RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 266 Ari Luukkanen ja Heimo Porkka RISTIJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT, NIIDEN TURVEVARAT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract : The mires and peat reserves and their usefulness in Ristijärvi. Part 2 Kuopio 1993

2 Luukkanen Ari ia Porkka. Heimo Ristijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus. Osa 2. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset, Turvetutkimusraportti 266, 33 sivua, 3 kuvaa ja 3 liitettä. Ristijärven kunnan alueella tutkittiin vuosina 1985, suota yhteispinta-alaltaan ha. Tämä on 41 % koko suoalasta. Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä 50,5 milj. suo-n?. Soiden keskisyvyys on 1,4 m, josta heikosti maatuneen pintarahkan osuus on 0,2 m. Turpeen keskimaatuneisuus on 3,9. Yli 2 m syvän alueen pinta-ala on 897 ha ja turvemäärä 25,8 milj. suo-m3. Turpeista on saravaltaisia 73 %, rahkavaltaisia 22 % ja ruskosammalvaltaisia 5 %. Kaksi kolmannesta suoalasta on ojitettu. Rämeet ovat yleisimpiä suotyyppejä. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus on 3,7 % kuivapainosta, vesipitoisuus märkäpainosta on 91,0 %, kuiva-aineen määrä 88 kg/suo-nf ja rikkipitoisuus 0,17 % kuivapainosta. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 21,6 MJ/kg. Tutkituista soista soveltuu 31 energiaturvetuotantoon. Tuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on ha. Käyttökelpoiset energiaturvevarat tällä alueella ovat 21,2 milj. suo-m3 ja energiasisältö 50 % :n kosteudessa 9,9 milj. MWh. Avainsanat : suo, turve, inventointi, energiaturve, Ristijärvi Ari Luukkanen ja Heimo Porkka Geologian tutkimuskeskus PL 1237 SF KUOPIO FINLAND

3 Luukkanen AriisPorkka,Heimo Ristijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja turpeiden käyttökelpoisuus. Osa 2 - The mires and peat reserves and their usefulness in Ristijärvi. Part 2. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset - Geological Survey of Finland, Peat Researches, Turvetutkimusraportti - Report of Peat Investigation pages, 3 figures, 3 appendices. In the municipality of Ristijärvi 36 mires were studied by Geological Survey of Finland in 1985, Altogether hectares of peatland were studied. This is about 41 % of the total peatland area of Ristijärvi. The mires studied contain a total of 50.5 million ni' of peat in situ. The mean thickness of peat is 1.4 m, including the slightly humified Sphagnum predominant surface layer, which averages 0.2 m in thickness. The mean humification degree (H) of the peat is 3.9. The area deeper than 2 m covers 897 ha and contains 51 % of the total peat quantity (25,8 million m3). Seventy-three per cent of the peat is Carex predominant, 22 Sphagnum predominant and 5 % Bryales predominant. Two third of the mire areas have been drained. The most common site types are pine bogs. The average ash content of peat is 3.7 % of dry weight, the water content 91.0 % of wet weight, the dry bulk density 88 kg per of in situ and the sulphur content 0.17 % of dry weight. The effective calorific value of the dry peat is 21.6 MJ/kg. Thirty-one of the investigated mires are suitable for energy peat production. The total area suitable for energy peat production is ha. The amount of mineable peat is 21.2 million m3 in situ and the energy content at 50 % moisture 9.9 million MWh. Key words : mire, peat, inventory, energy peat, Ristijärvi Ari Luukkanen and Heimo Porkka Geological Survey of Finland P.O.Box 1237 SF KUOPIO FINLAND

4 SISÄLLYSLUETTELO l JOHDANTO 7 2 TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Laboratoriotutkimukset 10 3 AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET 10 4 TUTKITUT SUOT 13 5 TULOSTEN TARKASTELU Tutkitut suot ja turvemäärä Suotyypit ja turvelajit Keskimaatuneisuus, liekoisuus ja pohjamaalajit Laboratoriotulokset Turvetuotanto Soidensuojelu 32 KIRJALLISUUTTA 33

5 7 I JOHDANTO Ristijärven kunta sijaitsee n. 40 km Kajaanista koilliseen. Lähin energiaturpeen suuri käyttökohde on KaVo :n voimalaitos Kajaanissa. Geologian tutkimuskeskus on tehnyt valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin liittyviä turvetutkimuksia Ristijärven kunnan alueella vuosina 1982 ja 1983 tutkija Jukka Häikiön johdolla. Tällöin tutkittiin suot n :o Ne on julkaistu turveraportissa P 13.4/84/149. Tässä raportissa olevat suot n :o tutkittiin geologi Ari Luukkasen johdolla vuosina paitsi kaksi suota (n :o 24 ja 25), jotka on tutkittu vuonna 1985 Jukka Häikiön johdolla. Kunnassa on tutkittu kaikkiaan 46 suota yhteispinta-alaltaan ha, josta tässä raportissa on ha (kuva 1). Tutkitut suot kattavat yhteensä 57 % kunnan koko ha :n suoalasta. Kaikkia turveteollisesti kiinnostavia soita ei ole vielä tutkittu. Tässä julkaisussa on tutkituista soista lyhyt kuvaus ja arvio hyödyntämismahdollisuudesta sekä kuntakohtainen tulosten tarkasteluosa. Yksityiskohtaiset tutkimustiedot, suokartat, poikkileikkauskuvat ja laboratorioanalyysien tulokset säilytetään GTK :n Väli-Suomen aluetoimistossa. Esimerkki suokartasta on kuvassa 2 ja poikkileikkauskuvasta kuvassa 3. 2 TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1 Kenttätutkimukset Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että tutkittaville soille laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan sijoittuvista poikkilinjoista (Lappalainen, Sten ja Häikiö 1984). Tutkimuspisteet ovat linjoilla 100 m :n välein. Useimmat tutkimuslinjat vaaittiin suon pinnan kaltevuussuhteiden selvittämiseksi. Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä ja rimpinen), mättäisyys 10 % :eina tasopinnasta ja mättäiden keskimääräinen korkeus. Lisäksi määritettiin puuston puulajisuhteet, tiheysluokka, mahdolliset hakkuut ja kehitysluokka.

6 8 0 10km I GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimus 1983,1987,1988,1990 Kuva 1. Ristijärvellä tutkitut suot. 11. Kangassuo 23. Autiosuo 35. Hoikansuo 12. Joutensuo 24. Rimpisuo 36. Hautasuo 13. Ylä-Kolkonsuo 25. Palosuo 37. Pitkänperänsuo 14. Ala-Kolkonsuo 26. Teerisuo 38. Louhensuo 15. Petäj äsuo 27. Kangassuo 39. Murtosuo 16. Ratitasuo 28. Iso Hallasuo 40. Louhensuo 17. Koirasuo 29. Teerisuo 41. Joutensuo 18. Hongikonsuo 30. Isosuo 42. Sikoräme 19. Karhusuo 31. Tuomaansuo 43. Isosuo 20. Loukunsuo 32. Iso Rimpisuo 44. Lakisuo 21. Laajansuo 33. Teerisuo 45. Pöleikönsuo-Perussuo 22. Puukkosuo 34. Teerilamminsuo 46. Mustasuo

