Turvetutkimusraportti 406

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Turvetutkimusraportti 406"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 406 Ari Luukkanen MAANINGALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Espoo 2010

3 Luukkanen Ari Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. Geologian tutkimuskeskus., Turvetutkimusraportti 406, 49 sivua, 36 kuvaa, 3 taulukkoa ja 3 liitettä. Geologian tutkimuskeskus tutki vuosina 1989 sekä Maaningan kunnan alueella 17 suota yhteispinta-alaltaan 974 ha. Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä noin 11,73 milj. suo-m 3. Soiden keskisyvyys on 1,1 m, josta heikosti maatuneen rahkaturpeen osuus on 0,1 m. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,7. Yli kaksi metriä syvän alueen pinta-ala on 164 ha ja turvemäärä 38 % koko tutkitun alan turvemäärästä. Turpeista on saravaltaisia 74 %, rahkavaltaisia 25 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Luonnontilaisen suon osuus on noin 13 % ja turvekankaan 54 % suotyyppihavainnoista pinta-alalla painotettuna. Energiaturpeeksi soveltuvan turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 4,7 % kuivapainosta. Turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,25 %, vesipitoisuus 90,2 % märkäpainosta ja kuiva-aineen määrä 94 kg/m 3. Energiaturpeeksi soveltuvan kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,7 MJ/kg. Tutkituista soista 12 soveltuu energiaturvetuotantoon. Turvetuotantoon soveltuva pinta-ala on 270 ha, ja siinä on tuotantoon soveltuvaa turvetta noin 4,43 milj. suo-m 3. Tämän turpeen energiasisältö 50 %:n käyttökosteudessa on noin 2,12 milj. MWh. Kahdessa suossa on turvetuotantoon soveltuvaa, heikosti maatunutta pintarahkaturvetta. Tätä turvetta on 21 ha:n alueella noin suo-m 3. Avainsanat: suo, turvevarat, energiaturve, Maaninka Ari Luukkanen Geologian tutkimuskeskus PL KUOPIO Sähköposti: ari.luukkanen@gtk.fi ISBN ISSN

4 Luukkanen Ari Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. The Peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 406, 49 pages, 36 figures, 3 tables and 3 appendices. The Geological survey of Finland studied peat reserves in the municipality of Maaninka in1989 and Seventeen peatlands covering 974 hectares were studied. The peatlands studied contain a total of million m 3 of peat in situ. The mean thickness of peat is 1.1 m, including the slightly humified Sphagnum predominant surface layer which averages 0.1 m in thickness. The mean humification degree of peat is H 4.7. The area deeper than two meters covers 164 hectares and contains 38 % of the total quantity of peat. Seventyfour per cent of the peat is Carex predominant, 25 % Sphagnum predominant and 1 % Bryales predominant. Pristine peatland covers 13 % of the total area. Drained peatland forest covers 54 per cent of the studied peatland area. The average ash content of energy peat is 4.7 % of dry weight. The water content of energy peat is 90.2 % in situ. The average dry bulk density of energy peat is 94 kg per m 3 in situ and sulfur content 0.25 % of dry weight. The average effective calorific value of dry energy peat is 20.7 MJ/kg. Twelve mires are suitable for energy peat production. The total area suitable for energy peat production is 270 hectares. The amount of mineable energy peat is some 4.43 million m 3 in situ. The energy content at 50 % moisture content is about 2.12 million MWh. Two mires covering 21 hectares include surface peat layer which is weakly decomposed and mineable. The amount of that peat is some m 3 in situ. Key words: peatland, mire, peat reserves, energy peat, Maaninka Ari Luukkanen Geological Survey of Finland P.O. Box 1237 FIN KUOPIO E- mail: ari.luukkanen@gtk.fi

5 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO... 7 TUTKIMUSMENETELMÄT... 9 Kenttätutkimukset... 9 Laboratoriomääritykset AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET ARVIOINTIPERUSTEET TUTKITUT SUOT Lehmilahdensuo Hämeensuo Hirvilammensuo Ostosuo Pappilansuo Ruutlammensuo Tuurisuo Laihasuo Heinäsuo Veihtsuo Palosuo Soidinsuo Suurisuo Mustinsuo Pasattarensuo Puustellinsuo Pitkänjärvensuo TULOSTEN TARKASTELUA Suot ja soistuminen Suoyhdistymät ja suotyypit Turvekerrostumat Soiden käyttömahdollisuudet turvetuotannossa Soidensuojelu KIITOKSET KIRJALLISUUTTA LIITTEET

6 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat JOHDANTO Maaninka sijaitsee Pohjois-Savossa ja kuuluu Kuopion seudun talousalueeseen, rajanaapureinaan Siilinjärvi, Kuopio, Karttula, Tervo, Pielavesi, Iisalmi ja Lapinlahti. Maaningan kunta sijoittuu Maaninkajärven molemmille puolille. Pääosa soista on vesistön länsipuolella. Maaningalla on peruskartoilta tehdyn mittauksen mukaan yli 20 ha:n suuruisia suokuvioita 20 kpl pinta-alaltaan 1053 ha (Lappalainen ja Hänninen 1993, Virtanen ym. 2003). Tähän suolukuun on vielä lisättävä muutamia noin 20 ha:n soita sekä joitakin turvepeltovaltaisia soita. Geologian tutkimuskeskus tutki Maaningan turvevaroja ensimmäisen kerran vuonna 1989, jolloin tutkittiin 7 suota lähinnä maaperäkartoitusta varten. Vuosina 2004 ja 2005 täydennettiin vanhoja tutkimuksia ja tutkittiin 10 uutta suota. Tähän raporttiin on koottu kaikki 17 tutkittua suota. Maaningan turvetutkimukset liittyvät GTK: n tehtäväksi määrättyyn valtakunnan turvevarojen kokonaiskartoitukseen. Tulokset palvelevat turpeen käyttäjiä ja antavat myös tietoja soiden ja turpeen soveltuvuudesta esimerkiksi maa- ja metsätalouteen sekä suojeluun ja virkistyskäyttöön. Alueen turvetutkimukset sisältyvät myös nyt jo päättyneeseen GTK:n ja Maanmittauslaitoksen yhteistyönä tehtyyn maaperäkartoitukseen. Tässä julkaisussa on lyhyt kuvaus kustakin tutkitusta suosta ja arvio sen hyödyntämismahdollisuuksista sekä tulosten yhteinen tarkasteluosa. Soista on mahdollisuus tilata monipuolisia suoselostuksia, yksityiskohtaisia karttoja ja turvekerrostumien poikkileikkauskuvia sekä tietoja turpeen laadusta ja määrästä. Tuloksia on saatavissa palstoittain, soittain, kunnittain tai vesistöalueittain. Lisäksi on mahdollisuus saada tietoja laboratorioanalyyseistä. Yksityiskohtaiset tutkimustiedot säilytetään GTK:n Itä-Suomen yksikössä Kuopiossa. 7

7 Ari Luukkanen avesi Maaninka Maaninka km Geologian tutkimuskeskus 2010 Pohjakartta Maanmittauslaitos lupanro 13/MML/10 ja Logica Suomi Oy ervo Kuva 1. vuosina 1989 ja tutkitut suot ja niiden sijainti vesistö- ja valuma-alueilla. Kuvan vesistöalueet (Ekholm 1993) VUOKSEN VESISTÖALUE 4.2. Haukiveden-Kallaveden alue 4.28 Kallaveden yläosan alue Kallaveden-Ylä-Ruokoveden alue Maaninkajärven-Ylä- Ruokoveden alue Suovunjärven va Leinolanjoen va Liesjoen va Ala-Pulkon va Löytynpuron va Räimäjärven va 4.5 Iisalmen reitin va 4.51 Onkiveden alue Onkiveden lähialue 4.59 Naarvanjoen vesistöalue Naarvanjoen alaosan alue 4.6 Nilsiän reitin vesistöalue 4.65 Siilinjoen vesistöalue Pöljänjoen vesistöalue 14. KYMIJOEN VESISTÖALUE 14.7 Rautalamminreitin va Pielaveden alue Jupitinpuron-Saikaankanavan va Tallusjärven va Liesjärven va 8

