonnevan yleisimmöt suotyypit ovat varsinainen sararöme, tupasvillaröme ja pallosararöme, sekö nöiden ojikko- ja muuttumamuodot. Suon keskellö on varsinaista saranevaa ja lyhytkorsinevaa. Reunaosissa on lisöksi paikoin ruohoista sararömemuuttumaa ja ruohoturvekangasta. Salonnevan turpeista on saravaltaisia 80 % ja rahkavaltaisia 20 %. Pööturvelajeittain jakaantuma on S 13 %, CS 7 %, C 1 % ja SC 79 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat hiekka (48 %) ja moreeni. Liejua on suon pohjalla Pienen Kaideslammen ja sen laskuojan ympöristässö jopa 1,5 m paksu kerros. Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Salonneva soveltuu energiaturvetuotantoon. Haittaavina tekijäinö ovat ohut turvekerros ja Pienen Kaideslammen ympöristän korkea tuhkapitoisuus. Pienimuotoinen energiaturvetuotanto on kuitenkin mahdollista. 10. Lepistänneva (kl ) sijaitsee Vetömöjörven itöpuolella noin 8 km Alavuden keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu useassa kohdassa peltoihin, lönnessö hiekkamuodostumaan ja muualla moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvöt. Suon poikki kulkee paikallistie. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt. Suolla on 36 tutkimuspistettö ja 23 syvyyspistettö. Suon kokonaispinta-ala on 85 ha, yli 1 m syvön alueen 21 ha ja yli 2 m syvön 2 ha. Lepistännevan yleisimmöt suotyypit ovat isovarpuröme- ja tupasvillarömeojikot ja - muuttumat. Luonnontilaisella alueella on tupasvillarömeen ohella pienialainen lyhytkorsineva-alue.

17 1 9 Lepistännevan turpeista on rahkavaltaisia 69 % ja saravaltaisia 31 %. Pööturvelajeittain jakaantuma on S 45 %, CS 24 % ja SC 31 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat hiekka (87 %) ja moreeni. Lepistännevan turvekerros on yleensö verraten ohut ja syvimmöllö alueella on paksuhko pintarahkakerros. Lisöksi puusto on paikoin kookasta, joten suota ei suositella turvetuotantoon. 11. Rahkaneva (kl ) sijaitsee noin 18 km Alavuden keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu kallioisiin moreenimökiin. Kulkuyhteydet ovat tyydyttövöt. Suon etelöpuolella kulkee maantie. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt. Suolla on 50 tutkimuspistettö ja 34 syvyyspistettö. Suon kokonaispinta-ala on 95 ha, yli 1 m syvön alueen 41 ha ja yli 2 m syvön 26 ha. Rahkanevan keskiosan luonnontilaisella neva-alueella on lyhytkorsinevaa ja rahkanevaa. Reunemmalla on paikoin rahkarömettö. Reuna- ja pohjoisosien ojitusalueella on nöiden tyyppien lisöksi pallosararömeojikoita ja varsinaista sararömemuuttumaa. Rahkanevan turpeista on rahkavaltaisia 68 % ja saravaltaisia 32 %. Pööturvelajeittain jakaantuma on S 55 %, CS 13 %, C 6 % ja SC 26 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Liejua on suon pohjalla paikoitellen ohut kerros. Turvetuotantoa vaikeuttava tekijö Rahkanevalla on keskiosan paksuhko rahkavaltainen pintakerros, joka soveltuu huonosti sekö kasvu- ettö energiaturvetuotantoon. Suolla on kuitenkin melko yhtenöinen 26 ha :n laajuisen yli 2 m syvö alue, joka pintaturpeen (0,6 m) poiston jölkeen soveltuu energiatuotantoon. Poistettava pintarahka soveltuu völttövösti kuiviketurpeeksi tai II luokan kasvuturpeeksi. 12. Isoneva (kl ) sijaitsee noin 17 km Alavuden keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu kallioisiin moreenimökiin. Kulkuyhteydet ovat hyvöt. Etelöpöön poikki kulkee maantie. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvöt. Suolla on 26 tutkimuspistettö ja