7 9 TEERISUO, Ristijärvi, k A m 3.9 zi11 ~3 1m < 3.9 ~N20-: N2 si13~ ~ 1.5 m 1 l~x ~.. 2m x 17 Z/33 3.3) m /17 ;91 8 -~ % -180 m 3.;~ 2/5 /- T1 3.5~~% 2 A ~ ~3.6 ~e ~ \14 x 2% / 15 3 m M \ % 6 \\ \ 21,29 1 m\ m GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimus 1989 Kuva 2. Esimerkki suokartasta. Merkkien selite liitteessä HONGIKONSUO RISTIJRRVI R 700-POIKKILINJA M MPY MRRTUNEISUUS M MPY _ M MPY SUOTYYPPI.LIEKOISUUS.TURVELRJIT JR POHJRMRRLRJIT M MPY _ RHSN 2/0 RHSN 0/0 VSN 0/0 VSN 0/0 VSNOJ VSNMU 0/0 Olo 176 _ _ 173 _ 172 _ RH SR olo. 0/0 /' Ii I _174 _173 _ _ m A m OEOLOOIRN TUTKIMUSKESKUS MRRPEROOSRSTO Kuva 3. Esimerkki maatuneisuus- ja turvelajiprofiilista. Merkkien selite liitteessä 1.

8 10 Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin 10 cm :n tarkkuudella pääturvelajien ja mahdollisten lisätekijöiden suhteelliset osuudet 6-asteikolla, turpeen maatuneisuus von Postin 10-asteikolla, kosteus 5-asteikolla sekä kuituisuus asteikolla 0-6. Lisäksi erotettiin mahdolliset liejukerrostumat ja määritettiin pohjamaan laatu. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi kunkin tutkimuspisteen ympäristö pliktattiin 2 m :n syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa. 2.2 Laboratoriotutkimukset Useimmista soista, jotka soveltuvat kenttätutkimusten perusteella turvetuotantoon, otettiin suon koosta riippuen 1-5 näytesarjaa laboratoriotutkimuksia varten. Näytteistä määritettiin laboratoriossa ph-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (105' C : ssa kuivaamalla), tuhkapitoisuus prosentteina (815 ± 25' C : ssa hehkutettuna) kuivapainosta sekä lämpöarvo Leco AC-300 -kalorimetrillä (ASTM D 3286). Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin lisäksi kuiva-aineen määrä (kg/suo-m 3). Osasta näytteitä on määritetty rikkipitoisuus prosentteina kuivapainosta LECO SC-39 -rikkianalysaattorilla. 3 AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden osuudet on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa käyttäen (Hänninen, Toivonen ja Grundström 1983). Siinä suokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän tai syvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue käsitetään omana syvyysvyöhykkeenään (0,3-0,9 m, 1,0-1,5 m jne.). Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärä, jotka yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä selville. Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet lasketaan turvemäärillä painottaen. Todetut lieko-osumat on laskettu erikseen 0-1 ja 1-2 m :n välisissä syvyyskerroksissa kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä. Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmän mukaan, jossa kantopitoisuus on jaettu viiteen eri ryhmään : liekoja on erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1,0-1,9 %), kohtalaisesti (2,0-2,9 %) runsaasti (3,0-3,9 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %).

9 1 1 Soiden soveltuvuus energiaturvetuotantoon riippuu mm. turvelajikoostumuksesta, maatumisasteesta ja tuhkapitoisuudesta. Rahkaturpeen (S) katsotaan soveltuvan energiaturpeeksi, jos sen maatumisaste on korkeampi kuin H 4, kun taas saravaltainen (C) turve sopii energiaturpeeksi heikomminkin maatuneena. Toisinaan käytetään myös H 4 maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta heikkolaatuisena energiaturpeena jyrsinmenetelmällä tuotettuna. Suota on suositeltu energiaturvetuotantoon, mikäli siltä löytyy vähintään 10 ha turvelajin ja maatumisasteen puolesta tuotantoon soveltuvaa yli 1 '/2 tai 2 m syvää yhtenäistä aluetta. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros ei saa olla yli 0,6 m paksu. Paksu pintarahka on usein yksi merkittävimmistä esteistä palaturvetuotannon aloittamiselle. Ohutta pintarahkaa ei kuitenkaan ole vähennetty kokonaan käyttökelpoista turvemäärää laskettaessa, koska se useimmiten sekoitetaan parempilaatuisen turpeen kanssa ja tuotetaan energiaturpeena, mikäli suo otetaan turvetuotantoon. Tuotantoalueen tulee olla lisäksi ilman pumppaustoimenpiteitä kuivattavissa. Käyttökelpoisen turpeen määrää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty tilanteesta riippuen noin 0,5 m, joka vastaa suon pohjalle jäävää yleensä vaikeasti hyödynnettävissä olevaa runsastuhkaista kerrosta sekä suon pinnalta mahdollisesti poistettavaa kerrosta. Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi on nojauduttu polttoturpeen laatuohjeeseen vuodelta 1991 (liite 2). Käyttökelpoisen turpeen energiasisältö on laskettu sekä täysin kuivalle että käyttökosteudessa (50 %) olevalle turpeelle. Hyvälaatuisen (1. lk) kasvuturpeen laatuvaatimukset ovat melko tiukat. Siihen soveltuu vain H 1-3 maatunut rahkaturve, josta valtaosa kuuluu Acutifolia-ryhmään. Arvioitaessa suon soveltuvuutta kasvuturvetuotantoon on arviointiperustana pidetty Turveteollisuusliiton kasvuturvestandardia (1980). Jokaisesta tutkitusta suosta on tässä raportissa olevan suppean selostuksen lisäksi laadittu yksityiskohtainen tutkimusselostus, jossa on tiedot suon sijainnista, ympäristöstä, suotyypeistä, ojitustilanteesta, laskusuhteista, turvemääristä, turvelajeista, maatumisasteesta, liekoisuudesta, laboratoriotuloksista sekä soveltuvuudesta turvetuotantoon. Yksityiskohtaiseen tutkimusselostukseen liittyy suokartta, johon on merkitty tutkimuslinjat, tutkimus- ja syvyydenmittauspisteet, pisteiden syvyydet sekä turpeen keskimääräinen maatumisaste pisteellä. Suokartassa on lisäksi turvekerrostuman paksuutta osoittavat syvyyskäyrät. Turvekerrostuman rakenteen selventämiseksi on vaaituista linjoista laadittu poikkileikkausprofiileita, joihin maatuneisuudet, turvelajit ja pohjamaalajit on merkitty symbolein. Niihin on lisäksi merkitty lyhentein suotyypit sekä lieko-osumien määrät.

10 12 Edellämainittujen perustulostusten lisäksi GTK :n turvetutkimuksista on laadittu atkohjelmia, joilla saadaan varsin monipuolinen kuva suosta tai halutusta tutkimusalueesta. Tulosteet ovat tasokarttoja ja listauksia tai näiden yhdistelmiä. Tällaisia ovat esimerkiksi tasokartat, joilla tutkimuspisteittäin voidaan esittää mm. suotyyppi, liekoisuus, suon pinnan korkeus, pohjamaalaji, liejukerroksen paksuus, tietoja puustosta, suon pinnan mättäisyys ja vetisyys. Yhdelle tutkimuspisteelle voidaan piirtää kerralla kaksi edellä mainittua tietoa.

