Turvetutkimusraportti 452

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 452 Hannu Pajunen VAALASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Espoo 2014

3 Pajunen, H Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 4. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 452, 69 sivua, 46 kuvaa, 5 taulukkoa, 2 liitettä. Vaalan kunnan alueelta tutkittiin kenttätyökausien 2012 ja 2013 aikana 38 suota. Aineisto koottiin tasavälistä tutkimuspisteverkkoa käyttäen. Maastossa määritettiin suotyyppi, turvelaji, turpeen maatuneisuus ja pohjamaalaji. Laboratoriomäärityksiä varten otettiin 464 näytettä. Tutkittujen soiden yhteenlaskettu pinta-ala on 3100 ha. Soiden keskisyvyys on 1,0 m ja turvemäärä 29 milj. suo-m³. Turpeesta on rahkavaltaista 60 %, saravaltaista 38 % ja ruskosammalvaltaista 2 %. Keskimääräinen maatumisaste on 5,3. Turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 89,6 %, tiheys 101 kg/m 3, tuhkapitoisuus 4,6 %, tehollinen lämpöarvo 21,9 MJ/kg, hiilipitoisuus 53,7 %, typpipitoisuus 2,0 % ja rikkipitoisuus 0,27 %. Tutkitusta suoalasta arvioitiin tuotantokelpoiseksi noin 19 %. Turvetuotantoon soveltuvia alueita on 21 suolla yhteensä 580 ha. Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 10,9 milj. suo-m 3. Siitä on ympäristökäyttöön soveltuvaa 1,8 milj. suo-m 3 ja 9,1 milj. suo-m 3 energiakäyttöön soveltuvaa. Energiakäyttöön soveltuvien turvekerrosten kuiva-aine sisältää energiaa yhteensä 19 milj. GJ eli 5,3 milj. MWh. Asiasanat (Geosanasto, GTK): turve-esiintymät, suot, turve, polttoturve, ympäristöturve, varat, Vaala Hannu Pajunen Geologian tutkimuskeskus PL KUOPIO Sähköposti: hannu.pajunen@gtk.fi ISBN ISSN

4 Pajunen, H Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 4. The Peatlands and Peat Reserves of Vaala. Part 4. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 452. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 452, 69 pages, 46 figures, 5 tables, 2 appendices. In the municipality of Vaala, 38 peatlands were surveyed in 2012 and The data were collected using survey grids. The site type, peat type, the decomposition degree of the peat and the type of subsoil were determined and recorded in the field. Altogether, 464 samples were taken to the laboratory. The mires cover a total of 3100 hectares. The average depth of the peat deposits is 1.0 m, and the total quantity of peat is 29 million m³ in situ. The proportion of Sphagnum-dominated peat is 60%, while that of Carexdominated peat is 38% and Bryales-dominated peat 2%. The average decomposition degree of the peat is 5.3. On average, the peat has a water content of 89.6%, a dry bulk density of 101 kg/m 3, an ash content of 4.6%, a net calorific value of 21.9 MJ/kg, a carbon content of 53.7%, a nitrogen content of 2.0% and a sulphur content of 0.27%. About 19% of the surveyed area was considered suitable for peat production. Areas suitable for peat production were found in 21 mires covering an area of 580 hectares. The quantity of useful peat is 10.9 million m 3 in situ, of which 1.8 million m 3 was considered as horticultural peat and the rest (9.1 million m 3 ) as fuel peat. The energy content of the fuel peat is 19 million GJ or 5.3 million MWh, as calculated on a dry matter basis. Key words (GeoRef Thesaurus, AGI): peat deposits, mires, peat, fuel peat, environmental peat, reserves, Vaala Hannu Pajunen Geological Survey of Finland PL 1237 FI KUOPIO FINLAND hannu.pajunen@gtk.fi

5 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO...7 TUTKIMUSMENETELMÄT...7 Kenttätutkimukset...7 Laboratoriomääritykset...7 Arviointiperusteet...10 Raportointi...10 TUTKITUT SUOT Asumasuo Haaposuo Hautasuo Heteojansuo Hyrynpuronsuo Jussinsuo Kaakkurilamminsuo Kaivosojansuo Kallioniemensuo Koivukankaansuo Korpelansuo Kortteikonsuo Korvensuo (Nuojua) Korvensuo (Järvikylä) Kotilaisensuo Kotisuo (Nimisjärvi) Kotisuo (Oterma) Kuikkasuo Lihasuo Mustasuo Mökkikorpi Nevansuo Paatinkankaansuo Pekankaarronsuo Peräsuo Pitkäaro Pyöriäsuo Rouvastinsuo Suoperä Säynäjäsuo Taimensuo Taka-aituus Tallikankaansuo Tavisuo Tervolanluhta Valkiaisensuo Veittikaarronsuo Yläniitty...58

6 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. TULOSTEN TARKASTELU...60 Suot ja niiden turvekerrokset...60 Soveltuvuus turvetuotantoon...66 Kiitokset...68 Kirjallisuus...68 LIITTEET