18 20 15 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 45 ha, yli 1 m syvän alueen 31 haja yli 2 m syvän 20 ha. Isonevan keskiosassa on rahkanevaa. Reuna-alueilla on rahka- ja tupasvillarämettä. Paikoin on myös varsinaista sararämettä. Isonevan turpeista on rahkavaltaisia 55 % ja saravaltaisia 45 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 44 %, CS 11 %, C 4 % ja SC 41 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja hieta. Energiaturvetuotantoa haittaava tekijä Isonevalla on paikoin paksuhko rahkavaltainen heikosti maatunut pintakerros. Kerros on mahdollista käyttää kuitenkin heikkolaatuisena kasvuturpeena tai kuiviketurpeena. Koska yli 2 m syvä 20 ha:n alue on kuitenkin yhtenäinen, on se pintarahkan käytön tai poiston jälkeen mahdollista käyttää energiaturvetuotantoon. 13. Viitalanneva (kl , 04) sijaitsee noin 16 km Alavuden keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu etelässä pääasiassa moreenimäkiin ja pohjoisosassa lisäksi monin paikoin peltoihin. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Ajokelpoiset tiet sivuavat suota useassa eri kohdassa. Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät. Suolla olevat lammet estävät paikoin pohjaosien kuivatuksen. Suolla on 92 tutkimuspistettä ja 70 syvyyspistettä. Suon kokonaispinta-ala on 250 ha, yli 1 m syvän alueen 153 haja yli 2 m syvän 69 ha. Viitalannevan yleisimmät suotyypit ovat eteläosassa rämemuuttumat, joista tyypillisiä ovat tupasvillaräme, rahkaräme, ja isovarpuräme. Reunoilla on turvekankaita ja pallosararämemuuttumia. Pohjoisosassa on varsinaista sararämemuuttumaa. Luonnontilaisella alueella on tupasvillarämettä, varsinaista sararämettä ja paikoin pallosararämettä. Viitalannevan turpeista on saravaltaisia 56 % ja rahkavaltaisia 44 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 30 %, CS 14 %, C 0,2 % ja SC 56 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5. Yleisimmät pohjamaalajit ovat suon eteläosassa hiekkamoreeni ja pohjoisosassa hiekka.

19 2 1 Turvetuotantoa haittaavia tekijäitö Viitalannevalla ovat suon rikkonaisuus ja suolla olevat lammet. Turvelaadun ja maatumisasteen puolesta suo soveltuu energiaturvetuotantoon. Yli 2 m syville alueille voidaan muodostaa useita pienehkäjö turvekenttiö. Köyttäkelpoisten alueiden yhteispinta-ala on noin 50 ha. 14. Valkianeva (kl ) sijaitsee Virtain vastaisella rajalla noin 20 km Alavuden keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu mökiseen ja kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvöt. Pohjoisreunaa sivuaa kylötie. Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttövöt. Suolla on 42 tutkimuspistettö ja 37 syvyyspistettö. Suon kokonaispintaala on 104 ha, yli 1 m syvön alueen 74 ha, yli 1,5 m syvön 54 haja yli 2 m syvön 41 ha. Valkianevan keski- ja etelöosassa on varsinaista sararömemuuttumaa, reunaosissa tupasvillarömemuuttumaa. sekö pohjois- ja Valkianevan turpeista on saravaltaisia 77 % ja rahkavaltaisia 23 %. Pööturvelajeittain jakaantuma on S 9 %, CS 14 %, C 1 % ja SC 76 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Liejua suon keskiosassa pohjalla ohut kerros. Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Valkianeva soveltuu energiaturvetuotantoon jyrsinmenetelmölllö. Suon itöpuolella olevat lammet haittaavat syvimpien osien kuivatusta. Luoteisosasta on kuitenkin melko voimakas lasku kohti Kaidesjörveö. Tuotantoa vaikeuttavia tekijäitö ovat lisöksi suolla olevat mineraalimaasaarekkeet. Suolla on noin 45 ha yli 1,5 m syvöö aluetta, jota voidaan köyttöö energiatuotantoon. 15. Veitsineva (kl ) sijaitsee noin 10 km Alavuden keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu pohjoisessa ja etelössö turvepohjaiseen peltoon ja muualla kalliomökiin. Kulkuyhteydet ovat hyvöt. Suon lönsipuolella kulkee maantie. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt. Suolla on 25 tutkimuspistettö ja 14 syvyyspistettö. Suon kokonaispinta-ala on 40 ha, yli 1 m syvön alueen 30 ha ja yli 2 m syvön 22 ha.