11 1 3 4 TUTKITUT SUOT 11. Kangassuo (kl ) sijaitsee Kangasjärven kaakkoispuolella lähellä Kuhmon rajaa Vartiuksen tien eteläpuolella noin 33 km Ristijärven keskustasta itään. Suo rajoittuu luoteisosassa Kangasjärveen ja muualla vaihtelevaan moreenimaastoon. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät, sillä suon luoteisosan pelloille tulee kärrytie. Suon pinta on m mpy ja se viettää 6 m/km luoteeseen. Vedet laskevat Kangasjärven kautta pohjoiseen Mustajokeen ja edelleen Tervajärveen. Suon pinta-ala on 205 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 122 ha ja yli kahden metrin aluetta 76 ha. Yleisimmät suotyypit ovat rimpineva, varsinainen saraneva ja varsinainen sararäme. Turvekerrostuma on pääosin saravaltainen. Keskimaatuneisuus on 3,7. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (43 %), hiekka ja hieta. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kolmelta pisteeltä. Kangassuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta noin 75 hain alueella. Haittana on paikoin yli puolen metrin paksuinen maatumaton pintarahkakerros. 12. Joutensuo (kl ) sijaitsee Kangassuon länsipuolella kumpareisessa moreenimaastossa. Suoallas on moreenisaarekkeiden rikkomaa. Kulkuyhteydet suon länsipäähän ovat hyvät. Viljelystie tulee peltojen pohjoispäähän sekä lounaisosan pelloille etelästä. Suon pinta on m mpy ja se viettää pohjoisessa luoteeseen ja etelässä etelään. Keskiosa on tasaista. Vedet laskevat Ahvenpuroa pitkin länteen Iso Tuomaanjärveen ja Raatejokea pitkin etelään Saarijärveen ja edelleen Hiisijärveen. Pinta-ala on 140 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 105 ha ja yli kahden metrin aluetta 50 ha. Suon keskiosan yleisimmät suotyypit ovat rimpineva ja varsinainen saraneva. Laidoilla on varsinaista sararämettä ja korpirämettä. Turvekerrostumasta on kolme neljäsosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,8. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (41 %), hieta ja hiesu. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kolmelta pisteeltä. Joutensuolla on noin 45 ha :n suuruinen energiaturvetuotantoon soveltuva alue. Maatumaton pintarahkakerros on keskimäärin 0,5 m paksu.

12 Ylä-Kolkonsuo (kl ) sijaitsee noin 21 km Ristijärven keskustasta koilliseen Lehtovaaran länsipuolella kumpareisessa moreenimaastossa. Suo rajoittuu itäosastaan hiekka- ja soraharjuun. Salokylän paikallistie kulkee suon eteläpuolitse. Suon pinta on m mpy. Suo sijaitsee vedenjakajalla. Koillisosasta vedet laskevat Kolkonlammen kautta etelään Tervajokeen ja edelleen Emäjoen vesistöön. Suon pinta-ala on 122 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 66 ha ja yli kahden metrin 22 ha. Suon keskiosassa on rimpinevaa. Itäosassa kulkevan Pahkapuron ympäristössä on rimpilettoa. Turvekerrostumasta on kaksi kolmannesta saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,0. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (56 %) ja moreeni. Suon itäosassa on turpeen alla liejua. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Ylä-Kolkonsuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta 34 ha :n alueella. Maatumaton pintarahkakerros on keskimäärin 0,4 m paksu. 14. Ala-Kolkonsuo (kl ) sijaitsee Ylä-Kolkonsuon lounaispuolella Salonkylän tien siitä erottamana. Suo rajoittuu kumpuilevaan moreenimaastoon ja metsäautoteihin. Suon pinta on m mpy ja se viettää itä-kaakkoon yli 5 m/km. Vedet laskevat Kolkonpuroa pitkin Tervajokeen ja edelleen Emäjokeen. Suon pinta-ala on 155 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 64 ha ja yli kahden metrin aluetta 32 ha. Suon keskiosan yleisimmät suotyypit ovat varsinainen saraneva ja rimpineva. Niiden ympärillä on varsinaista sararämettä ja lyhytkortista nevarämettä. Turvekerrostumasta on kaksi kolmannesta saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,9. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (40 %), moreeni ja hieta. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Ala-Kolkonsuon länsiosassa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta 25 ha :n alueella. Turpeen tuhkapitoisuus on melko korkea. Paksu maatumaton pintarahka haittaa paikoitellen tuotantoa. 15. Petät 'suo (kl ) sijaitsee Hiisijärven kaakkoispuolella noin 35 km :n etäisyydellä Ristijärven keskustasta. Suo rajoittuu hiekka- ja moreenikankaisiin. Kulkuyhteydet sinne ovat heikot, sillä suon länsipuolella kulkeva metsäautotie jää noin kilometrin päähän suosta. Suon pinta on m mpy ja se viettää keskiosasta pohjoiseen

13 1 5 7 m/km. Eteläosassa vietto on luoteeseen. Vedet laskevat Ahonpäänpuron kautta Hiisijärven vesistöön. Suon pinta-ala on 195 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 100 ha ja yli kahden metrin aluetta 46 ha. Suon keskiosa on rimpinevaojikkoa ja -muuttumaa. Sen ympärillä on varsinaista ja ruohoista sararämeojikkoa. Suon kaakkoisosan suotyyppejä ovat tupasvillaräme- ja lyhytkortinen nevarämeojikko ja -muuttuma. Kolme neljännestä turvekerrostumasta on saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,9. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (80 %) ja moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kolmelta pisteeltä. Petäjäsuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta 65 ha :n alueella. Lähes maatumaton pintarahkaturve on paikoitellen noin puoli metriä paksu. 16. Raitasuo (kl ) sijaitsee Petäjäsuon eteläpuolella moreenimäkien välisessä painanteessa. Eteläosasta on yhteys Koirasuolle. Itäosastaan suo rajoittuu Petäjälampeen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät sen länsilaitaan tulevan metsäautotien kautta. Suon pinta on m mpy ja se viettää länsiosasta pohjoiseen ja itäosasta itään. Vedet laskevat puroja pitkin Hiisijärven vesistöön. Suon pinta-ala on 60 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 37 ha ja yli kahden metrin aluetta 13 ha. Yleisimmät suotyypit ovat keskiosassa lyhytkortinen neva ja lyhytkortinen nevarämemuuttuma. Reunoilla on pallosararämemuuttumaa. Suon keskiosa on kehittymässä keidassuoksi. Turvekerrostumasta on runsas puolet rahkavaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,8. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (57 %) ja hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Raitasuolla on energiaturvetuotantoon sopivaa turvetta 25 ha : n alueella. Lähes maatumaton pintarahkaturve on keskimäärin 0,5 m paksu. 17. Koirasuo (kl ) sijaitsee noin 37 km Ristijärven keskustasta kaakkoon Ristijärven ja Sotkamon rajalla. Suo rajoittuu jyrkkäpiirteisiin moreenimäkiin. Pohjoisessa on yhteys Raitasuolle ja idässä Hoikansuolle. Metsäautotie kulkee suon eteläpuolitse. Suon pinta on m mpy ja se viettää keskiosassa länteen 8 m/km. Eteläpäässä on voimakas vietto etelään. Vedet laskevat Petäjäjokea pitkin Kusianjokeen ja edelleen Sotkamon vesistöön. Suon pinta-ala on 100 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 55 ha ja yli kahden metrin aluetta 28 ha.