7 Hannu Pajunen 6

8 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. JOHDANTO Vaalan maaperän koostuu enimmäkseen moreeni- hiekka- ja turvemaista. Lajittunutta mineraalimaata on lähinnä kunnan halki kulkevassa Rokuan harjujaksossa. Harjun liepeillä on hiekka- ja turvemaita ja kauempana harjusta moreeni- ja turvemaita. Metsäinventointien mukaan soiden osuus on hieman yli puolet Vaalan maapinta-alasta (Tomppo ym. 1998, s. 679). Varsinaisten turvemaiden osuus jää kuitenkin huomattavasti pienemmäksi. Geologian tutkimuskeskus (GTK) mittasi 1980-luvun alussa peruskartoilta kahtakymmentä hehtaaria suurempien soiden pinta-alaksi 357 km 2 (Lappalainen & Toivonen 1985), mikä on noin 27 % Vaalan maapinta-alasta. GTK:n mittaamasta alasta on käytetty nimitystä geologinen suoala erotuksena metsäinventointien yhteydessä saadusta suoalasta. GTK aloitti Vaalan suotutkimukset toisen maailmansodan aikaan tutkimalla Pelson alueen soita noin 2000 ha (Salmi 1952). Vuosina tutkittiin suurimpia soita yhteensä ha (Häikiö 2008). Muutama vuosi sitten aloitettiin loppujen soiden kartoitus. Tavoitteena on löytää kaikki yli viiden hehtaarin tuotantokelpoiset alueet. Työ aloitettiin lännestä Siikalatvan rajalta. Ensimmäiset 4000 ha raportoitiin pari vuotta sitten (Pajunen 2012) ja seuraavat 5200 ha viime vuonna (Pajunen 2013). Nyt raportoitavat suot tutkittiin vuosina 2012 ja 2013, ja ne sijaitsevat suurimmaksi osaksi Rokuan ja Oterman välisellä alueella (kuva 1). Soita on 38 kpl, ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala on 3100 ha. Muutamat suot ovat lähes luonnontilaisia, mutta niillä ei ole suojeluvarauksia. Aineistoon kuuluu kolme Niskanselän rantasuota, jotka tutkittiin GTK:n kaivosympäristöhankkeen aloitteesta. TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Aineisto koottiin käyttäen tasavälistä tutkimuspisteverkkoa (Laatikainen ym. 2011). Tutkimuspisteet paikannettiin GPS-laitteella, ja niiden sijainti ilmenee suokuvauksen yhteydessä olevasta kartasta. Tutkimuspisteitä on kahta lajia: varsinaisia tutkimuspisteitä (B-pisteet) ja syvyystutkimuspisteitä (C-pisteet). Jokaisella B-pisteellä määritettiin suotyyppi, mättäisyys ja mättäiden korkeus; metsäisillä alueilla lisäksi puulajisuhteet, puuston tiheys ja kehitysluokka. Maastossa määritettiin turvekerroksen turvelaji, maatuneisuus (H1-10), kosteus (B1-5) ja tupasvillan kuitujen suhteellinen osuus (F0-6) sekä pohjamaalaji ja liejukerrokset (Lappalainen ym. 1984). C-pisteillä määritettiin turvekerroksen paksuus ja pohjamaalaji, kesällä tutkituilla pisteillä myös suotyyppi. Suon pinnan korkeus määritettiin laserkeilausaineistosta. B-pisteitä on yhteensä 629 ja C-pisteitä Laippakairalla otettiin 464 turvenäytettä laboratoriomäärityksiä varten. Näytteitä ei otettu matalimmilta soilta. Laboratoriomääritykset Vesipitoisuus määritettiin kuivattamalla turvenäytteet 105 C:ssa vakiopainoon (Labtiumin menetelmätunnus 608G). Tiheys (kuiva-aineen määrä luonnontilaista tilavuusyksikköä kohti) laskettiin näytteistä, joiden tilavuus tiedettiin. Kuivatuista turvenäytteistä määritettiin tuhkapitoisuus hehkuttamalla ne 815 ± 25 C:ssa (819G). Kuiva-aineesta tehtiin myös lämpöarvo- (602L), hiilipitoisuus- (820L), typpipitoisuus- (820L) ja rikkipitoisuusmääritykset (810L). Monialkuainemääritykset (+503P) tehtiin ICP-AES-tekniikalla typpihappoliuotuksen (503) jälkeen. Vesipitoisuus ja tuhkapitoisuus määritettiin kaikista näytteistä. Tiheys määritettiin 401 näytteestä, lämpöarvo 38 näytteestä, hiili-, typpi- ja rikkipitoisuus 63 näytteestä. Monialkuainemäärityksiä tehtiin 26 (taulukko 1). Vuonna 2013 tutkituista soista määritettiin vain vesipitoisuus, tiheys 7

9 Hannu Pajunen Sanginjärvi Iso Kivijärvi UTAJÄRVI Piltunginjärvi Ahmasjärvi Paatinjärvi Puokiojärvi Pienanjärvi VAALA 8 Niskanselkä 35 Kaarresalo Kuostonsaari Manamansalo Ärjänselkä Vaala järvi PYHÄNTÄ 3413 Tutkittu suo Natura- ja suojelualueet 3431 Suo 0 10 km Suotiedot GTK 2014 Pohjakartta Maanmittauslaitos ja HALTIK Suojelu- ja valuma-alueet SYKE Kuva 1. Vuosina tutkittujen soiden sijainti. Vinorasteri osoittaa Natura- ja suojelualueita. Suon nimen perässä on GTK:n käyttämä ATK-numero. 1. Asumasuo (25164) 14. Korvensuo (Järvikylä) (25162) 27. Pyöriäsuo (25140) 2. Haaposuo (25170) 15. Kotilaisensuo (25119) 28. Rouvastinsuo (25172) 3. Hautasuo (25179) 16. Kotisuo (Nimisjärvi) (25118) 29. Suoperä (25160) 4. Heteojansuo (25175) 17. Kotisuo (Oterma) (25176) 30. Säynäjäsuo (25177) 5. Hyrynpuronsuo (25163) 18. Kuikkasuo (25117) 31. Taimensuo (25171) 6. Jussinsuo (25138) 19. Lihasuo (25165) 32. Taka-aituus (25129) 7. Kaakkurilamminsuo (25178) 20. Mustasuo (25124) 33. Tallikankaansuo (25169) 8. Kaivosojansuo (25158) 21. Mökkikorpi (25121) 34. Tavisuo (25120) 9. Kallioniemensuo (25139) 22. Nevansuo (25130) 35. Tervolanluhta (25159) 10. Koivukankaansuo (25168) 23. Paatinkankaansuo (25180) 36. Valkiaisensuo (25122) 11. Korpelansuo (25133) 24. Pekankaarronsuo (25152) 37. Veittikaarronsuo (25131) 12. Kortteikonsuo (25137) 25. Peräsuo (25136) 38. Yläniitty (25082) 13. Korvensuo (Nuojua) (25123) 26. Pitkäaro (25132) 8

10 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. ja tuhkapitoisuus. Vuonna 2012 oli mahdollista tehdä myös lämpöarvo- ja alkuainemäärityksiä. Määritykset tehtiin Labtium Oy:n laboratoriossa Kuopiossa. Vesipitoisuus ilmoitetaan prosentteina märän näytteen painosta ja tuhka-, rikki-, hiili- ja typpipitoisuus prosentteina kuiva-aineesta. Tiheys ilmoitetaan kiloina suokuutiota kohti. Lämpöarvot ovat kuiva-aineen tehollisia lämpöarvoja (MJ/kg). Taulukko 1. Laboratoriomääritysten lukumäärä. Suon nimi Tiheys Vesipitoisuus Tuhkapitoisuus Lämpöarvo C N S Alkuaineet (ICP) 1. Asumasuo Haaposuo Hautasuo Heteojansuo Hyrynpuronsuo Jussinsuo Kaakkurilamminsuo Kaivosojansuo Kallioniemensuo Koivukankaansuo Korpelansuo Kotilaisensuo Kotisuo (Oterma) Kuikkasuo Lihasuo Mökkikorpi Nevansuo Paatinkankaansuo Pitkäaro Pyöriäsuo Rouvastinsuo Suoperä Säynäjäsuo Taimensuo Tallikankaansuo Tavisuo Tervolanluhta Valkiaisensuo Yläniitty Yhteensä