20 22 Veitsinevan vallitseva suotyyppi on varsinainen sararömemuuttuma, paitsi pohjoisosassa, jossa on heikosti kehittynyttö keidasrömettö ja tupasvillarömettö. Veitsinevan turpeista on saravaltaisia 76 % ja rahkavaltaisia 24 %. Pööturvelajeittain jakaantuma on S 10 %, CS 14 % ja SC 76 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat savi, hiekka ja moreeni. Liejua on suon pohjalla ohut kerros laajahkolla alueella. Veitsinevan yli 2 m syvö yhtenöinen 20 ha :n alue soveltuu energiaturvetuotantoon. 16. Penkkihonganneva (kl ) sijaitsee Ison Soukkajörven etelöpuolella noin 26 km Alavuden keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu mataliin kallio- ja moreenimökiin. Kulkuyhteydet ovat hyvöt. Etelö- ja lönsireunaa sivuaa maantie. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvöt. Suolla on 26 tutkimuspistettö ja 22 syvyyspistettö. Suon kokonaispinta-ala on 83 ha, yli 1 m syvön alueen 48 ha ja yli 2 m syvön 7 ha. Penkkihongannevan yleisimmöt suotyypit ova keskellö suota rahkarömeojikko ja reunemmalla tupasvillarömeojikko. Suon etelöosassa on pienialainen turpeennostoalue. Penkkihongannevan turpeista on rahkavaltaisia 94 % ja saravaltaisia 6 %. Pööturvelajeittain jakaantuma on S 37 %, CS 57 % ja SC 6 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Ohuen turvekerroksen ja paksun pintarahkan takia Penkkihonganneva ei sovellu energiaturvetuotantoon. Pienimuotoinen kasvu- tai kuiviketurpeen nosto on mahdollista. 17. Majanneva (kl ) sijaitsee noin 18 km Alavuden keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu pohjoisessa ja etelössö paikoin peltoon ja muualla vaihtelevapiirteiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvöt. Itöreunaa sivuaa maantie. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt. Suolla on 27 tutkimuspistettö ja 18 syvyyspistettö. Suon kokonaispinta-ala on 70 ha, yli 1 m syvön alueen 42 ha ja yli 2 m syvön 30 ha.

21 23 Majannevan yleisin suotyyppi on varsinainen sararömemuuttuma (87 %). Reunaosissa on pallosararöme- ja korpiröme-ojikoita sekö varsinaista korpea. Majannevan turpeista on saravaltaisia 97 % ja rahkavaltaisia 3 %. Pööturvelajeittain jakaantuma on S 2 %, CS 1 %, C 3 % ja SC 94 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,7. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. pohjalla paikoitellen ohut kerros. Liejua on suon Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Majanneva soveltuu energiaturvetuotantoon. Haittaavana tekijönö on suon saarekkeisuus, joka estöö laajan yhtenöisen tuotantoalueen muodostamisen. Suolle on kuitenkin mahdollista muodostaa kaksi pienehkäö tuotantokenttöö, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 20 ha. 18. Hakosaarenkonto (kl ) sijaitsee Ison Allasjörven kaakkoispuolella noin 16 km Alavuden keskustasta lönteen. Suo rajoittuu etelössö ja lönnessö moreenimaastoon ja muualla osittain turvepohjaisiin peltoihin. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvöt. Suon lönsi- ja pohjoispuolella on maantie. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt. Suolla on 24 tutkimuspistettö ja 21 syvyyspistettö. Suon kokonaispinta-ala on 75 ha, yli 1 m syvön alueen 55 ha ja yli 2 m syvön 15 ha. Hakosaarenkonnon yleisin suotyyppi on tupasvillarömeojikko. Paikoin on myäs isovarpurömemuuttumia ja rahkarömeojikoita. Reunaosissa on pallosararömeojikkoa. Hakosaarenkonnon turpeista on rahkavaltaisia 63 % ja saravaltaisia 37 %. Pööturvelajeittain jakaantuma on S 32 %, CS 31 %, C 1 % ja SC 36 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. suon pohjalla paikoin ohut kerros. Liejua on Hakosaarenkonnon paksuturpeisimmalla alueella on paikoin paksu heikosti maatunut pintarahkakerros, joka soveltuu melko huonosti sekö kasvu- ettö energiaturvetuotantoon, joten suota ei suositella turvetuotantoon.