14 1 6 Suon keskiosa on varsinaista saranevaa ja rimpinevaa. Reuna-alueen rämeistä yleisin on varsinainen sararämemuuttuma. Turvekerrostumasta on neljä viidesosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,8. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (42 %), moreeni ja hieta. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Turpeensa puolesta Koirasuo soveltuu energiaturvetuotantoon. Tuotantokelpoista turvetta on noin 30 ha :n alueella. 18. Hongikonsuo (kl ) sijaitsee noin 18 km Ristijärven keskustasta kaakkoon Kajaani - Vartius tien varressa. Suoallas on moreenisaarekkeiden rikkoma. Itäreunalla on avokallioita. Muualla ympäristö on kumpuilevaa moreenimaastoa. Luoteessa alue rajoittuu Pahajärveen. Suon pinta on m mpy ja se viettää länsi - luoteeseen 7 m/km. Vedet laskevat Pahapuron ja Laulajanojan kautta Iso-Pyhännän järveen. Suon pinta-ala on 135 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 73 ha ja yli kahden metrin aluetta 40 ha. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme ja rimpineva, jotka ovat paikoin muuttuma-asteella. Turvekerrostumasta on kolme neljäsosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,7. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (72 %) ja hieta. Pahajärven ympäristössä on suon pohjalla liejua. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Hongikonsuon allas on rikkonainen ja maatumaton pintarahkaturve on paikoin yli puoli metriä paksu. Sen alla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa saravaltaista turvetta noin 50 hain alueella. 19. Karhusuo, (kl ) sijaitsee noin 15 km Ristijärven keskustasta kaakkoon lähellä Ristijärvi- Sotkamo ja Kajaani-Vartius tien risteystä. Suon länsipuolella kohoaa Laiskanvaara ja itäpuolella Tolpanvaara. Kaakossa suo rajoittuu Häyrysen järveen. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät, sillä Kajaani-Vartius tie kulkee suon eteläpään halki. Suon pinta on m mpy ja se viettää 6 m/km kaakkoon. Pohjoispäässä vietto on pohjoiseen. Vedet laskevat suon keski- ja eteläosista Häyrysen kautta Iso-Pyhäntään. Pohjoisosan vedet laskevat ojia pitkin pohjoiseen Iso-Pyhäntään. Suon pinta-ala on 60 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 28 ha ja yli kahden metrin aluetta 8 ha.

15 17 Yleisin suotyyppi on rimpinevamuuttuma. Valtaosa turvekerrostumasta on saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,1. Turpeensa puolesta Karhusuo soveltuu energiaturvetuotantoon. Haittana on pintaturpeen korkea tuhkapitoisuus. Myös pintaturpeen rikin määrä (0,30 %) on korkea. Tuotantokelpoista turvetta on 19 ha :n alueella. 20. Loukunsuo (kl ) sijaitsee noin 19 km Ristijärven keskustasta kaakkoon Iso Tuomaanjärven luoteispuolella. Suoallas on moreenisaarekkeiden rikkomaa. Myös ympäristö on moreenia. Kaakossa suo rajoittuu Iso Tuomaanjärveen. Suon pohjoispuolitse noin kilometrin etäisyydellä kulkee Kajaani-Vartius tie. Suon pinta on m mpy ja se viettää itäosassa voimakkaasti itään ja länsiosassa voimakkaasti länteen. Vedet laskevat Tuomaanjärven kautta Iso-Pyhännän vesistöön. Suon pinta-ala on 50 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 15 ha ja yli kahden metrin aluetta vain 1 ha. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja varsinainen saranevamuuttuma. Turvekerrostumasta on kaksi kolmasosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,8. Yleisin pohjamaalaji on moreeni (88 %). Loukunsuo ei mataluutensa vuoksi sovellu energiaturvetuotantoon. 21. Laajansuo (kl ) sijaitsee Ristijärven keskustasta noin 20 km kaakkoon Iso Tuomaanjärven luoteisrannalla. Suon luoteispuolitse kulkee Kajaani-Vartius tie. Muualla ympäristö on loivapiirteistä moreenimaastoa. Suon pinta on m mpy ja se viettää kaakkoon 10 m/km. Vedet laskevat Iso Tuomaanjärven ja Tuomaanjoen kautta Iso-Pyhännän vesistöön. Suon pinta-ala on 70 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 43 ha ja yli kahden metrin syvyistä aluetta 19 ha. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen ja ruohoinen sararämemuuttuma. Turvekerrostumasta on neljä viidesosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,8. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (57 %) ja hieta. Laboratoriomäärityksiä tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteellä. varten on otettu Laajansuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 30 ha. Haittana on paikoin pintakerroksen korkea tuhkapitoisuus ja pohjakerroksen korkea sekä suon pinnan suuri kaltevuus. rikkipitoisuus

16 Puukkosuo (kl ) sijaitsee noin 35 km Ristijärven keskustasta itään Tervajärven kaakkoispuolella. Suo rajoittuu koillislaidaltaan Mustajokeen. Muualla ympäristö on lounaaseen kohoavaa moreenimaastoa. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät. Viljelystie tulee etelästä suopelloille. Suon pinta on m mpy ja se viettää voimakkaasti koilliseen. Vedet laskevat Mustajoen kautta Tervajärveen ja edelleen Tervajokea pitkin Iso-Pyhännän vesistöön. Suon pinta-ala on 60 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 24 ha ja yli kahden metrin aluetta 8 ha. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja ruohoinen sararämemuuttuma. Pisimmälle muuntuneet suotyypit ovat jäkäläturvekangasta ja ruohoturvekangasta. Turvekerrostumasta on yli puolet saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (80 %) ja hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Puukkosuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta 14 hain alueella. Lähes maatumaton pintarahkaturve on keskimäärin 0,4 m paksu ja se soveltuu kuiviketurpeeksi. 23. Autiosuo (kl ) sijaitsee Ristijärven keskustasta noin 25 km koilliseen Hirvivaaran ja Lehtovaaran välisessä painanteessa lähellä Hyrynsalmen rajaa. Sen eteläpuolitse kulkee Jokikylä-Salokylä paikallistie. Suon pinta on m mpy ja se viettää 10 m/km itä-kaakkoon. Vedet laskevat Kummunpuroa pitkin etelään Tervajokeen ja edelleen Iso-Pyhännän vesistöön. Suon pinta-ala on 60 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 20 ha ja yli kahden metrin aluetta 11 ha. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinen nevaräme, varsinainen sararäme, ruohoinen sararäme ja korpiräme, jotka ovat ojikko- ja muuttuma-asteella. Turvekerrostumasta on puolet rahkavaltaista ja puolet saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,5. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kolmelta pisteeltä. Autiosuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta 14 ha :n alueella. Haittana on suon pinnan voimakas pituussuuntainen vietto (14 m/km). 24. Rimpisuo (kl ) sijaitsee Vanhakylän itäpuolella noin 26 km Ristijärven keskustasta itään. Suo rajoittuu vaihtelevaan moreenimaastoon. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät sen etelä- ja itäpuolitse kulkevien maanteiden kautta. Suon pinta on m mpy ja se viettää voimakkaasti itään. Suon keskiosassa vietto on noin 5 m/km. Etelä-