8 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksissa sovellettiin GTK:n turvetutkimusten maasto-oppaassa kuvattuja menetelmiä (Lappalainen, Sten & Häikiö 1984). Suot tutkittiin linjatutkimusmenetelmällä, jolloin GPS- satelliittipaikantimen avulla suon hallitsevan osan poikki määritettiin selkälinja ja tälle poikkilinjoja. Poikkilinjat ovat yleensä 200 metrin etäisyydellä toisistaan (kuva 2). Tutkimuspisteet ovat selkälinjoilla 100 metrin välein. Lisäksi soilla on syvyysmittauslinjoja ja niillä 50 m: n välein syvyysmittauspisteitä, joilla mitattiin turvekerrostuman paksuus. Tärkeimmät tutkimuslinjat vaaittiin ja korkeudet kiinnitettiin valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaisella tutkimuspisteellä määritettiin suotyyppi ja suon pinnan mättäisyys (peittävyys-% ja korkeus). Suon kasvukerroksesta arvioitiin hillan, karpalon ja kihokkien määrät (3-asteikko). Lisäksi määritettiin puuston puulajisuhteet sekä tiheys- ja kehitysluokka. Turvekerrostumien kairauksissa selvitettiin turvelajit lisätekijöineen (6-asteikko), turpeen maatuneisuus (10-asteikko), kosteus (5-asteikko), tupasvillan kuitujen määrä (6-asteikko) ja liekoisuus (%-osuus). Lisäksi tutkittiin liejukerrostumat ja määritettiin pohjamaalaji (kuva 3) (Lappalainen, Sten & Häikiö 1984). Palomäki Sulunniitty Mäenpää A /0 A /0 Kansanmäki A /0 A Harju A /0 0/ A / /0 0/5 0/0 0/21 4/ /26 0/ /24 0/27 0/ Palosuo / /30 0/27 0/ /23 0/ /0 0/ /18 5 0/0 A A A A800 Nurkkala Palosuo, 22425, Maaninka Turvekerrostuman paksuus 0-1m 1-1,5m 1,5-2m 2-3m 3-4m 160 Tutkimuspiste 6,4 Keskimääräinen maatuneisuus Heikosti maatuneen rahkavaltaisen 2/17 pintakerroksen/turvekerrostuman paksuus (dm) Syvyystutkimuspiste Silmisuo Turvekerrostuman paksuus (dm) m Geologian tutkimuskeskus 2010 Pohjakartta Maanmittauslaitos lupanro 13/MML/10 ja Logica Suomi Oy Mäkiharju Kuva 2. Esimerkki suokartasta. 9

9 Ari Luukkanen Kuva 3. Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiileista. Laboratoriomääritykset Kenttätutkimustietojen perusteella otettiin sekä tarkkatilavuuksisia että ei-tarkkatilavuuksisia laboratorionäytteitä siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin käyttökelpoista turvekerrostumaa (Korpijaakko 1981). Näytteistä määritettiin GTK:n Geopalvelukeskuksen (GPK) geolaboratoriossa Kuopiossa turpeen happamuus eli ph-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (+ 105 C:ssa kuivaamalla), tuhkapitoisuus prosentteina (+ 815 ±25 :ssa hehkutettuna) kuivapainosta sekä lämpöarvo IKA (C 5000 DUO) kalorimetrillä (ASTM D ). Tarkkatilavuuksisista näytteistä määritettiin lisäksi kuiva-aineen määrä (kg/suo-m 3 ). Samalla analysoitiin osasta näytteitä rikkipitoisuus rikkianalysaattorilla (810L) ja hiili- sekä typpipitoisuus hiili-typpi- analysaattorilla (820L). Osasta näytteitä analysoitiin ryhmä alkuaineita (menetelmänä 503P) kuningasvesiuutolla + 90 C:ssa ICP- AES- tekniikalla. Analysoidut alkuaineet olivat: Al, As, Ba, Be, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, K, Mg, Mn, Na, Ni, P, Pb, S, Sr, Ti, V, ja Zn. 10

10 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET Tutkimusaineisto on tallennettu GTK:n turvetietokantaan. Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen ym. 1983). Siinä jokaisen suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue on oma syvyysvyöhykkeensä. Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, ja näin saadut turvemäärät yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä. Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet on laskettu turvemäärillä painottaen. Lieko-osumat, erikseen 0-1 ja 1-2 metrin välisissä syvyyskerroksissa, on muutettu kantopitoisuusprosenteiksi vastaavista turvemääristä Jokaisesta suosta on tässä raportissa olevan suppean kuvauksen lisäksi laadittu yksityiskohtainen tutkimusselostus, suokartta ja poikkileikkauskuvia. Suokartassa on tutkimus- ja syvyysmittauspisteet, pistekohtaiset turvepaksuudet sekä turpeen keskimääräinen maatuneisuus. Kartassa on lisäksi turvekerrostuman paksuutta osoittavat syvyyskäyrät (kuva 2). Poikkileikkauskuvilla havainnollistetaan turvekerrostuman rakennetta. Kuvista käy ilmi turvelajit, turpeen maatuneisuus, pohjamaalajit, suotyypit ja lieko-osumat (kuva 3). Edellä mainittujen perustulostusten lisäksi GTK:n turvetutkimusaineistosta on saatavissa atk-tulosteita tasokarttoina ja listauksina esimerkiksi suotyypeistä, liekoisuudesta, suon pinnan ja pohjan korkeudesta, liejuista sekä pohjamaalajeista. Yhteen karttaan, yhdelle tutkimuspisteelle, voidaan merkitä samanaikaisesti kaksi eri tietoa. ARVIOINTIPERUSTEET Turvekerrostuman koko ja paksuus, turvelajit, turpeen maatuneisuus sekä turpeen muut fysikaaliset ja tietyt kemialliset ominaisuudet ja kuivatettavuus ovat tärkeimpiä tekijöitä arvioitaessa suon soveltuvuutta energiaturvetuotantoon. Rahkaturve soveltuu energiaturpeeksi, jos sen maatumisaste on vähintään H 5. Saraturve soveltuu energiakäyttöön heikomminkin maatuneena. Kasvuturveseoksissa käytetään nykyisin myös pidemmälle maatunutta turvetta. Jos heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturvekerroksen paksuus on yli 0,6 m se soveltuu useimmiten ympäristöturpeeksi. Ympäristöturpeella tarkoitetaan tässä raportissa kaikkea heikosti maatunutta (H 1-4 ) rahkavaltaista turvetta. Ohut, heikosti maatunut pintarahkakerros on luokiteltu energiaturpeeksi, koska se kunnostusvaiheessa sekoittuu alla olevaan maatuneempaan rahkaturpeeseen tai saraturpeeseen, ja voidaan siten yhdistää varsinaiseen energiaturpeeseen. Turpeiden ja soiden käyttökelpoisuutta arvioitaessa on nojauduttu turpeen tuottajien ja käyttäjien hyväksymään laadunmäärittelyohjeeseen (Nordtest 2006). Tuhka- ja rikkipitoisuuden sekä lämpöarvon osalta on sovellettu jyrsin- ja palapolttoturpeille asetettuja laatuvaatimuksia (liite 2). Tuotantoon soveltuvan alueen vähimmäissyvyytenä on pidetty noin 1,5 metriä. Parantuneen tuotantotekniikan ansiosta hyödynnetään nykyisin vieläkin matalampia alueita. Tuotantoon soveltuvalle alueelle ei ole myöskään asetettu vähimmäiskokoa. Käyttökelpoisen energiaturpeen määrää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty 0,3-0,5 m, mikä vastaa tuotannon jälkeen suon pohjalle jäävää turvekerrosta. Käyttökelpoisen, ympäristöturpeeksi tuotettavan turpeen vähimmäissyvyytenä on pidetty 0,6 metriä. Soiden käyttömuotoja arvioitaessa on myös otettu huomioon soiden sijainti vesistöjen suhteen sekä luonnonsuojelulliset näkökohdat. Soiden omistussuhteita ei ole selvitetty. Turvetuotanto on aina luvanvaraista toimintaa. Ennen mahdollista tuotantoa on aina otettava yhteys paikallisiin ympäristöviranomaisiin. Jos tuotettava ala on yli 150 ha on aina teetettävä YVA- selvitys. Jos tuotantoala on alle 150 ha on ympäristölupa hankittava paikalliselta ELY- keskukselta. Jos tuotantoala on alle 10 ha on tehtävä ilmoitus paikalliselle ympäristökeskukselle. Tähän voidaan myös vaatia haettavaksi ympäristölupa. Luvan saannin ehtona on usein vielä selvitys pintavalutuskentän sijainnista. Vedet pintavalutuskentälle voidaan johtaa joko luonnollisesti virtaamaa hyväksikäyttäen tai pumppaamalla. 11