22 Havuisenneva (kl ) sijaitsee noin 14 km Alavuden keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu pohjoispöössö umpeenkasvavaan Kyräsjörveen, lönsireunassa peltoihin ja muualla moreenimökiin. Kulkuyhteydet ovat hyvöt. Pohjoisreunaa sivuaa maantie. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvöt. Suolla on 25 tutkimuspistettö ja 20 syvyyspistettö. Suon kokonaispinta-ala on 60 ha, yli 1 m syvön alueen 39 ha ja yli 2 m syvön 14 ha. Havuisennevan keskiosassa on varsinaista saranevaa ja -römettö, rahkarömettö sekö tupasvillarömettö. Turpeista on saravaltaisia 88 % ja rahkavaltaisia 12 %. Pööturvelajeittain jakaantuma on S 10 %, CS 2 %, C 22 % ja SC 66 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni ja savi. pohjalla paikoin paksuhko kerros. Liejua on suon Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Havuisennevan yli 2 m syvö 14 ha :n alue soveltuu energiaturvetuotantoon. 20. Pynttörin turvesuo (kl ) sijaitsee noin 10 km Alavuden keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu pohjoisessa Salonnevaan, etelössö rautatiehen ja muualla moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvöt. Etelöreunaa sivuaa maantie. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt. Suolla on 56 tutkimuspistettö ja 51 syvyyspistettö. Suon kokonaispinta-ala on 142 ha, yli 1 m syvön alueen 90 ha ja yli 2 m syvön 41 ha. Löhes koko Pynttörin turvesuon alueelta on 1900-luvun alusta alkaen ja erityisesti luvun lopulla ja 1940-luvulla nostettu turvetta. Siitö ovat merkkeinö vielökin usein löhes suon pohjaan asti ulottuvat osittain uudelleen soistuneet turvehaudat. Ruoho- ja puolukkaturvekankaat ovat yleisimmöt suotyypit. Pynttörin turvesuon turpeista on saravaltaisia 90 % ja rahkavaltaisia 10 %. Pööturvelajeittain jakaantuma on S 3 %, CS 7 %, C 1 % ja SC 89 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Moreeni on yleisin pohjamaalaji. Turvelajin ja maatumisasteen puolesta Pynttörin turvesuo soveltuu energiaturvetuotantoon. Löhes koko suon alueelle sijoittuvat entiset turpeenostokaivannot estövöt köytönnäs-

23 25 sö laajan yhtenöisen turvekentön muodostamisen. Paikallisesti pienimuotoinen tuotanto on kuitenkin mahdollista. 21. Majasuo (kl ) sijaitsee noin 16 km Alavuden keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu kaakossa Kuotesjörveen, etelössö Pirunluomaan ja muualla kallioiseen moreenimaastoon. Rautatie kulkee suon poikki. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvöt. Luoteisreunaa sivuaa maantie ja etelöreunaan ulottuu metsöautotien pöö. Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttövöt. Löheinen jörvi ja sen laskuoja haittaavat jonkin verran etelöosan kuivatusta. Suolla on 87 tutkimuspistettö ja 66 syvyyspistettö. Suon kokonaispinta-ala on 222 ha, yli 1 m syvön alueen 158 ha ja yli 2 m syvön 98 ha. Majasuon yleisimmöt suotyypit ovat tupasvilla- ja rahkarömeojikko. Paikoin esiintyy myäs keidasrömettö. Turpeista on rahkavaltaisia 77 % ja saravaltaisia 23 %. Pööturvelajeittain jakaantuma on S 58 %, CS 19 %, C 1 % ja SC 22 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. suon pohjalla monin paikoin ohuena kerroksena. Liejua on Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijäitö Majasuolla ovat etelöosan rajoittuminen vesistään, suon rikkonaisuus ja paksuhko pintarahka. Lisöksi rautatie jakaa suon kolmeen eri alueeseen. Nöiden syiden takia laaja-alainen turvetuotanto on vaikeaa. Yli 2 m syviö alueita on kuitenkin paikallisesti mahdollista köyttöö energiaturvetuotantoon. yhteensö noin 50 ha turvetuotantoon soveltuvaa aluetta. Suolla on 22. IsonevaW (kl ) sijaitsee Kuorasjörven lönsipuolella noin 25 km Alavuden keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen kallioiseen moreenimaastoon. Lounasireunaa sivuaa rautatie. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvöt. Etelöpöötö sivuaa maantie. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvöt. Suon itöosasta on laskuoja löheiseen Kuorasjörveen, jonka rannoilla on runsaasti kesömäkkiasutusta. Isonevalla on 60 tutkimuspistettö ja 47 syvyyspistettö. Suon kokonaispinta-ala on 170 ha, yli 1 m syvön alueen 103 ha, yli 1,5 m syvön 84 ha ja yli 2 m syvön 54 ha.