11 Hannu Pajunen Arviointiperusteet Tuotantokelpoisena pidetään yleensä yli metrin syvyistä aluetta. Jos turvekerros on löyhä (tiheys alle 120 kg/m 3 ), edellytetään tuotantokelpoiselta alueelta vähintään 1,5 metrin syvyyttä. Tällaisia alueita on yleensä ojittamattomilla soilla. Koska turvekerrosta ei voida käyttää mineraalimaata myöten, vähennettiin tuotantokelpoista turvemäärää laskettaessa keskisyvyydestä 0,3-0,5 m. Käytännössä suon pohjalle jäävän kerroksen paksuus vaihtelee pohjan kivisyyden, turpeen laadun ja suon jälkikäytön mukaan. Tuotantokelpoista aluetta arvioitaessa jätettiin vesistöjen ja suojelualueiden ympärille sata metriä leveä suojavyöhyke. Kuivatusmahdollisuudet ja pumppauksen tarve selvitetään yksityiskohtaisen, yleensä tilaustyönä tehtävän suotutkimuksen yhteydessä. Ympäristöturpeella ymmärretään tässä raportissa kaikkea heikosti maatunutta (H1-4) rahkavaltaista turvetta. Usein se sisältää rahkasammalien jäännösten ohella sarojen, suoleväkön ja tupasvillan jäännöksiä. Jos ympäristöturpeeseen sisältyy runsaasti Acutifolia-ryhmän rahkasammalien muodostamaa turvetta, on siitä mainittu erikseen. Jos heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaosan keskimääräinen paksuus on vähintään 0,5 m, pidetään sitä soveltuvana ympäristöturpeen tuotantoon. Mikäli heikosti maatunut pintaosa on tätä ohuempi, luetaan se energiaturvekerrokseen kuuluvaksi. Osa pintakerroksesta sekoittuu alla olevaan energiaturpeeseen kunnostustoimien yhteydessä. Energiaturpeeksi soveltuvan rahkavaltaisen turpeen maatuneisuuden tulisi olla vähintään H5. Saravaltainen turve soveltuu energiaturpeeksi myös heikommin maatuneena. Energiaturpeen laatuluokkaan vaikuttavat lähtömateriaalin tuhkapitoisuus, rikkipitoisuus, lämpöarvo ja typpipitoisuus (Energiaturpeen laatuohje 2006, liite 1). Keskimääräiset laboratoriotulokset antavat viitteitä suosta saatavan turpeen laatuluokasta. Raportointi Paikanniminä käytetään peruskartalla esiintyviä nimiä. Jos jollakin suoalueella ei ole nimeä, annettiin sille työnimi lähitienoon nimistön perusteella. Otsikossa ja taulukoissa työnimi on sitaateissa. Suot raportoidaan aakkosjärjestyksessä. Teiden luokittelussa käytetään peruskartan luokittelua (autotie, ajotie, ajopolku), ja tiet pyrittiin nimeämään osoitekartan mukaan. Karttalehdet ja koordinaatit ovat uuden EUREF -koordinaattijärjestelmän mukaisia. Kunkin suon sijaintia, nykyistä tilaa ja turpeen ominaisuuksia kuvataan lyhyesti, ja suon soveltuvuus turvetuotantoon arvioidaan. Arviot perustuvat edellä kuvattuihin maasto- ja laboratoriotutkimuksiin. GTK:sta voi tilata raporttia täydentävää materiaalia kuten suokarttoja (kuva 2), poikkileikkauskuvia, laboratoriotuloksia ja tutkimusselostuksia. Tilattavissa olevat laboratoriotulokset ilmenevät taulukosta 1. Soiden luonnontila arvioidaan luonnontilaisuusasteikon (0 5) mukaan (Valtioneuvosto 2012). 0 vastaa peruuttamattomasti luonnontilansa menettänyttä ja 5 täysin luonnontilaista suota (liite 2). Turvetuotanto pyritään kohdentamaan 0 2 luokan soille. Kaikki tässä raportissa esitetyt turvemäärät ovat suokuutiometrejä. Tuotantokuutioina laskien turvemäärät ovat huomattavasti pienempiä. Pinta-alat ja turvemäärät esitetään kahden merkitsevän numeron tarkkuudella. Kymmentä hehtaaria pienemmät pinta-alat ovat kuitenkin yhden merkitsevän numeron (hehtaarin) tarkkuudella. 10

12 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa Laajankangas /6 11 0/ /8 3 1/ / / / / / / / /4 10 1/9 17 5/ / / / / / Tornikangas / / / /19 11 Haapolampi / / / / / / / / Haaposuo, 25170, Vaala Turvekerrostuman paksuus 0-1m 1-1,5m 1,5-2m 2-3m 3-4m Tutkimuspiste 6,4 Keskimääräinen maatuneisuus Heikosti maatuneen rahkavaltaisen 2/17 pintakerroksen/turvekerrostuman paksuus (dm) Syvyystutkimuspiste Turvekerrostuman paksuus (dm) m GTK 2014 Pohjakartta Maanmittauslaitos ja HALTIK Kuva 2. Esimerkki turvekerroksen paksuutta osoittavasta suokartasta. 11

13 Hannu Pajunen TUTKITUT SUOT 1. Asumasuo Asumasuo (kl. R4343, x=7171,2, y=4935,2) sijaitsee noin 12 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu etelässä Kutujokeen, pohjoisessa (19) Lihasuohon ja muualla moreenisaariin (kuva 3). Suon länsipuolella on Petäjäkoskelta Siliäkankaalle johtava ajotie. Tutkimuspisteitä on 117. Niistä suurin osa (89) on C-pisteitä. Asumasuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Kutujoen alueeseen (59.261). Pinta on m merenpintaa korkeammalla ja viettää etelään. Vedet laskevat Kutujoen kautta Oulujokeen. Suon pinta-ala on noin 110 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 44 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 26 ha. Keskisyvyys on 1,0 m ja suurin syvyys 3,3 m. Eteläosa on keskimääräistä syvempi. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Sen päällä on paikoin moreenimailta huuhtoutunutta hiekkaa. Tutkimuspisteistä on rämeellä 79 %, avosuolla 14 % ja turvekankaalla 7 %. Rämealue on enimmäkseen niukkaravinteista rahkarämettä ja lyhytkortista nevarämettä, avosuoalue ruohoista saranevaa ja turvekangas mustikkaturvekangasta ja varputurvekangasta. Puusto on enimmäkseen harvaa tai keskinkertaisen tiheää männyn taimistoa. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen, ja sen luonnontilaisuusluokka on 3. Eteläosassa on ojitettua aluetta noin 22 ha. Turvetta on kaikkiaan 1,1 milj. m 3. Siitä on rahkavaltaista 83 % ja saravaltaista 17 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkaturve. Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 18 % ja puun jäännöksiä sisältävää 11 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 5,3. Laboratoriomääritykset tehtiin eteläosan muuttumavaiheessa olevalta lyhytkortiselta nevarämeeltä otetuista näytteistä. Näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 90,5 %, tiheys 86 kg/m 3 ja tuhkapitoisuus 3,6 %. Turvekerros on ohutta pintaosaa lukuun ottamatta luonnontilainen. Asumasuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metrin syvyistä aluetta noin 19 ha ja sillä energiakäyttöön soveltuvaa turvetta 0,30 milj. m 3. Kutujoen varteen on laskennassa rajattu 100 m leveä suojavyöhyke. Tuotantokelpoiseksi arvioidusta alueesta puolet on muuttumavaiheen rämettä, puolet luonnontilaista avosuota. 12

14 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 3. Tutkimuspisteiden sijainti Asumasuolla. 13