11 Ari Luukkanen TUTKITUT SUOT 1. Lehmilahdensuo Lehmilahdensuo (kl , x = 7000,9, y = 3517,6) sijaitsee vajaa 3 km linnuntietä Maaningan keskustasta itäkoilliseen. Suon lähiympäristö on hietaa ja hiesua. Loivapiirteinen ympäristö on hienoainesmoreenia. Suon korkeus merenpinnasta on m, ja sen pinta viettää pohjoisluoteeseen. Vedet laskevat ojia pitkin pohjoiseen Onkiveden (84,7 m mpy) Lehmilahteen. Lehmilahdensuo kuuluu Iisalmen reitin vesistöalueeseen (4.5) ja siinä Onkiveden alueeseen (4.51) sekä lähemmin Onkiveden lähialueeseen (4.511). Suon pinta-ala on 12 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 3 ha ja yli 1,5 m:n aluetta 1 ha. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,8 m ja suurin havaittu syvyys 1,9 m. Tutkimuspistetiheys on 12,5/10 ha (kuva 4). Tutkimuspisteistä on valtaosa turvekankaalla (83 %). Korven osuus on 13 % ja turvepellon 4 %. Yleisin suotyyppi on ruohoturvekangas, ja sitä on runsaasti suon eteläosassa. Suon kaakkoisosassa on mustikkaturvekangasta ja keskiosassa uudelleen- soistuvaa turvekangasta. Turve on saravaltaista (82 %). Rahkavaltaisen turpeen osuus on 18 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 32 %, korterahkasaraturve (EqSC-t) 25 % ja sararahkaturve (CS-t) 11 %. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 18 % ja varvun jäänteitä sisältävien 5 % kokonaisturvemäärästä. Tupasvillan jäännöksiä sisältäviä turpeita ei ole lainkaan. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5 ja tumman turpeen 5,6. Suon pohja on pääosin hiesua ja savea. Tarkkatilavuuksiset laboratorionäytteet on otettu soistuvalta turvekankaalta. Turpeen tuhkapitoisuus on korkea, keskimäärin 9,3 %. Turpeen kuivaaineen määrä suokuutiossa on korkea, keskimäärin 107 kg/m 3, johtuen kohtalaisen alhaisesta vesipitoisuudesta (89,4 %) ja runsastuhkaisuudesta. Turpeesta ei ole määritetty lämpöarvoa eikä rikkipitoisuutta. Lehmilahdensuo ei järvenrantasuona sovellu turvetuotantoon, mataluutensa ja runsastuhkaisuutensa takia km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 4. Tutkimuspisteiden sijainti Lehmilahdensuolla

12 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat 2. Hämeensuo Hämeensuo (kl , x = 7006,1, y = 3518,3) sijaitsee 3 km Maaningan keskustasta itään. Suon ympäristö on pääosin savikkoa ja mäkialueilla hienoainesmoreenia. Suon korkeus merenpinnasta on m, ja sen pinta viettää loivasti itäkoilliseen. Vedet laskevat suon halki virtaavaa ojaa pitkin itäkoilliseen Hämeenlahteen, joka on yhteydessä Onkiveden (84,7 m mpy) Karvalahteen. Hämeensuo kuuluu Iisalmen reitin vesistöalueeseen (4.5) ja siinä Onkiveden alueeseen (4.51) sekä vielä lähemmin Onkiveden lähialueeseen (4.511). Suon pinta-ala on 47 ha. Koko suo on alle metrin syvyinen, ja keskisyvyys on vain 0,6 m. Tutkimuspistetiheys on 1,2/10 ha (kuva 5). Tutkimuspisteistä on puolet korvessa, kolmannes turvekankaalla ja yksi kuudesosa avosuolla. Yleisimmät suotyypit ovat nevakorven muuttuma sekä ruohoturvekangas. Turve on kauttaaltaan saravaltaista turvetta. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 49 %, korterahkasaraturve (EqSC-t) 38 % ja ruskosammalsaraturve (BC-t) 11 %. Tupasvilla- ja puuturvetta ei ole lainkaan. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Suon pohja on savea ja hietaa. Hämeensuo ei sovellu turvetuotantoon km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 5. Tutkimuspisteiden sijainti Hämeensuolla

13 Ari Luukkanen 3. Hirvilammensuo Hirvilammensuo (kl , x = 7007,2, y = 3516,2) sijaitsee vajaa 2 km Maaningan keskustasta pohjoiskoilliseen. Suon luoteis-, itä- ja etelälaidalla on pienialaisia hiekkamuodostumia. Lounais- ja etelälaidalla on vielä savikerrostumia. Muualla suon ympärillä on korkeahkoja moreenimäkiä. Itse suo on syntynyt umpeenkasvaneen Hirvilammen seurauksena. Suon korkeus merenpinnasta on m, ja sen pinta viettää loivasti pohjoiseen. Vedet laskevat ojia pitkin pohjoiskoilliseen Onkiveden (84,7 m mpy) Honkalahteen. Hirvilammensuo kuuluu Iisalmen reitin vesistöalueeseen (4.5) ja siinä Onkiveden alueeseen (4.51) sekä vielä lähemmin Onkiveden lähialueeseen (4.511). Suon pinta-ala on 15 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 11 ha ja yli 1,5 m:n aluetta 6 ha. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 m ja suurin havaittu syvyys 2,3 m. Tutkimuspistetiheys on 14,0/10 ha (kuva 6). Tutkimuspisteistä on turvekankaalla 35 %, korvessa 32 %, avosuolla 30 % ja rämeellä 3 %. Yleisimmät suotyypit ovat suon reuna-alueilla esiintyvät ruohoturvekangas ja mustikkaturvekangas. Suon reunaosissa on myös ruohoista sararämettä (kuva 7). Suon keskiosa, Hirvilammen umpeenkasvualue, on ruohoista saranevaa (kuva 8), nevakorpea (kuva 9) ja paikoitellen luhtanevaa. Suon turve koostuu saravaltaisesta (50 %) ja rahkavaltaisesta (44 %) turpeesta. Ruskosammalvaltaisen turpeen osuus (6 %) on huomattavan suuri. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve (CS-t) 36 %, raatepitoinen rahkasaraturve (MnSC-t) 27 % ja rahkasaraturve (SC-t) 17 %. Varpua sisältävän turpeen osuus on 4 %. Tupasvillan jäännöksiä sisältävää turvetta ei ole lainkaan. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1 ja tumman turpeen keskimaatuneisuus 4,9. Turpeen alla on maksimissaan lähes 4 metrin paksuinen järvimutakerros. Suon pohjan mineraalimaalajina on pääosin hieta. Savea ja hiesua on molempia vajaa kuudennes pohjamaalajeista. Tarkkatilavuuksiset laboratorionäytteet on otettu ruohoturvekankaalta ja nevakorvesta. Turpeen tuhkapitoisuus, ilman runsastuhkaisia kerrostumia on keskimäärin 3,4 % ja kaikkien näytteiden osalta se on 20,2 %. Turpeen alla olevan järvimudan tuhkapitoisuus on keskimäärin 42,4 %. Pintaturpeen rikkipitoisuus on 0,18 %. Järvimudan alkuainepitoisuudet ovat kaikissa muissa paitsi lyijypitoisuudessa (Pb) huomattavasti korkeammat kuin lähes maatumattomassa (H 2 ) CS- pintaturpeessa. Hirvilammensuo on keskiosastaan luonnontilainen umpeenkasvanut lampi. Suolla on runsaasti karpaloita, ja sen vieritse kulkee Maaningan kunnan pururata. Hirvilammensuo soveltuu parhaiten virkistyskäyttöön km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 6. Tutkimuspisteiden sijainti Hirvilammensuolla

14 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Kuva 7. Ruohoista sararämettä Hirvilamminsuon luoteislaidalla. Taustalla näkyy suon keskiosan avosuoalue (kuva Ari Luukkanen 2009). Kuva 8. Ruohoista saranevaa Hirvilamminsuon keskiosassa (kuva Ari Luukkanen 2009). 15