24 2 6 Isonevan keskiosa on suurimmaksi osaksi rahkarömemuuttumaa. Itöosassa on tupasvillarömemuuttumia. Lisöksi suolla on paikoin rahkanevaa. Luonnontilaisella alueella on rahkarömettö ja -nevaa. Isonevan turpeista on rahkavaltaisia 89 % ja saravaltaisia 11 %. Pööturvelajeittain jakaantuma on S 61 %, CS 28 %, C 1 % ja SC 10 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni ja hieta. Liejua on suon pohjalla paikoin ohut kerros. Vaikka Isonevalla on paksu heikosti maatunut pintarahkakerros, on töstö kerroksesta vain noin 30 % maatumisasteeltaan H 1-3, joka vastaa löhinnö kasvuturpeelle asetettuja kriteereitö. Kuivatuksessa tulee lisöksi huomioida Kuorasjörvellö oleva kesömäkkiasutus. Miköli suo kuitenkin halutaan turvetuotantoon, on yli 2 m syvöllö 54 ha :n alueella H 1-3 maatunutta pintarahkaa, josta osa soveltuu 1. luokan kasvuturpeeksi. Tömön kerroksen alla oleva maatuneempi rahkakerros soveltuu 2. luokan kasvuturpeeksi tai heikkolaatuiseksi energiaturpeeksi. 23. Pehkuneva (kl ) sijaitsee noin 25 km Alavuden keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvöt. Koillisreunaa sivuaa maantie. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt. Suolla on 20 tutkimuspistettö ja 12 syvyyspistettö. Suon kokonaispinta-ala on 47 ha, yli 1 m syvön alueen 33 ha ja yli 2 m syvön 16 ha. Suurin osa Pehkunevasta on vanhaa turvepehkunnostoaluetta, joka on uudelleen metsittynyt. Reunaosissa on tupasvilla- ja isovarpurömemuuttumaa. Pehkunevan turpeista on rahkavaltaisia 85 % ja saravaltaisia 15 %. Pööturvelajeittain jakaantuma on S 62 %, CS 23 %, C 1 % ja SC 14 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Suon pohjalla on liejua cm paksu kerros laajalla alueella. Pehkunevalla mahdollista turvetuotantoa hankaloittaa paksuhko kerros H 4 maatunutta rahkaturvetta, joka soveltuu huonosti sekö kasvu- ettö energiaturvetuotantoon. Lisöksi

25 27 vanhat hylötyt turpeennostoalueet voivat aiheuttaa vaikeuksia nykyaikaisen tuotantokentön rakentamisessa. 24. Pahkasalonneva (kl ) sijaitsee Sulkavankylön lönsipuolella noin 20 km Alavuden keskustasta etelöön. Suo rajoittuu etelössö ja koillisessa peltoon ja muualla kallioisiin moreenimökiin. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvöt. Etelöpöötö sivuaa maantie. Kuivatusmahdollisuudet ovat pinnan vietosta johtuen hyvöt. Suolla on 5 tutkimuspistettö. Suon kokonaispinta-ala on 60 ha, yli 1 m syvön alueen 36 ha ja yli 2 m syvön 11 ha. Pahkasalonnevan etelöosassa on varsinaista sararömemuuttumaa. Pohjoisosassa on tömön lisöksi tupasvillaröme- ja isovarpurömemuuttumia. Pahkasalonnevan turpeista on saravaltaisia 92 % ja rahkavaltaisia 8 %. Pööturvelajeittain jakaantuma on S 6 %, CS 2 %, C 17 % ja SC 75 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Pahkasalonnevalla on noin 10 ha yli 2 m syvöö aluetta, joka soveltuu pienimuotoiseen energiaturvetuotantoon. 25. Pahkaneva (ki ) sijaitsee Kuortaneen vastaisella rajalla noin 22 km Alavuden keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu lounaassa paikoin rantakerrostumiin (hiekka) ja muualla moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttövöt. Metsöautotie sivuaa suota koillisessa noin parin sadan metrin etöisyydellö. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt. Suolla on 40 tutkimuspistettö ja 26 syvyyspistettö. Suon kokonaispinta-ala on 97 haja yli 1 m syvön alueen 4 ha. Pahkanevalla on runsaasti eri suotyyppejö. Suon keskiosassa on tupasvillarömettö, rahkanevaa, rahkarömettö ja paikoin varsinaista sararömettö. Reuna-alueilla esiintyy isovarpu- ja pallosararömeojikoita ja -muuttumia.