15 Hannu Pajunen 2. Haaposuo Haaposuo (kl. R4343, x=7176,1, y=4994,5) sijaitsee noin 18 km kunnan keskustasta pohjoiskoilliseen. Suo rajoittuu lännessä Haapolampeen ja muualla moreenimaihin ja soihin (kuva 4). Itäpuolella on (7)Kaakkurilamminsuo ja kaakkoispuolella (23)Paatinkankaansuo, jota kuvataan jäljempänä. Hetejärventieltä erkaneva metsätie ulottuu Haaposuon länsireunaan ja Velholantieltä erkaneva itäreunaan. Suolla on 121 tutkimuspistettä, joista suurin osa (90) on C-pisteitä. Haaposuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Heteojan valuma-alueeseen (59.253). Pinta on m merenpintaa korkeammalla ja viettää länteen. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Hetejärveen, josta edelleen Heteojan ja Naamanjoen kautta Oulujokeen. Suon pinta-ala on noin 110 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 83 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 59 ha. Keskisyvyys on 1,6 m ja suurin syvyys 3,5 m. Suoallas on yhtenäinen ja itäreunalta nopeasti syvenevä. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Tutkimuspisteistä on avosuolla 44 %, rämeellä 39 %, korvessa 1 % ja turvekankaalla 16 %. Avosuo on enimmäkseen luonnontilaista varsinaista saranevaa ja lyhytkortista nevaa, räme lyhytkortista nevarämettä (kuva 5) ja tupasvillarämettä ja turvekangas puolukkaturvekangasta ja varputurvekangasta. Puusto on enimmäkseen keskinkertaisen tiheää männyn taimistoa. Luonnontilaisuusluokka on 3. Ojia on lähinnä pohjois- ja länsiosan rämealueella. Turvetta on kaikkiaan 1,7 milj. m 3. Siitä on saravaltaista 54 %, rahkavaltaista 45 % ja ruskosammalvaltaista 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve, sararahkaturve ja rahkaturve. Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 7 % ja puun jäännöksiä sisältävää 11 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 5,9. Kolmelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 91,1 %, tiheys 85 kg/m 3 ja tuhkapitoisuus 3,9 %. Näytepisteiden väliset erot ovat pieniä. Haaposuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metrin syvyistä aluetta noin 57 ha. Sillä on tuotantokelpoista ympäristöturvetta 0,29 milj. m 3 ja tuotantokelpoista energiaturvetta 0,86 milj. m 3. Ympäristökäyttöön soveltuvaa kerrosta on keskimäärin 0,5 m ja sen alla energiakäyttöön soveltuvaa keskimäärin 1,5 m. Haapolammen rannalle on rajattu 100 m leveä suojavyöhyke. Tuotantokelpoiseksi arvioitu alue on enimmäkseen luonnontilaista. 14

16 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 4. Tutkimuspisteiden sijainti Haaposuolla. Kuva 5. Lyhytkortista nevarämettä Haaposuon keskiosassa. Kuva: H. Pajunen, GTK. 15

17 Hannu Pajunen 3. Hautasuo Hautasuo (kl. R5121, x=7176,8, y=5021,4) sijaitsee noin 20 km kunnan keskustasta pohjoisluoteeseen. Suo rajoittuu idässä Velholantiehen, muualla loivapiirteiseen soistuneeseen moreenimaastoon (kuva 6). Tutkimuspisteitä on yhteensä 49, joista suurin osa (39) C-pisteitä. Hautasuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Paatinjärven valuma-alueeseen (59.265). Pinta on m merenpintaa korkeammalla ja viettää itään. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Paatinjärveen ja sieltä Otermanjärven ja Kutujoen kautta Oulujokeen. Suon pinta-ala on 43 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 15 ha. Keskisyvyys on 0,7 m ja suurin syvyys 1,5 m. Suon pohja on tasainen, ja pohjamaa on hiekkaa. Tutkimuspisteistä on rämeellä 74 % ja turvekankaalla 26 %. Yleisimpiä suotyyppejä ovat isovarpuräme, varsinainen sararäme ja lyhytkortinen nevaräme, jotka kaikki ovat muuttumavaiheessa. Turvekangas on suurimmaksi osaksi varputurvekangasta. Puusto on mäntyvaltaista, keskinkertaisen tiheää ja kehitysluokaltaan varttunutta tai nuorta kasvatusmetsää. Suo on kauttaaltaan ojitettu, ja sen luonnontilaisuusluokka on 1. Turvetta on kaikkiaan 0,30 milj. m 3. Siitä on rahkavaltaista 56 % ja saravaltaista 44 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkasaraturve. Puun jäännöksiä lisätekijänä sisältävää turvetta on 33 % ja varpujen jäännöksiä sisältävää 52 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 4,9. Liekoja on yli metrin syvyisellä alueella keskimäärin 3,8 % turvetilavuudesta. Keskiosasta otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 87,4 %, tiheys 119 kg/m 3 ja tuhkapitoisuus 4,4 %. Hautasuo on tässä raportissa käytettävillä kriteereillä liian matala turvetuotantoon. Alueella on nyt hyvä puusto. Mikäli turvetta halutaan hyödyntää, tulee turvetuotanto ajoittaa metsän uudistamisen yhteyteen km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 6. Tutkimuspisteiden sijainti Hautasuolla. 16

18 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa Heteojansuo Heteojansuo (kl. R4343, x=7177,3, y=4957,5) sijaitsee noin 19 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suota ei ole nimetty peruskartalla. Tutkittu alue rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon ja ulottuu etelässä Hetejärventielle. Hetejärventieltä erkanee ajoura suon itäosaan (kuva 7). Tutkimuspisteitä on yhteensä 30. Niistä suurin osa on C-pisteitä. Heteojansuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Heteojan valuma-alueeseen (59.253). Suon pinta on m merenpintaa korkeammalla ja viettää länteen. Vedet laskevat Heteojan ja Naamanjoen kautta Oulujokeen. Suon pinta-ala on 45 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 6 ha. Keskisyvyys on 0,7 m ja suurin syvyys 1,4 m. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Tutkimuspisteistä puolet on turvekankaalla, puolet rämeellä. Puusto on enimmäkseen mäntyvaltaista, keskinkertaisen tiheää ja kehitysluokaltaan nuorta kasvatusmetsää. Reunamien puustoa on uudistushakattu. Suon luonnontilaisuusluokka on 0. Turvetta on kaikkiaan 0,30 milj. m 3. Siitä on rahkavaltaista 73 % ja saravaltaista 27 %. Yleisin turvelaji on sararahkaturve. Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 23 % ja puun jäännöksiä sisältävää 17 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 6,3. Itäosasta otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 89,3 %, tiheys 101 kg/m 3 ja tuhkapitoisuus 5,3 %. Tuhkapitoisuudet ovat saravaltaiselle turvekerrokselle tyypillisiä. Heteojansuo on liian matala turvetuotantoon km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 7. Tutkimuspisteiden sijainti Heteojansuolla. 17