15 Ari Luukkanen Kuva 9. Nevakorpea ja ruohoista saranevaa Hirvilamminsuon keskiosassa (kuva Ari Luukkanen 2009). 16

16 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Taulukko 1. Hirvilamminsuon pintaturpeen ja turpeenalaisen järvimudan fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia sekä alkuainepitoisuuksia (mg/kg, Fe- ja S- pitoisuudet %:na). Näytepiste A NK Syvyys 0-30 cm cm Turvelaji CS- t JAMU Maatumisaste (H) 2 Vesipitoisuus % 93,3 91,6 Kuiva-aine kg/m 3 70,3 Tuhkapitoisuus 1,6 47,7 Al mg/kg As mg/kg <10 <10 Ba mg/kg 7,6 479 Be mg/kg <0.5 0,7 Ca mg/kg Cd mg/kg <0.5 <0.5 Co mg/kg <1 9,2 Cr mg/kg <1 29,2 Cu mg/kg 1,9 43,9 Fe % 0,05 4,85 K mg/kg Mg mg/kg Mn mg/kg Na mg/kg < Ni mg/kg <2 30,2 P mg/kg Pb mg/kg 9,3 <5 S % 0,18 0,46 Sr mg/kg 5,5 53,3 Ti mg/kg V mg/kg 2,8 42,3 Zn mg/kg 24,

17 Ari Luukkanen 4. Ostosuo Ostosuo (kl , x = 7002,0, y = 3514,5) sijaitsee vajaa 4 km Maaningan keskustasta etelälounaaseen. Suon ympäristö on pääasiassa hienoa hietaa ja hienoainesmoreenia. Suon korkeus merenpinnasta on noin m, ja sen pinta viettää loivasti länteen. Vedet laskevat ojia pitkin länteen, kuivatun Tavinjärven kautta Tervapuroon. Tervapuro laskee edelleen länteen Ala-Ruokoveteen (81,8 m mpy). Ostosuo kuuluu Haukiveden Kallaveden alueeseen (4.2) ja siinä Kallaveden yläosan alueeseen (4.28) ja vielä lähemmin Kallaveden Ylä-Ruokoveden alueeseen (4.281). Suon pinta-ala on 10 ha, ja koko suo on alle metrin syvyinen. Suon keskisyvyys on 0,5 m ja suurin havaittu turvepaksuus on 0,8 m. Suo on tutkittu hajapistein vuonna Tutkimuspistetiheys on 4,5/10 ha (kuva 10). Pääosa tutkimuspisteistä oli tutkimusajankohtana rämeellä. Avosuon osuus oli 20 % ja turvekankaan samoin 20 %. Suon keskiosassa oli vanhoja turpeennostohautoja, jotka olivat jo tuolloin neva- ja rämekasvillisuuden peittämiä. Turve on lähes puoliksi saravaltaista (52 %), puoliksi rahkavaltaista. Suon pintakerroksessa on tupasvillarahkaturvetta (ErS- t), ja tämän alla rahkasaraturvetta (SC-t). Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahkaturve (ErS-t) 22 %, suoleväkkörahkasaraturve (ShSC-t) 17 % ja korterahkasaraturve (EqSC-t) 13 %. Tupasvillan jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on suurehko (35 %). Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 9 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,4. Tumman turpeen keskimaatuneisuus on 4,3. Suon pohja on pääosin hietaa. Saven osuus on viidennes pohjamaalajeista. Ostosuo on niin matala ja pienialainen, ettei se sovellu turvetuotantoon km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 10. Tutkimuspisteiden sijainti Ostosuolla

18 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat 5. Pappilansuo Pappilansuo (kl , x = 7003,5, y = 3512,0) sijaitsee runsaat 4 km Maaningan keskustasta lounaaseen. Suon ympäristö on savea ja hienoainesmoreenia. Suon korkeus merenpinnasta on m, ja sen pinta viettää loivasti etelään. Vedet laskevat suon kaakkoislaitaa pitkin kulkevaa Pyöreäpuroa pitkin etelään Tervapuroon, jota pitkin sitten länsilounaaseen Ala-Ruokoveteen (81,8 m mpy). Pappilansuo kuuluu Haukiveden Kallaveden alueeseen (4.2), ja siinä Kallaveden yläosan alueeseen (4.28), ja vielä lähemmin Kallaveden - Ylä-Ruokoveden alueeseen (4.281). Suon pinta-ala on 107 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 49 ha ja yli 1,5 m:n aluetta 14 ha. Suon keskisyvyys on 0,9 m, ja suurin havaittu syvyys 2,1 m. Tutkimuspistetiheys on 5,6/10 ha (kuva 11). Noin kaksi kolmasosaa tutkimuspisteistä sijaitsee turvekankaalla. Rämeen osuus on 19 %, turvepellon 11 % ja korven 3 %. Puolukkaturvekangas on yleisin suotyyppi ja sitä on laajalti suon itä- ja pohjoisosassa (kuva 12). Ruohoturvekangasta on runsaasti suon länsilaidalla, ja mustikkaturvekangasta suon koillisja etelälaidalla. Turve on pääosin saravaltaista (96 %). Rahkavaltaisen turpeen osuus on 4 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 63 %, korterahkasaraturve (EqSC-t) 10 % ja saraturve (C-t) 6 %. Varpupitoisten turpeiden (N-t) osuus on 5 % kokonaisturvemäärästä. Tupasvilla- ja puupitoisia turpeita on erittäin vähän. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3 ja tumman turpeen 4,4. Suon pohja on pääosin hiesua ja savea. Reuna-alueiden ja matalikkojen pohjamaalajina on moreeni. Tarkkatilavuuksiset laboratorionäytteet on otettu varsinaisen sararämeen muuttumalta ja puolukkaturvekankaalta. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 8,9 %, ja ilman runsastuhkaisia pohjanäytteitä 5,1 %. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,24 %. Kuiva-aineen määrä suokuutiossa on keskimäärin 100 kg/m 3 ja kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 20,0 MJ/kg. Pappilansuon turpeen alkuainepitoisuudet ovat alhaisia tai normaaleja (Virtanen ja Herranen 1986). Pappilansuolla on 25 ha:n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta 0,27 milj.m 3. Turve sijoittuu tutkituilta ominaisuuksiltaan laatunsa puolesta pääosin Nordtestin (2006) jyrsinturpeen laatuluokkaan A8.0, Q8.0 ja S0.30. Pintavalutuskentäksi soveltuvaa ojitettua aluetta on suon etelälaidalla km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 11. Tutkimuspisteiden sijainti Pappilansuolla

19 Ari Luukkanen Kuva 12. Puolukkaturvekangasta Pappilansuon itälaidalla (kuva Ari Luukkanen ). 20

20 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat 6. Ruutlammensuo Ruutlammensuo (kl , x = 7004,4, y = 3510,8) sijaitsee vajaa 5 km Maaningan keskustasta länsilounaaseen. Suon ympäristö on savea ja hienoainesmoreenia. Suon korkeus merenpinnasta on m, ja sen pinta viettää loivasti kaakkoon. Vedet laskevat suon halki eteläkaakkoon virtaavaa Suursuonojaa pitkin Salinjokeen. Salinjoki laskee lounaaseen Ala-Ruokoveden (81,8 m mpy) Pulkonlahteen. Ruutlammensuo kuuluu Haukiveden Kallaveden alueeseen (4.2), ja siinä Kallaveden yläosan alueeseen (4.28), ja vielä lähemmin Kallaveden Ylä-Ruokoveden alueeseen (4.281). Suon pinta-ala on 54 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 16 ha ja yli 1,5 m:n aluetta 5 ha. Suon keskisyvyys on 0,7 m, ja suurin havaittu syvyys 2,0 m. Tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha (kuva 13). Lähes kaksi kolmasosaa tutkituista suotyypeistä on turvekankaalla. Korven osuus on 22 %, rämeen 13 % ja avosuon 3 % suotyyppihavainnoista. Yleisin suotyyppi on ruohoturvekangas, ja sitä on laajalti suon keski- ja luoteisosassa. Suon kaakkoisosassa on puolukkaturvekangasta ja keskiosassa myös luonnontilaista ruohoheinäkorpea (kuva 14). Turve on saravaltaista (95 %). Rahkavaltaisen turpeen osuus on 5 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 39 % ja korterahkasaraturve (EqSC-t) 22 %. Varvun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 6 % ja puun jäännöksiä 5 % kokonaisturvemäärästä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3 ja tumman turpeen 4,5. Suon pohja on pääosin savea ja hiesua. Tarkkatilavuuksiset laboratorionäytteet on otettu puolukkaturvekankaalta. Turpeen tuhkapitoisuus on, ilman runsastuhkaista pinta ja pohjakerrosta keskimäärin 5,1 %. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,20 %. Kuiva-aineen määrä suokuutiossa on keskimäärin 88 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 19,9 MJ/kg. Ruutlammensuolla on 10 ha:n alueella energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta 0,12 milj. suom 3. Turve sijoittuu tutkituilta ominaisuuksiltaan laatunsa puolesta pääosin Nordtestin (2006) jyrsinturpeen laatuluokkaan A6.0, Q8.0 ja S0.20. Pintavalutuskentäksi soveltuvaa ojitettua aluetta on suon etelälaidalla km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 13. Tutkimuspisteiden sijainti Ruutlammensuolla