26 28 Pahkanevan turpeista on rahkavaltaisia 89 % ja saravaltaisia 11 %. Pööturvelajeittain jakaantuma on S 40 %, CS 49 % ja SC 11 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Ohuen turvekerroksen takia Pahkaneva ei sovellu turvetuotantoon. 26. Piriatanneva (kl ) sijaitsee Alavuden, Peröseinöjoen ja Virtain völisellö rajalla noin 29 km Alavuden keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu pohjoisessa paikoin peltoihin, lönnessö turvetuotantoalueeseen, ja muualla rikkonaiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttövöt. Suon etelö- ja pohjoispööhön johtaa ajokelpoinen tie. Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttövöt. Suon keskellö on useita avovesiallikoita. Pirjatannevalla on 269 tutkimuspistettö ja 224 syvyyspistettö. Suon kokonaispinta-ala on 720 ha, yli 1 m syvön alueen 470 ha ja yli 2 m syvön 221 ha. Pirjatannevan etelö- ja keskiosassa on leveöhkä luode-kaakkosuuntainen neva-alue, jossa on varsinaista saranevaa, ruohoista saranevaa ja rimpinevaa. Alueen ympörillö on mm. varsinaista sararömettö, lyhytkorsinevarömettö ja paikoin myäs rahkanevaa. Pohjoisosassa yleisin suotyyppi on varsinainen sararömemuuttuma. Pirjatannevan turpeista on saravaltaisia 69 % ja rahkavaltaisia 31 %. Pööturvelajeittain jakaantuma on S 16 %, CS 15 %, C 25 % ja SC 44 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. pohjalla paikoitellen ohuina kerroksina. Liejua on suon Turvetuotantoa vaikeuttavia tekijäitö Pirjatannevalla ovat suon rikkonaisuus, monin paikoin ohut turvekerros ja paikoin pintaturpeen vetisyys. Suolla on yhteensö noin 190 ha yli 2 m syvöö energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta. 27. Kotineva (kl ) sijaitsee Pirjatannevan kaakkoispuolella noin 29 km Alavuden keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu idössö ja etelössö harjujaksoon ja muualla kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvöt. Itöreunaa sivuaa maantie. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt. Suolla on 5 tutkimuspistettö ja 4 syvyyspistettö. Suon kokonaispinta-ala on 55 ha, yli 1 m syvön alueen 25 ha ja yli 2 m syvön 14 ha.

27 29 Kotinevan etelöosassa on tupasvillarömettö. Keski- ja pohjoisosassa on (lisöksi) varsinaista sararömettö ja rahkarömettö, jotka ovat sekö ojikko- ettö muuttuma-asteella. Kotinevan turpeista on rahkavaltaisia 60 % ja saravaltaisia 40 %. Pööturvelajeittain jakaantuma on S 33 %, CS 27 %, C 7 % ja SC 33 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Kotinevan yli 2 m syvö noin 14 ha :n alue soveltuu energiaturvetuotantoon. 28. Takamöenneva, (kl ) sijaitsee noin 25 km Alavuden keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu pohjoisessa peltoon ja muualla rikkonaiseen osittain lajittuneeseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvöt. Etelöreunaa sivuaa maantie. Suolla on 4 tutkimuspistettö ja 2 syvyyspistettö. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt. Suon kokonaispinta-ala on 40 ha ja yli 1 m syvön alueen 4 ha. Takamöennevan yleisimmöt suotyypit ovat suon itöosassa rahkaröme ja lönsiosassa ruohoinen sararöme ja nevakorpi. Turpeista on saravaltaisia 89 % ja rahkavaltaisia 11 %. Pööturvelajeittain jakaantuma on S 10 %, CS 1 %, C 1 % ja SC 88 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Ohuen turvekerroksen takia Takamöenneva ei sovellu turvetuotantoon. 29. Pitköneva (ki ) sijaitsee noin 29 km Alavuden keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu lönnessö harjumuodostumaan ja muualla moreenimaastoon. Luoteisreunassa on peltoa. Kulkuyhteydet ovat hyvöt. Etelö- ja lönsireunaa sivuaa maantie. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt. Suolla on 3 tutkimuspistettö. Suon kokonaispinta-ala on 32 ha. Pitkönevan yleisimmöt suotyypit ovat tupasvillaröme- ja rahkarömemuuttumat. Turpeet ovat 100 % rahkavaltaisia. Pööturvelajeittain jakaantuma on S 60 % ja CS 40 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3. Vallitseva pohjamaalaji on moreeni. Ohuen turvekerroksen takia Pitköneva ei sovellu turvetuotantoon.