17 1 9 osassa vietto on etelään. Vedet laskevat koilliseen Tervajärveen ja etelään Iso Tuomaanjärveen. Kumpaakin kautta vedet laskevat lopulta Iso-Pyhännän vesistöön. Suon pinta-ala on 140 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 103 ha ja yli kahden metrin aluetta 62 ha. Suon keskiosa on ojikko- ja muuttuma-asteella olevaa rimpinevaa ja lyhytkortista nevaa. Reunoilla on lyhytkortista nevarämettä. Turvekerrostumasta on kolme neljäsosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,6. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiekka ja hieta. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kolmelta pisteeltä. Rimpisuon keskiosa on luonnontilainen. Suolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta noin 60 ha :n alueella. 25. Palosuo (kl ) sijaitsee noin 30 km itään Ristijärven keskustasta Kajaani-Vartius tien molemmin puolin. Suoallas on moreenisaarekeiden rikkoma. Myös ympäristö on moreenia. Suon pinta on m mpy ja se viettää länsi-lounaaseen noin 8 m/km. Vedet laskevat Ahvenpuron kautta Suojokeen ja edelleen Iso Tuomaanjärven kautta Iso-Pyhännän vesistöön. Suon pinta-ala on 200 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 155 ha ja yli kahden metrin aluetta 84 ha. Suon keskiosassa on varsinaista sararämemuuttumaa sekä rimpinevaojikkoa ja muuttumaa. Koillis- ja itäosan reuna-alueet ovat kangasrämeojikkoa. Etelä- ja länsiosassa rehevät suotyypit vaihettuvat lyhytkortisen nevarämeojikon kautta kangasrämeeksi ja kangaskorveksi. Pohjoisosassa valtatyyppejä ovat lyhytkortinen nevamuuttuma, lyhytkortinen nevarämeojikko ja varsinainen saranevamuuttuma. Turvekerrostumasta on yli neljä viidennestä saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,6. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta, moreeni ja hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet neljältä pisteeltä. Palosuolla on yli 1,5 m syvää aluetta neljässä altaassa, joista kaksi suurinta soveltuu turpeensa puolesta energiaturvetuotantoon. Pinta-aloiltaan ne ovat 60 ha ja 40 ha. 26. Teerisuo (ki ) sijaitsee Ristijärven keskustasta noin 18 km kaakkoon Laulajanvaaran itäpuolella. Suo rajoittuu idässä ja kaakossa kalliomaastoon. Muualla ympäristö on pienipiirteistä vaihtelevaa moreenimaastoa. Suon lounaispuolelle tulee met-

18 20 säautotie. Suon pinta on m mpy ja se viettää keskiosastaan kaakkoon. Pohjoisosassa vietto on luoteeseen. Vedet laskevat eteläosasta Teeripuron ja Pahapuron kautta Iso-Pyhännän vesistöön. Suon pinta-ala on 80 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 51 haja yli kahden metrin aluetta 35 ha. Suon keskiosa on rimpinevaa ja lyhytkortista nevaa. Reunoilla on ruohoista sararämemuuttumaa. Turvekerrostumasta on neljä viidesosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,2. Pohjamaa on moreenia. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Teerisuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta 40 hain alueella. keskellä on noin yli hehtaarin kokoinen Teerilampi. Suon 27. Kangassuo (kl ) sijaitsee Tervajärven lounaisrannalla Kangasvaaran ja järven välissä. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät sen lounaispuolitse kulkevan paikallistien kautta. Suon pinta on m mpy ja se viettää voimakkaasti koilliseen. Vedet laskevat Tervajärven ja Tervajoen kautta Emäjoen vesistöön. Suon pinta-ala on 50 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 34 ha ja yli kahden metrin aluetta 18 ha. Suon luoteisosa on lyhytkortista nevarämettä. Kaakkoisosassa on ruohoista sararämettä. Turvekerrostumasta on yli kaksi kolmannesta saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,4. Pohjamaa on moreenia. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Kangassuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta noin 20 ha :n alueella. Lähes maatumaton pintarahka on keskimäärin 0,5 m paksu. 28. Iso Hallasuo (ki ) sijaitsee Salokylän eteläpuolella noin 30 km Ristijärven keskustasta itä-koilliseen. Suo rajoittuu luoteisosastaan Matkavaaraan ja kaakkoisosastaan Konivaaraan. Lounaisosasta on yhteys Salasuohon. Maantie kulkee suon länsi- ja pohjoispuolitse. Suon pinta on m mpy ja se viettää lounaaseen noin 8 m/km. Vedet laskevat Hepopuroa pitkin Tervajokeen ja edelleen Emäjoen vesistöön. Suon pinta-ala on 90 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 41 aluetta 6 ha. ha ja yli kahden metrin Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen ja ruohoinen sararäme sekä pallosararäme, jotka ovat ojikko- ja muuttuma-asteella. Turvekerrostumasta on saravaltaista yli kaksi kolmannesta. Keskimaatuneisuus on 4,8. Suon pohja on moreenia.

19 2 1 Isolla Hallasuolla on 10 ha :n yhtenäinen alue, joka turpeensa puolesta soveltuu energiaturvetuotantoon. Haittana on paikoin suuri liekojen määrä. 29. Teerisuo (kl ) sijaitsee Ristijärven keskustasta noin 24 km kaakkoon Jokiniemenkylän itäpuolella. Suo rajoittuu kumpareiseen moreenimaaston. Suon eteläpuolitse kulkee tie parin sadan metrin etäisyydellä. Suon pinta on m mpy ja se viettää kaakkoon 8 m/km. Vedet laskevat ojia pitkin etelään Vanhajokeen ja edelleen Hiisijoen kautta Iso-Pyhännän vesistöön. Suon pinta-ala on 70 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 38 ha ja yli kahden metrin aluetta 18 ha. Kaakkoisosan avosuoalue on luonnontilaista rimpinevaa. Muualla yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme ja tupasvillaräme, sekä paikoin näiden muuttumat. Turvekerrostumasta on neljä viidesosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,0. Pohjamaa on moreenia. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Teerisuolla on energiaturpeeksi soveltuvaa turvetta kahdessa luonnontilaisessa altaassa yhteensä 25 ha :n alueella. 30. Isosuo (kl ) sijaitsee Ristijärven keskustasta noin 26 km kaakkoon Ylikylän luoteispuolella. Suo rajoittuu kumpareiseen moreenimaastoon. Suon lounaispäähän tulee viljelystie. Suon pinta on m mpy ja se viettää 3 m/km koilliseen ja luoteeseen. Vedet laskevat ojia pitkin Hukkasenjokeen ja edelleen Iso Tuomaanjärveen. Suon pinta-ala on 55 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 29 aluetta 15 ha. ha ja yli kahden metrin Yleisimmät suotyypit ovat rimpineva, varsinainen saraneva ja tupasvillaräme, jotka ovat pääasiassa ojikko- ja muuttuma-asteella. Turvekerrostumasta on yli puolet saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,4. Pohjamaa on moreenia. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Isosuo soveltuu energiaturvetuotantoon. Tuotantokelpoista turvetta on noin 20 ha :n alueella.