21 Ari Luukkanen Kuva 14. Kuvassa etualalla luonnontilaista ruohoheinäkorpea Ruutlammensuon keskiosassa (kuva Kalle Husso 2005). 22

22 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat 7. Tuurisuo Tuurisuo (kl , x = 7001,3, y = 3522,7) sijaitsee vajaa 9 km Maaningan keskustasta kaakkoon. Suon ympäristö on pääasiassa savipohjaista peltoa. Tuurisuo tutkittiin tilaustyönä vuonna Suon korkeus merenpinnasta on m, ja sen pinta viettää loivasti luoteeseen. Vedet laskevat ojia pitkin luoteeseen Lapinjärveen (84,5 m mpy), josta edelleen Pieni Lapinjärven ja Kitujoen kautta länteen Maaninkajärven (81,9 m mpy) Kinnulanlahteen. Tuurisuo kuuluu Kallaveden yläosan alueeseen (4.28) ja siinä Maaninkajärven Ylä-Ruokoveden alueeseen (4.282). Suon pinta-ala on 24 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 1 ha. Suon keskisyvyys on 0,7 m ja suurin havaittu turvepaksuus 1,3 m. Suo on tutkittu hajapistein. Tutkimuspistetiheys on 2,9 kpl/10 ha (kuva 15). Tutkimuspisteistä on turvekankaalla 70 % ja turvepellolla 30 %. Kaikki turvekankaan tutkimuspisteet ovat ruohoturvekankaalla. Ruohoturvekankaalla kasvaa runsaasti saniaisia, kurjenjalkaa, talvikkia ja mesimarjaa (kuva 16). Turve on saravaltaista (69 %). Rahkavaltaisen turpeen osuus on 29 % ja ruskosammalvaltaisen 2 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 29 %, sararahkaturve (CS-t) 28 % ja puupitoinen rahkasaraturve (LSC-t) 20 %. Puun jäänteitä sisältävän turpeen osuus on 20 % kokonaisturvemäärästä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4 ja tumman turpeen 4,6. Suon pohja on pääosin savea (80 %). Tuurisuolta on nostettu turvetta ja multaa, ja tuotteistettu ne seulomalla. Suo ei sovellu energiaturvetuotantoon. Suolta ei ole otettu laboratorionäytteitä km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 15. Tutkimuspisteiden sijainti Tuurisuolla

23 Ari Luukkanen Kuva 16. Mesimarja (Rubus arcticus) on yleinen soiden reunoilla ja soistuvissa tuoreissa metsissä. Sen hedelmä on kerrannaisluumarja (kuva Ari Luukkanen 2003). 24

24 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat 8. Laihasuo Laihasuo (kl , x = 7000,9, y = 3500,6) sijaitsee 16 km Maaningan keskustasta länsilounaaseen. Suon ympäristössä on useita jyrkkäpiirteisiä moreenimäkiä ja kaakkoisosassa kaksi alle hehtaarin kokoista lampea. Suon korkeus merenpinnasta on m, ja sen pinta viettää pääosin itäkaakkoon (kuva 17). Vedet laskevat ojia pitkin itään Valkeiseen (141,4 m mpy). Laihasuo kuuluu Kallaveden yläosan alueeseen (4.28) ja siinä Ala-Pulkon vesistöalueeseen (4.287). Laihasuon keskistä pohjoisosaa on ennallistettu maanomistajan toimesta ojaverkostoa tukkimalla (kuva 18). Suon pinta-ala on 120 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 57 ha, yli 1,5 m:n aluetta 40 ha ja yli kahden metrin aluetta 29 ha. Suon keskisyvyys on 1,3 m ja suurin havaittu turvepaksuus 4,5 m. Tutkimuspistetiheys on 6,3 kpl/10 ha. Suo on pääosin (97 %) rämettä. Turvekankaan osuus on 4 % ja avosuon 3 %. Noin kolmannes suosta on luonnontilaisena. Suon keskiosaa on ennallistettu. Tupasvillarämeen muuttuma on yleisin suotyyppi ja sitä on laajalti suon luoteis-, itä- ja kaakkoisosassa. Suon keskiosassa on lyhytkortista nevarämettä (kuva 19) ja lyhytkortista nevaa sekä laidoilla kangasrämeen muuttumaa. Varsinaisen sararämeen muuttumaa esiintyy kangasrämeen ja tupasvillarämeen välimaastossa. Turve on rahkavaltaista (55 %). Saravaltaisen turpeen osuus on 45 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 26 %, tupasvillasararahkaturve (ErCS-t) 21 % ja tupasvillarahkaturve (ErS-t) 10 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on runsaasti (42 %). Varpuainesta sisältävien turpeiden osuus on 9 % ja puuainesta sisältävien vain 3 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 ja tumman turpeen 5,8. Suon pohja on pääosin hiekkamoreenia, matalimmilla alueilla kivistä moreenia. Syvimpien altaiden pohjalla on maksimissaan runsas metri liejua ja tämän alla hiesua. Tarkkatilavuuksiset laboratorionäytteet on otettu tupasvillarämeeltä. Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen, keskimäärin 2,2 %. Rikkipitoisuus on myös alhainen (0,17 %). Kuiva-aineen määrä suokuutiossa on keskimäärin 85 kg/m 3 ja vesipitoisuus keskimääräistä korkeampi (91,7 %). Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,5 MJ/kg. Pintaturpeen alkuainepitoisuuksista sinkin (Zn) pitoisuus km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 17. Tutkimuspisteiden sijainti Laihasuolla

25 Ari Luukkanen (40,9 mg/kg) on keskimääräistä korkeampi. Muut alkuainepitoisuudet ovat alhaisia tai normaaleja. Laihasuolla on 11 ha:n alueella ympäristöturpeeksi soveltuvaa turvetta suo-m 3. Energiatuotantoon soveltuvaa turvetta on 25 ha:n alueella 0,41 milj. suo-m 3. Turve sijoittuu tutkituilta ominaisuuksiltaan laatunsa puolesta pääosin Nordtestin (2006) jyrsinturpeen laatuluokkaan A4.0, Q8.0 ja S0.15. Pintavalutuskentäksi soveltuvaa, ojitettua aluetta on suon kaakkoislaidalla. Suon keskiosan ennallistaminen yhdessä kaakkoisosan lampien kanssa vaikeuttaa suon energiakäyttöä. Suolla on paikallista ja maisemallista luontoarvoa. Kuva 18. Ennallistettua tupasvillarämeen muuttumaa Laihasuon pohjoisosassa (kuva Ari Luukkanen 2004). Kuva 19. Lyhytkortista nevarämettä Laihasuon keskiosassa (kuva Ari Luukkanen 2004). 26

26 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat 9. Heinäsuo Heinäsuo (kl , x = 6992,6, y = 3508,3) sijaitsee 15 km Maaningan keskustasta lounaaseen. Suon koillis-, kaakkois-, pohjois- ja lounaislaidalla on korkeat mäet. Lännessä on loivapiirteisempää moreenimaastoa. Heinälampi (136,8 m mpy) sijaitsee suon luoteisosassa. Suon korkeus merenpinnasta on m, ja sen pinta viettää pääosin länteen ja luoteeseen. Vedet laskevat ojia pitkin pääosin luoteeseen Maihlampeen (131,7 m mpy), josta edelleen Maihpuron ja Humalapuron kautta itään Liesjärveen (108,6 m mpy). Liesjärvi laskee koilliseen virtaavaan Liesjokeen ja edelleen Ala-Ruokoveden Kurolanlahteen (81,8 m mpy). Suon koillisosan vedet laskevat ojia pitkin pohjoisluoteeseen Manninpuroon, jota pitkin edelleen pohjoiseen Liesjärveen. Suon km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 20. Tutkimuspisteiden sijainti Heinäsuolla