19 Hannu Pajunen 5. Hyrynpuronsuo Hyrynpuronsuo (kl. R4334, x=7166,1, y=4985,9) sijaitsee noin 9 km kunnan keskustasta koilliseen. Suota ei ole nimetty peruskartalla. Tutkittu alue käsittää Hyrynpuron varressa olevan suoalueen (kuva 8). Alue rajoittuu luoteessa Otermantiehen. Suo jatkuu tien toisella puolen (38)Yläniittynä. Tutkimuspisteitä on yhteensä 52, suurin osa (41) C-pisteitä. Hyrynpuronsuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Ala-Parttuaisen puron valuma-alueeseen (59.267). Suon pinta on m merenpintaa korkeammalla ja viettää kohti Hyrynpuroa. Vedet laskevat Hyrynpuron ja Ala-Parttuaisen puron kautta Oulujokeen. Suon pinta-ala on noin 45 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 25 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 15 ha. Keskisyvyys on 1,3 m ja suurin syvyys 4,0 m. Suolla on kaksi erillistä syvännettä. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu ja moreeni. Tutkimuspisteistä on turvekankaalla 54 %, rämeellä 41 % ja korvessa 5 %. Turvekangas on suurimmaksi osaksi puolukkaturvekangasta ja räme muuttumavaiheen tupasvillarämettä. Puusto on enimmäkseen keskinkertaisen tiheää, nuorta kasvatusmetsää. Männyn keskimääräinen osuus on noin puolet, kuusen kolmasosa ja koivun viidesosa. Suo on kauttaaltaan ojitettu, ja sen luonnontilaisuusluokka on 0. Turvetta on kaikkiaan 0,60 milj. m 3. Siitä on rahkavaltaista 53 % ja saravaltaista 47 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkasaraturve. Puun jäännöksiä lisätekijänä sisältävää turvetta on 29 % turvemäärästä. Muita lisätekijöitä on vähän. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 5,9. Pohjoisosasta otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 86,3 %, tiheys 128 kg/m 3 ja tuhkapitoisuus 6,3 %. Tuhkapitoisuus kohoaa lähellä pohjaa 13 prosentin tasolle. Muuten tulokset ovat saravaltaiselle turvekerrokselle tyypillisiä. Hyrynpuronsuon pohjoisosassa on turvetuotantoon soveltuvaa, yli metrin syvyistä aluetta noin 10 ha ja sillä energiakäyttöön soveltuvaa turvetta 0,15 milj. m 3. Tuotantokelpoiseksi arvioitu alue on suurelta osalta avohakattu ja sillä on hyvin tiheä koivuvaltainen taimisto. Puron varsi on rajattu pois mahdollisten tulvakerrosten takia km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 8. Tutkimuspisteiden sijainti Hyrynpuronsuolla

20 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa Jussinsuo Jussinsuo (kl. R4334, x=7167,4, y=4920,4) sijaitsee noin 8 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu lännessä moreenisaariin, muualla moreenimaista huuhtoutuneisiin lajittuneisiin mineraalimaihin. Petäjäkoskentie menee tutkitun alueen halki (kuva 9). Tutkimuspisteitä on 49. Niistä on B-pisteitä 14 ja C-pisteitä 35. Jussinsuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Kutujoen alueeseen (59.261). Pinta on m merenpintaa korkeammalla ja viettää kaakkoon. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Kutujokeen ja sieltä Järvikylän kautta Oulujokeen. Suon pinta-ala on noin 72 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 9 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 2 ha. Keskisyvyys on 0,5 m ja suurin syvyys 1,9 m. Suon pohja on tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Tutkimuspisteistä on rämeellä 96 % ja turvekankaalla 4 %. Puolet rämeestä on muuttumavaiheen tupasvillarämettä, toinen puoli lähinnä pallosararämettä ja varsinaista sararämettä, jotka nekin ovat muuttumavaiheessa. Puusto on enimmäkseen mäntyvaltaista, keskinkertaisen tiheää ja kehitysluokaltaan nuorta kasvatusmetsää. Suon luonnontilaisuusluokka on 1. Turvetta on kaikkiaan 0,41 milj. m 3. Siitä on rahkavaltaista 77 % ja saravaltaista 23 %. Yleisin turvelaji on sararahkaturve (51 %). Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 49 %, puun jäännöksiä sisältävää 20 % ja varpujen jäännöksiä sisältävää 26 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 4,4. Länsiosasta otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 87,8 %, tiheys 125 kg/m 3 ja tuhkapitoisuus 3,2 %. Turvekerroksen pohjaosa on tiivis. Pintaosan (0 0,4 m) tiheyttä ei voitu määrittää, joten koko kerroksen keskimääräinen tiheys jää määritysten keskiarvoa pienemmäksi. Jussinsuo on liian matala turvetuotantoon km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 9. Tutkimuspisteiden sijainti Jussinsuolla. 19

21 Hannu Pajunen 7. Kaakkurilamminsuo Kaakkurilamminsuo (kl. R5121, x=7176,1, y=5006,4) sijaitsee noin 18 km kunnan keskustasta pohjoiskoilliseen. Suo rajoittuu moreenimaihin, ja sen pohjoisreunalle tulee Velholantieltä erkaneva ajotie (kuva 10). Tutkimuspisteitä on 95. Niistä suurin osa (70) on C-pisteitä. Kaakkurilamminsuo on Oulujoen vesistöalueella ja sijaitsee kolmella eri valuma-alueella. Itäosa kuuluu Paatinjärven valuma-alueeseen (59.265) ja luoteisosa Heteojan valuma-alueeseen (59.253). Niiden välissä on kaistale Otermanjärven lähialuetta (59.262). Suon pinta on m merenpintaa korkeammalla. Suon pinta-ala on noin 87 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 20 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 11 ha. Keskisyvyys on 0,8 m ja suurin syvyys 2,8 m. Kaakkurilammen kohdalla on luode kaakkosuuntainen syvänne. Muuten suo on matala ja tasapohjainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni 63 % ja hiekka 34 %. Tutkimuspisteistä on rämeellä 48 %, avosuolla 42 % ja turvekankaalla 10 %. Räme on suurimmaksi osaksi lyhytkortista nevarämettä, josta osa on luonnontilaista, osa ojikkoa ja osa muuttumaa. Avosuo on suurimmaksi osaksi luonnontilaista lyhytkortista nevaa. Puusto on enimmäkseen harvaa, kitukasvuista rämemännikköä. Kaakkurilammen itäpuolen puustoa on ennallistettu hakkaamalla. Suon luonnontilaisuusluokka on 2. Turvetta on kaikkiaan 0,69 milj. m 3. Siitä on rahkavaltaista 96 %, ruskosammalvaltaista 2 % ja saravaltaista 2 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkaturve. Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 11 %, puun jäännöksiä sisältävää 4 % ja varpujen jäännöksiä sisältävää 7 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 4,1. Keskiosan syvänteestä otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 90,8 %, tiheys 82 kg/ m 3 ja tuhkapitoisuus 2,6 %. Tulokset ovat luonnontilaiselle, rahkavaltaiselle turvekerrokselle tyypillisiä. Kaakkurilamminsuo on liian matala turvetuotantoon. Syvänteen käyttöä rajoittaa lampi. Jos lammen ympärille rajataan sadan metrin suojavyöhyke, pienenee yli 1,5 metrin syvyisen alueen koko alle viiden hehtaarin km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 10. Tutkimuspisteiden sijainti Kaakkurilamminsuolla