20 Tuomaansuo (kl ) sijaitsee Ristijärven keskustasta noin 28 km kaakkoon Tuomaanvaaran kaakkoispuolella. Suo rajoittuu kaakossa Pieni Tuomaanjärveen. Muualla ympäristö on kumpuilevaa moreenimaastoa. Suon pohjoispuolitse kulkee Kontiomäki - Kostamus rautatie. Suon pinta on 187,5-190 m ja se viettää keskustasta loivasti sekä kaakkoon että luoteeseen. Itäosasta vedet laskevat Pieni Tuomaanjärveen ja edelleen Hukkasenjokea pitkin Iso Tuomaanjärveen. Luoteisosasta vedet laskevat ojia pitkin Iso Tuomaanjärveen. Suon pinta-ala on 50 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 27 ha ja yli kahden metrin aluetta 3 ha. Yleisin suotyyppi on lyhytkortinen neva. Turvekerrostumasta yli puolet on rahkavaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,4. Pohjamaa on moreenia. Tuomaansuo on niin matala, ettei se sovellu energiaturvetuotantoon. 32. Iso Rimpisuo (kl ) sijaitsee Ristijärven keskustasta noin 33 km kaakkoon Uudentalonvaaran itäpuolella. Muualla ympäristö on kumpuilevaa moreenimaastoa. Suon länsipuolelle tulee metsäautotie. Suo sijaitsee vedenjakajalla ja sen pinta on m mpy. Vedet laskevat itäosasta Rimpilammen kautta ojia pitkin itään Ala-Suoveteen ja edelleen Hiisijärven vesistöön. Länsiosasta laskusuunta on luoteeseen Korvenpuron kautta Iso Tuomaanjärveen. Suon pinta-ala on 60 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 40 ha ja yli kahden metrin aluetta 24 ha. Suon keskiosa on luonnontilaista vetistä rimpinevaa. Laidoilla on kangasrämettä. Valtaosa turvekerrostumasta on saraturvetta. Keskimaatuneisuus on 3,5. Pohjamaa on moreenia. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Turpeensa puolesta Iso Rimpisuo soveltuu energiaturvetuotantoon. Suon itäosan hyödyntämistä vaikeuttaa yli kolmen hehtaarin suuruinen Rimpilampi. Mahdollista tuotantoaluetta on noin 20 ha. Suon vetisyys ja luonnontilaisuus puoltavat sen säilyttämistä luonnontilaisena. 33. Teerisuo (kl ) sijaitsee noin 40 km Ristijärven keskustasta itä-kaakkoon lähellä Kuhmon rajaa. Suo rajoittuu kumpareiseen moreenimaastoon. Myös suoallas on moreenisaarekkeiden rikkoma. Suon kaakkoispäässä on Teerilampi ja luoteispäässä Vaaranaluslampi. Suon eteläpuolelle tulee metsäautotie. Suon pinta on m mpy ja se viettää 6 m/km. Luoteisosa on tasaista. Vedet laskevat Teeripuron kautta etelään

21 23 Kivijärveen ja edelleen Hiisijärven vesistöön. Suon pinta-ala on 60 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 44 ha ja yli kahden metrin aluetta 26 ha. Yleisin suotyyppi luoteisosassa on luonnontilainen silmäkeneva ja kaakkoisosassa rimpineva. Turvekerrostumasta on yli puolet saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,2. Pohjamaa on moreenia. Liejuja on turpeen alla lampien ympäristössä. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Teerisuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta 20 hehtaarin alueella. 34. Teerilamminsuo (kl ) sijaitsee noin 40 km Ristijärven keskustasta itäkaakkoon lähellä Kuhmon rajaa. Suo rajoittuu kumpareiseen moreenimaastoon. Suon poikki kulkee Kontiomäki-Kostamus rautatie. Lisäksi suon pohjoispuolelle ja eteläpuolelle tulevat metsäautotiet. Suon pinta on m mpy ja se viettää lounaaseen 4 m/km. Vedet laskevat Pieni Teerilammesta lähtevän Teeripuron kautta Kivijärveen ja edelleen Hiisijärven vesistöön. Suon pinta-ala on 80 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 45 ha ja yli kahden metrin aluetta 25 ha. Yleisimmät suotyypit ovat rimpineva, ruohoinen saraneva, ruohoinen sararäme ja lyhytkortinen nevaräme. Turvekerrostumasta on neljä viidesosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,4. Pohjamaa on pääosin moreenia. Liejuja on suon syvimmissä painanteissa paikoin jopa metrin kerros. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Teerilamminsuo on luonnontilainen ja turve erittäin märkää. Energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta on noin 25 ha :n alueella. 35. Hoikansuo (kl ) sijaitsee noin 40 km Ristijärven keskustasta kaakkoon Ristijärven ja Sotkamon rajalla. Suo rajoittuu jyrkkäpiirteisiin moreenimäkiin. Kulkuyhteydet suon eteläpäähän ovat hyvät Laurinlammen rantaan tulevan tien kautta. Keski- ja pohjoisosaan yhteydet ovat huonot. Suo sijaitsee vedenjakajalla. Sen pinta on m mpy ja se viettää pohjoisosassa voimakkaasti koilliseen, mistä vedet laskevat puroa pitkin Pitkänperänjokeen ja edelleen Hiisijärven vesistöön. Keskiosa on tasaista. Eteläpäässä vietto on etelään. Vedet laskevat Iso-Petäiseen ja edelleen Sotkamon vesistöön. Suon pinta-ala on 170 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 102 ha ja yli kahden metrin aluetta 33 ha.

22 24 Suon keskiosa on silmäkenevaa. Sen ympärillä on lyhytkortista nevaa ja varsinaista saranevaa. Reunoilla on lyhytkortista nevarämettä, joka on monin paikoin muuttumaasteella. Turvekerrostumasta on yli kaksi kolmannesta saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,4. Suon pohja on moreenia. Liejuja on painanteissa alle puolen metrin kerros. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Hoikansuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta noin 30 ha :n alueella. Paikoin on maatumaton pintarahka lähes metrin paksuinen. 36. Hautasuo (kl ) sijaitsee Ristijärven kaakkoiskulmalla lähellä Sotkamon ja Kuhmon rajaa noin 40 km :n etäisyydellä kunnan keskustasta. Suo rajoittuu jyrkkäpiirteiseen moreenimaastoon. Myös suoallas on moreenisaarekkeiden rikkoma. Suon pohjoisja kaakkoispuolelle noin puolen kilometrin päähän tulee metsäautotie. Suon pinta on m mpy ja se viettää voimakkaasti koilliseen. Vedet laskevat Pitkänperänjokeen ja edelleen Hiisijärven vesistöön. Suon pinta-ala on 245 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 140 ha ja yli kahden metrin aluetta 49 ha. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinen nevaräme- ja varsinainen sararämemuuttuma sekä varsinainen saranevamuuttuma. Osa suosta on tehokkaan ojituksen vaikutuksesta turvekangasvaiheessa. Turvekerrostumasta on kolme neljäsosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,5. Pohjamaa on moreenia. Hautasuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta kolmessa erillisessä altaassa yhteensä noin 85 ha. 37. Pitkänperänsuo, (kl ) sijaitsee Hautasuon luoteispuolella kiinteästi siihen liittyen. Suon pinta on m mpy ja se viettää kaakkoon 14 m/km. Vedet laskevat Pitkänperänjoen kautta Hiisijärven vesistöön. Suon pinta-ala on 40 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 9 ha ja yli kahden metrin aluetta 1 ha. Yleisimmät suotyypit ovat pallosararäme- ja tupasvillarämemuuttuma sekä varsinainen saranevamuuttuma. Turvekerrostumasta on yli puolet saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,8. Suon pohja on moreenia. Pitkänperänsuo on pieni matala suo, joka soveltuu metsänpohjaksi.