27 Ari Luukkanen etelä- ja kaakkoisosan vedet laskevat suon eteläositse itään virtaavaan Maununjokeen. Maununjoki laskee itään Kauvanjärveen (95,2 m mpy). Kauvanjärven vedet laskevat pohjoiseen Leinolanjokeen, joka päätyy Ala-Ruokoveden Leinolanlahteen (81,8 m mpy). Heinäsuon keski- ja pohjoisosa kuuluu Kallaveden yläosan alueeseen (4.28) ja siinä Liesjoen vesistöalueeseen (4.286). Suon etelä- ja kaakkoisosa kuuluu Leinolanjoen vesistöalueeseen (4.285). Suon pinta-ala on 179 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 123 ha, yli 1,5 m:n aluetta 96 ha ja yli kahden metrin aluetta 60 ha. Suon keskisyvyys on 1,7 m ja suurin havaittu turvepaksuus 5,2 m. Tutkimuspistetiheys on 7,7/10 ha (kuva 20). Suo on pääosin rämettä (60 %). Turvekankaan osuus on 24 %, korven 15 % ja avosuon 1 %. Varsinaisen sararämeen muuttuma on yleisin suotyyppi ja sitä on laajalti suon itä- ja keskiosassa (kuva 21). Suon eteläisessä keskiosassa on isovarpurämeen muuttumaa ja sen ympärillä puolukkaturvekangasta. Varsinaisen korven muuttumaa on suon etelä- ja koillisosassa. Turve on saravaltaista (78 %). Rahkavaltaisen turpeen osuus on 22 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 36 %, puupitoinen rahkasaraturve (LSC-t) 13 % ja ruskosammalsaraturve (BC-t) 7 %. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 20 % ja tupasvillaa lisätekijänä sisältävien 13 % kokonaisturvemäärästä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7 ja tumman turpeen keskimaatuneisuus 5,1. Suon pohja on pääosin moreenia. Suon syvimpien altaiden pohjalla, etelä-, itä- ja luoteisosissa pohjan mineraalimaalajina on hiesu tai savensekainen hiesu. Keskiosan syvänteen pohjalla, turpeen alla on ohuelti järvimutaa ja liejua. Tarkkatilavuuksisia laboratorionäytteitä on otettu 8 eri näytepisteeltä. Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen, keskimäärin 3,3 %. Rikkipitoisuus on normaali (0,20 %) muualla paitsi Maununjoen läheisyydessä, suon eteläosassa, missä pohjaturpeen rikkipitoisuus on korkea (0,83 %). Kuiva-aineen määrä suokuutiossa on normaali, keskimäärin 85 kg/m 3 (vaihteluväli kg/m 3 ). Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on normaali (21,6 MJ/kg). Turpeen raskasmetalli- ja ravintoainepitoisuudet ovat alhaisia tai normaaleja verrattuna naapurikunta Lapinlahden vastaaviin pitoisuuksiin (Luukkanen 2009). Heinäsuolla on 90 ha:n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta 1,80 milj. suo-m 3. Turve sijoittuu tutkituilta ominaisuuksiltaan laatunsa puolesta pääosin Nordtestin (2006) jyrsinturpeen laatuluokkaan A8.0, Q8.0 ja S0.40. Heinälammen läheisyys vaikeuttaa suon luoteisosan kuivatusta. Pintavalutuskentäksi soveltuvaa ojitettua aluetta on suon eteläosassa Maununjoen läheisyydessä, suon luoteisosassa Maihlammen kaakkoispuolella sekä suon koillisnurkkauksessa Manninpuron läheisyydessä. VAPO Oy on aloittanut loppukesällä 2010 suokenttien kunnostuksen Heinäsuon keskiosassa (kuva 22). Heinäsuolta on tavattu EU-direktiivilajeihin kuuluva kirjokorento. 28

28 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Kuva 21. Pitkälle kehittynyttä tupasvillarämeen muuttumaa ja uutta ojitusta Heinäsuon keskiosassa (kuva Ari Luukkanen ). Kuva 22. Heinäsuon keskiosaa, suon halki kulkevalta tieltä kaakkoon päin kuvattuna (kuva Kalle Husso ). 29

29 Ari Luukkanen 10. Veihtsuo Veihtsuo (kl , x = 7010,2, y = 3506,6) sijaitsee vajaa 10 km Maaningan keskustasta luoteeseen hieta- ja hiesupeltojen ympäröimänä. Suon itäpuolella on hietamuodostelmia ja länsilaidalla jyrkähkösti kohoava moreenimäki. Vajaan kahden hehtaarin kokoinen Veihtlampi (97,6 m mpy) sijaitsee suon keskellä. Suon korkeus merenpinnasta on m ja sen pinta viettää pääosin etelään. Suon koillisosan vedet laskevat ojia pitkin pohjoiseen Tuomipuroon, jota pitkin edelleen Maaninkajärven Tuovilanlahteen (81,9 m mpy). Etelä- ja keskiosan vedet laskevat kaakkoon Maaninkajokeen, jota pitkin edelleen itään Maaninkajärveen. Veihtsuo kuuluu Kallaveden yläosan alueeseen (4.28) ja siinä Maaninkajärven Ylä-Ruokoveden alueeseen (4.282). Suon pinta-ala on 65 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 36 ha, yli 1,5 m:n aluetta 17 ha ja yli kahden metrin aluetta 12 ha. Suon keskisyvyys on 1,3 m ja suurin havaittu turvekerroksen paksuus 2,9 m. Tutkimuspistetiheys on 5,3 /10 ha (kuva 23). Suo on pääosin turvekangasta (69 %). Noin neljännes suosta on rämettä ja korven osuus on 8 %. Puolukkaturvekangas on yleisin suotyyppi ja sitä on laajalti suon keskiosassa (kuva 24). Suon pohjois- ja etelälaidalla on ruohoturvekangasta. Varsinaisen sararämeen muuttumaa on myös runsaasti suon keskiosassa. Turve on saravaltaista (95 %). Rahkavaltaisen turpeen osuus on 5 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 38 %, puupitoinen rahkasaraturve (LSC-t) 14 % ja korterahkasaraturve (EqSC-t) 11 %. Ruskosammalsaraturpeen (BC-t) osuus on 10 %. Puun jäännöksiä (L) sisältävän turpeen osuus on 22 % ja varvun (N) jäännöksiä sisältävän 8 %. Tupasvillaturpeita (Er-t) on alle prosentin kokonaisturvemäärästä. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5 ja tumman turpeen 4,6. Suon pohja on pääosin hiesua (44 %) ja savea (13 %). Veihtlammen ympäristössä suon pohjalla on ohuelti liejua. Tarkkatilavuuksiset laboratorionäytteet on otettu varsinaisen sararämeen muuttumalta. Turpeen tuhkapitoisuus on suon keskiosassa korkeahko, keskimäärin 12,3 %. Rikkipitoisuus (0,36 %) on samoin korkeahko suon keskiosan turvekerrostumassa. Eteläosan turpeiden tuhkapitoisuus on keskimäärin 8,1 % ja rikkipitoisuus 0,19 %. Turvenäytteiden vesipitoisuus (87,6 %) on alhainen. Osittain tästä ja runsastuhkaisuudesta johtuen suokuutio sisältää runsaasti kuiva-ainetta, keskimäärin 116 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo (20,2 MJ/kg) on keskimääräistä alhaisempi. Raskasmetalleista ainoastaan pohjaturpeen nikkelipitoisuus (Ni) 19,6 mg/kg on lähialueiden turpeiden pitoisuuksia korkeampi (Luukkanen 2009). Veihtsuolla on 10 ha:n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta 0,11 milj. suo-m 3. Turve sijoittuu tutkituilta ominaisuuksiltaan laatunsa puolesta pääosin Nordtestin (2006) jyrsinturpeen laatuluokkaan A10.0+, Q8.0 ja S0.40. Korkea tuhka- ja rikkipitoisuus heikentää turpeen arvoa. Pintavalutuskentäksi soveltuvaa ojitettua aluetta on suon etelälaidalla. 30

30 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 23. Tutkimuspisteiden sijainti Veihtsuolla Kuva 24. Puolukkaturvekangasta Veihtsuon itäosassa. Kuvanottopaikalla turpeen paksuus on 1,2 m ja pohjamaalajina on hiesu (kuva Kalle Husso 2004). 31