22 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa Kaivosojansuo Kaivosojansuo (kl. R4333, x=7156,0, y=4994,5) sijaitsee Neulaniemen tyvessä, noin 8 km kunnan keskustasta itäkaakkoon. Suolle ei ole nimeä peruskartalla. Tutkittu alue rajoittuu idässä ja lännessä Oulujärveen ja sen poikki on kaivettu veneväylä, Kaivosoja. Neulaniemen tie menee tutkitun alueen halki (kuva 11). Tutkimuspisteitä on 12, joista neljä on B-pisteitä ja kahdeksan C-pisteitä. Kaivosojansuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Niskanselän lähialueeseen (59.311). Suon pinta on noin 124 m merenpintaa korkeammalla. Suon pinta-ala on noin 30 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 11 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 2 ha. Keskisyvyys on 0,7 m ja suurin syvyys 2,0 m. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja hiesu. Tutkimuspisteistä on rämeellä 67 % ja pellolla 33 %. Yleisimpiä suotyyppejä ovat varsinainen sararäme, rahkaräme ja tupasvillaräme. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 20 % ja mättäiden korkeus on 4 dm. Puusto on mäntyvaltaista ja jakautuu eri kehitys- ja tiheysluokkiin. Suon luonnontilaisuusluokka on 2. Turvetta on kaikkiaan 0,22 milj. m 3. Siitä rahkavaltaista 34 % ja saravaltaista 66 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 37 % ja varpujen jäännöksiä sisältävää 21 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 4,7. Läheltä Soutulahden puoleista rantaa otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 87,3 %, tiheys 115 kg/m 3, tuhkapitoisuus 4,3 %, hiilipitoisuus 55,3 %, typpipitoisuus 2,03 % ja rikkipitoisuus 0,21 %. Kerroksen pintaosa on rahkavaltainen ja pohjaosa saravaltainen, mikä näkyy pohjaosan korkeampina tuhka-, rikki- ja typpipitoisuuksina. Hiilipitoisuudet ovat korkeimmillaan kerrostuman puolivälissä. Kaivosojansuo ei sovellu turvetuotantoon. Rannan turvekerros ulottuu 1,5 m Oulujärven pinnan alapuolelle ja osoittaa vedenpinnan olleen suon syntyaikaan huomattavasti nykyistä alempana km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 11. Tutkimuspisteiden sijainti Kaivosojansuolla. 21

23 Hannu Pajunen 9. Kallioniemensuo Kallioniemensuo (kl. R4334, x=7168,8, y=4907,1) sijaitsee noin 10 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suota ei ole nimetty peruskartalla. Tutkittu alue rajoittuu pohjoisessa Tolkansuon soidensuojelualueeseen ja muualla huuhtoutuneeseen moreenimaastoon (kuva 12). Tutkittu alue ulottuu idässä lähelle Petäjäkoskentietä ja lännessä lähelle Tolkantietä. Tutkimuspisteitä on 174. Niistä on B- pisteitä 44 ja C-pisteitä 130. Kallioniemensuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu suurimmaksi osaksi Tolkanojan valumaalueeseen (59.264). Itäosa kuuluu Kutujoen alueeseen (59.261). Pinta on m merenpintaa korkeammalla ja viettää etelään. Vedet laskevat Oulujokeen itäosasta Kutujoen kautta, muualta Tolkanojan, Järvenjärven ja Keskijärven kautta. Suon pinta-ala on noin 250 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 38 ha. Alue jakautuu kahdeksaan erilliseen altaaseen. Suo on matala: keskisyvyys 0,5 m ja suurin syvyys 1,5 m. Suon pohja on tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Tutkimuspisteistä on rämeellä 87 %, turvekankaalla 12 % ja avosuolla 1 %. Yleisin suotyyppi on muuttumavaiheen varsinainen sararäme. Loppuosa jakautuu monen eri suotyypin kesken. Puusto on enimmäkseen mäntyvaltaista, keskinkertaisen tiheää ja kehitysluokaltaan nuorta kasvatusmetsää. Suon luonnontilaisuusluokka on 1. Turvetta on kaikkiaan 1,5 milj. m 3. Siitä on saravaltaista 55 % ja rahkavaltaista 45 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve ja sararahkaturve. Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 18 %, puun jäännöksiä sisältävää 15 % ja varpujen jäännöksiä sisältävää 45 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 4,3. Lounaisosasta otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 87,6 %, tiheys 126 kg/m 3 ja tuhkapitoisuus 3,8 %. Pintaosalle ei voitu laskea tiheyttä, joten määritysten keskiarvo edustaa kerrostuman keski- ja pohjaosaa. Kallioniemensuolla on turvetuotantoon soveltuvaa yli metrin syvyistä aluetta noin 20 ha ja sillä energiakäyttöön soveltuvaa turvetta noin 0,18 milj. m 3. Alue jakautuu kahteen erilliseen altaaseen. 22

24 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 12. Tutkimuspisteiden sijainti Kallioniemensuolla. 23

25 Hannu Pajunen 10. Koivukankaansuo Koivukankaansuo (kl. R4343, x=7173,3, y=4967,4) sijaitsee noin 14 km kunnan keskustasta pohjoiskoilliseen. Suota ei ole nimetty peruskartalla. Tutkittu alue rajoittuu lounaassa Pieneen Koivukankaaseen ja pohjoispuolella Isoon Koivukankaaseen. Suota ympäröivät mineraalimaat ovat voimakkaasti huuhtoutuneita moreenimaita. Pohjoispuolella on Naamantie ja itäpuolella siltä erkaneva, turvetuotantoalueen reunaa seuraava Ahvensuontie (kuva 13). Tutkimuspisteitä on 78. Niistä 20 on tarkemmin tutkittuja B-pisteitä. Koivukankaansuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu suurimmaksi osaksi Kutujoen alueeseen (59.261). Pinta on m merenpintaa korkeammalla ja viettää suurimmassa osassa suota loivasti etelään. Vedet laskevat Oulujokeen luoteisosasta Naamanjoen ja muualta Kutujoen kautta. Suon pinta-ala on noin 71 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 16 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 1 ha. Keskisyvyys on 0,6 m ja suurin syvyys 1,7 m. Suon pohja on tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Tutkimuspisteistä on rämeellä 52 % ja avosuolla 48 %. Suolla on useita niukkaravinteisia suotyyppejä. Rämealueen yleisin suotyyppi on lyhytkortinen nevaräme (kuva 14) ja avosuon lyhytkortinen neva. Puusto on enimmäkseen harvaa, kitukasvuista rämemännikköä. Suon luonnontilaisuusluokka on 4. Turvetta on kaikkiaan 0,45 milj. m 3. Siitä on rahkavaltaista 75 % ja saravaltaista 25 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkaturve, sararahkaturve ja rahkasaraturve. Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 26 % ja varpujen jäännöksiä sisältävää 6 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 4,1. Luoteisosasta otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 86,9 %, tiheys 159 kg/m 3 ja tuhkapitoisuus 2,8 %. Turvekerroksen pintaosa on heikosti maatunutta rahkaturvetta, jolle ei voitu laskea tiheyttä. Määritysten suuri keskiarvo edustaa turvekerroksen tiivistä pohjaosaa. Koivukankaansuo on liian matala turvetuotantoon. Pohjaosan turve soveltuu hyvin energiakäyttöön, mutta kerros on liian ohut (0,4 m). 24