23 Louhensuo (kl ) sijaitsee Ristijärven kaakkoisosassa Louhenjoen pohjukassa lähellä Kuhmon rajaa noin 40 km:n etäisyydellä kunnan keskustasta. Suo rajoittuu länsi- ja itäpuolelta jyrkkäpiirteisiin moreeniselänteisiin. Pohjoispäässä rajana on Louhenjoki. Etelässä on Pitkänperänjoki ja hiekkainen harjumuodostuma. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät, sillä Louhenlammen rantaan tulee tie. Suon pinta on m mpy. Keskiosa on tasaista. Vedet laskevat eteläpäästä Pitkänperänjokeen ja pohjoispäästä siihen yhtyvään Louhenjokeen ja edelleen Hiisijärven vesistöön. Suon pinta-ala on 85 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 62 ha ja yli kahden metrin aluetta 49 ha. Suon keskiosa on rimpinevaa. Pohjoispäässä on lyhytkortista nevarämemuuttumaa. Turvekerrostumasta on neljä viidesosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,3. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (74 %) ja hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Louhensuon keskiosa on vetistä, luonnontilaista rimpinevaa. Suolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta noin 50 hain alueella. 39. Murtosuo (kl ) sijaitsee noin 23 km itään Ristijärven keskustasta Koskenkylä-Lehtovaara tien varressa. Suo rajoittuu idässä kalliomäkeen. Muualla ympäristö on kumpareista moreenimaastoa. Suon pinta on m mpy ja se viettää suon itäosan halki kulkevaan Kolkonpuroon. Sitä pitkin vedet laskevat etelään Tervajokeen ja edelleen Emäjoen vesistöön. Suon pinta-ala on 75 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 26 ha ja yli kahden metrin aluetta 1 ha. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja lyhytkortinen nevamuuttuma. Turvekerrostumasta on kaksi kolmasosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,8. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (65 %) ja moreeni. Murtosuo on niin matala, ettei se sovellu energiaturvetuotantoon. 40. Louhensuo (kl ) sijaitsee noin 25 km itään Ristijärven keskustasta noin 0,5 km Koskenkylä-Salokylä tien pohjoispuolella. Suo rajoittuu kumpuilevaan moreenimaastoon. Suon pinta on m mpy ja se viettää lounaaseen 4 m/km. Vedet laskevat Louhenpuroa pitkin Tervajokeen ja edelleen Emäjoen vesistöön. Suon pinta-ala on 100 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 12 2 ha. ha ja yli puolentoista metrin aluetta

24 2 6 Yleisimmät suotyypit ovat ruohoinen ja varsinainen saranevamuuttuma sekä rimpinevamuuttuma. Turvekerrostumasta on yli puolet saravaltaista. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (72 %) ja hiekka. Louhensuo on matala, ojitettu suo, jonka suositeltavin käyttömuoto on metsänkasvatus. 41. outensuo (kl , ) sijaitsee noin 24 km Ristijärven keskustasta itään Lehtovaaran eteläpuolella. Suo rajoittuu kumpareiseen moreenimaastoon. Idässä on yhteys Lokkisuohon ja luoteessa Ylä-Kolkonsuohon. Suon länsipään halki kulkee tie. Suon pinta on m mpy ja se viettää keskiosassa länteen ja pohjoisosassa etelään. Vedet laskevat ojia pitkin lounaaseen Louhenpuroon ja edelleen Tervajokeen. Suon pintaala on 115 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 73 ha ja yli kahden metrin aluetta 17 ha. Yleisimmät suotyypit ovat rimpineva- ja lyhytkorsinevamuuttumat sekä varsinainen sararämemuuttuma. Osa suosta on karhunsammalmuuttumaa. Turvekerrostumasta on kolme neljäsosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,6. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Joutensuolla on energiatuotantoon soveltuvaa turvetta 28 ha :n alueella. Tuhkapitoisuus on turvekerroksessa, aina metrin syvyyteen asti suuri, joten tuhkanäytteitä ottaa lisää. tulisi 42. Sikoräme (kl ) sijaitsee noin 19 km Ristijärven keskustasta itään mäkisessä moreenimaastossa. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät sekä pohjois- että lounaispuolen paikallisteiden kautta. Suon pinta on m mpy ja se viettää voimakkaasti länteen. Vedet laskevat Hirsikankaanpuroa pitkin Iso-Pyhännän vesistöön. Suon pinta-ala on 115 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 65 haja yli kahden metrin aluetta 31 ha. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja varsinainen saranevamuuttuma. Turvekerrostumasta on neljä viidesosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,9. Pohjamaa on moreenia. Sikorämeellä on energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta 45 ha :n alueella.

25 Isosuo (kl ) sijaitsee noin 8 km Ristijärven keskustasta lounaaseen osittain Paltamon puolella. Suo rajoittuu etelässä Heinikankaan harjumuodostumaan. Muualla ympäristö on loivapiirteistä moreenimaastoa. Suo on joka puolelta teiden ympäröimä. Suon pinta on m mpy ja se viettää voimakkaasti itä-kaakkoon. Vedet laskevat Silvennonpuron kautta Pajujokeen ja edelleen lijärveen. Suon pinta-ala on 95 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 47 ha ja yli kahden metrin aluetta 12 ha. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme-, tupasvillaräme- ja pallosararämemuuttumat. Turvekerrostumasta on kaksi kolmasosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,8. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni (40 %), hiekka ja hieta. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Isosuolla on 10 ha:n alue, joka turpeensa puolesta soveltuu energiaturvetuotantoon. Tämän pinnalla on kuiviketurpeeksi soveltuvaa maatumatonta rahkaturvetta. 44. Lakisuo (kl ) sijaitsee noin 18 km Ristijärven keskustasta itään mäkisessä moreenimaastossa. Itäosasta on yhteys Sikorämeelle. Suon eteläpuolitse kulkee paikallistie. Suon pinta on m mpy ja se viettää itään 1,5 m/km. Vedet laskevat Hirsikankaanpuroa pitkin Iso-Pyhännän vesistöön. Suon pinta-ala on 30 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 17 ha ja yli kahden metrin aluetta 7 ha. Yleisimmät suotyypit ovat rimpineva- ja varsinainen saranevamuuttuma. Turvekerrostumasta on neljä viidesosaa saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,8. Pohjamaa on moreenia. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Lakisuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta 13 ha :n alueella. 45. Pöleikönsuo-Perussuo (kl ) sijaitsee noin 9 km Ristijärven keskustasta länsi-lounaaseen lijärven rannalla lähellä Paltamon rajaa. Suo rajoittuu idässä Iijärveen ja muualla kallio- ja moreenimäkiin. Suon halki kulkee paikallistie. Suon pinta on m mpy. Itäosassa vietto on itään ja vedet laskevat Iijärven isolahteen. Länsiosasta vedet virtaavat Mustapuroa pitkin länteen lijärven Mustalahteen. Suon pinta-ala on 65 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 45 ha ja yli kahden metrin aluetta 26 ha. tutkittu hajapistein. Suo on