31 Ari Luukkanen 11. Palosuo Palosuo (kl , x = 7012,0, y = 3504,0) sijaitsee 13 km Maaningan keskustasta luoteeseen. Suon ympäristössä on jyrkkäpiirteisiä moreenimäkiä. Kaakkoislaidan jyrkän kalliomäen alla on hietamuodostuma. Suon pohjois- ja luoteispuolitse kulkee hiekkainen rantakerrostuma. Suon korkeus merenpinnasta on m ja sen pinta viettää kaakkoon. Suovedet laskevat ojia pitkin itäkaakkoon Tuomipuroon, jota pitkin edelleen pohjoiseen Maaninkajärven Tuovilanlahteen (81,9 m mpy). Palosuo kuuluu Kallaveden yläosan alueeseen (4.28) ja siinä Maaninkajärven Ylä-Ruokoveden alueeseen (4.282). Suon pinta-ala on 32 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 21 ha, yli 1,5 m:n aluetta 16 ha ja yli kahden metrin aluetta10 ha. Suon keskisyvyys on 1,5 m ja suurin havaittu turvekerroksen paksuus 3,9 m. Tutkimuspistetiheys on 8,4/10 ha (kuva 25). Tutkimuspisteistä on 53 % rämeellä ja 27 % turvekankaalla. Korpityypin osuus on suuri (18 %) ja avosuota on vain 2 %. Varsinaisen sararämeen muuttuma on yleisin suotyyppi ja sitä on laajalti suon keski- ja pohjoisosassa. Suon eteläisessä keskiosassa on puolukkaturvekangasta. Ruohoheinäkorpea on suon kaakkoislaidalla. Turve on saravaltaista (96 %). Rahkavaltaisen turpeen osuus on 4 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 59 %, puupitoinen rahkasaraturve (LSC-t) 15 % ja tupasvillarahkasaraturve (ErSC-t) 10 %. Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 15 % ja tupasvillan jäännöksiä sisältävän 12 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3 ja tumman turpeen 5,4. Suon pohja on pääosin hiekkaa ja moreenia. Tarkkatilavuuksiset laboratorionäytteet on otettu varsinaisen sararämeen muuttumalta. Turpeen tuhkapitoisuus on korkea, keskimäärin 9,7 %. Tuhkapitoisuus on melko korkea läpi koko kerrostuman, korkeimmillaan (14,1 %) cm:n syvyydessä. Rikkipitoisuus on myös korkeahko, keskimäärin 0,29 %, läpi kerrostuman. Kuiva-aineen määrä suokuutiossa on normaali, keskimäärin 98 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on alhainen johtuen korkeista rikkipitoisuuksista. Pintakerroksen (30 70 cm) kuivan turpeen lämpöarvo on keskimäärin 20,6 MJ/kg. Turvenäytteiden raskasmetallija muut alkuainenäytteet ovat normaaleja tai alhaisia verrattuna naapurikunnan, Lapinlahden pitoisuuksiin (Luukkanen 2009). Palosuolla on 18 ha:n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta 0,33 milj. suo-m 3. Turve sijoittuu tutkituilta ominaisuuksiltaan laatunsa puolesta pääosin Nordtestin (2006) jyrsinturpeen laatuluokkaan A10.0+, Q8.0 ja S0.40. Turpeen korkeat tuhkaja rikkipitoisuudet vaativat lisänäytteenottoja ennen mahdollista tuotantoa. Pintavalutuskentäksi soveltuvaa ojitettua aluetta on suon kaakkoislaidalla km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 25. Tutkimuspisteiden sijainti Palosuolla

32 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat 12. Soidinsuo Soidinsuo (kl , x = 6995,5, y = 3505,0) sijaitsee 15 km Maaningan keskustasta lounaaseen. Suon ympäristössä on jyrkkäpiirteisiä moreenimäkiä. Suon korkeus merenpinnasta on m, ja sen pinta viettää kohti suon keskustaa ja loivasti kaakkoon. Suovedet laskevat ojia pitkin itäkaakkoon Maihlampeen (131,7 m mpy). Maihlampi laskee Maihpuron ja Humalapuron kautta itään Liesjärveen (108,6 m mpy). Soidinsuo kuuluu Kallaveden yläosan alueeseen (4.28) ja siinä Liesjoen vesistöalueeseen (4.286). Suon pinta-ala on 19 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 16 ha, yli 1,5 m:n aluetta 11 ha ja yli kahden metrin aluetta 5 ha. Suon keskisyvyys on 1,7 m ja suurin havaittu turvekerroksen paksuus 4,0 m. Tutkimuspistetiheys on 10,5/10 ha (kuva 26). Tutkimuspisteistä on turvekankaalla 46 %, korvessa 43 % ja rämeellä 11 %. Yleisin suotyyppi on varsinaisen korven muuttuma ja sitä on laajalti suon pohjois- ja länsilaidalla. Korpityypin osuus on huomattavan suuri. Suon keskiosassa on puolukka- ja mustikkaturvekangasta (kuva 27). Turve on saravaltaista (67 %). Rahkavaltaisen turpeen osuus on kolmannes (33 %). Yleisimmät turvelajit ovat puupitoinen rahkasaraturve (LSC-t) 35 %, rahkasaraturve (SC-t) 32 % ja puupitoinen sararahkaturve (LCS-t) 14 %. Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on suuri (48 %). Varputurvetta (N-t) ja tupasvillaturvetta (Er-t) on niukasti. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2 ja tumman turpeen 5,4. Suon pohja on pääosin hiekkamoreenia. Syvimmän altaan pohjalla, suon eteläosassa turpeen alla on noin kahden metrin paksuudelta liejua. Tarkkatilavuuksiset laboratorionäytteet on otettu puolukkaturvekankaalta. Turpeiden ph on normaalia korkeampi (ph 5,6). Turpeen tuhkapitoisuus on samoin normaalia korkeampi, keskimäärin 6,8 %. Rikkipitoisuus on huomattavan korkea, keskimäärin 0,70 %. Turvenäytteiden vesipitoisuus on normaalia alhaisempi (87,0 %) ja suokuution sisältämä kuivaaineen määrä huomattavan korkea (133 kg/m 3 ). Soidinsuolla on 14 ha:n alueella energiatuotantoon soveltuvaa turvetta 0,23 milj. suo-m 3. Turve sijoittuu tutkituilta ominaisuuksiltaan laatunsa puolesta pääosin Nordtestin (2006) jyrsinturpeen laatuluokkaan A10.0, Q8.0 ja S Pienet moreenisaarekkeet hankaloittavat tuotantokenttien suunnittelua. Kuivatusvaikeuksia ei ole. Pintavalutuskentäksi soveltuvaa ojitettua aluetta on suon kaakkoislaidalla km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 26. Tutkimuspisteiden sijainti Soidinsuolla

33 Ari Luukkanen Kuva 27. Puolukkaturvekangasta Soidinsuon keskiosassa (kuva Ari Luukkanen ) 34

34 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat 13. Suurisuo Suurisuo (kl , x = 6997,1, y = 3504,4) sijaitsee 14 km Maaningan keskustasta lounaaseen. Suon ympäristö on soistunutta metsämaata sekä enemmän tai vähemmän jyrkkäpiirteistä moreenimaastoa. Vajaan hehtaarinkokoinen Suurensuonlampi (161,7 m mpy) sijaitsee keskellä suota (kuva 28). Suon korkeus merenpinnasta on m ja sen pinta viettää pohjoisosastaan loivasti pohjoisluoteeseen. Suo sijaitsee vedenjakajalla. Eteläosassa vietto on loivasti eteläkaakkoon. Suon keskiosassa on kohosuon piirteitä. Suon keski- ja pohjoisosan vedet laskevat ojia pitkin pohjoiseen Honkasenpuroon, jota pitkin edelleen pohjoiseen Huosiaiseen (154,8 m mpy). Suon kaakkoisosan vedet laskevat ojia pitkin kaakkoon Humalapuroon ja edelleen kaakkoon Liesjärveen (108,6 m mpy). Suurisuon keski- ja pohjoisosa kuuluu Kallaveden yläosan alueeseen (4.28) ja siinä Ala-Pulkon vesistöalueeseen (4.287). Suon eteläosa kuuluu Liesjoen vesistöalueeseen (4.286). Suon pinta-ala on 34 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 25 ha, yli 1,5 m:n aluetta 20 ha ja yli kahden metrin aluetta 16 ha. Suon keskisyvyys on 2,0 m ja suurin havaittu turvekerroksen paksuus 4,6 m. Tutkimuspistetiheys on 5,3/10 ha (kuva 28). Tutkimuspisteistä on 52 % rämeellä, 44 % turvekankaalla ja 4 % avosuolla. Yleisin suotyyppi on puolukkaturvekangas ja sitä on laajalti suon pohjois-, itä- ja kaakkoisosassa (kuva 29). Suon keskiosassa on luonnontilaista lyhytkortista nevarämettä (kuva 30), tupasvillarämeen muuttumaa sekä alkavaa keidasrämettä. Eteläisessä keskiosassa muuttumatyyppeinä ovat muurainrahkaräme ja variksenmarjarahkaräme. Turve on saravaltaista (62 %). Rahkavaltaisen turpeen osuus on 38 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (SC-t) 46 %, tupasvillasararahkaturve (ErCS-t) 14 % ja sararahkaturve (CS-t) 11 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältävän turpeen osuus on 23 %. Puuainesta sisältävää turvetta on 10 % ja varpuainesta sisältävää 7 %. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 ja tumman turpeen 6,0. Suon pohja on pääosin moreenia. Turpeen alla on järvimutaa paksuimmillaan suon pohjoisosassa lähes 2,5 metriä. Suurensuonlammen ympäristössä on järvimutaa ja liejua alle puolen metrin kerroksena. Tarkkatilavuuksisia laboratorionäytteitä on otettu kolmelta eri rämetyypin muuttumalta. Turpeen tuhkapitoisuus (2,5 %) on alhainen samoin kuin rikkipitoisuuskin (0,15 %). Suokuution sisältämä kuiva-ai km Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ Kuva 28. Tutkimuspisteiden sijainti Suurisuolla