28 Penkkihonganneva (kl ) sijaitsee noin 27 km Alavuden keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu idössö ja etelössö paikoin peltoihin ja muualla kallioisiin moreenimökiin. Kulkuyhteydet ovat hyvöt. Suon itöpuolella noin 100 m :n etöisyydellö kulkee maantie. Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvöt. Suolla on 22 tutkimuspistettö ja 15 syvyyspistettö. Suon kokonaispinta-ala on 57 ha, yli 1 m syvön alueen 40 ha ja yli 2 m syvön 11 ha. Penkkihongannevan keskiosassa on lyhytkorsinevaojikkoa. Etelöpöössö on lyhytkorsinevarömeojikkoa ja reunoilla tupasvillarömeen ohella isovarpu- ja kangasrömemuuttumia. Suolta on nostettu turvepehkua. Penkkihongannevan turpeista on rahkavaltaisia 51 % ja saravaltaisia 49 %. Pööturvelajeittain jakaantuma on S 33 %, CS 16 %, BS 2%, C 1 % ja SC 48 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat suon keskellö hiesu ja reunaosissa hiekka ja moreeni. Penkkihongannevalla on noin puolen metrin paksuinen heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros, joka soveltuu huonosti sekö kasvu- ettö energiaturpeeksi. Kerros on mahdollista hyädyntöö 2. luokan kasvuturpeena tai heikohkona kuiviketurpeena. Tömön kerroksen alla on yli 2 m syvöllö 11 ha :n alueella energiaturvetta. 31. Talvitienneva (kl ) sijaitsee noin 22 km Alavuden keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen kallioiseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvöt. Pohjoisreunaa sivuaa maantie. Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvöt. Suolla on 28 tutkimuspistettö ja 11 syvyyspistettö. Suon kokonaispinta-ala on 88 ha, yli 1 m syvön alueen 42 ha ja yli 2 m syvön 7 ha. Talvitiennevan pohjoisosassa on rahkaröme-, isovarpuröme- ja tupasvillarömeojikkoja ja -muuttumia. Keskiosan luonnontilaisella alueella on lyhytkorsineva vallitsevana. Reunaosissa on lisöksi paikoin rahkarömettö ja lyhytkorsinevarömettö. Suon lönsireunassa on ollut pienialainen turvepehkunnostoalue.