26 28 Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme- ja ruohoinen sararämemuuttuma. Turvekerrostumasta on yli puolet saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,8. Suon pohjamaa on hietaa. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Pöleikönsuo-Perussuolla on energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta 25 ha :n alueella. Tien itäpuolinen alue järven rannassa on rajattu kuivatusvaikeuksien takia pois. 46. Mustasuo (kl ) sijaitsee noin 4 km Ristijärven keskustasta luoteeseen Palokankaan mäen kaakkoispuolella. Suon etelälaidalla on hiekkakankaita. Ristijärvi- Puolanka tie kulkee suon itäpuolella noin puolen kilometrin etäisyydellä. Suon pinta on m mpy ja se viettää länsiosassa lounaaseen 6 m/km. Itäosassa vietto on kaakkoon. Vedet laskevat kummastakin päästä Lahnaseen ja edelleen lijärveen. Suon pinta-ala on 35 ha, mistä yli metrin syvyistä aluetta on 23 ha ja yli kahden metrin aluetta 1 ha. Suo on tutkittu hajapisteillä. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinen räme ja tupasvillaräme, jotka ovat monin paikoin muuttuma-asteella. Turvekerrostumasta on noin puolet rahkavaltaista. Keskimaatuneisuus on 3,6. Pohjamaa on moreenia (60 %) ja hietaa. Mustasuon yli 1,5 m syvällä 10 ha :n alueella on keskimäärin 0,8 m paksu maatumaton tai heikosti maatunut pintarahkaturvekerros. Siinä on lisätekijänä runsaasti tupasvillaa ja paikoin myös saraa, joten se soveltuu lähinnä kuiviketurpeeksi.

27 29 5 TULOSTEN TARKASTELU 5.1 Tutkitut suot ja turvemäärä Ristijärven kunnan maa-ala on 846 km 2. Tästä alasta on 20 haja sitä suurempia yhtenäisiä soita ha eli 10 % pinta-alasta. Luku on huomattavasti pienempi kuin Oulun läänin keskiarvo, joka on 27 % (Lappalainen ja Toivonen 1985). Yksittäisiä suokuvioita Ristijärvellä on 75 kappaletta, joista on tutkittu 46. Ristijärven suot ovat topografialtaan vaihtelevia. Alue kuuluu Pohjanmaan aapasuovyöhykkeeseen. Vain muutamille soille on kehittynyt keidassuon piirteitä. Ristijärven suot ovat melko pieniä. Suurin yksittäinen tutkittu suoalue on Hautasuo, jonka kokonaispinta-ala on 245 ha. Ristijärvellä tutkittujen soiden turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 m, josta heikosti (H 1-4) maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen osuus on 0,2 m. Soiden keskisyvyys on suurempi kuin kaikkien Oulun läänissä tutkittujen soiden keskisyvyys, joka on 1,29 m (Lappalainen ja Toivonen 1985). Yli 1 m :n syvyisten alueiden turvekerrostumien keskipaksuus on 2,1 m ja yli 2 m :n syvyisten alueiden 2,9 m. Tutkituissa 36 : ssa suossa (liite 3), joiden yhteispinta-ala on ha, on turvetta kaikkiaan 50,5 milj. suo-m3, josta heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen osuus on 8,8 milj. suo-m3 eli 17 %. Yli 1 m :n syvyisellä ha :n alueella on turvetta 41,0 milj. suo-m 3, josta hyvin maatuneen pohjakerroksen osuus on 86 % eli 35,4 milj. suo-m3. Yli 2 m :n syvyisellä 897 ha :n alueella on turvetta 25,8 milj. suo-m3, josta hyvin maatuneen pohjakerroksen osuus on 89 % eli 23,1 milj. suo-m3. alueen turvemäärän osuus koko turvemäärästä on 51 %. Yli 2 m :n syvyisen 5.2 Suotyypit ja turvelajit Tutkituiden soiden yleisimmät suotyypit ovat erilaiset rämeet, joita on 46 % kaikista suotyypeistä. Avosoita eli nevoja on 41 % ja korpia 3 %. Suotyypeistä on 10 ojikkona (OJ) ja 46 % muuttuma-asteella (MU). Luonnontilaisia suotyyppejä on 34 %. Turvekankaiden (TK) ja peltojen (PE) osuus on yhteensä 10 %. Kaikkiaan ojituksen vaikutuksen alaisia suotyyppejä on 66 %.

28 30 Turpeista on saravaltaisia 73 %. Keskimäärin Oulun läänissä on saravavaltaisia turpeita noin 59 %, rahkavaltaisia turpeita on 22 % ja ruskosammalvaltaisia 5 %. Lisätekijöistä ovat tupasvillan (ER) jäänteet yleisimpiä. Tupasvillapitoisen turpeen osuus kokonaisturvemäärästä on 16 %. Tupasvilla on yleisin lisätekijä rahkavaltaisessa pintakerroksessa. Puun jäänteitä sisältäviä turpeita on 9 % ja varpujen jäänteitä sisältäviä 8 %. Muutamilla soilla on paksuhko heikosti maatunut rahkainen pintaturvekerros, kuitenkaan laatunsa puolesta sovellu kasvuturvetuotantoon. joka ei 5.3 Keskimaatuneisuus, liekoisuus ja pohjamaalajit Suokohtaisesti turvemääriin painotettu turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 3,9. Pohjakerrostumien keskimaatuneisuus on 4,2. Keskimaatuneisuus on huomattavasti alhaisempi kuin Oulun läänin kaikkien tutkittujen soiden keskiarvo, joka on 5,1. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen eli liekojen määrä on tutkituilla soilla yleensä alhainen. Tutkituista soista vain kaksi on sellaista, joissa pintakerroksen (0-1 m) liekoisuus ylittää 3 %. Korkea liekoisuus (yli 3 %) aiheuttaa yleensä tuntuvia lisäkustannuksia turvetuotannossa, varsinkin jos kyseessä on pientuotanto palaturvetuotanto. tai tilakohtainen Tutkittujen soiden yleisin pohjamaalaji on moreeni, jota esiintyy 65 % :ssa suoalasta. Hiekkaa esiintyy 20 % :ssa suoalasta, hietaa 12 % :ssa ja hiesua 3 % :ssa. Liejua on suon pohjalla 34 suolla. Liejukerrokset vaihtelevat soittain sekä pinta-aloiltaan että paksuuksiltaan. Soiden pinta-aloihin painotettu liejun esiintymisprosentti on 16. Siten liejuja olisi suon pohjalla karkeasti laskien noin 580 ha. Lieju kuvastaa suon syntytapaa. Se on merkkinä suon synnystä vesistön umpeenkasvun tuloksena. 5.4 Laboratoriotulokset Pohjaturpeiden keskimääräinen ph-arvo on 4,6, kun se pintaturpeilla on 3,5. Pintanäytteet ovat yleensä happamampia kuin syvemmältä otetut näytteet. Samoin rahkavaltaiset turpeet ovat saravaltaisia happamampia. Keskimääräinen tuhkapitoisuus on 3,7 % kuivapainosta. Suokohtaiset tuhkapitoisuudet ovat yleensä niin alhaisia, että ne eivät ole esteenä turvetuotantoa suunniteltaessa. Korkeimmat tuhkapitoisuudet ovat lähellä suon