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 394

Turvetutkimusraportti 394 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 424

Turvetutkimusraportti 424 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 424 2011 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The peatlands and peat reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 395

Turvetutkimusraportti 395 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 395 2009 Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Lapinlahti, Central Finland Part 3 Ari Luukkanen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 376

Turvetutkimusraportti 376 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 376 2007 Lapinlahdella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Lapinlahti, Part 2 Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 446

Turvetutkimusraportti 446 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 384

Turvetutkimusraportti 384 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 384 2008 Iisalmessa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Iisalmi, part 2 Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

PERHOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GELGIA TUTKIUSKESKUS TURVETUTKIUSRAPRTTI 294 artti Korpij aakko PERHSSA TUTKITUT SUT JA IIDE TURVEVARAT Abstract : The ires and peat reserves in the unicipality of Perho, Western Finland Kuopio 1995 Korpijaakko,

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :

TURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract : GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 449

Turvetutkimusraportti 449 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 462

Turvetutkimusraportti 462 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 462 451 2015 2014 Nilsiässä (Kuopiossa) tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 397

Turvetutkimusraportti 397 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 397 2009 Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: Mires and peat reserves of Muhos, Central Finland. Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 444

Turvetutkimusraportti 444 415. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. 416. Hannu Pajunen (2011). Siikalatvan turvevarat. Osa 2. 57 s. 417. Teuvo Herranen (2011). Kruunupyyssä

Lisätiedot

LAPINLAHDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

LAPINLAHDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 354 LAPILAHDELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Lapinlahti Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 390

Turvetutkimusraportti 390 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 390 2008 Limingassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The mires and peat reserves of Liminka, Central Finland Part 2 Hannu Pajunen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 456

Turvetutkimusraportti 456 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 456 451 2014 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 6 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 434

Turvetutkimusraportti 434 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu Pajunen

Lisätiedot

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen

PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252. Pauli Hänninen ja Satu Jokinen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 252 Pauli Hänninen ja Satu Jokinen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA X Abstract : The mires and peat reserves of the commune of Pudasjärvi.

Lisätiedot

TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 254 Markku Mäkilä ja Ale Grundström TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Tuulos and their usefulness Espoo 1992 Mäkilä,

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 385

Turvetutkimusraportti 385 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 385 2008 Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Ikaalinen Tapio Toivonen ja Onerva Valo GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 382

Turvetutkimusraportti 382 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 382 2008 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Karstula, part 2 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993

Lisätiedot

MIKKELIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS

MIKKELIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VARAT JA KÄYTTÖKELPOISUUS Turvetutkimusraportti Report of peat Ivestigatio 336 Jukka Leio MIKKELIN KUNNSS TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVE VRT J KÄYTTÖKELPOISUUS bstract : The mires, peat reserves ad their potetial use i Mikkeli Geologia

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 447

Turvetutkimusraportti 447 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 447 2013 Lopen tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Loppi, Southern Finland Part 1 Markku Moisanen GEOLOGIAN

Lisätiedot

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A

PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN

Lisätiedot

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 453

Turvetutkimusraportti 453 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 453 451 2014 Ruokolahden tutkitut suot ja niiden turvevarat Iisalmen turpeiden kemiasta Osa 2 Abstract: The chemistry of Iisalmi peat bogs Abstract: The Peatlands

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 6

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 6 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 348 KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 6 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 6 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2003

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235. Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235. Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235 Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Nilsiä Kuopio 1989 Luukkanen,Ari1989.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 400

Turvetutkimusraportti 400 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 400 2009 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 5. Abstract: The mires and peat reserves of Kiuruvesi Part 5

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 5. Abstract: The mires and peat reserves of Kiuruvesi Part 5 Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 5 GEOLOGIA TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 346 GEOLOGICAL SURVEY OF FILAD Report of Peat Investigation 346 KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 4. Abstract: The mires and peat reserves of Kiuruvesi Part 4

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 4. Abstract: The mires and peat reserves of Kiuruvesi Part 4 Kiuruvedellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 341 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 341 KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 437

Turvetutkimusraportti 437 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 422

Turvetutkimusraportti 422 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 422 2011 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 2 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 431

Turvetutkimusraportti 431 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu Pajunen (2011). Siikalatvan

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 430

Turvetutkimusraportti 430 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 430 2012 Pihtiputaalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Resources of Pihtipudas, Central Finland Part 4 Heikki Meriluoto

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 419

Turvetutkimusraportti 419 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 419 2011 Pihtiputaalla tutkittut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Pihtipudas, Central Finland, Part 3 Jukka Turunen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 401

Turvetutkimusraportti 401 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 401 2009 Reisjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Reisjärvi, western Finland Part 2 Jukka Turunen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 416

Turvetutkimusraportti 416 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 416 2011 Siikalatvan turvevarat Osa 2 Abstract: Peat reserves in the district of Siikalatva, Central Finland. Part 2 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S

ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,

Lisätiedot

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 350 KAAVILLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves in Kaavi Part 2 Geologian tutkimuskeskus Espoo 2004 Kaavilla

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302. Riitta Korhonen. JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 302 JALASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa 1 Summary : The Mires and Peat Reserves of Jalasjärvi, Western Finland Part 1 Espoo 1996 Korhonen,

Lisätiedot

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut

Lisätiedot

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n

Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 9

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 9 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 356 Hannu Pajunen YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 9 Abstract: The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland Part 9 Geologian

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 392

Turvetutkimusraportti 392 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 392 2009 Tyrnävällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The mires and peat reserves of Tyrnävä, Central Finland Part 2 Hannu Pajunen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 440

Turvetutkimusraportti 440 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. 436. 437. 438. 439. 440. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat.

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 409

Turvetutkimusraportti 409 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 409 2010 Soinissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Soini, Part 1 Tapio Toivonen ja Asta Harju GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 374

Turvetutkimusraportti 374 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 374 2007 Kolarissa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus, osa 1 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kolari, Northern

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO. Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO. Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3 Kuopio 1988 Leino.Jukka1988. Pieksämäen mlk :ssa tutkitut suot, osa 3.

Lisätiedot

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 412

Turvetutkimusraportti 412 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 412 2010 Hattulan tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat resources of Hattula, southern Finland. Timo Suomi, Kari Lehmuskoski

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 435

Turvetutkimusraportti 435 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 408

Turvetutkimusraportti 408 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 408 2010 Haapajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat resources of Haapajärvi, western Finland, Part 3 Jukka Turunen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 425

Turvetutkimusraportti 425 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 425 2012 Ylitorniolla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use in Ylitornio,

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 410

Turvetutkimusraportti 410 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 410 2010 Ylitorniolla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 1 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ylitornio,

Lisätiedot

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 10

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 10 Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 10 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 366 Hannu Pajunen YLIKIIMIGISSÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 10 Abstract: The mires

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230. Tapio Muurinen SIMOSSA VUOSINA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 230 Tapio Muurinen SMOSSA VUOSNA 1985-1986 TUTKTUT SUOT JA NDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat resources of the commune of Simo in 1985-1986

Lisätiedot