29 3 1 Talvitiennevan turpeista on rahkavaltaisia 81 % ja saravaltaisia 19 %. Pööturvelajeittain jakaantuma on S 15 %, CS 65 %, C 2 % ja SC 18 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat hieta, hiekka, hiesu ja moreeni. Talyitienneva on ohuturpeinen ja melko rikkonainen. Paikoin on pintarahka kohtalaisen paksu. Suota ei suositella turvetuotantoon. Turvepehkun nosto tilakohtaiseen köyttään on paikoin mahdollista. 32. Nimetänneva (kl ) sijaitsee noin 22 km Alavuden keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu idössö loivapiirteiseen moreenimaastoon ja muualla kalliomaastoon. Kulkuyhteydet ovat tyydyttövöt. Suon etelöpuolella noin 300 m :n etöisyydellö kulkeen maantie. Kuivatusmahdollisuudet ovat syvimpiö kohtia lukuun ottamatta hyvöt. Suolla on 17 tutkimuspistettö ja 10 syvyyspistettö. Suon kokonaispinta-ala on 30 ha, alueen 17 ha ja yli 2 m syvön 7 ha. yli 1 m syvön Nimetännevan keskiosassa on rahkanevaa. Paikoin on myäs keidasrömettö. Reunemmalla on rahkaröme- ja kangasrömeojikoita. Turpeista on rahkavaltaisia 74 % ja saravaltaisia 26 %. Pööturvelajeittain jakaantuma on S 51 %, CS 23 %, C 3 % ja SC 23 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni, hiesu ja hieta. Monin paikoin suon pohja on kalliota. Liejua on suon pohjalla runsaan puolen metrin paksuinen kerros suon keskiosassa. Turvetuotannon kannalta haitallisia tekijäitö Nimetännevalla ovat melko paksu pintarahka ja epötasainen pohja. 33. Liiverinneva (kl ) sijaitsee noin 21 km Alavuden keskustasta etelöön. Suo on erittöin rikkonainen ja koostuu pohjoisesta Liiverinnevasta ja etelöisestö Porrasnevasta. Suo rajoittuu etelössö Katajalampeen ja muualla lohkareisiin moreeni- ja kalliomökiin. Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvöt. Pohjoisreunaa sivuaa maantie. Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttövöt. Suon etelöosassa olevat lammet estövöt tömön alueen syvimpien osien kuivatuksen. Liiverinnevalla on 15 tutkimuspistettö. Suon kokonaispinta-ala on 113 ha, yli 1 m syvön alueen 63 haja yli 2 m syvön 23 ha.

30 32 Liiverinnevan yleisimmöt suotyypit ovat tupasvilla- ja isovarpurömeojikot ja muuttumat. Lisöksi alueella on rahkaröme- ja -nevamuuttumia sekö sararömemuuttumia ja turvekankaita. Liiverinnevan turpeista on saravaltaisia 72 % ja rahkavaltaisia 28 %. Pööturvelajeittain jakaantuma on S 12 %, CS 16 %, C 1 % ja SC 71 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Liejua on suon pohjalla pohjoisosassa paksuhko kerros. Liiverinnevalla turvetuotantoa vaikeuttavat suon rikkonaisuus ja etelöosan kuivatusvaikeudet. 34. Pohjaisneva (kl ) koostuu pohjoisemmasta Kuhjonnevasta ja etelöisemmöstö Pohjaisnevasta ja sijaitsee Kuorasjörven etelöpuolella noin 22 km Alavuden keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu loivapiirteisiin moreenimökiin ja toisiin suoalueisiin. Kuhjonnevan etelöosassa on useita luode-kaakkosuuntaisia rantavalleja. Kulkuyhteydet ovat völttövöt. Pohjaisnevalle ei ole kunnollista autotietö, joskin etelöreunaa sivuaa ajokelpoinen tilustie. Kuivatusmahdollisuudet ovat pinnan vietosta johtuen yleensö hyvöt. Etelöosan syvimmöt kohdat ulottuvat kuitenkin Kuorasjörven pinnan alapuolelle, mikö vaikeuttaa oleellisesti tömön alueen kuivatusmahdollisuuksia. Pohjaisnevalla on 235 tutkimuspistettö ja 191 syvyyspistettö. Suon kokonaispinta-ala on 735 ha, yli 1 m syvön alueen 520 ha ja yli 2 m syvön 245 ha. Kuhjonnevan alue on suurimmaksi osaksi aukeata nevaa. Keskellö on keidasrömettö ja sen ympörillö rahkanevaa ja -römettö. Pohjaisnevan etelöisen alueen keskiosassa on rahkarömettö ja -nevaa. Laiteilla on isovarpurömettö ja paikoin myäs varsinaista sararömettö. Suon keskiosan ojitusalueella on puolukka- ja mustikkaturvekangasta sekö karhunsammalmuuttumaa. Paikoin on lyhytkorsinevaa ja varsinaista saranevaa. Suon keskiosan ojitusalueella on pienialainen hylötty turpeennnostoalue. Pohjaisnevan turpeista on rahkavaltaisia 68 % ja saravaltaisia 32 %. Pööturvelajeittain jakaantuma on S 55 %, CS 13 %, C 13 % ja SC 19 %. Koko turvekerrostuman keski-