26 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 13. Tutkimuspisteiden sijainti Koivukankaansuolla. Kuva 14. Lyhytkortista nevarämettä Koivukankaansuolla. Kuva: H. Pajunen, GTK. 25

27 Hannu Pajunen 11. Korpelansuo Korpelansuo (kl. R4334, x=7165,4, y=4897,0) sijaitsee Järvikylässä, noin 7 km kunnan keskustasta pohjoisluoteeseen. Suota ei ole nimetty peruskartalla. Tutkittu alue rajoittuu moreenisaariin, joiden välisissä painanteissa on soistunutta, hienojakoista mineraalimaata. Tutkittu alue ulottuu idässä Petäjäkoskentielle (kuva 15). Tutkimuspisteitä on 55. Niistä on B-pisteitä 12 ja C-pisteitä 43. Korpelansuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu suurimmaksi osaksi Kutujoen alueeseen (59.261). Pinta on m merenpintaa korkeammalla ja viettää etelään. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Järvenjärveen ja sieltä Keskijärven kautta Oulujokeen. Suon pinta-ala on noin 55 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 24 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 9 ha. Keskisyvyys on 0,9 m ja suurin syvyys 1,8 m. Suon pohja on tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiekka. Tutkimuspisteistä on rämeellä 96 % ja turvekankaalla 4 %. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme, isovarpuräme ja rahkaräme, jotka kaikki ovat muuttumavaiheessa. Keskimäärin 4 dm korkeat mättäät peittävät lähes puolet suon pinnasta. Puusto on enimmäkseen mäntyvaltaista, keskikertaisen tiheää ja kehitysluokaltaan joko taimistoa tai nuorta kasvatusmetsää. Suo on kauttaaltaan ojitettu, ja sen luonnontilaisuusluokka on 1. Turvetta on kaikkiaan 0,49 milj. m 3. Siitä on rahkavaltaista 74 % ja saravaltaista 26 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkaturve. Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 39 %, puun jäännöksiä sisältää 40 % ja varpujen jäännöksiä sisältävää 19 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 4,8. Liekoja on noin puoli prosenttia turvetilavuudesta. Keskiosasta otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 87,9 %, tiheys 116 kg/m 3 ja tuhkapitoisuus 2,0 %. Näytteenottopaikan turvekerros on rahkavaltainen. Sen heikosti maatunut pintaosa on löyhä, mutta hyvin maatunut pohjaosa tiivis (tiheys noin 150 kg/m 3 ). Tuhkapitoisuudet ovat rahkavaltaiselle turvekerrokselle tyypillisiä. Korpelansuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli metrin syvyistä aluetta noin 20 ha. Sillä on ympäristökäyttöön soveltuvaa turvetta noin 0,10 milj. m 3 ja sen alla energiakäyttöön soveltuvaa turvetta turvetilavuutena mitaten saman verran, noin 0,10 milj. m km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 15. Tutkimuspisteiden sijainti Korpelansuolla

28 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa Kortteikonsuo Kortteikonsuo (kl. R4334, x=7167,8, y=4900,0) sijaitsee noin 9 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suota ei ole nimetty peruskartalla. Tutkittu alue rajoittuu huuhtoutuneeseen, sittemmin soistuneeseen moreenimaastoon. Suon koillispuolella on edellä kuvattu (9)Kallioniemensuo ja kaakkoispuolella aiemmin tutkittu Löytölamminsuo (Häikiö 2008). Tolkantie sivuaa suon länsireunaa (kuva 16). Tutkimuspisteitä on 70, niistä suurin osa (52) C-pisteitä. Kortteikonsuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Tolkanojan valuma-alueeseen (59.264). Suon pinta on m merenpintaa korkeammalla ja viettää kaakkoon. Vedet laskevat Tolkanojan, Järvenjärven ja Keskijärven kautta Oulujokeen. Suon pinta-ala on noin 92 ha. Suo on matala: keskisyvyys 0,4 m ja suurin syvyys 1,0 m. Pohja on tasainen. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiekka. Tutkimuspisteistä on turvekankaalla 56 % ja rämeellä 44 %. Turvekangas on enimmäkseen varputurvekangasta ja puolukkaturvekangasta ja räme muuttumavaiheen tupasvillarämettä ja muuttumavaiheen isovarpurämettä. Puusto on enimmäkseen mäntyvaltaista, keskinkertaisen tiheää ja kehitysluokaltaan nuorta kasvatusmetsää. Nuoren kasvatusmetsän ohella on myös varttunutta kasvatusmetsää ja taimistoa. Suon luonnontilaisuusluokka on 0. Turvetta on kaikkiaan 0,41 milj. m 3. Siitä on rahkavaltaista 91 % ja saravaltaista 9 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkaturve. Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 22 %, puun jäännöksiä sisältävää 19 % ja varpujen jäännöksiä sisältävää 3 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 5,6. Kortteikonsuo on liian matala turvetuotantoon km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 16. Tutkimuspisteiden sijainti Kortteikonsuolla. 27

29 Hannu Pajunen 13. Korvensuo (Nuojua) Korvensuo (kl. R4334, x=7160,9, y=4824,6) sijaitsee Korvenkylässä noin 10 km kunnan keskustasta länteen. Suota ei ole nimetty peruskartalla. Tutkittu alue rajoittuu loivapiirteisiin hiekkamaihin. Suon koillispuolella on rautatie, kaakkoispuolella Kantolantie, lounaispuolella Rokuantie ja länsipuolella Rokuantieltä erkaneva ajotie (kuva 17). Tutkimuspisteitä on 62. Niistä suurin osa (50) on C-pisteitä. Korvensuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Siirasojan valuma-alueeseen (59.217). Pinta on m merenpintaa korkeammalla ja viettää pohjoiseen. Vedet laskevat Siirasojan kautta Oulujokeen. Suon pinta-ala on noin 69 ha. Suo on matala. Keskisyvyys on vain 0,2 m ja suurin syvyys 0,7 m. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiekka. Tutkimuspisteistä on turvekankaalla 93 % ja rämeellä 7 %. Yleisin turvekangastyyppi on puolukkaturvekangas. Puusto on enimmäkseen mäntyvaltaista, keskinkertaisen tiheää tai tiheää ja kehitysluokaltaan nuorta kasvatusmetsää. Suo on kauttaaltaan ojitettu, ja sen luonnontilaisuusluokka on 0. Turvetta on kaikkiaan 0,14 milj. m 3. Siitä on rahkavaltaista 84 % ja saravaltaista 16 %. Yleisin turvelaji on sararahkaturve. Varpujen jäännöksiä lisätekijänä sisältävää turvetta on 84 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 4,9. Korvensuo on liian matala turvetuotantoon km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 17. Tutkimuspisteiden sijainti Korvensuolla (Nuojua). 28

30 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa Korvensuo (Järvikylä) Korvensuo (kl. R4334, x=7164,7, y=4942,9) sijaitsee noin 6 km kunnan keskustasta pohjoiskoilliseen. Suo rajoittuu huuhtoutuneeseen, sittemmin soistuneeseen moreenimaastoon. Suon pohjoisosaan tulee Varpuvaarantie (kuva 18). Tutkimuspisteitä on 16, suurin osa B-pisteitä. Korvensuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu suurimmaksi osaksi Ala-Parttuaisen puron valuma-alueeseen (59.267). Suon pinta on m merenpintaa korkeammalla ja viettää etelään. Vedet laskevat Ala-Parttuaisen puron ja Keskijärven kautta Oulujokeen. Suon pinta-ala on noin 54 ha. Suo on matala. Sen keskisyvyys on vain 0,5 m ja suurin syvyys 1,0 m. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Tutkimuspisteistä on turvekankaalla 80 % ja rämeellä 20 %. Yleisimmät turvekangastyypit ovat puolukkaturvekangas ja varputurvekangas. Puusto on enimmäkseen mäntyvaltaista, keskinkertaisen tiheää ja kehitysluokaltaan nuorta kasvatusmetsää. Suo on kauttaaltaan ojitettu, ja sen luonnontilaisuusluokka on 0. Turvetta on kaikkiaan 0,27 milj. m 3, ja se kaikki on rahkavaltaista. Turvelajit ovat sararahkaturve (59 %) ja rahkaturve (41 %). Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 18 % ja puun jäännöksiä sisältävää 11 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 5,2. Korvensuo on liian matala turvetuotantoon km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 18. Tutkimuspisteiden sijainti Korvensuolla (Järvikylä). 29

31 Hannu Pajunen 15. Kotilaisensuo Kotilaisensuo (kl. R4333, x=7154,3, y=4892,9) sijaitsee noin 6 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suota ei ole nimetty peruskartalla. Tutkittu alue rajoittuu idässä Nimisjokeen, muualla muinaisen Itämeren kasaamiin rantavalleihin ja hiekkamaihin. Vuolijoentie menee alueen eteläosan halki, ja Vuolijoentieltä erkaneva Nimisjärventie sivuaa luoteisosaa (kuva 19). Tutkimuspisteitä on 66, joista tarkemmin tutkittuja B-pisteitä on 17. Kotilaisensuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Nimisjoen valuma-alueeseen (59.313). Suon pinta on m merenpintaa korkeammalla ja viettää itään. Vedet laskevat Nimisjoen kautta Oulujärveen. Suon pinta-ala on noin 76 ha. Siitä on yli metrin syvyistä aluetta 25 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä 1 ha. Keskisyvyys on 0,7 m ja suurin syvyys 1,7 m. Suon pohjalla on turpeeseen hautautuneita rantavalleja. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Tutkimuspisteistä on rämeellä 48 %, turvekankaalla 45 % ja avosuolla 7 %. Yleisin rämetyyppi on isovarpuräme. Sen ohella tavataan muita niukkaravinteisia rämeitä. Turvekangas on joko varputurvekangasta tai puolukkaturvekangasta. Puusto on enimmäkseen keskinkertaisen tiheää männyn taimistoa. Suon luonnontilaisuusluokka on 1. Turvetta on kaikkiaan 0,56 milj. m 3. Siitä on rahkavaltaista 82 % ja saravaltaista 18 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkaturve ja sararahkaturve. Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 45 %, puun jäännöksiä sisältävää 25 % ja varpujen jäännöksiä sisältävää 11 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 5,8. Liekoja on eniten vajaan metrin syvyydessä. Kahdelta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 88,0 %, tiheys 122 kg/m 3 ja tuhkapitoisuus 3,5 %. Turvekerroksen pohjaosa on tiivis ja tuhkapitoisuus pohjaosaa lukuun ottamatta alhainen. Lämpöarvo, hiili-, typpi- ja rikkipitoisuus määritettiin itäosan näytteenottopaikalta, ja tuloksiksi saatiin: 22,2 MJ/kg, 56,1 % (C), 1,3 % (N) ja 0,17 % (S). Kotilaisensuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli metrin syvyistä aluetta noin 20 ha ja sillä energiakäyttöön soveltuvaa turvetta 0,18 milj. m 3. Heikosti maatunutta rahkavaltaista pintaosaa on keskimäärin 0,4 m km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 19. Tutkimuspisteiden sijainti Kotilaisensuolla. 30

32 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa Kotisuo (Nimisjärvi) Kotisuo (kl. R4333, x=7155,4, y=4881,0) sijaitsee noin 6 km kunnan keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu muinaisen Itämeren kasaamiin rantavalleihin. Suo on teiden ympäröimä: koillispuolella on Nimisjärventie, luoteispuolella Neittäväntie ja lounaispuolella siltä erkaneva ajotie (kuva 20). Tutkimuspisteitä on 32. Niistä suurin osa (24) on C-pisteitä. Kotisuo on Oulujoen vesistöalueella ja kuuluu Nimisjoen valuma-alueeseen (59.313). Suon pinta on m merenpintaa korkeammalla ja viettää voimakkaasti koilliseen. Vedet laskevat Nimisjärven ja Nimisjoen kautta Oulujärveen. Suon pinta-ala on noin 39 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 2 ha. Suo on matala: keskisyvyys 0,5 m ja suurin syvyys 1,3 m. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Tutkimuspisteistä on turvekankaalla 47 %, pellolla 29 % ja rämeellä 24 %. Turvekangas on enimmäkseen puolukkaturvekangasta ja räme muuttumavaiheen tupasvillarahkarämettä. Puusto on enimmäkseen keskinkertaisen tiheää, mäntyvaltaista taimistoa. Suon luonnontilaisuusluokka on 0. Rahkavaltaista turvetta on kaikkiaan 0,17 milj. m 3. Yleisin turvelaji on sararahkaturve (73 %). Tupasvillaa lisätekijänä sisältävää turvetta on 36 %, puun jäännöksiä (L) sisältävää 23 % ja varpujen jäännöksiä sisältävää 4 % turvemäärästä. Turvekerrostuman keskimääräinen maatuneisuus on 6,3. Nimisjärven Kotisuo on liian matala turvetuotantoon km Pohjakartta Maanmittauslaitos Valuma-alueet SYKE Kuva 20. Tutkimuspisteiden sijainti Kotisuolla (Nimisjärvi). 31